LINNUSTOSELVITYS 16UEC0194 20.12.2012 VAPO OY Teerinevan alueen linnustoselvitys, Lestijärvi
2 Sisältö 1 JOHDANTO... 3 2 LASKENTAMENETELMÄ... 3 3 TULOKSET... 3 3.1 Linnuston yleiskuvaus... 3 3.2 Suojelullisesti huomattavat lintulajit... 4 3.3 Pesimälinnuston suojelupistearvo... 5 4 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 9 5 KIRJALLISUUS... 9 Liitteet Liite 1 Liite 2 Selvitysalueen sijainti Selvitysalue ja linnustollisesti huomionarvoiset lajit Pöyry Finland Oy Luonnonlumo Tmi Rajakallio Rainer Rajakallio, FM biologi Harri Taavetti, ympäristöasiantuntija Maastotyöt ja raportointi Raportointi Yhteystiedot PL 20 (Tutkijantie 2 A) 90571 OULU etunimi.sukunimi@poyry.com sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa.
3 1 JOHDANTO Teerineva sijaitsee Lestijärven kunnassa Keski-Pohjanmaalla. Suolle suunnitellaan turvetuotantoaluetta ja osana hankemenettelyä alueella tehtiin linnustoselvitys kesällä 2012. Selvitys tehtiin Vapo Oy:n toimeksiannosta. Teerinevan hankealueen pinta-ala on noin 700 ha, josta varsinainen kartoitusalue kattoi noin 500 ha, Paskolamminneva noin 150 ha ja Tuliniemenneva 60 ha. Tuliniemennevalle ei ole suunniteltu turvetuotantoa. Linnuista selvitettiin alueen pesimälinnusto. Tässä raportissa esitetään laskennoissa käytetyt menetelmät, laskentojen tulokset, alueen linnustollinen suojelupistearvo sekä alueen linnustollisesti arvokkaat osat. Alueen sijainti on esitetty liitteessä 1 ja hankealueen tarkempi rajaus liitteessä 2. 2 LASKENTAMENETELMÄ 3 TULOKSET Teerinevan pesimälinnustoa selvitettiin kartoituslaskentamenetelmällä (Koskimies & Väisänen 1988). Varsinaiseen pesimälinnustokartoitukseen oli varattu kaksi kartoituskertaa. Laskennassa otettiin huomioon myös 50 100 m hankerajauksen ulkopuolella oleva reunavyöhyke. Kartoitusta ei ulotettu 200 m rajauksen ulkopuolelle, kuten ohjeissa edellytetään, koska elinympäristön kasvillisuustyyppi muuttui rajauksen ulkopuolella lyhyellä matkalla rämeestä metsäksi ja toisaalta avosuosta rämeeksi. Lisäksi laajemman alueen laskenta olisi vain lisännyt hieman tavanomaisten metsälajien osuutta. Suon linnustosta ei lisätietoa olisi enää saatu. Kartoitusreitit suunniteltiin niin, että suurin osa alueen pisteistä jäi enintään sadan metrin päähän kartoittajasta. Kartoitusmenetelmässä ovat avainasemassa kahdesta tai useammasta saman lajin yksilöstä samaan aikaan tehdyt näkö- ja/tai kuulohavainnot. Niiden perusteella etenkin runsaslukuisimpien lajien reviirit pystytään erottamaan. Harvalukuisimmilla lajeilla reviirinhaltijat ovat usein niin kaukana toisistaan, että niitä ei voi pitää samoina yksilöinä, vaikka ne havaittaisiinkin eri aikoina. Linnut kartoitettiin Teerinevan alueella 19.5 25.5.2012 sekä 20.6 25.6.2012. Molemmilla käyntikerroilla alueen kartoittamiseen käytettiin noin 4 päivää. Säät olivat kuitenkin oikullisen sateiset, joten alueella jouduttiin viipymään useita päiviä pidempään, jotta kaikki kohteet saatiin kartoitettua kahteen kertaan riittävän leudoissa, tuulettomissa ja sateettomissa olosuhteissa tarpeeksi tehokkaasti. Siksi olosuhteiden ja kartoitusvuorokaudenaikojen puolesta tulokset ovat luotettavia. 3.1 Linnuston yleiskuvaus Reviiriään kuuluttavia lajeja havaittiin Paskolamminnevalla 22 ( suolajeja 5), Teerinevalla 37 (3) ja Tuliniemennevalla 24 (9). Havaintojen perusteella Teerinevalla ja sen välittömässä läheisyydessä on 275 lintureviiriä; 0,55/ha (teeren ryhmäsoidinalue
ja poikue on nimetty reviiriksi), Paskolamminnevalla 89; 0,59/ha ja Tuliniemennevalla 53 0,88/ha. Runsaimmat lajit Paskolamminnevalla olivat peippo (20,2 %), pajulintu (16,9 %), käki (9 %), metsäkirvinen (7,9 %) ja punarinta (6,7 %). Kaikki ovat tyypillisiä metsien yleislajeja. Suolajeista runsain oli kapustarinta (4,5 %). Pesimälinnustosta lähes 2/3 kuului viiteen runsaimpaan lajiin. Teerinevalla runsain laji oli myös peippo (27,6 %). Neljän runsaimman joukkoon ylsivät pajulintu (21,8 %), metsäkirvinen (8,7 %) ja punarinta (5,8 %). Neljään runsaimpaan lajiin kuului melkein 2/3 reviireistä. Teerinevaa halkoo Lehtosenjoki. Suolle virratessaan joen uoma on muutaman sadan metrin matkalta rakentamaton ja loppuosaltaan pengerretty. Suo-osuudelta jokiuomaan tulevat vedet ohjataan kanavia pitkin jokeen suoalueen alapuolella. Sen reunoille on kasvanut paikoin järeää, luonnontilaisen kaltaista sekametsää jopa satakunta metriä leveänä kaistana. Se on metsälajien tiheään kansoittama ja poikkeaa täysin sekä etelään että pohjoiseen avautuvista karuista turvekankaista. Tuliniemenneva ja erityisesti sen itäosassa oleva rimpinen ja lampareinen kosteikko poikkesivat täysin Paskolamminnevasta ja Teerinevasta. Siellä esiintyy runsaasti suolajeja ja vesilintuja. Runsain oli kalalokki, 23,3 % reviireistä. Seuraavaksi runsain laji oli tavi (16,3 %). Runsaimpien nelikkoon ylsivät vielä liro (14 %) ja niittykirvinen (9,3 %) - molemmat aitoja suolajeja. 3.2 Suojelullisesti huomattavat lintulajit Paskolammennevalla havaittiin neljä EU:n lintudirektiivissä mainitun lajin reviiriä, neljä Suomen erityisvastuulajia (EVA) ja yksi vuonna 2010 julkaistun (Rassi ym. 2010) uhanalaisuusluokituksen mukaista silmälläpidettävää lajia. Alueellisesti uhanalaisia lajeja tavattiin yksi. Teerinevalla EU:n direktiivilajeja pesii viisi, Suomen erityisvastuulajeja viisi ja uhanalaisluokitukseen sisällytettyjä lajeja kuusi. Alueellisesti uhanalaisiin kuuluu vain liro.. Tuliniemennevalla suojelullisesti merkittäviä lajeja on selvästi enemmän kuin muissa Teerinevan osissa, vaikka alue on selvästi pienempi kuin kaksi muuta. Direktiivilajeja on kuusi, erityisvastuulajeja yhdeksän ja uhanalaisuusluokitukseen kuuluvia lajeja neljä. Alueellisesti uhanalaisia on kolme lajia. Pesiviksi tulkittujen lajien ja yksilöiden lisäksi ensimmäisellä kartoituskerralla Tuliniemenlampien tuntumassa havaittiin 8 ruokailevaa metsähanhea, joista kaksi selvästi erillään. Muiden hanhien lähtiessä lentoon oletettu pariskunta suuntasi toisaalle suon reuna-aluetta kohti. Vaikka toisella kertaa paria ei havaittukaan, on katsottu, että Tuliniemennevalla on yksi metsähanhireviiri. Lisäksi jälkimmäisen kartoituskerran aikana lammilla ruokaili ja liikehti kolme mustavikloa. Kyse on todennäköisesti muutolla levähtämään pysähtyneistä naaraista. 4
3.3 Pesimälinnuston suojelupistearvo 5 Teerinevan alueen linnuston suojelupistearvo arvioitiin "Kosteikkojen linnuston suojeluarvo"-teoksen (Asanti ym. 2003) ohjeiden mukaan. Paskolamminnevan suojelupistearvo oli 23,9 ja pinta-alaan suhteutettu suojelupistetiheys (suojeluarvo/ha) 0,16. Lähes 70 % suojelupisteistä on kurjen (41,8!), kapustarinnan (10), teeren (10) ja valkoviklon (5,9) ansiota. Teerinevan suojelupistearvo oli 28,5. Suojeluarvo hehtaaria kohti jää 0,06:een. Yhden kurkiparin osuus on 16,8 % muuten jakauma on paljon tasaisempi kuin Paskolamminnevalla. Metso, teeri, tiltaltti ja 76 peipporeviiriä tuottavat 29 % suojelupisteistä. Loppu, runsaat puolet jakaantuu 32 lajin kesken. Tuliniemenneva eroaa täysin kahdesta muusta Teerinevan kokonaisuuden altaasta. Muutaman kymmenen hehtaarin alueelta kertyy suojelupisteitä 34,5, 0,58 hehtaarille. Lajisto on edustava: metsähanhet, keltavästäräkit, pikku- ja isokuovit ja muut suokahlaajat tekevät alueesta arvokkaan. Myös paikalla havaitut mustaviklot kertovat alueen mahdollisuuksista elättää runsas ja monimuotoinen linnusto. Suojelupistearvon tulkintaan ei ole olemassa valmista mittaria. Tutkittavan alueen suojelupisteitä tulisi verrata samankaltaisten ja samankokoisten alueiden pisteisiin samalla kasvillisuusvyöhykkeellä (Asanti ym. 2003). Kattavaa vertailuaineistoa suojelupisteiden osalta ei ollut kuitenkaan saatavilla. Ilman vertailuaineistoakin voidaan Paskolamminnevaa ja Teerinevaa pitää melko tavanomaisena turvekankaiden ja niitä reunustavien kivennäismaiden järeämpien metsien linnuston elinalueena. On kuitenkin huomattava että Teerinevalla alueen suojelupistearvoa huomattavasti nostanut kurki pesii juuri ankeimmalla muuntumalla alueen pohjoisosassa ja turvekankaan ovat myös merkittäviä kanalintujen esim. riekon ja teeren lisääntymis- ja ruokailualueita. Sitä vastoin Tuliniemenneva on kaikilla mittareilla linnustoltaan hyvin monimuotoinen ja arvokas suo. Suojelupisteytyksissä ei ole huomioitu vuoden 2010 muuttunutta uhanalaisuusluokitusta. Lähtötiedot ovat siksi osin vanhentuneita. Paskolamminneva ja Teerineva ovat valtaosin kauan sitten tiheästi ojitettuja (jonkin verran ojia on aukaistu). Ojikot ovat muuttuneet turvekankaiksi, joilla kasvaa matalaa, mutta tiheää mäntyä ja koivua, paikoin pelkkää varvikkoa. Teerinevan kaakkoisosassa on kaistale melko luonnontilaisena säilynyttä rehevähköä isovarpurämettä. Samoin Paskolamminnevan reunoilla on vielä suota jonka ansiosta esim. kapustarinta siellä elää. Tuliniemenneva on kauttaaltaan märkää nevaa. Arvokkaimmat alueet sijaitsevat suon itäosassa, jossa on noin kilometrin mittainen ja muutaman sadan metrin levyinen suorimmikko ja -lamparealue.
6 Taulukko 1. Paskolamminnevalla pesimäaikana havaitut lajit, lajin suojelullinen asema, havaittu reviirimäärä, sen prosenttijakauma lajeittain, suojelupisteet (SA) ja sen prosenttijakauma lajeittain. (EU=EU:n lintudirektiivin liitteen I laji, EVA=kansainvälinen erityisvastuulaji, UHEX= kansallisesti uhanalainen, AU=alueellisesti uhanalainen laji. Laatikoidut arvot: Punainen korostus - neljä runsainta lajia, vihreä korostus - neljä suurinta suojelupistearvoa. Suojelullinen asema Havaitut Laji EU EVA UHEX AU3a reviirit % SA SA % Hippiäinen Regulus regulus 1 1,1 0,1 0,4 Järripeippo Fringilla montifringilla X 1 1,1 0,1 0,4 Kapustarinta Pluvialis apricaria X 4 4,5 2,4 10,0 Korppi Corvus corax 1 1,1 0,8 3,3 Kulorastas Turdus viscicorus 1 1,1 0,4 1,7 Kurki Grus grus X 3 3,4 10 41,8 Käki Cuculus canorus 8 9,0 0,4 1,7 Laulurastas Turdus philomelos 2 2,2 0,3 1,3 Phoenicurus Leppälintu phoenicurus X 3 3,4 0,3 1,3 Liro Tringa glareola X X X 2 2,2 0,9 3,8 Metsäkirvinen Anthus trivialis 7 7,9 0,3 1,3 Mustarastas Turdus merula 1 1,1 0,2 0,8 Phylloscopus trochilus 15 16,9 0,3 1,3 Pajulintu Peippo Fringilla coeleps 18 20,2 0,5 2,1 Punarinta Erithacus rubecula 6 6,7 0,4 1,7 Rautiainen Prunella modularis 1 1,1 0,1 0,4 Taivaanvuohi Gallinaco gallinaco 1 1,1 0,4 1,7 Talitiainen Parus major 3 3,4 0,7 2,9 Teeri Tetrao tetrix X X NT 4 4,5 2,4 10,0 Phylloscopus collybita 1 1,1 0,9 3,8 Tiltaltti Valkoviklo Tringa nebularia X 1 1,1 1,4 5,9 Vihervarpunen Carduelis spinus 5 5,6 0,6 2,5 Reviirejä/yksilöitä 89 100,0 23,9 100,0 Lajeja 4 4 1 2 22 Suolajeja 5
7 Taulukko 2. Teerinevalla pesimäaikana havaitut lajit, lajin suojelullinen asema, havaittu reviirimäärä, sen prosenttijakauma lajeittain, suojelupisteet (SA) ja sen prosenttijakauma lajeittain. (EU=EU:n lintudirektiivin liitteen I laji, EVA=kansainvälinen erityisvastuulaji, UHEX= kansallisesti uhanalainen, AU=alueellisesti uhanalainen laji. Laatikoidut arvot: Punainen korostus-neljä runsainta lajia, vihreä korostus- neljä korkeinta suojelupistearvoa Suojelullinen asema Havaitut Laji EU EVA UHEX AU3a reviirit % SA SA % Harmaasieppo Muscicapa striata 4 1,5 0,2 0,7 Hernekerttu Sylvia curruca 2 0,7 0,2 0,7 Hippiäinen Regulus regulus 3 1,1 0,2 0,7 Hömötiainen Parus montanus 6 2,2 0,4 1,4 Kirjosieppo Ficedula hypoleuca 7 2,5 0,4 1,4 Korppi Corvus corax 1 0,4 0,8 2,8 Kulorastas Turdus viscicorus 2 0,7 0,7 2,6 Kurki Grus grus X 1 0,4 4,6 16,1 Käki Cuculus canorus 4 1,5 0,3 1,1 Laulurastas Turdus philomelos 6 2,2 0,6 2,1 Lehtokerttu Sylvia borin 3 1,1 0,3 1,1 Lehtokurppa Scolopax rustica 1 0,4 0,3 1,1 Phoenicurus Leppälintu phoenicurus X 1 0,4 0,1 0,4 Liro Tringa glareola X X X 3 1,1 1,2 4,2 Metso Tetrao urogallus X X NT 2 0,7 2,8 9,8 Metsäkirvinen Anthus trivialis 24 8,7 0,6 2,1 Metsäviklo Tringa ochropus 1 0,4 0,4 1,4 Mustarastas Turdus merula 1 0,4 0,2 0,7 Pajulintu Phylloscopus trochilus 60 21,8 0,9 3,2 Pajusirkku Emperiza choeniclus 3 1,1 0,3 1,1 Peippo Fringilla coeleps 76 27,6 1,5 5,3 Pensastasku Saxicola rubetra 4 1,5 1 3,5 Pohjansirkku Emperiza rustica VU 2 0,7 0,2 0,7 Punakylkirastas Turdus iliacus 6 2,2 0,3 1,1 Punarinta Erithacus rubecula 16 5,8 0,8 2,8 Pyy Bonasa bonasia X 4 1,5 0,7 2,5 Riekko Lagopus lagopus NT 1 0,4 1,1 3,9 Räkättirastas Turdus pilaris 2 0,7 0,2 0,7 Sinitiainen Parus caeruleus 2 0,7 0,2 0,7 Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix NT 2 0,7 0,2 0,7 Talitiainen Parus major 6 2,2 1,2 4,2 Tavi Anas crecca X 1 0,4 0,3 1,1 Teeri Tetrao tetrix X X NT 4 1,5 2,4 8,4 Tiltaltti Phylloscopus collybita 2 0,7 1,5 5,3 Varis Corvus corone cornix 1 0,4 0,3 1,1 Viherpeippo Carduelis chloris 1 0,4 0,2 0,7 Vihervarpunen Carduelis spinus 10 3,6 0,9 3,2 Reviirejä/yksilöitä 275 100,0 28,5 100,1 Lajeja 5 5 5 1 37 Suolajit 3 Metsän yleislajit Kosteikko-ja vesilajit
8 Taulukko 3. Tuliniemennevalla pesimäaikana havaitut lajit, lajin suojelullinen asema, havaittu reviirimäärä, sen prosenttijakauma lajeittain, suojelupisteet (SA) ja sen prosenttijakauma lajeittain. (EU=EU:n lintudirektiivin liitteen I laji, EVA=kansainvälinen erityisvastuulaji, UHEX= kansallisesti uhanalainen, AU=alueellisesti uhanalainen laji. Laatikoidut arvot: Punainen korostus- neljä runsainta lajia, vihreä korostus- neljä korkeinta suojelupistearvoa Suojelullinen asema Havaitut Lepäävät Laji EU EVA UHEX AU3a reviirit % SA SA % Syövät Hömötiainen Parus montanus 1 0,1 0,1 0,3 Isokuovi Numenius arguata X 2 3,8 2,8 8,1 Kalalokki Larus canus 10 18,9 2,6 7,5 Kalatiira Sterna hirundo X X 1 1,9 0,4 1,2 Kapustarinta Pluvialis apricaria X 1 1,9 0,9 2,6 Keltavästäräkki Motacilla flava VU X 5 9,4 0,4 1,2 Kirjosieppo Ficedula hypoleuca 1 1,9 0,1 0,3 Kurki Grus grus X 1 1,9 4,6 13,3 Laulujoutsen Gygnus gygnus X X 1 1,9 5 14,5 1 Liro Tringa glareola X X X 6 11,3 1,9 5,5 Metsähanhi Anser anser X NT X 1 1,9 7 20,3 6 Metsäkirvinen Anthus trivialis 1 1,9 0,1 0,3 Mustaviklo Tringa erythropus X X 0 0,0 0 0,0 3 Niittykirvinen Anthus pratensis NT 4 7,5 1,3 3,8 Pajusirkku Emperiza choeniclus 1 1,9 0,1 0,3 Peippo Fringilla coeleps 2 3,8 0,1 0,3 Pikkukuovi Numenius phaeopus X X 2 3,8 1,7 4,9 Punarinta Erithacus rubecula 1 1,9 0,1 0,3 Pyy Bonasa bonasia X 1 1,9 0,3 0,9 Tavi Anas crecca X 7 13,2 1 2,9 12 Teeri Tetrao tetrix X X NT 1 1,9 0,9 2,6 Töyhtöhyyppä Vanellus vanellus 3 5,7 1,5 4,3 Valkoviklo Tringa nebularia X 1 1,9 1,4 4,1 Vihervarpunen Carduelis spinus 1 1,9 0,2 0,6 Reviirejä/yksilöitä 7 9 4 6 53 100,0 34,5 100,0 22 Lajeja 24 Suolajit 9 Metsälajit Peltolajit Kosteikko-ja vesilajit
4 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET 9 Teerinevan suokokonaisuuden linnustoa selvitettiin kartoitusmenetelmällä touko- ja kesäkuussa 2012. Alue jaettiin kolmeen toisistaan selvästi erottuvaan osaan, Paskolamminnevaan, Teerinevaan ja Tuliniemennevaan. Reviiriään kuuluttavia lajeja havaittiin Paskolamminnevalla 22 ( suolajeja 6), Teerinevalla 37 (5) ja Tuliniemennevalla 24 (12). Havaintojen perusteella Teerinevalla ja sen välittömässä läheisyydessä on 275 lintureviiriä, Paskolamminnevalla 89 ja Tuliniemennevalla 53. Paskolamminnevalla havaittiin neljä EU:n lintudirektiivissä mainitun lajin reviiriä, neljä Suomen erityisvastuulajia (EVA) ja yksi vuonna 2010 julkaistun uhanalaisuusluokituksen mukaista silmälläpidettävää lajia. Alueellisesti uhanalaisia lajeja tavattiin yksi. Teerinevalla EU:n direktiivilajeja pesii viisi, Suomen erityisvastuulajeja viisi ja uhanalaisluokitukseen sisällytettyjä lajeja myös viisi. Alueellisesti uhanalaisiin kuuluu vain liro. Teerinevalla näyttäytyi myös yksi riekkokoiras. Tuliniemennevalla direktiivilajeja on kuusi, erityisvastuulajeja peräti yhdeksän ja uhanalaisuusluokitukseenkin kuuluvia neljä. Alueellisesti uhanalaisia on kolme lajia. Paskolamminnevan suojelupistearvoksi saatiin 23,9. Teerinevan 28,5 ja Tuliniemennevan 34, 5. Kolmesta aluekokonaisuudesta Tuliniemenneva nousi linnustoltaan muita alueita selvästi monipuolisemmaksi ja arvokkaammaksi. Alueella pesii runsas ja monipuolinen suolajisto, joista lähes kaikki ovat jollain tavalla suojelullisesti huomattavia. Tuliniemennevalle ei ole suunniteltu turvetuotantoa. Tässä esitetyt tiedot perustuvat kahteen kartoituskertaan. Alueella viivyttiin kummallakin kerralla viikon päivät, koska säät oikuttelivat ja hyviä kartoitusolosuhteita oli vaanittava huonojen säiden lomasta. Siten tulokset ovat olosuhteiden puolesta luotettavat. 5 KIRJALLISUUS Asanti, T., Gustafsson, E., Hongell, H., Hottola, P., Mikkola-Roos., Osara, M., Ylimaunu, J. ja Yrjölä, R. 2003: Kosteikkojen linnuston suojeluarvo. Suomen ympäristö 596. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1988. Linnustoseurannan havainnointiohjeet. Helsingin yliopiston eläinmuseo. Helsinki. Kouki, J. & Järvinen O. 1980. Kertalaskennan tuloksista suolinnuston tutkimuksessa. Ornis Fennica: 57: 134 136. Rajasärkkä, A. & Virolainen, E. 1994. Satatuhatta maalintuparia Pohjois-Pohjanmaan suojelusoilla. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys r.y. Aureola, No 2. 1994. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A., Mannerkoski, I. (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus. Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristökeskus. Helsinki.
Turveteollisuusliitto ry. 2002: Turvetuotannon ympäristövaikutusten arviointi. Ohjeita turvetuotannon luonto- ja naapuruussuhdevaikutusten arvioimiseksi. Valtakunnallinen soidensuojelun perusohjelma. 1977. Maa- ja metsätalousministeriö. Helsinki Väisänen, R.A., Lammi, E., Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. - Otavan kirjapaino, Keuruu. 10
Selvitysalueen sijainti ja ympäröivät suojelualueet Liite 1
Teerineva, huomionarvoinen lajisto ja selvitysalueen rajaus Liite 2
16WWE1450