Päiväys Datum Dnro Dnr 23.1.2004 YM 3/313/2004 Eduskunnan suuri valiokunta Viite Hänvisning EUTORI nro EU/2003/1273 Asia Ärende Asetusehdotus Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta EY:n toimielimiin ja muihin elimiin Ympäristöministeriö esittää perustuslain 97 :n 1 momentin nojalla kunnioittavasti oheisen valtioneuvoston selvityksen komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta EY:n toimielimiin ja muihin elimiin Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam LIITE 1: EU-perusmuistio 21.1.2004 LIITE 2: Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta EY:n toimielimiin ja muihin elimiin, KOM (2003) 622 lopullinen
Ympäristöministeriö PERUSMUISTIO YM2004-00001 2/7 YSO Leppo Johannes 21.01.2004 Ehdotus Euroopan parlame ntin ja neuvoston asetukseksi tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta EY:n toimielimiin ja muihin elimiin EUTORI nro: EU/2003/1273 E-tunnus: Käsittelyvaihe ja käsittelyn tarkoitus: Ensimmäisen varsinaisen työryhmäkäsittelyn päivämäärä ei vielä ole tiedossa. Asiakirjat: KOM (2003) 622 lopullinen EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely: EY 175(1) artikla; EY 251 artikla (yhteispäätösmenettely määräenemmistöllä) Käsittelijä(t): Ympäristöministeriö, Johannes Leppo, puh. 1603 9539 Suomen alustava kanta : Valtioneuvosto suhtautuu ehdotukseen myönteisesti. Århusin yleissopimuksen velvoitteet on pantava sitovalla tavalla täytäntöön myös yhteisön kaikkien elinten osalta. Toteuttamistavaksi ehdotetaan yhden EY 175(1) artiklaan perustuvan asetuksen antamista. Vaikka säädösinstrumenttina voitaisiin käyttää myös päätöstä, vaikuttaa asetuksen antaminen tässä tapauksessa perustellulta ja tarkoituksenmukaisimmalta ratkaisulta. Ympäristöä koskevan tiedon osalta valtioneuvosto kannattaa ehdotettua laajaa soveltamisalaa, joka ulottuisi yhteisön kaikkiin julkisia toimintoja suorittaviin elimiin sekä kaikkiin luonnollisiin henkilöihin ja oikeushenkilöihin kansallisuudesta tai kotipaikasta riippumatta. Sen sijaan valittua lainsäädäntöteknistä ratkaisua tulisi vielä harkita uudelleen. Yhden EY:n avoimuusasetuksen soveltamiseen viittaavan artiklan sijasta tarvittavat tietopyyntöjen esittämistä ja käsittelyä koskevat artiklat tulisi nimenomaisesti kirjoittaa ehdotuksessa auki. Tällöin erityistä huomiota tulisi kiinnittää pyyntöjen epäämiseen liittyvien poikkeusperusteiden kirjaamiseen niin, että ne vastaisivat ehdotusta paremmin yleissopimuksen ja ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta annetun asetuksen 2003/4/EY määräyksiä. Yleissopimuksen 4 (4) artiklan h kohdan mukaan pyyntö voidaan evätä, jos tiedon ilmaisemisella olisi haitallinen vaikutus ympäristölle. Tällä perusteella voidaan olla luovuttamatta esimerkiksi harvinaisten lajien pesimäpaikkoja koskevia tietoja. Vastaava ympäristönsuojeluun liittyvä poikkeus tulisi sisällyttää ehdotukseen. Näin on tehty myös direktiivin 2003/4/EY 4 (2) artiklan h alakohdassa. Yleissopimuksen 4(4) artiklan d kohta sisältää puolestaan selkeän rajoituksen kaupallisten ja teollisten tietojen luovuttamiseen liittyvän poikkeusperusteen soveltamiselle päästöjä koskevien tietojen
osalta. Vastaava rajoitus, joka löytyy myös direktiivin 2003/4/EY 4(2) artiklan 2 kohdasta, olisi syytä lisätä ehdotukseen. 3/7 Poikkeusperusteet tulisi siis kirjoittaa kokonaan uudelleen niin, että ne vastaisivat mahdollisimman tarkasti yleissopimuksen ja direktiivin 2003/4/EY artikloja. Muilta osin pyyntöjen esittämistä ja käsittelyä koskevissa nimenomaisissa auki kirjoitettavissa artikloissa voitaisiin pitkälti pitäytyä EY:n avoimuusasetuksen tekstissä, mukaan lukien myös jäsenvaltioista peräisin olevia asiakirjoja koskeva 4(5) artikla. Osallistumisoikeus ulottuisi ainoastaan yleissopimuksen 7 artiklan mukaisten ohjelmien ja suunnitelmien valmisteluun. Ehdotus vaikuttaisi tältä osin olevan valtioneuvoston hyväksyttävissä. Tuotteita ja aineita koskevan päätöksenteon osalta ehdotusta on kuitenkin vielä analysoitava tarkemmin ja varmistettava, että yleissopimuksen 6 (1) artiklan b kohdassa tarkoitettuja päätöksiä ei tehdä yhteisön tasolla. Lisäksi on vielä harkittava, onko osallistumisen toteuttamistapaa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen antaminen syytä jättää kunkin elimen tehtäväksi, vai tulisiko siitä säätää kattavasti jo asetuksen tasolla. Muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus koskisi yleissopimuksen 9(3) artiklan mukaisia ympäristölainsäädännön vastaisia hallinnollisia toimia ja laiminlyöntejä. Ehdotus vaikuttaa lähtökohtaisesti hyväksyttävältä. Komissiolta tulee kuitenkin vielä pyytää konkreettisia esimerkkejä ja arviota siitä, millaisia toimia ja laiminlyöntejä muutoksenhakuoikeus kattaisi, ja koskisiko se myös komission päätöksellä hyväksyttäviä kansallisia suunnitelmia ja luetteloita. Vasta tämän jälkeen voidaan lopullisesti arvioida, onko ehdotus tältä osin yleissopimuksen mukainen ja valtioneuvoston hyväksyttävissä. Ehdotuksen 9 artiklassa asian vireille panemiselle annettu määräaika (4 viikkoa) vaikuttaa lyhyeltä. Sen riittävyyttä on vielä arvioitava erikseen ja pidennettävä sitä tarvittaessa. Esimerkiksi jäsenvaltioille suunnatun muutoksenhakua ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan direktiiviehdotuksen 6 (1) artikla edellyttää määräajan olevan vähintään 4 viikkoa. Kanneoikeuden rajaaminen vain tietyt kriteerit täyttäviin ja oikeutettuihin yksiköihin vaikuttaa perustellulta. Oikeutettujen yksiköiden tunnustamiselle asetetut edellytykset on kuitenkin vielä arvioitava tarkasti ja varmistettava, että kaikkien jäsenvaltioiden järjestöille taataan yhtäläiset mahdollisuudet muutoksenhakuun. Tämä koskee erityisesti yhteisön tasolla toimimiseen liittyvää kriteeriä, jota on pyritty täsmentämään ehdotuksen 12 (2) artiklassa edellyttämällä toimimista kolmessa jäsenvaltiossa. Yhteisön tasolla toimimista voidaan pitää muutoksenhakuoikeuden edellytyksenä. Tältä osin on vielä varmistettava, tulevatko useimmat lähtökohtaisesti vain Suomessa aktiivisesti toimivat järjestöt asetuksen soveltamisalan piiriin esimerkiksi olemalla jäseniä Euroopan laajuisesti toimivissa kattojärjestöissä. Tarvittaessa 12(2) artiklan sisältöä tulisi vielä selventää, tai vaihtoehtoisesti poistaa tekstistä maininta kolmessa jäsenvaltiossa toimimisesta yleissopimuksen tavoitteiden vastaisena. 13 artiklassa edellytetään, että komissio antaa tunnustamista varten tarvittavat yksityiskohtaiset säännöt ja tutkii säännöllisin väliajoin, täyttyvätkö yksikön tunnustamisen edellytykset edelleen. Artiklassa komissiolle annetaan laajalta vaikuttava valtuutus määritellä, miten tunnustaminen käytännössä toteutetaan. Tältä osin tulisi varmistaa, että muutoksenhaku komission tunnustamista koskevista päätöksistä tehdään mahdollisimman nopeaksi ja joustavaksi. Samalla on huolehdittava siitä, että säännöllisestä tarkastelusta ei muodostu oikeutetuille yksiköille liian raskasta prosessia. Pääasiallinen sisältö: Århusin yleissopimuksen (jäljempänä yleissopimus) allekirjoittaminen ja hyväksyminen velvoittaa EY:n saattamaan lainsäädäntönsä yhdenmukaiseksi sopimuksen määräysten kanssa. Yhteisö on jo antanut kaksi jäsenvaltioille osoitettua direktiiviä, eli direktiivin 2003/4/EY ympäristötiedon julkisesta
4/7 saatavuudesta ja direktiivin 2003/35/EY yleisön osallistumisesta tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen sekä neuvoston direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta yleisön osallistumisen sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden osalta. Lisäksi komissio on sama n aikaisesti nyt käsiteltävän ehdotuksen kanssa antanut ehdotuksen direktiiviksi muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa (KOM (2003) 624 lopullinen). EY:n liittyminen yleissopimukseen edellyttää jäsenvaltiolle suunnattujen direktiivien ohella myös yhteisön toimielimiä ja muita elimiä oikeudellisesti sitovien säädösten antamista. Tämä on nyt käsiteltävän ehdotuksen mukaan tarkoitus toteuttaa yhdellä asetuksella, joka kattaisi yleissopimuksen kaikki kolme pilaria, eli ympäristöä koskevan tiedon saannin, yleisön osallistumisen päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden ympäristöasioissa. Ehdotus on siis suunnattu yhteisön toimielimille, laitoksille ja muille elimille. Ne on määritelty 2 (c) artiklassa erittäin laajasti. Asetus koskisi kaikkia julkisia toimintoja suorittavia elimiä, laitoksia ja virastoja, jotka on perustettu Euroopan yhteisön perustamissopimuksella tai sen nojalla. Yleissopimuksen 2 artiklan mukaisena ainoana poikkeuksena tästä ovat tilanteet, jolloin mainitut tahot käyttävät tuomio- tai lainsäädäntövaltaa. 1. Ympäristöä koskevan tiedon saanti Ympäristöä koskeva tieto on määritelty ehdotuksessa kattavasti ja perustelluista syistä identtisesti ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta annetun direktiivin (2003/4/EY) kanssa. Muilta osin lähtökohtana on Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (N:o 1049/2001, jäljempänä EY:n avoimuusasetus) soveltaminen ympäristötietoa koskeviin pyyntöihin. Avoimuusasetuksen soveltamisalaa laajennettaisiin kuitenkin niin, että tiedonsaantioikeus annettaisiin kaikille luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille kansallisuudesta ja kotipaikasta riippumatta. Eli mitään yhteyttä jäsenvaltioihin ei edellytettäisi. Lisäksi oikeutta sovellettaisiin edellä mainitulla ja laajalla tavalla kaikkiin yhteisön julkisia toimintoja harjoittaviin elimiin. Ehdotus on periaatteessa erittäin kannatettava. Sen 3 artiklassa valittu lainsäädäntötekninen ratkaisu, jossa ainoastaan viitataan EY:n avoimuusasetuksen määräyksiin, on kuitenkin käytännössä ongelmallinen. EY 255(2) artiklan nojalla annetun avoimuusasetuksen soveltamisalan laajentaminen EY 175(1) artiklan perusteella annettavan erillisen ja vain yhtä politiikkasektoria koskevan asetuksen nojalla ei näyttäisi olevan ehdotetulla tavalla juridisesti mahdollista. Näin ollen tarvittavat ja asianmukaisesti modifioidut avoimuusasetuksen artiklat tulisi nimenomaisesti kirjoittaa auki nyt käsiteltävään asetusehdotukseen. Tämä olisi perusteltua myös selkeyden, oikeusvarmuuden ja etenkin avoimuusasetuksen 4 artiklassa mainittujen tietopyyntöjen epäämisperusteiden asianmukaisen soveltamisen kannalta. Yleissopimuksen ja avoimuusasetuksen poikkeusperusteet nimittäin poikkeavat osittain toisistaan. Artiklojen kirjoittaminen uudelleen mahdollistaisi myös näiden erojen huomioon ottamisen. Nyt niihin ainoastaan viitataan epäselvällä ja juridisesti riittämättömällä tavalla ehdotuksen 15. johdantokappaleessa. Avoimuusasetuksesta poiketen ehdotuksen 6 artikla sisältäisi asetuksen tasolla annetun nimenomaisen velvoitteen väärälle taholle esitetyn pyynnön ohjaamisesta viranomaiselle, jolta kyseinen tieto olisi saatavissa. Lisäksi asetuksen 4 ja 5 artikloissa säädettäisiin yksityiskohtaisesti ympäristöä koskevan tiedon laadusta, keräämisestä ja levittämisestä. 2. Yleisön osallistuminen Kaikille luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille sekä näiden yhteenliittymille annettava osallistumisoikeus koskisi kattavasti yleissopimuksen 7 artiklan mukaisten ohjelmien ja suunnitelmien valmistelua. Ne on 2 f artiklassa määritelty laajasti viittaamalla myös yhteisön kuudenteen ympäristöohjelmaan sekä yleisiin ympäristöä koskeviin toimintaohjelmiin. Näin asetuksen soveltamisalaan kuu-
5/7 luisivat myös ne muiden politiikka-alojen suunnitelmat, joilla todennäköisesti on huomattavia vaikutuksia yhteisön ympäristöpolitiikan toteuttamiseen. Yleissopimuksen mukaisesti oikeus ei koske prosesseja, joissa käytetään lainsäädäntö- ja tuomiovaltaa. Säädöksellä vahvistettavia suunnitelmia ja ohjelmia koskevan päätöksenteon osalta ratkaiseva ajankohta olisi säädösehdotuksen antamishetki, jota edeltävään aikaan osallistumisoikeus ulottuisi. Muilta osin osallistumisoikeus jäisi yleissopimukseen verrattuna suppeaksi. Yleissopimuksen 6 artikla koskee osallistumista erityisiä toimintoja koskevaan päätöksentekoon. Ehdotuksessa lähdetään siitä, että näitä yleissopimuksen 6 (1) artiklan a ja b kohdissa mainittuja päätöksiä ei lainkaan tehdä yhteisötasolla. Tältä osin on selvää, että a kohdan mukaisille ja sopimuksen liitteessä I luetelluille toiminnoille ei myönnetä lupia yhteisön elinten toimesta. Kyseessä on puhtaasti kansallinen lupaprosessi, joka koskee suoraan tiettyä laitosta tai hanketta. Yleissopimuksen 6 (1) artiklan b kohdassa säädetään puolestaan muista kuin liitteessä I yksilöityjä toimintoja koskevista päätöksistä, joilla voi olla merkittäviä ympäristövaikutuksia. Lähtökohtaisesti yhteisön elimet eivät tee tällaisia päätöksiä. Huomiota on kuitenkin vielä kiinnitettävä siihen, että joitakin aineita ja tuotteita koskeva sääntely voi muodostaa tässä yhteydessä eräänlaisen harmaan alueen. Esimerkiksi torjunta-aineita, kemikaaleja ja otsonikerrosta heikentäviä aineita koskevia päätöksiä tehdään myös yhteisön tasolla. Ehdotuksessa lähdetään kuitenkin siitä, että nämä päätökset eivät kohdistu tiettyihin toimintoihin yleissopimuksessa tarkoitetulla tavalla. Ehdotusta on tältä osin vielä tutkittava tarkemmin, mutta valittu linja vaikuttaa, ottaen huomioon myös 6 (1) artiklan b kohdan harkinnanvaraisen luonteen, tässä vaiheessa perustellulta ja tarkoituksenmukaiselta. Edellä mainitulle harmaalle alueelle sijoittuvat myös GMO: t. Ne on kuitenkin asetettu yleissopimuksen 6 (11) artiklassa erityiseen asemaan, jota pyritään parhaillaan selventämään sopimuspuolten kesken. Tästä syystä ehdotuksen perusteluissa ainoastaan todetaan, että olisi syytä odottaa näiden kansainvälisten neuvotteluiden tulosta ennen yhteisön omien erityissääntöjen antamista. Ratkaisu vaikuttaa tarkoituksenmukaiselta. Samoin osallistumisoikeuden ulkopuolelle jäisivät yleissopimuksen ja direktiivin 2003/35/EY logiikan mukaisesti rahoitussuunnitelmat ja -päätökset. Asetuksessa ei suoraan säädettäisi osallistumisen toteuttamistavoista, mutta siinä velvoitettaisiin yleissopimuksen 7 artiklan systematiikan mukaisesti yhteisön elimet antamaan tätä koskevat käytännön määräykset ja säännöt. Lisäksi ehdotuksen perusteluissa todetaan, että viranomaismääräyksiä ja yleisesti sitovia oikeudellisia sääntöjä koskeva yleissopimuksen 8 artiklan nimenomainen säädöstasolla tapahtuva täytäntöönpano ei artiklan suositusluonteisen sisällön vuoksi olisi yhteisötasolla olennaista. 3. Muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus Muutoksenhaun kohde Ympäristötietoa koskeviin pyyntöihin liittyvä muutoksenhaku (yleissopimuksen 9(1) artikla) tapahtuisi edelleen EY:n avoimuusasetuksen määräysten mukaisesti, eikä ehdotuksella mitenkään rajoitettaisi tätä oikeutta. Mikäli edellä esitetty tulkinta yleissopimuksen 6 artiklan sovellettavuudesta yhteisön elimiin hyväksytään, jää siinä mainittuja päätöksiä koskeva yleissopimuksen 9(2) artikla niin ikään yhteisötasolla käytännössä merkityksettömäksi. Ehdotetulla asetuksella säädettäisiin näin ollen yleissopimuksen 9(3) artiklan mukaisesta oikeudesta hakea muutosta ympäristölainsäädännön vastaisten hallinnollisten toimien ja laiminlyöntien johdosta. Ympäristölainsäädäntö on ehdotuksen 2 artiklan g kohdassa määritelty laajasti ohjeellisen luettelon ja EY 174 artiklassa lueteltujen ympäristöpolitiikan tavoitteiden avulla. Luettelon xii kohdassa mainitaan myös ympäristöä koskevan tiedon saatavuus ja osallistuminen päätöksentekoon.
6/7 Hallinnollisella toimella tarkoitetaan puolestaan 2 artiklan h kohdan mukaisesti mitä tahansa ympäristölainsäädännön nojalla toteutettua hallinnollista toimenpidettä, jolla on oikeudellisesti sitova vaikutus. Myös tällaisen toimen toteuttamatta jättämisen johdosta voitaisiin hakea muutosta. 2(2) artiklan mukaan ainoan poikkeuksen tästä muodostavat asianomaisen elimen hallinnollisena uudelleentarkasteluelimenä toteuttamat toimenpiteet. Erityisinä esimerkkeinä mainitaan oikeusasiamiehen ja petostentorjuntaviraston menettelyt sekä menettelyt, jotka liittyvät kilpailusääntöjen noudattamisen valvontaan tai jäsenyysvelvoitteiden laiminlyönteihin. Selvää on, että muutoksenhakuoikeus ei myöskään koskisi yhteisölainsäädännön sisältöä tai pätevyyttä. Menettely Kaksivaiheisen muutoksenhakumenettelyn tarkoituksena on mahdollistaa kanteen nostaminen EYtuomioistuimessa. Se alkaisi 9 artiklassa kuvatulla sisäistä uudelleentarkastelua koskevalla pyynnöllä, joka olisi esitettävä asianomaiselle elimelle viimeistään neljän viikon kuluttua hallinnollisen toimen hyväksymisestä tai siitä kun tietty toimi olisi pitänyt toteuttaa. Kanne EY-tuomioistuimessa voitaisiin 11 artiklan mukaan nostaa vasta tämän sisäistä tarkastelua koskevan pyynnön esittäjälle osoitetun päätöksen nojalla. Valittu EY 230 ja 232 artikloihin pohjautuva lähestymistapa vaikuttaa sekä järkevältä, että prosessuaalisesta näkökulmasta katsottuna välttämättömältä. Muutoksenhakuun oikeutetut tahot Ehdotuksessa muutoksenhakuoikeus annettaisiin ainoastaan tietyt kriteerit täyttäville oikeutetuille yksiköille. Tällä tarkoitetaan 2 (d) sekä 12 ja 13 artiklojen mukaan yhteenliittymiä ja järjestöjä, joiden pääasiallisena tavoitteena on ympäristönsuojelu. Oikeutetun yksikön ei tarvitsisi osoittaa omaavansa asiassa välitöntä intressiä, mutta saadakseen puhevallan sen pitäisi täyttää etukäteen tai tapauskohtaisesti tapahtuvalle tunnustamiselle asetetut vaatimukset. Yleissopimus ei edellytä yleistä (actio popularis tyyppistä) kaikille annettavaa puheoikeutta, eikä se EY-tuomioistuimen osalta olisi välttämättä mahdollistakaan ilman perustamissopimuksen muuttamista. Tältä osin kanteen nostamiseen oikeutettujen tahojen piiri näyttäisi asianmukaisesti ja tarkoituksenmukaisesti rajatulta. Sen sijaan muutoksenhakuun oikeutettujen yksiköiden tunnustamismenettelyä on vielä analysoitava tarkasti. Tunnustaminen edellyttäisi, että kyseessä on yli kaksi vuotta aktiivisesti ympäristönsuojelua harjoittanut ja voittoa tavoittelematon oikeushenkilö, jolla on esittää rekisteröidyn tilintarkastajan varme n- tama tilinpäätös kahdelta edeltävältä vuodelta. Nämä melko perustelluilta vaikuttavat kriteerit näyttäisivät pohjautuvan ympäristösektorilla toimivien järjestöjen taloudellista tukemista varten laadittuihin sääntöihin, kuten päätökseen 466/2002/EY. Lisäksi yksiköiltä edellytettäisiin yhteisön tasolla toimimista. Prosessi voi siis johtaa EY-tuomioistuimessa nostettavaan kanteeseen. Näin ollen on perusteltua, että asetettavat edellytykset ovat riittävän tiukat. Samalla on kuitenkin erityisesti varmistettava, että kaikkien jäsenvaltioiden järjestöille taataan yhtäläiset mahdollisuudet muutoksenhakuun. Tämä koskee erityisesti yhteisön tasolla toimimiseen liittyvää kriteeriä, jota on yritetty täsmentää ehdotuksen 12 (2) artiklassa. Siinä edellytetään toimintaa vähintään kolmessa jäsenvaltiossa, mikäli kyseessä on jäsenyyteen perustuva ja useista yhteenliittymistä tai järjestöistä muodostettu rakenne. 13 artiklassa edellytetään, että komissio antaa tunnustamista varten tarvittavat yksityiskohtaiset säännöt ja tutkii säännöllisin väliajoin, täyttyvätkö yksikön tunnustamisen edellytykset edelleen. Artiklassa komissiolle annetaan siis laajalta vaikuttava valtuutus määritellä, miten tunnustaminen käytännössä toteutetaan. Kansallinen käsittely:
Eduskuntakäsittely: Ympäristöjaosto (laaja kokoonpano) 4.12.2003, virkamieskokoonpanon kirjallinen menettely 15.12.2003. Suomen kannanottoja on käsitelty tammikuussa kirjallisesti myös ehdotusta direktiiviksi muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa (KOM (2003) 624 lopullinen) varten perustetussa epävirallisessa taustaryhmässä. Kansallinen lainsäädäntö: Ehdotus on kohdistettu ainoastaan yhteisön instituutiolle ja elimille, eikä siitä aiheudu vaikutuksia kansalliseen lainsäädäntöön. Taloudelliset vaikutukset: Ehdotuksesta ei pitäisi aiheutua lisäkustannuksia jäsenvaltiolle. Muut mahdolliset asiaan vaikuttavat tekijät: 7/7