Harvialan kartanon kulttuuri- ja puutarhataiteen historia

MA-94.2348 Puutarha- ja puistoinventointi, 2007 Harvialan kartano, Janakkala Veera Hakala, 57910V Harvialan kartanon kulttuuri- ja puutarhataiteen historia Johdanto Harvialan kartanolla on pitkä ja vaiheikas historia, mutta nykyään Harviala on tunnettu ennen kaikkea taimitarhastaan, joka toimii vanhan kartanon alueella edelleenkin. Tässä työssä pyritään antamaan yleiskatsaus Harvialan kartanon historian eri vaiheisiin sekä keskitytään erityisesti kartanon puutarhataiteen historiaan. Tämä kooste Harvialan kartanon kulttuuri- ja puutarhataiteen historiasta on tehty osana Teknillisen korkeakoulun maisema-arkkitehtuurin koulutusohjelman Puutarha- ja puistoinventointi -kurssia, joka järjestettiin toukokuussa 2007 Janakkalassa Harvialan kartanon alueella. Kurssi koostui viikon mittaisesta kenttäjaksosta, jolloin tutkittiin Harvialan kartanon vanhoja puisto- ja puutarha-alueita paikan päällä, sekä tämän jälkeen tehtävästä inventoinnin tulosten raportoinnista. Kooste alueen historiasta on tarkoitettu kokoamaan muissa kurssitöissä esiintyvät viittaukset alueen historiaan ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi. Harvialan varhaisvaiheet Harviala on hyvin vanha, ainakin jo rautakaudelta peräisin oleva kylä. Vanha Harvialan kylä on 1600- ja 1700-luvuilla todennäköisesti sijainnut nykyisen Alikartanon paikalla, kun taas ns. Yli- tai Yläkartanon alueella on ollut vielä 1700-luvulla Kodialan kylä (muita kirjoitusasuja Koddiala tai Kotiala). Perimätiedon mukaan Harvialan kylän paikalle syntyi kartano Ruotsin vallan aikana. Aluksi alueita hallitsivat kirkko ja Piispa Pentti, joka oli Turun piispana vuosina 1321-1338. Harviala kuului tuolloin siis Turun piispanpöytään, jolla jo keskiajan lopulla oli yhteensä 170 tilaa (Salokannel 1959, s. 95). Harvialan kantatila oli rälssisäteri eli veroista vapautettu ratsutila, jolla oli velvollisuus varustaa ratsusotilas kuninkaan joukkoihin. Varsinaisen kartanon aseman verovapauksineen Harviala sai viimeistään 1300-luvun loppupuolella. Keskiajalta lähtien Harviala on myös ollut samassa omistuksessa kuin läheinen Niemenpään rälssisäteri, jota on pidetty kuuluisan Kurki-suvun kantatilana. Keskiajalta lähtien monet tunnetut aatelissuvut kuten Svärd, Lejon, Cruus, Wrede, De la Gardie ja von Troil ovat hallinneet kartanon maaomaisuutta. Matti Cruus oli Harvialan isäntänä vuosina 1575-1606, jonka jälkeen kartanoa hallitsivat hänen poikansa. Matti Cruusin jälkeen seurasi pitkä ajanjakso, jolloin Harvialan omistajat asuivat vain tilapäisesti kartanossa ja tiloja hoitivat voudit tai ne oli annettu vuokralle. Cruusien aika 1600-luvulla oli Harvialan loistoaikaa ja sen alueet olivat silloin laajimmillaan. 1600-luvun alussa yhdistettiin myös Niemenpään rälssisäteri pysyvästi Harvialaan ja Harvialasta tuli päätila. Kertoman mukaan Harvialan läänitykset olivat 1500- ja 1600- luvulla niin laajat, että matkatessaan Harvialasta Turkuun kartanon omistajat olivat koko ajan omilla tiluksillaan (Salokannel 1959, s. 108-109). 1

Ote Vanajan pitäjän kartasta 1750-luvulta. Kartassa näkyvät Niemenpään tila, Harvialan kartano nykyisen Alikartanon paikalla ja Kodialan (kartassa Koddiala) kylä. (Kuvan kartta JK) Ison vihan aikana 1700-luvun alkupuolella, jolloin venäläiset joukot miehittivät maata, jäi Harviala autioksi. Karja oli teurastettu, hevoset viety sotaan, vilja-aitat tyhjennetty ja suuri osa rakennuksistakin oli siirretty Hämeenlinnaan. Asukkaat olivat paenneet hieman syrjäisempiin kyliin 1. Jossain vaiheessa ison vihan vuosien jälkeen kartanon silloinen, ilmeisesti hirsinen päärakennus tuotiin takaisin Harvialaan ja rakennettiin uudelleen (Salokannel 1959, s. 113, 117). Knut von Troil osti Harvialan kartanon vuonna 1797 ja asettui sinne asumaan puolisonsa kanssa. Tämä katkaisi pitkän ajanjakson, jolloin tilan omistajat eivät olleet asuneet Harvialassa. Jo vuonna 1806 perhe kuitenkin muutti Turkuun. Tuolloin kartanon päärakennus sijaitsi vielä Alikartanon puolella, suunnilleen suuren punatiilisen navettakolossin paikalla. Troilin aikana kartanolla harrastettiin paljon musiikkia, sillä nuori emäntä oli musikaalisesta perheestä ja isäntä itsekin oli musiikin ystävä. Troilin omistuksessa perustettiin Harvialaan useita uusia torppia ja uusia peltoja raivattiin. Uutuutena viljelyyn tuli tuolloin peruna. Myös puutarhan ja kasvimaiden hoitoon kiinnitettiin Troilin aikana erityistä huomiota, ja varmaankin jo tuolloin kartanosta myytiin taimia ja kukkia lähikylien asukkaille (Salokannel 1959, s. 115-117). 1800-luku ja Brusiinien aika Vuonna 1815 Knut von Troil myi tilan majuri Otto Joachim Brusiinille, joka kuitenkin kuoli pian tämän jälkeen. Tila siirtyi edelleen hänen pojalleen ja sittemmin pojanpojalleen kunnallisneuvos Otto Reinhold Brusiinille, joka myös muodosti tilasta osakeyhtiö Harviala Oy:n vuonna 1908. Brusiin tunnettiin tarkkana ja oikeudenmukaisena kartanonisäntänä, joka omistautui työlleen, ja häntä kutsuttiinkin yleisesti Patruunaksi. Maa- ja metsätalous Otto R. Brusiinin aikana Harvialan kartanosta kehittyi merkittävä talouskeskus. Brusiisien aikana perustettiin useita uusia torppia ja mäkitupa-alueita. Uusia viljelmiäkin avattiin ja entisiä kunnostettiin (Salokannel 1959, s. 122). Vuokraviljelijät olivat erittäin tärkeitä kartanolle, sillä suurin osa Harvialan kartanon maataloustöistä suoritettiin torppareiden ja lampuotien tekeminä päivätöinä (Vilkuna 2004, s. 301). 1860-luvun alussa Otto R. Brusiin rakennutti ns. Yläkartanolle uuden kartanon päärakennuksen ja vuonna 1896 tiiliset navetta- ja tallirakennukset, jotka suunnitteli 1 Kylä ei siihen aikaan vielä välttämättä käsittänyt sellaista asutuskeskittymään, jota sanalla nykyään yleensä tarkoitetaan, vaan kylässä saattoi olla jopa vain yksi talo. Kylä oli maaomistuksiin ja verotukseen liittyvä termi. 2

arkkitehtuuritoimisto Valter & Ivar Thomé. Nämä rakennukset ovat edelleen kartanon pihapiirissä kuten myös tiilinen sauna- ja pesutuparakennus (Salokannel 1959, s. 123). Harvialan kartanon pihapiirissä sijaitseva Otto R. Brusiinin rakennuttama tallirakennus toukokuussa 2007. Rakennus on nykyään autotalli- ja asuinkäytössä. (Kuva VH) Metsän arvon noustessa 1800-luvun puolivälin jälkeen Harvialassakin alettiin tehostaa metsätaloutta ja torppareiden metsänkäyttöä rajoitettiin. Ensimmäiset metsänvartijat Harvialaan tulivat jo 1860-luvun lopulla. Vuosi 1899 oli käännekohta Harvialan kartanon metsätaloudelle, sillä silloin Helsingfors Ångsågs Aktiebolaget osti huomattavan määrän koivuhalkoja kymmenen vuoden hakkuuajalla. Puutavaran kuljettamiseksi yhtiö rakensi yhteistyössä Harvialan kanssa pistoraiteen pääradan Harvialan pysäkiltä varastoalueelle ja siitä edelleen noin 55 km pituisen hevosrautatien Sääjärvelle. Tämä kapearaiteinen rillitie tuli valmiiksi vuonna 1912, jolloin halkokuljetukset aloitettiin hevosvetoisilla vaunuilla. (Vilkuna 2004, s. 301) Ote Janakkalan kartasta vuodelta 1925 (jolloin Harviala kuului vielä Vanajaan). Kartalla näkyy HelsinkiHämeenlinna rautatieltä Harvialan kohdalla haarautuva pistoraide sekä siitä Sääjärvelle asti jatkuva kapearaiteinen metsärata. 1925 rata oli jo varsinainen rautatie, jolla kuormia kuljettivat pienten höyryveturien vetämät vaunut, mutta varhaisempi hevosrautatie kulki samaa linjausta pitkin. (Kuva JK) 3

Kartanokulttuuri Maa- ja metsätaloustuotteiden lisäksi Harvialan kartanossa tuotettiin toki muutakin ja elettiin kartanoelämää, vaikka Patruuna Otto R. Brusiin tunnettiin vaatimattomana miehenä. Fasaanijahdeilla on pitkät perinteet Harvialassa ja haastateltujen mukaan fasaanien metsästys on ollut luultavasti ja 1800-luvulta lähtien tärkeä herrojen huvi. Kartanon mailla kasvatettiin fasaaneja ja järjestettiin fasaanijahteja. Otto R. Brusiin oli osaltaan myös kulttuurivaikuttaja, jolle kansanopetuksen kehittäminen oli tärkeää. Hän oli mm. perustamassa kunnan ensimmäistä kansakoulua ja sisällytti torppareidensa kanssa tekemiin vuokrasopimuksiinsa oppivelvollisuuden (Vilkuna 2004, s. 93). Vuosina 1861-63 Otto R. Brusiin rakennutti kartanolle uuden päärakennuksen samalle paikalle, jossa Harvialan kartanon nykyinenkin ns. päätalo sijaitsee. Kartanon uutta keskusta alettiin kutsua Yläkartanoksi erotuksena ns. Alikartanosta, jossa päärakennus aiemmin sijaitsi. Brusiinia pidetään myös uuden päärakennuksen suunnittelijana. Tämä uusi, komea päärakennus oli puurakenteinen ja osittain kolmikerroksinen, kuten vanhoista valokuvista näkyy. Aikaisemmin Brusiinit olivat asuneet vanhassa aatelinaikaisessa päärakennuksessa, joka sijaitsi nykyisen Haaviston talon paikalla, eli Alikartanon suuren navetan vieressä (Salokannel 1959, s. 123). Vanha Brusiinien aikainen päärakennus oli osittain kolmikerroksinen. Kuva on vuodelta 1935. (Kuva MV1) 1900-luvun alkupuoli ja Rosenlewit Vuonna 1913 Oy. W. Rosenlew & Co osti Harviala Oy:n osakkeet Brusiineilta. Tilan pinta-ala oli tällöin noin 13 500 ha, josta lähes 900 ha oli peltoa ja niittyä. (Simonen 1961, s. 524; Salokannel 1967, s. 4) Itsenäisen Suomen alkuvuosien levottomuuksien jälkeen oli tunnettua, että Harvialasta sai töitä heti sisällissodan jälkeen, vaikka maassa yleensä oli kova työttömyys (Vilkuna 2004, s. 307). Harvialassa oli siis tarjolla työtä ja leipää, ja kartanoiden työväki lisääntyikin huomattavasti. Harviala osakeyhtiön siirryttyä Rosenlew-yhtiölle tuli entisestä kartanosta entistä selvemmin sekä maa- että metsätaloutta harjoittava tila (Vilkuna 2004, s. 303). Haastateltujen Harvialan vanhojen työntekijöiden mukaan erityisesti 1930-luku oli vireän liiketoiminnan aikaa. Rosenlew rakennutti Harvialaan useita toimihenkilöiden sekä maa- ja metsätyöväen asuintaloja. 1900-luvun alussa myös kartanon päärakennuksen ympärille rakennettiin uusia rakennuksia, kuten kaksikerroksinen konttorirakennus, jonka alakerta on tiilinen ja yläkerta hirsinen ja joka edelleen on kartanon pihapiirissä. Konttorin viereen rakennettiin isännöitsijäntalo, disponentbostad, joka kuitenkin myöhemmin muutettiin yhtiörakennukseksi. Tämä rakennus purettiin todennäköisesti jo 1920-luvulla tai 1930-luvun alkupuolella. Vuonna 1923 rakennettiin Harvialaan uudeksi isännöitsijän taloksi Äikäälän tilan vanha päärakennus, joka oli purettu pois Vanajan linnan rakennustöiden alta. Myös Äikäälän tila oli tuolloin Rosenlewien omistuksessa. 4

1920-luvulla kartanon talouskeskus siirtyi talousrakennusten osalta takaisin peltojen yhteyteen Alikartanolle ja Brusiinien aikaiset talli- ja navettarakennukset päätalon pihapiirissä otettiin muuhun käyttöön. Vanhaan talliin tuli autotalli ja autonkuljettajan asunto, sillä ensimmäinen auto tilalle tuli vuonna 1926 (Stenroos). Maa- ja metsätalous sekä taimiviljely Kartanon isännöitsijäksi alkuvuodesta 1918 tullut agronomi Boris Schildt ryhtyi kehittämään erityisesti kartanon karjataloutta. Hänen toimestaan rakennettiin myös uusi suuri navetta Alikartanoon rautatien toiselle puolelle (Vilkuna 2004, s. 307-308). Vuodesta 1922 lähtien Harvialan kartanossa harjoitettiin erittäin voimaperäistä karjanjalostusta. Suurimmillaan, ennen sotia, tilalla oli yli 200-päinen karja (Salokannel 1967, s. 4). Arkkitehtien Frosterus & Gripenberg suunnittelema iso, punatiilinen navetta oli valmistuessaan vuonna 1923 Suomen suurimpia ja komeimpia. Maanviljelyksen lisäksi harjoitettiin Harvialassa tehokasta metsätaloutta, mistä kertoo kapearaiteisen metsärautatien perustaminen puutavaran kuljetuksia varten. Hakkuiden lisääntyessä ja työmaiden siirtyessä yhä syvemmälle yhtiön metsiin tarvittiin aikaisempaa parempia puutavaran kuljetusteitä. Hevosvetoinen rillitie ei enää riittänyt ja 1914 aloitettiin metsäradan linjan raivaus. Radan viimeinen osio valmistui ja päätepiste Suurisuo saavutettiin syksyllä 1917 (Vilkuna 2004, s. 306). Pääradan pituus Harvialasta Leppälammille oli lähes 16 km, minkä lisäksi oli useita pistoraiteita (Salokannel 1967, s. 5). Kartanolla oli oma pieni saha ja höyläämö. 1920-luvun aikana Harvialaan rakennettiin myös lastuvillatehdas, jossa pystyttiin hyödyntämään sahatavaraksi kelpaamatonta puuainesta. Harvialan kartanossa harjoitettiin myös kasvihuone- ja lasinalaisviljelyä. Kartanon metsänhoitajana toiminut maisteri Runeberg oli kiinnostunut myös koristekasveista, joten kasvihuoneiden yhteydessä alettiin pitää pientä taimitarhaa (Vilkuna 2004, s. 307). Aluksi kasvatettiin vain metsäpuiden taimia, mutta pian taimiviljely laajeni myös koristepuiden ja -pensaiden sekä omenapuiden kasvatukseen. 1940-luvulle asti olivat kuitenkin männyn- ja kuusentaimet taimiston pääasiallinen tuote. Uutta vauhtia taimien kasvatus sai 1917, kun Pälkäneeltä ostettiin Ruokolan taimitarha. Ruokolan taimiston puut ja pensaat kuljetettiin proomuilla Harvialaan ja kaupan mukana saapui myös pari alan ammattimiestä Ruokolasta Harvialaan. Tämän jälkeen alkoikin Harvialan taimitarha nopeasti kasvaa ja jo vuonna 1928 se oli maamme suurin (Simonen 1961, s. 524). Myös kasvihuoneviljely kasvoi samaan aikaan valtavasti. Harvialaan rakennettiin suuret kasvihuoneet, joiden suunnitelmapiirrokset on päivätty vuodelle 1916, ja jo 1920-luvun lopussa kasvihuoneissa oli enemmän työntekijöitä kuin taimitarhalla. Harvialan kasvihuoneiden suunnitelmakuvat vuodelta 1916. (Kuvat JK) 5

Puutarhataide Harvialan kartanon vauraudesta 1900-luvun alussa kertovat osaltaan kartanolle tehdyt komeat puutarhasuunnitelmat. Vuonna 1917 Valter Thomé ja Hilding Ekelund tekivät suunnitelman kartanon päärakennuksen ympäristön puistoalueesta ja puutarhoista. Sellaisenaan tätä suunnitelmaa ei ole koskaan toteutettu, mutta ainakin joitakin osia kartanon pihapiiristä on kehitetty tämän suunnitelman mukaan. Harvialan kartanoiden konttorirakennuksen ja sen vieressä aikoinaan olleen yhtiörakennuksen kaakkoispuolella oleva puutarha näyttäisi rakennetun ainakin osittain Thomén ja Ekelundin suunnitelman mukaiseksi. Myös suunnitelmassa yhtiörakennuksen lounaispuolelle sijoitettu tenniskenttä on edelleen samalla paikalla. Vanhassa ilmakuvassa vuodelta 1938 tenniskenttä ja puutarhan säännölliset ristikkäiset käytävät erottuvat hyvin. Suunnitelmakuva poikkeaa vuoden 1938 tilanteesta kuitenkin siten, että tuolloin konttorin vieressä ollutta yhtiörakennusta ei ole enää olemassa, vaan se on purettu jo 1920-luvulla tai 1930-luvun alkupuolella. Myös kartanon pihapiirissä olevan korkean mäen päällä on ollut näkötorni, kuten suunnitelmassa on esitetty. Haastateltujen kertomusten mukaan mäellä ollut puinen näkötorni purettiin todennäköisesti 1930-luvulla, sillä se oli lahonnut. Näkötorni ei myöskään erotu ilmakuvassa. Valter Thomén ja Hilding Ekelundin puutarhasuunnitelma Harvialan kartanoon vuodelta 1917. Pohjoinen on kartassa oikealle yläviistoon. (Kuva JK) Pari vuotta Thomén ja Ekeludin jälkeen myös tunnettu puutarha-arkkitehti Bengt Schalinin teki suunnitelman Harvialan kartanon puutarhaan. Tässä suurisuuntaisessa suunnitelmassa Harviala on saanut kokonaan uuden suuren päärakennuksen pihapiirissä olevan korkean mäen laelle sekä komean aksiaalisen puutarhasommitelman päärakennukselta alas mäenrinnettä. Tämä suunnitelma liittyy todennäköisesti Suomen historian vaiheeseen, jossa uuden tasavallan presidentille etsittiin kesäasuntoa ja yhtenä vaihtoehtona Kultarannan ja Vanajanlinnan ohella pohdittiin myös Harvialaa. Vanajan pitäjästä puolet kuului aikoinaan Harvialan läänityksiin. Äikäälän tila, johon Vanajan linna 1920-luvulla rakennettiin, oli alkuaan Harvialan rälssiä ja sekin Rosenlewien omistuksessa. 6

Puutarha-arkkitehti Bengt Schalinin suunnitelma Harvialan kartanon päärakennuksen ympäristöön. Suunnitelma on päivätty maaliskuulle 1919. Pohjoinen on kartassa oikealle yläviistoon. (Kuva JK) Vaikka Schalinin puutarhasuunnitelma olikin kovin suurellinen, on pieni osa puutarhaa toteutettu tuon suunnitelman mukaisesti. Vanhan tallirakennuksen kaakkoispuolella on pieni puutarha, joka näyttäisi rakennetun Schalinin suunnitelman mukaisesti. Schalinin suunnitelma ennakoi Harvialan hevostallin ja navetan siirtämistä Alikartanon puolelle ja vanhan tallirakennuksen ottamista asuinkäyttöön. Tässä pikkupuutarhassa on yhä edelleen nähtävissä Schalinin suunnitelman mukainen perusjäsentely, vaikkakin istutuksia on aikojen kuluessa lisätty ja muutettu. Tallirakennuksen kaakkoispuolella ovat myös sijainneet Harvialan laajat kasvihuone- ja lavaviljelmät paikalla, johon ne on sekä Schalinin että Thomén ja Ekelundin suunnitelmissa sijoitettu. Kasvihuoneiden suunnitelmat ovat kuitenkin olleet valmiina jo 1916, joten todennäköisesti ne on suunnitelmissa esitetty olemassa olevan tilanteen tai mahdollisten aikaisempien suunnitelmien mukaisesti. Schalinin suunnitelmassa kasvihuoneet tosin on esitetty hieman laajempina kuin Thomén ja Ekelundin suunnitelmassa ja myös laajempina kuin ne joissakin vanhoissa valokuvissa näkyvät. Yllä yksityiskohta Schalinin suunnitelmasta. Tämä asuinkäyttöön muutetun vanhan tallirakennuksen ja kasvihuoneiden välissä oleva pieni puutarha on todennäköisesti toteutettu Schalinin suunnitelman mukaan. Puutarhanpuoleisella sivulla ovat rakennuksen kahden asunnon sisäänkäynnit, joiden edestä alkavat yhdensuuntaiset käytävät puutarhan poikki. Käytävät noudattavat puutarhan terassointia ja niillä on portaat kahdessa kohtaa. Vieressä on kuva samasta puutarhasta toukokuussa 2007. Kuvassa näkyy rakennuksen koillispään ovi ja vanhalta käytävälinjalta, maakerroksen alta löytyneet portaat. (Kuva VH) 7

1940-luku ja 1900-luvun loppupuoli Harvialassa Talvisodan ja Jatkosodan aikana kartanon rakennukset olivat osin puolustusvoimien käytössä ja Harvialassa oli mm. hevosvarikko vuoden 1940 loppuun asti. Lastuvillatehdas muutettiin miinalataamoksi. (Tieto miinalataamosta on tosin vain yksi versio tarinasta, mutta joka tapauksessa tehtaassa käsiteltiin räjähdysaineita.) Elokuussa 1941 tässä rakennuksessa tapahtui räjähdys, jonka aiheuttama paineaalto rikkoi ikkunalaseja Hämeenlinnassa saakka. Kolme ihmistä kuoli ja useita loukkaantui. Itse tehtaasta jäi jäljelle vain syvä kuoppa ja useita muitakin rakennuksia tuhoutui näistä merkittävin oli Brusiinien aikainen päärakennus (Vilkuna 2004, s. 376). Tämän jälkeen vanhan päärakennuksen perustuksille rakennettiin uusi, yksikerroksinen rakennus, joka paikalla on vielä nykyäänkin. Myöhemmin tämä ns. päätalo muokattiin uuteen klassisistiseen asuun arkkitehti Jarl Eklundin piirustusten mukaan. Sota-aikana myös monia taimiviljelyyn käytettyjä alueita ja jopa osia koristepuutarhoista todennäköisesti muutettiin kasvimaiksi. Maatalous ja taimiviljely Harvialan kartanon kokonaispinta-ala oli vielä vuonna 1913 noin 13 500 ha, mutta 1940-luvulta lähtien pinta-ala pieneni huomattavasti monien maanlunastusten vuoksi. Oy W. Rosenlew Ab:n omistama Harviala Oy joutui luovuttamaan huomattavan osan maistaan asutustarkoituksiin. Akseli Salokannel kirjoitti vuonna 1967 seuraavaa: Ennen jatkosotaa tilasta erotettiin mm. maanvuokralain ja pika-asutuslain nojalla (sekä vapaaehtoisin kaupoin) lähes 3 000 ha maata. Naapureilta oli ostettu jonkin verran lisää maata, joten tilan kokonaispinta-ala oli vielä sotien jälkeen lähes 12 000 ha, josta peltoa ja niittyä noin 650 ha. Viimeinen maanlunastus on kuitenkin pienentänyt kartanon pinta-alaa varsin huomattavasti, joten jäljellä on nyt enää vain noin 8 000 ha, josta puutarhaa, pelto ja niittyä noin 170 ha. (Salokannel 1967, s. 4) 1940-luvulla Harvialan kartanon puiston alueeksi laskettiin 10 ha ja kauppapuutarhan laajuus oli 35 ha. (Hämäläisiä kartanoita ja suurtiloja 1946, s. 208) Harvialan kartanon maaomistukset siis vähenivät 1900-luvun jälkipuoliskolla huomattavasti, minkä lisäksi karjasta luovuttiin kokonaan. Harvialan karjatalous loppui vuonna 1962. Päätökseen siirtyä karjattomaan maatalouteen vaikutti myös se, että Vanajaveden säännöstelyn ansiosta rantaniityt oli mahdollista ottaa peltoviljelyyn. Kartanon siitossikala puolestaan oli lopetettu jo vuonna 1956 (Vilkuna 2004, s. 420). Metsärautatie purettiin vuonna 1955, mutta metsätaloutta kartanon mailla toki harjoitettiin edelleen nyt vain autot ja metsäautotiet korvasivat rautatien puutavaran kuljetuksissa. Ote vuoden 1948 peruskartasta. Kartassa näkyy vielä Harviala Oy:n työntekijöiden asuintaloja mäen kupeessa kartanon pihapiirissä sekä kapearaiteinen metsärautatie, joka suuntautuu Harvialasta koilliseen kohti Sääjärveä. Karttaan on myös merkitty tuolloin olemassa olleet kuusiaidat, jotka ovat ympäröineet kartanon rakennuksia ja puutarhoja, mutta vasta 1950-luvulla istutetut taimiviljelmiä suojaavat kuusi- ja pihta-aidat eivät vielä tässä kartassa näy. (Kuva JK) 8

Harvialassa keskityttiin entistä enemmän taimiviljelyyn ja Alikartanon suuri tiilinavetta otettiin taimitarhan käyttöön. Nykyäänkin taimiviljelyksiä suojaavat kuusi- ja pihta-aidat istutettiin 1950- luvulla. Harvialan taimitarhojen pääartikkeleita olivat 1960-luvun alussa koristepuut ja -pensaat, aitataimet sekä monivuotiset kukat (Simonen 1961, s. 524). Metsäpuutaimien tuotanto, jolla Harvialan taimitarha oli aikanaan aloittanut, tyrehtyi sodan jälkeen täysin suurten, valtion tuella perustettujen keskustaimitarhojen aloittaessa toimintansa (Vilkuna 2004, s. 421). Metsäpuutaimien viljelystä siis luovuttiin, mutta sen sijaan jaloihin havupuihin kiinnitettiin erityistä huomiota. Lisäksi Harvialassa oli tuolloin lasinalaisia viljelyksiä 2400 m². 1960-luvulla Harvialan kasvihuoneet ja taimitarha olivat Suomen suurimmat ja tunnetut ympäri maata (Salokannel 1967, s. 4). Puutarhataide ja kartanokulttuuri Sotien jälkeen kartanolle ei enää tavoiteltu Schalinin suunnitelman kaltaista mahtipontista puutarhataiteellista ja arkkitehtonista kokonaisuutta ja kartanokulttuurin aika Harvialassa alkoi muutenkin jo olla historiaa. 1940- ja 1950-luvuilla tehtiin kuitenkin useita pienempiä puutarhasuunnitelmia kartanon rakennusten ja työntekijöiden asuntojen puutarhoihin. Suurimman osan 1940-luvun suunnitelmista on tehnyt John Hausen ja Puutarhataito Oy. Myös 1950-luvulta on säilynyt monia kartanon pihapiirin rakennusten puutarhojen uudistussuunnitelmia, kuten autotallirakennuksen, konttorirakennuksen ja tenniskentän ympäristöjen istutussuunnitelmat sekä isännöitsijän puutarhan uudistusehdotus. Kaikki nämä suunnitelmat on allekirjoittanut F.W., joka saattaisi olla Harvialan puutarhurina toiminut Fredrik Wessman. Tiedossa ei ole toteutettiinko kaikkia näitä suunnitelmia koskaan ja kartanon pihapiirissä olleet työntekijöiden asuintalot purettiin1960-luvulla. Kaksi esimerkkiä Harvialan kartanolle 1940- ja 1950-luvuilla tehdyistä puutarhasuunnitelmista. Vasemmanpuoleinen on Puutarhataito Oy:n leimalla varustettu, Alvar Luotosen suunnitelma ilmeisesti kartanon pihan keskusaukiolle. Oikeanpuoleinen suunnitelma Konttorirakennuksen ympäristöstä taas on allekirjoitettu yksinkertaisesti F.W. (Kuvat JK) Vaikka varsinainen kartanokulttuurin aika oli jo ohi, fasaanien kasvatus ja herrojen fasaanijahdit Harvialassa jatkuivat ainakin 1960-luvulle asti, jolloin mm. presidentti Urho Kekkonen on osallistunut fasaanijahtiin. Monien tiheiden kuusikkojen syntyminen kartanon lähiympäristöön on todennäköisesti liittynyt fasaanien kasvatukseen, sillä kuusivaltaiset metsät ovat olleet suotuisia elinympäristöjä näille linnuille. 9

Nykytila Vuonna 1967 Vanajan pitäjä liitettiin Hämeenlinnan kaupunkiin, missä yhteydessä osa Vanajaa ja sen mukana Harviala liitettiin Janakkalaan. Samana vuonna Akseli Salokannel kuvailee aluetta kaunosanaisesti: Harvialan lääni on nykyisin pienviljelijäseutua, jota kartanon entiset torpparit ja heidän jälkeläisensä sekä Karjalasta siirtyneet talolliset viljelevät. Väestö on ahkeraa ja hyvin toimeentulevaa, jonka keskuudessa monet valistus- ja kulttuuriharrasteet virkeänä elävät. (Salokannel 1967, s. 5) Janakkalan kunta osti Harvialan alueen Rauma Repolalta vuonna 1988. Hankitun alueen pinta-ala oli noin 330 ha ja alue käsitti maita radan molemmin puolin. Taimikeskus myytiin Harviala Oy:lle, Lännen Tehtaiden osakasyhtiölle vuotta myöhemmin. Harvialan kartanon Yläkartanon ympäristössä on nykyään jäljellä 1940-luvulla uudelleenrakennettu päätalo, Konttorirakennus, Brusiinien aikainen vanha talli (nykyinen autotalli- ja asuinrakennus) ja navetta sekä muutama muu rakennus. Äikäälän tilalta Harvialaan siirretty isännöitsijän talo purettiin vuonna 1998, koska siitä löydettiin tupajumeja. Harvialassa toimii edelleenkin taimitarha ja taimiviljelykset levittäytyvät laajalle alueelle. Taimikeskus on nykyään Alikartanon puolella, valtavassa navettarakennuksessa. Kartanon päärakennuksessa toimii pitopalveluyritys ja muutamat pihapiirin rakennuksista ovat asuinkäytössä. Vanhassa navetassa toimii pieni taimikauppa. Päärakennuksen ympäristö on hoidettua puistoa, mutta hoitotaso ei ole kovin korkea ja suuria alueita vanhaa puutarha- ja puistomaata on päässyt myös pahasti villiintymään. Näkymä taimiviljelmien läpi kulkevan tien päästä kohti kartanokeskusta. Näkymää mäelle reunustavat taimiviljelmiä suojaavien pihta-aitojen muodostamat portit. Kuva toukokuulta 2007. (Kuva VH) 10

Lähteet ja kirjallisuus Painetut lähteet ja kirjallisuus: Hämäläisiä kartanoita ja suurtiloja. Toim. Jutikkala, Eino ja Nikander, Gabriel. Helsinki 1946. Rakennettu Häme maakunnallisesti arvokas rakennusperintö. Toim. Lauri Putkonen, Kirsi Kaunisharju ja Minna Seppänen. Helsinki 2003. Salokannel, Akseli. Harviala liitettiin Janakkalaan. Janakkala ennen ja nyt XVI. 1967. Salokannel, Akseli. Vanhaa Vanajaa. Hämeenlinna 1959. Simonen, Seppo. Suomen puutarhatalouden historia. Helsinki 1961. Vanajan historia I. Toim. Y. S. Koskimies ja Pekka Lampinen. Hämeenlinna 1976. Vilkuna, Anna-Maria. Vanajan historia III. Hämeenlinna 2004. Sähköiset lähteet: Wikipedia sähköinen tietosanakirja: http://fi.wikipedia.org/wiki/harviala http://fi.wikipedia.org/wiki/vanajanlinna Haastattelut: - Harvialan vanha työntekijä Seppo Stenroos (synt. 1930) - Harvialassa metsänhoitajana toiminut Raimo Koskinen Kuvalähteet: MV1 = Valokuva Museoviraston arkistosta, ja sama kuva on esillä myös Harvialan nykyisen ns. Päätalon seinällä JK = Janakkalan kunta: Janakkalan kunnan tätä projektia varten toimittama lähdeaineisto. Osa Janakkalan kunnalta saadusta aineistosta on saatavilla Janakkalan kunnan sivuilla osoitteessa: http://www.janakkala.fi/_index.php?f=harviala_inventointi.htm [Viitattu 14.1.2008] VH = Veera Hakala, valokuvat otettu toukokuussa 2007 11