MALLIVASTAUKSET Siviilioikeus 27.2.2003 aineopintotentti, ON-täydennystentti Verkossa julkaistaan vain assistentille sähköisessä muodossa toimitetut mallivastaukset.
2 Tehtävä 1 (Aurejärvi) Rakennusurakka on vapaamuotoinen oikeustoimi. Sopijapuolet voivat kuitenkin neuvottelujen aikana sopia muotovaraumasta, jonka mukaan tuleva sopimus on laadittava kirjallisena. Näin luotu muotovaatimus on joko varsinainen tai ohjesisältöinen. Hemmo I s. 129-131. Mikäli asianosaiset ovat laatineet varsinaisen muotosäännöksen, määrämuotoa noudattamatta tehty sopimus on pätemätön. Kun sopimus on tehtävä kirjallisena, vaatimus koskee myös sitoutumistahdon ilmaisemista. B Oy:n sitoumus olisi pitänyt merkitä niin, että sopimuksen allekirjoittaa sellainen fyysinen henkilö, jolla on oikeus kirjoittaa B Oy:n toiminimi tai muuten oikeus edustaa B Oy:tä. Aurejärvi, Luotto- ja maksuvälineet s. 14. Jos neuvotteluissa tehty muotovarauma oli luonteeltaan varsinainen muotosäännös, B Oy ei ole sitoutunut urakkaan. Jos sopimus sitoo B Oy:tä, lähtökohtana on, että työ on tehtävä 10.000.000 euron hinnalla. B Oy:n tekemää laskuvirhettä pidetään motiivierehdyksenä, joka ei sellaisenaan ole oikeustoimen pätemättömyysperuste. Motiivierehdystä ei mainita oikeustoimilaissa; jokainen saa itse kantaa seuraukset virheistään. Jos motiivierehdys on hyvin suuri ja näkyvä, erehtynyt osapuoli saattaa joskus vapautua oikeustoimilain 33 :n nojalla. Halila - Hemmo s, 85; Hemmo I s. 259-262. Tässä tapauksessa sopimus tuskin olisi pätemätön. Rakennusurakkasopimuksia valmisteltaessa rakennuttajalla on tiedonantovelvollisuus ja urakoitsijalla selonottovelvollisuus. Halila - Hemmo 88-91. Jos tarjoukseen tullut virhe on todella johtunut tarjouspyynnön epäselvyydestä ja jos B Oy ei olisi voinut selvittää asiaa kysymällä, A Oy on vastuussa näin syntyneestä erehdyksestä ja B Oy:llä on oikeus saada hintaa korotetuksi. Hinnan korottaminen voisi olla mahdollista myös oikeustoimilain 36 :n nojalla, mutta sovittelukriteerit eivät helposti täyty tällaisessa tilanteessa. Wilhelmsson 107, 109-129. Vastauksia arvosteltaessa keskeisin oli kysymys motiivierehdyksestä. Ellei vastaaja osannut käsitellä terästä ja palkkakuluja koskevaa virhettä motiivierehdyksenä, vastaus ei voinut nousta yli 5 pisteen. Tehtävä 2 (Saarikoski) Jutussa on ratkaistava, voiko T esittämillään perusteilla menestyksellisesti kiistää oikeudenomistajien 30.000 markan korvausvaatimuksen. Väite 1. Vuonna 1996 annettu valtakirja lienee sinänsä pätevä, koska Hilda E:lle määrättiin edunvalvojakin vasta 3/2001. Valtakirjaa on tässä tulkittava antamiskontekstissaan. Hoitokotiin muuttaminen ja määrite: välttämättömät kuluasiat eivät oikeuta päättelemään, että valtuutus koskisi varojen nostamista kesämökin korjaamiseen tai puolison elantomenoihin (jotka käyttötarkoitukset T on yksilöinyt). Jos rahanostot ovat tapahtuneet Hilda E:n kuoleman 7.10.2001 jälkeen, ne olisivat pätemättömiä silläkin perusteella, että valtuuttajan kuolema lakkauttaa valtuutuksen henkilökohtaisten velvoitteiden hoitamisen
osalta. 1 Ottaen huomioon T:n väite, että varat käytettiin Hilda E:n hyväksi, nostot ovat nähtävästi kuitenkin tapahtuneet ennen 7.10.2001. Jutusta ei tosin käy ilmi, miten rahanostot sijoittuvat Hilda E:n oikeustoimikelvottomaksi tulemiseen. Jos nostot ovat tapahtuneet 3/2001 jälkeen, mutta ennen 7.10.2001, on Hilkka N ylittänyt kelpoisuutensa, koska päämies oli tuolloin oikeustoimikelvoton. 2 Koska Hilkka N on selvästikin ylittänyt valtakirjan mukaisen kelpoisuutensa, pitäisi T:n kyetä osoittamaan, että lopputulos oli silti Hilda E:n tahdon mukainen. Muuta selvitystä kuin T:n oma kertomus ei ole esitetty Reino E:lle annetusta hiljaisesta suostumuksesta paitsi nostaa myös ilmeisestikin käyttää Hilda E:n varoja. T:n kertomus ei riitä varsinkaan, kun välttämättömien kuluasioidenkin hoitamiseen oli annettu kirjallinen valtuutus tosin Hilkka N:lle. Väite 2. Rahat siirtyivät nähtävästi pysyvästi pois Hilda E:n vallinnasta, joten hänelle on aiheutunut vahinkoa. Jutussa ei edes väitetä, että kysymys olisi ollut luvallisesta asianhuollosta (negotiorum gestio). Päämiehen sidonnaisuutta valtuutetun oikeustoimeen pelkästään hyötymisensä perusteella (KK 18:3) on tulkittava suppeasti, eräiden näkemysten mukaan jopa pelkästään velanottotilanteisiin rajoittuen. 3 Vaikka KK 18:3 :een perustuvalla pohdiskelulla olisikin jutussa jotain teoreettista kantavuutta, tapausselosteesta ei kuitenkaan käy ilmi mitään seikkoja, joiden perusteella kesämökin remontin tarvetta ja tehtyjen toimenpiteiden väitettyä hyödyllisyyttä Hilda E:n kannalta voitaisiin arvioida. Väite 3. Vaikka T:n väitteellä olisikin jotakin kantavuutta perusteettoman edun palautuskanteen rekvisiitassa, se ei kuitenkaan liity nyt tutkittavana olevaan (vahingon)korvausta koskevaan asiaan. Väite 4. Koska kysymys on jakamattomasta vahingosta, T:n kunta, johon korvausvaatimus on yksin kohdistettu, ei voi välttää tai toissijaistaa vastuutaan sillä perusteella, että joku muukin on mahdollisesti vastuussa samasta vahingosta. Hilda E:n oikeudenomistajien ja T:n kunnan väliseen juttuun ei liity se, miten T:n ja Reino E:n keskinäinen asema määräytyy. 3 1 2 3 Tässä on siis kyse valtuuttajan kuoleman vaikutuksesta valtuutuksen pätevyyteen OikTL 21 :n mukaan. Hemmo I:ssä (s. 333) puhutaan esim. lääkkeiden hankkimisesta ym. henkilökohtaisista suorituksista, jotka täyttävät OikTL 21 :n määritelmän erityisistä asianhaaroista, joiden perusteella valtuutus kuoleman vuoksi vastoin pääsääntöä lakkaisi. Valtuutus jatkuisi valtuuttajan kuolemasta huolimatta kuolinpesän lukuun esim. yritystoimintaa jatkettaessa jne. Hoitokodin kuluasiat ilmeisestikin liittyvät valtuuttajan persoonaan sikäli kiinteästi, ettei tällaisia kuluja luonnontieteellisesti voi aiheutua sen jälkeen kun valtuuttaja on kuollut. Asiaa voitaisiin toki ajatella toisin esim. kreivi Draculan kaltaisessa erityistapauksessa. Tapausselosteessa ei puhuta rajoitetusta oikeustoim ikelpoisuudesta vaan siitä, että Hilda E oli tullut Altzheimerin sairauden vuoksi pysyvästi oikeustoimikelvottomaksi. KK 18:3 :een liittyvä problematiikka on parhaasta päästä teoreettinen, hankala ja vaikea ratkaista, kuten Hemmo I s. 368-370 käy ilmi. Vertaa tilanteeseen, jossa tenttinsä hylkäämisestä äkilliseen mielenhäiriöön joutuva oik.yo (=Reino E) kolkkaa assistentti Saarikosken Kappelin terassilla, putsaa hänen lompakkonsa (=rahojen nosto Hilda E:n pankkitililtä) ja käy ostamassa reppanalle koko rahalla uuden nahkatakin vanhan rikkinäisen tilalle (=remontoi Hilda E:n kesämökkiä). Ei vahinkoa? Sidonnaisuus pelkän hyötymisen perusteella?
Väite 5. Kunnallisen hoitokotitoiminnan järjestäminen mm. hoidokkien tilejä hallinnoimalla lienee katsottava julkisen vallan käyttämiseksi (VahL 3:2). Koska Hilkka N ei ole selvästikään noudattanut häneltä toimistosihteerinä kohtuudella edellytettävää huolellisuutta Hilda E:n varojen käsittelyssä, T on korvausvastuussa tästä varallisuusvahingosta. ARVOSTELUPERUSTEET Jotkut pohtivat T:n vastuuta sopimusvastuun periaatteiden valossa. Hyvä niinkin. Tällöin ratkaisun logiikka on se, että T:n kunta on Hilda E:n hoitokotipalvelusopimuskumppanina (kontrolli)vastuussa alaisensa Hilkka N:n menettelystä kuten omastaan ja lisäksi näyttövelvollinen alaisen/apulaisen huolellisuudesta. Varallisuusvahinko tulee korvattavaksi ilman VahL 5:1 :ssä säädettyjä erityisiä edellytyksiä, koska VahL:a ei sovelleta sopimussuhteessa. Muutamat katsoivat, että sopimussuhde on syntynyt Hilda E:n ja Hilkka N:n välillä. Yleisen elämänkokemuksen mukaan on outoa, että hoitokodin toimistosihteeri keräisi hoidokkien valtakirjoja omaan lukuunsa eikä nimenomaan hoitokodin työntekijänä/virkamiehenä hoitokodin lukuun. Sinänsä tietenkin varsin houkutteleva näkökohta, koska T:n korvausvelvollisuuden peruste kaatuisi siihen prima facie. Valitettavasti se on kuitenkin irrelevantti, koska jutussa ei ole edes väitetä, että T:n kunta olisi väärä vastaaja sen vuoksi, että kyse olisi yksinomaan sopimussuhteesta Hilda E Hilkka N. Pisteet menetti myös siten, että totesi aluksi asiassa olevan kysymys sopimussuhteesta Hilda E Hilkka N, mutta väitti T:n kunnan vastuun perusteen tällöin löytyvän VahL 3:1 :n mukaisesta isännänvastuusta. Tällöinhän Hilkka N olisi toiminut selvästikin työ/virkatoimensa ulkopuolella henkilökohtaisessa sopimussuhteessa Hilda E:hen eikä kuvio kuulu lainkaan T:n isännänvastuun alaan. Monet lähtivät seikkailemaan VahL 3:1 :n mukaisen isännänvastuun rekvisiitassa jättäen kokonaan pohtimatta VahL 5:1 :n mukaisten erityisten edellytysten täyttymisen. Ei pisteitä. Täysin pieleen meni, jos pohdittiin vastuun kanavointia Hilkka N:n osalta VahL 4:1 :n perusteella. Hilkka N:n korvausvelvollisuudesta ei ensinnäkään kysytty mitään. Toiseksi, työntekijän tahallisuuden aste ei vaikuta työnantajan VahL 3:1 mukaiseen vastuuseen vahinkoa kärsineelle. Kokonaan eri asia on, onko työntekijä mahdollisesti yhteisvastuussa vahinkoa kärsineelle ja millainen työnantajan mahdollisen regressioikeuden sisältö tahallisuuden asteesta riippuen on. Pisteet ropisivat selväjärkisellä, napakalla ja jutun ratkaisemiseen pyrkivällä esityksellä. Monet unohtivat, mitä varten siviilijuridiikkaa opetetaan, ja tuhlasivat koko vastauspaperin kaikkien mahdollisten jutussa kuviteltavissa olevien normikonstruktioiden kieltämättä varsin tarkkaankin selostamiseen. Ne, joiden päätavoitteena oli ratkaista juttu, näkivät metsän puilta helpommin. Tapaus oli vaikea ratkaista, vaikka malttoikin rauhassa miettiä asiat halki ennen vastauksen kirjoittamista. Pisteitä yritettiin antaa molemmin käsin. Kokonaisarvostelussa pyrittiin suhtautumaan erityisen lempeästi kaikenlaisiin vakavasti otettaviin yrityksiin tuottaa selkeästi ajateltu vastaus siitä riippumatta, oliko päättely osunut oikeaan. Vastaavasti kaikenlaiseen faktojen vääristelyyn ja niiden lisäilyyn sekä perustelemattomiin ratkaisukan- 4
nanottoihin suhtauduttiin hyvin ankarasti. Täysien pisteiden saaminen ei edellyttänyt kaikkien edellä esitettyjen yksityiskohtien käsittelyä. 5 Tehtävä 3 (Halila) Kysymyksessä oli tavallinen velkakirja. Sen siirto ei tuota luovutuksensaajalle velalliseen eikä takaajaan nähden parempaa asemaa kuin siirtäjällä oli. Takaaja D ei saa velkakirjan tultua hänelle muutenkaan itsenäistä väitesuojaa. Hänen asemansa on velkojatahoon sama kuin velallisen eli C:n. Tavallinen velkakirja oli siirrettävissä, kun siirtoa ei ollut kielletty velkakirjassa. Defensiivinen kuittaus on takaajalle sallittu. Kuittaustilanne ratkeaa tässä tapauksessa muutoin VKL 28 :n perusteella. Vastasaatavaa ei ole ilmeisesti hankittu vasta sen jälkeen, kun velallinen on saanut tiedon pääsaatavan siirrosta. Tältä osin kuittausedellytys täyttyy. Toisena kriteerinä on se, erääntyykö vastasaatava siirron jälkeen ja myöhemmin kuin velkakirja. Tehtävä 4 (Nybergh) Ongelma: Tapauksessa on kysymys myyjän velvollisuudesta pitää huolta kaupan kohteesta ostajan lukuun sekä konkurssipesän uskotun miehen edustustehtävän laajuudesta. Sovellettavat normit: Varsinaisesti tulevat kauppalain 72 ja 13.2 sovellettaviksi mutta 13.1, 12 ja 6 sovelletaan täydentävästi. Lisäksi konkurssisäännössä määrätään uskotun miehen asemasta konkurssipesä. Ratkaisu: Ostaja kärsii vahinkonsa itse. Perustelut: Kauppalain 72 :n mukaan myyjän on ostajan lukuun ryhdyttävä kohtuullisiin toimenpiteisiin huolehtiakseen tavarasta, jos tavaraa ei noudeta tai vastaanoteta oikeaan aikaan. Myyjän on myös ryhdyttävä kohtuullisiin toimenpiteisiin huolehtiakseen tavarasta jos sitä ei luovuteta ostajan hallintaan muun ostajan puolella olevan seikan vuoksi sekä jos tavara on myyjän hallinnassa tai hän voi muuten huolehtia siitä. Vaaranvastuu noutokaupassa siirtyy ostajalle, kun tavaran luovutus tapahtuu eli kun ostaja on ottanut sen hallintaansa (kauppalaki 13.1 ja 6.2). Vaaranvastuu tavarasta siirtyy yleensä ostajalle kauppalain 13.2 :n mukaan, jos hän viivästyy tavaran noutamisessa tai vastaanottamisessa. Jos vaaranvastuu tavarasta on ostajalla hänen on maksettava kauppahinta vaikka tavara on kadonnut myyjästä riippumattomasta syystä (kaupplain 12 ). (Kivivuori s. 165 s. ja 23 sekä Wilhelmsson ym., Huvudpunkter s. 146 ja 37) Konkurssipesän eri vaiheiden edustajilla on konkurssisäännön mukaan oikeus toimia pesän puolesta eivätkä ne siten sitoudu henkilökohtaisesti konkurssipesän velvoitteiden täyttämisestä. Edustajien tehtäviin kuuluu pesän kuuluvan varallisuuden myyminen. (Hemmo I s. 329 s.) ( ( (
Tässä tapauksessa Kiinteistö Oy Rääkkylän Datsha Oy (ostaja) oli ostanut Lapponia Trade Oy:n konkurssipesältä, jonka uskottuna miehenä asianajaja Veikko Vikkelä toimi, yhteensä 23 taulua. Ostajan edustajan noutaessa taulut konkurssipesän varastosta viisi taulua ei ollut sopinut kuljetukseen. Tämän vuoksi Vikkelä oli luvannut, että taulut saivat jäädä konkurssipesän varastoon noutoon saakka. Koska taulut olivat joutuneet varastosta kateisiin, herää kysymys kumpi kaupan osapuoli vastaa vahingosta tai vastaako uskottu mies henkilökohtaisesti. Taulut olivat jääneet myyjän haltuun sen vuoksi, että ostaja ei ollut kyennyt niitä vastaanottamaan sovittuna aikana. Näin ollen myyjä on ollut kauppalain 72 :n nojalla velvollinen ryhtymään kohtuullisiin toimenpiteisiin huolehtiakseen tavarasta, vaikka tavaraa koskeva vaaranvastuu olisikin kauppalain 13.2 :n nojalla siirtynyt ostajalle. Myyjänä kyseisessä kaupassa oli ollut konkurssipesä, jonka puolesta ja lukuun Vikkelä oli pesänhoitajana toiminut. Vikkelä ei ollut myöskään antanut mitään erityisiä tietoja säilyttämisen turvallisuudesta. Ostajan edustaja ei ollut myöskään omalta osaltaan varmistanut säilytyksen turvallisuutta vaan oli ottanut riskin siitä, että konkurssiin menneen yhtiön tiloihin monella henkilöllä saattoi olla pääsy. Vaaranvastuun ollessa ostajalla kauppalain 12 :n mukaan hänen on vastattava kauppahinnasta vaikka tavara on kadonnut myyjästä riippumattomasta syystä. Vikkelä ei ollut kaupan osapuoli eikä vastuussa ostajaan nähden konkurssipesän sopimusvelvoitteiden täyttämisestä, jollei hän ollut erikseen sitoutunut tällaiseen vastuuseen. Sallimalla taulujen säilyttämisen konkurssipesän varastossa Vikkelä oli konkurssipesän edustajana menetellyt sillä tavoin kuin konkurssipesän velvollisuuksiin myyjänä oli kauppalain 72 :n nojalla kuulunut. Eli kyse oli ollut kauppasopimuksen täyttämisen liittyvästä tavallisesta jälkitoimesta. Tähän nähden ei ole perusteltua katsoa Vikkelän antaneen konkurssipesän puolesta minkäänlaisen erityisen sitoumuksen taulujen säilyttämisen turvallisuudesta. Vikkelä ei myöskään mainitulla menettelyllään ollut ottanut henkilökohtaisesti vastattavakseen taulujen turvallisesta säilyttämisestä. Siten ei myöskään Vikkelä ole henkilökohtaisesti vastuussa vahingosta. 6 Huom! Tämä mallivastaus on informatiivisista syistä laadittu seikkaperäisemmäksi kuin mitä tenttivastauksilta on vaadittu. Tehtävä 5 (Hemmo) Aiheutunut vahinko täyttää ympäristövahinkolain mukaisen ympäristövahingon tunnusmerkit. Kysymyksessä on tietystä toiminnasta ympäristössä aiheutunut veden pilaantuminen. X Oy:n vastuuta arvioidaan tämän vuoksi ympäristövahinkolain mukaisen ankaran vastuun pohjalta eikä vastuuta estä laitevian mahdollisesta piilevyydestä johtuva tuottamuksen puuttuminen. Ympäristövahinkolain mukaan vastuu edellyttää todennäköistä syy-yhteyttä toiminnan ja vahingon välillä. Viranomaiskannanotto ei luonnollisestikaan lopullisesti ratkaise syyyhteyttä, vaan asiaa on arvioitava muun muassa luonnontieteellisen kokemustiedon ja
tutkimustulosten perusteella. Syy-yhteyden käsillä oloon voi vaikuttaa myös muiden mahdollisten saastumislähteiden olemassaolo tai niiden puuttuminen. Ympäristövahinkoihin liittyy sietämisvelvollisuus, jonka mukaan vastuuta ei synny, jos vahingon sietäminen on paikalliset olosuhteet ja eräät muut seikat huomioon ottaen kohtuullista. Esillä olevassa tapauksessa aiheutunut käyttöhaitta on kuitenkin sen verran suurta, että sietämiskynnys ylittyy. Ympäristövahinkolain perusteella voidaan korvata erityyppisinä vahinkoina vahingon torjumisen ja ennallistamisen aiheuttamia kustannuksia. Myös etukäteiskorvaus on mahdollinen, jos vahingon tiedetään kohdistuvan myös tulevaan aikaan. X Oy:n konkurssi ei sellaisenaan vaikuta vahingonkorvausvelvollisuuteen, vaan konkurssipesä on vastuussa myös vahingonkorvausvelasta. A:lla on kuitenkin lisäksi mahdollisuus saada korvausta ympäristövahinkovakuutuslain perusteella, koska lain tarkoittamasta järjestelmästä korvataan maksukyvyttömän tai tuntemattomaksi jääneen aiheuttamat ympäristövahingot. Eräät vastaajat pohtivat puhdistuslaitteiden toimittajan vastuuta. Tästäkin saattoi saada pisteitä. 7