- The role of culture and tradition and pre-established translations in confining the translator s freedom

SEKTIOESITELMÄT alqinai, Jamal Kuwait University jamalqinai@yahoo.com Manipulation and Censorship in Translated Texts The volume and accuracy of translated texts is not solely determined by the source text; censorship plays a key role in manipulating both the size and sense of the original under the rubrics of interventionism, mediation, adaptation or even domestication. This paper tackles the factors that lead to such a phenomenon, which may be summed up in the following: - The influence of translation commissioners, proofreaders, editors and the expectations of target readers. - The role of culture and tradition and pre-established translations in confining the translator s freedom - Sociolinguistic constraints and the use of attenuation strategies. - The significance of the translator s competence, ideological affiliation and working incentives. - Non-cognitive constraints: political allegiance, media and governmental censorship. The study will analyze the effect of the ensuing change of focus on both the quantitative and qualitative (i.e. stylistic) aspects of source texts in comparison with target renditions. Hartama-Heinonen, Ritva Helsingin yliopisto ritva.hartama-heinonen@helsinki.fi Kääntämisen ja käännöstieteen myyttinen ulottuvuus Käännösteoreettiselle tiedolle on ominaista, että se saavutetaan, kuten monella muullakin humanistisella tutkimusalalla, tulkinnan avulla. Tulosten voi siis tarkimmillaankin odottaa olevan oletuksia asiain tilasta ja hypoteeseja muiden tutkijoiden testattavaksi. Käännöstutkimusta ja käännöstutkijoita yhdistävän yhteisen pohjan etsintäkään ei ole täyttänyt tavoitettaan, mutta on tehnyt alan tutkijat joka tapauksessa tietoisiksi eroista ja yhtäläisyyksistä (seikka jota voi pitää hyödyllisenä: tuottaahan ilmiöiden lähestyminen eri näkökulmista kattavamman kuvauksen kulloisestakin tutkimuskohteesta). Silloinkin kun haussa ovat olleet kääntämisen universaalit, on voitu osoittaa vain tendenssejä, joiden yleistettävyydellä on rajansa, ei siis mitään varmaa, lopullista, aksiomaattista, vaikka nimitys universaali muuta lupaakin. Voi olettaa, että tutkimustulosten hypoteesinomaisuus ei vastedeskään muutu, vaikka kääntäminen toimintana tai käännökset tuon toiminnan tuloksina ja tuotteina sekä käännösalan kontekstit ja toimijat muuttuvat edelleenkin muun rakennemuutoksen mukana (kääntämisen uudet muodot, alueet, tekstilajit,

teknologiat, tekijät ja reunaehdot). Omassa tutkimuksessani (2008) olen esittänyt semiotiikkaan perustuvasti, että käännöstutkimus on verbaalisuuteen keskittyessään jättänyt vähälle huomiolle kaikkeen kääntämiseen luontaisesti kuuluvan multisemioottisuuden (multimodaalisuuden). Olen (2013) toisesta lähtökohdasta todennut, että kieli ja verbaalisuus osoittautuvat olevan kääntämisessä ydintä ja joskus vieläpä ainoa tutkimuskohde. Olen siis päätynyt toisilleen vastakkaisiin, mutta perusteltaviin kantoihin. Olennaista tässä ambivalenttiudessa on, ettei kääntäminen ole teoreettisesti ajatellen vain jotain, vaan aina myös jotain muuta, vieläpä edellisen negaatio. Tämä velvoittaa miettimään, niin kuin esitelmässäni teen, onko kielen asema suhteessa kääntämisen muihin muuttujiin, kuten kulttuuriin, uskomus ja myytti. Tuottaako kääntäminen omat kertomuksensa ja myyttiset selityksensä, joita käännöstutkimus toistaa? Onko käännöstutkimus itse asiassa oma mytologiansa ja itsensä oikeuttava oletusten verkosto? Tähän tarkasteluun voi ottaa lähtökohdaksi Roland Barthesin ([1957] 1973) käsityksen myytistä viestintäjärjestelmänä, koodina ja merkityksen luomisen tapana. Myyttiä ei hänen mukaansa määritä viestin kohde tai sisältö, vaan tapa tuottaa merkitys, muoto. Mielenkiintoista on, että semioottisesti määriteltynä myytti ei ole totuuden kysymys. Hirvonen, Maija & Tiittula, Liisa Helsingin yliopisto maija.hirvonen@helsinki.fi Näetkö saman minkä minä kuulen? Multimodaalisuuden ja viestinnän ilmaisukeinojen analysointi kuvailutulkatun ja tekstitetyn elokuvan avulla Esitelmämme liittyy kielellisyyden myytteihin. Yksi myytti on, että kääntäminen ja tulkkaus on kielellisen viestin kääntämistä toiselle kielelle. Kuitenkin nykypäivänä viestintä nähdään multimodaalisena, siis erilaisten modaliteettien (puheen, kirjoituksen, kuvan jne.) merkityksinä ja yhteisvaikutuksena. Toinen myytti koskee tätä viestintää itsessään. Multimodaalisuudesta huolimatta viestinnän tarkastelu keskittyy usein sen kielelliseen ulottuvuuteen muiden ilmaisukeinojen jäädessä vähemmälle huomiolle. Tarkastelemme audiovisuaalisen kerronnan multimodaalisuutta niin, että analysoimme ensin sitä informaatiota, jonka saa pelkästään kuulohavainnon kautta, ja sen jälkeen tutkimme näköhavainnon kautta välittyvää informaatiota. Fokusoimalla yksikanavaiseen ilmaisuun voidaan selvittää rooleja ja merkityksiä, jotka visuaalisen ja auditiivisen kanavan ilmaisukeinoilla on viestinnän kokonaisuudessa. Tässä kokonaisuudessa kieli verbaalisena järjestelmänä mutta samalla auditiivisena (äänellisine piirteineen) ja visuaalisena (luettavana tekstinä) on yksi ilmaisukeino muiden kuultavissa ja nähtävissä olevien elementtien joukossa. Aineistonamme on elokuvan Der Untergang (Saksa, 2004) kuvailutulkattu ja kuulovammaisille tekstitetty versio. Kuvailutulkatussa versiossa visuaalista informaatiota välitetään puheen kautta elokuvan ääniefektien, musiikin ja henkilöiden puheen rinnalla. Tekstitetyssä versiossa keinot toimivat toisin päin: elokuvan kuultavaa ilmaisua välitetään nähtävässä muodossa, tekstinä. Näkökulmamme on vastaanottajalähtöinen eli analysoimme kuvailutulkattua versiota ilman kuvaa ja tekstitettyä versiota ilman ääntä.

Esitelmässämme kuullaan ensin näytteet aineistosta kuvailutulkattuna ja tekstitettynä, minkä jälkeen tarkastelemme auditiivisia ja visuaalisia ilmaisukeinoja ensin erikseen, sitten toisiinsa vertaillen. Lähteet Hausendorf, Heiko, Mondada, Lorenza & Schmitt, Reinhold (toim.) 2012. Raum als interaktive Ressource. Günter Narr, Tübingen. Hirvonen, Maija & Tiittula, Liisa 2012. Verfahren der Hörbarmachung von Raum. Analyse einer Hörfilmsequenz. Teoksessa Hausendorf, Heiko, Mondada, Lorenza & Schmitt, Reinhold (toim.), 381 427. Tiittula, Liisa & Hirvonen, Maija (tulossa). Intermodaalinen kääntäminen ja tulkkaus. Teoksessa Aaltonen, Sirkku, Abdallah, Kristiina & Siponkoski, Nestori (toim.), Käännetty maailma: johdatus käännösviestinnän opintoihin. Hjort, Minna Helsingin yliopisto minna.hjort@helsinki.fi Kirosanojen kääntämisen myytit Tarkastelen esitelmässäni symposiumin teemaa kääntämisen ja tulkkauksen myytit väitöskirjatutkimukseni tutkimuskohteen, kirosanojen, näkökulmasta. Puhumme sitten kirosanoista spontaanisti tuotetussa puhutussa kielessä tai harkitun luomisprosessin kautta syntyneessä fiktiossa, kirosanojen käyttöön liittyy monenlaisia stereotypioita, myyttejä ja meemejä. Esitelmäni painopiste on kirosanojen käyttö kaunokirjallisissa ja av-käännöksissä. Nostan esiin joukon kirosanoja koskevia väitteitä, ja tarkastelen niitä erilaisten tutkimustulosten ja argumenttien valossa. Pohdin esimerkiksi sitä, onko kirosana painokkaampi tekstitykseen kirjoitettuna kuin alkutekstissä lausuttuna, onko naiskääntäjän kaunokirjallinen kirosanankäyttö keskimäärin erilaista kuin mieskääntäjän ja onko perkele liian suomalaiskansallinen vieraita kulttuureja representoiviin käännöksiin. Esitelmän tarkoitus on tuoda esiin uusia näkökulmia ja herättää keskustelua kiinnostavasta aiheesta, josta on puhuttu paljon mutta jota on tutkittu vähän. Hokkanen, Sari Tampereen yliopisto sari.hokkanen@uta.fi Tunteellinen tulkki: Helluntaiseurakunnan vapaaehtoistulkki aktiivisena kokijana Yksi sitkeimmistä tulkkauksen myyteistä lienee tulkin neutraalius, johon tavallisesti liitetään empiirisesti kestämättömiä käsityksiä tulkin roolista. Neutraali tai puolueeton tulkki on usein

mielletty kanavaksi, joka ei ole kommunikaatiotilanteessa läsnä ihmisenä, vaikka todellisuudessa tulkki vaikuttaa vääjäämättä tulkkaustilanteeseen (esim. Diriker 2011). Neutraalius voidaan myös käsittää (voimakkaiden) tunteiden poissaoloksi, tunne-etäisyydeksi. Todellisuudessa tulkki on tietenkin myös tunteineen läsnä tulkkaustilanteessa, ja tulkkaustilanteen muiden osapuolten kokemat tunteet vaikuttavat tulkkiin ja päinvastoin (esim. Bontempo & Malcom 2012). On myös esitetty, että toimiva tulkkaus välittää paitsi puheen sisällön, myös puhujan affektin (mt.). Esitelmän lähtökohtana on, että tulkki joutuu väistämättä navigoimaan tulkkaustilanteen tunneilmastossa. Aikaisemmasta tutkimuskirjallisuudesta poiketen en kuitenkaan tarkastele traumaan liittyviä ja negatiivisia tunteita, vaan niitä tunteita, joita helluntaiseurakunnan vapaaehtoistulkki saattaa kokea tulkatessaan seurakunnan tilaisuutta. Helluntailaisuuteen liittyy oleellisesti kokemuksellisuus (esim. Hollenweger 1997), ja vaikka tunteita ei pidetäkään uskoa tärkeämpinä, helluntaiseurakunnan tilaisuudessa julkinen tunteiden ilmaisu on tavallista. Niinpä seurakunnan tulkki ei ainoastaan välitä puhujan tunnetiloja tulkkauksessaan, vaan voi ilman sosiaalista paheksuntaa myös näyttää avoimesti omia, hengelliseen kokemukseen liittyviä tunteitaan, vaikka toimiikin simultaanitulkkina. Väitöstutkimukseeni kuuluvan autoetnografisen aineiston avulla havainnollistan, miten helluntaiseurakunnan vapaaehtoistulkki ei ole puolueeton tai neutraali välittäjä, vaan hän voi aktiivisesti osallistua seurakunnan tilaisuuteen myös tunnetasolla. Lähteet Bontempo, Karen & Malcom, Karen 2012. An Ounce of Prevention Is Worth a Pound of Cure: Educating Interpreters about the Risk of Vicarious Trauma in Healthcare Settings. Teoksessa Swabey, Laurie & Malcom, Karen (toim.), In Our Hands: Educating Healthcare Interpreters. Gallaudet University Press, Washington DC. 105 130. Diriker, Ebru 2011. Agency in Conference Interpreting: Still a Myth? Gramma: Journal of Theory and Criticism Vol. 19. 27 36. Hollenweger, Walter Jacob 1997. Pentecostalism: Origins and Developments Worldwide. Hendrickson Publishers, Peabody, Massachusetts. Härme, Juho juho.harme@uta.fi Koskeeko kääntäjä sanajärjestykseen? Myytti syntaktisen pintarakenteen säilymisestä käännettäessä Myyttiä sanasanaisuudesta kääntämisen ideaalina on varmasti todistettu vääräksi koko sen ajan, kun kääntämistä on tutkittu. Kuitenkin etenkin maallikon ajatusmaailmaan sopinee edelleen käsitys ainakin siitä, että kääntäjä tavoitteellisesti tai tahattomasti säilyttää lähdetekstin rakenteen aina kun mahdollista. Eritoten myytin voisi ajatella pätevän kaunokirjalliseen kääntämiseen. Jos on kohdekielen kieliopin puitteissa mahdollista säilyttää esimerkiksi lähdekielinen sanajärjestys, tekeekö kääntäjä niin? Käsittelen tekeillä olevassa väitöskirjatutkimuksessani suomen ja venäjän sanajärjestystä ajan adverbiaalien sijoittumisen valossa. Tutkimus toteutetaan kaunokirjallisista teksteistä koostuvia rinnakkaiskorpuksia käyttäen niin, että kieltenvälisen kontrastiivisen sanajärjestysvertailun lisäksi tarkastellaan millaisia eroja (jos minkäänlaisia) voidaan havaita alkuperäiskielen ja käännetyn kielen sanajärjestyksen välillä. Suomi ja venäjä tarjoavat tähän mielekkään lähtökohdan, sillä

molemmissa kielissä lauseen konstituenteilla on lukuisia eri sijoittumismahdollisuuksia, jotka usein eivät ensi katsomalta suuremmin vaikuta lauseen merkitykseen. Lienee selvää, että tapauksissa, joissa lähdekielen sanajärjestyksen suora seuraaminen aiheuttaisi kielenvastaisia lauseita, oletus tai myytti syntaktisen pintarakenteen säilymisestä ei voi pitää paikkaansa. Tarkasteltaessa suomesta venäjään ja venäjästä suomeen käännettäviä lauseita törmätään kuitenkin huomattavan usein myös tapauksiin, joissa kääntäjällä on valittavanaan useita eri sijainteja, joista yksikään ei ole kohdekielen syntaksin vastainen eikä välttämättä edes merkitykseltään erilainen. Valitseeko kääntäjä tällöin vaihtoehdon, joka on lähinnä lähdekielen sijaintia? Käyttämäni rinnakkaiskorpusaineisto tarjoaa käyttökelpoista dataa juuri tämän oletuksen testaamiseen. Tarkastelen esitelmässäni sitä, kuinka usein ajan adverbiaalin asema lauseessa muuttuu ja mistä syystä sekä sitä, havaitaanko tutkittujen käännössuuntien välillä eroja tehtyjen muutosten määrässä. Aineiston laajuus jo tässä vaiheessa yli 10000 ajan adverbiaalin sisältävää lausetta mahdollistaa mielekkäät kvantitatiivisin menetelmin tehdyt havainnot. Kaunokirjallisella aineistolla tehtyjä havaintoja peilataan lopuksi lakitekstien rinnakkaiskorpusten perusteella tehtäviin havaintoihin. Iso-Ahola, Riikka isoahola@student.uef.fi Käännetty kaunokirjallisuus karjalan kielen elvyttäjänä Esittelen esitelmässäni kääntämisen sosiologiaan lukeutuvan väitöstutkimukseni tutkimussuunnitelmaa. Alkuvaiheessa oleva tutkimukseni käsittelee kaunokirjallisuuden kääntämistä karjalan kielelle osana Suomessa ja Venäjällä käynnissä olevaa uhanalaisen karjalan kielen elvytysprosessia. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa elvytysprosessin kaunokirjallisuuden kääntämisen käännöskulttuureista eli käännösviestinnän toimintamalleista, toimijoiden rooleista ja toimintakentän rakenteista sekä näitä säätelevistä normeista ja ideologioista (Prunč 1997, Kujamäki 2013). Karjalan kielen elvytys alkoi Suomessa ja Venäjällä 1980 90-lukujen vaihteessa. Yksi keinoista, joilla kielen asemaa pyritään kohentamaan, on kaunokirjallisuuden kääntäminen karjalaksi. Elvytysprosessi muodostaa käännöstoiminnalle omanlaisensa kontekstin, joka poikkeaa esim. liikeelämän ehdoilla tapahtuvasta käännöskirjallisuuden kustantamisesta. Lähestyn kaunokirjallisuuden kääntämistä karjalaksi kolmesta eri näkökulmasta eri metodien avulla. Tutkimuksen alkuvaiheessa tarkastelen käännöksiä, käännöstoimintaa ja siihen osallistuvia keskeisiä toimijoita: Mitä tähän mennessä on käännetty ja mistä kielistä? Mikä on käännösten osuus karjalankielisestä kaunokirjallisuudesta? Kenelle tekstit on suunnattu? Käännösten tarkastelu valottaa mm. mitä elvytyksen päämääriä käännöksillä pyritään toteuttamaan. Lisäksi selvitetään, keitä ovat kääntäjät, kustantajat, käännöstoiminnan tukijat ja muut keskeiset toimijat. Seuraavaksi tarkastelen käännösten peritekstejä. Peritekstien sisältöjä ja diskursseja analysoimalla pyritään mm. selvittämään, millaisia käsityksiä kaunokirjallisuuden kääntämiseen liittyy ja mitä merkityksiä käännöksille annetaan elvytysprosessissa. Lopuksi tutkin kaunokirjallisuuden kääntäjien ja muiden keskeisten toimijoiden (mm. kustantajien ja käännöstoiminnan tukijoiden) roolia sekä toimintakentän rakenteita. Toimijoita haastattelemalla selvitetään mm. miten he kokevat roolinsa ja statuksensa uhanalaisen kielen käännöstoiminnassa. Lisäksi selvitetään käännösprosessiin ja käännösten julkaisuun liittyviä kysymyksiä.

Näiden kolmen näkökulman avulla pyritään muodostamaan kuva kaunokirjallisuuden kääntämisestä karjalan kielelle sekä käännösten, käännöstoiminnan ja siihen liittyvien toimijoiden roolista karjalan kielen elvytysprosessissa. Lähteet: Kujamäki, Pekka 2013. Käännöskulttuurit: Näkökulma Tampereen translationaalisiin tiloihin. Teoksessa Koskinen, Kaisa (toim.), Tulkattu Tampere. Tampere University Press, Tampere. 30 47. Prunč, Erich 1997. Translationskultur (Versuch einer konstruktiven Kritik des translatorischen Handelns). http://www.fb06.uni-mainz.de/inst/gi/ep/prunc.pdf Isolahti, Nina Tampereen yliopisto nina.isolahti@uta.fi Myytti pitkien puheenvuorojen tarkasta tulkkauksesta Esitelmäni perustuu väitöskirjatutkimukseeni, jossa tutkin kuinka tulkattavan puheenvuoron (puhejakson) pituus vaikuttaa konsekutiivitulkkauksessa tapahtuviin poistoihin. Tulkkausalalla pidetään mahdollisena, että konsekutiivitulkit tulkkaavat jopa 15 minuutin pituisia 500 2500 sanaa sisältäviä puheenvuoroja tarkasti ilman poistoja, viestin sisällön tiivistämistä tai lyhentämistä (ks. esim. Seleskovitch 1978, 34 35). Tätä myyttiä kyseenalaistin tutkimuksessani. Tutkimusaineisto käsittää rikosasioiden oikeudenkäynnissä tallennettujen tulkattujen kuulustelujen yhteensä lähes 6 tunnin ääninauhoitteita. Tilastotieteellinen kausaalianalyysi osoitti, että tulkattavan puheenvuoron pituus vaikuttaa tulkkauksessa tapahtuviin poistoihin niin, että puheenvuoron pidentyessä poistojen suhteellinen määrä lisääntyy. Poistojen lähemmässä tarkastelussa kävi ilmi, että ainutlaatuista vain viestistä saatavissa olevaa avaininformaatiota, lisä- ja tarkentavaa informaatiota sekä modaalisuuden ja loogisen yhteyden osoittimia ei poisteta samassa määrin ja että eri ainesosien katoaminen alkaa eri vaiheissa. Tulkit pyrkivät ensisijaisesti välittämään avaininformaation, mutta muun aineksen välittämisessä tulkeilla näyttää olevan toisistaan erottuvia strategioita. Lähteet Seleskovitch, Danica 1978. Interpreting for international conferences: problems of language and communication. Pen and Booth, Washington D.C.. Alkuteos: L'Interprete dans les conferences internationales problemes de langage et de communication. Alkuteoksen julkaisu 1968. Minard, Paris. Jääskeläinen, Riitta Itä-Suomen yliopisto riitta.jaaskelainen@uef.fi

Ammattilainen on automaatti? Käsityksiä kääntäjän kognitiosta Yksi käännöstieteen myyttejä näyttää olevan käsitys siitä, että ammattikääntäjän ajattelu on siinä määrin automaattista ja siten tiedostamatonta, ettei siitä voida saada mitään tietoa. Myytin toinen ulottuvuus on luovuus: kääntäminen luovana toimintana on siinä määrin tiedostamatonta, ettei siitä voida saada mitään tietoa. Nämä oletukset ohjasivat myös käännösprosessien tutkimuksen alkuvaihetta 1980-luvulla. Prosessintutkimuksen tavoitteena on nimenomaan selvittää kääntäjän ajattelua, kääntämiseen liittyviä kognitiivisia prosesseja. Koska ammattikääntäjien prosessoinnin oletettiin olevan kognitiivisesta psykologiasta lainattujen metodien ulottumattomissa, päädyttiin tutkimaan kielten ja/tai kääntämisen opiskelijoita, joiden ajattelu ei vielä ole automatisoitunutta. Prosessintutkimuksessa havaittiin pian (Gerloff 1988, Krings 1988, Jääskeläinen 1990), että käsitys ammattikääntäjän prosessoinnin automaattisuudesta kaipasi tarkennuksia. Toisinaan ammattikääntäjä ajatteli ja verbalisoi ajatuksiaan huomattavasti maallikoita tai opiskelijoita enemmän. Väitöskirjassani (Jääskeläinen 1999) esitin kääntämistaidon kehittymistä koskevan hypoteesin: maallikot ovat onnellisen tietämättömiä, opiskelijat herkistyvät ongelmille, kun taas ammattilainen valitsee tilanteeseen sopivan lähestymistavan. Sittemmin kääntämiskompetenssin kehittymistä sekä kääntämisammattilaisuuden tai -asiantuntijuuden piirteitä on tutkittu paljonkin. Oletus ammattilaisautomaatista näyttää kuitenkin elävän edelleen käännöstieteessä, siksi katson sen lukeutuvan käännöstieteen myytteihin. Esitelmässäni tarkastelen myytin mahdollisia selityksiä, ammattikääntäjien prosessointiin liittyviä tutkimustuloksia sekä niihin liittyviä haasteita. Lähteet Gerloff, P. 1988. From French to English: A Look at the Translation Process in Students, Bilinguals, and Professional Translators. Julkaisematon väitöstutkimus. University Microfilms International, Ann Arbor. Jääskeläinen, Riitta 1990. Features of Successful Translation Processes. Julkaisematon lisensiaatintutkielma. Savonlinnan kääntäjänkoulutuslaitos, Joensuun yliopisto. Jääskeläinen, Riitta 1999. Tapping the Process. University of Joensuu, Joensuu. Krings, Hans Peter 1988. Blick in die Black Box: Eine Fallstudie zum Übersetzungsprozess bei Berufsübersetzern. Teoksessa Arntz, Reiner (toim.), Textlinguistik und Fachsprache. Olms, Hildesheim. 393 412. Kemppanen, Hannu Itä-Suomen yliopisto hannu.kemppanen@uef.fi Kansojen ystävyyttä vai ideologian vientiä? Neuvostoliittolaisen tietokirjallisuuden suomennoksia 1970 1980-luvulta Susanna Witt (2011) toteaa, että kaunokirjallisuuden kääntäminen Neuvostoliitossa oli monessa suhteessa suurin käännösprojekti, jonka maailmanhistoria on koskaan nähnyt. Samaan

kokoluokkaan kuuluu myös tämän tutkimuksen kiinnostuksen kohteena oleva käännösprojekti: tietokirjallisuuden kääntäminen Neuvostoliitossa. Molempien projektien historia on suurelta osin kirjoittamatta. Erityisesti tietokirjallisuuden kääntäminen on ollut toistaiseksi harvojen tutkimusten kohteena, vaikka aihepiiri tarjoaakin paljon selvitettävää kääntämisen ja ideologian kytköksistä kiinnostuneille. Venäjä-suomi-kieliparilla on aiemmin tarkastelu mm. Suomen poliittista historiaa käsittelevien suomennosten leksikaalisia ja narratiivisia piirteitä sekä käännösten vastaanottoa ideologian kielellistymisen näkökulmasta (Kemppanen 2004, 2008, 2011). Suomessa ja Neuvostoliitossa ilmestyi 1970 1980-luvulla lukuisia tietokirjallisia venäjästä suomennettuja teoksia. Esiteltävän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mikä funktio noilla teoksilla oli toisaalta Suomessa, toisaalta Neuvostoliitossa. Esitelmässä keskitytään etsimään vastausta seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1) Mitä käännettiin? 2) Mihin tarkoitukseen? 3) Ketkä julkaisivat näitä käännöksiä? 4) Ketkä käänsivät? 5) Ketkä lukivat? Käännösten funktiota tarkastellaan analysoimalla teosten julkaisutietoja ja paratekstejä sekä haastattelemalla kääntäjiä ja teosten lukijoita. Alustavat analyysitulokset osoittavat, että tietokirjallisuuden venäjä-suomikäännösten keskeinen julkaisija 1970 1980-luvulla oli Edistys-kustantamo (Progress) Neuvostoliitossa. Kuitenkin myös Suomessa kustannettiin tätä kirjallisuuden lajia. Suosittuja aihealueita olivat marxilainen filosofia, yhteiskuntatieteet ja taloustiede. Kirjoihin on liitetty esipuheet tai lievetekstit, jotka antavat lukijoille oikean tulkintakehyksen. Tutkimuksen myöhemmin toteutettavassa vaiheessa analysoidaan teosten kääntäjien ja lukijoiden haastatteluista saatuja tietoja. Käännösten funktiota tarkastellaan suhteuttamalla käännöstoiminta Suomen ja Neuvostoliiton ulkopoliittiseen kontekstiin sekä molempien maiden käännöspolitiikkaan. Kivilehto, Marja Tampereen yliopisto marja.kivilehto@uta.fi Samassa kulttuuripiirissä kääntäminen vain kielellinen haaste? Kääntämisen sanotaan olevan kulttuurien välistä viestintää. Kääntämistä tapahtuu kuitenkin myös samassa kulttuurissa, jolloin voidaan ajatella, että kääntämiseen liittyvät haasteet eivät ole niinkään kulttuuriin liittyviä, vaan lähinnä kielellisiä. Tarkastelen esityksessäni, onko asia aina näin. Esitykseni lähtökohta on oppikirjojen kääntäminen suomalaisessa kontekstissa. Maan kaksikielisyyden vuoksi suomalaisessa perusopetuksessa käytetään sekä suomen- että ruotsinkielisiä oppikirjoja. Ruotsinkielisiä oppilaita on kuitenkin suhteellisen vähän, minkä vuoksi oppikirjoja ei aina laadita suoraan ruotsiksi, vaan kirjat käännetään suomen kielestä. Esimerkkejä tällaisista oppikirjoista ovat ns. reaaliaineiden, kuten historian ja yhteiskuntaopin, oppikirjat. Tarkastelen esityksessäni kahden yläkoulussa käytettävän historian oppikirjan ruotsinkielisiä käännöksiä ja vertaan niitä suomenkielisiin kirjoihin. Oletukseni on, että käännökset eivät juuri poikkea alkuperäisversioista ja että esimerkiksi kirjojen ulkoasu on sama. Ensinnäkin on taloudellista tehdä käännös samaa ulkoasua noudattaen ja toiseksi kirjojen kohderyhmät ja käyttötarkoitukset pysyvät kieltä lukuun ottamatta jokseenkin samoina. Kolehmainen, Leena

Itä-Suomen yliopisto leena.kolehmainen@uef.fi Käännösten eksplisiittistyminen: totta vai tarua? Eksplisiittistämishypoteesi lienee maailmalla kääntämisen universaalihypoteesien tutkituin hypoteesi; suomalaisessa tutkimuksessa taas sitä on tarkasteltu muihin hypoteeseihin verrattuna vähemmän. Hypoteesi ennustaa käännösten olevan joko lähdeteksteihinsä tai ei-käännettyihin samankielisiin teksteihin verrattuna jollain tapaa eksplisiittisempiä tai sisältävän enemmän redundanssia. Klaudy (2008), joka kokoaa aikaisempia määritelmiä yhteen, jakaa eksplisiittistämisen neljään luokkaan, pakolliseen (obligatory), valinnaiseen (optional), pragmaattiseen (pragmatic) ja kääntämiselle inherenttiin (translation-inherent) eksplisiittistämiseen. Tarkastelen esitelmässäni ensimmäistä, pakollista eksplisiittistämistä, joka on mahdollisesti tylsimmältä vaikuttava alaluokka ja josta tutkijan ei ensisilmäyksellä arvaisi löytävän mitään kiinnostavaa. Pakollinen eksplisiittistäminen kuvaa kieltenvälistä asymmetriaa, jossa lähdekielestä puuttuvan kategorian ilmaisu on pakollinen kohdekielessä ja jonka johdosta kääntäjän on pakko lisätä kategoria käännökseen. Poisjättäminen tuottaisi epäkieliopillisen rakenteen. Lähestyn pakollista eksplisiittistämistä tarkastelemalla suomen passiivin saksankielisiä käännöksiä. Suomen passiivihan on subjektiton syntaktinen kategoria; saksassa subjekti taas on miltei aina pakollinen lauseenjäsen. Kääntäjän on siten pakko lisätä subjekti käännökseen. Minkä osallistujan kääntäjä valitsee subjektiksi ja mitä valinta kertoo eksplisiittistämishypoteesista, ovat tutkimukseni keskeiset kysymykset. Lähdetekstien ja käännösten vertailun tärkein tulos on, että puuttuvan kategorian ilmaisu käännöksessä ei välttämättä merkitse käännöksen eksplisiittistymistä. Kieltenväliset erot eivät sanele kääntäjien ratkaisuja, eikä subjektin ilmaisu tapahdu automaattisesti aina samalla tavalla. Lähde- ja kohdetekstin suhde ei siten säily vakiona, ja vain osan käännösratkaisujen voi katsoa kuuluvan eksplisiittistämishypoteesin alaan. Aiemmassa tutkimuksessa Becher (2010, 2011) on kritisoinut hypoteesia kääntämiselle inherentistä eksplisiittistämisestä (Klaudyn neljäs luokka) ja todennut sen epämielekkääksi hypoteesiksi. Samalla tapaa vaikuttaa pakollinenkin eksplisiittistäminen olevan epäselvä alaluokka. Koskela, Merja & Pilke, Nina Vaasan yliopisto nina.pilke@uva.fi Kielenvälitys kääntämisen käsitteen haastajana Kielenvälitys on noussut viime aikoina suosituksi tutkimuskohteeksi (ks. esim. Dorner, Faulstich Orellana & Jiménez 2008). Yleensä se ymmärretään spontaaniksi kääntämiseksi tilanteissa, joissa maahanmuuttajalapset välittävät eri kielten ja kulttuurien välillä perheissä ja yhteiskunnassa. Tutkimuksessa on tarkasteltu arkipuhetta, koodinvaihtoa ja viime aikoina myös kielenvälittäjien tunnekokemuksia. Voitaisiinko kielenvälitys kuitenkin ymmärtää myös laajemmin? Tällöin sillä voitaisiin tarkoittaa kaikkia viestinnällisiä toimia, joiden avulla monikielisen tilanteen osallistujien osallistumisen mahdollisuudet turvataan kielestä riippumatta. Käännöstieteellisen tutkimuksen eri suuntauksissa on aikojen kuluessa esitetty monia näkemyksiä

kääntämisen käsitteestä aina sanan korvaamisesta toisen kielen sanalla kulttuurinvälitykseen saakka (ks. esim. Halverson 2010). Erityisesti lingvistispainotteisissa käännösteorioissa lähtö- ja kohdetekstin välistä suhdetta on pidetty kääntämisen laadun kannalta tärkeänä. Liian tarkka käännös ei yleensä ole laadun kannalta hyväksyttävä, kuten ei myöskään liian vapaa käännös. Samanlaista vastaavuuden problematiikkaa voidaan soveltaa myös kielenvälityksen määrittelyssä, kun mietitään, mikä toiminta on kielenvälitystä ja mikä osa kielenvälityksestä mahdollisesti on kääntämistä. Kääntämisen tutkimuksesta ei löydy selkeää rajanvetoa siihen, mikä toisaalta on ja mikä taas ei ole kääntämistä monikielisissä tilanteissa. Tämän rajan määrittely on kuitenkin oleellista, kun halutaan tutkia kääntämistä yhtenä kielenvälityksen muotona ja ennen kaikkea kun halutaan laatia käytännön toimintaohjeita kaksi- tai monikielisiä tilanteita varten. Tässä esitelmässä tarkastelemme osallistumista mahdollistavien viestinnällisten toimien kirjoa kaksikielisen virallisen kokouksen kontekstissa. Keskitymme tarkastelemaan, miten kielenvälityksen käsite haastaa kääntämisen ja tulkkauksen perinteisen määrittelyn kun tavoitteena on erottaa toisistaan erilaisia kielenvälityksen käsitteen alaan kuuluvia toimintoja. Aineisto koostuu n. 7 tunnin video- ja audioaineistosta, joka on kerätty 2010 2011 Pohjanmaan maakunnan yhteistyöryhmän (MYR) virallisista kokouksista, joissa ei ole tulkkausta. Lähteet Dorner, Lisa M, Faulstich Orellana, Marjorie & Jiménez, Rosa 2008. It's One of Those Things That You Do to Help the Family. Language Brokering and the Development of Immigrant Adolescents. Journal of Adolescent Research 2008:23. 515 543. Halverson, Sandra 2010. Translation. Teoksessa: Gambier, Yves & van Doorslaer, Luc (toim.), Handbook of Translation Studies: Volume 1. John Benjamins Publishing Company, Amsterdam. 378 384. Koskinen, Kaisa Itä-Suomen yliopisto kaisa.koskinen@uef.fi Kun on tunteet kääntäjien sielunelämää luotaamassa Viimeaikaisessa aivotutkimuksessa, kognitiotieteessä ja käyttäytymistieteissä on saatu paljon uutta tietoa tunteiden merkittävästä roolista kaikessa toiminnassamme (yleistajuisia kuvauksia tuloksista ks. esim. Kahneman 2011, Damasio 2003). On luontevaa olettaa, että myös kääntäjän työssä erilaiset emootiot ja affektit ovat merkityksellisiä. Etenkin aikana, jolloin käännöstyö on (jälleen kerran) muutoksen kourissa, on tarpeen ymmärtää myös affektien roolia muutosten mahdollistajana tai jarruttajana ja hyödyntää niitä parhaiden ja säilyttämisenarvoisten tekijöiden tunnistamisessa. Keskeisessä asemassa on jatkuvasti kehittyvä ja muokkaantuva käännösteknologia. Teknologian hyväksymismalleissa korostuvat rationaalisten hyödyllisyysnäkökulmien ohella käyttäjän asenteet, luottamus ja motivoituminen (ks. esim. Zhang & Li 2005). Siksi on relevanttia selvittää, miten kääntäjät suhtautuvat tällä hetkellä käytössään oleviin työkaluihin. Esitelmässä raportoidaan alustavia tuloksia parhaillaan käynnissä olevasta tutkimuksesta, jossa luodataan kääntäjien emootioita vapaan assosiaation keinoin. Metodina on

käytettävyystutkimuksesta lainattu rakkauskirje/erokirje -menetelmä (Hanington & Martin 2012, 114), ja aineisto on kaksijakoinen: kasvokkaisessa tilaisuudessa tutkimukseen osallistunut monikansallinen Euroopan unionin kääntäjien ryhmä (n=44) ja verkon kautta vastaavat suomalaiskääntäjät (keräys aloitettu 27.1.; 28.1.2014 n=16). Esitelmässä luon yleiskuvan koko vastaajajoukosta ja tarkastelen sitä suhteessa joihinkin kääntäjistä esitettyihin väittämiin/myytteihin. Pohdin mm. sitä, eroavatko EU-kääntäjät tässä aineistoissa muista ja millaiselta näyttää kääntäjien teknologiasuhde aineiston valossa. Lähteet Damasio, Antonio 2003. Looking for Spinoza. Vintage Books, New York. Hanington, Bruce & Bella Martin 2012. Universal Methods of Design: 100 Ways to Research Complex Problems, Develop Innovative Ideas, and Design Effective Solutions. Rockport Publishers. Kahneman, Daniel 2011. Thinking, Fast and Slow. Penguin Books, Lontoo. Zhang, Ping & Na Li 2005. The Importance of Affective Quality. Communications of the ACM 48(9). 105 108. Kumpulainen, Minna Itä-Suomen yliopisto minna.kumpulainen@uef.fi Millaista on asiantuntijakääntäjän tieto? Kognitiivinen näkökulma kääntämiskompetenssiin Asiantuntijuustutkimuksessa asiantuntijuuden on perinteisesti katsottu koostuvan kahdentyyppisestä tiedosta: deklaratiivisesta (knowing what) ja proseduraalisesta (knowing how) (esim. Anderson 1983). Asiantuntijatoiminnassa deklaratiivinen tieto näyttäytyy käytännön taitona: asiantuntija osaa soveltaa teoriatietoa toiminnassaan. Deklaratiivisen ja proseduraalisen tiedon liitto on nähty keskeisenä myös kääntämisen kompetenssia ja asiantuntijuutta mallinnettaessa. Esimerkiksi PACTEn (esim. 2009) kompetenssimallissa eri osataitojen katsotaan edustavan pääosin jompaakumpaa tiedon muotoa. PACTEn mukaan kääntämisen keskeisin taito, strateginen kompetenssi, on proseduraalista tietoa. Nykytutkimuksen valossa kahden tiedon muodon yhteensulautuminen ei kuitenkaan riitä selittämään asiantuntijuutta (esim. Tynjälä 2004, 176 177). Bereiter (2002, 137 149) hylkää perinteisen dikotomian ja esittelee kuusi tiedon muotoa, joiden tilannesidonnainen yhteensulautuminen mahdollistaa asiantuntijatoiminnan. Asiantuntijuus on siis Bereiterin näkemyksen mukaan sitä, että erityyppiset tiedonmuruset eli tiedon muodot sulautuvat oppimisen myötä kokonaisuudeksi niin, ettei niitä enää voi erottaa toisistaan. Bereiterin mukaan asiantuntijuuden tietoperusta koostuu 1) ilmaistavissa olevasta tiedosta (statable knowledge), 2) implisiittisestä ymmärtämisestä (implicit understanding), 3) tapahtumatiedosta/kokemustiedosta (episodic knowledge), 4) vaikutelmatiedosta (impressionistic knowledge), 5) toimintatiedosta/-taidosta (skill) ja 6) toiminnan säätelyyn liittyvästä tiedosta (regulative knowledge). Pohdin esitelmässäni, missä määrin tietoperustan uusjako toimii teoreettisena työkaluna havainnollistamaan kääntämiskompetenssiin tarvittavan tiedon eri ulottuvuuksia ja kompetenssin kehittymistä, ja pyrin vastaamaan kysymykseen, miten erityyppinen tieto voi konkretisoitua kääntäjän toiminnassa ja edistää sitä.

Lähteet Anderson, John Robert 1983. The Architecture of Cognition. Harvard University Press, Cambridge, MA. Bereiter, Carl 2002. Education and Mind in the Knowledge Age. Lawrence Erlbaum Associates, New Jersey. PACTE 2009. Validitation of the Pacte Translation Competence Model. Across Languages and Cultures 10(2). Akadémiai Kiadó, Budapest. 207 230. Tynjälä, Päivi 2004. Asiantuntijuus ja työkulttuurit opettajan ammatissa. Kasvatus 35(2). 174 190. Kuusi, Päivi Itä-Suomen yliopisto paivi.kuusi@uef.fi Kääntämisen universaaleja uudelleenkäännöksissä Uudelleenkääntämishypoteesi ja toisaalta kääntämisen universaalihypoteesit ovat käännöstieteessä paljon tutkittuja oletuksia. Miten nämä suositut käännöstieteelliset hypoteesit ovat sovitettavissa yhteen? Uudelleenkääntämishypoteesin mukaan ensimmäinen käännös on otteeltaan vapaampi kuin saman tekstin uudet käännökset, jotka palaavat lähemmäs lähdetekstiä. Siirryttäessä ensimmäisestä käännöksestä uudelleenkäännöksiin käännökset siis muuttuvat tai kehittyvät. Kääntämisen universaalihypoteesien mukaan taas käännöksissä havaitaan tiettyjä piirteitä, jotka ovat tyypillisiä kääntämiselle kieliparista, aikakaudesta tai kääntäjästä riippumatta. Kääntämisen universaaleissa on siis kyse pysyvyydestä, muuttumattomuudesta. Teos voidaan kääntää kerran, viisi, kymmenen kertaa silti siinä toistuvat samat kääntämiselle luonteenomaiset piirteet. Hypoteesit vaikuttavat keskenään ristiriitaisilta, jopa vastakkaisilta: toisessa käännösten oletetaan eroavan toisistaan, toisessa muistuttavan toisiaan. Niiden ristiriitaisuus ei kuitenkaan ole noussut käännöstieteessä keskustelunaiheeksi, sillä uudelleenkääntämis- ja käännösuniversaalihypoteeseja tarkastellaan harvoin rinnakkain. Uudelleenkääntämis- ja käännösuniversaalihypoteesien tarkastelu kilpailevina selityksinä suhteessa samaan uudelleenkäännöksistä koostuvaan aineistoon tarjoaisi hedelmällisen lähtökohdan molempien hypoteesien uudelleenarvioinnille. Kun samaa tekstiä käännetään uudelleen, havaitsemmeko käännösten jatkumossa muutosta (liikettä kohti lähdetekstiä) vai pysyvyyttä (tiettyjen piirteiden toistumista käännöksestä toiseen)? Dostojevsin Rikoksen ja rangaistuksen kuuden suomennoksen (1888, 1907, 1922, 1970, 1986 ja 2008) tarkastelu väitöskirjassani (Kuusi 2011) osoittaa samantyyppisten piirteiden toistuvan käännöksissä kääntäjästä ja aikakaudesta riippumatta. Uudelleenkääntämishypoteesin olettamaa muutosta tai kehitystä niissä ei voi havaita. Hypoteesit voidaan kuitenkin operationalisoida usealla tavalla, eikä aikaisempi tutkimus anna yksiselitteistä vastausta siihen, miltä tekstin tasolta tai mistä tekstin piirteistä muutosta/kehitystä tai muuttumattomuutta/toistuvuutta tulisi etsiä.

Lamminpää, Siru Vaasan yliopisto siru.lamminpaa@uva.fi Verohallinnon käännökset nominalisaatioiden kääntäminen suomesta ruotsiin Alussa oleva väitöskirjani keskittyy Verohallinnon suurelle yleisölle suunnattuihin suomenkielisiin tiedotteisiin ja näiden ruotsinkielisiin käännöksiin. Tiedotteet laaditaan suomeksi, joten kaikki ruotsinkieliset tiedotteet ovat luonnollisesti käännöksiä. Keskityn nimenomaan käännöstuotteeseen eli siihen, miten suomenkielisiä rakenteita todellisuudessa käännetään nykypäivänä suomesta ruotsiin. Tässä esitelmässä paneudun nominalisaatioiden kääntämiseen ja alustaviin tuloksiin nominalisaatioiden ruotsinkielisistä käännösvarianteista. Nominalisaatioilla tarkoitan erilaisia johtimia, kuten -minen, -nti, -U, joilla voi muodostaa substantiiveja, esim. juosta/juokseminen, syödä/syönti, kulkea/kulku. Tällaisia substantiiveja ei perinteisesti käännetä vastaavilla johtimilla ruotsiksi, vaan kyseeseen tulee usein esim. prepositioilmaus. Kerron myös tutkimukseni muista suunnitelluista aihealueista ja menetelmistä. Tutkimukseni taustalla on mm. suomen- ja ruotsinkielinen kielioppi, kommunikatiiviset käännösteoriat ja virkakieleen liittyvä tutkimus. Tutkimukseni edetessä tarkastelen tyypillisiä kielellisiä käytänteitä sekä suomessa että ruotsissa, ja tutkin näiden rakenteiden toteutumista omassa aineistossani. Aikomuksenani on myös tulevaisuudessa syventyä tiedotteiden virkakielisyyteen ja mahdollisten tähän tekstilajiin liittyvien rakenteiden ruotsinkielisiin käännösvariantteihin. Tähän päästäkseni tutkin, miten tässä tekstilajissa käännetään suomen kielelle tyypillisiä piirteitä (esim. konditionaali, nominalisaatiot, partisiipit). Lindqvist, Yvonne The Institute for translation and Interpreting, Studies Stockholm University yvonne.lindqvist@su.se Bibliomigrancy patterns concerning contemporary Caribbean literature translated into Swedish The paper presents a recently started project dealing with Caribbean literature in Swedish translation. The point of departure of the study is the uneven flows of translations between language groups on the global translation field studied by for instance Casanova (2005), Heilbron (2008) and Sapiro (2008). The project examines the necessary consecration mechanisms for translation taking place from one local periphery, notably from the French, Spanish and English Caribbean literature, to another periphery on the global translation field, namely, Swedish literature. One of the aims of the project is to test The Double Consecration Hypotheses (cf Lindqvist 2012), stating that this kind of literature needs to be consecrated primarily within the centre of the former colonial power, and secondly due to the strong impact of British and American culture and literature in Sweden within the British and American literary cultures. The concept of bibliomigrancy (Mani 2012) is scrutinized as well as methodological issues for instance

representativeness and operationalisation. The study is carried out within the framework of the Sociological Turn of Translation Studies (Wolf 2006, 9 19; Inghilleri 2005, 125 145) based on the cultural sociology of Pierre Bourdieu and further developed by for instance Casanova (1999, 2002, 2005), Heilbron (1999, 2008), Heilbron & Sapiro (2002) Sapiro (2008). Mikhailov, Mikhail Tampereen yliopisto mikhail.mikhailov@uta.fi Kirjoittaako kääntäjä omin sanoin? Tieteellisessä kirjallisuudessa on erilaisia todisteita siitä, että lähdeteksti vaikuttaa käännöksen kieleen ja tyyliin. Voiko väittää, että kaunokirjallisen teoksen käännös on aina tekijän tyylin muunnos toiselle kielelle? Onko kääntäjällä oma tyyli? Kumpi vaikuttaa käännöksen kieleen enemmän: lähdeteksti vai kääntäjän kielipersoona? Tietokonelingvistiikassa on käytettävissä monta erilaista kieliasua kuvaavaa mittaria. Yksi niistä on sana/sane-suhde (type/token ratio, TTR), joka lasketaan jakamalla erilaisten sanojen lukumäärä tekstin pituudella. Tämä suhde riippuu kuitenkin tekstin pituudesta (TTR laskee tekstin pituuden kasvaessa) ja näin sen arvo saattaa vaihdella varsin paljon jopa saman henkilön tuottamissa teksteissä. Siksi sanaston vaihtelevuuden mittariksi käy paremmin standardisoitu sana/sane-suhde (standardized type/token ratio, STTR), mikä on tekstin samanpituisten segmenttien (esim. à 1000 sanetta) TTR:n keskiarvo. Tarkastelin STTR:n arvoja venäjän- ja suomenkielisissä teksteissä. Tutkimusaineistossa oli samojen tai eri tekijöiden alun perin suomeksi tai venäjäksi kirjoittamia tekstejä ja käännöksiä. Tutkimuksen suurena haasteena oli vertailuaineiston saaminen. Erityisen kiinnostuksen kohteena olivat kääntäjät, jotka olisivat itse kirjailijoita (Nikolai Tsukovski, Esa Adrian), sekä kääntäjät, jotka käänsivät eri lähdekielistä (Nora Gal). Pitkät tekstit sopivat paremmin tutkittaviksi, mutta niitä ei aina ollut riittäviä määriä saatavilla, joten mukaan otettiin myös lyhyitä tekstejä, ei kuitenkaan 2000 sanetta lyhempiä. Saman kirjoittajan teosten STTR-arvojen hajonta on pieni. Erittäin mielenkiintoista on myös se, että saman kirjoittajan tekstien STTR-arvot eivät suuresti poikkea toisistaan edes eri tekstilajeissa. Eri tekijöiden kirjoittamien tekstien STTR-arvoissa taas eroja on huomattavasti. STTR:ta voidaan siis käyttää tyylin kuvaajana. Sen sijaan käännösten STTR-arvojen vertailu ei anna yhtä selkeää kuvaa. Eri kääntäjien tekemien samojen teosten käännösten STTR-arvot ovat aika lähellä toisiaan. Syynä voi tosin olla myös se, että edeltävät käännökset vaikuttavat seuraaviin. Onko sitten eroja saman henkilön eri lähdekielistä tuottamien käännösten välillä? Ja vaikuttaako se, kääntääkö kirjoittaja vai tuottaako omaa tekstiä? Havainnot tästä ovat ristiriitaisia. Vieraannuttavan käännösstrategian käyttäminen todennäköisesti vaikuttaa kääntäjän eri käännösten STTR-arvojen hajontaa lisäävästi. Moore, Kate University of Translation kathleen.moore@uta.fi

Have we turned our backs on linguistics in training translators? Even though linguistics and translation studies are arguably two distinct disciplines, they are nevertheless related. While most translators would agree that a knowledge of linguistics is helpful in understanding the types of linguistic structures that occur in texts, the relationship between linguistics and translation remains a contested issue. This presentation discusses the value of reassessing the teaching of linguistic theory and practice to translators, and explores the benefits of linguistics in translation education. For example, more focus on corpus linguistics will increase the performance of translation students in understanding genre, context, and alternative forms of expression. Likewise, linguistic analysis further equips translators to better evaluate and to post-edit the output of machine translation. It will also be argued that other areas, such as conversational analysis, seem to be under-exploited in the training of interpreters and translators of fiction. In short, as the field of translation has now sufficiently evolved and carved out its own breathing space as a discipline, this presentation will attempt to demonstrate that now is the time to join forces with linguistics in designing translation curricula. Nieminen, Tommi Itä-Suomen yliopisto tommi.nieminen@uef.fi Nyt se on valmis : Työn päättymisen myytistä Kääntämisen kardinaalitapaukseksi ajatellaan yleensä olemassa oleva teksti, joka jo jollekin kohdeyleisölle valmistuneena saavuttaa kääntäjän, jonka tehtäväksi tulee saattaa se uuden kohdeyleisön käytettäväksi. Metaforisesti kääntäjä on kuin logistinen toimittaja, joka pakkaa tuotteen ja toimittaa sen asiakkaalle, eikä niinkään valmistaja, joka hankkii raaka-aineita tuottaakseen niistä uuden tuotteen. Käytäntö eronnee metaforasta itse kullakin, mutta lokalisoinnissa kääntämisen logistisuus kokee erityisen kovia. Kääntäjän pöydälle tulee niin tuotteita, puolivalmisteita kuin raaka-aineitakin, ja eteenpäin on toimitettava niitä mahdollisimman pitkälle, muttei koskaan aivan loppuun jalostettuina. Tuote ei välttämättä ole valmis missään toimintaketjun vaiheessa eikä minään työn hetkenä. Käytännössä lokalisointityötä voikin tehdä vuosia peräkkäin ilman, että kokonaisuus koskaan olisi lähenemäisilläänkään loppua. Yksittäinen tiedosto suuresta tiedostojen joukosta voi saavuttaa hetkeksi sadan prosentin käännettyyden rajapyykin ja kadota sitten yhtäkkisesti jäljettömiin tai muuttua niin perusteellisesti, ettei kertaalleen tehdystä työstä jää jäljelle kuin hyvä alku, jos sitäkään. Jokainen pieni muutos ohjelmistokehityksen ylävirrassa, kehityspäässä, aiheuttaa joka tapauksessa aina reaktioita lokalisoinnin käyttäjäläheisimpään päähän. Kääntäjä on kuin öljytyllä pinnalla auton käyttäytymistä opetteleva ajokortinhakija: auto ei ole hallinnassa mutta hallitsemattomuudessakin on asteita. Myytti työn valmistumisesta perustuu itsessään metaforaan, joten olisiko ratkaisu keksiä uusi metafora? Milloin ja miten voisi lokalisoijakin joskus sanoa Nyt se on valmis? Norberg, Ulf

Stockholm University / Helsinki University ulf.norberg@su.se Condensation in print interpreting Print interpreting (also known as speech-to-text communication support ) is a fairly common mode of communication in Sweden today for people with post-lingual deafness. In Sweden, both the QWERTY keyboard and the veyboard are used in print interpreting. With QWERTY, the words normally appear on the screen letter for letter (in contrast to live subtitling, in which entire words appear). Condensation in print interpreting is perhaps of even greater importance than in other forms of interpreting, due to a number of combining facts. Some of the most important of these include: differing characteristics of speech and text, the speech tempo of the speaker, the writing skills of the interpreter, and the reading ability of the user. Condensation is, of course, a phenomenon that has long been studied in research about other forms of interpreting (above all conference interpreting) and subtitling. However, condensation in (intralingual) print interpreting has its own unique traits depending on its live transfer of speech to text for a defined audience In this paper, video recordings of print interpreting with the QWERTY keyboard during a university seminar in history are used in order to examine the relationship between semantic and intonational aspects for condensation (and segmentation). The hypothesis is proposed that the intonation patterns affect the written text to a higher extent than previously acknowledged. Nurmi, Arja Tampereen yliopisto arja.nurmi@uta.fi Monikieliset tekstit ja tekstin sisäinen kääntäminen Kirjoitettujen tekstien monikielisyyttä ja myös monikielisten tekstien kääntämistä on viime vuosina ryhdytty tutkimaan entistä enemmän. Vähemmän tutkittu ilmiö on monikielisten tekstien sisäinen kääntäminen, jolloin vieraskielisen tekstikohdan lähellä on tekstin pääkielinen vastine (esim. The Jury may out of many matters of Fact, Evidere veritatem, that is, see clearly the truth). Tekstin sisäiseen kääntämiseen voidaan viitata useilla erilaisilla termeillä (kääntäminen, toisto, elaboraatio, lyhyt muunnelma, tuki, tulkinta, selitys), ja sitä on tutkittu usein vain yksittäisissä teksteissä tai tekstilajeissa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan korpuslingvistiikan menetelmin erilaisten tekstinsisäisten käännösten esiintyvyyttä ja tyyppejä. Käytetty aineisto on Corpus of Late Modern English 3 (CLMET3), joka kattaa 34 miljoonaa sanaa kirjoitettua, julkaistua englantia vuosilta 1710 1920. Suuri osa korpuksesta on narratiivista kaunokirjallisuutta, mutta se sisältää myös mm. narratiivista tietokirjallisuutta, näytelmiä, kirjeitä ja tieteellistä tekstiä. Englannin ohella käytetyt kielet tunnistetaan Jukka Tyrkön kehittämällä Multilingualiser-ohjelmalla. Jokainen vieraskielinen kohta saa luokittelun, josta ilmenee käytetty kieli ja katkelman pituus sanoina. Aineistosta etsitään esiintymät, joiden yhteydessä on jonkinlainen englanninkielinen käännös, parafraasi tai muu lukijan lukukokemusta tukeva keino. Tulokset kertovat kuinka usein monikieliset tekstit turvautuvat tekstinsisäiseen kääntämiseen, ovatko eri kielet eri asemassa käännösten suhteen ja vaikuttaako vieraskielisen katkelman pituus käännöksen esiintymiseen. Löydetyt tekstinsisäiset käännökset luokitellaan lisäksi eri alalajeihin, ja niiden esiintyvyyttä ja suhdetta tekstin luettavuuteen

tarkastellaan lähemmin. Lähteet Corpus of Late Modern English 3 (CLMET3). Koonneet Hendrik De Smet, Hans-Jürgen Diller ja Jukka Tyrkkö. Tarkemmin https://perswww.kuleuven.be/~u0044428/ Pakkala-Weckström, Mari Helsingin yliopisto mari.pakkala-weckstrom@helsinki.fi Wanhat nykypäivään: historiallisten tekstien kääntämisestä toiseen kieleen ja kulttuuriin Vanhojen englanninkielisten tekstien tutkija joutuu silloin tällöin tutkimuksestaan suomeksi kirjoittaessaan kiperän kysymyksen eteen: Miten vaikkapa 1300- tai 1600-luvulla englanniksi kirjoitettu teksti, kuten esimerkiksi yksityiskirje, tulisi kääntää suomeksi? Tuleeko tekstin kuulostaa vanhalta, ja jos, niin miten tällainen vaikutelma saadaan aikaiseksi, etenkin kun suomi on kirjakielenä huomattavasti englantia nuorempi? Myös ammattikääntäjä voi joutua pohtimaan samankaltaisia kysymyksiä, usein lainausten kohdalla. Alla oleva esimerkki Maria Thynnen 1600-luvulla kirjoittamasta kirjeestä miehelleen sisältää kohtia, jotka kääntäjä saattaa kokea hankalina kääntää. Alun puhuttelumuodon ( my own sweet Thomken ) lisäksi vaikeuksia aiheuttavat mm. sanasemantiikkaan ja lauserakenteisiin liittyvät asiat: Mikä merkitys sanonnalla poetical laurel oli 1600-luvulla ja mikä se on nyt? Miten kääntäjän tulisi jaksottaa virkkeet ja muut lauserakenteet, kun alkuperäisessä tekstissä välimerkkien käyttö on usein sattumanvaraista tai puuttuu jopa täysin? Mine own sweet Thomken, I have no longer ago than the very last night written such a large volume in praise of thy kindness to me, thy dogs, thy hawks, the hare and the foxes, and also in commendation of thy great care of thy businesses in the country, that I think I need not amplify any more on that text, for I have crowned thee for an admirable good husband with poetical laurel. Miten käännöksessä tulisi siis menetellä vanhan tekstin epäkoherentin rakenteen, vanhan sanaston, vastaavien ilmausten puuttumisen (puhuttelut, semanttiset muutokset) kanssa? Entä mitä tehdään aikaan ja paikkaan sidotuille alluusioille ja reaalioille? Tarkoituksemme on tässä esitelmässä pohtia erilaisia strategioita vanhojen lähdetekstien ja tekstinpätkien kääntämiselle tulotekstin skopoksen kautta (yleisö, julkaisukanava, mahdolliset tila- tai aikarajoitukset jne.). Pohdimme myös taustatiedon merkitystä, esim. lähtötekstin ajanjakson sosiohistoriallista tuntemusta ja sen roolia käännöstyössä. Aineistona käytämme omia historiallisten tekstien tutkimusmateriaalejamme sekä tarkastelemme myös toisen vuoden kääntäjäopiskelijoiden käännösratkaisuja 1500-luvulla kirjoitetusta sitaatista, joka sisältyi Henrik VIII:a käsittelevään kurssikäännöstehtävään. Paloposki, Outi Turun yliopisto outi.paloposki@utu.fi

Arki löytyy arkistosta Arkistotutkimus on kaiken historiatutkimuksen tärkeä osa, niin myös kääntämisen historian. Arkistot ja niiden anti ovat kuitenkin suhteellisen vähän tunnettu osa käännöstutkimusta. Pyrin esityksessäni avaamaan sellaisia asioita, jotka kertovat kääntäjien ja kustantajien arjesta entisinä aikoina; vertailukohtaa voi etsiä nykyhetkestä ja pohtia, miten samankaltaisten tai erilaisten asioiden kanssa kääntäjät arjessa toimivat silloin kuin nyt. Arkistoilla on jonkinlainen myyttinen maine. Arkistot ovat pölyisiä ja niihin hautautuu. Kyllä arkistoista pölyisiä dokumentteja löytyy; niin myös repeytyneitä, tahraisia ja osittain palaneitakin. Ja kyllä arkistoihin voi hautautua, mutta niistä voi myös kaivautua ja kaivaa esiin kaikenlaisia asioita. Arkistot ovat mitä suurimmassa määrin suhteessa arjen tapahtumiin: niistä löytyy kääntäjien velkakirjoja, talojen pohjapiirustuksia, lasten joululahjaluetteloita sen lisäksi, että arkistoituihin kirjeisiin on kirjattu käännöstoiveita, ongelmia, tuskastuneita lausahduksia, maksujen perimistä, kommentteja kollegan käännöksiin ja neuvottelua käännösperiaatteista. Käsittelen esityksessäni kustannusliike G. W. Edlundia, 1800-luvun loppupuolen merkittävää käännöskirjallisuuden kustantajaa, arkistoaineistojen valossa. Tarkoituksenani on hahmotella Edlundin kääntäjien joihin kuuluivat mm. Minna Canth, Samuli Suomalainen ja Aatto Suppanen arkea ja työtä. Pavani, Stefano Universitat Autònoma de Barcelona (Spain)/ Università di Bologna (Italy) stefano.pavani6@unibo.it Summative assessment in Spanish-Italian Translation Teaching. A multidimensional proposal. The objective of this paper is to present an ongoing research project on summative assessment in translation teaching between Spanish and Italian. The general hypothesis of this research is that the traditional summative assessment system (the translation of a text) that is often used in translator training centers is not a completely reliable instrument and does not gather enough data about students translator competence. This research is approached from two perspectives: a descriptive one and an empirical one. This dual perspective is reflected in the structure of our paper: in the first part, we will discuss the results of a survey administered to a number of Italian-Spanish translation professors about the type of tests used to assess their students, their use of correction scales (if it is the case), etc. In the second part, we will describe a proposal of summative assessment for students of translation from Spanish into Italian, which will be empirically validated with a group of students of the B.A. in Linguistic Intercultural Mediation at the University of Bologna. In our presentation we will highlight a number of proposals of summative assessment tasks (commented translations, summarized translations, etc.) which are intended to be multidimensional, criterion-referenced and based on competences, in order to fit into the framework of the European Higher Education Area. Our original proposals aims at gathering more information about the degree of acquisition of students translation competence. Not only do they focus on translation as a product, but also on the process followed and the strategies used by the trainees.

Penttilä, Esa Itä-Suomen yliopisto esa.penttila@uef.fi Käännöstieteen ja kielitieteen reviirirajat myytti menneisyydestä? Kun käännöstiede 1900-luvun jälkipuoliskolla alkoi erottua omaksi tieteenalakseen, ryhtyivät käännöstutkijat tekemään pesäeroa perinteisiin filologisiin kieliaineisiin. Näissä oli jo tätä ennen tehty jako kielentutkimukseen ja kirjallisuudentutkimukseen, jotka kumpikin olivat muodostuneet omiksi erillisiksi tutkimusalueikseen. Tähän jakoon käännöstiede teki pesäeroa, ja tällöin korostettiin niitä eroja, joita käännöstieteellisellä tutkimuksella on toisaalta kirjallisuuden tutkimukseen ja toisaalta kielentutkimukseen. Näin perusteltiin oman tieteenalan erityisluonnetta ja oikeutusta, ja 1980-luvulta lähtien käännöstieteen voikin nähdä omana erillisenä tieteenalanaan. Tämän jälkeen käännöstieteessä ja kielitieteessä on tapahtunut monenlaisia muutoksia, ja viimeisten vuosikymmenten aikana molemmat ovat kehittyneet uusiin suuntiin. Monia niistä suuntauksista ja aihealueista, jotka nykyään vallitsevat kummallakin tutkimusalalla, ei ollut aiemmin edes olemassa. Samalla jotkut niistä eroista, joita käännöstieteen ja kielitieteen välillä aiemmin oli, ovat kaventuneet. Monet kääntämisen ja kielentutkimuksen osa-alueet ja kysymykset käsittelevät samanlaisia ilmiöitä ja ongelmia, vaikka näkökulma on erilainen. Tätä muutosta ei kuitenkaan tunnuta aina tiedostavan, vaan näkemykset toinen toista kohtaan tuntuvat ainakin osin perustuvan vuosikymmenten takaisin käsityksiin. Reviirirajojen puolustamisessa ollaan tavallaan menneiden käsitysten varassa. Samalla jää hyödyntämättä se monitieteinen yhteistyön mahdollisuus, joka hyödyttäisi itse ilmiöiden tutkimista riippumatta siitä, minkä nimikkeen alla tutkimusta tehdään. Esitelmässä tarkastellaan käännöstutkimuksen ja kielentutkimuksen viime vuosikymmenten aikaista kehitystä ja pohditaan alojen välisiä eroja ja yhteyksiä sekä päivitetään näkemystä kielentutkimuksen ja käännöstutkimuksen välisistä suhteista. Pitkänen, Taina taina.pitkanen@uta.fi Teoria ja käytäntö kääntäjien suomen kielen opetuksessa Esitelmässäni pohdin teorian ja käytännön yhteyttä kääntäjien suomen kielen opetuksessa. Kääntäjien kielitaidon sanotaan olevan käytännöllisempää kuin kielentutkijan asiantuntemus. Mitä on käytännöllinen kielitaito ja millaista teoreettista tietoa se vaatii tuekseen? Tai miten teoreettinen tieto muuntuu käytännön taidoksi? Tarkastelen esimerkkinä Tampereen yliopistossa kääntäjän suomen opintoihin kuuluvaa opintojaksoa Ammattimainen tekstintarkistus. Teoreettisena lähtökohtana on integratiivisen pedagogiikan malli (Tynjälä 2010), jonka mukaan asiantuntijuus koostuu neljästä elementistä: teoreettisesta tiedosta, käytännöllisestä tiedosta, sosiokulttuurisesta tiedosta ja itsesäätelytiedosta, ja näiden kaikkien neljän elementin tulisi olla mukana myös asiantuntijoiden koulutuksessa. Integratiivinen pedagogiikka ei ole konkreettinen opetusmenetelmä vaan teoreettinen malli optimaalisen oppimisympäristön rakentamisesta. Keskeistä siinä on, että opiskelijat soveltavat teoreettista tietoa käytännön ongelmien ratkaisemiseen ja toisaalta reflektoivat ja käsitteellistävät

käytännön kokemuksiaan teoreettisia käsitteitä hyödyntäen. Yliopistopedagogisessa keskustelussa kysytään usein, mitä on se käytäntö, johon teoriaa pitäisi integroida. Kääntämisen opetus on luonteeltaan varsin käytännöllistä, aitojen toimeksiantojen tai vähintäänkin aitoja tilanteita simuloivien harjoitusten käyttö on tavallista, ja kysymys kääntyykin helposti toisin päin: miten käytäntöä teoretisoidaan? Mitä teoriaa käytännön taitojen kehittämiseen tarvitaan? Ammattimainen tekstintarkistus on integratiivisen pedagogiikan mallin mukaisesti suunniteltu opintojakso. Opintojaksolla tehdään aitoja tekstintarkistustoimeksiantoja: korjataan tekstejä, perustellaan korjauksia ja reflektoidaan työprosessia. Opiskelijoilta saadun palautteen perusteella opintojakso on hyödyllinen juuri käytännöllisyytensä vuoksi, mutta samalla haastava siksi, että se paljastaa kielioppiosaamisen puutteet. Teorian ja käytännön yhteyden kannalta kiinnostavaa onkin selvittää, millaisia korjauksia opiskelijat tekevät teksteihin ja miten he ne perustelevat siis mitä teoriaa tarvitsevat. Näihin korjauksiin ja niiden perusteluihin kiteytyy teorian ja käytännön välinen yhteys, ja siksi niiden tutkiminen on hyödyllistä opetuksen kehittämisen kannalta. Lähteet Tynjälä, Päivi 2010. Asiantuntijuuden kehittämisen pedagogiikkaa. Teoksessa Collin, K., Paloniemi, S., Rasku-Puttonen, H., & Tynjälä, P. (toim.), Luovuus, oppiminen ja asiantuntijuus. WSOY, Helsinki. 79 95. Probirskaja, Svetlana Helsingin yliopisto svetlana.probirskaja@helsinki.fi Sotatulkit agentteina tiedustelun myytti? Esitelmäni liittyy tutkimukseeni neuvostotulkeista Sodankäynnin tuntemattomat käännöskulttuurit -tutkimushankkeessa (Itä-Suomen yliopisto). Tutkin neuvostotulkkeja, jotka toimivat Suomen ja Neuvostoliiton välisissä sodissa 1939 1944. Englanninkielinen agent-sana voi merkitä päämiehen edustajaa, tiedustelun asiamiestä sekä toimijaa. Termi on kietoutunut yhteen käännöstieteen kanssa, jossa se esiintyy kaikissa edellä mainituissa merkityksissä. Kääntäjiä/tulkkeja saatetaan pitää kaksoisagentteina, jotka toimivat kahden kulttuurin rajapinnoilla ja edustavat kumpaakin kulttuuria. Toisaalta kääntäjiä/tulkkeja on erään käännöstieteen ylläpitämän myytin mukaan epäilty pettureiksi (vrt. traduttore traditore). Toisen maailmansodan aikana jo pelkästään vieraan kielen taito saattoi herättää epäilyä henkilön lojaaliudesta (Footitt 2012, 26). Kääntäjien/tulkkien toimijuus (agency) on puolestaan teoreettinen lähestymistapa, jossa kääntäjiä ja tulkkeja tarkastellaan aktiivisina toimijoina. Tässä esitelmässä aiotaan tarkastella agentti-myytin eri ilmentymiä toisen maailmansodan totaalisen epäilyn aikana. Teoreettisena lähtökohtana on toimijoiden ja sosiaalisen rakenteen välinen yhteys: sosiaalinen rakenne tuottaa toimijoita, jotka vuorostaan ylläpitävät tai muokkaavat kyseistä sosiaalista rakennetta (esim. Kinnunen & Koskinen 2010). Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti tulkin paikkaa tiedusteluelimissä, sitä miten se vaikutti tulkin asemaan ja miten tulkit olivat osana tiedustelun myyttejä. Tutkimusaineistona on venäläinen arkistomateriaali ja historiallinen tutkimuskirjallisuus, joista poimitaan kaikki viittaukset tulkkien toimintaan.