Vasen Helsingin Vasemmistoliiton vaalilehti 2011 Vasemmisto vaatii: hyvinvointia läheltä! Espoo, Helsinki ja Vantaa pitäisi liittää Kauniaisiin, jolloin saataisiin alhainen veroäyri eikä yhtään työtöntä, tiivistää Pekka Saarnio kyynisesti jo pitkään jatkuneen metropolikeskustelun. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, vaan kyse on siitä, miten yhteiset rahat jaetaan. Vasemmisto tavoittelee metropoliratkaisussa Helsingin ja koko seudun asukkaiden palvelujen parantamista, sanoo Outi Ojala. Palvelut on saatava läheltä, ja työvoimaa on oltava riittävästi. Työntekijöiden määrässä säästäminen aiheuttaa vain lisää ongelmia. Vasemmisto haluaa parantaa myös kaupunkilaisten mahdollisuuksia vaikuttaa omiin asioihinsa. Seutuvaltuuston ja kaupunginosavaltuustojen perustaminen pitäisi ottaa vakavaan harkintaan, kehottavat ehdokkaat. Sivu 8 Esko Seppänen ja Heikki Patomäki: Ihminen vapaaksi, ei pääoma! Koko ajan puhutaan pääoman vapauttamisesta, mutta samaan aikaan ihmiset tuntevat olevansa säädellympiä, nurkkaan ahdettuja, vapautensa ja demokraattiset oikeutensa menettäneitä, viisaat miehet sanovat. Sivu 2 Tässä puolueessa kaikki pelaa! Vasemmiston puheenjohtaja Paavo Arhinmäki järjesti ensimmäisen lakkonsa jo ekaluokalla. Sittemmin hänestä on kasvanut väsymätön hyvinvointivaltion puolustaja, joka tekee politiikkaa ihmisten kanssa ja heidän vuokseen. Parhaat ideat tulevat aivan tavallisilta ihmisiltä, hän sanoo. Tunnetusti myös futis on Arhinmäen sydäntä lähellä. Politiikasta jäävän vapaaaikansa hän käyttää mieluiten jalkapallon seuraamiseen kotona ja kaukomailla. Hän muistelee lämmöllä myös nuoruutensa turnausmatkoja ja joukkueessa syntyneitä, lämpimiä toverisuhteita. Sivu 4 Todellisia vaalivauvoja Kirsi Pihlajan tytär syntyi edellisenä vaalipäivänä viisi minuuttia ennen uurnien sulkemista, ja joulukuussa syntynyt poika pääsee kampanjointiin mukaan. Sivu 13 Ihonväriin katsomatta Suomalais-etiopialaisesta kodista oleva Hanna Mithiku menestyi seurakuntavaaleissa. Kevään eduskuntavaaleissa hän on vasemmiston ehdokas. Sivu 16 Kulttuuri OTTAA TAAS KANTAA Taide ja kulttuuri edistävät yhteistä hyvää jo pelkällä olemassaolollaan, sanoo tuottaja Aino Halonen. Aina kitara aseen voittaa, tiivistää Ainon äiti Aulikki Oksanen. Musiikki on näkymätön mutta voimakas vaikutuskanava. Maailma olisi aika lailla kehnompi paikka ilman vaikkapa Bob Dylania, sanoo Paleface. Tarkoitus parantaa maailmaa on yhtä arvokas pienenä ajatuksena yksityisen ihmisen päässä kuin vallankumouksena, toteaa Silvia Modig. Kulttuuri on jälleen kerran muuttumassa sosiaalisesti osallistuvaksi, jopa yhteiskunnallisesti taistelevaksi, sanoo Atte Blom. sivu 18 Integrationen har lyckats när den första romanen på somali vinner Finlandiapriset skriver Martina Reuter. SiDAN 15
Pääoman vapaudesta ihmisten vapauteen Kun Esko Seppänen ja Heikki Patomäki kohtaavat, puhe kääntyy kuin itsestään talouteen ja kapitalismin kriisiin. Kaikesta miehet eivät ole yhtä mieltä, mutta kummankin mielestä on selvää, että yksityistäminen johtaa vain tehottomuuteen ja elämänlaadun huononemiseen. Teksti Marja Sulin kuva Miguel Vera Kilpailu on päivän sana. Joka puolella kilpailutetaan ja ulkoistetaan, tavoitellaan säästöjä ja tehokkuutta. Laitoksia ja liikelaitoksia on yhtiöitetty ja yksityistetty kilpaa, ja valtio omistaa yhtiöistään yhä vähemmän. Myymistään Fortumin osakkeista valtio sai 1 640 miljoonaa euroa, mutta ostajat ovat jo saaneet vastineeksi 4 000 miljoonaa osinkoina. Osakkeiden arvo taas on noussut 1 640 miljoonasta yhdeksäksi miljardiksi, helmikuussa ilmestyvää muistelmateostaan viimeistelevä Esko Seppänen laskeskelee. Eli jos yksityistämisratkaisua on perusteltu tavoitteella saada valtiolle rahaa, argumentti on ollut väärä, kiteyttää Helsingin yliopiston kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki. Hän päätti lähteä Vasemmistoliiton kansanedustajaehdokkaaksi kohdattuaan Australiasta palaamisensa jälkeen entistäkin eriarvoisemman ja aggressiivisemman suomalaisen todellisuuden. Moni asia oli parin vuoden aikana muuttunut muutaman piirun huonompaan suuntaan. En ole ollut aikaisemmin mukana puoluepolitiikassa, mutta olen toiminut monissa kansalaisjärjestöissä ja erilaisissa vastarintakampanjoissa. Ajattelin, että ehkä on aika koettaa vaikuttaa asioiden kehitykseen myös politiikan kautta. Hyvä päätös, sillä taloudellista osaamista tässä talossa ei ole liikaa, kehaisee kansanedustaja Markus Mustajärvi (vas) huomattuaan Seppäsen ja Patomäen eduskunnan kahvilassa ja poikettuaan tervehtimään. Kilpailu ei tuota tehokkuutta Australian Melbournesta muuttaa takaisin koko Patomäen perhe. Neljästä lapsesta kaksi nuorimmaista tytärtä ovat vielä alaikäisiä. Heillä on edessään paluu suomalaiseen koulujärjestelmään, joka ei ole pätkätöihin turhautuneine opettajineen, liian suurine luokkakokoineen ja einesaterioineen lainkaan sellainen kuin isä toivoisi. Täällä säästetään ja luodaan tehokkuutta tekemällä isompia kouluja ja pihistämällä jopa kouluruoasta. Kuitenkin järkevin pitkän aikavälin investointi Suomen tulevaisuuteen on lapsiin ja nuoriin panostaminen, Patomäki sanoo. Aivan sama kummallinen tehokkuusajattelu ajaa eläkeläiset ahdinkoon. Kun terveys huononee, vaikeudet kasvavat. On erittäin huolestuttavaa, ettei elämän lopussa saada ihmisarvoista hoitoa ja hoivaa, Seppänen huomauttaa. Keskustelukumppani nyökyttelee: on selvää, että ihmisarvoinen elämä on turvattava kaikille. Eikä sitä tehdä luomalla systeemi, jossa joku voi tehdä yksityistä voittoa toisten kustannuksella. Kaiken yksityistämisen, ulkoistamisen ja kilpailuttamisen takana on kilpailun ihannointi, käsitys, että kilpailu johtaa aina hyvään lopputulokseen ja tehokkuuteen. Kuitenkin nimenomaan koulutukseen ja terveyteen liittyvissä organisaatioissa on nähty, että lopputulos on täysin päinvastainen: työn mielekkyys katoaa, byrokratia lisääntyy ja organisaatio tuottaa vähemmän, Patomäki sanoo. Seppänen innostuu pohtimaan, onko yksityislääkärin 10 minuutin vastaanotto potilaan kannalta tehokkaampi kuin terveyskeskuslääkärin vartti. Niinpä. Tavoitteet ovat johtaneet Myymistään Fortumin osakkeista valtio sai 1 640 miljoonaa euroa, mutta ostajat ovat jo saaneet vastineeksi 4 000 miljoonaa osinkoina. siihen, että itse asia, kuten terveys tai oppiminen, korvataan mittaamalla asiakaskäyntien tai tutkintojen määrää. Tasolla tai laadulla ei ole väliä, Patomäki naurahtaa. Syitä, ei syntipukkeja Seppänen paljastaa päätyvänsä muistelmissaan siihen, että vasemmiston on vallattava uudelleen vapaus, annettava käsitteelle oikeanlainen sisältö. Totta. Koko ajan puhutaan pääoman vapauttamisesta, mutta samaan aikaan ihmiset tuntevat olevansa säädellympiä, nurkkaan ahdettuja, vapautensa ja demokraattiset oikeutensa menettäneitä. Tyytymättömyys näkyy liikehdintänä, protestimielialana, joka ennakoi perussuomalaisille suurta vaalivoittoa. Konkari Seppänen heittää tulokkaalle pohdittavaksi, mitä Vasemmistoliiton pitäisi tehdä kamppaillakseen samoista tyytymättömän keskiluokan äänistä. Minusta olisi tärkeää saada ihmiset ymmärtämään taustoja: miten sekä työllistämis- että talouspolitiikka tuottavat niitä ongelmia, joita he kohtaavat arjessaan. Kun asema tuntuu uhatulta, on helppo löytää syntipukkeja, Patomäki vastaa. Esko Seppänen ja Heikki Patomäki ovat yhtä mieltä siitä, että vaalirahoituksen pitää olla läpinäkyvää ja julkista. Vanhaa konkaria ja uutta tulokasta yhdistää myös Nato-vastaisuus. Kansainvälisessä yhteistyössä Patomäki näkee mahdollisuuden, mutta Seppänen on epäilevä. Mahdottomasta mahdolliseksi Kun Heikki Patomäki vuonna 1998 osallistui Pariisissa attacin perustavaan kokoukseen ja alkoi kampanjoida Tobinin veron eli valuutanvaihtoveron puolesta, hanketta pidettiin mahdottomana. Nyt valuutanvaihtoveroa ollaan tosissaan ottamassa käyttöön. Veromalli, jota ollaan toteuttamassa, ei vastaa kaikkea sitä, mitä globaali kansalaisyhteiskunta on ajanut. Siitä huolimatta hankkeen eteneminen on tärkeää, koska se osoittaa, etteivät mitkään Tobinin veroa vastaan esitetyt argumentit ole koskaan olleet päteviä, Patomäki sanoo. Enää on vain kysymys siitä, miten globaalit verot kuten valuutanvaihtovero tai kasvihuonepäästövero toteutetaan, kuinka kunnianhimoisia tavoitteita niillä yritetään ajaa ja kuinka demokraattisesti asiat organisoidaan. Kun Pandoran lipas kerran avataan ja luodaan globaaleja veroja, avautuu samalla kokonaan uudenlaisen maailmanpolitiikan mahdollisuus, Patomäki visioi. Hänen mielestään Vasemmistoliiton ei pidä lähteä mukaan syntipukkikeskusteluun vaan olisi keskityttävä löytämään syitä, jotka ovat tilanteen aiheuttaneet. Pikemminkin tehtävämme olisi laajentaa solidaarisuuden kenttää yli valtionrajojen ja osallistua yhteisen politiikan tekoon, jotta maailmanlaajuinen kapitalismi voitaisiin saada sellaiseen tilaan, että sitä voidaan demokraattisesti kontrolloida, säätää ja ohjata. Kun Esko Seppänen aikoinaan vuonna 1987 asettui ehdolle, hänen vaaliteemanaan oli kapitalismin epäoikeudenmukaisuus. Itse asiassa Suomi oli silloin 23 vuotta sitten varsin tasavertainen, kehitys on mennyt taaksepäin ja tuloerot ovat vain kasvaneet, huomauttaa Patomäki, joka Seppäsen tavoin kannattaa progressiivista verotusta. Tosin verotuksen oikeudenmukaisuutta ei saada kuntoon ilman globaaleja toimenpiteitä. Jos veroparatiiseja ja muita tapoja kiertää veroja ei suljeta, systeemi vuotaa pahasti, vaikka Suomen oma verolainsäädäntö olisi kunnossa, hän muistuttaa. Kohti globaalia solidaarisuutta Europoliittisesti Heikki Patomäki ei ole aivan niin kriittinen kuin Esko Seppänen, vaikka näkeekin pelkän uusliberalismin varassa keikkuvan eu:n esteenä uudenlaisten globaalien instituutioiden tiellä. Tällaisten instituutioiden kautta maailmantaloutta voitaisiin säädellä ja ohjata uusille kestävän ja oikeudenmukaisen kehityksen urille. eu ei kuitenkaan ole kiveen hakattu olio, jota ei voisi muuttaa. Muutos voi tulla myös kriisin kautta, ja siksi Eurooppa-visio, suunnitelma toisenlaisen eu:n varalle, on tärkeä, hän painottaa. Seppänen patistelee Patomäkeä laatimaan kiireesti kriisisuunnitelmia, koska vasemmistolla ei niitä vuonna 2008 alkaneen kapitalismin kriisin varalta ollut. Tosin kriisikään ei ole vielä ohi. Se alkaa vasta vähitellen näkyä reaalitaloudessa, Seppänen huomauttaa ja ennustelee maailmanlaajuisen talouskriisin puhkeavan viimeistään vuosikymmenen loppupuolella. Ennustukseen kansainvälisen politiikan ja globalisaation tutkijan on helppo suhtautua vakavasti, ja itse asiassa hänellä on jo pitkään ollut valmiina kasa toimintasuunnitelmia kriisin varalle. Yksi syy siihen, miksi hyvinvointivaltio on murtunut, on nimenomaan tämän yhteen pieneen alueeseen sidotun valtion ja maailmantalouden ristiriita, uusliberaali globalisaatio. Eikä vastalääke välttämättä ole vastustaa globalisaatiota sinänsä, vaan tuoda tilalle ja vaihtoehdoksi globaali demokraattinen politiikka. Punainen ja vihreä kuuluvat yhteen Hyvä lukija, tämä on Helsingin Vasemmistoliiton vaalilehti, jonka sivuilta löydät eduskuntavaaliteemamme ja -ehdokkaamme. Helsingissä Vasemmistolla on 21 erilaista ehdokasta, jotka kamppailevat äänistä kevään eduskuntavaaleissa. Vasemmisto uudistuu. Vasemmiston eduskuntaryhmä tulee vaaleissa nuortumaan ja naisistumaan usean vanhan tekijän jäädessä eläkkeelle. Vasemmiston tuoreet puolueohjelma ja vaaliohjelma tarjoavat selkeän linjan muutokselle kohti yhteiskuntaa, jossa jokaisella on oikeus ja mahdollisuus pärjätä. Keinoja parantaa ihmisten tilannetta on paljon. Haluamme 750 euron yhtenäisen vähimmäisperusturvan kaikille eri tukia tarvitseville yhdeltä luukulta. Vaadimme lakiin 10 euron minimituntipalkkaa joka ikisestä työstä. Harmaan talouden poistaminen parantaa työntekijöiden asemaa, vähentää vierastyövoiman hyväksikäyttöä ja lisää valtion verotuloja reippaasti. Myös rikkaimpien pitää jälleen osallistua progressiiviseen verotukseen. Lisää verotuloja tarvitaan, jotta voidaan lopettaa peruspalvelujen heikentäminen ja järjestää esimerkiksi vanhuksille riittävät ja asialliset palvelut koko maassa sekä poistaa terveyskeskusmaksut. Tuloerojen kasvattamisesta kohtuuttomiksi on siirryttävä niiden pienentämiseen. Vasemmistoliitto on ollut alusta saakka punaisen lisäksi myös vihreä puolue. Usein kuulee kuitenkin sanottavan, että Vasemmisto olisi jotenkin hylännyt työväestön ajaessaan ympäristöasioita. Tämä on kaksinkertaisesti väärä väite. Ensinnäkin Vasemmistoliiton ajamista asioista ylivoimainen enemmistö liittyy tavallisten ihmisten toimeentulon turvaamiseen ja työhön, kuten myös tästä lehdestä voit lukea. Toiseksi yhä etenevä ympäristötuho eli ilmaston lämpeneminen, metsäkato ja kiihtyvät lajikuolemat on pysäytettävä juuri siksi, että kriisit iskevät ensimmäisinä köyhiin ja pienituloisiin. Eivät rikkaat menetä asuntojaan eikä heiltä lopu leipä pöydästä ympäristökriiseistä johtuvien talouskriisien vuoksi. Vaikeuksiin joudumme juuri me, suuri enemmistö. Jo nyt ruoan ja öljyn hinta ovat alkaneet maailmalla nousta ja elinkelpoiset alueet vähetä. Ilmastopakolaisuus on tämän päivän todellisuutta. Vasemmistoliiton punavihreä politiikka on tie ulos tästä kehityksestä. Ympäristöongelmat voi ratkaista vain niin, että ympäristön turvaaminen tuo uusia työpaikkoja ja niin, että ympäristöverot kohdistetaan niihin, joilla on varaa maksaa. Muuten Suomen ja muun maailman ihmiset eivät tule siihen suostumaan. Työaikaa lyhentämällä saadaan lisää vapaa-aikaa uupumisen partaalla puurtaville ja lisää työpaikkoja työttömille. Tasaisempi tulonjako, halvemmat joukkoliikenneliput ja oikeasti riittävä perusturva tarkoittavat, että myös vaikeuksien kohdatessa tulee toimeen. Vasemmiston ensimmäinen arvo ei ole raha, vaan ihmisten pärjääminen ja yhteisen ympäristömme säilyttäminen myös tuleville sukupolville. Oikeisto ja oikeistolaisesti ajatteleva valtamedia väittää, että rahat eivät millään riitä kaikista huolehtimiseen yhdessä maailman rikkaimmista maista. Se on roskaa. Ongelma on tulonjako ja kohtuuton eriarvoisuus, ja nämä voidaan korjata, jos kansalaiset niin haluavat. Vasemmisto edustaa muutosta oikeudenmukaisempaan Suomeen. Vasemmistoliitto on inhimillinen puolue, jonka Suomessa jokaisella on oikeus ja mahdollisuus pärjätä. Sampo Villanen pj, Helsingin Vasemmistoliitto Vasen. Helsingin vasemmiston vaalilehti 2011. Vastaava päätoimittaja Sampo Villanen. Päätoimittaja Esko Tulusto. Toimitussihteeri Elina Vainikainen. Ulkoasu ja taitto Tuomas Karppinen. Julkaisija Helsingin Vasemmistoliitto, Viherniemenkatu 5, 2. krs. 00530 Helsinki. Paino i-print Oy, Seinäjoki. 2 Vasen Vasen 3
Teksti Kristiina Selin Paavo Arhinmäki oli kova pala jo pienenä päiväkodin tädeille. Olin kuulemma sen verran kova menemään, että olisi tarvinnut olla yksi päiväkodin hoitaja huolehtimassa pelkästään minusta. Minut piti sitoa kiinni puuhun. Ensimmäisen ulkomaanmatkansa Paavo teki vuonna 1982. Menimme isän kanssa laivalla Ruotsiin. Tukholmassa matkustimme paljon metrolla, mikä minusta oli hirveän jännittävää. Wasa-laivasta Paavolle ostettiin miniatyyritykki, pienoiskokoinen versio laivan oikeista tykeistä. Matkamuisto on edelleen tallessa. Vaikka Paavo oli tuolloin vasta kuusivuotias, oli hän jo saanut ensimmäisen palkkansa. Ansaintamahdollisuus tarjoutui sattuman oikusta. Talossamme asui valokuvaaja, joka teki mainoskuvauksia. Hänen lapsimallinsa oli sairastunut, ja menin hänen tilalleen. Olin vaatemallina johonkin kuvastoon. Sain pienen palkkion, joka käytettiin Tukholman reissuun. Koulussa olimme aika vilkkaita. Minut ja kaverini, naapuritalon poika, poistettiin usein jo toisella luokalla luokasta. Arhinmäki oli aktiivinen, innostunut ja villi oppilas, joka oli valmis lähtemään mukaan kaikkeen, mihin pyydettiin hyvään ja toisinaan vähemmänkin hyvään. Ensimmäinen järjestämäni lakko oli alaasteella, kun ruoka loppui kesken. Emme suostuneet poistumaan ruokalasta, ennen kuin saimme lisää. Ja sitten sitä keitettiin. Yläasteella Paavo joutui usein tekemisiin rehtorin kanssa. Siinä vaiheessa tuli paljon verbaalisia kahnauksia opettajien kanssa. Istuin monesti rehtorin kansliassa niitä selvittelemässä. Kiistat syntyivät Paavon ja hänen kavereidensa kepposteluista ja tuntien häiritsemisestä. Kehittyneempi keppostelu jatkui vielä lukionkin ajan. Railakkuudestaan huolimatta Paavo piti koulunkäynnistä ja menestyi hyvin. Poliitikko, josta tuli aktivisti Paavo oli ehdolla kunnallisvaaleissa ensimmäistä kertaa jo vuonna 1996 ja päätyi seuraavana vuonna kaupungin opetuslautakuntaan. Seuraavissa vaaleissa vuonna 2001 hänet jo valittiinkin valtuustoon. Arhinmäki oli Vasemmistonuorten puheenjohtaja 2001 2005. Eduskunnassa hän on ensimmäistä vaalikauttaan. Paavo muistetaan myös aktiivisena mielenosoittajana rauhan ja solidaarisuuden puolesta. Minusta puhutaan aktivistina, josta tuli poliitikko. Todellisuudessa asia on päinvastoin: menin ensin mukaan puoluepolitiikkaan ja vasta sen jälkeen aktiiviseen kansalaisjärjestötoimintaan. Yleensähän se on toisin päin, ensin ollaan aktivisteja ja sitten pikku hiljaa pehmennytään poliitikoiksi. Olen tullut niin nuorena mukaan politiikkaan, että ehkä minua voisi haukkua poliittiseksi broileriksi. Mutta jos halutaan nuoria mukaan politiikkaan, ei samalla voi halveksia politiikkaan jo osallistuvia. Paavo muistaa aktivistivuosiltaan monia hyviä yksittäisiä hetkiä. Myös pettymyksiä vuosiin mahtui. Irakin sodan vastaiset mielenosoitukset olivat käsittämättömiä, kun ihmisiä vain tuli lisää ja lisää, kymmeniä tuhansia. Hyviin hetkiin kuuluu myös se, kun ydinvoimalupapäätöstä seuraavana vuonna eli 2003 järjestimme mielenosoituksen Olkiluodon työmaalla. Se onnistui täydellisesti. Epäonnistumisiksi lasken monet kamppailut, jotka olemme hävinneet aktiivisuudestamme huolimatta. Suurin yksittäinen pettymys oli se, että emme pystyneet vuonna 2002 estämään eduskunnan viidettä ydinvoimalupapäätöstä, massiivisesta työstä huolimatta. Paavo sanoo, että aktivismissa halutaan vaikuttaa asioihin, mutta tärkeää on myös yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen. Paavo Arhinmäki, 34, on ollut jo 15 vuotta mukana politiikassa. Tällainen on puoluejohtaja Paavo Arhinmäki Ihmisten kanssa ja vuoksi Paavo Arhinmäki valmistautuu ensimmäisiin eduskuntavaaleihinsa puolueen puheenjohtajana. Hänen tiensä on kulkenut villeistäkin lapsuus- ja nuoruusvuosista Arkadianmäelle. Aktivisteja kritisoidaan, että liikkeissä ollaan mukana vain siksi, että on kivaa olla porukassa. Mutta eihän kukaan jaksaisi tehdä sellaista, missä ei ole myös mukavaa. Se on oleellinen osa aktivismia. Politiikkaa ihmisten kanssa Syksyllä 2005 Paavo Arhinmäki aloitti Esko- Juhani Tennilän avustajana. Siinä työssä opin, miten eduskunta toimii, ja opin lisää politiikan sisällöstä. Opin näkemään myös, miksi Esko-Juhani on ollut eduskunnassa vuodesta 1975 lähtien: hän pitää jatkuvasti yhteyttä ihmisiin siellä pohjoisessa ja kiertää koko ajan, kaikki viikonloputkin, tapaamassa heitä. Miten Vasemmistoliiton nuori puheenjohtaja kokee puolueen aseman oppositiossa? Paljon puhutaan, ettei sillä ole mitään merkitystä, mitä oppositio tekee. Nämä neljä vuotta ovat kuitenkin osoittaneet, että sillä on paljonkin merkitystä, mitä asioita ottaa esiin ja millaisia vaatimuksia esittää. Se luo poliittisen paineen, joka saa aikaan muutoksia. Politiikassa on nimenomaan ideana tuoda esille vaihtoehtoja ja saada tukea niiden taakse. Pidän siitä, että sanotaan suoraan, mitä mieltä ollaan ja mitä tavoitellaan. Suomalaisessa politiikan teossa ärsyttää se, että kaikki tekeytyvät suuriksi hyvinvointiyhteiskunnan ystäviksi, vaikka kuitenkin tehtäisiin aivan päinvastaisia, hyvinvointiyhteiskuntaa romuttavia päätöksiä. Ainoa tapa, jolla Vasemmisto voi politiikkaa tehdä, on ihmisten kanssa ja heidän vuokseen. Parhaat ideat tulevat aivan tavallisilta ihmisiltä. Intohimona jalkapallo Paavolle jalkapallo on tärkeä harrastus ja intohimo, henkireikä, jolla pääsee irti politiikasta. Hän käyttääkin likimain kaiken vähäisen vapaa-aikansa jalkapallon seuraamiseen. Paavo on pelannut Helsingin Ponnistuksessa, Helsingin Kullervossa, Käpylän Pallossa, Malmin Palloseurassa ja sapassa. Hän käy katsomassa kaikki Suomen maajoukkueen kotipelit ja myös suurimman osan vieraspeleistä. Koska Suomi pelaa arvokisoissa? Haaveena tietysti on joka kerta, kun karsinnat alkavat, että Suomi pääsisi arvokisoihin. Miten aikasi riittää futiksen seuraamiseen? Koska minulla on nykyään paljon työmatkoja, käyn läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot, josko voisin yhdistää jonkun pelin näkemisen matkaan. Olen käynyt katsomassa paljon alasarjojenkin pelejä. Haluan aistia erilaisia jalkapallokulttuureja ja harrastan stadionbon gausta. Ulkomailla yritän kerätä mahdollisimman paljon stadioneja, joissa olen nähnyt pelejä. Joskus saatan katsella kaksikin peliä päivässä. Suomessa käyn peleissä aina kun mahdollista, oli kyseessä sitten Veikkausliiga tai kolmosdivari. Kesällä, kun on enemmän aikaa, fillaroin ympäri pääkaupunkiseutua katsomassa erilaisia pelejä. Onko suomalaisessa urheilussa enää yhteiskunnallista ja poliittista aspektia? Aikaisemmin oli. Itse aloitin pelaamisen tul:n seuroissa. Ne olivat selkeästi työväen seuroja. Silloin Suomessa oli erikseen porvareiden ja työväen urheiluseurat, mutta se on haluttu häivyttää pois suomalaisesta jalkapalloilusta ja muusta urheilusta. Se on itse asiassa yksi syy siihen, ettei kotimainen jalkapallo herätä suuria tunteita. Seuroista on tehty liian siloteltuja. Kun ne yrittävät miellyttää kaikkia, ne eivät enää miellytä ketään. Parhaiksi omiksi jalkapallomuistoikseen Paavo nostaa Helsinki Cupit. Hän muistelee lämmöllä myös erilaisia peli- ja turnausmatkoja mutta lisää, että tärkeintä ovat olleet kaverit: lämpö ja toveruus joukkueen sisällä. Arhinmäki sanoo, että nykyään lapsilta vaaditaan urheilussakin liian paljon liian varhain. Lasten ei anneta olla lapsia. Useimmista ei voi tulla huippu-urheilijoita, mutta tulisi pitää huolta siitä, että lapsista ja nuorista tulisi lajinsa ystäviä ja seuraajia. Paavo haluaisi edelleen pelata aktiivisemmin, mutta aika ei anna myöten. Kesäisin hän käy vanhan seuransa harjoituksissa, ja pelaa myös eduskunnan joukkueessa. Seuratoiminnassa mukana oleminenkin kiinnostaisi tulevaisuudessa, onhan hän järjestötoiminnan ammattilainen ja voisi käyttää osaamistaan myös jalkapallon hyväksi. Eeva Wiik Pyörätuolilla eduskuntaan! Eeva Wiik vammautui Myyrmannin pommiräjähdyksessä ja joutui pyörätuoliin. Pitkän ja vaikean paranemisen aikana hän havahtui näkemään, miten huonosti monet asiat Suomessa ovat, varsinkin terveyden huollossa. Teksti Esko Tulusto Perjantai 11. lokakuuta 2002. Eeva Wiik on miehensä ja kahden lapsensa kanssa Vantaan Myyrmannin ostoskeskuksessa: lapsista kolmas ei ole mukana. Perhe on lähdössä kotiin. Silloin vieressä räjähtää. Eevan ja hänen perheensä elämä muuttuu täysin. Kaikki vammautuvat. Eeva itse on yhdeksän kuukautta poissa kotoa, ensin neljä kuukautta sairaalassa ja sitten viisi kuntoutuksessa. Hän on selkäydinvammainen ja istuu pyörätuolissa. Onneksi kädet toimivat, joten pääsen liikkumaan, hän sanoo. Tämä on ollut pitkä ja vaikea prosessi. Epätoivon hetkiä tulee vieläkin, mutta uskoani elämään en koskaan menettänyt, vaikka pirun vaikeaa se on välillä ollut. Eeva on iloinen, nauravainen ihminen, joka valitsee vaihtoehdoista mieluimmin myönteisen, eteenpäin vievän. Tällainen olen ollut koko elämäni, eikä pyörätuoliin joutuminen ole sitä muuttanut, hän sanoo. Työläisperhe Eeva muutti Helsinkiin kolmisenkymmentä vuotta sitten, ja on viihtynyt pääkaupungissa. Hän työskenteli ensin lasten parissa, sitten Kustaankartanon vanhainkodissa useissa eri tehtävissä. Ennen kohtalokasta räjähdystä hän toimi kaupassa myyjänä. Mies työskenteli rakennusalalla: oikea työläisperhe siis. Työelämä on muuttunut aivan totaalisesti, hän sanoo. Silloin, 80-luvulla, pääsi töihin kun vain haki työtä, ja sai kohtuullista palkkaa niin että tuli ihan hyvin toimeen. En usko, että suurin Eeva Wiik on 45-vuotias. Tällä hetkellä hän vaikuttaa Helsingin pelastuslautakunnassa, on Helsingin Invalidiliiton ja Akson ry:n jäsen, Kaarelan vasemmiston varapuheenjohtaja sekä Vasvampotyöryhmässä. osa suomalaisista tekee työtä rikastuakseen vaan tullakseen toimeen ja elääkseen kelvollista elämää. Nykypäivänä se, jolla on töitä, joutuu raatamaan niska limassa, eivätkä kaikki silti pysty elämään palkallaan. Se taas aiheuttaa tukien hakemista ja leipäjonoja. Toimeentulotuen hakijoiden määrä onkin rajussa kasvussa, viime vuonna sitä sai jo 378 000 henkilöä. Työelämä on mennyt pahasti huonompaan suuntaan. Liikuntarajoitteiset mukaan yhteiskunnan toimintaan Eevalla on paljon tulevaisuudensuunnitelmia. Paluu työelämään, varsinkin vammaisena, vaatisi koulutusta, mutta liikuntaesteellisen on ainakin Helsingissä vaikea päästä opiskelemaan. Esteettömiä kouluja on täällä hyvin vähän, eikä lukioita laisinkaan. Aina on raput ja muut liikuntaesteet edessä. Kun olen kysellyt, suhtautuminen on ollut vieroksuvaa: ei meillä ole ketään vammaisia ollut opiskelemassa. Myöskään viranomaistaholta ei ole tarjottu yhtään mitään. Lähin liikuntarajoitteisille sopiva koulukeskus on Järvenpäässä, mutta ei monikaan vammainen voi kulkea päivittäin edestakaisin sitä väliä. Helsinkiin on saatava esteettömiä koulutuspaikkoja. Sivustaseuraajasta osalliseksi Eeva Wiik kertoo, että ennen kohtalokasta onnettomuutta hän ei ollut poliittisesti aktiivinen. Elämä vammaisena pakotti kuitenkin näkemään, miten huonosti monet asiat Suomessa ovat, ja synnytti halun muuttaa niitä. Olin sivustaseuraaja. Onnettomuuden jälkeen minusta tuli osallinen, hän sanoo. Asiat, joihin hän eniten haluaa vaikuttaa, ovat vammaisten liikuntaesteiden poistaminen, asuminen, koulutus, työelämä ja terveydenhoito. Esteetön rakentaminen ei ole juurikaan kalliimpaa kuin standardin mukainen. Ero ei ole kuin pieni murto-osa rakennuksen hinnasta. Esteetön rakentaminen onkin kiinni tahdosta. Terveydenhuolto menee vauhdilla kohti halvaantumista. Tuntuu, että yksityistäminen on päättäjien ensisijainen ratkaisu. Se eriarvoistaa kansalaiset. Rikkaille kyllä löytyy hyvää hoitoa nopeasti, mutta köyhät pannaan jonoon. Eurooppalaisista oecd-maista Suomea vähemmän panostetaan (bkt:stä) terveydenhuoltoon vain Sloveniassa, Slovakiassa, Unkarissa, Tsekissä, Puolassa, Virossa ja Portugalissa. On häpeä, että hyvinvointi-suomi on pudonnut tai paremminkin poliittisilla päätöksillä pudotettu näin alas. Helsingin-Uudenmaan sairaanhoitopiiri (hus) suunnittelee sairaaloidensa ovien avaamista lääkäreidensä yksityisvastaanotoille, ja aikoo jopa perustaa oman yksityissairaalan! Onko tämä terveyspalvelujen tasa-arvoa? Kaikkein surkeimmassa jamassa on vammaisten terveydenhoito. Se on hajautettu, eikä tavallisissa terveyskeskuksissa juuri ymmärretä liikuntarajoitteisten oireita ja kipuja, koska siellä ei ole meidän tilanteemme hallitsevaa ammattiosaamista. Esimerkiksi hammashoidon joudun ostamaan kokonaan yksityiseltä vain siksi, että kunnallinen ei hoida meitä, koska emme kävele. Tämä on älytöntä! Länsi-Helsingissä on säilytettävä terveyskeskus- ja koulupalvelut. Alueemme terveyskeskuspalvelut ovat heikentyneet. Malminkartanon ja Pitäjänmäen terveysasemilta on jo siirretty laboratoriopalvelut Kannelmäkeen. Kesäaikana Malminkartanon ja Kannelmäen terveyskeskukset olivat suljettuina ja asiointi siirtyi Haagan terveysasemalle. Tämä hankaloitti muun muassa ikäihmisten ja liikuntarajoitteisten elämää. Lisää resursseja ja henkilökuntaa julkiseen terveydenhuoltoon, Eeva Wiik vaatii. Suomen on ratifioitava yk:n vammaisten oikeuksia koskeva yleissopimus, minkä muut Pohjoismaat ovat jo tehneet. Stadin brankkarit aina valmiita auttamaan Myyrmannin räjähdysonnettomuus on erittäin hyvä esimerkki pelastusalan toimivuudesta. Kerta kaikkiaan hienoa ja ammattitaitoista osaamista! En voi käsittää, miten näin raskasta ja vaativaa työtä tekevien ihmisten eläkeikää on nostettu. Ei viisikymppiseltä palomieheltä, olkoon kuinka kovakuntoinen tahansa, voi vaatia samaa kuin kolmekymppiseltä. Palomiesten eläkeikä takaisin 55 vuoteen! Eeva vaatii. Pelastustoimi on palvelu- ja asiantuntijaorganisaatio, jonka kulmakivi on osaaminen. Pelastusalalle on saatava lisäkoulutuspaikkoja Helsinkiin ja Kuopioon, jotta saadaan operatiiviseen toimintaan alan ammattilaisia. Valtion on otettava taloudellinen vastuu pelastusalan ammattihenkilöstön koulutuksen lisäämisestä ja sitä kautta henkilöstön riittävyyden turvaamisesta myös haja-asutu salueilla. Yhteistyötä on lisättävä viranomaistahojen ja vpk:n kanssa. Hätäkeskukset on säilytettävä ennallaan, jotta avun tarvitsijat saisivat avun mahdollisimman nopeasti. 4 Vasen Vasen 5
Huoli työstä ja toimeentulosta Gallupien mukaan suomalaisia huolestuttaa eniten työttömyys. Teksti Kirsi Asikainen kuvat Miguel Vera Olin akateemisille työttömille tarkoitetulla työllisyyskurssilla. Kurssilaisista osalla oli takanaan mittava työhistoria, osalla uunituoreet maisterin paperit. Itse sijoituin puoliväliin: olen nelikymppinen akateeminen, jolla on sekalainen työhistoria. Olen enimmäkseen tehnyt töitä, joihin ei vaadita korkeakoulututkintoa. Kurssin tavoitteena oli ilmaistyöpaikan teoriassa jopa oikean työpaikan ja palkan löytäminen, mutta vastavalmistuneetkaan eivät oikein innostuneet ajatuksesta työskennellä ilmaiseksi. Tietääkseni kukaan ei löytänyt töitä, minä en ainakaan. Itselläni on muitakin kokemuksia työttömyydestä. 2000-luvun alussa jäin työttömäksi tehtyäni sitä ennen kahta osa-aikaista työtä yhtä aikaa, ja jäin siksi väliinputoajaksi. Työttömyyskorvausta ei minulle suostunut maksamaan sen enempää Kela kuin työttömyyskassakaan. Molemmat väittivät, että toisen on maksettava. Vuoden kestäneen valituskierroksen jälkeen sain työttömyyskassalta myönteisen päätöksen: täytinhän työssäoloehdon ja olin maksanut kassan jäsenmaksua vuosikaudet. Vuosi ilman tuloja on kuitenkin pitkä aika. Viime vuosina työttömiksi jääneet ovatkin joutuneet odottamaan korvauksiaan pitkiä aikoja, kun räjähdysmäisesti kasvanut työttömyys on ruuhkauttanut työttömyyskassat. Kirsi Asikainen törmäsi byrokratiaan. Työttömyyskorvausta ei suostunut maksamaan Kela eikä työttömyyskassakaan. Molemmat väittivät, että toisen on maksettava. mutta ei töihin. Kurssilla hän kuulee, että hän on ehkä käyttäytynyt haastattelussa väärin, koska häntä ei ole valittu. Itseä pitäisi osata kehua sujuvasti. Kuulemma, jos vain uskoo itseensä, pystyy mihin tahansa, vaikka saamaan työpaikan kahdensadan hakijan joukosta. Kaija itse epäilee, että luottotietojen menetys on yhtenä syynä työnsaannin vaikeuteen, samoin aukot hänen työhistoriassaan. Kurssilla käydään vilkasta keskustelua siitä, miten ikä vaikuttaa työnsaantiin. Useimmat ovat sitä mieltä, että neljäkymmentä on se rajapyykki, jonka jälkeen on todella vaikea saada töitä, jos on ollut vähänkään kauemmin työttömänä. Työttömyys rasittaa kaikkia Työttömyys koskee kaikkia kansalaisia, sillä korkea työttömyysprosentti vaikuttaa negatiivisesti kuntien verotuloihin. Tarve leikkauksiin kasvaa samalla, kun monien työttömien toimeentulo on niin niukkaa, että he joutuvat turvautumaan sosiaalitoimiston apuun. Suurin osa työttömistä saa myös Kelan asumistukea ja työttömyyden pitkittyessä töihin paluu käy yhä epätodennäköisemmäksi. Työttömyyden vähentämiseksi on keksitty erilaisia poppakonsteja, joita 90-luvun laman myötä alettiin nimittää tempputyöllistämiseksi. Vaikka monet työttömien aktivoimiseksi järjestetyt toiminnat, kuten työl lisyyskurssit ja palkkatuki, toimivat joillekin, niillä ei näytä olevan pysyvää vaikutusta työllistymiseen. Viime vuosina kritiikkiä ovat saaneet osakseen sellaiset työllistämistavat, joissa työttömät tekevät työtä ilman palkkaa. Monet ovat myös sitä mieltä, että työttömyystilastoissa työttömiksi pitäisi laskea kaikki tavalla tai toisella työttömyyskorvausta saavat ihmiset, vaikka nämä olisivatkin esimerkiksi työllisyyskurssilla tai jonkin muun aktivoimistoimenpiteen piirissä. Tällöin estettäisiin se, että aktivoimistoimia järjestettäisiin vain työttömyysprosentin näennäisen pienenemisen toivossa. Levyseppä, pääluottamusmies Ilpo Haaja on itsekin kokenut työttömyyden. Liian vanha töihin 35-vuotiaana! Helsingin STX-telakan pääluottamusmies Ilpo Haaja menetti työ paikkansa viime laman aikana ja joutui olemaan puolitoista vuotta työttömänä. Hakiessaan töitä Haaja törmäsi koomiseen ikärasismiin: silloin 35-vuotiasta miestä pidettiin liian vanhana telakkatöihin. Ilpon mukaan työttömyysaika oli taloudellisesti tiukkaa aikaa ja hän joutui turvautumaan myös toimeentulotukeen. Melkein yhtä koominen oli hänen paluunsa telakalle. Telakan silloinen pääluottamusmies Kari Uotila onnistui laman hellitettyä puhumaan silloisen toimitusjohtaja Martin Saarikankaan ympäri, niin että miljoonavoittoja tahkonnut telakka palkkasi lähinnä hyvän tahdon eleenä muutaman pitkäaikaistyöttömän, Ilpon heidän joukossaan. Ilpo on erityisen huolissaan ulkomaisten reppufirmojen maahan tuomasta halvasta ja harmaasta vierastyövoimasta, joka jättää verot maksamatta ja aiheuttaa meillä työttömyyttä. Silti hallitus on vain vähentänyt valvontaa. Kysyin myös muutamilta muilta vasemmiston ehdokkailta kokemuksia ja ajatuksia työttömyydestä ja toimeentulo-ongelmista. Asuminen liian kallista köyhälle Kirsi Pihlajalla on kokemusta tukiloukusta, johon hän joutui iltalukiossa opiskellessaan ja tehdessään samaan aikaan osa-aikatyötä: tällöin työnteko esti opintorahan saannin, opiskelu esti työttömyyskorvauksen saannin eikä osa-aikatyön palkka kuitenkaan riittänyt elämiseen. Hän sanoo, että Helsingissä asuminen on kallista jopa työssäkäyvälle hieman alle keskituloiselle. Lisäksi vanhempainetuusjärjestelmä on hyvin monimutkainen ja byrokraattinen. Hänen mielestään 750 euron perustulo toisi helpotusta erityisesti pienituloisille lapsiperheille. Työttömiä nöyryytetään Sirpa Puhakan mukaan työmarkkinatuen tarveharkinta tulee ehdottomasti poistaa kokonaan. Hänen mukaansa on täysin kohtuutonta ja työttömiä nöyryyttävää, että työmarkkinatukea leikataan jo puolison melko pientenkin tulojen vuoksi. Onnistumisesta rangaistaan Aino Halosella on kokemusta siitä, miten toimeentulo voi rakentua eri osasista, kulttuurialan töistä, satunnaisista pätkätöistä ja apurahoista. Silloin tilapäinenkin sairastuminen näkyy palkan määrässä pitkään ja sairausajan turvan hakeminen on todella monimutkaista. Jos joskus sattuu saamaan hieman suuremman apurahan, sen saamisesta rangaistaan heti asumistukea leikkaamalla. Ainon mielestä eri lähteistä tuloja saavan mikroyrittäjän palkkatulojen tulisi olla verovapaita kun vuositulot alittavat 10 000 euroa. Martina Reuter kertoo, että yliopistolla pätkätyöt ovat arkipäivää ja suuria tuloeroja on jopa niiden kesken, jotka tekevät melko samanlaista työtä. Martinalla on kokemusta siitä, että edes tohtorin tutkinto ei takaa riittävää toimeentuloa, varsinkaan, jos tekee töitä apurahojen turvin, kuten monet yliopistolla työskentelevät tekevät. Osaa myydä itsesi! Tuttavani Kaija, 48, on myös passitettu työllisyyskurssille. Tavoite on sama kuin akateemisten kurssilla, mutta Kaijakaan ei halua ilmaistyöhön. Kaijalla on pikkuvipeistä kertynyt velka, jonka vuoksi hän on menettänyt luottotietonsa. Hän haluaisi lyhentää velkaansa, mutta se on mahdotonta, koska runsaan neljänsadan euron työmarkkinatuki ei tahdo riittää edes elämiseen. Senkin Kaija menettäisi, jos muuttaisi miesystävänsä kanssa yhteen asumaan. Kaija ei saa apua sosiaalitoimistosta, koska hän omistaa yhdessä veljiensä kanssa kesämökin. Kaija ei ole vielä ulosottoviraston asiakas, mutta pelkää sen ajan koittavan pian, jos hän ei saa töitä. Kaijan jo täysi-ikäisellä pojalla menee huonosti, koska tälläkään ei ole työtä. Poika kärsii myös mielenterveysongelmista. Kaijaa pelottaa alle 25-vuotiaiden toimeentulotuen leikkaaminen, koska hän ei pysty auttamaan poikaansa taloudellisesti. Kaija on lähettänyt lukemattoman määrän työhakemuksia. Hän on päässyt muutaman kerran työhönottohaastatteluun saakka, Työttömyys kasvattaa tuloeroja Talouden ja sosiaalipolitiikan asiantuntija Jouko Kajanoja toimi aikoinaan myös ministerinä. Työttömyys on yksi suurimmista tuloeroja kasvattavista tekijöistä. Kysyin asiasta ytt Jouko Kajanojalta, jolla on runsaasti kokemusta työl lisyys- ja sosiaalipolitiikasta monelta vuosikymmeneltä. Miksi tuloerot ovat kasvaneet Suomessa viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana? Siihen on kolme syytä, joista tärkein on verotus. Meillä on 90-luvun alusta saakka toteutettu suurituloisia suosivaa veropolitiikkaa, pääoman verotus on ollut matalaa ja palkkaverotusta on lievennetty eniten tuloasteikon yläpäässä. Lisäksi tuloerojen kasvuun on vaikuttanut perusturvan suhteellinen heikentäminen. Tuloerot ovat siis kasvaneet valtion toimenpiteiden seurauksena. Ansiotuloerojen kasvu on ollut melko vähäistä. Onko tämä ollut tietoista politiikkaa? Kyllä. Meillä on noudatettu niin kutsutun reaganilaisen talouspolitiikan logiikkaa, jonka mukaan myös köyhemmän väestönosan hyvinvointi lisääntyy, kun suurituloisten verotusta lasketaan. Voisiko tuon logiikan kääntää päinvastoin että koko yhteiskunta, jopa suurituloiset hyötyvät siitä, jos pienituloisten verotusta lasketaan. Kyllä, ehdottomasti. Eriarvoisuuden vähenemisen myötä keskinäinen luottamus lisääntyy ja siitä hyötyvät kaikki. Miksi työttömyys karkasi nyt laman aikana käsistä? Suomessa ei voimistettu aktiivista työllisyyspolitiikkaa samaan aikaan, kun kansantuote putosi kahdeksan prosenttia vuonna 2008. Miten palkkatyötä saataisiin lisää? Niin sanotusta Paltamon mallista kannattaisi ottaa esimerkkiä. Siinä työttömille rakennetaan heidän osaamiseensa perustuva työsuhde, jossa työstä maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Paljon puhuttu työn jakaminen ei välttämättä toisi lisää työpaikkoja, ainakaan kaikille aloille. Työn jakamista kannatan kyllä muista syistä, ennen muuta työssä jaksamisen ja perhesyiden vuoksi. Miksi puhutaan työvoimapulasta, vaikka työttömiä on paljon? Kyse on vallankäytöstä. Tähän liittyy ajatus jatkuvasti saatavilla olevasta työvoimareservistä, jolloin työssä olevat joutuvat nöyrtymään, kun hankalan työntekijän voi aina vaihtaa uuteen. Onko oikeudenmukaista, että jotkut joutuvat tekemään ilmaistyötä työttömyyskorvauksen eteen ja jotkut eivät joudu? Meidän työvoimahallintoomme on syntynyt vallankäytön järjestelmä, jossa työttömiä päästään nöyryyttämään jopa pärstäkertoimen perusteella. Yksittäisellä työvoimaneuvojalla on paljon valtaa. Työvoimahallinnossa tekeillä oleva segmentointi taitaa vain vahvistaa nykyistä linjaa, jossa huonommassa asemassa oleviin kohdistetaan enemmän pakkoja ja rangaistuksia. Ymmärtävätkö päättäjät arjen todellisia ongelmia? Monet ovat sitä mieltä, että päättäjillä ei ole mitään käsitystä arkipäivän ongelmista, koska he ovat itse hyväpalkkaisessa työssä, johon liittyy paljon etuja kuten työterveyshuolto ja pitkät palkalliset lomat. Ajatellaan, että jos lakeja säätävät sellaiset ihmiset, joilla ei ole omakohtaista kokemusta toimeentuloongelmista, he eivät voi myöskään säätää sellaisia lakeja, jotka olisivat oikeuden mukaisia heikoimmassa asemassa oleville. Pätkätyöläisen epävarmaa elämää Dan Koivulaaksoa voi syystä kutsua pätkätöiden asiantuntijaksi. Millainen on työhistoriasi? Olen työskennellyt lyhyissä työsuhteissa esimerkiksi varastolla, ravintoloissa, ruokapalvelussa, muuttofirmassa, lehdissä, tv-toimituksessa, postissa ja erilaisissa järjestöissä. Tällä hetkellä työskentelen Vasemmistonuorten puheenjohtajana. Mitä hyviä puolia pätkätöissä on? Minun on vaikea hahmottaa itseäni henkilöksi, joka pysyisi samassa työpaikassa koko ikänsä. Tekemällä erilaisia pätkätöitä olen päässyt kokeilemaan vaihtelevia työtehtäviä. Mitä huonoja puolia pätkätöissä on? Epävarmuus. Tehdessäni senhetkistä työtäni olen joutunut hakemaan samaan aikaan jo seuraavaa työpaikkaa ja se vie paljon aikaa. Pätkätöissä ei läheskään aina ole palkallisia lomia eikä sairauslomia. Pätkätöissä joutuu usein joustamaan liikaa työvuoroissa, kun on otettava kaikki tarjottavat vuorot, että saa vuoroja jatkossakin. Opiskeluaikana joutuu myös jatkuvasti ottamaan huomioon sen, miten palkka vaikuttaa opintotukeen ja mitä työvuoroja voi ottaa vastaan ilman, että siitä rangaistaan opintotuen takaisinperinnällä. Teettämällä pätkätöitä työnantaja myös ulkoistaa työllistämiseen liittyvät riskit työntekijän kannettaviksi. Miten pätkätyöläisten asemaa voitaisiin parantaa? Kaikille työntekijöille tulisi kuulua yhtä pitkät lomat ja pätkätyöläisillä pitäisi olla työehtosopimusten mukainen palkka myös työsuhteen alussa. Vuokratyöt tulisi kieltää kokonaan tai ainakin jokaisen vuokratyöläisen työstä pitäisi maksaa tietynsuuruinen takuupalkka, niin ettei vuokratyöfirma pääsisi hyötymään vuokratyöläisten kustannuksella. Kaikille maksettava perustulo ratkaisisi monet pätkätöihin liittyvistä ongelmista. Tällöin työttömiä tai opiskelijoita ei rangaistaisi tilapäisestä työnteosta, vaan ylimääräisestä työstä palkittaisiin aina. Dan Koivulaakso puolustaa pätkätyöläisten oikeuksia. Tero Leponiemi 6 Vasen Vasen 7
Hyvinvointia läheltä Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen suututti helsinkiläiset esittämällä pitkän listan kirjastoista, kouluista ja muista lähipalveluista, jotka pitäisi sulkea tai yhdistää muihin. Pajusen lista osoitti, miten järjetöntä on päättää ihmisten jatkuvasti tarvitsemista palveluista kuuntelematta heidän kokemuksiaan. Teksti Kati Peltola Monipuoliset lähipalvelut ovat vasemmiston lääke helsinkiläisten hyvinvoinnin parantamiseen, sanoo kaupunginvaltuutettu ja puoluesihteeri Sirpa Puhakka. Terveysasema ja päiväkoti, peruskoulu, kirjasto, nuorisotalo ja vanhusten palvelutalo yhdistävät käyttäjiään ja lähialueensa asukkaita. Kaupunginvaltuutettu Silvia Modig muistuttaa, että lähipalvelut ovat luonteva pohja myös asukkaiden osallistumiselle yhteisten palvelujen kehittämiseen. Lähellä asuvien yhteisvastuu Metropoli-Helsinki Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja Pekka Saarnio tiivistää vuodesta toiseen vellovan metropolikeskustelun: Espoo, Helsinki ja Vantaa pitäisi liittää Kauniaisiin, jolloin saataisiin alhainen veroäyri eikä yhtään työtöntä. Moni kannattaa kuntien yhdistämistä, koska ajattelee sen parantavan palveluja ja selventävän hallintoa. Toiveena on esimerkiksi joukkoliikenteen lipunhintojen alentaminen koko seudulla Helsingin hintojen tasolle tai lapsen pääsy lähimpään kouluun, vaikka peruspalveluista on erityisen tärkeää lapsiperheille ja vanhuksille. Muutkin monia palveluja tarvitsevat hyötyvät siitä, että asukkaat tuntevat oman alueensa palvelut ja osallistuvat poliittiseen keskusteluun niiden tulevaisuudesta. Kaupunginosavaltuustot olisivat hyvä väline, jolla asukkaat pääsisivät huolehtimaan lähipalveluistaan. Sirpa Puhakka toteaa, että työntekijöiden määrässä säästäminen lasten päivähoidossa, terveysasemilla tai palveluasumisessa huonontaa palveluiden laatua ja pitää yllä hoitojonoja. Arkielämä vaikeutuu ja seuraavassa vaiheessa ongelmien hoitaminen on jo paljon kalliimpaa. Tämän ymmärtää jokainen. Kaupungin on noudatettava se olisi kuntarajan takana. Näiden toteutuminen on kuitenkin kiinni siitä, onko yhteisessä potissa rahaa halpoihin lippuihin tai tarpeeksi paikkoja lähipalveluissa. Jo nyt koulu- tai päivähoitopaikan voi saada naapurikunnasta, jos siellä sattuu olemaan tilaa. Vasemmisto tavoittelee metropoliratkaisussa Helsingin ja koko seudun asukkaiden palvelujen parantamista, sanoo kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen Outi Ojala. Nyt päätösvalta on luisunut valtakunnallisia suosituksia lasten päivähoidon ja peruskoulun ryhmäkoosta. Myös vanhusten hoitajia on lisättävä suositusten mukaisesti. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä tavoittelee sellaista helsinkiläisten yhteistyötä, jonka tuella kaupunginvaltuuston enemmistö päättää asettaa hyvät lähipalvelut ensimmäisiksi kaupungin budjetissa, sanoo puolestaan ryhmän varapuheenjohtaja Kati Peltola. Asukkaiden yhteistyö edellyttää aktiivisuutta sekä vaaleissa että vaalikausien aikana. Porvarien äänestäminen eduskuntavaaleissa merkitsee nykyistäkin suurempaa asukkaiden eriarvoisuutta. Äänestämättä jättäminenkin tulkitaan luvaksi kunnallisten palvelujen heikentämiseen. ylimmälle virkamiesjohdolle ja pienelle luottamushenkilöiden ryhmälle. Asukkaiden vaikutusvaltaa on lisättävä sekä lähipalveluissa että koko seudun yhteisissä asioissa. Hallintoa pitää yksinkertaistaa ja poliittista vastuuta selventää. Kunnat ovat perustaneet jatkuvasti erillisiä yhtiöitä, säätiöitä ja kuntayhtymiä. Virkamiesjohto hallitsee niitä erillisten budjettien avulla. Korkein virkamiesjohto patistelee jokaista yksikköä säästämään rahaa. Säästöjen kokonaisvaikutus kustannuksiin ja Asumisen hinta kuriin Helsinkiläiset maksavat asumisestaan aivan liikaa, sanoo kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu Paavo Arhinmäki. Kohtuuhintainen asuminen on yhteinen etu. Se edistää myös tasaista taloutta, kun asukkaita ei pakoteta ottamaan suuria lainoja, joilla kasvatetaan asuntomarkkinoilla jatkuvasti puhkeavia hintakuplia. Asumisen hintaa nostaa rakentamiseen ja peruskorjauksiin pesiytynyt harmaa talous, sanoo valtuutettu Tea Vikstedt. Hän näkee sekä maalarin työssään että Rakennusliiton aktiivina epärehellisen rakentamisen pahoja jälkiä huonosti rakennetuissa taloissa ja epäonnistuneissa remonteissa. Harmaan talouden tilalle tarvitaan tiukkaa ohjausta ja valvontaa. Uuden eduskunnan ja hallituksen on purettava riuskasti niitä syitä, jotka nostavat asuntojen vuokria ja hintoja. Asumisesta on saatava perusoikeus. Tea Vikstedt sanoo, että kuntien pitää rakentaa reilusti lisää vuokra-asuntoja koko pääkaupunkiseudulle. Asuntomaan hintaa ja tonttivuokria pitää alentaa sekä kaupungin että eduskunnan päätöksillä. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä vastusti Helsingin vuokrataloyhtiöiden yhdistämistä yhdeksi pääomayhtiöksi. Nyt päätetty yhtiömalli vähentää entisestään asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia, vaikka niitä pitäisi lisätä. Valtion on taattava pitkäaikaiset ja kohtuulliset lainaehdot, joilla vuokralaiset pystyvät rahoittamaan vuokra-asuntojen rakentamisen ja ylläpidon, sanoo Arhinmäki. Valtion pitää perustaa myös oma pankki, joka tarjoaa kohtuullista rahoitusta sekä vuokra- että omistusasumiseen. ihmisten hyvinvointiin jää selvittämättä. Pääkaupunkiseudun asukkaat eivät pysty edes seuraamaan, kuka mistäkin asiasta päättää ja miten päätöksiin voi vaikuttaa, toteaa valtuutettu ja kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen Silvia Modig. Hyvä vaihtoehto voisi olla seutuvaltuusto, jonka seudun asukkaat valitsisivat suoraan kunnallisvaaleissa. Sen tärkeimpiä töitä olisi Helsingin seudun asuntoalueiden ja työpaikkojen sijoittelu ja liikenneväylien ja liikennejärjestelmän sekä yhteisten luonto- ja virkistysalueiden suunnittelu. Nyt eri kuntien viranhaltijat ja poliitikot vatvovat näitä edestakaisin monimutkaisissa virallisissa ja epävirallisissa neuvotteluissa. Niistä on kuntalaisten itsehallinto kaukana, sanoo Outi Ojala. Seutuvaltuuston tehtäväksi sopii myös asuntopolitiikan suuntaviivojen vetäminen, toteaa Pekka Saarnio. Seutuvaltuuston alaisiksi siirtyisivät muun muassa Helsingin Seudun Liikenne ja Helsingin Seudun Ympäristö. Paltamon malli voi toimia Helsingissäkin Vasemmistoliiton onnistui eri ryhmien välisissä neuvotteluissa saada maininta Paltamon mallin soveltamisesta yhtenä keinona Helsingin pitkäaikaistyöttömyyden purkamisessa. Eivät vassarit kuitenkaan kuvittele, että muutamalle sadalle työttömälle tehty malli toimisi sellaisenaan lähes kymmentuhatpäiselle pitkäaikaistyöttömien armeijalle. Helsingissä olisi Paltamossa hyvin toimineen mallin tavoin kyettävä käsittelemään jokaista pitkäaikaistyötöntä yksilönä. Pitäisi pohtia, voitaisiinko hänen saamat so siaaliset tulonsiirtonsa käyttää häntä itseään paremmin motivoivalla tavalla, ja voitaisiinko hänestä rakentaa toimiva, itseään kunnioittava ratas koneistoomme. Tänä päivänä monelle pitkäaikaistyöttömälle tarjotaan työllistymismahdollisuuden sijaan ilmoittautumista jälleen kolmen kuukauden tai puolen vuoden välein työvoimatoimistoon. Paltamon mallin esiintuominen on jo saanut vauhtia kaupungin työllisyystoimikuntaan. Näin toivommekin Paltamon mallin Helsingissä toimivan: tuovan lisää vauhtia, uusia keinoja ja näkemyksiä työttömien työllistämiseksi ja pitkäaikaistyöttömien ahdinkoon. Selvää on, että osa tämän päivän työttömistä löytää työtä itse, mutta osalle työttömistä ei työtä näytä löytyvän ilman määrätietoisia työvoimaviranomaisten toimia. Työllistymisen vaikeudet selitetään usein koulutuksen tai ammattitaidon puutteella, mutta läheskään aina ei tästä ole kysymys. Työnantajilla on oma maailmansa, jossa erityisen vaikeata on työpaikan altaan menettäneillä tai muutoin irtisanotuilla yli 45-vuotiailla; edes haastatteluun ei kutsuta kun tuota ikää näyttää kertyneen. Vasemmistoliiton tavoitteena on yksiselitteisesti avata työttömille mahdollisuuksia työllistymiseen. Samalla haluamme tukea työttömien taloudellista ja sosiaalista turvallisuutta. Työllisyyttä edistämällä ja lisäämällä voidaan tuloeroja kaventaa tehokkaammin kuin käyttämällä vastaava raha vain tulonsiirtoihin. Pekka Saarnio Helsingin Vasemmistoliiton eduskuntavaaliohjelma Näitä asioita helsinkiläiset Vasemmiston kansanedustajat tulevat ajamaan eduskunnassa. Oikeus työhön ja toimeentuloon Harmaa talous on kitkettävä. Työmarkkinoiden laittomuuksien ja työehtojen polkemisen poistaminen lisää valtion tuloja ja parantaa kaikkien työntekijöiden asemaa. Perusturvaa on korotettava niin, että sillä elää myös Helsingissä. Lakisääteinen 10 euron minimituntipalkka. Vähimmäisturvan taso korotettava kaikille opiskelijoista eläkeläisiin 750 euroon, ja se on saatava yhdeltä luukulta. Pätkä- ja vuokratyöläisille kunnolliset työehdot. Työharjoitteluista on maksettava palkkaa. Työn jakaminen ja työajan lyhentäminen kuuteen tuntiin ovat paras apu työuupumus- ja työttömyysongelmiin. Harmaan talouden ja veronkierron estämiseen lisää viranomaisresursseja. Naisten syrjintä työmarkkinoilla lopetettava muun muassa jakamalla vanhempainvapaiden kustannukset. Ay-liikkeelle oikeus nostaa työntekijän puolesta kanne työnantajaa vastaan. Eläkkeiden elinaikakerroin korjattava, jotta se ei aja tulevaisuudessa eläkkeelle jääviä köyhyyteen. Hyvinvointi syntyy lähipalveluista Valtion pitää osallistua riittävästi kuntien palvelujen kustannuksiin. Jatkuva paine nostaa kunnallisveroja edistää epäoikeudenmukaista tasaverotusta. Palvelusetelit eivät paranna ihmisten asemaa, vaan hajottavat palvelurakennetta ja edistävät entisestään rikkaiden eristäytymistä yksityispalveluihin. Suomi ei saa hyväksyä EU:n jatkuvia pyrkimyksiä julkisten palvelujen avaamisesta kilpailulle. Yhtenäinen julkinen sektori on ainoa tapa pitää palvelut kaikkien saatavilla ja demokraattisen valvonnan piirissä. Terveyskeskusmaksut poistettava. Vanhustenhoito inhimilliseksi palkkaamalla lisää työntekijöitä ja säätämällä aukoton laki vanhusten hoivatakuusta. Päivähoito, peruskoulu, kirjasto, sosiaali- ja terveysasema, vanhusten ja muiden tarvitsema kotihoito sekä palveluasuminen pidettävä asukkaiden valitsemien valtuustojen hallinnassa. Lisää työntekijöitä ja tasa-arvoa yhteisiin palveluihin. Demokratiaa parannettava metropolissa Päätösvalta yhteisten palvelujen järjestämisestä on luisunut ylimmälle virkamiesjohdolle ja erillisille yhtiöille ja kuntayhtymille. Pääkaupunkiseudun kuntahallinnon uudistamisessa on parannettava demokratiaa. Maankäytöstä, asuntopolitiikasta ja liikennejärjestelmistä on päätettävä seudun asukkaiden suoraan valitsemassa seutuval tuustossa. Pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyön demokratiavajetta korjattava esimerkiksi vaaleilla valittavalla seutuvaltuustolla. Kunnallista demokratiaa parannettava: tietyn alueen palveluilla on aina oltava sitä vastaava vaaleilla valittu elin, jonka kautta asukkaat voivat valvoa sen toimintaa. Kaupunkien omistamien yhtiöiden asiat on palautettava muutaman puolueen konsernijaostoilta takaisin kaupunginvaltuustoille. Sipoonkorven kansallispuisto ja Östersundomin asuntorakentaminen on sovitettava yhteen niin, että rakentaminen on tiivistä ja säilyttää luonnon monimuotoisuuden. Asumisen hinta alas Helsinkiläiset maksavat asumisestaan liikaa. Kohtuuhintainen asuminen on yhteinen etu ja estää koko taloudelle vaarallisten hintakuplien muodostumista. Valtion on puututtava riuskasti tekijöihin, jotka nostavat asuntojen vuokria ja hintoja. Helsingissä vain muutaman suuryrityksen monopoli rakennusmarkkinoilla nostaa keinotekoisesti rakentamisen kustannuksia ja rajoittaa jatkuvasti asuntotuotannon määrää ja laatua. Asunnottomuuteen nollatoleranssi, asunto jokaiselle. Vuokra-asuntoja reilusti lisää, tasaisesti eri asuinalueille ja eri kuntiin. Asuntorahaston saamat vanhojen Arava-lainojen lyhennykset käytettävä vuokra-asuntojen rakentamiseen ja peruskorjaukseen, ei veronalennuksiin. On kehitettävä malleja, joilla myös keskisuuret rakennusyhtiöt voivat osallistua rakentamiseen paremmin kuin nyt. Asukasdemokratiaa lisättävä. Estettävä yksityisten keinottelijoiden pääsy yleishyödyllisten vuokratalojen ja asumisoikeustalojen omistajiksi. Maahanmuutto ei ole ongelma, epätasa-arvo on Maahanmuuttajien ongelmat, kuten palkkasyrjintä ja kielitaidottomuus, ovat yhteinen huolenaiheemme. Näihin ongelmiin on puututtava mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Kaikille samasta työstä sama palkka kansalaisuudesta riippumatta. Samat oikeudet peruspalveluihin ja sosiaalitukiin kaikille. Valtiolta riittävät resurssit maahanmuuttajavaltaisille kouluille. Kaikille maahanmuuttajille oikeus suomen kielen opetukseen. Itä-Euroopan romanien vainoaminen lopetettava. Työluvan saamista on helpotettava, ja kaikille pysyvämmin maassa oleskeleville myönnettävä työnteko- ja opiskeluoikeus. Perheenyhdistämisessä isovanhemmat laskettava kuuluviksi perheeseen. Joukkoliikenne etusijalle Joukkoliikenteen tulee olla laadukasta, luotettavaa ja edullista. Valtion joukkoliikennetukea suurille kaupungeille on korotettava. Pääkaupunkiseudun raitioverkkoa on laajennettava myös esikaupunkeihin. Jokeri-linjat on saatava raiteille. Ruuhkamaksut on otettava käyttöön. Kaupunkien välisen junaliikenteen lippujen hintoja on alennettava. Energiaa järkevästi lasku oikeudenmukaisesti Ilmastonmuutokseen on vastattava nyt, eikä vasta sitten, kun ollaan jäljessä pakollisista uudistuksista. Helsingin omat piirteet on huomioitava lakeja ja veroja säädettäessä. Päälasku kuuluu eniten kuluttaville, kuten teollisuudelle, ei pienituloisille. Helsingin Energian sähkön ja kaukolämmön yhteistuotanto on otettava huomioon verotuksen uudistamisessa. Polttoaineveroja ei saa muuttaa siten, että dieselöljystä tulee maakaasua edullisempaa. Hankintalainsäädännössä ja verotuksessa tulee suosia vain kestäviä biopolttoaineita, ei esimerkiksi sademetsiä tuhoavaa palmuöljyä. Energiansäästö torjuu ilmastonmuutosta, mutta säästää myös rahaa, joten siihen on käytettävä resursseja. Ydinvoiman rakentaminen on estettävä, sillä se tuo vain uusia ratkaisemattomia ongelmia. 8 Vasen Vasen 9