JAALAN KIMOLANLAHDEN (14.121) POHJAELÄIN- JA VESITUTKIMUKSET VUONNA 2008 SEKÄ YHTEENVETO VUOSIEN TUTKIMUKSISTA

JAALAN KIMOLANLAHDEN (14.121) POHJAELÄIN- JA VESITUTKIMUKSET VUONNA 2008 SEKÄ YHTEENVETO VUOSIEN 2002-2008 TUTKIMUKSISTA Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 107/2009 Marja Anttila-Huhtinen Pohjaeläintutkimus vuonna 2008 sekä yhteenveto vuosien 2002-2008 pohjaeläintutkimuksista Hanna Häkkinen Vesitutkimus vuonna 2008 sekä yhteenveto vuosien 2003-2007 tutkimuksista

TIIVISTELMÄ Kimolankanavan tukinuitto päättyi elokuussa 2002. Samalla päättyi Kymijoen veden juoksutus sekä Kimolan kanavassa että sen jatkeena olevassa Pyhäjärven Kimolanlahdessa. Juoksutuksen loputtua heräsi huoli vedenlaadun muuttumisesta Kimolanlahdessa. Kimolanlahden tilaa seuraavat tutkimukset aloitettiin pohjaeläintutkimuksilla vuonna 2002. Pohjaeläintutkimuksia on sen jälkeen tehty kahden vuoden välein ja viimeisimmät tulokset on vuodelta 2008. Kimolanlahden kasvillisuutta kartoitettiin vuonna 2003 ja vuonna 2007 kartoitettiin Kimolan kanavan ja Kimolanlahden pohjaan kertyneen kuorijätteen määrää. Vuonna 2007 tutkittiin myös Kimolanlahden ravinnekuormitusta ja vuonna 2008 keskityttiin lahden vedenlaatututkimuksiin. Tässä raportissa esitellään vuonna 2008 tehtyjen tutkimusten tulokset ja vedetään yhteen aikaisempien tutkimusten päätuloksia. Tutkimustulokset ovat osin suuntaa antavia, mutta ne luovat kuitenkin hyvän pohjan Kimolanlahden tilaa koskevien jatkotoimenpiteiden suunnittelemiselle. Kimolanlahden tila heikkeni nopeasti juoksutusten päättymisen jälkeen. Tämä voitiin todeta pohjaeläintutkimuksilla, jotka osoittivat pohjaeläinyhteisöjen heikenneen rajusti vuoden 2002 jälkeen. Vuonna 2002 todettu lievästi rehevä pohja muuttui nopeasti hyvin reheväksi, mutta vuoden 2008 tutkimustulosten perusteella pohjan tila on hieman kohentunut. Vesitutkimuksien perusteella kanavan ja sen suualueiden pohjalle kertyneen puukuorijätteen ei voitu osoittaa heikentävän veden laatua ainakaan merkittävästi. Lahden tilan parantamiseen liittyvät toimenpiteet tulisi tehdä suunnitelmallisesti ja toimenpiteiden vaikutuksia pitäisi seurata. Ravinnekuormitukseen liittyvät tutkimukset ja Pro Agrian laatima suojavyöhykeyleissuunnitelma Kimolan alueelle osoittivat selvästi valuma-alueen merkityksen Kimolanlahden tulevaan tilaan. Kimolanlahden veden vaihtumista nopeuttavia hankkeita ei voitane lähitulevaisuudessa kustannussyistä toteuttaa, jolloin tehostetut vesiensuojelutoimet valuma-alueella ja ranta-asutuksessa ovat tarpeellisia. Lisäksi haittaa tuottavaa vesikasvillisuutta voidaan poistaa oikein suunnitelluilla pienimuotoisilla niitoilla.

SISÄLLYSLUETTELO sivu 1 JOHDANTO 1 2 POHJAELÄINTUTKIMUKSET 2 2.1 Aineisto ja menetelmät 2 2.2 Tulokset 4 2.2.1 Pohjanlaatu 4 2.2.2 Pohjaeläimistö 4 2.3 Tulosten tarkastelu ja yhteenveto vuosien 2002-2008 pohjaeläintutkimuksista 6 3 KIMOLANLAHDEN VESITUTKIMUS VUONNA 2008 9 3.1 Näytteenotto ja menetelmät 9 3.2 Tulokset 10 3.3 Tulosten tarkastelu 13 4 YHTEENVETO KIMOLAN ALUEEN TUTKIMUKSISTA 14 4.1 Kimolan kanavan Kuorijätekartoitus 6.-8.6.2007 14 4.2 Jaalan Kimolanlahden ravinnekuormitustutkimus vuonna 2007 15 4.3 Viljelyalueiden suojavyöhykeyleissuunnitelma (Pro Agria) 21 4.4 Jaalan kunnan Kimolanlahden vesikasvillisuuskartoitus vuonna 2003 23 VIITTEET 25 Liitteet Liite 1. Vuoden 2008 pohjaeläin- ja vesinäytepisteet. Liite 2. Kimolan kanavaan juoksutetun lisäveden määrät. Liite 3. Vuoden 2008 Pohjaeläintulokset. Liite 4. Vuoden 2008 vesianalyysitulokset. Liite 5. Kuorijätekartoituksen näytepisteet. Liite 6. Kuorijätekartoituspisteiden tarkemmat tiedot. Liite 7. Kartta sukeltajan kuorijätehavainnoista. Liite 8. Kuorijätenäytteiden analyysitulokset. Liite 9. Ravinnekuormitustutkimuksen näytepisteet. Liite 10. Ravinnekuormitustutkimuksen ojanäytepisteet. Liite 11. Ravinnekuormitustutkimuksen vesianalyysitulokset. Liite 12. Ravinnekuormitustutkimuksen ojatulokset. Liite 13. Jaalan Kimolanlahden vesikasvilajisto.

10.7.2009 1 JOHDANTO Jaalan Pyhäjärven Kimolanlahden (kuva 1) tilaa on Jaalan kunnan tilauksesta seurattu vuodesta 2002 lähtien, jolloin Kimolan kanavassa vuosikymmeniä jatkunut tukinuitto päättyi ja veden virtausolot muuttuivat merkittävästi kanavassa sekä sen alapuolisessa Kimolanlahdessa. Tutkimuksen taustalla on huoli matalan ja peltoalueiden ympäröimän Kimolanlahden tilan tulevasta kehityksestä. Kuva 1. Jaalan Kimolanlahden tutkimusalue Uiton ja samalla juoksutuksen kesto vaihteli eri vuosina; yleensä uitot aloitettiin noin toukokuun puolessa välissä ja niitä jatkettiin aina loka-marraskuuhun asti (liite 2). Juoksutetut vesimäärät olivat vuosina 1990-1997 suurempia kuin vuosina 1998-2002. Laskettuna keskimääräiselle 150 vuorokaudelle, eli keskimäärin 17.5.-13.10 juoksutetut vesimäärät olivat vuosina 1991-1997 tasoa 20 000 m 3 /vrk (150 vrk vuodessa) (vuosina 1990 ja 1995 selvästi enemmän) ja vuosina 1998-2002 tasoa 10 000 m 3 /vrk (150 vrk vuodessa). Vuodesta 1966 asti jatkunut tukinuitto loppui Kimolan kanavassa elokuussa 2002. Samalla päättyi myös lisäveden juoksutus sekä kanavassa että siihen liittyvässä Kimolanlahdessa. Kimolanlahti on uittoväylää luukuun ottamatta hyvin matalaa vesialuetta Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 107/2009

ja sekä kanavan että lahden lähialueilla on paljon peltoalueita. Lisäveden juoksutusten päätyttyä lahden vesi ei enää juurikaan vaihdu, ja vaarana onkin lahtialueen rehevöityminen ja umpeenkasvu. Kimolankanavan ja lahden vedenlaadussa havaitun heikkenemisen myötä koottiin vuonna 2007 Kimolanlahden kunnostustyöryhmä, jonka tavoitteeksi asetettiin lahden kunnostussuunnittelun sekä vesien suojelutoimien käynnistäminen ja toteutus. Kimolanlahden kunnostamiseksi onkin tehty vuonna 2007 toimintaohjelma 1, jonka tarkoituksena oli koota lyhyesti yhteen Kimolanlahden keskeisimmät vesistötutkimustulokset sekä arvioida tarvittavia toimia vesistön tilan tarkkailuun. Kimolanlahden tilaa on vuodesta 2002 lähtien kartoitettu monissa eri tutkimuksissa. Lahden pohjaeläimistöä on tutkittu aikaisemmin vuosina 2002 2, 2004 3 ja 2006 4. Tässä raportissa käsitellään neljännen tutkimuskerran eli syksyn 2008 pohjaeläintulokset. Vuosi 2008 oli samalla alkuperäisen suunnitelman mukaan viimeinen pohjaeläintutkimusvuosi, joten vuosien 2002-2008 tuloksista esitetään tässä raportissa yhteenveto. Pohjaeläintulosten ohella raportoidaan myös vuoden 2008 vesitutkimuksen tulokset. Lisäksi raporttiin on liitetty lyhyet yhteenvedot Kimolanlahden vesikasvillisuustutkimuksista vuonna 2003 5, lahteen tulevan ravinnekuormituksen kartoituksista vuonna 2007 6, samana vuonna tehdystä Jaalan Kimolan alueen suojavyöhykeyleissuunnitelmasta 7 sekä vuoden 2007 kuorijätetutkimuksesta Kimolan kanavassa 8. 2 POHJAELÄINTUTKIMUKSET 2.1 AINEISTO JA MENETELMÄT Kimolanlahdelta haettiin pohjaeläinnäytteet 28.10.2008 kahdelta näyteasemalta (liite 1). asema 1, koordinaatit 6770741-3464331, syvyys 4,2 metriä asema 2, koordinaatit 6770017-3465134, syvyys 4,8 metriä Näytteet otettiin Ekman pohjanoutimella (no 2), jonka pohjan pinta-ala on 15,2 cm x 15,2 cm = 231 cm 2. Näytteenotossa ja näytteiden käsittelyssä sovellettiin vesi- ja ympäristöhallituksen ohjeita ja menetelmäkohtaista standardia 9,10,11. Kummaltakin näyteasemalta otettiin yksi näyte, joka koostui kolmesta erikseen käsitellystä nostosta. Näytteet seulottiin 0,5 mm:n seulalla. Näytteet poimittiin tuoreeltaan laboratoriossa suurennuslampun avulla ja säilöttiin 70 %:een etanoliin. Näytteet punnittiin lajeittain tai ryhmittäin 0,1 mg:n tarkkuudella. Ennen punnitusta näytteitä pidettiin noin 10 minuuttia vedessä ja sen jälkeen kuivattiin hetki imupaperilla. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 107/2009

Pohjaeläinnäytteet määritti Marja Anttila-Huhtinen. Pohjaeläinaineisto pyrittiin määrittämään tärkeimpien ryhmien osalta lajitasolle etupäässä seuraavan kirjallisuuden mukaan: Oligochaeta: Brinkhurst 1971 12 Chironomidae: Wiederholm 1983 13 Chernovskii 1949 14 Lindeberg & Wiederholm 1979 15 Tulokset on viety ympäristöhallinnon pohjaeläinrekisteriin (Hertta). Aineistosta laskettiin tiettyjen surviaissääsken toukkien suhteelliseen runsauteen perustuva Chironomidi-indeksi (taulukko 1) 16, joka kuvaa pohjan laatua, ravinteisuutta. Taulukko 1. Surviaissääsken toukkien suhteelliseen runsauteen perustuva pohjan laatua kuvaava Chironomidi-indeksi (CI), joka voi saada arvoja välillä 1 5 (hyvin rehevä hyvin karu) 16. n i * k i CI = ---------- N n i = lajin i yksilömäärä k i = lajin i ekologinen kerroin N = indikaattorilajien kokonaisyksilömäärä Indikaattorilajit: Ekologinen Pohjan kerroin, k ravinteisuus Tanypus spp. 1 Hyvin rehevä Chironomus f.l. plumosus Chironomus f.l. semireductus Chironomus anthracinus 2 Rehevä Chironomus f.l. thummi Chironomus f.l. salinarius Einfeldia spp. Polypedilum nubeculosum Microchironomus tener Sergentia spp. 2,5 Lievästi rehevä Monodiamesa bathyphila 3 Keskimääräinen Polypedilum f.l. breviantennatum (pullum) Microtendipes spp. Stictochironomus spp. Heterotanytarsus apicalis 4 Karu Heterotrissocladius grimshawi Heterotrissocladius maari Mesocricotopus thienemanni Paracladopelma nigritula (syn. obscura) Micropsectra spp. Heterotrissocladius subpilosus 5 Hyvin karu Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 107/2009 3

2.2 TULOKSET Asemakohtainen lajisto sekä yksilömäärät ja biomassat neliömetriä kohti on esitetty liitteessä 3.1. Samassa taulukossa on esitetty myös kummankin aseman pohjanlaatutiedot. Liitteessä 3.2 on esitetty nostokohtaiset tulokset: lajisto, yksilömäärät ja biomassat sekä yksilömäärien osalta vielä keskiarvot, keskihajonnat ja keskiarvon keskivirheet (%). 2.2.1 POHJANLAATU Molempien näyteasemien pohjan laatu oli ensisijaisesti liejua, jonka seassa oli savea. Hapellinen päällyskerros oli kummallakin asemalla noin 0,5 cm. Asemalla 1 oli lisäksi puunkuoren paloja. Syvyyttä asemilla oli 3,8 m (as 1) ja 4,3 m (as 2). 2.2.2 POHJAELÄIMISTÖ Asemalla 1, joka sijaitsee lähempänä Kimolanlahden perukkaa, kokonaisyksilömäärä oli 920 yks/m 2 ja kokonaisbiomassa 2,3 g/m 2. Vastaavat luvut asemalla 2 olivat 2240 yks/m 2 ja 2,5 g/m 2 (kuva 2). Asemalla 1 pohjaeläinyhteisössä vallitsivat surviaissääsken toukat ja harvasukasmadot. Biomassaltaan merkittävimpiä asemalla 1 olivat selkeästi suurikokoiset Chironomus surviaissääskentoukat. Aseman 2 yksilömäärä oli yli kaksinkertainen asemaan 1 verrattuna. Aseman 2 kokonaisyksilömäärää nostivat harvasukasmatojen ja surviaissääskentoukkien lisäksi polttiaistoukkien ja vesipunkkien runsas esiintyminen. Asemien biomassat olivat kuitenkin hyvin samaa tasoa; asemalla 2 biomassaltaan merkittävin ryhmä olivat harvasukasmadot. Pohjaeläimistön kokonaisbiomassa kuvaa pohjan ravinteisuutta. Taulukossa 2 on esitetty järvien profundaalialueiden (syvännealueiden) pohjan ravinteisuus makrofaunan biomassan mukaan 17. Kimolanlahden näyteasemat eivät edusta mitään varsinaista profundaalialuetta, mutta taulukon 2 mukaan molemmilla näytealueilla pohja olisi kokonaisbiomassan mukaan lievästi ravinteikas. Taulukko 2. Profundaalin ravinteisuus makropohjaeläimistön kokonaisbiomassan mukaan 17. Pohjan ravinteisuus WW, tuorepaino g/m 2 Niukkaravinteinen Jokseenkin niukkaravinteinen Lievästi ravinteikas Ravinteikas Erittäin ravinteikas Myrkyllinen 0,1-0,5 0,5-1,6 1,6-6,0 6,0-17,0 yli 17,0 alle 0,1 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 107/2009

3 g/m2 2 1 0 AS 1 AS 2 Chironomus muut Chironomidae Oligochaeta Ceratopogonidae Muut 2500 2000 yks/m2 1500 1000 500 0 AS 1 AS 2 Chironomus Muut Chironomidae Oligochaeta Ceratopogonidae Muut Kuva 2. Kimolanlahden näyteasemien pohjaeläimistön kokonaisbiomassa (WW g/m 2 kokonaisyksilömäärät 28.10.2008. ) ja Lajistoltaan molemmat asemat olivat suhteellisen monipuolisia. Pohjaeläimistön taksoniluku oli 1. asemalla 13 ja 2. asemalla 18. Asemalla 1 dominoivat rehevän pohjan Limnodrilus hoffmeisteri harvasukasmadot. Seuraavaksi yleisin laji oli Polypedilum nubeculosum surviaissääskentoukka. Aseman 2 lajilukumäärää nosti erityisesti suhteellisen runsas harvasukasmatolajisto. Yksilömäärältään runsaimpia harvasukasmatolajeja olivat Aulodrilus pigueti ja rehevän pohjan lajit Potamothrix hammoniensis ja Limnodrilus hoffmeisteri. Lisäksi asemalla 2 esiintyi erityisen runsaasti polttiaistoukkia (Ceratopogonidae) ja vesipunkkeja. Surviaissääskentoukista runsaimpia olivat Cladopelma viridula, Polypedilum nubeculosum ja Tanypus vilipennis. Wilson ja Ruse 18 ovat laatineet surviaissääskisukujen herkkyysluokituksen, jossa surviaissääskisuvut on jaettu neljään ryhmään (A muutosherkät lajit D epäherkät lajit) niiden orgaanisen kuormituksen sietokyvyn mukaan. Alun perin tämä luokittelu on laadittu Iso-Britannian jokivesistöihin ja erityisesti surviaissääskien kotelonahkamenetelmässä sovellettavaksi (CPET-menetelmä). Voimakkaasti kuormitetuilla alueilla ja rehevyyden lisääntyessä muutosherkkien lajien ja yksilöiden määrä laskee ja vastaavasti epäherkkien lajien nousee. Molemmilla Kimolanlahden näyteasemilla A-lajien osuus oli kokonaisyksilömääristä noin 30 % ja D-lajien vastaavasti noin 70 %. Aseman 1 ainut A-laji Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 107/2009 5

oli Polypedilum nubeculosum ja asemalla 2 esiintyi A-lajeista em. lajin lisäksi myös Tanytarsus sp. lajia. Näiden lajien rehevyys-indikaattoriarvoa on käsitelty tarkemmin tulosten tarkastelussa. Pohjan laatua kuvaava surviaissääski-indeksi 16 (CI, Chironomid index taulukko 1, indeksin arvo vaihtelee välillä 1 hyvin rehevä 5 hyvin karu) sai asemalla 1 arvon 1,61 ja asemalla 2 arvon 1,59 eli CI-arvon mukaan pohjat ovat molemmilla alueilla lähinnä reheviä. 2.3 TULOSTEN TARKASTELU JA YHTEENVETO VUOSIEN 2002-2008 POHJAELÄINTUTKIMUKSISTA Tukinuitto päättyi Kimolankanavassa elokuussa 2002. Sen jälkeen kanavassa ja sen jatkeena olevan Kimolanlahden kautta ei ole juoksutettu vettä. Juoksutusten loppumisen myötä veden virtaus- ja vaihtumisolosuhteet heikentyivät oleellisesti Kimolanlahdella. Kimolanlahden pohjaeläimistöä tutkittiin ensimmäisen kerran loppuvuodesta 2002; nämä vuoden 2002 tulokset ovat hyvä perusta ja vertailuaineisto seurannalle ja lahden tilassa mahdollisesti havaittaville muutoksille. Juoksutusten loppumisen jälkeiset seurantanäytteet otettiin vuosina 2004, 2006 ja nyt viimeiset loppuvuodesta 2008. Kaikki näytteet on otettu loppusyksystä (loka-marraskuu) ja samoilla menetelmillä, joten tulokset ovat näytteenoton suhteen keskenään vertailukelpoisia. Pohjaeläimistön perusteella Kimolanlahden pohjan tila heikentyi oleellisesti vuosien 2002 ja 2004 välillä. Sensijaan vuosien 2004 ja 2006 välillä pohjaeläimistössä ei tapahtunut mitään suuria muutoksia, kun taas tuoreimpien eli vuoden 2008 tulosten mukaan pohjan tila oli kehittynyt vuodesta 2006 parempaan suuntaan (kuva 3). Vuonna 2002 pohjaeläinlajisto oli molemmilla asemilla monipuolista. Erityisesti surviaissääskilajisto oli lahden perukassa (as 1) monipuolinen, ja alueella esiintyi myös muuta pohjaeläimistöä kuin surviaissääskentoukkia ja harvasukasmatoja. Taksoniluku muuttui vuosina 2002 2008 lahden perukassa (as 1) 28 7 12 13 ja vastaavasti 2. asemalla 18 8 9-18. Surviaissääski-indeksi (CI) kertoo omalta osaltaan lahden pohjantilan muuttumisesta. Asemalla 1 CI:n arvo laski vuosina 2000 2004 2006 seuraavasti 2,53 1,08 1,03 mutta nousi vuonna 2008 arvoon 1,61. Vastaavasti 2. asemalla CI-arvo ensin laski 2,35 1,5 1,4, mutta nousi vuonna 2008 tasolle 1,59. Lahden perällä (as 1) vuonna 2002 todettu lievästi rehevä pohja muuttui siis kahdessa vuodessa hyvin reheväksi ja pysyi sen jälkeen siinä tilassa vuoteen 2006, mutta nyt vuonna 2008 pohjan tila oli kohentunut lähinnä rehevään luokkaan. Sama pohjan tilan koheneminen näkyy myös pohjaeläinten kokonaisbiomassoissa (kuva 3). Vuonna 2002 lahden perukan biomassoja nostivat pallo- ja hernesimpukat (Sphaerium 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 107/2009

g/m2 14 12 10 8 6 4 2 0 Asema 1 Biomassa g/m2 Asema 2 2002 2004 2006 2008 2002 2004 2006 2008 Chironomidae Geratopogonidae Oligochaeta Muut yks/m2 2500 2000 1500 1000 Yksilömäärä /m2 Asema 1 Asema 2 500 0 2002 2004 2006 2008 2002 2004 2006 2008 Chironomidae Geratopogonidae Oligochaeta Muut taksoniluku 30 25 20 15 10 5 0 Asema 1 Asema 2 2002 2004 2006 2008 2002 2004 2006 2008 3 2,5 2 1,5 1 0,5 0 CI-indeksi taksoniluku CI-arvo osuus (%) yksilömäärästä 100 80 60 40 20 0 Asema 1 Asema 2 1% 2002 2004 2006 2008 2002 2004 2006 2008 epäherkät lajit (D-lajit) muutosherkät lajit (A-lajit) Kuva 3. Kimolanlahden kahden näyteaseman tulosten vertailua vuosilta 2002, 2004, 2006 ja 2008: kokonaisbiomassa (WW g/m 2 ), kokonaisyksilömäärä (yks/m 2 ), taksoniluku, CI-indeksin arvo ja epäherkkien/muutosherkkien lajien (CPET-luokitus) %-osuus surviaissääskien kokonaisyksilömäärästä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 107/2009 7

ja Pisidium), mutta vuosina 2004 ja 2006 lajistossa vallitsivat kookkaat Chironomus toukat ja pohja oli biomassojen perusteella ravinteikas (9-11 g/m 2 ). Vuonna 2008 Chironomus toukat eivät enää esiintyneet yhtä runsaana ja tilalle oli tullut muuta surviaissääskilajistoa; pohjaeläinten kokonaisbiomassa oli tipahtanut lievästi ravinteikkaalle tasolle (2,3 g/m 2 ). Asemalla 2 muutokset eivät ole ollut ihan yhtä rajuja kuin lahden perukassa; lievästi rehevä pohja muuttui kahdessa vuodessa hyvin reheväksireheväksi. Pohja on edelleen rehevä, mutta CI-arvon perusteella pohjan tila on kuitenkin kohentunut lievästi vuodesta 2006 (kuva 3). Myös CPET-luokituksen mukaan Kimolanlahden pohjan tila heikentyi selvästi vuosien 2002 ja 2004 välillä; muutosherkkien lajien (A-lajit) osuus romahti täysin ja surviaissääskiyhteisö koostui lähes täysin kuormitusta ja rehevöitymistä sietävistä epäherkistä lajeista (D-lajit). Vuonna 2006 tilanne oli vuoden 2004 kaltainen, mutta vuonna 2008 molemmilla asemilla esiintyi taas merkittävässä määrin myös muutosherkkiä A-lajeja (kuva 3, taulukko 3). Vuonna 2002 asemilla tavattiin suhteellisen laaja kirjo A-lajeja, mutta vuonna 2008 aseman 1 ainut A-laji oli Polypedilum nubeculosum ja asemalla 2 esiintyi A- lajeista em. lajin lisäksi vain Tanytarsus lajia. Polypedilum nubeculosum on luokiteltu Paasivirran Chironomidi-indeksissä 16 (CI) rehevän pohjan lajiksi. Myös Moller Pillot in Chironomini-ryhmää käsittelevässä teoksessa 19 on todettu useita viittauksia, joiden mukaan em. laji sietää ja jopa suosii reheviä olosuhteita ja orgaanista kuormitusta. Näiden tietojen valossa pohjan tila oli vuonna 2008 kohenemisesta huolimatta selkeästi huonompi kuin ensimmäisen tutkimuksen aikaan vuonna 2002, jolloin tilanne vastasi juoksutusten aikaista tilannetta. Myös CPET-luokituksen mukaan pohjaeläimistön ja samalla pohjan tilan muutokset vuosina 2002-2008 olivat suurempia lahden pohjukassa (as 1) kuin vähän etäämpänä lahdella (as 2). Taulukko 3. CPET-luokituksen mukaan epäherkkien (D-lajit) ja muutosherkkien (A-lajit) lajien osuus (%) surviaissääskien kokonaisyksilömääristä vuosina 2002, 2004, 2006 ja 2008 Kimolanlahden näyteasemilla. Asema 1 Asema 2 2002 2004 2006 2008 2002 2004 2006 2008 D-lajit 37 95 96 66 57 89 92 68 A-lajit 59 5 0 34 37 11 8 30 Vuonna 2002 lahden pohjaeläimistö oli monimuotoinen ja kuvasti pohjan hyvää tilaa. Pitkään jatkuneet Kimolan kanavan juoksutukset olivat omalta osaltaan vaikuttaneet positiivisesti lahden pohjan tilaan ja pohjaeläimistöön. Voidaankin olettaa, että lahden pohja ja samalla pohjaeläimistö olivat tuolloin paremmassa kunnossa kuin muualla sijaitsevat vastaavat lahtialueet johtuen juuri juoksutusten aikaansaamasta veden vaihtuvuudesta ja virtauksista. Juoksutusten loputtua olosuhteet muuttuivat suuresti Kimolahden perukassa, mikä näkyikin rajuna muutoksena myös pohjaeläinyhteisössä vuoden 2004 tutkimuksissa; lajimäärä romahti ja jäljelle jäivät vain muutamat huonoja olosuhteita sietävät lajit. Olosuhteiden muuttumisen myötä Kimolanlahden 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 107/2009

pohjaeläinyhteisö joutui muutosprosessiin, jossa pohjaeläinyhteisö hiljalleen vakiintuu nykyisiä olosuhteita vastaavaksi. Vuoden 2008 pohjaeläintutkimuksessa pohjaeläinyhteisön tilan todettiin jo hieman kohentuneen rajujen muutosvuosien jälkeen. 3 KIMOLANLAHDEN VESITUTKIMUS VUONNA 2008 Kimolanlahden vedenlaatua selvitettiin vuonna 2008 hakemalla vesinäytteitä yhteensä kolmelta Kimolan kanavassa ja Kimolanlahdessa sijaitsevalta näytepisteeltä. Tutkimus on jatkoa vuoden 2007 kuorijätekartoitukselle 8, jossa selvitettiin kanavassa olevan kuorijätteen levinneisyyttä ja määrää. Lisäksi tuolloin tutkittiin minkä verran kuorijäte sisältää ravinteita ja missä määrin niitä liukenee kuorijätteestä veteen. Vuoden 2007 tutkimusten perusteella kuorijätteen sisältämiä fosforia ja typpeä liukeni veteen laboratorioolosuhteissa ja vuoden 2008 tutkimuksen tavoitteena olikin selvittää liukeneeko kuorijätteestä veteen ravinteita myös kanavassa, jossa mm. aineiden liukoisuuteen vaikuttavat happi- ja lämpötilaolot ovat hyvin erilaiset kuin laboratoriossa. Lisäksi tavoitteena oli selvittää liukeneeko kuorijätteestä Kimolanlahteen myrkyllisiä aineita tai vaikuttaako kuorijäte veden hygieeniseen laatuun. 3.1 NÄYTTEENOTTO JA MENETELMÄT Vesinäytteitä haettiin yhteensä kolmelta pisteeltä, joista kaksi sijaitsi Kimolanlahdella ja yksi Kimolan kanavassa (taulukko 4 liite 1). Kaikilta pisteiltä haettiin vesinäytteet kesällä 28.7.2008 ja talvella 28.10.2008. Taulukko 4. Vuoden 2008 vesinäytepisteet koordinaatit kok.syv (m) kuorijäte Kimolan kanava 6771044-3463968 4,6 kuorijätettä paksusti Kimolanlahti 1 6770842-3464217 4,1 kuorijätettä kohtalaisesti Kimolanlahti 2 6770519-3464577 4,3 ei kuorijätettä Kaikilta näytepisteiltä otettiin tavanomaiset päällysvesinäytteet metrin syvyydeltä (1) sekä alusvesinäytteet metri pohjan yläpuolelta (P-1). Tämän lisäksi otettiin näytteet vielä aivan pohjan tuntumasta, 10 cm pohjan yläpuolelta (P). Ravinteista analysoitiin kokonaistyppi- ja fosforipitoisuudet sekä fosfaattifosforin ja ammoniumtypen määriä. Vesinäytteistä analysoitiin myös happipitoisuus, sähkönjohtokyky, ph, koliformiset bakteerit sekä biologinen hapenkulutus. Lisäksi haitallisten aineiden esiintymistä tutkittiin valobakteeritestillä (standardi SFS-EN ISO 11348-3), joka on ns. yleismyrkyllisyystesti. Kaikki näytteet analysoitiin akreditoidussa KCL Kymen Laboratorio Oy:ssä ja tarkat analyysitulokset on esitetty liitteessä 4. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 107/2009 9

3.2 TULOKSET Näkösyvyydet olivat molemmilla näytteenottokerroilla heikkoja ja ravinnemääriltään Kimolanlahden ja kanavan suun vesi oli erittäin ravinnepitoista. Pintaveden kokonaisfosforipitoisuuksien taso oli korkea ja vesi oli selvästi rehevää (taulukko 5). Kesällä pitoisuudet hieman korkeammat kanavan suulla ja syksyllä aivan pohjanläheiset fosforipitoisuudet olivat kohonneet kaikilla pisteillä. Taulukko 5. Kimolan näytepisteiden kokonaisfosforipitoisuudet eri syvyyksillä vuonna 2008 28.7.2008 Kokonaisfosfori (ug/l) syvyys Kanava1 K.lahti1 K.lahti2 1.0 59 56 42 P-1 73 69 51 P 78 57 62 28.10.2008 Kokonaisfosfori (ug/l) syvyys Kanava1 K.lahti1 K.lahti2 1.0 44 48 44 P-1 70 64 94 P 150 110 120 Kokonaisfosforin korkeista pitoisuuksista huolimatta leville käyttökelpoisessa muodossa olevan fosfaattifosforin määrät eivät olleet kovin suuria (taulukko 6). Käytännössä liukoista fosfaattifosforia oli syksyllä hieman kaikilla pisteillä aivan pohjan lähellä, sekä uloimmalla pisteellä koko vesipatsaassa. Taulukko 6. Kimolan näytepisteiden fosfaattifosforipitoisuudet eri syvyyksillä vuonna 2008 28.7.2008 Liukoinen fosfaattifosfori (ug/l) syvyys Kanava1 K.lahti1 K.lahti2 1.0 <2 <2 <2 P-1 <2 <2 <2 P <2 <2 <2 28.10.2008 Liukoinen fosfaattifosfori (ug/l) syvyys Kanava1 K.lahti1 K.lahti2 1.0 <2 <2 2 P-1 <2 <2 8 P 10 4 5 10 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 107/2009

Syksyllä kaikilla näytepisteillä happitilanteet olivat hyvät, mutta kesällä kanavan suun näytepisteen pohjanläheinen näyte osoitti selvää happivajetta (taulukko7). Hapen kyllästysprosenttien perusteella vedessä oli kuitenkin happea kuluttavaa ainesta syksyllä koko vesipatsaassa. Tämä johtuu todennäköisesti kemiallisesta hapenkulutuksesta, sillä biologista hapenkulutusta näytteissä oli havaittavissa ainoastaan jonkin verran kesällä (taulukko 8). Taulukko 7. Kimolan näytepisteiden happipitoisuudet eri syvyyksillä vuonna 2008 28.7.2008 Happipitoisuus (mg/l) syvyys Kanava1 K.lahti1 K.lahti2 1.0 7.9 8.5 9 P-1 4.7 6.5 7 P 0.8 5.4 5.2 28.10.2008 Happipitoisuus (mg/l) syvyys Kanava1 K.lahti1 K.lahti2 1.0 9 8 8.1 P-1 8.6 9.4 9.5 P 8 8.8 8.2 Taulukko 8. Kimolan näytepisteiden biologinen hapenkulutus eri syvyyksillä vuonna 2008. 28.7.2008 BOD7 (mg/l) syvyys Kanava1 K.lahti1 K.lahti2 1.0 4.4 P-1 <3 P 3.1 3.2 <3 28.10.2008 BOD7 (mg/l) syvyys Kanava1 K.lahti1 K.lahti2 1.0 <3 P-1 <3 P <3 <3 <3 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 107/2009 11

Kesällä kanavan suulla sijaitsevalla pisteellä sekä kokonaistyppipitoisuudet että ammoniumtyppipitoisuudet olivat hieman kohonneet pohjan lähellä (taulukot 9 ja 10). Syksyllä kaikilla pisteillä aivan pohjanläheiset kokonaistyppipitoisuudet olivat suhteellisen korkeita, eikä myöskään ammoniumtypen määrässä ollut suuria eroja eri pisteiden välillä. Taulukko 9. Kimolan näytepisteiden kokonaistyppipitoisuudet eri syvyyksillä vuonna 2008. 28.7.2008 Kokonaistyppi (ug/l) syvyys Kanava1 K.lahti1 K.lahti2 1.0 840 700 490 P-1 1000 620 840 P 890 650 750 28.10.2008 Kokonaistyppi (ug/l) syvyys Kanava1 K.lahti1 K.lahti2 1.0 750 790 850 P-1 860 810 1000 P 1500 1300 1400 Taulukko 10. Kimolan näytepisteiden ammoniumtyppipitoisuudet eri syvyyksillä vuonna 2008. 28.7.2008 Ammoniumtyppi (ug/l) syvyys Kanava1 K.lahti1 K.lahti2 1.0 <5 <5 <5 P-1 21 9 5 P 89 22 15 28.10.2008 Ammoniumtyppi (ug/l) syvyys Kanava1 K.lahti1 K.lahti2 1.0 16 17 16 P-1 26 22 23 P 58 43 53 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 107/2009

Valobakteeritesteissä kaikista näytteistä määritetyt toksisuusyksiköt (TU) jäivät rajaarvojen alapuolelle, eikä vedessä näin ollen havaittu myrkyllisiä yhdisteitä. Kaikissa tutkituissa vesinäytteissä havaittiin jossain määrin koliformisia bakteereja, joiden määrät olivat kesällä suurimmillaan pintavedessä (taulukko 11). Syksyllä pitoisuudet puolestaan olivat kohonneet aivan pohjanläheisessä vedessä. Näytteissä olevien bakteerin määrät oli suhteellisen vähäisiä ja ylittivät uimavesille asetetun kokonaiskoliformisten bakteerien raja-arvon (alle 10 000 pmy/100 ml) ainoastaan Kimolanlahden pisteen 1 pohjanläheisessä vedessä. Taulukko 11. Kimolan näytepisteiden koloformisten bakteerien määrät eri syvyyksillä vuonna 2008. 28.7.2008 Koliformiset bakteerit syvyys Kanava1 K.lahti1 K.lahti2 1.0 230 P-1 120 P 40 60 60 28.10.2008 Koliformiset bakteerit syvyys Kanava1 K.lahti1 K.lahti2 1.0 860 P-1 3400 P 10000 12000 7300 3.3 TULOSTEN TARKASTELU Vuoden 2008 vesitutkimuksissa saadut ravinnepitoisuudet ilmentävät selvästi Kimolanlahden rehevyyttä ja vuoden 2008 pohjaeläintutkimusten perusteella myös lahden pohja on rehevä. Tästä huolimatta pohjasta näyttäisi liukenevan varsin vähän fosfaattifosforia pohjanläheiseen veteen. Tulosten perusteella kuorijäte ei ole pääsyynä Kimolanlahden tilaan, vaan lahdella on selvästi myös muita vesistöä kuormittavia ravinnelähteitä. Kimolanlahden vedenlaadun ja tilan kannalta näistä todennäköisesti merkittävintä on ojista ja pelloilta lähtöisin oleva hajakuormitus. Valobakteeritestin perusteella pohjasta ei myöskään liukene veteen myrkyllisiä yhdisteitä. Kuorijätteellä ei myöskään näyttäisi olevan juurikaan osuutta veden hygieeniseen laatuun, vaan todennäköisemmin havaitut bakteerit tulevat vesistöön pintavalunnan mukana. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 107/2009 13

4 YHTEENVETO KIMOLAN ALUEEN TUTKIMUKSISTA 4.1 KIMOLAN KANAVAN KUORIJÄTEKARTOITUS 6.-8.6.2007 Kimolan kanavan kuorijätteen määrää ja levinneisyyttä selvitettiin sukellusnäytteenotolla kesäkuun 2007 alussa 8. Sukellusten avulla kartoitettiin yhteensä 16 pistettä, joista kaksi sijaitsi Kimolanlahdella (liite 5). Kolmelta alueelta otettiin myös kuorijätenäytteet, joista analysoitiin näytteiden sisältämät kokonaisravinnemäärät, ravinteiden liukoisuutta sekä hapenkulutusta. Lisäksi sukellusten yhteydessä oli tarkoitus valokuvata pohjaa, mutta pohjanläheinen vesi oli niin sameaa ettei kuvaus ollut mahdollista. Sukelletuilla alueilla kuorijätettä oli sekä sedimenttiin sekoittuneena että kerrostuneena kovan pohjan päälle. Lisäksi pohjilta löytyi paljon puutavaraa, josta valtaosa oli tukkeja ja ropseja. Kuorijätettä sisältävien sedimenttikerrosten paksuudet vaihtelivat 20 senttimetristä aina 80 senttimetriin asti. Alueilta 12 ja 16 kuorta ei löydetty lainkaan ja alueella 14 kuitua ja kuorijätettä löytyi vasta noin 40 senttimetrin syvyydeltä. Kaasunmuodostusta havaittiin runsaasti alueilla 2, 3, 4, 5, 6, 7 ja 8 sekä vähän alueella 11. Näytepisteiden koordinaatit ja tarkemmat tiedot eri alueiden pohjanlaadusta löytyvät liitteestä 6. Lisäksi liitteenä 7 on kartta, johon on koottu sukeltajan havainnot kuorijätteen paksuudesta ja pohjalla olevien puiden määristä. Kuorijätenäytteet otettiin pisteiltä 9 (tunnelin jälkeen), 11 (ennen nippunosturia) ja 13 (laiturin edusta Pohjanlahden päässä). Pisteellä 9 oli kova pohja, jonka päälle pelkkää kuorijätettä oli kerrostunut noin 5-100 cm paksuiseksi kerrokseksi. Pisteellä 11 kuorijäte oli sekoittuneena sedimenttiin kun taas pisteellä 13 oli sekä sedimenttiin sekoittunutta että kovalle pohjalle kerrostunutta pelkkää kuorijätettä. Kuorijätenäytteet analysoitiin Ewica laboratoriot Oy:ssä ja tarkat analyysitulokset on esitetty liitteessä 8. Näytteiden kuiva-ainepitoisuus oli 20-30 % ja kuorijätteen sisältämässä kuiva-aineessa oli fosforia 0,4-0,5 g/kg sekä typpeä 5-7 g/kg. Näiden ravinteiden liukoisuutta kuorijätteestä pyrittiin selvittämään kaatopaikkakelpoisuustestauksessa käytettävällä ravistelumenetelmällä. Olosuhteilla kuten lämpötilalla ja happitilanteella on kuitenkin merkittävä vaikutus liukoisuuteen, joten laboratoriotesteillä saadaan vain suuntaa antavia tuloksia. Analyysitulosten perusteella näytealueiden välillä oli kuitenkin selkeitä eroja. Ravinteiden liukoisuus oli suurinta alueelta 9 otetussa näytteessä kun taas alueen 13 näytteistä liukeni vähiten sekä typpeä että fosforia. Kaikkien määritettyjen näytteiden typpipitoisuudet olivat korkeampia kuin kirkkaissa luonnontilaisissa vesissä, joissa typpeä on tavallisesti 200-500 µg/l. Alueiden 11 ja 13 näytteistä veteen liukeni typpeä noin 800-900 µg/l kun taas alueen 9 näytteen pitoisuudet olivat kahteen muuhun pisteeseen nähden yli kaksinkertaiset (2200 µg/l). Myös fosforia liukeni eniten alueen 9 näytteistä (140 µg/l) ja vähiten alueen 13 näytteistä (54 µg/l), erittäin rehevien vesien fosforipitoisuuden alarajan ollessa 50 µg/l. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että Kimolanlahden kunnostukseen 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 107/2009

liittyvässä tutkimuksessa lahteen laskevissa ojissa typpeä oli kesäkuussa 2007 keskimäärin 1400 µg/l ja fosforia keskimäärin 100 µg/l. Myös hapenkulutukseltaan alue 9 erosi huomattavasti kahdesta muusta näytealueesta. Biologinen hapenkulutus (BHK) mittaa vedessä olevan orgaanisen aineen aiheuttamaa hapenkulutusta ja on puhtaissa vesissä alle 3 mgo2/l. Tämä raja-arvo ylittyi kaikilla näytepisteillä biologisen hapenkulutuksen ollessa selkeästi suurinta (16 mgo2/l) alueen 9 näytteessä ja alueiden 11 ja 13 näytteissäkin raja-arvoon nähden yli kaksinkertaista (7 mgo2/l). Kemiallinen hapenkulutus (KHK) mittaa vedessä olevien kemiallisesti hapettuvien aineiden määrää ja on värittömissä vesissä 4-10 mgo2/l. Myös kemiallinen hapenkulutus oli suurinta (26 mgo2/l ) alueella 9, alueiden 11 ja 13 kemiallisen hapenkulutuksen ollessa noin 10 mgo2/l. Vuoden 2007 levinneisyyskartoituksen mukaan kuorijätettä oli noin 18 ha alueella ja erittäin karkean arvion mukaan kuorijätteen määrä olisi noin 34 000 m 3. Analyysien mukaan kuorinäytteiden kiintoainepitoisuus oli 27 % kolmen näytteen keskiarvona. Tällöin kuorijätettä olisi kuiva-aineena reilut 9 000 m 3. Kuorinäytteissä oli fosforia keskimäärin 0,46 g/kg ka ja typpeä 5,6 g/kg ka. Koska kuorijätteen kuiva-aine on vettä kevyempää, on sen paino on vähemmän kuin 9 000 tonnia. Täten kuorijätteessä voisi kaiken kaikkiaan arvioida olevan alle 4 000 kg fosforia. Mikäli kaikki kuorijätteessä oleva fosfori vapautuisi veteen esimerkiksi 20 vuodessa, olisi liukenevan fosforin määrä alle 200 kg vuodessa. 6 Vaikka ravinteita liukenikin kuorijätteestä laboratoriotesteissä, eivät tulokset kerro varsinaisesti mitään ravinteiden liukoisuudesta itse kanavassa, jossa esimerkiksi alusveden happitilanne vaikuttaa ravinteiden liukoisuuteen pohjasta. Lisäksi on huomioitava, että jo pelkästään pohjasedimentissä on aina ravinteita ilman kuorijätettäkin. Esimerkiksi erittäin rehevän Tuusulanjärven pohjalla pintasedimentissä on fosforia 1,5 g/kg, eli kolminkertaisesti kuorijätteen sisältämään määrään verrattuna. Myös Kymijoen edustan merialueen pintasedimenttien fosforimäärät ovat hieman suurempia kuin kuorijätteen. Kuorijätteen typpimäärät puolestaan olivat samaa tasoa kuin Tuusulanjärvellä ja Kymijoen edustan merialueella. 6 4.2 JAALAN KIMOLANLAHDEN RAVINNEKUORMITUSTUTKIMUS VUONNA 2007 Kimolanlahdella tehtiin vuonna 2007 ravinnekuormitustutkimus, jonka tarkoituksena oli selvittää Kimolanlahteen ojien kautta tulevan hajakuormituksen määrä sekä mahdollisesti lahdesta salmen kautta poistuvaa ravinnevirtaamaa. Järvialueilla sijaitsi kolme näytepistettä, jotka olivat Konninveden Pohjanlahti, Pyhäjärven Kimolanlahti ja Kimolanlahden salmi (taulukko 12, liite 9). Näytepisteiltä haettiin näytteet kesä-, heinä- ja elokuussa. Lisäksi Kimolan kanavassa sijaitsevalta neljänneltä pisteeltä otettiin yhdet näytteet lokakuussa. Kimolanlahden salmen kohdalta yritettiin myös mitata eri ajankohtien virtaamia. Mittauksesta jouduttiin kuitenkin luopumaan, sillä erittäin pienestä virtaamasta Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 107/2009 15

johtuen luotettavien tulosten saanti oli mahdotonta. Myös kanavassa virtaama oli niin pieni, että luotettavaa mittausta oli mahdotonta tehdä. Taulukko 12. Vuoden 2007 järvipisteiden sijainti ja koordinaatit NÄYTEPAIKKA SIJAINTI KOORDINAATIT Pohjanlahti kanavan pohjoispuolella 6775232-3459151 Kimolan kanava kanavan eteläosassa 6771483-3463457 Kimolanlahti kanavan eteläpuolella 6770017-3465134 Kimolanlahden salmi kanavan eteläpuolella ennen Kimolanlahtea 6769830-3465339 Tutkimukseen kuuluneilta kuudelta ojapisteeltä (taulukko 13, liite 10) haettiin näytteet yhteensä kuusi kertaa toukokuun ja lokakuun välisenä aikana. Näytteenottojen yhteydessä ojilta mitattiin veden virtausnopeus (m/s) MiniAir2-siivikolla. Ainevirtaamien laskennassa käytetyt uomien virtaamat (l/s) laskettiin saatujen virtausnopeuksien sekä näytteenoton yhteydessä mitattujen uoman pinta-alatietojen avulla. Taulukko 13. Ojapisteiden sijainti ja koordinaatit OJA TUNNUS SIJAINTI KOORDINAATIT Myllyoja Oja 1 lahden itäpuolella 6770718-3465578 Vanhantalon oja Oja 2 kanavan koillispuolella 6771819-3463453 Syväoja Oja 3 kanavan koillispuolella 6773206-3461614 Sulun alap. laskeva oja Oja 4 kanavan itäpuolelle 6773500-3460952 Kellarmäen länsip. laskeva oja Oja 5 lahden eteläpuolelle 6770582-3464171 Pullonoja Oja 6 lahden lounaispuolelta 6769219-3465265 Järvi- ja ojavesinäytteistä analysoitiin veden happipitoisuus (mg/l), hapenkyllästysaste (%), kiintoaine (mg/l), kokonaistyppi (µg/l), kokonaisfosfori (µg/l). Lisäksi järvinäytepisteiltä analysoitiin pintaveden klorofylli a-pitoisuus (µg/l). Kanavasta otetusta näytteestä analysoitiin ainoastaan kiintoaine, kokonaistyppi- ja fosfori. Näytteet analysoitiin Ewica laboratoriot Oy:ssä ja kaikki analyysitulokset on esitetty liitteessä 11. Kaikilla järvipisteillä alusveden happikyllästysprosentit olivat korkeimmillaan kesäkuussa (kuva 4) eikä näytepisteiden keskinäisissä happitilanteissa ollut merkittäviä eroja eri näytteenottoajankohtina. Veden rehevyyttä kuvaavat kokonaisfosfori- ja klorofyllipitoisuudet olivat Pohjanlahdella selvästi pienempiä kuin Kimolanlahden näytepisteillä (kuvat 5 ja 6) ja korkeimmat arvot mitattiin heinäkuussa Kimolanlahdelta. Koska eri näytesyvyyksien pitoisuuksissa ei ollut suuria eroja, on kuvan 3 fosforipitoisuudet ilmoitettu päällys-, väli- ja alusveden keskiarvoina. 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 107/2009

Hapen kyllästys-% (alusvesi) % 120 100 80 60 40 20 kesä.07 heinä.07 elo.07 0 Pohjanl Kimolanl Salmi Kuva 4. Pohjanlahden, Kimolanlahden ja Kimolanlahden salmen alusveden hapenkyllästysprosentit kesällä 2007. Kokonaisfosforipitoisuus (keskiarvo) 60 50 µg/l 40 30 20 kesä.07 heinä.07 elo.07 10 0 Pohjanl Kimolanl Salmi Kuva 5. Pohjanlahden, Kimolanlahden ja Kimolanlahden salmen päällys-, väli- ja alusveden kokonaisfosforipitoisuuksien keskiarvot kesällä 2007 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 107/2009 17

Klorofyllipitoisuus (päällysvesi) 25 20 µg/l 15 10 kesä.07 heinä.07 elo.07 5 0 Pohjanl Kimolanl Salmi Kuva 6. Pohjanlahden, Kimolanlahden ja Kimolanlahden salmen päällysveden klorofyllipitoisuudet kesällä 2007 Kolmelta järvipisteeltä sekä kanavasta otettujen näytteiden perusteella paras vedenlaatu oli Pohjanlahdella, jossa vesi oli ravinteisuudeltaan karua. Näytepisteiden välisestä lyhyestä etäisyydestä johtuen (ks. liite 9) erot Kimolanlahden ja Kimolanlahden salmen ravinnepitoisuuksien välillä eivät puolestaan olleet kovin suuria ja vesi oli molemmilla pisteillä rehevää. Kimolanlahdelta poistuvasta vedestä eli salmesta otetuissa näytteissä oli kuitenkin hieman vähemmän kiintoainetta, fosforia ja klorofylli a:ta kuin lahdella. Kimolan kanavasta lokakuussa otetuttujen näytteiden perusteella kanavan vedenlaatu oli samanlainen kuin Kimolanlahden ja salmen kesän näytteissä. Ainoastaan veden näkösyvyys oli kanavassa hieman heikompi kuin lahdella. Luotettavien virtaamamittaustulosten puuttuessa Kimolanlahden salmelta lähtevää ravinnekuormitusta ei pystytä laskemaan muuten, kuin valuma-alueen laskuojien kuormitusten perusteella. Kimolan kanavan valuma-alue on pohjoisosassa suurimmaksi osaksi metsätalousvaltaista aluetta ja eteläosassa maatalousvaltaista peltoaluetta. Kanavan eteläosan ja Kimolanlahden rannoilla on sekä vakituista että loma-asutusta. Valuma-alueelta tulevaa kuormitusta tarkasteltiin Kimolanlahteen laskevien ojien tulosten perusteella ja ojanäytteitä otettiin kanavan padon eli sulun alapuolelta aina Kimolanlahteen asti ulottuvalta alueelta (ks. liite 10) Typpi- ja fosforipitoisuudet olivat pienimmät Myllyojassa (oja 1) ja Syväojassa (oja 3), joissa vesi oli pääosin lievästi rehevää (liite 12). Myllyojassa oli kuitenkin suuret ainevirtaamat, koska sen vesimäärät olivat suuria. Ravinnepitoisuudet puolestaan olivat suurimmat Kellarmäen länsipuolelle laskevassa ojassa (oja 5), joka virtaa peltoalueiden halki Kimolanlahteen. Vaikka ojan vesi oli ravinteisuudeltaan ylirehevää ja sisälsi erittäin runsaasti fosforia, olivat sen ainevirtaamat kuitenkin pieniä, ojan vähäisistä vesimääristä johtuen. Sekä Pullonojan (oja 6), sulun alapuolelle laskevan ojan (oja 4) että Vanhantalon 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 107/2009

ojan (oja 2) vedet olivat ravinteisuudeltaan reheviä tai ylireheviä. Eniten kiintoainetta oli sulun alapuolelle laskevassa ojassa, joka virtaa metsäalueiden halki. Selvästi suurin kiintoaine- ja ravinnekuormitus tuli Kimolanlahteen Pullonojasta, joka virtaa metsä- ja peltoalueiden halki laskien Kimolanlahden salmen eteläpuolelle (kuvat 7, 8 ja 9). Toiseksi suurimmat kiintoaine- ja ravinnekuormat tulivat Myllyojasta (oja 1), joka puolestaan virtaa suo- ja peltoalueiden halki laskien Kimolanlahteen lahden itäpuolelta. Neljän muun tutkimuksessa mukana olleen ojan kuormitukset olivat selvästi pienempiä. Kiintoainekuormitus (ka) 80 70 60 50 kg/vrk 40 30 20 10 0 OJA 1 OJA 2 OJA 3 OJA 4 OJA 5 OJA 6 Kuva 7. Ojien keskimääräinen kiintoainekuormitus 5.6.-30.10.2007 Kokonaistyppikuormitus (ka) 9 8 7 6 kg/vrk 5 4 3 2 1 0 OJA 1 OJA 2 OJA 3 OJA 4 OJA 5 OJA 6 Kuva 8. Ojien keskimääräinen kokonaistyppikuormitus 5.6.-30.10.2007 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 107/2009 19

Kokonaisfosforikuormitus (ka) 0,8 0,7 0,6 0,5 kg/vrk 0,4 0,3 0,2 0,1 0 OJA 1 OJA 2 OJA 3 OJA 4 OJA 5 OJA 6 Kuva 9. Ojien keskimääräinen kokonaisfosforikuormitus 5.6.-30.10.2007 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2006 ottamien näytteiden perusteella Kimolan kanavan vedenlaatu oli ylempänä kanavassa lievästi rehevää ja sekä alempana kanavassa että Kimolanlahdella rehevää. Vuoden 2007 hajakuormitustutkimuksen tulokset olivat kutakuinkin samanlaisia. Tulosten perusteella vesi oli rehevämpää kanavasta eteläänpäin siirryttäessä; paras vedenlaatu oli karulla Pohjanlahdella kun taas Kimolanlahden ja Kimolanlahden salmen näytepisteillä vesi oli ravinteisuudeltaan rehevää. Vesinäytetulosten kanssa kokolailla yhteneviä olivat myös lahdella suoritettujen pohjaeläintutkimusten tulokset, joissa Kimolanlahden perällä pohjan todettiin vuonna 2002 olevan lievästi rehevä, mutta jo vuoden 2004 tutkimuksissa pohjan tilan todettiin heikenneen selvästi ja muuttuneen kahdessa vuodessa hyvin reheväksi. Kimolanlahden hajakuormitustutkimuksissa mukana olleista ojista suurimmat ravinnepitoisuudet olivat Kellarmäen länsipuolelle laskevassa ojassa, jossa vesi oli ylirehevää. Myös Kimolan kanavaan laskevan sulun alapuolisen ojan ja Vanhantalon ojan sekä salmen eteläpuolelle laskevan Pullonojan vedet olivat tutkimusten perusteella reheviä tai jopa ylireheviä. Eniten kiintoainetta puolestaan oli sulun alapuolelle laskevassa ojassa. Saatujen tulosten perusteella ravinne- ja kiintoainekuormitukset olivat lähinnä peräisin maatalousvaltaisilta alueilta ja laskivat Kimolanlahteen pääasiassa Pullonojan ja Myllyojan mukana. Suurin kuormitus tuli Kimolanlahden salmen eteläpuolelle ja suoraan kanavaan kohdistuva kuormitus oli lahteen kohdistuvaan kuormitukseen verrattuna vähäistä. Kuormitusselvityksessä tutkittujen ojien yhteenlaskettu fosforikuormitus oli tutkimusaikaan keskimäärin 1 kg/vrk. Talvella ojien kautta tuleva kuormitus on todennäköisesti pienempää, jolloin vuositasolla kuormitus voisi olla luokkaa 300 kg. Näiden tulosten perusteella ojista tuleva kuormitus olisi suurempaa kuin kuorijätteestä mahdollisesti tuleva kuormitus, vaikka kuorijätekuormitustulokset ovatkin vain suuntaa antavia. 20 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 107/2009

Hajakuormituksen osalta vesiensuojelullisia toimenpiteitä tulisi kohdistaa Kimolanlahden eteläosaan ja etenkin lahteen laskeviin Pullonojan ja Myllyojan valuma-alueisiin. Valumaalueen maatalousalueilla suojavyöhykkeiden perustaminen parantaisi myös lahden tilaa. ProAgria Kymenlaakso ry on tehnyt vuonna 2007 Viljelyalueiden suojavyöhykeyleissuunnitelman Jaalan Kimolan alueelle 7, jossa myös todettiin että suojavyöhykkeitä tarvittaisiin juuri Myllyojan sekä Pullonojan varsilla, joissa on paljon viljelyalueita. 4.3 VILJELYALUEIDEN SUOJAVYÖHYKEYLEISSUUNNITELMA KIMOLAN ALUE, JAALA ProAgria Kymenlaakso ry teki vuonna 2007 viljelyalueiden suojavyöhykeyleissuunnitelman Jaalan Kimolan alueelle 7, jonka tavoitteena oli lisätä alueen viljelijöiden tietoja suojavyöhykkeiden perustamismahdollisuuksista sekä kiinnittää entistä enemmän huomiota vesiensuojelua edistäviin pellonkäyttömuotoihin ja viljelymenetelmiin. Maasta valumavesien mukana vesistöihin joutuva ravinnekuormitus rehevöittää vesistöjä, eivätkä peltojen reunoilla olevat pientareet ja suojakaistat useimmiten riittävästi vähennä pelloilta tulevia ravinnemääriä. Vesistöihin kulkeutuu pelloilta maa-ainekseen sitoutunutta partikkelifosforia, jonka lisäksi vesistöihin huuhtoutuu liukoista fosforia ja typpeä. Vesistöihin kulkeutuvan maa-aineksen määrä kasvaa voimakkaasti pellon kaltevuuden lisääntyessä. Lisäksi myös maan muokkaustapa vaikuttaa kuormitukseen erittäin paljon ja eroosio onkin voimakkainta kaltevilta syyskynnetyiltä pelloilta. 20 Myös käytettävään viljelytekniikkaan tulisikin tästä syystä kiinnittää erityistä huomiota. Kesannot tai hoidetut viljelemättömät pellot, jotka ovat monivuotisella nurmella ovat vesiensuojelun kannalta hyviä vaihtoehtoja. Monivuotinen kasvipeite sitoo tehokkaasti maa-ainesta, jolloin eroosio ja siitä aiheutunut fosforikuorma jäävät vähäisiksi. Monivuotinen nurmi myös parantaa maan rakennetta ja pellon kasvukunto paraneekin viherkesantovaiheen jälkeen. Avokesannointi puolestaan on niin vesiensuojelun kuin maan rakenteenkin kannalta heikko vaihtoehto, sillä runsaiden sateiden aikana maa-aineksen kulkeutuminen ja ravinnehävikit voivat olla suuria. Viljan ja muiden yksivuotisten kasvien viljelyssä tulisi kiinnittää huomiota maan muokkausajankohtiin ja työ menetelmiin. Syyskyntöä tulisi välttää, sillä se on eniten eroosiota ja fosforikuormitusta lisäävä muokkaustapa. Kasvilajikkeiden valinnassa tulisi myös huomioida lyhyt kasvukausi, jotta puinnit ehdittäisiin suorittaa hyvissä ajoin ennen syyssateita. Tämä on tärkeää, sillä sekä kasvituotannon kannattavuuden että ympäristön etu on rakenteeltaan hyväkuntoinen pelto ja raskaiden koneiden ajaminen märällä pellolla heikentää maan rakennetta. Peltomaan tiivistyminen heikentää maan vedenläpäisykykyä, jolloin pintavalunta lisääntyy ja maaperä altistuu ravinteita vesistöihin kuljettavalle eroosiolle. Hyvärakenteisesta maasta viljelykasvi pystyy tehokkaasti hyödyntämään Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 107/2009 21

lannoitteet, jolloin myös peltoon jää mahdollisimman vähän huuhtoutumisalttiita ravinteita. Maan rakenteen lisäksi tulisi muistaa myös kalkituksen tärkeys, sillä happamuuden torjunta sekä parantaa satotasoa että vähentää savimaiden eroosioherkkyyttä 21. Lannoituksen toteutuksessa puolestaan olisi myös huomioitava sallitut enimmäislannoitusmäärät sekä rajoitukset lannoitteiden levittämisessä. Suojavyöhykkeiden vesiensuojelullinen teho perustuu pääasiallisesti nurmen eroosiota eli maaperän kulumista vähentävään vaikutukseen. Lisäksi ravinnehuuhtoumat vähenevät suojavyöhykkeen perustamisen jälkeen tasaisesti alueen hitaasti tapahtuvan ravinteisuuden vähenemisen myötä. Mitä jyrkempi on peltolohkon kaltevuus vesistöön päin, sitä tarpeellisempi on myös suojavyöhyke. Tämän lisäksi myös toistuvasti tulvan alle jääville ja pohjavesialueilla oleville pelloille olisi suositeltavaa perustaa suojavyöhykkeitä. Suojavyöhykkeet määritellään keskimäärin vähintään 15 metriä leveiksi, monivuotisen kasvillisuuden peittämiksi peltoalueiksi, jotka sijaitsevat vesistön tai valtaojan varrella. Niiden pääasiallinen tarkoitus on pelloilta tulevan vesistökuormituksen vähentäminen, mutta osaltaan suojavyöhykkeet edistävät myös alueen luonnon monimuotoisuutta. Suojavyöhykkeen kasvillisuus on yleensä hoidettua heinäkasvustoa ja alueelle voidaan kylvää myös niittykasveja. Suojavyöhykkeellä ei kuitenkaan saa käyttää lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita eikä sitä saa muokata. Suojavyöhykkeet niitetään vuosittain ja myös niittojäte tulee siirtää pois alueelta. Vaihtoehtoisesti suojavyöhykettä voidaan hoitaa myös laiduntamalla, mikäli sille ei ole mitään vesiensuojelullista estettä. Laidunnuksen soveltuvuus hoitomuodoksi arvioidaankin yleensä tapauskohtaisesti. Suojavyöhykkeiden hoidon avulla pyritään siirtämään ravinteita pois maaperästä ja siten köyhdyttämään suojavyöhykealuetta. Kimolan alueella suojavyöhykeyleissuunnitelmassa käsitellyt kohteet olivat Kimolan kanava, Kimolanlahti, Myllyoja, Pullonoja, Sammallahti ja Ylimmäinen Sammallampi. Alueista Kimolan kanavan, Kimolanlahden ja Sammallahden peltolohkoille olisi suositeltavaa perustaa suojavyöhyke. Suojavyöhykkeiden perustamista pidettiin erittäin tärkeänä Myllyojan sekä Pullonojan peltolohkoilla. Ylimmäisellä Sammallahdella suojavyöhykkeiden perustamista pidettiin hyödyllisenä useilla peltolohkoilla. Kimolan kanava-alueen ympärillä oli pääosin viljeltyä peltoa, mutta kanavan vesialueen ja peltojen väliin jäi kanava-alueeseen kuuluva suojakaista-alue, jossa kasvoi pääosin nurmikasveja sekä puita ja pensaita. Yhdellä alueen tiloista oli suojavyöhykesopimus, minkä lisäksi huomattavalle osalle alueen pelloista olisi suositeltavaa perustaa suojavyöhyke, sillä kanavan molemmin puolin sijaitsevat peltolohkot kallistuvat paikoitellen kanavaan päin. Kimolanlahden ranta-alueet puolestaan kasvoivat lähinnä ruovikkoa ja rantapensaikkoja. Alueen rantalohkot olivat pääosin loivasti kaltevia ja myös suurimmalle osalle Kimolanlahden peltolohkoista suojavyöhykkeen perustaminen olisi suositeltavaa. Kimolanlahteen laskevan Myllyojan varret olivat suurimmaksi osaksi viljeltyjä ja ojaan liittyy 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 107/2009

myös useita pienempiä uomia. Suuri osa lohkoista kallistui ojaan päin ja valtaosalle Myllyojan lohkoista olisikin erittäin suositeltavaa perustaa suojavyöhyke. Myös Myllyojan vuonna 2007 velvoitekesantoina tai hoidettuina viljelemättöminä peltoina olleille lohkoille suositeltiin suojavyöhykkeitä kesantovelvoitteen poistuessa. Kimolanlahteen laskevan Pullonojan laajan valuma-alueen varsilla oli myös paljon viljelyalueita ja monin paikoin lohkot kallistuivat ojaan päin. Useilla alueilla ojan ja peltojen välissä oli pensaiden ja puiden peittämä luontainen suojakaista ja jyrkimmät ojaan rajoittuvat pellot olivat vuonna 2007 kesantona tai hoidettuina viljelemättöminä peltoina. Kesantovelvoitteen poistuessa kyseisille lohkoille suositeltiin suojavyöhykesopimusta tai vapaaehtoisen kesannoinnin jatkamista. Vesistökuormituksen vähentämiseen voivat omalta osaltaan osallistua myös kaikki alueen asukkaat sekä alueella elinkeinoaan harjoittavat yritykset. Ravinnekuormitusta voitaisiin vähentää esimerkiksi muuttamalla kiinteistöjen jätevesijärjestelmät mahdollisimman pikaisesti lainsäädännön asettamien vaatimusten mukaisiksi sekä kiinnittämällä erityistä huomiota viljelyn suunnitteluun ja toteutukseen. Vuoden 2007 ravinnekuormitustutkimuksen mukaan 6 suurin ravinnekuormitus tulee Kimolanlahteen juuri Pullonojan ja Myllyojan kautta, minkä vuoksi suojavyöhykkeet olisivat erityisen tärkeitä juuri niiden varsille sijoittuvilla peltolohkoilla. 4.4 JAALAN KUNNAN KIMOLANLAHDEN VESIKASVILLISUUSKARTOITUS VUONNA 2003 Kimolanlahdella tehtiin Jaalan kunnan tilaama vesikasvillisuuskartoitus 5, jonka tarkoituksena oli pohjaeläintutkimusten ohella selvittää lahden tilaa sekä luoda perusta tulevalle seurannalle. Kimolanlahden suurvesikasvillisuus kartoitettiin kesällä 2003 käyttämällä ns. visuaalista ilmakuvatulkintaa 22, joka soveltuu erityisesti ilmaversoisten ja kelluslehtisten vesimakrofyyttien elinvyöhykkeiden määrittelemiseen. Menetelmän avulla pystytään vertaamaan eri tutkimusvuosien kasvillisuusvyöhykkeiden levinneisyyskarttoja, jonka vuoksi se soveltuukin hyvin rehevöitymiskehityksen tarkasteluun. Tutkimus toteutettiin ottamalla Kimolanlahdelta ilmakuvia, jonka jälkeen alueella tehtiin ilmaversoisten ja kelluslehtisten lajiston ja kasvillisuusvyöhykkeiden tarkempi määrittely. Saravyöhyke jätettiin lajistotarkastelun ulkopuolelle ja muista kasvillisuusvyöhykkeistä valittiin satunnaisesti noin 5*5 metrin suuruisia koealoja. Näiden koealojen kasvilajisto määritettiin, sillä pelkästään ilmakuvien perusteella ei vielä pystytä sanomaan, voidaanko kasvillisuusvyöhyke jakaa edelleen pienempiin kasvillisuusluokkiin kuten esimerkiksi valtalajeihin ja muihin lajeihin. Kimolanlahden kasvilajisto oli vuonna 2003 varsin tyypillinen matalalle järven lahdelle ja sen vesikasvillisuutta hallitsivat paikoin melko laajat ja tiheät ilmaversoisten kasvustot (kuva 10). Runsaimmin esiintyi järviruokoa, leveäosmankäämiä sekä järvikortetta, jonka Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 107/2009 23

esiintymisvyöhykkeet pystyttiin erottamaan muista ilmaversoisista. Huomattavasti harvalukuisempina ja usein varsin paikallisina esiintyminä tavattiin pystykeiholehteä, ratamosarpiota, rantapalpakkoa, järvikaislaa ja isosorsimoa. Kuva 10. Jaalan Kimolanlahden vesikasvillisuusvyöhykkeet vuonna 2003. 24 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 107/2009

Kellus- ja uposlehtiset kasvit puolestaan muodostivat suhteellisen harvoja kasvillisuusvyöhykkeitä. Kelluslehtisten vesikasvien vyöhykettä hallitsi ulpukka, jonka lisäksi vyöhykkeestä pystyttiin erottamaan vesitatarin suhteellisen pienet, mutta tiheät kasvustot. Ulpukan ja vesitatarin ohella kelluslehtisten vyöhykkeellä kasvoi pohjanlummetta, siimapalpakkoa ja uistinvitaa. Kelluslehtisten kanssa lähes yhteneväisen vyöhykkeen muodostivat uposlehtiset kasvit, joiden esiintyminen oli melko harvaa ja laikuttaista. Selvästi yleisimpänä lajina tavattiin ruskoärviää, joka muodosti paikoin sekakasvustoja kiehkuraärviän kanssa. Kimolanlahdella vuoden 2003 vesikasvillisuuskartoituksessa tavatut kasvilajit on esitetty tarkemmin liitteessä 13. Rehevien vesien tyyppilajeja, kuten esimerkiksi karvalehteä ei tavattu lainkaan ja lahdella yleisimmin esiintynyttä uposlehtistä kasvia eli ruskoärviää, pidetään vähäravinteisten vesien tyyppilajina 23. Kimolanlahden suurvesikasvillisuuden kartoitus tehtiin vuonna 2003 ensimmäistä kertaa, joten kasvilajiston tai kasvillisuusvyöhykkeiden mahdollisia muutoksia ei pystytä vertailemaan. Vuoden 2003 tulokset muodostavat kuitenkin hyvän pohjan lahden tilan ja kasvillisuuden kehityksen tulevalle seurannalle. VIITTEET 1 Raunio, J. 2007. Toimintaohjelma Kimolanlahden kunnostamiseksi. Kymijoen vesi ja ympäristö ry 2 3 Anttila-Huhtinen, M. 2004. Jaalan Kimolanlahden (14.121) pohjaeläintutkimus vuonna 2002. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 56/2004, 5 s. + liitteet. Anttila-Huhtinen, M. 2006. Jaalan Kimolanlahden (14.121) pohjaeläintutkimus vuonna 2004. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 72/2006, 7 s. + liitteet. 4 Anttila-Huhtinen, M. 2007. Jaalan Kimolanlahden (14.121) pohjaeläintutkimus vuonna 2006. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 84/2007, 8 s + liitteet. 5 Raunio, J. 2003. Jaalan kunnan Kimolanlahden vesikasvillisuuskartoitus vuonna 2003. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 54/2003, 4 s. + liitteet 6 Ritari, J. & Åkerberg, A. 2007. Jaalan Kimolanlahden ravinnekuormitus vuonna 2007. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 93/2007. 7 Pakkanen H. 2007. Viljelyalueiden suojavyöhykeyleissuunnitelma, Kimolan alue, Jaala. ProAgria Kymenlaakso ry, 15 s + liitteet. 8 Åkerberg, A. 2007. Kimolan kanavan kuorijätekartoitus 6.-8.6.2007. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n lausunto, 3 + liitteet. 9 Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., Kivinen, J. & Leppänen, T. 1992. Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja B 10, 69 s. + liitteet. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 107/2009 25

10 11 12 13 14 Kantola, L., Koskenniemi, E., Paavola, R. & Heikkinen, M. 2001. Ohjeita järvien ja jokien pohjaeläinseurannan näytteenottoon ja raportointiin. Ympäristöopas nro 87, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 30 s. + liitteet. SFS 5076 1989. Vesitutkimukset. Pohjaeläinnäytteenotto Ekman-noutimella pehmeiltä pohjilta. Suomen standarsoimisliitto SFS, 7 s. Brinkhurst, R.O. 1971. A guide for the identification of British aquatic Oligochaeta. Sci.Publ.Freshw.Biol.Ass. 22:1-52. Wiederholm, T. 1983. Chironomidae of the Hoarctic region. Keys and diagnoses. Part 1 Larvae. Entomologica Scandinavica, Suppl. N:o 19. Chernovskii, A. A. 1949. Identification of larvae of the midge family Tendipedidae (engl. transl. by E. Lees 1961). Publ.Zool.Inst.Acad.Sci. USSR 31:1-186. 15 Lindeberg, B. & Wiederholm, T. 1979. Notes on the taxonomy of European species of Chironomus (Diptera: Chironomidae). Ent.scand.Suppl. 10:99-116. 16 17 18 Paasivirta, L. 2000. Propsilocerus species in Finland, with a chironomid index fos lake sediments. In: Hoffrichter, O. (ed.). Late 20 th Century Research on Chirinomidae: an Anthology from the 13 th International Symposium on Chironomidae, pp. 599-603. Paasivirta, L. 1989. Pohjaeläintutkimuksen liittäminen järvisyvännealueiden seurantaan. VYH:in monistesarja nro 164, 69 s. Wilson, R.S. & Ruse, L.P. 2005. A Guide to the Identification of Genera of Chironomid Pupal Exuviae Occurring in Brittain and Ireland (Including Common Genera from Northern Europe) and their use in Monitoring Lotic and Lentic Fresh Waters. Freshwater Biological Association, Special Publication no 13. 19 Moller Pillot H.K.M. 2009. Chironomidae Larvae, Biology and Ecology of the Chironomini. KNNV Publishing, Zeist, The Netherlands. 20 Puustinen, M., Koskiaho, J.,Jormola,, J., Järvenpää, L., Karhunen, A., Mikkola-Roos, M., Pitkänen, J., Riihimäki, J., Svensberg, M., ja Vikberg, P. 2007. Maatalouden monivaikutteisten kosteikkojen suunnittelu ja mitoitus. Suomen ympäristö 21/2007. 21 Aura, E. ym. 2006. Savimaiden eroosio. Mtt:n selvityksiä 118. 22 Leka, J., Valta-Hulkkonen, K., Kanninen, A., Partanen, S., Hellsten, S., Ustinov, A., Ilvonen, R. & Airaksinen, O. 2003: Vesimakrofyytit järvien ekologisen tilan arvioinnissa ja seurannassa. Maastomenetelmien ja ilmakuvatulkinnan käyttökelpoisuuden arviointi Life Vuoksi projektissa. Etelä-Savon ympäristökeskus ja Pohjois-Savon ympäristökeskus. Alueelliset ympäristöjulkaisut 312. 96 s. 23 Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. 1998: Retkeilykasvio. Yliopistopaino, Helsinki. 656 s. 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 107/2009

Kimolanlahden näyteasemat vuoden 2008 tutkimuksissa. LIITE 1

LIITE 2 Kimolan kanavaan johdetut vesimäärät vuosina 1990-2002. Vuosi Ajanjakso Vettä m 3 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 4.6. - 15.10.1990 5.6. - 17.10.1991 26.5. 8.10.1992 17.5. 5.11.1993 17.5. 3.11.1994 19.5. 7.11.1995 21.5. 7.10.1996 12.5. 7.11.1997 13.5. 18.9.1998 11.5. 1.10.1999 15.5. 26.9.2000 9.5. 1.10.2001 20.5. 14.8.2002 6 305 600 3 056 700 2 959 300 2 718 300 3 119 200 5 475 600 2 730 300 3 822 500 1 779 500 1 536 800 1 894 800 1 516 100 1 410 800

LIITE 3.1 Kimolanlahden kahden näyteaseman pohjaeläintulokset /m2 28.10.2008 Kaikkien Chironomus-toukkien biomassa on esitetty erikseen suluissa. Nematodit eivät ole mukana kokonaisyksilömäärissä. Asema / syv (m) asema 1 / 3,8 m Pohjan laatu lieju, savi, puukuori asema 2 / 4,3 m lieju, savi yks/m2 ja g/m2 yks/m2 g/m2 yks/m2 g/m2 Nematoda, sukkulamadot (112) + (70) + OLIGOCHAETA, harvasukamadot 0.434 1.341 Aulodrilus pigueti 210 Limnodrilus hoffmeisteri 364 196 Potamothrix hammoniensis 14 238 Arcteonais lomondi 28 Ophidonais serpentina 14 Specaria josinae 28 HYDRACARINA, vesipunkit 56 0.021 210 0.034 Trichoptera, vesiperhoset 0.003 Oxyethira sp. 14 DIPTERA, kaksisiipiset Ceratopogonidae, polttiaiset 56 0.088 784 0.738 Chaoboridae, sulkasääsket 0.042 Chaoborus flavicans 28 Chironomidae, surviaissääsket 1.753 0.378 Procladius sp. 42 56 Tanypus vilipennis 28 84 Chironomus plumosus-t. 14 (1,484) Chironomus semireductus-t. 56 Chironomus sp. juv. 14 (0,010) Cladopelma viridulum 84 112 Cryptochironomus sp. 28 70 Einfeldia sp. 14 14 Polypedilum nubeculosum 140 98 Sergentia coracina 14 Tanytarsus sp. 56 YHTEENSÄ 924 2.338 2240 2.493 TAKSONIMÄÄRÄ 13 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti 107/2009

KIMOLANLAHDEN NÄYTEASEMIEN NOSTOKOHTAISET TULOKSET 28.10.2008: Yksilömäärät ja biomassat nostoittain ja yksilömäärien osalta keskiarvot, keskihajonnat ja keskiarvon keskivirheet (%). Kaikkien Chironomus-toukkien biomassa on esitetty erikseen suluissa. ASEMA 1 ( 3,8 m ) ASEMA 2 ( 4,3 m ) YKSILÖMÄÄRÄT YKSILÖMÄÄRÄT nosto 1 nosto 2 nosto 3 keskiarvo keskihaj. keskiarvon nosto 1 nosto 2 nosto 3 keskiarvo keskihaj. keskiarvon Yksilömäärä ja grammaa / nosto yks g yks g yks g m s keskivirhe % yks g yks g yks g m s keskivirhe % Nematoda, sukkulamadot 4 + 3 + 1 + 2.67 1.528 33 1 + 4 + 1.67 2.08 72 OLIGOCHAETA, harvasukamadot 0.0048 0.0174 0.0088 0.0343 0.0356 0.0259 Aulodrilus pigueti 3 2 10 5.00 4.36 50 Limnodrilus hoffmeisteri 5 16 5 8.67 6.351 42 5 4 5 4.67 0.58 7 Potamothrix hammoniensis 1 0.33 0.577 100 6 5 6 5.67 0.58 6 Arcteonais lomondi 1 1 0.67 0.58 50 Ophidonais serpentina 1 0.33 0.58 100 Specaria josinae 1 1 0.67 0.58 50 HYDRACARINA, vesipunkit 1 0.0003 2 0.0010 1 0.0002 1.33 0.577 25 7 0.0016 2 0.0003 6 0.0005 5.00 2.65 31 Trichoptera, vesiperhoset 0.0002 Oxyethira sp. 1 0.33 0.58 100 DIPTERA, kaksisiipiset Ceratopogonidae, polttiaiset 3 0.0061 1 0.0002 1.33 1.528 66 10 0.0145 46 0.0382 18.67 24.19 75 Chaoboridae, sulkasääsket 0.0012 0.0018 Chaoborus flavicans 1 1 0.667 0.577 50 Chironomidae, surviaissääsket 0.0141 0.1072 0.0039 0.0128 0.0072 0.0070 Procladius sp. 1 2 1.000 1.000 58 1 2 1 1.33 0.58 25 Tanypus vilipennis 1 1 0.667 0.577 50 2 2 2 2.00 0.00 0 Chironomus plumosus-t. 1 (0,1053) 0.333 0.577 100 Chironomus semireductus-t. 2 2 (0,0007) 1.333 1.155 50 Chironomus sp. juv. 1 (0,0007) 0.33 0.58 100 Cladopelma viridulum 3 3 2.000 1.732 50 3 1 4 2.67 1.53 33 Cryptochironomus sp. 1 1 0.667 0.577 50 4 1 1.67 2.08 72 Einfeldia sp. 1 0.333 0.577 100 1 0.33 0.58 100 Polypedilum nubeculosum 9 1 3.333 4.933 85 4 2 1 2.33 1.53 38 Sergentia coracina 1 0.33 0.58 100 Tanytarsus sp. 4 1.33 2.31 100 YHTEENSÄ 25 0.0192 32 0.1329 17 0.0149 24.667 7.506 18 55 0.0632 23 0.0433 87 0.0716 55 32 34 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 107/2009

KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY Tutkimustuloksia 1/1 Kimolanlahden ja siihen laskevien ojien tutkimus (KIMOLA) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi Sähkönj ph BOD7 kok.n NH4-N Kok.P liupo4p Koli35 koli36 EC50 % Syvyys (m) oc mg/l % ms/m mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l /100ml /100ml % 28.7.2008 KIMOLA / K.lahti1 Kimolanlahti, kuorijätettä kohtalaisesti Kok.syv. 3.8 m; Näk.syv. 0.9 m; Klo 11:15; Näytt.ottaja JMä, HH; levä 1; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 3 /8; 1 19.4 8.5 92 7.1 7.2 700 <5 56 <2 2,8 18.9 6.5 70 7.9 7.0 620 9 69 <2 3,7 18.6 5.4 58 7.2 6.8 3.2 650 22 57 <2 40 60 40 28.7.2008 KIMOLA / K.lahti2 Kimolanl., kuorijät. esiint.alueen ulkopuolella Kok.syv. 3.8 m; Näk.syv. 0.9 m; Klo 10:45; Näytt.ottaja JMä, HH; levä 1; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 3 /8; 1 19.9 9.0 99 7.2 7.3 490 <5 42 <2 2,8 19.1 7.0 75 7.2 6.9 840 5 51 <2 3,7 18.3 5.2 55 7.3 6.7 <3 750 15 62 <2 E 60 40 28.7.2008 KIMOLA / Kanava1 kanavan suuaukon lähellä, kuorijätettä paksusti Kok.syv. 4.5 m; Näk.syv. 1.0 m; Klo 11:55; Näytt.ottaja JMä, HH; levä 1; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 3 /8; 1 19.3 7.9 85 7.2 7.1 4.4 840 <5 59 <2 E 230 40 3,5 18.4 4.7 50 7.2 6.7 <3 1000 21 73 <2 E 120 40 4,4 17.4 0.8 8 7.5 6.5 3.1 890 89 78 <2 E 40 40 28.10.2008 KIMOLA / K.lahti1 Kimolanlahti, kuorijätettä kohtalaisesti Kok.syv. 4.1 m; Näk.syv. 0.6 m; Klo 10:20; Näytt.ottaja JMä,HH; levä 0; Ilm.lt. 6 C-ast; Pilv. 6 /8; 1 7.3 8.0 66 8.0 7.0 790 17 48 <2 3,1 7.4 9.4 78 8.4 6.9 810 22 64 <2 4,0 7.4 8.8 73 9.2 6.8 <3 1300 43 110 4 12000 40 28.10.2008 KIMOLA / K.lahti2 Kimolanl., kuorijät. esiint.alueen ulkopuolella Kok.syv. 4.3 m; Näk.syv. 0.7 m; Klo 10:00; Näytt.ottaja JMä,HH; levä 0; Ilm.lt. 6 C-ast; Pilv. 6 /8; 1 7.2 8.1 67 8.0 6.9 850 16 44 2 3,3 7.4 9.5 79 8.9 6.8 1000 23 94 8 4,2 7.4 8.2 68 9.2 6.7 <3 1400 53 120 5 7300 40 28.10.2008 KIMOLA / Kanava1 kanavan suuaukon lähellä, kuorijätettä paksusti Kok.syv. 4.6 m; Näk.syv. 0.5 m; Klo 10:40; Näytt.ottaja JMä,HH; levä 0; Ilm.lt. 6 C-ast; Pilv. 6 /8; 1 7.3 9.0 75 8.0 6.9 <3 750 16 44 <2 860 40 3,6 7.4 8.6 71 8.5 6.8 <3 860 26 70 <2 3400 40 4,5 7.4 8.0 66 9.3 6.7 <3 1500 58 150 10 10000 40 Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA Puh. (05) 544 5920, fax (05) 320 2259

Maanmittauslaito lupa nro 50MML/ 09 LIITE 5 Kuorijätekartoituksen näytepisteet

piste koordinaatit syvyys (m) näk.syv. (m) kuvaus 1 6770726-3464339 (Kimolanlahti) 2 6770924-3464103 (Kimolanlahti) LIITE 6 3,6 1,3 Harvahkosti kuorta 20 cm:n paksuudella sekoittuneena sedimenttiin, ei syvemmällä. Kuori hyväkuntoista, jopa 20 cm paloja läpi kanavan. Ropsit 10 cm:n syvyydellä (n. 10 cm kuitupuuta) 10-20 kpl 10 m säteellä. 4,0 1,3 Kuorta 50-60 cm:n paksuudelta sedimenttiin sekoittuneena, ei syvemmällä. Kauttaaltaan ropseja/tukkeja n. 5-20 cm:n paksuisia 40-50 kpl pohjan pinnalla/pystyssä ja sedimentissä 30 cm:n syvyyteen saakka 10 m:n säteellä. Pohjaa pengottaessa nousee runsaasti isoja kaasukuplia. 3 6771116-3463874 4,1 1,2 Kuorta keskiuomassa noin 20 cm:n paksuudelta harvahkosti sedimenttiin sekoittuneena, kovemman sedimenttikerroksen (n. 20 cm) päällä, sen alla pehmeämpää. Uoman reunoilla n. 40 cm kuorta samoin sedimenttiin sekoittuneena. Ei lainkaan tukkeja tai ropseja. Runsasta kaasunmuodostusta pohjassa. 4 6771335-3463619 4,1 1,0 Hienojakoista kuorta harvahkosti 80 cm:n paksuudelta. Pinnassa pehmeä kerros n. 40 cm, sitten 10 cm soraa keskiuomassa, jonka alla taas pehmeämpää. Runsaasti kaasunmuodostusta. Muutamia tukkeja n. 40 cm:n syvyydessä sorakerroksen päällä. Sora 10-60 millistä. 5 6771702-3463277 3,6 1,1 Hienojakoista kuorta harvahkosti 40 cm:n paksuudelta, pehmeä pohja. Tukkeja pohjan pinnalla/pystyssä, ohuempia syvemmällä yht. 5-6 kpl. Syvällä sedimentissä oksia melko paljon aiempiin pisteisiin verrattuna. Runsaasti kaasunmuodostusta. 6 6772058-3462941 3,2 1,0 Tähän mennessä (pisteet 1-6) eniten kuorta (koivu, mänty, kuusi), isojakin paloja, paksuus 40 60 cm. Paljon puita, yli 50 kpl 50 metrin matkalla 0-50 cm:n syvyydessä. Puut 5-25 cm paksuisia. Runsaasti kaasukuplia. Pehmeä pohja. 7 6772560-3462342 3,1 0,7 Kuorta harvakseltaan sedimenttiin sekoittuneena 40-70 cm:n paksuudelta. Pehmeä pohja, runsaasti kaasunmuodostusta. Kuori pääosin melko hienojakoista. Paljon n. 5-25 cm paksuista puuta pohjan pinnalla, pystyssä ja sedimenttiin uponneena kauttaaltaan. Arviolta 50-100 kpl 20 m:n säteellä. 8 6773139-3461562 2,9 0,7 Hienojakoista kuorta harvakseltaan sedimentin seassa n. 70 cm:n paksuudelta. Runsaasti havunoksia, puita harvakseltaan, muutama tukki ja ropsi 20 m:n säteellä. Puita arviolta n. 10 kpl. Pehmeä pohja, todella runsaasti kaasukuplia. 9 6773517-3461087 (kuorinäyte) 10 6773632-3460954 (kuilu) 11 6773669-3460914 (kuorinäyte) 3,3 0,7 Epätasainen louhittu kova pohja, jonka päällä pelkkää kuorta 5-100cm. Reunoilla enemmän, keskellä paikoin vain 5 cm. Ei puita eikä risuja. 3,2 1,1 Molemmissa altaissa kuorta, puita ristiin rastiin, risuja ja rautalankaa arviolta 1-2 metrin paksuudelta. 3,8 0,5 Kuorta keskiuomassa 10-15 cm, reunoilla maksimissaan 40 cm sedimenttiin sekoittuneena. Muutamia puita. Kova pohja. Vähän kaasunmuodostusta. 12 6774064-3460443 2,8 0,6 Ei kuorta, paljon puita pohjan päällä. Kova pohja: savi, sora ja irtokiviä. Ei kaasunmuodostusta. Puut (5-25cm) pääosin keskiuomassa. Arvolta 100 kpl 40 m:n matkalla. 13 6774785-3459527 (kuorinäyte) 2,8 >2,8 Reunalla puhdasta tiukkaa kuorta 10-40 cm kovalla kivikkopohjalla. Keskemmällä n. 60cm pehmeää sedimenttiä, johon kuorta sekoittuneena, sen alla tiukempaa savea. Paljon puita, arviolta 100 kpl 40 m:n säteellä rannasta. Kuorimaton päällä tuuman verran mutaa. Aivan keskellä uomaa ei enää kuorta. 14 6774955-3459344 4,9 >4,9 Ei kuorta. 40 cm:n syvyydessä sedimentissä 10 cm:n paksuinen kerros hyvin hienojakoista kuitua, kuorta tms. Pehmeä pohja paikoitellen 30 cm, paikoin yli 100 cm. Ei kuplintaa. Paljon puuta, noin 100 irtopölkkyä ja 1 koko nippu n. 40 m:n puoliympyrällä. 15 6775217-3459217 7,7 5,1 Kova parin sentin kuorikerros 10 cm:n mutakerroksen alla kauttaaltaan. 1 levinnyt tukkinippu. Yli metri pehmeää sedimenttiä. 16 6775297-3459019 6,4 5,1 Pehmeä mutapohja, ei kuorta, 1 tukkinippu.

Kartta sukeltajan kuorijätehavainnoista LIITE 7 Maanmittauslaito lupa nro 50MML/ 09

LIITE 8 Tapiontie 4, 45160 Kouvola Tutkimustodistus 2007-1422 1(1) 23.07.2007 Kymijoen vesi ja ympäristö ry Tapiontie 2 45160 Kouvola Näytetiedot Näyte Muu näyte Näyte otettu 08.06.2007 Näytteen ottaja KyVSY Saapunut laboratorioon 08.06.2007 Näytteenoton Tutkimus syy Tutkimus alkoi 08.06.2007 Tutkimus valmis 17.07.2007 Yhteyshenkilö Janne Silvonen, (05) 544 3323 KIMOLAN KANAVAN KUORIJÄTETUTKIMUS Tämä tutkimustodistus korvaa aikaisemmin päivätyn vastaavan todistuksen. Analyysi 1422-1 1422-2 1422-3 Yksikkö Menetelmä Muu näyte NÄYTE NRO 9 Muu näyte NÄYTE NRO 11 Muu näyte NÄYTE NRO 13 Fosfori 0,54 0,50 0,35 g/kg ka SFS 5505, 3026 Kaatopaikkakelpoisuu stesti ok ok ok SFS-EN 12457-2 BOD7-ATU * 16 7,8 6,0 mg/l SFS 5508 kumot. sta. Typpi, kokonais- * 2 200 910 750 µg/l SFS 3031 kumot. sta.; AK Med. Cd001/002 Fosfori, kokonais- * 140 88 54 µg/l SFS 3026 kumot. sta. COD(Mn) * 26 11 9,9 mg/l SFS 3036 Typpi 6,7 5,7 4,5 g/kg ka SFS 5505 Kuiva-aine 23 31 28 % SFS 3008 * näyte tutkittu akkreditoidulla menetelmällä Lausunto Liukoisuustarkasteluksi näytteistä tehtiin 24 tunnin ravistelu tasoravistelijalla L/Ssuhteessa 10 (suhde on kohti kuiva-ainetta), jonka jälkeen neste erotettiin ja määritettiin siitä BOD7, typpi, fosfori ja COD(Mn). Janne Silvonen kemisti Analyysitulokset pätevät ainoastaan analysoiduille näytteille. Akkreditointi ei koske lausuntoa. Kemiallisten analyysien mittausepävarmuudet toimitetaan pyydettäessä. Analyysitodistuksen saa kopioida vain kokonaan. Muussa tapauksessa kopiointiin on pyydettävä lupa. Ewica laboratoriot Oy, Tapiontie 4, 45160 KOUVOLA, puh. (05) 544 3300, fax (05) 544 3333, info@ewica.fi

Maanmittauslaito lupa nro 50MML/ 09 LIITE 9

Maanmittauslaito lupa nro 50MML/09 LIITE 10