22.6.2011 Vapo Oy Energia Länsi-Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2010 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alue
Vapo Oy Energia Länsi-Suomen yksikön turvetuotantoalueiden Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen vesistötarkkailu vuonna 2010 1 JOHDANTO...4 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA...4 2.1 VEDEN LAATUUN LIITTYVIÄ MUUTTUJIA...5 2.2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ...6 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA...8 3.1 LÄMPÖTILA...8 3.2 SADANTA...9 3.3 LUMI- JA VESITILANNE...10 4 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS...10 4.1 YLEISTÄ...10 4.2 VESISTÖTARKKAILUN NÄYTTEENOTTO...10 4.3 VESINÄYTTEIDEN ANALYSOINTI...11 5 TURVETUOTANNON KUORMITUS 2010...11 5.1 YLEISTÄ...11 5.2 SOIDEN KÄYTTÖVAIHE JA VESIENSUOJELUMENETELMÄT...13 5.3 TARKKAILUSOIDEN VIRTAAMAT JA VALUMAT...13 5.4 TARKKAILUSOILTA PURKAUTUVAN VEDEN LAATU...14 5.5 VEDENLAATU ERI VUODENAIKOINA...15 5.6 TARKKAILUSOIDEN OMINAISKUORMITUSLUVUT...15 6 VUOSIKUORMITUS VUONNA 2010...17 6.1 YLEISTÄ...17 6.2 KOKONAISKUORMITUS...17 7 VESISTÖTARKKAILUT 2010...19 7.1 YLEISTÄ...19 8 TURVETUOTANNON VESISTÖTARKKAILU ETELÄ-POHJANMAAN ELY-KESKUKSEN ALUEELLA VUONNA 2010...20 9 PERHONJOEN VESISTÖALUE 49...20 9.1.1 Saarineva (Veteli)...22 9.1.2 Kairineva (Halsua)...23 9.1.3 Tynnyrikallionneva (Toholampi)...25 9.1.4 Ristineva-Laurinneva-Pollarinneva -tuotantoalue (Veteli)...26 10 ÄHTÄVÄN-KRUUNUPYYN- JA PURMONJOEN VESISTÖALUEET...29 10.1.1 Paskonneva (Alajärvi)...32 10.1.2 Porrasneva (Evijärvi)...33 10.1.3 Pyymaanneva-Saapasneva-Iso Saapasneva (Evijärvi)...34 10.1.4 Kuninkaansuo (Soini)...35 10.1.5 Korpisalonneva-Ruissaarenneva-Pälvineva (Vimpeli)...36 10.1.6 Julkuneva (Veteli)...39 11 LAPUANJOEN VESISTÖALUE 44...40 11.1.1 Saarijärvenneva, Västinneva, Kiimaneva ja Hanhineva (Kuortane/Alavus)...43 11.1.2 Pynttärinneva (alavus)...44 11.1.3 Sarvineva (Kuortane)...45 11.1.4 Kurikkaneva (Kuortane)...46 11.1.5 Sillinneva (Alavus)...47 11.1.6 Aitaneva (Alavus)...47
11.1.7 Rahka-Romuneva ja Huhtineva (Alavus)...49 11.1.8 Vehkaneva (Alavus)...50 11.1.9 Haapaneva, Vuorenneva, Vierunneva, Riihineva ja Paaluneva (Alavus/Seinäjoki)...51 11.1.10 Tervaneva (Alavus/seinäjoki)...52 11.1.11 Löyänneva-Matoneva 3-Mylly-Sikaneva ja Teerineva (Kuortane/Alavus/Töysä)...53 11.1.12 Lamminneva (Lappajärvi/Lapua)...56 11.1.13 Matoneva 1 (Töysä)...57 11.1.14 Matoneva 2 (Töysä)...58 11.1.15 Tausneva (Kuortane)...58 12 KYRÖNJOEN VESISTÖALUE 42...59 12.1.1 Viitalanneva/Kampinkeidas/Uitonneva (Kauhajoki)...61 12.1.2 Madesneva, Susineva, Vähä-Hautaneva, Löyhinkineva ja Liikaneva (Jalasjärvi)...64 12.1.3 Koirainneva (Jalasjärvi)...67 12.1.4 Haukineva (Seinäjoki/Jalasjärvi)...68 12.1.5 Näätäneva (Jalasjärvi)...69 12.1.6 Vasikkaneva (Jalasjärvi)...70 12.1.7 Peuranneva ja Sammattineva (Seinäjoki)...71 12.1.8 Linnus-Lainesneva ja valkianeva (Jalasjärvi)...72 12.1.9 Pirjatanneva-Juupa-Jäkäläneva (Seinäjoki)...73 12.1.10 Amerikanneva (Seinäjoki)...74 12.1.11 Hietasalon-Tuuranneva (Virrat)...74 12.1.12 Kontio- ja Palloneva sekä Iso Korvaneva (Kurikka, Kauhajoki, Jalasjärvi)...75 12.1.13 Isoneva (Kurikka)...77 12.1.14 Lammasneva (Teuva)...79 12.1.15 Alkkia-Sompaneva (Parkano/Karvia)...80 13 KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE 35...81 13.1.1 Loukku-, Tupa- ja Majasuon (Ähtäri)...83 13.1.2 Riita- ja Mustasuo (Ähtäri)...86 13.1.3 Soidinsuo (Ähtäri)...87 13.1.4 Mäkikylänsuo (Ähtäri)...87 13.1.5 Naarasneva (Soini/Lehtimäki)...88 13.1.6 Ulpassuo (Soini)...90 13.1.7 Puntarisuo, Konttisuo ja Juuvinsuo (Soini/Karstula)...90 13.1.8 Mölynsuo-Mustassuo (Soini)...91 13.1.9 Mato- ja Teerisuo (Soini)...92 13.1.10 Kalliosuo (Soini)...94 13.1.11 Riihi-Peuraneva (Keuruu)...95 14 NÄRPIÖNJOEN VESISTÖALUE 39...96 14.1.1 Rackarmossen-Östramossen (Närpiö)...97 14.1.2 Takaneva (Kurikka)...99 15 LAPVÄÄRTINJOEN VESISTÖALUE 37...100 15.1.1 Helmikäiskeidas/Tempakankeidas (Isojoki)...101 15.1.2 Mustaisneva (Kauhajoki)...103 16 TEUVANJOEN VESISTÖALUE 38...105 16.1.1 Profeetanneva (Teuva)...106 17 LESTINJOEN VESISTÖALUE 51...107 17.1.1 Teerineva (Lestijärvi)...107 18 ETELÄ-POHJANMAAN ELY-KESKUKSEN ALUEEN MUUT TURVETUOTTAJAT...108 19 YHTEENVETO...109 20 KIRJALLISUUS...110
LIITTEET Liite 1 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen Vapon turvetuotannon vesistötarkkailun analyysitulokset 2010 Pöyry Finland Oy Jorma Keränen (FM) Yhteystiedot PL 38, Harjutie 14 69600 Kaustinen puh. 010 33 28210 sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com Jarmo Sillanpää, Ins.(AMK)
1 JOHDANTO Vapo Oy Energian Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen Vapon turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä- Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Lounais-Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 2009 tarkkailuun mukaan tuli myös Uudenmaan turvetuotantoalueet. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelta on ollut mukana aiemmin Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueen raportissa muutamia turvetuotantoalueita, jotka siirtyivät vuonna 2010 raportoitavaksi Kalajoen vesistöalueen turvetuotannon yhteistarkkailuun. Vuoden 2010 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Environment Oy:n 25.9.2008 laatimaa ja alueellisten ympäristökeskuksien hyväksymää Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaa vuosille 2008-2013. Vapon Läntisen alueen turvetuotannon vuoden 2010 vesistötarkkailuraportit on jaoteltu siten, että tarkkailualueen ELY-keskukset saavat vain oman alueen turvetuotantoa koskevat raportit. Osa tuotantoalueista kuuluu kuitenkin useampaan kuin yhden ELY-keskuksen alueeseen ja niiltä osin tarkkailutulokset sisältyvät kaikkien asianomaisten ELY-keskuksien vesistöraportteihin. Vesistöraporttiin sisältyvä päästötarkkailuosio sisältää koko Vapon Länsi-Suomen yksikön tuloksien koosteita, jotka ovat yhteiset kaikilla ELY-keskuksilla. Havaintopaikkojen ja tuotantoalueiden sijaintikartat ovat saatavilla Nablabsin nettisivulla https://data.nablabs.fi/. Sivut ovat tarkoitettu lähinnä viranomaiskäyttöön ja vaativat sisään kirjauksen. Vuonna 2010 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella oli 84 tuotantoalueella 132 vesistöhavaintopaikkaa. Vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatua tarkastellaan vuoden 2010 analyysituloksien perusteella. Vesistötarkkailutuloksien ja turvetuotannon päästötarkkailutuloksien perusteella arvioidaan kuivatusvesien vesistövaikutuksia Vuoden 2010 vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta vastasi NabLabs Oy ja raportoinnista Pöyry Finland Oy. 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja perustason laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Käytäntö on osoittanut, että turvetuotannon vesistövaikutuksista kertovat raportit ja selvitykset kaipaavat alan perusterminologian selventämistä, jotta lukija paremmin ymmärtäisi lukemaansa. Seuraavassa on lyhyesti esitelty luettelona turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa. Luettelo ei pyri olemaan mikään kaikenkattava esitys asiasta vaan eräänlainen lyhyt oppimäärä. Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista, joista pääosa seuraavasta terminologiastakin on peräisin (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993). Aiheeseen voi tutustua myös esimerkiksi www-sivuilla http://www.finbioenergy.fi tai http://www.vapo.fi
2.1 VEDEN LAATUUN LIITTYVIÄ MUUTTUJIA 16WWE0863 A-klorofylli A-klorofyllipitoisuus kuvastaa vedessä olevan kasviplanktonin ja levien määrää. Keskimääräistä pitoisuutta käytettään vesistön rehevyystason arviointiin. Yleisesti käytössä olevan Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 3 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 3-7 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 7-40 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 40 µg/l ylirehevyyttä. Fosfori (KOK-P) Kokonaisfosforilla tarkoitetaan veden sisältämän fosforin eri muotojen kokonaismäärää. Fosfori on typen ohella vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta merkittävä ravinne. Sisävesissä fosfori on yleensä minimiravinne, joten sillä on sisävesistöjen rehevöitymisen kannalta suurempi merkitys kuin typellä. Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 15 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 15-25 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 25-100 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 100 µg/l ylirehevyyttä. Fosfaattifosfori (PO 4 -P) Fosfaattifosfori on kokonaisfosforin liuennut, epäorgaaninen osa, joka on sellaisenaan leville käyttökelpoisessa muodossa. Veden korkea fosfaattipitoisuus on edellytys runsaiden leväesiintymien syntymiseen. Vesistöjen korkeat fosfaattifosforipitoisuudet kuvastavat yleensä maa- ja metsätalouden lannoitevaikutuksia, sillä turvetuotantoalueilta fosfaattifosforia tulee yleensä hyvin vähän. Typpi (KOK-N) Kokonaistypellä tarkoitetaan veden sisältämää typen kokonaismäärää. Typpi on fosforin ohella vesien rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Kokonaistypen pitoisuus on yhteydessä vesistön rehevyystasoon ja Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 400 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 400-600 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 600-1500 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 1500 µg/l ylirehevyyttä. Ammoniumtyppi (NH 4 -N) Ammonium on typen epäorgaaninen yhdiste. Vesistössä ammoniumtyppi hapettuu nitraatiksi ja samalla kuluu happea ja veden ph-arvo laskee. Ammoniumtyppi on leville käyttökelpoisessa muodossa ja sen pitoisuudet pienenevät levien runsastuessa. Turvetuotannon kuivatusvedet sisältävät typpiyhdisteitä ja usein ammoniumtypen pitoisuuksien nousu kuvastaa nimenomaan turvetuotannon vaikutuksia. Myös jätevesissä ja karjanlannassa on runsaasti ammoniumtyppeä. Kiintoaines Vedessä kulkeutuva hiukkasmainen kiinteä orgaaninen tai epäorgaaninen aines. Kiintoaine voi siten koostua mineraalimaa-aineksista (mm. sora, savi, hiekka) tai eloperäisistä aineksista kuten levistä ja hajoavasta kasvillisuusaineksesta. Turve kuuluu hajoavaan kasvillisuusainekseen. Kiintoaineen kulkeutuminen jokivesissä on luonnollista kiertokulkua, jossa maaperän ainesta kulkeutuu jokiuoman kautta alapuolisiin vesistöihin (eroosio). Virtavesissä kiintoainepitoisuudet ovat jokieroosion vuoksi suuria (usein yli 10 mg/l). Sen sijaan järvissä kiintoainepitoisuudet ovat yleensä pieniä (alle 5 mg/l), sillä virtave3sien tuoma kiintoaines laskeutuu nopeasti järven pohjalle. Savimailla vesien kiintoainepitoisuudet ovat hyvin korkeita maaperästä liuenneesta savesta johtuen. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn) Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden sisältämien kemiallisesti hapettuvien orgaanisten aineiden määrää, eli vedessä olevaa eloperäistä ainetta. Usein korkeat CODMn -arvot kuvastavat valuma-alueen suoperäisyyttä, mutta myös jätevedet ja karjanlanta kohottavat vesien CODMn -arvoja. Suomessa on runsaasti soita, joten meillä vesien CODMn -arvot ovat korkeita, keskimäärin 15 mg/l. Sähkönjohtokyky
Sähkönjohtavuus ilmaisee veteen liuenneiden suolojen määrää. Sisävesialueilla sähkönjohtavuutta lisäävät orgaaniset ainekset. Usein sisävesien korkeat sähkönjohtokyvyn arvot liittyvät jätevesiin. Sameus Sameudella tarkoitetaan veden läpinäkyvyyden heikkenemistä, mikä johtuu vedessä olevien partikkelien vaikutuksesta. Tällaisia partikkeleita ovat mm. kasvi- ja eläinplankton sekä erityisesti saviaines, joka voi aiheuttaa voimakkaan samennuksen. Rauta (Fe) Vesien rautapitoisuus on sähkönjohtokyvyn ja kemiallisen hapenkulutuksen tavoin vesistöalueelle tyypillinen ominaisuus. Sisävesissä rauta on yleensä humukseen sitoutuneena. Happamuus eli ph-arvo ph eli happamuusaste kuvaa vedessä olevien vapaiden vetyionien määrää. Luonnontilaisten pintavesien ph-arvo on yleensä lievästi hapan, ph 6-7. Kesäinen järvien voimakas leväkukinta voi nostaa pintaveden ph-arvon selvästi yli ph 7:ään. Humusvedet ovat happamia ja siten suoperäisillä valuma-alueilla ph-arvot ovat siitä usein alle ph 6:n. Happipitoisuus Happi on tärkein veteen liuenneista kaasuista ja tärkeimpiä kaikista vesiympäristössä esiintyvistä aineista. Happi on osallisena monissa kemiallisissa ja biologisissa reaktioissa. Veden happipitoisuus ilmoitetaan milligrammoina happea litraa kohti tutkittavaa vettä (mg O2/l) sekä suhteellisena pitoisuutena, kyllästysprosentteina. Kyllästysprosentilla tarkoitetaan todettua hapen määrää prosentteina siitä määrästä, jonka vesi voisi enintään sisältää. Rehevöitymisen seurauksena vesistöjen pohjalle kertyy enemmän kasvi- ja leväaineista, jotka kuluttavat hajotessaan vesistön happivaroja ja siten happivajeet yleistyvät lopputalvella. Väriluku Veden väri on monien tekijöiden yhteistulos. Pääasiallinen veden väriä säätelevä tekijä on humuspitoisuus, mutta myös rauta värjää vettä ruskeaksi. Suomessa humuksen antama ruskea väri on luonteenomainen piirre suurimmalle osalle vesistöistä. Vedet ovat kirkkaita jos väriluku on alle 40 mgpt/l ja ruskeita jos väriluku on yli 100 mgpt/l. 2.2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus. Koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. Nykyisin käytössä on termi bruttopäästö. Nettokuormitus Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Nykyisin käytössä on termi nettopäästö. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pintaalayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (g/ha päivä tai kg /km 2 vuosi) Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä
Jako-oja Oja jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle 16WWE0863 Kasvillisuusallas Vesikasveja kasvava laskeutusallas, jossa kasvit (mm. ruoko, korte, sarat, pajut, vehka) sitovat vedessä olevia ravinteita Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon Keräilyoja Oja joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne sitten alapuoleiseen vesistöön Kokoojaoja Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut Kuormitus Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg /vuosi) Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva hiukkasjakoinen aines laskeutuu altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta Laskuoja Oja jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoleiseen vesistöön Lohko Useista saroista muodostunut yleensä luonnon esteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsään, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m 3 /päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Pintavalutus (kenttä) Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan Reunaoja Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkojaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta Sarka Yleensä noin 20 m leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla Sarkaoja
Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan Sarkaojapidätin Sarkaojan lietesyvennyksen etupuolelle asennettava rimasäleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan ja tasaa virtaamia Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s km 2 ) Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuoleista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä) Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m 3 /s) Ylivuotokenttä Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteidenpoiston tehostamiseksi YVA YVA prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia. Laki ympäristövaikutusten arvioinnista tuli voimaan 1994. Uusia turvetuotantoa koskevia asioita tuli mukaan kun lakia ja asetusta muutettiin 1.4.1999. 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA Länsi-Suomen turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Kauhava sijaitsee painopistealueella ja turvetuotannon sääolosuhteita vuonna 2010 on tarkasteltu sen tietojen perusteella. 3.1 LÄMPÖTILA Vuoden 2010 keskilämpötila (2,5 astetta) oli Kauhavalla 0,7 astetta vertailukauden 1971-2000 keskilämpötilaa alhaisempi (kuva 1). Vuosi 2010 oli 1,8 astetta edellistä vuotta kylmempi, mikä johtui vuoden 2010 kylmistä talvikuukausista. Kesäkuu oli hieman normaalia kylmempi, mutta heinäkuusta lokakuuhun oli normaalia lämpimämpää. Varsinkin heinäkuu oli erittäin lämmin kuukausi, keskilämpötila (19,6 o C) oli 3,9 astetta lämpimämpi verrattuna vuosien 1971 2000 keskiarvoon. Vuonna 2010 terminen kasvukausi alkoi Länsi-Suomessa 7.5. eli noin viikkoa tavanomaista myöhemmin. Terminen kasvukausi päättyi 25.9. eli noin viikkoa tavanomaista aikaisemmin (Ilmatieteen laitos 2011). Terminen kasvukausi alkaa kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden leskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5-10 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella.
25,0 20,0 15,0 10,0 KAUHAVA 2009 2010 1971-2000 o C 5,0 0,0-5,0 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu -10,0-15,0-20,0 Kuva 1. Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Kauhavalla vuosina 2009-2010 ja vertailuajanjaksona 1971-2000. 3.2 SADANTA Vuonna 2010 Länsi-Suomessa saatiin sateita huomattavasti vertailujakson 1971 2000 keskiarvoa (494 mm) enemmän (577 mm). Hieman keskiarvoa sateisempaa oli maalis-, touko-, syys- ja lokakuussa. Kaikkein sateisin kuukausi oli elokuu (133 mm), jolloin oli erittäin rankkoja sateita. Tammikuu oli vähäsateisin kuukausi (9 mm). 140 120 100 2009 2010 1971-2000 KAUHAVA 80 mm 60 40 20 0 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Kuva 2. Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Kauhavalla vuosina 2009-2010 ja vertailuajanjaksona 1971-2000.
3.3 LUMI- JA VESITILANNE Länsi-Suomessa lunta oli talvella 2009-2010 aluksi vähän, mutta tammikuussa lumipeite oli jo keskimääräistä paksumpi. Myös helmi-maaliskuussa lunta oli keskimääräistä enemmän. Tammikuussa lumen syvyys oli 30 cm, helmikuussa 41 cm ja maaliskuussa 53 cm. Jääpeite saatiin järviin marraskuussa 2010, Jäät lähtivät toukokuun alussa. Tarkkailujakson alussa järvien pinnankorkeudet olivat alhaiset, mutta elokuun 2010 rankat sateet nostivat järvien pinnankorkeutta. Esimerkiksi Lappajärven pinnankorkeus oli marraskuussa 2009 19 cm alle pitkän aikavälin keskitasoa ja elokuussa 2010 19 cm pitkän aikavälin keskitasoa korkeammalla. 4 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS 4.1 YLEISTÄ Kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty käyttötarkkailun puitteissa tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä. Käyttötarkkailun on hoitanut tarkkailun tilaajana toiminut Vapo Oy Energian Länsi- Suomen yksikkö. Kuormitustarkkailu (päästötarkkailu) käsittää virtaaman mittauksen ja vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti. Vuoden 2010 kuormitustarkkailun on hoitanut NabLabs Oy. Vesistötarkkailussa (vaikutustarkkailu) on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla. Vesistönäytteiden otosta ja analysoinnista on vastannut vuonna 2010 NabLabs Oy. 4.2 VESISTÖTARKKAILUN NÄYTTEENOTTO Vuonna 2010 Vapo Oy:n Länsi-Suomen yksikön vesistötarkkailussa seurattiin 232 turvetuotantoalueen vaikutuspiirissä olleita vesialueita 429 havaintopaikalta. Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen ELYkeskusten alueelta oli tarkkailussa mukana myös yksityisten ja yritysten turvesoita. Etelä-Pohjanmaan ELY:n alueelta tarkkailussa mukana 35 järvihavaintopisteitä ja virtavesipisteitä 97 kpl (taulukko 1). Osa havaintopisteistä oli mukana ennakkotarkkailussa lupahakemuskäsittelyjä varten. Taulukko 1. Vesistötarkkailupisteiden lukumäärät eri ELY-keskusten alueilla vuonna 2010. ELY-keskus Vesistötarkkailupisteitä Joet Järvet yhteensä Uusimaa 4 0 4 Häme 18 6 24 Keski-Suomi 66 62 128 Varsinais-Suomi 78 5 83 Etelä-Pohjanmaa 97 35 132 Pirkanmaa 41 17 58 yhteensä 304 125 429 Vesistötarkkailunäytteitä otetaan järvihavaintopaikoilta kahdesti vuodessa ja virtahavaintopaikoilta kolmesti vuodessa; - Järvipistenäytteet maalis-huhtikuussa ja heinä-elokuussa - Joki- ja puropistenäytteet huhti-toukokuussa, elokuussa ja syys-lokakuussa
4.3 VESINÄYTTEIDEN ANALYSOINTI Vesinäytteiden analysointi on tehty yleisten ja akkreditoitujen menetelmien mukaisesti. Järvipisteissä näytteenottosyvyydet määräytyvät vesistön kokonaissyvyyden mukaan. Vakiosyvyydet ovat 1 m pinnasta ja 1 m pohjasta. Mikäli kokonaissyvyys on suurempi tai yhtä suuri kuin 5 m, otetaan näyte myös vesipatsaan puolestavälistä tai syvyyden salliessa aina 5 m:n välein. Joki- ja puronäytteissä näyte otetaan pinnasta (0,1 m) tai kokonaissyvyyden salliessa 1 m:n syvyydeltä. Joki- ja järvinäytteiden vedenlaadun analysointiparametrit: Järvipisteet Jokipisteet lämpötila lämpötila näkösyvys sähkönjohtavuus happi (pitoisuus, kyll-%) kiintoaine (vain 1 m) sähkönjohtavuus sameus kiintoaine (vain 1 m) ph sameus väri ph COD Mn (vain 1 m) väri Kokonaisfosfori COD Mn (vain 1 m) fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, kesä) Kokonaisfosfori Kokonaistyppi (vain 1 m) fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, kesä) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, kesä) Kokonaistyppi (vain 1 m) NH 4 -typpi (vain 1 m, kesä) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, kesä) rauta NH 4 -typpi (vain 1 m, kesä) rauta klorofylli-a ( 0-2 m, kesä) 5 TURVETUOTANNON KUORMITUS 2010 5.1 YLEISTÄ Vapo Oy Energian läntisellä alueella oli turvetuotannon piirissä olevia soita vuonna 2010 yhteensä 263 kpl, joista Vapo Oy Energian omistamia oli 232 ja yksityisten omistamia 31 kpl. Vuonna 2009 mukaan ovat tulleet uusien, kuntoonpanovaiheessa olevien tuotantoalueiden lisäksi Vapo-konserniin kuuluvan Kekkilä Oy:n tuotantoalueet. Aikaisemmin Fortumin omistuksessa olleet 15 tuotantoaluetta ovat siirtyneet Vapon omistukseen. Kaikkien 263 suon yhteenlaskettu tuotantokelpoinen ala oli 25 181 ha. Levossa oli 350 ha ja valmistelussa 2 563 ha. Kun eri vesistöalueilla olevat suon osat lasketaan omiksi alueikseen, purkivat Vapon 232 suota vetensä 302 reittiä pitkin. Vapo Oy:n tuotantoalueiden yhteenlaskettu tuotantokelpoinen ala oli 24 199 ha. Levossa oli 213 ha ja valmistelussa 2 555 ha. 2 361 ha oli poistunut tuotannosta alle viisi vuotta sitten, 8 875 ha yli 5 vuotta sitten. Tuotantoalueet sijaitsevat laajalla maantieteellisellä alueella. Soita on kaikkiaan 20 eri vesistöalueen varrella. Vesistöalueista suurimmat ovat Kymijoen ja Kokemäenjoen vesistöalueet. Vuonna 2010 Kalajoen vesistöalue siirtyi pois Vapon Länsi-Suomen tarkkailun piiristä Pohjois-Pohjanmaan tarkkailun yhteyteen. Vapo Oy Energian tuotantoalueita (taulukko 2) vesistöalueittain tarkasteltaessa, eniten tuotantosoita tai niiden osia (30 % koko määrästä) oli kappalemääräisesti mitattuna Kokemäenjoen vesistöalueella (91 kpl). Kokemäenjoen vesistöalueen tuotantokelpoisen alan osuus (5 962 ha) tuotantokelpoisen alan kokonaismäärästä oli 24,6 %. Kymijoen vesistöalueella oli 60 ja Kyrönjoen vesistöalueella 42 turvetuotantoaluetta tai alueen osaa. Kyrönjoen alueella tuotantokelpoisen suoalan määrä (4 851 ha) edusti 20 % kaikesta tuotantokelpoisesta alasta, kun Kymijoella vastaava osuus oli 16,3 %. Karvianjoen vesistöalu-
eella (30 kpl) oli 12,2 % tuotantokelpoisesta pinta-alasta. Muiden 16 vesistöalueen osuus oli tuotantokelpoisesta pinta-alasta vajaat 27 %. Taulukko 2. Turvetuotannon pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna 2010. Vesistöalue Pinta-ala, ha Tuotanto- Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä kunnossa alle 5 v yli 5 v 14 Kymijoen vesistöalue 3 949 11 491 386 1 481 6 317 18 Porvoonjoen vesistöalue 26 0 0 2 0 27 27 Paimionjoen vesistöalue 27 0 41 0 0 68 28 Aurajoen vesistöalue 64 0 0 0 0 64 33 Lapinjoen vesistöalue 83 0 0 4 0 87 34 Eurajoen vesistöalue 403 0 0 0 0 403 35 Kokemäenjoen vesistöalue 5 962 0 620 469 3 198 10 248 36 Karvianjoen vesistöalue 2 945 95 140 259 1 013 4 452 37 Lapväärtinjoen vesistöalue 401 0 82 19 15 518 38 Teuvanjoen vesistöalue 132 0 0 0 1 133 39 Närpiönjoen vesistöalue 276 0 4 23 0 303 42 Kyrönjoen vesistöalue 4 851 77 337 737 1 699 7 699 44 Lapuanjoen vesistöalue 1 575 30 58 270 865 2 799 46 Purmonjoen vesistöalue 63 0 167 0 0 230 47 Ähtävänjoen vesistöalue 798 0 220 116 435 1 569 48 Kruunupyynjoen vesistöalue 878 0 27 26 10 941 19 Perhonjoen vesistöalue 1 171 0 364 47 158 1 739 51 Lestijoen vesistöalue 0 0 0 0 0 0 81 Suomenlahden rannikkoalueen vesistöalu 79,4 0 0 4 0 83 83 Suomenselän rannikkoalueen vesistöalue 517 0 4 0 2 523 Yhteensä 2010 24 199 213 2 555 2 361 8 875 38 202 Yhteensä 2009 24 570 526 2 187 1 790 8338 37 409 Yhteensä 2008 22 781 494 1 363 1 904 7662 34 203 Vaikka tarkkailu jakautuu useamman ELY-keskuksen alueelle, jää painopiste Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen alueelle (entinen Länsi-Suomen ympäristökeskus), missä sijaitsi 100 tuotantoaluetta ja lähes puolet tuotantokelpoisesta alueesta (11 832 ha). Vähiten tuotantokelpoisesta alasta oli Uudenmaan (0,3 %) alueella (taulukko 3). Vuoden 2010 raportissa ei ole mukana Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevan Kalajoen vesistöalueen turvetuotantoalueita. Niiden raportointi tapahtuu Pohjois- Pohjanmaan tarkkailun yhteydessä. Taulukko 3. Turvetuotannon pinta-alat (ha) eri ELY-keskusten alueilla vuonna 2010. ELY-keskus Pinta-ala, ha (Yksityiset mukana) Tuotanto- Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä kunnossa alle 5 v yli 5 v Häme 734 11 82 49 66 941 Pirkanmaa 2 416 5 143 233 1 938 4 735 Varsinais-Suomi 5 052 0 344 351 1 507 7 254 Keski-Suomi 5 069 137 572 439 1 878 8 095 Etelä-Pohjanmaa 11 832 197 1 421 1 346 3 486 18 282 Uusimaa 79 0 0 4 0 83 Yhteensä 2010 25 181 350 2 563 2 422 8 876 39 391 Yhteensä 2009 25 529 526 2 216 1 937 8 338 38 545 Yhteensä 2008 24 422 536 1 422 1 936 7 661 35 977 Yhteensä 2007 24 138 769 1 463 2 220 6 727 35 316 Yhteensä 2006 24 516 1 040 1 541 2 664 6 127 35 888 Vapo Oy Energian läntisen alueen turvetuotannon tarkkailussa oli vuonna 2010 mukana viiden ELYkeskuksen alueella yhteensä 19 pysyvää päästötarkkailuasemaa, joilta saatiin luotettavat kuormitustiedot koko hydrologiselta vuodelta 2010. Näiden ominaiskuormituslukujen laskennassa käytettyjen asemien mittapatojen valuma-alueiden pinta-ala oli yhteensä 3 458 ha, mikä edustaa noin 14 % tarkkailualueen kaikkien turvetuotannossa olevien alueiden tuotantokunnossa olevasta alasta (25 181 ha). Vuonna 2010 oli yhdellä pysyvistä päästötarkkailuasemista vesiensuojelumenetelmänä käytössä nk. Perustaso jota on tehostettu ojanpidättimillä, jolla tarkoitetaan että suolla on käytössä laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat sekä päisteputkipidättimet. Kaikkiaan 10 suolla oli käytössä pintavalutus, kahdella suolla virtaaman säätö, kahdella kasvillisuusallas ja pintavalutus sekä kahdella ruokohelpikosteikko ja kahdella
osittain kasvillisuuskenttä ja kosteikko. Kolme tuotantoalueista oli osittain kuntoonpanovaiheessa, loput 16 kokonaan tuotannossa. 5.2 SOIDEN KÄYTTÖVAIHE JA VESIENSUOJELUMENETELMÄT Vapo Oy Energian läntisellä alueella tuotantokunnossa olevien alueiden kokonaispinta-ala oli lisääntynyt 13 ha vuodesta 2009 eli se oli pysynyt lähes ennallaan. Valmistelussa olevia suoalueita oli 615 ha enemmän ja levossa olevia 81 ha vähemmän kuin edellisvuonna (taulukko 4). Tuotantokunnossa oleva suo on enintään viisi vuotta sitten tuotantokuntoiseksi valmisteltu tai tuotannossa ollut alue. Mikäli suoalueella ei kuitenkaan ole ollut toimintaa yli viiteen vuoteen, katsotaan se levossa olevaksi. Valmistelussa olevalla suolla tarkoitetaan turvetuotantoa varten kunnostettavaa suota, jossa vuonna 2010 on tehty joitain valmistelutöitä, kuten puuston raivausta, ojitusta tai pinnan muokkausta. Joitakin vuosia sitten tarkkailualueella yleisin vesiensuojelumenetelmä oli vielä nk. perustaso. Perustasolla tarkoitetaan, että suolla on vesiensuojelumenetelmänä laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat sekä päisteputkipidättimet. Vuonna 2010 selvästi yleisin vesiensuojelumenetelmä oli pintavalutus (73 % tuotantopinta-alasta), toiseksi yleisin virtaamansäätö (13 %) ja kolmanneksi yleisin perustaso (10,9 %). Pintavalutuskentillä puhdistettiin vuonna 2010 purkuvedet yli 60 prosenttia suuremmalta pinta-alalta kuin vuonna 2008. Pintavalutuskentät edustavat tällä hetkellä parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT). Taulukko 4. Suon käyttövaiheet ja vesiensuojelumenetelmät Vapo Oy Energian Läntisellä alueella vuonna 2010 2010 HEHTAARIA LÄNTINEN SUOMI Perustaso Pintavalutus tai vastaava Haihd./imeytys Tuotantokunnossa 2254 17757 58 494 3536 163 24261 Valmistelussa 481 1904 25 45 2454 Levossa 213 213 Poistunut 2006-2010 2369 Poistunut 2001-2005 2870 Poistunut ennen 2001 6001 Yhteensä 2948 19660 58 494 3560 163 45 38168 Yhteensä % 10,9 73,0 0,2 1,8 13,2 0,6 0,2 Yhteensä 2009 3145 18441 58 554 4038 144 0 36445 Yhteensä 2008 5583 11988 0 104 6378 256 0 33835 Kemikalointi Valunnan säätö Muu Ei mitään YHTEENSÄ 5.3 TARKKAILUSOIDEN VIRTAAMAT JA VALUMAT Tarkkailusoiden virtaamat on laskettu näytteenottokertojen välisenä keskiarvona. Pysyvien, ympärivuotisesti vuonna 2010 toimineiden ja ominaiskuormituslaskennassa käytettyjen päästötarkkailuasemien vuoden keskivirtaama oli 19,3 l/s (vuonna 2009 24,7 l/s) ja keskivaluma 12,9 l/s km 2 (vuonna 2009 15,2 l/s). Pienin vuoden keskivirtaama oli Jokipolvensuolla (2,4 l/s) ja suurin Kairinevalla (41 l/s). Vuositasolla pienimmät keskivalumat mitattiin ympärivuotisesti tarkkailluista soista Isosuolla (6,2 l/s km 2 ). Suurimmat valumat mitattiin Pajusuolla, jossa keskivaluma oli 30 l/s
Suurimmat hetkelliset valumat (taulukko 5) vaihtelivat välillä 36 l/s km 2 (Isosuo) 1052 l/s km 2 (Pajusuo), tosin on erittäin todennäköistä, että useat suurimmista valumista on mitattu padotustilanteissa ja mitatut arvot ovat tästä syystä todellisia suuremmat. Pienin hetkellinen valuma oli 13 pysyvällä tarkkailuasemalla 0 l/s km 2 ja useimmilla muilla tarkkailuasemilla lähes 0 l/s km 2. 5.4 TARKKAILUSOILTA PURKAUTUVAN VEDEN LAATU Vuonna 2010 ominaiskuormituslaskelmassa huomioitujen pysyvien tarkkailuasemien (25 kpl) keskimääräinen vedenlaatu on esitetty taulukossa 5. Vedenlaatu oli lähellä edellisvuosien tasoa. Ympärivuotiset tarkkailuasemat eivät ole joka vuosi täysin samat, mikä selittää osaltaan vuosikeskiarvojen vaihtelua. Taulukko 5. Pysyvien tarkkailuasemien koko vuoden 2010 vedenlaatu Vesiensuojelutaso Vedenlaatu ph Sähkönjoht. Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn 25 C ms/m mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l ka 2010 (n=26): 6,0 9,2 2194 945 72 26 3,8 51 ka 2009 (n=25): 6,0 6,2 10 1855 729 82 28 3,7 47 ka 2008 (n=24): 6,0 5,5 8,9 1794 711 77 23 3,2 48 ka 2007 (n=23): 5,8 5,9 9,3 2083 827 80 23 3,3 58 Minimi: 4,6 1,1 946 108 16 4,5 0,7 19 Maksimi: 6,7 31 4582 3357 152 111 12,6 87 Vesiensuojelutaso (ka): Perustaso (n=0) Virtaaman säätö (n=2) 6,3 8,6 2734 1729 45 14 4,5 37 Pintavalutus (n=13) 5,8 8,9 2370 988 73 27 3,7 60 Perustaso + ojapidättimet (n=2) 5,7 12 2244 1052 101 42 6,6 61 Yli-Kujalan menetelmä (n=1) 6,0 7,7 2405 1190 82 15 3,0 61 Kasvillisuusallas / pintavalutus (n= 6,5 8,3 1197 284 77 23 2,6 33 Ruokohelpikosteikko (n=3) 6,4 4,4 1210 200 50 19 2,2 30 Kasvillisuuskenttä / kosteikko (n= 6,2 15 2614 1269 84 33 4,2 45 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=23) 6,1 9,0 2197 978 72 27 3,4 49 Tuotanto/valmistelu (n=3) 5,8 10,2 2170 695 72 22 6,6 67 Kaikilta kohteilta ei saatu jokaisella mittauskerralla määritettyä näytettä, johtuen jäätymisestä tai mittapisteellä ei ole ollut vettä. Yleisesti voidaan todeta turvetuotannon kuivatusvesien olevan humuspitoisia ja lievästi happamia. Vesissä oli paljon typpeä, fosforia sekä rautaa. Kiintoainepitoisuudet olivat vesien ja vesialueiden luonne huomioiden pääsääntöisesti melko pieniä. Vuositasolla veden ph oli keskimäärin 6,0. Happamin keskimääräinen ph oli Nanhiansuolla (4,6). Lähimpänä neutraalia vesi oli Pajusuolla (ph 6,7). Orgaanista ainesta (CODMn) havaittiin vuositasolla keskimäärin 51 mg/l, eniten Nanhiansuolla (87 mg/l O2) ja vähiten Höystösensuolla (19 mg/l O2). Koko vuoden kiintoainepitoisuus oli keskimäärin 9,2 mg/l ja korkein Laurinnevalla (31 mg/l). Vähiten kiintoainetta oli Ristinevalta purkautuvassa vedessä (1,1 mg/l). Höystösensuon, Jokipolvensuon, Satamakeitaan, Helminkäiskeitaan, Kapustannevan, Korpisalonnevan, Porrasnevan ja Östra Mossenin kiintoainepitoisuudet olivat alle 5 mg/l. Eniten kokonaisfosforia purkautui Naarasnevalta (152 μg/l) ja vähiten Ristinevalta (16 μg/l) vuosikeskiarvon ollessa 72 μg/l. Fosfaattifosfori purkuvesissä oli keskimäärin 26 μg/l. Suurin keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus mitattiin Lammisuolta (4 582 μg/l) ja pienimmät kokonaistyppipitoisuudet olivat Satamakeitaalta (946 μg/l) ja Ristinevalta (1012 μg/l). Keskimäärin kokonaistyppeä oli purkuvedessä 2194 μg/l ja ammoniumtyppeä 945 μg/l. Rautapitoisin vesi oli Kairinevalla (12,6 mg/l). Alhaisin
keskipitoisuus oli Östra Mossenilla (0,7 mg/l) ja Ristinevalla (0,9 mg/l) Keskimäärin purkuvesissä oli rautaa 3,8 mg/l. 5.5 VEDENLAATU ERI VUODENAIKOINA Tarkkailusoiden keskimääräinen vedenlaatu vuodenajoittain vuonna 2010 on esitetty taulukossa 6. Talvella Typpi- ja fosforipitoisuudet olivat korkeampia kuin muina vuodenaikoina Myös raudan määrä oli talvijakson aikana suurimmillaan. Keväällä happea kuluttavan aineksen CODMn-arvo oli alhaisemmillaan, samoin kokonaistypen ja kokonaisfosforin pitoisuudet. Keväällä lumen sulamisvedet vaikuttavat laimentavasti. Kesällä (tuotantokaudella) kiintoainepitoisuus ja CODMn-arvo olivat korkeammillaan. Pienten virtaamien takia kesällä vedet usein väkevöityvät. Syksyllä kokonaistyppipitoisuus ja CODMn olivat lähellä keskimääräistä tasoa, fosfaattifosfori- ja rautapitoisuudet puolestaan alimmillaan. Taulukko 6. Pysyvien tarkkailusoiden vedenlaatu vuonna 2010 vuodenajoittain Vedenlaatu Vuoden- ph Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn aika 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l talvi 6,0 7,9 2659 1589 102 54 6,0 51 kevät 5,9 7,3 1646 632 43 12 1,8 32 kesä 6,1 8,1 1780 427 74 17 3,4 61 syksy 6,0 5,8 2151 961 50 10 2,2 48 v. 2010 6,0 9,2 2194 945 72 26 3,8 51 5.6 TARKKAILUSOIDEN OMINAISKUORMITUSLUVUT Pysyvien tarkkailuasemien keskimääräinen ominaiskuormitus (g/ha d) vuosina 2005-2010 on esitetty taulukossa 7. Ominaiskuormituslukujen laskemiseen käytettiin vuonna 2010 niiden 19 pysyvän tarkkailuaseman mittaustuloksia, joilta saatiin luotettavat virtaamatiedot koko hydrologiselta vuodelta 2010. Tarkkailusoiden määrä vuonna 2010 on pienempi kuin aikaisempina vuosina, johtuen ongelmista virtaamamittauksissa. Kiintoaineen netto-ominaiskuormitus oli 43 g/ha d, kokonaistypen 14 g/ha d ja kokonaisfosforin 0,35 g/ha d. Kiintoaineen ja kokonaisfosforin netto-ominaiskuormitukset olivat pienentyneet edellisvuodesta, kokonaistypen pysyneet samana. 19:sta laskelmaan osallistuneesta tuotantoalueesta 16 oli kokonaan tuotannossa ja 3 osittain tuotannossa, osittain valmistelussa. Valmistelussa mukana olleilta tuotantoalueilta ei saatu vuonna 2010 kautta vuoden luotettavia virtaamatietoja. Niiden mukanaolo olisi todennäköisesti nostanut keskimääräisiä ominaiskuormituksia.
Taulukko 7. Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut vuosina 2005-2010. 16WWE0863 Jakso Ominaiskuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto Kiintoaine Typpi Fosfori Kiintoaine Typpi Fosfori g/ha d g/ha d ka 2010 (n=19): 64 19 0,57 43 14 0,35 ka 2009 (n=25): 95 21 0,79 69 14 0,53 ka 2008 (n=24): 123 28 0,85 81 17 0,43 ka 2007 (n=23): 89 23 0,75 68 18 0,54 Ka 2006 (n=24): 126 28 0,95 93 20 0,61 Ka 2005 (n=24): 142 25 0,90 117 19 0,65 Kuormitukset vaihtelivat paljon soittain ja eri parametrien kohdalla. Selvästi suurimmat kiintoaineen nettomääräiset kuormitukset tulivat Pajusuolta (121 g/ha d), Saarikeitaalta (129 g/ha d) ja Kairinevalta (121 g/ha d). Saarikeitaan Kuormitusta nosti syksyn korkea kiintoainepitoisuus (51 mg/l), jolloin virtaama oli erittäin korkea ja on saanut kiintoainepitoisuudet nousemaan. Pajusuolla kiintoainepitoisuudet olivat alhaisia (1,7 mg/l 12 mg/l), mutta erittäin korkeat virtaamat puolestaan nostivat kuormitusta, varsinkin keväällä. Myös Kairinevalla virtaamat olivat suuria, kevään ja syksyn korkeat kiintoainepitoisuudet nostivat kuormituksia. Kairinevalla vesiensuojeluntasona on perustaso+ojapidättimet ja Pajusuolla virtaaman säätö, näissä kohteissa kuormitukset syntyivät suurien virtaamien aikaan. Ristinevalla ja Helmiäiskeitaalla, joilla vesiensuojelun tasona on pintavalutus sekä Höystösensuolla, jossa on käytössä ruokohelpikosteikko, laskennallisen kiintoaineen netto-ominaiskuormitus jäi alhaisista pitoisuuksista johtuen negatiiviseksi. Kokonaistypen nettokuormitus oli suurin Pajusuolla (47 g/ha d) ja Valkeissuolla (33 g/ha d). Sekä Pajusuolla että Valkeissuolla suurimmat typpikuormitukset syntyi keväällä 2010, jolloin kovat virtaamat ovat huuhtoneet typpeä purkuvesiin. Pienin typen nettokuormitus oli Ristinevalla (2,8 g/ha d). Ristinevan purkuvesissä oli alhaiset typpipitoisuudet. Suurin nettokuormitus fosforin osalta tuli Jämiänkeitaalta (1,04 g/ha d) ja Nanhiansuolta (0,67 g/ha d). Jämiänkeitaan vesiensuojelutasona on ruokohelpikosteikko. Jämiänkeitaalla fosforikuormitus oli suurimmillaan tammikuussa, jolloin fosforipitoisuus oli korkea. Pienin fosforin kuormitus tuli Ristinevalta, jossa nettokuormitus alitti laskennallisen luonnon taustakuormitustason. Ristinevalla vesiensuojeluntasona on pintavalutus. Vapo Oy Energian läntisen alueen turvetuotannon tarkkailun eräänä tärkeänä tehtävänä on selvittää kuormituksen kokonaismäärän ohella myös sen jakautumista eri vuodenajoille. Tämä on yksi syy, miksi tarkkailu on suunniteltu ympärivuotiseksi. Tarkkailusoiden keskimääräinen ominaiskuormitus eri vuodenaikoina on esitetty taulukossa 8. Vuonna 2010 ympärivuotista tarkkailua, ilman häiriöitä pystyttiin suorittamaan 19 tarkkailupisteellä. Ominaiskuormitusten vertailuun eri vuodenaikoina on otettu mukaan muutama sellainen tarkkailusuo, jolla tarkkailu on onnistunut tietyn jakson aikana. Näin saadaan enemmän kohteita vuodenaikaiseen vertailuun.
Taulukko 8. Tarkkailusoiden vuosikuormitukset (g/ha d) vuonna 2010 16WWE0863 Jakso Ominaiskuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto Kiintoaine Typpi Fosfori Kiintoaine Typpi Fosfori g/ha d g/ha d Talvi (n=23) 64 24 0,6 44 19 0,43 Kevät (n=24) 121 33 0,8 81 22 0,38 Kesä (n=22) 53 10,0 0,36 42 7,0 0,25 Syksy (n=21) 63 24 0,5 40 17 0,31 Vuosi (n=19) 64 19 0,57 43 14 0,35 Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset vaihtelivat vuonna 2010 selvästi eri vuodenaikoina. Keskimäärin korkeimmat ominaiskuormitukset mitattiin kiintoaineen osalta edellisvuoden tapaan kevätjaksolla. Typen osalta suurin kuormitus mitattiin myös kevätjaksolla. Fosforin ominaiskuormitus oli suurimmillaan talvijaksolla. Typen ja fosforin osalta kuormitukset olivat alimmillaan kesäjaksolla, jolloin keskivaluma oli alhainen. Kiintoaineen kuormitus oli alimmillaan syysjaksolla. 6 VUOSIKUORMITUS VUONNA 2010 6.1 YLEISTÄ Pysyvän tarkkailun päästöasemien keskimääräinen vuoden ominaiskuormitus on laskettu ohjelman mukaisesti ympärivuotisen tarkkailun näytteenottokertojen välisten jaksojen summana. Tarkastelussa ovat mukana päästöasemat kaikkien niiden ELY-keskusten alueelta, jotka kuuluvat ohjelman mukaan tarkkailuun Vuoden aikainen kokonaiskuormitus on tarkkailuun kuulumattomien soiden osalta laskettu pysyvien tarkkailuasemien ympärivuotisen tarkkailun tuloksena saatujen keskimääräisten ominaiskuormituslukujen ja kunkin suon omien pinta-alatietojen avulla. Ympärivuotisessa tarkkailussa olevien soiden laskennassa on käytetty kunkin suon omia ominaiskuormituslukuja. Kuormituslaskennassa siirryttiin vuonna 2009 käyttämään samaa laskentaperiaatetta kuin Vapon Pohjois-Pohjanmaan tarkkailussa. Lisäperusteena on turvetuotannon tarkkailuopas (Turvetuotannon tarkkailutyöryhmä 18.5.2006), joka suosittaa, että tuotannosta poistuneiden alueiden päästöt lasketaan samoin kuin tuotantovaiheissa oleville alueille ja lisätään kokonaispäästöihin, kunnes alue on kasvittunut tai siirtynyt muuhun käyttöön tai luovutettu, kuitenkin enintään viiden vuoden ajan. Vuosina 2009 ja 2010 tuotannossa, valmistelussa ja levossa olevien alueiden sekä alle 5 vuotta sitten poistuneiden alueiden kuormitus on laskettu kaikki kertomalla pinta-ala (ha) pysyvien tarkkailuasemien kuormituksen vuosikeskiarvolla (kg/ha a). Aikaisempina vuosina Vapo Oy:n läntisen alueen tarkkailussa levossa olleiden alueiden kuormitukset laskettiin mukaan puolet pienempinä ja lisäksi laskettiin 5-10 vuotta sitten tuotannosta poistuneilta aloilta samoin puolet kuormituksista. Seuraavassa on esitetty Vapo Oy Energian läntisen alueen turvetuotannon kuormitus ELY-keskuksittain ja vesistöalueittain sekä yksityisten tuottajien osalta. 6.2 KOKONAISKUORMITUS Vuonna 2010 Vapo Oy Energia Läntisellä alueella oli 232 Vapon hallinnoimaa turvetuotantoaluetta. Vesistöalueittaisessa tarkastelussa Vapon tuotantoalueet koostuvat yhteensä 302 osa-alueesta. Entisten Keski- ja Länsi-Suomen ympäristökeskusten alueella oli lisäksi yhteensä 31 yksityisten tuottajien hallinnoimaa turvesuota. Suot sijoittuvat hyvin laajalle maantieteelliselle alueelle. Pohjoisrajan muodosti
Lestijoen vesistöalue Keski-Pohjanmaalla ja itäisin oli puolestaan Kymijoen vesistöalue. Kaikkiaan soita oli 20 eri vesistöalueen alueella. Vapo Oy:n soilta tuleva yhteenlaskettu brutto- ja nettokuormitus vuonna 2010 oli seuraava (vertailuna vuosien 2006-2009 arvot): Vapo Oy Energia läntinen alue Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia Kiintoaine Kok-N Kok-P Kiintoaine Kok-N Kok-P Vuosi 2010 704 199 6,0 475 142 3,8 Vuosi 2009 1001 213 8,3 724 144 5,6 Vuosi 2008 1294 286 8,9 877 182 4,8 Vuosi 2007 941 248 7,8 720 193 5,6 Yksityisten tuottajien tuotantoalueet sijaitsivat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen (Koppeloneva) ja Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella (30 tuotantoaluetta). Yksityisten tuotantoalueiden yhteenlaskettu nettokuormitus vuonna 2010 oli seuraava (vertailuna vuosien 2007 2009 arvot): Fortum Oy ja yksityiset tuottajat Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia Kiintoaine Kok-N Kok-P Kiintoaine Kok-N Kok-P Vuosi 2010 29 8,6 0,26 19 6,1 0,16 Vuosi 2009 39 8,5 0,33 28 5,8 0,22 Vuosi 2008 82 19 0,57 54 12 0,29 Vuosi 2007 53 14 0,45 41 11 0,32 Vapo Oy Energia Läntisellä alueella oli tuotantoalueita kuuden eri entisen ELY-keskuksen alueella. Selvästi suurin kuormitus syntyi entisen Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella (entinen Länsi- Suomen ympäristökeskus). Seuraavaksi suurimmat kuormitukset tulivat Keski-Suomen ja Varsinais- Suomen alueilta. Vuoden 2010 kuormitus ELY-keskuksittain oli seuraava: ELY-keskukset Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto (sisältää yksityiset) tonnia tonnia Kiintoaine Kok-N Kok-P Kiintoaine Kok-N Kok-P Häme 18 5,8 0,17 12 4,2 0,11 Pirkanmaa 64 18 0,6 44 13 0,35 Varsinais-Suomi 138 35 1,3 94 25 0,9 Keski-Suomi 143 45 1,2 93 33 0,7 Etelä-Pohjanmaa 367 103 3,0 251 74 1,8 Uusimaa 2,0 0,58 0,02 1,3 0,42 0,01 Yhteensä 2010 732 208 6,3 494 148 3,9 Yhteensä 2009 1 040 222 8,7 753 150 5,8 Yhteensä 2008 1 369 301 9,4 930 191 5,1 Yhteensä 2007 975 251 8,1 746 194 5,8 Vesistöalueittain Vapo Oy:n soiden suurin nettokuormitus edellisvuoden tapaan tuli kiintoaineen, kokonaistypen ja kokonaisfosforin osalta Kokemäenjoen vesistöalueelta. Seuraavaksi suurimmat kuormituk-
set kohdistuivat Kyrönjoen ja Kymijoen valuma-alueisiin. Vuoden 2010 kuormitus vesistöalueittain oli seuraava: Vesistöalueet Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia Kiintoaine Kok-N Kok-P Kiintoaine Kok-N Kok-P 14 Kymijoen va 112 35 1,0 73 26 0,56 18 Porvoonjoen va 0,64 0,19 0,006 0,42 0,14 0,003 27 Paimionjoen va 1,60 0,48 0,014 1,1 0,34 0,009 28 Aurajoen va 1,5 0,45 0,01 1,0 0,32 0,01 33 Lapinjoen va 2,0 0,61 0,02 1,3 0,43 0,01 34 Eurajoen va 9 2,8 0,08 6,3 2,0 0,05 35 Kokemäenjoen va 170 46 1,6 116 32 1,1 36 Karvianjoen va 86 22 0,7 61 16 0,44 37 Lapväärtinjoen va 10 3,3 0,11 6,1 2,2 0,07 38 Teuvanjoen va 3,1 0,9 0,03 2,1 0,66 0,02 39 Närpiönjoen va 7 2,1 0,06 4,7 1,5 0,04 42 Kyrönjoen va 136 41 1,2 90 29 0,7 44 Lapuanjoen va 46 14 0,40 30 10 0,25 46 Purmonjoen va 2 1,8 0,03 0,14 1,3 0,01 47 Ähtävänjoen va 25 7,9 0,23 16 5,6 0,14 48 Kruunupyynjoen va 22 6,5 0,19 14 4,7 0,12 19 Perhonjoen va 55 10 0,31 43 7,3 0,19 51 Lestijoen va 0 0 0 0 0 0 81 Suomenlahden 2,0 0,58 0,02 1,3 0,42 0,01 rannikkoalueen va 83 Suomenselän 12 3,6 0,11 8 2,6 0,07 rannikkoalueen va Yhteensä 2010 704 199 6,0 475 142 3,8 Yhteensä 2009 1 001 213 8,3 724 144 5,6 Yhteensä 2008 1 294 286 8,9 877 182 4,8 Yhteensä 2007 940 248 7,8 719 192 5,6 7 VESISTÖTARKKAILUT 2010 7.1 YLEISTÄ Vuoden 2010 Vapo Länsi-Suomen Energia Oy:n vesistötarkkailuyhteenvedot on jaoteltu ELYkeskuksittain. Niiltä turvetuotantoalueilta, joiden alueet tai vesistöhavaintopaikat sijaitsevat useamman ELY-keskuksen alueella, on sama tarkastelu mukana kaikkien asianosaisten ELY-keskusten yhteenvedoissa. Vesistötarkkailussa mukana olevia tuotantoalueita on tarkasteltu havaintopaikkojen vedenlaadun osalta ja esitetty veden laatutulokset taulukkomuodossa. Kuivatusvesien vesistövaikutuksia on arvioitu veden laadun lisäksi ja myös kuormitustarkkailutietojen perusteella. Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksien perusteella on laadittu kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäystaulukot vesistö- ja valumaalueittain kaikilta päästötarkkailussa vuonna 2010 mukana olleilta tuotantoalueilta. Pitoisuuslisäykset kullekin tuotantoalueelle ja valuma-alueille on laskettu käyttäen vuoden 2010 tuotantoalueiden nettovesistökuormitustietoja ja vuoden 2010 keskivalumatietoja turvetuotantoalueen lähimmältä saman vesistöalueen virtaamahavaintopaikalta. Pitoisuuslisäyslaskelmat kattavat 1-3. jakovaiheen valuma-alueet, mutta joillakin alueella pitoisuuslisäyslaskelmia on voitu tehdä myös suppeammalle valuma-alueelle. Kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäyslaskelmat ovat teoreettisia ja eivät ota huomioon vesistössä tapahtuvaa sedimentaatiota tai muita ympäristömuutoksia. Kaikkien tuotantoalueiden vesistötarkkailuhavaintopaikkojen vuoden 2010 analyysitulokset löytyvät liitteestä 1. Tulokset löytyvät myös Nablabsin verkkosivuilta https://data.nablabs.fi/.
8 TURVETUOTANNON VESISTÖTARKKAILU ETELÄ- POHJANMAAN ELY-KESKUKSEN ALUEELLA VUONNA 2010 Vesistötarkkailupisteiden vedenlaatua tarkastellaan kaikilla niillä soilla, joilla on tehty tarkkailuohjelman mukaista vesistötarkkailua vuonna 2010. Länsi-Suomen ELY-keskuksen alueella Vapon tuotantoalueista on voimassa olevat ympäristöluvat seuraavilla alueilla, joilla oli vesistötarkkailua vuonna 2010: Korpisalonneva (Vimpeli), Ristineva- Laurineva-Pollarinneva (Veteli) Saarineva (Veteli), Kapustaneva-Sarvineva-Laukkulammenneva (Veteli), Saapasneva-Pyymaanneva-Iso Saapasnevan pohjoisosa (Evijärvi), Porrasneva (Evijärvi), Rackarmossen-Östramossen (Närpiö), Isoneva (Kauhajoki), Takaneva (Kauhajoki), Näätäneva (Jalasjärvi), Madesneva (Jalasjärvi), Susineva (Jlasjärvi), Vähä-Hautaneva (Jalasjärvi), Löyhinkineva (Jalasjärvi), Löyänneva (Jalasjärvi), Haukineva (Jalasjärvi), Peuranneva-Sammattineva (Seinäjoki), Linnus- Lainesneva (Jalasjärvi), Liikaneva (Jalasjärvi) Pirjatanneva (Seinäjoki), Juupa-Jäkäläneva (Seinäjoki), Kontio-Palloneva (Kurikka/Kauhajoki/Jalasjärvi), Lamminneva (Lapua), Teerineva (Töysä), Matoneva 3 (Töysä), Mylly-Sikaneva (Kuortane), Tausneva (Kuortane), Löyänneva (Alavus), Tervaneva (Alavus), Rahka-Romuneva (Alavus), Huhtineva (Alavus), Vehkaneva (Alavus), Haapaneva (Alavus), Vuorenneva-Vierunneva (Alavus), Tervaneva (Alavus), Riihineva (Alavus), Paaluneva (Alavus) Pynttärinneva (Alavus), Riihi-Peuraneva (Keuruu), Helmikäiskeidas-Tempakankeidas (Isojoki), Takaneva (Kurikka), Mustaisneva (Kauhajoki), Soidinsuo (Ähtäri), Mäkikylänsuo (Ähtäri), Kalliosuo (Ähtäri). 9 PERHONJOEN VESISTÖALUE 49 Perhonjoki saa alkunsa Perhon, Kyyjärven ja Kivijärven raja-alueilla olevista pienistä järvistä Joen pituus on 160 km. Vesistö-alueen pinta-ala on 2 524 km 2 ja sen järvisyys 3,4 %. Perhonjoki laskee Perhon kunnan läpi Vetelin Haapajärveen, josta edelleen Kaustisen ja Kruunupyyn kuntien rajalla Perhonjoen keskiosan järviryhmään. Perhonjoki laskee Perämereen Kokkolan kaupungin pohjoispuolella. Perhonjoen vesistöalueella on kolme tekojärveä: Venetjoessa Venetjoen (17,8 km 2 ), Patananjoessa Patanan (11,0 km 2 ) ja Köyhäjoessa Vissaveden (3,6 km 2 ) tekojärvet. Vesistön suurimmat järvet ovat Ullavanjärvi (15,5 km 2 ), Halsuanjärvi (7,7 km 2 ) ja keskiosan järviryhmän suurin järvi Isojärvi (8,7 km 2 ). Näistä säännöstellään Halsuanjärveä, keskiosan järviryhmää ja tekoaltaita. Voimalaitoksia Perhonjoessa on kaksi: 31 km merestä jokiuomaa ylöspäin Kaitfors Kruunupyyn Alavetelissä ja 60 km ylöspäin Pirttikoski Kaustisella. Perhonjoen Kaitforsin keskivirtaama oli 14,0 m 3 /s vuonna 2010, kun pitkänajan 1971-2000 keskivirtaama on ollut 20,9 m 3 /s. Perhonjoen virtaamat olivat poikkeuksellisen alhaisia talvella ja loppusyksyllä 2010 (kuva 3). Elo- ja syyskuun rankat sateet näkyvät virtaamassa, varsinkin syyskuun virtaama oli poikkeuksellisen korkea.