Suomenselän ja maanselän alueiden suojelu- ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 5026 Iso Pajusuo, Pyhäntä/Kajaani, Pohjois-Pohjanmaa
Sijainti Kohde sijaitsee Pyhännän ja Kajaanin rajalla, noin 6 km Juutisesta itään. Pinta-ala Kohteen pinta-ala on 585 ha Maanomistus Valtio, keskiosa vuokrattu Vapolle. Yleiskuvaus Kohde on laaja ja suotyypeiltään erittäin monipuolinen, lähes kokonaan ojittamaton arvokas laaja aapasuo joka sisältää noin viisi uhanalaista suotyyppiä, poikkeuksellisen edustavaa suometsämosaiikkia ja hyvin iäkästä vanhaa kangasmetsää. Suon länsipuolella muutaman sadan metrien etäisyydellä sijaitsee harvinainen ja arvokas vanhojen metsien suojelualue Mäykänaho. Suon keskisosissa mäntyvaltaista vanhaa, yli 100-120-vuotiasta sekä varttunutta yli 60-vuotiasta kuivahkoa kangasmetsää. Kangasmetsäsaarekkeita ympäröi hieno järeäpuustoinen isovarpuräme. Pohjoisosan Pajusuonsaarta ympäröi paikoin laaja korpireunus. Suoalue on laaja vetisten, vaihtelevasti rakenteellisten vähäravinteisten ja kuivien rimpinevojen sekä juottien ja niiden välisten rahkaisten lohkojen kokonaisuus, reunoilla jonkin verran puustoisempia rämeitä. Suon keskiosissa on suometsäsaarekkeita jotka muodostavat edustavaa suometsämosaiikkia suon keskiosissa. Kasvillisuus on valtaosin lyhytkortista ja suon keski- ja eteläosissa tyypillisesti suursaraista. Vaateliainta kasvillisuutta on suon keski- ja eteläosissa. Ravinteisuus on alueella lähes kokonaan oligotrofista. Alueelta inventoidut suotyypit: oligotrofinen lyhytkorsineva (VU), oligotrofinen suursaraneva (VU), oligotrofinen rimpikalvakkaneva (VU), oligotrofinen lyhytkorsiräme (VU), oligotrofinen suursararäme (VU), oligotrofinen Sphagnumrimpineva (NT). Suon reunoilla on ojitettua rämettä ja osa ojituksista on kasvanut umpeen, erityisesti alueen koillisosissa. Suon lounaispuolella sijaitsee koillisreunastaan ja reunoilta hieman ojitettu Pieni Pajusuo. Suoalueiden välissä on luhtaista korpea. Veden valumasuunta kaakkoon. METSO-arvot ja muut erityiset luontoarvot Suo on luonnontilaisuusluokitukseltaan luokkaa 3 eli suojeltava luonnontilainen suo. Alue on ainutlaatuinen kokonaisuus uhanalaisia suotyyppejä, suometsämosaiikkia, vanhaa kangasmetsää ja alueella esiintyy erittäin arvokas linnusto. Alue lisää Mäykänahon Natura2000-alueen biotyyppejä huomattavasti ja lisää alueella sijaitsevien suojelualueiden kytkeytyneisyyttä merkittävästi, sillä Natura2000-alueet sijaitsevat kaukana toisistaan. Lajisto Linnusto: Alueen suolinnusto kunnallisesti arvokas ja koko linnuston osalta maakunnallisesti arvokas kokonaisuus. Linnusto on puustoisuuden ja vähävetisyyden vuoksi maalintuvaltaista. Alue on erityisen edustava kanalintujen (pyy, metso, riekko (VU), teeri) ja petolintujen (varpuspöllö
(NT), varpushaukka, mehiläishaukka (EN), hiirihaukka (VU), nuolihaukka) osalta. Kahlaajalajit (kapustarinta, pikkukuovi, valkoviklo) alueella suosivat alueen kangassaarekkeita ja kuivahkoa suota. Alue on myös ihanteellinen elinympäristö pohjansirkulle jolta on löydetty 2 reviiriä alueella. Yleislajeista runsaita alueella ovat suometsämosaiikin tyyppilajit käki, kulorastas, pajulintu, metsäkirvinen, leppälintu ja järripeippo (RT). Korpisuutta ilmentäviä lajeja alueella olivat metsäviklo ja hömötiainen (VU). Alueella on tehty havaintoja myös seuraavista lintulajeista: kurki, mustaviklo, keltavästäräkki (NT, RT), niittykirvinen (NT), liro (NT), isolepinkäinen, pensastasku. Lintudirektiivin liitteen I lajit: kurki, kapustarinta ja liro. Suomen erityisvastuulajit: valkoviklo ja liro. Kasvillisuus: Alueelta havaitut lajit: suokukka, vaivaiskoivu, hieskoivu, korpikastikka, kanerva, harmaasara, juurtosara, tähtisara, pallosara, jouhisara, mutasara, riippasara, rahkasara, pullosara, vaivero, metsälauha, pitkälehtikihokki, pyöreälehtikihokki, variksenmarja, maitohorsma, järvikorte, luhtavila, tupasvilla, kataja, suopursu, kangasmaitikka, raate, kaarlenvaltikka, järviruoko, kuusi, mänty, valkopiirtoheinä, hilla, virpapaju, kiiltopaju, leväkkö, tupasluikka, mustikka, isokarpalo, juolukka, puolukka, suonihuopasammal, poronjäkälät, silmäkerihmasammal, rämekynsisammal, kangaskynsisammal, seinäsammal, korpikarhunsammal, rämekarhunsammal, rämerahkasammal, rimpirahkasammal, silmäkerahkasammal, kangasrahkasammal, paakkurahkasammal, sararahkasammal, ruskorahkasammal, aaparahkasammal, punarahkasammal, vajorahkasammal, kalvakkarahkasammal, haprarahkasammal, rusorahkasammal, varvikkorahkasammal, kalvaskuirisammal, hetesirppisammal, nevasirppisammal. Suomen kansainvälinen vastuulaji: pohjanrimpirahkasammal. Suolta on useita havaintoja metsäpeurasta (NT) ja metsäpeuran tiedetään myös vasovan suolla. Yhteenveto suojeluarvoista Iso Pajusuo on poikkeuksellisen merkittävän laajuinen, suotyypeiltään ja luontotyypeiltään erittäin harvinainen luonnontilainen aapasuo. Suometsämosaiikki on alueella poikkeuksellisen hyvin muodostunutta ja se tarjoaa erittäin monipuolisen elinympäristön monimuotoiselle lajeille. Alueen suojelu lisäisi Mäykänahon Natura2000-alueen biotyyppejä erittäin merkittävästi. Kohteen suojelulla vähennettäisiin merkittävästi läheisimpien Natura2000-alueiden Itämäki-Eteläjoen ja Rahajärvi-Kontteroisen etäisyyttä ja lisättäisiin suojelualueiden kytkeytyneisyyttä huomattavasti. Kohteelta tavataan kunnallisesti ja maakunnallisesti erittäin arvokasta linnustoa ja alue on elinympäristönä erittäin monimuotoinen ja arvokas kokonaisuus. Suolla esiintyy lintudirektiivin liitteen 1 lajeja, valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisia lintulajeja ja Suomen erityisvastuulajeja. Kohteen luontotyyppien ja lajiston suuren monimuotoisuuden vuoksi suojelu pysyvillä suojeluratkaisuilla tukee huomattavasti Suomen biodiversiteettitavoitteita. Suo on myös tärkeää riista-aluetta, metsäpeuran vasomissuo ja lisäksi alueella on erittäin suurta virkistysarvoa.
Muuta Vapo Oy on saanut alueelle ympäristöluvan turpeen kaivuulle. Korkein Hallinto-oikeus on luonnonsuojelijoiden muutoksenhausta huolimatta jättänyt luvan voimaan, jolloin suon säilyminen tai tuhoutuminen on yksinomaan turveyhtiön päätettävissä. Alueen on merkitty sisältävän merkittäviä eliölajien esiintymiä Metsähallituksen Pyhännän alueekologisessa suunnitelmassa 1997. Alue on hyvin todennäköisesti edelleen eliölajistoon hyvin monimuotoinen, sillä alueella ei ole tehty merkittäviä toimenpiteitä. Tietolähteet Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin suoselvitys 2010. Tringan lintulaskentaraportti kesä 2010. Vapo Oy Maastokäynnit. Metsäntutkimuslaitoksen kasvupaikkatyyppitiedot 2013, puuston ikätiedot 2013 ja kasvupaikan VMI-luokitus 2013. Metsähallituksen Kainuun alueen luonnonvarasuunnitelma kausi 2002-2011 Kuhmo-Ristijärven puuston kehitysluokkakartta 2003 ja alue-ekologisen verkoston kartta 2003. Metsähallituksen Pyhännän alue-ekologisen suunnitelman kartat 1-6. Maanmittauslaitoksen ilmakuvat ja maastokartat. Kuvat Mauri Huhtala
Yhteystiedot Suomen Luonnonsuojeluliitto ry sähköposti: suomaa@sll.fi verkkosivut: www.sll.fi/suomaa