Uudistushalun historiaa Anders Chydeniuksesta tuntemattomaan innovaatiokonsulttiin Pauli Kettunen Luento 9. Valtion vai deregulaation avulla? 23.3.2011
Vasemmistolainen hyvinvointivaltion kritiikki 1970-luvulla marxilaisen valtioteorian kehittely länsieurooppalaisissa yliopistoissa 1970-luvulla (Louis Althusser, Nicos Poulantzas, Claus Offe ja monet muut) hyvinvointivaltio alistussuhteita kätkevää ideologiaa (Wolfgang Müller & Christel Neusüss: Sozialstaatsillusion, 1970) hyvinvointivaltio täyttämässä kapitalismin tarpeita (työvoiman uusintaminen, työläisten sopeuttaminen ja kontrolloiminen) tulkinnat kapitalismin kriisistä (öljykriisi 1973, ns. Bretton Woodsin järjestelmän murtuminen) ja siihen liittyvästä hyvinvointivaltion kriisistä
Vasemmisto hyvinvointivaltion puolustajaksi 1980-luvulla hyvinvointivaltion laajentaminen esim. Suomessa 1970- ja 1980-luvulla: riskit ja tuloturva, sosiaali- ja terveyspalvelut samaan aikaan sosialistisen muutoksen perspektiivin heikentyminen samaan aikaan hyvinvointivaltion kansainvälinen uusliberalistinen kritiikki (Thatcher, Reagan) vasemmisto: hyvinvointivaltion tulkitseminen työväenluokan keskeiseksi saavutukseksi, jota puolustettava tutkimuksen lähestymistavat ja kapitalististen yhteiskuntamallien moninaisuuden löytäminen: valtaresurssiteoria (Walter Korpi), hyvinvointiregiimiteoria (Gösta Esping-Andersen)
Hyvinvointivaltion oikeistolainen (liberalistinen tai konservatiivinen) kritiikki yksilön vapauden rajoittaminen julkisen ja kollektiivisen sääntelyn tietä perheen ja yhteisöllisyyden rapauttaminen valtiolle siirrettävän vastuun myötä yritteliäisyyden heikentäminen vähentyvän itsevastuun, lisääntyvän verotuksen ja laajentuvan sääntelyn myötä (kristillisen) moraalin madaltuminen etuitsekkyyden tietä demokratian kaventuminen etujärjestövallan myötä
Modernin yhteiskunnan ambivalenssi yhteiskunnan käsitteen kehittyminen valistuksen ideologioissa (I) liberalismissa ja (2) sosialismissa (I): yhteiskunta muodostuu vapaan taloudellisen toiminnan tarkoittamattomista seurauksista: rakenteet, prosessit ja moraaliset siteet (II): yhteiskunta rakentuu tiedon ja politiikan kohteena ja tuotteena moderni historiankäsitys: kehitys ja edistys konservatismi: historiallinen kehitys pysyvien arvojen tuottamisena, historiallinen toiminta niiden vaalimista ja kartuttamista nationalismi: kansakunnat maailmanhistorian keskeisinä toimijoina
Uudistusten vahingolliset tarkoittamattomat seuraukset the rhetoric of reaction (Albert O. Hirschman) sosiaalipoliittiset reformit kääntyvät tavoitteitaan vastaan (perversity) sosiaalipoliittiset reformit ovat voimattomia suhteessa markkinatalouden omiin lainalaisuuksiin (futility) sosiaalipoliittiset reformit uhkaavat historiallisen kehityksen pysyviä saavutuksia (jeopardy) valtion tehtävänä pitää yhteiskunnallista järjestystä ja kiinteyttä, vaalia historiallisesti pysyvää historian ja markkinatalouden asettamien rajojen mukaisilla tavoilla
Väärien keinojen lisäksi väärät tavoitteet kansainvälinen keskustelu toisen maailmansodan jälkeen Friedrich Hayek ja tie orjuuteen (1944) Suomessa 1940-luvun lopussa ja 1950-luvun alussa erityisesti sveitsiläinen Wilhelm Röpke, suomennoksia Ihmisen valtio (1947), Taloustieteen perusongelmia (1951) kollektivismi (ml. keynesiläinen talouspolitiikka täystyöllisyystavoitteineen) kalteva pinta sosialistiseen komentotalouteen markkina- ja kilpailutalouden luoma spontaani järjestys vastakohtana keinotekoiselle suunnitelmataloudelle valtio tarpeen pitämässä yllä markkinatalouden pelisääntöjä ja edellytyksiä ja estämässä myös kapitalismille ominaisen pyrkimyksen rajoittaa kilpailua sosiaalipolitiikalle oma markkinatalouden lieveilmiöitä ja ristiriitoja tasoittava paikkansa sosiaalisessa markkinataloudessa
Kansallisen kokoomuksen ohjelmasta 1951 Oikea sosiaalipolitiikka luo uusia arvoja, jotka edistävät kansan henkistä ja taloudellista nousua. Sosiaalisessa uudistustyössä on noudatettava tasapuolista harkintaa ja suunnitelmallisuutta, joka kaikissa oloissa on menestyksellisen toiminnan olennainen edellytys ja maamme nykyisissä taloudellisissa vaikeuksissa ehdoton välttämättömyys. Uudistuksia toteutettaessa ori erityisesti huolehdittava siitä, etteivät ne vähennä kansalaisten omaa vastuuta ja velvollisuudentuntoa huolehtia omasta ja perheensä sekä vanhempiensa toimeentulosta. Harkitsemattomasti toteutetut uudistukset, joihin mahdollisesti vaikuttavat muutkin kuin puhtaasti sosiaalipoliittiset pyrkimykset, lisäävät tarpeettomasti kansalaisten verorasitusta, heikentävät yritteliäisyyttä ja omatoimisuutta sekä aiheuttavat tyytymättömyyttä yhteiskunnassa. Valtion ja kuntien harjoittaman sosiaalisen toiminnan rinnalla on käytettävä hyväksi kirkon, vapaiden kansalaisjärjestöjen sekä yksityisten kansalaisten sosiaalista harrastusta.
Kansallisen kokoomuksen kunnallisohjelmasta 1959 Sosiaalipolitiikan avulla ei siis voida saavuttaa yleistä hyvinvointia, vaan tämä tehtävä kuuluu ensi sijassa sosiaaliselle markkinataloudelle. Sosiaalipolitiikan tulee täydentää sitä omilla toimenpiteillään. Oikein suunnattuna ja hoidettuna sosiaalipolitiikka tukee perinnäistä vapaata yhteiskuntaamme eikä johda kehitystä kohti pakko-yhteiskuntaa, huoltovaltiota ja huoltokuntaa. Kyetäkseen tähän sosiaalipolitiikan tulee 1) poistaa yhteiskunnassa vallitsevia epäkohtia, 2) auttaa yksilöitä ja perheitä omin voimin sijoittumaan yhteiskuntaan sillä tavoin, että se herättää myönteistä suhtautumistapaa ja 3) suojata todella turvaa tarvitsevia, kuten lapsia, sairaita ja vanhuksia. Vasemmistolaisen sosiaalipolitiikan henki ja tavoitteet ovat toisenlaisia, mistä tulos on jo nähtävissä: yksilön alistaminen pienen poliitikkoryhmän johtaman "hyvinvointivaltion" tahdottomaksi hoidokiksi.
Keskiluokan hyvinvointivaltio ja sosiaalinen valintatalous elinkeino- ja sosiaalisen rakenteen muutos hyvinvointivaltion rakentaminen Suomessa 1940-luvun lopulta 1980- luvulle: lapsilisät, kansaneläke, työttömyyskorvaus, työeläke, sairausvakuutus, peruskoulu, kansanterveysuudistus, päivähoitouudistus 1970-luvulla ansiosidonnaisuuden vahvistuminen ynnä sosiaaliset palvelut työmarkkinajärjestöjen osallisuus palkkatyöyhteiskunnan tekeminen: sosiaaliturva ja sosiaalipalvelut uusi keskiluokka ja hyvinvointivaltion universalismi sosiaaliturvan tarkasteleminen yksilön oikeuksina myös kokoomuksen piirissä: 1970-luvulla sosiaalinen valintatalous universaalisen sosiaalipolitiikan avulla laajennettava yksilönvapaus yhtenä linjana
Kansainvälinen uusliberalistinen käänne 1980- luvulla keynesiläisen talouspolitiikan heikentyminen 1970-luvun talouskriisin yhteydessä monetarismi: täystyöllisyystavoitteesta inflaation torjuntaan, Milton Friedman hyvinvointivaltion kritiikki, Friedrich Hayekin paluu
Spontaani järjestys versus luotu järjestys Friedrich Hayek: The Road to Serfdom (1944, suom. 1995; The Constitution of Liberty (1960) Keynesin vanha kriitiikko, kysymys valtion tehtävistä käsitys yhteiskunnasta spontaanina järjestyksenä vrt. Karl Polanyi: The Great Transformation (1944, suom. 2007): kapitalismi on poliittisen suunnittelun tulos, sen luonnollisuus harhaa vrt. Gunnar Myrdal: Beyond the Welfare State (1960): created harmony vastaan kuvitelma spontaanista harmoniasta Hayekin mukaan valtiolla tehtävät spontaanin järjestyksen turvaamisessa ja yksilöllisesti avuntarpeeseen joutuvien auttamisessa universalistista hyvinvointivaltiota vastaan, progressiivista verotusta vastaan yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus mieletön ajatus, oikeudenmukaisuus vain yksilöllistä toimintaa koskeva periaate
Iso-Britannian pääministeri Margaret Thatcher 1987 They are casting their problems at society. And, you know, there's no such thing as society. There are individual men and women and there are families. And no government can do anything except through people, and people must look after themselves first. It is our duty to look after ourselves and then, also, to look after our neighbours.
Uudistuksen käsitteen uudistus kansainvälinen käänne uudistuksen merkityksessä ja arvottamisessa 1970-luvun jälkeen kapitalismin muutokset reaalisosialismin romahdus uudistuksen merkityksen muutos: aikaisemmin julkisen vallan sääntelyä, nyt julkisen vallan sääntelyn purkamista vastaavasti uudistuksen arvottamisen muutos: säilyttäjien ja uudistajien asetelman kääntyminen