SISÄASIOIDEN PÄÄOSASTO POLITIIKKAYKSIKKÖ C: KANSALAISOIKEUDET SEKÄ PERUSSOPIMUS-, TYÖJÄRJESTYS- JA TOIMIELINASIAT OIKEUDELLISET ASIAT Kansainvälistä yksityisoikeutta koskevan unionin kehyksen puutteet ja tulevaisuuden näkymät: kohti kansainvälisen yksityisoikeuden säännöstöä? MUISTIO Tiivistelmä Kansainvälisestä yksityisoikeudesta suuri osa kuuluu EU:n lainsäädännön soveltamisalaan. Tiettyjä aloja säännellään kuitenkin yhä kansallisella lainsäädännöllä. Tässä asiakirjassa eritellään puutteet unionin nykyisessä sääntelykehyksessä ja käsitellään sen tulevaisuuden näkymiä. Lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä pitäisi keskittyä ongelmakohtien poistamiseen erillisillä välineillä. Samalla on kuitenkin varmistettava noiden välineiden johdonmukaisuus. Pitkällä aikavälillä voitaisiin harkita kansainvälistä yksityisoikeutta koskevan unionin säännöstön hyväksymistä. PE 462.476 FI
Tämä asiakirja on laadittu Euroopan parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunnan pyynnöstä. LAATIJA Professori Xandra KRAMER Rotterdamin Erasmus-yliopisto Erasmus School of Law PL 1738 NL-3000 DR Rotterdam Sähköposti: kramer@law.eur.nl VASTAAVA HALLINTOVIRKAMIES Vesna NAGLIČ Toimialayksikkö C kansalaisoikeudet sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasiat Euroopan parlamentti B-1047 Bryssel Sähköposti: vesna.naglic@europarl.europa.eu KIELIVERSIOT Alkuperäinen: EN Käännökset: BG/CS/DA/DE/EL/ES/ET/FR/IT/LV/LT/HU/MT/NL/PL/PT/RO/SK/SL/FI/SV TIETOJA JULKAISIJASTA Yhteydenotot politiikkayksikköön tai sen kuukausitiedotteen tilaukset: poldep-citizens@europarl.europa.eu Euroopan parlamentti, käsikirjoitus valmistunut marraskuussa 2012. Bryssel, Euroopan unioni, 2012. Tämä asiakirja on saatavilla internetissä osoitteessa: http://www.europarl.europa.eu/studies VASTUUVAPAUSLAUSEKE Laatija on yksin vastuussa tässä asiakirjassa ilmaistuista kannoista, jotka eivät välttämättä vastaa Euroopan parlamentin virallista kantaa. Kopiointi ja kääntäminen muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin on sallittu, kun lähde mainitaan ja julkaisijalle toimitetaan etukäteen kopio julkaisusta.
Kansainvälistä yksityisoikeutta koskevan unionin kehyksen puutteet ja tulevaisuuden näkymät YHTEENVETO Taustaa Kansainvälinen yksityisoikeus kuului aiemmin lähtökohtaisesti kansallisen lainsäädännön soveltamisalaan. Euroopan tasolla sitä on käsitelty vuoden 1957 perustamissopimuksesta lähtien. Vuosituhannen vaihteeseen asti yhteisöllä ei kuitenkaan juuri ollut toimivaltaa kansainvälisen yksityisoikeuden alalla, ja käytössä oli vain sitä koskevaa yleissopimusta. Vuonna 1997 tehdyssä Amsterdamin sopimuksessa määrättiin yhteisön toimivallasta yksityisoikeudellisen yhteistyön alalla. Nykyisin kansainvälisen yksityisoikeuden kolmesta tärkeimmästä osatekijästä - tuomioistuinten kansainvälinen toimivalta, sovellettavan lain valinta ja ulkomaisten tuomioistuinten antamien päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano - määrätään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 81 artiklan 2 kohdan a ja c alakohdassa. Kansainvälisen yksityisoikeuden toimialaan kuuluvat kaikki yksityisoikeudelliset asiat. Perheoikeudellisista toimenpiteistä on kuitenkin päätettävä yksimielisesti (SEUT-sopimuksen 81 artiklan 3 kohta). Vuodesta 2000 lähtien alalla on kehitetty laaja-alaista unionin säädöskehystä. Nykyisessä säädöskehyksessä on kuitenkin puutteita. Siksi on mietittävä, onko sääntelyä lisättävä, ja jos on, niin miten se pitäisi tehdä. Tämä asiakirja perustuu pääosin Euroopan parlamentin tilaamaan tutkimukseen "Kansainvälistä yksityisoikeutta koskevat eurooppalaiset puitteet: nykyiset puutteet ja tulevaisuudennäkymät" (tutkimus IP/C/JURI/IC/2012-009). Tutkimuksen ovat tehneet hollantilaiset asiantuntijat T.M.C. Asser -instituutista, kansainvälisestä oikeusinstituutista (International Legal Institute) sekä Rotterdamin Erasmus-yliopistosta yhteistyössä EU:n eri maita edustavan asiantuntijaryhmän kanssa. Tutkimuksen tieteellisenä johtajana toimi tämän asiakirjan laatija. Tavoitteet Tämän asiakirjan ja sen perustana olevan tutkimuksen tavoitteena on määrittää kansainvälistä yksityisoikeutta koskevan EU:n kehyksen tämänhetkiset puutteet pohtia, miten unionin kehystä pitäisi mahdollisesti täydentää tarkastella sitä, pitäisikö kehyksen olla kattavampi, tarvitseeko EU mahdollisesti kansainvälistä yksityisoikeutta koskevan säännöstön ja jos tarvitsee, miten se pitäisi toteuttaa. Merkitys unionin politiikalle ja kansalaisille Kansainvälistä yksityisoikeutta koskevat EU:n välineet ovat tärkeitä, koska niillä tuetaan sisämarkkinoiden toimintaa ja vapaata liikkuvuutta unionin sisällä sekä edistetään todellisen oikeusalueen muodostumista. Niillä on myös suuri merkitys unionin kansalaisille kaikissa rajatylittävissä tilanteissa. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi seuraavat: Kuluttaja ostaa tavaroita tai tilaa palveluita muissa jäsenvaltioissa sijaitsevilta yrityksiltä. Yritys käy kauppaa oman maan rajojen ulkopuolella. Henkilö joutuu osalliseksi rajatylittäviä piirteitä sisältävään tapahtumaan, jossa henkilöoikeuksien loukkaaminen tai muu virheellinen toiminta aiheuttaa vahinkoa (kuten liikenneonnettomuus). Eri jäsenvaltioiden kansalaiset tai asukkaat menevät naimisiin tai eroavat, jolloin esiin tulevat huoltajuus-, elatus- ja aviovarallisuuskysymykset. Edellä mainituissa tapauksissa kansainvälisen yksityisoikeuden välineet määrittävät, miten toimivalta jakautuu asianosaisten jäsenvaltioiden 3
Politiikkayksikkö C: kansalaisoikeudet sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasiat tuomioistuinten välillä, antavat varmuuden sovellettavasta laista ja helpottavat ulkomaisten tuomioistuinten antamien päätösten ja aitojen asiakirjojen tunnustamista ja täytäntöönpanoa. Johdonmukaisesta ja selkeästä kansainvälistä yksityisoikeutta koskevasta EU:n kehyksestä hyötyvät unionin kansalaisten lisäksi myös oikeusalan toimijat ja tuomioistuimet. Tällä hetkellä yksityisoikeudellisen yhteistyön alalla sovelletaan yhteensä kolmeatoista asetusta ja kahta direktiiviä. Lisäksi useita ehdotuksia on vireillä. Jotkut alakohtaiset direktiivit sisältävät myös satunnaisesti kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjä. Yhdessä kyseiset välineet kattavat laaja-alaisesti hyvin erilaisia aihealueita. Niissä on kuitenkin edelleen puutteita, eikä joitain aloja säännellä ollenkaan. Useat voimassa olevat välineet sisältävät myös joskus päällekkäisiä sääntöjä, mikä paisuttaa unionin lainsäädäntöä ja saattaa heikentää sen ymmärrettävyyttä. Havainnot Nykyisen säädöskehyksen puutteet johtuvat seuraavista asioista: 1) EU:n lainsäädäntö halutaan rajata alueellisesti (esimerkiksi Bryssel I -asetus). 2) Tietyt aihealueet on jätetty tarkoituksella eri syistä soveltamisalan ulkopuolelle (kuten henkilöoikeudet Rooma II -asetuksesta). 3) Joitain aihealueita ei säännellä lainkaan. Nykyisen kehyksen todelliset puutteet liittyvät järjestelmiin, jotka eivät kuulu lainkaan nykyisen kehyksen sääntelyalaan. Velvoiteoikeuden alalla suurimmat puutteet liittyvät omaisuuskysymyksiin huolto-omaisuuteen (trusti) välitystoimintaan yrityksiin. Perheoikeuden alalla suurimmat puutteet liittyvät puolestaan avioliittoon rekisteröityyn parisuhteeseen ja vastaaviin parisuhdejärjestelyihin luonnollisten henkilöiden nimiä koskeviin kysymyksiin adoptioon syntyperään aikuisten suojeluun luonnollisten henkilöiden asemaan ja oikeustoimikelpoisuuteen yleensä. Yleisimmin puutteet liittyvät lainvalintaan. Lisäksi joillain aloilla ei ole olemassa sääntöjä tuomioistuinten kansainvälisestä toimivallasta tai ulkomaisten tuomioistuinten antamien päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta. Kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin kanssa on syytä tehdä tiivistä yhteistyötä niillä aloilla, jotka jo kuuluvat Haagin konferenssin hyväksymien yleissopimusten soveltamisalaan useimmissa jäsenvaltioissa (kuten adoptioasiat). Lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä on suositeltavaa hyväksyä uusia välineitä vaiheittain samanaikaisen hyväksymisen sijaan. Puutteet pitäisi siis poistaa ottamalla käyttöön erillisiä välineitä, mutta samalla on varmistettava eri välineiden keskinäinen johdonmukaisuus. Ajatus kansainvälistä yksityisoikeutta koskevasta unionin säännöstöstä on houkutteleva monesta syystä, mutta poliittista todellisuutta tarkasteltaessa vaikuttaa siltä, että sille olisi vaikea saada riittävästi tukea lähitulevaisuudessa. Ongelmia aiheuttaa todennäköisesti se, että kansainvälisen yksityisoikeuden yleisistä käsitteistä (esimerkiksi kansainvälisesti pakottavien lakien asemasta ja ulkomaisen lain soveltamisesta) ei olla yksimielisiä ja että 4
Kansainvälistä yksityisoikeutta koskevan unionin kehyksen puutteet ja tulevaisuuden näkymät aineellisen oikeuden alalla (esimerkiksi rekisteröity parisuhde, samaa sukupuolta olevien avioliitto, avioero ja nimikysymykset) on eroja jäsenvaltioiden välillä. Tässä yhteydessä on syytä myös huomauttaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin ja Tanskan erityisasema on jo johtanut alueelliseen hajanaisuuteen. Nykyiset ehdotukset tuskin parantavat tätä tilannetta. Säädöskehystä täydennettäessä voitaisiin ensin käsitellä muita kuin perheoikeuteen liittyviä asioita ja tarttua vasta sitten perheoikeudellisiin kysymyksiin. Tällöin ehdotukset olisivat helpommin toteutettavissa. Arvioiden mukaan muissa kuin perheoikeuden alaan kuuluvissa asioissa Rooma I- ja Rooma II -asetusten kodifiointia voitaisiin viedä pidemmälle siten, että ne korvattaisiin yhdellä säädöksellä. Perheoikeudellisten toimenpiteiden yhteydessä voidaan erityisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti soveltaa myös tiiviimpää yhteistyötä, jos yksimielisyyttä ei saavuteta (SEUT-sopimuksen 329 artiklan 2 kohta). Avioeroon sovellettavasta laista annettu Rooma II -asetus on ensimmäinen säädös, jossa on sovellettu tiiviimpää yhteistyötä. Siihen osallistuu tällä hetkellä kaikkiaan 15 jäsenvaltiota. Tiiviimmän yhteistyön etuna on, että siten voidaan saavuttaa jonkin tietyn välineen käyttöönottoa koskeva poliittinen tavoite. Haittapuolena taas on selkeästi se, että menettely johtaa kahden nopeuden Eurooppaan, mikä korostaa entisestään jäsenvaltioiden välisiä näkemyseroja. Pitkällä aikavälillä voidaan pyrkiä kattavampaan kansainvälisen yksityisoikeuden säännöstöön, kun ensin on poistettu nykyiset puutteet sekä kehitetty kansainvälisen yksityisoikeuden yleisiä käsitteitä unionin tasolla. 5