Puumalan Muuramäen maiseman ja luonnon monimuotoisuuden hoitosuunnitelma

E t e l ä - S a v o n y m p ä r i s t ö k e s k u k s e n m o n i s t e 68 Teemu Hentinen Puumalan Muuramäen maiseman ja luonnon monimuotoisuuden hoitosuunnitelma Mikkeli 2006

Julkaisu on saatavana myös internetissä www.ymparisto.fi/esa->palvelut ja tuotteet->julkaisut Kartat: Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/05 Valokuvat: Teemu Hentinen Mikkeli 2006 2

Sisällysluettelo 1. Alueen kuvaus... 5 2. Kohteet... 6 2.1. Vanhapaikan koivuhaka ja luonnonlaidun (1)... 7 2.2. Vanhapaikan kaskikoivikko (2)... 8 2.3. Vanhapaikan niitty I (3)... 9 2.4. Vanhapaikan niitty II (4)... 10 2.5. Tammipellon luonnonmetsä (5)... 11 2.6. Muuramäen niitty (6)... 12 2.7. Muuramäen reunavyöhyke (7)... 13 2.8. Tammipellon reunavyöhyke (8)... 14 3. Yhteenveto... 15 3

1. Alueen kuvaus Puumalan Muuramäki on valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö ja maisemaalue. Kulttuurimaisemaa leimaa monisatavuotinen asutus ja viljely. Pääosa rakennuksista on 1700- ja 1800-luvulta. Maisema on säilynyt eheänä vanhojen rakennusten joukossa, uusia maisemaa rikkovia rakennuksia ei ole Muuramäkeen rakennettu. Kylän talot Vanhatalo, Vanhapaikka ja Tammipelto ovat tiiviisti toistensa tuntumassa. Kylämaisema on perinteistä pienimuotoista viljelymaisemaa. Loivasti kumpuilevaa rinnettä luonnehtivat pellot ja laitumet sekä mäen lakea vanhat tilakokonaisuudet. Peltoja jakavat perinteisten aitojen jäänteet ja vanha karjapolku. Koivuhaka, niityt ja kaskikoivikko kuuluvat kylämaisemaan edelleen, vaikka osa on menettänyt biologista arvoa ja osa ei ole tällä hetkellä hoidossa. Nykyisin Muuramäen pelloista suurin osa on vuokralla, mutta Vanhapaikan tilalle on otettu lampaita kunnostamaan perinnebiotooppeja. Kuva 1. Muuramäessä on kolme edustavaa niittyä, joiden hoitaminen edistäisi kukkaloiston säilymistä. 5

2. Kohteet Muuramäen hoitosuunnitelmassa on huomioitu maatalouden aikaan saamia erityisen arvokkaita kohteita, joihin on mahdollisuus hakea maatalouden erityistukisopimusta. Pääpäino kohteiden valinnassa on ollut luonnon monimuotoisuuden edistäminen tai maiseman hoito, mutta Tammipellon luonnonmetsä on huomioitu mahdollisena metsäluonnon kohteena. Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaista kohteista on laadittu yleiskuvaus kohteen lajistosta, elinympäristötyypistä ja hoitotavoitteista. Tämän lisäksi on esitetty maatalouden ohjelmakauden 2000-2006 erityistukityyppi tai muu rahoitusmuoto alueen hoitamiseksi. Kuva 2. Erityiskohteiden sijainti ja rajaus 6

2.1. Vanhapaikan koivuhaka ja luonnonlaidun (1) Kuva 3. Vanhapaikan koivuhaka ja luonnonlaidun tulisi palauttaa laitumeksi. Kuvaus: Luonnonlaidun sijaitsee peltojen reunassa aivan koivuhaan vieressä, Vanhapaikan tilakeskuksen ja Muuramäentien välissä. Haan piirteet edelleen näkyvissä ja aluskasvillisuus melko rehevän ja kostean niityn kasvillisuutta. Vanhan luonnonlaitumen kasvillisuus on tavanomaista tuoreen niityn kasvillisuutta, kuten metsäkurjenpolvea, särmäkuismaa, punaailakkia, kurjenjalkaa, harakankelloa ja päivänkakkaraa. Puusto on pääasiassa 20-40 vuoden ikäistä koivua ja mäntyä. Hoitosuositus: Alueen puustoa tulisi pitää niin harvana, että hakamain piirteet korostuvat ja niittykasvillisuus säilyy elinvoimaisena. Alueen laiduntaminen tulisi järjestää ilman lisäruokintaa. Luonnonlaitumen ja tien välinen metsä tulee pitää harvapuustoisena, jotta näkymä tieltä laitumelle säilyy avonaisena. Mäen laella olevien kiviaitojen näkymistä tulisi korostaa pensasvyöhykkeen riittävällä harvennuksella. Erityistukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden erityistuki 7

2.2. Vanhapaikan kaskikoivikko (2) Kuva 4. Vanhapaikan kaskikoivikon laiduntaminen ja lahopuuston säilyttäminen edistäisi monimuotoisuuden kehittymistä. Kuvaus: Vanhapaikan kaskikoivikko on luokiteltu (P+) paikallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi (Hänninen 1998). Etelä-Savon perinnebiotooppien hoito-ohjelmassa kaskialue on luokiteltu I-luokkaan, koska se edustaa valtakunnallisesti harvinaista perinnebiotooppien tyyppiä. Kaskikoivikko koostuu A) nuoresta taimikosta, B) kaskikoivikosta, C) sekametsästä ja D) & E) niityistä. Kuvio A: Rinteessä oleva koivutaimikko, jonka perinnebiotooppiarvot vähäiset. Rajautuu jäljellä olevaan kaskikoivikkoon. Kuvion pohjoisosassa tiheä harmaalepikko ja pienialainen rantaluhta. Kuvio B: Varsinainen jäljellä oleva laaja ja edustava kaskikoivikko, jota ei ole hakattu. Lahopuun määrä on vähäinen, mihin tulisi jatkossa kiinnittää huomiota. Se on laajempi kuin edellisen inventoinnin rajaus. Paikoin raivaustähteitä metsälaitumella, mutta varsin edustava kokonaisuus. Kaskikoivikon ja tilakeskuksen välissä havaittiin mm. punavarpunen ja peltosirkku. Kuvio C: Kaskikoivikon eteläosa on hakattu ja rakennettu mökkitie kuvion poikki, tämän vuoksi se on jätetty rajauksen ulkopuolelle. Aikaisemmin laidunnettu sekametsä, mikä ei varsinaisesti muistuta enää kaskimetsää vaan erilaisessa metsätalouskäytössä olevaa sekametsää. Paikoin aluskasvillisuus palautettavissa laidunnuksen avulla. Hoitosuositus: Alueen laiduntaminen kahdessa eri lohkossa, jotta laidunpaine on riittävä. Kuvio A: Kuvion tärkein hoitokeino on laiduntaminen ja istutustaimikon rakenteen rikkominen ts. puurivien harventaminen ja pienaukkojen tekeminen. Valoisuuden lisääntyminen yhdessä laidunnuksen kanssa edistää niitty- ja laidunkasvillisuuden elinmahdollisuuksia. Lisäksi puuston tasaikäisyys ja lajisuus tulisi rikkoa harvennuksen yhteydessä. Ensiharvennuksen yhteydessä voidaan lahopuun määrää lisätä koivujen kaulaamisella. Kuvio B: Alueen laiduntaminen ja lahopuuston säilyttäminen metsälaitumella. Kuvio C: Puuston säilyttäminen harvana ja monilajisena sekä laiduntaminen. Erityistukimuoto: Perinnebiotooppien hoitosopimus. 8

2.3. Vanhapaikan niitty I (3) Kuva 5. Vanhapaikan niitty I on säilynyt monilajisena ja avonaisena, vaikka sitä ei ole laidunnettu viime vuosina. Kuvaus: Maisemallisesti hieno ja lajistoltaan monipuolinen niitty, joka kehittynyt vähäravinteiseen suuntaan edellisen inventoinnin jälkeen. Niityllä kasvaa runsaasti yksittäisiä pylväskatajia ja mäntyjä. Valtalajeina harakankello, huopakeltano, päivänkakkara, rönsyleinikki, koiranheinä, paimenmatara, särmäkuisma, ruusuruoho, ahosuolaheinä ja koiranputki. Paikoin runsaasti ahdekaunokkia. Niityn kaakkoisosaan on levinnyt sananjalkaa. Hoitosuositus: Alueen laiduntaminen ilman lisäruokintaa ja sananjalan kepittäminen kahtena vuotena peräkkäin. Kepittämisen ajankohta on kuussa. Erityistukimuoto: Perinnebiotooppien hoitosopimus 9

2.4. Vanhapaikan niitty II (4) Kuva 6. Vanhapaikan niitty II tulisi aidata kaskikoivikon yhteyteen, jotta sen umpeenkasvu estettäisiin. Kuvaus: Kaskikoivikkoon rajautuva sulkeutunut niitty, jossa paikoin edustavaa kasvillisuutta. Niityllä kasvaa suurehkoja katajia ja yksittäisiä maisemapuita. Osa alueesta sulkeutunut ja kasvaa pääasiassa maitohorsmaa ja mesiangervoa. Niittylajisto jäämässä heinäkasvillisuuden joukkoon, mutta alueen hoitaminen palauttanee hyvin nopeasti kasvillisuuden monimuotoiseksi ja edustavammaksi. Hoitosuositus: Alueen laiduntaminen ilman lisäruokintaa Erityistukimuoto: Perinnebiotooppien hoitosopimus 10

2.5. Tammipellon luonnonmetsä (5) Kuva 7. Tammipellon luonnonmetsä on metsäluonnon monimuotoisuuskohde. Kuvaus: Peltojen välissä oleva lehtomainen sekametsä, jota ei ole hoidettu talousmetsänä. Se on kehittynyt kohti luonnonmetsikkö vähäisen hoidon vuoksi. Siitä on kehittynyt monilajinen ja ikäinen luonnonmetsikkö. Joukossa kasvaa kookkaita haapoja ja kuusia sekä yksittäisiä koivuja. Lahopuun määrä on suuri ja puustollisesti edustava soveltuen mm. tikkojen ja liitooravan pesimä- ja ruokailureviiriksi. Hoitosuositus: Alueen säilyttäminen luonnonmetsikkönä ilman avohakkuita. Lahopuiden säilyttäminen ja aluskuusten poistaminen sulkeutumisen estämiseksi. Erityistukimuoto: Mahdollinen korvaus Etelä-Savon metsäkeskuksen kautta luonnonarvokaupan tai KEMERA-rahoituksen avulla. Lisätietoja: Etelä-Savon metsäkeskus. 11

2.6. Muuramäen niitty (6) Kuva 8. Laidunnettujen reunavyöhykkeiden niittylajisto voidaan säilyttää niittämisellä ja puuston raivaamisella. Kuvaus: Muuramäen tilakeskuksesta luoteeseen on pienialainen niittykuvio pellonreunassa. Niitty on osa vanhaa laidunta, josta muu osa on tällä hetkellä talousmetsäkäytössä. Niityllä kasvaa mm. kissankäpälää, päivänkakkaraa ja lehtoakileijaa. Hoitosuositus: Alueen pitäminen avonaisena ja puuston raivaaminen tarvittaessa ja niityn niitto elokuussa. Erityistukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen. 12

2.7. Muuramäen reunavyöhyke (7) Kuva 9. Peltoja rikkovat pensas- ja puuryhmät monipuolistavat ja elävöittävät maisemaa. Kuvaus: Muuramäen tilakeskuksesta Vanhapaikan tilakeskukseen menevän peltotien molemmin puolin kasvaa yksittäisiä maisemapuita ja niiden reunamilla niittykasvillisuutta. Paikoin jäljellä vanhoja perinneaitoja. Hoitosuositus: Puuston ja pensaston raivaaminen niin, että yksittäiset puut ja puuryhmät erottuvat maisemassa. Perinneaitojen rakentaminen peltotien varteen. Erityistukimuoto: Nykyisellä ohjelmakaudella maiseman kehittäminen ja hoito. Ohjelmakaudella 2007-2011 luonnon monimuotoisuuden edistäminen. 13

2.8. Tammipellon reunavyöhyke (8) Kuvaus: Tammipellon tilakeskuksesta koilliseen, tien ja pellon välissä on kapea metsäkaistale. Alueen puusto on pääasiassa vanhoja mäntyjä, pihlajia ja leppiä. Lahopuustoa runsaasti, minkä seurauksena käpytikka pesii pellon reunassa. Hoitosuositus: Puuston säilyttäminen harvana suosien lahopuun kehittymistä. Pensasvyöhykkeen raivaaminen, mikäli aluspuusto kehittyy tiheäksi. Erityistukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen. 14

3. Yhteenveto Muuramäen luonnon monimuotoisuus on säilynyt kohteiden hoitamattomuudesta huolimatta. Kohteiden hoito- ja kunnostustoimenpiteisiin on mahdollista hakea maatalouden erityistukisopimuksia. Tuen hakija on oltava sitoutunut maatalouden perustukeen. Tuen hakija ei tarvitse olla kohteen omistaja, siten kohteen vuokraaminen on mahdollista. Kun Vanhapaikan kaskikoivikko, Vanhapaikan niitty I ja II sekä Muuramäen niitty saadaan hoitoon on niistä mahdollisuus kehittyä merkittäviä perinnebiotooppeja. Tämä edellyttää pitkällä aika-välillä niiden laiduntamisesta tai niittämistä sekä niittojätteen pois korjuuta. Monimuotoisuuden lisäksi Muuramäen maisema-arvojen säilymistä voidaan edistää erityisesti reunavyöhykkeiden hoitamisella, vanhojen rakenteiden palauttamisella ja Vanhapaikan koivuhaan sekä luonnon-laitumen laiduntamisella. Vanhoista rakenteista näkyvimpiä ovat erilaiset perinne- ja kiviaidat. 15