Rikkihappotehtaan Ympäristövaikutusten arviointiselostus

Rikkihappotehtaan Ympäristövaikutusten arviointiselostus 29.11.2007 29.11.2006

Boliden Kokkola Oy Rikkihappotehtaan ympäristövaikutusten arviointiselostus 29.11.2007 Työnro: 82116466 Tarkistanut Kirjoittanut Antti Lepola Riikka Tammivuori Ramboll Terveystie 2 FI-15870 Hollola Finland Puhelin: 02075 7800 www.ramboll.fi 1

Sisällys 1. Johdanto... 4 2. Hankkeen tavoitteet ja suunnittelutilanne... 5 2.1 Hankkeesta vastaava... 5 2.2 Hankkeen tavoitteet ja yleiskuvaus... 5 2.3 Hankkeen suunnittelu- ja toteutusaikataulu... 5 3. Hankkeen kuvaus... 7 3.1 Hankkeen sijoittuminen ja maankäyttötarve... 7 3.2 Tutkitut vaihtoehdot ja hankkeen toteuttamatta jättäminen... 8 3.2.1 Hankkeen toteuttaminen, VE1... 8 3.2.1 Nollavaihtoehto, VE0... 9 3.2.2 Hankkeen toteuttamatta jättäminen... 9 3.3 Tekniset ratkaisut... 9 3.3.1 Rikkihapon valmistuksen yleiskuvaus... 9 3.3.2 Rikkidioksidikaasun valmistus ja puhdistus...10 3.3.3 Varastointi ja lastaus...11 3.3.4 Energiatalous...12 3.3.5 Ilmapäästöt...12 3.3.6 Pesuhapon ja jätevesien käsittely...13 3.3.7 Sivuvirrat ja niiden käsittely...14 3.3.8 Jätteet ja niiden käsittely...14 3.4 Liittyminen muihin hankkeisiin...15 3.4.1 Teollisuusalueen muut toiminnot...15 3.4.2 Muut hankkeet ja suunnitelmat...15 4. Arvioitavat ympäristövaikutukset...16 4.1 Lainsäädännön velvoitteet...16 4.2 Hankkeen arvioidut ympäristövaikutukset ja arviointimenetelmät...16 4.3 Arviointiin liittyvät epävarmuudet ja oletukset...17 4.5 Arvioinnin ja vaikutusalueen rajaukset...18 5. Ympäristön tila ja arvioidut ympäristövaikutukset...19 5.1 Ilmanlaatu...19 5.1.1 Ilmanlaadun nykytila...19 5.1.2 Rikkihappotehtaan päästöt ilmaan...19 5.1.3 Hankkeen vaikutus ilmanlaatuun...20 5.2 Pintavedet...21 5.2.1 Yleiskuvaus...21 5.2.2 Merialueen kuormitus...23 5.2.3 Merialueen tila...25 5.2.4 Meriveden laatu...26 5.3 Pohjan laatu ja eliöstön tila...28 5.3.1 Sedimentti...28 5.3.2 Pohjaeläimet ja kalat...30 5.3.3 Kalastus...31 5.4 Vesien keräily, käsittely ja vesistökuormitus...32 5.5 Vaikutukset merialueen tilaan ja eliöstöön...34 5.5.1 Jätevedet...34 5.5.2 Jäähdytysvedet...34 5.6 Maaperä ja pohjavedet...35 5.6.1 Maaperän nykytila...35 5.6.2 Pohjavesien nykytila...36 5.6.3 Hankkeen vaikutukset maaperään ja pohjavesiin...36 2

5.7 Liikenne...36 5.7.1 Liikenne nykyään...36 5.7.2 Hankkeen vaikutus liikenteeseen...37 5.8 Melu...37 5.8.1 Melutilanne...37 5.8.2 Hankkeen vaikutus melutilanteeseen...38 5.9 Jätehuolto ja hyödynnettävät sivuvirrat...38 5.9.1 Nykytilanne...38 5.9.2 Hankkeen vaikutus sivuvirtoihin ja jätemääriin sekä niiden haitallisuuteen tai loppusijoittamiseen...38 5.10 Maankäyttö...38 5.10.1 Kaavoitus...38 5.10.2 Hankkeen vaikutus maankäyttöön...40 5.11 Maisema...40 5.11.1 Maiseman nykytilanne...40 5.11.2 Hankkeen maisemavaikutukset...40 5.12 Luonto ja kasvillisuus sekä suojelualueet...41 5.12.1 Luonto ja kasvillisuus nykytilanteessa...41 5.12.2 Suojelualueet ja kohteet...41 5.12.3 Vaikutukset luontoon ja kasvillisuuteen...42 5.13 Yhteiskunnalliset ja sosiaaliset vaikutukset...42 5.13.1 Alueen nykytilan kuvaus...42 5.13.2 Vaikutukset...42 5.14 Rakentamisen aikaiset vaikutukset...43 5.15 Arvio ympäristö- ja terveysriskeistä...43 5.15.1 Käytettävien ja tuotettavien kemikaalien ominaisuuksista...43 5.15.2 Menettelyt onnettomuus- ja häiriötilanteissa...44 6 Arviointimenettely...45 6.1 Menettelyn kulku...45 6.1.1 Arviointiohjelma...45 6.1.2 Yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta...45 6.1.3 Suunnittelu- ja ohjausryhmätyöskentely...46 6.1.4 Arviointimenettelyn päättyminen...46 7. Toimenpiteet arviointimenettelyn jälkeen...47 7.1 Haitallisten vaikutusten vähentämiskeinot...47 7.1.1 Rakentamisen aikaiset vaikutukset...47 7.1.2 Ilmapäästöt...47 7.1.3 Päästöt vesistöön...47 7.1.4 Maisemavaikutukset...47 7.1.5 Varautuminen ympäristöriskeihin ja onnettomuustilanteisiin...47 7.2 Tarvittavat suunnitelmat, luvat ja päätökset...47 7.2.1 Kaavoitus...47 7.2.2 Ympäristölupa...47 7.2.3 Rakennuslupa...48 7.2.4 Kemikaaliasetuksen mukainen lupa...48 7.2.5 Muut luvat...48 7.3 Ehdotus seurantaohjelmaksi...48 7.3.1 Nykyinen tarkkailu...49 8. Johtopäätökset ja toteuttamiskelpoisuus...50 8.1 Yhteenveto hankkeen vaikutuksista...50 8.2 Hankkeen toteuttamiskelpoisuus...51 9. Lähteet...52 44. Sanasto ja lyhenteet...53 3

1. Johdanto Boliden Kokkola Oy suunnittelee uuden rikkihappotehtaan rakentamista sinkkitehtaan yhteyteen Kokkolan suurteollisuusalueelle. Sinkin tuotantoprosessin yhteydessä syntyvä rikkidioksidipitoinen kaasu käytetään rikkihapon valmistukseen. Rikkihappo on tähän saakka valmistettu naapuritontilla sijaitsevassa Kemira Oyj:n rikkihappotehtaassa, jonne kaasu johdetaan Bolidenin tontilta putkilinjaa pitkin. Jatkossa rikkidioksidikaasu voidaan jalostaa rikkihapoksi Bolidenin pasuton välittömään läheisyyteen rakennettavassa uudessa tehtaassa. Uuden rikkihappotehtaan etuina ja mahdollisuuksina ovat: - Seisokkien parempi hallinta, kun tuotantoa ajetaan samasta päävalvomosta kiinteässä yhteydessä päätuotannon kanssa. - Uusi tehdas rakennetaan parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) vaatimusten mukaisesti (metallia tuottavan laitoksen yhteydessä toimivaa rikkihappotehdas). - Uuden tekniikan myötä entistä parempi rikkihappotuotteen laatu, kuten pienempi elohopeapitoisuus. Hankeen ympäristövaikutusten arviointi on käynnistetty talvella 2005 2006. YVA-ohjelma, joka on hankkeesta vastaavan suunnitelma hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnista ja tiedottamisen järjestämisestä, valmistui joulukuussa 2006. Ohjelma oli YVA-lain mukaisesti nähtävillä. Yhteysviranomaisena toimiva Länsi-Suomen ympäristökeskus antoi ohjelmasta lausuntonsa 22.2.2007. Hankeen ympäristövaikutusten arvioinnin etenemistä on esitelty sidosryhmille YVA-menettelyä varten perustetussa ohjausryhmässä sekä YVA-ohjelmasta pidetyssä yleisötilaisuudessa tammikuussa 2007. Ympäristövaikutusten arviointi tehtiin YVA-ohjelman, siitä annettujen lausuntojen sekä muun vuorovaikutuksen pohjalta. Arvioinnin tulokset on koottu tähän ympäristövaikutusten arviointiselostukseen. Ympäristövaikutusten arviointityöstä on vastannut Boliden Kokkola Oy:n toimeksiannosta Ramboll Finland Oy. Sieltä työhön ovat osallistuneet MMM Antti Lepola, DI Riikka Tammivuori, DI Minna Ikonen, FM Ari Hanski (vesistövaikutukset), arkkitehti Soili Lampinen (maankäyttö), insinööri Kimmo Heiniaho (liikenne) ja tutkija Eerik Järvinen (melu). Boliden Kokkola Oy:n puolelta YVA-työtä on koordinoinut ympäristöpäällikkö Kai Nykänen, teknisen palvelun johtaja Kullervo Myllykoski ja projektipäällikkö Erkki Uusipaavalniemi. 4

2. Hankkeen tavoitteet ja suunnittelutilanne 2.1 Hankkeesta vastaava Hankkeesta vastaava on Boliden Kokkola Oy. Kokkolan suurteollisuusalueella sijaitseva tehdas on Euroopan toiseksi suurin ja maailman viidenneksi suurin sinkkitehdas. Tehtaan tuotantokapasiteetti on 300 000 tonnia sinkkiä vuodessa. Boliden Kokkola Oy:n palveluksessa työskentelee 640 henkilöä ja yritys on Kokkolan suurin yksityinen työnantaja (v. 2006). Sinkin tuotanto aloitettiin Kokkolassa vuonna 1969. Tehdasta on 38 toimintavuoden aikana laajennettu ja modernisoitu useaan kertaan. Tuotannosta menee vientiin noin 85 %. Boliden Kokkola Oy:n sinkintuotannon prosessivaiheet ovat: sinkkirikasteiden pasutus liuotus rikkihappoon liuoksen puhdistus elektrolyysi sekä metallin sulatus, seostus ja valu. Pasutusprosessissa syntyvä rikkidioksidikaasu on johdettu raaka-aineeksi Kemira Oyj:n rikkihappotehtaalle. Sinkkitehtaan toiminta on sertifioitu ISO 9001 -laatujärjestelmän, ISO 14001 -ympäristöjärjestelmän ja OHSAS 18001 -työterveys- ja työturvallisuusjärjestelmän mukaisesti. Työterveys- ja työturvallisuus- (TTT) sekä ympäristö- ja laatuasioiden huomioimisella on merkittävä rooli Boliden Kokkola Oy:n johtamiskulttuurissa. Johtamisen tehokkuuden varmistamiseksi yhtiöön on rakennettu toimintajärjestelmä, jossa tukeudutaan konsernin työterveys- ja työturvallisuus-, ympäristö- ja laatuasioille asettamiin periaatteisiin. Toimintajärjestelmä kattaa kaikki Boliden Kokkola Oy:n prosessit ja toiminnot. Emoyhtiö Boliden AB on yksi maailman johtavista kaivos- ja sulattoyhtiöistä. Sen päätuotteet ovat sinkki ja kupari, joiden lisäksi yhtiö tuottaa lyijyä, kultaa ja hopeaa. Yhtiöllä on tehtaita Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa sekä kaivoksia Ruotsissa ja Irlannissa. Konsernin liikevaihto oli vuonna 2006 noin 3,8 miljardia euroa ja työntekijöitä oli noin 4 500. 2.2 Hankkeen tavoitteet ja yleiskuvaus Tämän ympäristövaikutusten arvioinnin kohteena on uusi Bolidenin rikkihappotehdas, johon rikkidioksidikaasu voitaisiin jatkossa johtaa. Tällöin sopimus Kemira Oyj:n kanssa ja rikkidioksidikaasun toimitukset Kemiralle päättyvät. Hankkeen tavoitteena on nykyaikaisen prosessitekniikan käyttöönotto, jolloin voidaan tuottaa laadultaan parempaa rikkihappoa ja sinkin tuotantoon olennaisesti liittyvä rikkidioksidikaasun käsittely hoidetaan häiriöttömästi samasta valvomosta. 2.3 Hankkeen suunnittelu- ja toteutusaikataulu Uuden rikkihappotehtaan alustava suunnittelu- ja rakentamisaikataulu on seuraava: 5

2005 2008 Hankkeen YVA-menettely ja ympäristölupahakemuksen laatiminen 2007 2008 Kannattavuuslaskelmat ja päätös tehtaan rakentamisesta 2008 2009 Laitoksen perussuunnittelu kevät 2009 Laitoksen detaljisuunnittelu syksy 2009 Laitteiden tilaus ja sopimus rakentamisesta syksy 2010 Rakentaminen alkaa kesä 2011 Tehtaan koeajot ja käyttöönotto Hankkeen ympäristölupahakemuksen laadinta on aloitettu (heinäkuu 2007). Rakennuslupien ja TUKES-luvan hakeminen aloitetaan, kun se on suunnittelun suhteen mahdollista. Rakennustyöt on tarkoitus aloittaa sen jälkeen kun laitoksen rakentamiseen on saatu tarvittavat luvat. Laitoksen käyttöönotto voi tapahtua sen jälkeen kun hankkeelle on myönnetty ympäristölupa. 6

3. Hankkeen kuvaus 3.1 Hankkeen sijoittuminen ja maankäyttötarve Boliden Kokkola Oy:n tehdas sijaitsee Kokkolan suurteollisuusalueella Kokkolan kaupungin luoteispuolella. Lähimpään asutukseen on etäisyyttä tehdasalueen rajalta yli 2 km. Uuden rikkihappotehtaan suunniteltu sijaintipaikka käy ilmi sijaintikartasta 3.1 ja ilmakuvasta 3.2. Tehdas sijoittuu olemassa olevan teollisuusalueen keskelle jo valmiiksi teollisuustoiminnoille kaavoitetulle alueelle. Kuva 3.1. Sijaintikartta. Kuva 3.2. Kokkolan suurteollisuusalue ilmakuvassa. 7

Teollisuusalueen muut toimijat Kokkolassa sijaitsevista suurista kemikaalivarastoista pääosa sijaitsee suurteollisuusalueella. Boliden Kokkola Oy:n sinkkitehtaan lisäksi teollisuusalueella sijaitsevat OMG Kokkola Chemicals Oy:n kemikaalitehtaat, KemFine Oy:n hienokemikaalitehdas ja polttolaitos, Kemira Oyj:n rikkihappotehdas, Baltic Tank Oy:n kemikaalivarastot sekä Fortum Power and Heat Oy:n Kokkolan voimalaitos ja Neste Oil Oyj:n polttoainevarastot (terminaali). Alueella sijaitsevat lisäksi Kemira GrowHow Oyj:n kaliumsulfaatti- ja rehufosfaattitehdas, Tetra Chemicals Europe Oy:n kalsiumkloriditehdas, Oy Polargas Ab:n hiilidioksidin talteenottolaitos ja ilmakaasutehdas sekä Nordkalk Oyj Abp:n kalkkikiven jauhatuslaitos. Fortumin voimalaitoksen lisäksi teollisuusalueella sijaitsevat Kokkolan Voima Oy:n Kemiran lämpölaitos ja Ykspihlajan voimalaitos. Teollisuusalueen itäpuolella on 100 hehtaaria vapaata teollisuustoimintaan kaavoitettua aluetta. Boliden Kokkola Oy:n luoteispuolella sijaitsee Kokkolan syväsatama ja lounaassa kantasatama. Kokkolan satama on Suomen kahdeksanneksi suurin satama. Teollisuusalueen muita toimijoita on esitetty kuvassa 3.3. Kuva 3.3. Kokkolan suurteollisuusalue. 3.2 Tutkitut vaihtoehdot ja hankkeen toteuttamatta jättäminen 3.2.1 Hankkeen toteuttaminen, VE1 Vaihtoehto 1 (VE1) on uuden rikkihappotehtaan rakentaminen Bolidenin sinkkipasuton viereen Kokkolan suurteollisuusalueelle. Vaihtoehdossa rakennetaan ko- 8

konaan uusi rikkihapon valmistamiseen kaksoiskontaktimenetelmällä perustuva tehdas tarvittavine aputoimintoineen. Laitoksen prosessivaiheet ovat: rikkidioksidikaasun puhdistus, jäähdytys ja kuivaus rikkidioksidin konversio rikkitrioksidiksi kontaktireaktorissa rikkitrioksidikaasun imeytys rikkihappoon varastointi happosäiliöihin ja kuljetuskaluston lastaaminen Arvioinnissa on tarkasteltu uuden tehtaan rakentamista ja toimintaa, sen käytöstä muodostuvia päästöjä, liikennettä, sivuvirtoja ja jätteitä sekä vaikutuksia alueelliseen energiatalouteen. 3.2.1 Nollavaihtoehto, VE0 Nollavaihtoehtona (VE0) tarkastellaan nykyisenkaltaisen toiminnan jatkumista. Vaihtoehdossa rikkidioksidi jalostettaisiin rikkihapoksi Kemiran rikkihappotehtaalla voimassa olevan sopimuksen mukaisesti. Lähtötietoina käytetään tällöin mm. Kemiran tehtaan tuotanto- ja päästötietoja. 3.2.2 Hankkeen toteuttamatta jättäminen Sinkin pasutuksessa syntyvä rikkidioksidimäärä on niin huomattava, ettei sitä voida johtaa ympäristöön. Järkevin tapa on valmistaa kaasusta rikkihappoa, jolla on kysyntää. Ellei Bolidenin pasutusprosessin jatkona ole rikkihappotehdasta, joudutaan myös sinkin valmistus lopettamaan. Arvioinnissa ei tämän vuoksi käsitellä lainkaan hankkeen toteuttamatta jättämistä. 3.3 Tekniset ratkaisut 3.3.1 Rikkihapon valmistuksen yleiskuvaus Rikkihappo on maailman eniten valmistettu kemikaali. Suunnitellun rikkihappotehtaan tuotantomäärä 320 000 tonnia vastaa noin viidennestä Suomessa valmistettavasta rikkihappomäärästä. Tehdas on EU:n mittakaavassa melko suuri. Rikkihappoa valmistetaan usein metallien valmistuksen yhteydessä: rikkipitoisten mineraalirikasteiden ja kiisujen pasutuksessa syntyy kaasumaista rikkidioksidia. Rikkihappoa valmistetaan myös alkuainerikistä tai rikkikiisusta. Pasutuksessa syntyvä rikkidioksidikaasu (SO 2 ) sisältää epäpuhtauksia, jotka ovat peräisin sinkkirikasteen sisältämistä muista alkuaineista. Kaasun puhdistuslaitteistoissa kuuma kaasu jäähdytetään ja puhdistetaan pesemällä. Pesurien jälkeen ovat märkäsähkösuodattimet, joissa poistetaan jäännöskiintoaine ja pääosa pisaroista. Ennen varsinaiseen rikkihapon valmistukseen johtamista kaasu kuivataan. Rikkihapon valmistuksessa yleisimmin käytettävä menetelmä on kaksoiskontaktimenetelmä. Reaktio rikkidioksidista rikkitrioksidiksi tapahtuu katalyytillä täytetyssä kontaktilaitteistossa. Katalyyttinä käytetään vanadiinipentoksidia, joka on asetettu huokoisiksi kerroksiksi arinoille. Syöttökaasun, SO 2 :n ja ilman virratessa kontaktimassakerroksen läpi rikkidioksidi hapettuu rikkitrioksidiksi. Reaktio vapauttaa huomattavan määrän lämpöä, jota käytetään sisään tulevan kaasun lämmittämisessä, mutta sitä voidaan ohjata myös hyödynnettäväksi esimerkiksi kaukolämpönä. Muodostunut rikkitrioksidi imeytetään rikkihappoon. Imeytyksessä rikkitrioksidi reagoi rikkihapon sisältämän veden kanssa, jolloin muodostuu rikkihappoa. Lopuksi rikkihappo laimennetaan vedellä haluttuun tuoteväkevyyteen. Myös imeytyksessä vapautuu lämpöä, joka voidaan hyödyntää kauko- tai prosessilämpönä. 9

Seuraavassa on kuvattu tarkasteltavien vaihtoehtojen mukaisesti hankkeen toteuttamisen (VE1) eli uuden rikkihappotehtaan ja nollavaihtoehdon (VE0) eli Kemiran nykyisen rikkihappotehtaan keskeisimmät erot. Perusperiaatteeltaan käytettävä tuotantotekniikka on samaan kaksoiskontaktimenetelmään perustuvaa. 3.3.2 Rikkidioksidikaasun valmistus ja puhdistus Vaihtoehto VE1: Uuden rikkihappotehtaan rakentamisen yhteydessä Bolidenille rakennetaan uusi kaasunpesuyksikkö. Tämä prosessivaihe sisältää kaasun käsittelyn pesutornissa, halogeenien poiston, märkäsähkösuodatuksen sekä elohopean poiston. Kaasunpesun elohopeanpoisto mitoitetaan niin tehokkaaksi, että tuotetun rikkihapon elohopeapitoisuuden tavoitearvoksi asetetaan 0,08 ppm. Puhdistuksen aikana kaasusta poistetaan elohopean lisäksi, pölyä ja kaasumaisia epäpuhtauksia kuten arseenia, klooria ja fluoria. Muodostuva elohopeasakka käsitellään Bolidenin nykyisessä elohopean talteenottoprosessissa lopputuotteeksi. Muodostuva pesuhappo käsitellään uudessa pesuhapon puhdistusprosessissa ja siinä syntyvät sakat kierrätetään pasuttoon. Puhdistetun kaasun rikkidioksidipitoisuus säädetään ennen varsinaista reaktiota laimentamalla sitä kuivaustorniin syötettävällä ilmalla. Ennen johtamista reaktiotorniin kaasu lämmitetään reaktiolämpötilaan itse reaktiossa syntyvää lämpöä kierrättämällä. Rikkidioksidin konversio rikkitrioksidiksi (SO 3 ) tapahtuu kontaktiuunissa katalyytin (vanadiinipentoksidi) avustuksella. Hapetus tapahtuu kaksoiskontaktimenetelmällä, jossa rikkidioksidin hapettumista rikkitrioksidiksi parannetaan poistamalla välillä rikkitrioksidia reaktioseoksesta. Konvertterin jälkeen rikkitrioksidi johdetaan loppuimeytykseen. Prosessin eri vaiheissa käytettyä rikkihappoa ja tuotteena syntyvää rikkihappoa kierrätetään prosessissa. Laitos suunnitellaan täyttämään metallisulaton yhteydessä toimivan rikkihappotehtaan parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BREF-dokumentin) vaatimukset. Rikkidioksidin päästötasoksi on arvioitu korkeintaan 2 kg tuotettua rikkihappotonnia kohden. Rikkihapon valmistusprosessin vaiheet on esitetty kuvassa 3.5. Kuva 3.4. Rikkihapon valmistusprosessi ja materiaalivirrat (VE1). 10

Nollavaihtoehto VE0: Nykytilanteessa rikkidioksidikaasu käsitellään Bolidenin elohopeanpoistoyksikössä ja johdetaan sen jälkeen noin 800 metriä pitkässä putkessa Kemiran rikkihappotehtaalle. Kaasun puhdistuksessa syntyvät elohopeaseleenisakat palautetaan Bolidenille. Nykyisellä elohopean poistoprosessilla on saavutettu rikkihapon elohopeapitoisuudessa keskimäärin taso 0,2 ppm. Kuva 3.5. Rikkihapon valmistusprosessi Kemira Oyj:llä (VE0). Kemiralla rikkihappo valmistetaan samalla tekniikalla kuin uudessa tehtaassa eli kaksoiskontaktimenetelmällä. Kemiran rikkihappotehtaan ympäristöluvassa päästötasoksi on asetettu 3 kg / t H 2 SO 4 ja tehtaan saanto on ollut 99,5-99,8 %. 3.3.3 Varastointi ja lastaus Vaihtoehto VE1: Valmis 93 96-prosenttinen rikkihappo kerätään uudessa tehtaassa pieneen pumppaussäiliöön, josta se pumpataan varastosäiliöihin tai pääosin valmiina olevaa putkistoa pitkin suoraan tehdasalueen muille käyttäjille. Varastosäiliöistä rikkihappo toimitetaan asiakkaille joko tankkiautoilla, laivalla tai junakuljetuksin. Tehtaan välittömään läheisyyteen rakennetaan kolme 8 000 m 3 varastosäiliötä. Bolidenin oma rikkihapon varastointikapasiteetti tulee näin olemaan noin 45 000 tonnia. Säiliöiden viereen rakennetaan rikkihapon lastausterminaali, jossa rikkihappo pumpataan autoon. Laivakuljetusten lastaus hoidetaan alustavien suunnitelmien mukaan nykyisiä järjestelyjä hyödyntäen syväsatamasta. Säiliöihin rakennetaan kemikaalilainsäädännön mukaiset säiliörakenteet, suoja-altaat ja turvajärjestelyt. Lastausterminaali suunnitellaan ja rakennetaan siten, että se täyttää vaarallisten kemikaalien käyttöä koskevan kemikaaliasetuksen vaatimukset. Nollavaihtoehto VE0: Kemiran nykyisen säiliöalueen rikkihapon varastokapasiteetti on 50 000 tonnia. Yksittäisten säiliöiden tilavuus vaihtelee 1 700 ja 9 500 m 3 :n välillä. Lastauksia varten on käytössä kaksi autojen lastauspaikkaa ja yksi junalastauspaikka. Autoja on mahdollista lastata myös suoraan tuotannosta tehtaan sisäpuolella. Kemiran tuotekuljetuksista suurin osa tapahtuu autoilla. Noin neljännes rikkihaposta käytetään suoraan alueen muissa tehtaissa. 11

3.3.4 Energiatalous Rikkihapon valmistuksessa syntyy lämpöä monessa eri prosessivaiheessa: 1. Pasutuksesta tulevan kuuma kaasu jäähdytetään pesureissa. 2. Rikkidioksidikaasun kuivauksessa syntyy rikkihapon laimenemisesta johtuen lämpöä 3. Konvertterissa syntyy lämpöä enemmän kuin sitä tarvitaan konvertteriin tulevan raaka-ainekaasun lämmittämiseen. 4. Rikkitrioksidin imeytyksen yhteydessä syntyy reaktiolämpöä. 5. Valmiin rikkihapon laimennuksessa syntyy lämpöä ennen varastosäiliöihin pumppausta. Suurin osa lämmöstä vapautuu kaasun jäähdytys ja puhdistusvaiheessa. Lämmön talteenoton kannalta kuitenkin 2. imeytys- ja kontaktivaihe on tärkein. Vaihtoehto VE1: Kokkolan suurteollisuusalueella on jo nykyisin ylitarjontaa lämmöstä. Mikäli lämmön talteenotto osoittautuu tässä vaiheessa kannattamattomaksi, varataan lämmön talteenotolle kuitenkin mahdollisuus toteuttaa se myöhemmin. Tällöin syntyvä lämpö otetaan talteen lämmönvaihtimilla niistä vaiheista, joissa se lämpötilaeron perusteella on kannattavaa. Arvioitu kuivauksen, kontaktivaiheen ja absorptiovaiheen yhteinen reaktiolämpöteho on noin 25 MW, josta osa voidaan ottaa talteen. Syntyvän energian hyödyntämistä osittain sähkönä selvitetään osana laitoksen teknistä suunnittelua. Koska kaikki energia ei ole taloudellisen käyttökelpoisuusperiaatteen mukaan hyödynnettävissä, tullaan tehtaalla käyttämään merivettä jäähdytykseen. Jäähdytysvedestä noin kolmannes käytetään kaasun jäähdytyksessä ja pesussa sekä loput kontakti- ja imeytysvaiheessa. Nykyisinkin merkittävä osa kaasun jäähdytys ja pesuvaiheen jäähdytyksestä tehdään Bolidenin elohopeanpoistoyksikössä, jossa kaasu jäähdytetään 320 C:sta 60 C:een. Kaasun puhdistusvaiheen jäähdytystarpeen lisäys tulee olemaan vain 30 astetta, kun lämpötilaa lasketaan 60:sta 30 asteeseen. Jäähdytysvesi on tarkoitus ottaa syväsataman entiseltä merivesipumppaamolta. Lämmenneet jäähdytysvedet johdetaan ns. Pommisaareen menevän tienpenkan läpi länsipuolelle. Jäähdytysvedet eivät sekoitu tehtaan jätevesiin. Jäähdytysveden määrä riippuu alueen lämpöenergian hyödynnettävyydestä ja teknisistä ratkaisuista olleen enintään 3 800 m 3 /h. Kyseessä on Kokkolan merialueen kesällä keskimääräisen veden lämpötilan perusteella laskettu maksimi, kun palautettavan veden lämpötilan on enintään 30 C. Nollavaihtoehto VE0: Kemiran rikkihappotehtaalla syntyvästä lämmöstä osa otetaan talteen sisäisiin kaukolämpöverkkoihin ja osa toimitetaan tulistuksen jälkeen Kokkolan kaukolämpöverkkoon. Osa lämmöstä johdetaan jäähdytysvesien mukana mereen. Vesien johtaminen mereen tapahtuu kaksiosaisen jätevesien selkeytysaltaan kautta. Käytettävä meriveden määrä on noin 1 400 m 3 /h. Nykyisessä prosessissa lämpöä otetaan talteen keskimäärin noin 8.5 MW:n teholla vuoden ympäri. Vaihteluväli on 5 17 MW. Kaasu jäähdytetään Kemiralla 60:sta 35 asteeseen. 3.3.5 Ilmapäästöt Rikkihappotehtaan merkittävin päästö ilmaan on rikkidioksidi. Päästöön vaikuttaa olennaisesti konvertterin ja lämmönvaihtimien toiminta. Vaihtoehto VE1: Normaalitilanteessa sekä häiriötilanteessa poistokaasut päästöineen johdetaan uuden rakennettavan piipun kautta ilmaan. Piippu rakennetaan kaavamääräysten mukaisesti enintään 70 metriä korkeaksi ja sen halkaisija 12

on noin 2 metriä. Laitos suunnitellaan täyttämään kaksoiskontaktimenetelmällä metallisulaton yhteydessä toimivalle rikkihappotehtaalle asetettavat vaatimukset. Rikkidioksidin päästötasoksi on arvioitu korkeintaan 2 kg tuotettua rikkihappotonnia kohden. Nollavaihtoehto VE0: Kemiralla ei ole käytössä varsinaisia ilmapäästöjen puhdistuslaitteistoja. Imeytystornien päällä on kynttiläsuodattimet, jotka toimivat pisaranerottimina. Päästöt johdetaan ilmaan 90 metriä korkean piipun kautta. 3.3.6 Pesuhapon ja jätevesien käsittely Rikkihapon valmistuksessa syntyy jätevesiä lähinnä vain kaasunpesusta. Kaasunpesuvesi, ns. pesuhappo, sisältää rikkihappoa, elohopeaa, arseenia ja muita rikkidioksidikaasussa epäpuhtauksina olevia metalleja. Vaihtoehto VE1: Prosessissa muodostunut pesuhappo käsitellään kemiallisella saostuksella ennen johtamista sinkkitehtaan jätevesiviemäriin. Pesuhapon käsittely sisältää elohopean saostuksen natriumsulfidilla sulfidiksi ja arseenin poiston ferriarsenaattina ferrisulfaatin avulla. Saostuksen jälkeen liuos neutraloidaan joko lipeällä tai kalkilla. Neutraloinnin jälkeen liuos suodatetaan. Syntyvä elohopeapitoinen sakka johdetaan pasuttoon. Arseenipitoisen sakan käsittely riippuu käytettävästä saostuskemikaalista. Jos neutraloinnissa on käytetty lipeää, ferriarsenaattisakka palautetaan pasuton syöttöön. Jos neutralointiaineena on kalkki, saostuu neutraloitaessa kipsiä, joka sekoittuu ferriarsenaattisakan kanssa. Tämä arseenipitoinen kipsisakka lietetään ja pumpataan sinkkiraaka-aineen liuotusprosessiin. Hyötykäyttöön tai prosessiin soveltumattomat sivuvirrat toimitetaan loppusijoitettavaksi tehtaan olemassa olevalle sinkkitehtaan läjitysalueelle tai muulle asianmukaisen luvan omaavalle vastaanottajalle. Nykyiseen Kemiran käytäntöön verrattuna uudessa pesuhapon puhdistusprosessissa arseeni poistuu paremmin ja välivaihesakkojen erillinen kuljetus Kemiralta Bolidenille ja varastointi poistuu. Kuva 3.6. Pesuhapon käsittely. Pesuhaposta kemiallisessa jätevesien käsittelyprosessissa puhdistettu rikkihappotehtaan jätevesi johdetaan yhdessä sinkkitehtaan puhdistettujen jätevesien kanssa samaa putkea pitkin laskeutusaltaaseen ja edelleen mereen. Rikkihappotehtaan jätevesimäärän on arvioitu olevan noin 70 000 m 3 /a. Rikkihappotehtaan sadevedet asfaltoiduilta ulkoalueilta johdetaan Bolidenin nykyiseen jätevesien käsittelyyn. 13

Boliden Kokkola Oy jätevedet johdetaan yhteiseen laskeutusaltaaseen OMG Kokkola Chemicals Oy:n ja Fortum Power and Heat Oy:n käsiteltyjen jätevesien kanssa. Nykyinen Bolidenin jätevesimäärä on noin 950 000 m 3 /a, josta vajaa kolmannes on jätealueelta pumpattuja suotovesiä ja loput prosessijätevesiä. Bolidenin jätevesien osuus laskeutusaltaan kautta mereen johdettavista kokonaisjätevesimäärästä oli vuonna 2006 noin neljännes. Jätevesien käsittelyprosessi on toiminut erittäin hyvin ja jätevesien laatu on alittanut selvästi voimassa olevat luparajat. Uuteen rikkihappotehtaaseen ei tehdä sosiaalitiloja. Happotehtaan henkilöstö sijoittuu olemassa olevan pasuton tiloihin, joissa on entiset saniteettitilat. Nollavaihtoehto VE0: Kemiralla rikkihappotehtaanjätevesimäärä on noin 100 000 m 3 vuodessa. Jätevedet käsitellään elohopean poistamiseksi saostamalla, suodattamalla, selkeyttämällä ja neutraloimalla. Saostamiseen käytetään natriumvetysulfidia, joka saostaa elohopean. Suodatus tehdään levysuodattimella, jossa on apuaineena kivihiilikoksi. Lopuksi jätevesi neutraloidaan selkeytysaltaassa kalsiumoksidilla. Syntyvät elohopeapitoiset sakat kerätään talteen ja toimitetaan hyödynnettäväksi Bolidenin elohopeanpoistoyksikössä. Puhdistetut jätevedet johdetaan niille varattujen altaiden kautta mereen yhdessä jäähdytysvesien kanssa. 3.3.7 Sivuvirrat ja niiden käsittely Vaihtoehto VE1: Elohopeapitoinen sakka voidaan hyödyntää pasuttoprosessissa. Koska elohopeasakka ohjataan uudessa tehtaassa suoraan elohopean valmistukseen, ei toiminnassa synny elohopeapitoisia jätteitä. Myös arseenipitoinen sakka ohjataan pasuttoon, jos pesuhappojen käsittelyssä käytetään saostukseen lipeää. Nollavaihtoehto VE0: Kaasun puhdistuksessa syntyvät raskasmetalleja sisältävät sakat toimitetaan Bolidenille käsittelyyn. 3.3.8 Jätteet ja niiden käsittely Rikkihappotehtaan toiminnasta syntyy ongelmajätteiksi luokiteltavia - sakkoja kaasun puhdistuksen vaiheista - kontaktiuunin katalyyttimassaa - tavanomaisia tehdastoiminnasta syntyviä voiteluöljyjä, suodattimia ja akkuja. Katalyyttimassan ja tavanomaisten jätteiden määrissä ei ole merkittäviä eroja nollavaihtoehdon ja uuden tehtaan välillä. Vaihtoehto VE1: Pesuhapon käsittelyn viime vaiheessa tehtävä neutralointi voidaan toteuttaa uudessa tehtaassa joko lipeällä tai kalkilla. Molempia pesuhapon neutralointivaihtoehtoja käyttäen pesuhapon arseenia päätyy sinkkitehtaan jarosiittijätteeseen. Lipeää käytettäessä sakkamäärä on vähäinen ja ferriarsenaattisakka voidaan syöttää pasutoon. Kalkkisaostusvaihtoehdossa arseeni saostuu kipsin sekaan eikä sitä voida erottaa talteen. Syntyvä kipsisakkamäärä on luokkaa 2 000 t/a, joka ei ole merkittävä sinkkitehtaan toiminnassa syntyviin muihin sakkamääriin verrattuna. Kipsisakka sijoitetaan Bolidenin luvat omaavalla loppusijoitusalueelle. Nollavaihtoehto VE0: Kemiran prosessissa pesuhapon neutralointi suoritetaan lipeällä, jolloin ei muodostu sakkaa vaan sulfaatti päätyy jätevesien mukana mereen. 14

3.4 Liittyminen muihin hankkeisiin 3.4.1 Teollisuusalueen muut toiminnot Kokkolan alueella on ylitarjontaa kaukolämmön tuotannosta. Jos joudutaan toteamaan, ettei lämmön talteenotto ole kannattavaa, varaudutaan asiaan kuitenkin siten, että lämpö voidaan tarvittaessa myöhemmin ottaa talteen. Muodostuvan lämmön käyttämistä sähkön tuotantoon pidetään silloin yhtenä vaihtoehtona. Uusi rikkihappotehdas ei aiheuta merkittäviä muutoksia alueen nykyiseen sähkönkulutukseen tai -tuotantoon. Osa valmistettavasta rikkihaposta on toimitettu raaka- tai apuaineeksi suurteollisuusalueen muille toimijoille, kuten Kemira GrowHow:lle, OMG Kokkola Chemicalsille, Bolidenille ja KemFine Oy:lle. Putkilinjat, joita pitkin rikkihappo toimitetaan näille tehtaille, ovat jo pääosin olemassa. Osa valmistettavasta rikkihaposta kuljetetaan myyntiin maanteitse. Uusi rikkihappotehdas ei aiheuta muutoksia liikennemääriin tai kuljetusreitteihin. 3.4.2 Muut hankkeet ja suunnitelmat Tehdasalueella ja sen lähiympäristössä ei ole suunnitteilla merkittäviä maankäytön muutoksia. Kokkolan alueen ympäristön tilaa tarkkaillaan monipuolisesti. Tehdasalueen ympäristössä ei ole vireillä uusia luonnonvarojen käyttöä ja ympäristönsuojelua koskevia suunnitelmia tai ohjelmia. Tässä ympäristövaikutusten arvioinnissa ei ole tarkasteltu Kemiran rikkihappotehtaan tai sen tontin tulevaisuutta siinä tapauksessa, jos uusi tehdas päätetään rakentaa. 15

4. Arvioitavat ympäristövaikutukset 4.1 Lainsäädännön velvoitteet Tässä ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä on arvioitu hankkeen vaikutukset YVA-lain ja -asetuksen edellyttämässä laajuudessa. Arvioitaviksi tulivat kuvassa 4.1 esitetyt vaikutukset: Arvioitavat ympäristövaikutukset Ihmisten terveys, elinolot ja viihtyvyys Maaperä, vesi, ilma, ilmasto, kasvillisuus, eliöt ja luonnon monimuotoisuus Yhdyskuntarakenne, rakennukset, maisema, kaupunkikuva ja kulttuuriperintö Luonnonvarojen hyödyntäminen Kuva 4.1. Arvioitavat ympäristövaikutukset (lähde: laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain muuttamisesta, 2, 1.4.1999). 4.2 Hankkeen arvioidut ympäristövaikutukset ja arviointimenetelmät Tässä hankkeessa arvioitavia vaikutuksia olivat erityisesti: - ilmapäästöt - jätevesien ja jäähdytysveden vaikutukset vesistössä - kemikaalien käsittelyn turvallisuus - rakentamisen aikaiset vaikutukset Uuden tehtaan päästöjen arvioinnissa on käytetty arvioinnin aikana teknisessä suunnittelutyössä syntyneitä lähtötietoja ja Kemiran nykyisen tehtaan päästötietoja. Tehtaan suunnittelussa on lähtökohtana pidetty BREF-dokumentin mukaisten vaatimusten täyttämistä. Aineiston hankinta ja arvioinnin menetelmät perustuvat olemassa oleviin laajoihin ympäristön nykytilan selvityksiin. Arvioinnissa on hyödynnetty ohjausryhmässä ja lausunnoissa ilmenneitä seikkoja. Ilmapäästöt on arvioitu Kemiran tehtaan tuotanto- ja päästölukujen sekä aikaisempien mittaustulosten perustella. Vesistövaikutusten tarkastelussa huomioitiin mereen johdettavien vesien laatu ja määrä, purkualueen nykytila (veden, eliöstön ja pohjan laatu sekä meriveden lämpötilaolot) ja alueelle kohdistuva muu kuormitus (yhteisvaikutukset). Näiden tietojen perusteella arvioitiin päästöjen (jätevedet ja jäähdytysvedet) vaikutuksia merialueen tilaan (rehevyyteen), eliöstöön ja kalatalouteen. Vaikutusten merkittävyyttä arvioitiin mm. suhteuttamalla hankkeesta aiheutuva lämpökuormitus nykyisin Kemiran tehtaalla rikkihapon valmistuksesta mereen kohdistuviin päästöihin ja merialueelle kohdistuviin muihin päästöihin. Apuna käytettiin Kokkolan edustan merialueelle laadittua riskitarkastelua sedimenttien myrkyllisyydestä pohjaeliöstölle sekä tarkkailutuloksia Eurajoen Olkiluodosta, jossa ydinvoimalaitoksen jäähdytysvedet (60 m 3 /s) ovat kuormittaneet vastaavan kaltaista merialuetta (avoin ja suhteellisen matala) pitkään. Maaperään ja pohjavesiin kohdistuvia vaikutuksia on arvioitu suunniteltujen suojausratkaisujen pohjalta huomioiden alueen maaperästä ja pohjavedestä tehdyt tutkimukset. 16

Hankkeen liikennevaikutuksia on tarkasteltu alueen liikennemäärien ja uuden Satamatien suunnittelussa käytetyn aineiston pohjalta. Melutilanteen muutosta alueella on arvioitu tehdasalueen kokonaisselvitystä hyödyntäen. Maankäytöllisiä vaikutuksia on arvioitu verrattuna voimassa oleviin kaavoihin ja yhdyskuntarakenteeseen. Maankäytön muutoksesta aiheutuvat maisemalliset vaikutukset on arvioitu havainnekuvasovitteella. Luontoon ja kasvillisuuteen kohdistuvien vaikutusten arviointia varten selvitettiin lähistön suojelualueet ja -kohteet sekä hyödynnettiin alueella tehdyn bioindikaatiotutkimuksen tuloksia. Yhteiskunnallisia ja sosiaalisia vaikutuksista on saatu jonkin verran tietoa lausunnoista, yleisötilaisuuksista ja lehtikirjoittelusta. Ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen vaikuttavat monet tekijät kuten turvallisuus, pelot ja riskit, maisema, virkistyskäyttö, työpaikat ja elinkeinotoiminta, joita on arvioitu asianomaisissa kohdissa. Hankkeen työllistävä vaikutus rakentamis- ja käyttövaiheessa sekä niiden kerrannaisvaikutukset on arvioitu. Ympäristöriskejä ja turvallisuuskysymyksiä on tarkasteltu lähtien rikkihapon ympäristö- ja terveysominaisuuksista. Tehtaan suunnittelun ja teknisten varojärjestelyjen ja suojaustoimenpiteiden taso vastaa voimassa olevan lainsäädännön vaatimuksia. 4.3 Arviointiin liittyvät epävarmuudet ja oletukset Arvioinnissa käsitellään vasta suunnitteilla olevaa toimintaa. Alueen ja laitoksen suunnitteluun vaikuttaa näin kaikki se epävarmuus, mikä sisältyy käytettyyn tietoon. Alueen nykytilan arvioinnissa käytetyt tutkimustiedot ovat erittäin kattavat ja monipuoliset. Lisäksi vastaavan tyyppinen tehdas on toiminnassa samalla teollisuusalueella, joten olemassa olevien vaikutusten perusteella arviointi ei sisällä suurta epävarmuutta. Rikkihapon tuotantotekniikka on pitkälle kehittynyttä ja yleisesti käytössä. Tekniset ratkaisut ovat jokseenkin varmoja. Lisäksi rikkihappo on kemikaalina yleinen ja tunnettu. Sen terveysriskeistä ja turvallisuusnäkökohdista on saatavissa hyvin tietoa. Vesistövaikutusten arvioinnissa purkuvesistön nykytila tunnetaan varsin hyvin. Myös pistekuormituksen aiheuttamista ekologisista riskeistä ja näiden alueellisista eroista on kuluvana vuonna saatu tietoa. Epävarmuutta johtopäätöksiin (sedimenttien krooninen toksisuus ja sen taso) aiheutti kuitenkin aineiston vähäisyys osalla merialuetta. Tämä heijastui myös nyt tehtyyn vaikutusarvioon jäte- ja jäähdytysvesien johtamisesta Ykspihlajan edustalle. Osaltaan tähän liittyen epävarmuutta eliöstövaikutusten arviointiin aiheutui tarkasteltaessa hankkeesta aiheutuvien jätevesien sekoittumista samalle purkualueelle nykyisin johdettavien jätevesien kanssa. Jäähdytysvesien aiheuttamien vaikutusten arvioinnissa vesien eri käyttömuotoihin epävarmuutta aiheutui tarkennettujen talviajan kalastuspaikkatietojen puutteesta Ykspihlajanlahdella. Toisaalta suhteellisen lähelle purkualuetta sijoittuvan, läpi talven avoinna pidettävän syväväylän läheisyys vaikeuttaa jo nykyisin jäältä kalastusta tarkasteltavalla vesialueella. Edellä mainitut epävarmuudet eivät vaikuta olennaisesti ympäristövaikutusten arvioinnin johtopäätöksiin. 17

4.5 Arvioinnin ja vaikutusalueen rajaukset Suurin osa hankkeesta aiheutuvista vaikutuksista rajautuu Kokkolan suurteollisuusalueen sisälle. Ilmapäästöjen vaikutusten arviointi ulottui Kokkolan alueelle. Päästöt johdetaan ilmaan 70 m korkean piipun kautta ja ne laimenevat tehokkaasti sekoittuessaan ilmaan. Vesistövaikutusten arviointi ulottui Ykspihlajan edustan matalan veden alueelle, jossa velvoitetarkkailun mukaiset havaintopaikat sijaitsevat. Jäähdytysvesivaikutuksien alue rajattiin arvioitujen lämpötilamuutosten perusteella purkupaikan lähiympäristöön. Liikennevaikutukset ulottuvat lähinnä Satamatien ympäristöön. Valtatiellä 8 rikkihappokuljetusten osuus on kokonaisliikennemääristä hyvin pieni. Kuva 4.2. Välittömien vaikutusten tarkastelualue. 18

5. Ympäristön tila ja arvioidut ympäristövaikutukset 5.1 Ilmanlaatu 5.1.1 Ilmanlaadun nykytila Ilmapäästöt ovat viime vuosien ja vuosikymmenten aikana selvästi vähentyneet Kokkolan seudulla. Vuoden 2004 mittaustulosten perusteella ilman laatu oli Kokkolan seudulla hyvä kevättä lukuun ottamatta. Keväällä ilmanlaatua heikensivät hiukkaspäästöt. Hengitettävien hiukkasten raja-arvo ylittyi vuonna 2004 yhteensä 11 kertaa. Rikkidioksidin osalta pitoisuudet alittivat selkeästi voimassa olevat raja- ja ohjearvot. Typpidioksidille asetettuja raja-arvoja ei vuonna 2004 ylitetty. Mitatut häkäpitoisuudet alittivat selvästi raja- ja ohjearvot (Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportti 2004). Kokkolassa selvitetään viiden vuoden välein myös ilmassa leijuvan pölyn metallipitoisuuksia, viimeksi vuonna 2004. Tarkkailtavat metallit ovat arseeni, kadmium, elohopea, lyijy, sinkki, koboltti, nikkeli, mangaani, molybdeeni, kromi, kupari, rauta ja vanadiini. Tutkituista metalleista valtioneuvosto on antanut raja-arvon lyijylle. Lisäksi EU on asettamassa raja-arvot arseenille, kadmiumille ja nikkelille. Mittausten perusteella annetut ja suunnitteilla olevat raja-arvot alittuivat selvästi. Kokkolassa ilmasta ei ole mitattu metallipitoisuuksia, jotka olisivat terveydelle haitallisia (Metallit Kokkolan ilmassa 2003 2004). Ilman epäpuhtauksien vaikutuksia luontoon voidaan tutkia ns. bioindikaattoreiden avulla. Bioindikaattorit ovat luonnosta valittuja organismeja (esim. jäkälät, sammalet, havupuun neulaset), jotka reagoivat ilmansaasteisiin. Kokkolan seudulla tehtiin bioindikaattoritutkimus vuonna 2002. Vuoden 1992 tutkimustuloksiin verrattuna mäntyjen runkojäkälälajistoltaan köyhtynyt alue on pienentynyt Kokkolassa. Männiköissä on merkkejä ilman epäpuhtauksien rehevöittävästä vaikutuksesta. Neulasten rikkipitoisuustutkimuksissa näkyy rikkikuormituksen pienentyminen. Bioindikaattoritutkimuksissa on todettu vähäistä maaperän happamoitumista johtuen aikaisemmista päästöistä. Kokkolan seudulla aluna- ja sulfidisavipitoinen maa on luontaisestikin hieman happamampaa. Maaperän happamuuden on tehdyissä tutkimuksissa todettu vähentyneen. Seuraava bioindikaattoriselvitys on tehty vuonna 2006, mutta sen tulokset eivät olleet käytettävissä tätä YVA-selostusta laadittaessa. Selvitys tulee kattamaan koko Länsi-Suomen alueen (Kokkolan ympäristön tila 2000, Bioindikaattoritutkimus 2002). Vuosina 2003 ja 2004 selvitettiin lisäksi Kokkolan ilman otsonipitoisuudet. Vuonna 2004 otsonille asetettu terveyden suojelemiseksi annettu tavoitearvo 120 μg/m 3 ylittyi kerran yhtenä vuorokautena sallitun ylitysmäärän ollessa 25 vuorokautta. Vuonna 2003 korkein mitattu otsonipitoisuus jäi alle tavoitearvon (Ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportti 2004). Kokkolan seudun haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (Volatile Organic Compounds, VOC) päästöjen esiselvitys valmistui vuonna 2005. Selvityksen mukaan hiilivetyjen kokonaispäästö Kokkolan alueella vuonna 2002 oli 718 tonnia, josta 90 % oli peräisin ihmistoiminnasta ja 10 % luonnosta. Teollisuuden ja energiantuotannon kokonaishiilivetypäästöjen osuus oli yhteensä noin 96 tonnia. Vastaavasti liikenteen päästöt vuonna 2002 olivat yhteensä 302 tonnia. Selvityksen yhteydessä tehtiin myös alustavia ilman VOC-pitoisuusmittauksia. Mittauksissa saadut ulkoilman bentseenin pitoisuudet jäivät alle sille asetetun vuosiraja-arvon (Esiselvitys Kokkolan alueen VOC-päästöistä, 2005). 5.1.2 Rikkihappotehtaan päästöt ilmaan Rikkihappotehtaan merkittävin päästökomponentti on rikkidioksidi. Suurimmat päästöt aiheutuvat laitoksen prosessia käynnistettäessä, jolloin rikkidioksidin 19

konversio rikkihapoksi on katalyyttireaktion alhaisesta lämpötilasta johtuen puutteellista. Muita päästöjä ilmaan ovat typenoksidit, rikkitrioksidi ja pisaramuodossa ilmaan pääsevä rikkihappo. Nollavaihtoehdossa VE0 Kemiran tehtaan rikkidioksidipäästöt ovat olleet noin 700 tonnia. Voimassa oleva luparaja on 3 kg tuotettua rikkihappotonnia kohden. Päästöt on johdettu ilmaan 90 m korkean piipun kautta. Vaihtoehdossa VE1 tehdas suunnitellaan täyttämään kansallinen rikkidioksidipäästöjen tavoitearvo 2 kg/tuotettu tonni. Päästöt johdetaan puhdistuslaitteistojen kautta 70 m korkeaan piippuun ja sieltä ilmaan. Piippujen sijainnit käyvät ilmi kuvasta 5.1. Suunnittelussa huomioidaan myös BREF-dokumentin mukainen vaatimus ilmaan johdettavien rikkitrioksidin ja rikkihapposumun pitoisuuden vuosikeskiarvosta 10 35 mg/nm 3 (lasketaan rikkihappona). Nykyinen piippu Uuden piipun sijainti Kuva 5.1. Rikkihappotehtaan piipun (ilmapäästölähde) sijainti nykyisin ja uudessa rikkihappotehtaassa. 5.1.3 Hankkeen vaikutus ilmanlaatuun Nollavaihtoehto VE0 Kokkolan suurteollisuusalue on edelleen merkittävin SO 2 -päästölähde Kokkolan alueella. Päästöjä on kuitenkin vähennetty huomattavasti. Bolidenin sinkin valmistus ja Kemiran nykyinen rikkihappotehdas täyttävät niille annetut lupamääräykset. Ilman laadun ja bioindikaatiotarkkailujen perusteella SO 2 -päästöillä ei nykyisellään ole merkittävää vaikutusta alueen ympäristöön. Vaihtoehto VE1 Hankkeen vaikutusten ilmaan laatuun arvioidaan olevan positiiviset. Nykyaikaisten puhdistuslaitteistojen ansiosta rikkidioksidipäästöt tuotettua rikkihappotonnia kohden vähenevät. Häiriötilanteessa päästöt on turvallisuussyistä johdettava ilmaan puhdistuslaitteistojen ohitse. Nykyisin suunnittelemattomia alasajoja on 1-2 vuodessa ja suunniteltuja alasajoja noin 10. Niiden osuus sinkkitehtaan päästöistä on yleensä 20

merkittävä. Sinkkitehtaan ja rikkihappotehtaan yhdistäminen samalle toimijalle ja samaan valvomoon pienentää häiriötilanteiden todennäköisyyttä. Ilmapäästöjen määrään vaikuttavat rikkihapon tuotantomäärä, ilmapäästöjen puhdistustehokkuus ja häiriötilanteiden / alasajojen määrä. Ilmapäästöjen leviämiseen puolestaan vaikuttavat mm. piipun korkeus, tuulen suunta ja voimakkuus, sade ja ilmanpaine. Ilmapäästöt leviävät piipun kautta ilmaan, laimenevat ja kulkeutuvat kauemmas. Hankkeen toteuttaminen ei vaikuta rikkihappotehtaan liikennemääriin, eikä siten liikenteestä aiheutuviin päästöihin. 5.2 Pintavedet Kokkolan edustan merialueen tilaa ja alueelle kohdistuvaa kuormitusta ovat seuranneet Länsi-Suomen ympäristökeskus ja Pohjanmaan vesiensuojeluyhdistys. Boliden Kokkola Oy ja muut vesialuetta kuormittavat teollisuuslaitokset osallistuvat merialueen yhteistarkkailuun. Tarkkailutulosten perusteella meriveden suolapitoisuus vaihtelee Kokkolan edustalla 3 molemmin puolin. Vähäsuolaisuus rajoittaa monien lajien esiintymistä. Myös Kokkolan pohjoisella sijainnilla, veden viileydellä sekä varsinaisten ravinteikkaampien sedimentaatiopohjien vähäisyydellä on vaikutusta pohjaeläinlajiston ja -yksilömäärien niukkuuteen. Veden fysikaalis-kemiallisen laadun seurannan lisäksi alueella on tehty biologisia kartoituksia (pohjaeläimet, vesikasvit), sedimenttitutkimuksia ja jätevesien eliöstövaikutuksiin liittyviä kokeellisia selvityksiä (kalojen eri ikävaiheisiin liittyneet haudonta-, sumputus- ja fysiologiset testit). Vesipuitedirektiivin perusperiaatteiden mukaisesti tarkkailun painopistettä ollaan muuttamassa biologisten tarkkailumenetelmien suuntaan selvitettäessä eri jätevesijakeiden ekotoksisuutta ja aineiden kertymistä eliöihin pitkällä aikavälillä. Vuonna 2007 merialueelle laadittiin ensimmäinen sedimenttien myrkyllisyyttä osoittava ekologinen riskinarviointi (Vuori, K.-M. et al 2007). Arvioinnin tuloksiin liittyi paljon epävarmuutta, joka johtui testitulosten tilastolliseen tarkasteluun monin paikoin liian vähäisestä yksilömäärästä ja siitä, ettei murtoveden sedimenteille ole olemassa ympäristölaatunormeja. 5.2.1 Yleiskuvaus Hankealue sijaitsee Pohjanlahden keskiosassa, eteläisellä Perämerellä. Alueen rajaa pohjoisessa Perhonjoen suisto Trullöfjärdenin pohjukassa ja etelässä Öjan saaristo. Ykspihalajanlahti ja teollisuuslaitosten edusta sekä Kaustarinlahti aina Trutklippaniin asti on suhteellisen matalaa, alle kymmenen metrin syvyistä rannikkovesialuetta. Ykspihlajaan tulee 13 metrin laivaväylä, jonka molemmin puolin vesisyvyys on noin 15 metriä. Trullevinniemen merenalainen jatke, Santapankki väylän pohjoispuolella, on pitkä hiekkasärkkä, jossa keskimääräinen syvyys on vain noin 4 m. Syvyys kasvaa yli 20 metriin vasta Tankarin ulkopuolella, noin 15 km etäisyydellä rannikosta. Jäähdytysvesien purkualueella vesisyvyys on 6 10 m. Heti alueen ulkopuolella syvyys kasvaa välille 12 15 metriä. Ykspihlajan edusta on erittäin avoin merialue. Siten vesien sekoittumis- ja vaihtumisolosuhteet ovat hyvät. Samalla tuulen vaikutus meriveden virtauksiin on saariston puuttumisen vuoksi voimakas. Ykspihlajassa jääpäivien määrä on tilastojen mukaan 100 150 vuorokautta. 21

Kuva 5.2. Syvyyssuhteet Kokkolan edustan merialueella. Bolidenin jätevesien purkualueella vesisyvyys on noin 9 metriä ja Kemiran edustalla 11 metriä. Talvella 2006 pintaveden lämpötila näillä alueilla oli nolla-asteista ja pohjan yläpuolella 0,2 0,6 -asteista. Keväällä pintavesi oli noin 9- asteista ja alkukesällä 11-asteista. Kesäkuun alussa merivesi oli tasalämpöistä pinnasta pohjaan asti. Kesäkuun alusta elokuun alkuun pintaveden lämpötila oli 18 19 -asteista. Heinäkuun lopussa näyteasemilla vesi oli lämpötilan suhteen kerrostunutta siten, että metri pohjan yläpuolella vesi oli 0,5 1,9 astetta pintavettä viileämpää. Ero oli suurempi syvemmässä näytepisteessä. Elokuun lopussa alkoi meriveden viileneminen. Pintavesi oli tuolloin 15 17- asteista ja syyskuun puolivälissä enää 11-asteista. 22

5.2.2 Merialueen kuormitus Kokkolan edustan merialueelle tulee pistekuormitusta asutuksesta ja teollisuudesta. Kokkolan kaupungin käsitellyt asumajätevedet, jotka sisältävät mm. ravinteita ja happea kuluttavia yhdisteitä, johdetaan Hopeakivenlahteen ja teollisuuslaitoksien jätevedet Ykspihlajanlahden pohjoisosaan. Teollisuuden päästöt sisältävät mm. metalleja, ravinteita ja orgaanisia yhdisteitä. Vuoden 2006 pistekuormitus esitetään taulukossa 5.3. Teollisuudesta peräisin oleva kuormitus on 1990-luvulta lähtien vähentynyt selvästi. Ympäristössä erittäin haitallisten elohopean ja kadmiumin päästöt ovat 2000-luvulla enää murtoosa aiemmasta. Kun vuonna 2006 kadmiumia (Cd) kulkeutui mereen 0,053 kg/d ja elohopeaa (Hg) 0,008 kg/d, vuonna 1995 vastaavat lukuarvot olivat 0,260 kg Cd/d ja 0,023 Hg/d. Vastaavat vähennykset prosentuaalisesti ovat -80 % (Cd) ja -65 % (Hg). Happea kuluttava kuormitus on puolestaan vähentynyt merkittävästi asumajätevesistä (kuva 5.4). Taulukko 5.3. Kokkolan edustan merialueen jätevesikuormitus vuonna 2006 happea kuluttavien yhdisteiden, ravinteiden ja eräiden metallien suhteen. Vertailuna on vastaava kuormitus vuonna 1995. Kuormittaja Jätevettä BOD 7 Fosfori Typpi Fe Zn* Cu As* Cd Hg m 3 /d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d Kokkolan kaupunki 7 100 159 2,0 367 Kemiran alue 88 200 5,0 18 5,5 0,27 0,028 0,005 OMG Kokkola Chemicals Oy 8800 163 1 0,15 0,24 0,01 0,002 0,002 Boliden Kokkola Oy 2600 142 14 1,4 0,007 0,02 0,02 0,0004 Yhteensä 2006 106 700 159 7,0 690 15 7,1 0,25 0,30 0,050 0,007 Yhteensä 1995 113 800 252 8,8 782 175-0,4-0,26 0,023 Muutos % - 6-37 -20-12 -91 - -38 - -81-68 *Zn ja As tarkkailu Kemiran edustalla aloitettiin vasta 2000-luvulla. Rannikkovesiin kulkeutuu myös hajakuormituksen tuomia ravinteita ja alunamaiden sisältämiä metalleja (rautaa, sinkkiä). Mereen laskevien jokien vaikutus meriveden laatuun on voimakkainta ylivirtaama-aikoina keväällä ja syksyllä. Raskasmetalleja mereen tulee myös ilmalaskeumana. Alueen suurimman joen, Perhonjoen keskivirtaama noin 20 m 3 /s ja Kaupunginsalmen eli Suntin keskivirtaama on 0,2 m 3 /s. Valtaosa ravinne-, rauta- ja sinkkikuormituksesta, sekä hajaettä pistekuormitus huomioiden, tulee Perhonjoesta (kuva 5.5). Joen ainevirtaamissa voi kuitenkin olla suuriakin vuosien välisiä vaihteluita, johtuen kulloinkin vallitsevista valunnan ja virtaaman määristä. 23

24 Kuva 5.4. Vuosina 1991 2006 Perhonjoen ja asumajätevesien aiheuttama ravinne- ja metallikuormitus mereen (Länsi-Suomen ympäristökeskus).

Kuva 5.5. Mereen kohdistuneen pistekuormituksen kehitys Kokkolassa vuosina 1986-2006 (Outokumpu= Boliden Kokkola Oy, OMG Kokkola Chemicals Oy ja Fortum Power and Heat Oy, Kokkolan voimalaitos; Pohjanmaan vesiensuojeluyhdistys ry 2007). 5.2.3 Merialueen tila Kokkolan edustan merialueen tilaa ja kuormituksen vaikutuksia on seurattu yli 30 vuoden ajan. Tänä aikana kuormituksen määrässä ja laadussa on tapahtunut merkittävää vähennystä, joka on heijastunut positiivisesti meriveden ja pohjan olosuhteisiin eliöstön toimeentuloa sekä vesien virkistyskäyttöä ajatellen. Kuitenkin nykyäänkin esim. sedimentin eräät metallipitoisuudet ovat vertailualueisiin nähden koholla. 25

Kuormituksen huomattava pieneneminen näkyy meriveden kirkkaudessa siten, että yli neljän metrin näkösyvyysvyöhyke on tullut aiempaa lähemmäs rannikkoa. Lisäksi erityisesti likaisimmissa sedimenteissä haitta-ainepitoisuudet ovat pienentyneet. 5.2.4 Meriveden laatu Vuosien 2001-2003 vedenlaatuaineiston perusteella Kokkolan edustan merialuetta voidaan kuvata lähellä rannikkoa tyydyttäväksi (Kaustarinlahti, Trullofjärden) ja ulompana hyväksi/erinomaiseksi. Kuten kuvasta 5.6 nähdään, jokien edustalla pintaveden ravinnepitoisuuksissa esiintyy suuria vuodenaikaisvaihteluita. Trullofjärdenillä tämä johtuu pääosin Perhonjoen aiheuttaman kuormituksen vaihtelusta (vrt. kuva 5.7). Kuva 5.6. Pintaveden ravinnepitoisuudet Perhonjoen edustan merialueella, Trullofjärdenillä, vuosina 1990-2006 (Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta). 26

Kuva 5.7. Pintaveden ravinnepitoisuudet ja a-klorofyllipitoisuus Ykspihlajan edustalla vuosina 1990-2006 (Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta). 27

Kuvaajista nähdään, että Ykspihlajan edustalla ravinnetaso on alhaisempi ja vaihtelu vähäisempää kuin Perhonjoen edustalla. Fosforipitoisuuden perusteella merivesi on täällä lähinnä lievästi rehevää. Leväkasvua mittaavan klorofyllipitoisuuden perusteella luokitus on seuraavassa taulukossa 5.8 esitettyjen luokkarajojen perusteella rehevöitymässä tai lievästi rehevä. Taulukko 5.8. Kokkolan edustan merialueella käytetty rehevöitymisluokitus (Aaltonen ja Kyröläinen). Rehevyysluokka a-klorofylli μg/l erittäin rehevä > 100 hyvin rehevä 30 100 rehevä 10 30 lievästi rehevä 5 10 rehevöitymässä 2 5 karu < 2 Avonaisella merialueella happitilanne on tyypillisesti hyvä. 5.3 Pohjan laatu ja eliöstön tila 5.3.1 Sedimentti Kokkolan edustalla pohjamateriaalissa on vain niukasti orgaanista ainetta, hiekkaa tai hiesua. Tämä johtuu siitä, että merialueella ei ole varsinaisia sedimentaatiopohjia, joihin hienoaines ja siihen kiinnittyneet haitta-aineet, kuten metallit ja orgaaniset yhdisteet lopulta päätyvät. Vuoden 2005 selvityksessä likaantuneinta sedimentti oli metallien suhteen Kaustarinlahdella. Seuraaviksi tulivat Perandö ja Ykspihlajanlahti. Puhtainta pohja oli Trullöfjärdenillä ja Repskärissä. Näillä alueilla myös orgaanisen aineen määrä oli pienin. Riskinarviointia varten laaditussa pohjaeliöstön altistumisprofiilissa lähinnä Bolidenin jätevesien purkupaikkaa sedimentin raskasmetalleista tausta-arvoihin verrattuna voimakkaasti koholla olivat kadmium ja sinkki (taulukko 5.9). Kemiran jätevesien purkupaikalla ja ulompana Ykspihlajanlahdella näiden metallien lisäksi elohopeaa oli selvästi taustaa enemmän sedimentissä. Alla olevassa taulukossa esitetään myös Suomen rannikkovesien puhtaan alueen sedimentistä mitatut tausta-arvot (piste Y; Uusikaupunki- Pyhämaa). 28

Taulukko 5.9. Vuonna 2005 sedimentissä todetut raskasmetallien kokonaispitoisuudet kuiva-aineessa Outokummun (H) ja Kemiran (E) jätevesien purkupaikan lähipisteillä sekä Ykspihlajanlahdella (D). Vertailuna Kokkolan edustalla puhtaimmaksi todetun Trullofjärdenin (X) vastaavat arvot. Lihavoidut tulokset ovat alle määritystarkkuuden. Taulukon luku puolet määritysrajasta (Kalliolinna 2006). Piste As Hg Cd Cr Cu Pb Ni Zn kuva 5.11. mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg H 25 0,3 1,7 24 33 25 16 420 E 35 0,6 1,8 22 56 34 16 460 D 68 0,6 1,5 38 41 35 28 430 X 5,2 0,05 0,2 20 6,2 4,3 6,8 60 Y*) - 0,04 0,3 44 32 25 30 115 *) ei näy kuvassa Liukoisten metallien pitoisuudet olivat kauttaaltaan pieniä Kokkolan edustalla (taulukko 5.10). Taulukko 5.10. Vuonna 2005 sedimentissä todetut raskasmetallien liukoiset pitoisuudet kuiva-aineessa Outokummun (H) ja Kemiran (E) jätevesien purkupaikan lähipisteillä sekä Ykspihlajanlahdella (D). Vertailuna puhtaimmaksi todetun Trullofjärdenin (X) vastaavat arvot. Lihavoidut tulokset ovat alle määritystarkkuuden. Taulukon luku puolet määritysrajasta (Kalliolinna 2006). Piste As Hg Cd Cr Cu Pb Ni Zn kuva 5.11. mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg H 0,17 0,01 0,005 0,03 0,46 0,03 0,41 3 E 0,47 0,01 0,015 0,05 0,74 0,06 0,37 7 D 0,47 0,01 0,005 0,04 0,41 0,03 0,51 2 X 0,08 0,01 0,005 0,05 0,10 0,03 0,06 1 Tulokset osoittavat, että purkupaikkojen lähialueilla ympäristössä erittäin haitallisten elohopean, kadmiumin ja lyijyn liukoiset pitoisuudet sedimentissä olivat vertailualueen tavoin erittäin pieniä, alle määritysrajan tai sen tuntumassa. 29

Kuva 5.11. Näytepisteet Kokkolan edustan merialueella. 5.3.2 Pohjaeläimet ja kalat Kuormituksen väheneminen näkyy myös vesien eliöstössä. Viimeisen 25 vuoden aikana kaikkien metallien pitoisuudet ovat vähentyneet sekä pohjaeliöstössä (kilkeissä) että kaloissa. Pistekuormituksesta johtuvia myrkyllisyysvaikutuksia on 2000-luvulla arvioitu esiintyvän purkuputken lähialueella (noin 1 km) ja rehevöittäviä vaikutuksia muutaman kilometrin etäisyydelle asti. Riskitarkastelussa pohjaeläimistä surviaissääsken (Chironomus) toukilla todettiin suuosien epämuodostuneisuutta. Tilastollisen tarkastelun tulosten perusteella sedimentin myrkyllisyydessä oli eroja tarkasteltavalla merialueella. Haitallisinta pohja oli Kaustarinlahdella, jossa sekä altistumisen taso (pitoisuudet sedimentissä korkeita) että vaikutusten taso (krooniset vaikutukset selvästi näkyvissä) osoittivat merkittävää riskiä pohjaeläinyhteisölle. Teollisuusjätevesien purkualueilla riski myrkyllisyyshaittojen esiintymiseen arvioitiin vaihtelevan kohtalaisesta lievään. Bolidenin lähialueella riskin katsottiin olleen lievästi koholla ja Kemiran lähialueella astetta suurempi eli kohtalainen. Kalastajien saaliissa edustettuina ovat tärkeimmät talouskalat, siika, silakka, lohi, taimen, made, ahven ja muikku. Kalastustiedustelujen mukaan siian lisääntymisalueita on myös Ykspihlajanlahdella. Tärkeimmäksi alueeksi on kuitenkin mainittu Santapankki ympäristöineen. Lisäksi merialueella kalastetaan tai saadaan sivusaaliina haukea, lahnaa, särkeä, säynävää, kuoretta, kuhaa ja simppuja. 30

Vuonna 2005 Ykspihlajanlahdelta, teollisuusjätevesien purkupaikkojen edustoilta pyydystettyjen kalojen lihaksessa elohopeaa oli vähän, 0,03 0,08 mg/kg. Pienin pitoisuus mitattiin siiasta (n= 9) ja suurin lahnan (n=2) ja yhden säynävän kokoomanäytteestä. Haukia ei analysoitu. Kadmiumpitoisuus oli alle määritysrajan, 0,01 mg/kg. 5.3.3 Kalastus Kokkolan edustan merialueella harjoitetaan sekä ammattimaista pyyntiä että vapaa-ajankalastusta. Vuonna 2004 alueella kalasti 52 ammattikalastajaa. Heidän kokonaissaaliinsa oli 87 000 kg. Valtaosa oli silakkaa (45 %) ja siikaa (43 %). Muita saalislajeja olivat ahven, made, lahna ja särki. Pääasiallisin pyyntimuoto oli verkkokalastus. Lisäksi käytettiin rysiä, siimoja ja koukkupyydyksiä. Kuten edellä olevista lukuarvoista nähdään, siian merkitys kalastajien saaliissa on keskeinen. Tärkeimmät kalastusmuodot ovat avovesikauden rysä- ja verkkokalastus. Vuosina 1999-2004 lajin yksikkösaaliit olivat rysäpyynnissä keskimäärin 60 % ja verkkokalastuksessa 44 % vertailualuetta pienempiä. Kuitenkin viime vuosina merialueella siikasaaliin suhteellinen kehitys on ollut positiivinen verrattuna Merenkurkussa yleisesti pieneneviin saaliisiin. Vuosina 1999-2004 silakan rysäpyynnissä yksikkösaaliit olivat lähes 90 % pienemmät kuin vertailualueella. Saaliin suhteellinen kehitys on 2000-luvulla ollut samansuuntainen kuin Merenkurkussa. Kalastusalueet sijoittuvat vuodenaikojen mukaan siten, että keväällä kalastetaan Ykspihlajanlahdella Repskärin tasolle asti ja kesäkuukausina sekä alkusyksystä laajalla alueella ulkomerellä. Myöhemmin syksyllä ja talvella painopiste siirtyy lähemmäs rannikkoa. Tarkasteltavalle merialueelle on laadittu seuraava vyöhykejako arvioidun jätevesien aiheuttaman kalataloudellisen haitan suuruuden perusteella (kuva 5.12): Haitta-aste % o ALUE 1 = jätevesien välitön purkualue 80 o ALUE 2 = purkualueen ulkopuolinen alue 40 o ALUE 3 = edellisen ulkopuolinen alue Repskäriin asti 20 o ALUE 4 = Ykspihlajanlahti 10 31

Kuva 5.12. Kalataloudelliset haitta-alueet Kokkolan edustan merialueella (Seppälä 1999). 5.4 Vesien keräily, käsittely ja vesistökuormitus Tehdasalueen pintavedet kerätään talteen ja johdetaan viemärijärjestelmän kautta käsittelyyn (likaiset alueet) tai laskeutusaltaan (puhtaat alueet) kautta mereen. Koko sinkkitehtaan jätevesimäärä on 950 000 m 3 /a (108 m 3 /h). Hankkeen seurauksena jätevesimäärä pysyy aikaisempaan verrattuna lähes ennallaan, sillä rikkihappotehtaan jätevesimäärä on noin 8 m 3 /h. Tämä aiheuttaa Bolidenin jätevesimäärän lisääntymisen 7 %:lla. 32

Tehokkaan ja nykyaikaisen tekniikan ansiosta rikkihappotuotannon jätevesien puhdistustulos paranee ja kuormitus mereen pienenee. Tehtaalla jätevesien kemiallisen käsittelyn tehokkuus on korkea, metallien erotustehokkuus on 98 % ja eliöstölle erittäin haitallisten kadmiumin ja elohopean erotustehokkuus on lähes 100 %. Prosessin tarvitsema jäähdytysvesi (enintään 3 800 m 3 /h eli noin 1 m 3 /s) otetaan merestä syväsataman alueelta, josta myös nollavaihtoehdon VE0 mukainen Kemiran tehtaiden jäähdytysvesi otetaan. Kylmän veden aikaan tarvittava vesimäärä on noin puolet maksimista. Keskimäärin jäähdytysveden tarve kasvaa selvästi nykyisestä Kemiran ottamasta määrästä (1 400 m 3 /h) mikäli lämmön talteenottoa ei voida toteuttaa kaukolämpötuotannon ylituotannon vuoksi. Jäähdytysvedet johdetaan ilman allastusta mereen eri paikkaan kuin tehtaan muut jätevedet siten, että ne eivät pääse sekoittumaan keskenään. Tässä on eroa nykykäytäntöön, jossa Kemiran rikkihappotehtaalta tulevat vastaavat vesijakeet puretaan selkeytys- ja jätevesialtaan kautta mereen yhdessä paikassa. Kuvassa 5.13 tämän hankkeen mukaiset otto- ja purkupaikat. Prosessiin merestä otettavan jäähdytysveden lämpötila vaihtelee vuodenajasta riippuen maksimissaan noin yhdestä asteesta yli 20 asteeseen. Laitoksella jäähdytysvesi lämpenee keskimäärin 10 astetta, kylmän veden aikana veden lämpötila kohoaa kaksinkertaiseksi. Siten mereen johdettava vesi on lämpimän veden aikaan keskimäärin 24 asteista, maksimissaan 30 asteista. Muuna aikana vastaavat lämpötilat ovat noin 22 astetta ja 27 astetta. Jäähdytysvesien lämpökuorma mereen on suuruusluokkaa 116 TJ/kk ja 1 400 TJ/a. Kuva 5.13. Jäähdytys- ja jätevesien otto- sekä purkupaikat. 33

5.5 Vaikutukset merialueen tilaan ja eliöstöön 5.5.1 Jätevedet Nollavaihtoehto VE0 Jos hanketta ei toteuteta, jätevesikuormitus Kemiran tehtailta jatkuu nykyisen kaltaisena. Vedet johdetaan niille varattujen altaiden kautta mereen yhdessä jäähdytysvesien kanssa. Jäähdytysvedet eivät aiheuta sulan veden esiintymistä talvella, eivätkä siten estä jäällä liikkumista. Rikkihapon tuotannosta muodostuvat jätevedet osaltaan pitävät yllä Ykspihlajanlahden pohjasedimentissä todettuja korkeita raskasmetallipitoisuuksia ja siitä alueen ekologialle aiheutuvia riskejä. Kalaravinnon kautta myös ihmiseen kohdistuu jonkin asteinen (pieni) riski haitallisten vaikutusten ilmenemisestä. Vaihtoehto VE1 Hankkeen mukaisessa tilanteessa jätevedet eivät sekoitu jäähdytysvesien kanssa. Siten ne eivät myöskään leviä ympäristöön voimakkaasti, sillä jätevesivirtaama purkualueella on noin 0,04 m 3 /s (jäähdytysvesien maksimissaan 1 m 3 /s). Vastaavasti vaikutusalueen laajuus voidaan arvioida suppeammaksi. On arvioitu, että purkuviemärissä tarkasteltavien jätevesien osuus kokonaisvesimäärästä olisi 1 2 %. Vesien korkea puhdistusaste takaa sen, että purkupaikalla merialueen haitallisten aineiden kuormitus ei kasva nykyisestä. Kun eliöstölle myrkyllisiä raskasmetalleja kulkeutuu jätevesien mukana mereen erittäin vähän tai ei ollenkaan, riski siitä, että eliöstö altistuisi eri metallien synergistisille (yhteisvaikutus suurempi kuin erikseen) vaikutuksille on pieni. Voidaankin arvioida, että hankkeen seurauksena pohjaeliöstön elinolosuhteet eivät juuri heikkene nykyisestä. Purkualueen sedimenteissä metallipitoisuuksien arvioidaan pysyvän lähinnä nykyisen kaltaisina. Riskitarkastelun perusteella myrkyllisyyshaittojen esiintyminen alueella on arvioitu melko vähäiseksi. Rikkihapon valmistuksen loppuminen Kemiran tehtailta osaltaan vähentää nykyiselle purkualueelle kohdistuvaa metallikuormitusta. Ykspihlajanlahdella tämä vähitellen näkyy pintasedimentin alenevina raskasmetallipitoisuuksina. Kehityksellä on positiivinen vaikutus pohjaeläinyhteisöjen tilaan ja pohjaeliöstöä ravintonaan käyttäviin kalalajeihin. Samalla ihmiseen kohdistuva terveysriski tältä osin pienenee. Sekä nollavaihtoehdossa VE0 että vaihtoehdossa VE1 jätevesien välittömät vaikutukset kohdistuvat kalataloudellisen haitta-aluejaon mukaiselle alueelle 1 (kuva 5.12). Riskinarvioinnin tulosten ja lähimpien kalastusalueiden sijoittumisen perusteella päästökohdan siirtämisellä rikkihappotehtaan nykyiseltä purkualueelta uuteen kohtaan on positiivinen vaikutus. 5.5.2 Jäähdytysvedet Nollavaihtoehto VE0 Kuten edellä on kerrottu, nykyisin jäähdytysvedet johdetaan altaiden kautta mereen. Lämpimät vedet pitävät yleensä sisemmän altaan sulana läpi talven. Sula vesi on houkutellut altaalle linnustoa, koska lähiympäristössä ei esiinny sulan veden aluetta talvella. Vaihtoehto VE1 Jäähdytysvesien vaikutusalueella meriveden lämpötilan voidaan arvioida nousevan vain lievästi ja varsin paikallisesti. Purkualueella lämmin vesi sekoittuu nopeasti suureen vesitilavuuteen, osan lämmöstä siirtyessä ilmaan. Talvella lämmönsiirtoa ja kaasunvaihtoa tapahtuu aina avoinna olevan vesipinnan kautta. Nämä mekanismit tasaavat meriveden lämpötiloja niin, että maksimissaan vaikutusalu- 34

een veden arvioidaan olevan avovesikaudella muutaman asteen muuta merialuetta lämpimämpää. Alueen laajuus riippuu vuodenajasta ja kulloinkin vallitsevista tuulista ja meriveden virtauksista. Lämpimän veden vaikutuksia vesien ekologiaan arvioitaessa lähtökohtana on yleissääntö, jonka mukaan 10 asteen lämpötilan nousu lisää mikrobiaktiivisuuden ja hapenkulutuksen noin kaksinkertaiseksi. Näin suurta muutosta vallitseviin lämpötilaolosuhteisiin ei kesäkaudella ole odotettavissa. Meriveden happitilanteen voidaan hyvien sekoittumis- ja laimenemisolosuhteiden perusteella arvioida säilyvän nykyisen kaltaisena (hyvänä) jäähdytysvesien johtamisesta huolimatta. Keväällä lämmin jäähdytysvesi voi aikaistaa kasviplanktontuotantoa muuhun merialueeseen verrattuna. Purkualueella tämä voi näkyä hapen ylikyllästymisenä veden pintakerroksessa. Ajan oloon purkualueella eräät makrolevät voivat jossain määrin runsastua vedessä jo olevien ravinteiden ja suotuisten kasvuolosuhteiden johdosta. Merkittävää kasvillisuuden lisäystä ei kuitenkaan ole odotettavissa, sillä jäähdytysvedet eivät sisällä ylimääräisiä ravinteita. Talvella jäähdytysvedet sekoittuvat meriveden pintakerrokseen ja leviävät siinä syväväylän suuntaan. Siten, vaikka lämmin vesi muodostaa purkualueella sulan veden alueen, tämän merkitys läpi talven avoinna pidettävän laivaväylän läheisyydessä ei esim. jäällä liikkumisen (kalastuksen) kannalta ole suuri. Toisaalta tällöin muuta merialuetta lämpimämpi, hapekas vesi voi houkutella monia kalalajeja. Tämä on todettu mm. Olkiluodossa, jossa sulana pysyvällä vesialueella on esiintynyt etenkin taimenta ja siikaa. Niinpä purkualue on muodostunut suosituksi talvikalastuskohteeksi. Kuitenkin vain viileässä vedessä viihtyvät kalalajit normaalisti karkottuvat jäähdytysvesien vaikutusalueelta. Syksyllä jäähdytysvesi hakeutuu tiheyttään vastaavaan vesikerrokseen, jossa se leviää ympäristöön. Pohjan läheisen vesikerroksen lämpeneminen sen sijaan on vähäistä. Siten jäähdytysvedet eivät muualta saatujen kokemuksienkaan perusteella estä lämpöä karttavien lajien, kuten esimerkiksi mateen kutuvaelluksia. Toisaalta Kokkolan edustan merialueella kalataloudellisesti arvokkaan siian lisääntymistulokseen jäähdytysvesillä ei edellä esitetyn perusteella arvioida olevan erityistä vaikutusta. Pitkällä aikavälillä lämpöolosuhteiden muutos vaikutusalueella kuitenkin suosii särkikalojen runsastumista. Kemiran nykyisistä altaista rikkihappotuotannon myötä poistuva lämpökuorma vaikuttaa altaiden sulana pysymiseen siten, että todennäköisesti ulompi allas tulee jäätymään talvella. Altaisiin johdetaan myös muuta lämpökuormaa, joten sisempi allas tulee todennäköisesti pysymään sulana. Altaiden kautta johtaminen tasaa lämpökuormaa ja siten lämpökuorman poisjääminen ei vaikuta merkittävästi altaiden ulkopuolisen merialueen tilanteeseen. Lämpökuorman poistumisella ei ole merkittäviä ympäristövaikutuksia nykyisellä purkualueella. 5.6 Maaperä ja pohjavedet 5.6.1 Maaperän nykytila Kokkolan suurteollisuusalue on rakennettu vanhan merenpohjan ja täyttömaan päälle. Niemen maaperä on enimmäkseen hiekkaa. Vuosikymmeniä alueella toimineiden teollisuuslaitosten päästöt (rikkidioksidi ja raskasmetallit) ovat vaikuttaneet merkittävästi maaperän laatuun. Suurimmillaan päästöt olivat 1970-luvulla. Etenkin raskasmetallit pysyvinä ja eliöstölle myrkyllisinä yhdisteinä ovat merkittävä ympäristön laatua alueella heikentävä tekijä. Kesällä 2002 toteutettiin Kokkolan kaupungin ja Suomen Akatemian rahoittama tutkimus, jonka tavoitteena oli uusien biotestien avulla arvioida maaperän puhtautta kaupungin alueella (Soimasuo 2003, Haimi 2003). 35

5.6.2 Pohjavesien nykytila Suunnittelukohde ei sijaitse tärkeällä tai muulla veden hankintaan soveltuvalla pohjavesialueella. Lähin I-luokan pohjavesialue sijaitsee kohteesta noin 800 m kaakkoon. Tehdasalueella ja ympäristössä on useita pohjaveden tarkkailupisteitä. Sinkkitehtaan kiinteistölle ja sen lähiympäristöön on sijoitettu 30 tarkkailuputkea tai -kaivoa, joiden avulla seurataan säännöllisesti pohjaveden laatua ja korkeustietoja. Tehdasalueen ulkopuolelle ulottuu kaksi erillistä linjaa, joiden avulla pyritään määrittelemään vesien virtaussuunta ja mahdollisten päästöjen vaikutusalue. Pohjavesien laatu on parantunut sen jälkeen, kun sinkkitehtaan varastointialueen suotovesijärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1999. Veden virtaussuunta on kohti varastointialuetta, josta vesi otetaan talteen keräilyjärjestelmällä ja johdetaan tehtaan prosessiin. 5.6.3 Hankkeen vaikutukset maaperään ja pohjavesiin Rikkihappo käsitellään suljetuissa tehdastiloissa ja säiliöt ja lastauspaikat varustetaan suoja-altailla. Siten normaalitilanteessa tehtaan toiminnalla ei ole vaikutuksia maaperään tai läheisiin pohjavesialueisiin. Vaikutuksia onnettomuustilanteissa on kuvattu erikseen. Myös ilmapäästöjen kautta tapahtuvan happamoitumisen vaikutuksia on arvioitu erikseen ilmapäästöjä ja ympäristöriskejä käsittelevissä kohdissa. 5.7 Liikenne 5.7.1 Liikenne nykyään Kokkolan suurteollisuusalue sijaitsee logistisesti hyvällä paikalla. Tehtaan läheisyydessä sijaitsee syväsatama, joka takaa toimivat kuljetusyhteydet sekä teollisuuden raaka-aineille että tuotteille. Syväsatama on käytössä ympäri vuoden. Tehtaan maantieteellinen sijainti on hyvä myös rautatie- ja maantieyhteyksien kannalta. Kokkola sijaitsee maan tärkeimmän rautatiereitin varrella. Kokkolan suurteollisuusalueelta on syksyllä 2006 valmistunut uusi tieyhteys nykyisen Kemirantien jatkeeksi valtatielle 8. Uuden tieyhteyden ansiosta satamaalueen ajoneuvoliikenne ohjautuu suoraan valtatielle 8, halki Jänismaan teollisuusalueen, kiertäen samalla Koivuhaan ja Mesilän asuntoalueet. Ennen tieyhteyden valmistumista teollisuusalueelle suuntautuva liikenne kulki valtatieltä 8 satama-alueelle, läpi kaupungin keskustan ja asuinalueiden. Tiesuunnitelman teon yhteydessä vuonna 2004 on arvioitu, että uutta tietä siirtyy käyttämään noin 4 000 5 000 ajoneuvoa vuorokaudessa, josta raskaan liikenteen osuus on noin 500 ajoneuvoa vuorokaudessa. Boliden Kokkola Oy:n sinkkitehtaan raskaan liikenteen ajoneuvomääräarvio vuonna 2003 on ollut noin 3 000 ajoneuvoa vuodessa, eli noin 10 ajoneuvoa vuorokaudessa. 36

Kuva 5.14. Uuden Satamaväylän linjaus. 5.7.2 Hankkeen vaikutus liikenteeseen Uudessa tehtaassa valmistettavasta rikkihaposta lähes ¾ (noin 200 000 t) kuljetetaan pois tehdasalueelta autoilla, laivoilla tai junilla. Valtaosa siirrettävästä haposta kuljetetaan pois autoilla. Ajoneuvoliikenteen määrä jää uuden tehtaan valmistumisen myötä lähes ennalleen, eli noin 15 raskaaseen ajoneuvoon vuorokaudessa. Satamatien arvioiduista liikennemääristä tehtaalle kulkevien raskaiden ajoneuvojen osuus on noin 4 %. Raskaiden ajoneuvojen ohjautuessa uudelle Satamatielle, liikenne kaupungin keskustassa ja sen läheisyydessä olevilla asuinalueilla tulee vähenemään. Kemikaalikuljetukset aiheuttavat aina riskitekijän liikenneonnettomuustilanteessa. Rikkihapon kuljetuskalustona käytetään VAK-määräykset täyttävää kalustoa. Onnettomuustilanteessa vuotoriski on minimoitu teknisillä ratkaisuilla. Pelastusviranomaisilla on käytettävissä asiankuuluvat tiedot onnettomuudessa mahdollisesti ilmaan pääsevän rikkihappohöyryn terveys- ja ympäristövaikutusten minimoimiseksi. Alueen liikennejärjestelyissä on jo huomioitu kemikaalikuljetusten järjestäminen mahdollisimman turvallisesti poissa asuinalueiden läheisyydestä. Hankkeen toteuttamisella ei ole vaikutuksia Kokkolan alueen kemikaalikuljetusten määrään ja se ei lisää vaarallisten kemikaalien kuljetuksista aiheutuvaa riskiä alueella. 5.8 Melu 5.8.1 Melutilanne Kokkolan suurteollisuusalueelta ympäristöön leviävä melu muodostuu alueelle suuntautuvasta liikenteestä, alueen sisäisestä liikenteestä, laivojen purkamisesta, sekä lukuisasta määrästä erilaisia prosessilaitteita ja puhaltimia. Lähimmän asutuksen sijaitessa noin kahden kilometrin päässä alueesta, ei tehdastoiminnoista suoraan asutukseen leviävä ääni normaalitilanteessa ole merkittävä häiriötekijä. Vuonna 2003 tehdyssä meluselvityksessä tarkasteltiin satamatoimintojen ja siihen liittyvän liikenteen vaikutusta lähiastutuksen äänitasoihin. Selvityksen perusteella melutasot eivät ylittäneet ohjearvoja asutuksen kohdalla missään suunnassa. Ohjearvoa lähestyttiin vain kantasatamaan johtavan tien varrella sataman rekkaliikenteestä johtuen. 37

Sinkkitehtaan ympäristössä suoritettujen melumittausten perusteella A-painotetut melutasot eri etäisyyksillä olivat 42 52 db sisältäen Ykspihlajan teollisuusalueen kaikkien toimintojen melut. Mittaukset suoritettiin 150 1 000 metrin etäisyydellä laitoksesta. Mittaustuloksista on nähtävissä, että läheisen tien liikenne oli vallitseva tekijä kaikissa mittauspisteissä. Tehdasalueen prosessien ja toimintojen melutasoilla on paikallista vaikutusta tehdasalueella lähinnä työsuojelullisessa mielessä. 5.8.2 Hankkeen vaikutus melutilanteeseen Suunniteltu rikkihappotehdas rakennetaan noin 800 metriä nykyistä Kemiran rikkihappotehdasta pohjoisemmaksi. Se korvaa vanhan rikkihappotehtaan sijoittuen tehdasalueen keskelle, jolloin sitä ympäröivät rakennukset estävät tehokkaasti tehtaan toiminnoista muodostuvan melun leviämistä. Uutta tekniikkaa edustavan tehtaan voidaan olettaa olevan hiljaisempi kuin vanhan tehtaan. Koska liikennemäärät eivät muutu, ei tehdasalueelle johtavien teiden varsilla olevaan asutukseen kohdistuva melutaso lisäänny. Tarkasteltaessa suurteollisuuspuistoa kokonaisuutena, muutokset rikkihappotehtaan sijainnissa ja tekniikassa tulevat vaikuttamaan melutasoihin vain paikallisesti tehdasalueen sisäpuolella. Lähimpien häiriintyvien kohteiden melutasoihin rikkihappotehtaan toiminnalla ei ole vaikutusta. 5.9 Jätehuolto ja hyödynnettävät sivuvirrat 5.9.1 Nykytilanne Rikkihappotehtaan toiminnasta syntyy ongelmajätteiksi luokiteltavia elohopeapitoisia sakkoja eri kaasun puhdistuksen vaiheista, kontaktireaktorin katalyyttimassaa ja tavanomaisia tehdastoiminnasta syntyviä voiteluöljyjä, suodattimia ja akkuja. 5.9.2 Hankkeen vaikutus sivuvirtoihin ja jätemääriin sekä niiden haitallisuuteen tai loppusijoittamiseen Hankkeella on positiivinen vaikutus syntyviin sivuvirtoihin, sillä kaasunpuhdistuksessa syntyvä Hg-sakka voidaan ohjata suoraan elohopean tuotantoprosessiin. Kemiran tehtaan vastaava sakat on välivarastoitu ja toimitettu autokuljetuksin Bolidenillä käsiteltäväksi. Pesuhapon käsittelyn viime vaiheessa tehtävä neutralointi voidaan toteuttaa uudessa tehtaassa joko lipeällä tai kalkilla. Mikäli käyttöön otetaan kalkkisaostus aiheuttaa se vähäisen lisäyksen nykyisiin Kemiran jätemäärin verrattuna. Kemiran prosessissa neutralointi suoritetaan lipeällä, jolloin ei muodostu sakkaa vaan sulfaatti päätyy jätevesien mukana mereen. Kalkkisaostuksesta syntyvä sakkamäärä on vähäinen muihin Bolidenillä syntyviin sakkamääriin verrattuna. Muihin tavanomaisiin jätteisiin tai niiden käsittelyyn hankkeella ei ole vaikutusta. 5.10 Maankäyttö 5.10.1 Kaavoitus Maakuntakaava Ympäristöministeriö on vahvistanut Keski-Pohjanmaan maakuntakaavan ensimmäisen vaiheen 24.10.2003. Keski-Pohjanmaan maakuntakaava on vaihemaakuntakaava, joka käsittää keskeiset asiakokonaisuudet lukuun ottamatta tuulivoimaloita, maa-ainesvaroja sekä keskustojen ulkopuolelle sijoittuvia vähit- 38

täiskaupan suuryksikköjä. Kaava on luonteeltaan täydennys- ja ajantasakaava. Maakuntakaavalla kumotaan alueen aiemmat seutukaavat. Kumoaminen koskee myös niitä asiakokonaisuuksia, joita 1. vaihemaakuntakaavassa ei ole käsitelty. Maakuntakaavan mukaan suunnitellun rikkihappotehtaan alue on ympäristövaikutuksiltaan merkittävien teollisuustoimintojen aluetta (TT), kuva 5.15. Kuva 5.15. Ote Keski-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavasta. Osayleiskaava Kokkolan kaupunginvaltuusto on hyväksynyt Kokkolan suurteollisuusalueen osayleiskaavan 23.10.1995. Osayleiskaavassa suunnittelualue on osoitettu teollisuus- ja varastoalueeksi (T), kuva 5.16. Kuva 5.16. Ote Kokkolan suurteollisuusalueen osayleiskaavasta. 39

Asemakaava Kokkolan kaupunginvaltuusto on hyväksynyt Outokummun asemakaavan ja asemakaavan muutoksen 11.2.2002, kuva 5.17. Asemakaavan mukaan suunnittelualue on teollisuusrakennusten korttelialuetta, jolle saa sijoittaa merkittävän, vaarallisia kemikaaleja valmistavan tai varastoivan laitoksen (T/kem). Autopaikkoja on varattava 1 autopaikka kahta alueella samanaikaisesti työskentelevää henkilöä kohti. Tehokkuusluku eli kerrosalan suhde tontin pinta-alaan on 0,60. Rakennusalalla, jolle rikkihappotehdasta suunnitellaan, rakennuksen julkisivun enimmäiskorkeus on 70 m. Kuva 5.17. Ote asemakaavasta. 5.10.2 Hankkeen vaikutus maankäyttöön Hanke ei aiheuta tarvetta muuttaa alueen kaavoitusta. Tehtaan sijaintipaikka on suunniteltu kemikaaleja valmistavalle laitokselle. 5.11 Maisema 5.11.1 Maiseman nykytilanne Uusi tehdas sijoitetaan Kokkolan suurteollisuusalueelle nykyisen pasuttorakennuksen viereen. Teollisuusalue sijaitsee meren rannalla ja noin 2 km päässä lähimmästä asutuksesta. Maisemallisesti merkittäviä alueita on tehdasalueen ulkopuolella Kokkolan saaristossa. 5.11.2 Hankkeen maisemavaikutukset Laaditun havainnekuvasovitteen perusteella materiaaleiltaan ja väritykseltään muun rakennuskannan kanssa yhdenmukaisen tehdas ei aiheuta maisemallista haittaa ja soveltuu hyvin osaksi nykyistä infrastruktuuria. Tehdasrakennus on nähtävissä vain mereltä päin katsottaessa. Rakennettava uusi piippu on nähtävissä myös kaupungin suunnasta, mutta ei merkittävästi muuta maisemaa, koska teollisuusalueella on jo piippuja. 40

Kuva 5.18. Havainnekuva tehtaan sijoittumisesta maisemaan. 5.12 Luonto ja kasvillisuus sekä suojelualueet 5.12.1 Luonto ja kasvillisuus nykytilanteessa Kokkolan suurteollisuusalueen rakentaminen on suuresti muuttanut alueen luontoa 1940-luvulta lähtien. 1950-1970-luvun ilmapäästöjen seurauksena alueen kasvillisuus ja maaperä ovat kärsineet vakavia vaurioita. Päästöt ovat kuitenkin tämän jälkeen vähentyneet ja kasvillisuus on toipumassa. Kasvillisuuden muuntuminen ja maaperään kertyneet haitta-aineet vaikuttavat edelleen alueen luontoon päästölähteiden lähialueella. Alueen luontoa on muuttanut myös vesien rehevöityminen, rantojen liettyminen sekä ilman typpikuormitus. Muuntuneesta luonnosta huolimatta suurteollisuusalueella ja sen läheisyydessä on edelleen arvokkaita luontokohteita. Esimerkiksi Ykspihlajanlahden lintuluodot ja Rummelö Harrbåda ovat tärkeitä pesimäalueita monille linnuille (Ykspihlajan teollisuusalueen ympäristön luontoselvitys 2003). 5.12.2 Suojelualueet ja kohteet Kokkolassa on useita, erilaisiin suojeluohjelmiin kuuluvia alueita. Vain pieni osa näistä on muodostettu luonnonsuojelulain mukaisiksi luonnonsuojelualueiksi. Kohteen lähimmät Natura 2000 -suojelualueverkostoon kuuluvat alueet ovat Kokkolan saariston Natura-alue ja Rummelören Harrbådan Hopeakivenlahden alue. Merkittävä osa Kokkolan edustan merialueista kuuluu Natura 2000 -suojelualueverkostoon. Kokkolan saariston Natura-alueesta (FI1000033) valtaosa on vesialuetta. Alueen saarilla ja luodoilla on useita suojeltavia Natura-luontotyyppejä. Natura-alueen halki kulkee Ykspihlajan satamaan johtava meriväylä. Rummelören Harrbådan Hopeakivenlahden alue (FI1000003) kuuluu lintuvesiensuojeluohjelmaan ja arvioitiin sitä perustettaessa maakunnallisesti arvokkaaksi suojelukohteeksi. Alue sisältyy myös Naturaan. 41