Valvontaa ja vastuuta ulkopuolisen työvoiman käyttöön tutkimus tilaajavastuulain toteutumisesta

Valvontaa ja vastuuta ulkopuolisen työvoiman käyttöön tutkimus tilaajavastuulain toteutumisesta Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 51/2009

anne alvesalo terhi hakamo Valvontaa ja vastuuta ulkopuolisen työvoiman käyttöön Tutkimus tilaajavastuulain toteutumisesta Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 51/2009

Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 51/2009 Arbets- och näringsministeriets publikationer Arbete och företagsamhet 51/2009 MEE Publications Employment and entrepreneurship 51/2009 Tekijät Författare Authors Anne Alvesalo ja Terhi Hakamo Julkaisuaika Publiceringstid Date Lokakuu 2009 Toimeksiantaja(t) Uppdragsgivare Commissioned by Työ- ja elinkeinoministeriö Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Toimielimen asettamispäivä Organets tillsättningsdatum Date of appointment Julkaisun nimi Titel Title Valvontaa ja vastuuta ulkopuolisen työvoiman käyttöön tutkimus tilaajavastuulain toteutumisesta Tiivistelmä Referat Abstract Laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä (1233/2006) eli ns. tilaajavastuulaki tuli voimaan 1.1.2007. Tämän tutkimuksen avulla on haettu vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin: Miten laki yleensä tunnetaan ja miten sitä noudatetaan sekä minkälaisia kokemuksia ja näkemyksiä työnantajilla (tilaajina ja sopimusosapuolina) ja valvontaviranomaisilla on laista ja sen vaikutuksista. Vastaajien arvioiden perusteella tietoisuus lain olemassaolosta on suhteellisen laajaa, mutta Suomesta löytyy myös täysin laista tietämättömiä yrityksiä. Lisäksi vajaa puolet (42 %) vastaajista arvioi lain sisällön tuntemuksen omalla toimialallaan olevan melko tai erittäin huonoa. Monet tulkintaongelmat vaivaavat niin tarkastajia kuin tilaajiakin. Tarkastus on ollut tärkeä lakia koskeva tiedonsaantikanava Yleisesti lakia pidettiin kyselyyn vastanneiden keskuudessa toimivana. Ainoastaan joka kymmenes vastaaja oli sitä mieltä, että laki tulisi lakkauttaa kokonaan, koska se ei palvele tarkoitustaan. Osa julkishallinnon vastaajista toi avokommenteissaan esille sen, että he pitävät tilaajavastuulakia turhana. Puolet vastaajista (48 %) koki lain aiheuttaneen tilaajayrityksille turhaa lisätyötä. Alle puolet vastaajista (39 %) koki, että laki on aiheuttanut alihankintaa ja vuokratyövoimaa tarjoaville yrityksille kustannuksia. Valvontaresurssien lisäämiseen ja työsuojelutarkastajien toimintaan suhtauduttiin kuitenkin myönteisesti. Tarkastajat saivat tarkastuksen kohteena olleilta vastaajilta keskimäärin hyviä kouluarvosanoja. Työnantajat uskovat lain parantavan yritysten toimintatapoja, edistävän tervettä kilpailua ja torjuvan harmaata taloutta yleisellä tasolla. Konkreettisten muutosten osalta oltiin epäileväisimpiä: niihin ei uskottu yhtä laajasti tai niitä ei osattu arvioida. Noin joka kolmas vastaaja tunnisti mahdollisuuden kiertää tilaajavastuulakia. Lain valvonnan tärkein tulos näyttää olevan tietoisuuden lisääminen ja tulkintaongelmien selventäminen, ei niinkään epärehellisesti toimivien yritysten paljastaminen. Tilaajayrityksistä vajaa puolet ilmoitti valvovansa vain harvoin tai ei koskaan vuokrausyritysten ja alihankkijoiden työntekijöiden työehtojen toteutumista. Alihankkijavastaajat uskoivat lain työehtosopimusten vähimmäisehtojen noudattamisen pikemminkin pysyvän ennallaan kuin parantuneen omalla toimialallaan lain säätämisen jälkeen. Kaikista vastaajista runsas neljännes uskoi työturvallisuuden, ja kolmannes työntekijöiden tasavertaisen kohtelun lisääntyneen. Alihankkijoiden keskuudessa lain arvioitiin vaikuttavan myönteisesti verojen tilittämisen ja eläkevakuutusten ottamiseen ja maksamiseen. Tilaajan selvitysvelvollisuuden noudattaminen on tutkimusajankohtana ollut osin puutteellista. Kyselyyn vastaajat uskoivat kuitenkin lain parantavan tilaajien toimintatapoja. Henkilöstön tiedonsaantioikeuden käyttäminen on ollut vähäistä: Puolet tilaajavastaajista ilmoitti, ettei henkilöstön edustaja ole koskaan pyytänyt näitä tietoja ja kolmanneksen mukaan tietoja on pyydetty vain harvoin tai joskus. Työ- ja elinkeinoministeriön yhdyshenkilö: Työelämä- ja markkinaosasto/raila Kangasperko, puh. 010 604 8935 ja Päivi Kantanen, puh. 010 604 8938 Asiasanat Nyckelord Key words tilaajan selvitysvelvollisuus, työsuojeluviranomaiset, harmaa talous ISSN 1797-3554 Kokonaissivumäärä Sidoantal Pages 136 ISBN 978-952-227-279-9 Kieli Språk Language Suomi, finska, finnish Hinta Pris Price 20 Julkaisija Utgivare Published by Työ- ja elinkeinoministeriö Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Kustantaja Förläggare Sold by Edita Publishing Oy / Ab / Ltd

Esipuhe Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja/työ ja yrittäjyys -sarjan 51. niteenä julkaistaan Anne Alvesalon ja Terhi Hakamon tutkimus Valvontaa ja vastuuta ulkopuolisen työvoiman käyttöön tutkimus tilaajavastuulain toteutumisesta. Tutkimus on tehty Työterveyslaitoksessa. Laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä (tilaajavastuulaki) tuli voimaan vuoden 2007 alusta. Lain tarkoituksena on torjua harmaasta taloudesta ja epäterveestä kilpailusta aiheutuvia haittavaikutuksia silloin, kun yritykset, valtio tai kunnat käyttävät työvoiman vuokrausta tai alihankintaa. Lain mukaan työn tilaajalla on velvollisuus selvittää sopimuspuolensa valmiuksia hoitaa lainmukaisia velvoitteita ennen sopimuksen tekemistä. Samalla pyritään varmistamaan, että alihankkijat ja työvoimaa vuokralle antavat yritykset noudattavat työnantajavelvoitteitaan. Julkaistavan tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lain vaikutuksia harmaan talouden torjunnassa sekä erityisesti siitä saatuja työnantajien ja lakia valvovan viranomaisen kokemuksia. Lisäksi selvittelyn kohteena on, miten laki on vaikuttanut vuokrausyritysten ja alihankkijoiden työntekijöiden lainmukaisten työehtojen toteutumiseen ja miten henkilöstön edustajat ovat käyttäneet tiedonsaantioikeuttaan. Tutkimuksen ohjausryhmässä ovat toimineet puheenjohtajana hallitusneuvos Raila Kangasperko työ- ja elinkeinoministeriöstä ja jäseninä hallitussihteeri Tapani Aaltela sosiaali- ja terveysministeriöstä, lakimies Juri Aaltonen Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry:stä, työmarkkinaneuvos Päivi Järviniemi työ- ja elinkeinoministeriöstä, vanhempi hallitussihteeri Päivi Kantanen työ- ja elinkeinoministeriöstä, ekonomisti Erkki Laukkanen Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry:stä, lakimies Jaana Meklin Akava ry:stä, johtava lakimies Juha Myllymäki Suomen Kuntaliitosta, lainopillinen asiamies Outi Tähtinen Suomen Yrittäjät ry:stä ja lainopillinen asiamies Markus Äimälä Elinkeinoelämän keskusliitto EK:sta. Helsingissä elokuussa 2009 Raila Kangasperko Hallitusneuvos

Sisällys Esipuhe... 5 Sisältö... 7 1 Johdanto... 9 1.1. Tutkimuksen lähtökohdat... 9 1.2 Tilaajavastuulain tavoitteenasettelu... 12 1.3 Lain sisältö: laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ulkopuolista työvoimaa käy-tettäessä... 14 1.4. Lakiin liittyvät muutokset... 20 1.5. Tilaajavastuulaista tiedottaminen... 22 2 Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus... 24 2.1 Tutkimuksen tavoitteet... 24 2.3 Tutkimuksen aineistot ja menetelmät... 26 Kysely työnantajille... 26 Tilaajavastuutarkastajien haastattelut... 32 Muut aineistot... 32 3 Tulokset... 34 3.1 Tilaajavastuulaki - tunteminen, soveltaminen, toimivuus... 34 Tilaajavastuulain tunteminen... 34 Selvitysvelvollisuuden noudattaminen... 39 Tilaajavastuulain ja sen edellyttäminen velvoitteiden toimivuus... 41 Lain ymmärrettävyys, soveltaminen ja tulkintaongelmat. 44 3.2 Tilaajavastuulain valvonta... 52 Tilaajavastuutarkastus käytännössä... 53 Näkemykset valvonnasta ja laiminlyöntimaksusta... 55 Asiakkaiden arviot tilaajavastuutarkastajien toiminnasta... 60 Valvonnan haasteet ja kehittämistarpeet tarkastajien näkökulmasta... 63 Viranomaisyhteistyö... 66 3.3 Kokemukset ja näkemykset tilaajavastuulain toteutumisesta ja sen vaikutuksista... 68 Vaikutukset tasavertaiseen kilpailuun ja harmaan talouden torjuntaan... 68 Lain vaikutukset alihankkijoiden ja vuokratyövoimaa välittäviin yrityksiin... 74 Vaikutukset työturvallisuuteen ja työntekijöiden yhdenvertaiseen kohteluun... 79

Tilaajavastuulain aiheuttamat lisätyöt ja kustannukset yrityksille... 80 Henkilöstön edustajan tiedonsaantioikeus... 84 Ulkomaiset sopimuskumppanit ja tilaajavastuu... 89 4 Yhteenveto ja kehittämisehdotuksia... 92 4.1. Tilaajavastuulain tunteminen... 92 4.2. Lain toimivuus ja noudattaminen... 94 4.3 Lain valvonta ja soveltaminen... 95 4.4. Tilaajavastuulaki, tasavertainen kilpailu ja harmaa talous... 99 4.5. Lain aiheuttamat haitat yrityksille... 101 Lähteet... 103 Liite 1 Liitetaulukot ja -kuviot... 104 Liite 2 Kyselylomake ja suorat jakaumat... 117 Liite 3 Tilaajavastuutarkastajien teemahaastattelun runko... 128 Liite 4 Laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä... 130

1 Johdanto 1.1 Tutkimuksen lähtökohdat Useat toiminnalliset ja rakenteelliset muutokset koettelevat tämän päivän työpaikkoja ja työnteon sopimussuhteet ovat monimuotoistuneet. Organisaatioissa vallitsee pyrkimys työvoiman käytön mahdollisimman suureen joustavuuteen (Viitala 2007, 185; Nätti ym. 2005). Työn tekemisen ja teettämisen verkostot ovat muuttuneet monimutkaisiksi, ja niin sanotut epätyypilliset työsuhteet ovat lisääntyneet. Tehokkuutta ja joustavuutta haetaan erityisesti toimintoja ja työvoimaa ulkoistamalla. Työtä tehdään yhä useammin sopimuksilla, joita ei joko pidetä työsopimuksina tai sellaisiksi tunnisteta. Työntekijän ja työnantajan suhde on yhä enemmän kaupallinen suhde kahden eri yrityksen välillä (Vähämäki 2007, 257). Työvoiman käyttötavan valinta kuuluu työnantajan päätösvallan piiriin. Kun työnantajalle tulee lisätyövoiman tarve, hän voi päättää, teettääkö työn omilla työntekijöillä, vuokratyövoimalla vai alihankintana toisella yrittäjällä. Alihankinta ja aliurakointi perustuvat kahden itsenäisen yrittäjän väliseen kauppa-, hankinta-, urakka-, toimeksianto- tms. sopimukseen. Alihankkija ja aliurakoitsija vastaavat kaikkien työsuhteeseen liittyvien velvoitteiden täyttämisestä suhteessa työntekijöihinsä. Työvoiman vuokrauksessa vuokrayritys sitoutuu korvausta vastaan siirtämään työntekijänsä sopijakumppaninsa käytettäväksi. Käyttäjäyritys johtaa ja valvoo vuokratyöntekijöiden työntekoa. (Työministeriö 2007, 9-10.) Alihankinta ja vuokratyövoiman käyttö ovat lisääntyneet suhteellisen voimakkaasti (HE 114/2006). Työministeriön (2007) tilastojen mukaan Suomessa vuokrattujen henkilöiden määrä kasvoi vuodesta 1999 yli kolminkertaiseksi vuoteen 2006, jolloin heitä oli 101 100. Työnvälityksen ja henkilöstön hankinnan toimialan liikevaihto kasvoi 85 prosenttia vuodesta 2000 vuoteen 2004. Kasvu on ollut 2000-luvulla voimakkaampaa kuin millään muulla palveluiden toimialalla (Tilastokeskus 2006). Elinkeinoelämän keskusliiton jäsenyrityksistä joka viidennellä oli lokakuussa 2006 vuokratyövoimaa (Elinkeinoelämän keskusliitto 2006). Ulkopuolisen työvoiman asemaa on pohdittu useissa työryhmissä, ja joitain erityissäännöksiä on astunut voimaan (Työsopimuslaki 1:7.3, 2:9, 2:10, Laki lähetetyistä työntekijöistä). Vuonna 2007 voimaan tuli Laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä (1233/2006) eli ns. tilaajavastuulaki.1 Tilaajavastuuta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 114/2006) lain keskeiseksi tavoitteeksi määriteltiin yritysten tasavertaisen kilpailutilanteen turvaaminen alihankintaa ja vuokratyövoiman käyttöä koskevissa tilanteissa. Lakimuutoksella haluttiin myös torjua epäterveen kilpailun haittavaikutuksia ja harmaata talo- 1 Tässä tutkimuksesssa käytetään laista termiä tilaajavastuulaki 9

utta. Lisäksi lain arvioitiin vaikuttavan siihen, että alihankkijoiden ja vuorausyritysten työntekijöiden työnantajat noudattaisivat paremmin työnantajavelvoitteitaan. Tilaajan vastuuta koskevan lainsäädännön koskevat tavoitteet voidaan paikantaa osaksi niin sanottua joustoturvaa (flexicurity). Tämä politiikkastrategia pyrkii edistämään työmarkkinoiden, työn organisoinnin ja työsuhteiden joustavuutta esimerkiksi ulkopuolisen työvoiman käyttöä sekä samalla lisäämään erityisesti heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien työsuhteisiin liittyvää sosiaalista turvaa (ks. esim. Sinko 2007, 7). Tilaajavastuulaki velvoittaa tilaajan toimimaan selvittämään sopimuskumppaninsa taustoja ja tätä kautta laki saattaa parantaa epätyypillisessä työsuhteessa olevien työntekijöiden asemaa. Työmarkkinajärjestöt ovat tehneet jo ennen tilaajavastuulain voimaantuloa sopimuksia vuokratyövoiman ja alihankinnan käytöstä. Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n välisessä yleissopimuksessa on määräyksiä ulkopuolisen työvoiman käytöstä. Yleissopimuksen mukaan alihankintaa tai työvoiman vuokrausta koskeviin sopimuksiin otetaan ehto, jossa alihankkija tai työvoimaa vuokraava yritys sitoutuu noudattamaan alansa yleistä työehtosopimusta sekä työ- ja sosiaalilainsäädäntöä. Yleissopimuksen lisäksi rakennusalalla on käytössä rakennusurakan yleiset sopimusehdot ja sopimusperusteisia suosituksia menettelytavoista, joita suositetaan noudatettaviksi alihankintasopimusten ja vuokratyötä koskevien sopimusten solmimisessa. Joissakin työnantaja- ja ammattiliittojen välisissä työehtosopimuskissa on myös ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevia määräyksiä. (HE 114/2006.) Harmaan talouden torjuntaan on joissakin EU-maissa ja ETA-maissa pyritty kehittämään monia järjestelmiä. EU:n jäsenvaltioista Saksa, Itävalta, Espanja, Hollanti ja Portugali soveltavat niin sanottua tilaajan vastuuta. Tosin maiden järjestelmät eroavat toisistaan. Tilaajavastuu tarkoittaa yleensä sitä, että työn tilaaja tai pääurakoitsija vastaa yhdessä aliurakoitsijan tai vuokratyöntekijän työnantajan kanssa viimemainittujen lainmukaisista työnantajavelvoitteista kuten verojen ja sosiaaliturvamaksujen suorittamisesta. Joissakin tapauksissa työntekijällä on mahdollisuus suoraan esittää vaatimus pääurakoitsijalle kuten Saksassa, Espanjassa, Italiassa ja Hollannissa. Itävallassa pääurakoitsijalla on toissijainen vastuu hyvityksestä, minkä vuoksi työntekijän on vaadittava hyvitystä ensin todelliselta työnantajalta. Espanjassa ja Portugalissa on erityissäännöksiä vuokratyöstä ja siihen liittyvästä yhteisvastuusta varsinaisen työnantajan ja käyttäjäyrityksen kanssa. (HE 114/2006.) Hollannissa on vuodesta 1982 ollut voimassa niin sanottu ketjuvastuu, joka tarkoittaa solidaarista vastuuta ketjussa alempana olevien yritysten velvoitteesta tilittää asianomaisille tahoille työntekijöittensä verot ja sosiaaliturvamaksut. Saksassa tuli voimaan vuoden 2002 alussa laki, jolla pyritään torjumaan laitonta toimintaa rakennusalalla. Kaikki Saksassa rakennustoimintaa harjoittavat yritykset sekä saksalaiset että ulkomaiset ja julkisoikeudelliset yhteisöt ovat velvollisia perimään toiselle yritykselle maksetusta rakentamiseen liittyvästä suorituksesta 15 prosentin 10

suuruisen veronpidätyksen, jos samalle saajalle maksetut suoritukset ylittävät 5 000 euroa vuodessa. Iso-Britanniassa on rakennusalalla toimivilla yrityksillä velvollisuus tehdä aliurakoitsijoille maksettavista suorituksista verovähennys. Vuonna 2000 vähennyksen määrä oli 18 prosenttia maksusta, josta oli vähennetty arvonlisävero, koulutusvero ja materiaalikustannukset. Tilaaja on velvollinen valvomaan mahdollisuuksiensa mukaan sitä, että aliurakoitsija ei yliarvioi materiaalikustannuksia. (HE 114/2006.) Ruotsissa otettiin heinäkuussa 2007 käyttöön käännetty arvonlisäverojärjestelmällä. Siinä aliurakat kulkevat ketjussa verottomina, jolloin pääurakoitsija saa aliurakkatyöt halvemmalla ja hoitaa arvonlisäveron maksun. Menettelyllä pyritään estämään tilanteita, joissa pääurakoitsija vähentää sellaista arvonlisäveroa, jota kukaan ei ole ketjun häntäpäässä maksanut. Suomessa ei päädytty malliin, jossa tilaajalle olisi asetettu pidemmälle meneviä vaatimuksia, kuten vastuuta alihankintaketjussa alempana olevien verojen suorittamisesta silloin kun sopimuspuoli ei niitä maksa. Suomalaisessa tilaajavastuussa työn tilaajalla, yrityksellä tai julkisoikeudellisella yhteisöllä, on velvollisuus selvittää, että sen sopimuskumppanit täyttävät tietyt lakisääteiset velvoitteensa. Mikäli tilaaja laiminlyö selvitysvelvollisuutensa, seurauksena on laiminlyöntimaksu. Uudenmaan työsuojelupiiri vastaa tilaajavastuulain valvonnasta koko maassa. Eduskunta hyväksyi vuoden 2007 talousarvioon 700 000 euron määrärahan valvontaan palkattavaa lisähenkilöstöä varten. Lakia valvovat tarkastajat (12 kpl) on sijoitettu Helsinkiin, Turkuun, Tampereelle ja Kemiin. Vuonna 2007 tilaajavastuutarkastuksia tehtiin koko Suomessa yhteensä 400 ja seuraavana vuonna 985. Tilaajavastuulaki on laajentanut työsuojelupiirien tehtäviä, koska piirit valvovat lakia. Tilaajavastuutarkastuksilla valvotaan, onko tilaaja hankkinut ennen sopimuksen tekoa työvoiman vuokraajayrityksiä ja alihankkijoita koskevat seuraavat selvitykset: selvitys merkinnästä ennakkoperintärekisteriin, työnantajarekisteriin ja arvonlisäverovelvollisten rekisteriin; kaupparekisteriote; todistus verojen maksamisesta, verovelkatodistus tai selvitys siitä, että verovelkaa koskeva maksusuunnitelma on tehty; todistus eläkevakuutuksen ottamisesta ja eläkevakuutusmaksujen suorittamisesta tai selvitys siitä, että erääntyneitä eläkevakuutusmaksuja koskeva maksusopimus on tehty; selvitys työhön sovellettavasta työehtosopimuksesta tai keskeisistä työehdoista. Vuonna 2007 tilaajavastuutiimi toteutti yhteensä 400 tarkastusta, joissa tarkastettiin 1 611 sopimusta. Kaikista tehdyistä tarkastuksista 65 prosentissa havaittiin joitakin puutteita selvitysvelvollisuuden noudattamisessa. Puutteeksi tilastoitiin tilanteet, joissa selvityksiä ei ollut hankittu ollenkaan, niitä oli hankittu sopimuksen tekemisen jälkeen tai ne olivat yli kolme kuukautta vanhoja. Toimintaohjeita annettiin 431 ja laiminlyöntimaksuja 47 kappaletta. (Uudenmaan työsuojelupiiri 2008a, 2008b.) 11

Vuonna 2008 tilaajavastuutarkastuksia tehtiin koko Suomessa yhteensä 985. Tarkastuksia tehtiin rakennusalalle, metalliteollisuuteen, julkishallintoon, logistiikkaalalle, majoitus- ja ravitsemisalalle, elintarviketeollisuuteen, siivous- ja kiinteistönhoitoalalle ja kaupan alalle. Noin 40 prosenttia kaikista tarkastuksista tehtiin rakennusalalle. Kaikista tehdyistä tarkastuksista 60 prosentissa havaittiin joitakin puutteita selvitysvelvollisuuden noudattamisessa. Vuonna 2008 tehdyillä tarkastuksilla käytiin läpi 3 710 sopimusta, joista noin puolet rajautui selvitysvelvollisuuden ulkopuolelle. Selvitysvelvollisuuden piiriin kuuluneissa sopimuksissa olleet puutteet jakautuivat siten, että eniten puutteita oli selvityksessä työhön sovellettavasta työehtosopimuksesta ja kaupparekisteriotteessa. Noin puolessa tarkastetuista sopimuksista oli puutteita näissä kahdessa selvityksessä. Noin joka kolmannessa tarkastetussa sopimuksessa oli puutteita eläkevakuutuksen ja verojen maksamista koskevissa selvityksissä. Tilaajavastuulain mukaisen selvitysvelvollisuuden laiminlyönneistä lähetettiin vuonna 2008 yhteensä 150 kuulemiskirjettä ja 30.1.2009 mennessä kuulemisista 65 johti 94 laiminlyöntimaksun määräämiseen. Laiminlyöntimaksujen yhteismäärä oli noin 350 000 euroa. Yleisimmät laiminlyöntimaksuun johtaneet puutteet koskivat verojen maksamista, eläkevakuuttamista ja työehtosopimusta koskevia selvityksiä. Eniten laiminlyöntimaksuja on määrätty rakennusalalle ja metalliteollisuuteen. 1.2 Tilaajavastuulain tavoitteenasettelu Tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annettua lakia (1233/2006, tilaajavastuulaki) sovelletaan tilanteissa, joissa käytetään työvoiman vuokrausta ja alihankintaa. Lain mukaan työn tilaajalla on velvollisuus selvittää sopimuskumppaninsa valmiudet hoitaa lainmukaiset velvoitteet. Samalla varmistetaan, että alihankkijat ja työvoimaa vuokralle antavat yritykset noudattavat työnantajavelvoitteita. Asetut velvoitteet tähtäävät siten myös alihankkijoiden ja vuokrattujen työntekijöiden työsuhteen vähimmäisehtojen toteutumiseen. Laki tuli voimaan 1.1.2007. Tilaajavastuulakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 114/2006) lain keskeiseksi tavoitteeksi määriteltiin yritysten tasavertaisen kilpailutilanteen turvaaminen alihankintaa ja vuokratyövoiman käyttöä koskevissa tilanteissa. Esityksen mukaan lain taloudelliset vaikutukset näkyisivät lähinnä siinä, että lain käytäntöjen vakiintuessa alihankintaa ja vuokratyövoiman välitystä harjoittavat yritykset rekisteröityisivät asianomaisiin rekistereihin paremmin ja pitäisivät myös rekisterinsä ajantasaisina. Vaikka lailla ei olisi vaikutuksia talousrikollisuuden kovaan ytimeen, toimisi se esityksen mukaan ennaltaehkäisevästi nimenomaan harmaan talouden ja lainmukaisen toiminnan rajamaastossa toimiville yrityksille, koska se poistaisi markkinoilta epäterveellä tavalla kilpailevia yrityksiä. Tilaajavastuulain taloudelliset vaikutukset heijastuisivat myös jossain määrin työllisyyteen, koska pimeää 12

alihankinta- tai vuokratyövoimaa käyttäviä tilaajayrityksiä karsiutuisi markkinoilta. (HE 114/2006, 15 16. ks. myös Kangasperko 2007) Lain vaikutukset viranomaisten toimintaan näkyisivät hallituksen esityksen mukaan erityisesti työsuojelupiirien työsuojelutoimistoissa. Niiden tehtävien ennakoitiin laajenevan huomattavasti, koska ne valvovat lakia ja ne vastaavat myös selvitysvelvollisuuden laiminlyöntitapauksissa seuraamusjärjestelmän toteutumisesta määräämillään päätöksillä. Esityksessä todetaan, että lain tarkoitus torjua harmaata taloutta ja osaltaan varmistaa työnantajavelvoitteiden toteutuminen yritysten käyttäessä ulkopuolista työvoimaa voi toteutua vain turvaamalla työsuojelupiirien riittävät resurssit tähän valvontatyöhön. Työsuojeluviranomaisten toiminnan, osana harmaan talouden torjuntaa, ajateltiin vaikuttavan myös siihen, että esimerkiksi poliisi voi keskittyä entistä paremmin laajempien ja monimutkaisen talousrikosten tutkintaan. Verotodistusten ja eläkemaksujen koskevien todistusten antamisesta ennakoitiin aiheutuvan myös verohallinnolle ja eläkelaitoksille jossain määrin lisätehtäviä. (HE 114/2006, 16. ks. myös Kangasperko 2007) Hallituksen esityksen mukaan lain vaikutukset yhteiskunnan kannalta ilmenevät selkeänä viestinä siitä, että elinkeinoelämä ei voi välillisesti hyötyä harmaasta taloudesta ilman minkäänlaista omaa vastuuta. Tilaajan selvitysvelvollisuudella uskottiin olevan nimenomaan ennaltaehkäisevä vaikutus, koska se velvoittaisi tilaajayrityksen seuraamuksen uhalla tarkistamaan sopimuskumppaninsa luotettavuutta muun muassa työnantajavelvoitteiden hoitamisessa. Laki ajateltiin tukevan myös verohallinnon verojen perimistä koskevaa toimintaa ja turvaavan nykyistä paremmin työntekijöiden tasavertaisuuden ja sovittujen työehtojen noudattamisen. Koska tilaajan selvitysvelvollisuus ulottuisi myös ulkomaisten alihankkijoiden ja vuokratyövoimaa välittävien yritysten taustojen selvittämiseen, uskottiin sen vaikuttavan siihen, että enenevässä määrin kotimaiset ja ulkomaiset yritykset ja niiden työntekijät olisivat aikaisempaa tasavertaisemmassa asemassa. Lain ennakoitiin vaikuttavan myös siihen, että alihankkijoiden ja vuorausyritysten työntekijöiden työnantajat noudattavat paremmin työnantajavelvoitteitaan. Työvoiman vuokrausta välittävien ja alihankintaa suorittavien yritysten valvonnan uskottiin myös tehostuvan, koska sekä työsuojeluviranomaiset että tilaajayritysten henkilöstön edustajat valvovat näitä yrityksiä. Lisäksi hallituksen esityksessä ennakoitiin, että ilmapiiri ja yhteistyö työpaikoilla voi parantua ja työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu lisääntyä. (HE 114/2006, 16 17, ks. myös Kangasperko 2007) Hallituksen esityksen mukaan tilaajavastuulailla on yrityksille kahdensuuntaisia vaikutuksia. Toisaalta se tavoitteensa mukaan torjuisi epäterveestä kilpailusta aiheutuvia haittavaikutuksia säännöksiä noudattavien yritysten toimintaedellytyksiin. Sen ennakoitiin poistavan niitä vääristymiä, joita syntyy, kun samoilla markkinoilla toimijoista osa hakee kilpailuetua jättämällä hoitamatta lakisääteiset työnantajavelvoitteensa. Toisaalta lain ajateltiin aiheuttavan tilaajayrityksille jonkin verran lisätyötä, kun ne joutuvat alihankintaa ja vuokratyövoiman käyttöä koskevien sopimusten laatimisvaiheessa selvittämään sopimuskumppaninsa valmiuksia 13

hoitaa lainmukaisia velvoitteitaan. Laissa on hallituksen esityksen mukaan kuitenkin pyritty välttämään asettamasta kohtuuttomia velvoitteita rehellisesti toimiville yrittäjille ja yrityksille. Alihankintaa ja vuokratyövoimaa tarjoaville yrityksille on esityksessä ennakoitu aiheutuvan selvitysvelvollisuudesta myös jonkin verran kustannuksia, koska osa selvitysvelvollisuuden piiriin kuuluvista asiakirjoista on maksullisia. Ehdotuksella ajateltiin olevan myös yhteys eduskunnalle annettuun hallituksen esitykseen laiksi julkisista hankinnoista (HE 50/2006 vp, HE 114/2006, 17, ks. myös Kangasperko 2007) 1.3 Lain sisältö: Laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä Alla oleva kuvaus on suoraa lainausta työ- ja elinkeinoministeriön tilaajavastuulakia koskevasta esitteestä. (http://www.tem.fi/files/20423/tilaajavastuu8.019steksti. pdf). Itse lakiteksti löytyy liitteestä 4. Mikä tai kuka on tilaaja. Tilaajavastuulaissa tarkoitettu tilaaja käyttää vuokrattuja työntekijöitä tai alihankintasopimukseen perustuvaa työvoimaa. Tilaajalla tarkoitetaan kaikkia elinkeinonharjoittajia, jotka ovat velvollisia tekemään kaupparekisterilaissa tarkoitetun perusilmoituksen elinkeinotoimintansa aloittamisesta. Tällaisia ovat mm. avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö, asunto-osakeyhtiö, keskinäinen vakuutusyhtiö, osuuskunta, säästöpankki, valtion liikelaitos, aatteellinen yhdistys ja säätiö sekä yksityinen elinkeinonharjoittaja, jolla on elinkeinotoiminnan harjoittamista varten pysyvä toimipaikka tai palveluksessa vähintään yksi työntekijä. Tilaajana voi olla myös ulkomainen säätiö tai yhteisö, joka perustaa Suomeen sivuliikkeen tai eurooppayhtiö. Valtio, kunta, kuntayhtymä, seurakunta ja muut julkisoikeudelliset yhteisöt ovat myös tilaajia. Tilaaja voi olla ulkomainen vastaava yritys toimiessaan Suomessa. Maatalouden ja kalastuksen elinkeinonharjoittajat eivät pääsääntöisesti ole tässä laissa tarkoitettuja tilaajia, kuten eivät myöskään kotitaloudet. Milloin lakia sovelletaan. Lakia sovelletaan Suomessa tehtävään työhön. Lisäksi sitä sovelletaan Suomen lipun alla olevassa aluksessa tehtävään työhön silloinkin, kun alus ei ole Suomen aluevesillä, jos työntekijä seuraa alusta. Lakia sovelletaan tilaajaan, joka käyttää vuokratyöntekijöitä. Vuokratulla työntekijällä tarkoitettaan työntekijää, joka on tehnyt työsopimuksen sellaisen työnantajan kanssa, joka on siirtänyt työntekijän tämän suostumuksen mukaisesti toisen työnantajan käyttöön. Vuokratyöntekijän työnantaja voi toimia joko Suomessa tai ulkomailla. Lakia sovelletaan tilaajaan tietyissä alihankintasopimukseen perustuvissa työtilanteissa edellyttäen, että Tilaajalla ja tämän sopimuspuolella on alihankintasopimus sovitusta työn tuloksesta vastiketta vastaan. 14

Tilaajalle työskentelee alihankintasopimuksen tehneen sopijapuolen palveluk- sessa olevia työntekijöitä. Vaikka tilaajan ei tarvitse olla työnantaja, niin hänen kanssaan alihankintasopimuksen tehneeltä toiselta sopijapuolelta edellytetään, että tämä on työnantaja. Työtä tehdään tilaajan työtiloissa tai työkohteessa. Tilaajan työtiloissa työskentelee normaalisti myös tilaajan omia työntekijöitä. Sellainen alihankintatyö, jolla tuotetaan alihankintasopimuksen tehneen työnantajan omissa tiloissa erillisiä osia tai materiaaleja taikka ohjelmia tilaajan tiloissa edelleen koottavaksi tai jalostettavaksi, ei kuulu lain soveltamisen piiriin. Tilaajan työkohde voi kuitenkin sijaita muuallakin kuin hänen tiloissaan. Tällaisia työkohteita on rakentamisessa, liikenne- ja kuljetusaloilla sekä sellaisissa palveluissa, joita tuotetaan palvelujen ostajan tai käyttäjän tiloissa. Alihankintasopimuksen perusteella suoritettavat työtehtävät liittyvät tilaajan toiminnassa tavanomaisesti suoritettaviin työtehtäviin. Tämän vuoksi lain soveltamisen ulkopuolelle jäävät sellaiset tehtävät, kuten asianajo-, koulutus-, mainostoimisto- ja pitopalvelujen alihankinta, elleivät yritykset itse toimi näillä aloilla. Työpaikkaruokailu-, työterveyshuolto- ja vartiointipalvelut eivät myöskään yleensä liity niiden tilaajien omaan toimialaan. Sen sijaan siivoustehtävien sekä yleensä myös laitteiden ja tilojen huolto- ja kunnossapitotehtävien voidaan katsoa liittyvän tilaajayrityksessä tavanomaisesti suoritettaviin tehtäviin. Lain soveltamisen piiriin kuuluu kuitenkin kaikki rakentaminen, vaikka se ei liity tilaajan toimintaan, koska rakennuttajina toimivat usein myös sellaiset tilaajat, joiden tavanomaisiin tehtäviin ei kuulu rakennustoiminta. Rakentaminen kattaa talonrakentamisen lisäksi muun muassa huolto-, korjaus- sekä maa- ja vesirakentamisen. Rakentamisessa lakia sovelletaan myös työsuorituksen sisältämän kokonaisuuden tilaajana toimiviin kaikkiin tilaajiin riippumatta siitä, onko tilaaja työnantaja vai ei. Pienehköt alihankintasopimukset ja vuokratyön käyttöä koskevat sopimukset on suljettu lain soveltamisen ulkopuolelle säätämällä raja-arvot. Lakia ei sovelleta, jos: Työntekijän tai työntekijöiden vuokratyö kestää yhteensä enintään 10 työpäivää. Alihankintasopimuksen vastikkeen arvo on ilman arvonlisäveroa alle 7 500 euroa. Selvitysvelvollisuutta ei voi kiertää pilkkomalla sopimuksia raja-arvot alittaviin osiin. Raja-arvoja laskettaessa työn katsotaan jatkuneen yhdenjaksoisesti, jos tilaajalle tehty työ tai työtulos muodostuu peräkkäisistä, keskeytymättöminä tai vain lyhytaikaisin keskeytyksin jatkuvista määräaikaisista sopimuksista. Tilaajan selvitysvelvollisuuden sisältö. Tilaajan selvitysvelvollisuuden sisältöä koskeva säännös on yksi lain keskeisimpiä, koska selvitysten tarkoituksena on antaa tilaajalle mahdollisimman oikeat tiedot siitä, onko sopijapuoli luotettava ja onko sen tarkoitus toimia lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Tilaajan on hankittava laissa 15

säädetyt tiedot ennen sopimuksen tekemistä ja vuokratyöntekijän työnantajalla ja alihankintasopimuksen toisella sopimuspuolella on velvollisuus antaa ne tilaajalle. Jos tilaaja hankkii tiedot vasta myöhemmin, katsotaan selvitysvelvollisuus laiminlyödyksi, ellei sopimuksessa ole purkavaa ehtoa siltä varalta, että tilaaja ei olisi tietojen perusteella tehnyt sopimusta. Tiedot ja selvitykset voidaan antaa myös kopioina tai tilaaja voi ottaa niistä kopiot. Selvitysvelvollisuus koskee Sitä, onko yritys merkitty ennakkoperintälain mukaiseen ennakkoperintärekisteriin, työnantajarekisteriin ja arvonlisäverolain mukaiseen arvonlisävelvollisten rekisteriin. Kaupparekisteriotetta, josta selviää yrityksen rekisteriin merkitsemisaika, toimiala, hallitus, muu johto, nimenkirjoittajat, tilintarkastajat, vastuuhenkilöiden henkilötiedot sekä onko viimeisimmät tilinpäätösasiakirjat toimitettu lainmukaisesti rekisteriviranomaiselle. Todistusta verojen maksamisesta tai verovelkatodistusta tai selvitystä siitä, että verovelkaa koskeva maksusuunnitelma on tehty. Verohallinto antaa todistuksen vain yritykselle itselleen, minkä vuoksi sitä on pyydettävä aina alihankintasopimuksen toiselta osapuolelta tai vuokratyöntekijän työnantajalta. Jotta verovelkatodistuksen tiedot eivät johtaisi sopijapuolen epäasialliseen syrjintään, sopimuspuoli voi antaa tilaajalle vain selvityksen siitä, että sopimus maksujärjestelyistä on tehty. Näin ollen pelkkä verovelka ei johda yritystä entistä ahtaammalle, vaan maksusuunnitelman noudattaminen on osoitus yrityksen tarkoituksesta pyrkiä toimimaan lakien mukaisesti Todistuksia eläkevakuutusten ottamisesta ja eläkevakuutusmaksujen suorittamisesta tai selvitys siitä, että erääntyneitä eläkemaksuja koskeva maksusopimus on tehty. Eläkelaitokset antavat asiakkaalleen tässä kohdassa tarkoitettuja todistuksia. Työntekijöiden kannalta työeläkemaksujen hoitaminen on keskeinen osoitus työnantajan kyvystä ja tahdosta hoitaa työhön liittyvät velvoitteensa kuten sosiaaliturvamaksut. Tässäkin kohdassa otetaan huomioon yrityksen maksuhäiriötilanne. Jos yrityksellä on tarkoitus hoitaa maksut, hän voi osoittaa tarkoituksensa sillä, että on tehnyt maksusopimuksen, jota myös noudattaa Selvitystä työhön sovellettavasta työehtosopimuksesta tai keskeisistä työehdoista. Sovellettava työehtosopimus voi olla joko työnantajaa sitova työehtosopimus tai yleissitova työehtosopimus tai sellainen muu työehtosopimus, jota työnantaja käytännössä soveltaa. Selvitys keskeisistä työehdoista kattaa esimerkiksi työntekijän pääasialliset työtehtävät, palkanmaksukauden, säännöllisen työajan, vuosiloman määräytymisen ja irtisanomisajan. Palkkatietojen osalta riittää selvitys siitä, miten palkka ja sen osat määräytyvät. Tarkoituksena ei ole, että henkilökohtaiset palkkatiedot kävisivät ilmi tilaajalle. Ulkomaisen sopimuspuolen on annettava tilaajalle edellä tarkoitettuja selvityksiä ja todistuksia vastaavat tiedot tilaajalle ymmärrettävällä tavalla. Selvitysvelvollisuus 16

on ulkomaiden lainsäädäntö huomioon ottaen yhtä laaja kuin Suomessa toimivalla yrityksellä. Tällaisia tietoja ovat ensisijaisesti yrityksen sijoittautumismaan lainsäädännön mukainen rekisteriote tai esimerkiksi valaehtoinen ilmoitus tai todistus elinkeinon harjoittamisesta. Jos ulkomaisen yrityksen sijaintivaltiossa ei ole saatavissa esimerkiksi verovelkatodistukseen verrattavia luotettavia tietoja tai jos yrityksellä ei ole velvollisuutta eläkevakuuttaa työntekijäänsä, niin yrityksen olisi annettava tästä tilaajalle luotettava selvitys. Vastaavasti ulkomaisen yrityksen sosiaaliturvan hoitoon liittyvät tiedot tulee esittää jollakin yleisesti hyväksytyllä tavalla, kuten selvitys yrityksen ottamista vakuutuksista. Ellei ulkomainen sopijaosapuoli voi toimittaa edellä tarkoitettuja selvityksiä, koska niitä ei ole, tilaajalla on oikeus hyväksyä ja sopimuspuolella on oikeus toimittaa selvitys jollakin muulla tavalla, jota voidaan yleisen ymmärryksen mukaan pitää riittävänä. Jos kyse on EU:n tai ETA:n jäsenvaltiosta, selvitysvelvollisuus voidaan toteuttaa pyytämällä ulkomaiselta työvoimaa vuokraavalta työnantajalta E 101-todistus. Tilaajalla on oikeus hyväksyä myös muu kuin viranomaisen antama selvitys, jos sen on antanut yleisesti luotettavana pidetty muu arvioija tai tietojen ylläpitäjä. Tällaisia ovat esimerkiksi eportti internetpalvelu ja Suomen Asiakastieto Oy sekä Rakentamisen Laatu RALA ry. rakennusalan yrityksistä. Tilaajan ei kuitenkaan tarvitse pyytää selvityksiä ja tietoja, jos hänellä on perusteltu syy luottaa siihen, että sopimuspuoli täyttää lakisääteiset velvoitteensa. Selvityksiä ei tarvitse pyytää luottamuksen perustuessa siihen, että Sopimuspuoli on valtio, kunta, kuntayhtymä, seurakunta, seurakuntayhtymä, Kansaneläkelaitos tai Suomen Pankki. Sopimuspuoli on osakeyhtiölaissa tarkoitettu julkinen osakeyhtiö (Oyj), valtion liikelaitos, kunnan kokonaan omistama yksityisoikeudellinen yhtiö taikka vastaava ulkomainen yhteisö tai yritys Sopimuspuolen toiminta on vakiintunut. Ensisijaisena edellytyksenä tässäkin tapauksessa on, että tilaajalla on perusteltu syy luottaa sopimuspuoleensa. Luottamusta lisäävänä seikkana pidetään toiminnan vakiintuneisuutta silloin, kun yritys on tosiasiallisesti harjoittanut liiketoimintaa vähintään kolme vuotta. Tilaajan ja sopimuspuolen sopimussuhdetta voidaan pitää vakiintuneena Aikaisemmat kokemukset osapuolten välisestä sopimustoiminnasta lisäävät luottamusta. Tilaajan ja sopimuspuolen vakiintuneilta sopimussuhteilta ei edellytetä aivan yhtä pitkää kestoa kuin toiminnan vakiintuneisuudelta, koska sopimussuhteen aikana on helpompi todeta, että toinen osapuoli huolehtii velvoitteistaan. Sopimussuhdetta voidaan pitää vakiintuneena jo noin kahden vuoden jälkeen, jos sanottuna aikana on myös käytännössä tehty tilaajan ja sopimuspuolen välillä sopimuksia. Muu vastaava syy. Tällöinkin lain soveltamisen yleisten kriteerien tulee täyttyä ja vastaavaa syytä on tulkittava suppeasti. Muu vastaava syy voi olla esimerkiksi 17

yrityksen koko, jos sillä perusteella sopimuskumppanin julkinen luotettavuus voitaisiin rinnastaa edellä mainittuihin yrityksiin. Jos tilaajan ja sopimuspuolten välillä on tehty yli 12 kuukautta voimassa oleva sopimus, on sopimuspuolen annettava tilaajalle myös sopimussuhteen aikana 12 kuukauden välein todistukset veroista ja eläkevakuutuksista. Koska sopimuksissa ei yleensä ole purkavia ehtoja sen varalta, että toinen sopimuspuoli ei esimerkiksi ole enää viranomaisrekisterikelpoinen tai että se on jättänyt työnantajamaksut suorittamatta, tämän säännöksen noudattamatta jättämiseen ei liity selvitysvelvollisuuden laiminlyönnistä aiheutuvaa seuraamusta. Jotta tiedot kuvaavat mahdollisimman hyvin yrityksen nykytilaa, tiedot eivät saa olla kolmea kuukautta vanhempia. Tilaajan on varmistettava, että hänen käytössään on ollut ennen sopimuksen tekemistä kaikki edellä tarkoitetut tiedot ja selvitykset, kun kysymyksessä on ensimmäistä kertaa tehtävä sopimus. Sen sijaan niitä ei tarvitse hankkia, jos tilaaja tekee saman sopimusosapuolen kanssa uuden sopimuksen sinä aikana, kun tietojen kelpoisuusaika on voimassa. Jos tilaaja tekee uuden sopimuksen saman sopimuspuolen kanssa, ennen kuin on kulunut 12 kuukautta siitä, kun hän on sopimusta ensi kertaa solmittaessa toteuttanut selvitysvelvollisuutensa, tilaajalla ei ole uutta selvitysvelvollisuutta. Koska sopimussuhteeseen sitoutuneella tilaajalla ei ole aina samoja mahdollisuuksia irtaantua sopimuksesta, kuin mitä on uutta sopimusta harkitsevalla tilaajalla, tilaajalla on kuitenkin selvitysvelvollisuus, jos hänellä on syytä epäillä, että sopimuspuolen olosuhteissa on tapahtunut tarkistamista edellyttäviä muutoksia. Tällainen syy voi olla esimerkiksi yrityksen omistajan tai vastuuhenkilön liiketoimintakielto, julkisuudessa esille tullut rikostutkinta tai henkilöstön edustajilta saadut perustellut epäilyt sopimuspuolen työnantajavelvoitteiden rikkomisesta. Tilaajan on säilytettävä tiedot vähintään kaksi vuotta siitä, kun sopimusta koskeva työ on päättynyt. Osa selvitysvelvollisuuden piiriin kuuluvista tiedoista ei ole julkisia. Yritystoiminnan jatkamisen kannalta on tärkeää, etteivät yrityksiä koskevat tiedot leviä lain tarkoitusta laajemmin. Tämän vuoksi tilaaja tai sen palveluksessa oleva ei saa ilmaista saamiaan ei-julkisia tietoja sivulliselle. Tällaisia tietoja ovat verojen maksamista tai verovelkaa taikka eläkevakuutusten ottamista ja suorittamista koskevat tiedot. Tiedot voidaan ilmaista, jos sopimuspuoli itse tai viranomainen lain nojalla on julkistanut niitä tai eläkelaitos ilmoittanut niitä luottotietorekisteriin. Vaitiolovelvollisuus koskee myös niitä ei-julkisia tietoja, jotka on hankittu muun tietoja ylläpitävän tiedostoista. Tietojen ylläpitäjä voi aina luovuttaa tietoja tilaajalle, jos tämä on saanut luovutukseen suostumuksen asianosaiselta. Virkamiehen ja muun viranomaisen vaitiolovelvollisuudesta on kuitenkin voimassa, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään. Vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvaa tietoa ei saa paljastaa senkään jälkeen, kun yrittäjä tai hänen palveluksessaan oleva henkilö ei enää hoida sitä tehtävää, jossa hän on tiedon saanut. Vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta on säädetty rangaistus. 18

Tietojen antaminen henkilöstön edustajille. Lain tarkoituksen toteuttamiseksi ja valvonnan tehostamiseksi on tärkeää, että myös henkilöstön edustajat ovat tietoisia ulkopuolisen työvoiman käytöstä. Siksi tilaajalla on velvollisuus ilmoittaa vuokratyötä tai alihankintatyötä koskevasta sopimuksesta työehtosopimuksen perusteella valitulle luottamusmiehelle, tai jos tällaista ei ole valittu, työsopimuslaissa tarkoitetulle luottamusvaltuutetulle. Vastaavat tiedot on annettava myös työsuojeluvaltuutetulle. Henkilöstön edustajien on pyydettävä tietoja tilaajatyönantajaltaan. Tilaajan on selvitettävä käytettävän työvoiman määrä, työvoimaa vuokraavan tai alihankintasopimuksen tehneen yrityksen yksilöintitiedot, työkohde, työtehtävät, työtä koskevan sopimuksen kestoaika sekä vuokratyötä tai alihankintatyötä tekeviin työntekijöihin sovellettava työehtosopimus tai sen puuttuessa keskeiset työehdot. Tietoja ei tarvitse antaa, jos laki ei tule sovellettavaksi soveltamisalaa koskevan yleisen poikkeussäännöksen johdosta. Tiedot on kuitenkin annettava tilanteissa, joissa alihankinta tai vuokratyö kuuluu sinänsä lain soveltamisen piiriin, mutta tilaajan ei tarvitse pyytää tietoja esimerkiksi silloin, kun sopimuspuoli on valtio tai kunta taikka tilaajan ja sopimuspuolen sopimussuhdetta voidaan pitää vakiintuneena. Lain soveltamisalaa koskevista rajoitussäännöksistä huolimatta käyttäjäyrityksessä toimivalle henkilöstön edustajalle on aina annettava tarpeelliset tiedot, kun on kysymys vuokratyöntekijän palkkaan tai työsuhteeseen liittyvien lakien tai sopimusten soveltamista koskevan erimielisyyden selvittämisestä. Tietojen saanti edellyttää työntekijän antamaa valtuutusta. Selvitysvelvollisuuden laiminlyönti. Selvitysvelvollisuuden laiminlyönnin seuraamuksena on laiminlyöntimaksu, joka määrätään tilaajalle. Laiminlyöntimaksu määrätään maksettavaksi valtiolle. Laiminlyöntimaksu määrätään, jos Tilaaja on laiminlyönyt selvitysvelvollisuutensa. Tilaaja on tehnyt sopimuksen liiketoimintakiellosta annetun lain mukaiseen liiketoimintakieltoon määrätyn elinkeinonharjoittajan kanssa tai yrityksen kanssa, jonka yhtiömies, hallituksen jäsen, toimitusjohtaja taikka muussa siihen rinnastettavassa asemassa oleva henkilö on määrätty liiketoimintakieltoon. Oikeusrekisterikeskus pitää rekisteriä liiketoimintakielloista ja tiedot toimitetaan myös viran puolesta patentti- ja rekisterihallitukselle. Rekisteritiedot ovat julkisia ja ne näkyvät kaupparekisteriotteesta. Tilaaja on tehnyt sopimuksen, vaikka hänen on täytynyt käsittää, että sopimuksen toisella osapuolella ei ole tarkoitus täyttää sopimuspuolena ja työnantajana lakisääteisiä velvoitteitaan. Säännös koskee lähinnä tapauksia, joissa tilaaja osoittaa selvää ja yleisen elämänkokemuksen mukaan havaittavaa välinpitämättömyyttä siitä, että hänen sopimuspuolensa ei noudata velvoitteitaan. Laiminlyöntimaksun vähimmäismäärä on 1 500 euroa ja enimmäismäärä 15 000 euroa. Sen suuruutta määrättäessä otetaan huomioon laiminlyönnin aste, laatu ja laajuus sekä tilaajan ja tämän sopijaosapuolen välisen sopimuksen arvo. Maksun 19

suuruus vaihtelee siten laiminlyönnin vakavuuden mukaan. Arvioon vaikuttaa myös se, onko kysymyksessä pienyritys, jolla on muutama työntekijä, vai tilaaja, jolla on satoja työntekijöitä. Maksun määrään vaikuttaa myös tilaajan oma toiminta, kuten laiminlyönnin tarkoituksellisuus tai piittaamaton asenne laissa säädettyjä velvollisuuksia kohtaan. Jos lainlyöntiä voidaan pitää vähäisenä ja se on kohtuullista olosuhteet huomioon ottaen, se voidaan jättää määräämättä Laiminlyöntimaksun määrää työsuojelupiirin työsuojelutoimisto, joka antaa asiasta valituskelpoisen päätöksen. Laiminlyöntimaksun määrääminen edellyttää aina tilaajan kuulemista, jolloin tämä voi esittää laiminlyöntiin vaikuttaneet syyt ja muita asiaan vaikuttavia seikkoja. Työsuojeluviranomaisella on oikeus saada tilaajalta nähtäväkseen selvitysvelvollisuuteen liittyvät asiakirjat ja tarvittaessa niistä jäljennös. Näihin asiakirjoihin kuuluu myös alihankintaa tai vuokratyötä koskeva sopimus. Tilaaja saa hakea päätökseen muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Oikeus antaa laiminlyöntimaksua koskeva päätös vanhentuu kahdessa vuodessa. Vanhentumisaika lasketaan siitä, kun laissa tarkoitettua sopimusta koskeva työ on päättynyt. Jos selvitysvelvollisuutta epäillään rikotun, asia on käsiteltävä kiireellisenä työsuojelupiirin työsuojelutoimistossa. Lain valvonta. Työsuojeluviranomaiset valvovat lain noudattamista siten kuin työsuojelun valvontalaissa muutoin säädetään. Työsuojeluviranomaisilla on työsuojelun valvontalain mukaan oikeus päästä työpaikoille ja saada valvontaa varten tarvitsemansa tiedot. Tilaajavastuulain mukaan valvontaoikeus koskee myös niitä tilaajia, jotka eivät ole työnantajia. 1.4 Lakiin liittyvät muutokset Laissa yhteistoiminnasta yrityksissä (HE 254/2006) säädettiin tilaajavastuulakiin liittyviä muutoksia jo vuonna 2007. Lain 13 mukaan työnantajan on annettava vuosittain henkilöstöryhmän edustajalle heidän pyynnöstään selvitys ulkopuolisen työvoiman käytöstä siltä osin kuin on kysymys sellaisesta alihankintatyöstä, jota tehdään työnantajan työtiloissa tai kohteessa. Selvitys koskee tilaajavastuulain 2 1 momentin 2-kohdassa tarkoitettuun alihankintasopimukseen perustuvan työvoiman käyttämistä. Työnantajan antamasta selvityksestä on käytävä ilmi työkohteet, työtehtävät sekä ajanjakso tai -jaksot, jona mainittua työvoimaa käytetään. Jos ulkopuolisen työvoiman käytöstä arvioidaan aiheutuvan henkilöstövaikutuksia, on ne käsiteltävä yhteistoimintamenettelyssä.2 Tilaajavastuulain lain 10 :n 3 momenttia muutettiin huhtikuussa 2008 (HE 6/2008) Tätä ennen laiminlyöntimaksun perimiseen sovellettiin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annettua lakia. Tämä johti siihen, että työsuojelutoimisto joutui hoitamaan itse myös perinnän. Laiminlyöntimaksujen täytäntöönpano katsottiin tarkoituksenmukaisemmaksi hoitaa oikeusrekisterikeskuksen toimesta. 2 Yhteistoimintalaista ja sen toteutumisesta meneillään TEM:in tilaama tutkimus Joensuun yliopistossa. 20

Lisäksi 10 :n 3 momenttia muutettiin siten, että maksun viivästymiseen sovelletaan korkolakia. Vuoden 2009 tammikuussa tilaajavastuulakiin lisättiin vuokratyötä koskevaa erityissääntelyä (HE 68/2008). Lain 4 :ään lisättiin 3 momentti, jonka mukaan henkilöstön tiedonsaantioikeutta ei rajoita 1 momentin 1 kohdan soveltamisalarajaus (vuokratun työntekijän tai työntekijöiden työskentely kestää yhteensä enintään 10 työpäivää). Lisäksi 6 :ään lisättiin 2 momentti, jonka mukaan vuokratun työntekijän työnantajan on annettava 1 momentissa tarkoitetulle henkilöstön edustajalle vuokratun työntekijän ja hänen työnantajansa välisen, työntekijän palkkaan tai työsuhteeseen liittyvien lakien tai sopimusten soveltamista koskevan erimielisyyden selvittämiseksi tarpeelliset tiedot, jos työntekijä henkilöstön edustajan siihen valtuuttaa. Mittavin tilaajavastuun valvontaa koskeva lakiuudistus tehtiin vuonna 2009, jolloin työsuojeluviranomaisten tiedonsaantioikeuksia koskevat säännökset tulivat voimaan. Asiasta katsottiin tarkoituksenmukaiseksi säätää työsuojelun valvontalaissa, joka on työsuojelun valvontamenettelyä koskeva yleislaki. Lakiin lisättiin säännökset työsuojeluviranomaisen oikeudesta saada salassapitosäännösten estämättä tarpeellisia ja välttämättömiä tietoja Verohallinnolta ja Eläketurvakeskukselta. Verohallinnolle, Eläketurvakeskukselle ja eläkelaitoksille säädettiin puolestaan oikeus antaa näistä asioista työsuojeluviranomaiselle tilaajavastuulain valvontaan tietoja myös oma-aloitteisesti. Tätä koskevat säännökset lisättiin verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain (1346/ 1999) 18 :ään, työntekijän eläkelain (395/ 2006) 206 :ään ja yrittäjän eläkelain (1272/ 2006) 152 :ään. Pykälät koskevat kyseisten vero- ja eläkelakien täytäntöönpanossa havaittujen tietojen oma-aloitteista antamista viranomaisille. Työsuojelun valvontalakiin säädettiin vastaava säännös työsuojeluviranomaisen oikeudesta omaehtoisten tietojen antamiseen havaitsemastaan verojen ja eläkevakuuttamisen laiminlyönnistä. Eläkevakuuttamisvelvollisuuden ja osittain muiden työnantajavelvollisuuksien laiminlyöntiin liittyy usein työttömyysvakuutusmaksun laiminlyönti. Tämän maksuvelvollisuuden valvonnan tehostamiseksi työntekijän eläkelain 206 :ään tehtiin lisäys, jonka mukaan Eläketurvakeskuksella ja eläkelaitoksilla olisi oikeus oma-aloitteisesti luovuttaa tietoja työttömyysvakuutusrahastolle silloin kun on aihetta epäillä, että työnantaja on laiminlyönyt työttömyysvakuutusmaksun maksamisen. Lakimuutokset astuivat voimaan 1.9.2009. Hallituksen esityksessä 50/2009 lakimuutosta perusteltiin sillä, että tarkastustoiminnassa saatu asiakirjatarkastuksiin ja asianosaisilta saatu tieto on usein puutteellista, eikä tiedon luotettavuutta voida aina riittävästi selvittää. Sisällöllisesti oikean ja lainmukaisen valvontatoimen tekeminen ja valvonnan tehokas toteuttaminen on silloin vaikeaa. Erityisesti kaivattiin säännöksiä työsuojeluviranomaisen oikeudesta saada valvontatoiminnassa tarvittavia tietoja veroviranomaisilta ja Eläketurvakeskukselta. Tilaajavastuulain 5 :n mukaan tilaajan on pyydettävä sopimuskumppaniltaan todistus verojen ja eläkevakuutusmaksujen maksamisesta tai 21

verovelkatodistus taikka selvitys siitä, että erääntyneitä maksuja koskeva maksusopimus on tehty. Työsuojeluviranomaisen on valvontatehtävää suorittaessaan tarkistettava verotusta ja eläkevakuuttamista koskevat tiedot sekä selvitettävä tilaajan selvitysvelvollisuuden täyttyminen muilta osin. Ilman veroviranomaisilta tai Eläketurvakeskukselta tarvittaessa saatavia tietoja valvontaa pidettiin epävarmana ja valvonnan suuntaamista sattumanvaraista. Puutteellisten tiedonsaantioikeuksien vuoksi työsuojeluviranomaisella ei katsottu olevan riittävää mahdollisuutta varmentaa tilaajan esittämien vero- ja vakuutustodistusten aitoutta tai tilaajan muutoin antamien tietojen todenperäisyyttä, jolloin erilaiset vakuuttamisen laiminlyönnit eivät tule ilmi. 3 1.5 Tilaajavastuulaista tiedottaminen Tilaajavastuulaista tiedotettiin niin viranomaisten kuin etujärjestöjenkin toimesta.4 Työ ja elinkeinoministeriö (TM/TEM) panosti tilaajavastuulain tiedottamiseen ensinnäkin siten, että lain voimaantulosta tehtiin yleinen tiedote. Laista tehtiin esite (ks. luku 1.3.) myös suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, jotka olivat heti lain voimaantullessa saatavissa internetistä ja ministeriön sivuilta. Muun muassa rakennusteollisuus pani esitteen jäsenlehtensä liitteeksi. Työsuojelupiirit jakoivat esitettä eteenpäin. Lisäksi laista järjestettiin koulutusta työsuojelupiireille yleisesti ja tuleville tarkastajille erikseen. Elokuun 2007 lopussa Uudenmaan työsuojelupiiri julkaisi lehdistötiedotteen otsikolla Tilaajavastuulain tehovalvonta alkaa koko Suomessa, jota jaettiin laajasti tiedotusvälineille ja se julkaistiin piirin verkkosivuilla. Tiedotteen julkaisupäivänä 29.8.2007 piirissä järjestettiin taustatilaisuus, johon kutsuttiin toimittajia ja työmarkkinajärjestöjen edustajia. Tilaisuudessa tarkastajat esittelivät valvontahankkeita ja vastailivat kysymyksiin. Julkishallinto-hankkeesta laadittiin tiedote, jota jaettiin Kuntaliiton kautta kuntiin. Tiedote julkaistiin myös piirin verkkosivuilla, ja sidosryhmätapaamisia pidettiin useiden tahojen kanssa. Lisäksi tilaajavastuutarkastajat ovat olleet yhteydessä organisaatioihin, jotka tarjoavat tai suunnittelevat tarjoavansa tilaajavastuulain velvoitteiden mukaisia tietoja www-palveluna. Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) tiedotti tilaajavastuulaista jäsenkirjeessään ja nettisivuillaan. Niissä oli linkki jäsensivuilla olevaan EK:n asiantuntijoiden kirjoittamaan muistioon laista. Lisäksi laista kerrottiin uutta työlainsäädäntöä koskevissa EK:n jäsentilaisuuksissa. Erillisiä pelkästään tilaajavastuulakia koskevia yleisiä koulutustilaisuuksia ei järjestetty, mutta useille yksittäisille yrityksille annettiin tilaajavastuulakia koskevaa neuvontaa erityisesti lain voimaantulon yhteydessä. 3 Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnanmietinnössä 5/2009 vp kannatettiin hallituksen esitystä. Mietintöön sisältyvässä vastalauseessa esitettiin kuitenkin kaksi konkreettista muutosehdotusta käsiteltäviin lakiehdotuksiin. Työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain 4 a :n 1 momentin 1 kohdasta esitettiin poistettavaksi sanat Verohallinnolle annetuista ilmoituksista ja verotietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 18 :n 4 kohtaan tehtiin muutosehdotus, joka olisi ulottanut lain koskemaan myös lähetettyjen työntekijöiden valvontaa. Lisäksi vastalauseessa todettiin että valiokunnan olisi pitänyt kiirehtiä vnhasen II hallitusohjelman mukaisen tietopalvelun perustamista esittämällä asiasta eduskunnan hyväksyttäväksi lausuma. 4 Tiedot perustuvat eri tahojen lähettämistä selostuksista, jossa kuvattiin sitä miten laista tiedotettiin. 22