TUTKIMUKSESTA KÄYTÄNTÖÖN JA PÄINVASTOIN: Vahva osaaminen on huippu-urheilun Kuva: SUOMEN OLYMPIAKOMITEA 4 Liikunta & tiede 48 6 / 2011
Teksti: LEENA PAAVOLAINEN kilpailuetu Osaamisen määrätietoinen kehittäminen ja suunnitelmallinen jakaminen on keskeinen yhteinen valinta suomalaisen huippu-urheilumenestyksen varmistamiseksi ja kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Huippu-urheilun muutoksessa tavoitteena on saavuttaa vuoteen 2020 mennessä maailman paras huippu- urheilun tutkimus-, kehittämis- ja koulutustoiminnan laatu ja sen vieminen käytännön valmennukseen. Osaamistarpeet nousevat urheilijan polun eri vaiheista lapsuudessa, nuoruudessa ja huipulla. Osaamisen kehittäminen ja jakaminen varmistetaan huippu-urheilun tutkimus-, kehittämis- ja palvelutoiminnalla, valmennusosaamisella ja valmentajakoulutuksella. Suomi on kansakunnan kokoon nähden menestynyt huippu-urheilussa hyvin, mutta 2000-luvulla on tapahtunut selkeä muutos huonompaan suuntaan. Tämä on käynnistänyt muutoksen ja halun saada aikaan parempia tuloksia. Samanaikaisesti puhaltavat urheiluliikkeessä muutoksen tuulet. On syntynyt liikunnan ja urheilun yhteinen visio tehdä Suomesta maailman liikkuvin urheilukansa. Tässä yhteisessä visiossa huippu-urheilu ja sen arvostuksen lisääminen on yksi keskeinen valinta. Huippu-urheilun muutosryhmä HUMU on jättänyt runsaan vuoden työskentelyn jälkeen väliraportin, jonka linjaukset hyväksyttiin Olympiakomitean valtuuskunnassa 17.11.2011. Muutostyö jatkuu toi- Liikunta & tiede 48 6 / 2011 5
meenpanovaiheella vuoden 2012 loppuun asti. Huippu-urheilun muutostyö kiteytyy kolmeen asiaan: 1. Urheilija on lähipiireineen keskiössä. 2. Osaamista on kehitettävä ja vietävä käytännön valmennukseen. 3. Yhteistyötä on vahvistettava. Ilo, intohimo, yhdessä tekeminen, osaamisen kehittäminen ja pyrkimys erinomaisuuteen luovat edellytykset suomalaisen huippu-urheilijan ja joukkueen onnistumiselle, menestykselle ja huippuurheilun arvostukselle. Näiden tekijöiden tulee yltää urheilijoiden, valmentajien, seurojen, lajiliittojen ja muiden toimijoiden arkeen. Tavoitteena on, että itse urheilua arvostetaan, ei ainoastaan saavutuksia ja mitaleja. Urheilu nähdään perheissä haluttuna harrastuksena ja yhä useampi lapsi ja nuori tulee mukaan urheiluun. Urheilijan polun vahvistaminen on perusta kaikelle rakenteiden ja toimintatapojen muutokselle. Muutoksen tulee tapahtua ajattelussa ja toimintatavoissa. Yksin yrittämisestä päästään yhdessä tekemisen kulttuuriin. Mikä muuttuu? Muutos suomalaisessa huippu-urheilussa tarkoittaa sisällöllisiä, toimintatavallisia sekä rakenne- ja resurssimuutoksia. Urheilijan polun eri vaiheissa kunkin ikäkauden kehitysvaiheen edellyttämät asiat tehdään riittävällä määrällisellä ja laadullisella tavalla, ilon, innostuksen ja intohimon ilmapiirissä. Tämä edellyttää lajien ja muiden asiantuntijoiden jatkuvaa yhteistyötä. Toimintatavan muutos kiteytyy kolmeen osaan: 1. Kaikki ratkaisut ja toimenpiteet johdetaan urheilijan polun tarpeista. 2. Nykyinen siiloutunut yksinyrittäminen korvataan yhteistyön vahvistamisella kaikkien toimijoiden kesken. Tämä on paras tapa parantaa osaamisen laatua ja jakamista. Myös eri toimijoiden työnjako, vastuut ja roolit selkiintyvät. 3. Huippu-urheilulla on yhteinen johto ja resursointi. Osaamisohjelma johtaa ja koordinoi huippu-urheilun tutkimus-, kehittämis- ja koulutustoimintaa Edellisissä Liikunta & Tiede- lehden numeroissa sekä erikoistutkija Pasi Koski (4/2011) että Valtion liikuntaneuvoston pääsihteeri Minna Paajanen (5/2011) peräänkuuluttivat varsin aiheellisesti tutkimustiedon parempaa hyödyntämistä käytännön toiminnassa. Kansainvälinen benchmarking osoittaa, että suomalaisen huippu-urheilun tutkimus- ja kehittämistoiminnan taso on monilta osin korkea, mutta verrattuna kilpailijamaihin se on vielä liian kaukana urheilijan ja valmentajan arjesta. Valmentajilla ja muilla urheilutoimijoilla ei ole riittävästi osaamista hyödyntää tutkimus- ja kehittämistoimintaa ja toisaalta tutkijat ja asiantuntijat toimivat liian kaukana huippu-urheilun toimintaympäristöstä. Huippu-urheilun muutostyössä osaamisen kehittäminen ja jakaminen on nostettu keskeiseksi valinnaksi. Osaaminen on suomalaisen huippu-urheilun tärkein kilpailutekijä tulevaisuudessa sen kohdistuessa urheilijan polulla käytännön tekemiseen. Meidän tulee vahvistaa huippu-urheilun perus- ja soveltavan tutkimuksen sekä kehittämistoiminnan osaamista ja viedä se kiinteästi osaksi palvelutoimintaa ja valmennusta. Osaamisen vahvistamisessa muita avaintekijöitä ovat lajien ja muiden asiantuntijoiden yhteistyö, valmentajuuden ja valmennusosaamisen vahvistaminen, valmentajien ja muiden asiantuntijoiden määrän lisääminen urheilijan polun kaikissa eri vaiheissa ja yhteinen johtamisjärjestelmä. Muutosryhmän väliraportissa esitetään, että Suomeen perustetaan Huippu-urheiluyksikkö johtamaan ja koordinoimaan suomalaista huippu-urheilua (sisältäen vammaishuippu-urheilun) ohjelma- ja resurssiohjauksen keinoin. Huippu-urheiluyksikkö vastaa yhdessä lajiliittojen kanssa pitkän aikavälin huippu-urheilumenestyksestä. Yksikkö on tiiviissä yhteistyössä lajien ja muiden urheilutoimijoiden kanssa. Se vaatii onnistuakseen osaavaa strategista johtamista ja tukipalveluja. Yksikkö toimii päätöksenteoltaan itsenäisenä osana ja on uudistuvan Olympiakomitean keskeinen osa. Huippu-urheiluyksikkö sisältää kolme ohjelmaa, jotka tukevat toisiaan ja tekevät yhteistyötä keskenään. Nämä ohjelmat ovat Osaamis-, Urheiluakatemia- ja Huippuvaiheen ohjelma. Tässä kirjoituksessa keskitytään Osaamisohjelmaan ja siinä erityisesti huippu-urheilun tutkimus- ja kehittämistoimintaan. 6 Liikunta & tiede 48 6 / 2011
Huippu-urheilun muutostyössä osaamisen kehittäminen ja jakaminen on nostettu keskeiseksi valinnaksi. Osaaminen on suomalaisen huippu-urheilun tärkein kilpailutekijä tulevaisuudessa. Osaamisohjelma johtaa ja koordinoi huippuurheilun tutkimus-, kehittämis- ja koulutustoimintaa sekä valmentajuuden kehittymistä. Tavoitteena on entistä parempi yhteistyö eri toimijoiden välillä ja toisaalta selkeämmät vastuut ja roolit osaamisen vahvistamiseksi Urheilijan polun eri vaiheissa. Uudistuva Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU toimii jatkossa kiinteänä osana Huippu-urheiluyksikköä. Näin vahvistetaan KIHUn roolia ja sitä kautta tutkimus- ja kehittämistoimintaa konkreettisena osana huippu-urheiluvalmennusta ja Urheilijan polkua. KIHU on tulevaisuudessa entis tä vahvemmin myös kansainvälisesti arvostettu huippuurheilun tutkimus-, kehittämis- ja palvelutoiminnan edelläkävijä. Muiden osaamisverkoston toimijoiden, kuten valmennuskeskukset, liikuntalääketieteen keskukset jne., yhteistyö ja toiminta osana kokonaisuutta Urheilijan polun eri vaiheissa on ensiarvoisen tärkeää. Huippu-urheilutoiminta myös näiden toimijoiden osalta ohjautuu jatkossa tiiviissä yhteistyössä Huippu-urheiluyksikön kanssa. Osaamisohjelman tehtävänä on varmistaa, että Jyväs kylän yliopisto ja Liikunta- ja terveystieteellinen tiedekunta yhdessä muun tutkimusverkoston kanssa ottaa entistä vahvempaa roolia huippu-urheilun osaamisen kehittämisessä perus- ja soveltavan tutkimustoiminnan sekä koulutuksen avulla. Osaamisohjelmalla tehoa tiedon tuottamiseen ja jalkauttamiseen Osaamisohjelman tavoitteena on luoda vuoteen 2020 mennessä maailman paras huippu-urheilun tutkimus-, kehittämis- ja koulutustoiminta vietynä käytännön valmennukseen. Urheilijan polku määrittelee osaamistarpeet. Niiden kehittäminen ja jakaminen varmistetaan tutkimus- ja kehittämistoiminnalla, valmennus- ja johtamisosaamisella sekä valmentajakoulutuksella. Tutkimus-, kehittämis- ja koulutustoiminta linkittyvät paremmin toisiinsa. Tavoit teina ovat myös: Valmentajuuden kehittäminen ja valmennusosaamisen lisääminen. Toimenpiteinä ovat suomalaisen urheiluvalmennuksen linjaukset, valmennusjärjestelmän johtaminen sekä yhteistyöhön ohjaava toiminta. Yhtenäinen valmentajakoulutus. Valmentajan työhön tulee olla sekä ammatillinen koulutuspolku että oto-valmentajien koulutusjärjestelmä. Huippu-urheilututkimuksen tarpeen ja roolin tunnustaminen osaksi liikuntatieteellistä ja muuta tutkimustoimintaa. Huippu-urheilun tutkimus- ja kehittämistoiminnan arvostus kasvaa, sitä resurssoidaan lisää ja kehittyy kilpailukykyisiä ja innovatiivisia toimintaympäristöjä. Kehittää huippu-urheilun asiantuntijuutta. Osaaminen kehittyy huippu-urheilun toimintaympäristössä. Tiedon hyödyntäminen ja välittyminen urheilijoille ja muille huippu-urheilutoimijoille paranee. Eri toimijoiden yhteistyö lisääntyy ja työnjako, vastuut ja roolit selkiintyvät. Mahdollistaa pitkäjänteinen huippu-urheilun tarpeen huomioiva, mutta tarvittaessa myös nopeasti reagoiva huippu-urheilun tutkimus- ja kehittämistoiminta. Osaamisverkosto vahvistamaan urheilijan polkua Huippu-urheilun muutostyössä ja tutkimus- ja kehit tämistoiminnan uudistamisessa yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut saada osaamisverkoston toimijat mukaan ja yhteistyöhön sekä saavuttaa yhteinen ajattelu Urheilijan polun kautta. On koettu myös tärkeäksi löytää yhteinen näkemys ja ymmärrys huippu-urheilun tutkimus- ja kehittämistoiminnasta ja sen merkityksestä Urheilijan polun vahvistamisessa. On ollut hienoa kokea innostunut, mahdollistava, asiantunteva ja vuorovaikutteinen ilmapiiri sekä eri toimijoiden vahva tahtotila, sitoutuminen ja usko huippu-urheiluosaamisen kehittämiseen. On siirrytty jo sanoista tekoihin! Osana huippu-urheilun muutostyötä laaditaan huippu-urheilun valtakunnallinen tutkimus- ja kehittämisohjelma 2010-luvulle. Huippu-urheilun tutkimus- ja kehittämistoiminnan nykyinen toimintaympäristö ja osaaminen on kartoitettu ja ohjelmatyön tavoitteet, vastuutahot, toteutus ja aikataulu laadittu. Ohjelmassa määritellään 2010-luvun huippu-urheilun keskeisiä osaamistarpeita ja painopistealueita. Lisäksi on käynnistetty selvitys rakenteesta ja resursseista sekä eri toimijoiden rooleista ja vastuista urheilijan polulla. Tavoitteena on, että huippu-urheilun valtakunnallinen tutkimus- ja kehittämisohjelma valmistuu vuoden 2012 aikana ja integroituu myös osaksi tulevaa Opetus- ja kulttuuriministeriön Liikuntatieteellisen jaoston laatimaa tutkimuksen suuntaasiakirjaa. Tutkimus- ja kehittämistoimintaa suunniteltaessa ja osaamisverkoston yhteistyön lisäämisessä on myös pyritty selkiyttämään huippu-urheilun tutkimus- ja kehittämistoiminnan määrittelyjä. Huippu-urheilun perustutkimuksella tarkoitetaan uutta tietoa tuottavaa tutkimustoimintaa, joka antaa perustan tiedon laaja-alaiseen ymmärtämiseen Liikunta & tiede 48 6 / 2011 7
ja soveltamiseen. Pyrkimyksenä on yhdistää perustutkimusta soveltavaan tutkimustoimintaan, jolloin myös mahdollistetaan käytäntöön sovellettavuus. Lähtökohtana on urheilijan polun eri vaiheiden (lapsuus, nuoruus ja huippu) ja huippu-urheilun tarpeet. Tavoitteena on, että huippu-urheilun perustutkimus on tunnistettu tutkimusalue valtakunnallisessa OKM:n liikuntatutkimusstrategiassa. Sitä toteutetaan lähinnä yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa ja se täyttää tieteelliset ja korkean laadun kriteerit, jolla varmistetaan osaamisen jatkuva kehittyminen ja julkaisutoiminta korkeatasoisissa kansainvälisissä tiedejulkaisuissa (peer review) ja tieteellisissä kongresseissa. Huippu-urheilun perustutkimuksen tavoitteena on myös tutkijoiden/asiantuntijoiden osaamisen kehit täminen. Se on pitkäjänteistä, väitöskirjoja tuottavaa ja oppikirjojen tms. kautta pitkällä aikajänteellä koulutustoiminnan kautta välittyvää. Tieteellisten kriteereiden täyttyminen ja korkea laatu mahdollistavat laajan tutkimusrahoituspohjan: Suomen Akatemia, OKM (tiederahat), säätiöt, laitosten oma perusrahoitus, kansainvälinen rahoitus. Huippu-urheilun soveltavalla tutkimuksella tarkoitetaan uutta tietoa tuottavaa tutkimustoimintaa, jonka ensisijaisena tavoitteena on tulosten soveltaminen käytäntöön. Sen lähtökohtana ovat urheilijan polun eri vaiheiden (lapsuus, nuoruus ja huippu) ja huippu-urheilun tarpeet. Se perustuu valtakunnalliseen huippu-urheilun tutkimus- ja kehittämistoiminnan ohjelmaan ja on tunnistettu tutkimusalue valtakunnallisessa OKM:n liikuntatutkimusstrategiassa. Huippu-urheilun soveltava tutkimus täyttää tieteelliset ja korkean laadun kriteerit, jolla varmistetaan osaamisen, tutkijoiden ja asiantuntijoiden jatkuva kehittyminen. Sen avulla luodaan uusia tai kehitetään nykyisiä käytäntöjä ja toimintamalleja. Soveltavan tutkimuksen tavoitteena on tiedon nopea tuottaminen havainnollisella, pelkistetyllä ja käytäntöön sovellettavalla tavalla. Tutkimustoimintaa johtaa tutkijakoulutuksen saanut henkilö. Raportointimuotoina käyttöraportit, julkaisusarjat, koosteet, audiovisuaalinen materiaalit, koulutusmateriaalit, valmennuskirjallisuus, luennot, asiantuntijapalvelut ja joskus myös tieteelliset julkaisut ja opinnäytetyöt. Julkaisukielinä ovat suomi, englanti ja ruotsi. Tieteellisten kriteereiden täyttyminen ja korkea laatu mahdollistavat tutkimusrahoituksen: OKM (tiede- ja sektoritutkimusrahoitus). Muina rahoittajina tulevat kyseeseen TEKES, huippu-urheilutoimijat, säätiöt, liike-elämä jne. Kehittämis- ja palvelutoiminta hyödyntää tutkimustietoa Kehittämistoiminnan lähtökohtana ovat urheilijan polun eri vaiheiden (lapsuus, nuoruus ja huippu) ja huippu-urheilun tarpeet ja toiminta perustuu valtakunnalliseen huippu-urheilun tutkimus- ja kehittämistoiminnan ohjelmaan. Hyödyntämällä olemassa olevaa tutkimustietoa ja -menetelmiä kehitetään ja tuotetaan uusia menetelmiä, laitteita, välineitä, materiaalia ynnä muuta urhei lijan/joukkueen, valmentajan ja muiden huippu-urheilutoimijoiden päivittäistoimintaan. Tavoitteena on myös olemassa olevan tiedon ja toimintatapojen kerääminen, jäsentäminen, analysointi ja arviointi toiminnan kehittämiseksi ja huippuurheilun päätöksenteon pohjaksi. Kehittämistyö toteutuu usein soveltavan tutkimuksen osana tai jatkona; esimerkiksi mittausjärjestelmien kehittäminen urheilijan fyysisten ominaisuuksien tai suoritustekniikan analysoimiseksi, harjoituslaitteiden ja kilpailuvälineiden kehitystyö, tiedonvälitys- ja palautteenantomenetelmien kehittäminen, arviointimenetelmien kehittäminen, järjestelmien ja toimintatapojen benchmarking, tietokantojen suunnittelu jne. Raportointimuotoja ovat käyttöraportit, julkaisusarjat, koosteet, audiovisuaalinen materiaali, koulutusmateriaali, valmennuskirjallisuus, urheiluasiakkaan omat julkaisut, sähköiset julkaisukanavat, luennot, asiantuntijapalvelut, jne. Kehittämistoiminnan potentiaalisena rahoittajina nähdään OKM (sektoritutkimusrahat, kehittämisrahat), TEKES, huippu-urheilutoimijat, säätiöt, liikeelämä jne. Palvelutoiminnalla asiantuntijatukea reaaliajassa Huippu-urheilun palvelutoiminnan tehtävänä on tuottaa reaaliaikaisesti (joskus pienellä viiveellä) urheilijalle/joukkueelle ja valmentajalle päivittäistoiminnan tueksi asiantuntijapalveluita harjoittelu-, kilpailu- ja laboratorio-olosuhteissa. Tavoitteena on myös asiantuntijoiden, valmentajien ja muiden huippu-urheilutoimijoiden osaamisen kehittyminen. Suomalainen huippu-urheilun tutkimus on monilta osin korkeatasoista, mutta verrattuna kilpailijamaihin se on vielä liian kaukana urheilijan ja valmentajan arjesta. 8 Liikunta & tiede 48 6 / 2011
Palvelutoimintoihin lukeutuu myös muun muassa tietokantojen ylläpito, koulutusmateriaalin tuotanto, toiminnan arviointi, auditointi, kongressien ja seminaarien järjestäminen jne. Huippu-urheilun palvelutuotannon rahoittajina ovat OKM (sektoritutkimusrahat, kehittämisrahat, tuki tapahtumien järjestämiselle), huippu-urheilutoimijat, liike-elämä jne.) Haasteena tutkimuksen pirstaloituminen ja tiedon heikko jalkautuminen Vuonna 2010 julkaistu KIHUn tekemä Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimus- ja kehittämistoiminta Suomessa selvitys loi hyvän lähtökohdan nykytilan arvioinnille. KIHUn ja muutostyön selvityksen perus teella nykytilanne voidaan kiteyttää seuraavasti: Vahvuudet ja mahdollisuudet; Liikuntatieteellistä tutkimusta tehdään Suomessa paljon Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus (KI- HU) ja osaaminen Jyväskylän yliopisto ja liikunta- ja terveystieteellinen tiedekunta ja osaaminen Muun tutkimusverkoston osaaminen Urheilijan polun ja huippu-urheilun käyttöön Huippu-urheilun tutkimustoiminta on moneen muuhun maahan verrattuna korkeatasoista ja laadukasta Tutkimus- ja kehittämistahojen olemassa oleva verkosto ja osaajat pääosin tuntevat toisensa Huippu-urheilututkimuksen perinteet ja osaaminen Hyvät ja toimivat olemassa olevat mallit ja esimerkit Huippu-urheilun muutostyö Toimijoiden yhteistyö OKM:n tahtotila huippu-urheilututkimuksen kehittämiseksi ja tulevat strategialinjaukset Heikkoudet ja haasteet Liikuntatieteellistä tutkimusta on paljon, mutta huippu-urheilun osuus on siitä pieni Huippu-urheilun tutkimus- ja kehittämistoiminnan valtakunnallinen strategia puuttuu ja määritelmät ovat epäselviä Huippu-urheilun tutkimustoimintaa ei tunnisteta ja tunnusteta riittävällä tavalla osaksi liikuntatieteellistä tutkimusta, mistä seurauksena on osaltaan ollut huippu-urheilun tarpeista lähtevän tutkimustoiminnan rahoituksen vähäisyys ja puute Huippu-urheilun tutkimus- ja kehittämistoiminnan kokonaisresurssit ovat liian pienet ja olemassa olevat resurssit ovat pirstaloituneet Tutkimustiedon kenttä on pirstaleinen ja kokonaiskuva puuttuu siitä, mitä ja miksi tutkitaan Huippu-urheilun tutkimus- ja kehittämistoiminnan kokonaisjohto puuttuu, vastuunottorakenne on määrittelemättä ja eri toimijoiden välinen yhteis työ on puutteellista Huippu-urheilun tutkimus- ja kehittämistoiminta on liian hajanaista, lyhytjänteistä ja projektit liian pieniä Tutkimus- ja kehittämistoiminnalla ei pystytä vastaamaan huippu-urheilun tarpeisiin riittävän nopeasti ja reaaliaikaisesti Tutkimus- ja kehittämistoiminta ei ole osa valmennuksen ja toimijoiden arkea Olemassa oleva tutkimustieto ei kohtaa riittävän hyvin käyttäjiä Tutkimus- ja kehittämistoimijoiden ja asiantuntijoiden osaaminen ei kehity riittävällä tavalla huippu-urheilun toimintaympäristössä Lajeissa ei ole riittävästi huippu-urheilun tutkimus- ja kehittämistoiminnan osaamista ja ymmärrystä Huippu-urheilua tarvitaan osaamisen vuoksi: Osaamisen kasvattaminen on jokaiselle ihmiselle elämänmittainen oppimisen paikka. Suomen menestys perustuu korkeaan osaamiseen. Huippu-urheilu on osa tätä osaamista antamassa ja saamassa. LEENA PAAVOLAINEN, LitT Huippu-urheilun muutosryhmä, HUMU Sähköposti: leena.paavolainen@noc.fi www.huippu-urheilunmuutos.fi Huippu-urheilun muutostyössä tutkimus- ja kehittämistoimintaa uudistetaan yhteistyössä urheilijoiden, valmentajien, lajien ja osaamisverkoston toimijoiden sekä asiantuntijaryhmän kanssa. Valtion liikuntaneuvoston pääsihteeri Minna Paajanen on ollut tiiviisti työssä mukana. Asiantuntijaryhmässä ovat toimineet: Keijo Häkkinen, Professori, Liikuntabiologian laitoksen johtaja, Jyväskylän yliopisto Kirsi Hämäläinen, LitT, Yliopettaja, Haaga-Helia Ammattikorkeakoulu, Vierumäki Lauri Kettunen, Professori, Tampereen teknillinen yliopisto Mikko Levola, LitM, Valmennuskeskuksen johtaja, Pajulahti Taru Lintunen, Professori, Liikuntatieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto Kari Niemi-Nikkola, LitM, Valmennuksen johtaja, Olympiakomitea Ari Nummela, LitT, Biotieteiden johtaja, KIHU Heikki Tikkanen, LT, ylilääkäri, Helsingin Urheilulääkäriasema Tommi Vasankari, LT, UKK-instituutin johtaja, Olympiakomitea Jukka Viitasalo, Professori, KIHUn johtaja Leena Paavolainen, LitT, Huippu-urheilun muutosryhmä Liikunta & tiede 48 6 / 2011 9
Teksti: LASSE KANNAS Liikuntatieteellinen tiedeyhteisö on mukana huippu-urheilun edistämistalkoissa Huippu-urheilu on happea, jota kansakunta hengittää. Metafora sisältää tärkeän näkemyksellisen viestin huippu-urheilu on yksi keskeisiä kulttuurimme rakennusaineita, ydinpilareita. Taiteilijoiden, tieteilijöiden ja urheilijoiden pyrkimyksiä korkeimpaan virtuositeettiin ja huippusuorituksiin tulee arvostaa, edistää ja tukea. Liikunta- ja terveystieteiden tiedekunta huomioi toiminnassaan laaja-alaisesti liikuntakulttuurin eri osa-alueet ja niihin liittyvän korkeatasoisen tutkimusperustaisen osaamisen edistämisen. Haluamme tuottaa lisäarvoa suomalaiselle huippu-urheilulle edistämällä ja kehittämällä siihen liittyvää yliopistokoulutusta, tutkimusta ja innovaatiotoimintaa. Huippu-urheilun arvostusta tulee vahvistaa. Toisaalta tiedekunnan tehtäviin kuuluu seurata kriittisesti huippu-urheilun kehitystä ja reagoida huippu-urheilun lieveilmiöihin. Tiedekunta laati tänä syksynä talous- ja toimintasuunnitelmaansa liittyen oman huippu-urheiluosaamisen edistämisen toimenpidesuunnitelman. Tätä tiedekunnan strategiatyötä viritti ja edesauttoi useat yhteiset keskustelutilaisuudet Huippu-urheilun muutosryhmän ja KIHU:n kanssa. Keskeistä huippuurheiluosaamisen jalostamisessa ja hyödyntämisessä on KIHU:n ja Liikunta- ja terveystieteiden tiedekunnan entistä aktiivisempi yhteistyö. Yhdessä tekemisen näkymät ovat varsin valoisat. Tiedekunnan ja KIHU:n kumppanuus on tänä päivänä vahvempi kuin koskaan. Huippu-urheiluosaamista edistävän koulutuksen kehittämistoimenpiteistä kuvaavat seuraavat esimerkit: maisteri- ja tohtoritutkintoon johtavaa koulutusta liikuntabiologian laitoksella kehitetään edelleen tarjotaan opiskelijoille aikaisempaa laajempi kurssivalikoima valmennuksen liikuntapedagogisia ja terveystieteellisiä opintoja vahvistetaan urheilupsykologista koulutusta luodaan aikaisempaa laajempi huippu-urheiluosaamisen kurssitarjotin liikunnan aineenopettajakoulutuksessa olevien valittavaksi tarjotaan tiedekunnan Viveca-yksikön puitteissa valmentajien täydennyskoulutusmoduuleja suunnitellaan urheilu-uransa päättäneille räätälöityjä koulutuskokonaisuuksia huippu-urheiluun liittyviä opintomoduuleja toteu tetaan yhteistyössä muun muassa KIHU:n kanssa. Näin tutkimusyhteistyötä vahvistaa myös koulutuyhteistyö. Huippu-urheilun arvostusta tulee vahvistaa tutkimuksen kohteena, osaamisena, ammattina, nuoren kansalaisen ja heidän perheensä elämänpoliittisena valintana, järjestelmänä ja globaalisten yhteisten kokemusten tuottajana. Kansainvälisesti korkeatasoinen tutkimus ja koulutus vahvistavat osaltaan tätä arvostusta. Toisaalta huippu-urheilun itsensä on teois saan ja toiminnassaan huolehdittava arvostuksensa edellytyksistä. Jos huippu-urheilun kulttuurisessa hapessa on päästöjä ja kuona-aineita, arvostukseen tulee säröjä. Kun huippu-urheilu on terveellä tavalla elinvoimainen ja kiehtova kulttuurimme osa, sen arvostus vahvistuu. Tämän huippuurheilun hyvän puolesta kannattaa ponnistella, myös tiedeyhteisön. LASSE KANNAS Dekaani Liikunta- ja terveystieteiden tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: lasse.kannas@jyu.fi 10 Liikunta & tiede 48 6 / 2011