KANTA-HÄMEEN KRIISITYÖN HANKE

1 Riitta Varkemaa KANTA-HÄMEEN KRIISITYÖN HANKE tarkoituksenmukaisen toimintamallin rakentaminen sosiaalipäivystykseen ja kriisityöhön Väliraportti 1.8.2007-31.7.2008

2 SISÄLTÖ 1. Johdanto 2. Hankkeen lähtökohdat 2.1. Hankkeen syntyhistoria ja tavoitteet 2.2. Lainsäädännöllinen tausta sosiaalipäivystykselle 2.3. Sosiaalipäivystysmalleja 2.3.1. Erillinen päivystysyksikkö 2.3.2. Sosiaalipäivystys poliisilaitoksen yhteydessä 2.3.3. Sosiaalipäivystys ympärivuorokautisten yksiköiden yhteydessä 2.3.4. Varallaolomallit 2.4. Sosiaalipäivystys ja kriisityö Kanta-Hämeessä vuonna 2008 3. Perustelut Kanta-Hämeen yhteiselle sosiaali- ja kriisipäivystyksen toimintamallille 3.1. Taloudellinen näkökulma 3.2. Asukkaan näkökulma 3.3. Prosessin näkökulma 3.4. Työntekijän näkökulma 4. Kanta-Hämeen kriisityön hankkeen ensimmäinen vuosi 1.8.2007-31.7.2008 4.1. Päällimmäiset onnistumiset ja vastoinkäymiset 4.2. Hankkeen talousarvio 4.3. Hankeen tavoitteista 4.4. Toimintamallin muotoutuminen 4.4.1. Päivystysajat 4.4.2. Päivystyksen työntekijät 4.4.3. Välimatkat ja tavoitettavuus 4.5. VIRVE-viranomaisverkkoyhteistyö 4.6. Hankekankilöstön koulutus, vierailut ja työryhmien jäsenyydet 4.7. Yhteistyöneuvotteluiden tuloksia 4.8. Koulutusyhteistyö 4.9. Arviointi 4.10. Ohjausryhmä ja projektiryhmä 5. Suunnitelmat hankkeen toiselle vuodelle 5.1. Ankkurityön laajeneminen Riihimäen ja Forssan poliisilaitoksille 5.2. Maakunnallisen sosiaalipäivystyksen mallin rakentaminen 5.3. Kriisityön mallin rakentaminen seutukuntien vahvuudet huomioon ottaen 5.4. Asiakaspalautteen kerääminen 5.5. Koulutusyhteistyön lisääminen 5.6. Muuta 6. Lopuksi

3 1. JOHDANTO Kanta-Hämeen kriisityön hanke alkoi elokuussa 2007. Kyse on kaksivuotisesta hankkeesta, jossa kehitetään toimintamallia sosiaalipäivystykseen ja kriisityöhön. Hankkeen rahoittaa Etelä-Suomen lääninhallitus ja hankkeessa mukana olevat Kanta-Hämeen kunnat. Hanketta hallinnoi Hämeenlinnan kaupunki. Projektipäällikkönä toimii Riitta Varkemaa ja kehittäjä-sosiaalityöntekijänä Tuula Sarkkola. Hankkeen henkilöstön esimiehenä toimii Hämeenlinnan perusturvakeskuksen sosiaalityön johtaja Eija Leppänen. Hankkeen ensimmäinen vuosi on takana ja on väliraportin aika. 2. HANKKEEN LÄHTÖKOHDAT 2.1. Hankkeen syntyhistoria ja tavoitteet Kanta-Hämeen kriisityön hanke tarkoituksenmukaisen toimintamallin rakentaminen sosiaalipäivystykseen ja kriisityöhön. Valtioneuvoston vuonna 2003 tekemän sosiaalialan tulevaisuuden turvaamista koskevan periaatepäätöksen mukaan kattava sosiaalipäivystys tulisi saada koko maahan vuoteen 2007 mennessä. Kanta-Hämeen kriisityön hanke sai alkunsa Hämeenlinnan seudun sosiaalijohdon ja perusturvalautakuntien tahdosta vastata tähän velvoitteeseen. Hämeenlinnan seudulla velvoitteeseen haluttiin vastata kehittämällä sosiaali- ja kriisipäivystystä nykyistä lastensuojelun varallaolopäivystystä kattavammaksi. Samalla varhaisen puuttumisen keinoin haluttiin ennaltaehkäistä lasten ja nuorten ongelmia ja perheväkivaltaa. Viranomaisradioverkko VIRVE:ä on tarkoitus hyödyntää ja kohottaa organisaation yleistä kriisivalmiutta sekä kriisityön osaamista Hämeenlinnan seudulla. Näistä lähtökohdista Etelä-Suomen lääninhallitukselta haettiin rahoitusta Hämeenlinnan seudun kriisityön hankkeelle. Alun perin hankkeeseen suunniteltiin mukaan kahdeksaa Hämeenlinnan seudun kuntaa. Lääninhallituksen kanta oli, että sosiaali- ja kriisipäivystystä on syytä toteuttaa maakunnallisella tasolla. Forssan ja Riihimäen seutukuntia kysyttiin mukaan hankkeeseen. Riihimäen seutu jäi aluksi hankkeen ulkopuolelle, koska heillä oli järjestettynä lastensuojelun varallaolopäivystys viikonloppuisin. Forssan seudun nykymuotoinen malli ei täyttänyt lääninhallituksen vaatimuksia sosiaalipäivystyksen järjestämisestä ja näin Forssan seutukunta lähti sovitusti viisi kuukautta hankkeen aloittamisen jälkeen mukaan hankkeeseen. Lääninhallitus teki myönteisen rahoituspäätöksen Hämeenlinnan kriisityön hankkeelle. Hankkeen käynnistyttyä nimeksi muodostui hanketta paremmin kuvaava Hämeenlinnan ja Forssan seudun kriisityön hanke. Vuodenvaihteessa käynnistettiin Riihimäen seudun kanssa uudet neuvottelut, joiden tuloksena maaliskuussa Riihimäen, Hausjärven ja Lopen perusturvalautakunnat tekivät päätöksensä hankkeeseen liittymisestä 1.4.2008. Riihimäen seudun kuntien liityttyä hankkeeseen hankkeen nimenä on käytetty Kanta-Hämeen kriisityön hanketta. Kanta-Hämeen kriisityön hankkeessa rakennetaan tarkoituksenmukaista toimintamallia sosiaalipäivystykseen ja kriisityöhön. Toimintamallin tavoitteena on turvata kaikille ikäryhmille ja asukkaille asiakaslähtöiset, laadukkaat ja helposti saavutettavat palvelut kiireellisen sosiaalipalvelun tarpeen tilanteissa. Alkuperäisessä, vain Hämeenlinnan seutua koskevan hankehakemuksen mukaan Hämeenlinnan poliisilaitokselle sijoitetun Ankkuri-toiminnan ja sosiaalipäivystyksen

4 varallaolorenkaan avulla sosiaalipäivystystä laajennetaan moniammatilliseksi kriisityöksi. Hankkeen lähtötilanteessa tavoitteiksi määriteltiin asiakastyön kannalta: 1) kriisitilanteissa olevat henkilöt saavat välitöntä, moniammatillista apua ja tukea ja tarvittaessa ohjauksen jatkopalvelujen piiriin 2) verkostotyön menetelmien käyttöönotto kriisitilanteissa 3) ongelmatilanteissa olevien lasten ja nuorten kohtaaminen, tukeminen ja neuvonta 4) perheväkivallan eri osapuolten kohtaaminen, hoito ja ohjaus tarvittaessa jatkopalvelujen piiriin ja tavoitteiksi organisaation kannalta: 5) akuuttipalvelujen ja päivystyksen auttamisketjun eri toimijoiden välisen kiinteän verkoston luominen ja kriisityön roolin selkeyttäminen 6) moniammatillisen kriisityömallin rakentaminen 7) vaikuttavuuden tutkimus arvioimalla asiakkuudet, nopean tuen ja varhaisen puuttumisen vaikutukset 8) moniammatillisen esimiestiimin rakentaminen 9) rakennetun toimintamallin kokeilu ja vakiinnuttaminen Hankehakemuksessa on määritelty hankehenkilöstön työnkuvat. Projektipäälliköllä on toiminnallinen, taloudellinen ja raportointivastuu, vastuu moniammatillisen yhteistyön kehittämisestä ja tuloksista sekä vastuu dokumentoinnista ja raportoinnista. Kehittäjä-sosiaalityöntekijä vastaa hankkeen psykososiaalisen toiminnan kehittämisestä ja kriisityöhön liittyvän täydennyskoulutuksen toteutuksesta. 2.2. Lainsäädännöllinen tausta sosiaalipäivystykselle Sosiaalipäivystyksen järjestämiseen on vahva lainsäädännöllinen velvoite. Vuonna 2003 valtioneuvosto antoi periaatepäätöksen sosiaalialan tulevaisuuden turvaamiseksi. Periaatepäätöksessä tavoitteena toimeenpanoon liittyen oli kattava sosiaalipäivystys koko maassa vuoteen 2007 mennessä. STM on antanut myös samaa ajankohtaa koskevat suosituksensa. Sosiaalihuoltolain 40 a pykälän mukaan (17.2.2006/125) kiireellisissä tapauksissa sosiaalipalvelujen tarve on arvioitava viipymättä. Myös uusi lastensuojelulaki (13.4.2007/417) edellyttää sosiaalipäivystyksen järjestämistä. Lain 11 pykälän ensimmäisen momentin mukaan lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua on järjestettävä tarvittavassa laajuudessa niinä vuorokauden aikoina, joina sitä tarvitaan. Lastensuojelun kiireellisen sijoituksen voi tehdä ainoastaan kelpoisuusehdot täyttävä pätevä sosiaalityöntekijä. Tällainen työntekijä tulee olla lastensuojelun käytettävissä myös virka-ajan ulkopuolella. 2.3. Sosiaalipäivystysmalleja Sosiaalipäivystystä toteutetaan Suomessa kovin kirjavin käytännöin, pääsääntöisesti neljänlaisin mallein omine variaatioineen. Päivystystä järjestetään sosiaalityöntekijöiden ja kriisityöntekijöiden aktiivityönä joko omassa päivystysyksikössä tai poliisilaitosten yhteyksissä, ammattikorkeakoulututkinnon tai vastaavan koulutuksen suorittaneen etupäivystäjän aktiivityönä ja sosiaalityöntekijän takapäivystyksenä sekä sosiaalityöntekijöiden varallaolomallina. Seuraavassa on lyhyt katsaus erilaisiin malleihin. Lääninhallitukset valvovat sosiaalipäivystyksen toteuttamista alueillaan, mutta ohjeistusta riittäväksi katsotun sosiaalipäivystyksen järjestämiseksi ei ole annettu.

5 2.3.1. Erillinen päivystysyksikkö Pääkaupunkiseudulla Helsingin sosiaalipäivystys toimii ympäri vuorokauden sosiaalityöntekijöiden toteuttamana. Espoon ja Vantaan sosiaali- ja kriisipäivystykset toimivat niin ikään vuorokauden ympäri. Näissä yksiköissä työvuorossa on aina sosiaalityöntekijä ja ammattikorkeakoulututkinnon tai vastaavan suorittaneita kriisityöntekijöitä. Espoon päivystys toimii Jorvin sairaalassa kiinteästi yhteispäivystyksen yhteydessä. Helsingin sosiaalipäivystys on toiminut jo 40 vuotta, Vantaakin yli 10 vuotta, joten näillä yksiköillä on jo pitkät perinteet ennen kuin sosiaalipäivystyksestä on annettu valtakunnalliset suositukset. 2.3.2. Sosiaalipäivystys poliisilaitoksen yhteydessä Poliisilaitosten yhteydessä toimii useampi seudullinen sosiaalipäivystys, esimerkiksi Tampereella ja Lahdessa. Näissä toimivat yksinomaan sosiaalityöntekijät. Päivystys ei ole pääkaupunkiseudun kaltaista ympärivuorokautista päivystystä. Tampereen yksikkö on toiminut yli 10 vuotta. Tampereella yön yli päivystetään viikonloppuisin, arkiöisin ei. Lahdessa läpi yön päivystystä ei ole lainkaan, kuten ei myöskään Keski-Uudellamaalla. Siellä sosiaalipäivystys hoidetaan päivystykseen palkattujen sosiaalityöntekijöiden voimin vuorotellen Järvenpään ja Hyvinkään poliisilaitoksilta. Oulun poliisilaitoksella seudullista sosiaalipäivystystä hoitavat virka-ajan ulkopuolella sosiaalityöntekijät niin, että työntekijäpari on siirretty iltavuoroon, jolloin jokaiselle sosiaalityöntekijälle päivystystä on noin kolme ja puoli viikkoa vuodessa. Viikonloppuisin päivystävät siihen halukkaat sosiaalityöntekijät. Päätyökseen sosiaalipäivystystä tekeviä sosiaalityöntekijöitä ei Oulun seudulla ole. Oulun seudulla selvitetään elokuusta 2008 alkaen päivystystyön vaikutusta virka-ajan työhön, kun sosiaalityöntekijät ovat päivystysvuorojensa aikana pois normaalista työstään ja tämä on näkynyt virka-ajan työssä. Ongelmatonta ei iltavuoron tekeminen siis ole ollut, vaikkakin siitä on myös positiivisia kokemuksia. 2.3.3. Sosiaalipäivystys ympärivuorokautisten yksiköiden yhteydessä Läpi vuorokauden avoinna oleviin yksiköihin on myös liitetty sosiaalipäivystystä. Lappeenrannassa vastaanottokoti Tarulantuvalla on oma sosiaalipäivystysosasto, jossa sosiaalipäivystyksestä virka-ajan ulkopuolella vastaa ammattikorkeakoulutettu etupäivystäjä. Tarvittaessa hän ottaa yhteyttä takapäivystäjänä toimivaan sosiaalityöntekijään. Virka-aikana päivystys on sosiaaliasemilla. Jos päivystyksessä on hiljaista, on etupäivystäjä mukana yksikön muussa työssä. Kuopiossa kriisi- ja sosiaalipäivystys toimii vuorokauden ympäri Alavanmäen perhetukikeskuksen turvakodissa. Päivystäjinä toimivat ammattikorkeakoulututkinnon tai vastaavan suorittaneet turvakodin työntekijät. Virka-ajan ulkopuolella takapäivystäjänä toimii sosiaalityöntekijä ja klo 21-08 välisenä aikana takapäivystäjinä on kaksi sosiaalityöntekijää. Perustelut tälle on se, että yöaikaan liikkeellelähtömahdollisuutta ei turvakodin työntekijöillä ole. Myös Kotkan ja Porvoon seuduilla sosiaalipäivystys on turvakotien yhteyksissä. Päivystystä tekevät sekä ammattikorkeakoulutetut päivystäjät että sosiaalityöntekijät. 2.3.4. Varallaolomallit Varallaoloon perustuvia seudullisia päivystysmalleja on Hämeenlinnan ja Riihimäen seutujen lisäksi

6 muun muassa Länsi-Uudellamaalla, Salon seudulla ja Pohjanmaalla Seinäjoella. Sosiaalityöntekijät päivystävät oman virka-aikaisen työnsä lisäksi varallaolona. Päivystäjän tavoittaa hätäkeskuksen kautta. Varallaolomalliset päivystykset vastaavat pääosin vain kiireellisiin lastensuojelutilanteisiin. Sosiaalipäivystyksen järjestämisen kirjavuus valtakunnallisella tasolla aiheuttaa epätietoisuutta myös Kanta-Hämeessä. Kriteerejä riittäväksi katsotulle sosiaalipäivystykselle ei ole määritelty. Lääninhallitusten on toivottu tarkentavan kantaansa tähän, koska saman lääninkin alueella käytännöt vaihtelevat. Samaa epätietoisuutta järjestämisvelvoitteesta ja päivystyksen käytännöistä on myös muilla alueilla, tämä tuli esiin muun muassa ensimmäisillä valtakunnallisilla sosiaalipäivystyspäivillä Tampereella lokakuussa 2007. 2.4. Sosiaalipäivystys ja kriisityö Kanta-Hämeessä vuonna 2008 Hämeenlinnan seudulla on toiminut virka-ajan ulkopuolinen seudullinen lastensuojelupäivystys varallaolona marraskuusta 2004 alkaen. Sitä koordinoi seudullinen sosiaalityöntekijä, jonka palkkakuluista vastaavat kaikki kahdeksan seudun kuntaa. Eri kuntien sosiaalityöntekijät päivystävät viikon kerrallaan oman työnsä ohessa. Viikkojen määrä on jaettu kuntien asukasluvun mukaan. Päivystysviikot vaihtelevat Hauhon, Kalvolan, Rengon ja Tuuloksen yhdestä viikosta vuodessa Hämeenlinnan 22:en viikkoon. Hämeenlinna hoitaa myös Janakkalan vuorot Janakkalan maksaessa kustannukset. Päivystysviikkoa (pe klo 16 pe klo 08) edeltää yksi vapaapäivä kuluvalla viikolla. Päivystysrenkaassa on noin 15 sosiaalityöntekijää ja se perustuu vapaaehtoiseen osallistumiseen. Kaikilla päivystäjillä ei ole sosiaalityöntekijän kelpoisuutta. Hallintopäätökset on tehty vasta virka-ajalla johtavan sosiaalityöntekijän toimin. Varallaolokorvaus on 30 prosenttia peruspalkasta ja aktiivityö maksetaan KVTES:n mukaisesti. Vuosittain tapauksia sosiaalipäivystyksessä on ollut tasaisesti noin 250 tapausta. Akuuteissa kriisitilanteissa (lähinnä ainoastaan äkillisissä kuolemantapauksissa) SPR:n henkisen ensiavun ryhmä on saatavilla klo 17-06 välisenä aikana. Hätäkeskus soittaa ryhmän puhelimeen suoraan. Ryhmällä on valmius omaisten luokse lähtemiseen. Hämeenlinnan seudulla toimii myös Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän kriisiryhmä, jonka toiminnasta vastaa johtava psykologi Raimo Heinonen. Ryhmä järjestää debriefing-istuntoja niitä tarvitseville. Hämeenlinnan poliisilaitoksella toimii Ankkurityöryhmä, jossa työskentelevät sosiaalityöntekijä, poliisi, psykiatrinen sairaanhoitaja sekä nuorisotyöntekijä puolikkaalla viikkotyöajallaan. Ankkuritiimi puuttuu pääsääntöisesti virka-aikana poliisin kautta ilmitulleisiin nuorten rikkomuksiin sekä lähisuhdeväkivaltatilanteisiin. Forssan seudulla varsinaista sosiaalipäivystystä ei ole järjestetty. Lastensuojelun akuuteissa tilanteissa poliisi toimittaa tarvittaessa lapset lastensuojelulaitos Kaarisiltaan. Näissä tilanteissa kuntien sosiaalijohtajille tai sosiaalityöstä vastaavalle henkilölle on soitettu virka-ajan ulkopuolella. Erillistä korvausta näistä ei ole maksettu, ne ovat kuuluneet virkavastuun piiriin. Aikuiset mielenterveyteen ja päihteisiin liittyvissä kiireellisissä tilanteissa saavat avun kuntayhtymän sairaalan psykiatriselta akuuttiosastolta virka-ajan alkuun saakka. Psykiatrisen osaston henkilökunta pystyy muun muassa vastaanottamaan asiakaspuheluita 24 tuntia vuorokaudessa. Kaikkinensa psykiatrian akuuttiosasto on hyvin resursoitu psykiatrian avohuollon akuuttityöryhmineen. Debriefing-istunnoille ei Forssan seudulla ole vetäjiä tällä hetkellä. Riihimäen seudulla alkoi vuoden 2007 alusta lastensuojelun varallaolopäivystys viikonloppuisin (perjantaista klo 16 maanantaihin klo 08) ja arkipyhinä. Varallaolopäivystys on pääasiassa ollut

7 puhelinneuvontaa, liikkeelle lähtöä vaatineita tilanteita on ollut joitain vuoden 2007 aikana. Päivystäjinä on ollut 10-13 sosiaalityöntekijää. Päivittäinen kriisipäivystys (klo 9-19) Riihimäen seudulla hankitaan ostopalveluna Hyvinkään kriisikeskukselta. Sosiaalipäivystystä ei siis ole arki-iltaisin ja kriisipäivystys päättyy klo 19. 3. PERUSTELUT KANTA-HÄMEEN YHTEISELLE SOSIAALI- JA KRIISIPÄIVYSTYKSEN TOIMINTAMALLILLE Kanta-Hämeen kriisityön hankkeen ohjausryhmä antoi kannanoton Kanta-Hämeen sosiaalijohtajien kokoukseen 12. helmikuuta 2008. Ohjausryhmän puheenjohtajan Eija Leppäsen allekirjoittamassa kannanotossa esitetään, että sosiaali- ja kriisipäivystys tulisi järjestää maakunnallisesti Kanta-Hämeessä. Hämeenlinnan, Forssan ja Riihimäen kihlakunnan poliisilaitokset yhdistyvät 1.1.2009 Kanta-Hämeen kihlakunnan poliisilaitokseksi. Tärkeän yhteistyökumppanin näkökulmasta yhteinen sosiaali- ja kriisipäivystys olisi mielekäs koko Kanta-Hämeen alueella. Myös sairaanhoitopiiri on yhteinen Kanta-Hämeen alueella. Maakunnallisesti järjestettyä päivystystä voi perustella monelta muultakin kannalta. 3.1. Taloudellinen näkökulma Kanta-Hämeen kolmella seutukunnalla on tällä hetkellä erilaiset mallit päivystyksen järjestämiseksi. Sosiaali- ja kriisipäivystyksen järjestäminen saman aikaan kolmella seutukunnalla on taloudellisesti kallista. Kuntaliitto ja STM ovat 8.3.2007 Paras-kuntakirjeessä määritelleet sosiaalipäivystyksen Lain kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta 6:nen pykälän mukaiseksi laajaa väestöpohjaa edellyttäväksi palveluksi. Kuntaliiton erityisasiantuntijan Sirkka Rousun mukaan alle 100 000 asukkaan väestöpohjalla ei sosiaalipäivystystä ole järkevä rakentaa. Asiakkaan palvelutarpeet tulevat monesti esiin akuuteissa tilanteissa virka-ajan ulkopuolella. Varhaisen tuen saanti voi katkaista tilanteen kehittymisen sellaiseksi, että se vaatii avohuoltoa rankempaa puuttumista. Täten tuen tarpeen tunnistaminen ja sen seurauksena varhainen tuki antavat mahdollisuuden kustannusten säästöön myöhäisemmässä vaiheessa. Palvelujärjestelmän kannalta on tärkeää, että asiakkaat saavat tarvitsemansa tuen ja palvelun. Esimerkiksi erikoissairaanhoitoa ei ole taloudellisestikaan järkevää tarjota kuin sellaisille asiakkaille, jotka juuri sitä tarvitsevat. Sama linjaus on järkevä myös muissa palveluissa. Huostaanoton kustannukset liikkuvat esimerkiksi sijaishuoltopaikasta riippuen halvimmillaan noin 10 500 euroa/lapsi/vuosi sijaisperheessä, mutta laitoksessa kustannukset ovat halvimmillaankin 155 euroa/vuorokausi/lapsi ja kalleimmillaan yli 300 euroon/vrk/lapsi. Laitossijoitus maksaa siis yhden lapsen osalta vähintään 57 000 euroa vuodessa. Kalleimmillaan kustannukset nousevat yli 100 000 euroon vuodessa. Erikoissairaanhoidon puolelta nuorisopsykiatrian perhe- ja verkostotapaamisten, hoitoneuvottelujen ja kotikäyntien hinnat ovat 350 euroa/suorite. Varhainen ja oikea-aikainen tuki ja ohjaus riittävien palvelujen piiriin voi ehkäistä vaativamman tuen tarpeen jatkossa. 3.2. Asukkaan näkökulma Kuntalaisen näkökulmasta tietoisuus virka-ajan ulkopuolisesta sosiaali- ja kriisipäivystyksestä lisää turvallisuuden tunnetta. Asiakaslähtöisyys tulee esiin asiakkaan tullessa autetuksi kiireellisen sosiaalipalvelun tarpeessa kellon ajasta riippumatta.

8 Sisäasiainministeriö (44/2004) on määritellyt Sisäisen turvallisuuden ohjelmaan strategiset linjaukset ja toimenpiteet. Toimenpiteinä ennalta ehkäisevän työn tehostamiseen ja häiriöiden estämiseen tuodaan esiin kattavan sosiaalipäivystyksen rakentaminen. Paikallisen turvallisuustyön kehittämisessä sisäasiainministeriö (19/2006) nostaa syrjäytymisen ehkäisynä esiin kattavan sosiaalipäivystyksen luomisen ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tukemisen ja varhaisen puuttumisen. Muita kehittämisen painopistealueita ovat muun muassa väkivallan vähentäminen, rikoksen uhrin aseman parantaminen ja suuronnettomuuksiin varautuminen. Näihin painopistealueisiin nyt suunnitteilla olevalla sosiaali- ja kriisipäivystyksellä pystytään vastaamaan. Kuntaliitoksen yhteydessä on esiin noussut huoli lähipalvelujen saatavuudesta. Tietoisuus kattavan sosiaalipäivystyksen olemassaolosta voi osaltaan vastata tähän haasteeseen. Seudullisesti kiertävä sosiaalipäivystys mahdollistaisi paikallistuntemuksen säilymisen, vaikkakin päivystysalue laajenisi. 3.3. Prosessin näkökulma Palvelujärjestelmän kannalta on tarkoituksenmukaista, että asiakas sijoittuu tuki- ja hoitoprosessissa oikeaan yksikköön. Riittävällä sosiaali- ja kriisipäivystyksellä voidaan osan asiakkaiden tilanteet selvittää siten, ettei muuhun virka-ajan ulkopuoliseen tukeen tai hoitoon ole tarvetta. Hätäkeskuksen mukaan esimerkiksi perheväkivaltakoodilla kotihälytyksiä tehtiin vuonna 2007 Kanta-Hämeen alueella 721. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että esimerkiksi erikoissairaanhoidon päivystykseen ja osastoille ohjautuu sellaisia asiakkaita, joilla on selkeästi muu kuin terveydenhuollollinen ongelma, kuten majoituksen ja henkisen tuen tarve. Tämä kuormittaa tarpeettomasti ja kalliisti terveydenhuollon järjestelmää eikä ole oikeaa hoidon porrastusta. 3.4. Työntekijän näkökulma Nykyisillä Hämeenlinnan ja Riihimäen seutujen varallaoloon perustuvalla päivystyksellä on rajoituksensa. Varallaolo kuormittaa jo päätyössään kuormittuneita lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä. Yhteydenotot varallaolijaan tulevat pääosin joko suoraan hätäkeskukselta tai poliisilta, jolloin varallaolija alkaa selvittää tilannetta. Työparia hänellä ei tilanteissa ole, joten konsultaatiomahdollisuutta ei myöskään ole. Kun Hämeenlinnan seudulla varallaoloon perustuva päivystys aloitti marraskuussa 2004, se oli alusta alkaen suunniteltu väliaikaiseksi, joka jatkossa korvataan kattavammalla mallilla. Nyt sosiaalipäivystystä suunnitellaan aktiivityöhön perustuvaksi. Tällöin työntekijällä olisi jo etukäteen sovitut selkeät työvuorot, eikä malli tukeudu varallaoloon. Moniammatillisessa mallissa takapäivystystä on jonkin verran, mutta tuolloinkin takapäivystäjään yhteyden ottaisi aktiivityössä oleva päivystäjä, joka on ehtinyt jo selvitellä haastavaa tilannetta. Muun muassa Kuopion takapäivystäjinä toimivien sosiaalityöntekijöiden kanta on, että tällainen takapäivystäjänä oleva varallaolo eroaa selkeästi ilman aktiivi- tai etupäivystäjää tehtävästä varallaolosta. Samoin työ olisi selkeä osa siihen osallistuvien työtä, jolloin työntekijät voisivat olla mukana kehittämässä sitä pitkäjänteisesti. Päivystystyö on haastavaa ja mielenkiintoista työtä, joka vaatii riittäviä työvuoroja positiivisen rutiinin aikaansaamiseksi.

9 4. KANTA-HÄMEEN KRIISITYÖN HANKKEEN ENSIMMÄINEN VUOSI 1.8.2007-31.7.2008 4.1. Päällimmäiset onnistumiset ja vastoinkäymiset Erityisen suurta iloa hankkeessa olen kokenut kahdesta syystä. Ensinnäkin Riihimäen seudun liittyminen 1.4.08 hankkeeseen on ollut suuri ilonaihe, koska Riihimäen seudun kuntien perusturvalautakunnat tekivät keväällä 2007 kielteiset päätökset hankkeeseen liittymisestä. Tarkoituksenmukaisen toimintamallin rakentamiseen sosiaalipäivystykseen ja kriisityöhön tarvitaan riittävä väestöpohja ja taloudelliset resurssit, joten hieno asia on maakunnan yhteistyömyönteisyys päivystyksen järjestämiseksi mielekkäällä tavalla. Toinen iso onnistuminen hankkeessa on erittäin hyvä yhteistyö Hämeen ammattikorkeakoulun kanssa. Vuoden 2009 alusta käynnistyvät vuoden kestävät (30 opintopistettä) Moniammatillisen kriisityön kehittyvä asiantuntijuus erikoistumisopinnot, joka on ammatillista jatkokoulutusta. Opintojen kuvausosassa todetaan opintojen toteuttamisessa tehdään kiinteää yhteistyötä Hämeenlinnan ja Forssan seudun (nykyisin Kanta-Hämeen) kriisityön hankkeen kanssa kuin myös muiden alueen kriisityön toimijoiden kanssa. Olemme olleet suunnittelemassa sisältöjä ja näitä tarkennamme Hamk:n henkilöstön kanssa edelleen. Tarkoitus on laajentaa kriisityön osaamista maakunnan alueella ja koulutus onkin herättänyt suurta kiinnostusta jo tässä vaiheessa. Tästä hieman lisää kohdassa koulutusyhteistyö. Harmillista on ollut päivystysmallin aikataulutus, joka on varmentunut tulemaan käyttöön aikaisintaan vuoden 2010 alusta. Toki tämä harmi on kääntynyt jo hyödyksi hankkeen edetessä. Alun perin ajatuksena oli saada uusi malli voimaan jo vuoden 2009 alussa, jolloin hankkeen aikana mallia olisi ehditty jo käyttää ja hankehenkilöstö olisi ollut lisäresurssina mallin käyttöön otossa ja sen jatkokäsittelyssä. Toisaalta mallin käyttöönoton viivästyminen on tuonut lisää aikaa keskusteluihin kuntien edustajien ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa ja tämä ei siis ole lainkaan huono asia. Myös Hämeenlinnan tuleva kuntaliitos organisaatiouudistuksineen vie niin paljon voimavaroja Hämeenlinnan ja siihen liittyvien kuntien puolella, että uuden päivystysmallin aloittaminen ottaminen ei vaikuta mahdolliselta vielä vuoden 2009 alusta alkaen. Forssan seudun kunnat eivät myöskään ole varautuneet sosiaalipäivystyksen kuluihin vielä vuoden 2009 budjetteihin. Harmillista hankkeen kannalta on ollut yhteistyön vaikeus Hämeenlinnan poliisilaitoksella toimivan Ankkuri-tiimin kanssa. Kriisityön hankesopimus sekä Ankkurin sopimus linkittävät hankkeen ja Ankkurin toisiinsa ja tarkoituksena on rakentaa mallia, jossa sosiaali- ja kriisipäivystys ja Ankkuri-toiminta voisivat tukea toinen toisensa työtä. Ankkuri pitää tiukasti kiinni nykyisistä työskentelytavoistaan. Ensimmäisen toimintavuoden aikana keskusteluihin yhteistyöstä ja mielekkäästä työnjaosta ei ole yhtä tapaamista lukuun ottamatta päästy. Tapaamisia toki on ollut lukuisia. Sisällöllisiin keskusteluihin ja sitä kautta työnjaon ratkaisuihin pyritään toisen toimintavuoden aikana. Ankkurin ja sosiaalipäivystyksen työskentely tapahtuu eri aikaan, mutta molempiin asiakkaita ohjautuu varsinkin poliisin kautta, joten työnjakoa on mielekästä pohtia. Ankkuri tekee erittäin hyvää ja arvokasta työtä varsinkin nuorten rikoksiin puuttumisissa, eikä tätä työtä sosiaalipäivystys ole missään nimessä kyseenalaistamassa. Ankkurin hyvin toimiva moniammatillisuus kannustaa myös sosiaalipäivystyksen toteuttamiseen moniammatillisesti. 4.2. Hankkeen talousarvio

10 Hankkeen talousarvio on osoittautunut liian pieneksi. Koko kaksivuotisen hankkeen 201 000 euron budjetti tulee ylittymään noin 22 000 eurolla eli reilulla 10 prosentilla. Budjetin ylittyminen johtuu pääosin yleisistä palkankorotuksista sekä ennakoitua suuremmista matkakustannuksista hankkeen laajennuttua Hämeenlinnan seudun alueesta koko Kanta-Hämettä koskevaksi hankkeeksi. Hankkeen aikana on päästy muuttamaan myös edullisempiin vuokratiloihin, joka helpottaa hankkeen toista vuotta. Kaikkinensa ensimmäisen toimintakauden menot ovat olleet 110 746,94 euroa, joista palkkojen osuus on 87,37 prosenttia (96 762,02 euroa). Tilojen ja laitteiden vuokriin on mennyt 8 210,22 euroa ja matkakuluihin 2 412,28 euroa. Palkat, vuokrat ja matkakulut ovat vieneet budjetista täten 96,96 prosenttia. Loppuosa koostuu lähinnä puhelinkustannuksista, hallintokustannuksista (150 euroa kuukaudessa), koulutuksista, toimistotarvikkeista ja kokousten tarjoiluista. Budjetti on erittäin tiukka ja menot on puristettu minimiin. Sama linja jatkuu hankkeen toisen vuoden. 4.3. Hankkeen tavoitteista Hankkeen tavoitteisiin päivystysmallin käyttöönotto vasta vuoden 2010 alusta merkitsee sitä, että kaikkia tavoitteita ei saavuteta. Asiakastyötä ei hankkeen aikana ehditä tehdä, toki asiakastyön tavoitteet ohjaavat päivystysmallin suunnittelua. Niin ikään mallia ei ehditä kokeilla hankkeen aikana. Tärkeimmiksi tavoitteiksi nousevatkin nyt organisaation kannalta tavoitteiksi määritellyt; akuuttipalvelujen ja päivystyksen auttamisketjun eri toimijoiden välisen kiinteän verkoston luominen ja kriisityön roolin selkeyttäminen (tavoite 5) ja moniammatillisen kriisityömallin rakentaminen (tavoite 6). Hankkeen tavoitteet löytyvät sivulta 2. Vaikuttavuuden arviointia uudesta mallista ei voida tehdä (tavoite 7). Nykyisen Hämeenlinnan seudun sosiaalipäivystyksen asiakaspalautteista saadaan asiakkaiden näkökulmia sosiaalipäivystykseen, varsinaista vaikuttavuuden arviointia se ei kuitenkaan ole. Asiakkaiden kokemukset ja näkemykset otetaan huomioon suunnittelussa. Moniammatillisen esimiestiimin rakentamisen (tavoite 8) tarkoituksenmukaisuutta on vielä mietittävä, kun päivystäjien ammatillinen orientaatiotausta selkiää. Vaikkakaan kaikkia hankehakemuksessa määriteltyjä tavoitteita ei ole hankkeen aikana mahdollisuus saavuttaa, ohjaavat ne vahvasti työskentelyä. Päämäärä on kuitenkin selvä ja sitä kohti mennään. 4.4. Toimintamallin muotoutuminen Hankkeessa suunnitteilla oleva toimintamalli on vaihtanut muotoaan toimintavuoden aikana. Syksyllä 2007 sosiaali- ja kriisipäivystysmallia suunniteltiin ns. kaksinapaisen mallin mukaan. Tällöin ympärivuorokautisesti auki olevan lastensuojelulaitoksen yhteydessä toimisi myös sosiaalipäivystys. Päivystäjinä toimisivat ammattikorkeakoulutetut ns. etupäivystäjät, jotka tarvittaessa saisivat konsultointi- ja työpariapua takapäivystäjänä toimivalta sosiaalityöntekijältä, joka myös tekisi tarpeen mukaiset hallintopäätökset. Tätä mallia suunniteltiin olemaan vuoroviikoin Hämeenlinnan perhekeskuksessa ja Forssan Kaarisillassa. Päivystyksen väliviikolla Forssan päivystäjät työskentelisivät Kaarisillassa muuten ja Hämeenlinnan väliviikkolaiset toimisivat varhaisen tukemisen työryhmänä varsinkin lähisuhdeväkivallan osapuolille. Tästä mallista luovuttiin Riihimäen seudun liityttyä hankkeeseen. Toki muutenkin suunnittelua

laajennettiin ottaen huomioon mahdollisuudet päivystyksen järjestämiseen joko terveydenhuollon päivystysten tai poliisitoimen yhteyteen. Kanta-Hämeen keskussairaalassa ei sosiaalipäivystykselle ole tiloja, asiakkaista ei myöskään yhteistyöylilääkäri Veli-Pekka Rautavan mukaan juuri tule Forssan ja Riihimäen seuduilta, joten keskittäminen ei tässä vaiheessa vaikuta mielekkäältä. Forssassa ja Riihimäellä ovat omat päivystävät sairaalat ja näiden yhteydessä vuorotteleva sosiaalipäivystys vaikutti sekavalta. Poliisien ollessa keskeisin yhteistyökumppani sosiaalipäivystyksessä ja poliisipiirin muuttuessa koko Kanta-Hämettä koskevaksi 1.1.2009 alkaen aloimme suunnata suunnittelua poliisilaitoksille. Tätä tukevaa tietoa saimme myös muista Suomessa toimivista toimintamalleista. Olemme hankkeessa suunnanneet suunnittelun kohti poliisilaitoksella toimivaa sosiaalipäivystystä. Päivystys Kanta-Hämeessä vuorottelisi kolme viikon välein Hämeenlinnan, Riihimäen ja Forssan seutukunnilla päivystäjän ollessa fyysisesti Hämeenlinnan, Riihimäen ja Forssan poliisilaitoksilla. Seuraavassa käsittelen perusteluita suunnitelluille päivystysajoille, päivystäjien ammatillista orientaatiota sekä Kanta-Hämeen maantieteellisiä välimatkoja. 11 4.4.1. Päivystysajat Alun alkaen kehitteillä olevan päivystyksen on suunniteltu olevan käytettävissä koko virka-ajan ulkopuolisen ajan. Kun muiden seutujen malleja on kartoitettu, on tullut esiin, että aktiivityönä ympärivuorokautisesti sosiaali- ja kriisipäivystys toimii vain pääkaupunkiseudun isoissa kunnissa Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Näissä kaupungeissa toimivat isot päivystysyksiköt omissa tiloissaan, Espoon päivystyksen olleessa Jorvin sairaalan yhteydessä. Henkilökunnan määrä liikkuu 15-20 päivystäjän välillä. Pääkaupunkiseudun ulkopuolisista suurista seutukunnista Tampereella päivystys päättyy sunnuntaista torstaihin klo 24, Oulussa, Porissa ja Lahdessa klo 22 (Lahdessa sunnuntaisin klo 18). Näissä päivystykset ovat poliisilaitosten yhteyksissä. Turvakotien ja lastenkotien yhteyksissä toimivat päivystykset ovat auki aina myös yöaikaan, jolloin työntekijöiden työnkuvaan kuuluu mahdollisuuksien mukaan muutakin yksikön toimintaa tukevaa työtä kuin päivystystä. Kun suunnittelemme nyt Kanta-Hämeen sosiaalipäivystystä poliisilaitosten yhteyteen, niin muualtakin saatujen kokemusten perusteella vaikuttaa mielekkäältä, ettei arkiyön tunteina ole aktiivipäivystystä. Perustelut tälle ratkaisulle tulevat myös nykyisen Hämeenlinnan seudun varallaolomallin tilastoista. Suunnitelmassa on nyt päivystysajat siten, että päivystys päätyy arki-iltaisin klo 22, perjantaisin ja lauantaisin klo 02 ja sunnuntaisin klo 20. Vuoden 2007 aikana nykyisessä Hämeenlinnan seudun lastensuojelun varallaolopäivystyksessä näiden päivystysaikojen ulkopuolella eli arkiöisin klo 22-08 ja viikonloppuisin klo 02-09 välisenä aikana (sunnuntai-maanantai -öisin klo 20-08) aktiivityötä on ollut 34 eri tapauksessa. Työskentelyyn on käytetty noin 25 tuntia ja varallaoloa on ollut samaan aikaan noin 3100 tuntia, joten jatkuvalle ympärivuorokautiselle päivystykselle ei näytä olevan tarvetta Kanta-Hämeessä. Pääosa yöaikaisista tapauksista (24/34) on ollut sellaisia, jotka eivät täytä päivystyksen kriteerejä sinänsä esimerkiksi perhekeskuksen työntekijä on ilmoittanut aamuyöllä karkuteillä olleen nuoren palautumisesta perhekeskukseen. Kahdeksassa tapauksessa päivystäjä on lähtenyt kotikäynnille välttämättömästä syystä ja kahdessa tapauksessa kyse on ollut puhelimitse hoidetusta, päivystykseen kuuluvaksi katsottavasta tilanteesta. Vuoden 2008 ensimmäisen seitsemän kuukauden aikana välttämättömiä liikkeellelähtöjä nyt suunnitellun päivystysajan ulkopuolella on ollut viisi (yhteydenottoja kaikkinensa 35, joista liikkeellelähtöjä 11). Kolme välttämättömäksi arvioitua kotikäyntiä on alkanut sunnuntaiaamuna klo 8-9 välisenä aikana, joten nämä olisivat hoituneet myös klo 9 jälkeen päivystäjän tullessa töihin. Yksi

puhelinsoitto on arvioitu välttämättömäksi suunnitellun päivystyksen ulkopuolella. Kaikkinensa siis 35:stä yhteydenotosta kuudessa tapauksessa sosiaalipäivystyksen on arvioitu olleen välttämätön yöaikaan. Yhteydenottojen määrä on kasvanut kovasti edellisestä vuodesta. Välttämättömäksi katsottuja työtehtäviä ei kuitenkaan ole juurikaan aikaisempaa vuotta enempää. Vuonna 2007 niitä on ollut 10 ja vuoden 2008 ensimmäisen seitsemän kuukauden aikana kuusi. On syytä miettiä, miten tällaiset tilanteet jatkossa hoidetaan, mahdollisella hälytysrahalla tai muutaman tunnin viiveellä virka-aikana tai viikonlopun päivystysaikana. Varallaolokorvauksia yön yli kestävästä päivystyksestä ei näytä olevan kovinkaan mielekästä maksaa. Tarpeellisempaa ja asiakaslähtöisempää todennäköisesti olisi se, että vastaavat palkkakulut mieluummin käytettäisiin työparityöskentelyyn aktiivityön kiireellisimpinä aikoina. Tätä keskustelua on syytä käydä silloin, kun toimintamallista on jo kokemuksia. 12 4.4.2. Päivystyksen työntekijät Kuten edellä on tullut jo ilmi, sosiaalipäivystystä järjestetään myös moniammatillisesti, ei yksinomaan sosiaalityöntekijöiden voimin. Espoossa ja Vantaalla yksiköiden nimi onkin sosiaali- ja kriisipäivystys, ja työvuorossa sosiaalityöntekijöiden rinnalla on aina kriisityöntekijä. Kriisityöntekijät ovat sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon tai vastaavan koulutuksen suorittaneita. Moniammatillista päivystystä on järjestetty myös ympärivuorokautisesti auki olevissa yksiköissä, turvakodeissa tai lasten vastaanottokodeissa, jolloin sosiaalityöntekijä toimii takapäivystäjänä, jonka saa tavoitettua tarvittaessa. Moniammatillisten päivystysmallien puolesta puhuvat myös sosiaalityöntekijöiden rekrytointiongelmat. Pelkästään virka-ajan ulkopuoliseen sosiaalityöntekijälähtöiseen päivystykseen on ollut erittäin vaikea rekrytoida päteviä sosiaalityöntekijöitä. Tämän ongelman kanssa ovat taistelleet ainakin Päijät-Hämeen sosiaalipäivystys Lahdessa, Keski-Uudenmaan sosiaalipäivystys Järvenpäässä ja Hyvinkäällä sekä Turun seudun sosiaalipäivystys. Oulun seudulla vaihtuva sosiaalityöntekijätyöpari on siirretty iltavuoroon. Ratkaisussa on ollut hyvät ja huonot puolensa. Haittana järjestelyistä organisaation kannalta on ollut iltavuorojen kuormitus työntekijän virka-ajan työskentelyyn, kun työntekijällä on vapaapäiviä iltavuoroista johtuen. Tähän Oulun seudun sosiaalijohtajat pyrkivät löytämään ratkaisun elokuussa 2008. Nykyisessä Hämeenlinnan seudun lastensuojelun varallaolopäivystyksessä päivystysviikkoa edeltää yksi vapaapäivä virka-ajan työstä. Nykyinen mallikin siis kuormittaa virka-ajan työskentelyä. Hämeenlinnan seudulla kannatusta onkin saanut moniammatillinen päivystys; entistä vaikeammin saatavilla olevalla sosiaalityöntekijöiden työpanoksella halutaan turvata virka-aikaisia palveluita. Moniammatillisista päivystysmalleista saatujen kokemusten mukaan noin 80 prosenttia päivystykseen tulevista asioista voidaan hoitaa muun koulutuksen saaneiden päivystäjien toimesta. Sosiaalialan korkeasti koulutettujen työnjakoa on syytä tarkentaa. Päivystystyön luonne sekä sosiaalityöntekijöiden vähäinen määrä ja rekrytointivaikeudet puoltavat moniammatillista päivystystä. Riihimäen ja Forssan seudulla päivystäjien ammatillisesta orientaatiosta ei ole vielä tarkemmin keskusteltu. 4.4.3. Välimatkat ja tavoitettavuus

Koko Kanta-Hämeen kattava sosiaalipäivystys mietityttää välimatkojensa perusteella. Jos päivystysyksiköt sijaitsevat poliisilaitoksilla, on maakunnan kaukaisimpiin nurkkiin jossain tapauksissa noin tunnin matka. Tämä ei kuitenkaan ole kovinkaan epätyypillistä Suomen oloissa. Kanta-Hämeen maakunta ei poikkea Päijät-Hämeen, Kuopion seudun tai Lappeenrannan seudun alueista maantieteellisesti. Myös isoissa kunnissa, esimerkiksi Vantaalla, kestää toisinaan reilun tunnin päästä kotikäynnille päivystysyksiköstä. Välillä poliisikaan ei omissa töissään ehdi paikalle alle tunnissa. Vantaalla päivystäjien ollessa varattuina, puhelut ohjautuvat vastaajaan ja niihin palataan heti, kun se on mahdollista. Myös Tampereella vastaaja on käytössä kiinteässä numerossa, matkapuhelimeen vastataan myös toisen asiakastilanteen aikana, jolloin asiakkaalle kerrotaan palattavan asiaan heti, kun työtilanne sen sallii. Päivystäjän tavoittaminen välittömästi on toivottavaa, muttei sitä voida taata aukottomasti. Välimatkat merkitsevät sitä, että on erittäin tärkeää yhdessä päivystäjien kanssa käydä läpi päivystyksen kiireellisyysluokitus, millaisiin tilanteisiin on syytä lähteä kotikäynnille ja mitkä tilanteet on mahdollista kartoittaa riittävästi puhelimitse tai paikalla olevien ammattilaisten voimin. Sosiaali- ja kriisipäivystys ei kuitenkaan ole luonteeltaan sellaista, että paikalle on ehdittävä muutamassa minuutissa. Tällaisissa tilanteissa poliisi ja sairaankuljetus ovat oikeita viranomaisia. Tampereen sosiaaliasema Paussin mukaan heidän sopimuskuntiensa kanssa liikkeellelähtöjä on ollut vuonna 2007 ainoastaan neljä prosenttia työn hoituessa pääsääntöisesti puhelimitse. Sosiaalipäivystyksen puhelinnumero on Hämeenlinnan ja Riihimäen seuduilla ollut asiakkaille salainen, ts. asiakas on saanut yhteyden sosiaalipäivystykseen hätäkeskuksen 112-numeron kautta. Asiakaslähtöinen palvelu puoltaa julkisen numeron olemassa oloa. Eri yksiköissä on erilaisia käytäntöjä julkisen numeron suhteen. Pääkaupunkiseudun isoissa yksiköissä numero on julkinen, samoin Tampereella ja Kuopiossa. Lappeenrannassa vastaanottokodin numero on julkinen, jonka yhteydessä päivystysyksikkö on. Lahdessa Päijät-Hämeen sosiaalipäivystykseen pääsee 112 numeron kautta. Jos suunnitellaan hankehakemuksessa mainittua kaikille ikäryhmille ja asukkaille asiakaslähtöistä, laadukasta ja helposti saavutettavaa sosiaalipäivystystä, niin puhelinnumeron voisi olettaa olevan julkinen. Kun päivystys on aktiivityötä, niin julkinen numero vaikuttaa mielekkäältä. On syytä kuitenkin pohtia, onko yhden työntekijän mahdollisuus vastata yksin päivystyksestä, jos puheluita alkaa tulla runsaasti. Vastaajan käyttö on kuitenkin mahdollista. Haittana julkisessa numerossa voi olla kenties toistuvasti sinne soittavat ei-niin-kiireelliset asiakkaat. Näitä ei kuitenkaan Vantaan ja Tampereen kokemusten mukaan kuitenkaan juurikaan ole. Toki ongelma voi tätä kautta syntyä. Toisaalta aktiivityössä olevan päivystäjä olisi oikeampi taho tekemään päätöksen sosiaalipäivystyksen tarpeesta kuin hätäkeskuspäivystäjä, joka muuten toimisi portinvartijana. Tähän kysymykseen on syytä palata jatkossa. Päivystysajat, päivystäjät ja palvelun tavoitettavuus ovat keskeisiä rakenteellisia asioita, jotka on otettava huomioon sosiaali- ja kriisipäivystysmallin rakentamisessa. 13 4.5. VIRVE-viranomaisverkkoyhteistyö Etelä-Suomen lääninhallitus asetti Etelä-Suomen Virve-sos ter neuvottelukunnan vuosille 2008-2011. Kanta-Hämeen kriisityön hankkeen projektipäällikkö pyydettiin neuvottelukuntaan jäseneksi Hämeenlinnan seudun edustajana. Virve-sos ter kokouksia on ollut neuvottelukunnalla yksi, jota edelsi Etelä-Suomen aikaisempi työkokous. Neuvottelukunnan tehtävänä on huolehtia viranomaisradioverkon VIRVEn toteutuksen, käyttöönoton, käytön ja toiminnan edellyttämästä

14 yhteistyöstä sosiaali- ja terveydenhuollossa koko Etelä-Suomen lääninalueella siihen liittyvine osa-alueineen. Virve-viranomaispuhelinten kattavuus Kanta-Hämeen kunnissa vaihtelee. Hämeenlinnan seudun varallaolopäivystyksellä on olemassa VIRVE-puhelin, joka ei vielä ole käytössä. Pyrkimys valtakunnallisesti on se, että myös sosiaalipäivystykset ottaisivat VIRVE-puhelimet käyttöönsä. Isoissa kaupungeissa ne ovat pääosin käytössä, seudullisissa päivystysrenkaissa vaihtelevasti. VIRVE-puhelimen etuna sosiaalipäivystyksissä on se, että sosiaalipäivystys on tuolloin samassa verkossa muiden päivystävien yksiköiden, esimerkiksi hätäkeskuksen ja poliisin kanssa. Hätäkeskus tietää tuolloin, missä sosiaalipäivystys liikkuu. Myös suuren onnettomuuden tapahtuessa gsm-verkko tukkeutuu puheluista, jolloin VIRVE-puhelimet toimivat kuitenkin. Asiakaspuheluista ei VIRVE-verkossa hoideta, vaan nimensäkin mukaan kyse on viranomaisten välisestä yhteydenpidosta. Suunniteltavassa Kanta-Hämeen sosiaali- ja kriisipäivystysmallissa VIRVE-viranomaispuhelimet on tarkoitus ottaa käyttöön. VIRVE-soster-aluepääkäyttäjä Tomi Pekkosen kanssa on neuvoteltu Kanta-Hämeen tulevaisuuden näkymistä. Koulutusta on aiheellista järjestää lähempänä VIRVE-puhelinten käyttöön ottoa. Kymeenlaakson ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmaan kuuluu VIRVE-opetusta. Hämeen ammattikorkeakoulun mahdollisuutta osallistua koulutuksen järjestämiseen on alustavasti kysytty. Tähänastinen hyvä yhteistyö Hamk:n kanssa antaa olettaa tähänkin koulutustoiveeseen vastaamista. 4.6. Hankehenkilöstön koulutus, vierailut ja työryhmien jäsenyydet Hankehenkilöstö on osallistunut lähinnä substanssisisältöisiin, maksuttomiin koulutuksiin. Maksullista koulutusta on ollut Valtakunnalliset sosiaalipäivystyspäivät Tampereella ja Lähisuhdeväkivallan sovittelu koulutukset. Muita koulutuksia on ollut liittyen uuteen lastensuojelulakiin, rikosuhripäivystykseen, ehkäisevään mielenterveystyöhön, huumeiden käyttäjien hoitoon ohjaukseen ja maahanmuuttajien trauma- ja kunniaväkivaltakoulutukseen. Valtakunnalliset kriisityön päivät ja nuorisotutkimuspäivät ovat myös lisänneet henkilöstön substanssiosaamista. Näiden lisäksi projektipäällikkö suoritti Hämeen kesäyliopistossa kokoustekniikan ja neuvottelutaidon opintojakson. Vierailuja hankehenkilöstö on tehnyt Lappeenrannan, Kuopion, Espoon ja Keski-Uudenmaan sosiaalipäivystyksiin. Sosiaalipäivystyksen työkokemusta kehittäjä-sosiaalityöntekijällä on Hämeenlinnan seudun mallista (jossa hän on toimii edelleen) ja projektipäälliköllä Lahdesta, Tampereelta ja joitain sijaisvuoroja Vantaan sosiaali- ja kriisipäivystyksestä. Hyvät yhteydet näihin yksiköihin ovat edesauttaneet toimintamallin suunnittelua. Projektipäällikkö on osallistunut Hämeenlinnan perusturvan sosiaalityön johtoryhmä Otavan työskentelyyn. Tämä on helpottanut ajan tasalla pysymiseen sekä Hämeenlinnan sosiaalityön kentällä että tulevan kuntaliitoksen prosessissa. Ankkurisopimuksen mukaan kriisityöhankkeen projektipäällikkö vastaa siitä, että Ankkurin toiminta kytkeytyy tarkoituksenmukaisella tavalla kriisityön hankkeessa kehitettävänä olevaan sosiaalipäivystyksen kokonaisuuteen. Tämän vuoksi osallistuminen esimiestiimin toimintaan on kuulunut projektipäällikölle. Olen myös toiminut Suomen Mielenterveysseuran hallinnoiman Pulinapaja Nuorten kriisit projektin ohjausryhmän puheenjohtajana Lahdessa. Tämä on toiminut näköalapaikkana murrosikäisten nuorten tukemiseen kriiseissä. Työryhmän jäsenyys on siis myös edellä mainittuun Etelä-Suomen Virve-sos ter neuvottelukuntaan. Kehittäjä-sosiaalityöntekijä on jäsenenä Seudullisessa perheväkivallan asiantuntijaryhmässä,

15 Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän kriisiryhmässä, Hämeenlinnan Setlementti ry:n Tukikoti-projektin ohjausryhmässä ja jo päättyneen Lastensuojelun kehittämisyksikön perustamishankkeen projektiryhmässä. 4.7. Yhteistyöneuvottelujen tuloksia Sosiaali- ja kriisipäivystys tarvitsee yhteistyökumppaninsa akuuteissa tilanteissa olevien asiakkaiden saattamiseksi virka-ajan palvelujen piiriin. Päivystyksessä poliisi on keskeisin yhteistyökumppani. Myös sairaanhoidon yhteispäivystykset kohtaavat sosiaali- ja kriisipäivystyksen tarpeessa olevia ihmisiä. Jatkotoimenpiteet riippuvat asiakkaan tuen tarpeesta. Asiakasryhmien monimuotoisuudesta johtuen asiakaspolku voi jatkua esimerkiksi lastensuojelussa, päihdehuollon tai mielenterveyshuollon palveluissa, rikosuhripäivystyksessä tai vanhustenhuollossa. Hankkeen ensimmäisen vuoden aikana yhteistyökumppaneita on kartoitettu ja neuvoteltu yhteistyökuvioista laajasti. Kaikkien kuntien perusturvan avainhenkilöiden kanssa on keskusteltu suunnitelmista ja kartoitettu päivystyksen tarpeet. Kuntien sosiaalitoimistot ja asemat pystyvät ottamaan sosiaalipäivystyksessä asioineet asiakkaat vastaan virka-aikana pääsääntöisesti jo seuraavana arkipäivänä. Myös alueen sairaaloiden päivystyksissä on käyty keskusteluja yhteistyöstä. Vanhustenhuollon ympärivuorokautisia yksiköitä on joka kunnassa, joten vanhus pääsee tarvittaessa yön yli turvaan, jolloin hänen tilannettaan voidaan selvittää virka-ajan puitteissa. Jokaisella seutukunnalla on lastenkoti, joka pystyy vastaanottamaan kiireellisesti sijoitettavat lapset ja nuoret. Hämeenlinnassa toimii Perhekeskus, Forssassa Kaarisilta ja Riihimäellä Mäkikujan perhekoti. Forssan ja Hämeenlinnan A-klinikoiden ja seurakuntien diakoniatyön kanssa on käyty läpi yhteistyön mahdollisuuksia. Myös Hämeenlinnan Setlementti ry:n kanssa on sovittu alustavista käytännöistä rikosuhripäivystyksen sekä maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden turva-asunnon suhteen. Yhteistyötä on viritelty myös Kanta-Hämeen sovittelutoimiston, Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymän psykiatrisen akuuttiosaston ja työryhmän, Hämeenlinnan perheneuvolan ja Erityisasuntosäätiön kanssa. Neuvottelujen sisällöt ovat olleet käytäntöjen suunnittelua, pääosin niin, että päivystyksessä asioineen asiakkaan luvalla sosiaalipäivystyksestä voitaisiin olla yhteydessä kyseiseen yksikköön, välittää asiakkaan tiedot ja sosiaalipäivystyksessä ollut tilanne. Eri yksiköt ovat kertoneet valmiudestaan ja mahdollisuudestaan ottaa asiakkaaseen yhteyden virka-aikana asiakaspolun jatkon turvaamiseksi. Tällöin asiakas akuutissa tilanteessa löytäisi viivytyksettä oikean jatkohoitoyksikön päivystyksessä tehdyn tilannearvioinnin perusteella. Lisäksi mielenterveyskuntoutujille tarkoitettu intervalliasunto Erityisasuntosäätiön asuin- ja toimintakeskus Länsituulessa saattaa olla sosiaalipäivystyksen käytettävissä kiireellisen majoituksen tarpeessa olevalle asiakkaalle, jos asunto on sillä hetkellä vapaana. Henkilökunta on paikalla ympäri vuorokauden. Näitä asiakas- ja prosessilähtöisiä yhteistoimintasopimuksia eri yksiköiden kanssa on syytä kirjata ja virallistaa päivystysmallin muotouduttua. Sosiaali- ja terveydenhuollon sektorilla asiakkaita riittää joka yksikölle. Keskeistä on tueltaan sopivan ja riittävän jatkohoitoyksikön löytäminen. Näitä yhteistyökuvioita hiotaan lisää ja etsitään uusia päivystysmallin muodon kirkastuttua. 4.8. Koulutusyhteistyö

Koulutusyhteistyö on saatu erittäin lupaavaan alkuun Hämeen ammattikorkeakoulun hoitotyön ja sosiaalialan koulutusohjelmien kanssa. Hämeen ammattikorkeakoulu aloittaa Moniammatillisen kriisityön kehittyvä asiantuntijuus (30 op) erikoistumisopinnot tammikuussa 2009. Koulutuksen tavoitteena on saada valmiudet toimia kriisityössä asiantuntijana. Työssä korostuu dialogisuus, verkostot ja moniammatillisuus. Opintojen toteuttamisessa Kanta-Hämeen kriisityön hanke on kiinteässä yhteistyössä myös siten, että opintojen sisältöihin on mahdollista vaikuttaa. Koulutukseen otetaan noin 20 ammattikorkeakoulututkinnon suorittanutta henkilöä, joilla on vähintään vuoden mittainen työkokemus. Koko erikoistumisopinnot suorittaneiden opiskelijoiden lisäksi osaan koulutuksen moduuleista voidaan ottaa myös ylimääräisiä opiskelijoita. Näin ollen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla olisi mahdollisuus myös täsmäkoulutukseen valitsemassaan moduulissa. Tarkoituksena on saada myös debriefing-koulutus osaksi erikoistumisopintoja. Koulutus on herättänyt suurta mielenkiintoa koko Kanta-Hämeen alueella yhteistyökumppaneiden keskuudessa. Koulutus kestää vuoden 2009 (noin kaksi lähipäivää kuukaudessa), jonka jälkeen alueella on lukusia kriisityön koulutuksen läpikäyneitä ammattilaisia resursseina joko päivystäjinä tai jatkotyöskentelyssä. Erikoistumisopinnot palvelevat ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita henkilöitä, heidän asiakkaitaan ja työyhteisöään. Kanta-Hämeen eri yksiköissä on myös ammatillisen perustutkinnon (ns. toisen asteen koulutus) suorittaneita henkilöitä. Heidän kouluttautumismahdollisuuksien lisäämiseen on tullut työnantajapuolelta toivomuksia. Tähän haasteeseen toivomme löytävämme ratkaisun joko Hämeen ammattikorkeakoulun tai/ja koulutuskeskus Tavastian kanssa. 16 4.9. Arviointi Hankehakemuksen mukaan hankkeen aikana kerätään tietoa ja arvioidaan kehitettävän kriisityön mallin toimivuutta. Laadullinen arviointi toteutetaan mm. asiakas- ja työntekijähaastatteluin hankkeen alku- ja loppuvaiheessa. Määrällinen arviointi perustuu hankkeen aikana koottuun tilastotietoon. Arviointikriteerit on laadittu siinä vaiheessa, kun on ollut oletuksena ehdittävän saada sosiaali- ja kriisipäivystysmalli jo käytäntöön. Arviointia tehdään tietysti jatkuvasti, vaikkakaan aikataulu ei ole alkuperäisen suunnitelman mukainen. Eri työntekijäryhmien kanssa on oltu tiiviissä vuorovaikutuksessa ensimmäisen vuoden aikana. Asiakaspalautteiden keräämisen tavat ja aikataulu ovat varmistuneet. Tilastotietoja on kerätty lähinnä keskeisiltä yhteistyökumppaneilta; poliisilta ja hätäkeskukselta. Lisäksi hankehakemuksen mukaan itsearviointi tapahtuu hankkeen loppuvaiheessa. Vertaisarviointia on tarkoitus tehdä ainakin yhden sosiaalipäivystyshankkeen kanssa ja ulkoinen arviointi on tarkoitus ostaa ulkopuoliselta tutkimusorganisaatiolta. Itsearviointia tapahtuu jatkuvasti rakentavan ja kriittisen suhtautumisen myötä suunnitteilla olevaan toimintamalliin. Varsinaista vertaisarviointia yhdessä sovituin kriteerein ei ole vielä tehty, mutta tiiviit ja yhteistyömyönteiset yhteydenpidot ovat olleet varsinkin Oulun, Lappeenrannan, Tampereen ja Lahden päivystysten kanssa. Näiltä yksiköiltä saaduista tiedoista on ollut äärimmäisen suurta apua mallia rakennettaessa. Ulkopuoliselta tutkimusorganisaatiolta ostettava ulkoinen arviointi tultanee käsittelemään ohjausryhmässä, onko siihen mahdollisuutta hankkeen budjetin ollessa erittäin niukan. Hankkeessa raportointi hankkeen hallinnoijalle ja lääninhallitukselle tapahtuu edistymisraportin merkeissä neljän kuukauden välein. Kanta-Hämeen kuntien perusturvajohtajille on mennyt tiedotteita hankkeen etenemisestä ja myös hankkeen taloustilanteesta. Jatkossa on syytä tehdä entistä tiiviimpää

17 yhteistyötä myös kuntien perusturvalautakuntien kanssa. 4.10. Ohjausryhmä ja projektiryhmä Hankkeen ohjausryhmä on kokoontunut ensimmäisenä toimintavuotena neljä kertaa. Ohjausryhmän ensimmäisessä kokouksessa sen tehtäväksi määriteltiin hankkeen edistymisen ohjaus ja valvonta, tarvittaessa hankkeen uudelleen suuntaaminen, hankesuunnitelman päivitysten hyväksyntä ja esittäminen sekä hankkeen raporttien ja tulosten käsitteleminen ja hyväksyntä. Ohjausryhmän jäsenet sitoutuivat antamaan asiantuntemuksensa hankkeen käyttöön sekä välittämään hankkeessa saatua tietoa organisaatioihinsa ja toimimaan linkkinä sidosryhmiin. Ohjausryhmän kokoonpanossa on ollut jonkin verran muutoksia. Mukana ovat seuraavat osallistujat, suluissa olevat eivät enää toimi ohjausryhmässä: Leppänen, Eija (pj.) sosiaalityön johtaja Hämeenlinnan kaupunki (Aapio, Lasse poliisipäällikkö) Hämeenlinnan kihlakunnan poliisilaitos Salmela, Martti apulaispoliisipäällikkö Heinonen, Raimo joht. psykologi Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymä Hopearuoho, Tommi viestipäällikkö Hämeen hätäkeskus (Ilonen, Pasi sosiaalityön johtaja) Janakkalan kunta (Lehtisaari, Anu vs. sosiaalityön johtaja) (Kovasin, Merja ylitarkastaja) Etelä-Suomen lääninhallitus Arvonen, Anne ylitarkastaja Leppänen, Leena perusturvajohtaja Forssan kaupunki Pohjalainen, Sisko sosiaalityöntekijä Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymä Rautava, Veli-Pekka yhteistyöylilääkäri Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri Räkköläinen, Leila palvelualuepäällikkö Riihimäen kaupunki Sarkkola, Tuula (siht.) kehittäjä-sosiaalityöntekijä Hämeenlinnan seudun kriisityön hanke Varkemaa, Riitta (siht.) projektipäällikkö Hämeenlinnan seudun kriisityön hanke Ylikerälä, Sirpa vs. sosiaalijohtaja Hauhon kunta Yli-Pirilä, Pia psyk. sairaanhoitaja, Suomen Punainen Risti kriisi- ja traumaterapeutti Ohjausryhmä on määritellyt kiireellisyysluokituksen sosiaalityön ja kriisityön tilanteihin ts. minkälaisiin tilanteisiin sosiaali- ja kriisityön päivystyksessä saatetaan joutua. Ohjausryhmässä on käyty keskustelua eri päivystysmallien rakenteista ja järjestelyistä. Ohjausryhmä laati myös edellä mainitun kannanoton Kanta-Hämeen sosiaalijohtajien kokoukseen 21.2.2008. Projektiryhmä Hankkeelle on nimetty myös projektiryhmä, joka kokoontui ensimmäisen kerran tammikuussa 2008 ja kahdesti vielä kevään aikana. Projektiryhmän tehtävänä on toimia rakennettavan päivystysmallin psykososiaalisen toiminnan kehittämisen tukena. Projektiryhmässä toimivat: Hänninen, Marja johtava sos.tt lastensuojelun sosiaalityö/hämeenlinna Kaipiainen, Anneli osastonhoitaja KHKS/yhteispäivystys Kärkkäinen, Mirja-Liisa joht. sos.terapeutti A-klinikkasäätiö, Hämeenlinna

18 Peipinen, Merja johtaja Kaarisilta, Forssa Salonen, Martti vanhempi konstaapeli Hämeenlinnan poliisilaitos Sarkkola, Tuula (pj.) kehittäjä-sos.tt Kriisityön hanke Theis, Arja johtava sos.tt aikuissosiaalityö/hämeenlinna Varkemaa, Riitta projektipäällikkö Kriisityön hanke Riihimäen seudun liityttyä hankkeeseen päätettiin laajentaa projektiryhmää Hausjärven vs. perusturvajohtaja Sari Aallolla. Samalla projektiryhmään kutsuttiin Humppilan kunnan avopalveluohjaaja Päivi Puhtila. Projektiryhmässä on edustettuna avainhenkilöitä sosiaali- ja kriisipäivystyksen ennakoitujen eri asiakasryhmien kannalta. Eri asiakasryhmien virka-ajan ulkopuoliset tuen tarpeet tulevat näin huomioon otetuksi. 5. SUUNNITELMAT HANKKEEN TOISELLE VUODELLE 5.1. Ankkurityön laajeneminen Riihimäen ja Forssan poliisilaitoksille Kanta-Hämeen kihlakunnan poliisilaitos aloittaa toimintansa 1.1.2009. Koska Hämeenlinnan poliisilaitoksella toimiva moniammatillinen Ankkurityö on osoittautunut toimivaksi työmuodoksi, on poliisin intressissä ollut toimintamallin laajentaminen myös Riihimäen ja Forssan poliisilaitoksille. Riihimäen seudulla suunnittelu on jo pitkällä. Poliisilaitoksen sosiaalityöntekijä on aloittanut työt 1.8.08 ja Ankkuritiimiä suunnitellaan ja rakennetaan jo olemassa olevista resursseista käsin. Forssan seudun sosiaalijohtajat ovat niin ikään aloittaneet neuvottelut sosiaalityöntekijän saamiseksi poliisilaitokselle ja sitä kautta myös Ankkuritoiminnan virittämistä myös Forssan seudulle. Neuvotteluja jatketaan elokuussa 2008. Hämeen liiton neuvotteleva virkamies Hannu Saarinen on kertonut mahdollisuudesta saada määräaikaista rahoitusta toiminnan aloittamiseksi. Mahdollista on, että Riihimäen ja Forssan seudut tekevät yhteisen rahoitushakemuksen Hämeen liitolle rahoituksen saamiseksi sekä Riihimäen että Forssan Ankkuri-työlle. Ankkuritoiminnan laajeneminen on tärkeää sosiaali- ja kriisipäivystystä suunniteltaessa, koska myös Ankkuri toimii poliisilaitoksella, mutta lähinnä virka-aikana. Se on mielekäs yhteistyökumppani asiakkuuksienkin siirrossa ja suunnitteilla olevien Riihimäen ja Forssan Ankkureiden sosiaalityöntekijät voisivat osan työstään toimia sosiaalipäivystäjinä seuduillaan. Kaikkinensa Ankkuritoiminta on tuonut luontevan yhteistyöväylän sosiaalitoimelle ja poliisille. Asiakkaille tämä merkitsee entistä nopeampaa tuen saamista akuuteissa tilanteissa sekä asiakkuuden siirtymistä oikealle viranomaiselle aikaisempaa joustavammin. 5.2. Maakunnallisen sosiaalipäivystyksen mallin rakentaminen Hankkeen keskeinen tavoite on toimintamallin rakentaminen sosiaali- ja kriisipäivystykseen. Tämä tavoite ohjaa selkeästi toista hankevuotta myös. Tällä hetkellä sitä suunnitellaan siten, että sosiaalipäivystys toimisi kiertävänä joka seutukunnalla. (Tätä suunnitelmaa on osittain käyty läpi kohdassa 4.4. Toimintamallin muotoutuminen.) Yhdestä päivystysviikosta vastaisi Hämeenlinnan, toisesta Riihimäen ja kolmannesta Forssan seutu. Päivystys toimisi tuolloin aina paikallisella

19 poliisilaitoksella ja päivystysnumero olisi sama, oli päivystys sitten millä tahansa näillä poliisilaitoksista. Päivystykseen osallistuisivat sosiaalityöntekijöinä Hämeenlinnassa nykyistä seudullista varallaolopäivystystä koordinoiva seudullinen sosiaalityöntekijä, Riihimäellä ja Forssassa poliisilaitoksella toimiva sosiaalityöntekijä. Muiden päivystäjien osuutta suunnitellaan. Kukin kolmesta seutukunnasta etsisi sille sopivat sosiaalipäivystäjät. Hämeenlinnan seudulla moniammatillinen muoto on saanut perusturvajohtajien kannatuksen. Jos tämä malli tulee hyväksytyksi, päivystykseen halukkaita ammattikorkeakoulutuksen suorittaneita ammattilaisia tarvitaan kolmesta neljään henkilöä. Näitä saattavat olla perhekeskuksen ohjaajat, Hattulan ja Janakkalan kuntien sosiaaliohjaajat sekä Hämeenlinnaan liittyvien kuntien sosiaaliohjaajat. Myös Ankkurin sosiaalityöntekijän mahdollisuutta osallistua päivystykseen selvitetään. Riihimäen seudulla päivystäjinä toimisi poliisilaitoksen sosiaalityöntekijä ja kolmesta neljään muuta päivystäjää. Ainakin Riihimäen lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä oli huhtikuussa mielenkiintoa päivystykseen. Riihimäellä on syytä miettiä, keitä päivystäjät olisivat. Kenties Riihimäen seutu hoitaisi päivystyksen sosiaalityöntekijöiden voimin tai esimerkiksi Ankkurin myötä ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita henkilöitä rekrytoitaisiin mukaan. Ongelmaa ei siinä ole, jos Riihimäen seutu hoitaisi päivystyksen sosiaalityöntekijöiden toimesta. Tällaisessa mallissa saataisiin myös kokemusta sekä sosiaalityöntekijälähtöisestä kuin moniammatillisesta päivystyksestä. Forssan seudulla mietitään, keitä mahdolliseen päivystykseen osallistuisivat poliisilaitoksen sosiaalityöntekijän lisäksi. Hoituisivatko päivystysvuorot sosiaalityöntekijöiden siirtymisellä iltavuoroon? Mikä on mahdollisen Ankkurin ja kenties mahdollisen psykiatrisen sairaanhoitajan osuus päivystyksessä? Näitä kysymyksiä on tarkoitus ratkoa toisen hankevuoden aikana. Suunnitellussa mallissa päivystäjinä olisi siis sosiaalityöntekijöitä ja sosiaalityöntekijän takapäivystyksellä päivystäviä sosionomi amk -, psykiatrinen sairaanhoitaja tai muun vastaavan koulutuksen saaneita henkilöitä. Hämeenlinnan seudun nykyisen varallaolomallin päivystäjiä varallaolomallinen päivystys on kiinnostanut jatkossakin. Ammattikorkeakoulutetulla päivystäjällä olisi konsultaatiomahdollisuus takapäivystäjänä toimivalta sosiaalityöntekijältä. Sosiaalityöntekijän ollessa työvuorossa yksin on syytä miettiä yhteistyötä esimerkiksi Päijät-Hämeen sosiaalipäivystyksen kanssa, jossa niin ikään päivystää sosiaalityöntekijä yksin. Tällainen vastavuoroinen konsultaatiomalli hyödyntäisi molempia. Se olisi mahdollista järjestää myös ilman ylimääräisiä kustannuksia. Myöhemmin, kun VIRVE-verkkoon saadaan erikseen puheryhmä sosiaalipäivystyksille, on mahdollista tätä verkkoa käyttäen konsultoida muita sosiaalipäivystysyksiköitä eri puolelta Suomea. Osa Etelä-Suomen läänin päivystysrenkaista on jo muodostanut sosiaalipäivystyksen puheryhmän. Takapäivystäjiä malli tarvitsee kahdeksasta yhdeksään, jotta riittävä rutiini päivystykseen syntyisi. Tästä syystä myöskään varsinaisten päivystäjien määrä ei ole syytä kasvattaa liian suureksi. Riittävä määrä lienee kaikkinensa neljästä viiteen päivystäjää per seutukunta, jolloin mahdolliset sairauslomat ja vuosilomat eivät aiheuta ongelmaa. Hämeenlinnan seudullinen sosiaalityöntekijä vastaisi koko päivystyksen koordinoinnista, työvuoroista, koulutuksesta, työnohjauksesta ja muista käytännön asioista. Varsinkin yhteinen visio sosiaalipäivystyksestä sekä jatkuva täsmäkoulutus ovat tärkeitä ja näiden toimivuus kuuluisi koordinaattorin tehtäviin. Päivystäjät olisivat päivystysviikkojen välillä omissa töissään. Päivystysviikolla päivystävään yksikköön työvuoroja olisi 10, koska kyseessä ei ole ympärivuorokautinen päivystys. Työvuorot olisivat sosiaalityöntekijän (poliisilaitoksen tai seudullinen

20 koordinaattori) ja muiden noin kolmen neljän päivystäjän hoidettavissa. Tietoliikenneyhteydet on mahdollista järjestää samalle tietokoneelle, vaikkakin Kanta-Hämeen kunnilla on käytössä useampia tietojärjestelmiä. Kuntien perusturvalautakunnat tai johtavat virkamiehet päättävät tahoillaan käyttöoikeuksien myöntämisestä sosiaalipäivystykseen. Päijät-Hämeen sosiaalipäivystyksessä on käytössä kaikkien kuntien ohjelmat, Tampereella lähimpien kuuden kunnan ohjelmat Tampereen ohjelman lisäksi. Nämä helpottavat asiakkaan tilanteen arviointia, mutta eivät ole välttämättömiä, keskeistä on päivystäjien ammattitaito akuuteissa tilanteissa. Lastensuojelulain mukaisten hallintopäätösten tekemiseen tarvittavien toimintavaltuuksien myöntäminen päivystyksen sosiaalityöntekijöille ei ole hankalaa. Tätä käytetään jo nyt Hämeenlinnan ja Riihimäen seuduilla. Päivystävä sosiaalityöntekijä saadaan näin toimivaltaiseksi koko Kanta-Hämeessä. Jos kaikki Kanta-Hämeen kunnat lähtevät mukaan yhteiseen sosiaalipäivystysmalliin, näyttää sen kustannuksiksi tulevan kaikkinensa reilut 1,3 euroa per asukas. Nykyinen varallaolomalli Hämeenlinnan seudulla on tätä mallia kalliimpi, vaikka se palvelee vain lastensuojelun tilanteissa. Kolmen päivystysmallin ylläpitäminen samanaikaisesti yhden maakunnan alueella ei ole mielekästä, ei kustannusten eikä myöskään työhön liittyvän ammattitaidon, rutiinin ja sen myötä laadun kannalta. Toimintamallin rakentaminen on pitkäjänteistä palapeliä. Jokaisella seutukunnalla käydään neuvotteluja kokonaisuudesta sekä oman kolmanneksen hoitamisesta. Malliin mukaan lähdöstä päättävät kuntien perusturvalautakunnat. Syksylle on sovittu työkokoukset jokaiselle seutukunnalle. Hämeenlinnan seudun varallaolomallin nykyisten päivystäjien kanssa on myös sovittu oma työkokouksensa. 5.3. Kriisityön mallin rakentaminen seutukuntien vahvuudet huomioon ottaen Tällä hetkellä jokaisella Kanta-Hämeen seutukunnalla kriisityötä järjestetään oman mallin mukaan. Akuutissa kriisissä olevan henkilön tukemiseen vaikuttaisi mahdolliselta luoda yhtenäinen linja sosiaalipäivystyksen kautta, mutta jatkotoimenpiteiden järjestäminen vaikuttaisi jatkossakin asiakkaan sekä palvelurakenteen kannalta mielekkäältä hoitaa seudullisesti. Joka päivää vuodessa koskevan sosiaalipäivystyksen suunnittelu on hankkeessa keskeisellä sijalla. Sen rinnalla suunnitellaan kriisityön mallia, joka kuitenkin vaikuttaa sosiaalipäivystystä pienemmältä palalta koko mallissa. Seutukunnan vahvuudet (esimerkiksi Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymän sairaalan psykiatrian akuutin osaston toimivuus) on syytä ottaa huomioon. Riihimäen seudulla on taas vahvat perinteet yhteistyöstä Hyvinkään kriisikeskuksen kanssa. 5.4. Asiakaspalautteen kerääminen Ensimmäisen hankevuoden loppupuolella päätimme kerätä asiakaspalautetta nykyisen Hämeenlinnan seudun varallaolopäivystyksen asiakkailta. Asiakkuudet ovat alkuvuodelta 2008, jolloin sosiaalipäivystyksen tapahtumiin on jo jonkin verran etäisyyttä. Palaute kerätään elokuun 2008 aikana. Tarkoituksena on pyytää asiakkaita arvioimaan sosiaalipäivystyksen toimivuutta ja/tai toimimattomuutta. Asiakkailta toivotaan myös parannusehdotuksia ja toiveita koko Kanta-Hämettä koskevaan suunniteltavaan sosiaali- ja kriisipäivystysmalliin.