Maa- ja metsätalousministeriö E-KIRJE MMM2011-00232 MAO Ränkimies Jukka(MMM) 03.03.2011 EDUSKUNTA Viite Asia Euroopan komission maataloustuotteiden laatupolitiikkaa koskevat lainsäädäntöehdotukset (laatupaketti) U/E-tunnus: EUTORI-numero: EU/2010/1853 Ohessa lähetetään perustuslain 97 :n mukaisesti selvitys ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi koskien maataloustuotteiden laatujärjestelmiä sekä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi koskien maatalouden yhteisen markkinajärjestelyasetuksen (EY) No 1234/2007 muuttamista kaupan pitämisen sääntöjen eli markkinastandardien osalta. Osastopäällikkö Heimo Hanhilahti Vanhempi hallitussihteeri Jukka Ränkimies
LIITTEET 2(3)
3(3) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi maatalouden markkinajärjestelyt MMM EUE, MAVI, UM, VNEUS
Maa- ja metsätalousministeriö PERUSMUISTIO MMM2011-00228 MAO Ränkimies Jukka(MMM), Heinonen Maija 03.03.2011 Asia Euroopan komission maataloustuotteiden laatupolitiikkaa koskevat lainsäädäntöehdotukset (laatupaketti) Kokous Liitteet Viite EUTORI/Eurodoc nro: EU/2010/1853 U-tunnus / E-tunnus: Käsittelyn tarkoitus ja käsittelyvaihe: Neuvoston työryhmä 9.-10.2.2011, 1.-2.3.2011 sekä 4. ja 9.3.2011 Maatalous- ja kalastusneuvosto13. - 14.12.2010 Asiakirjat: Komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi koskien maataloustuotteiden laatujärjestelmiä KOM(2010) 733 lopullinen, 17672/10 Komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi koskien maatalouden yhteisen markkinajärjestelyasetuksen (EY) No 1234/2007 muuttamista kaupan pitämisen sääntöjen eli markkinastandardien osalta KOM(2010) 738 lopullinen Puheenjohtajiston kompromissiehdotus 6679/11 Liitteet: Komission maantieteellisiä merkintöjä koskeva vaikuttavuusanalyysi SEC (2010) 1524 final, 17672/10 ja sen tiivistelmä SEK(2010) 1524 lopullinen, 17672/10 ADD 1 Komission aitoja perinteisiä tuotteita koskeva vaikuttavuusanalyysi SEC(2010) 1525 final, 17672/10 ja sen tiivistelmä SEC (2010) 1525 final, 17672/10 ADD 2 EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely: Euroopan Unionin toiminnasta tehty sopimus, artikla 43(2) sekä laatujärjestelmiä koskevan asetusehdotuksen osaston II osalta myös artikla 118 (1)
Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteispäätösmenettely 2(12) Käsittelijä(t): Maija Heinonen/MMM, puh. 160 54278, Jukka Ränkimies/MMM, puh.160 54773 Suomen kanta/ohje: Suomen alustavat kannat: Suomi tukee laatupolitiikan vahvistamista EU:n maatalouspolitiikassa sekä sääntöjen selkeyttämistä ja yksinkertaistamista. Suomi on kuitenkin huolissaan ehdotuksen myötä laatujärjestelmien valvontaan mahdollisesti tulevista lisävelvoitteista, jotka lisäisivät jäsenmaiden hallinnollisia kustannuksia ja vaatisivat lisäresursseja. Suomi katsoo, että laatujärjestelmien vaatimusten täyttymisen tulee nojata toimijoiden itsensä suorittamaan omavalvontaan, jonka toteutumista viranomaiset seuraavat riskianalyysien perusteella. Suomi pitää tärkeänä sitä, että ehdotuksessa on pyritty selkeyttämään tiettyjä juridisia asioita kuten suojellun nimityksen suhdetta yleisnimiin ja tavaramerkkeihin. Suomi haluaa varmistaa, että ehdotuksen mukaisesti maantieteelliseksi merkinnäksi voidaan todellakin hyväksyä myös maan nimi. Suomi tukee komission ehdotusta, minkä mukaisesti "aito perinteinen tuote" -nimityksen (APT-nimityksen) voi rekisteröidä ainoastaan varaamalla nimen. Sen sijaan Suomi suhtautuu varauksellisesti ehdotukseen, minkä mukaisesti termin "perinteinen" määritelmä muutetaan 50 vuodeksi nykyisen 25 vuoden sijaan. Suomi katsoo, että tällainen vaatimus voi vähentää ohjelman kiinnostavuutta jäsenmaissa. Suomi hyväksyy sen, että järjestelmä rajoitetaan koskemaan vain eineksiä ja jalosteita. Suomi panee merkille, että ehdotus sisältää useita kohtia missä delegoitua säädösvaltaa annetaan komissiolle. Maatalouspolitiikan alalla komissiolla on sinänsä ollut jo ennestään laaja toimivalta, eikä laatupolitiikan yksityiskohtaisten määräysten antaminen delegoituina säädöksinä aiheuta välittömiä ongelmia. Suomi katsoo kuitenkin, ettei delegoitua säädösvaltaa tule antaa komissiolle määräämättömäksi ajaksi. Suomi tukee komission ehdotusta yleisestä kaupan pitämisen vaatimuksesta niille tuotteille, joilla ei ole omaa standardia. Suomi voi myös hyväksyä ehdotuksen siitä, että kansainvälisen järjestöjen standardia noudattavan tuotteen katsotaan olevan yleisen standardin mukainen, kuitenkin sillä edellytyksellä, että kansainvälisen standardin noudattaminen on toimijoille vapaaehtoista. Ehdotuksen mukaan alakohtaisia kaupan pitämisen vaatimuksia voitaisiin muuttaa delegoiduilla säädöksillä. Suomi pitää tarkoituksenmukaisena arvioida, ovatko kaikki tuotekohtaiset erityisvaatimukset edelleen tarpeen. Suomi pitää tuotantopaikan merkitsemistä erittäin tärkeänä. Suomi toteaa, että myös parhaillaan käsiteltävänä olevassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa elintarviketietojen antamisesta kuluttajalle tullaan säätämään elintarvikkeen ja eräissä tapauksissa myös pääainesosan alkuperämaan tai lähtöpaikan ilmoittamisesta. Suomi pitää erittäin tärkeänä, että eri säädösten määräyksistä ei tule keskenään ristiriitaisia eikä päällekkäisiä.
Pääasiallinen sisältö: 3(12) Kompromissiehdotus Suomi pitää erittäin tärkeänä kompromissiehdotukseen lisättyä paikallista tuotantoa ja suoramyyntiä koskevaa laatujärjestelmää. Suomi voi hyväksyä sen, että asetuksessa säädettäisiin ainoastaan EU-tason symbolista ja ohjelman nimestä 'oman tilan tuote' ja muutoin ohjelma olisi jäsenmaiden vastuulla. Laatupaketti sisältää maa taloustuotteiden laatupolitiikan uudistamista koskevat konkreettiset ehdotukset, jotka perustuvat komission EU:n maataloustuotteiden laatupolitiikasta vuonna 2008 järjestämään konsultaatioon sekä vuonna 2009 esitellyn tiedonannon pohjalta käytyihin keskusteluihin. Uudistuksen tavoitteena on hyödyntää EU:n maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden korkeasta laadusta saatava kilpailuetu vahvistamalla, yhdenmukaistamalla ja yksinkertaistamalla yhteisön laatujärjestelmiä ja lainsäädäntöä. Samalla lisätään kuluttajien tietoisuutta EU:n tuotteiden ominaispiirteistä ja tuotannon monimuotoisuudesta ja taataan tuottajille niistä saatava kohtuullinen tulo. Laatujärjestelmiä koskevassa asetusehdotuksessa yhdistetään maantieteellisiä merkintöjä ja alkuperämerkintöjä sekä aitoja, perinteisiä tuotteita koskevat laatujärjestelmät samaan asetukseen, minkä lisäksi siihen siirretään muista asetuksista vapaaehtoisia laatuilmaisuja koskevat säännöt. Lisäksi komissio tarkastelee vielä pitäisikö myöhemmässä vaiheessa säätää pientuottajia varten kokonaan uusi, paikallista tuotantoa koskeva laatujärjestelmä. Toisella lainsäädäntöehdotuksella muutetaan maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä annettua asetusta (EY) No 1234/2007 kaupan pitämisen vaatimusten osalta. Ehdotuksessa säädetään kaikkia maataloustuotteita koskevasta kaupan pitämisen yleisvaatimuksesta sekä komissiolle delegoidusta säädösvallasta päättää tuotekohtaisista standardeista ja tuotantopaikan pakollisesta merkitsemisestä. Lainsäädäntöehdotusten lisäksi laatupakettiin kuuluvat myös komission jo joulukuussa antamat suuntaviivat vapaaehtoisten sertifiointiohjelmien parhaiden käytäntöjen kehittämiseksi sekä suojattujen nimitysten saaneiden ainesosien merkitsemisestä elintarvikkeissa. 1. MAATALOUSTUOTTEIDEN LAATUJÄRJESTELMÄT Kaikki maataloustuotteiden laatujärjestelmät kattavassa asetusehdotuksessa on kolme toisiaan täydentävää järjestelmää (alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät, aidot perinteiset tuotteet ja vapaaehtoiset laatuilmaisut) yhdessä sääntelyrakenteessa, jota valvoo yksi laatupolitiikkakomitea. Asetuksen soveltamisalaan kuuluvat EU:n perustamissopimuksen liitteessä I luetellut ihmisravinnoksi tarkoitetut maataloustuotteet sekä tämän asetuksen liitteessä I luetellut muut tuotteet. APT- laatujärjestelmää ei kuitenkaan sovelleta jalostamattomiin maataloustuotteisiin. 1.1. Suojatut alkuperänimitykset (SAN) ja maantieteelliset merkinnät (SMM) Järjestelmän tavoitteena on auttaa tietyn maantieteelliseen alueen tuotteiden tuottajia saamaan kohtuullinen korvaus tuotteidensa laadusta, varmistamaan nimitysten suojelu yhteisön alueella sekä informoida kuluttajia tuotteiden lisäarvoa tuovista ominaisuuksista.
4(12) Ehdotuksen mukaisesti nykyinen maataloustuotteiden alkuperänimityksiä ja maantieteellisiä merkintöjä koskeva järjestelmä säilytetään eikä sitä yhdistetä viinien, väkevien alkoholijuomien tai maustettujen viinien maantieteellisiä merkintöjä koskevien järjestelmien kanssa. Jo nykyisin suojatut tuotteet olisivat automaattisesti suojattuja tämän asetusehdotuksen nojalla. Laatujärjestelmän kattamaan tuoteluetteloon on lisätty tumma suklaa. Ehdotus noudattaa suurelta osin nykyisiä maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun neuvoston asetuksen (EY) No 510/2006 määräyksiä. Järjestelmää on kuitenkin pyritty vahvistamaan ja yksinkertaistamaan lyhentämällä nimitysten rekisteröintiprosessia, selkeyttämällä tiettyjä juridisia asioita kuten suhdetta yleisnimiin ja tavaramerkkeihin sekä mukauttamalla terminologiaa viinien maantieteellisiä merkintöjä koskevan lainsäädännön kanssa. Lisäksi ehdotuksessa määritetään nimien rekisteröintiä hakevien ryhmittymien asema ja tehtävät seurannassa, myynninedistämisessä ja tiedotuksessa. Ehdotuksessa säädetään virallisia tarkastuksia koskevista yhteisistä vähimmäissäännöistä sen takaamiseksi, että tuote on eritelmän mukainen ja merkinnät myytäessä asianmukaisia. Ehdotuksen mukaisesti maantieteelliseksi merkinnäksi katsottaisiin myös maan nimi kun se on nykyisin ollut mahdollista vain poikkeustapauksissa. Komissio voisi delegoidun säädösvallan avulla asettaa rajoituksia tai poikkeuksia koskien maantieteellisellä alueella tapahtuvia tuotantovaiheita ja raaka-aineiden alkuperää. Lisäksi komissio voi asettaa tarkempia vaatimuksia tuote-eritelmän sisällöstä, määrittää yhteisön symbolien teknisistä ominaisuuksista ja merkintäsäännöistä sekä päättää täydentävistä siirtymäsäännöksistä. Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä ilman laatupolitiikkakomitean apua perustaa nimityksiä koskevan rekisterin ja päättää sen muodosta ja sisällöstä. 1.2. Aidot perinteiset tuotteet (APT) Järjestelmän tavoitteena on auttaa perinteisten tuotteiden tuottajia pitämään kaupan tuotteitaan ja viestittämään kuluttajille niiden lisäarvoa tuovista ominaisuuksista. Nimi voidaan rekisteröidä aitona perinteisenä tuotteena kun se kuvaa tiettyä jalostettua tuotetta, joka vastaa tuotantomenetelmän ja koostumuksen osalta perinteistä käytäntöä kyseisen tuotteen kohdalla, ja joka valmistetaan perinteisesti käytetyistä raaka-aineista ja ainesosista. Ehdotuksessa nykyistä asetuksen (EY) No 509/2006 mukaista järjestelmää muutetaan siten, että nimityksiä ei enää voi rekisteröidä varaamatta nimeä. Järjestelmä rajoitetaan koskemaan vain valmisaterioita ja jalostettuja tuotteita. Rekisteröintiprosessia lyhennetään ja yhdenmukaistetaan SAN/SMM -menettelyjen kanssa. Lisäksi termin "perinteinen" käyttöön oikeuttavaa aikarajaa pidennetään 50 vuodeksi aiemman 25 vuoden sijaan. Vanhan asetuksen perusteella rekisteröidyille nimille määritellään siirtymäaika vuoden 2017 loppuun asti. Ehdotuksen mukaisesti komissio voisi delegoidun säädösvallan avulla päättää tarkemmista säännöistä koskien lisäkriteerien määrittämistä, tuote-eritelmän laatimista, yhteisön symbolin teknisiä ominaisuuksia ja merkintäsääntöjä sekä päättää täydentävistä siirtymäsäännöksistä. Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä ilman laatupolitiikkakomitean apua perustaa nimityksiä koskevan rekisterin ja päättää sen muodosta ja sisällöstä.
1.3. Vapaaehtoiset laatuilmaisut Järjestelmän tarkoituksena on auttaa lisäarvoa tuovia ominaispiirteitä tai ominaisuuksia omaavien maataloustuotteiden tuottajia välittämään sisämarkkinoilla tietoa näistä ominaispiirteistä sekä tukea ja täydentää erityisesti ala- ja tuotekohtaisia kaupan pitämisen vaatimuksia (markkinointistandardeja). Ehdotuksen mukaisesti nykyiset tämän asetuksen liitteessä II luetellut vapaaehtoiset laatuilmaisut, jotka nykyisellään sisältyvät neuvoston asetukseen (EY) No 1234/2007 sekä hunajasta annettuun direktiiviin 2000/110/EY, siirretään sellaisinaan tähän asetukseen. Nämä laatuilmaisut koskevat seuraavia tuotteita: siipikarjan liha, kananmunat, hunaja, oliiviöljy, maito ja maitotuotteet, juoksevat rasvat. Jäsenmaiden on riskianalyysin perusteella suoritettava tarkastuksia, joilla varmistetaan vapaaehtoisia laatuilmaisuja koskevien vaatimusten täyttyminen. 5(12) Komissio voisi delegoidun säädösvallan avulla varata vapaaehtoisen lisälaatuilmaisun ja vahvistaa sen käyttöedellytykset, peruuttaa käytössä olevan laatuilmaisun tai muuttaa sen käyttöedellytyksiä. Lisäksi komissio voisi delegoidun säädösvallan avulla antaa tarkempia sääntöjä laatuilmaisuja koskevista kriteereistä. Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä vahvistaa sääntöjä vapaaehtoisten laatuilmaisujen käytöstä. 1.4. Järjestelmiä koskevat yhteiset säännöt Ehdotuksessa säädetään laatujärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä, jotka koskevat virallista valvontaa, termien aikaisempaa käyttöä, laatujärjestelmiä koskevia merkintöjä ja symboleja, tuottajaorganisaatioiden asemaa sekä hakemus- ja rekisteröintiprosessia. Valvontasäädökset Yhteiset virallisia tarkastuksia koskevia sääntöjä sovelletaan alkuperänimityksiä, maantieteellisiä merkintöjä sekä aitoja, perinteisiä tuotteita koskeviin laatujärjestelmiin. Ehdotuksen mukaisesti jäsenvaltioiden on nimettävä laatujärjestelmien tarkastuksista asetuksen (EY) No 882/2004 velvoitteiden mukaisesti vastaava valvontaviranomainen tai viranomaiset. Valvontaviranomaisilla on oltava tarpeelliset resurssit ja henkilökunta tehtäviensä suorittamiseen. Virallisten tarkastusten tulee kattaa sekä sen, että tuotteet vastaavat tuote-eritelmiä että rekisteröityjen nimitysten käytön valvonnan markkinoilla olevien tuotteiden osalta. Viranomaiset voivat delegoida valvontaan liittyviä erityistehtäviä virallisesti akkreditoiduille valvontaelimille. Toimijoilta voidaan periä maksu tuotteiden eritelmiä koskevista tarkastuksista. Ehdotuksessa on tarkennettu jäsenmaiden valvontaa koskevia velvoitteita siten, että ne on sisällytettävä monivuotisten kansallisten valvontasuunnitelmien erilliseen osaan asetuksen (EY) No 882/2004 artikloiden 41, 42 ja 43 mukaisesti. Vuosittaisiin raportteihin pitää sisällyttää artiklan 44 mukaisesti erillinen osa suoritetuista tarkastuksista. Tiettyjä aikaisempaa käyttöä koskevat varaukset Ehdotuksessa tarkennetaan suojattujen nimitysten suhdetta yleisnimiin. Mikäli yleisnimi on osa suojattavaa nimitystä, on kyseisen yleisnimen käyttö edelleen sallittua. Esimerkiksi 'Edam Holland' on suojattu nimitys, mutta nimi Edam on yleisnimi, jota voidaan edelleen käyttää. Mietittäessä sitä onko jostakin nimestä tullut yleisnimi, on huomioitava erityisesti sekä voimassaoleva tilanne jäsenmaissa ja niillä alueilla, joissa tuotetta kulutetaan että kansallinen tai yhteisön asiaan kuuluva lainsäädäntö. Komissio
voi delegoidun säädösvallan nojalla päättää yleisnimen määrittämistä koskevista lisäsäännöistä. 6(12) Jos suojattuun nimitykseen sisältyy kasvilajikkeen tai eläinrodun nimi tai se muodostuu niistä, tämä asetus ei estä saattamasta markkinoille tuotetta, jonka merkinnöissä on mainitunlainen kasvilajikkeen tai eläinrodun nimi tietyillä edellytyksillä. Komissio voi delegoiduilla säädöksillä vahvistaa säännöt tällaisten nimien käytön selkeyttämiseksi. Aitoja perinteisiä tuotteita sekä vapaaehtoisia laatuilmaisuja koskevia laatujärjestelmiä sovelletaan rajoittamatta yhteisön tai jäsenmaiden teollis- ja tekijänoikeuksia ohjaavien sääntöjen sekä erityisesti alkuperänimityksiä, maantieteellisiä merkintöjä ja tavaramerkkejä koskevien sääntöjen soveltamista. Laatujärjestelmien merkinnät ja tunnukset sekä tuottajien asema Ehdotuksessa määritellään tarkemmin laatuohjelmien mukaisten merkintöjen sekä käytettävien symbolien suojaamisesta väärinkäytöltä. Euroopan maaseuturahasto voi komission aloitteesta ja keskitetysti rahoittaa erilaisia toimenpiteitä merkintöjen, lyhenteiden ja symbolien suojelemiseksi väärinkäytöltä yhteisössä ja kolmansissa maissa. Ehdotuksessa määritellään tarkemmin myös nimen rekisteröintiä hakevien ryhmien rooli ja tehtävät. Jäsenmaiden on varmistettava, että valvonta kattaa kaikki ohjelmiin kuuluvat tuottajat ja myös toimijat, jotka jalostavat ja varastoivat tuotteita. Jäsenmaiden on myös varmistettava, että kaikki järjestelmiin oikeutetut toimijat voivat halutessaan osallistua niihin. Jäsenvaltiot voivat periä maksuja laatujärjestelmien hoitamisesta koituvien hallinnointikulujen kattamiseksi. Hakemus- ja rekisteröintiprosessi Ehdotuksen määräykset alkuperänimitysten, maantieteellisten merkintöjen sekä aitoja perinteisiä tuotteita koskevien nimitysten hakemuksista, hakuprosessista ja hakemusten käsittelystä noudattavat pitkälti nykyisiä määräyksiä. Käsittelyaikataulua on kuitenkin nopeutettu: komission tulee tutkia hakemus kuudessa kuukaudessa sen saapumisesta komissioon, vastaväiteaikaa yhteisön tasolla on lyhennetty kahteen kuukauteen ja osapuolten kahdenkeskisten neuvottelujen aikaa kolmeen kuukauteen nykyisten kuuden kuukauden sijasta. Komissio voi delegoidun säädösvallan avulla määritellä milloin yksityinen henkilö rinnastetaan hakijaryhmittymäksi, päättää kansalliset rajat ylittäviä hakemuksia koskevista sekä vastaväitemenettelyä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, määritellä mitkä hakemuksia koskevat muutokset ovat niin pieniä, ettei niiden osalta tarvitse käynnistää hakemusprosessia sekä vahvistaa rekisteröinnin peruuttamista koskevat säännöt. PUHEENJOHTAJISTON KOMPROMISSIEHDOTUS Puheenjohtajisto antoi 23. helmikuuta kompromissiehdotuksen, joka käsitti seuraavat isommat muutokset laatujärjestelmiä koskevaan lainsäädäntöehdotukseen. Suojattujen maantieteellisten merkintöjen osalta ehdotusta on tiukennettu, että kokonaisen maan nimi voidaan hyväksyä maantieteelliseksi merkinnäksi ainoastaan poikkeustapauksessa. Tuote-eritelmän sisältämiä tietoja koskevan artiklan 7 kohtaa b oli helpotettu siten, että kuvaus tuotteen aistinvaraisista ominaisuuksista ei ole enää pakollinen.
7(12) Aitoja, perinteisiä tuotteita koskevaa järjestelmää oli muutettu jäsenmaiden toivomuksesta siten, että myös raaka-aineet hyväksytään järjestelmään. Lisäksi perinteiseksi katsotaan 25 vuotta markkinoilla olleet tuotteet aiemmin esitetyn 50 vuoden sijaan. Kriteereitä artiklan 18, kohdassa 1 oli lievennetty siten, että tuotteen ei tarvitse täyttää molempia sekä a (tuotantomenetelmä tai koostumus on perinteinen) ja b (valmistetaan perinteisistä raaka-aineista) kohdassa olevia arviointiperusteita. Vapaaehtoisiin laatuilmaisuihin oli lisätty 'vuoristossa viljelty tuote' ja seurantaa koskeva artikla 31 oli poistettu. Ehdotukseen oli lisätty paikallista tuotantoa ja suoramyyntiä koskeva laatujärjestelmä. Sen mukaisesti järjestelmän tarkoituksena on avustaa tuottajia tuotteidensa markkinoinnissa sekä viestiä kuluttajille tuotteiden lisäarvoa tuovista ominaisuuksista ja siten vahvistaa paikallisen alueen talouden kehittymistä. Ehdotuksessa säädetään yhteisön symbolista ja nimestä 'oman tilan tuote'. Jäsenmaiden on määriteltävä nimitystä ja symbolin käyttämistä koskevat edellytykset sekä suoramyyntiä tilalta kuluttajille ja/tai myyntiä tilalta suorajakelun kautta kuluttajille koskevat edellytykset. Jäsenmaat voivat määritellä myös myynnin laajuutta, tuotantomääriä tai tuotteen perinteisiä ominaisuuksia koskevia kriteereitä. Järjestelmän toiminnan osalta jäsenmaiden on: säädettävä ja ohjattava menettelytavoista niiden tuottajien tunnistamiseksi, jotka kuuluvat paikallisen tuotannon ja suoramyyntiohjelman piiriin toimitettava komissiolle vakuutus siitä, että kansallinen järjestelmä täyttää sille asetetut vaatimukset julkaistava luettelo symbolia ja merkintää käyttävistä tuottajista suoritettava riskianalyysiin perustuvia tarkastuksia, jotta varmistetaan tuotteiden olevan järjestelmän mukaisia sekä sovellettava väärinkäytöstapauksissa hallinnollisia seuraamuksia. Komissio voi toimeenpanosäädöksillä asettaa lisää yksityiskohtaisia sääntöjä. Järjestelmiä koskevien yhteisten sääntöjen osalta kompromissiehdotuksessa on tarkennettu artiklaa 42 koskien hakijaryhmien asemaa. Vastaväitemenettelyä koskevaa aikaa on pidennetty kolmeen kuukauteen aiemman kahden sijasta sekä tarkennettu menettelyä koskevia sääntöjä. Menettelysääntöjen osalta komissiolle annettavaa delegoitua säädösvaltaa on tarkennettu. Artiklassa 2 komissio voi delegoidulla säädösvallalla lisätä laatujärjestelmien piiriin kuuluvia tuotteita, mutta ei enää poistaa niitä. Artiklan 5, kohdassa 3 on tarkennettu mistä poikkeuksista ja rajoituksista komissio voi päättää delegoidulla säädösvallalla. Ehdotuksesta on poistettu rekistereitä koskevista artikloista 11 ja 22 viittaukset siihen, että komissio voisi tehdä päätöksiä täytäntöönpanosäädöksillä ilman komitean apua. Lisäksi artiklan 19, kohdassa 2 on delegoitu säädösvalta muutettu täytäntöönpanosäädökseksi. Artiklassa 53 on delegoitu säädösvalta komissiolle määritelty nyt viideksi vuodeksi kun sitä aiemmin esitettiin määräämättömäksi ajaksi. Komission on myös viimeistään yhdeksän kuukautta ennen viiden vuoden määräajan loppumista laadittava delegoitua säädösvaltaa koskeva raportti.
2. KAUPAN PITÄMISEN VAATIMUKSET (MARKKINASTANDARDIT) 8(12) Kaupan pitämisen vaatimusten osalta muutokset tehdään lisäämällä uudet artiklat 112 a- 112 o maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä annettuun asetukseen (EY) No 1234/2007. Ehdotuksessa säädetään kaupan pitämisen yleisvaatimuksesta, ala- tai tuotekohtaisista kaupan pitämisen vaatimuksista sekä määritelmistä, nimityksistä ja/tai myyntinimityksistä eräiden alojen ja /tai tuotteiden osalta. Ehdotuksessa otetaan käyttöön oikeudellinen perusta maataloustuotannon paikan pakolliselle merkinnälle kaikilla aloilla. Komissio voi tapauskohtaisesti hyväksyä delegoidulla säädöksellä mahdollisesta maataloustuotannon paikan pakollisesta merkinnästä soveltuvalla maantieteellisellä tasolla. Ensimmäinen sektori, jota tältä osin tullaan tarkastelemaan, on maitosektori. Sektoreilla, joilla alkuperän ilmoittaminen vaaditaan nykyisinkin, vaatimus säilyy myös tulevaisuudessa. Soveltamisala Ehdotuksessa säädetään kaupan pitämisen yleisvaatimuksesta sekä ala- ja/tai tuotekohtaisista kaupan pitämisen vaatimuksista asetuksen (EY) No 1234/2007 liitteessä I luetelluille yhteistä markkinajärjestelyä koskeville tuotteille ja liitteen II, osassa I tarkoitetulle maatalousperäiselle etyylialkoholille rajoittamatta muita näitä tuotteita koskevien sääntöjen tai eläinlääkintä ja elintarvikesektorilla annettujen hygienia- ja terveysvaatimuksia sekä eläinten suojelua ja ihmisten terveyttä koskevien säännösten soveltamista. Kaupan pitämisen yleinen vaatimus Ehdotuksen mukaisesti niitä tuotteita, joilla ei ole vahvistettu omaa kaupan pitämisen vaatimusta, voidaan markkinoida elintarvikkeina vain jos ne ovat kaupan pitämisen yleisvaatimuksen mukaisia eli ne ovat laadultaan virheettömiä, aitoja ja myyntikelpoisia. Tuotteen katsotaan olevan kaupan pitämisen yleisvaatimuksen mukainen, jos se on kansainvälisen järjestön (Codex Alimentarius ja Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomissio) vahvistaman standardin mukainen. Ehdotuksen mukaisesti komissio voi delegoidun säädösvallan avulla vahvistaa, muuttaa ja tehdä poikkeuksia kaupan pitämisen yleisvaatimusta koskeviin edellytyksiin ja sääntöihin. Ala- tai tuotekohtaiset kaupan pitämisen vaatimukset Tuotteita, joille on vahvistettu ala- tai tuotekohtaiset kaupan pitämisen vaatimukset, voidaan pitää kaupan unionissa ainoastaan kyseisten vaatimusten mukaisesti. Ehdotuksen mukaisesti komissio voi delegoidun säädösvallan avulla vahvistaa kaupan pitämisen vaatimuksia kaikissa kaupan pitämisen vaiheissa sekä päättää standardien soveltamista koskevista poikkeuksista ja vapautuksista, jotta voidaan vastata muuttuviin markkinaolosuhteisiin ja kuluttajakysyntään mukautumiseen sekä huomioidaan kansainvälisten standardien kehitys ja vältetään jarruttamasta tuoteinnovointia. Kaupan pitämisen vaatimukset voivat liittyä muiden kuin tässä asetuksessa erikseen määriteltyjen tuotteiden määritelmiin, nimityksiin ja/tai myyntinimityksiin. Ne voivat koskea myös esimerkiksi tuotteiden luokittelua eri laatuluokkiin, kokoluokkiin, tuotanto-, viljely- tai valmistusmenetelmiä, kaupallisia asiakirjoja ja rekistereitä, varastointia ja kuljetusta. Standardit voivat koskea myös tuotantopaikan ja/tai alkuperän pakollista merkitsemistä. Siltä osin kuin vaatimukset liittyvät jäsenmaiden informointiin komissiolle, ne koskevat myös etyylialkoholia. Määritelmät, nimitykset ja/tai myyntinimitykset
9(12) Ehdotuksen mukaisesti suurin osa asetuksessa (EY) No 1234/2007 olevista tuotteiden määritelmiä, nimityksiä ja myyntinimityksiä koskevista erillisistä liitteistä kumotaan ja yhdistetään sellaisinaan liitteeksi XII a. Nämä koskevat seuraavia tuotteita: oliiviöljy ja syötäväksi tarkoitetut oliivit, viini, naudan- ja vasikanliha, ihmisravinnoksi tarkoitetut maito ja maitotuotteet, siipikarjan liha, ihmisravinnoksi tarkoitetut levitettävät rasvat. Siltä osin kuin liitteitä ei ole siirretty, (esimerkiksi nykyisin liitteen XIV A-kohdassa olevat kananmunat sekä kohdassa C olevat siitosmunat ja siipikarjan poikasten tuotantoa ja kaupan pitämistä koskevat vaatimukset) niitä sovelletaan kunnes komissio delegoidulla säädösvallalla päättää niiden lakkauttamisesta ja korvaamisesta vastaavilla markkinasäännöillä. Liitteen XII a mukaisia määritelmiä, nimityksiä ja kauppanimityksiä voidaan käyttää yhteisössä vain niiden tuotteiden markkinointiin, jotka ovat liitteen vaatimusten mukaisia. Komissio voi delegoidun säädösvallan nojalla vahvistaa muutoksia tai poikkeuksia näihin määritelmiin ja myyntinimityksiin. Lisäksi komissio voi vahvistaa delegoiduilla säädöksillä kuhunkin vaatimukseen sovellettavan sallitun poikkeaman, jonka ylittyessä koko tuote-erää pidetään vaatimuksen vastaisena. Viiniä koskevat määräykset Viinin osalta määräykset noudattavat nykyisiä sääntöjä. Ehdotuksen mukaisesti yhteisössä sovelletaan suoraan kansainvälisen viinijärjestön (OIV) hyväksymiä analyysimenetelmiä. Sallitut viinin valmistusmenetelmät on siirretty sellaisenaan asetuksen (EY) No 1234/2007 liitteestä XVa tämän asetuksen liitteeksi XIIc. Myös rypälelajikkeiden luokittelua koskevat määräykset noudattavat nykyistä artiklaa 120a. Eräitä tuotteita ja/tai aloja koskevat kansalliset säännöt Ehdotuksen mukaisesti jäsenmaat voivat hyväksyä tai säilyttää kansallisia säädöksiä levitettävien rasvojen eri laatu tasoista. Jäsenmaat voivat myös rajoittaa tai kieltää alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän omaavien viinien, kuohuviinien tai väkevien viinien osalta tiettyjen viininvalmistusmenetelmien käytön tai asettaa niiden käytölle tarkempia rajoituksia. Jäsenmaat voivat myös sallia kokeellisia viinin valmistusmenetelmiä komission delegoiduilla säädöksillä vahvistamin edellytyksin. Tuontia ja vientiä koskevat säädökset Ehdotuksen mukaisesti komissio voi delegoidun säädösvallan nojalla määritellä edellytykset, joilla tuontituotteiden katsotaan vastaavan yhteisön kaupan pitämisen vaatimuksia sekä vahvistaa säännöt, jotka koskevat kaupan pitämisen vaatimusten soveltamista vientituotteisiin. Viinin tuontia koskevat erityisvaatimukset ovat ehdotuksessa suurin piirtein nykyisen artiklan 158a mukaiset. Siinä on ainoastaan päivitetty viittaukset perustamissopimuksen artikloihin. Kansalliset tarkastukset Jäsenvaltioiden on riskianalyysin perusteella tarkastettava, ovatko tuotteet sääntöjen mukaisia ja sovellettava asianmukaisia hallinnollisia seuraamuksia. Täytäntöönpanovalta Ehdotuksen mukaisesti komissio voisi täytäntöönpanosäädöksillä vahvistaa säännöt kaupan pitämisen yleisvaatimuksen, määritelmien ja myyntinimitysten sekä ala- tai tuotekohtaisten kaupan pitämisen vaatimusten täytäntöönpanolle mukaan luettuina näytteiden ottoa ja tuotteiden koostumuksen määrittämiseksi käytettäviä menetelmiä koskevat yksityiskohtaiset säännöt, kaupanpitämisen vaatimusten tarkastuksia, toleranssia sekä viranomaisten suorittamien tarkastusten sisältöä, säännönmukaisuutta, tiheyttä sekä missä kaupan pitämisen vaiheessa tarkastukset on tehtävä.
10(12) Kansallinen käsittely: 3. MENETTELYSÄÄNNÖKSET Molemmissa ehdotuksissa on huomioitu Lissabonin sopimuksen voimaantuloon ja täytäntöönpanoon liittyvä muutos missä tehdään ero komissiolle siirretyn säädösvallan ja täytäntöönpanovallan välillä. Niistä ehdotuksiin sisältyvistä muutoksista, jotka liittyvät Lissabonin sopimuksen voimaantuloon, toimitetaan erillinen U-kirjelmä eduskunnalle (Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä). EU-18 jaosto (maatalous- ja elintarvikkeet) 9.12.2010, kirjallinen menettely 11.2.2011, EU-18 jaosto 25.2.2011. Käsittely Euroopan parlamentissa: Komission molemmat ehdotukset (KOM(2010) 733 lopullinen ja KOM(2010) 738 lopullinen) on lähetetty Euroopan parlamentille ensimmäiseen lukemiseen 10.12.2010. Raportöörinä toimii García Pérez Iratxe (S&D) maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa. Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema: Taloudelliset vaikutukset: Ei kansallista lainsäädäntöä Laatujärjestelmillä ei sinänsä ole taloudellisia vaikutuksia yhteisön budjettiin. Ehdotuksen mukaisesti komissiolle esitetään kuitenkin valtuuksia kehittää ja suojella laatujärjestelmien mukaisia nimityksiä etenkin kolmansissa maissa. Näiden toimenpiteiden arvioidaan maksavan 110 000 vuonna 2012 ja vuodesta 2013 alkaen 150 000 vuosittain. Ehdotus sisältää nykyistä tiukempia valvontamääräyksiä jäsenmaille alkuperänimitysten, maantieteellisten merkintöjen sekä aitojen perinteisten nimitysten osalta, mikä mahdollisesti lisää jäsenmaiden kustannuksia. Muut mahdolliset asiaan vaikuttavat tekijät: Käsittelyaikataulu: Maataloustuotteiden laatupakettia koskeva ehdotus hyväksyttiin komission kollegiossa 8. joulukuuta ja se esiteltiin maatalous- ja kalastusneuvostossa 13. joulukuuta 2010. Lainsäädäntöehdotusten käsittely neuvostossa ja Euroopan parlamentissa aloitetaan helmikuussa 2011. Tavoitteena on, että uudet asetukset tulisivat voimaan Euroopan Parlamentin ja neuvoston hyväksyttyä ne vuonna 2012. Laatupakettiin kuuluu myös komission jo vuoden 2010 lopussa antamat tiedonannot. Näistä ensimmäinen koskee EU:n suuntaviivoja maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden vapaaehtoisia sertifiointiohjelmia koskevista parhaista käytännöistä ja toinen suuntaviivoja suojattujen nimitysten (SAN tai SMM) saaneita tuotteita ainesosina sisältävien elintarvikkeiden merkinnöistä.
11(12)
12(12) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi MMM ALR, EUE, MAVI, SM, STM, TEM, TH, UM, VM, VNEUS, YM
FI FI FI
EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 10.12.2010 KOM(2010) 733 lopullinen 2010/0353 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS maataloustuotteiden laatujärjestelmistä SEK(2010) 1524 lopull. SEK(2010) 1525 lopull. FI FI
PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN TAUSTA Laatupaketti sisältää joukon johdonmukaiseen maataloustuotteiden laatupolitiikkaan tähtääviä ehdotuksia. Laatupolitiikan tavoitteena on auttaa viljelijöitä välittämään parempaa tietoa maataloustuotteiden laadusta, ominaispiirteistä ja ominaisuuksista ja taata asianmukainen kuluttajavalistus. Laatupakettiin sisältyvät seuraavat asiakirjat: ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maataloustuotteiden laatujärjestelmistä [KOM(2010) XXXX], ehdotus asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä) muuttamisesta maataloustuotteiden kaupan pitämistä koskevien vaatimusten osalta [KOM(2010) XXXX], EU:n suuntaviivat maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden vapaaehtoisia sertifiointiohjelmia koskevista parhaista käytännöistä [K(2010) XXXX], ja suuntaviivat suojatun alkuperänimityksen (SAN) tai suojatun maantieteellisen merkinnän (SMM) saaneita tuotteita ainesosina sisältävien elintarvikkeiden merkinnöistä [K(2010) XXXX]. 1.1. Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet Politiikan uudistus, maailmanlaajuistuminen, neuvotteluvoiman keskittyminen vähittäismyyntialalla ja taloustilanne ovat aiheuttaneet viljelijöille ja maataloustuottajille kilpailupaineita. Samaan aikaan kuluttajat haluavat entistä enemmän aitoja tuotteita, jotka on tuotettu erityisillä ja perinteisillä menetelmillä. Tähän kysyntään vastattaessa Euroopan unionin maataloustuotannon moninaisuus ja laatu olisi hyödynnettävä unionin viljelijöiden merkittävänä voimavarana ja kilpailuetuna. Jotta kuluttajat kuitenkin saisivat asianmukaista tietoa maataloustuotteen ominaispiirteistä ja tuotannon ominaisuuksista, tuotemerkintöjen on oltava tarkkoja ja luotettavia. Maataloustuotteiden laatupolitiikan keskeinen tekijä Euroopan unionissa on antaa tuottajille sopivat välineet, joilla ostajille ja kuluttajille voidaan välittää tietoa tuotteen ominaispiirteistä ja tuotannon ominaisuuksista ja suojata heitä epäreiluilta kauppatavoilta. Suurin osa näistä välineistä on jo olemassa Euroopan unionin tasolla. Analyysien ja sidosryhmien kanssa käytyjen keskustelujen perusteella niitä on vain mahdollisesti parannettava, yksinkertaistettava ja johdonmukaistettava. Laatupaketin tarkoituksena on parantaa unionin lainsäädäntöä laatuasioissa sekä kansallisten ja yksityisten laadunvarmennusjärjestelmien toiminnassa, jotta järjestelmät olisivat yksinkertaisempia, läpinäkyvämpiä ja helpommin ymmärrettäviä, mukautettavissa innovaatioihin ja vähemmän hankalia tuottajien ja hallinnon kannalta. FI 2 FI
1.2. Yleinen tausta Maataloustuotteiden laatupolitiikka Euroopan unionissa on 1990-luvulta yhdistetty tiiviisti kolmeen unionin järjestelmään, jotka liittyvät suojattuihin alkuperänimityksiin ja suojattuihin maantieteellisiin merkintöihin, luonnonmukaiseen tuotantoon sekä aitoihin perinteisiin tuotteisiin. Näiden lisäksi unionin kaupan pitämisen vaatimukset ovat tarjonneet oikeudellisen kehyksen reilulle kilpailulle ja markkinoiden moitteettomalle toiminnalle yhteisen maatalouspolitiikan alusta asti. Unionin vaatimusten ja järjestelmien rinnalle on viimeisten kymmenen vuoden aikana ilmestynyt useita yksityisen sektorin laadunvarmennusjärjestelmiä, joilla pyritään takaamaan kuluttajille lisäarvoa tuovat ominaispiirteet ja ominaisuudet ja vähimmäisvaatimusten täyttyminen laadun varmistusta koskevilla todistuksilla. Suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen järjestelmän uudelleenlaadinnan yhteydessä vuonna 2006 komissio sitoutui tarkastelemaan uudelleen asetuksen toimintaa ja sen kehittämistä tulevaisuudessa 1. Vuonna 2007 järjestettiin elintarvikkeiden laatusertifioinnista ja maataloustuotteiden arvon lisäämisestä eri laatujärjestelmät kattanut laaja konferenssi Food quality certification adding value to farm produce. Konferenssin jälkeen julkaistiin vuonna 2008 Vihreä kirja maataloustuotteiden laadusta 2, joka kirvoitti yksityiskohtaisia vastauksia yli 560 sidosryhmältä ja jonka perusteella annettiin vuonna 2009 tiedonanto maataloustuotteiden laatupolitiikasta 3. Siinä vahvistettiin seuraavat strategiset suuntaviivat: parannetaan maataloustuotteiden ominaisuuksista käytävää tiedonvaihtoa viljelijöiden, ostajien ja kuluttajien välillä parannetaan maataloustuotteiden laatua koskevien Euroopan unionin toimintapoliittisten välineiden yhtenäisyyttä ja tehdään eri järjestelmien sekä merkinnöissä esiintyvien ilmaisujen ymmärtämisestä ja käytöstä helpompaa viljelijöille, tuottajille ja kuluttajille. 1.3. Nykyisin voimassa olevat säännökset Euroopan unionin lainsäädännössä säädetään maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suojasta. Euroopan unionissa otettiin vuonna 1992 käyttöön yhdenmukainen sääntelyjärjestelmä 4 sellaisten maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden arvokkaiden nimien rekisteröimiseksi, joita taitotiedostaan tunnetut tuottajat tuottavat tietyllä maantieteellisellä alueella eritelmän mukaisesti. 1 2 3 4 Lisäys ehdotukseen pöytäkirjaksi, 20.3.2006 pidetty Euroopan unionin neuvoston 2720. istunto (maatalous ja kalastus) (7702/06 ADD1). KOM(2008) 641, 15.10.2008. KOM(2009) 234, 28.5.2009. Neuvoston asetus (EY) N:o 510/2006 maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta (EUVL L 93, 31.3.2006, 12), joka kumoaa ja korvaa asetuksen (ETY) N:o 2081/92. Maantieteellisten merkintöjen järjestelmät on vahvistettu myös viinialalla sekä tislatuille alkoholijuomille ja maustetuille viineille. FI 3 FI
Lisäksi vuonna 1992 otettiin aitojen perinteisten tuotteiden järjestelmässä käyttöön nimirekisteri 5 perinneruuille, jotka ovat joko sisällöltään tai käytetyn tuotantomenetelmän perusteella perinteellisiä. Kaupan pitämisen vaatimuksista on paljon pääasiassa alakohtaista lainsäädäntöä, sekä neuvoston että komission antamia asetuksia ja direktiivejä. Tämän lisäksi kaupan pitämisen vaatimusten osana säännellyillä vapaaehtoisilla laatuilmaisuilla taataan, ettei lisäarvoa tuovia ominaispiirteitä taikka tuotannon tai jalostuksen ominaisuuksia kuvaavia ilmaisuja käytetä markkinoilla väärin vaan kuluttajat voivat luottaa niihin arvioidessaan tuotteen laatua. 1.4. Johdonmukaisuus suhteessa muuhun politiikkaan Maataloustuotteiden laatupolitiikka on osa yhteistä maatalouspolitiikkaa. Jokin aika sitten komissio antoi maatalouspolitiikan vuoden 2013 jälkeisestä tulevaisuudesta tiedonannon 6, jossa eritellään useita keskeisiä haasteita. Näihin kuuluvat monipuolisen maataloustoiminnan säilyttäminen maaseutualueilla ja kilpailukyvyn parantaminen, joihin vaikutetaan maataloustuotteiden laatupolitiikalla. Politiikka vastaa myös Eurooppa 2020 -tiedonannossa 7 vahvistettuja prioriteetteja, erityisesti kilpailukykyisemmän talouden edistämispyrkimystä, sillä laatupolitiikka kuuluu EU:n maatalouden kilpailukyvyn lippulaivoihin. Tämä ehdotus liittyy kuluttajansuoja- ja kuluttajavalistuspolitiikkaan, sisämarkkinoihin ja kilpailupolitiikkaan sekä ulkomaankauppapolitiikkaan ja on johdonmukainen niiden kanssa. 2. ASIANOMAISTEN OSAPUOLTEN KUULEMINEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI 2.1. Kuulemiset Tässä yhteydessä on kuultu laajasti sidosryhmiä. Pääasialliset kuulemiskanavat olivat maataloustuotteiden laadun neuvoa-antava ryhmä ja Vihreällä kirjalla käynnistetty kuuleminen 8, joka huipentui puheenjohtajamaa Tšekin järjestämään korkean tason konferenssiin maaliskuussa 2009. Ministerineuvosto hyväksyi päätelmät 9 tiedonannosta kokouksessaan kesäkuussa 2009. Euroopan parlamentti antoi maaliskuussa 2010 päätöslauselman Maataloustuotteiden laatupolitiikka: mitä strategiaa olisi noudatettava? 10. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea antoi lausuntonsa tammikuussa 2010 11 ja alueiden komitea helmikuussa 2010 12. 5 6 7 8 9 10 11 Neuvoston asetus (EY) N:o 509/2006, annettu 20 päivänä maaliskuuta 2006, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden rekisteröimisestä aidoiksi perinteisiksi tuotteiksi (EUVL L 93, 31.3.2006, s. 1 11). KOM(2010) 672 lopullinen, 18.11.2010. KOM(2010) 2020, 3.3.2010. Ajalla 15.10.2008 31.12.2008. http://register.consilium.europa.eu/pdf/en/09/st10/st10722.en09.pdf http://www.europarl.europa.eu/sides/getdoc.do?type=ta&reference=p7-ta-2010-0088&language=en&ring=a7-2010-0029 http://eescopinions.eesc.europa.eu/eescopiniondocument.aspx?identifier=ces\nat\nat448\ces105-2010_ac.doc&language=en FI 4 FI
2.2. Kuulemisten tärkeimmät tulokset Sidosryhmät kannattivat yleisesti vuoden 2009 tiedonannossa esitettyjä suuntaviivoja. Keskeisimpiä mielipiteitä olivat seuraavat: Alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen järjestelmien yksinkertaistamiseksi ei kannatettu näiden kahden välineen (eli suojatun alkuperänimityksen ja suojatun maantieteellisen merkinnän ) sulauttamista toisiinsa. Suurin osa sidosryhmistä viini- ja alkoholialaa lukuun ottamatta suhtautui positiivisesti viinin, väkevien juomien, maustettujen viinien sekä maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden nykyisten järjestelmien sulauttamiseen. Komissiolta toivottiin järjestelmien yksinkertaistamisen, selkiyttämisen ja virtaviivaistamisen jatkamista sekä alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen kansainvälisen tunnettavuuden lisäämistä. Sidosryhmät kannattivat aitojen perinteisten tuotteiden kohdalla lähes yksimielisesti APT-järjestelmän jatkamista ja korostivat sen mahdollisuuksia ja merkitystä maantieteellisten merkintöjen järjestelmän ulkopuolelle jäävien perinteisten tuotteiden tuottajille. Jotkut toivoivat järjestelmän virtaviivaistamista ja yksinkertaistamista erityisesti siten, ettei nimien rekisteröinti ilman niiden varaamista enää olisi mahdollista. Alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen piiriin kuuluvien tuotteiden tuottajia edustavat sidosryhmät ehdottivat, että järjestelmä voisi toimia kanavana tällaisille tuotteille erityisesti silloin, kun niitä käytetään ruokaohjeissa. Sidosryhmät pitivät pääsääntöisesti hyvänä kaupan pitämisen vaatimusten yksinkertaistamista, tuotantopaikasta kertovia merkintöjä sekä uusien vapaaehtoisten laatuilmaisujen kehittämistä. Lisäksi otettiin esiin tarve ottaa huomioon sellaisten pientuottajien tarpeet, joille unionin alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen järjestelmät ovat liian vaativia. 2.3. Vaikutustenarviointi Vuonna 2009 annetun tiedonannon ja sen saaman vastaanoton perusteella laadittiin kolme vaikutustenarviointia tiedonannossa esitettyjen vaihtoehtojen tarkastelemiseksi. Näihin kuuluivat alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät sekä aidot perinteiset tuotteet. Maantieteellisten merkintöjen osalta tarkastelussa nousi esille vahvat perustelut soveltaa unionin tasoista maantieteellisten merkintöjen järjestelmää ja hylätä Euroopan unionin järjestelmälle hahmotellut vaihtoehdot niiden heikon tehon ja vaikuttavuuden vuoksi (näitä muita vaihtoehtoja olivat muun muassa alan yhteis- ja itsesääntely, toimien jättäminen toteuttamatta Euroopan unionin tasolla, suoja kansainvälisen Lissabonin sopimuksen 13 kautta, järjestelmän korvaaminen 12 13 http://coropinions.cor.europa.eu/coropiniondocument.aspx?identifier=cdr\deve-iv\dossiers\deve-iv- 048\cdr315-2009_fin_ac.doc&language=EN Alkuperänimitysten suojaa ja niiden kansainvälistä rekisteröintiä koskeva Lissabonin sopimus (1958). FI 5 FI
kansallisten maantieteellisten merkintöjen ilmoitusjärjestelmällä ja suoja unionin nykyisen yhteisömerkin kautta). Vaikutustenarvioinnissa todettiin, että yksinkertaistamiselle ja täytäntöönpanon helpottamiselle on tuntuvat perusteet ja että tavoitteeseen päästäisiin sulauttamalla maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden järjestelmä alkoholijuoma-alan järjestelmien kanssa säilyttäen samalla kunkin järjestelmän erityispiirteet. Vaikutustenarvioinnissa kuitenkin todettiin, että tietyt sidosryhmät vastustavat tätä vaihtoehtoa. Hintatietoja tarkasteltaessa todettiin, että suojatun alkuperänimityksen (SAN) ja suojatun maantieteellisen merkinnän (SMM) saaneet tuotteet toivat tuottajalle suuremmat tulot kuin tuotteet, joilla ei ole näitä merkintöjä, ja SAN-tuotteiden hinnat ovat SMM-tuotteiden hintoja korkeammat. Myytyjen SAN- ja SMM-merkintöjä saaneiden maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden kokonaisarvo on 14,2 miljardia euroa vuoden 1997 tukkumyyntihintoina ja arviolta 21 miljardia euroa kuluttajahintoina. Sisämarkkinoilla SAN- ja SMM-tuotteista 18,4 prosenttia pidetään kaupan tuottajajäsenvaltion ulkopuolella. Vaikutustenarvioinnissa havaittiin, että suojattujen alkuperänimitysten (SAN) ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen (SMM) sulauttaminen vähentäisi lisäarvoa, jota SAN-nimisuoja on tuonut. Ympäristövaikutusten osalta tutkimuksissa todettiin, että jotkut SAN- ja SMM-tuotteet tuotetaan muilla kuin voimaperäisillä tuotantomenetelmillä, joilla on suuri ympäristöarvo. Nämä SAN- ja SMM-tuotteet antavat taloudellista perustaa julkisille ympäristöhyödykkeille. Tarkasteltavina olleissa vaihtoehdoissa tuottajat voivat soveltuvin osin esittää ympäristön vaatimusten huomioon ottamista. Aitojen perinteisten tuotteiden (APT) kohdalla tarkasteltiin seuraavia kolmea vaihtoehtoa: ilmaisun perinteinen ottaminen käyttöön vapaaehtoisena laatuilmaisuna ja nykyisen järjestelmän lakkauttaminen, ei toimia EU:n tasolla ja nykyisen järjestelmän yksinkertaistaminen (sallimalla rekisteröinti ainoastaan siten, että nimi samalla varataan). Jos APT-järjestelmä lakkautettaisiin, suojatut nimet menettäisivät vaikutustenarvioinnin mukaan EU:n tasolla suojatusta nimestä saadut taloudelliset ja sosiaaliset edut, joten sekä sidosryhmät että EU:n lainsäätäjät eivät pitäneet tätä hyväksyttävänä. Lisäksi vaihtoehto, jossa nimet saavat koko sisämarkkinat kattavan suojan, voidaan toteuttaa tehokkaasti vain unionin tasolla. Nykyisen aitojen perinteisten tuotteiden järjestelmän vähäisen käytön vuoksi tarkasteltavia tietoja oli vähän. Tapaustutkimusten ja selvitysten mukaan järjestelmällä on positiivisia taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia, joihin kuuluvat muun muassa perinteisten tuotantomenetelmien säilyminen, hygieniasäännöistä poikkeamisen mahdollisuus perinteisten menetelmien osalta ja APT-rekisteröinnin lisäarvoa tuovat taloudelliset edut. Järjestelmän lakkauttamisella ei olisi juurikaan taloudellisesta eikä sosiaalista merkitystä suojaamattomille nimille, jotka voitaisiin suojata kansallisilla tai alueellisilla järjestelmillä; useat kansalliset järjestelmät toimivat jo tässä suhteessa hyvin. Unionin tason toimia on tässä tapauksessa vaikea perustella toissijaisuusperiaatteen kannalta. Sosiaaliselta kannalta SAN-, SMM- ja APT-nimitysten katsottiin edistävän perinteisten tuotantotapojen jatkamista, mistä hyötyvät sekä tuottajat että kuluttajat. FI 6 FI
Maantieteellisten merkintöjen ja aitojen perinteisten tuotteiden järjestelmien vaikutustenarvioinneista kuitenkin kävi selvästi ilmi, että nämä järjestelmät ovat houkuttaneet mukaan hyvin vähän pientuottajia, vaikka pientuottajiin juuri usein liittyy mielikuva käsityötuotteesta, perinteisistä menetelmistä ja paikallisesta kaupan pitämisestä. Euroopan unionin järjestelmiä pidetään kuitenkin hankalina, sillä niihin liittyminen on työlästä, tarkastukset ovat kalliita ja eritelmän noudattamisvaatimus on rajoittava. Tämän vuoksi tutkitaan vielä, minkälaisia ongelmia pientuottajille aiheutuu unionin laatujärjestelmiin osallistumisesta. Tarkastelun tulosten perusteella komissio voi ehdottaa tarvittavia jatkotoimia. Kaupan pitämisen vaatimusten osalta tehtiin jo vaikutustenarviointia vuoden 2009 tiedonannon yhteydessä, mutta tarvittaessa tätä arviointia jatketaan esitettäessä ala- ja tuotekohtaisista kaupan pitämisen vaatimuksista ehdotuksia delegoiduilla säädöksillä, joiden oikeudellinen kehys saadaan mukauttamalla asetus (EY) N:o 1234/2007 Lissabonin sopimukseen. Vaikutustenarviointien tekstit ovat luettavissa verkkosivulta http://ec.europa.eu/ agriculture/quality/policy/backdocuments-links/index_en.htm 3. EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT 3.1. Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus Kaikki maataloustuotteiden laatujärjestelmät kattavassa asetuksessa on kolme toisiaan täydentävää järjestelmää (alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät, aidot perinteiset tuotteet ja vapaaehtoiset laatuilmaisut) yhdessä sääntelyrakenteessa, jota valvoo yksi laatupolitiikkakomitea. Kaupan pitämisen vaatimuksista annetaan erillinen asetus. 3.1.1. Alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät, jotka eivät kuitenkaan koske viinejä, maustettuja viinejä eikä väkeviä juomia Ehdotuksessa säilytetään maataloustuotteita ja elintarvikkeita koskeva järjestelmä ja lujitetaan sitä, mutta viinien, väkevien juomien ja maustettujen viinien maantieteellisten merkintöjen järjestelmää ei yhdennetä tähän järjestelmään. Koska viinejä ja väkeviä juomia koskevaa lainsäädäntöä on uudistettu vasta hiljattain, nämä järjestelmät olisi säilytettävä erillisinä. Asiaa voidaan tarkastella uudelleen myöhemmin. Siihen asti maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden järjestelmän sääntöjä lähennetään mahdollisuuksien mukaan viinejä koskeviin sääntöihin. Tärkeimmät keinot järjestelmän lujittamiseksi ja yksinkertaistamiseksi ovat seuraavat: nimien rekisteröintiä hakevien ryhmien 14 aseman ja tehtävien määrittäminen seurannassa, myynninedistämisessä ja tiedotuksessa, 14 Samaa tuotetta käsittelevistä tuottajista tai jalostajista koostuva järjestö sen oikeudellisesta muodosta tai kokoonpanosta riippumatta. FI 7 FI
rekisteröityjen nimien ja yhteisten unionin tunnusten suojan tason lisääminen ja selkiyttäminen, nimien rekisteröintimenettelyn lyhentäminen, jäsenvaltioiden ja rekisteröintiä hakevien ryhmien aseman selkiyttäminen rekisteröinnin hakemisessa rekisteröityjen nimien suojan täytäntöönpanon valvonnassa kaikkialla Euroopan unionissa, ja alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen määritelmien sovittaminen paremmin yhteen kansainvälisen käytön kanssa. Ehdotuksessa nykyistä alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen rekisteröintiprosessia virtaviivaistetaan lyhentämällä siihen kuluvaa aikaa. Lisäksi siinä selkiytetään tiettyjä oikeudellisia näkökohtia ja yhdenmukaistetaan terminologiaa viinien maantieteellisistä merkinnöistä hiljattain annetun lainsäädännön kanssa. Ehdotukseen sisältyvät myös yhteiset vähimmäissäännöt virallisista tarkastuksista sen takaamiseksi, että tuote on eritelmän mukainen ja merkinnät myytäessä asianmukaisia. Asetuksen soveltamisala säilyy ennallaan (ihmisravinnoksi tarkoitetut maataloustuotteet ja tietyt muut tuotteet), mutta lisäksi mukaan otetaan tumma suklaa. 3.1.2. Aidot perinteiset tuotteet Ehdotuksessa säilytetään mahdollisuus varata aidon perinteisen tuotteen nimet koko Euroopan unionissa, mutta nimeä ei enää voi varata ilman rekisteröintiä. Perinteisten tuotteiden mainostaminen ilman tuotesuojaa hoituu parhaiten kansallisella (tai alueellisella) tasolla, eivätkä Euroopan unionin toimet tässä ole perusteltuja. Euroopan unionin uudistettua aitojen perinteisten tuotteiden järjestelmää yksinkertaistetaan (rekisteröintiprosessin virtaviivaistaminen siihen kuluvaa aikaa lyhentämällä ja menettelyjen yhdenmukaistaminen SAN/SMM-menettelyjen kanssa) ja kohdennetaan paremmin monilta osin: järjestelmän uskottavuuden lisäämiseksi perinteellisyyden edellytykseksi asetetaan nyt 50 vuotta (ennen 25 vuotta), järjestelmä rajoitetaan koskemaan valmisaterioita ja jalostettuja tuotteita ja määritelmiin ja menettelyyn liittyviä vaatimuksia yksinkertaistetaan huomattavasti, jotta järjestelmä olisi helpommin ymmärrettävä. 3.1.3. Vapaaehtoiset laatuilmaisut Nykyiseen asetukseen ehdotetaan lisättäväksi vapaaehtoiset laatuilmaisut, joilla on laatujärjestelmien kanssa yhteistä se, että ne ovat vapaaehtoisia ja niiden tarkoituksena on auttaa viljelijöitä tuomaan markkinoilla esiin tuotteelle lisäarvoa tuovia ominaispiirteitä ja ominaisuuksia. Vapaaehtoisia laatuilmaisuja ei muuteta sisällöllisesti vaan ne mukautetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen lainsäädäntökehykseen. Jatkotutkimuksella selvitetään, minkälaisia vaikeuksia vuoristoalueiden tuottajilla on merkitä tuotteitansa markkinoilla. Tarkastelun tulosten perusteella komissio voi ehdottaa tarvittavia jatkotoimia. FI 8 FI