Periaatteessa kyllä, hieman käytännössäkin: Periaateohjelma-analyysi SAKARI NIEMINEN JA MATTI WIBERG Johdanto Sulkevatko eduskuntapuolueet periaateohjelmissaan pois yksittäisiä politiikkavaihtoehtoja? Entä sisältävätkö ohjelmat periaatteiden operationalisointeja? Odottamattomat ja tilannekohtaiset ongelmat ovat politiikassa tyypillisiä. Tämän seurauksena poliittiset prosessit ovat yllätyksellisiä, joten on ymmärrettävää, että poliittisessa kielenkäytössä turvaudutaan mieluummin epämääräisiin yleistyksiin, kuin yksityiskohtaiseen ilmaisuun. Toisaalta, mikäli mitään konkreettista ei sanota, voi uskottavuuden ylläpitäminen olla vaikeaa. Voisikin olettaa, että jonkin puolueen potentiaaliset kannattajat haluaisivat tietää puolueesta periaatteiden lisäksi myös sen, mitä ratkaisuja puolue ajaa käytännössä. Mutta tarjoavatko periaateohjelmat mitään käytännöllisiä politiikkavaihtoehtoja? Tässä katsauksessa otamme selvää siitä, onko periaateohjelmista löydettävissä käytännöllisiä toiminnan vaatimuksia. Tarkastelun kohteena on se, suljetaanko ohjelmissa joitain yksittäisiä politiikkavaihtoehtoja yksiselitteisesti pois. Tässä hyödynnämme moniheuristisen päätöksentekoteorian ajatusta päätösvaihtoehtojen eliminoinnista. Tarkastelemme myös sitä, sisältävätkö ohjelmat periaatteiden operationalisointeja. Koska kyse on periaateohjelmista, oletuksena on, että ne myös sisältävät toimintaperiaatteita. Mutta pitävätkö ne sisällään myös sen, miten näiden periaatteiden pohjalta tulee toimia? Tämän selvittämisessä hyödynnetään ajatusta periaatteiden ja toiminnan erillisyydestä. Näkökulma Yhtenä lähtökohtana on ei-kompensoiva (noncompensatory) näkökulma päätöksentekoon, jonka mukaan toimijalla voi päätöksentekotilanteessa olla valittavanaan jokin sellainen vaihtoehto, joka on hänelle jonkin erityisen politiikkaulottuvuuden kannalta hyväksymiskelvoton. Jos noudatetaan ei-kompensoivaa päätössääntöä, tällaisessa tilanteessa mikään mieluisakaan vaihtoehto jollain toisella politiikkaulottuvuudella ei voi kompensoida tätä hyväksymiskelvotonta vaihtoehtoa, jolloin päätöksentekijä eliminoi sen pois valintajoukostaan. (Mintz 1995.) Ei-kompensoivaa ajattelua ei välttämättä tarvitse mieltää dikotomiaksi, vaan sen voi mieltää jatkumoksi. Mitä huonompi jokin vaihtoehto jollakin avainulottuvuudella on, sitä vaikeampi sitä on kompensoida. On kuitenkin mahdollista, että vaihtoehto on toimijan kannalta niin huono, ettei sitä voida hyväksyä. Tällöin sitä ei ole mahdollista kompensoida ja se eliminoidaan. (Goertz 2004.) Näin ollen huonojenkin vaihtoehtojen suhteen on mahdollista tehdä kompromisseja tiettyyn rajaan asti. Vaihtoehto voi olla kuitenkin myös hyväksymiskelvoton, jolloin se ei ole kompensoitavissa, eikä sen suhteen näin ole mahdollista joustaa. Politiikka 57:1, s. 54 63, 2015
Periaatteessa kyllä, hieman käytännössäkin: Periaateohjelma-analyysi 55 Puolueiden valmiuteen tehdä kompromisseja huonojenkin vaihtoehtojen suhteen liittyy ajatus poliittisista lehmänkaupoista (logrolling). Toimijoiden on parlamentaarisessa toiminnassa monesti oltava valmiita joustamaan tiettyjen vaihtoehtojen kohdalla, jotta he saisivat muilta myönnytyksiä itselleen tärkeämpien asioiden suhteen. Näin ollen puolueet ovat haluttomia sitomaan käsiään ennalta minkään vaihtoehdon suhteen. Ei-kompensoivan ajattelun mukaan voi kuitenkin olla olemassa vaihtoehtoja, joiden suhteen toimijat eivät ole valmiita tekemään kompromisseja. Ajattelutapa, jonka mukaan toimijat eliminoivat päätöstilanteessa hyväksymiskelvottomia vaihtoehtoja pois, on osa moniheuristista päätöksentekoteoriaa (Mintz ym. 1997). Tässä sovelletaan vapaasti kuitenkin vain jatkumonäkökulman mukaista eliminaatioajattelua, ja tarkastelun kohteena eivät ole päätökset, vaan ohjelmat. Työtä kuitenkin ohjaa ajatus siitä, että voi olla olemassa sellaisia politiikkavaihtoehtoja, joita jotkin toimijat eivät voi millään hyväksyä, jolloin ne eliminoidaan tai suljetaan pois valintajoukosta. Eliminaatio ymmärretään tässä työssä siten, että mikäli ohjelmissa käytettävät ilmaisut mahdollistavat vain yhden tulkinnan, vaihtoehto katsotaan eliminoiduksi. Mikäli ilmaisu taas mahdollistaa kompromisseja asian suhteen, vaihtoehtoa ei katsota eliminoiduksi. Vaikka Mintz (1995) ja Goertz (2004) puhuvat politiikkaulottuvuuksista, tässä katsauksessa huomio kiinnittyy vain yksittäisiin politiikkavaihtoehtoihin. Käsitteitä eliminointi ja poissulkeminen käytetään tästä eteenpäin rinnakkaisina ilmauksina. Edellä esitettyä tapaa ymmärtää eliminaatio voidaan kuitenkin soveltaa vain tilanteisiin, joissa otetaan kantaa johonkin yksittäiseen ja konkreettiseen politiikkavaihtoehtoon. Sellaisiin ohjelmakohtiin, joissa esitetään jokin yksiselitteinen periaate, jonka pohjalta on mahdollista toimia usealla tavalla, tarvitaan toisenlainen lähestymistapa. Periaatteita lähestytään arvokeskeistä ajattelua hyödyntäen. Arvot ovat periaatteita, joita käytämme arvottaessamme toimintamme tai toimimattomuutemme mahdollisia seurauksia. Tähän ajatteluun liittyy olennaisesti kaksi asiaa: ensinnäkin se, mitä me haluamme ja toiseksi ne keinot, joilla tavoittelemme haluamiamme asioita. Meillä on siis päätöksentekotilanteessa lähtökohtana jotain, mistä välitämme ja sen pohjalta muotoilemme keinoja ja toimintaa tämän asian saavuttamiseen. (Keeney 1992, 4 14.) Tämä ajattelutapa näyttäisikin tekevän eron erilaisten periaatteiden ja näistä periaatteista nousevan toiminnan välille. Tässä sovellamme vapaasti ajatusta periaatteiden ja toiminnan erillisyydestä. Olennaista on se, että on eri asia omata jokin periaate (mitä halutaan) kuin johtaa toimintaa jostain periaatteesta (miten haluttu asia saadaan). Vaikka arvokeskeisessä ajattelussa (Keeney 1992, 3) pyritään tuomaan esille sitä, miten arvojen avulla voidaan parantaa päätöksentekoa, tämä työ ei ole päätösteoreettinen. Sen sijaan periaate toiminta -jaottelua sovelletaan eduskuntapuolueiden periaateohjelmiin ja tarkastellaan, onko niistä mahdollisesti löytyvien periaatteiden lisäksi löydettävissä näihin perustuvia yksittäisiä toimintavaatimuksia. Tutkimuskysymykset Pyrkivätkö puolueet periaatteelliseen toimintaan, so. sitoutuvatko ne joihinkin periaatteisiin, joista ne eivät missään oloissa ole valmiita tinkimään? Lähtökohtanamme on ei-kompensoivan päätöksenteon ajatus hyväksymiskelvottomien valintavaihtoehtojen eliminoinnista. Tapahtuuko sitä jo periaateohjelmien tasolla? Suljetaanko periaateohjelmissa joitain politiikkavaihtoehtoja todella pois, vai jättävätkö niissä käytetyt kielelliset muotoilut ja sanavalinnat mahdollisuuden tehdä kompromisseja? Ensimmäinen tutkimuskysymyksemme on: Sulkevatko eduskuntapuolueet periaateohjelmissaan joitain politiikkavaihtoehtoja pois? Toinen lähtökohta taas on jako periaatteisiin ja niistä kumpuavaan toimintaan. On eri asia esittää jokin periaate kuin operationalisoida sen pohjalta käytännön vaihtoehtoja. Periaatteella tarkoitetaan muun muassa toimintaa ja ajattelua ohjaavia perussääntöjä, ohjenuoria tai johtavia ajatuksia. Operationalisoinnilla puolestaan tarkoitetaan tässä jonkin indikaattorin antamista jollekin periaatteelle. Periaate on toimintaa ohjaava ajatus, kun taas sen operationalisointi on periaatteen tuomista empirian tasolle. Esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen tasaarvoinen kohtelu voidaan nähdä periaatteena ja vaatimus sukupuolineutraalista avioliittolaista tämän periaatteen operationalisointina. Toinen tutkimuskysymyksemme on: Onko eduskuntapuolueiden periaateohjelmista löydettävissä periaatteiden operationalisointeja?
56 Sakari Nieminen ja Matti Wiberg Koska tarkastelun kohteena ovat puolueiden periaateohjelmat, työn perustavanlaatuisena olettamuksena on että niissä myös tuodaan esille joitain toimintaperiaatteita. Mielenkiintoista sen sijaan on se, tuodaanko periaateohjelmissa lisäksi esille sitä, miten näiden periaatteiden pohjalta tulisi käytännössä toimia. Politiikalla on yleisesti kolme instrumenttia, joilla todellisuuteen voidaan vaikuttaa: normin asettaminen ja virkamiesten nimittäminen sekä määrärahan varaaminen. Jotta operationalisoinnin katsottaisiin tapahtuneen, on ohjelmassa esitettävä vaatimus joko lain säätämisestä, virkamiesten asettamisesta tai budjetin laadinnasta. Mikäli tekstissä esiintyvä ajatus ei ole palautettavissa mihinkään näistä kolmesta, ei kyseistä katkelmaa pidetä minkään periaatteen operationalisointina. Aineisto Työn aineistona ovat eduskuntapuolueiden voimassa olevat periaate- tai yleisohjelmat. Näihin ohjelmiin puolueet kirjaavat yleisimmät periaatteensa ja johtavat aatteensa. Periaateohjelmien lisäksi puolueilla on myös rajattuja aihepiirejä koskevia erikoisohjelmia, sekä lähiajan tavoiteohjelmia. Poliittisilla ohjelmilla on puolueille ainakin kolme merkitystä: niillä puolueet kertovat itselleen, keitä he ovat, ohjelmilla aktivoidaan omia jäseniä ja niillä luodaan tulevaa politiikan agendaa. Katsauksemme kannalta viimeksi mainittu kohta on oleellinen. Yhteistä erilaisille ohjelmille on tulevaisuuden hahmottaminen. Niinpä ohjelmissa esitetään näkemys siitä, miten tulevaisuudessa pitäisi toimia ja miten muuttaa nykyinen poliittinen tila siedettävämmäksi. Ohjelmissa siis hahmotellaan sitä, miten puolueen mielestä yhteiskuntaa saataisiin muokattua paremmaksi. Keskustalta analyysin kohteena on vuonna 2006 hyväksytty periaateohjelma, Kohti tasa-arvoista, luonnonmukaista sivistysyhteiskuntaa. Kokoomukselta käsittelyssä on niin ikään vuonna 2006 julkaistu periaateohjelma. Kristillisdemokraateilta käsittelyssä on vuoden 2005 periaateohjelma, Kristillisdemokratia vastuuta ja välittämistä. RKP:ltä analysoidaan vuoden 2006 puolueohjelmaa, Askeleen edellä. SDP:ltä tarkastelun kohteena on vuonna 1999 julkaistu ohjelma Sosiaalidemokratian periaatteet. Vasemmistoliitolta käsittelyssä on vuonna 2007 hyväksytty periaateohjelma Vasemmiston tie oikeudenmukaiseen maailmaan ja vihreiltä vuoden 2012 ohjelma, Vastuu, vapaus, välittäminen. Perussuomalaisten kohdalla puolestaan aineiston valinta ei ole aivan ongelmatonta. Perussuomalaiset eivät nimittäin tee eroa periaateohjelman ja erilaisten lähiajan tavoiteohjelmien välille. Erilaisissa perussuomalaisten ohjelmia analysoivissa tutkimuksissa on aineistona käytetty eri ohjelmatekstejä. Esimerkiksi Mickelsson (2011) käyttää aineistonaan vuoden 2011 eduskuntavaaliohjelmaa ja kansanedustajien kampanjasivustoja, kun taas Ruostesaaren (2011) aineistona ovat mm. eduskuntavaaliohjelmat ja yleisohjelma. Tämän työn kannalta perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelmissa ja lähiajan tavoiteohjelmissa on kuitenkin ongelma; ne eivät ole vertailukelpoisia muiden ohjelmien kanssa. Siksi perussuomalaisilta analyysin kohteeksi on valittu vuonna 1995 julkaistu yleisohjelma Oikeutta kansalle. Ohjelmat ovat saatavissa kunkin puolueen verkkosivuilta. Menetelmä Aineisto käsitellään laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Ensimmäisenä ohjelmista tarkastellaan mahdollisia toimintavaihtoehtojen eliminointeja. Periaateohjelmista etsitään sellaiset politiikkavaihtoehdot, jotka puolue näyttäisi sulkevan pois. Tässä yhteydessä huomio ei keskity ainoastaan kielteiseen ilmaisuun. Myös myönteisillä ilmaisuilla on mahdollista sulkea pois erilaisia politiikkavaihtoehtoja. Esimerkiksi toteamalla, että avioliitto on miehen naisen välinen liitto, on mahdollista sulkea sukupuolineutraali avioliitto pois hyväksyttävien vaihtoehtojen joukosta. Tämän jälkeen eritellään käytettyjä sanavalintoja sekä muotoiluja ja pohditaan, onko tämä poissulkeminen tulkittavissa ehdottomaksi, vai jätetäänkö epätäsmällisillä ilmauksilla ja sanavalinnoilla mahdollisuus tehdä kompromisseja asian suhteen. Erilaisilla tekstilainauksilla perustelemme arviomme siitä, onko jokin tietty ilmaus tulkinnanvarainen vai ei. Mikäli esitettävät muotoilut ja sanavalinnat mahdollistavat useamman kuin yhden tulkinnan asiasta, vaihtoehdon eliminointia ei katsota tapahtuneen. Lopuksi erittelemme ohjelmista mahdollisesti löytyviä periaatteiden operationalisointeja. Identifioimme ensin kohtia, joissa tuodaan esille jokin toimintaperiaate. Tämän jälkeen tarkastelemme, ilmaistaanko ohjelmissa myös se, mitä tämä periaa-
Periaatteessa kyllä, hieman käytännössäkin: Periaateohjelma-analyysi 57 te tarkoittaa empirian tasolla. Koska mielenkiinto on ennen kaikkea siinä, ilmaistaanko ohjelmissa mitään konkreettista, toimintavaatimuksen ei katsota edellyttävän periaatetta. Huomioon otamme myös sellaiset kohdat, joissa ilmaistaan vaatimus toimia tietyllä tavalla, ja jotka ovat palautettavissa laki virkamiehet budjetti typologiaan, vaikka tekstissä ei tuotaisikaan esille sitä, miksi näin tulee toimia. Hypoteesit Ensin tarkastelemme, suljetaanko periaateohjelmissa politiikkavaihtoehtoja pois. Ensimmäinen hypoteesimme on: H1: On olemassa ainakin yksi eduskuntapuolue, jonka periaateohjelmassa suljetaan jokin politiikkavaihtoehto pois. H0: Yhdenkään eduskuntapuolueen periaateohjelmassa ei suljeta mitään politiikkavaihtoehtoa pois. Jotta voidaan tarkastella onko poissulkemista tapahtunut, täytyy ensin pystyä yksilöimään se asia, jonka ei haluta tapahtuvan. Politiikkavaihtoehdolla tarkoitetaankin tässä katsauksessa konkreettisia ja identifioitavissa olevia yksittäisiä poliittisia toimintavaihtoehtoja, kuten vaikkapa kielteinen suhtautuminen aborttiin, tuloverotuksen kiristämiseen tai ydinvoiman lisärakentamiseen. Tämä politiikkavaihtoehto on ilmaistava tekstissä suoraan, tai sen täytyy olla pääteltävissä asiayhteydestä. Eli mikäli periaateohjelmissa näytettäisiin suljettavan jokin asia pois, mutta tekstistä ei käy ilmi, mikä yksittäinen politiikkavaihtoehto halutaan todella eliminoida (esim. puolueemme ei hyväksy hyvinvointivaltion romuttamista ), jätetään kyseinen kohta analyysin ulkopuolelle. Poissulkemisen käsitteeseen liittyy tässä kaksi asiaa. Ensinnäkin, tekstistä on löydyttävä sellaisia politiikkavaihtoehtoja, joihin puolue suhtautuu kielteisesti tai joita se ei näytä hyväksyvän. Toiseksi, tämän suhtautumisen täytyy olla ilmaistuna niin, etteivät sen muotoilu tai sanavalinnat jätä mahdollisuutta kompromisseille. Mikäli tapa jolla puolue kantansa ilmaisee, on tulkinnanvarainen, politiikkavaihtoehtoa ei katsota poissuljetuksi. Tätä tulkinnanvaraisuutta testataan siten, että jos periaateohjelmassa käytetyt sanavalinnat ja muotoilut mahdollistavat monenlaiset poliittiset päätökset ilman että alkuperäistä muotoilua vastaan suoranaisesti rikotaan, tämä ilmaisu on tällöin monitulkintainen eikä vaihtoehtoa eliminoida. Kun aineistosta löytyy jokin kohta jossa yksittäinen politiikkavaihtoehto suljetaan tai näytettäisiin sulkevan pois, tuodaan kyseinen tekstilainaus esille ja esitetään näkemys siitä, mikä politiikkavaihtoehto on kyseessä ja onko kyseinen vaihtoehto tulkittavissa poissuljetuksi vai ei. Mikäli ainakin yhdessä periaateohjelmassa suljetaan pois yksi tai useampi politiikkavaihtoehto, ensimmäinen hypoteesimme saa aineistosta tukea. Jos taas yhdestäkään periaateohjelmasta ei löydy asioita, jotka kyseinen puolue sulkee pois, nollahypoteesi saa tukea. Työn toisena lähtökohta on periaatteiden ja toiminnan välinen erottelu. Ajatuksena on, että on eri asia omata jokin periaate kuin tuoda esille sen operationalisointi. Täten toinen hypoteesimme on: H2: On olemassa ainakin yksi eduskuntapuolue, jonka periaateohjelmassa operationalisoidaan jokin periaate. H0: Yhdenkään eduskuntapuolueen periaateohjelmassa ei operationalisoida mitään periaatetta. Mikäli löytyy vähintään yksi puolue, jonka ohjelmasta on löydettävissä jonkin periaatteen operationalisointi, hypoteesimme saa tukea. Mikäli taas yhdestäkään ohjelmasta ei tällaista löydy, nollahypoteesi vahvistuu. Kolmas hypoteesimme on toisen hypoteesimme laajennus: H3: Kaikkien eduskuntapuolueiden periaateohjelmissa operationalisoidaan jokin periaate. H0: Ainakin yhden eduskuntapuolueen periaateohjelmassa ei operationalisoida mitään periaatetta. Mikäli jokaisesta periaateohjelmasta on löydettävissä jonkin periaatteen operationalisointi, hypoteesi saa aineistosta tukea. Mikäli aineistossa on yksikin periaateohjelma, jossa tällaista ei löydy, saa nollahypoteesi puolestaan tukea. Karlsson ja Wiberg (2010a ja 2010b) ovat osoittaneet, että vaikka puolueohjelmissa on yleisellä tasolla paljon samankaltaisuuksia, ne eivät kuitenkaan käsittele samoja aiheita, vaan jokaisella puolueohjelmalla on omanlaisensa profiili: puolueiden välillä on eroja. Samankaltaisen näkemyksen on esittänyt myös Mickelsson (2006). Hänen mukaansa tiettyjen puolueiden periaateohjelmissa on paljon samaa, mutta silti puolueista on nähtävissä niiden perusidentiteetti ja arvot. Näiden seikkojen nojalla neljäs hypoteesimme on: H4: Eri eduskuntapuolueet eivät periaateohjelmissaan esitä samanlaisia periaatteiden operationalisointeja.
58 Sakari Nieminen ja Matti Wiberg H0: Ainakin kaksi eduskuntapuoluetta esittää periaateohjelmassaan samanlaisen periaatteen operationalisoinnin. Mikäli yhdessäkään periaateohjelmassa ei esitetä samanlaista periaatteen operationalisointia kuin jossain toisessa ohjelmassa, neljäs hypoteesimme saa tukea. Jos taas yhdessäkin periaateohjelmassa esitetään samanlainen periaatteen operationalisointi kuin jossain toisessa, nollahypoteesi saa tukea. Myös sellaiset tapaukset, joissa eri ohjelmissa esitetään erilaiset periaatteet, mutta näiden periaatteiden operationalisoinnit ovat samanlaiset, vahvistavat nollahypoteesia. Neljäs hypoteesi pitää myös sisällään olettamuksen siitä, että periaateohjelmissa ylipäänsä tuodaan esille periaatteiden operationalisointeja. Mikäli näin ei tehdä, neljäs hypoteesimme ei saa aineistosta tukea. Tulokset: Periaatteessa ehdoton ehkä Aineiston analyysi osoittaa, että osassa ohjelmia todella tuodaan esille periaatteiden operationalisointeja. Joissain ohjelmissa tehdään myös yksittäisten politiikkavaihtoehtojen poissulkemista. Toisaalta ohjelmista löytyy myös katkelmia, joista ei monitulkintaisen ilmauksen vuoksi johdeta minkään vaihtoehdon eliminointia. Seuraavassa erittelemme ensin katkelmia, joista on tulkittu jonkin vaihtoehdon poissulkeminen. Sitten luettelemme katkelmia, joita pidetään monitulkintaisina, ja joissa ei näin katsota tapahtuvan minkään vaihtoehdon eliminointia. Tämän jälkeen tarkastelemme kohtia, joissa operationalisoidaan jokin periaate. Lopuksi analysoimme sellaisia katkelmia, joissa kyllä esitetään selkeä periaate, mutta joista ei ole tulkittavissa tämän periaatteen operationalisointia. Koska aineisto on laaja, kaikkia yksittäisiä kohtia kaikista ohjelmista ei ole tarkoituksenmukaista tarkastella. Lainatussa lauseessa ilmaistaan suoraan se, ettei ihmisen kloonausta tule sallia. Muotoilu ei jätä tulkinnanvaraa, joten asia katsotaan poissuljetuksi. Vasemmistoliiton ohjelmassa puolestaan otetaan kantaa EU:n perussopimusten muuttamiseen: Euroopan unionin perussopimuksia uudistettaessa, Suomessa on käytettävä neuvoa-antavaa kansanäänestystä (Vasemmistoliitto). Katkelmassa vaaditaan, että kun EU:n perussopimuksia uudistetaan, on Suomessa pidettävä neuvoaantava kansanäänestys. Näin ilmaistaan kiertäen kielteinen kanta tilanteeseen, jossa Suomi hyväksyisi tai hylkäisi jonkin EU:n perussopimuksen muutoksen ilman neuvoa-antavaa kansanäänestystä. Lainauksessa ei tosin vaadita, että Suomen linjan tulisi noudattaa kansanäänestyksen tulosta. Tekstistä on kuitenkin erotettavissa yksittäinen politiikkavaihtoehto, johon otetaan yksiselitteinen kanta, jolloin vastakkainen vaihtoehto katsotaan suljetuksi. Näin ollen ohjelmassa suljetaan politiikkavaihtoehto, jossa EU:n perussopimuksia muutettaessa asiasta ei järjestetä Suomessa kansanäänestystä. Kolmas esimerkki on perussuomalaisten ohjelmasta. Siinä otetaan kantaa lainan ottamiseen ulkomailta: Velkariippuvuus ulkomaille on pahin täydellisen itsenäisyytemme uhka. Valtion velkaantuminen ulkomaille on kokonaan lopetettava. Velanotto on keskitettävä kotimaisilta lähteiltä tapahtuvaksi, jolloin myös korkohyöty jää hyödyntämään Suomen kansantaloutta. (Perussuomalaiset) Katkelmassa tuodaan ilmi näkemys, jonka mukaan valtion on lopetettava velan ottaminen ulkomailta. Lause Valtion velkaantuminen ulkomaille on kokonaan lopetettava ilmaisee selkeästi kielteisen kannan asiaan, eikä se näin ollen mahdollista muita tulkintoja. Perussuomalaisten ohjelmassa siis suljetaan pois vaihtoehto, jossa valtio ottaisi velkaa ulkomailta. Poissuljettuja vaihtoehtoja Osassa periaateohjelmia suljetaan pois yksittäisiä politiikkavaihtoehtoja. Esimerkiksi RKP:n ohjelmassa suljetaan pois tilanne, jossa ihmisten kloonaus olisi sallittua: Ihmisten kloonauksen pitää olla kiellettyä (RKP). Monitulkintaisia katkelmia Ohjelmista on myös löydettävissä kohtia, joita voi pitää monitulkintaisina. Tässä otetaan esille kaksi esimerkkiä, joista ensimmäinen on kristillisdemokraattien ohjelmasta:
Periaatteessa kyllä, hieman käytännössäkin: Periaateohjelma-analyysi 59 Ihmisarvoa tulee kunnioittaa hedelmöityksestä alkaen luonnolliseen kuolemaan asti. Kristillisdemokraattien lähtökohtana on olla aina elämän puolella, olipa sitten kyse ihmisalkioiden käytöstä, abortista tai eutanasiasta. (Kristillisdemokraatit) Ihmisarvon kunnioittaminen ja elämän puolella oleminen kielisivät siitä, että kristillisdemokraattien kanta aborttiin ja eutanasiaan on kielteinen. Käytetyt ilmaukset eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä. Voidaan esimerkiksi ajatella, että eutanasian salliminen vakavasti sairaalle ja kärsivälle ihmiselle olisi nimenomaan ihmisarvon kunnioittamista. Samaten naisen oikeus määrätä omasta kehostaan (abortti) on hänen ihmisarvonsa kunnioittamista. Sama pätee ilmaisuun, olla elämän puolella. Suuri kärsimys vähentää elämisen mielekkyyttä, jolloin elämän puolella oleva henkilö saattaa nähdä eutanasian hyväksyttävänä vaihtoehtona. Samaten elämän puolella oleva henkilö on juurikin naisen elämän puolella, ja antaa tämän tehdä päätökset suhteessa omaan kehoonsa. Myöskään ilmaus luonnollinen kuolema ei ole yksiselitteinen. Voidaan esimerkiksi ajatella, että aktiivinen eutanasia näyttäytyy suurista tuskista kärsivälle ihmiselle luonnollisena vaihtoehtona. Näin ollen eutanasiaa ja aborttia ei katsota poissuljetuiksi. Katkelmassa mainitulla ihmisalkioiden käytöllä viitattaneen alkioiden käyttöön erilaisissa yhteyksissä, kuten lääketieteellisissä tutkimuksissa, tai vaikkapa teollisissa tarkoituksissa. Myös tässä tapauksessa ilmaukset elämän puolella ja ihmisarvon kunnioitus viittaisivat siihen, että kanta ihmisalkioiden käyttöön on kielteinen. Mutta myöskään tässä tapauksessa ilmaukset eivät ole yksitulkintaisia. Voidaan esimerkiksi ajatella, että alkiotutkimuksesta mahdollisesti saadut lääketieteelliset tulokset jonkin vakavan sairauden parantamiseksi ovat todellista elämän puolella olemista ja ihmisarvon kunnioittamista. Näin myöskään ihmisalkioiden käyttöä ei katsota eliminoiduksi. Tekstissä on myös varsin ongelmallinen lähtökohta-sana. Voidaanko tämä tulkita siten, että kannasta voidaan kyllä poiketakin? Toinen esimerkki on puolestaan keskustan ohjelmasta: Jokamiehen oikeudet ilmaisevat suomalaisten ikiaikaista läheistä suhdetta ympäristöön. Jokaisella tulee olla mahdollisuus nauttia luonnosta. (Keskusta) Samassa yhteydessä käytettynä puhe jokamiehenoikeuksista ja kaikkien mahdollisuudesta nauttia luonnosta kielisi siitä, että ohjelmassa halutaan sulkea pois mahdollisuus jokamiehenoikeuksien rajoittamisesta. Katkelmassa ei kuitenkaan suoraan sanota, ettei näihin oikeuksiin voitaisi kajota. Myöskään ilmaisu Jokaisella tulee olla mahdollisuus nauttia luonnosta, ei sulje tätä vaihtoehtoa pois. Luonnosta nauttiminen voidaan tulkita monella tavalla. Siihen voidaan katsoa kuuluvan jokamiehenoikeuksien sallimia asioita, kuten marjojen poimiminen, mutta yhtä hyvin voi esittää, ettei luonnosta nauttimiseen sisälly vaikkapa marjastus tai sienestys. Näin ollen jokamiestenoikeuksien rajoittamista ei katsota eliminoiduksi. Periaatteita ja niiden operationalisointeja Ohjelmista löytyy myös periaatteitten operationalisointeja. Ensimmäinen esimerkki on kristillisdemokraattien ohjelmasta: Rikkaiden maiden on autettava kehitysmaiden asukkaita nousemaan ahdingosta ihmisarvoiseen elämään. Kristillisdemokraatit ovat sitoutuneet YK:n vuosituhattavoitteisiin ja korottamaan Suomen ja koko EU:n alueen kehitysyhteistyövaroja 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta. (Kristillisdemokraatit) Katkelma sisältää periaatteen, jonka mukaan rikkaiden maiden on autettava kehitysmaiden asukkaita. Tämän lisäksi se sisältää periaatteen operationalisoinnin: kehitysmaiden ihmisiä autetaan korottamalla Suomen ja EU:n alueen kehitysyhteistyövaroja 0,7 prosenttiin BKT:stä. Lainauksessa siis esitetään periaate jonka mukaan toimia ja lisäksi tapa, jolla tämän periaatteen toteutumiseen käytännössä voidaan pyrkiä. Vaatimus kehitysyhteistyövarojen kohottamisesta on palauttavissa budjetin laadintaan, joten operationalisoinnin katsotaan tapahtuneen. Vastaavanlainen ajatus on löydettävissä myös RKP:n ohjelmasta: Köyhyyden sekä kaikkein rikkaimpien ja köyhimpien yhteiskuntien erojen kasvun torjumiseksi Suomen pitää myös Euroopan unionin kautta harjoittaa johdonmukaista kehityspolitiikkaa. Kehityspolitiikan pitää tukea kansalaisyhteiskun-
60 Sakari Nieminen ja Matti Wiberg taa, ihmisoikeuksien toteutumista, demokratiaa ja kestävää kehitystä. Suomen pitää saavuttaa YK:n suosittama kehitysavun taso. (RKP) Lainauksessa tuodaan esille periaate, jonka mukaan köyhyyttä ja varallisuuseroja on torjuttava. Tämä puolestaan tulee toteuttaa kehityspolitiikalla johon näyttäsi kuuluvan ainakin se, että Suomi saavuttaa YK:n suosittaman kehitysavun tason. Katkelmassa esitetään siis periaate (köyhyyden torjuminen) ja lisäksi tuodaan esille keino, jolla tämän periaatteen toteutumiseen tulee käytännössä pyrkiä (Suomen kehitysavun on saavutettava YK:n suositus). Koska YK:n suosittaman kehitysavun tason saavuttaminen on palautettavissa budjetin laadintaan, katsotaan periaatteen operationalisoinnin tapahtuneen. Lisäksi RKP:n ohjelmassa nostetaan esille muun muassa kuntien itsemääräämisoikeus: Asukkaiden aktiivisuus ja osallistuminen on kunnallisen itsemääräämissoikeuden ydin ja estää harvainvaltaa syntyä. Valtion pitää vaalia perustuslain turvaamaa itsehallintoa. Kuntia ja kuntalaisia tulee kohdella tasapuolisesti. Kuntia tulee kannustaa yhteistyöhön. Mahdollisten kuntaliitosten pitää olla vapaaehtoisia. (RKP) Katkelmassa korostetaan kuntien itsemääräämisoikeutta ja kuntien tasapuolista kohtelua. Tämä tulkitaan periaatteeksi ja vaatimus kuntaliitosten vapaaehtoisuudesta puolestaan tämän periaatteen operationalisoinniksi. Kuntaliitosten vapaaehtoisuus on palautettavissa lakien säätämiseen, joten operationalisoinnin voidaan katsoa tapahtuneen. Myös perussuomalaisten ohjelmasta on löydettävissä kohtia, joihin sisältyy yksittäinen toimintavaatimus. Seuraava esimerkki liittyy vaalijärjestelmään: Asukasluvultaan pienen maamme hallinnon rakenteita on kansainvaltaistettava ja tehostettava. Päätöksenteko on tuotava mahdollisimman lähelle kansalaisia osallistumishalukkuuden takaamiseksi. Tasavallan presidentti, maaherrat sekä kaupunkien ja kuntien johtajat on valittava neljän vuoden välein suorilla vaaleilla. Edustakunta ja kunnallisvaltuustot on valittava neljän vuoden välein pidettävillä vaaleilla, joissa jokaisen äänestäjän äänen on oltava yhtä arvokas. (Perussuomalaiset) Tässä esitetään vaatimus, jonka mukaan tasavallan presidentti, maaherrat, kaupunkien ja kuntien johtajat, eduskunta sekä kunnallisvaltuustot on valittava neljän vuoden välein. Varsinaista periaatetta sille, miksi tämän on tapahduttava juuri neljän vuoden välein, ei esitetä. Siinä kuitenkin esitetään yksittäinen ja selkeä toimintavaatimus, joka on palautettavissa lakien säätämiseen, joten ensimmäinen hypoteesimme saa tältä osin vahvistusta. On tosin syytä muistaa, että maaherran virka on nykyisin lakkautettu. SDP:n ohjelmassa otetaan kantaa tuloeroihin: Ammattiyhdistysliikkeellä on keskeinen merkitys työntekijöiden oikeuksien ja etujen valvojana. Yhteisin työmarkkinasopimuksin on parannettava työsuhde- ja sopimusturvaa, työoloja ja osaamista, tasattava tuloeroja sekä lisättävä taloudellisen kehityksen vakautta. (SDP) Kyseinen lainaus pitää sisällään muun muassa vaatimuksen tuloerojen tasaamisesta. Lisäksi siinä ilmaistaan, että tätä tuloerojen tasaamista on tehtävä työmarkkinasopimuksin. Näin ollen lainaus sisältää sekä periaatteen että sen operationalisoinnin, joka on palautettavissa lainsäädäntöön. Vasemmistoliiton ohjelmassa otetaan kantaa muun muassa uskontoihin: Uskontoihin puolue suhtautuu neutraalisti. Uskonnon harjoittaminen tai uskonnottomuus on kunkin kansalaisen yksityisasia. Kansalaisilla pitää olla yhtäläiset oikeudet riippumatta uskonnollisesta tai muusta maailmankatsomuksesta. Valtiolla ei pidä olla erityissuhdetta mihinkään uskontoon tai uskontokuntaan. (Vasemmistoliitto) Lainauksessa esitetään periaate, jonka mukaan uskonto on jokaisen kansalaisen yksityisasia. Tämän jälkeen todetaan, ettei valtiolla pidä olla erityissuhdetta mihinkään uskontoon tai uskontokuntaan. Jälkimmäinen ilmaus voidaan tulkita ensimmäisen ilmauksen operationalisoinniksi, sillä siinä tuodaan esille se, mitä yksityisen uskonnon periaate tarkoittaa empirian tasolla: muotoilulla ei pidä olla erityissuhdetta viitattaneen siihen, että valtiolla ei pidä olla mitään virallista uskontoa. Katkelmasta siis tulkitaan periaate (uskonto on yksityisasia) ja sen operationalisointi (valtiolla ei virallista uskontoa). Koska asia on palautettavissa lainsäädäntöön, operationalisoinnin katsotaan tapahtuneen. Myös vihreiden ohjelmassa otetaan kantaa uskontoihin: Vihreät kunnioittaa uskonnonvapautta ja haluaa, että kaikkia maailmankatsomuksia kohdel-
Periaatteessa kyllä, hieman käytännössäkin: Periaateohjelma-analyysi 61 laan tasa-arvoisesti. Erilaisilla maailmankatsomuksellisilla yhteisöillä tulee olla yhdenvertainen asema suhteessa valtioon. (Vihreät) Kappaleessa ilmaistaan ensin periaate, jonka mukaan kaikkia maailmankatsomuksia tulee kohdella tasa-arvoisesti. Tämän jälkeen esitetään, että valtiolla tulisi olla yhdenvertainen asema suhteessa kaikkiin maailmankatsomuksiin. Tästä yhdenvertaisuuden vaatimuksesta on tulkittavissa kanta, jonka mukaan valtiolla ei pidä olla yhtä virallista uskontoa. Tämä puolestaan on palautettavissa lainsäädäntöön ja sitä voidaan edellä esitetyn periaatteen operationalisointina. Koska myös vasemmistoliiton ohjelmasta tulkittiin vastaavanlainen kielteinen suhtautuminen valtion viralliseen uskontoon, aineisto ei tue neljättä hypoteesiamme. Lisäksi vihreiden ohjelmassa otettiin kantaa muun muassa tuotantoeläinten kohteluun: Eläimet eivät ole Vihreille vain tuotannontekijöitä, vaan tuntevia yksilöitä. Kaikilla eläimillä, myös tuotantoeläimillä, on oikeus lajityypilliseen ja hyvään elämään ilman ihmisen aiheuttamaa kärsimystä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että turkistarhaus kielletään. Katkelmassa tuodaan esille periaate, jonka mukaan eläinten tulee saada elää lajityypillistä ja hyvää elämää ilman ihmisten aiheuttamaa kärsimystä, minkä jälkeen ilmaistaan vaatimus turkistarhauksen kieltämisestä. Tämä kielto on mainitun periaatteen operationalisointi ja se on palautettavissa lainsäädäntöön. Näin ollen myös tämä lainaus osaltaan vahvistaa ensimmäistä hypoteesia. Keskustan ja kokoomuksen ohjelmasta ei analyysiä tehtäessä löydetty yhdenkään periaatteen operationalisointia. Tätä ei kuitenkaan voida pitää merkittävänä seikkana, sillä yhdessäkään ohjelmassa operationalisointeja ei esiinny runsaasti. Periaate, ei operationalisointia Ohjelmista on löydettävissä myös kohtia, joissa ilmaistaan kyllä selkeästi jokin periaate, mutta joissa tätä periaatetta ei operationalisoida. Tässä otetaan esille kolme esimerkkiä, joista ensimmäinen on keskustan ohjelmasta: Suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuutta rakennetaan laaja-alaisella ja korkeatasoisella koulutuksella ja tutkimuksella. Korkeakouluopetusta ja -tutkimusta tulee harjoittaa koko maassa. (Keskusta) Lainauksen ilmaisulla, jonka mukaan korkeakouluopetusta tulee harjoittaa koko maassa ilmaistaan periaate, jossa vastustetaan korkeakouluopetuksen keskittämistä vain joillekin tietyille alueille. Vaikka periaate itsessään on selkeästi ilmaistu, se ei kerro sitä, miten tämä tilanne tulisi käytännössä katsoen hoitaa. Tulisiko korkeakoulu opetusta harjoittaa esimerkiksi joka kaupungissa vai kenties joka maakunnassa? Vaikka periaate on selkeä, kappale ei kuitenkaan pidä sisällään sen operationalisointia. Toinen esimerkki on Kokoomuksen ohjelmasta: Haluamme edistää kulttuurien välistä vuorovaikutusta ja vastustamme syrjintää ja rasismia sen kaikissa muodoissa. Aidon monikulttuurisuuden toteutuminen edellyttää suvaitsevaisuutta kaikilta osapuolilta. (Kokoomus) Lainauksessa ilmaistaan rasismin ja syrjinnän vastainen periaate. Tästä ei kuitenkaan tulkita mitään yksittäistä operationalisointia, sillä katkelmassa ei otata kantaa siihen, mitä rasismi ja syrjintä pitävät sisällään. Rajanveto sen suhteen, mikä on rasistista ja syrjivää käytöstä ja mikä ei, voi olla hankalaa. Vaikka ohjelmassa ilmaistaan siis rasismin ja syrjinnän vastainen periaate, tätä periaatetta ei operationalisoida. Kokoomuksen ohjelmassa esiintyy myös niin sanottu läheisyysperiaate: Laaja kuntalaisten itsehallinto on suomalaisen yhteiskunnan keskeinen kulmakivi. Julkisessa hallinnossa päätöksenteon tulee olla läheisyysperiaatteen mukaisesti mahdollisimman lähellä kuntalaista ja käsiteltävinä olevia asioita. Katkelmassa tuodaan esille periaate, jonka mukaan päätöksenteon tulee olla mahdollisimman lähellä käsiteltävänä olevia asioita. Vaikka periaate on selkeästi ilmaistu, katkelmassa ei kuitenkaan oteta kantaa esimerkiksi siihen, miten tämän periaatteen mukainen toiminta pystytään varmistamaan. Tässäkään tapauksessa periaatetta ei siis operationalisoida. Ohjelmissa on löydettävissä myös sellaisia kohtia, joissa ei ole aivan selvää, tapahtuuko operationalisointia vai ei. Seuraava esimerkki on kokoomuksen ohjelmasta:
62 Sakari Nieminen ja Matti Wiberg Kuntien vastuulla on järjestää itse tai yhteistyössä muiden kuntien, yksityisen sekä kolmannen sektorin kanssa palveluita siten, että ne ovat kattavia, korkealaatuisia, tehokkaasti tuotettuja ja saatavilla kohtuullisella etäisyydellä palvelun luonteen mukaan. Kuntalaisen mahdollisuutta valita palveluista ja palveluntarjoajista tulee parantaa. Kunnan vastuulla on peruspalveluiden järjestämisen lisäksi osaltaan huolehtia asumisen ja ympäristön viihtyisyydestä, terveellisyydestä ja turvallisuudesta sekä kehittää elinkeinoja ja niiden edellytyksiä. (Kokoomus) Kappaleessa esitetään periaate, jonka mukaan kunnilla on vastuu järjestää peruspalveluita. Siinä ilmaistaan myös, että palveluita on järjestettävä joko yksin tai yhteistyössä muiden kuntien, yksityisen sektorin tai kolmannen sektorin kanssa. Tätä jälkimmäistä ilmaisua voisi periaatteessa pitää ensinnä mainitun periaatteen operationalisointina, mutta asia ei ole näin suoraviivainen. Ensinnäkin voidaan kysyä, onko olemassa jokin muu tapa järjestää palveluja, kuin yksin, yhdessä muiden kuntien, yksityisen tai kolmannen sektorin kanssa? Jos luetellaan kaikki mahdolliset toimintavaihtoehdot, voidaanko silloin puhua operationalisoinnista? Kyseisessä katkelmassa ei myöskään yksilöidä sitä, mitä nämä kuntien vastuulla olevat palvelut ovat. Myös keskustan ohjelmasta on löydettävissä vastaavanlaisia rajatapauksia: Työelämässä tulee toteuttaa naisten ja miesten välistä tasa-arvoa. Samasta ja samanarvoisesta työstä tulee maksaa sama palkka. (Keskusta) Katkelmassa ilmaistaan ensin tasa-arvon vaatimus, minkä jälkeen ilmoitetaan, että samasta ja samanarvoisesta työstä on maksettava sama palkka. Sukupuolten välisen tasa-arvon vaade voidaan mieltää periaatteeksi, ja sama palkka tämän periaatteen operationalisoinniksi. Muotoilu jättää kuitenkin tulkinnanvaraa. Ilmaus samasta ja samanarvoisesta työstä voi nimittäin tarkoittaa, että työstä tulee saada samaa palkkaa kun tehdään samaa työtä tai kun tehdään samanarvoista työtä. Muotoilu voidaan kuitenkin tulkita myös niin, että työstä tulee maksaa sama palkka vain jos se täyttää molemmat vaatimukset. Katkelmassa ei myöskään anneta mitään kriteeriä sille, miten samanarvoisuutta mitataan, joten operationalisointia ei katsota tapahtuneen, vaikka lähelle sitä tullaankin. Yhteenveto Tarkastelluissa ohjelmissa on monenlaista tekstiä, periaatteiden ohella. Kaikista eduskuntapuolueiden periaateohjelmista on löydettävissä selkeästi ilmaistuja periaatteita. Lisäksi kuudesta ohjelmasta on löydettävissä myös periaatteiden operationalisointeja, joskin niiden määrä on vähäinen suhteessa muuhun tekstiin. Täten operationalisointien puuttumista keskustan ja kokoomuksen ohjelmista ei voida pitää merkittävänä erona muihin ohjelmiin nähden. Osasta ohjelmia on löydettävissä myös politiikkavaihtoehtojen poissulkemista ja kaikista ohjelmista löytyy monitulkintaisia ilmauksia. Periaateohjelmat ovat tässä suhteessa sisällöllisesti kirjavia. Osassa ohjelmia tuotiin esille samankaltaisia periaatteiden operationalisointeja, mutta niistä on kaikista toisaalta löydettävissä myös omanlaisiaan näkemyksiä. Täten niitä ei voida pitää sisällöllisesti täysin samanlaisina. Taulukossa yksi on lyhyt yhteenveto tuloksista. Koska ohjelmista on löydettävissä periaatteiden operationalisointeja ja vaihtoehtojen eliminointia, voidaan todeta, että puolueet esittävät periaateohjelmissaan käytännöllisiä toimintavaatimuksia. Operationalisointeja on kuitenkin vähän suhteessa muuhun tekstiin. Periaatteita on ohjelmista hahmotettavissa huomattavasti operationalisointeja enemmän. Puolueohjelmien lukijalla on hyvin vaikea hahmottaa, mitä puolueet todella tavoittelevat, mikä on kunkin puolueen tavoitteiden tärkeys- tai oleellisuusjärjestys, miten ne tavoitteitaan haluaisivat mieluiten edistää ja millaisia keinoja niistä ensisijaisesti pitäisi suosia asetettuihin tavoitteisiin pääsemiseksi. Ohjelmissa on periaatteiden ja niiden operationalisointien ohella paljon sellaista tekstiä joka ei suoranaisesti liity periaatteisiin. Ohjelmissa muun muassa kerrataan puolueen historiaa, tuodaan esille maailmassa vallitsevia asiaintiloja sekä otetaan kantaa siihen, mitä ongelmia yhteiskunnassa on. Historiikki liittynee puolueen identiteetin rakentamiseen, mutta mikä selittää kaiken muun? Miksi periaateohjelmat eivät ole pelkkää arvojen ja niiden käytännön toteutuksen julistusta? Eivätkö periaatteet perustele itse itseään? Toinen olennainen kysymys liittyy puolueiden käytännön toimintaan. Mitä puolueet ovat tehneet ohjelmissa tehtyjen operationalisointien ja vaihtoehtojen eliminointien suhteen käytännössä? Ovatko
Periaatteessa kyllä, hieman käytännössäkin: Periaateohjelma-analyysi 63 Taulukko 1: Yhteenveto Hypoteesi Tulos Tulkinta Ohjelmissa esiintyy politiikkavaihtoehtojen eliminointia. Osassa ohjelmia eliminoidaan politiikkavaihtoehtoja Vaihtoehtojen eliminointia tapahtuu ohjelmatasolla. Eri asia on, toimivatko puolueet tämän mukaan myös käytännössä. Ohjelmissa esiintyy periaatteiden operationalisointeja. Osassa ohjelmia operationalisoidaan periaatteita Periaateohjelmissa on myös konkreettisia elementtejä. Suhteessa muuhun tekstiin niitä ei kuitenkaan ole runsaasti. Kaikissa ohjelmissa esiintyy periaatteiden operationalisointeja. Ohjelmissa ei esiinny samoja periaatteiden operationalisointeja. Kahdesta ohjelmasta ei löytynyt periaatteiden operationalisointia. Ohjelmista on löydettävissä samanlaisia tai samankaltaisia operationalisointeja. Mistään ohjelmasta ei löytynyt operationalisointeja erityisen runsaasti, joten niiden puuttumista kahdesta ohjelmasta ei voida pitää merkittävänä. Vaikka osassa ohjelmia on samoja periaatteita, niistä on löydettävissä myös täysin omanlaisiaan vaatimuksia. Ne eivät siis ole sisällöllisesti täysin samanlaisia. puolueet pyrkineet toimimaan esittämällään tavalla, vai ovatko periaatteet paperia vain? Onko puolueilla ylipäänsä käynnissä ajantasaista ja kattavaa seurantaa periaatteidensa ja niiden operationalisointien käytännön toteutuksesta, siis siitä, miten hyvin tai huonosti kukin puolue on onnistunut periaatteitaan käytännössä edistämään? Seuraavatko puolueet järjestelmällisesti ja kattavasti noudattavatko ne periaatteitaan? LÄHTEET Ohjelmat Keskustan periaateohjelma. Kohti tasa-arvoista, luonnonmukaista sivistysyhteiskuntaa. Hyväksytty Oulun puoluekokouksessa 10.6.2006. http://www.keskusta.fi/suomeksi/politiikka/arvot,- missio,-visio/keskustan-periaatteet. Viitattu 20.10.2014. Kokoomuksen periaateohjelma. Hyväksytty vuonna 2006. http:// www.kokoomus.fi/periaateohjelma/. Viitattu 20.10.2014. Kristillisdemokraattien periaateohjelma. Hyväksytty KD:n XXVI sääntömääräisessä puoluekokouksessa Tampereella 17.6.2005. http://www.kristillisdemokraatit.fi/kd/www/fi/politiikka/periaatteet/periaate/index.php. Viitattu 20.10.2014. Perussuomalaisen puolueen yleisohjelma. Oikeutta kansalle. Hyväksytty 1. puoluekokouksessa 26.11.1995 Kokkola. http:// www.perussuomalaiset.fi/puolueen-yleisohjelma-1995/. Viitattu 20.10.2014. RKP:n puolueohjelma. Askeleen edellä. Hyväksytty puoluekokouksessa Vaasassa 2006. http://www.sfp.fi/sites/default/files/ Dokument/Program_fi/Askeleen%20edella_rkp2006.pdf. Viitattu 2.11.2014. Sosialidemokratian periaatteet. Hyväksytty XXXVIII puoluekokouksessa Turussa 29.5.1999. http://www.sdp.fi/fi/component/ content/article/62-sdp/tutustu/arvot/politiikan-a-oe/4169- sosialidemokratian-periaatteet. Viitattu 20.10.2014. Vasemmistoliiton periaateohjelma. Vasemmiston tie oikeudenmukaiseen maailmaan. Hyväksytty 5. puoluekokouksessa 16.6.2007. http://www.vasemmisto.fi/politiikka/periaateohjelma/. Viitattu 20.10.2014. Vihreiden periaateohjelma. Vastuu, vapaus, välittäminen. Hyväksytty puoluekokouksessa Lappeenrannassa 20.5.2012. http:// www.vihreat.fi/files/liitto/periaateohjelma2012.pdf. Viitattu 2.11.2014. Kirjallisuus Goertz, Gary. 2004. Constraints, Compromises, and Decision Making. The Journal of Conflict Resolution 48:1, 14 37. Karlsson, Fred ja Wiberg, Matti. 2010a. Puolueilla on eroja! Periaateohjelma-analyysi. Politiikka 52:1, 54 66. Karlsson, Fred ja Wiberg, Matti. 2010b. Puolueohjelmien kieliopillinen kompleksisuus. Sananjalka 52, 89 103. Keeney, Ralph L. 1992. Value-focused thinking: a path to creative decisionmaking. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. Mickelsson, Rauli. 2006. Ovatko puolueet samanlaisia periaateohjelmien näkökulmasta katsottuna? Teoksessa Jukka Paastela ja Heikki Paloheimo (toim.), Suomen puolueiden periaateohjelmat. Ohjelmat, niiden taustaa ja tarkastelua. Tampere: Tampereen yliopisto. Politiikan tutkimuksen laitos, 237 258. Mickelsson, Rauli. 2011. Suomalaisten nationalistipopulistien ideologiat. Teoksessa Matti Wiberg (toim.), Populismi. Kriittinen arvio. Helsinki: Edita Publishing Oy, 147 174. Mintz, Alex. 1995. The `Noncompensatory Principle' of Coalition Formation. Journal of Theoretical Politics 7:3, 335 349. Mintz, Alex, Geva, Nehemia, Redd, Steven B. ja Carnes, Amy. 1997. The Effect of Dynamic and Static Choice Sets on Political Decision Making: An Analysis Using the Decision Board Platform. The American Political Science Review 91:3, 553 566. Ruostesaari, Ilkka. 2011. Populistiset piirteet vennamolais-soinilaisen puolueen ohjelmissa. Teoksessa Matti Wiberg (toim.), Populismi. Kriittinen arvio. Helsinki: Edita Publishing Oy, 94 146.