S 0 R A V A R 0 J E N A R V I O I N T I TVL :n Oulun piirin länsiosass a Geologinen tutkimuslaito s 1974 Esko Iisalo
I SISÄLLYSLUETTEL O Osa I Siva II Yleist ä " II Arviointity6 t " VII Yleiskatsaus Oulun piirin länsiosan soraesiin - tymiin Muodostumain kuvau s Sivu 1 Karttalehti 2432 + 2414 Pyhäjoki. " 3 Karttalehti 2,441 Raahe - " 10 Karttalehti 2442 + 2531 Siikajoki - " 16 Karttalehti 2434 Vihant i " 22 Karttalehti 2443 Paavol a " 28 Karttalehti 2444 Oulu " 36 Karttalehti 2533 Haukipudas ; " 45 Karttalehti 2534 Kuivaniem i 50 Karttalehti 2543 Sim o " 53 Karttalehti 3411 Piippol a " 61 Karttalehti 3412 Rantsila - 71 Karttalehti. 3421 Tyrnäv ä " 79 Karttalehti 3422 Oulujok i " 90 Karttalehti 3511 Kiiminki. " 102 Karttalehti 3512 Yli-I i " 111 Karttalehti 3521 Oijärvi Osa I I Sivut 115-240 Karttalehdet 332.4, 3413, 3414, 3423, 3424, 3513, 3514, 3523, 3442, 3531, 3532, 3541, 354 2 Liite Yhteenveto massamääristä
I I Oulun piirin ldnsiosan soravarojen arvioint i Yleist ä Arviointitutkimus tehtiin vuoden 1974 aikana TVL :n Oulun piiri n länsiosan alueelta (ks. karttaliite sivulla III) tie- ja vesi - rakennushallituksen ja geologisen tutkimuslaitoksen välisenä yh - teistyönä. Maaliskuussa 11974 tehdyn yhteistyösopimuksen mukaa n kartoitettiin alueen soraesiintymät ja suoritettiin massamäärie n arviointi. Tutkimuksen eri vaiheitten valvonnan ja ohjauksen suoritti edellämainittujen virastojen välinen projektiryhmä, johon kuuluiva t tarkastaja R. Ormma ja geologi M. Suomalainen TVH :sta sekä geologit R. Kujansuu ja J. Niemelä tutkimuslaitoksesta. Geologi J. Niemelä toimi tutkimuslaitoksen puolesta projektin johtajana. Piirin kenttätutkimukset johti geologi E. Iisalo. TVL :n Oulun piirin yhteysmiehenä projektissa oli geologi T. Mikkola. Arviointityö t 1. Valmistelevat työ t Valmistelevat työt suoritettiin tammi-toukokuussa 1974. Ne suoritti geologi E. Iisalo. Valmisteluvaiheessa suoritettiin alustava peruskarttojen tulkinta, jonka apuna käytettiin ilmakuvi a sekä koottiin muut piirin soraesiintymiä koskevat tiedot. 2. Ker ttätyö t Geologinen tutkimuslaitos suoritti soraesiintymien kartoitukse n touko-syyskuussa 1974. Työhön osallistuneet tutkijat ja tutkijaharjoittelijat ilmenevät karttaliitteestä sivulla III. Kartoitus suoritettiin geologisen perustein, koska muodostumat kuuluva t yleensä laajoihin systeemeihin. Olemassa olevia leikkauksia käytettiin hyväksi alueellisen kerrosjärjestyksen sekä aineksen laa - dun toteamiseen. Kenttätyön aikana kertynyt primäärinen
I V tutkimusaineisto on arkistoitu geologiseen tutkimuslaitokseen. Oulun piirin länsiosan arviointitutkimuksiin liittyvä koekuoppaja kairausohjelma tehtiin yhteistyössä piirin ja tutkimuslaitoksen välillä. Mainitut työt suoritettiin TVL :n Oulun piirin toi-, mesta elo-marraskuussa työnj. J. Huuskon, työnj. A. Mäkisen j a työnj. M. Rannan johdolla. 24 peruskarttalehden alueella kaivettiin n. 220 koekuoppaa. Kairauksia. tehtiin yhden peruskarttalehden alueella kandessa kohteessa. Arviointitutkimuksiin liittyvä n seismisen luotausohjelman suoritti TVH :n maatutkimustoimisto. Maastotutkimukset tehtiin rkm. T. Pitkäsen johdolla. Tulosten tulkinnan suoritti geologi J. Porras. Seismisten linjojen yhteis - pituus oli 2000 m. Lausunto ja kartta-aineist o Lausunto noudattaa yhteistyösopimuksen 3. ja 5. kohdassa määritel - tyjä suuntaviivoja. Lausunnossa käsitellään muodostumat yleiskar - tan lehtijaon mukaisten 1 :100 000- ja 1 :20 000 -karttojen pohjal - ta. Muodostumien kuvauksen yhteydessä esiintymän pohjataso on ilmoitettu vain siinä tapauksessa, että se on jokin muu kuin pohjavesi, tavallisimmin siis kallioperä tai moreeni. Keskipaksuudest a tai paksuussuhteista muodostuman eri osissa on kuvausten yhteydes - sä annettu tietoja. Ainesmäärien ja aineksen laadun arviointi pohjautuu yleensä osa - aluekäsitte'ym. Muodostumat on arviointia varten jaettu keski - paksuudeltaan ja/tai ainekseltaan yhtenäisiin osiin. 0sa-aluei - ta ei ole piirretty lopullisille kartoille. Eräitten muodostu - matyyppien massalaskuissa käytettiin matemaattisia kaavoja. Vaik - ka lausunnossa esitetyt a.inesmääräarviot ja luokitukset koskevat - kin aina koko muodostamaa, on muodostumien kuvauksen yhteydess ä pyritty antamaan viitteitä tai selvityksiä raesuuruusluokkie n jakaumasta muodostumien eri osissa.
V Tutkimuksessa käytetty rakeisuuden pääluokitus on seuraava : A-luokka : murskauskelpoinen aines (0 yli 60 mm ) B-luokka : soravaltainen aines (0 2-60 mm d50-menet. ) C-luokka : hiekkavaltainen aines (0 0,2-2 mm d50 -menet. ) Aineksen laatua käsiteltäessä on e.m. luokituksen lisäksi annet - tu tietoja lajittuneisuudesta, ylisuurten lohkareitten määrästä, sekä moreenin ja saven esiintymisestä. Muodostumaa koskeva t kairaus-, koekuoppa- ja luotaustiedot on otettu massamäärien j a aineksen laadun arvioinnissa huomioon. Muodostumain käyttöä rajoittavista tekijöistä on joissain tapauk - sissa mainittu. tiestö, asutus, julkiset laitokset ja suojelusuun - nitelmat. Lausunnossa on esitetty eräitä geologisesti arvokkaita luonnonsuojelukohtaita piirin alueella. Piirin muodostumat on esitetty yleissilmäyskartalia mittakaavas - sa 1 :200 000. Karttaa voi myös käyttää indeksinä, koska siin ä on pe ruskartta j aotus ja -numerointi. Muu kartta-aineisto käsittää peruskartan kuultokopiot (kopioint i mieluimmin tasovalotuslaitteella) sekä niiden väritetyt valojäl - jennökset. Karttamerkkien ja -värien selitys on liitteessä sivulla VI. Muodostumat on numeroitu peruskartoittain. Esiintymät, jotka ulottuvat useamman peruskartan alueelle, on käsitelty kullakin peruskartalla omana yksikkönään.
VI I Yle_i.skatsaus Oulun pii_r_i_n länsiosan soraesii_ntymi_in Piirin alueelta on jo aikaisemmin tehty soraesiintymiin kohdistuvia tutkimuksia. Näihin tutkimuksiin kuuluu geologinen maaperäkartoitus, jonka määrä on ollut vähäistä verrattuna maamme muihin osiin. Geologisista kartoista mainittakoon piirin eteläosa n.pei.ttävä maalajikarttå 1 :400 000 (Sauramo 1929) ja koko piiri n alueen käsittävä maaperäkartta 1 :1000 000 (Hyyppä ja Penttil ä 1961). Kartoista ilmenevät suurimpien harjujen sekä muiden sora a ja hiekkaa sisältävien alueiden sijaintipaikat. Seutukaavaliito n ja TVL :n toimesta on piirin alueella suoritettu osaksi karttoje n ja ilmakuvien tulkintaan perustuvia sora-arviointeja (Pohjois - Pohjanmaan seutukaavaliitto 1971). Lisäksi TVL on tehnyt runsaasti paikallisia tutkimuksia erikoisesti soran ja hiekan puutealueilla. Mainittujen tutkimusten ansiosta lähes kaikki suuret esiin - tymät ovat olleet tiedossa jo ennestään. Tehdyssä tutkimuksess a niiden ulkorajoihin ja aineksen laadun arviointiin on tehty muutoksia ja tarkennuksia. Aikaisemmin tuntemattomia keskisuuri a ja etenkin pieniä muodostumia on tavattu runsaimmin vähän tutkituilta syrjäseuduilta, joista mainittakoon Pudasjärven pohjoisi n ja eteläisin osa, Yli-Iin ja Olhavan pohjoisosa, Kestilän ja Ran t - silan välinen alue ja Utajärven luoteisosa. Huomattava osa aikaisemmin tuntemattomista muodostumista on moreenipeitteisiä. Moreenin peittämiä sora- ja hiekkamuodostumia on tavattu lähe s koko piirin alueelta. Runsaimmin niitä esiintyy Pudasjärven alueella, jossa on todettu yhtenäisiä, usean kilometrin mittaisi a moreenin peittämiä harjujaksoja. Harjuja peittämän moreenin pak - suus on useimmiten alle 2 m, mikä ei aiheuta merkittävää haitta a aineksen käyttöörotol..le. Tutkimuksessa kartoitettiin lajittuneiden muodostumien lisäks i suuri_ määrä osaksi käyttäkelpoisia moreenimuodostumia, jotka o n merkitty karttoihin omalla väril.lään. Moreeni.muodostum.at
Vll l sijaitsevat useimmiten kallio- ja moreenikohoumien laella j a kaakkoisrinteillä. Niiden aineksella on ominaista huuhtoutuneisuus ja suuri soran, kivien ja lohkareiden määrä. Kartoitettujen moreenien massam.ääriä ei ole otettu kokonaisarvioinnissa huo - mioon. Moroenimu.odostu_mat saattavat paikallisesti olla käyttö - arvoltaan parempia kuin saman alueen lajittuneet muodostumnat. Tehty tutkimus osoittaa, että piirin eri osat jakaantuvat sek ä esiintymäin määrän että laadun suhteen suuresti toisistaan eroa - viin alueisiin. Piirin lounais- ja kaakkoisosassa sekä pohjois - ja koillisosassa on todettu kohtalaisesti sora- ja hiekkaesiin - tymiä. Laaja hiekan ja erityisesti saran puutealue esiinty y piirin eteläosassa Rantsilan, Paavolan ja Tyrnävän kuntien alueella. Puutealuetta on myös läntinen rannikkovyöhyke erityisesti pohjois- ja eteläosistaan. Oulun piirin länsiosa on laaja-alaisuutensa, geologisen luonteen - sa ja massojen jakaantumisen vuoksi jaettu kahteen osaan, etelä - osaan ja pohjoisosaan, joita erottaa toisistaan Oulujoki. 1. Piirin eteläosa sekä Hailuot o Pääosa alueen hiekka- ja soravaroista sisältyy alueen halki kul - kevaan kolmeen luode-kaakko suuntaiseen harjujaksoon. Kaksi ete - läisintä ovat merkittäviä soraa sisältäviä jaksoja, joista pohjoisempi on keskiosastaan heikosti kehittynyt ja katkonainen. Pohjoisin h.arjujakso on hiekkavaltainen ja voimakkaasti tasoit - tunut. Eteläisin, piirin kaakkoisrajalta Pyhännän, Pulkkilan eteläosa n ja Vihannin kautta Patti joelle suuntautuva har_ jujakso käsittä ä korkeahkoja, joskin enimmäkseen loivapiirteisiä harjuseläntei_tä, jotka paikoin mataloituvat ja katkeavat. Jyr_kkäpi_irteisimmät
Ix harjuselänteet ja -kummut sijaitsevat Pyhännän kaakkoispuolella. Matalia harjutasanteita esiintyy jakson keskiosassa ja etenki n luoteisosassa. Harjujakso sisältää kohtalaisesti soraa. Soraa on runsaimmin harjuselänteiden ydinosassa. Ydinalueiden reunoilla sora esiintyy yleisesti pinta- ja välikerroksina hiekkavaltaisen aineksen yläosassa. Harjujen lievealueet ovat lähes säännöllisesti ainekseltaan hiekkaa. Laakeissa harjutasanteissa so - ra sijaitsee useimmin pohjakerroksena harjun pituusakselin suuntaisessa vyöhykkeessä pintakerroksena olevan hiekan alla. Tällainen kerrosjär.jestys on todettu mm. Piippolan, Vihannin ja Paavo - lan alueitten tasoittuneissa harjuissa. Ilarjujaksoon kuuluu kaksi sivuhaaraa. Piippolan pohjoispuolelta Pulkkilaan suuntautuva sivuhaara samoinkuin Vihannin luoteispuolella oleva Raahen tie n suuntainen haara ovat massamääriltään kohtalaisia, lyhyehköj ä harjuja, joiden pituus on alle 15 km. Vihannin sivuhaara sisäl - tää runsaasti murskauskelpoista ainesta, josta suuri osa on käy - tetty. Harjussa esiintyy paikoin moreenipeitteisyyttä sekä mo - reenin ja harjuaineksen välissä olevia savipatjoja. Pääjakson keskiosan ja erityisesti luoteisosan aineksesta on käytetty suur i osa. Nykyinen käyttö on runsasta. Piirin kaakkoisrajalta Tavastkengän itäpuolitse Kestilään suuntautuva harjujakso on kaakkoisosastaan edellisen harjujakson kal - tainen. Siihen kuuluvat, massamäärältään huomattavan suuret, kumpumaiset harjulaajentumat kohoavat paikoin 25-35 m ympäristöstään, joista esimerkkeinä ovat Tavastkengän itä- ja kaakkoispuolella sijaitseva Palovaaran ja Kontiokankaan harjut. Kestilän alueella harju jakaantuu neljään luoteeseen suuntautuvaan sivuhaaraan, joiden väliset etäisyydet ovat n. 3-6 km. Niiden suhteistunutta soraa ja hiekkaa sisältävät, kapeat harjuselät mataloituvat ja katoavat 20-30 km :n etäisyydellä Kestilästä luoteeseen. Harjujakson katkoksen luoteispuolella on laaja-alainen, lähinnä suoalueita käsittävä soran ja hiekan puutealue, joss a tavataan ainoastaan vähäisiä hiekkakerrostumia osoittamassa jäätikköjoen kulkusuuntaa rannikolta kaakkoon. Vasta Siikajoella
X jadti.kköjoki_ on kerrostanut harjuja, joista massamaariltdan huo - mattavimmat ovat Alhonmäen ja Vartinvaaran harjut. Vartinvaaran muodostuina sisältää paikoin moreenikerroksia. Alhonmäen harj u on voimakkaasti meren tasoittama ja rantakerrostumien peittämä, mikä on tyypillistd rannikkovyöhykke 'eri ha_r_ juille. Alueen pohjoisin, Rokuanvaaral_ta Muhoksen eteläpuolitse Oulun - saloon ja edelleen Hailuotoon jatkuva harjujakso on ainekseltaan pääosin hiekkavaltainen. Mahtavan Rokuanvaaran (kts. sivu 141 ) hietaa ja hiekkaa käsittävät massamäärät on hienorakeisuuden takia jätetty kokonaisarvioinnissa huomioon ottamatta Harjujakso n keskiosa on pääosaltaan meren tasoittama ja uudelleen kerrostam a käsittäen pitkiä, muodoltaan kaarevia rantakerrostumia ja valleja, joiden aines on hienoa hiekkaa. Soraa esiintyy ainoastaa n Hirsijärven Torakankaan harjussa. Luoteessa Kempeleessä ja Oulunsalossa tavataan selkämäisiä, osittain soraa sisältäviä harju - ja. Kempeleen harju on osittain moreenipeitteinen ja ainekseltaan hiekkavaltainen. Oulunsalon Salonselän harju sisältää ydinosissaan paikoin soraa hiekkaa sisältävän pintakerroksen alla. Harjujakso jatkuu Hailuotoon, jossa se käsittää pääasiassa laajo - ja hiekkava]taisia rantakerrostumia ja dyynejä. Vähäisessä määrin soraa sisältävä harjuydin on todettu jakson eteläreunalla. Harjujakson yleisestä hiekkavaltaisuudesta johtuu, että piiri n alueen keski- ja eteläosassa on huomattavan laaja soran puutealue. Vyöhykkeen muodostumien hiekkavaltaisuus ja soran vähäisyys selittyy ka_llioperän kivilajisuhteiden perusteella. Alueella on todettu verraten haurasrakenteisia ja hienorakeisia kerroskivilaje - ja, joitten aines on jäätikköjokikuljetuksessa murskautunut hienoksi hiekaksi. Piirin eteläosaan kuuluvista muista harjuista on mainittava rann.ikkövyöhykkeellä, Limingan ja Lumijoen välillä sijaitseva pieneh - kö harju, jonka kohtalaisesti suhteistunutta soraa sisältävä ä ainesta on suurelta osin otettu käyttöön. Harjulla ei ole
XI havaittavissa olevia jatkeita. Oulun kaupungin kaakkoispuolell a sijaitseva, tasoittunut Hangasvaaran harju sisältää suuren massa - määrän pääasiassa hiekkavaltaista ainesta. Harju on moreenipeitteinen. Sen jatkeita ei ole voitu paikallistaa ilmeisen moreeni - peitteisyyden vuoksi. Viittein ä harjun kulkusuunnasta kaakkoo n ovat Oulujoen varressa, Muhoksella esiintyvät vähäiset hiekkaker - rostumat sekä Utajärvellä sijaitsevat Mustikkakankaan ja Kurtti - lan moreenipeitteiset harjumuodostumat. Moreenipeitteisiä lyhy - ehköjä harjujaksoja esiintyy myös piirin eteläosassa Pulkkilassa, Hyvärilän kylän itäpuolella sekä Piippolan lounaisosassa Hämeen - kankaalla. Pyhännällä Ison Lamujärven ympäristössä esiintyy useita lievemuodostumia ja rantakerrostumia, jotka sijaitsevat lähes ain a kalliokohoumien laella ja rinteillä. Niiden hiekkaa ja osaks i soraa sisältävää ainesta on otettu käyttöön melko runsaasti. Käyttökelpisia moreenimuodostumia todettiin piirin eteläosass a melko vähän. Moreenien kartoitusta haittasi paikoin korkeuskä y Tien puuttuminen kartoilta. Erikoispiirteenä mainittakoon laaj a reunamoreeneita käsittävä vyöhyke, joka sijaitsee Raahen kaakkcispuolella Pattijoen, Paavolan ja Vihannin kuntien alueella. Toinen pienehkö reunamoreeneja käsittävä vyöhyke sijaitsee Kestilän kaakkoispuolella Parkkisenperän alueella. Kartoilla lounas-koillinen suuntaisina erottuvista päätemoreeneista on eräitä selvästi käyttökelpoisia merkitty kartoille. Myös muut reunamoreenit saattavat sisältää_ käyttökelpoista ainesta, jota esiin - tyy runsaimmin muodostumien laella ja kaakkoisreunalla. 2. Piirin pohjoisos a Alueen eteläosassa on soraa ja hiekkaa sisältävien muodosturnie n tiheys melko vähäinen. Pääosa eteläisen alueen massamäärist ä sisältyy kaakosta luoteeseen suuntautuvaan Utajärven Yli-Utoksesta
XI I Ylikiimingin kautta Kiiminkiin kulkevaan harjujaksoon, jonk a kaakkoisosassa on ainesmäär.ältään suuria erillisiä harjukumpuja ja -selänteitä sekä yhtenäisiä matalahkoja selki.ä. Harjujakso jakaantuu Ylikiimingin kaakkoispuolella kahteen haaraan, jois - ta pohjoisempi jatkuu matalina, muodoltaan jyrkkäpiir_teisinä sel - kinä Ylikiimingin ja Kiimingin pohjoispuolitse Haukiputaalle. Harjun aines on pinnastaan lohkareista, sisäosastaan suhteistunutta soraa. Harjun luoteisin osa Kiimingin pohjois- ja luoteis - puolelta on käytetty pääosiltaan loppuun. Harjujakson eteläinen, tyypiltään laakeita harjutasanteita käsittävä haara, jatkuu lä - hes yhtenäisenä jaksona Kiimingin eteläosaan. Pohjoisen haava n vastakohtana eteläinen jakso sisältää pääasiassa hyvin lajittuneita, laakeita, hiekkaa sisältäviä harjuselänteitä, joiden keskiosassa on yleensä soravaltainen, matalahko ydinselänne. Edelläesitettyjen harjujaksojen pohjoispuolella, alueen länsiosassa, sijaitsee kolmas merkittävä muodostumajakso, joka suuntautu u Pudasjärvelta Oulu-Kuusamo tien suuntaisena länteen ja edellee n Yli-Iin eteläisten alueiden halki Iijoen eteläpuolelle. Jaks o on pääosiltaan hiekkavaltainen mutta sisältää paikoin kohtalaisesti soraa ydinosissaan. Jakso käsittää sekä harjumaisia ett ä reunamuodostuman tyyppisiä osia. Mainitut kolme harjujaksoa katkeavat n. 20-30 km :n päässä rannikosta. Harjujaksojen rannikolle suuntautuvat jatkeet käsittävä t lukuisia hajallaan olevia, meren tasoittamia ja uudelleen kerros - tamia rantakerrostumia, joista alkuperäinen harjun ydinosa on vaikeasti löydettävissä. Harjuja ja rantakerrostumia käsittävistä rannikkovyöhykkeen muodostumista ovat massoiltaan suurimpi a Kiimingin Jäälinkylän Laivakan gas, Jakkukylän karttalehden alueella sijaitsevat Tiironkangas ja Isokangas sekä mitaltaan suurin, Haukiputaan Isonniemenkangas. Kooltaan merkittäviä joskin ainekseltaan osittain epävarmoja muodostumia ovat Oulujoella sijaitse - vat Sanginsuun Pilpakangas ja Jylhänkylän Isokangas. Rannikko - vyöhykkeen merkittävin muodostuma on edellämainittu Isonniemenkankaan reunamuodostuma, joka sisältää harjuainesta paksuina
XIII kerrostumina. Aineksen käyttöä haittaa pintakerroksen alla olev a n. 1-3 m :n vahvuinen moreenipatja. Merkittävin osa piirin soravaroista sijaitsee Pudasjärven etelä - osassa ja Utajärven pohjoisrajalla. Alueella ovat ominaisia har - jujen tihentymät sekä.harjuihin liittyvät huomattavan suuret reu - namuodostumat. Alueen tärkein on Kipinän-Valkeiskankaan-Viinivaaran-Kälväsvaaran jakso, johon kuuluvat harjun tyyppiset selän - teet ovat pääosiltaan soravaltaisia. Harjuihin liittyy kolme huomattavaa reunamuodostumaa, Viinivaara, Kälväsvaara ja Iso Palo - vaara, jotka kuuluvat piirin länsiosan suurimpiin soraa sisält ä viro muodostumiin. Viinivaaran jakson pohjoispuolella, vain muu - taman kilometrin etäisyydellä on rinnakkainen, mitaltaan vaati - maton harjujakso, joka erikoislaatuisella tavalla ylittää luotees - sa Viinivaaran-Va_lkiaiskankaan jakson.. Harjujen risteyskohdan itäpuolella on kolmas rinnakkainen harju, joka on pääosaltaan mo - reenipeitteinen ja pinnastaan tasoittunut. Harju suuntautuu pohjoisesta Kollajan ja Sirkanperän kautta Hetekylään ja jatku u heikentyneenä itäkaakkoon Pilttuanjoen suuntaan. Harjujakso sisältää kohtalaisesti soraa ja hiekkaa. Mainitut kolme rinnakkaisharjua ovat todennäköisesti eri-ikäisiä. Edellisten harjujen koillispuolella sijaitsee moreenipeitteine n harjujakso, jonka muodostumiin kuuluvat massoiltaan huomattavat, ja muodoltaan se_lkämäiset Taipaleenharju, Pikku-Marinkaisvaara - ja Ruottisenharju. Harjujaksoon liittyy läheisesti suuri iso n Marinkaisvaaran reunamuodostuma, jolle on ominaista laakea pi_n - nanmuoto ja aineksen käyttöä osittain haittaava moreenipeittei- - syys. Pudasjärven eteläosassa sijaitsevista muista harjuista mainittakoon massoiltaan keskinkertaiset Sadinselän-Kärppäsuon harjujakso, Jongunjärven itäpuolella sijaitseva jakso sekä luonteeltaan osit - tain epävarmat Kongasvaaran ja Kongasselän harjut.
XI V Piirin pohjoisimman osan tärkein harjuainesta sisältävä jaks o kulkee itä-iansi suuntaisena Korentokylästä Pudasjärven ja Alttojdrven kautta Tannilaan. Sen jatkeisiin on luettava Olhava n itäpuolella sijaitsevat muodostumat. Muodostumajaksossa on se - kä harjuille että reunamuodostumille ominaisia piirteitä. Jaksoon kuuluville muodostumille on tyypillistd laakea pinnanmuot o ja aineksen hiekkavaltaisuus. Soraa esiintyy runsaimmin loivap :iirteisten selänteiden keskiosissa. Laakeat muodostumat saat - tavat sisältää soraa pinta- ja välikerroksina siellä, missä ker - rospaksuus on ' suurin. Aines on yleensä hyvin lajittunutta eik ä moreenipeitteisyyttä esiinny. Muodostumajakson suurimmat sora a sisältävät muodostumat ovat ympäristöstään yli 30 m kohoava t.vengasvaara, kaarevia selänteitä käsittävä Siljankangas ja sel - kämäinen Korentokangas. Pohjoisimmalle alueelle ovat tyypillisiä kapeina selkinä esiintyvät, m.assamäär_iltään vähäiset harjujaksot, jotka lähes luode - kaakko suuntaisina sijaitsevat keskimäärin 10 km :n päässä toisis - taan. Jotkut harjut leikkaavat itä-länsi suuntaista Pudasjärven - Tannilan jaksoa, mikä on todettavissa esim. Vengasvaaran länsi - puolella. Usein luoteesta tulevat harjut päättyvät itä-läns i suuntaisen jakson pohjoisreunaan eikä jatkeita kaakkoon void a havaita. Massamääriltd n huomattavimmat ovat Väli-Olhavan j a Kuivaniemen välinen jakso, joka yhtyy luoteessa lähes itä-läns i suuntaiseen Kuivajoen vartta seuraavaan muodostumajaksoon, Ait - t o j ärven-si u.ruan-liekokylän jakso ja Vengasvaaran Oijärven harju - jakso, johon liittyy kaksi Oijärven kaakkoispuolella sijaitseva a reunamuodostumaa. Harjuissa esiintyy monin paikoin moreenipeitteisyyttä, jota on todettu mm. Aittojärven ja Siuruan välisess ä harjussa sekä Tannilan luoteispuolella sijaitsevassa harjujaksossa. Harjut ovat yleensä pinnastaan lohkareisia ja niiden aines on yleensä suhtdtunutta soraa ja hiekkaa. Piirin koilliskulmassa Rytingin ja Sarajärven alueella on harju - jen tihen_tymä, jonka pädjakso on Iso Kuiupusjärveltä piirin
XV pohjoisrajan yli. Kelankylään suuntautuva geologisesta mielenkiin - toinen harjujakso. Jakson keskiosassa on erikoislaatuinen sarj a peräkkäin olevia harjukumpuja ja suppajärviä. Jakson pohjois - puolella esiintyy harjuja ja reunamuodostumia, joista osa on ta - soittuneita ja moreenipeitteisiä. Rytingin alueen harjut ova t hiekkavaltaisia. Niiden karkein osa sisältää yleensä hiekkaista, -vähäkivistä soraa. Piirin pohjoisosassa on kartoitettu lukuisa määrä käyttökelpoi - sia moreenimuodostumia, jotka jakaantuvat melko tasaisesti kok o alueelle. Keskimääräistä runsaammin niitä esiintyy alueen länsiosassa n. 30 km :n levyisellä rannikkovyöhykkeellä sekä Utajä.rven itä- ja pohjoisosissa. Esiintyrnille on ominaista sijaint i moreeni-kalliokohoumien laella sekä luode-kaakko suuntainen se - lännemäinen muoto. Aines on yleensä huuhtoutunutta moreenia, joka sisältää runsaasti kiviä ja toisinaan lohkareita. Esimerk - kinä alueelle tyypillisestä ja käyttöarvoltaan merkittävästä mo - reenimuodostumasta on mainittava Kiimingin ja Yli-Iin välise n tien varrella sijaitseva Hiidenvaara, jossa on paksuja kerrostu - mia kiviä ja lohkareita sisältävää huuhtoutunutta moreenia. Yhteenveto Oulun piirin länsiosan massamäärist ä Oulun piirin länsiosan massojen kokonaismääräksi saatiin arvioinnissa n. 1,51 mrd m3, josta A-luokan ainesta on 30 milj. m3, B-luokan ainesta 340 milj. m3 ja C-luokan ainesta 1 140 milj. m3. Ainesmäärä jakautuu melko epätasaisesti piirin eri osien kesken, Tämä näkyy selvästi kartakkeesta sivulta XVI. Kartakkeella on esitetty ainesmäärän jakauma piirin alueella peruskarttalehdiittä_i_n. Voidaan havaita, että pääosa massamääristä sijaitsee Pudasjärve n kunnan keski- ja eteläosassa sekä Utajärven pohjoisosassa. Mainitulla, verrattain suppealla alueella, jonka laajuus on n. 2000 km2, esiintyy massoja yhteensä n. 570 milj. m~, mikä on
Xv' I I lähes 40 % piirin kokonaismassoista. A- ja B-luokan ainest a esiintyy mainitulla alueella n. 120 milj. m3, mikä on yli 50 % koko piirin länsiosan A- ja B-luokan aineksen määrästä. Kartakkeesta ilmenee jo aikaisemmin mainitun soran ja hiekan puutealueen sijainti piirin eteläosassa Tyrnävän, Rantsilan ja Paavolan kuntien alueella. Koska piirin keskiosassa sijaitseva Rokuan-Oulunsalon jakso on päöasiassa.hiekkavaltaista ainesta, ulot - tuu soran puutealue tosiasiassa Oulujoen pohjoispuolelle Yli-Kiimingin-Sanginkylän harjulle saakka. Oulujoen eteläpuolisen alueen ainesmäärän ja nimenomaan soran pääosa on piirin kaakkoiskul - mauksessa. Piirin alueella on useita suuria muodostumia. Suurimmat sora a ja hiekkaa sisältävät muodostumat ovat jo aikaisemmin mainitu t Utajärven Viinivaara (n. 80 milj. m3 ) ja Kälväsvaara (85 milj. m3 ). Tannilan- Pudasjärven- Korentokylän jakson huomattavimmat muodostumat ovat selännemäinen Korentokangas (37 milj. m3 ) ja korkeahko Vengasvaara (21 milj. m3 ). Rannikkovyöhykkeen tärkeimpii n muodostumiin kuuluvat Salonselkä (arviolta 30 milj. m3 ), Ison- - niemenkangas (arviolta 2.0 milj. m3 ) ja Vartinvaara (arviolt a 23 milj. m3 ). Piirin eteläosan merkittävimmät harjut ovat Pyhännän Kontiokangas (20 milj. m3 ) ja Vihannin Lumijärvenkangas (1 5 milj. Mainittakoon, että hienorakeisuuden vuoksi kokonaisarviosta poistettu Rokuanvaara on piirin ylivoimaisesti suurin muodostuma (430 milj. m3 ). Piirin alueella yleisinä esiintyvä t selännemäi.set ja kapeaalaiset harjut ovat m.assamääriltä.n vähäi - siä. Massojen vähäisyyden havainnollistamiseksi todettakoon, et - tä 10 milj. m3 : n massamäärä sisältyy n. 30 km :n pituiseen har. juon, jonka keskimääräinen lakikorkeus on 7 m ja leveys 100 m. Tästä syystä pienten harjujen käyttö on usein epätaloudellista ja käytöstä aiheutuu huomattavia maisemallisia haittoja.
XVII I Alla olevassa taulukossa on esitetty kokonaismassojen sekä rakeisuusluokkien (A, B ja C) jakauma piirin pohjois- ja eteläosa n välillä rajalinjana Oulujoki. Piirin pohjoisosa Piirin eteläos a ja Hailuot o Kokonaismassat, massamäärä 881,6 milj. m3 628,0 milj. m3 ', jakauma 58,4 % 41,6 % A-luokka, massamäärä 19,0 milj. m3 11,7 milj. m3 ", jakauma 61,9 % 38,1 % B-luokka, massamäärä 249,2 milj. m3 90,7 milj. m3 ", jakauma 73,3 % 26,7 % C-luokka, massamäärä. 613,4 milj. m3 525,6 milj. m3 ", jakauma 53,8 % 46, 2 % Taulukosta voidaan todeta, että A- ja B-luokan aineksen osuu s on piirin eteläosassa pienempi kuin p ohjoisosassa, mihin vaikuttaa pääasiassa Rokuanvaaran- Hailuodon harjusysteemin hiek - kavaltaisuus. Yhteenvetona todettakoon, että Oulun piirin länsiosassa sorava - rat ovat keskittyneet pohjoisen alueen koillisosaan ja eteläi - sen alueen kaakkoisosaan. Alueen keski- ja eteläosassa on laaja soran puutealue. Rannikkoalueen soravarat ovat niukat. Piirin soravarat ovat kokonaismäär_ältään suuret. Niiden epätaseisesta jakaantumisesta sekä eräistä aineksen käyttöä rajoit - tavista tekijöistä johtuu, että soran kuljetusmatkat tuleva t pitenemäön. Erityisesti länsirannikon asutuskeskusten tarvitseman soran kuljetusmatkat pitenevät huomattavasti tulevaisuu - dessa. Otaniemessä 30 päivänä marraskuuta 197 4 Geologi Esko Iisalo
M U O D O S T U M A I N K U V A U S
- I - PYHÄJOKI 2'4-32 + 241 4 Karttalehti 2432 06 Pyh ijok i Karttalehden alueella ei ole muodostumi a Karttalehti 2432 09 Ko-;ist o Karttalehden alueella ei ole muodostumia. Hiekkaa ja hietaa esiintyy oh_u na kerrostumina Piehingin j oen varressa karttalehden koillisosassa. Karttalehti 2432 112 Ha_nhelanner ä Muodostuma 1, Soukkaräm e Kap ea, selännemäinen harju. Muodostuiassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 4 ha. Aines on pääluokkaa C. Kokonaismassamaara on 80 000 m 3, josta arvioitu B 35 000 m3, c 45 000 m'..muodostuma 2, Välilamp i Kapea, selännemäinen harju. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 2,5 ha. Aines on pääluokkaa B. Muodostuman käyttöä rajoittaa tie. Kokonaismassa_määrä on 75 000 m3, josta arvioitu B % 000 m 3, c 35 000 m3 Muodostuma 3, Välilamminkenga s Kapea, selännemäinen harju, Aines on kisr, jossa on Hk-valikerroksia. Pinta-ala on 3 ha. Aines on pääluokkaa B. Muodostuman käyttöä rajoittaa tie. Kokonaismassamäärä on 90 000 m 3, jos - ta arvioitu B 50 000 m 3, c 40 000 m 3. Muodostuma 4, Hanhela H.arjuun kuuluva matala muodostuma, jonka aines on hiekkaa. Muodost nassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 2 ha. Aines on pää- - luokkaa C. Muodostuman käyttöä rajoittaa tie. Kokanai_smassai aa - l rä on 30 000 m 3.
Karttalehden alueella esiintyy reunamoreenimuodostuuia vyöhyk - keessä, joka ulottuu Pitkäisjärven eteläpuolelta Sikalamme n alueelle. Muodostumien pituussuunta on lounaasta koilliseen. Niiden aines on HkMr :a, joka on löyhärakenteista ja paikoi n huuhtoutunutta etenkin muodostamien kaakkoisreunoilla.
RAAHE 2/01'i 1 Karttalehti 2J 0104 Piehink i Muodostuma 1, Hautausma a Laakea rantakerrostuma, jonka p innalla on matalia dyynejä. Aines on hiekkaa, josta pääosa on Hrik : a. Dyyniaines on hklit : a. Pinta-ala on 27 ha. Aines on pääluokkaa C. Muodostuman käyt.öä rajoittaa' hautausmaa. Kokonaismassamäär ä on 550 000 m'. Karttalehti 244105 Lapaluot o Muodostuma 1, Lapaluot o Valliriainen moreenimuodostuma. Aines on tasarakeista kisr : a muodostuman eteläosassa ja huuhtoutunutta Hk`1r_ : a muodostuman pohjoisosassa. Kerrospaksuus on 3-5 m. Muodostama on pääosaltaan käytetty. Muodostumasta on valokuvia gt :n arkistossa. 'Karttalehti 2441 07 Ketunper ä Muodostuma 1, Kärrytienkanga.s Matala, vallimainen rantakerrostuma, jonka aines on hiekkaa. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 1,5 ha. Aines on pääluokkaa C. Kokonaismassamäärä on 30 000 m3. Muodostuman luoteispuoleisella alueella esiintyy hiekkaa rantakerrostumissa,joiden kerrospaksuudet ja pinta-alat ovat vähäi - siä. Muodostuma 2, Sarvankanga s Laakea rantakerrostuma, jonka aines on hiekkaa. Kerrospaksuus on 1,5-2,5 m. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-al a on 17 ha. Aines on pääluokkaa C. Kokonaismassamäärä o n 320 000 m3. Karttalehden pohjoisosassa esiintyy reunamoreenimuodcstu.mia,
- 4 - joiden pituussuunta on lounaasta koillisen. Muodostumien aines on löyhärakenteista Hk_Mr :a, jonka pinnalla on usein kivi ä ja lohkareita sisältävä huuhtoutunut kerros. Mandollisuus lajittuneen aineksen esiintymiseen on suurin muodostumien kaakkoisreu. oilla. Karttalehti 2441 08 Raah e Karttalehden alueella ei ole muodostumia. Karttalehti 2441 09 +2/0207 Tauvo Muodostama 1, Olkijok i T.aakea rantakerrostuma, jonka aines on hiekkaa. Pinta-ala on 8 ha. Aines on pääluokkaa C. Kokonaismassai rä on 200 000 m 3. Muodostama 2, Nokankanga s Matala, vallimainen rantakerrostuma, jonka pinnalla on dyyniainesta. Muodostuman aines on hiekkaa, josta pääosa on HHk :a. 'Dyyniaines on hkht :a. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 13 ha. Aines on pääluokkaa C. Muodostaman käyttö ä rajoittaa vähäinen kerrospaksuus ja aineksen hienorakeisuus. Kokonaismassamäärä on 200 000 m 3. Muodostuma 3, Munahiekankanga s Matala, vallimainen rantakerrostuma, jonka pinnalla on dyyni - ainesta. Muodostuman aines on hthk : a. Dyyniaines on hkht :a. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 19 ha. Aine s on pääluokkaa C. Muodostuman käyttöä rajoittaa vähäinen kerrospaksuus ja aineksen hienorakeisuus. Kokonaismassamäär_ä o n 280 000 m3. Muodostum.a 4, Hietapakka Vallimainen rantakerrostuma, jonka pinnalla on dyyne jä. Muodostuman aines on hthk :a ja hkht :a. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 4 ha. Aines on pääluokkaa C. Muodostuman
_ käyttöä rajoittaa aineksen hienorakeisuus. Kokonaismassamäär ä on 100 000 m3. Iluodostuma 5, Kuppikanga s Rantakerrostuma, jonka pinnalla on vallimaisia dyynejä. Muodostuman aines on hthk :a ja hkht :a. Nuodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 4,5 ha. Aines on pääluokkaa C. Muodostuman käyttöä rajoittaa aineksen hienorakeisuus. Kokonaismassamäärä on 90 000 m 3. Kårttalehti 2441 10 Kopsa Muodostuma I, Sileäkanga s Rantakerrostuma, jonka aines on hiekkaa. Muodostumassa ei ol e leikkauksia. Pinta-ala on 12 ha. Aines on pääluokkaa C. Kokonaismassamäärä on 350 000 m 3. Muodostuma 2, Korsunkanga s Harjujaksoon liittyvä rantakerrostuma, jonka aines on hiekkaa. Pinta-ala on 37 ha. Aines on pääluokkaa C. Kokonaismassa_mdär ä on 880 000 m 3. Muodostuma 3, Mustamets ä Kaarevia rantavalleja käsittävä rantakerrostuma. Pohjatason a ovat pohjavesi muodostaman keski- ja itäosassa sekä moreen i muodostuman länsiosassa. Muodostuman aines on hiekkaa. Pintaala on 63 ha. Aines on pääluokkaa C. Kokonaismassariäärä o n 1,5 milj. m3. Nuodostuna. 4, Kangaspä ä Kapea harju, jonka aines on pääasiassa kisr :a. Hiekkaa esiintyy välikerroksina. Muodostuma on suurelta osin käytetty. Pinta-ala on 19 ha. Aines on pääluokkaa B. Muodo :stuman käyttöä rajoittaa tie. Kokonaismassamäärä on 600 000 m 3, josta arvioi - tu A 50 000 m3, B 400 000 m3, c 150 000 m J.
- 6 - Muodostuma 5, Jylnänharju Vallimainen moreenimuodostuma, jonka pinnalla on 2-3 m paksu, huuhtoutunut kerros. Aines on käyttökelpoista kisrmr :a. Karttalehti 2441 11 Rellett i Muodostuma I, He posuo Harjuun liittyvä rantakerrostuma. Muodostuma käsittää kaarevia rantavalie j a, joiden pinnalla on dyyniainesta. Aines on hiekkaa, joka cn T)aaosaltaan I :a ja hth :a. DyTniaines on hkht :a. Pinta-ala on 115 ha. Aines on pääluokkaa. C. Muodostuman käyttöä rajoittaa pohjavedenottamo. Aineksen käyttö ä haittaa osittain hienorakeisuus. Kokonaismassamäärä on 2, 4 milj. m3. Muodostuma 2, Palokanga s Muodostuman eteläosa on harjua, pohjoisosa rantakerrosturnaa. Harjuaines on soraa ja hiekkaa, jota on suurelta osin käytetty..rantakerrostuma on HHk :a, hthk :a ja hkht :a. Pinta-ala on 134 ha. Aines on pääluokkaa C. Aineksen käyttöä haittaa hienorakeisuu s muodostuman pohjoisosassa. Kokonaismassamäärä on 3,3 milj. m3, josta arvioitu A 1 000 m 3, B 6 000 m 3. Muodostumasta on valo - kuvia gt :n arkistossa. Muodostuma 3, Ruumiinhautakanga s Matala rantakerrostuma, jonka pohjatasona ovat pohjavesi j a muodostuman pohjoisosassa moreeni. Muodostuman pinnalla o n dyyniainesta. Aines on hiekkaa, josta pääosa on HHk :a. Dyyniaines on hkht :a. Pinta-ala on 50 ha. Aines on pääluokkaa C. Muodostuman käyttöä rajoittaa paikoin vähäinen kerrospaksuus. Aineksen käyttöä haittaa osittain hienorakeisuus. Kokonaismasz samäärä on 900 000 m J. Muodostuma 4, Rautamullanm.äki,Selkärnäinen harju, jonka aines on suhteistunutta kisr :a.
- 7 - Hiekkaa esiintyy välikerroksina runsaimmin muodostuman reunaosissa. Pinta-ala on 7 ha. Aines on pääluokkaa B. Muodostuman käyttöä rajoittaa tie. Kokonaismassamäärä on 120 000 m3, josta arvioitu A 20 000 m 3, B 60 000 m 3, c 40 000 m3. Muodostumasta on valokuvia gt :n arkistossa. Muodostuma 5, Sorttanen Har juselänne, jonka aines on kisr :a. Hiekkaa esiintyy runsaimmin lounaisreunalla. Muodostuma on pääosaltaan käytetty. Pinta-ala on 9 ha. Aines on pääluokkaa B. Muodostaman käyttöä rajoittaa tie. Kokonaismassamäärä on 20 000 m 3, josta arvioitu A 3 000 m3, B 10 000 m3, c 7 000 m3. Muodostumasta on valokuvia gt :n arkistossa. Muodostuma 6, Selänmäki Laakea harju, jonka aines on hiekkaa. Kerrospaksuus on 1-2 m. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 28 ha. Aine s on pääluokkaa C. Muodostninan käyttöä rajoittaa tie. Kokonaismassamäärä on 350 000 m 3. Muodostuma 7, Soramäk i Reunamoreenimuodostuna. Aineksen laatu vaihtelee muodostuman eri osissa käsittäen moreenia, hkht :a, hiekkaa ja kisr :a. Käyttökelpoisin aines esiintyy ilmeisesti muodostuman itä- j a keskiosassa. Muodostuma 8, Nokela Matala, harjuun liittyvä rantakerrostuma, jonka aines on päj - osaltaan hiekkaa, ulkoreunoilta hthk : a ja hklit : a. Kerrospaksuus on 1-2 m. Muodostunassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 24 ha. Aines on pääluokkaa C. Muodostumar_ käyttöä rajoit - taa tie. Kokonaismassamäärä on 350 000 m3.
- 8 - Muodostuma 9, Relletti Kaarevia rantavalleja käsittävä rantakerrostuma. Aines on hiekkaa, josta pääosa on }H :a. Kerrospaksuus on 1-2 m. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 14 ha. Aines on pääluokkaa C. Kokon ai smass ;määrä on 200 000 m 3. Mucdostuma 10, kmmnmäk i La j ittunut uuodo s turva, jonka pinnalla on moreenip e-te. Muo - dostumassa on leikkaus,jossa lajittuneen aineksen laatu o n KHk. Pinta-ala on 3 ha. Aines on pääluokkaa C. Aineksen käyttöä haittaa peittävä moreeni ja ylisuuret pintalohkareet. Kokonaismassamäärä on 85 000 m3. Nuodost=.asta on valokuvia gt : n arkistossa. Muodostuma 1 1 Harjuun liittyvä rantakerrostuma, jonka aines on hiekkaa. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 3,5 ha. Aines on pääluokkaa C. Kokonaismassamäärä on 50 000 m 3. Muodostuma 12, Arkkunev a Kaarevia valleja käsittävä rantakerrostuma, jonka aines o n hiekkaa. Kerrospaksuus on 1-2 L. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 17 ha. Aines on pääluokkaa C. Kokonaismassamäärä on 250 000 m 3. Karttalehden lounaisosassa esiintyy lounaasta koilliseen suuntautuneita reunamoreenimuodostumia, joiden aines on pääosaltaa n löyhärakenteista HkEr :a. Mandollisuus lajittuneen aineksen esiintymiseen on suurin muodostumien kaakkoisreunoilla. Karttalehti 2441 12 Merikyl ä Muodostuma 1, Hummastinjärve t Kaarevia valleja käsittävä rantakerrostuma. Muodostuman aine s on hiekkaa, josta pääosa on hienoa hiekkaa. Kerrospaksuus on
- 9-1-3 m. Muodostamassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 24 ha. Aines on pääiuokkaa C. Kokonaismassamäärä on 480 000 m.3. Muodostuma 2, Muuraiskankaa t Kaarevia valleja käsittävä matala rantakerrostuma. Aines on hiekkaa, josta pääosa on I k :a. Kerrospaksuus on 1-2 m. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta--ala on 5 ha. Aines o n pääluokkaa C. Kokonaismasssmäärä on 100 000 =3. Muodostuma 3, Mäkelännev a Kaarevia valleja käsittävä rantaker rostuma. Aines on hiekkaa, josta pääosa on KHk :a. Kerrospaksuus on 1-3 m. Muodostamassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 8 ha. Aines on pääluokkaa C. Kokonaismassamäärä on 180 000 m 3. Muodostuma 4, Jylynkanga s Moreenimuodostuma, jonka pinnalla on 1-3 m paksu kerros huuh - toutunutta kisrmr :a. Muodostuma 5, Kantoniitty Selkämäinen moreenimuodostuma, jonka pinnalla on 1-3 m paksu kerros kiviä ja lohkareita sisältävää huuhtoutunutta HkMr :a. Muodostamasta on valokuvia gt :n arkistossa. Muodostuma 6, Kivikanga s Moreenimuodostuma, jonka pinnalla on huuhtoutunut kerros HkMr :a. Karttalehden alueella esiintyy laajalti hiekkaa vallimaisin a rantakerrostumina. Kerrostumien keskipaksuus on alle 1,5 m.
- 10 - SIIKAJOKI 2442 + 253 1 Karttalehti 24420 7 Kts. karttalehti 2441 09 + 2'1'12 07 sauv o Karttalehti 2- L-2 09 Marjaniem i Muodostuma 1, Marjaniem i Pääosaltaan vallimaisia rantakerrostumi a käsittävä laaja-alainen muodostama, jonka pinnalla esiintyy peitemäistä lentohiekkaa ja dyynejä. Muodo stuma_n keskellä on kapea-alainen, pri mää- _rinen harju, jonka suunta on Marjaniemen kärjestä itään. Rantakerr.ostumien aines on hiekkaa, josta pääosa on Hzl :a. Pintakerroksena esiintyvä lentohiekka on hkht :a. Harjuselärne käsittää KHk :a ja HHk :a. KiSr :a esiintyy harjun länsikärjess ä sekä harjun itäosassa, jossa sen osuus on n. 15 %. Muodostuman itäosassa esiintyy paikoin vähäisessä määrin pintakivikkoa jalou_hikkoa. Kerrospaksuus on muodostuman keskiosassa ja harjuselänteessä 3-8 m sekä reunaosissa 2-4 m. Pinta-ala on 626 ha. 'Aines on pääluokkaa C. Muodostu aan käyttöä rajoittaa asutu s muodostuman länsiosassa. Aineksen käyttöä haittaa osittain hienorakeisuus. Kokonaismassa_määrä on 18,2 milj. m3, josta arvioi - tu B 0,1 milj. m 3, C 18,1 milj. m3. Nuodostumasta on valokuvi a gt :n arkistossa. Nuodostuma 2, Kaunislamp i Matala rantakerrostuma, jonka aines on HHk :a. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on ha. Aines on pääluokkaa C. Kokonaismassemä ärä on 150 000 m.3. Muodostuma 3, Hannuksennokka Rantakerrostuma, jonka pinnalla on dyynejä. Aines on hthk : a ja hkht :a. Nuodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala o n 12 ha. Aines on pääluokkaa C. Aineksen käyttöä haittaa osittain hienorakeisuus. Kokon_aismassamäärä on 250 000 m 3.
- I1 - Muodostama 4, Riestenkulj u Matala rantakerrostuma, jonka pinnalla on dyyniairlesta. Aine s on hthk :a ja hkht :a. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pintaala on 12 ha. Aines on pääluokkaa C. Aineksen käyttöä haitta a osittain hienorakeisuus. Kokonaismassmmäärä on 230 000 m 3. Vedenalaisia hiekkakerrostumia esiintyy verrattain laajalla meri - alueella Hailuodon l a" nsipuole y la. Soran esiintyw-nen on mandollista tiyöhy:keessä, jonka suunta on Marjaniemen kärjestä länsi - r,a. lounaaseen. Karttalehti 2/0210 Siikajok i Muodostama I, Alhonm ki Selkämäinen, osittain tasoittunut harju, jonka reunaosissa o n vallimaisia rantakerrostumia. Muodostuman ydinselänne sisältä ä suurikivistä soraa, joka on paikoin suhteistunutta. A-luokan ainesta on yli 10 %. Lievealue on hiekkaa, jonka pinnalla o n -hkht :a tuulikerrostumina erityisesti muodostuman länsiosassa. Arvioinnin apuna on käytetty koekuopria. Pinta-ala on 325 ha. Aineksen käyttöä haittaavat ydinosassa vähäisessä määrin ylisuu - ret lohkareet sekä muodostuman reuna-alueilla osittain hienora- - keisuus. Kokonaismassamäärä on 11,70 milj. m3, josta arvioit u A 0,5 milj. m3, B 2,8 milj. m3, c 8,4 milj. m3. Muodostumast a on valokuvia gt :n arkistossa. Muodostama 2, Kitinkanga s Rantakerrostuma, jonka pinnalla on rantavalleja. Aines on hiekkaa, josta pääosa on HHk :a. Muodostaman eteläosassa esiintyy ohuita sorakerroksia. Pinta-ala on 70 ha. Aines on pääluokka a C. Kokonaismassanäärä on 1,80 milj. m3, josta arvioit u B 30 000 m3, C 1,77 milj. m2.
- 12 - Nuodostuma 3, Leppärant a Rantakerrostuma, joka kuuluu osana harjuun. Nuodostuman pin - nalla on rantavalle j a. Aines on hiekkaa, joka käsittää KEk : a muodostuman keskiosassa ja illik : a muodostuman reunaosissa. Nuodostumassa ei ole leikkauksia. Arvioinnin apuna on käytet - ty koekuoppia. Pinta-ala on 51 ha. Aines on pääluokka a Muodostuman käyttöä rajoittaa pohjavedenottano. Kokonaismassamäärä on 2,0 milj. m3. Iluodostuma_4., Nurkkal a Matala, vallimainen rantakerrostuma, jonka aines on pääosal - taan }ll c : a. Muodostum.assa ei ole leikkauksia. Pinta-ala o n 6 ha. Aines on pääluokkaa C. Kokonaismassamäärä on 120 000 m 3. Muodostama 5, Koivist o Rantavalleja käsittävä rantakerrostuma, jonka pinnalla on dyy - nejä. Aines on hiekkaa, josta pääosa on Hl-& :a. Dyyniaine s.on hkht :a. Kerrospaksuus on 2-5 m. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 23 ha. Aines on pääluokkaa C. Ainekse n käyttöä haittaa osittain hienorakeisuus. Kokonaismassamäärä on 900 000 m 3. Muodostuma 6, Meteenpyrst ö Rantavalli, jonka pinnalla on dyynejä. Aines on ht k :a j a hkht :a. Nuodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 4 ha. Aines on pääluokkaa C. Aineksen käyttöä haittaa hienorakeisuus. Kokonaismassamäärä on 200 000 m 3. r'iuodostuma 7, Mäntyl ä Vallimaisia rantakerrostumia ja dyynejä käsittävä hajanaine n muodostuma, jonka aines on HHk :a ja hkht :a. Kerrospaksuus on 1-3 m. Pinta-ala on 16 ha. Aines on pääluokkaa C. Aineksen käyttöä haittaa osittain hienorakeisuus. Kokonaismassamäär ä on 250 000 m7.
1 3 Vedenalaisia hiekka- ja soramuodost-mia esiintyy todennäköisesti Siikajoen suuita länsi-luoteeseen jatkuvassa vyohykkees - sä. Karttalehti 2442 11+ 2442 08 Svök ari Muodostama 1, Pöllä Matala rantakerrostuma, jonka aines on HHk :a. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 24 ha. Aines on pääluokka a C. Muodostuman käyttöä rajoittaa lei ntäalue. Kokonaismassamäär.ä on 500 000 m 3. Karttalehti 21 02 12 +251 10 Hailuot o Muodostuma 1, Harj u Harjuselänne ja siihen liittyvä rantakerrostuma, jotka kuulu - vat osana pääasiassa rantakerrostumia ja dyynejä käsittävää n jaksoon. Harjuselänteen aines on KHk :a ja HHk :a. HkSr :a j a kisr :a esiintyy ohuina välikerroksina, joiden määrä on alle '10 %. Muodostuman luoteisreuna on tasarakeista hiekkaa, jost a pääosa on IlIk :a. Muodostuman pohjoisosassa esiintyy paikoin hiekkakumpuja ja selänteitä, joiden pinnalla on n. metrin paksuinen kerros heikosti lajittunutta kisr :aa ja lohkareita. Kerrospaksuus on 3-5 m harjuselänteessä ja 2--4 m muissa osissa. Pinta-ala on 184 ha. Aines on pääluoksaa C. Kokonaismassarr,äärä on 4,90 milj. m3, josta arvioitu B 60 000 m3, c 4,84 milj. m3. Muodostumasta on valokuvia gt :n arkistossa. Muodostama 2, Laitakanga, Laaja-alaisen muodostumajakson eteläosa, jonka keskellä on osit - tain rantakerrostumien ja dyynien peittämä primäärinen harju. Harju kulkee toden n 'g köisesti kapeana jaksona Laitakankaalt a VJinäen ja Pakopirtinrotkon kautta itä-koilliseen. Harjuaine s on pääosaltaan hiekkaa, jossa esiintyy soraa välikerroksin a n. 10 %. Muodostuman muut osat ovat tasarakeista hiekkaa, jost a pääosa on HIV : a. Pintakerroksena esiintyvä dyyniäine s on hkht : a.
- 14 - Muodostuman pohjatasona on pohjavesi, jonka pinta viettää ete - lään useita metrejä. Kerrospaksuus on 2-10 m. Pinta-ala o n 240 ha. Aines on pääluokkaa C. Muodostuman käy L t öä rajoitta a pohjavedenottamo. Kokonaismassamäärä on 7,00 milj. jost a arvioitu B 150 000 m3, c 6,85 milj. m3. Muodostamasta on valokuvia gt :n arkistossa. Nuodostu:ra 3, Hyypänmäk i Dyyne jä ja vallimaisia rantakerrostumia käsittävä laaja-alainen muodostuma. Dyyni t sijaitsevat muodostuman etelä- ja keskivyöhykkeissä. Ne ovat hyvin kehittyneitä ja paikoin yl i 10 m :n korkuisia (Hyypänmäki). Muodostuman pohjoisosa käsittää vallimaisia rantakerrosttuni a, joiden pinnalla on paikoi n vahvalti peitemäistä lentohiekkaa. Rantakerrostumien aines on tasarakeista hiekkaa, josta pääosa on HI-a :a. Dyyniaines on hkht :a. Kerrospaksuus on 2-15 m. Pinta-ala on 835 ha. Aine s on pääluokkaa C. Aineksen käyttöä haittaa osittain hienorakeisuus. Kokonaismassamäärä on 26,8 milj. m3. Muodostumasta o n valokuvia gt :n arkistossa. Muodostuman keskiosassa sijaitsev a Hyypänmäen dyynialue on geologisesti arvokas, minkä vuoksi s e olisi pyrittävä säilyttämään luonnontilaisena. Nuodostuma 4, Kivijärv i Rantavalleja käsittävä rantakerrostuma, jonka pinnalla on pei - temäistä lentohiekkaa ja dyynejä. Aines on tasarakeista hiekkaa, josta pääosa on Htik : a. Dyyniaines on hkht :a. Kerrospak - suus on 2-8 m. Muodostamassa ei ole leikkauksia. Pinta-al a on 438 ha. Aines on pääluokkaa C. Aineksen käyttöä haitta a osittain hienorakeisuus. Kokonaismassamäärä on 10,0 milj. m3. Muodostuma 5, Kol j atinkanga s Vallimainen rantakerrostuma, jonka pinnalla on peitemäine n lentohiekkakerros. Aines on HHk :a ja hkht :a. Kerrospaksuu s on 2-3 m. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 15 ha.
- 15 - Aines on pääluokkaa C. Aineksen käyttöä. haittaa osittain hienorakeisuus. Kokonaismassamäärä on 375 000 m3. Nuodostuma 6, Isokanga s Rantavalleja käsittävä kapea--alainen rantakerrostuma, jonk a pituus on 8 km. Nuodostuman pinnalla on peitemäinen lentohiekkakerros _~` dyynejä. Aines on tasarakeista hiekkaa, jos - v e. ta pääosa on H : Lentohiekka on hkht :a. Kerrospaksuus o n 2-4 m. Pinta-ala on 163 ha. Aines on pääluokkaa C. Aineksen käyttöä haittaa osittain hienorakeisuus. Kokonaismassamäär ä on 4,1 milj. m3. Muodostuma 7, Kaist o Rantakerrostuma, jonka pinnalla on rantavalleja ja lentohiekkaa. Aines on HIV : a ja hkht :a. Kerrospaksuus on 2-3 m. Muodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 36 ha. Aines on pääluokkaa C. Kokonaismassamäärä on 900 000 m 3. Nuodostuma 8, Kirkonkyl ä Muodoltaan kaareva rantakerrostuma, jonka pinnalla on ranta - valleja ja dyynejä. Aines on tasarakeista hiekkaa, josta pää - osa on HHk :a. Dyyniaines on hkht :a. Kerrospaksuus on 1,5-5 m. Finta-ala on 36 ha. Aines on pääluokkaa C. Muodostuvan käyttöä rajoittaa asutus. Aineksen käyttöä haittaa osittain hienorakeisuus. Kokonaismassamäärä on 2,0 milj. m 3. Nuodostuma 9, Tiironäynä s Matala rantakerrostuma, jonka pinnalla on rantavalleja. Muodostuuan koill_isreunall.a on dyynejä. Aines on H lc :a. ja hkht :a. Kerrospaksuus on 1,5-4 m. Muodostamassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 155 ha. Aines on pääluokkaa C. Aineksen käyttö ä haittaa osittain hienorakeisuus. Kokonaismassamäärä on 6, 0 milj. m3.
- 16 - TTCTpT 245 - Karttalehti 243401 Piins,;arvi Karttalehden alueella ei ole muodostujiia. ~a7. i,..a!crlti 2az40 c KOi";' i uodos turva 1, Petäjäniem i Harjun osa, jonka aines käsittää hiekka- ja sorakerroksia. Pinta-ala on 5,5 ha. Aines on pääluokkaa C. Muodostuman käyttöä rajoittaa tie. Kokonaismassamadrä on 170 000 m 3, josta arvioitu B 80 000 m 3, C 90 000 m 3. Muo-d o stuma 2, 1likkarinkaar a Vailimai.nen, teräväharjainen noreenimuodosturna, joka käsittä ä 2-3 m paksun kerroksen huuhtoutunutta ki SrMr : a. Karttalehti 2434 03 Vihant i Muodostuma I, Vihanninkangas Harjuun kuuluva laakea muodostuma. Aineksen pääosa on hiekkaa, joka muuttuu syvemmällä paikoin.okh% : ksi. ' Kerrospaksuus on 1,5--3,5 m. Arvioinnin apuna on käytetty koekuoppia. Pinta-al a on 106 ha. Aines on pääluokkaa C. Muodostuman käyttöä rajoittaa pohjaveenottamo. Kokonaimr,ass aärä on 2,0 milj. m3. Muodos tupa 2, Pitkäsaar i Harjuun kuuluva muodostuma, jonka aines käsittää hiekkaa ja sorakerroksia. Finta-ala on 4,5 ha. Aines on pääluokkaa C. Muodostaman käyttöä rajoittaa rautatie. KokonaismassamKdrä on 130 000 m 3, josta arvioitu B 40 000 C 90 000 m3. Muodostuva 5, Luistol a Harjuun liittyvä rantavalli, jonka pinnalla on dyyniainesta. Muodostuman aines on 1-H1k : a ja hkht : a. Nuodost urnassa ei ole
- 17 - leikkauksia. Pinta-ala on 2,5 ha. Aines on pääluokkaa C. Kokonaismasssmäärä on 50 000 m 3. Muodostuma 4, Rantasen j ärv i Harjujaksoon liittyvä vallirnainen muodostuma. Aines on hiek - kaa, josta pääosa on IH-kk : a. Nuodostumassa ei ole leikkauksia. Pinta-ala on 5 ha. Aines on pddluo>kaa C. Kokonaismass. äärä on 100 000 m3. Muodostuma 5, matal a Harjuun kuuluva, matalia selänteitä käsittävä muodostuma, jon - ka aines on hiekkaa ja osittain HHk :a. Nuodostumassa ei ol e leikkauksia. Pinta-ala on 13 ha. Aines on pääluokkaa C. Kokon ai smassan i rä on 250 000 m3. Muodostuma 6, Alanev a Harjuun kuuluva, muodoltaan laakea muod.ostuma. Muodostuman l..uo - teisosassa on todettu esiintyvän kisr :a. Muodostuman matal a keski- ja kaakkoisosa on ainekseltaan Hk :a ja htllk :a. Muodostu - massa ei ole leikkauksia. Arvioinnin apuna on käytetty koekuop - pia. Pinta-ala on 28 ha. Aines on p ääluokkaa C. Kokonaismas - samäärä on 800 000 m3, josta arvioitu A 5 000 m3, B 175 000 m3, z C 620 00 0 Muodostuma 7, Syrjälänmdk i Se_lkämäinen harju, joka kuuluu Vihannin harjun Raahen tien suun - taiseen Naaraan. Muodostuman aineksen p ääosa on kisr :a, joka sisältää A--1 l..ok an ainesta yli 10 %. Hiekkaa esiintyy välikerrok - sina. Nuodostuman pohjoisosassa esiintyy paikoin moreenineite jc - ka alla on poimuttuneita savikerroksia. Naodostuma on suurelta osin käytetty. Pinta-ala on 49 ha. Aines on pääluokkaa B. Muodostuman käyttöä rajoittaa tie. Aineksen käyttöä haittaava t paikoin si_lttikerr. ostumat. Kokonaismassamäärä on 1,0 mil j. m3, josta arvioitu A 150 000 m 3, B 650 000 m3, C 200 000 m 3. Muodostumasta on valokuvia gt :n arkistossa.