Ulkoasiainministeriö MINVA UM2016-00078 TUO-10 Sorsimo Tiina(UM) 25.01.2016 Viite Asia Epävirallinen ulkoasiainneuvosto kauppaministerien kokoonpanossa 2.2.2016 (Amsterdam) Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakka osallistuu epäviralliseen ulkoasiainneuvoston kauppaministerikokoukseen 2.2.2016 Amsterdamissa. Kokousta edeltää kehitysministerien kokous ja kauppa- ja kehitysministerien yhteislounas. Monenkeskisten kauppaneuvottelujen tulevaisuus Nairobin jälkeen Suomen päätavoitteena on multilateraalisen järjestelmän vahvistaminen ja ylläpitäminen. Samalla näemme useankeskiset sopimukset monenkeskistä sopimusjärjestelmää täydentävinä elementteinä ja pidämme tärkeänä hyödyntää niiden tarjoamia mahdollisuuksia. Monenvälisissä neuvotteluissa käsiteltäviä aiheita tulee miettiä avoimesti ja käytännönläheisesti. Samalla on tärkeä pohtia tarkasti, mitkä aiheet ovat hedelmällisimpiä käsiteltäviksi useankeskisesti. Suomen tavoitteena on pyrkiä varmistamaan, että tilanne Nairobin ministerikokouksen jälkeen ei jää liian pitkäksi aikaa paikoilleen. Uusia keinoja edetä neuvotteluissa on etsittävä aktiivisesti. Eri neuvotteluprosesseissa nimenomaan vähiten kehittyneiden maiden edut on huomioitava ja turvattava. Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus (TTIP) Suomi pitää tärkeänä, että EU ja Yhdysvallat saavat aikaan kunnianhimoisen ja kattavan vapaakauppasopimuksen mahdollisimman pian. Sopimuksen sisältö on kuitenkin aikataulua tärkeämpi. Suomen tavoitteena on, että sopimus vähentää sääntelyn erilaisuudesta aiheutuvia kaupan esteitä Yhdysvalloissa, avaa julkisten hankintojen markkinoita kilpailulle nykyistä laajemmin sekä vapauttaa tavaroiden ja palveluiden kauppaa, merisektori mukaan lukien. Neuvottelut julkisista hankinnoista tulisi saada kunnolla käyntiin Yhdysvaltojen kanssa. Suomi katsoo, että sopimuksella tulee edistää kansainvälisten ympäristö- ja työelämän oikeuksia koskevien sopimusten ja standardien noudattamista ja toimeenpanoa. Suomi pitää tärkeänä, että sopimus ei estä kehittämästä tai turvaamasta korkeaa terveyden, turvallisuuden, kuluttajien, työntekijöiden ja ympäristön suojelun tasoa EU:ssa ja Suomessa. On tärkeää, että osapuolilla on edelleen oikeus säätää omia lakeja ja määräyksiä. Keskeistä on myös, että sopimuksessa ei tehdä sitoumuksia julkisista palveluista. Suomi korostaa avoimuuden merkitystä neuvottelujen onnistumisen kannalta. Kiinan markkinatalousmaan status Kiinan markkinatalousasemaa koskevaan kysymykseen sisältyy niin oikeudellisia, poliittisia kuin taloudellisia aspekteja, jotka tulee ottaa huomioon päätöksenteossa. Suomi ottaa kantaa siinä vaiheessa, kun komissio on tehnyt ehdotuksen asiassa. Suomi pitää tärkeänä, että komissio toimittaa jäsenmaiden käyttöön kattavan analyysin vaihtoehtoisista etenemistavoista ja niiden vaikutuksista.
2(15) Lounasaihe: Kestävyys globaaleissa arvoketjuissa Suomen tavoitteena on edistää uusia tapoja yksityisen sektorin aktivoimiseksi innovaatioihin ja liikekumppanuuksiin kehitysmaissa globaalien arvoketjujen hyödyntämiseksi ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi sekä tuoda esiin Suomen kokemuksia ja käytäntöjä. Suomen tavoitteena on EU:n kauppaa tukevan kehitysyhteistyön (Aid for Trade) strategian päivitys, huomioiden kestävän kehityksen Agenda 2030 ja Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet niin, että strategiassa korostuvat aikaisempaa vahvemmin kestävät arvoketjut ja vastuullinen yritystoiminta sekä yksityisen sektorin kehittäminen. Suomi haluaa vahvistaa Euroopan unionin vapaakauppasopimusten kestävän kehityksen osioiden ja yleisen tullietuusjärjestelmän toimeenpanoa ja seurantaa sekä edistää uusilla kannustimiin perustuvilla keinoilla hankintaketjujen vastuullista hallintaa.
Asialista: 3(15) - Monenkeskisten kauppaneuvottelujen tulevaisuus Nairobin jälkeen - Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus (TTIP) - Kiinan markkinatalousmaan status - Lounasaihe: Kestävyys globaaleissa arvoketjuissa
Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO 4(15) TUO-10 Lukkarila Johanna 21.01.2016 Asia Monenkeskisten kauppaneuvottelujen tulevaisuus Nairobin jälkeen Kokous/tapaaminen Epävirallinen ulkoasiainneuvosto (kauppa) 2.2.2016 1. ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET Ministerit keskustelevat WTO:n kauppaneuvotteluista Nairobin ministerikokouksen jälkeen. Aihetta käsitellään sekä varsinaisessa kokouksessa että illallisella. Vieraina illallisella ovat WTO:n pääjohtaja Azevedo, UNCTADin pääsihteeri Kituyi ja OECD:n varapääsihteeri Kiviniemi. 2. SUOMEN TAVOITE Suomen päätavoitteena on multilateraalisen järjestelmän vahvistaminen ja ylläpitäminen. Samalla näemme useankeskiset sopimukset monenkeskistä sopimusjärjestelmää täydentävinä elementteinä ja pidämme tärkeänä hyödyntää niiden tarjoamia mahdollisuuksia. Monenvälisissä neuvotteluissa käsiteltäviä aiheita tulee miettiä avoimesti ja käytännönläheisesti. Samalla on tärkeä pohtia tarkasti, mitkä aiheet ovat hedelmällisimpiä käsiteltäviksi useankeskisesti. Suomen tavoitteena on pyrkiä varmistamaan, että tilanne Nairobin ministerikokouksen jälkeen ei jää liian pitkäksi aikaa paikoilleen. Uusia keinoja edetä neuvotteluissa on etsittävä aktiivisesti. Eri neuvotteluprosesseissa nimenomaan vähiten kehittyneiden maiden edut on huomioitava ja turvattava. 3. NEUVOTTELUTILANNE WTO:n 10. ministerikokous pidettiin Nairobissa Keniassa 15.-19.12.2015. Valmistautuminen kokoukseen sekä neuvottelut Nairobissa olivat erimielisyyksien sävyttämät. Nairobin kokouksen suurimpana saavutuksena voidaan pitää maatalouden vientitukien poistamista. Toinen Nairobissa loppuun saatettu tärkeä päätös on informaatioteknologiatuotteiden sopimus (ITA II), joka poistaa tullit 201 uudelta informaatioteknologian tuotteelta. Muiden aiheiden osalta ministerikokouksen tulos oli vaatimaton. Nairobin jälkeisenä aikana suurin kysymys on, miten Dohan kierroksen neuvotteluaiheisiin palataan ja toisaalta voidaanko WTO:hon tuoda uusia neuvotteluaiheita joko monenvälisesti tai useanvälisesti neuvoteltavaksi. Nairobin
5(15) deklaraatioon kirjattiin ensimmäistä kertaa jäsenmaiden eriävät näkemykset Dohan kierrokseen sitoutumisesta. Tämän merkitys neuvotteluille on vielä avoinna, mutta se johtanee väistämättä mietintätaukoon. On mahdollista, että painopiste neuvotteluissa siirtyy yhä enemmän useanvälisten sopimushankkeiden suuntaan. 4. TAUSTA WTO:n 10. ministerikokous pidettiin Nairobissa 15.-19.12.2015. Nairobin kokouksen tärkeimmät tulokset ovat maatalouden vientitukien poistaminen sekä useankeskisen informaatioteknologiatuotteiden kauppaa koskevan sopimuksen päivittäminen (ITA II), mikä poistaa tullit 201 uudelta informaatioteknologian tuotteelta. Nairobin ministerikokouksen päätöksenä syntyi myös vähiten kehittyneitä maita hyödyttäviä päätöksiä, jotka koskevat tuotteiden alkuperämerkintöjä, puuvillaa sekä palveluiden poikkeuslupaa. Muiden aiheiden osalta ministerikokouksen tulos on vaatimaton. Tulosten saavuttaminen Nairobissa oli tärkeää, koska kyseessä oli WTO:n 20. juhlavuosi ja myös ensimmäinen Afrikassa järjestetty ministerikokous. Ministerikokousta edeltävien neuvotteluiden pohjalta oli jo ennen kokousta selvillä, että WTO:n edelleen meneillään olevaa vuonna 2001 aloitettua Dohan kauppaneuvottelukierrosta (DDA, Doha Development Agenda) ei tulla saamaan päätökseen Nairobissa. DDA:n kolme pääneuvottelualuetta ovat teollisuustuotteiden markkinoillepääsy eli tullien alentaminen ja muiden kuin tullin tyyppisten kaupanesteiden vähentäminen teollisuustuotteilta, maatalouskaupan markkinoillepääsyn lisääminen ja maataloudelle myönnettävien kauppaa vääristävien tukien vähentäminen sekä palvelukaupan vapauttaminen. DDA-neuvotteluja ohjaa "single undertaking" - periaate, joka käytännössä merkitsee, ettei mistään ole päätetty ennen kuin kaikesta on päätetty. Periaatteeseen tehtiin ensimmäistä kertaa poikkeus edellisessä ministerikokouksessa kaksi vuotta sitten, mikä mahdollisti sopimuksen kaupan menettelyjen helpottamisesta (Trade Facilitation Agreement, TFA) ja muutamista muista DDA-aiheista. Poikkeusta sovellettiin myös Nairobissa, jotta DDA-tulokset olivat mahdollisia. Edellä kuvatun tyyppinen aiheittainen eteneminen Dohan kierroksen aiheissa ja myös uusissa aiheissa saattaa olla yksi todennäköinen neuvottelutapa jatkossa. Nairobin ministerikokouksesta valmisteltuun julkilausumaan ensimmäistä kertaa kirjatut jäsenmaiden erimielisyydet Dohan mandaatin vahvistamisesta antavat olettaa, että Dohan kierroksen neuvotteluiden jatkaminen nykyisenlaisina tai nykyisessä laajuudessa ei ole enää mahdollista, vaikka sitoutuminen Dohan kierroksen aiheisiin vahvistettiinkin edelleen. Pohdinta siitä, kuinka jatkaa monenkeskisiä neuvotteluja ja mistä aiheista, tulee leimaamaan neuvotteluiden jatkoa. Neuvottelumoodi, jota hallitsevat keskittyminen yksittäisiin teemoihin erillään muista tai keskittyminen pienempiin paketteihin muutamista aiheista, on todennäköinen, mutta vielä toki epävarma. Nairobin ministerikokouksen julkilausumaan haettiin kirjausta myös uusien aiheiden tuomisesta monenkeskisiin neuvotteluihin ja WTO:n puitteissa neuvoteltavista plurilateraalisopimuksista. Tällainen kauppa-agendan päivittäminen olisi erittäin tärkeä nykyisten multilateraalisten vapaakauppaneuvottelujen edetessä hitaasti ja toisaalta aiheiden vastatessa enää vain osin nykyiseen yritystodellisuuteen. Julkilausumaan kirjatut viittaukset uusista aiheista tai useanvälisistä sopimuksista jäivät kuitenkin hyvin löyhiksi ja epäsuoriksi. Tärkeä kysymys Nairobin jälkeisessä neuvotteluagendassa kohdistuu juuri uusien monenvälisten aiheiden sekä uusien useanvälisten hankkeiden aloittamiseen. Sen lisäksi, että Dohan jäljelle jääneiden aiheiden osalta tulee miettiä,
6(15) missä monenvälisiä neuvotteluja kannattaa ja voidaan jatkaa, tulee uusien aiheiden, joista voidaan ja olisi välttämätöntä neuvotella monenkeskisesti, selvittämistä jatkaa. Monenvälisen etenemisen lisäksi tulee pohtia aloitteita, joilla uusia aiheita voidaan edistää useankeskisesti.
7(15) Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO TUO-10 Nojonen Mary-Anne 22.1.2016 Asia Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus (TTIP) Kokous/tapaaminen Epävirallinen ulkoasiainneuvosto (kauppa) 2.2.2016 1. ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET Ministerit keskustelevat etenemisestä EU:n ja Yhdysvaltojen välisissä kauppa- ja investointikumppanuusneuvotteluissa (TTIP, Transatlantic Trade and Investment Partnership) komissaari Malmströmin ja Yhdysvaltain kauppaedustaja (USTR, United States Trade Representative) Fromanin tapaamisen jälkeen, ennen helmikuussa järjestettävää neuvottelukierrosta. 2. SUOMEN TAVOITE Suomi pitää tärkeänä, että EU ja Yhdysvallat saavat aikaan kunnianhimoisen ja kattavan vapaakauppasopimuksen mahdollisimman pian. Sopimuksen sisältö on kuitenkin aikataulua tärkeämpi. Suomen tavoitteena on, että sopimus vähentää sääntelyn erilaisuudesta aiheutuvia kaupan esteitä Yhdysvalloissa, avaa julkisten hankintojen markkinoita kilpailulle nykyistä laajemmin sekä vapauttaa tavaroiden ja palveluiden kauppaa, merisektori mukaan lukien. Neuvottelut julkisista hankinnoista tulisi saada kunnolla käyntiin Yhdysvaltojen kanssa. Suomi katsoo, että sopimuksella tulee edistää kansainvälisten ympäristö- ja työelämän oikeuksia koskevien sopimusten ja standardien noudattamista ja toimeenpanoa. Suomi pitää tärkeänä, että sopimus ei estä kehittämästä tai turvaamasta korkeaa terveyden, turvallisuuden, kuluttajien, työntekijöiden ja ympäristön suojelun tasoa EU:ssa ja Suomessa. On tärkeää, että osapuolilla on edelleen oikeus säätää omia lakeja ja määräyksiä. Keskeistä on myös, että sopimuksessa ei tehdä sitoumuksia julkisista palveluista. Suomi korostaa avoimuuden merkitystä neuvottelujen onnistumisen kannalta 3. NEUVOTTELUTILANNE EU:n ja Yhdysvaltojen poliittisena tavoitteena on saada TTIP-neuvottelut päätökseen presidentti Obaman kaudella eli vuonna 2016. Työtä on kuitenkin vielä paljon jäljellä. Kauppakomissaari Malmström keskusteli Yhdysvaltain kauppaedustaja Fromanin kanssa jatkotyöstä viimeksi tammikuussa 2016. Seuraava neuvottelukierros järjestetään 22.-26.2.2016, jolloin tarkoituksena on käsitellä kaikkia aiheita ja vaihtaa julkisten hankintojen tarjouksia.
8(15) Suomen tavoitteet TTIP-neuvotteluihin on määritelty eduskunnassa 14.2.2014, 24.6.2015 ja 30.9.2015 annettujen E-jatkokirjeiden pohjalta (E 43/2013 vp.). 4. TAUSTA Neuvotteluja Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisestä vapaakauppasopimuksesta on käyty heinäkuusta 2013 lähtien. Neuvottelut ovat edenneet puoliväliin. Sopimus tähtää kunnianhimoiseen, laaja-alaiseen ja vastavuoroiseen kaupan vapauttamiseen. Sopimuksen erityisenä painopisteenä on pienten ja keskisuurten yritysten markkinoillepääsyn parantaminen Sopimuksesta tehdään niin sanottu elävä sopimus, eli työtä jatketaan vielä yhteisesti sovittujen suuntaviivojen mukaisesti sopimusneuvottelujen päättämisen jälkeen. Tämä antaa mahdollisuuden kehittää sopimusta edelleen osapuolten niin tahtoessa. Jatkotyö koskisi erityisesti aikaa vieviä sääntelykysymyksiä. Molemmat osapuolet ovat sitoutuneita neuvotteluihin ja tavoitteeseen kunnianhimoisesta sopimuksesta. Tämä vahvistettiin kauppakomissaari Malmströmin ja USTR Fromanin välisessä tapaamisessa syyskuussa 2015. EU pyrkii Yhdysvaltojen kanssa kevään 2016 kuluessa yhteiseen näkemykseen siitä, mitä sopimukseen voitaisiin sisällyttää. Neuvottelujen keskivaihe saatettaisiin päätökseen kesällä 2016. Syksyllä siirryttäisiin neuvottelujen loppuvaiheeseen, jolloin käsiteltävinä olisivat herkimmät neuvottelukysymykset. Niin EU:lle kuin Yhdysvalloillekin sopimuksen sisältö on keskeinen, ei sen aikataulu. Komission mukaan tulee valmistautua myös siihen, että TTIP-neuvotteluja jatketaan Yhdysvaltain uuden hallinnon kaudella. Yhdysvalloille toiset tärkeät neuvottelut, neuvottelut Tyynenmeren kumppanuudesta (TPP, Trans- Pacific Partnership) päätettiin lokakuussa 2015. Komissio arvioi, että Yhdysvaltojen TPPratifiointiprosessi hidastaa etenemistä TTIP-neuvotteluissa. TPP-ratifioinnin aikataulusta ei ole tarkempaa tietoa. Neuvottelut etenevät eri aiheissa eri tahtiin. Tällä hetkellä on olemassa kolmetoista konsolidoitua, molempien osapuolten neuvotteluesityksistä koottua tekstiä, joiden pohjalta yhteisymmärrystä pyritään hakemaan. Nämä koskevat tavarakauppaa, maataloutta, palveluiden rajat ylittävää kauppaa, televiestintää, julkisia hankintoja, sääntely-yhteistyötä, kaupan teknisiä esteitä, terveys- ja kasvinsuojelutoimia, pieniä ja keskisuuria yrityksiä, kilpailupolitiikkaa, valtionyhtiöitä, tullimenettelyjä ja kaupan helpottamista, sekä valtioiden välistä riitojenratkaisua. Markkinoillepääsyn osalta uudistetut tarjoukset on tähän mennessä vaihdettu tavarakaupasta (tullit) ja palveluista, mutta ei vielä julkisista hankinnoista. Molempien osapuolten tullitarjoukset ovat komission mukaan samalla tasolla kattaen 97 prosenttia tavarakaupasta. Tarjousten ulkopuolelle jääviä tullinimikkeitä käsiteltäisiin neuvottelujen loppuvaiheessa. Palveluissa keskustelua uusimmista tarjouksista on käyty viime aikoina rakentavassa hengessä, joskaan hankalimmissa kysymyksissä ei ole edetty. Osapuolet ovat todenneet neuvottelujen kuluessa useampaan otteeseen, ettei sopimus tule sisältämään velvoitteita julkisten palvelujen tuottamisesta tai rahoittamisesta. On sovittu, että ensimmäiset tarjoukset julkisissa hankinnoissa vaihdetaan helmikuussa 2016. Julkisten hankintojen laajempi avaaminen kilpailulle on yksi keskeisistä EU:n tavoitteista, mutta Yhdysvalloille herkkä kysymys. Sääntelykysymyksiä on käsitelty kaikilla neuvottelukierroksilla, ja teknistä edistystä on saavutettu, etenkin sektorikohtaisesti. Keskusteltavina ovat olleet sääntelyn yhtenevyys ja sääntely-yhteistyö, kaupan tekniset esteet, terveys- ja kasvinsuojelutoimet sekä kaikki sektorit kattaen lääkkeet, lääkinnälliset laitteet, kosmetiikan, tekstiilit, autot, informaatio- ja viestintäteknologian, koneet ja laitteet, kemian ja torjunta-aineet. Osapuolten sääntelyviranomaiset ovat osallistuneet neuvotteluihin. EU:n pyrkimyksenä on sopia yhteisistä tavoitteista kullakin sektorilla alkuvuodesta. Sääntely-yhteistyö ja kaupan tekniset esteet ovat osoittautuneet hankaliksi neuvotteluaiheiksi.
9(15) Osassa sääntöaiheita on jo edetty pidemmälle, neuvotteluihin konsolidoitujen tekstien pohjalta, kun taas osassa aiheita ei ole vielä vaihdettu tekstiehdotuksia. Investointisuojasta ja riitojenratkaisusta ei ole tähän mennessä neuvoteltu lainkaan Yhdysvaltojen kanssa. EU antoi marraskuussa 2015 Yhdysvalloille neuvotteluesityksensä investointituomioistuimesta, mistä keskustellaan helmikuun neuvottelukierroksella. Komissio ennakoi, että neuvottelut tulevat olemaan vaikeat. EU antoi lokakuussa kestävää kehitystä koskevan neuvotteluesityksensä, joka sisältää määräyksiä työelämän normeista ja ympäristöstä. Yhdysvaltojen ehdotusta ei ole vielä saatu. Komissiolle ja kauppakomissaari Malmströmille neuvottelujen läpinäkyvyys ja avoin tiedon jakaminen ovat keskeisiä tavoitteita. Tietoa TTIP-neuvotteluista on jaettu aiempaa enemmän, mm. EU:n neuvotteluesitykset on julkistettu tammikuusta 2015 lähtien. EU:n neuvottelumandaatti on ollut julkinen 9.10.2014 lähtien. Komissio julkistaa kunkin neuvottelukierroksen jälkeen yhteenvedon kierroksen annista. Suomi pitää avointa tiedon jakamista neuvottelujen kaikissa vaiheissa erittäin tärkeänä ja kannattaa avoimuutta kohentavia toimia. Yhdysvaltojen neuvotteluesityksiä ei jaeta jäsenmaille eikä Euroopan parlamentin jäsenille. Konsolidoidut yhteistekstit, jotka koostuvat EU:n ja Yhdysvaltojen neuvotteluesityksistä, ovat nähtävissä lukuhuoneessa Brysselissä ja Yhdysvaltojen suurlähetystöissä EU-pääkaupungeissa. Lisäksi lukuhuoneita ollaan avaamassa jäsenvaltioiden vastuuministeriöihin, Suomessa ulkoasiainministeriöön. Jäsenvaltiot pitävät lukuhuonetta vain väliaikaisena järjestelynä. Jäsenvaltiot, Suomi mukaan lukien, katsovat, että sopimukseen tulee sisältymään myös jaettuun ja jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia kysymyksiä ja että kyseessä on sekasopimus, jonka osapuolina myös jäsenvaltiot tulisivat olemaan. Suomi pitää tärkeänä, että sopimuksella vähennetään sääntelyn erilaisuudesta aiheutuvia kaupanesteitä Yhdysvalloissa, mukaan lukien päällekkäiset ja raskaat testaus- ja sertifiointivaatimukset. Lisäksi sopimuksella tulee parantaa EU:n ja Yhdysvaltojen välistä viranomaisyhteistyötä. Suomi tavoittelee sopimuksella eurooppalaisten yritysten markkinoillepääsyn parantamista tavara- ja palvelukauppaa sekä investointeja ja yritystoimintaan liittyvää maahantuloa vapauttamalla ja avaamalla nykyistä laajemmin Yhdysvaltain julkisia hankintoja kilpailulle. Suomi tukee toimia, jotka helpottavat pienten ja keskisuurten yritysten toimintaa Yhdysvaltain markkinoilla. Suomi tavoittelee sopimukseen määräyksiä, joilla edistetään tosiasiallisesti kansainvälisten ympäristö- ja työelämän oikeuksia koskevien sopimusten ja standardien noudattamista ja toimeenpanoa, yritysten yhteiskuntavastuu mukaan lukien. Suomi pitää tärkeänä markkinoiden avaamista muun muassa merisektorilla, mikä hyödyttäisi niin EU:ta kuin Yhdysvaltojakin. Yhdysvallat säätelee omaa merisektoriaan 1920-luvulta peräisin olevalla lainsäädännöllä, ns. Jones Actilla (Merchant Marine Act). Lainsäädäntö rajaa mm. Yhdysvaltojen vesialueilla, satamissa tai satamien välillä liikenteen ja tarjottavat palvelut aluksille, jotka on valmistettu Yhdysvalloissa, ovat yhdysvaltalaisessa omistuksessa ja joita operoi yhdysvaltalainen miehistö. Myös alusten huollolle ja korjaukselle on asetettu kotimaisuusvaatimuksia. Marraskuun 2015 kauppaministerikokouksessa Suomi korosti, että merisektorin rajoituksia tulisi purkaa. Komissio vahvisti, että EU keskittyy neuvotteluissa meripalvelujen avaamiseen sekä jäänmurtajiin. On tärkeää, että sopimus ei estä korkeatasoisen terveyden, turvallisuuden, kuluttajien, työntekijöiden ja ympäristönsuojelun turvaamista ja kehittämistä EU:ssa ja Suomessa. Valtioiden oikeus syrjimättömään sääntelyyn tulee edelleen taata. Julkiset palvelut on suljettu sopimuksen ulkopuolelle, joten Suomi voi itse edelleen päättää lakisääteisten julkisten palvelujen järjestämistavasta tai rahoituksesta.
10(15)
Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO 11(15) TUO-20 Heli Honkapää 21.1.2016 Asia Kiinan markkinatalousmaan status Kokous/tapaaminen Epävirallinen ulkoasiainneuvosto (kauppa) 2.2.2016 1. ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET Ministerit keskustelevat Kiinan markkinatalousmaan statuksesta (market economy status, MES) 2. SUOMEN TAVOITE Kiinan markkinatalousasemaa koskevaan kysymykseen sisältyy niin oikeudellisia, poliittisia kuin taloudellisia aspekteja, jotka tulee ottaa huomioon päätöksenteossa. Suomi ottaa kantaa siinä vaiheessa, kun komissio on tehnyt ehdotuksen asiassa. Suomi pitää tärkeänä, että komissio toimittaa jäsenmaiden käyttöön kattavan analyysin vaihtoehtoisista etenemistavoista ja niiden vaikutuksista. 3. NEUVOTTELUTILANNE Kiinan markkinatalousmaan statusta koskevat EU-keskustelut eivät ole vielä virallisesti käynnistyneet, koska komission sisäinen päätöksenteko on kesken. Markkinatalousmaan myöntäminen Kiinalle edellyttäisi voimassaolevan polkumyyntiasetuksen muuttamista ja siten sekä neuvoston että Euroopan parlamentin hyväksyntää. Tämänhetkisten tietojen mukaan mahdollinen asetusehdotus olisi odotettavissa kesällä 2016. Kiinan WTO-liittymisasiakirjan mukainen siirtymäaika päättyy joulukuussa 2016. Ulkoasiainneuvostossa aiheesta on määrä käydä keskustelua komission laatiman epävirallisen keskustelupaperin pohjalta, jota ei ole vielä saatu. 4. TAUSTA Maailman kauppajärjestö WTO:n säännöt mahdollistavat epäreiluun kaupankäyntiin puuttumisen polkumyyntitoimien avulla. Polkumyynnistä on kysymys silloin, kun tuotetta viedään toiseen maahan alle viejämaan kotimarkkinahintojen tai tuotantokustannusten. EU:ssa polkumyyntisäännökset sisältyvät polkumyyntiasetukseen. Polkumyyntiasetuksen kriteerien (polkumyydyn tuonnin toteaminen, vahingon aiheutuminen unionin teollisuudelle, polkumyynnin ja vahingon syy-yhteys, unionin intressi) on täytyttävä ennen kuin polkumyyntitoimia voidaan ottaa käyttöön. Tutkivana viranomaisena toimii komissio ja päätökset tehdään jäsenmaita konsultoiden. Jos EU:ssa päätetään käynnistää polkumyyntitutkinta, merkitystä on sillä, katsotaanko tutkinnan kohteena oleva maa markkinatalousmaaksi. Mikäli tutkinnan kohteena on muu kuin markkinatalousmaa (tällä hetkellä esim. Kiina, Vietnam, Kazakstan ja Armenia), hintojen
12(15) määrittämiseksi voidaan käyttää kyseisen maan kotimarkkinahintojen sijasta vertailumaan hintoja. Tämä nostaa polkumyyntitullien tasoa. Kiina sitoutui WTO:hon liittyessään 15 vuoden siirtymäaikaan, jonka kuluessa muilla WTO-jäsenillä ei ole velvollisuutta kohdella Kiinaa markkinatalousmaana polkumyyntitutkinnoissa. Siirtymäkausi päättyy joulukuussa 2016, mistä johtuen myös EU:n tulee muodostaa asiaan yhteinen kanta kuluvan vuoden aikana. Liittymisasiakirjan muotoilu on kuitenkin tulkinnanvarainen eikä anna suoraa vastausta siihen, tuleeko Kiinalle myöntää markkinatalousmaan status automaattisesti. Oikeudellisen ja poliittisen ulottuvuuden lisäksi asiaan liittyy taloudellisia näkökohtia. Tällä hetkellä lähes puolet EU:ssa voimassa olevista polkumyyntitoimista kohdistuu Kiinaan. Markkinatalousmaan statuksella olisi vaikutusta kiinalaisille tuotteille jatkossa asetettavien polkumyyntitullien tasoon. Polkumyyntitullien laskiessa myös ko. tuotteiden hintataso laskisi, minkä arvioidaan johtavan kiinalaisten tuottajien kilpailukyvyn paranemiseen esimerkiksi teräs- ja kemianteollisuuden alalla. Toisaalta kuluttajat ja käyttävä teollisuus voisivat hyötyä hintojen laskusta. Taloudelliset vaikutukset olisivat näin ollen erilaisia sektorista ja intressitahosta riippuen. Markkinatalousmaan statuksella ei olisi vaikutuksia tasoitustullitoimiin, joita EU:ssa käytetään polkumyyntitoimien rinnalla. Tasoitustullien käyttöaste on n. 10 prosenttia polkumyyntitoimiin verrattuna. Kiinan markkinatalousmaan statusta koskeva päätös ei koske pelkästään EU:ta, vaan muista WTOmaista esimerkiksi Yhdysvallat, Kanada ja Japani ovat saman tilanteen edessä. Esimerkiksi Venäjä ja Australia puolestaan ovat jo myöntäneet statuksen.
Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO 13(15) TUO-10 Wilska Kent 21.01.2016 Asia Kestävyys globaaleissa arvoketjuissa Kokous/tapaaminen Ulkoasiainneuvosto 02.02.2016 1. ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET Kestävyys globaaleissa arvoketjuissa. 2. SUOMEN TAVOITE Edistää uusia tapoja yksityisen sektorin aktivoimiseksi innovaatioihin ja liikekumppanuuksiin kehitysmaissa globaalien arvoketjujen hyödyntämiseksi ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi sekä tuoda esiin Suomen kokemuksia ja käytäntöjä. EU:n kauppaa tukevan kehitysyhteistyön (Aid for Trade) strategian päivitys, huomioiden kestävän kehityksen Agenda 2030 ja Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet niin, että strategiassa korostuvat aikaisempaa vahvemmin kestävät arvoketjut ja vastuullinen yritystoiminta sekä yksityisen sektorin kehittäminen. Vahvistaa Euroopan unionin vapaakauppasopimusten kestävän kehityksen osioiden ja yleisen tullietuusjärjestelmän toimeenpanoa ja seurantaa sekä edistää uusilla kannustimiin perustuvilla keinoilla hankintaketjujen vastuullista hallintaa. 3. NEUVOTTELUTILANNE Kestävät arvoketjut osana yritysten yhteiskuntavastuuta ovat yksi Hollannin puheenjohtajuuskauden painopisteitä. Kauppa- ja kehitysministerit keskustelevat 2.2.2016 miten EU:n kauppa- ja kehityspolitiikoilla voidaan vahvistaa globaalien arvoketjujen kestävyyttä. Teema korostuu myös EU:n uudessa kauppastrategiassa (Trade for all - Towards a more responsible trade and investment policy komission tiedonanto 14.10.2015 COM(2015) 497 final.) Puheenjohtajamaan suunnitelmissa on tuoda kauppa ja kehitys, yritysten yhteiskuntavastuu ja arvoketjut ulkoasianneuvoston kokouksen agendalle myöhemmin toukokuussa 2016. 4. TAUSTA Kestävillä arvoketjuilla tarkoitetaan sitä, miten kansainvälinen tuotanto on nykyään järjestynyt kaupan ja investointien kautta, ja sitä minkälaisia vaikutuksia näillä moniportaisilla tuotantoverkostoilla on eri maissa kestävän kehityksen eri ulottuvuuksilla. Keskeisinä kysymyksinä ovat tuotannon ympäristövaikutukset, ihmisoikeuksien (ml. työelämän oikeuksien) huomioinen sekä taloudelliset vaikutukset (esimerkiksi verot ja työllisyysvaikutukset). Kansainvälinen kauppa ja investoinnit edistävät taloudellista kehitystä ja voivat myös merkittävästi edistää laajempaa yhteiskunnallista kehitystä, jos yllä mainitut kestävän kehityksen eri ulottuvuudet on huomioitu asianmukaisesti.
14(15) Kaupan, investointien ja yksityisen sektorin rooli kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta korostuu aikaisempaa vahvemmin viime vuonna vahvistetussa YK:n Agenda 2030 kestävän kehityksen ohjelmassa, joka ohjaa globaaleja toimia seuraavien 15 vuoden ajan. Kestävän kehityksen haasteiden kuten esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjumiseksi tarvitaan yksityisen sektorin aktiivista osallistumista. Haasteiden ratkaisemiseksi tarvitaan yksityisen sektorin luomia innovaatioita, tuotteita ja palveluita. Samalla yritysten tulee integroida kestävän kehityksen tavoitteet osaksi omia toimintatapojaan. Yksityinen sektori on lisäksi keskeinen taloudellisten mahdollisuuksien ja työpaikkojen luoja kehittyvissä talouksissa. Keskeinen kysymys on löytää uusia tehokkaampia tapoja yksityisen sektorin yritysten aktivoimiseen, mm. kehittämällä kannustimia yritysten liikekumppanuuksiin kehitysmaissa. Kuluttajat, yritysasiakkaat, rahoittajat ja muut sidosryhmät asettavat tuotteiden ja palveluiden kestävyydelle tai vastuullisuudelle yhä enemmän odotuksia lainsäädännön asetettujen minimivaatimusten lisäksi. Haasteena on, että arvoketjut ovat usein moniportaisia koostuen useissa eri maissa sijaitsevista raaka-aineiden ja komponenttien toimittajista. Ongelmakohtien ratkaisemiseksi tarvitaan mm. uusia toimintatapoja kuten esimerkiksi sektorikohtaiset monitoimija-aloitteet yhteistyössä yritysten, kansalais- ja etujärjestöjen ja viranomaisten kanssa. EU on jo vuosia edistänyt kestävän kehityksen tavoitteita osana kauppapolitiikkaansa EU:n kehityspolitiikan rinnalla. Tätä on tarkoitus vahvistaa jatkossa entisestään. Komission uuden kauppastrategian (komission tiedonanto Trade for all - Towards a more responsible trade and investment policy) mukaan EU tulee jatkossa edistämään arvoketjujen kestävyyttä mm. EU:n vapaakauppasopimusten kestävän kehityksen osioiden ja yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) toimeenpanon vahvistamisella. Lisäksi tavoitteena on edistää hankintaketjujen vastuullista hallintaa. Tähän pyritään mm. tehostamalla YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevien ohjaavien periaatteiden (UN Guiding Principles on Business and Human Rights) toimeenpanoa sektorikohtaisten ja/tai maantieteellisten aloitteiden kautta (esim. Bangladeshin tekstiilisektorille suunnattu Sustainability Compact aloite), edistämällä reilun ja eettisen kaupan järjestelmiä sekä suuntaamalla kauppaa tukevaa kehitysyhteistyötä (Aid for Trade) arvoketjujen kestävyyden lisäämiseksi. Lisäksi EU:lla on useita muita arvoketjujen kestävyyteen ja vastuullisuuteen liittyviä toimia kuten esimerkiksi laittomia hakkuita koskevat säännökset, yhteiskuntavastuuraportointi (non-financial reporting) osana tilinpäätösdirektiiviä tai valmistelussa oleva konfliktimineraaliasetus. Laajemmin EU:lla ja sen jäsenmailla on hyvin paljon erilaisia kehitysyhteistyöohjelmia joiden voidaan katsoa tukea suorasti ja epäsuorasti kestävän kehityksen tavoitteita osana taloudellista toimintaa ja globaaleja tuotantoverkostoja. Esimerkiksi EU:n Aid for Trade rahoitus oli noin 11,7 miljardia euroa vuonna 2013, noin viidennes EU:n myöntämästä kehitysyhteistyörahoituksesta kokonaisuudessaan. Tämän lisäksi myös muilla kehitysyhteistyöohjelmilla on kestäviä arvoketjuja tukevia vaikutuksia.
15(15) LIITTEET Asiasanat Hoitaa Tiedoksi kauppa ja kehitys, kauppapolitiikka, TTIP, WTO, Kiina UM EUE, LVM, MMM, OKM, OM, PLM, SM, STM, TEM, TPK, TULLI, VM, VNK, YM