River-specific spawnerrecruit models Jokikohtaiset tarkastelut ja rekrytointimallit Migratory Fish Forum, workshop 3.2.2016 docent Harri Helminen
Esityksen (30 min) sisältö: Johdanto ja tausta Pohjoisten jokien ominaispiirteitä (Kemijoki, Simojoki, Oulujoki, Iijoki ja Tornionjoki) Rekrytointimallit (Beverton-Holt ja Ricker) Jokikohtaisia tarkasteluja (Michielsens ym. 2006 ja 2008; WGBAST 2015) Tulosten tarkastelua (jokikohtaiset vs. itämerimalli) Johtopäätelmiä
Lohijokien ominaisuuksia (vesienhoitoalueittain) Kemijoen vesienhoitoalue (Kemijoki ja Simojoki) Aluetta luonnehtivat suuret pohjoiset joet, joille ovat tyypillisiä suuret vuodenaikaiset ja vuosittaiset virtaamavaihtelut. Kemijoen vesistöalue on Suomen toiseksi suurin, 50900 km2, ja sen osuus koko maan pinta-alasta on 15 %. Kemijoen vesistöalueen järvisyys on nykyisin 4,3 %, ilman tekojärviä se oli 2,9 %. Kemijoen keskivirtaama on 557 m3/s ja korkeusero mereltä Kitisen latvoille noin 240 m. Kemijoki kuuluu jokityyppiin erittäin suuret turvemaiden joet (EST) ja se on veden fysikaalis-kemiallisen laadun perusteella hyvässä tai jopa erinomaisessa tilassa.
Lohijokien ominaisuuksia Simojoki kuuluu tyyppiin suuret turvemaiden joet (ST) Simojoen vesistöalueen pinta-ala on 3100 km 2 ja järvisyys 6,3 % Simojen keskivirtaama 38 m 3 /s ja korkeusero meren ja Simojärven välillä 176 m Simojoen vedenlaatu on kokonaisuudessaan erinomainen sivujokien vedenlaatu on yleisesti hyvä. Kemijoen vesienhoitoalueella kalavesidirektiivin mukaiseksi kalavedeksi nimettiin ensimmäisellä suunnittelukierroksella Simojoki. Direktiivin tarkoituksena oli turvata kalojen elinolosuhteet eli käytännössä ehkäistä näiden kalavesien pilaantuminen.
Lohijokien ominaisuuksia Tornionjoen vesistö koostuu kahdesta suuresta joesta: Ruotsin puolelta virtaavasta Tornionjoesta sekä Muonionjoesta, joka kulkee Suomen ja Ruotsin välisellä rajalla. Tornionjoen vesistöalueen pinta-ala on 39780 km2 ja järvisyys 4,6 % Tornionjoen keskivirtaama on 380 m 3 /s ja korkeusero mereltä Muonionjoen latvoille Kilpisjärveen on noin 470 metriä (Korkeusero Muonion kohdalle on 231 m) Tornionjoki kuuluu jokityyppiin erittäin suuret turvemaiden joet (EST) ja se on valtaosin hyvässä tai erinomaisessa tilassa.
Lohijokien ominaisuuksia Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalue koostuu 14 vesistöalueesta ja ulottuu 53 kunnan alueelle pääasiallisesti Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa. Oulujoen vesistöalueen pinta-ala on 22900 km 2 ja järvisyys 11,4 % Oulujoen keskivirtaama 260 m 3 /s ja joen korkeusero meren ja Oulujärven välillä on 123 m (Kiantajärven vedenkorkeus Emäjoen latvoilla on 199 m) Oulujoki on veden fysikaalis-kemiallisen laadun perusteella hyvässä ekologisessa tilassa.
Lohijokien ominaisuuksia Iijoen vesistöalueen pinta-ala on 14315 km 2 ja järvisyys 5,8 % Iijoen keskivirtaama 176 m 3 /s ja joen korkeusero meren ja Irnijärven välillä 230 m. Iijoki on veden fysikaalis-kemiallisen laadun perusteella hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa.
Rekrytointimalleista
Rekrytointimalleista
Rekrytointimalleista
Jokikohtaisia kutukanta-rekryyttisuhteita Jokikohtaisia kutukanta-rekryyttisuhteita on aikaisemmin julkaistu ainakin seuraaville joille: Tornionjoki (a), Simojoki (b), Kalixälven (c) ja Räneälven (d) (Michielsens ym. 2006 ja 2008).
Tornionjoki Simojoki Kalixälven Råneälven
Tornionjoki Simojoki Kalixälven Råneälven
Tulosten tarkastelua Nämä jokikohtaiset kutukanta-rekryyttisuhteet (aineisto vuosilta 1997-2007) tuottavat koko lailla erilaisia tuloksia kuin Itämeren bayesílaisen lohimallin viimevuosien tulokset. Tornionjoella jo 20-30 miljoonaa mätimunaa riittävät parhaassa tapauksessa tuottamaan 600 000 smolttia (33 50 mätimunaa 1 smoltti). Simojoella vastaavat luvut, 2-3 miljoonaa mätimunaa voivat tuottaa 50 000 smolttia (40 60 mätimunaa 1 smoltti)
Tulosten tarkastelua Kummankaan joen smolttituotanto ei tästä enää tarkasteluajanjaksolla (1997-2007) näyttänyt nousevan vaikka laskettujen mätimunien määrä kasvoi eli kutukanta oli selvästikin vahvempi. Edellä mainittujen lukujen perusteella Tornionjoen potentiaalinen smolttituotanto olisi 120 kpl/ha ja Simojoen 200 kpl/ha.
Simojoen lohen kutukanta (mätimunien määrä, milj.) vs. smolttituotanto (tuhansia ind.) 70 70 60 60 50 50 40 40 30 30 20 20 10 10 0 0 5 10 15 20 25 30 0 0 5 10 15 20 25 30 Vuodet 1996-2007 1996-2014
Tornionjoen lohen kutukanta (mätimunien määrä, milj.) vs. smolttituotanto (tuhansia ind.) 1800 1800 1600 1600 1400 1400 1200 1200 1000 1000 800 800 600 600 400 400 200 200 0 0 20 40 60 80 100 120 140 160 0 0 20 40 60 80 100 120 140 160 Vuodet 1996-2007 1996-2014
Tornionjoen smolttituotanto 1987 2014 (tuhansia ind.) 1800 1600 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020
Johtopäätelmiä Nykyisen Itämeren lohimallin rinnalla on ylläpidettävä jokikohtaisia kutukanta- ym. populaatiomalleja, joilla voidaan arvioida tulevaa kannankehitystä mahdollisesti tarkemmin kuin nyt. Esim. Kemijoen velvoiteistutustarpeita puntaroitaessa, on poikastuotantokapasiteetti arvioitava jokikohtaisilla malleilla ja vertailujokena käytettävä myös Simojokea.
Johtopäätelmiä Muuta lisättävää? Poikastuotannon arvioinnin kehittäminen?