Rami press Kansanedustaja Raimo Piiraisen eduskuntakuulumiset kevät 2013 Puh. 050-5121 587 raimo.piirainen@eduskunta.fi www.raimopiirainen.fi Tärkeitä päätöksiä ja vaikutusten arviointia Kuljetuskaluston koko maanteillämme kasvaa lähivuosina. Teiden ja siltojen huono kunto kuitenkin vesittää tavoitellun tehokkuuden ja vaarana on liikenneturvallisuuden aleneminen. Työllisyydestä Elinkeinoelämälle tehdyn veropoliittisen kädenojennuksen tulee konkretisoitua myös työpaikkoina. Päätösten vaikutuksia on seurattava ja huolehdittava, ettei etua häivytetä kehitystyön sanahelinään kotimaisten työpaikkojen kustannuksella. Kaivosteollisuus saatava ulos umpikujasta Kaivosteollisuus saatava ulos umpikujasta Hyvä tahto ei yksin riitä kaivosteollisuuden vastuukysymyksistä keskusteltaessa
Terveisiä eduskunnasta SDP antoi eduskuntavaaleissa sitoumuksia, joista keskeisimpiä olivat verotuksen oikeudenmukaistaminen, työllisyyden vahvistaminen ja ansaittujen eläkkeiden turvaaminen. SDP:n työ hallituksessa on tuottanut tulosta ja merkittäviä muutoksia on saatu aikaiseksi. Verotukseen on tehty uudistuksia ja tärkeää on, että tehdyt veropäätökset ovat olleet oikeudenmukaisia ja ovat kaventaneet tuloeroja. Palkansaajien työtulo- ja perusvähennyksiä on nostettu 100 euroa kuukaudessa. Pääomatulon verotukseen tehtiin isoja muutoksia, joita vielä tulevassa budjettiriihessä tarkennetaan. Pääomaverosta tehtiin progressiivinen, eli maksukyvyn mukaan kasvava, ja kaikki osinkotulot laitetaan verolle. Iso uudistus oli, kun TV-lupa poistettiin ja tilalle otettiin YLE-vero, joka suosii pienituloisia. Yritysten verovähennyksiin tehtiin muutoksia, niitä karsitaan ja mennään kohti laajaa sekä yhtenäistä veropohjaa. Kehysriihessä tehtiin tukku kädenojennuksia teollisuuden hyväksi. Merkityksellisin yksittäinen toimi oli yhteisöveron alentaminen 20 prosenttiin. Sen vaikutuksiin on ladattu suuret työllisyyttä parantavat odotukset. Verokilpailussa olemme nyt kilpailukykyisiä, mutta miten on kansallisen teollisuuspolitiikan laita? Teollisuuspolitiikan pitää olla yhteiskunnan keuhkot, josta löytyy happea investointeihin ja siitä seuraavaan talouskasvuun. Yksi toimi on tukea yritysten logistiikkaa tehokkaalla ja oikein kohdennetulla tavalla. Tähän hallitus vastasi muun muassa jatkamalla alueellista kuljetustukea, jota tullaan uudistamaan nykyaikaiseksi. Tulevaisuuden suuri haaste on rikkidirektiivin vaikutuksien kompensaatio. Direktiivin vaikutuksista on tulossa keskeinen Suomen vientiteollisuuden kilpailukykyä heikentävä elementti. Tärkeää on, että valtiontalouden kehyspäätös vuosille 2014-2017 antaa mahdollisuuden saattaa loppuun käynnissä olevat liikennehankkeet sekä käynnistää liikennepoliittiseen selontekoon sisältyvät uudet kehittämishankkeet, jotka aloitetaan pääosin vuosina 2014 ja 2015. Kehyspäätöksen mukaan raskaan liikenteen kaluston sallittuja enimmäismassoja ja mittoja korotetaan logistisen tehokkuuden parantamiseksi. Näillä muutoksilla arvioidaan saavutettavan säästöjä 80-160 miljoonaa euroa logistiikkakustannusten alenemisen kautta. Mittojen ja massojen uudistukseen liittyy myös kipukohtia. Erityisesti tiestön ja siltojen kunnostamiseen varattu rahoitus on tarpeisiin nähden vaatimaton, eikä uudistuksella näin ollen saavuteta tavoiteltuja hyötyjä. Pidänkin tärkeänä, että uudistuksen vaikuttavuutta, hyötyjä ja aikataulua arvioidaan uudelleen. Vaikka taloustilanne on vaikea ja hallitus panostaa kasvuun ja työllisyyteen, myös perusturvaa parannettiin. Toimeentulotuen perusosaan tuli kuuden prosentin korotus. Työmarkkinatuen tarveharkinta poistettiin eli puolison tulot eivät enää vaikuta tuen saantiin. Perheiden arkeen on tuotu tukku uudistuksia. Joustava hoitoraha parantaa töihin palaavan vanhemman mahdollisuuksia tehdä vajaata päivää. Samaa auttaa myös tuntiperusteinen päivähoito. Isyysraha pitenee yhteensä 54 arkipäivään ja yksinhuoltajalle maksettavaa perusosaa korotetaan 10 prosenttia.
Hallituksen satsaukset työhön näkyvät. Työllisyysmäärärahoja lisättiin, ja eläkeikää ei ole nostettu. Pitkäaikaistyöttömyyden kuntakokeilu on käynnistetty ja työvoiman palvelukeskusmalli tulee koko maahan. Työelämän kehittämisstrategia käynnistettiin, ja mm. osaamisen kehittämisen toimintamalli tulee työpaikoille. Työllisyyden hoidon määrärahakehityksestä on huolehdittu. Liikennepoliittisen selonteon kaikki tie- ja ratahankkeet toteutetaan, joilla on alueille merkittävä työllisyysvaikutus. Rikkidirektiivin kuluja tilkitään ja kuljetustuki jatkuu. Nuorten ja vanhusten tilannetta parannetaan uusilla ja voimakkailla toimilla. Nuorisotakuu otettiin käyttöön Euroopan kärkimaana. Takuun toteuttamiseen annettiin lisärahaa 60 miljoonaa euroa/vuosi. Nuorten aikuisten osaamisohjelmaan käytetään yhteensä 183 miljoonaa vuosina 2013-2016. Oppisopimuskoulutukseen on ohjattu lisärahaa 22,5 miljoonaa. Vanhuspalvelulaki astuu voimaan tänä kesänä. Jokainen ikäihminen saa oman palvelusuunnitelman ja avioparin yhdessä pysyminen hoidoissa taataan. Lisäksi hallitus tukee ikäihmisten kotona asumista muun muassa avustuksia lisäämällä ja hissiremonteilla. Rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahaa korotetaan kuudella miljoonalla eurolla ja pitkäaikaisen laitoshoidon haitta-asterajaa laskettiin 25 prosentista 20 prosenttiin vuoden 2013 alusta. Asuntorakentamisen tarpeetonta sääntelyä puretaan rakennuskustannusten alentamiseksi. Kohtuuhintaiseen asumiseen panostetaan kaikkiaan 150 milj. euroa vuosina 2013-2015. Suomen taloudellinen menestys perustuu korkeaan työllisyysasteeseen, kilpailukykyiseen talouteen, korkeaan osaamiseen, tasa-arvoisiin palveluihin sekä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja jokaisen osallisuuteen perustuvaan hyvinvointimalliin. Näiden menestystekijöiden varaan rakennetaan myös tuleva talouskasvu, ja näiden tekijöiden puolesta SDP on vastuullisesti sitoutunut toimimaan. Eduskunta hyväksyi kevätkauden viimeisenä asiana kuntarakennelain. Kuntarakennelain myötä kunnille tulee velvollisuus selvittää yhdistymistä, jos yksikin kolmesta selvitysperusteesta toteutuu. Perusteet ovat palveluiden edellyttämä noin 20 000 asukkaan väestöpohja, työpaikkaomavaraisuus, työssäkäynti ja yhdyskuntarakenne sekä kunnan taloudellinen tilanne. Kuntarakenneuudistuksen tavoitteena on merkittävä muutos nykyiseen kuntajakoon ja -kokoon. Harvaan asutussa maassamme tulee jatkossakin olemaan kuntien yhteistyötä. Yhteistyö on toteutettava niin, että kuntien omistajaohjaus vahvistuu. Kuntauudistus koostuu kuntarakenneuudistuksen ohella kuntalain kokonaisuudistuksesta, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevasta lainsäädännöstä, valtionosuusuudistuksesta, metropolialueen hallintoratkaisusta sekä kuntien tehtävien arvioinnista. SDP pitää tärkeänä, että alue- ja lausuntokierroksen tulokset analysoidaan ja kuntien sekä alueiden tahtotila toimii yhtenä keskeisenä ohjaavana tekijänä. Kunnille tulee varata toinen, lyhyt lausuntokierros sen jälkeen kun keskeiset kuntauudistuksen jatkolinjaukset ovat selvillä. Puheenvuoroihini eduskunnassa voit tutustua nettiosoitteessa: raimo.piirainen.fi Raimo Piirainen kansanedustaja (sd)
Vappupuhe Kajaanissa Hyvää työväenjuhlapäivää, hyvät kuulijat Me sosialidemokraatit valitsimme vuoden 2011 eduskuntavaaleissa teemoiksemme työn ja oikeudenmukaisuuden. Noudatamme kaikessa politiikassamme näitä periaatteita. Hallitusyhteistyössä onnistumista tulee arvioida asettamiemme tavoitteiden mukaan. Hallitusohjelmaan saimme neuvoteltua lähes kaikki vaaleissa esille nostamamme tavoitteet. Niitä on johdonmukaisesti toimeenpantu ja saatu aikaan tuloksia. Hallitusohjelmaan kirjatuista asioista on tällä hetkellä toteutunut tai on toteutumassa noin 80 prosenttia. Hyvät kuulijat Kansakuntaamme koittelee hyvin monenlaiset haasteet. On Euroopan talouskriisi, joka sai alkunsa Amerikan asuntokriisistä, mikä jalkautui euromaiden kriisiksi. Suomen omia haasteita ovat suhdanne-, rakennemuutos- ja kestävyysvajehaaste. Näihin haasteisiin Suomen hallitus on tarttunut ennen näkemättömällä tarmolla. Aina eivät asiat etene suunnitelmien mukaan, sen on hallituskin huomannut ja on tehnyt korjausliikkeitä matkan varrella. Tänä keväänä maan hallitus teki tärkeitä päätöksiä maan talouden vakauttamiseksi ja kasvun hedelmien synnyttämiseksi. Velaksi emme voi elää, sen Euroopan velkamaiden tie on näyttänyt. Vaurautemme kulmapilari, vienti, on hiipunut ja Suomi on nyt poikkeuksellisen altis kansainvälisen talouden taantumalle. Siksi kehysriihen päätökset tehtiin kasvulle ja työllisyydelle. Hallituksen tuoreet kehysriihiratkaisut tehtiin tilanteessa, jossa kansainvälisen talouden epävarmuus ja ontuva talouskehitys jatkuvat. Vientimme, vaurautemme kulmapilari, on hiipunut etenkin korkeamman jalostusasteen tuotteissa, ja Suomi on poikkeuksellisen altis kansainvälisen talouden taantumalle. Palkka ratkaisut jäivät työmarkkinajärjestöiltä sopimatta tämän kevään osalta ja niihin palataan syksyllä. Näyttää hyvin vahvasti siltä, etteivät Elinkeinoelämän valtuuskunnan näkemykset tue sopimisen kulttuuria. EVA:n haastattelemat yritysjohtajat ovat tuominneet palkansaajat suurimmaksi kilpailukyvyn esteeksi. Heidän mielestään palkkajäykkyys sekä rekrytointi- ja irtisanomiskäytännöt olivat ne osa-alueet joiden arveltiin heikentävän kilpailukykyä. Suurten yritysten johtajat olivat kilpailukyky tilanteesta hieman myönteisemmällä linjalla. Sitä vastoin maailman talousfoorumi nosti Suomen kilpailukykymittarilla sijalta neljä kolmanneksi. Perusteluna maailman talousfoorumilla oli osaavatyövoima. Kysymys ei ole pelkästään kilpailukyvystämme, meidän pitää tuottaa tavaroita ja palveluja, joilla on maailmanmarkkinoilla aitoa kysyntää. Kaikkein eniten Suomen kilpailukykyä on heikentänyt yritysjohtajien strategiset virheet. Hyvät kuulijat Sosialidemokraatit ovat aina liikkeellä tosissaan. Mitä lupaamme, lupaamme sen tosissaan. Emme jatkossakaan lupaa parempaa lupauksen vuoksi, vaan ahkeroimme ja haluamme aikaansaada asioita kansan hyödyksi. Se on vastuullista Suomen kansan suomalaisten asioiden hoitamista. Sosialidemokraatit ovat tekoja varten ja ymmärrämme erityisen hyvin myös yrittämisen merkityksen suomalaisten hyvinvoinnille. Suomi elää työstä ja yrittäminen on työtä. Siksi hallitus rakensi kehysriihessä kasvurahoitusohjelman tukemaan erityisesti pk-yritysten kasvuedellytyksiä, sillä Suomi tarvitsee kipeästi lisää erityisesti kasvuhakuisia yrityksiä. Merkityksellisin yksittäinen toimi oli yhteisöveron alentaminen 20 prosenttiin ja vastaavasti osinkoverotuksen merkittävä kiristäminen. Nyt elinkeinoelämällä ja yrityksillä on tekojen aika, suomalaiset odottavat nyt investointeja ja siitä syntyviä työpaikkoja. Hyvät kuulijat Valtiontalouden kovien paineidenkaan alla sosiaaliturvaa ei leikata. Sosialidemokraattien tavoitteiden mukaisesti pienituloisimpien palkansaajien verotus kevenee. Asumistuen taso nousee. Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuustyö jatkuu. Nuorten yhteiskuntatakuu astui voimaan vuoden alussa. Hallitus satsaa nuorten työllisyyteen ja nuorisotakuun toteutumiseen panostamalla lisärahaa oppisopimuskoulutukseen ja ammatillisen koulutuksen paikkoihin.
Tällä vaalikaudella on saatu paljon aikaiseksi ja on myös oikeudenmukaista, että valtio tekee kaikkensa harmaan talouden torjumiseksi ja samalla varmistaa, että valtio saa sille kuuluvat verotulot. Harmaan talouden torjunta liittyy myös työhön ja työllisyyteen: rehelliset yrittäjät ja työntekijät menestyvät, jos kaikki noudattavat samoja sääntöjä. Hyvät kuulijat! Sosialidemokraatit toivat hallitukseen oikeudenmukaisuutta ja ennen kaikkea tekoja, jotka ovat nyt konkretisoitumassa. Vuosina 2012-2015 toteutetaan pitkäaikaistyöttömien aktivoimiseksi kuntakokeilu. Vuoden 2013 alusta lähtien aloitetaan myös toimintaohjelma osatyökykyisten työllistymisen edistämiseksi. Työllisyysmäärärahoja lisätään aktivointiasteen nostamiseksi yhteensä 32 miljoonalla eurolla. Hallitukselta nähtiin vahva arvovalinta arvokkaan vanhuuden puolesta. Vanhuspalvelulaki tulee voimaan 1.7.2013. Laille ohjataan kokonaisuudessaan lisäresursseja. Parannamme sekä koti-, omais- että ympärivuorokautista hoitoa. Hoitajamäärän alimitoitukselle asetetaan nollatoleranssi. Perusturvaetuuksiin tehdään aikaistettu, ylimääräinen indeksikorotus (0,7 %) vuoden alusta. Perheiden toimeentuloa parannetaan poistamalla työmarkkinatuen tarveharkinta puolison tulojen osalta. Verotuksen oikeudenmukaisuutta lisätään solidaarisuusveroilla. Valtion tuloveroasteikkoon lisätään väliaikaisesti uusi ylin tuloluokka, ja suurten eläkkeiden ja perintöjen verotusta kiristetään. Pienituloisten verotusta kevennetään kasvattamalla työtulovähennystä ja kunnallisverotuksen perusvähennystä. Rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahoja korotettiin kuudella miljoonalla eurolla ja pitkäaikaisen laitoshoidon haitta-asterajaa laskettiin 25 prosentista 20 prosenttiin tämän vuoden alusta. Tekojen lista on pitkä ja valtionbudjetti on kokonaisuutena lievästi tuloeroja tasaava. Hyvät kuulijat, Me sosialidemokraatit olemme perinteisesti puolustaneet julkista palvelutuotantoa. Niin teemme nytkin. Julkiset palvelut pitävät yhteiskunnan eheänä, tukevat elinkeinoelämää ja työllisyyttä, estävät syrjäytymistä sekä tuovat turvallisuutta. Pääosa palveluista tuotetaan kuntien toimesta. Näin pitää olla myös jatkossa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden yksityistäminen ei ole kestävää kehitystä, vaan terveyspalvelut on tuotettava Kainuun SOTEkuntayhtymän omana palvelutuotantona ja harkinnan mukaan myös aluetaloutta tukevalla yritysyhteistyöllä. Uudella Kainuun sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymällä on nyt oiva mahdollisuus tarkastella omaa palvelutuotantoa ja miettiä miten sen saisi vielä paremmin toimimaan. Nykyaikaisten terveyspalveluiden tulee olla taloudellisesta tehokkaita ja laadullisesti kestäviä. Laatu muodostuu ihmisten kokemuksista. Kuntalaisilla on oikeus laadukkaaseen ja oikea-aikaiseen hoitoon, hoivaan ja huolenpitoon. Tämän kuun 15 päivänä pääministeri antaa ilmoituksen eduskunnalle kuntarakenne- sekä sosiaali- ja terveysuudistuksesta. Aluetilaisuuksia tullaan järjestämään eripuolilla Suomea. Hyvät kuulijat! Siinä missä hallitus onnistui luomaan Suomeen suomalaisten etuja kohentavan valtiontalouden raamit, työmarkkinajärjestöt epäonnistuivat kattavan ja kasvua sekä työllisyyttä tukevan ratkaisun synnyttämisessä. Onnistuminen oli toki lähellä, mutta edun valvonnan periaatteet olivat ratkaisun esteenä. Ratkaisun syntymisen tieltä järjestöt toki raivasivat pois monta estettä, muun muassa hieromalla sovun koulutusmahdollisuuksien laajentamisesta ja siihen liittyvistä verokannustimista. Kuitenkaan paine tehdä ratkaisuja sopimusten voimassa ollessa ei ollut riittävän voimakas, ja lisäksi oli nähtävissä työnantajajärjestön neuvottelustrategian kytkeytyvän hallituksen ratkaisuihin. Taaksepäin katsoen on asiallista todeta, että yhteisen työmarkkinaratkaisun onnistuminen ei kariutunut ainakaan hallituksen toimiin tai niiden puutteeseen. Hyvät palkansaajat! Työmarkkinaosapuolilla on haastavia neuvotteluja edessään syksyllä. Todennäköisyys sille, että nyt valmistaudutaan liittotasoisiin sopimusneuvotteluihin ilman keskusjärjestöjen raamitusta, on ilmeinen. On hyvä muistaa, että viisas rakentaja pitää kaikki työvälineet pakissaan. Syksy on siis sopimisen aikaa ja silloin on myös hallituksen kehysraamin ratkaisut valmisteltu syksyn budjettiriiheen. Tällöin kokonaisuus Suomen valtiontaloudesta ja työmarkkinaratkaisuista ovat sinettiä vailla.
Hyvät toverit! Ahne kapitalismi nosti päätään kehysriihessä. Oman edun tavoittelu, joka ilmeni läpinäkyvänä ahneutena, raha ensin ja ihminen vasta sen jälkeen -ajattelu oli vahvistunut porvarileirissä. Ahneus oli tullut kehysriihen vieraaksi. Porvareiden synnyttämä osinkoverouudistus aiheutti syystäkin kovan kaplakan. Ensimmäinen esitys sisälsi varakkaita listaamattomia yrityksiä suosivan superlahjan, vain 8 % osinkovero miljoona osingoista. SDP:n eduskuntaryhmä ei voinut tätä ratkaisua hyväksyä. Vaadimme korjausta välittömästi, vaikka asiasta oli hallituksen sisällä sovittu tulevassa elokuun budjettiriihessä tehtäväksi korjaukseksi. Mielestäni verotukseen liittyviä erityiskysymyksiä on vielä tarkasteltava syksyn budjettiriihessä esim. oman auton käytöstä verottoman kilometrikorvauksen osalta, kun autoa käytetään työnantajan määräämiin työtehtäviin. Myös omavastuuosuuden korotus kelakorvauksessa bussi tai taksi kyytiin pitää arvioida uudelleen. Hyvinvointivaltion tehtävä ei ole tukea verotuksella rikkaiden rikastumista. On hienoa, että porvariesitys saatiin nurin jo syntysijoilleen. Osinkoverouudistus on vaikea asia, joten ratkaisukaan ei voi olla helppo. Ratkaisu ei löydy ainakaan ahneuden ruokkimisella. Ahneuden seuraukset on nähty ja ne tuppaavat olemaan sekä kansantaloudelle että valtiontaloudelle tuhoisia, kansalaisten hyvinvoinnista puhumattakaan. Hyvät nuoret kuulijat Nuorten työttömyys on noussut suureksi kysymykseksi koko Euroopalle. Eteläisessä Euroopassa luvut ovat vaarallisella tasolla ja koko mantereella huoli miljoonien nuorten työttömyydestä liittyy koko maanosan vakauteen. Suomessa tilanne ei tulehtunut yhtä pahaksi kuin 1990- luvun alussa tai tämän päivän Etelä-Euroopassa. Hallitus on taannut nuorisotakuulla jokaiselle peruskoulun päättäneelle koulutuspaikan lukioissa, ammatillisissa oppilaitoksissa, oppisopimuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin. Käynnissä on talkoot pohjoismaisen hyvinvointimallimme turvaamiseksi. Vain pidentämällä työuria ja nostamalla työttömyysastetta voidaan hyvinvointivaltion rahoitus turvata. Tässä koulutuksella on ratkaiseva merkitys. Pelkän peruskoulun varassa olevilla tytöillä työura jää noin 22 vuoden pituiseksi, pojilla 26 vuoteen. Toisen asteen koulutuksen suorittaminen pidentää työuraa keskimäärin noin kuudella vuodella. Koulutuksen saamisella jokaiselle voidaan koko järjestelmän rahoitus saattaa vakaalle pohjalle. Yhteiskuntatakuun toteutuminen edellyttää laajaa yhteistyötä. Meillä ei ole käsissämme vain taloudellinen vaan myös sosiaalinen kestävyysvaje, nuorten syrjäytyminen. Nuorisotakuussa on kysymys sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. 1990- laman suurimmaksi erehdykseksi on usein nimetty nuorten unohtaminen. Historian ei antaa tässä suhteessa toistaa itseään. On kansallisten talkoiden paikka
Puhe nopeat Itäradat- neuvottelukunnan miniseminaarissa Pietarissa Rautateillä ja rautatieliikenteellä on ollut koko historian ajan keskeinen yhteiskunnallinen, taloudellinen ja liikennepoliittinen merkitys niin meillä kuin yleisesti maailmalla. Rautateiden rakentaminen oli aikanaan keskeinen kansallinen projekti myös Suomen suuriruhtinaskunnassa osana Venäjän keisarikuntaa. Siksi oli luonnollista, että 17. maaliskuuta 1862 Helsingin ja Hämeenlinnan välistä rautatieyhteyttä jatkettiin Pietariin jo vuonna 1870. Yhteyksiä muualle maahan jatkettiin nopealla aikataululla ja 1900-luvun alkuvuosina maamme rataverkko oli hyvin suurelta osin jo nykyisen kaltainen. Rautateiden rakentaminen 1800-luvun lopulla merkitsi oman aikansa logistista ja myös tiedollista vallankumousta. Samalla kun painopiste siirtyi vesi- ja hevoskuljetuksista rautateille, myös vaikutteiden, tiedon ja aatteiden kulku nopeutui. Ihmisten elinpiiri laajeni ja vaikutteet levisivät entistä nopeammin keskusalueilta syrjäisimpiinkin kolkkiin. Rautatiet olivat siten myös keskeinen osa 1800-luvun teollista vallankumousta, joka johti melko staattisen sääty-yhteiskunnan yhteiskunnalliseen muutokseen ja murrokseen ensin kohti luokka-yhteiskuntaa ja myöhemmin edelleen kohti meidän nykyistä jälkiteollista, tasa-arvoista ja demokraattista kansalaisyhteiskuntaa. Rautatieliikenteellä on ollut ja on edelleen moneen muuhun yritystoimintaan ja myös liikenteenharjoittamiseen verrattuna monia erityispiirteitä. Rautatieliikenteen harjoittaminen oli pitkään valtion virastotoimintaa. Valtion rautatiet muuttuivat vasta vuonna 1991 valtion keskusvirastosta liikelaitokseksi ja edelleen vuoden 1995 alusta alkaen valtionyhtiöksi. Samalla on tapahtunut rakenteellinen muutos, jossa rautatieliikenteen harjoittaminen on eriytetty rataverkon hallinnoinnista. Vuonna 1995 aloitti toimintansa Ratahallintokeskus, joka yhdistyi osana liikennealan hallinnon suurta virastouudistusta vuoden 2010 alusta alkaen osaksi Liikennevirastoa. Myös rautatiealan turvallisuus- ja yhteentoimivuustehtävistä vastaava Rautatievirasto yhdistettiin osana virastouudistusta osaksi Liikenteen turvallisuusvirastoa. Itsenäisenä virastona Rautatievirasto oli ehtinyt toimia vasta syyskuusta 2006 alkaen. Suomen jäsenyys Euroopan unionissa vuoden 1995 alusta alkaen on tuonut monia muutoksia myös rautatieliikenteen harjoittamiseen. Olemme monessa suhteessa kuin saari Euroopan unionin muihin jäsenvaltioihin nähden ja tämä koskee myös rautatieliikennettä. Suomesta ei ole suoraa rautateiden henkilöliikenneyhteyttä muihin Euroopan unionin jäsenvaltioihin ja raideleveytemme poikkeaa yleisestä Euroopan unionin raideleveydestä. Ainoa kansainvälinen rautateiden henkilöliikenneyhteys on Suomesta Pietariin ja Moskovaan. Euroopan unionin jäsenvaltiona kuitenkin unionin lainsäädäntö, mukaan lukien rautatiealan lainsäädäntö, sitoo meitä Suomessa. Näin ollen olemme hyvin suurelta osin integroineet rautatiejärjestelmämme osaksi yhteistä eurooppalaista rautatiejärjestelmää. Tämä tarkoittaa yhteisiä turvallisuusvaatimuksia ja standardeja, yhteentoimivia rautatiejärjestelmiä ja osajärjestelmiä, yhteisiä rautatieliikenteen harjoittamisen ehtoja sekä kalustoja muita lupavaatimuksia. Euroopan unionin rautatielainsäädäntö on voimakkaasti kehittynyt erityisesti viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Lainsäädännön tavoitteena on ollut parantaa rautatieliikenteen houkuttelevuutta ja kilpailukykyä ja saada rautatieliikenne uuteen nousuun. Komissio antoi tammikuun 2013 lopulla uusimman niin sanotun neljännen rautatiepakettiehdotuksensa. Tähän uusimpaan lainsäädäntökokonaisuuteen kuuluu yhteensä kuusi lainsäädäntöehdotusta. Paketin keskeinen uusi avaus on rautateiden henkilöliikenteen avaaminen kilpailulle. Aikaisemmilla kolmella lainsäädäntöpaketilla on jo avattu kilpailulle rautateiden kansainvälinen tavaraliikenne (15.3.2003), kotimaan tavaraliikenne (1.1.2007) ja kansainvälinen henkilöliikenne (1.1.2010). Useat EU:n jäsenvaltiot ovat kansallisilla päätöksillä jo avanneet rautateiden henkilöliikenteen kilpailulle. Eniten kokemusta rautateiden henkilöliikenteen kilpailusta on Iso- Britanniasta ja Ruotsista. Komissio lähtee ehdotuksissaan siitä, että rautateiden kotimaan henkilöliikenne avattaisiin unionilainsäädännöllä kilpailulle 1.1.2019 alkaen. Samalla komissio esittää, että tästä alkaen myös rautateiden henkilöliikenteen sopimusjärjestelyt olisi kilpailutettava. Nykyiset sopimusjärjestelyt olisivat kuitenkin voimassa vuoden 2022 loppuun asti. Näin ollen nykyiset LVM:n ja VR:n sekä HSL:n ja VR:n väliset yksinoikeus- ja ostoliikennesopimukset ovat sellaisenaan voimassa niiden voimassaoloajan.
Euroopan unionin toimielimet jäsenvaltioiden edustajista koostuva neuvosto ja Euroopan parlamentti ovat alkaneet käsitellä EU:n neljättä rautatiepakettia. Neuvosto on aloittanut käsittelyn neljännen rautatiepaketin ns. teknisestä osasta eli rautatiejärjestelmän yhteentoimivuusvaatimuksista. On todennäköistä, että kotimaan henkilöliikenteen avaamista kilpailulle koskeva ehdotus otetaan neuvoston käsittelyyn aikaisintaan vasta seuraavan EU-puheenjohtajamaan eli Liettuan kaudella syksyllä 2013 tai vasta keväällä 2014 Kreikan EU-puheenjohtajakaudella. Valtioneuvosto on linjannut oman kantansa EU:n neljänteen rautatiepakettiin maaliskuussa 2013. Valtioneuvoston kanta rautateiden henkilöliikenteen kilpailuun on varsin kriittinen. Valtioneuvosto ei ole vakuuttunut siitä, että komission esittämät hyödyt rautateiden henkilöliikenteen kilpailusta materialisoituisivat Suomen kaltaisessa harvaan asutussa ja ohuiden liikennevirtojen maassa. Myös eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta on antanut EU-kirjeistä lausunnon suurelle valiokunnalle ja on lausunnoissaan samalla kannalla Valtioneuvoston kanssa. Valiokunta nostaa lausunnossaan esille useita rautatiehenkilöliikenteen kilpailutukseen liittyviä ongelmia. Valiokunta toteaa, että uudistus on suunniteltu etupäässä silmällä pitäen Keski-Euroopan rautatieliikennettä ja asiakasmääriä. Myös suurin ratainfrastruktuuria koskeva este toimivan kilpailun lisäämiselle on maamme rataverkoston laaja yksiraiteisuus. Monien rataosuuksien välityskyky on käytännössä nykyisin kokonaan käytössä. Mielestäni rautatiehenkilöliikenteen kilpailutus tulisi jättää kansalliseen päätösvaltaan. EU:n liikennekomissaari on jo ottanut kantaa kansallisiin lausuntoihin ja todennut, suurin osa kansallisvaltiosta on ilmoittanut kannakseen kansalliseen päätösvaltaan pohjautuvan etenemisen. Pidämme tärkeänä, että voisimme jatkossakin tehdä rautatieliikenteestä laajoja sopimusjärjestelyjä, jotka takaisivat asiakkaille hyvän, laadukkaan ja luotettavan henkilöliikenteen palvelutason mahdollisimman kustannustehokkaalla tavalla. Huolenamme on, että uusia toimijoita varmaan tulee pääkaupunkiseudun ja muun eteläisen Suomen kannattaville reiteille, mutta harvaan asutut ja ohuet liikennevirrat jäävät entistä enemmän julkisen tuen varaan. Siksi edellytämme, että unionilainsäädännön kehityksessä otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset olosuhteet ja tarpeet. EU:n neljäs rautatiepaketti on laaja-alainen ja kunnianhimoinen kokonaisuus. On arvioitu, että lopullinen sopu siitä saavutetaan aikaisintaan vasta vuoden 2015 aikana. Sitä ennen ovat vielä kesällä 2014 Euroopan parlamentin vaalit ja uudella parlamentillakin on asiasta sanansa sanottavana. Voimaan tultuaan paketti on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tätä varten jäsenvaltioille varataan aikaa 2-3 vuotta, joten osaksi kansallista lainsäädäntöä paketin vaatimukset tulevat siten aikaisintaan vuonna 2017-2018. Meidän kansallisessa liikennepolitiikassa rautatiet ovat keskeinen painopiste. Pääministeri Kataisen hallitus on siirtänyt ensimmäistä kertaa sitten Suomen rataverkon rakentamisen liikenneinvestointien painopisteen ratahankkeisiin. Rataverkon ylläpito- ja kehittämisinvestointeihin osoitetaan hallituskauden aikana valtion budjettirahoitusta vuosittain keskimäärin 500 miljoonaa euroa eli enemmän kuin tienpidon investointeihin. Keskeisellä sijalla hallituskauden aikana ovat erityisesti rautatieliikenteen ohjausjärjestelmien uudistaminen ja rautatieliikennejärjestelmän välityskyvyn sekä täsmällisyyden parantamiseen tähtäävät investoinnit. Koko rautatieliikennejärjestelmän välityskyvyn kannalta keskeisellä sijalla on erityisesti Helsingin ratapihan kapasiteetin lisääminen. Tähän saakka linjaukset raideliikenteeseen panostamisesta ovat jääneet pitkälti juhlapuheiden asteelle. Tämä on näkynyt siinä, että Suomen yksiraiteinen rataverkko on erittäin häiriöherkkä ja matkustajat ovat saaneet kärsiä junien myöhästelystä. Kunnostusmäärärahat ovat olleet niukat ja välttämättömät uudet investoinnit ovat saaneet odottaa parempia aikoja. Kehysriihen päätökset ovat saaneet jatkoa liikennepoliittisessa selonteossa, jonka mukaan vuodesta 2016 alkaen menojen painopistettä aletaan siirtää olemassa olevan rataverkon kunnossapitoon. Raiteita rakennetaan ja parannetaan erityisesti Etelä-Suomessa. Surullisen kuuluisa Helsingin ratapihan asetinlaite uusitaan. Helsingin ja Riihimäen välille rakennetaan lisää raiteita. Raideinvestoinnit parantavat erityisesti pääradan toimivuutta ja heijastuvat siten koko Suomen junaliikenteeseen. Jos Helsingin ratapiha ei vedä, oikoradankin junat myöhästyvät. Hallitus teki lisäksi periaatepäätöksen Helsingin keskustan ali kiertävän Pisara-radan toteuttamisesta. Pisara-rata on kallis investointi, mutta sille on vaikea löytää vaihtoehtoja. Pisaran rakentaminen helpottaa Helsingin ratapihan ruuhkia ja mahdollistaa junaliikenteen kasvun. Nykyisin Helsingin ratapihalle ei mahdu uusia junia.
Periaatteellisen siunauksen saivat myös toimet, joilla rakennetaan lisää raidetta Venäjän suuntaan. Myös tieliikenteessä panostetaan eniten itärajalle. Linjaukset ovat oikeita, sillä Venäjän liikenne on yksi merkittävä kasvusuunta. Pakettiin sisältyy lisäksi Ylivieska-Iisalmi-ratayhteyden sähköistäminen ja Kontiomäki- Iisalmi välin peruskorjausta, sillä se on teollisuudelle tärkeä väylä. Tavara kulkee rataa pitkin Itä-Suomesta Kokkolan satamaan. Kaivosteollisuuden kasvu tulee lisäämään radan merkitystä. Riihimäen kolmioraide on odottanut vuoroaan jo pitkään. Tämä varsin vaatimaton investointi on vihdoin toteutumassa. Se mahdollistaa, että junat voivat ajaa pääradalta suoraan Lahteen ja päinvastoin. Tämä nopeuttaa merkittävästi idän ja lännen välistä tavara- ja henkilöliikennettä. Huolehtimalla rataverkosta ja rautatieliikenteen toimintaedellytyksistä panostamme kansallisomaisuuteen ja luomme siten edellytyksiä ympäristöystävällisille, nopeille sekä entistäkin luotettavammille ja laadukkaimmille rautatieliikennepalveluille tulevaisuudessa. Se minkä satsaamme raideverkostolle, ei ole poissa tieverkostoltamme, koska meidän on kyettävä vihdoin ja viimein ajattelemaan liikennettä kokonaisjärjestelmänä ja kaikkia liikennemuotoja yhtenä tärkeänä osana logistisessa ketjussa. Jokainen palanen pyritään laittamaan kuntoon omalla ajallaan ja on ymmärrettävä, että koko infraverkostosta on pidettävä hyvä huoli Tiedote 13.6.2013: Ulkomaisten ajoneuvojen tienkäytön maksullisuuden sääntelemisestä lailla SDP:n kansanedustajat Raimo Piirainen, Suna Kymäläinen, Merja Kuusisto ja Johanna Ojala-Niemelä jättivät eduskunnalle toimenpidealoitteen ulkomaisten ajoneuvojen tienkäytön maksullisuuden sääntelemisestä lailla. Aloitteessa kansanedustajat esittävät, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ulkomaisten ajoneuvojen tienkäytön maksullisuudesta säätämiseksi lailla siten, että verorasitus ei yhtäältä ole syrjivä eikä toisaalta heikennä kotimaisen kuljetusalan kilpailukykyä. Tienkäyttömaksuja on peritty Euroopassa ja muualla maailmalla jo pitkän aikaa. Raskaan liikenteen tienkäyttömaksuista säädetään EU-tasolla ns. Eurovinjettidirektiivillä. Nykyinen Euro-vinjettidirektiivi määrittelee raskaalle liikenteelle maksujen tason ja maksujen määräytymisperusteet. Maksut voivat olla joko kilometri- tai aikaperusteisia. Tienkäyttömaksujärjestelmiä on tällä hetkellä käytössä 21 EU:n jäsenmaassa. EU-maista ainoastaan Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Suomessa ei peritä rajat ylittävältä raskaalta liikenteeltä tienkäyttömaksuja. Suomessa kauttakulkuliikenteen sekä rajat ylittävän liikenteen määrä kasvaa koko ajan. Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry:n vuonna 2010 suorittama laskenta osoittaa, että Suomessa raskaan liikenteen ajoneuvoista yli 7 prosenttia on ulkomaisia. Ajoneuvoista venäläisiä on yli 2 prosenttia ja muita ulkomaalaisia liki 5 prosenttia. Tällä hetkellä esimerkiksi norjalaiset kuljetusyrittäjät käyttävät kuljetuksiinsa mieluummin suomalaista tieverkostoa, koska se on heille ilmaista. Tieverkoston käyttömäärän kasvun myötä tulisi mielestämme Suomen muiden EU maiden tavoin säätää tienkäytön maksullisuudesta rajat ylittävän raskaan liikenteen toimijoille.
Lehtikirjoitukset keväällä 2013 Lisää kilpailukykyä 5.6.2013 Tänä keväänä hallitus teki kehysriihessä tärkeitä päätöksiä talouden vakauttamiseksi ja kasvun hedelmien synnyttämiseksi. Perusteet päätöksille olivat vahvat, koska vaurautemme kulmapilari, vienti, on hiipunut ja Suomi on nyt poikkeuksellisen altis kansainvälisen talouden taantumalle. Vientiteollisuuden hiipumisen syyt ovat laajoja ja monitahoisia, joten ratkaisutkaan eivät voi olla yksinkertaisia. Tilanteen vakavuutta kuvaa vientiteollisuuden hätähuudot. Meille kansanedustajille on tullut huolestuneita viestejä suoraan vientiteollisuuden yritysjohdosta. Keskeinen ja hyvinkin perusteltu vaatimus koskee tasavertaisia globaaleja kilpailuedellytyksiä. Selvää on, että teollisuus ei kasva ilman investointeja. Lisäksi kustannustason noustessa yritysten tuottavuus ja tehokkuus laskee. Suomen vientiteollisuus tarvitsee tasavertaiset kilpailuedellytykset globaaleilla markkinoilla verrattuna tärkeimpiin kilpailijamaihimme. Muuten näivettymisen kierre syventää kilpailukyvyn rapautumista. Nyt on kyettävä katsomaan käsissä olevien ongelmien yli tulevaisuuteen ja kysyttävä, onko Suomen teollisuuden toimintaympäristö investointeihin kannustava, vai ohjautuvatko investoinnit ulkomaille? Kun ratkaisemme nämä nyt käsissä olevat ongelmat, syntyvän talouskasvun lisäksi turvaamme olemassa olevat työpaikat. Hallituksen kehysriihessä tehtiin tukku kädenojennuksia teollisuuden hyväksi. Merkityksellisin yksittäinen toimi oli yhteisöveron alentaminen 20 prosenttiin. Sen vaikutuksiin on ladattu suuret työllisyyttä parantavat odotukset. Verokilpailussa olemme nyt kilpailukykyisiä, mutta miten on kansallisen teollisuuspolitiikan laita? Teollisuuspolitiikan pitää olla yhteiskunnan keuhkot, josta löytyy happea investointeihin ja siitä seuraavaan talouskasvuun. Yksi toimi on tukea yritysten logistiikkaa tehokkaalla ja oikein kohdennetulla tavalla. Tähän hallitus vastasi muun muassa jatkamalla alueellista kuljetustukea, jota tullaan uudistamaan nykyaikaiseksi. Tulevaisuuden suuri haaste on rikkidirektiivin vaikutuksien kompensaatio. Direktiivin vaikutuksista on tulossa keskeinen Suomen vientiteollisuuden kilpailukykyä heikentävä elementti. Tärkeää on, että valtiontalouden kehyspäätös vuosille 2014-2017 antaa mahdollisuuden saattaa loppuun käynnissä olevat liikennehankkeet sekä käynnistää liikennepoliittiseen selontekoon sisältyvät uudet kehittämishankkeet, jotka aloitetaan pääosin vuosina 2014 ja 2015. Kehyspäätöksen mukaan raskaan liikenteen kaluston sallittuja enimmäismassoja ja mittoja korotetaan logistisen tehokkuuden parantamiseksi. Näillä muutoksilla arvioidaan saavutettavan säästöjä 80-160 miljoonaa euroa logistiikkakustannusten alenemisen kautta. Mittojen ja massojen uudistukseen liittyy myös kipukohtia. Erityisesti tiestön ja siltojen kunnostamiseen varattu rahoitus on tarpeisiin nähden vaatimaton, eikä uudistuksella näin ollen saavuteta tavoiteltuja hyötyjä. Pidänkin tärkeänä, että uudistuksen vaikuttavuutta, hyötyjä ja aikataulua arvioidaan uudelleen. Kilpailukykyä käytetään myös työmarkkinapolitiikan aseena. EVA:n haastattelemat yritysjohtajat ovat tuominneet palkansaajat suurimmaksi kilpailukyvyn esteeksi. Heidän mielestään palkkajäykkyys sekä rekrytointi- ja irtisanomiskäytännöt olivat ne osa-alueet, joiden arveltiin heikentävän kilpailukykyä. Suurten yritysten johtajat olivat kilpailukykytilanteesta hieman myönteisemmällä linjalla. Sitä vastoin maailman talousfoorumi nosti Suomen kilpailukykymittarilla neljänneltä sijalta kolmanneksi. Perusteluna maailman talousfoorumilla oli osaava työvoima. Suomen menestymisessä ei ole pelkästään kysymys kilpailukyvystämme, vaan meidän pitää tuottaa tavaroita ja palveluja, joilla on maailmanmarkkinoilla aitoa kysyntää. Yritysjohdon on syytä myös katsoa omaan napaansa. Tutkimusten mukaan Suomen kilpailukykyä on keskeisesti heikentänyt yritysjohtajien strategiset virheet ja uudistumisen kyvyttömyys.
Lakialoitteita ampuma-aselakiin ja kuvaushaaskat 5.6.2013 Metsästäjät joutuvat joskus jäljestämään ja lopettamaan muun muassa ajoneuvon tönäisemiä ja siitä haavoittuneita suurpetoja hankalissa olosuhteissa. Tällainen tilanne on metsästäjälle vaarallinen ja metsästäjä voi joutua puolustamaan omaa henkeään. Nopeasti käteen otettava tehokas käsiase olisi paras ase näihin tilanteisiin. Haavoittuneen suurpedon jäljestämisessä olevalla poliisilla on aina turvanaan tehokas käsiase, mutta poliisin apuna olevilla metsästäjillä ei tätä turvaa ole. Arvion mukaan Suomessa on noin 3000 poliisille apua antavaa metsästäjää, ja näiden metsästäjien turvaksi käsi-aseen käyttö olisi sallittava. Ampuma-aselakia muutettiin vuonna 2011 siten, että metsästyslainsäädännön mukaan aseen hankkimislupaa ei voida antaa muuta ampuma-aselaissa tarkoitettua ampuma-asetta kuin kertatulitoimista pienoispistoolia taikka pienoisrevolveria varten. Tekemässäni lakialoitteessa esitän tätä ehtoa poistettavaksi. Lain muuttamiseen johtanutta hallituksen esitystä eduskunnassa käsiteltäessä oli esillä ehdotuksia käsiaselupien antamisesta tällä perusteella myös muun tyyppisiin lyhyisiin käsiaseisiin. Haavoittuneiden eläinten lopettamiseen on esitetty käytettäväksi myös täyteispatruunoilla varustettua haulikkoa. Haulikko on pitkäpiippuinen ampuma-ase, eikä sitä voi käyttää riittävän nopeasti esimerkiksi haavoittunen karhun lopettamisessa. Haavoittuneita eläimiä joudutaan lopettamaan myös asutusten lähellä, jolloin tehokkaan käsiaseen käyttö olisi erityisen perusteltua. Jos lakialoitteeni hyväksytään, tarkoittaa se samalla metsästysasetuksen muuttamista siten, että tehokkaan käsiaseen käyttö sallitaan, kun kysymyksessä on haavoittuneiden suurpetojen lopettaminen. Ampuma-aselakiuudistuksessa tuotiin lakiin vaatimus ampuma-asekouluttajan todistuksesta. Ampumaasekouluttajan todistus on edellytys hankkimisluvan saamiseksi käsiaseelle eli pistoolille, revolverille, pienoispistoolille tai pienoisrevolverille. Ampuma-aselaissa on säädetty myös harrastuksen jatkumisen osoittaminen. Metsästyslainsäädännön mukaan aseen hallussapitoluvan haltijan on toimitettava viiden vuoden välein lupa viranomaiselle: ampuma-asekouluttajan antama todistus ampumaurheilun ja - harrastuksen aktiivisesta harrastamisesta, riistanhoitoyhdistyksen antama todistus loukku- tai luolapyynnin aktiivisesta harjoittamisesta; taikka, luotettava selvitys ampuma-aseen käytöstä näytökseen, kuvaukseen tai muuhun vastaavaan esitykseen. Lupaviranomainen voi tarvittaessa vaatia luvanhaltijaa esittämään harrastuksestaan muitakin selvityksiä. Metsästyksen harrastajat asuvat usein syrjäseuduilla ja näillä paikkakunnilla ampumaseuraan kuulumattoman on kovin hankala löytää ampuma-asekouluttajaa, joka kirjoittaisi hänelle todistuksen. Lakialoitteessa esitän vaatimuksen ampuma-asekouluttajan todistuksesta luovuttavaksi, jos luvanhakija pystyy muuten luotettavasti todistamaan harrastuksen jatkumisen. Lakialoitteessani esitän riittäväksi todistuksesi metsästysseuran, tai riistanhoitoyhdistyksen, tai kolmen luotettavan henkilön todistusta. Jättämässäni kirjallisessa kysymyksessä kysyn maa- ja metsätalousministeri Koskiselta, aikooko maa- ja metsätalousministeriö selvittää kuvaushaaskojen käytön laajuuden, haitat ihmisille ja ohjeistaa kuvaushaaskojen perustamisen nykyistä selvemmin, jossa säännellään myös turvaetäisyydet asutuksiin. Haaskoja käytetään yhä enemmän suurpetojen katselussa ja kuvauksessa. Kuvaushaaskan voi perustaa maanomistajan luvalla. Vaatimuksena on lisäksi, että haaskaa ei saa sijoittaa lähelle asutusta. Osa haaskoista on käytössä ympäri vuoden, osa suljetaan ennen karhunmetsästyksen alkua. Avoimista haaskoista voi olla metsästykselle haittaa, koska karhut tottuvat käymään haaskoilla ja kesyyntyvät jatkuvan haaskaruokinnan seurauksena. Karhujen kesyyntyminen merkitsee myös petojen ja ihmisen välisen konfliktiriskin lisääntymistä. Kesyyntyneet suurpedot menettävät vähitellen luontaisen pelkonsa ihmistä kohtaan, mikä voi johtaa arvaamattomiin seurauksiin karhun ja ihmisen kohtaamisissa.
Tekojen puolue 31.5.2013 Oppositiopuolueet ovat arvostelleet hallitusta sen saamattomuudesta. Suotakoon oppositiolle tämä arvostelun mahdollisuus. Kun katsotaan tosiasioita opposition retoriikan ylitse, nähdään hallitus, joka on toteuttanut nimenomaan SDP:n lupauksia. SDP antoi eduskuntavaaleissa sitoumuksia, joista keskeisimpiä olivat verotuksen oikeudenmukaistaminen, työllisyyden vahvistaminen ja ansaittujen eläkkeiden turvaaminen. Näille tavoitteille SDP sai kansan tuen ja puolue on toiminut lupaustensa mukaisesti. Verotukseen on tehty uudistuksia ja tärkeää on, että tehdyt veropäätökset ovat olleet oikeudenmukaisia ja ovat kaventaneet tuloeroja. Palkansaajien työtulo- ja perusvähennyksiä on nostettu 100 euroa kuukaudessa. Pääomatulon verotukseen tehtiin isoja muutoksia, joita vielä tulevassa budjettiriihessä tarkennetaan. Pääomaverosta tehtiin progressiivinen, eli maksukyvyn mukaan kasvava, ja kaikki osinkotulot laitetaan verolle. Iso uudistus oli, kun TV-lupa poistettiin ja tilalle otettiin YLE-vero, joka suosii pienituloisia. Yritysten verovähennyksiin tehtiin muutoksia, niitä karsitaan ja mennään kohti laajaa sekä yhtenäistä veropohjaa. Kehysriihessä sovitut uudet lisäpäätökset liittyvät talouskasvuun, työllisyyteen sekä julkisen talouden kestävyyteen. Tehtyjä linjauksia arvioitiin hallitusohjelman kolmen painopisteen näkökulmasta. Ne ovat köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen, julkisen talouden vakauttaminen sekä kestävän kasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen. Kehysriihessä sovittu yhteisöveron alennus tuo lisää kilpailukykyä sekä kasvua ja työtä. Vaikka taloustilanne on vaikea ja hallitus panostaa kasvuun ja työllisyyteen, myös perusturvaa parannettiin. Toimeentulotuen perusosaan tuli kuuden prosentin korotus. Työmarkkinatuen tarveharkinta poistettiin eli puolison tulot eivät enää vaikuta tuen saantiin. Perheiden arkeen on tuotu tukku uudistuksia. Joustava hoitoraha parantaa töihin palaavan vanhemman mahdollisuuksia tehdä vajaata päivää. Samaa auttaa myös tuntiperusteinen päivähoito. Isyysraha pitenee yhteensä 54 arkipäivään ja yksinhuoltajalle maksettavaa perusosaa korotetaan 10 prosenttia. Hallituksen satsaukset työhön näkyvät. Työllisyysmäärärahoja lisättiin, ja eläkeikää ei ole nostettu. Pitkäaikaistyöttömyyden kuntakokeilu on käynnistetty ja työvoiman palvelukeskusmalli tulee koko maahan. Työllisyyden hoidon määrärahakehityksestä on huolehdittu. Liikennepoliittisen selonteon kaikki tie- ja ratahankkeet toteutetaan. Tällä on alueille merkittävä työllisyysvaikutus. Rikkidirektiivin kuluja tilkitään ja kuljetustuki jatkuu. Nuorten ja vanhusten tilannetta parannetaan uusilla ja voimakkailla toimilla. Nuorisotakuu otettiin käyttöön Euroopan kärkimaana. Takuun toteuttamiseen annettiin lisärahaa 60 miljoonaa euroa/vuosi. Nuorten aikuisten osaamisohjelmaan käytetään yhteensä 183 miljoonaa vuosina 2013-2016. Oppisopimuskoulutukseen on ohjattu lisärahaa 22,5 miljoonaa. Vanhuspalvelulaki astuu voimaan tänä kesänä. Jokainen ikäihminen saa oman palvelusuunnitelman ja avioparin yhdessä pysyminen hoidoissa taataan. Lisäksi hallitus tukee ikäihmisten kotona asumista muun muassa avustuksia lisäämällä ja hissiremonteilla. Rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahaa korotetaan kuudella miljoonalla eurolla ja pitkäaikaisen laitoshoidon haitta-asterajaa laskettiin 25 prosentista 20 prosenttiin vuoden 2013 alusta. Suomen taloudellinen menestys perustuu korkeaan työllisyysasteeseen, kilpailukykyiseen talouteen, korkeaan osaamiseen, tasa-arvoisiin palveluihin sekä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja jokaisen osallisuuteen perustuvaan hyvinvointimalliin. Näiden menestystekijöiden varaan rakennetaan myös tuleva talouskasvu, ja näiden tekijöiden puolesta SDP on vastuullisesti sitoutunut toimimaan.
Kunnioitusta veteraaneille ja omaishoitoperheille 26.04.2013 Huomenna vietetään kansallista veteraanipäivää, jolloin muistamme sodan loppumista toisessa maailmansodassa Suomen osalta ja sotaveteraanien uhrauksia maamme puolesta. Suomessa on elossa 38 000 sotaveteraania, ja heistä 5 800 on sotainvalideja. Veteraanien keski-ikä on noin 90 vuotta. Korkeasta iästä huolimatta valtaosa veteraaneista asuu itsenäisesti joko omassa kodissaan tai palvelutalossa. Kunniatehtävämme on turvata veteraaneillemme heidän tarpeensa mukaiset palvelut ja laadukas vanhuus. Hallitus huomioi kehysriihessä rintamaveteraanien vanhuudenhuollon turvaamisen tuomalla uudistuksia, joiden tavoitteena on varmistaa riittävät palvelut sotaveteraaneille. Rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahaa korotetaan kuudella miljoonalla eurolla ja pitkäaikaisen laitoshoidon haitta-asterajaa laskettiin 25 prosentista 20 prosenttiin vuoden 2013 alusta. Näiden kustannusvaikutus on yhteensä arviolta yhdeksän miljoonaa euroa vuonna 2014 ja kahdeksan miljoonaa euroa vuonna 2017. Osa veteraaneista on omaishoidon piirissä. Omaishoidon tilanne eri puolilla maata on nyt hyvin kirjava, ja omaishoitajien kannalta tilanne on usein huono ja kohtuuton. Osalla kunnista omaishoidon määrärahat loppuvat kesken vuoden ja osa uusista hakijoista on pakotettu odottamaan vuoden vaihtumista, jolloin uudet määrärahat ovat käytettävissä. Näin kävi myös Kainuun maakuntayhtymän omaishoidon määrärahoille. Tällainen epävarmuus on omaishoitajien kannalta erityisen moitittavaa ja eriarvostavaa. Omaishoitajat tekevät sitovaa ja raskasta työtä. Sosialidemokraatit ovat yksimielisiä siitä, että omaishoitajien asemaa on parannettava. Määrärahojen riittävyyden lisäksi omaishoidon tueksi on oltava riittävästi kotiin vietäviä palveluita, joilla saadaan hyvinvointia niin omaishoitajalle kuin omaishoidettavalle. Olennaisinta on, että omaishoitajia kohdellaan samalla tavoin riippumatta siitä, mikä hänen kotikuntansa on. Ei lapsilisäkään vaihtele sen mukaan, missä satut asumaan. Omaishoidon tuen myöntämisperusteet on yhtenäistettävä kaikille omaishoitajille tasavertaisiksi. Hallitus on tunnistanut omaishoitajien ongelmat ja puuttui ohjelmassaan tähän negatiiviseen kehitykseen. Hallitusohjelman mukaan omaishoitoa laajennetaan ja sen kriteerit yhtenäistetään. Eduskunnan hyväksymään valtion talousarvioon sisältyi vuositasolla 10 miljoonan euron suuruinen pysyvä valtionosuuden lisäys omaishoidon tukipalvelujen kehittämiseen kunnissa. Tarkoituksena on, että valtionosuuden lisäys käytetään omaishoitoperheiden kotiin annettaviin palveluihin ja omaishoitajien jaksamista tukeviin palveluihin. Hallituksen ohjelma sisältää muitakin omaishoidon kehittämiskohteita. Tähän kehitystyöhön on asetettu laaja-alainen työryhmä, joka luovuttaa raporttinsa tämän vuoden loppuun mennessä.
Pikavippi oli vikatikki 17.04.2013 Kesäkuun alussa voimaan astuu niin sanottu pikavippilaki, jossa määritetään korkokatto kuluttajaluotoille. Muutoksen tarkoitus on, että kuluttaja saa pieniä luottoja nykyistä kohtuullisemmilla ehdoilla. Uudistusta laadittaessa oletettiin nykyisenkaltaisten pikaluottojen vähenevän, ja ennen lain voimaantuloa uudistus onkin jo vaikuttanut pikavippialaan. Suomen pienlainayhdistys lakkautetaan kesäkuussa, ja iso osa pikavippiyrityksistä on lopettanut toimintansa. Velkasyövän parantaminen on alkanut. Velka-asioissa pitää ymmärtää, että velka on kahdenpuolinen sopimus, josta myös luotottaja on vastuussa. Jos yritys ajautuu maksuvaikeuksiin, yhtenä sopeutuskeinona on velkajärjestely, jossa yrityksen velkoja leikataan ja kuluja kohtuullistetaan. Samoin pitää arvioida tilanne pikavippivelkaisten kohdalla. Pikavippivelallisen auttamista ei olisi ollut ainakaan se, että pikavippiyritysten olisi sallittu jatkaa velallisten kuppaamista järjettömän suurilla koroilla ja kuluilla. Itse velallisten pitää myös ymmärtää, että pikavippi ei ole pelastusrengas. Kainuun Sanomat uutisoi (15.4.2013) pikavippilakiuudistuksesta, jossa pienlainayhdistyksen toiminnanjohtaja kertoi, ettei pikavippiala ota vastuuta muutoksesta. Lain valmistelussa mukana olleena kansanedustajana voin kertoa, ettei tällaista vastuuta ole alan yrityksiltä odotettukaan. Pikavippiyritykset ovat kylläkin saaneet toiminnallaan aikaan korvaamatonta vahinkoa. Nyt tälle kansalaisten vedätykselle laitetaan suitset. Yhteiskunnan on nyt aktivoiduttava pikavippivelallisten auttamiseksi usealla tasolla. Kaikista vaikeimpien velallisten asioiden hoitamiseksi meillä on Takuu-Säätiö, josta löytyy apu useille velallisille. Velallisen luottotietojen menetys aiheuttaa kuitenkin hankaluuksia uusiin luototuksiin, siksi myös positiivisen luottorekisterin kehittämiseen pitää tarttua tosissaan. Yhtenä keinona on kehittää kuntien sosiaalista luototusta, tähän on myös valtion panoksellaan osallistuttava. Erityisen tärkeää tässä velallisten asemaan vaikuttavassa muutostilanteessa on varmistaa velkaneuvontaan riittävät resurssit. Rajamäki ja Piirainen: VR tuo Kainuuseen 1630 vuoden edestä uskoa 16.04.2013 Kansanedustaja, VR:n hallintoneuvoston puheenjohtaja Kari Rajamäki (sd.) ja kainuulainen kansanedustaja, liikennevaliokunnan jäsen Raimo Piirainen (sd.) ovat tyytyväisiä VR:n päätökseen investoida 55 miljoonaa euroa uusiin vaunutilauksiin. Ne käsittävät 13 ohjaus- ja 11 ravintolavaunua, jotka ovat käytössä vuoden 2015 syksyyn mennessä. - Tehty ratkaisu luo uskoa suomalaisen työn ja osaamisen mahdollisuuksiin kovassa kansainvälisessä kilpailussa. Ratkaisu viestii myös VR:n vahvaa tahtoa ylläpitää huolta kilpailukyvystään ja palveluidensa laadusta, Rajamäki luonnehtii. Nyt saavutettu ratkaisu on edustajien mukaan suomalaisen työn laadun arvostuksen lisäksi myös tehokas piristyspilleri alueelle. - Vaikeassa taloudellisessa tilanteessa tällä ratkaisulla ja optiolla on suuri alueellinen merkitys työllisyydelle. Käytännössä se tuo Kainuuseen 1630 henkilötyövuotta lisää uskoa, sanoo Piirainen
Kuullaanko vai ei? 10.04.2013 Helsingin Sanomat uutisoi isosti, miten maa- ja metsätalousministeriö valikoi itselleen mieleistä tutkimustietoa päätöksenteon pohjaksi. Ministeriön ajamien asioiden kannalta ristiriitaiset tutkimustiedot tunnutaan polkevan maton alle. Ministeriö on muun muassa syrjäyttänyt ympäristö- ja metsäntutkijat metsälakiesityksessään sekä meren- ja kalantutkijat lohikiintiöissä. Päätöksenteon tulee pohjautua perusteltuun ja tutkittuun tietoon. Eduskunnassa esimerkiksi valiokunnat kuulevat kulloinkin käsittelyssä oleviin asioihin liittyen asiantuntijoita laajastikin. Tarkoituksena on saavuttaa mahdollisimman kattava tietomäärä, jotta päätöksenteko pohjautuisi laajaan näkemykseen ja lopputulos olisi hyvä. Maa- ja metsätalousministeriöllä näyttäisi olevan toisenlainen käytäntö. Kun muilla hallinnonaloilla luotetaan alan parhaiden tuntijoiden muodostamiin ministeriön ulkopuolisiin työryhmiin, niin maa- ja metsätalousministeriö ei ole uskonut asiantuntijoita, vaan poikkeuksetta ovat vieneet päätöksiä haluamallaan tavalla. Tästä on esimerkkinä nyt koolla oleva lohistrategiatyöryhmä, jossa virkamiesvetoisesti käsitellään asiaa tuntemattomilla kaupan alan ihmisillä sen sijaan, että koolla olisi asiaa parhaiten tuntevien, ministeriön ulkopuolisten muodostama työryhmä. Kala-asioissa ministeriö ja tutkijat ovat olleet napit vastakkain jo vuosia. Itämeren lohikantojen määrää arvioi kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES. Monena vuonna toteutunut kiintiö on kuitenkin ollut kaksinkertainen siihen nähden, mitä tutkijat ovat arvioineet kalastuksen kestäväksi määräksi. Täksi vuodeksi ICES esitti pyyntimääräksi 54 000 lohta, mutta EU:n komissio vahvisti kiintiöksi 109 000 lohta. Eduskunta kannatti tutkijoiden suositusta, mutta maa- ja metsätalousministeriö oli suuren kiintiön kannalla. Ministeriö on pitkään esittänyt kaksinkertaisia ja vuosi sitten jopa nelinkertaisia kiintiöitä. Kuhan kohdalla sekä yliopistojen että Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijat ovat esittäneet vuosia alamitan nostoa ja verkkojen silmäkoon kasvattamista tuloksetta. Nämä ja useat muut esimerkit osoittavat, miten maa- ja metsätalousministeriö lakaisee omien tavoitteidensa kannalta ristiriitaiset tutkimustulokset roskakoppaan. Maa- ja metsätalousministeriön ja asiantuntijoiden välillä on ollut suurta ristiriitaa lisäksi suurpetojen metsästysmäärien ja metsälain suhteen. Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen (kok.) on kiistänyt tutkimustiedon valikoinnin muun muassa todeten, ettei ole kiellettyä ajatella omillakin aivoilla. Koskinen arvioi metsälain valmistelun osalta asiantuntijoiden käsitelleen epäolennaisia asioita. Tämä vuoksi kysyin Eduskunnan kyselytunnilla (4.4.2013) ministeri Koskiselta, miksi ministeriönne linja toistuvasti eroaa maamme johtavien asiantuntijoiden linjasta? Kysymyksen ministeri varmaan kuuli, mutta kieltämällä edelleen asiantuntijoiden tutkimustulokset ja kannanotot, päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja puolueettomuutta ei edistetä
Talvivaaralle kymmenen vuoden koeaika 10.04.2013 SDP:n kansanedustaja Raimo Piirainen kritisoi voimakkaasti Talvivaaran hallitsematonta jätevesitilannetta. - Talvivaaran aloittaessa kaivostoimintansa Kainuussa iloittiin talouden uudesta piristysruiskeesta ja yhtiön talousvaikutukset ovatkin olleet maakunnassa valtavat. Suuret talousvaikutukset eivät kuitenkaan anna Talvivaaralle oikeutta pilata luontoa ja muiden kainuulaisten toimialojen toimintamahdollisuuksia, Piirainen sanoo. Ympäristöystävällistä kaivosta ei ole olemassakaan ja lähtökohtana pitää olla, että kaivokset aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa ympäristölle. Näissä toimissa Talvivaara on epäonnistunut pahoin. Vuotavien kipsisakka-altaiden aiheuttamat ympäristöhaitat ovat vielä avoimet, kukaan ei vielä pysty arvioimaan luotettavasti vahinkojen kokonaisvaikutuksia. Karanneet jätevedet ovat nyt varastoituna maanpäällisiin altaisiin, jotka eivät ole haitallisten aineiden varastointiin luotettavia. Yhtiön tärkein tehtävä on nyt saada jätevedet varastoitua luotettavasti, jotta pohjavesiä ei aseteta vaaraan. Jätevedenpuhdistuslaitoksen rakentaminen on ensisijaisen tärkeä Talvivaaran tulevaisuuden kannalta. Se mahdollistaisi todellisen suljetun vesien kierrätyksen. Näissä olosuhteissa Talvivaaran kannattaa harkita tarkkaan toiminnan laajentamiseen liittyvien lupien hakemista. Uraanioksiidin talteenottoa pidän kuitenkin tärkeänä toimenpiteenä tässä vaiheessa.talvivaaran on nyt stabiloitava toimintansa ja kohdistettava tarmonsa jätevesien hallintaan ja ympäristönsuojeluun. Jos asia olisi minusta kiinni, palaisin yhtiön laajennushankkeisiin kymmenen vuoden kuluttua, jona aikana yhtiö voi osoittaa vastuullisuutensa, Piirainen toteaa lopuksi. Kehysriihen tulos ristiriitainen 02.04.2013 Kehysriihi on käyty ja tulokseksi saatiin monella tasolla positiivisia uutisia, mutta myös hiukset pystyyn nostattavia uudistuksia. Hallituksen harha-askeleena voidaan pitää osinko- ja yritysverouudistusta, joka mielestäni epäonnistui ja täytyy palauttaa uuteen valmisteluun. Aikaa siihen on riittävästi, oikeudenmukainen ratkaisu täytyy löytyä ensi syksyn budjettiriiheen mennessä. Tällöin viimeistään mitataan, miten joustava on yritys- ja osinkoverouudistuksen lainvalmistelun yhteydessä sovittu kasvu-, työllisyys- ja tulonjakovaikutus -sopimus. Kasvua hakevalla osinkoverouudistuksella on kaksi puolta. Uudistuksen tarkoituksena oli kannustaa kasvuyrityksiä lisäämään nettovarallisuutta, eli jättämään voitot yritykseen tuottamaan uusia kasvun hedelmiä. Tällä tietysti odotetaan olevan työllisyysvaikutuksia. Kolikon toisella puolella päivää paistattelee osakkeenomistaja, joka voisi nostaa listaamattoman yrityksen nettovarallisuutta omaan taskuunsa vain noin 8 % verolla, kun palkansaajat maksavat ansiotuloistaan moninkertaisen veron. Eihän tämä voi olla oikein ja siksi hallituksen pitää löytää ratkaisu, joka on oikeudenmukainen ja kasvuun sekä työllisyyteen kannustava. Kehysriihen hyvä anti oli, ettei valtiotalouden kovien talouspaineiden alla sosiaaliturvaa leikattu. Pienituloisimpien palkansaajien verotus kevenee, eikä arvonlisäveroa koroteta. Asumistuen taso nousee. Kokonaisuuden kannalta tärkeää on, että valtion velkasuhde kääntyy laskuun. Sosialidemokraattien liikennevaliokunnan vastaavana olen erityisen tyytyväinen siihen, että kaikki sovitut liikennehankkeet aloitetaan. Hankkeilla on työllisyysvaikutuksia ja ne parantavat Suomen kilpailukykyä. Liikennepakettia täydentää viiden miljoonan euron alueellinen kuljetustuki, joka säilyy ja sitä uudistetaan nykyaikaiseksi
Sote- ja kuntauudistus kaikkien etu 20.02.2013 Kuntauudistus aiheuttaa voimakkaita tunteita, koska kotikunta on suomalaisille tärkeä identiteetin ja turvallisuuden antaja. Kotiseuturakkaus koetaan voimakkaampana kuin uudistamisen tarve, joten muutosvastarinta on ymmärrettävää. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen sekä kuntauudistus eivät hävitä kenenkään kotikuntaa mihinkään, toisin kuin porvarimedian tarkoitushakuinen propaganda väittää. Suomi on maantieteellisesti haastava maa ja kuntalaiset ovat nyt paikoin tyytymättömiä tarjottuihin kuntapalveluihin. Tympiihän se, jos joutuu juoksemaan kuntapalveluiden perässä paikasta toiseen ja palveluihin pääsy voi kestää kohtuuttoman kauan. Näihin kuntalaisten arkipäivän ongelmiin hallituksen sote- ja kuntauudistuksella puututaan. Kuntakentän kokonaisuus täytyy saada paremmin hallintaan. Kuntien rahatilanne on nyt paikoin heikko, joten satsaukset perusterveydenhuollon kehittämiseen kunnissa ovat olleet olemattomia. Siksi sote-uudistuksen kärkenä on terveyskeskusten toiminnan vahvistaminen. Kun terveyskeskukset pystyvät vastamaan monipuolisesti kysyttyihin palveluihin, se vähentää erikoissairaanhoitoon lähettämisen tarvetta. Tästä syntyy kunnille merkittävät säästöt. Sama koskee kuntauudistusta. Kun kunnilla on leveämmät hartiat, eli parempi kantokyky, saadaan kokonaisuudet hallintaan ja näin pystytään myös karsimaan päällekkäisiä toimintoja. Hallituksen kunta- ja sote-uudistusta ei voida, eikä kannata, peruuttaa. Uudistukset ovat kuntalaisten kannalta välttämättömiä. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmämme on toimittava tulevaisuudessa oikeudenmukaisemmin ja tasa-arvoisesti. Toimivat kuntapalvelut ovat ihmisten perusoikeuksia. Kainuun maakuntakokeilu jätti kainuulaisille hyvän perinnön. Olemme askeleen edellä muuta maata kuntien välisessä yhteistyössä. Myös tehdyistä virheistä on opittu. Näistä asemista on hyvä ponnistaa kohti toimivien kuntapalvelujen Kainuuta
Nuorten yhteiskuntatakuu onnistuu yhteistyöllä 19.02.2013 Nuorten työttömyys ja syrjäytyminen ovat olleet jo vuosikausia vakava ongelma, ja niiden korjaaminen on pohjoismaisen hyvinvointimallin suurimpia haasteita. Nyt hallituksen toimilla vähennetään nuorisotyöttömyyttä nuorille suunnatulla nuorisotakuulla. Nuorisotakuun tavoitteena on katkaista nuoren työttömyys lyhyeen ja auttaa nuorta pääsemään kiinni työpaikkaan tai aktiivitoimien piiriin. Nuoren kannalta ensimmäinen työpaikka on se tärkein, joten hallitus tarjoaa työantajalle 700 euron sanssirahan, joka palkkaa nuoren pysyvästi, määräaikaisesti tai osa-aikaisesti. Tuki koskee myös oppisopimuskoulutusta, johon opetusministeri Gustafsson esittää hallituksen puolivälinriihessä 30 miljoonan euron lisäystä. Nuorisotakuun onnistuminen edellyttää yhteistyötä eri toimijoiden kesken, ja olennaista nuorisotakuun onnistumisessa on aidot kumppanuudet yli hallinnonrajojen. Keskeinen merkitys on muun muassa työmarkkinajärjestöjen, työnantajien, järjestöjen, kuntien ja itse nuorten välisellä vuoropuhelulla. Kaikilla osapuolilla pitää olla tietoa nuorisotakuun mahdollisuuksista. Rakennusteollisuus on tarttunut eturintamassa nuorisotakuuseen. Se kertoo kehittäneensä työntekijäpuolen kanssa työllistymispolun, missä nuori voi opetella työnteon kulttuuria. Näitä työnantajien esimerkkejä tarvitaan ja toivottavasti esimerkit viittaavat siihen, että yritykset ovat valmiita kantamaan vastuunsa hyvinvointiyhteiskunnan jatkuvuudesta. Myös kuntien on osaltaan vastattava nuorten yhteiskuntatakuun toteutumisesta. Hallitus toivoo, että kunnat ovat aktiivisia toimijoita ja pyrkivät työllistämään mahdollisimman paljon työttömiä nuoria. Kunnat voivat edistää nuorisotakuun onnistumista perustamalla nuorisotakuutyöryhmiä, jotka tukevat alueellisten toimenpiteiden toteuttamista. Nyt nuorten työllistämiseen on tarjolla reilu tuki, joka kuntien kannattaa hyödyntää. Nuorisotakuu on täysin uusi työväline hallituksen työkalupakissa, ja määrärahojen riittävyyttä on siksi tarkasteltava jatkuvasti. Mikäli nuorisotakuu saa toimijoilta kannatusta ja palkkatukea käytetään laajasti, nuorisotakuun lisärahoittamiseen hallitukselta löytyy poliittista tahtoa. Kainuu oli yksi voittaja toisen asteen koulutuspaikkojen alueellisessa kohdentamisessa. Kainuun ammatillisen peruskoulutuksen suhteellinen saatavuus nousisi 0,82 aloituspaikasta 0,84 aloituspaikkaan jokaista toiselle asteelle siirtyvää nuorta kohden. Peruskoulun päättäneet nuoret ovat vasta 15-vuotiaita, joten tärkeää on taata näille nuorille koulutuspaikka omalla kotiseudulla. Oikein mitoitetut toisen asteen koulutuspaikat ja nuorisotakuu yhdessä ehkäisevät tehokkaasti nuorisotyöttömyyttä ja siitä mahdollisesti seuraavaa syrjäytymistä
Talouden haasteisiin vastattava tekemisellä 07.02.2013 Suomalainen työ on haastettu globaaleilla työmarkkinoilla ja tilanne on kehittynyt huolestuttavaksi. Teollisuudesta on kadonnut viimeisen neljän vuoden aikana 60 000 työpaikkaa ja selväksi on käynyt, että Suomessa tarvitaan uutta ja innovatiivista otetta teollisuuspolitiikkaan. Teollisuuspolitiikan kärkenä pitää olla suomalaisen työn lisääminen ja teollisuuden toimintaedellytysten parantaminen, joilla luodaan myös uusia kasvualoja. Teollisuuden yleisiä toimintaedellytyksiä turvataan muun muassa väyläinvestoinneilla, energia- ja ympäristöpolitiikalla. Erityisen tärkeä rooli työllistämisessä ja talouden elvyttämisessä on väylä- ja ratahankkeilla. Yritystukia on käytetty Suomessa urautuneita malleja käyttämällä, ja valitettavasti yritystuilla ei ole aina saatu kestäviä tuloksia aikaiseksi. Siksi hallitus on pyrkinyt karsimaan tehottomaksi osoittautuneita ja joskus myös kilpailua vääristäviä tukia. Tukemisessakin on tärkeää erottaa jyvät akanoista. Suuret yritykset ovat olleet etulyöntiasemassa pieniin ja keskisuuriin yrityksiin nähden, koska suuryrityksillä on mahdollisuus sijoittaa henkilöresursseja tukibyrokratian hoitamiseen. Tämä on osaltaan vääristänyt kilpailuasetelmaa suurten yritysten hyväksi. Yritystuet voivat näin ollen haitata vapaiden markkinoiden toimintaa ja ovat vaikutuksiltaan kansantaloudelle pikemminkin negatiivisia. Kun yritystuet kohdennetaan oikeudenmukaisesti osaamiseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen, pystytään vahvistamaan kasvua tukevaa rakennemuutosta ja aikaansaadaan suomalaisille uutta työtä. Kuljetustuet ovat tasanneet yritysten syrjäisyydestä johtuvaa kustannusrakennetta ja tuki on keskeinen sijainnista johtuvan haitan kompensaatio yrityksille. Nykymuotoinen kuljetustuki on nyt lakkautuslistalla. Kuitenkin lakkautettava kuljetustuki on korvattavissa nykyaikaisemmalla sijaintipaikkatuella, jolloin tuki kohdistuisi tarkemmin rajatuille alueille, muun muassa vientitoimintaan sekä satamiin. Sijaintipaikkatuen täytyy tukea myös luonnonvarojemme käyttöä. Näin tuen vaikuttavuus olisi kansantaloudelle entistä merkittävämpi. Valtio harjoittaa aktiivista omistajapolitiikkaa talouden eri sektoreilla, ja valtion omistajapolitiikka on nostettava vahvempaan rooliin elinkeino- ja teollisuuspolitiikassa. Muun muassa meri- ja telakkateollisuuden terveessä yritystoiminnassa sekä kaivostoiminnassa valtion mukanaolo olisi tärkeää. Molemmilla teollisuudenaloilla on useita kasvumahdollisuuksia ja tämä on syytä ottaa huomioon uutta teollisuuspolitiikkaa luodessa
Backmanin työryhmän raportissa kasvun eväät 24.01.2013 Työ- ja elinkeinoministeriön asettama Itä- ja Pohjois-Suomi -työryhmä onnistui työssään tuomaan uutta näkökulmaa Itä- ja Pohjois-Suomen kehittämiseen. On tärkeää, että visioita kyseisen alueen kehittämiseksi mietitään porukalla ja tähdätään siihen, että esitykset muuttuvat tekemisiksi. Raportin laadinnassa on otettu huomioon Itä- ja Pohjois-Suomen mahdollisuudet, eikä raportissa ole pyritty niinkään esittämään yksityiskohtaisia konkreettisia toimenpiteitä. Työryhmä näkee Itä- ja Pohjois-Suomen alueena, jolla on potentiaalia vahvaan kasvuun. Kasvupotentiaali syntyy alueella olevista luonnonvaroista, osaamisesta sekä sijainnista strategisesti keskeisellä paikalla. Itä- ja Pohjois-Suomen kehitys ei tule itsestään, vaan se edellyttää työryhmän laatimia kehittämistoimenpiteitä. Tässä maakuntien oma-aloitteisuus ja tekeminen ovat tärkeitä. Ryhmän yksi tärkeä esitys on keinot päättyvän kuljetustuen jatkamiseksi, jotta Pohjois- ja Itä- Suomen yritysten kilpailukykyä voidaan parantaa. Kuljetustuki on keskeinen sijainnista johtuvan haitan kompensaatio alueen yrityksille. Esimerkiksi Ruotsissa kuljetustuki on kymmenkertainen Suomeen verrattuna. Lakkautettava kuljetustuki on korvattavissa nykyaikaisemmalla sijaintipaikkatuella ja toivottavaa on, että tähän löytyy poliittista tahtoa. Työryhmä osuu tärkeään kohteeseen, kun se kiinnittää huomion alueen kasvavaan työvoiman tarpeeseen. Yksi tulevaisuuden haaste on nimenomaan osaavan työvoiman varmistaminen alueen tarpeisiin, ja tämä on huomioitava koulutuksen aloituspaikkojen mitoituksessa. Valtionhallinnon työpaikkojen alueellistamisen jatkaminen on myös työryhmän esityslistalla. Tähän asiaan hallituksen on syytä tarttua tekevällä otteella. Nyt valtionhallinnon työpaikkojen alueellistamisen toteutusvauhtia ei voi ylistää. Työryhmä näkee kasvun mahdollisuuksia muun muassa ICT- ja elektroniikka-aloilla. Kasvualojen lisäksi on tärkeää huolehtia metalli- ja metsäteollisuuden kilpailuedellytyksistä sekä energian turvaamisesta näille aloille. Mekaanisen metsäteollisuuden kehittämisen lisäksi työryhmä näkee kasvua suomalaisessa biotaloudessa, muun muassa bioenergiassa ja biopolttoaineissa. Koska paperi- ja selluteollisuus sekä perinteinen mekaaninen puunjalostusteollisuus eivät enää riitä teollisuuden kasvuun Suomessa, puuvaroja on vapautunut biomassaan pohjautuvien tuotteiden tarpeisiin. Tällä sektorilla Pohjois- ja Itä-Suomella on iso mahdollisuus, kun sitä ymmärretään valtion taholta tukea ja maakunnissa parhaalla tavalla hyödyntää. Itä-Suomessa on koettu vahva tarve lisätä venäjän kielen osaamista, koska tällä on Itä-Suomelle erityisen tärkeä elinkeinopoliittinen, työllisyyttä ja elinvoimaisuutta edistävä merkitys. Valtiovalta on reagoinut tähän kehitykseen, kun opetusministeri Jukka Gustafssonin esityksestä venäjän kielelle ollaan antamassa uutta elintilaa vuonna 2016 voimaan tulevalla perusopetuksen tuntijaolla ja opetussuunnitelmalla, jonka perusteet mahdollistavat venäjän kielen opiskelun joko pakollisen tai valinnaisena. Venäjän kielen osaamisella tullaan parantamaan hyvinvointia erityisesti Itä-Suomessa, jossa venäjän kielen osaajia tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän muun muassa matkailun ja kaupan alalla sekä julkishallinnossa ja kansainvälisissä yhteistyöhankkeissa