IHON RAKENNE JA TEHTÄVÄT Antti Lauerma professori 5.11.2012
IHO JA SUKUPUOLITAUTIOPPI Kaksoiserikoisala johtuen historiallisista syistä (syfilis) 15 % yleislääkärin käynneistä liittyy ihotauteihin Dermatologia käsittää yli 1000 diagnoosia, mutta 70% potilaiden diagnooseista keskittyy seuraaviin: ekseemat (atooppinen, seborroinen), psoriasis, ihosyövät, ihon infektiot, akne, syylät, hyvänlaatuiset ihokasvaimet, säärihaavat Akuuttia dermatologiaa: vaikeat lääkereaktiot, erysipelas (ruusu), pemphigus, urtikaria, psoriasiksen vaikeat muodot Ihotoimenpiteet
Ihotaudit yleislääkärin vastaanotolla
KURSSIN TAVOITTEET Mitkä ovat yleisimmät ihotaudit ja miten ne diagnosoidaan/ hoidetaan? Mitkä ihotautiepäilyt tulee ohjata viipymättä erikoislääkärille? Diagnostiikan kulmakivi kliininen diagnoosi
IHO Erottaa elimistömme ulkomaailmasta Ihmisen suurin elin: paino noin 4 kg, pinta ala noin 2m 2 Ihon kerrokset: 1. Epidermis (orvaskesi) 0.1 1.4 mm 2. Dermis (verinahka) 0.6 3 mm
IHON MIKROBIOMI
EPIDERMIS (orvaskesi) Alkaa kehittyä 4. gestaatioviikolla, kynnet 10. viikolla ja hiusfollikkelit 12. viikolla Paksuudeltaan vaihteleva 0.1 1 mm (silmäluometjalkapohja) Sisältää 4 solutyyppiä: Keratinosyytti Langerhansin solu Melanosyytti Merkelin solu
EPIDERMIKSEN KERROKSET: Stratum corneum (sarveissolukerros) Stratum granulosum (jyväissolukerros ) Stratum spinosum (okasolukerros) Stratum basale (tyvisolukerros) Epidermis uusiutuu noin 60 päivässä
Sarveissolukerros (Stratum corneum) Koostuu tumattomista KORNEOSYYTEISTÄ, joita intersellulaariset lipidit ympäröivät Muodostaa läpäisyesteen, joka estää veden haihtumista kehosta Koostumus: 1. Proteiineja: keratiinit, loricrin, profilaggrin, involucrin, small proline rich proteins (SPRR), transglutaminaasi ja steroidisulfataasi entsyymit 2. Lipidejä (keramidit, kolesteroli, vapaat rasvahapot) 3. Pienimolekyylisiä aineita: aminohapot, laktaattihappo, urea
STRATUM CORNEUM
IHON LÄPÄISEVYYS Mitä pienempi ja lipofiilisempi (tiettyyn rajaan saakka), sitä helpommin tunkeutuu ihoon Paksut ihoalueet (kämmenet, jalkapohjat, päänahka) vastustavat lähes kaiken imeytymistä Kasvot, genitaalit ja ohuet taivealueet läpäisevät herkästi
Vaurioitunut, poikkeava stratum corneum: Toksinen käsiekseema Ihoinfektion seurauksena Rakenteellinen poikkeavuus: atooppinen ekseema Hoito: Perusvoiteet UV valohoito: kiihdyttää basaalisten keratinosyyttien jakaantumista ja str. corneum paksunee
MELANOSYYTTI 5 10% basaalikerroksen soluista: syntetisoivat melaniinia Vaeltavat basaalisolukerroksen hermostopienasta Liittyvät useaan keratinosyyttiin haaroillaan Sytoplasmassa MELANOSOMEJA (melaniinijyvänen), jotka sisältävät melaniinia ja suojelevat keratinosyyttien tumaa UV säteiltä Melaniini absorboi UV säteiden energiaa ja nappaa vapaita radikaaleja Melanosomit siirtyvät melanosyyteistä keratinosyytteihin
LANGERHANSIN SOLU Dendriittisoluja, jotka saavat alkunsa luuytimestä Ottavat vastaan antigeeneja, vaeltavat epidermiksestä dermikseen ja siirtävät antigeeneja edelleen T lymfosyyteille
MERKELIN SOLU Välittää tyvisolukerroksessa hienoa kosketustuntoa Alkuperä mahdollisesti epiteliaalinen Kuten kaikki epidermiksen solutyypit, voi muuttua pahanlaatuiseksi: Merkelin solu ca
DERMIS ELI VERINAHKA 1. Solutyypit: Fibroblastit: kollageenien, elastiinin, fibronektiinin, proteoglykaanien ja kollagenaasien synteesi Lymfosyytit: immunologiset reaktiot Th1, Th2, Th17, Th22, regulatoriset T solut Makrofagit: fagosytoivat ja tuhoavat bakteereita ja vierasta materiaalia, erittävät sytokiineja Langerhanin solut: tarjoavat antigeeneja T soluille Eosinofiilit: Allergiset reaktiot ja parasiitit Neutrofiilit: Bakteeri infektiot Syöttösolut: erittävät histamiinia, tryptaasia, prostaglandiineita ja kemotaktisia aineita houkutellen eosino ja neutrofiileja 2. FIBRILLAARISET MATRIX PROTEIINIT: tyypin I, III, IV and VII kollageenit, elastiini (joustavuus!), elastiset mikrofibrillit Säikeistä kollageenia 70% dermiksen painosta (kestävyys!): Tyyppi I 70% Tyyppi III 15% (IV ja VII tyvilkalvon alueella VIII endoteelisoluissa)
Kollageeenin perusaminohapot: glysiini, proliini ja hydroksiproliini
DERMIS Proteo ja glykosaminoglygaanit:. Sitovat vettä, liukuapuna kollageeni ja elastiinisäikeiden välissä, toimivat tärinän vaimennuksessa Verisuonet: tärkeä mm. lämmönsäätelyssä Lihakset Hermot
DERMIKSEN PROTEIINEIHIN LIITTYVIÄ TAUTITILOJA Skleroderma: kollageenia kertyy liikaa Ehlers Danlos: hyperelastinen iho Cutis laxa: elastiinia puuttuu Valoelastoosi: dermiksen yläosan elastiini muuttunut epänormaaliksi kroonisen UValtistuksen vaikutuksesta Vahvat kortikoidivoiteet: normaali kollageenisynteesi estyy
IHON VANHENEMINEN Intrinsic chronological: Vähentynyt verisuonten määrä Haavojen pareneminen hidastuu Dermiksen solujen määrän väheneminen ja sen ohentuminen Elastisten säikeiden ja ihon kimmoisuuden väheneminen Tyvikalvovyöhykkeen fragiliteetti: eroosiot Vähentynyt talineritys: kutiseva, kuiva, hilseilevä iho Extrinsic environmental: UV, tupakointi, tuuli, kemikaalit Muuttunut solujen kypsyminen Elastiini ja kollageenisäikeiden väheneminen Muutokset verisuonituksessa
EKKRIINISET HIKIRAUHASET Putkimaiset ekkriiniset hikirauhaset muodostavat dermissubkutisrajalla keräsiä Paljon kämmenissä, jalkapohjissa ja kasvoissa: kolinergisesti hermotettuja Tärkeä merkitys lämmönsäädössä: jopa 10 litraa hikeä voidaan erittää vuorokaudessa (vähintään 0.5L)
APOKRIINISET HIKIRAUHASET Apokriiniset rauhaset: Kainalot, perineum, genitaalit: adrenergisesti hermotettuja Bakteeritoiminta vastaa ihon luontaisesta tuoksusta apokriinisten hikirauhasten sisältämä taliaines toimii kasvualustana Avautuvat karvatuppeen, kuten talirauhaset
TALIRAUHASET Avautuvat karvatuppeen, erittävät soluista muodostuvaa (holokriininen eritys) talia Tali pitää ihoa liukkaana Talirauhasia on runsaasti ns seborroisilla alueilla eli päänahassa, kasvoilla, rinnassa, hartioissa, selässä, genitaalialueella ja peräaukon ympärillä. Androgeenit voivat stimuloida talineritystä. Talineritys ja siihen liittyvät sairaudet vähenevät vanhetessa
Varsi Sisempi ja ulompi juurituppi Karvanysty Karvanuija Karvankohottajalihas Talirauhanen Hius kasvaa noin1cm/kk HIUS Hiussykli: 1. Anageeni 4 v. (84% hiuksista): aktiivinen kasvu 2. Katageeni muutama vk (2%): Muutos aktiivisesta lepäävään 3. Telogeeni 3 kk (14%): lepovaihe jonka jälkeen hius irtoaa. Jotkin sairaudet voivat samanaikaistaa katageenivaiheen siten että paljon hiuksia putoaa yhtäaikaisesti
KARVATYYPIT LANUGO: Pitkä hento sikiötä peittävä karva, jota joskus näkee ennenaikaisilla vauvoilla VELLUS: Hieno lyhyt karva, joka peittää suurinta osaa ruumistamme ja joksi lanugo muuttuu juuri ennen vauvan syntymää TERMINAALINEN: Pitkä karkea karva päälaella, kainaloissa ja genitaaleissa: kasvu androgeenitasojen säätelemää. Uusia hiusfollikkeleita ei synny aikuisiän aikana Itse hiusfollikkelien määrässä ei selviä rodullisia tai sukupuolieroja
KYNNET Rakentuvat kovasta keratiinista Kasvavat 3 mm/ kk: kesällä talvea nopeammin Kynsimuutokset liittyvät moniin ihotauteihin: Psoriasis, lichen, SLE, Darier, epidermolysis bullosa, krooninen käsiekseema
Ihon tehtävät 1. Suoja mekaanisia, fysikaalisia ja kemiallisia tekijöitä vastaan: Estää veden ja elektrolyyttien haihtumisen Suojaa mikrobien ja biologisesti aktiivisten ainesten (RNA, DNA, proteiinit) invaasiolta Suojaa UV säteilyltä: epidermiksen melaniini ja str corneumin proteiinit ja lipidit absorboivat säteilyä ja vähentävät DNA vaurioita
2. Säätelijä: lämpö, hikoilu: Hiki ja talirauhaset: 0.5 l/24h ad kovassa rasituksessa jopa 1.8 l hikeä/h 3. Tuottaja: Aktiivista D3 vitamiinia epidermiksen dehydrokolekalsiferolista UV:n vaikutuksesta Neuropeptideita; MSH, SP 4. Tärinän/iskun sieto ja vaurioiden esto: dermiksen elastisuus 5. Tuntoaistimukset: kosketus, kipu, lämpö ja kylmäaistumukset, 6. Sosiaalinen funktio: ulkonäkö, tuoksu
Iho immunologisena elimenä Oman ja vieraan erotus, suojaa mm. bakteereilta ja viruksilta Häiriöt ihon puolustusjärjestelmässä aiheuttavat ihosairauksia: atopia, psoriasis, useat rakkulataudit Keratinosyytit tuottavat sytokiineja ja kasvutekijöitä esim UV säteilyn vaikutuksesta ja erittävät proteaaseja (esim.haavan paraneminen) Langerhansin solut ja T lymfosyytit käynnistävät adaptiivisen immuunivasteen Syöttösolut ja eosinofiilit osallistuvat IgE välitteisiin reaktioihin