ULKOASIAINMINISTERIÖ MUISTIO Poliittinen osasto 9.6.2017 Turvallisuuspolitiikan ja kriisinhallinnan yksikkö KERTOMUS SUOMEN VALTIONHALLINNON OSALLISTUMISESTA KUMPPANUUSYHTEISTYÖHÖN NATON KANSSA VUONNA 2016 1. JOHDANTO Suomi toteuttaa laajaa ja kehittyvää kumppanuutta Naton kanssa. Suomen kumppanuusyhteistyö Naton kanssa alkoi vuonna 1994, jolloin Suomi liittyi Naton rauhankumppanuusohjelmaan (Partnership for Peace, PfP). Nato-kumppanuus on vakiintunut ja tärkeä osa Suomen kansainvälistä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittista yhteistyötä. Suomi hyötyy yhteistyöstä merkittävästi, sillä se antaa mahdollisuuden osallistua yhteisiin turvallisuuteen liittyviin haasteisiin vastaamiseen sekä kehittää Suomen puolustuskykyä. Sotilaallisen yhteistyön jatkuva kehittäminen Naton kanssa on yksi keskeisistä osatekijöistä, jotta Suomi voi pitää yllä ja kehittää kansallista puolustusta ja suorituskykyjä oman alueensa puolustamiseksi. Suomi osallistuu jatkossakin monipuolisesti Naton harjoituksiin ja koulutustoimintaan. Kumppanimaiden osallistuminen Naton harjoituksiin tapahtuu kumppanuuspolitiikan puitteissa. Suomen ja Naton yhteistyötä syvennettäessä otetaan huomioon että kumppanuusyhteistyö ei sisällä Naton peruskirjan viidennen artiklan mukaisia turvatakuita eikä velvoitteita. Yhteistyön kautta saavutettu yhteensopivuus varmistaa kuitenkin osaltaan, että mahdolliselle sotilaalliselle liittoutumiselle ei muodostu käytännön esteitä. Suomi pitää yllä mahdollisuutta hakea jäsenyyttä Natossa seuraten tarkasti turvallisuusympäristönsä muutosta. Suomen Nato-kumppanuuden painopiste on viime vuosina laajentunut kriisinhallintayhteistyöstä kysymyksiin, jotka koskevat Euroopan ja Itämeren alueen turvallisuutta. Suomelle Walesin huippukokouksessa (2014) myönnetty edistyneen kumppanin asema (Enhanced Opportunities Partner) mahdollistaa kokonaisvaltaisemman ja tavoitteellisemman yhteistyön kehittämisen ja sen suunnittelun pidemmällä aikavälillä. EOP-kumppanimaiksi hyväksyttiin samanaikaisesti Suomen lisäksi Ruotsi, Australia, Jordania ja Georgia. Suomelle on tärkeää, että tulevina vuosina kehitetään sekä säännöllistä poliittista vuoropuhelua että käytännön sotilaallista yhteistyötä. Suomen ja Naton välinen kumppanuusyhteistyö kattaa laajasti sekä sotilas- että siviilisektorin että poliittisen dialgin. Yhteistyötä on linjattu Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa (2016) sekä puolustuspoliittisessa selonteossa. Naton ja kumppanien välisellä yhteistyöllä on merkittävä rooli vakauden ja turvallisuuden tuottajana. Suomi on osallistunut merkittävällä panoksella Naton johtamiin kriisinhallintaoperaatioihin. Suomi osallistuu aktiivisesti kumppanimaille avoinna olevaan yhteistyöhön sekä kumppanuus- ja yhteistyöohjelmien kehittämiseen. Yhteistyön perusperiaatteisiin kuuluu avoimuus ja mahdollisuus osallistua kaikkeen kumppanuustoimintaan. Suomen kannalta on tärkeää, että yhteistyö jatkuu ja kehittyy eri osa-alueilla. 1
Kertomusvuonna 2016 kumppanuusyhteistyöhön osallistuivat Suomessa ulkoasiainministeriö, puolustusministeriö, puolustusvoimat, sisäministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö sekä Huoltovarmuuskeskus. Valtionhallinnon kertomuksen on koonnut ulkoasiainministeriö yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa. Tässä muistiossa esitetään yhteenveto Suomen Nato-kumppanuustoiminnan keskeisistä tapahtumista ja kuvaillaan yhteistyön eri osa-alueilla tapahtuvaa kehitystä vuoden 2016 aikana. 2. YLEISTÄ KUMPPANUUSTOIMINNASTA Naton toimien uudelleenkohdistaminen on jatkunut Euroopan muuttuneen turvallisuuspoliittisen tilanteen myötä. Yhteisen puolustuksen kysymykset ovat nousseet yhä vahvemmin esiin Naton toiminnassa. Kriisinhallinta ja yhteistyövarainen turvallisuus ovat kuitenkin edelleen osa Naton tehtäväkenttää, ja liittokunta ylläpitää laajaa ja globaalia kumppanuusverkostoa. Luodakseen puitteet kriisinhallintaoperaatioissa saavutetun yhteistyötason ylläpitämiselle Nato hyväksyi vuonna 2014 kumppanimaiden yhteistoimintakykyaloitteen (Partnership Interoperability Initiative), jolla kumppanuusyhteistyölle luotiin uusia mekanismeja. Suomi on aloitteen yhteistyömuodoista osallistunut yhteistoimintakykytason (Interoperability Platform) ja laajennettujen mahdollisuuksien (Enhanced Opportunities) kumppanuusyhteistyöhön. Laajennettujen mahdollisuuksien yhteistyö mahdollistaa ennakoitavan kumppanuusyhteistyön sekä poliittisen dialogin tiivistämisen. Poliittisen tason dialogin tiivistyminen on mahdollistanut myös Suomen osallistumisen Itämeren alueen turvallisuutta koskeviin keskusteluihin. Itämeren alueen turvallisuus on korostunut Venäjän voimapolitiikan johdosta. Suomi ja Ruotsi jakavat Naton kanssa saman turvallisuusympäristön ja -intressin Itämeren alueella. Kertomusvuonna Itämeren alueen turvallisuutta koskevat kysymykset ovat pysyneet ajankohtaisina. Suomi edistää Naton laajennettujen mahdollisuuksien kumppanuuden sekä Naton, Suomen ja Ruotsin välisen (28+2) yhteistyön syventämistä hyödyntäen avoinna olevat mahdollisuudet muun muassa harjoitus- ja koulutustoiminnassa sekä yhteisen tilannetietoisuuden kehittämisessä. 28+2 -yhteistyö -formaatti kattaa Itämeren alueen turvallisuuden lisäksi myös muut yhteiset intressit, kuten hybridisodankäynnin, kyberpuolustuksen ja EU-Nato -yhteistyön kehittämisen. Samalla Suomi osallistuu Natossa myös muiden alueellisten (esim. etelä) ja temaattisten (esim. asevalvonta, naiset, rauha ja turvallisuus, siviilien suojelu) kysymysten käsittelyyn, missä molemmilla osapuolilla on intressi ja yhteistyö tuottaa lisäarvoa. Suomi osallistuu säännöllisesti myös Naton pitkän aikavälin ennakointityöhön (Strategic Foresight Analysis and Framework for Future Allied Operations). Suomelle Nato-yhteistyö on keskeistä niin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kuin sotilaallisten suorituskykyjen kehittämisen, ylläpidon ja käytön kannalta. Sotilaallisella puolella keskeisessä roolissa on osallistuminen Naton nopean toiminnan joukkoihin, koulutus- ja harjoitustoimintaan sekä Itämeren turvallisuutta parantaviin toimiin yhdessä Ruotsin kanssa. Tämä on tärkeä osa Suomen puolustuskyvyn ja valmiuden kehittämistä. 2
Suomen edustustossa Natossa työskentelee 20 henkilöä. Henkilöstöstä noin puolet on ulkoasiainministeriön, puolustusministeriön, pääesikunnan ja Huoltovarmuuskeskuksen lähettämiä asiantuntijoita. Osa lähetetyistä asiantuntijoista on myös vastuussa tehtävistä Suomen pysyvässä edustustossa Euroopan unionissa. Suomella oli kertomusvuonna kolme lähetettyä virkamiestä Naton sihteeristössä (Voluntary National Contribution) poliittisten asioiden ja turvallisuuspolitiikan osastolla, operaatio-osastolla ja uusien turvallisuusuhkien osastolla. Vuonna 2016 Naton komento- ja virastorakenteessa kumppanimaille avoimissa tehtävissä työskenteli 13 suomalaista upseeria. Lisäksi Suomella oli vuoden 2016 lopussa neljä sotilasta Unkarissa Pápan tukikohdassa osana SAC-järjestelyn (Strategic Airlift Capability) monikansallista ilmakuljetusyksikköä. Viron isännöimässä Naton kyberpuolustuksen osaamiskeskuksessa (Cooperative Cyber Defence Centre of Excellence, CCD COE) Suomella on kaksi edustajaa, joista toinen komennusperusteisesti. Saksan isännöimässä Naton matalanvedenalueen osaamiskeskuksessa (Centre of Excellence for Operations in Confined and Shallow Waters, COE CSW) komennusperusteisesti työskentelee yksi upseeri. Tämän lisäksi suomalainen asiantuntija työskentelee asiantuntijan Latvian isännöimässä Naton strategisen viestinnän osaamiskeskuksessa (Strategic Communications Centre of Excellence, StratCom COE). 2.1. Kertomusvuoden keskeisiä tapahtumia Laajennettujen mahdollisuuksien kumppanuusyhteistyö (Enhanced Opportunities, EOP) jatkui kertomusvuoden aikana. Suomi toteuttaa molempia osapuolia hyödyttävää laajennettujen mahdollisuuksien kumppanuusyhteistyön tarjoamia mahdollisuuksia sekä eri tasoilla tapahtuvan poliittisen dialogin puitteissa että sotilaallisessa yhteistyössä. Kertomusvuonna järjestetyn Naton Varsovan huippukokouksen (8. 9.7.2016) keskeisin kysymys oli, miten Nato edelleen tehostaa yhteistä puolustusta, vahvistaa pelotetta sekä vastaa turvallisuusympäristön haasteisiin kaikista ilmansuunnista. Huippukokouksen tärkein tulos oli päätös sotilaallisen läsnäolon lisäämisestä itäisissä jäsenmaissa, erityisesti Baltian maissa sekä Puolassa. Naton pelotteen vahvistamisen rinnalla Nato korosti Varsovassa myös valmiutta vuoropuheluun Venäjän kanssa. Huippukokouksen loppuasiakirjassa vahvistettiin tavoite puolustusmenojen kasvattamista. Nato pyrkii myös laajentamaan toimintaansa ja tehtäviään eteläisen naapuruston epävakauden torjunnassa Suomen kannalta on huomionarvoista, että Itämeren alueen merkitys ja alueen kumppaneiden kanssa tehtävä yhteistyö on kirjattu Varsovan julkilausumaan, jossa todetaan Naton yhteistyön Suomen ja Ruotsin kanssa olevan molemmin puolin hyödyllistä. Itämeren aluetta koskevaa kirjausta voi pitää merkittävänä jatkotyön kannalta, sillä se toteaa tarpeen jatkuvalle poliittiselle dialogille, tilannetiedon jakamiselle ja yhteisille harjoituksille. Varsovan huippukokous oli tärkeä etappi viimeisen kahden vuoden aikana tapahtuneessa kehityksessä. Itämeren strateginen merkitys on kasvanut ja samalla Suomen ja Ruotsin asema Naton kumppanimaina on korostunut. Nato-kumppanuuden turvallisuuspoliittinen ja strateginen merkitys Suomelle on lisääntynyt. Tärkeätä on myös se, EU Nato-yhteistyön kehittäminen oli yksi huippukokouksen keskeisistä viesteistä ja että huippukokouksen jälkeen EU-Nato-yhteistyötä 3
pyritään kehittämään suunnitelmallisesti. Helsinkiin perustettu hybridiosaamiskeskus on esimerkki EU-Nato-yhteistyöhankkeesta. Suomen kutsuminen Varsovan huippukokouksen päämiesten illalliskeskusteluun, osoittaa Suomen aseman kumppanina, jonka kanssa Nato jakaa yhteisiä turvallisuusintressejä. Suomi oli ensimmäistä kertaa mukana Naton päämiestason keskustelussa, jota ei järjestetty erillisessä kumppanuus- tai operaatioformaatissa. Suomelta osallistui huippukokoukseen tasavallan presidentin lisäksi ulkoministeri, puolustusministeri ja puolustusvoimien komentaja. Vuoropuhelua ylläpidettiin korkean tason vierailuilla, kun Naton apulaispääsihteeri Alexander Vershbow kävi Suomessa 31.8.-1.9.2016 ja Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tapasi Naton pääsihteeri Jens Stoltenbergin Brysselissä 9.11.2016. Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun Suomen presidentti vieraili Naton päämajassa. Naton sotilaskomitean puheenjohtaja kenraali Petr Pavel teki työvierailun Suomeen 25. 26.4.2016, JFC Brunssumin komentaja kenraali Salvatore Farina 22. 23.6.2016 ja Yhdysvaltoihin sijoitetun Naton esikunnan (Allied Command Transformation) komentaja, kenraali Denis Mercier 20. 23. kesäkuuta 2016. Toteutetut vierailut Suomeen ovat osa normaalikäytännön mukaista toimintaympäristöön ja toimintaan perehtymistä. 2.2. Kumppanuustavoitteet Naton suunnittelu- ja arviointiprosessi (Planning and Review Process, PARP) on keskeinen väline kehittää Suomen puolustusta, puolustusvoimien suorituskykyjä ja valmiuksia osallistua sotilaalliseen kriisinhallintaan. Suomi on osallistunut PARP-prosessiin vuodesta 1995. Vuonna 2016 Suomella oli 60 kumppanuustavoitetta. PARP-prosessi on jatkossakin yksi kumppanuutemme keskeisistä työkaluista. Puolustusvoimien suorituskykyjen keskeisen osan eli puolustusmateriaalin ylläpitäminen ja kehittäminen tapahtuu puolustusvoimien kehittämisohjelmassa, jossa huomioidaan täysimääräisesti monikansallinen yhteistyö. Kumppanuustavoitteet sisältävät kattavasti puolustusvoimien kehittämisohjelmakokonaisuuden, millä varmistetaan puolustuksen laaja-alainen kehittäminen kumppanuusyhteistyötä hyödyntäen. 2.3. Harjoitus-, koulutus- ja arviointitoiminta Osallistuminen kansainväliseen koulutus- ja harjoitustoimintaan sekä nopean toiminnan joukkoihin on tärkeä osa Suomen puolustuskyvyn ylläpitämistä ja kehittämistä. Tämä kehityssuunta vahvistuu edelleen puolustusyhteistyössä ja eurooppalaisten asevoimien suorituskyvyn ja yhteistoimintakyvyn ylläpitämisessä. Suomi kehittää puolustusvoimien suorituskykyjä osallistumalla Naton ja sen jäsenmaiden järjestämään koulutus-, harjoitus- ja evaluointitoimintaan. Suomi hyödyntää vahvaa kriisinhallintaosaamistaan tekemällä laajaa koulutusyhteistyötä sotilaallisen kriisinhallinnan alalla kaikkien keskeisten toimijoiden ja erityisesti Naton, YK:n ja EU:n kanssa. Suomi osallistuu kansainvälisiin harjoituksiin omista lähtökohdistaan. Osallistumisharkinnassa arvioidaan, mitä lisäarvoa kukin harjoitus kansallisen puolustuksen näkökulmasta tuottaa. Harjoitustoiminnassa korostuu koulutus- ja harjoitusyhteistyö 4
Yhdysvaltojen, Ruotsin ja Naton kanssa. Puolustusvoimat osallistui vuoden 2016 aikana yhteensä 87 kansainväliseen harjoitukseen; näistä 19 oli Suomen järjestämiä kansainvälisiä harjoituksia. Osaan harjoituksista sisällytetään suomalaisjoukkojen tai niiden osien operatiivisen suoritus- ja yhteistoimintakyvyn arviointi Naton kaksiportaisen arviointi- ja palauteprosessin (Operational Capabilities Concept Evaluation and Feedback Process, OCC E&F) mukaisesti. Arvioinnit antavat Suomelle riippumattoman palautteen suorituskykymme tasosta ja kansainvälisestä vertailtavuudesta. Vuonna 2016 toteutettiin arvioinnit huoltokomppanialle pioneerikomppanialle sekä merivoimien miinalaivalle ja miinantorjunta-alukselle. Lokakuussa 2016 Suomi osallistui miinalaivalla Naton Allied Joint Force Command Naplesin tilaama ja Allied Maritime Commandin (MARCOM) toimeenpanema Joint Warrior 2016 harjoituskokonaisuuteen kuuluva Noble Mariner 2016 on merivoimaharjoitukseen, jossa harjoitutettiin ja tarkastettiin NRF -valmiuteen 2017 asetettuja monikansallisia joukkoja. Harjoitukseen osallistuu kokonaisuudessaan noin 30 pinta-alusta, 2 sukellusvenettä ja noin 70 ilma-alusta. NRF-harjoituksista saadut kokemukset ovat olleet myönteisiä. NRF on muodostunut keskeiseksi eurooppalaisten asevoimien suorituskykyjä kehittäväksi työkaluksi ja sen hyödyntäminen kehittää merkittävällä tavalla myös Suomen puolustusvoimien valmiuksia. Suomi on osallistunut suunnitelmallisesti Naton nopean toiminnan joukkojen valmiusvuoroihin vuodesta 2012 alkaen. Vuodesta 2016 alkaen Suomen osallistuminen on noudattanut uudistetun NRF:n mukaista osallistumista, mikä tarkoittaa sitä, että joukot on ilmoitettu osaksi FFGjoukkokokonaisuutta (Follow on Forces Group). Naton nopean toiminnan joukkojen valmiusvuoroihin osallistutaan sotilaallisen kriisinhallinnan joukkorekisterin mukaisilla joukoilla, jotka on ilmoitettu EU:n, YK:n ja Natonkin käyttöön. Suomen osallistuminen Naton nopean toiminnan joukkojen valmisvuoroihin ei merkitse sitoutumista operaatioihin, eikä joukkoja aseteta EU:n taisteluosastojen tapaan korkeaan valmiuteen. Vuonna 2016 FFG-joukkopoolissa oli maavoimien helikopteriyksikkö ja maavoimien jääkärikomppania. Vuodeksi 2017 joukkopoolin on ilmoitettu merivoimien alus ja maavoimien suojelun erikoisosasto, vuodeksi 2018 ilmavoimien valmiusyksikkö, vuodeksi 2019 maavoimien jääkäriyksikkö sekä vuodeksi 2020 Merivoimien Katanpää-luokan miinantorjunta-alus ja rannikkojääkäriyksikkö. Suunnittelun edetessä kyseeseen tulevat myös muut kumppanimaille avoimet joukkokokonaisuudet (IFFG, VJTF) sekä näiden joukkojen koulutus- ja harjoitusyhteistyöhön osallistuminen. Suomi osallistui 4.-10.3.2016 Naton CMX16 -kriisinhallintaharjoitukseen. CMX (Crisis Management Exercise) on luonteeltaan päätöksenteko- ja konsultaatioharjoitus ja kuuluu vakiintuneesti Naton harjoitusohjelmaan. Harjoituksiin ei osallistu oikeita joukkoja, eikä niihin kuulu toimintaa kentällä. Suomi on osallistunut CMX-harjoituksiin niiden ollessa kumppanimaille avoimia 1990-luvun lopulta alkaen. 2.4. Hankeyhteistyö Suomi jatkoi yhteistyön tiivistämistä Naton alaisten virastojen kanssa, Naton virastouudistuksen aiheuttamia muutoksia ennakoiden. Naton tietoliikenne- ja informaatioviraston (NCIA) kanssa yhteistyötä jatkettiin vuonna 2009 allekirjoitetun yhteisymmärryspöytäkirjan pohjalta. 5
Suomen ja Naton logistiikkaviraston (NSPA) välinen yhteistyö jatkui tiiviinä 2016. Kertomusvuoden aikana tutkittiin uusia yhteistyöalueita, joilla voidaan lisätä huoltovarmuutta, kustannustehokkuutta ja kansainvälistä yhteensopivuutta sekä tehdä hankintoja NSPA:n avulla. Kertomusvuonna Suomi liittyi kahteen uuteen NSPA:n kumppanuusjärjestelmään. Lisäksi selvitettiin suomalaisen teollisuuden mahdollisuuksia tehdä tiiviimpää yhteistyötä NSPA:n kanssa ja mahdollistaa suomalaisten yritysten pääsyä Nato-maiden hankintakilpailutuksiin. Naton puolustusmateriaaliyhteistyötä koordinoivan Defence Investment-osaston alaisiin työryhmiin Suomi osallistui aktiivisesti. Suomi on Ruotsin ohella keskeisin rauhankumppanimaa materiaaliyhteistyön saralla. Suomi on erityisen aktiivinen Merivoimien työryhmissä ja isännöi myös vuonna 2016 laivatekniikkaan keskittyneen seminaarin. Suomelle on avattu lähes kaikki Naton puolustusmateriaaliyhteistyötä kehittävät hankkeet. Kertomusvuonna jatkettiin ASDE (Air Situation Data Exchange) ilmatilannekuvayhteistyötä Baltian maiden ja Naton kanssa sekä käynnistettiin yhteistyö Norjan ja Naton kanssa. Kertomusvuonna jatkettiin ilmapuolustuksen johtamisjärjestelmien ja ilmatilannekuvajärjestelmien yhteensopivuuden ja yhteistoimintakyvyn tarkastelua ja kehittämistä Naton kanssa. Suomi jatkoi kertomusvuonna osallistumista Natosta muodollisesti erilliseen 12 maan yhteistyöhankkeeseen, jolla vahvistetaan strategista ilmakuljetuskykyä (Strategic Airlift Capability, SAC). Hankkeeseen osallistuvien maiden yhteiskäytössä on kolme C-17 Globemaster - kuljetuskonetta. Suomen osuus on 100 lentotuntia vuodessa, jotka käytettiin kriisinhallintaoperaatioiden huoltolentoihin. 2.5. Uudet uhat: hybridiuhkiin ja kyberpuolustusalaan liittyvä yhteistyö Tiivistyvä yhteistyö Naton kanssa varautumisessa ns. uusiin uhkiin kuten hybridiuhat ja kyber on Suomelle tärkeää. Suomi pitää tärkeänä, että yhteistyömahdollisuudet EU:n ja Naton kanssa hyödynnetään. Turvallisuusympäristön muutos ja erityisesti siviilihallinnon rakenteisiin tähtäävät hybridiuhat ovat nostaneet siviilivalmiuden yhdeksi Naton kehittämiskohteeksi. Suomen Nato-yhteistyössä korostetaan siviilisektorille kohdistuvia hybridiuhkia. Naton siviilivalmiusyksikkö (Civil Emergency Planning, CEP) vastaa koordinaatiosta ja hoitaa yhteydenpidon jäsenvaltioiden siviiliviranomaistoimijoihin. NATOn Strategic Communications Centre for Excellencellä (StratCom) on keskeinen rooli tiedonkeräämisessä hybridiuhkien torjunnassa. Natossa on laadittu hybridisodankäynnin vastainen strategia, jonka toimeenpanosta vastaa Naton siviilivalmiusyksikkö. Toimeenpanoon kuuluu muun muassa säännöllinen arviointi liittokunnan siviilivalmiuden tilasta, resilienssiohjeiden sekä parhaiden käytänteiden laatiminen sekä resilienssiin erikoistuneiden siviiliasiantuntijoiden poolin ylläpito. Suomi on tehnyt vuodesta 2012 lähtien kansallisen puolustuksen tarpeisiin perustuvaa kyberpuolustusyhteistyötä Naton kanssa. Naton kyberpuolustuspolitiikkalinjaus korostaa yhteistyön kehittämistä edistyneiden, erikseen valittavien kumppanimaiden kanssa. Kertomusvuonna Suomen ja Naton välillä jatkettiin keskusteluja mahdollisuudesta syventää meneillään olevaa Nato-yhteistyötä ja laatia kyberpuolustusta koskeva puitejärjestely. Yhteistyön syventäminen tarjoaa mahdollisuuden lisätä Suomen osaamista ja tehostaa omaa kansallisen 6
puolustuksen suorituskyvyn laaja-alaista kehittämistä. Puitejärjestely (joka allekirjoitettiin helmikuussa 2017) luo kehyksen yhteistyölle muun muassa tilannetietoisuuden ja yhteensopivuuden parantamiseksi, suorituskykyjen rakentamiseksi, kybertapahtumien havainnointikyvyn parantamiseksi ja tietoverkkojen häiriönkeston parantamiseksi. Puitejärjestely edistää lisäksi tietojen vaihtamista sekä oppimista kyberpuolustuksen alalla. Suomi on ensimmäinen kumppanimaa, jonka kanssa Nato on tehnyt puitejärjestelyn kyberpuolustuksen alalla. 3. KANSAINVÄLINEN KRIISINHALLINTA 3.1. Operaatio-osallistuminen Osallistuminen Naton johdolla toteutettaviin kriisinhallintaoperaatioihin on ollut keskeinen osa Suomen kumppanuusyhteistyötä. Ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden lisäksi osallistuminen kriisinhallintaan parantaa Suomen omaa turvallisuutta ja puolustuskykyä sekä antaa arvokasta kokemusta kansallisen puolustuskyvyn kehittämiseen. Natolla oli kertomusvuonna käynnissä neljä operaatiota: Afganistanin RS-operaatio (Resolute Support Mission), Kosovon KFOR-operaatio (Kosovo Force), lokakuussa päättynyt terrorisminvastainen Active Endeavour -operaatio Välimerellä, jonka seuraajaksi tuli meriturvallisuusoperaatio Sea Guardian sekä joulukuussa päättynyt merirosvouksen vastainen Ocean Shield -operaatio Somalian rannikolla. Näistä Suomi osallistui RS- ja KFORkriisinhallintaoperaatioihin. Naton Resolute Support Mission (RSM) on tukenut Afganistanin puolustus- ja turvallisuusjoukkojen kehittämistä ja suorittanut koulutus-, neuvonanto- ja tukitehtäviä vuodesta 2015. Naton Varsovan huippukokouksessa operaatiota päätettiin jatkaa ehtoperustaisesti ilman lopettamispäivämäärää. Suomen osallistumismandaatti operaatiossa on noin 40 sotilasta ja se on toistaiseksi voimassa. Suomi jatkaa tukeaan Afganistanin turvallisuussektorille vuosina 2018 2020 Chicagon lupauksen tasolla, kuudella miljoonalla eurolla vuosittain. Tuesta 1,5 M kohdentuu armeijalle Naton hallinnoiman rahaston (Afghan National Army Trust Fund) kautta ja 4,5 M poliisille YK:n kehitysohjelman hallinnoiman rahaston (Law and Order Trust Fund) kautta. Kertomusvuoden aikana Afganistanissa toimi kaksi suomalaista neuvonantajatehtävissä. Toinen neuvonantaja (tasa-arvokysymykset) oli sijoittunut operaatioesikuntaan Kabulissa ja toinen Saksan siviiliedustajan toimistoon Pohjois-Afganistanissa. Suomen osallistumisessa Kosovon KFOR-operaatioon ei tapahtunut merkittäviä muutoksia kertomusvuoden aikana. Nato tukee Kosovon turvallisuusviranomaisia yhteydenpidon ja neuvonantotoiminnan kautta. Kertomusvuonna Kosovossa palveli noin 20 suomalaista sotilasta. Suomi on kumppanimaana ja operaatiokumppanina osallistunut myös niiden Naton kriisinhallintaoperaatioita koskevaan suunnitteluun, joissa se on mukana. RS-operaatiota käsiteltiin säännöllisesti sekä virkamiestasolla että ministeritasolla Brysselissä kertomusvuonna. Suomi on myös pitänyt kautta linjan esillä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 toimeenpanoon liittyviä kysymyksiä ja edistänyt niiden integroimista osaksi Naton operaatiosuunnittelua. Suomi on korostanut päätöslauselman 1325 huomioon ottamista 7
kriisinhallinnan poliittisesta ohjauksesta käydyssä keskustelussa Naton sisällä. Suomi on rahoittanut suomalaista tasa-arvo-neuvonantajaa RS-operaatiossa. Lisäksi Suomi on edistänyt Naton työryhmä- ja komiteatasolla YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1612 lasten suojelemiseksi aseellisessa konfliktissa toimeenpanoon liittyviä kysymyksiä. 3.2. Puolustuskapasiteetin kehittäminen kolmansissa maissa Vakaustoimien asettaminen Naton toiminnan keskiöön puolustuksen ja pelotteen rinnalle virallistui heinäkuussa 2016 pidetyssä Varsovan huippukokouksessa. Tällöin lanseerattiin vakauden edistämiseen tähtäävän Projecting Stability -politiikan pääteesit, ja osana uuden viitekehyksen toimeenpanoa vahvistettiin tarve kehittää Naton kykyä tukea kumppaneiden puolustuskapasiteettia kestävällä tavalla ja aiempaa järjestelmällisemmin osana kriisien ennaltaehkäisyä. Naton vakauden edistämisen politiikka pohjautuu näkemykseen, että toimet Naton puolustuksen ja pelotteen vahvistamiseksi eivät yksinään riitä varmistamaan liittokunnan jäsenten turvallisuutta. Turvallisuuden varmistamiseksi tarvitaan myös vakaita oloja Nato-maiden naapurustossa. 360- asteen lähestymistavalla Nato vastaa myös etelän liittolaisten muuttoliikkeestä, romahtaneista valtioista sekä terrorismin ja ääriliikkeiden synnyttämästä epävakaudesta kumpuaviin turvallisuushuoliin. Nato pyrkii puolustuskapasiteetin kehittämistoiminnallaan (Defence and Related Security Capacity Building, DCB) lisäämään vakautta lähialueillaan ja osoittamaan tukea kumppanimailleen. Kertomusvuonna Naton DCB-tukipakettien kohdemaihin lukeutuivat Georgia, Moldova, Jordania ja Irak. Varsinaisten DCB-tukipakettien lisäksi Nato antaa vastaavanlaista tukea myös muille kumppanimailleen kuten Ukrainalle ja Afganistanille. Kertomusvuonna Suomi käynnisti omien tukitoimiensa valmistelun. Niihin kuuluu koulutuksen tarjoamista Suomessa tai kumppanimaassa, lyhyt- ja pitkäaikaista asiantuntijatukea sekä rahoitusta. Tukea voidaan tarjota sekä osana pohjoismais-baltialaista yhteistyötä (Nordic-Baltic Assistance Program, NBAP) että kansallisesti. Georgialle annettavan tuen osalta Suomi liittyi mukaan pohjoismais-baltialaiseen yhteistyöhön Naton Georgiaan perustaman koulutuskeskuksen (Joint Training and Evaluation Centre, JTEC) tukemiseksi. JTEC-koulutuskeskuksen tarkoituksena on tukea Georgiaa turvallisuus- ja puolustussektorin reformissa, vahvistaa Georgian asevoimien yhteistoimintakykyä Naton jäsenmaiden joukkojen kanssa sekä edistää alueellista vakautta Mustallamerellä. Suomen tuki toteutetaan asiantuntijatukena osana NBAP-tukipakettia. Samalla se lasketaan osaksi Suomen osallistumista Naton Georgia-tukipakettiin. Kertomusvuonna Suomi tuki Building Integrity -kumppanuusrahastoa 40 000 eurolla ja Ukrainan kumppanuusrahastoa 40 000 eurolla. Building Integrity -kumppanuusrahasto tähtää korruption vähentämiseen puolustusvoimissa sekä demokraattisesti valvottujen ja tehokkaasti toimivien puolustusinstituutioiden kehittämiseen. Kohdemaihin lukeutuvat mm. Ukraina, Georgia, Moldova, Afganistan ja muutamat Länsi-Balkanin maat. Suomi on rahoittanut hankkeen aikaisempia vaiheita. 8
Bulgarian johtaman Ukraina-kumppanuusrahaston avulla tuetaan loukkaantuneiden sotilas- ja turvallisuusjoukkojen kuntoutusta ja tarjotaan tukea Ukrainan lääketieteellisen kuntoutusjärjestelmän kehittämiselle. Suomi ei ole aiemmin rahoittanut kyseistä rahastoa, mutta on aikaisemmin osallistunut miinojen ja pienaseiden hävittämistä Ukrainassa tukevaan hankkeeseen. Kertomusvuonna Suomi päätti 30 000 euron tuesta Naton improvisoitujen räjähteiden vastaisen DCB-hankkeen kumppanuusrahaston rahoitukseen Irakissa ja uudesta 50 000 euron tuesta Ukraina-kumppanuusrahastolle loukkaantuneiden sotilaiden kuntoutukseen. 3.3. Siviilikriisinhallinta Suomi on lähettänyt siviilikriisinhallinnan asiantuntijoita Naton alaisiin toimintoihin sekä sihteeristössä että kriisinhallintaoperaatioissa (vuonna 2016: NATO StratCom COE/Senior Analyst; Resolute Support/Gender Advisor; Political Advisor to the SCR). Nato on aiemmin pyytänyt jäsenmailta ja kumppanimailta ehdokkaita asiantuntijapooleihin, jotka koostuvat mm. turvallisuussektorin, hyvän hallinnon ja korruption vastaisen toiminnan asiantuntijoista. Tehtävät voivat sisältää konsultointia, selvitystyötä, koulutusta tai mentorointia sekä Naton päämajassa että kumppanimaissa tai operaatioalueilla. Poolien kautta Nato ei ole rakentamassa varsinaisesti siviilikriisinhallintaa vaan vahvistamassa omien toimiensa nivoutumista kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan. Naton COMPASS -poolissa (Comprehensive Approach Specialist Support) on viisi suomalaista siviilikriisinhallinnan asiantuntijaa. Naton uusi aloite, Stability Policing, tähtää Naton operaatioihin ja kriisinhallintaan liittyvän poliisitoiminnan kehittämiseen. Toiminta on sijoitettu Italiaan santarmilaitoksen (carabinieri) osaamiskeskukseen, jonka yhteydessä toimii myös European Gendarmerie Force EGF:n esikunta, jolloin keskus tavoittaa eri konseptien mukaista osaamista ja yhteistyömahdollisuuksia. Keskus osallistuu aktiivisesti myös EU:n poliisikoulutushankkeeseen (EUPST, European Union Police Service Training), johon myös Suomi osallistuu Poliisiammattikorkeakoulun kautta. 4. SIVIILIVALMIUSTOIMINTA Siviilivalmiustoimintaan liittyvää työtä tehdään Naton siviilivalmiussuunnittelukomiteassa (Civil Emergency Planning Committee, CEPC) sekä neljässä sen alaisuudessa toimivassa sektorikohtaisessa suunnitteluryhmässä. Suunnitteluryhmien lisäksi siviilivalmiussuunnittelurakenteeseen kuuluu Euroatlanttinen pelastuspalvelun koordinointikeskus (Euro-Atlantic Disaster Response Coordination Centre, EADRCC), jonka tehtävä on toimia yhteiskunnan toimivuuteen vaikuttavien kriisien tilannekeskuksena, sekä koordinoida avustuspyyntöjä ja -tarjouksia terrori-isku- tai suuronnettomuustilanteessa. Naton siviilivalmiussuunnittelun tarkoitus on kerätä, analysoida ja jakaa tietoja ja kokemuksia kansallisesta valmiussuunnittelusta jäsen- ja kumppanimaissa. Naton siviilivalmiussuunnittelun kautta jäsen- ja kumppanimaat voivat tukea toisiaan varautumaan ja vastaamaan kriisien, onnettomuuksien ja konfliktien seurauksiin siviiliyhteiskunnalle. Toiminta perustuu vapaaehtoiseen osallistumiseen, eikä tuen antamiseen tai saamiseen liity minkäänlaista automatiikkaa. 9
Siviilivalmiudella tarkoitetaan Naton kontekstissa kykyä ylläpitää yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja, väestön perushuoltoa ja valtion toimintakykyä kriisitilanteessa sekä kykyä tukea puolustusvoimia näiden sodanajan tehtävissä. Merkittävä osa Naton tarvitsemista isäntämaatukitoimista (Host Nation Support), joilla Naton yhteisissä tehtävissä olevien joukkojen huolto-, viestintä-, kuljetus- ja lupa-asiat pyritään turvaamaan, liittyvät juuri siviilivalmiuteen. Koska siviilivalmius kuuluu kansalliseen vastuualueeseen, Natolla on hyvin rajalliset keinot vaikuttaa jäsenmaiden järjestelyihin. Lähinnä Nato voi tehdä suosituksia ja antaa asiantuntijatukea sitä pyytäville jäsenmaille. Keväällä 2016 Naton puolustusministerikokouksessa hyväksyttiin ensimmäinen raportti liittokunnan siviilivalmiuden tilasta ("Report on the State of Civil Preparedness"). Raportissa olevan alustavan arvion mukaan jäsenmaiden kansallisissa siviilivalmiusjärjestelyissä on merkittäviä puutteita. Raporttia on tarkoitus tarkistaa säännöllisin aikavälein, näillä näkymin seuraavan kerran 2018. Raportin osana hyväksyttiin seitsemän siviilivalmiuden perusvaatimusta (Baseline Requirements), joiden tarkoitus on luoda yhteinen tavoitetila, jota vastaan tulevia, tarkempia arvioita voidaan peilata. Nämä perusvaatimukset ovat seuraavat: 1. Valtiohallinnon ja kriittisten yhteiskuntapalveluiden jatkuvuuden varmistaminen; 2. Energiahuollon turvaaminen; 3. Suurten väestöliikkeiden hallinta 4. Elintarvike- ja vesihuollon turvaaminen; 5. Kyky käsitellä suuria määriä siviiliuhreja; 6. Viestintäinjärjestelmien toimintakyvyn turvaaminen; 7. Kuljetusjärjestelmien turvaaminen. Perusvaatimuksia on syksyn 2016 aikana valmisteltu Natossa eri tavoin (seminaareja, alatyöryhmissä jne). Perusvaatimusten arviointikriteerit julkaistaan tammikuussa 2017, myös kumppanimaille Suomelle ja Ruotsille. Toiminta tukee Naton puolustussuunnittelua ei-sotilaallisella asiantuntemuksella. Erityisesti panostetaan energiaturvallisuuteen, CBRN-varautumiseen (kemialliset, biologiset, säteily- ja ydinuhat), kriittisen infrastruktuurin suojaamiseen sekä kyberpuolustukseen liittyvään työhön. Walesin huippukokouksen jälkeen seuraustenhallinta ja yhteiskunnan vastustuskyvyn kehittäminen epäsuoria uhkia vastaan (hybridisodankäynti) ovat korostuneet. Siviilivalmiussuunnittelukomitean alaiset suunnitteluryhmät ovat nimenneet kukin vastuualueeltaan kansallisia siviiliasiantuntijoita, joiden tietotaitoa Nato voi tarvittaessa käyttää. Vuoden 2016lopussa Suomesta oli nimettynä 15 kansallista siviilisektorin asiantuntijaa. Näiden kansainvälisesti verkottuneiden asiantuntijoiden kokemukset sekä tietotaito tarjoavat Suomen omalle siviilivalmiustyölle merkittäviä hyötyjä. Ulkoasiainministeriö järjestää kahdesti vuodessa siviilivalmiussektorin kansallisten yhteistyötahojen kokouksen, jossa käsitellään Naton siviilisektoriin liittyviä ajankohtaisia asioita, Suomen tavoitteita siviilivalmiustoiminnassa sekä tulevia kansallisen tason 10
linjauksia ja toimenpiteitä. Vuoden 2016 yhteistyötahojen kokoukset pidettiin toukokuussa Helsingissä ja joulukuussa Brysselissä. 4.1. Siviilivalmiussuunnittelukomitea (Civil Emergency Planning Committee, CEPC) Suomen kansallisena edustajana Naton siviilivalmiussuunnittelukomitean täysistunnoissa toimii sisäasiainministeriön pelastusosaston pelastusylijohtaja ja varaedustajana huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja. Syksyn täysistunto pidettiin Brysselissä 15.12.2016. Kokoukseen oli kutsuttu ensimmäistä kertaa elinkeinoelämän Brysselissä toimivia kattojärjestöjä. Edustettuina oli vesi-, sähkö- teleoperaattori-, lentoliikenne-, satamaliikenne-, rautatieliikennealat. Suomen puheenvuorossa todettiin keskeisinä yhteistyöalueina NATOssa valmistellut arviointikriteerit, siviiliyhteiskunnan osallistuminen varautumiseen sekä resilienssin parantaminen. 4.2. Euroatlanttisen pelastuspalvelun koordinointikeskus (Euro-Atlantic Disaster Response Coordination Centre, EADRCC) Kaksi ICT-asiantuntijaa, harjoitusasiantuntija, CBRN-asiantuntija ja tarkkailija osallistuivat EADRCC:n CRNA GORA 2016 -pelastusharjoitukseen Montenegrossa loka-marraskuussa 2016. Harjoitusskenaariona oli tulva. 4.3. Pelastuspalvelutyöryhmä (Civil Protection Group) Sisäministeriön pelastusosaston edustaja osallistui syksyn pelastuspalvelutyöryhmän kokoukseen. Pelastuspalvelutyöryhmän seminaari pidettiin vuonna 2016 Norjassa. Sisäministeriön pelastusosastolta ei osallistuttu seminaariin. Sisäministeriön alainen Kriisinhallintakeskus on jatkanut osallistumistaan Non-Binding Guidelines - projektin työskentelyyn. Kriisinhallintakeskus on Naton alueellinen CBRN- koulutuskeskus. 4.4. Teollisuus- ja viestintätyöryhmä (Industrial Resources and Communications Services Group, IRCSG) Teollisuus- ja viestintätyöryhmän alaisessa tietoliikennetyöryhmässä tavoitteena on lisätä tietoa ja ymmärrystä kehittyvän tieto- ja viestintäteknologian ja kybertoimintaympäristön vaikutuksista huoltovarmuuteen ja varautumiseen. Teollisuussektorin toimintaan osallistumisessa taas keskeisinä tavoitteina olivat Naton huoltovarmuuskysymysten sekä kriittisen infrastruktuurin turvaamiseen liittyvien asioiden seuraaminen. Vuoden 2016 aikana teollisuus- ja viestintätyöryhmä luonnosteli arviointikriteerit energiahuollon ja siviiliviestintäjärjestelmien toimintaa koskevien siviilivalmiuden perusvaatimusten osalta. Suomen kokousedustajina teollisuus- ja viestintäryhmässä toimivat huoltovarmuuskeskuksen asiantuntijat. Samoin Suomen Nato-edustusto on ollut työssä aktiivisesti mukana. Työryhmässä on lisäksi kolme suomalaista siviiliasiantuntijaa. 4.5. Kuljetustyöryhmä (Transport Group) Merikuljetustyöryhmä kokoontui kertomusvuoden aikana kerran. Kokous järjestettiin yhteiskokouksena maa- ja ilmakuljetustyöryhmien kanssa niin kutsutussa plenary-muodossa. Suomi on aktiivisesti osallistunut Itämeren merikuljetusten uhkakuva-analyysin valmisteluun. Valmistelutyöhön ovat osallistuneet Suomen merikuljetusasiantuntija, merikuljetustyöryhmän edustaja sekä edustajat Huoltovarmuuskeskuksesta ja ulkoasiainministeriöstä. Itämeren merikuljetusten 11
uhkakuva-analyysia valmistellaan vielä NATO:n CEP-sihteeristössä alkuvuoden 2017 aikana ja se tulee valmistumaan maaliskuuhun 2017 mennessä. Kertomusvuoden aikana on valmisteltu myös merikuljetustyöryhmän jokavuotinen merikuljetuksia koskeva merikuljetuskyvyn saatavuusanalyysi, joka valmistui tammikuussa 2017. Maakuljetustyöryhmässä toiminnan painopisteinä ovat olleet rajanylityksiin liittyvät käytännöt, kyberturvallisuus sekä resilienssi-käsitteen käyttöönotto kuljetuksiin liittyen. Suomen kokousedustajana toimii Huoltovarmuuskeskuksen asiantuntija. Siviili-ilmailutyöryhmässä käsiteltiin lentoliikenteen ulkopuolisia poikkeama-, häiriö- tai häirintätilanteita ja arvioitiin niiden vaikutuksia lentoliikenteeseen. Suomen kokousedustajana toimi lentoliikenteen matkustaja- ja rahtikuljetusten asiantuntija. Merikuljetustyöryhmässä käsiteltiin mm. Itämeren kauppamerenkulun haavoittuvuuksia. Suomen kokousedustajana toimi Liikenneviraston meriliikenneyksikön päällikkö. Vuoden 2016 aikana kuljetusryhmä luonnosteli arviointikriteerit siviilikuljetusjärjestelmien toimintaa koskevan siviilivalmiuden perusvaatimuksen osalta. Ryhmässä on kolme suomalaista siviiliasiantuntijaa. Kuljetusryhmän alaryhmien kokoukset pidettiin vuonna 2016 jäsenmaakokoonpanossa ja ainoastaan niiden yhteinen (Joint) osuus on ollut avoinna kumppanimaille. Näin ollen Suomen edustajat ovat voineet osallistua vain yhteiseen osuuteen. 4.6. Lääkintä, maatalous- ja elintarvikehuoltotyöryhmä (Joint Health, Agriculture and Food Group) Suomen yhteyksiä lääkintä-, maatalous- ja elintarvikesektorin asiakokonaisuuksia käsittelevään työryhmään hoitavat maa- ja metsätalousministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, Puolustusvoimien Sotilaslääketieteen keskuksen ja Huoltovarmuuskeskuksen yhteyshenkilöt sekä Suomen Natoedustusto. Ryhmässä on neljä suomalaista siviiliasiantuntijaa. Toiminta käsittelee laaja-alaisesti elintarvike-, vesi- ja terveydenhuoltoon liittyvää varautumista. Lähtökohtaisesti ryhmässä pyritään tehostamaan siviili-sotilasyhteistyötä. Ryhmä antaa neuvoja ja suosituksia maatalous- ja terveydenhuoltoalan kriisinhallinnasta sekä toimii valmiussuunnittelun yhteistoimintaelimenä. Naton huoltovarmuusosaamista ylläpitäviä virastoja on 2000-luvulla lakkautettu ja järjestö tukeutuu aiempaa enemmän kansallisten järjestelyjen ja osaamisen varaan. Työryhmä luonnosteli vuoden 2016 aikana arviointikriteerit elintarvike- ja vesihuollon turvaamista koskevan siviilivalmiuden perusvaatimuksen osalta. Vuoden 2016 aikana Suomi on osallistunut johtovaltiona yhdessä Romanian kanssa Naton tiedeohjelman (Science for Peace and Security, SPS) rahoittamaan telelääkintäprojektiin. Lääkintähuollossa jatkui myös selvitystyö mm. koulutetun lääkintähenkilöstön riittävyydestä Nato- ja kumppanimaissa. Työryhmä tekee Naton sotilaslääkintäkomitean lisäksi yhteistyötä myös muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa mm. EU, WHO, FAO ja World Food Programme. Elintarvikesektorin painopisteinä puolestaan jatkuivat elintarviketurvallisuus ja varautuminen ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ilmiöihin. Työryhmä tarjoaa tietoa Naton ja toimintaan osallistuvien, erityisesti EU:n ulkopuolisten maiden valmiussuunnittelu- ja varautumisjärjestelmistä. 4.7. Polttoainekomitea (Petroleum Committee) Naton polttoainetyöryhmä käsittelee poltto- ja voiteluaineisiin liittyvää standardisointia. Komitea valmistelee mm. yhteen yhteiseen lentopolttoainestandardiin siirtymistä (nk. Single Fuel Concept). Suomen kokousedustajana polttoainekomiteassa toimii huoltovarmuuskeskuksen asiantuntija. 12
Polttoainetyöryhmä ei kuulu CEPC:n suunnitteluryhmiin, eikä ryhmällä ole kansallisia siviiliasiantuntijoita. 13