* EDUSKUNNAN P ANKKIV ALIOKUNN ALLE

1985 vp. n:o 2 EDUSKUNNAN PANKKIVALTUUSMIESTEN KERTOMUS 1984 * EDUSKUNNAN P ANKKIV ALIOKUNN ALLE HELSINKI 1985

SISÄLLYS Suomen Pankin toiminta.... Vuoden 1984 taloudellinen kehitys.... Maailmantalouden tilanne.... Kotimainen talouspolitiikka.... Kysyntä ja tarjonta.... Työllisyys ja inflaatio.... Maksutase.... Suomen Pankin rahapolitiikka.... Rahapolitiikan ylelslinja.... Rahapoliittiset toimenpiteet.... Eritylsrahoitusjärjestelyt.... Suomen Pankin valuuttapolitiikka.... Kansainväliset valuutta- ja rahoitusmarkkinat... Valuuttakurssipolitiikka ja kotimaiset valuuttamarkkinat.... Ulkomaiset pääomanliikkeet ja ulkomainen velka... Järjestelyt maksusopimusmaiden kanssa.... Suomen Pankin tase ja tuloslaskelma.... Ulkomaat.... Rahoituslaitokset.... Julkinen sektori.... Yritykset.... Liikkeessä oleva raha.... Suomen Pankin nettotase.... Tilinpäätöstase.... Setehnantotase.... Tuloslaskelma.... Pankkivaltuusmiesten käsittelemiä asioita.... Tilintarkastus.... Suomen Pankin tilintarkastajien johtosäännön muuttaminen.... Sivu 3 3 3 3 3 4 5 5 5 6 7 8 8 9 10 12 12 12 13 13 14 14 14 14 18 18 20 20 20 Sivu Lainausliikkeen ja valuuttakaupan tarkastus... 21 lnventoinnit ja haarakonttori en tarkastukset... 21 Suomen Pankin ohjesäännön 4 ja 30 :n muuttaminen.... 21 Län~manin rahastot.... 22 E.. Längmanin rahastojen siirtäminen edusunnan ja Suomen Pankin hoidosta Suomen Kulttuurirahastolle.... 23 Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahasto (SITRA).... 23 Valuuttatalletusten vastaanottaminen Suomen Pankin valuuttavarannon sijoitustoiminnassa 23 lnvestointitalletuksille maksettava korko.... 24 Koronmaksu yritysten omissa nimissään tu.oman lyhytaikaisen pääoman talletusvelvoltteessa.... 24 Luot~?järjestely.. Euro-clear-selvittelyjärjestelman yhteydessa.... 24 Liikepankin ja Postipankin ulkomaiset sivukonttorit.... 25 Mortgage Bank of Finland Ltd:n koti- ja ulkomaan rahan määräinen rahoitus 1985-1986 25 Suomen. ~a~kin viran- ja toimenhaltijoiden eroamlslka.... 26 Johtokunnan jäsenen sijaisena toimivan palkkaus.... Viran- ja toimenhaltijoiden palkkaus.... Suomen Pankin eläkesäännön muutos.... Suostumus maa-alueen ostoon.... Osakemerkintöjä ja -ostoja.... Ulkomaisia asiamiespankkeja.... Johtokunta.... Haarakonttorien valvojat.... Pankkivaltuusmiehet.... Tilintarkastajat.... 26 27 27 27 27 28 28 28 29 29 ISSN 0356-0449 Helsinki 1985. Valtion painatuskeskus

Suomen Pankin toiminta Vuoden 1984 taloudellinen kehitys Taloudellinen kehitys jatkui Suomessa vuonna 1984 suotuisana. Talouden sekä sisäinen että ulkoinen tasapaino paranivat ja tuotannon kasvu jatkui vakaana. Keskeisin k~svua_ tukenut tekijä oli maailmantalouden elpymisen Johdosta tuntuvasti voimistunut lännenvienti. Inflaation hidastamiseen ja valtiontaloude~.~asapainon parant_amiseen tähdännyt talouspoltwkka puolestaan hillitsi kotimaisen kulutus- ja investointikysynnän kasvua. Kokonaistuotanto lisääntyi ennakkotietojen mukaan ~dellis~otiseen_ tap~an noi~ 3 %. Vaihtotase olt tasapamossa Ja vaihdettavma valuuttoina käytävässä kaupassa se kääntyi edellisten vuosien suurten vajausten jälkeen ylijäämäiseksi. Kansainväliseen korkotasoon nähden korkea markkinakorko ja vahva luottamus markan ulkoiseen arvoon johtivat valuuttavarannon runsaaseen kasvuun. Työllisten määrä kasvoi, mutta työvoiman tarjonnan jatku_van lisääntyn:isen vuoksi työttömyysaste pysyi samansuuruisena kuin edellisenä vuonna ja oli keskimäärin runsaat 6 %. Inflaatio hidastui asetettujen tavoitteiden mukaisesti mutta oli silti nopeampaa kuin läntisissä teollisuusmaissa keskimäärin. Kuluttajahinnat nousivat vuoden 1984 aikana 6. 1 %. Maailmantalouden tilanne Maailmantalouden elpyminen vahvistui vuonna 1984, vaikkakin alueelliset erot kasvuvauhdissa ja kysynnän rakent~essa _ol_iv~t sul!ri~ ja moni~sa maissa tuotannon lisäys Jäi histonalltseen kehitykseen nähden verraten vähäiseksi. Elpyminen perustui suuress_a m~ärin siih~n, et~~ Y~dysv~~loissa kasvu olt voimakasta Ja heijastui myos muihin maihin. Maailmankauppa lisääntyikin tuntuvasti ja korkeasta korkotasosta huolimatta myös investoinnit elpyivät monissa maissa. Länsi Euroopassa kokonaistuotannon kasvu jäi k_u~~enkin vähäiseksi kireänä jatkuneen talouspohwkan ja rakenneongelmien vuoksi; inflaatiovau?ti h~dastui samalla kun työttömyyden kasvu Jatkut. Ku~ kysyntä teollisuusmaissa lisääntyi v~r~i~ hitaasti mm. siksi, että korkea korkotaso htlhtsi hankintoja varastoon, raaka-aineiden dollarimääräiset maailmanmarkkinahinnat kääntyivät keväällä laskuun ja paineita kohdistui myös öljyn hinnan alentamiseen. Vaikka nämä tekijät merkitsivätkin kehitysmaiden ja öljyntuottajamaiden tuontikysynnän pysymistä verraten vaimeana ja osaltaan viivyttivät kehitysmaiden velkaongelmien helpottumista, kehitysmaiden taloudellinen tilanne parani ja tuotannon kasvu nopeutui. Myös sosialistisissa maissa tuotannon kasvu nopeutui edellisvuotisesta. Kotimainen talouspolitiikka Vuoteen 1984 tultaessa taloudelliset kasvunäkymät olivat hyvät ja talouspolitiikan tavoitteeksi omaksuttiin talouden tasapainon säilyttäminen ja vahvistaminen meneillään olevan suhdannenousun aikana. Talouspolitiikkaa kiristettiin, millä pyrittiin varsinkin hidastamaan inflaatiota ja parantamaan valtiontalouden tasapainoa. Valtioneuvosto pyrki vuodeksi 1984 tekemässään budjettiesityksessä supistamaan valtiontalouden alijäämää. Alijäämä supistuikin tuntuvasti. Kun aiempien kotimaista kysyntää tukeneiden talouspoliittisten toimenpiteiden teho heikkeni, muuttui finanssipolitiikka selvästi kysyntää rajoittavaksi. Rahapolitiikan asteittainen tiukentaminen oli aloitettu jo 1983 ja suhteellisen kireää linjaa ylläpidettiin koko vuoden 1984 ajan. Rakennemuutokset rahoitusmarkkinoilla jatkuivat. Suomen Pankki nojautui rahapolitiikassaan ennen kaikkea korkeaan päiväkorkoon ja pyrki samalla asteittain yleisemminkin lisäämään korkojen osuutta rahoitusmarkkinoiden tasapainottumisessa. Markan ulkoista arvoa vahvistettiin myös lievästi. Kysyntä ja tarjonta Vuoden 1983 aikana elpynyt lännenvienti voimistui edelleen. Tavaranviennin määrä kasvoi kaikkiaan lähes 10 %. Erityisesti paperiteollisuustuotteiden kysyntä kasvoi ja Suomeen viime vuosina rakennettu uusi kapasiteetti saatiin lähes 4385002489

4 täyteen käyttöön. Myös metalliteollisuustuotteiden vienti vilkastui idänviennin supistumisesta huolimatta. Varsinkin monet alustoimitukset lisäsivät viennin kasvua. Raakapuun saannin ongelmat ja syksyn mittaan heikentynyt vientikysyntä johtivat puutavarateollisuuden viennin määrän supistumiseen. Metsäteollisuustuotteiden markkinatilanteen vahvistuminen heijastui vientihintojen tuntuvana nousuna. Muilta osin ulkomaankauppahintojen nousu oli verraten maltillista. Ulkomaankauppatilaston mukaan vientihinnat kokonaisuutena nousivat edellisvuotisista lähes 6 % ja tuontihinnat noin 4 112 %. Vaihtosuhde parani näin ollen prosentin verran. Liikerakennusinvestointien vuoteen 1983 ajoittuneen voimakkaan kasvun ja talouspolitiikan kiristämisen vuoksi investointitoiminta jäi 1984 vaimeaksi. Tehdasteollisuuden investoinnit lisääntyivät lähes kymmeneksen, mutta energiasektorin investoinnit vähenivät selvästi. Kone- ja laiteinvestoinnit lisääntyivät hieman, mutta tuotannolliset rakennusinvestoinnit vähenivät. Hienoisesta supistumisestaan huolimatta asuntoinvestoinnit jatkuivat vilkkaina. Yksityiset kiinteät investoinnit kokonaisuudessaan supistuivat hieman. Myös julkisten investointien määrä väheni. Yksityisen kulutuksen kasvu voimistui reaaliansioiden kasvun tukemana. Erityisen tuntuvasti lisääntyivät kestokulutushyödykkeiden hankinnat. Yksityisen kulutuksen määrä kasvoi noin 3 % eli prosenttiyksikön verran enemmän kuin edellisenä vuonna. Kulutuksen kasvu vastasi suurin piirtein kotitalouksien käytettävissä olevien reaalitulojen lisäystä, joten keskimääräisessä säästämisalttiudessa ei juuri tapahtunut muutosta. Julkisen sektorin kysynnän kasvu hidastui 1984 prosenttiyksikön verran vajaaseen 3 prosenttiin. Julkisen kulutuksen kasvu hidastui vain hieman ja oli noin 3 112 %. Kuntien kulutuksen kasvu kuitenkin nopeutui, mihin osaltaan vaikutti sosiaali- ja terveydenhuollon ns. VALTAVA-uudistus vuoden 1984 alussa. Talouspolitiikan kiristäminen näkyi lähinnä julkisissa investoinneissa, jotka supistuivat vajaat 2 %. Vielä edellisenä vuonna ne olivat selvästi kasvaneet. Julkisen sektorin kysynnän kiristävää vaikutusta lisäsi osaltaan se, että nettoveroastetta nostettiin noin prosenttiyksikön verran. Valtion nettorahoitustarve supistui 4. 5 mrd. markkaan eli suunnilleen puoleen edellisvuotisesta. Väheneminen oli noin 1 112 % kokonaistuotannon arvosta. Edellisenä vuonna valtiontaloudessa oli ollut vastaavansuuruinen, kansantaloutta elvyttävä rahoitustarpeen lisäys. Kokonaistuotanto kasvoi 1984 ennakkolukujen mukaan noin 3 % eli likimain saman verran kuin edellisenä vuonna. Kasvu oli nopeinta avoimen sektorin toimialoilla. Erityisen nopeata se oli metsäteollisuudessa, jonka tuotanto lisääntyi lähes 8 %. Ns. muun teollisuuden toimialojen heikon kehityksen johdosta koko tehdasteollisuuden tuotanto kasvoi vain noin 3 1 1 2 %. Keväällä aikaansaatu sopimus raakapuun hinnoista vilkastutti huomattavasti edellisvuonna taantuneita hakkuita. Kahden hyvän satovuoden jälkeen maataloustuotanto ei enää lisääntynyt. Rakennustoiminta supistui etenkin talonrakennuksen osalta, kun taas palvelusektorin tuotannon kasvu jatkui. Kokonaistuotannon verraten tasaisen kehityksen ja investointitoiminnan laimeuden johdosta tavaroiden ja palvelusten tuonnin määrän lisäys jäi vähäiseksi. Rahoituskustannusten nousu lienee osaltaan johtanut suurempaan taloudellisuuteen mm. varastonpidossa. Työllisyys ja inflaatio Työllisten määrä lisääntyi edelleen 1984 ja oli keskimäärin 24 000 henkeä suurempi kuin edellisenä vuonna. Kasvu keskittyi palveluelinkeinoihin; teollisuudessa työllisten määrä sen sijaan väheni edelleen. Osallistumisasteen nousu, työikäisen väestön määrän kasvu ja siirtolaisten paluu Ruotsista lisäsivät työvoiman tarjontaa. Työttömien määrä oli hieman suurempi kuin edellisenä vuonna eli 159 000 henkeä ja vuoden keskimääräinen työttömyysaste 6.2 % eli jokseenkin yhtä suuri kuin vuotta aikaisemmin. Kotimainen inflaatio hidastui vuoden 1984 aikana selvästi mutta pysyi edelleen kansainvälistä keskiarvoa nopeampana. Vuoden lopulla inflaatioero OECD-maihin nähden kaventui kuluttajahintojen osalta yhteen prosenttiyksikköön. Kuluttajahinnat nousivat edellisen vuoden keskimäärästä 7.1 % ja vuoden aikana 6.1 %. Kaksivuotisen keskitetyn tulopoliittisen kokonaisratkaisun mukaan sopimuspalkat nousivat keskimäärin 6.8 % edellisvuotisista. Palkkaliukumien johdosta ansiotaso nousi kaikkiaan runsaat 9 %. Yksikkötyökustannukset kohosivat Suomessa hiukan nopeammin kuin tärkeimmissä kilpailijamaissa. Kun markka lisäksi jossain määrin vahvistui, teollisuuden keskimääräinen hintakilpailukyky samana valuuttana laskettuna heikkeni noin 4 %.

5 Maksutase Kauppataseen ylijäämäksi tuli 5.5 mrd. markkaa. Ulkomaankaupan alueellisen kehityksen erot tasapainottivat toisiaan: lännenvienti kasvoi voimakkaasti samaan aikaan kun idänvienti supistui. Vuonna 1984 lännenkaupassa kertyi ylijäämää kaikkiaan noin 8 mrd. markkaa, kun taas idänkaupassa syntyi noin 3 mrd. markan alijäämä. Palvelusten kaupan ylijäämä supistui runsaaseen 2 mrd. markkaan, kun projektivientitulot vähenivät ja matkustustaseen alijäämä kasvoi. Pääomankorvausten ja tulonsiirtojen taseen alijäämä lisääntyi hieman. Vaihtotase oli tasapainossa; ensimmäisen kerran sitten vuoden 1978 se ei ollut alijäämäinen. Vaihdettavina valuuttoina käytävässä kaupassa paraneminen oli erityisen merkittävää, sillä kun vaihdettavien valuuttojen vaihtotase kahtena edellisvuonna oli ollut lähes 8 mrd. markkaa alijäämäinen, oli se 1984 hieman ylijäämäinen. Valtio toi pitkäaikaista pääomaa 2.6 mrd. markan nettomäärän kuten edellisenäkin vuonna. Vuonna 1984 tämä kattoi yli puolet valtion nettorahoitustarpeesta. Yksityinen sektori toi pitkäaikaista lainapääomaa vajaan 4 mrd. markan nettomäärän, josta huomattava osa koostui valuuttapankkien lyhytaikaisten luottojen konvertoinneista pitkäaikaisiksi!ainoiksi. Muut pitkäaikaisen pääoman erät mukaan lukien pitkäaikaisen pääoman tase oli kaikkiaan 6.4 mrd. markkaa ylijäämäinen. Lyhytaikaisen pääoman tuonti oli etenkin alkuvuodesta poikkeuksellisen runsasta. Jo edellisvuonna koti- ja ulkomaisten korkojen välille syntynyt huomattava ero sekä markkaan kohdistuneen luottamuksen vahvistuminen houkuttelivat maahan runsaasti lyhytaikaista pääomaa. Korkoeron vuoksi myös termiinikurssit olivat vientiyrityksille sangen houkuttelevia ja osa pääomantuonnista aiheutuikin pankkien termiiniostojen kattamisesta. Mittavilla termiini-interventioilla Suomen Pankki kuitenkin valtaosin neutraloi valuuttapankkien pääomantuontitarpeen. Yksityisen sektorin lyhytaikaisen pääoman tuonti kaikkiaan oli lähes 5 mrd. markkaa. Kun otetaan huomioon Suomen Pankin takaisin maksamat 2 mrd. markan valmiusluotot, tuli lyhytaikaisen pääoman taseen ylijäämäksi 2.9 mrd. markkaa. Vaihdettava valuuttavaranto vakiintui vuoden jälkipuoliskolla vajaan 20 mrd. markan tuntumaan. Vuoden lopussa vaihdettava varanto oli 18.8 mrd. markkaa ja samanaikaisesti Suomen Pankilla oli termiiniostosopimuksia 20.1 mrd. markkaa. Vuotta aiemmin vaihdettava valuutta- varanto oli ollut 8.2 mrd. markkaa, johon sisältyivät 2 mrd. markan varantoluotot. Sidotut valuuttasaamiset vähenivät etenkin vuoden 1984 jälkipuoliskolla. Sidotuilla tileillä oli vuoden lopussa velkaa 0.3 mrd. markkaa. Edellisen vuoden päättyessä sidottu valuuttavaranto oli ollut 0.6 mrd. markkaa. Sen. lisäksi oli ollut 2.1 mrd. markkaa pitkäaikaisia ruplasaamisia, jotka kuoletettiin vuoden 1984 aikana. Suomen Pankin rahapolitizkka Rahapolitiikan yleislinja Vuoden 1984 keskuspankkipolitiikkaa luonnehtivat kireys ja sopeutuminen muuttuviin oloihin. Päiväkorkoa oli nostettu tuntuvasti jo syksyllä 1983, jotta olisi estetty valuuttakurssiodotusten aiheuttama valuuttojen virtaus maasta. Päiväkorko pidettiin tilanteen rauhoittumisen jälkeen edelleen korkeana pankkien luotonannon kasvun ja kokonaiskysynnän hillitsemiseksi sekä runsaan likviditeetin sitomiseksi. Myös kassavarantotalletuksia lisättiin nostamalla asteittain pankkien talletusvelvoitetta keväällä ja laajentamalla kassavaraotapohjaa syksyllä. Häiriöt valuuttamarkkinoilla syksyllä 1983 varoittivat siitä, että luottamus taloudellisen kehityksen pitkän aikavälin vakauttamispyrkimyksiin ei ollut riittävän vahva. Vaikka inflaatiovauhti alkoikin hidastua vuoteen 1984 tultaessa, se oli edelleen selvästi nopeampi kuin kilpailijamaissa ja hintakilpailukyvyn heikkeneminen jatkui. Pankkien luotonanto kasvoi ripeästi ja talouden likviditeetti lisääntyi, samalla kun suhdannenousu alkoi varmistua. Rahapolitiikan painopistettä siirrettiin entistä selvemmin inflaation ja suhdannenousun hillitsemiseen. Päiväkorolla ohjattiin varsin pitkälle myös pankkien erityisottolainauksen korkoa keväästä lähtien, kun pankkien markkinarahan korkokartelli murtui kilpailun kiristyttyä. Tällöin markkinakorko nousi Suomen Pankin päiväkoron tuntumaan, joten päiväkorkoa oli mahdollista alentaa jossain määrin keventämättä rahamarkkinoita. Korkea päiväkorko hillitsi pankkien markkaantolainauksen kasvua ja korkea markkinakorko kannusti yrityksiä siirtämään investointiensa ajankohtaa myöhemmäksi. Rahapolitiikka vähensi siten mahdollisuuksia ja halukkuutta rahoittaa kulutus- ja investointikysyntää. Markkinakatkoisen ja korkosäännöstelyn alaisen rahoitusmarkkinalohkon välinen huomattava

6 korkoero lisäsi rahan kiertoa rahoitusjärjestelmässä ja paisutti siten osaltaan luotonannon ja rahan määrän kasvulukuja. Tämä vaikeutti rahoitusmarv.kinoiden tilan tulkintaa. Liikepankkien koko luotonannon kasvuvauhti pysyi koko vuoden melko nopeana. Vasta loppuvuodesta kahdentoista kuukauden muutosvauhti laski alle 20 prosentin. Luotonannon lisäys koostui melkoisessa määrin joukkovelkakirjalainoista sekä pankkien välittämistä valuuttaluotoista. Suomen Pankin keskikorkosäätelyn alaisten markkaluottojen kasvu oli sen sijaan noin 10 prosenttiyksikköä pienempi kuin koko luotonannon kasvu. Korkea markkinakorko ja vahvistunut luottamus markkaan lisäsivät tuntuvasti yritysten pääomantuontia ja valuuttavaranto kasvoi nopeasti. Valtaosa yritysten pääomantuonnista kanavoitui kuitenkin edelleen markkinarahatalletuksiksi pankkeihin ja sitä kautta pääasiassa päivätalletuksiksi Suomen Pankkiin. Pääomantuonti ei siis johtanut sellaiseen rahoitusmarkkinoiden kevenemiseen, joka olisi vaarantanut rahapolitiikan tavoitteet. Valuuttaa olisi virrannut maahan poikkeuksellisen paljon myös pankkien termiiniostojen katteina, ellei Suomen Pankki olisi hillinnyt tätä osallistumalla itse laajamittaisesti termiinimarkkinoihin. Talletuspankkien antolainauksen keskikoron säätelyä muutettiin syyskuussa siten, että pankkien korkokustannusten siirto-oikeuteen sisällytettiin myös normaaliehtoinen ottolainaus. Pankit voivat muutoksen jälkeen siirtää 30 % koko ottolainauksen korkokustannusten noususta antolainauskorkoihin. Pyrkimyksenä oli saattaa pankit samaan asemaan kilpailtaessa koroilla. Samassa yhteydessä pankit ja Suomen Pankki tekivät uuden kassavarantosopimuksen. Vanha sopimus velvoitti pankit pitämään talletuksia Suomen Pankissa määrätyssä suhteessa kassavarantopohjaan, johon kuuluivat normaaliehtoinen markkaottolainaus yleisöltä sekä puolet kotimaisesta valuuttamääräisestä ottolainauksesta. Sopimuksen voimassaoloaikana markkinarahan ja pankkien valuuttamääräisen rahoituksen kasvu oli varsin huomattavaa. Tämä johti kassavarantapohjan kaventumiseen ja koko kassavarantojärjestelmän rahapoliittisen ohjaustehon heikentymiseen. Lisäksi kassavarantovelvoite merkitsi paikallispankeille tuntuvasti suurempaa rasitusta suhteessa antolainaukseen ja taseen loppusummaan kuin liikepankeille. Pankkien kanssa tehty uusi kassavarantosopimus korjasi nämä epäkohdat käsittelemällä eri rahoituseriä ja pankkeja tasapuolisemmin. Sopimuksen mukaan kassavarantopohjaa laajennettiin siten, että se sisältää normaaliehtoisen ottolainauksen lisäksi valuuttamääräisen ottolainauksen kokonaan sekä uusina erinä markkinarahaottolainauksen ja pankkien ulkomaisen nettovelan erinäisin vähennyksin. Uusi kassavarantopohja käsittää näin ollen suurimman osan pankkien antolainaukseen käytettävissä olevista rahoituslähteistä. Nämä muutokset tehostivat rahapolitiikan ohjausjärjestelmää. Kun lisäksi kansainväliset korot olivat laskussa, katsottiin aiheelliseksi alentaa päiväkorkoa asteittain syys-joulukuun aikana. Suomen Pankin petuskorko pidettiin koko vuoden ennallaan 9. 5 prosenttina. Rahapoliittiset toimenpiteet Seuraavassa tarkastellaan vuoden 1984 aikana toteutettuja rahapoliittisia toimia aikajärjestyksessä. Pankkien oikeus siirtää osa vapailta markkinoilta hankkimansa erityisottolainauksen korkokustannuksista antolainauskorkoihin nostettiin tammikuussa 50 prosentista 60 prosenttiin. Tarkoituksena oli, että rahapolitiikan kiristäminen heijastuisi aikaisempaa selvemmin myös luottojen kysyntään, sillä samalla poistettiin 14 prosen- % PÄIVÄKORKO % 18 18 17 l L._r-a. 17 16 1 16 -~ 15 15 14 14 : % % KASSAVARANTOVELVOITE 7 6 6 5 r 5 4 4 1 1 1 l l l l l l l l 3 II 111 IV V VI VII VIli IX X XI XII 3 1984 L

7 tin antolainauskorkojen yläraja yhteisöjen shekkija vekseliluotoista. Pankkien peruskorkoiset kiintiöt poistettiin kokonaan vuoden 1984 alusta lukien järjestelmän yksinkertaistamiseksi. Tämän jälkeen keskuspankkirahoitusta myönnettiin yksinomaan päiväluottona. Samassa yhteydessä ulkomaisessa omistuksessa olevat liikepankit saivat samanlaiset oikeudet osallistua Suomen Pankin päivämarkkinoihin kuin kotimaisilla liikepankeilla on. Päivätalletuksille asetettiin yläraja, joka oli 20 % kunkin pankin taseen loppusummasta. Huhtikuun alusta lukien päivätalletuksille asetettu yläraja poistettiin. Päiväkorkoa muutettiin useaan otteeseen vuoden 1984 aikana, mutta varsinaisesta rahapolitiikan linjanmuutoksesta ei ollut kysymys. Pankkien luotonannon kasvuvauhdin hidastamiseksi ja inflaation vaimentamiseksi päiväkorkoa nostettiin vuoden alussa 16.7 prosentista 17.5 prosenttiin, jona se pidettiin maaliskuun loppuun saakka. Pankkien edellisenä syksynä sopima markkinarahakartelli, jonka tarkoitus oli estää erityisottolainauksen korkoa nousemasta yli 15 prosentin, murtui maaliskuun lopussa ja markkinakorko nousi lähelle päiväkorkoa. Tällöin päiväkorkoa voitiin alentaa keventämättä rahamarkkinoita. Huhtikuun aikana päiväkorkoa alennettiin asteittain 16.5 prosenttiin. Tarkoituksena oli myös supistaa koti- ja ulkomaisten lyhytaikaisten korkojen välistä huomattavaa eroa. Rahapolitiikan linjaa tuettiin nostamalla keväällä pankkien kassavarantovelvoitetta asteittain 4.7 prosentista 5.6 prosenttiin. Syyskuun alusta Peruspankki Oy:lle myönnettiin samat keskuspankkirahoitus- ja päivämarkkinaoikeudet kuin muillakin liikepankeilla on. Tämä edellytti, että Peruspankki tuli Suomen Pankin keskikorkosäätelyn ja muiden liikepankkeja koskevien ohjeiden piiriin. Kun keskikorkosäätelyä ja kassavarantojärjestelmää syyskuussa muutettiin, alennettiin päiväkorkoa uudelleen kahdessa portaassa 15.8 prosenttiin. Päiväkorkoa alennettiin loka-joulukuun aikana edelleen asteittain 14.8 prosenttiin. Perusteluina oli, että kansainväliset korot alenivat ja kassavarantotalletukset lisääntyivät kassavarantapohjan laajentamisen johdosta. Erityisrahoitusjärjestelyt Suomen Pankin rahoittama erityisrahoitusjärjestelyjen luottokanta kasvoi v.wden aikana 3 % ja oli vuoden lopussa 4 687 milj. markkaa. KTR-luotoilla rahoitetaan kotimaisen teollisuuden pääomatavaratoimituksia kotimaisille tilaajille. Rahoitusjärjestelyn tarkoituksena on turvata suomalaisille yrityksille ulkomaisten valmistajien kanssa tasaveroiset kilpailuedellytykset rahoituksessa kotimaan markkinoilla. Järjestelyyn osallistuvat Suomen Pankki, liikepankit ja Postipankki. Rahoitusjärjestelyn ehtoja sopeutettiin suhdannetilanteeseen ja rahoitusmarkkinoiden korkokehitykseen. Suomen Pankin osuus kauppahinnan luototettavasta osasta alennettiin maaliskuussa 40 prosentista 30 prosenttiin. KTR-luottojen korkoa nostettiin marraskuun alusta yksi prosenttiyksikkö, siten että ko. ajankohdan jälkeen myönnettävistä KTR-luotoista veloitettava korko on Suomen Pankin peruskorko lisättynä yhdellä prosenttiyksiköllä. Lisäksi KTR-luotolla rahoitettavan toimituksen kauppahinnan alaraja nostettiin maaliskuussa 300 000 markasta 400 000 markkaan ja marraskuussa edelleen 1 milj. markkaan. KTR-luottoja varattiin 3 052 milj. markkaa, josta metsäteollisuuden koneiden osuus oli 47 % ja alusten 31 %. Vuoden päättyessä luottovarauksia oli voimassa 2 466 milj. markkaa eli 72 % enemmän kuin vuotta aiemmin. KTR-luottojen nostot olivat 2 016 milj. markkaa eli 425 milj. markkaa enemmän kuin 1983. KTR-luottokanta kokonaisuudessaan kasvoi edellisvuotisesta 613 milj. markkaa 6 004 milj. markkaan, josta Suomen Pankin rahoitusosuus oli 2 860 milj. markkaa. Lyhytaikaisten vientiluottojen rahoitusjärjestely on tarkoitettu vaihdettavina valuunoina maksettavan viennin yhteydessä myönnetyn, enintään 24 kuukauden vientiluotan rahoittamiseen. Suomen Pankin rahoittamien lyhytaikaisten vientiluottojen vuosikeskiarvona laskettavaksi yrityskohtaiseksi enimmäismääräksi vahvistettiin 30 milj. markkaa vuoden 1984 alusta ja 20 milj. markkaa vuoden 1985 alusta. Rahoituksesta yrityksiltä perittävä korko oli 0. 75 prosenttiyksikköä alle peruskoron enintään 12 kuukauden ja 0.25 prosenttiyksikköä alle peruskoron yli 12 kuukauden vientitoimituksissa eli 8. 75 ja 9.25 %. Joulukuussa päätettiin korkoa korottaa 1.1.1985 lukien siten, että viejiltä perittävä korko on maksuajasta riippumatta peruskorko lisättynä 0.25 prosenttiyksiköllä. Lyhytaikaisten vientiluottojen kanta supistui 13 % ja oli vuoden lopussa 1 152 milj. markkaa mukaan luettuna rahoitusyhtiöille myönnetty 41 milj. markan vientifactoringrahoitus. Koko luottokannasta oli metallituote- ja konepajateollisuu-

8 den osuus 42 %, metalliteollisuuden 4 % sekä tekstiili-, vaatetus- ja nahkateollisuuden 10 %. Rahoitusta oli vuoden lopussa 642 yrityksellä. Uusvientiluotoilla rahoitetaan pienen ja keskisuuren teollisuuden viennistä aiheutuvaa valmistuksenaikaista käyttöpääoman tarvetta. Rahoittajapankin uusvientiluotosta perimä korko oli 0. 75 prosenttiyksikköä alle peruskoron eli 8. 75 %. Vuoden alussa uusvientiluottojen hakemuskäytäntöön tehtiin eräitä teknisiä muutoksia. Uusvientiluottojen luottokanta kasvoi 103 milj. markkaa eli 18 % edellisvuotisesta ja oli vuoden päättyessä 675 milj. markkaa. Metalli- ja konepajateollisuuden osuus luottokannasta oli 34 %, tekstiili-, vaatetus- ja nahkateollisuuden 31 % ja turkistarhauksen 15 %. Uusvientiluottoasiakkaita oli vuoden päättyessä yhteensä 2 906, joista turkistarhaajia 2 078. Suomen Pankin valuuttapolitiikka Kansainväliset valuutta- ja rahoitusmarkkinat Kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla olivat kurssien muutokset 1984 edelleen tuntuvia. Kehitykseen vaikuttivat erityisesti vuoden loppupuolelle asti jatkunut Yhdysvaltojen talouden suhteellisen nopea kasvu ja korkea korkotaso. Useiden velkaantuneiden kehitysmaiden taloudelliset vaikeudet jatkuivat. Korkotaso Yhdysvalloissa oli keskimäärin edellisvuotista korkeampi. Dollarikorot nousivat lähes koko ensimmäisen vuosipuoliskon ajan, kun odotettua voimakkaamman taloudellisen kasvun myötä luotonkysyntä vauhdittui. Samalla Yhdysvaltojen rahapolitiikkaa kiristettiin. Vuoden puolivälin jälkeen korkotaso kääntyi kuitenkin laskuun. Korot alenivat edelleen vuoden loppukuukausina, kun taloudellinen kasvu vaimeni nopeasti ja sen johdosta rahapolitiikan tiukkaa linjaa lievennettiin. Dollarin euromarkkinakorot seurasivat Yhdysvaltojen kotimaisen korkotason muutoksia. Dollarin 3 kuukauden euromarkkinakorko laski vuoden lopulla vajaaseen 9 prosenttiin eli runsaan prosenttiyksikön edellisen vuodenvaihteen tason alapuolelle. Englannin punnan eurokorko puolestaan oli vuoden lopussa korkeampi kuin vuotta aikaisemmin. Vuoden mittaan se vaihteli melkoisesti. Saksan markan korko oli koko vuoden 6 prosentin tuntumassa. Kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla Yhdysvaltojen dollari ja Japanin jeni vahvistuivat tuntuvasti muihin tärkeisiin valuunoihin nähden. Vuoden alkukuukausina dollari heikkeni, mutta kääntyi keväällä selvään nousuun lähinnä dollarikorkojen ja muiden tärkeiden valuuttojen korkojen välisen eron kasvun takia. Dollarin vahvistuminen jatkui vuoden loppupuolella, vaikka korkoero kaventuikin ja eräät keskuspankit intervenoivat valuuttamarkkinoille. Vuoden kuluessa dollari vahvistui 15 % Saksan markkaan nähden. Japanin jenin arvon nousun taustalla olivat talouden voimakas kasvu, hidas inflaatiovauhti ja vaihtotaseen suuri ylijäämä. Englannin punta oli suurimman osan vuotta suhteellisen vakaa muihin eurooppalaisiin valuuttoihin nähden. Vuoden loppupuolella se kuitenkin heikemyi paitsi dollarin myös muiden valuuttojen suhteen. Tähän vaikuttivat kansainvälisten öljymarkkinoiden rauhattomuus, lakot ja kauppataseen alijäämä. Euroopan valuuttajärjestelmässä (EMS) ei tehty 1984 keskinäisiä kurssien muutoksia järjestelmään kuuluvien maiden verraten yhtenäisen taloudellisen kehityksen vuoksi. EMS-valuuttojen keskinäisiä kursseja tarkistettiin viimeksi maaliskuussa 1983, mikä oli kaikkiaan seitsemäs kerta sen jälkeen kun järjestelmä oli otettu käyttöön maaliskuussa 1979. Kullan hinta laski edelleen maailmanmarkkinoilla vuoden kuluessa. Tuntuvinta aleneminen oli kesä-heinäkuussa, jolloin dollari vahvistui ja dollarikorot nousivat. Kullan unssihinta laski ~oden loppuun mennessä 75 dollaria 310 dollarun. Kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla lainaustoiminta vilkastui selvästi vuoden 1984 aikana. Kasvu aiheutui tosin paljolti luottojen uudelleenneuvotteluista euromarkkinoilla. Markkinoiden rahoitusvaihtoehdot ovat tulleet hyvin monipuolisiksi ja joustaviksi. Luottojen yhteismäärä nousi noin 200 mrd. dollariin edellisvuoden runsaasta 140 mrd. dollarista. Sekä euroluottojen että kansainvälisten obligaatioemissioiden määrä kasvoi lähes puolella. Valtaosa euroluotoista oli teollisuusmaiden luotonottoa ja suurimpana lainanottajaryhmänä olivat amerikkalaiset yritykset. Merkittäviä olivat myös eräiden valtioiden rahoitusjärjestelyt. Niiden vanhoja luottoja neuvoteltiin ehdoiltaan edullisemmiksi. Kehitysmaiden luotonotto kokonaisuutena sen sijaan hieman väheni edellisvuotisesta, vaikka eräitä huomattavia luottojen uudelleenjärjestelyjä tehtiinkin. Kansainväliset joukkovelkakirjaemissiot kasvoivat yli 100 mrd. dollariin edellisvuoden noin 70 mrd. dollarista. Euro-obligaatioiden yhteismäärä

9 oli runsaat 80 mrd. dollaria. Näistä runsas kolmannes oli vaihtuvakorkoisia, mikä osoitti huomattavaa korkoepävarmuutta. Näitä emissioita käyttivät myös teollisuusmaiden lainanottajat muuttaessaan osan velkaansa ehdoiltaan edullisemmaksi. Samalla laina-aikoja voitiin pidentää huomattavasti. Tärkeillä kansallisilla pääomamarkkinoilla, kuten Saksan Iiittotasavallassa, Sveitsissä ja Japanissa, lainoja oli hyvin saatavissa, mikä mahdollisti ulkomaisten lainanottajien pääsyn myös näille markkinoille. Valuuttakurssipolitiikka ja kotimaiset valuuttamarkkinat Kun kotimainen rahapolitiikka oli huomattavan kireää, valuuttamarkkinoihin kohdistui tuntuvia paineita. Markan ulkoista arvoa nostettiin lievästi alkuvuonna. Korkean kotimaisen koron aiheuttama paine purkautui kuitenkin runsaana pääomantuontina ja näkyi mm. yritysten termiinivaluutan huomattavina myynteinä. Vuoden aikana Suomen Pankki osti poikkeuksellisen runsaasti valuuttaa paitsi avistamarkkinoilta myös interventioilla termiinimarkkinoilta. Suomen Pankin valuuttaindeksiluvun laskentatapaa muutettiin vuoden alusta lukien siten, että indeksissä ovat mukana vain Suomen ulkomaankaupan kannalta tärkeät vaihdettavat valuutat. Näin aiemmin indeksiin sisältynyt rupla poistettiin uudesta valuuttaindeksistä. Samalla otettiin käyttöön uusi laskentakaava ja luovuttiin kiinteästä perusvuodesta. Muutoksen yhteydessä markan ulkoinen arvo pysyi ennallaan. Tammikuun aikana markka vahvistui kuitenkin lievästi. Maaliskuun 27. päivänä Suomen Pankki päätti vahvistaa markan ulkoista arvoa edelleen noin prosentin samalla päätettyjen rahapoliittisten toimenpiteiden yhteydessä. Valuuttaindeksiluvun vaihtelualueen rajat säilyivät ennallaan. Loppuvuoden aikana indeksiluku pidettiin vakaana luvun 102.5 tuntumassa. Kansainvälisen valuuttarakenteen muutokset näkyivät siten likimain sellaisinaan Suomen Pankin noteeraamissa valuuttojen markkakursseissa. Vuoden aikana Yhdysvaltojen dollarin myyntikurssi nousi 12.4 %. Sen sijaan Saksan markan myyntikurssi laski lähes 3 % ja Englannin punnan 10 %. Ruotsin kruunun markkakurssi pysyi lähes ennallaan. Neuvostoliiton rupla vahvistui 1.6 %. Valuuttojen käteismyyntikurssit vuosten 1983 ja 1984 lopussa, mk New York.... Montreal.... Lontoo.... Dublin.... Tukholma.... Oslo.... Kööpenhamina.... Reykjavik.... Frankfurt a. M.... Amsterdam.... Bryssel.... Ziirich.... Pariisi.... Rooma.... Wien.... Lissabon.... Madrid.... Tokio.... Moskova, clearing.... Valuuttalaji USD 1 CAD 1 GBP 1 IEP 1 SEK NOK DKK ISK DEM NLG BEC 2 BEL 3 CHF FRF rn ATS PTE ESB ]PY SUR 1 30.12.1983 5.818 4.679 8.443 6.638 72.85 75.75 59.15 20.60 213.95 190.40 10.470 10.320 267.60 70.05 0.353 30.40 4.41 3. 73 2.517 7.417 31.12.1984 6.538 4.960 7.622 6.517 73.05 72.10 58.10 16.60 208.25 184.45 10.400 10.360 252.95 68.25 0.341 29.65 3.89 3.79 2.605 7.539 1 Yhdeltä yksiköitä, muut 100 yksiköitä. 2 Kaupallinen kurssi. 3 Ei-kaupallinen kurssi. 2 4385002489

10 Termiinimarkkinoilla vientiyritykset lisäsivät jo vuoden 1983 lopulta alkaen vaihdettavien valuuttojen myyntejä pankeille. Tämä johtui pääosin tuolloin tuntuvasti nostetusta kotimaisesta päiväkorosta ja siitä johtuneesta termiinikurssien noususta. Vuoden alusta Suomen Pankki tuli mukaan termiinimarkkinoille ostamalla pankeilta vaihdettavia valuuttoja termiinillä. Näillä interventioilla hidastettiin valuuttavarannon ja siten kotimaisen likviditeetin nopeaa kasvua. Vuoden loppuun mennessä termiinikurssit alenivat päiväkoron ja kansainvälisen korkotason laskun sekä päiväkoron alenemista koskevien odotusten johdosta. Vuoden 1984 lopussa valuuttapankkien termiinimyyntisopimukset Suomen Pankin kanssa olivat 20.1 mrd. markkaa. Suomen Pankin lopetettua 1983 ruplatermiinikurssien noteeraamisen ja ruplatermiinisopimusten kattamisen Suomen Pankin ruplatermiinisopimukset eräämyivät kokonaan kesällä 1984. Huolimatta Suomen Pankin interventioista termiinimarkkinoille Suomen Pankin vaihdettava valuuttavaranto kasvoi pääomantuonnin vuoksi vuoden aikana 10.6 mrd. markkaa ja oli vuoden lopussa 18.8 mrd. markkaa. Vaihdettavien valuuttojen nettomäärä kasvoi 5.8 mrd. markasta 15.3 mrd. markkaan. Suomen Pankin sidottujen valuuttojen 0.5 mrd. markan saaminen muuttui 0.3 mrd. markan velaksi. Vuoden 1984 alussa Suomen Pankilla oli ulkomaisten pankkien kanssa neuvoteltuja luottovarauksia kaikkiaan 1 500 milj. Yhdysvaltojen dollaria, josta määrästä oli vaihdettavan varannon tukemiseksi nostettuna 350 milj. dollaria. Nämä maksettiin takaisin helmi-maaliskuussa. Valuuttatilanteen vahvistuttua vuoden mittaan olennaisesti Suomen Pankki sanoi marraskuussa irti kaikki luottovaraussopimukset. Ulkomaiset pääomanliikkeet ja ulkomainen velka Pitkäaikaisen lainapääoman tuonti 1984 oli bruttomäärältään 14.1 mrd. markkaa eli 4 mrd. markkaa enemmän kuin edellisenä vuonna. Kasvusta 3.1 mrd. markkaa oli kuitenkin valuuttapankkien omien lyhytaikaisten lainojen konvertointeja pitkäaikaisiksi, millä ei ollut vaikutusta nettopääomantuontiin. Myös yritykset muuttivat tuntuvasti aikaisempaa enemmän vanhoja lainojaan edullisemmiksi uusiksi!ainoiksi, koska ulkomaisen lainapääoman saatavuus oli hyvä ja luottoehdot olivat suhteellisen edulliset. Ilman lainojen konvertointeja lainapääoman tuonti oli bruttomäärältään 9.8 mrd. markkaa, josta yksityisen sektorin osuus oli 5.2 mrd. markkaa. Valtion rahoitustarpeen kattamiseksi nostettiin ulkomaisista lähteistä pitkäaikaista pääomaa jonkin verran vähemmän kuin edellisenä vuonna eli 4.6 mrd. markkaa. Suomen ulkomainen velka vuosien 1981-1984 lopussa milj. mk 1981 1982 1983 1984 Pitkäaikainen bruttovelka 1............ 42 554 55 130 61 518 73 133 Pitkäaikainen bruttosaaminen 1.... 9 416 15 050 16 710 19 524 Pitkäaikainen nettovelka... 33 138 40 080 44 808 53 609 Lyhytaikainen bruttovelka 0 37 388 50 461 61 286 79 438 2 Lyhytaikainen bruttosaaminen... 39 319 49 494 57 020 81 618 2 Lyhytaikainen nettovelka tai nettosaaminen 0. 0-1 931 967 4 266-2 180 2 Koko ulkomainen nettovelka... 31 207 41 047 49 074 51 42o/ - % BKT:sta markkinahintaan... 14.3 16.7 17.8 16.9 2 1 2 Pitkäaikaisen velan ja saamisen saldot on laskettu saldopäivämäärän kurssien mukaan. Ennakkotieto. Teollisuuden paaomantuonnista hieman yli puolet kohdistui metsä- ja metalliteollisuuden investointien rahoittamiseen. Näiden yleensä runsaasti ulkomaista paaomaa käyttävien toimlalojen osuus teollisuuden pääomantuonnista pieneni edellisen vuoden pääomantuonnista inves-

11 toimien vilkastumisesta huolimatta. Myös suotuisa tulorahoituskehitys vähensi osaltaan pääomantuontitarvetta. Kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden uusia lainainstrumentteja eivät suomalaiset lainanottajat kovinkaan paljon käyttäneet, vaan luotonotto tapahtui suurelta osin entiseen tapaan. Lähinnä valuuttapankkien konvertointilainoihin sisältyi kuitenkin markkinoilla kehitettyjä uusia lainamuotoja. Valtion ulkomainen luotonotto jatkui pääasiassa kiinteäkorkoisina obligaatiolainoina. Koko lainapääomasta kiinteä- ja vaihtuvakorkoisina nostettiin suurin piirtein yhtä paljon. Nostettujen kiinteä- ja vaihtuvakorkoisten rahoituslainojen ehdot 1980-1984 Kiinteäkorkoiset Vaihtuvakorkoiset Keskikorko Keskimaksu- Keskikorko- Keskimaksuaika marginaali aika % vuotta % vuotta 1980 7.9 7.4 0.53 6.5 1981 11.7 6.6 0.52 6.5 1982 11.0 5.6 0.50 5.9 1983 9.8 5.8 0.56 4.0 1984 9.5 7.0 0.35 7.5 Lainavaluutoista dollari oli edelleen yleisin. Nostetuista lainoista dollarimääräisten lainojen osuus oli yli puolet; vastaava osuus vuotta aikaisemmin oli kolmannes. Osuuden kasvuun myötävaikutti näiden lainojen saannin paraneminen kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla. Yksityisen sektorin nostamissa lainoissa dollarimääräisten lainojen osuus oli 67 %. Valtio jakoi luotonottoosa tasaisemmin eri valuutoille; sen nostamista lainoista dollarin osuus oli vain 26 %. Valuuttajakaumaa arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon, että lainanhoitokulut saatetaan maksaa eri valuuttana kuin laina on nostettu. Sekä vaihtuva- että kiinteäkorkoisina nostettujen lainojen luottoehdot paranivat, mikä johtui maksuaikojen pidentymisestä ja eurodollarikorkojen alenemisesta loppuvuodesta. Vaihtuvakorkoisten lainojen keskimääräistä korkomarginaalia, joka on vaihtuvakorkoisten lainojen keskikoron ja Lontoon pankkien välisten markkinoiden tarjontakoron (LIBOR) erotus, supistivat erityisesti valuuttapankkien nostamat konvertointilainat. Näiden korkomarginaali oli nimittäin huomattavan kapea. Pitkäaikaisen lainapääoman nettotuonti (pääomanvienti vähennettynä) oli 7.1 mrd. markkaa, joka oli 3.8 mrd. markkaa enemmän kuin edellisenä vuonna. Kasvu johtui lähinnä siitä, että valuuttapankit konvertoivat lainojaan ja Neuvostoliitto kuoletti korollisen erityistilinsä Suomen Pankissa. Yritysten pitkäaikaisen lainapääoman nettovienti sen sijaan oli 1.4 mrd markkaa. Suomalaisyritysten kansainvälistyminen jatkui 1984. Jo edellisenä vuonna yritysten merkittävänä uutena rahoituslähteenä olivat ulkomaisiin pörsseihin suunnatut osakeannit. Vuonna 1984 neljä suomalaista yritystä laski Suomen Pankin luvalla liikkeeseen osakkeitaan ulkomaisilla pääomamarkkinoilla. Ulkomaisten emissioiden ja Helsingin Arvopaperipörssin välityksellä ulkomaisille ostajille 1984 myytyjen arvopapereiden nettomäärä oli 1. 5 mrd. markkaa eli lähes kolminkertainen edellisvuotiseen verrattuna. Suomalaisten yritysten nettomääräinen pääomanvienti suorina sijoituksina lisääntyi yli 70 % 2.5 mrd. markkaan. Ulkomaisten yritysten suorat sijoitukset Suomeen pysyivät edelleen verraten vähäisinä. Ne olivat nettomäärältään 0.3 mrd. markkaa. Sen jälkeen kun päiväkorkoa oli syksyllä 1983 tuntuvasti korotettu, alkoi erityisesti valuuttapankkien lyhytaikaisen pääoman tuonti kasvaa. Vuoden 1984 neljän ensimmäisen kuukauden aikana, kun kotimainen markkinakorko oli huomattavasti korkeampi kuin ulkomailla yleensä, pankkien ulkomaisen nettovelan lisäys oli 4 mrd. markkaa. Kesäkuukausina kasvoivat puolestaan lähinnä yritysten ulkomaiset kauppaluotot. Tämän jälkeen lyhytaikaisen pääoman tuonti kuitenkin likimain pysähtyi pääasiassa markkinakorossa tapahtuneen käänteen ja Suomen Pankin termiinimarkkinainterventioiden vuoksi. Koko vuoden lyhytaikaisen pääoman taseen ylijäämä oli 2. 9 mrd. markkaa. Tästä pankkien osuus oli 1.9 mrd. markkaa. Se ei sisällä yli 3 mrd. markkaan noussutta määrää, joka aiheutui lyhytaikaisten luottojen muuttamisesta pitkäaikaisiksi. Vaihdettavina valuunoina tuodun pääoman määrä oli kokonaispääomantuontia suurempi, sillä sidottu lyhytaikainen velka supistui. Tärkein lyhytaikaisen pääoman liikkeisiin vaikuttanut erityistekijä oli termiinimarkkinoiden voimakas kasvu, joka johtui vientiyritysten termiinimyynneistä pankeille. Suomen Pankin termiiniinterventiot vähensivät ratkaisevasti tästä aiheutunutta pankkien tarvetta velkaaoma ulkomaille. Pitkäaikainen nettovelka (ml. suorat sijoitukset nimellisarvoisina) oli vuoden 1984 päättyessä 53.6 mrd. markkaa eli noin viidenneksen enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Kasvusta runsas

12 neljännes muodostui velan saldoa kasvattaneista valuuttakurssinmuutoksista. Koko ulkomainen nettovelka kasvoi ennakkolaskelmien mukaan kuitenkin vain noin 2.5 mrd. markkaa, sillä edellisen vuoden lopussa ollut lyhytaikainen nettovelka oli vuoden 1984 lopussa saamista lähinnä valuuttavarannon voimakkaan kasvun takia. Bruttokansantuotteeseen suhteutettu velkaantumisaste aleni prosenttiyksikön verran noin 16.9 prosenttiin. Valtion ulkomaisen velan osuus tästä oli 7. 7 prosenttiyksikköä. Järjestelyt maksusopimusmaiden kanssa Suomella oli vuoden 1984 lopussa clearingmaksusopimukset Neuvostoliiton, Bulgarian, Saksan demokraattisen tasavallan ja Unkarin kanssa. Clearingmaksusopimukset Puolan ja Tsekkoslovakian kanssa olivat yhä muodollisesti voimassa. Vuonna 1984 jatkettiin kokeilua, jonka mukaan Suomen ja Puolan välisessä kaupassa käytettiin vaihdettavia Yhdysvaltojen dollareita. Suomen ja TSekkoslovakian välillä oli edellisenä vuonna sovittu, että 1984 ja 1985 maksuvaluuttana voidaan dollarin lisäksi käyttää myös muita vaihdettavia valuuttoja. Suomen ja Unkarin hallitusten välisellä noottien vaihdolla lokakuussa maiden välinen clearingmaksusopimus lakkautettiin 1.2.1985 lukien. Siirtyminen vapaavaluuttamaksuihin johtuu Unkarin liittymisestä Kansainväliseen valuuttarahastoon, mikä edellyttää kahdenkeskisistä maksujärjestelyistä luopumista. Suomen ja Bulgarian välillä sovittiin marraskuussa clearingvaluutan muuttamisesta Suomen markaksi 1.4.1985. Samalla sovittiin tilin luottoraja koeotettavaksi 3 milj. dollarista 25 milj. markkaan. Maksuliikenteessä Neuvostoliiton kanssa tilanne tasapainottui huomattavasti. Suomen ja Neuvostoliiton välisellä clearingtilillä oli vuoden alussa 50 milj. ruplaa Suomen saamista. Lisäksi Suomen Pankilla oli 300 milj. ruplan saaminen Neuvostoliitosta korollisella erityistilillä. Vuoden loppuun mennessä Suomen clearingsaaminen kääntyi 95 milj. ruplan eli noin 700 milj. markan suuruiseksi velaksi. Myös erityistililuotto kuoletettiin jo vuoden 1984 aikana eli alur. perin sovittua nopeammin. Maksutilanteen muutos johtui lähinnä riitä, että Suomen tuonti Neuvostoliitosta oli vientiä suurempi. Tuonnin maksuja lisäsivät dollarin kurssin nousu ja maksuaikojen muutokset. Lisäksi harjoitettiin Neuvostoliitosta ostetun raakaöljyn välitystä kolmansiin maihin. Neuvostoliiton kanssa sovittiin clearingjärjestelmän jatkamisesta maiden välisessä vuosien 1986-1990 tavaranvaihtoa ja maksuja koskevassa runkosopimuksessa, joka allekirjoitettiin syyskuussa. Maksuja koskevat artiklat ovat olennaisilta osin ennallaan. Suomen Pankin tase ja tuloslaskelma Ulkomaat Suomen Pankin vaihdettava valuuttavaranto kasvoi vuoden 1984 aikana 10 635 milj. markkaa eli yli kaksinkertaiseksi. Vaihdettava varanto oli vuoden lopussa 18 830 milj. markkaa. Kultavaranto nousi kultaostojen johdosta 349 milj. markkaa. Erityisiä nosto-oikeuksia hankittiin vuoden aikana lisää ja niiden määrä kasvoi 710 milj. markkaa. Varanto-osuus Kansainvälisessä valuuttarahastossa kasvoi 108 milj. markkaa muun muassa sen johdosta, että rahasto alkoi syksyllä käyttää markkoja maksuissaan. Vaihdettavat valuutat, joihin vuoden 1984 lopusta lukien sisältyvät aiemmin omana eränään taseessa olleet ulkomaiset joukkovelkakirjat, lisääntyivät nettomäärältään 9 468 milj. markkaa. Valuuttavarannon huomattava kasvu johtui ennen kaikkea siitä, että kotimainen korkotaso oli ulkomaista korkotasoa tuntuvasti korkeampi. Rajoittaakseen valuuttavarannon kasvua Suomen Pankki osallistui vuoden 1984 aikana aktiivisesti valuuttojen termiinimarkkinoihin. Sidottu valuuttavaranto, joka vuoden 1983 lopussa oli ollut 550 milj. markkaa, nousi korkeimmillaan noin 1.3 mrd. markkaan toukokuussa. Vuoden puolivälistä varanto alkoi supistua ja oli alimmillaan joulukuun alkupuolella noin 1.4 mrd. markkaa alijäämäinen. Aivan vuoden lopulla sidottu varanto vahvistui selvästi mutta oli vuoden vaihteessa edelleen 337 milj. markkaa alijäämäinen. Suomen Pankin muut ulkomaiset saamiset vähenivät 2 041 milj. markkaa 2 835 milj. markkaan. Määräaikaisiin saamisiin sisältynyt erityistilijärjestely lopetettiin kertomusvuoden aikana siirtämällä tilillä olleet varat, 300 milj. ruplaa eli noin 2.1 mrd. markkaa, neljässä erässä sidotun varannon lisäykseksi. Tällä Suomen ja Neuvostoliiton väliseen kahdenkeskiseen kauppaan liittyvällä korollisella tilillä oli vuoden alussa ollut 2 114 milj. markkaa saamisia. Muista saamiseris-

13 tä markkaosuus Kansainvälisessä valuuttarahastossa kasvoi kurssinmuutosten takia 7 3 milj. markkaa. Suomen Pankin muut ulkomaiset velat supistuivat 1 918 milj. markkaa 3 752 milj. markkaan. Supistuminen aiheutui siitä, että määräaikaisiin velkoihin sisältyneet varantoluotot maksettiin pois: helmikuussa 150 milj. Yhdysvaltojen dollaria eli noin 0.8 mrd. markkaa ja maaliskuussa jäljellä olevat 200 milj. dollaria eli noin 1.1 mrd. markkaa. Suomen Pankin ulkomaisten saamisten ja velkojen erotus eli ulkomaiset nettosaamiset kasvoivat 9 625 milj. markkaa, siten että ulkomaiset saamiset kasvoivat 8 482 milj. markkaa ja ulkomaiset velat supistuivat 1 143 milj. markkaa. Vuoden lopussa ulkomaiset nettosaamiset olivat 17 5 76 milj. markkaa. Rahoituslaitokset Liikepankkien keskuspankkirahoitus, joka sisältää shekkitilit ja päiväluotot, väheni vuonna 1984 kaikkiaan 723 milj. markkaa 5 508 milj. markkaan. Keskuspankkirahoituksesta oli vuoden viimeisenä päivänä shekkiluottoa 490 milj. markkaa ja päiväluottoa 5 018 milj. markkaa. Päiväluottojen lisäksi rahalaitoksilla oli Suomen Pankin päivämarkkinoilla vuoden 1984 lopussa päivätalletuksia 2 216 milj. markkaa. Päiväluottojen määrä oli 767 milj. markkaa pienempi ja päivätalletusten määrä 1 606 milj. markkaa suurempi kuin vuotta aikaisemmin. Päiväluottojen ja päivätalletusten erotuksen, 2 802 milj. markkaa, Suomen Pankki kattoi omalla sijoituksellaan päivämarkkinoille. Kevään 1984 aikana pankkien päivätalletukset lisääntyivät huomattavasti ja ylittivät huhti-lokakuussa päiväluottojen määrän. Tällöin syntyneen talletusylijäämän Suomen Pankki vastaanotti päivämarkkinoilta. Kassavarantotalletukset lisääntyivät vuoden aikana 3 657 milj. markkaa. Pääosa kasvusta aiheutui uuteen kassavarantosopimukseen perustuvasta kassavarantopohjan laajentamisesta. Tuntuvasti vaikuttivat myös kevään aikana toteutetut kassavarantovelvoitteen korotukset. Vuoden aikana liikepankkien (pl. OKO ja SKOP) osuus kassavarantotalletuksista kasvoi 34 prosentista 42 prosenttiin, kun taas osuuspankkien (ml. OKO) osuus pieneni 24 prosentista 21 prosenttiin ja säästöpankkien (ml. SKOP) osuus 29 prosentista 25 prosenttiin. Vuoden lopussa kassavarantotalletuksia oli Suomen Pankissa kaikkiaan 8 696 milj. markkaa. Näistä oli liikepankkien (pl. OKO ja SKOP) talletuksia 3 663 milj. markkaa, osuuspankkien (ml. OKO) talletuksia 1 851 milj. markkaa, säästöpankkien (ml. SKOP) talletuksia 2 215 milj. markkaa sekä Postipankin talletuksia 967 milj. markkaa. Muista eristä rahoituslaitosten pääomantuontitalletukset lisääntyivät 710 milj. markkaa 745 milj. markkaan. Korottornia käteisvaraluottoja, joilla Suomen Pankki rahoittaa rahalaitosten hallussaan pitämät seteli- ja metallirahakassat, oli vuoden päättyessä 1 563 milj. markkaa. Tämä oli 621 milj. markkaa enemmän kuin edellisen vuoden lopussa. Osa kasvusta johtui siitä, että kesäkuun 1984 alusta lukien Suomen Pankki hyväksyi suurimmat postitoimipaikat käteisvaraluottojärjestelyn piiriin. Käteisvaraluotoista oli liikepankkien (pl. OKO ja SKOP) käteisvaraluottoja 471 milj. markkaa, osuuspankkien (ml. OKO) 335 milj. markkaa, säästöpankkien (ml. SKOP) 503 milj. markkaa ja Postipankin (ml. postitoimipaikat) 254 milj. markkaa. Suomen Pankin omistamat rahoituslaitosten joukkovelkakirjat lisääntyivät 4 53 milj. markkaa 1 999 milj. markkaan. Lisäys aiheutui valtaosin SITRAn hallussa olleiden joukkovelkakirjojen lunastamisesta ja kirjaamisesta Suomen Pankin taseeseen. Toimenpiteen tarkoituksena oli helpottaa ja yksinkertaistaa SITRAn pääoman ja maksuliikenteen hoitoa. Saamisten ja velkojen lisäksi rahoituslaitoksilla oli Suomen Pankille vastuita, jotka ovat syntyneet eri rahoitusjärjestelyjen yhteydessä. Suomen Pankin omistamia vekseleitä, joiden maksamisesta pankit ovat vastuussa, ovat vienti- ja uusvientivekselit. Suomen Pankin taseessa nämä sisältyvät saamisiin yrityksiltä eränä ''Viennin rahoitus'' ja niiden määrä oli vuoden lopussa 1 786 milj. markkaa. Vastuisiin kuuluvat myös pankkien antamat takaukset kotimaisten toimitusten rahoitusluottojen maksamisesta; niitä oli vuoden lopussa 2 860 milj. markkaa. Julkinen sektori Saamiset julkiselta sektorilta vähenivät 227 milj. markkaa 1 951 milj. markkaan. Suomen Pankin omistamat valtion joukkovelkakirjat supistuivat 325 milj. markkaa. Valtion metallirahavastuu, joka taseessa on liikkeessä olevan metallirahan vastaerä, kasvoi 96 milj. markkaa. Velat julkiselle sektorille lisääntyivät 1 277 milj. markkaa 4 277 milj. markkaan. Lisäyksestä 1 200 milj. markkaa aiheutui valtion talletustilillä olevien varojen kasvusta ja 76 milj. markkaa valtion yrityksiltä keräämistä vientitalletuksista.

14 Yritykset Suomen Pankin saamiset yrityksiltä supistuivat 233 milj. markkaa 4 846 milj. markkaan. Viennin rahoitus, joka käsittää lyhytaikaiset vientiluotot ja uusvientiluotot, väheni 81 milj. markkaa. Lyhytaikaiset vientiluotot supistuivat 184 milj. markkaa ja uusvientiluotot lisääntyivät 103 milj. markkaa. Kotimaisten toimitusten rahoitus kasvoi 198 milj. markkaa. Näiden kolmen erityisrahoitusjärjestelyn luottokanta oli vuoden lopussa yhteensä 4 646 milj. markkaa. Lisäksi Suomen Pankilla on 41 milj. markkaa vientifactoringrahoitukseen liittyviä vekseleitä, jotka taseessa sisältyvät muihin saamisiin rahoituslaitoksilta. Suomen Pankin omistamien, yritysten liikkeeseen laskemien joukkovelkakirjojen määrä aleni 20 milj. markkaa 114 milj. markkaan. Muut saamiset yrityksiltä supistuivat 3 30 milj. markkaa, kun niihin sisältynyt idänkaupan erityisrahoitusjärjestely purettiin. Suomen Pankin veloista yrityksille investointija alushankintatalletukset lisääntyivät 83 7 milj. markkaa eli 64.9 % ja vuoden lopussa niitä oli kaikkiaan 2 127 milj. markkaa. Yritysten pääomantuontitalletukset kasvoivat 137 milj. markkaa 668 milj. markkaan. Suomen Pankin nettoluotonanto yrityksille supistui vuoden aikana 1 215 milj. markkaa eli 3 7.4 % ja oli vuoden lopussa 2 032 milj. markkaa. Liikkeessä oleva raha Liikkeessä olevan rahan määrä lisääntyi 868 milj. markkaa eli 13.2 % ja oli vuoden lopussa 7 442 milj. markkaa. Tästä oli setelistöä 6 7 44 milj. markkaa ja metallirahaa 698 milj. markkaa. Lisäksi tase-erään 'Muut velat' sisältyi liikkeessä olevia vanhan rahayksikön määräisiä seteleitä 9 milj. markkaa. Suomen Pankin nettotase Taseen kehityksestä esitetään seuraavassa tiivistelmänä Suomen Pankin nettotase pääsektoreittain. Nettotaseen erät milj. mk + N ettosaamiset ulkomailta.... + Nettosaamiset rahoituslaitoksilta.... + Nettosaamiset yrityksiltä.... Nettosaamiset yhteensä.... 31.12.1983 7 951 3 076 3 247 14 274 31.12.1984 17 576-2 713 2 032 16 895 Muutos + 9 625-5 789-1 215 + 2 621 + Nettovelka julkiselle sektorille.... + Liikkeessä oleva raha.... + Oma pääoma, arvonjärjestelytili ja muut taseerät, netto.... Nettovelat ja oma pääoma yhteensä.... 822 6 574 6 878 14 274 2 326 7 442 7 127 16 895 + 1 504 + 868 + 249 + 2 621 Vuoden 1984 aikana ulkomaisten nettosaamisten huomattava kasvu kevensi rahoitusmarkkinoita. Muut nettotase-erät, eniten muutokset nettosaamisissa yrityksiltä ja nettovelassa julkiselle sektorille, kiristivät rahoitusmarkkinoita. Yhteensä rahoituslaitosten asema muuttui 3 076 milj. markan nettovelasta 2 713 milj. markan nettosaamiseksi. Muutoksesta kassavarantotalletusten kasvun vaikutus oli noin kaksi kolmasosaa. Tilinpäätöstase Seuraavassa esitellään erittely Suomen Pankin omistamista osakkeista sekä Suomen Pankin tase vuosien 1983 ja 1984 lopussa. Pankin taseeseen ei ohjesäännön mukaan ole aktivoitu pankin omistamien kiinteistöjen, kalustojen eikä osakkeiden ja osuuksien arvoa, vaan ne poistetaan tuloslaskelmassa kokonaan sitä mukaa kuin niistä kertyy

15 pankille kuluja. Suomen Pankki omistaa pankkikiinteistö! Helsingissä ja niissä kaupungeissa, joissa pankin haarakonttorit toimivat. Pankilla on Vantaan kaupungissa teollisuuskiinteistö, jossa toimii Suomen Pankin setelipaino. Suomen Pankki omistaa myös Mortgage Bank of Finland Ltd:n ja Tervakoski Oy:n osake-enemmistön. Näiden sekä setelipainon toiminnasta julkaistaan erilliset toimintakertomukset. Lisäksi pankki on osakkaana mm. Teollistamisrahasto Oy:ssä, Sponsor Oy:ssä sekä eräissä teollisuusyrityksissä. Vuoden 1984 lopulla Suomen Pankki luoasti Postipankin omistamat Mortgage Bank of Finland Ltd:n osakkeet sekä luopui suurimmasta osasta Sponsor Oy:n osakkeitaan myymällä ne Helsingin Arvopaperipörssissä. Suomen Pankin omistuksessa on myös Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahasto SITRA. Toukokuussa Suomen Pankki luoasti SITRAn hallussa olleet joukkovelkakirjat. Näitä vastaava SITRAn pääoma, 400 milj. markkaa, rahastoitiin Suomen Pankkiin ja kirjattiin omaksi tase-eräkseen (ks. s. 23). Pankin oma pääoma ennen tilivuoden voiton lisäämistä oli tilinpäätöksen mukaan 5 638 milj. markkaa eli 1 273 milj. markkaa suurempi kuin edellisen vuoden lopussa. Taseen loppusummasta oman pääoman osuus oli 14.7 %. Tilinpäätöksen yhteydessä on omaan pääomaan sisältyvää kantarahastoa korotettu 2 000 milj. markkaa eduskunnan hyväksymän Suomen Pankin ohjesäännön 4 :n muutoksen mukaisesti (ks. s. 21). Korotus on suoritettu veloittamalla vararahastoa ja arvonjärjestelytiliä. Kantarahasto kasvoi korotuksen johdosta 3 000 milj. markasta 5 000 milj. markkaan. Pankin myöntämien takausten kokonaismäärä oli vuoden päättyessä 467 milj. markkaa eli 24 milj. markkaa pienempi kuin vuoden 1983 lopussa. Termiiniostosopimuksia, jotka kaikki olivat dollarimääräisiä, oli vuoden lopussa 20 101 milj. markkaa. Edellisen tilivuoden päättyessä termiiniostosopimuksia oli 2 538 milj. markkaa ja ne olivat kaikki ruplamääräisiä. Termiiniostosopimusten huomattava kasvu johtui Suomen Pankin laajamittaisista, rahoitusmarkkinoiden keventymistä ehkäisevistä toimista valuuttojen termiinimarkkinoilla. Osakkeet ja osuudet nimellisarvo, mk 31.12.1983 31.12.1984 Teollisuusosakkeet... 108 484 170,- 108 355 170,- Erityisluottolaitosten osakkeet... 40 276 500,- 54 467 500,- Asunto-osakkeet... 1 294 965,- 1 200 705,24 Kiinteistöosakkeet.............................. 2 349 760,- 2 349 760,- Muut osakkeet ja osuudet..._._._.._._._.._._. 1_2_:_5_1_0_4_4--=-5,_, 1-=-3-'7_2_: 9---'5:_8_:_7 :._,_ Yhteensä 164 915 840,- 180 102 722,24

16 Vastaavaa 31.12.1983 Kulta ja valuuttasaamiset Kulta............... 1 382 617 708,62 Erityiset nosto-oikeudet... 225 900 521,59 V aranto-osuus Kansainvälisessä valuuttarahastossa... 751 464 422,54 Vaihdettavat valuutat ) 869 418 534,54 Sidotut valuutat... 550 108 126,42 Tase mk 8 779 509 313,71 1 732 450 215,16 936 291 154,35 31.12.1984 859 160 888,69 15 387 2)8 835,37 387 365 732,39 19 302 526 825,96 Muut ulkomaiset saamiset Markkaosuus Kansainvälisessä valuuttarahastossa... 2 761 973 688,46 Määräaikaiset saamtset... 2 113 845 000,- 4 875 818 688,46 2 835 209 750,30 2 835 209 750,30 Saamiset rahoituslaitokstlta Pankkien shekkitilit. 445 290 662,08 Päiväluotot... ) 785 000 000,- Käteisvaraluotot... 942 144 000,- Joukkovelkakirjat... 1 545 653 286,90 Muut... 69 564 921,28 8 787 652 870,26 530 154 296,21 ) 017 630 093,37 1 562 859 000,- 1 998 465 001,20 56 312 471,48 9 165 420 862,26 Saamiset julkiselta sektonlta Valtion velkakirjat... 1 000 000 000, Joukkovelkakirjat... 449 312 438,47 Valtion metallirahavastuu.... 709 899 282' 50 Muut.... 18 608 731,17 2 177 820 452,14 1 000 000 000,- 123 711 2)8,60 806 083 817,50 21 430 579,95 1 951 22) 656,05 Saamiset yrityksiltä Viennin rahoitus... Kotimaisten totmttusten rahoitus.... Joukkovelkakirjat.... Muut.... Muutvarat.... Yhteensä 1 867 116 630,36 2 662 024 767' 78 133 967 909,68 415 886 597,34 ) 078 995 905,16 105 22) 887,17 29 805 023 116,90 1 786 124 696,49 2 859 726 439,43 114 492 999,06 8) 657 056,48 4 846 001 191,46 141 755 661,43 38 242 139 947,46

0 0 0 0 356 0 0 0 0 0 0 2 0 0 0 872 0 2 0 0 0 0 00 0 0 0 0 0 0 0 6 0 0 0 0 0 0 0 0 0 544 0 0 0 0 610 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 5 00 00 00 00 00 35 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 249 0 0 3 0 0 0 0 75 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 238 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 1 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 531 0 0 0 0 0 0 0 0 0 14 0 0 0 0 400 0 0 0 0 0 0 0 3 0 0 0 0 0 0 0 0 1 0 0 0 545 1 17 Vastattavaa 31.12.1983 31.12.1984 Valuuttavelat Vaihdettavat valuutat 33 863 959,60 84 625 700,48 Sidotut valuutat 0 666,68 34 220 626,28 724 719 266,45 809 344 966,93 Muut ulkomaiset velat Kansainvälisen valuuttarahaston markkatilit 0 Osoitetut entyiset nosto-oikeudet 0 Määräaikaiset velat 0 762 020 905,06 2 835 316 854,27 034 239,10 916 941 635,90 036 300 000,- 5 670 355 144,16 3 752 258 490,17 Liikkeessä oleva raha Setelit 0 Metalliraha 0 Velat rahoituslaitokszlle 029 078 154,- 6 744 246 289,- 481 538,80 6 573 559 692,80 697 714 314,78 7 441 960 603,78 Pankkien shekkitilit 0 Päivätalletukset 0 Kassavarantotalletukset 0 Pääomantuontitalletukset 00 Muut ooooooooooooooo 25 Velat julkiselle sektorille Shekkitilit 0 Valtion talletustili 0 Vientitalletukset 0 Pääomantuontitalletukset 0 Muut 000000000000000 613 638,80 146 619 006,49 000 000,- 2 216 371 727,28 039 176 316,74 8 696 484 811,65 358 200,- 744 534 210,- 483 097,47 5 711 631 253,01 75 321 645,23 11879 331400,65 386,79 832 158,01 000 000 000,- 4 200 000 000,- 791 226,- 859,24 3 000 488 246,03 249 811,47 4 276 873 195,48 Velat yritykszlle Investointi- Ja alushankintatalletukset 0 Pääomantuontitalletukset 0 Muut ooooooooooooooo Muutvelat 0 11 Arvonjärjestelytzli ja varaukset 0 0 0 0 0 0 0 0 0 2 SITRAn pääoma 0 289 588 417,80 2 126 454 941,47 053 047,44 668 058 178,76 280 794,14 1 831 922 259,38 19 048 094,54 2 813 561 214,77 730 756,14 15 631 977,71 057 189 695,76 963 048 199,94 000 000'- Oma pääoma Kantarahasto 0 000 000 000,- 5 000 000 000,- Vararahasto 0 365 282 918,81 638 104 181,08 Tilivuoden voitto 0 642 524,53 4 910 925 443,34 252 025 716,95 5 890 129 898,03 Yhteensä 29 805 023 116,90 38 242 139 947,46 3 4385002489

18 Setelinantotase Ensisijainen setelinkate, johon luetaan kultavaranto ja pankin riidattomat ulkomaiset saamiset, kasvoi vuoden 1984 aikana 10 420 milj. markkaa 19 911 milj. markkaan. Toissijainen setelinkate, joka käsittää katekelpoiset vekselit, pysyi ennallaan ylärajallaan ja oli 1 500 milj. markkaa. Täten koko setelinanto-oikeus nousi 10 420 milj. markkaa 21 411 milj. markkaan. Kun setelinanto-oikeuden käyttö, johon luetaan liikkeessä olevat setelit, vaadittaessa maksettavat sitoumukset sekä shekkiluotoista nostamatta oleva määrä, kasvoi yhteensä 1 692 milj. markkaa, lisääntyi setelinantovara 8 728 milj. markkaa ja oli vuoden lopussa 13 600 milj. markkaa. Setelinantotase milj. mk 31.12.1983 31.12.1984 Muutos Setelinanto-oikeus Ensisijainen kate............................. 9 491 19 911 + 10 420 Toissijainen kate..._._._....:...:.. c......:._. 1...:5=-0:...:0 1...:5:...:0:...:0 Yhteensä 10 991 21 411 + 10 420 Sete/inanto-oikeuden käyttö Liikkeessä olevat setelit....................... 6 029 6 744 + 715 Vaadittaessa maksettavat sitoumukset......... 88 1 067 + 979 Shekkiluotoista nostamatta...'"'..c. _...:...:..c....:.....:...: 2 0.: 2 Yhteensä 6 119 7 811 + 1 692 Sete/inantovara... 4 872 13 600 + 8 728 Tuloslaskelma Tuloslaskelman mukaan pankin korkotuotot lisääntyivät 633 milj. markkaa ja olivat yhteensä 2 465 milj. markkaa. Korot kotimaisista saamisista vähenivät 56 milj. markkaa. Korkotuotot ja -kulut sisältävät päiväluottojen ja -talletusten korot bruttomääräisinä. Aikaisemmin nämä esitettiin nettomääräisinä. Vertailutietoina esitetyt vuoden 1983 luvut on oikaistu vastaavasti. Korot ulkomaisista saamisista lisääntyivät 689 milj. markkaa lähinnä valuuttavarannon huomattavan kasvun takia. Kotimaisten ja ulkomaisten saamisten korot sisältävät edellisenä vuonna tuloslaskelmassa erikseen esitetyt kotimaisten ja ulkomaisten joukkovelkakirjojen korot. Suomen Pankin korkokulut lisääntyivät 530 milj. markkaa 1 626 milj. markkaan. Kotimaisten velkojen korot kasvoivat 700 milj. markkaa, mikä johtui päivätalletusten ja niille maksettavan koron nousun ohella kassavarantotalletusten määrän lisäyksestä. Korot ja varausprovisiot ulkomaisista veloista supistuivat 170 milj. markkaa varantoluottojen poismaksun ja luottovarausten irtisanomisen johdosta. Korkotuottojen ja -kulujen erotus eli korkokate kasvoi 103 milj. markkaa ja oli 839 milj. markkaa. Muut tuotot supistuivat 292 milj. markkaa 341 milj. markkaan pääasiassa siitä syystä, että tuloslaskelman mukaiset kurssierot, 266 milj. markkaa, olivat 306 milj. markkaa pienemmät kuin edellisenä vuonna. Kurssieroihin sisältyvät valuutanvaihtotuotot sekä valuuttakurssien aiheuttamat saamisten ja velkojen arvonmuutokset. Muut kulut kasvoivat 105 milj. markkaa 327 milj. markkaan. Palkat ja sosiaalikulut lisääntyivät 11 milj. markkaa, setelien valmistuskulut 6 milj. markkaa ja erittelemättömät kulut 4 milj. markkaa. Poistoja tehtiin 120 milj. markkaa ja ne lisääntyivät 84 milj. markkaa edellisvuotisista.

19 Suomen Pankin tuloslaskelma vuosilta 1983 Ja 1984 on seuraava: Tuloslaskelma mk 1.1.-31.12.1983 1.1.-31.12.1984 Korkotuotot Korot kotimaisista saamisista... 1 327 863 134,89 1 271 810 797,90 Korot ulkomaisista saamisista............. 503 695 197,59 + 1 831 558 332,48 1 192 886 820,18 + 2 464 697 618,08 Korkokulut Korot kotimaisista veloista... 842 251 353,60 1 542 372 150,84 Korot ja varausprovisiot ulkomaisista veloista... 253 798 354,38-1 096 049 707,98 83 432 770,66-1 625 804 921,50 Korkokate.... + 735 508 624,50 + 838 892 696,58 Muut tuotot Provisiot.... Kurssierot.... 1 528 742,41 572 133 130,43 1 100 739,07 266 196 710,89 Muut tuotot.... 59 130 445,85 + 632 792 318,69 73 244 824,63 + 340 542 274,59 Muut kulut Palkat.... Sosiaalikulut.... Setelien valmistus.... Poistot.... Muut kulut.... 82 578 851,86 31 857 758,47 36 026 422,42 35 167 792,39 37 027 593,52 222 658 418,66 88 455 434,96 36 493 484,37 41 738 721,84 119 611 513,64 41 110 099,41 327 409 254,22 Varausten lisäys.... 600 000 000,- Tzlivuoden voitto... + 545 642 524,53 600 000 000' + 252 025 716,95 Poistoibio sisältyy eräiden erityisrahoituslaitosten osakkeiden hankintamenoja 40 milj. markkaa, kiinteistöjen hankintamenoja 30 milj. markkaa, kiinteistöjen uudisrakennus- ja peruskorjausmenoja 41 milj. markkaa sekä koneiden ja kalustojen poistoja 9 milj. markkaa. Eduskunnan hyväksymän Suomen Pankin ohjesäännön 30 :n muutoksen mukaan pankin tuloslaskelmassa voidaan tehdä varauksia, mikäli se pankin omien varojen reaaliarvon turvaamiseksi tai valuuttakurssien muutoksista aiheutuvien tuloksen vaihtelujen tasaamiseksi on tarpeen (ks. s. 21). Kyseisiä varauksia lisättiin tilinpäätöksessä 600 milj. markkaa pankin oman pääoman reaaliarvon turvaamiseksi sekä valuuttamääräisiin saamisiin, velkoihin ja termiinisopimuksiin sisältyvän riskin kattamiseksi. Pankin voitto tilivuodelta oli 252 025 716,95 markkaa. Vuoden 1985 avaustaseessa on vararahastoon siirretty puolet voitosta eli 126 012 858,48 markkaa. Toinen puoli on siirretty käyttämättömien voittovarojen tilille ja sen käytöstä päättää eduskunta. Pankkivaltuusmiehet ehdottavat, että mainittu määrä, 126 012 858,47 markkaa, siirretään valtiovarastoon.

20 Pankkivaltuusmiesten käsittelemiä as1o1ta Tilintarkastus Vuoden 1983 valtiopäivillä valitut tilintarkastajat, agrologi Håkan Malm, yhteiskuntatieteiden maisteri Peter Muurman, taloudenhoitaja Matti Vesterinen, kaupunkitarkastaja Kalevi Mattila ja diplomi-insinööri Pentti Mäki-Hakola, toimittivat 5.-9. maaliskuuta 1984 pankin vuoden 1983 tilien tarkastuksen. Tilintarkastajien lausunnon mukaisesti pankkivaltuusmiehet myönsivät johtokunnalle vastuuvapauden pankin hallinnosta vuodelta 198 3. Suomen Pankin tilintarkasta;ien johtosäännön muuttaminen Maaliskuun 20. päivänä pankkivaltuusmiehille lähettämässään kirjelmässä johtokunta esitti, että pankkivaltuusmiehet tekisivät eduskunnalle esityksen Suomen Pankin tilintarkastajien johtosäännön muuttamisesta kirjelmässä mainitulla tavalla. Pankkivaltuusmiehet käsittelivät johtokunnan esitystä saman kuun 27. päivänä pitämässään kokouksessa ja, tehtyään johtokunnan esityksen perusteluihin eräitä muutoksia, lähettivät samana päivänä johtosäännön muutosesityksen eduskunnan pankkivaliokunnalle. Valiokuntakäsittelyssä pankkivaltuusmiesten esitykseen tehtiin vielä useita muutoksia. Pankkivaliokunnan ehdotuksen mukaisesti eduskunta hyväksyi kesäkuun 20. päivänä näin kuuluvan johtosäännön: Suomen Pankin tilintarkastajien johtosääntö Eduskunta on 20 päivänä kesäkuuta 1984 hyväksynyt näin kuuluvan Suomen Pankin tilintarkastajien johtosäännön: 1 Tzlintarkastajat valitsevat keskuudestaan puheenjohtajan. Tzlintarkastajat ottavat sihteen n, jonka tulee olla Keskuskauppakaman n hyväksymä tzlintarkastaja. Ydintarkastajien sihteerin salassapitovelvollisuudesta on voimassa, mitä Suomen Pankin ohjesäännön 35 :ssä (365 1 25) on säädetty pankin tilintarkastajan salassapitovelvollisuudesta. 2 Ydintarkastajien tehtävänä on tarkastaa pankin tilinpäätös ja kirjanpito sekä hallinto. Tarkastuksessa on noudatettava hyvää ttfintarkastustapaa. 3 Ttfintarkastus toimitetaan vuosittain tilivuotta seuraavan maaliskuun loppuun mennessä. Ttfintarkastajzlla on kuitenkin oikeus jo tzlivuoden aikana tarkastaa pankin ttfejä ja hallintoa. 4 Ydintarkastajien tulee: 1) antaa pankkivaltuusmiehzlle kirjallinen tzlintarkastuskertomus, joka sisältää a) lausunnon siitä, onko ttlinpäätös laadittu pankkivaltuusmiesten vahvistamien tzlinpäätösperusteiden mukaisesti, b) mahdolliset muistutukset, jotka saattavat vaikuttaa tilinpäätöksen vahvistamiseen ja vastuuvapauden myöntämiseen, sekä c) lausunnot tuloslaskelman ja taseen vahvistamisesta, vastuuvapauden myöntämisestä sekä ehdotuksesta pankin tulosta koskeviksi toimenpiteiksi; 2) tehdä tarkastuksesta ttfinpäätökseen merkintä, jossa viitataan enlliseen tzlintarkastuskertomukseen; sekä 3) luovuttaa pankkivaltuusmiehzlle tilintarkastuspöytåkirjat, joihin on kirjattu sellaiset havainnot ja huomautukset, joita ei ole sisällytetty ttlintarkastuskertomukseen. 5 Muistutusta koskevan päätöksen tekoon tulee kaikkien tzlintarkastajien ot-

21 taa osaa. jos asiassa z/menee erimielisyyttä, on tz/intarkastuskertomuksesta käytävä selvz/le kunkin tz/intarkastajan mielipide. 6 Tilintarkastajille maksetaan Suomen Pankin varoista vuotuisena palkkiona kahdeskymmenesseitsemäs osa edustajanpalkkiosta annetun lain (328147) mukaan kansanedustajalle kulloinkin suoritettavasta vuotuisesta enimmäispalkkiosta kaikkine lisineen sekä matkakulujen korvaus. Tz/intarkastajan varamiehelle maksetaan palkkiona hänen osallistumistaan vastaava osuus tz/intarkastajan palkkiosta. Tilintarkasta;i'en sihteen/le maksetaan pankin varoista tilintarkasta;ien määräämä palkkio. 7 Tällä päätöksellä kumotaan 26 päivänä helmikuuta 1926 hyväksytty Suomen Pankin tz/intarkastajien johtosääntö (100/26) sizhen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Samalla eduskunta on päättänyt, että edellä oleva johtosääntö julkaistaan Suomen säädöskokoelmassa. Johtosääntö julkaistiin säädöskokoelmassa 16.8.1984 (601184). Lainausliikkeen ja valuuttakaupan tarkastus Pankkivaltuusmiehet ovat kertomusvuoden aikana toimittaneet johtosääntönsä määräämän pankin lainausliikkeen ja muiden sijoitusten sekä valuuttakaupan tarkastuksen seuraavina aikoina: helmikuun 28., toukokuun 4., kesäkuun 13., elokuun 29., lokakuun 2. ja marraskuun 9. päivänä. Inventoinnit ja haarakontton'en tarkastukset Johtosääntönsä 6 :n mukaisesti pankkivaltuusmiehet ovat toimittaneet pääkonttorin kassojen ja kassahoivien sekä laina- ja vakuusasiakirjojen ynnä panttien ja talletusten inventoinnit, joissa ei havaittu aihetta muistutuksiin. Pankkivaltuusmiehet ovat valvoneet, että konttorien valvojat ovat inventoineet haarakonttorien käsikassat ja holvit kerran kuukaudessa sekä vekselit, velkakirjat ja pantit vähintään kolmesti vuodessa.. K~ikissa haarakonttoreissa on toimitettu pankm JOhtosäännön 2 :ssä säädetty tarkastus. Suomen Pankin ohjesäännön 4 ja 30 :n muuttaminen Maaliskuun 21. päivänä pankkivaltuusmiehille lähettämässään kirjelmässä johtokunta esitti seuraavan: ''Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi Suomen Pankin ohjesäännön määräyksiä, jotka koskevat Suomen Pankin kantarahaston määrää ja vararahaston kartuttamisvelvollisuutta. Samalla ehdotetaan ohjesääntöön lisättäväksi säännös varausten tekemisestä omien varojen reaaliarvon turvaamiseksi. Nykyisten säännösten mukainen kantarahasto sekä vararahaston kartuttamisvelvoite ovat määriltään suhteessa pankin ulko- ja kotimaisiin sitoumuksiin jääneet jälkeen siinä määrin, että ol~si aiheellista tarkistaa kyseisiä säännöksiä näiltä osm. Jotta omien varojen reaaliarvon turvaaminen olisi vastaisuudessakin mahdollista, olisi syytä ottaa ohjesääntöön nimenomainen säännös varausten tekemisestä tilinpäätöksessä omien varojen reaaliarvon turvaamiseksi ja valuuttakurssien muutosten tulosvaikutusten tasaamiseksi tarvittaess_a. Säännöksellä vakiinnutettaisiin pankin nykymen tuloslaskentakäytäntö. Eduskunnan pankkivaltuusmiesten esityksen perusteella muutettiin 20. päivänä marraskuuta 1981 annetulla lailla (768/81) Suomen Pankin ohjesäännön ( 36 51 25) 4 : ää siten, että pankin kantarahaston määrä korotettiin 1 400 milj. markasta 3 000 milj. markkaan. Korotus toteutettiin sittemmin siirtämällä tarpeellinen määrä arvonjärjestelytileillä olleita varoja kantarahastoon. Samalla lailla muutettiin myös ohjesäännön 30 :n 1 momentti siten, että se kanta- ja vararahastojen yhteenlaskettu määrä, jonka saavuttamiseen saakka pankin vuosivoitosta ainakin puolet on käytettävä vararahaston kartuttamiseen, vahvistettiin 5 000 milj. markaksi. Kantarahasto on pyritty pitämään likimäärin muuttumattomana taseen loppusummaan nähden. Kun vuonna 1975 kantarahasto korotettiin 600 milj. markasta 1 400 milj. markkaan, muut-

22 tui tämä suhdeluku 8 prosentista 16 prosenttiin. Edellä mainittu vuoden 1981 tilinpäätöksen yhteydessä toimeenpantu korotus 3 000 milj. markkaan nosti silloisen vastaavan suhdeluvun 7 prosentista 15 prosenttiin. Taseen loppusumman kohoaminen vuodesta 1981 on aiheuttanut sen, että kantarahaston suhteellinen määrä on laskenut nykyiseen noin 10 prosenttiin. Jotta nyt voitaisiin saavuttaa 16-17 prosentin taso, tulisi kantarahasto korottaa 5 000 milj. markkaan. Jotta vararahaston kartuttamissääntö tulisi oikeaan suhteeseen kantarahaston ehdotetun uuden määrän kanssa, tulisi kanta- ja vararahastojen yhteismäärä, jonka saavuttamiseen saakka pankin vuosivoitosta puolet on käytettävä vararahaston kartuttamiseen, nostaa nykyisestä 5 000 milj. markasta 10 000 milj. markkaan. Suomen Pankin omien varojen reaaliarvon säilymisestä on huolehdittu tekemällä tilinpäätöksissä varauksen luonteinen siirto tuloksesta arvonjärjestelytileille. Samalla on pyritty tasoittamaan ulkomaanrahan määräisten saamisten ja velkojen kurssinmuutoksista aiheutuneita pankin tuloksen vaihteluita. Tämä käytäntö olisi syytä vakiinnuttaa ottamalla ohjesäännön 30 :ään nimenomainen säännös, joka toisaalta mahdollistaisi varausten tekemisen näihin tarkoituksiin ja toisaalta sisältäisi velvoituksen pyrkiä omien varojen reaaliarvon säilyttämiseen. Yksittäisessä tilinpäätöksessä tehdyn varaussiirron määrän tulee olla harkinnanvarainen, niin että sen avulla voidaan joustavasti tasoittaa muutoin voimakkaasti vaihtelevia vuosituloksia ja taata voitonjaon tasaisempi kehitys. Varaussiirto esitetään tuloslaskelman viimeisenä eränä, jolloin muut pankin toiminnasta johtuvat tuloslaskelman erät voidaan esittää vuosittain laskentaperusteiltaan muuttumattomina. Arvonjärjestelytileille luotua varausta käytetään aika ajoin tapahtuviin kantarahaston korotuksiin ja mahdollisesti realisoituvien kurssitappioiden kattamiseen. Edellä olevan perusteella johtokunta ehdotti, että Suomen Pankin ohjesäännön 4 :ää muutettaisiin siten, että kantarahaston määräksi vahvistettaisiin 5 000 milj. markkaa, Suomen Pankin ohjesäännön 30 :n 1 momenttia muutettaisiin siten, että kanta- ja vararahastojen yhteismäärä, jonka saavuttamiseen saakka pankin vuosivoitosta ainakin puolet on käytettävä vararahaston kartuttamiseen, olisi 10 000 milj. markkaa ja ohjesäännön 30 :ään lisättäisiin uusi ensimmäinen momentti varausten tekemisestä omien varojen reaaliarvon säilyttämiseksi ja valuuttakurssien muutoksista aiheutuvien tuloksen vaihtelujen tasaamiseksi, joten nykyinen 1 ja 2 momentti siirtyisivät 2 ja 3 momentiksi. Kantarahaston korotus toteutettaisiin ohjesäännön muuttamisen jälkeen tilisiirtona siirtämällä rahastoon arvonjärjestelytililtä 1 000 milj. markkaa ja vararahastosta 1 000 milj. markkaa. Muutettuja säännöksiä sovellettaisiin ensimmäisen kerran pankin vuoden 1984 tilinpäätöstä laadittaessa ja vuosivoittoa käytettäessä.'' Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät johtokunnan esityksen maaliskuun 27. päivänä ja päättivät pyytää valtioneuvostoa antamaan kirjelmän mukaisen esityksen eduskunnalle. Laki Suomen Pankin ohjesäännön muuttamisesta edellä selostetulla tavalla annettiin 21. päivänä joulukuuta 1984 (890/84). Längmanin rahastot Pankkivaltuusmiehet ovat hyväksyneet Längmanin rahastojen tilit vuodelta 1983 ja lähettäneet jäljennökset tileistä eduskunnan pankkivaliokunnalle. Lokakuun 2. päivänä pitämässään kokouksessa pankkivaltuusmiehet hyväksyivät eduskunnan joulukuun 9. päivänä 1971 vahvistamien ohjeiden mukaisesti E. J. Längmanin yrittäjärahastosta vuonna 1981 jaettujen apurahojen tilitykset. Edellä mainittujen ohjeiden mukaan oli E. J. Längmanin yrittäjärahastosta jälleen suoritettava apurahojen jako; jaettava summa oli 232 720 markkaa. Jako käsittää toistaiseksi Lapin ja Oulun läänin, joiden kummankin osuus on puolet jaettavaksi tulevasta apurahasta. Tämän johdosta olivat Lapin ja Oulun läänin lääninhallitukset, hankittuaan lausunnot taloudellisilta elimiltä ja suunnitteluviranomaisilta, valmistaneet ohjeiden mukaan ehdotuksensa apurahojen käytöstä ja lähettäneet ne pankkivaltuusmiesten ratkaistaviksi. Kokouksessaan lokakuun 2. päivänä pankkivaltuusmiehet hyväksyivät mainitut ehdotukset ja päättivät kehottaa johtokuntaa maksattaruaan apurahat asianomaisille ehdotettuihin tarkoituksiin käytettäviksi. Edellä mainitussa kokouksessaan pankkivaltuusmiehet hyväksyivät myös Suomen Syöpäyhdistys r.y:n selonteon vuonna 1981 E. J. Längmanin A-rahaston alarahastosta nro 2 jaetun apurahan käytöstä sekä päättivät, että rahastosta kertomusvuonna jaettava apuraha, 36 110 markkaa, käytetään syöpätautien torjuntaan Suomen Syöpäyhdistyksen ehdottarualla tavalla, ja kehottivat

23 johtokuntaa maksattamaan apurahan Suomen Syöpäyhdistykselle. E. }. Längmanin rahastojen stirtäminen eduskunnan ja Suomen Pankin hoidosta Suomen Kulttuurirahastolle Helmikuun 24. päivänä 1983 pankkivaltuusmiehet lähettivät eduskunnan pankkivaliokunnalle kirjelmän, jossa esitettiin, että valiokunta ryhtyisi toimenpiteisiin Längmanin rahastojen siirtämiseksi Suomen Kulttuurirahaston hoitoon kirjelmässä yksityiskohtaisesti selostetulla tavalla. Joulukuun 21. päivänä 1983 pankkivaltuusmiehille lähettämässään kirjelmässä pankkivaliokunta, joka piti ehdotusta Längmanin rahastojen hoidon siirtämisestä Suomen Kulttuurirahastolle tarkoituksenmukaisena ja rahastojen hallinnan kannalta edullisimpana vaihtoehtona, katsoi myös, että ehdotetusta rahastojen siirtämisestä Suomen Kulttuurirahastolle tulisi säätää lainsäädäntömenettelyä noudattaen. Tämän vuoksi pankkivaliokunta ehdotti, että pankkivaltuusmiehet ryhtyisivät toimenpiteisiin asiaa koskevan hallituksen esityksen antamiseksi eduskunnalle. Tammikuun 24. päivänä 1984 pitämässään kokouksessa pankkivaltuusmiehet antoivat asian valmistelun johtokunnan tehtäväksi ja valtuuttivat sen ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin E. J. Längmanin rahastojen hoidon siirtoa koskevan esityksen antamiseksi valtioneuvostolle. Marraskuun 1. päivänä pankkivaltuusmiehille lähettämässään kirjelmässä johtokunta antoi selonteon niistä neuvotteluista, joita Suomen Pankin ja Suomen Kulttuurirahaston kesken on asiasta käyty, sekä ilmoitti, että Suomen Kulttuurirahasto on valmis ottamaan Längmanin rahastot hoidettavakseen, mikäli sille annetaan mahdollisuus eräiltä osin ajanmukaistaa ja järkeistää rahastojen hoitoa. Rahastoissa olevien varojen yhteismäärä oli noin 5 150 000 markkaa. Yksityiskohtainen suunnitelma eri rahastoja koskevista uusista järjestelyistä oli johtokunnan kirjelmän liitteenä. Johtokunta esitti, että pankkivaltuusmiehet pyytäisivät valtioneuvostoa antamaan eduskunnalle esityksen E.]. Längmanin rahastojen siirtämisestä Suomen Kulttuurirahastolle seuraavasti: "Suomen Pankki oikeutetaan luovuttamaan kauppias ja tehtailija Erik Johan Längmanin Suomen kansalle testamenttaamat varat Suomen Kulttuurirahastolle. Näillä varoilla Suomen Kulttuurirahaston tulee perustaa E.]. Längmanin rahastot, joiden tarkoituksena on edistää tiedettä ja taidetta Suomessa ja taloudellista vaurastumista sekä sosiaalisten ja terveydellisten olojen parantamista Oulun ja Lapin lääneissä. Suomen Kulttuurirahasto voi kuitenkin luovuttaa edelleen osan varoista käytettäväksi sosiaalisten ja terveydellisten olojen parantamiseen Oulun ja Lapin lääneissä." Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät johtokunnan esityksen kokouksessaan marraskuun 9. päivänä ja lähettivät samana päivänä vastaavan esityksen valtioneuvostolle. Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahasto (SITRA) Pankkivaltuusmiehet ovat hyväksyneet SITRAn tilit vuodelta 1983 ja lähettäneet jäljennökset toimintakertomuksesta ja tilinpäätöksestä eduskunnan pankkivaliokunnalle. Tammikuun 24. päivänä pitämässään kokouksessa pankkivaltuusmiehet hyväksyivät johtokunnan saman kuun 18. päivänä tekemän esityksen, joka koski SITRAn pääoman ja käteisvarojen hoidon muuttamista Suomen Pankissa. Päätöksen mukaan Suomen Pankki lunastaa SITRAn hallussa olevat joukkovelkakirjalainat nimellisarvostaan ja SITRAn peruspääomaa vastaavat varat rahastoidaan Suomen Pankkiin, joka maksaa peruspääomalle ja SITRAn shekkitilillä oleville varoille kuukausittain 8 prosentin vuotuisen koron. Valuuttatalletusten vastaanottaminen Suomen Pankin valuuitavarannan srjoitustoiminnassa Elokuun 28. päivänä lähettämässään kirjelmässä johtokunta totesi, että kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla talletuksia vastaanottava pankki antaa korkoa koskevan noteerauksen kaksipuolisena. Pankki ilmoittaa erikseen sen koron, jolla se on valmis vastaanottamaan talletuksen, ja toisaalta sen koron, jolla se on valmis tekemään talletuksen (bid ja offered rate ). Kilpailusyistä otto- ja antolainauksen ero muodostuu lähes samansuuruiseksi eri pankeissa. Kuitenkin sellainen pankki, joka sijoitustoiminnassaan on valmis sekä vastaanottamaan että tekemään talletuksia, saa edustavimmat noteeraukset. Suomen Pankki on valuuttavarannon sijoitustoiminnassa noudattanut politiikkaa, jonka mukaan se ainoastaan tekee talletuksia. Valuuttaosaston arvion mukaan Suomen Pankki voi saada edullisempia noteerauksia, edellyttäen että se voi myös ottaa vastaan talletuksia. Talletusten vas-

24 taanottaminen rajoittuisi yksittäistapauksiin, koska sen tarkoituksena olisi lähinnä muistuttaa vastapuolia myös tästä mahdollisuudesta. Edellä sanotun johdosta johtokunta esitti, että pankkivaltuusmiehet oikeuttaisivat Suomen Pankin valuuttavarannon sijoitustoiminnan yhteydessä vastaanottamaan ulkomaisilta kirjeenvaihtajapankeiltaan valuuttatalletuksia yhteensä enintään 100 milj. US-dollarin määrään asti ja maksamaan näille talletuksille korkoa, joka on kulloinkin määräytyvän käyvän markkinakoron suuruinen. Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät johtokunnan esityksen kokouksessaan elokuun 29. päivänä. Investointitalletukszlle maksettava korko Tammikuun 23. päivänä pankkivaltuusmiehille lähettämässään kirjelmässä johtokunta esitti seuraavan: '' Investointikysynnän hillitsemiseksi valtioneuvosto päätti tammikuun 17. päivänä tekemällään päätöksellä korottaa investointivarauslaissa (1094/78) tarkoitetun investointivarauksen enimmäismäärää vuonna 1984 päättyväitä tilikaudelta lain määrittelemästä 50 prosentista 70 prosenttiin tilikauden voitosta sekä sallia investointivarauksen tekemisen myös sellaiselta vuonna 1983 tai 1984 päättyneeitä tilikaudelta, jolloin varausta on käytetty. Suomen Pankin johtokunta antoi päätösesityksestä myönteisen lausunnon 13. 1. 1984. Lausunnossaan johtokunta totesi myös, että tukeakseen investointivarausten käyttöä se on valmis esittämään eduskunnan pankkivaltuusmiehille, että vuonna 1984 päättyväitä tilikaudelta muodostettujen varausten perusteella tehdyille investointitalletuksille maksettaisiin korkoa 1 1/2 prosenttiyksikköä alle Suomen Pankin peruskoron ko. varauksia koskevan käyttöajanjakson aikaruishetkeen asti, kuitenkin enintään kolmen vuoden ajan investointitalletuksen tekemisestä.'' Edellä olevan perusteella johtokunta esitti, että pankkivaltuusmiehet oikeuttaisivat Suomen Pankin maksamaan 1. 2. 1984 lukien vuonna 1984 päättyväitä tilikaudelta muodostettujen investointivarausten perusteella tehdyille investointitalletuksille 1 1/2 prosenttiyksikköä Suomen Pankin peruskorkoa alempaa korkoa, sillä hetkellä 8 %, ko. varauksia koskevan käyttöajanjakson alkamishetkeen asti, kuitenkin enintään kolmen vuoden ajan investointitalletuksen tekemisestä. Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät johtokunnan esityksen tammikuun 24. päivänä pitämässään kokouksessa. Koronmaksu yritysten omissa nzmzssaan tuoman lyhytaikaisen pääoman talletusvelvoitteessa Elokuun 23. päivänä pankkivaltuusmiehille lähettämässään kirjelmässä johtokunta totesi, että pankkien kassavarantovelvoitteen laajentaminen koskemaan myös pankkien ulkomaista nettovelkaa muuttaa kotimaisten pankkien kilpailuedellytyksiä ulkomaisiin pankkeihin nähden. Tämä saattaisi johtaa yritysten omissa nimissään ottaman, viennin ja tuonnin rahoitukseen tarkoitetun ulkomaisen rahoituksen lisääntymiseen. Tasapuolisen kohtelun säilyttämiseksi on tarpeen soveltaa tähän pääomantuontiin ehdoiltaan pankkien kassavarantojärjestelmää vastaavaa talletusvelvoitetta. Tämän johdosta johtokunta esitti, että pankkivaltuusmiehet oikeuttaisivat Suomen Pankin maksamaan niille talletuksille, jotka yritykset tekevät viennin ja tuonnin ulkomaisen jälleenrahoituksen perusteella, saman koron kuin pankkien kassavarantotalletuksille. Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät johtokunnan esityksen elokuun 29. päivänä pitämässään kokouksessa. Luottojärjestely Euro-clear-selvittelyjärjestelmän yhteydessä Lokakuun 1. päivänä pankkivaltuusmiehille lähettämässään kirjelmässä johtokunta esitti seuraavan: ''Euro-dear on Morgan Guaranty Trust Companyn vuonna 1968 perustama kansainvälisillä markkinoilla tehtyjen arvopaperikauppojen selvittelyjärjestelmä. Vastuu on myöhemmin siirtynyt 120 pankin omistamalle Euro-dear Clearance System PLC -nimiselle, Englannissa rekisteröidylle osakeyhtiölle, joka lokakuussa 1983 on hyväksytty Suomen Pankin ulkomaiseksi asiamieheksi. Selvittelyjärjestelmään liittyvän käytännön toiminnan hoitaa edelleenkin Morgan Guaranty Trust Companyn Brysselin konttori. Se on esittänyt asiakkailleen, mm. Suomen Pankille, luottojärjestelyä selvittelyjärjestelmän häiriöttämän toiminnan takaamiseksi. Tilapäisen luottojärjestelyn tarkoituksena on antaa aikaa niiden kirjausvirheiden oikaisuun, joita järjestelyn kansainvälisen toiminnan johdosta saattaa syntyä. Morgan Guaranty Trust Company on esittänyt Suomen Pankille luoton määräksi USD 5 milj., jota määrää voidaan vastaisuudessa nostaa. Luottojärjestelyn edellytyksenä on, että osallistuja hyväk-

25 syy niitä koskevat yleiset ehdot (General Conditions Governing Extensions of Credit to Participants in The Euro-Clear System, 1984 Edition), joista Morgan Guaranty Trust Company on antanut Suomen Pankille vakuuksia koskevan poikkeuksen sekä laadittanut tuomion täytäntöönpanoa koskevan selvityksen. Suomen Pankilla olisi selvittelyjärjestelmässä shekkitilejä eri valuuttoina. Luottojärjestelyn määrä koskisi kaikkien shekkitilien ylityksen yhteismäärää. Euro-clear-selvittelyjärjestelmää ei voida rinnastaa tavanomaiseen asiamiespankkitoimintaan, jolloin pankkien välillä voidaan sopia mm. asianomaisten tilien ylitysmahdollisuudesta. Siten Morgan Guaranty Trust Companyn ehdottarua luottojärjestely vaatii Suomen Pankin ohjesäännön 17 :n 6 kohdan mukaan pankkivaltuusmiesten hyväksymisen.'' Edellä esitetyillä perusteilla johtokunta esitti, että pankkivaltuusmiehet hyväksyisivät Morgan Guaranty Trust Company of New Yorkin ehdottaman luottojärjestelyn ehtoineen mahdollisesti käytettäväksi Euro-clear-selvittelyjärjestelmän yhteydessä siten, että luottojärjestelyn kulloisestakin määrästä voidaan sopia erikseen ja että Suomen Pankki ja Morgan Guaranty Trust Company of New York voivat tarvittaessa sopia luottojärjestelyn määrän nostamisesta. Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät johtokunnan esityksen lokakuun 2. päivänä pitämässään kokouksessa. Liikepankin ja Postipankin ulkomaiset sivukonttorit Tammikuun 18. päivänä pankkivaltuusmiehille lähettämässään kirjelmässä johtokunta esitti seuraavan: "Suomen Pankin johtokunta päätti kokouksessaan 2 2. 12. 1983 antaa valtiovarainministeriölle myönteisen lausunnon sekä Kansallis-Osake-Pankin että Suomen Yhdyspankki Oy:n hakemuksista perustaa sivukonttorit Lontooseen. Myönteisten lausuntojen edellytyksenä oli, että liikepankin ulkomainen sivukonttori katsotaan ulkomailla asuvaksi. Tämä puolestaan edellyttää valuuttalain täytäntöönpanosta annetun valtioneuvoston päätöksen muuttamista tältä osin. Voimassa olevien valuuttamääräysten mukaan liikepankin ja Postipankin ulkomainen sivukonttori on Suomessa asuva. Tällöin sen oikeustoimet ulkomailla asuvan kanssa ovat luvanvaraisia samassa määrin kuin Suomessa olevan pääkonttorin vastaavat toimet. Toisaalta taas ulkomailla olevan sivukonttorin sopimuksentekoa Suomessa asuvien kanssa ei voida rajoittaa. Liikepankin tai Postipankin ulkomailla sijaitseva sivukonttori ja tytärpankki ovat toiminnallisesti rinnastettavissa toisiinsa. Sivukonttorin toiminnan ja sen valvonnan kannalta olisi tarkoituksenmukaista kohdistaa sivukonttoriin samanlainen pääomanliikkeiden säätely- ja valuutantarkkailujärjestelmä kuin tytärpankkien osalta on jo voimassa. Tämän vuoksi liikepankin ja Postipankin ulkomainen sivukonttori voitaisiin katsoa ulkomailla sijaitsevan tytärpankin tavoin ulkomailla asuvaksi. Sivukonttorin perustaruistoimenpiteet edellyttäisivät tällöin Suomen Pankin luvan. Luvanvaraisia olisivat niin ikään sivukonttorin tekemät sopimukset Suomessa asuvien kanssa, kun taas lupaa ei tarvittaisi sen sopimustentekoon ulkomailla asuvien kanssa. Sopimuksista aiheutuvien valuuttatransaktioiden valvonta toteutettaisiin samanlaisen valuutantarkkailun puitteissa kuin emo- ja tytärpankin välisten transaktioiden osalta.'' Edellä esitetyn perusteella johtokunta ehdotti, että pankkivaltuusmiehet tekisivät valtioneuvostolle esityksen valuuttalain täytäntöönpanosta annetun valtioneuvoston päätöksen 1 :n 2 momentin, sellaisena kuin se on 30. päivänä kesäkuuta 1982 annetussa valtioneuvoston päätöksessä (504/82), muuttamisesta näin kuuluvaksi: "1 Potketen siitä, mitä 1 momentissa on määrätty, katsotaan liikepankin ja Postipankin ulkomainen sivukonttori, Pohjoismaiden Investointipankkija Pohjoismaiden projektivientirahasto ulkomailla asuviksi. Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät johtokunnan esityksn tammikuun 24. päivänä pitämässään kokouksessa. Edellä tarkoitettu valtioneuvoston päätös annettiin helmikuun 9. päivänä 1984 (155/84). Mortgage Bank af Finland Ltd:n koti- ja ulkomaan rahan määräinen rahoitus 1985-1986 Joulukuun 4. päivänä pitämässään kokouksessa pankkivaltuusmiehet johtokunnan esityksen mukaisesti päättivät antaa suostumuksensa siihen, että Mortgage Bank of Finland Ltd laskee liikkeeseen yhteensä 600 milj. markan arvosta 4 4385002489

26 debentuureja, joiden korko on vähintään 7 % ja enintään 10 % sekä juoksuaika enintään 15 vuotta, käyttääkseen näin saamansa varat energiansäästö- ja ympäristönsuojeluinvestointien rahoittamiseen. Samalla pankkivaltuusmiehet oikeuttivat Suomen Pankin merkitsemään nämä debentuurit, joiden ehdoista sovitaan kulloinkin erikseen Suomen Pankin ja Mortgage Bank of Finland Ltd:n kesken. Lisäksi pankkivaltuusmiehet oikeuttivat Mortgage Bank of Finland Ltd:n ottamaan vuosien 1985-1986 aikana vasta-arvoltaan enintään 900 milj. markkaa uutta ulkomaan rahan määräistä luottoa Suomen Pankin kanssa vuosittain erikseen sovittavan kiintiön puitteissa. Suomen Pankin viran- ja toimenhaltzjoiden eroamisikä Suomen Pankin ohjesäännön 23 :n mukaan, sellaisena kuin se on muutettu 22.12.1938 annetulla lailla, pankin viran- tai toimenhaltija on velvollinen eroamaan virastaan tai toimestaan, mies täytettyään 67 vuotta ja nainen täytettyään 60 vuotta. Pankkivaltuusmiesten vahvistaman Suomen Pankin voimassa olevan eläkesäännön mukaan pankin viran- ja toimenhaltijoiden yleinen eläkeikä on 60 vuotta. Naisten eläkeikä oli aikaisemmin 55 vuotta, mutta 3.5.1977 tekemällään päätöksellä pankkivaltuusmiehet muuttivat eläkesääntöä siten, että myös naisten eläkeikä korotettiin 60 vuoteen. Eroamisikämääräystä ei samanaikaisesti muutettu, mistä johtuu, että naisilla on sama eläkeikä kuin eroamisikäkin. Miehet taas voivat lähteä eläkkeelle 60 ja 67 ikävuoden välillä. Eduskunnan pankkivaliokunnan 9.6.1983 päivätyssä mietinnössä, joka koski Suomen Pankin hallintoa ja tilaa vuodelta 1982, kiinnitettiin huomiota siihen, että pankin naispuolisten toimenhaltijoiden eroamisikä poikkeaa miesten eroamisiästä. Valiokunta totesi olosuhteiden muuttuneen ja edellytti, että Suomen Pankki ryhtyy asianmukaisessa järjestyksessä valmistelemaan esitystä pankin ohjesäännön 23 :n muuttamiseksi siten, että eroamisikää koskeva kohta vastaa nykyisin vallitsevia käsityksiä sukupuolten yhdenvertaisesta kohtelusta työmarkkinoilla. Pankkivaltuusmiehille lokakuun 29. päivänä lähettämässään kirjelmässä johtokunta edellä olevan lisäksi lausui, että ottaen huomioon pankin viranhaltijoiden erityisaseman johtokunnan jäsenten eroamisikäsäännökseen ei ole syytä puuttua. Yhdenvertaisen kohtelun periaate voitaisiin toteuttaa korottamalla naistenkin eläkeikä tältä osin 67 vuoteen. Toimenhaltijoiden osalta johtokunta ehdotti, että heidän yleiseksi eroamisiäkseen vahvistettaisiin 65 vuotta, mikä olisi sama kuin työeläkelakien mukainen eläkeikä. Tämä helpottaisi vastaisuudessa niiden henkilöiden asemaa, joille muun kuin pankin palveluksen perusteella maksettava eläke suoritetaan vasta 65 ikävuoden jälkeen. Kaiken edellä olevan perusteella johtokunta ehdotti, että pankkivaltuusmiehet tekisivät valtioneuvostolle esityksen Suomen Pankin ohjesäännön 23 :n 4 momentin muuttamisesta näin kuuluvaksi: ''Pankin viranhaltzja on velvollinen eroamaan virastaan täytettyään 67 vuotta. Pankin toimenhaltzja on velvollinen eroamaan toimestaan täytettyään 65 vuotta.'' Lisäksi johtokunta ehdotti, että ohjesäännön muutos tulisi voimaan siten, että se koskisi niitä pankin naispuolisia toimenhaltijoita, joiden palvelus on alkanut 3. 5.1977 tai sen jälkeen, ja niitä miespuolisia toimenhaltijoita, jotka tulevat pankin palvelukseen ohjesäännön muutoksen voimaantulon jälkeen. Pankkivaltuusmiehet käsittelivät johtokunnan esitystä ensimmäisen kerran marraskuun 9. päivänä, jolloin asia jätettiin pöydälle, sekä toisen kerran joulukuun 4. päivänä, jolloin pankkivaltuusmiehet hyväksyivät esityksen ja lähettivät samana päivänä vastaavansisältöisen esityksen valtioneuvostolle. johtokunnan jäsenen SlJazsena toimivan palkkaus Lokakuun 2. päivänä pitämässään kokouksessa pankkivaltuusmiehet johtokunnan esityksen mukaisesti päättivät, että niille pankin toimenhaltijoille, jotka pankkivaltuusmiesten päätöksellä määrätään toimimaan johtokunnan vs. jäseninä johtokunnan varsinaisen vuosiloman aikana taikka jotka johtokunta pankin johtosäännön 12 :n nojalla määrää hoitamaan johtokunnan jäsenen virkaa, maksetaan tehtävän hoitamisesta päiväpalkkana johtokunnan jäsenen ja ao. toimenhaltijan kulloistenkin laskennallisten kokonaisrahapalkkojen välinen erotus jaettuna kyseisen kuukauden päivien lukumäärällä.

27 Viran- ja toimenhaltijoiden palkkaus Maaliskuun 16. päivänä 1984 solmittiin valtion virkaehtosopimus sopimuskaudeksi 1. 3.1984-28.2.1986... Maaliskuun 27. päivänä pankktvaltuusmtehet vahvistivat johtokunnan edustajie.n yhdessä s.l:lomen Pankin henkilöstöjärjestöjen edusta)len kanssa 22.3.1984 allekirjoittaman PES-sopimuksen sopimuskaudeksi 1.3.19~4-28.2.19.86. Sopimus pohjautui valtion vtrkaehtosopt~ukseen palkkausta ja eräitä palvelussuhteen ehtoja koskeviita osiltaan. Sopimuksen mukaan tarkistetaan palkkoja 1. 3.1984 sopimuksen liitteenä olevien tal!lukoiden mukaisesti siten, että kustannusvatkutus on 2.3 % ja 0.1 % sekä 1.12.1984 2.6 %, 1.3.1985 3.05 % ja 1.1.1986 2.25 % siten, että tarkemmat markkamääräiset taulukkovaikutukset täsmennetään myöhemmin... Lisäksi suoritetaan valtion ratkatsun perustetden mukaiset järjestelyvarat 1.3.1985 ja 1. 1. 1986. Mahdollinen palkantarkistusindeksin soveltaminen tapahtuu sopimuskauden. aikar:a siten kuin asiasta on valtion virkaehtosoptmuksm sovittu. Samalla pankkivaltuusmiehet totesivat, että 15.1.1981 tehdyn päätöksen mukaisesti ylemmän esimiestason palkkaus tarkistetaan samoilla. perusteilla. Lisäksi pankkivaltuusmiehet päätttvät, että johtokunnan palkkausta tarkistetaan vastaavalla tavalla. Suomen Pankin eläkesäännön muutos Pankkivaltuusmiehille huhtikuun 5. päivänä lähettämässään kirjelmässä johtokunta totesi.' että valtion eläkelakiin on tehty muutos, JOnka mukaan työttömyyseläkejärjestelm~ ulotetaan myös vuonna 1929 syntyneeseen tkäluokkaan. Kun Suomen Pankin eläkejärjestelmä noudattaa soveltuvia osin kulloinkin voimassa olevaa valtion eläkejärjestelmää, johtokunta esitti, että ~astaa~.a muutos tehtäisiin myös Suomen Pankm elakesääntöön. Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät johtokunnan esityksen kokouksessaan toukokuun 4. päivänä. Suostumus maa-alueen ostoon Toukokuun 4. päivänä pitämässään kokouksessa pankkivaltuusmiehet oikeuttivat johtokunnan ostamaan Suomen Pankille Tervakoski Oy:ltä noin 4.8 ha:n suuruisen määräalan ja sillä sijaitsevan kalliosuojan 25 milj. markan hinnasta. Tämä 1960-luvulla rakennettu kalliosuoja on ollut valmistumisestaan alkaen vuokrattuna Suomen Pankille. Osakemerkintöjä ja -ostoja Kesäkuun 11. päivänä lähettämässään kirjelmässä johtokunta ilmoitti, että Teollistamisrahasto Oy:n yhtiökokous on 26.4.1984. _Päättänyt korottaa yhtiön osakepääoman 100 mdj. markasta 165.6 milj. markkaan siten, että viittä A-sarjan osaketta kohti voi merkitä neljä uutta A-saqan osaketta 1 000 markan hintaan osakkeelta. Osakepääoman korotus kuuluu osa.na Teoll~stamisrahasto Oy:n vuoden 1984 rahottussuunmtelmaan. Suomen Pankilla on 1.6.1984 Teollistamisrahasto Oy:n A-sarjan osakkeita 8 690 kj?l ja lisäksi 11 700 kpl ainoastaan Suomen Pankm hallus.sa olevia B-sarjan osakkeita. Osakepääoman merk~tsemisen jälkeen Suomen Pankm. ~suus Teolhstamisrahaston osakepääomasta ohst 27 342 000 markkaa, joka jakautuisi 15 642 k~ppaleesee~ A-sarjan ja 11 700 kappaleeseen B-saqan osakketta. Edellä olevaan viitaten johtokunta pyysi pankkivaltuusmiesten suostumusta siihen, että Suomen Pankki saisi osallistua merkintäohjeiden mukaisesti Teollistamisrahasto Oy:n osakepääoman korotukseen ja merkitä 6 952 uutta A-sarjan osaketta 1 000 markan hin.taan. osakkeelta. Pankkivaltuusmiehet hyväksytvät JOhtokunnan esityksen kesäkuun 13. päivänä pitämässään kokouksessa. Kirjelmässään marraskuun 30. päivältä johtokunta esitti seuraavan: ''Mortgage Bank of Finla~~ Ltd:n osak~pääoman nimellisarvo on 27 mtlj. markkaa, Ja se jakautuu 2 700 osakkeesee?, joi~ta Suomen Pankki omistaa 1 800 ja Posupankkt 900 osaketta. Postipankki merkitsi osuutensa Mortgage Bank of Finland Ltd:stä yhtiön osakepääoman korottamisen yhteydessä vuonna 1971. Postipankin osallistuminen Mortgage Ba~k of Finland Ltd:n toimintaan on katsottu tarkoituksenmukaiseksi lähinnä siitä syystä, että sillä ei ole ollut omaa kiinnitysluottopankkia. Kuluvan syksyn aikana Postipa~kki on kuite.nkin i~moittanut kiinnitysluottopankin perustamtsesta Ja samalla olevansa valmis myymään osuutensa Mortgage Bank of Finland Ltd:stä Suomen Pankille. Kiin-

28 nitysluo~topankki aloittaa toimintansa ensi vuoden alussa, minkä takia osakekauppa tulisi toteuttaa mahdollisimman pian.'' Edellä mainituin perustein johtokunta esitti, että pankkivaltuusmiehet oikeuttaisivat johtokunnan ostamaan Postipankilta sen omistamat 900 kappaletta Mortgage Bank of Finland Ltd:n osakkeita sekä sopimaan kauppahinnasta ja muista kaupan ehdoista. Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät johtokunnan esityksen kokouksessaan joulukuun 4. päivänä. Edellä tarkoitettuja osakkeita koskeva Suomen Pankin ja Postipankin välinen kauppakirja allekirjoitettiin joulukuun 31. päivänä. Kauppahinta oli 32 500 000 markkaa. Ulkomaisia asiamiespankkeja Tammikuun 24. ja elokuun 29. päivänä pidetyissä kokouksissa pankkivaltuusmiehet päättivät, että Australia and New Zealand Baoking Group Limited, Melbourne, Badische Korumunale Landesbank - Girozentrale, Baden-Wi.irttemberg, Bank Leu AG, Zi.irich, Bayerische Hypotheken- und Wechsel-Bank AG, Mi.inchen, Bremer Landesbank, Bremen, Christiania Bank og Kreditkasse, Oslo, Coöperatieve Centrale Raiffeisen-Boerenleenbank B.A., Utrecht, Daiwa Bank Limited, Osaka, Deutsche Girozentrale - Deutsche Kommunalbank, Frankfurt (Main), W. Greenwell & Co, London, Grindlays Bank p.l.c., London, Hamburgische Landesbank - Girozentrale, Hamburg, Hessische Landesbank - Girozentrale, Frankfurt (Main), Hokkaido Takushoku Bank Limited, Sapporo, Kyowa Bank Limited, Tokyo, Landesbank Rheinland-Pfalz - Girozentrale, Mainz, Landesbank Saar Girozentrale, Saarbri.icken, Landesbank Schleswig-Holstein Girozentrale, Kiel, Lehman Brothers Kuhn Loeb Incorporated, New York, Merrill Lynch & Co., Inc., New York, National Bank of Kuwait S.A.K., Safat, NORD/LB Norddeutsche Landesbank Girozentrale, Hannover, ja The Hongkong and Shanghai Baoking Corporation, Hong Kong, otetaan Suomen Pankin ulkomaisiksi asiamiespankeiksi. johtokunta Kertomusvuoden aikana johtokunnan kokoonpanossa ja tehtävänjaossa ei tapahtunut muutoksia. Haarakonttorien valvojat Pankin haarakonttorien valvojina Ja heidän varamiehinään ovat vuonna 1985 pankkivaltuusmiesten päätöksen nojalla seuraavat henkilöt: Joensuun konttori: valvojat toimitusjohtaja Mauri Heimo Kalervo Vänskä ja kansliapäällikkö, lääninneuvos, varatuomari Niilo Antero Koistinen sekä varamiehet hallintojohtaja, valtiotieteen kandidaatti Matti Ensio Juhani Halonen ja oikeusneuvosmies, varatuomari Onni Naakka; Jyväskylän konttori: valvojat piirijohtaja Esa Mikael Riihimäki ja maanviljelysneuvos, agronomi Ingmar Gottfried Finskas sekä varamiehet kaupunginjohtaja Jaakko Kalevi Loven ja lääninneuvos, varatuomari Eero Emil Herman Jauhiainen; Kotkan konttori: valvojat varatuomari Leif Gunnar Thuresson Häggblom ja pormestari, varatuomari Heikki Pajari sekä varamiehet verojohtaja, varatuomari Toivo Verneri Rikkinen ja toimitusjohtaja, merkonomi Antero Anttila; Kuopion konttori: valvojat lääninneuvos Toivo Kalevi Kopponen ja poliisimestari, varatuomari Erkki Juhani Vahronen sekä varamiehet hovioikeudenneuvos Esko Juhani Kilpeläinen ja johtaja, agronomi Pauli Uolevi Ilva; Lahden konttori: valvojat entinen kaupallinen johtaja Toivo Voitto Kullervo Koponen ja aluejohtaja, valtiotieteen maisteri Olavi Vahter sekä varamiehet apulaiskaupunginsihteeri, oikeustieteen kandidaatti Juha Kaarlo Tapio Arvela ja poliisimestari, oikeustieteen kandidaatti Pekka Tapani Ojala; Mikkelin konttori: valvojat rehtori Pauli V eli Vainio ja lääninneuvos Viljo Uolevi Lehtolainen sekä varamiehet oikeusneuvosmies Jorma Kalevi Pekonen ja markkinointijohtaja, merkonomi Erkki Heikki Nevasaari; Oulun konttori: valvojat kaupungintaloustarkastaja, ekonomi Ville Kalevi Matturi ja toimitusjohtaja, konsuli Jorma Jalmari Sallamo sekä varamiehet poliisimestari, varatuomari Erkki Eino Haikola ja oikeusneuvosmies, oikeustieteen lisensiaatti Lauri Jorma Tirinen; Porin konttori: valvojat entinen toimitusjohtaja Eino Kivikoski ja apulaiskaupunginjohtaja, varatuomari Mikko Iisakki Sävelä sekä varamiehet talousjohtaja, ekonomi Antti Kalervo Lipsanen ja verojohtaja, varatuomari Jorma Kalevi Saarivuo; Rovaniemen konttori: valvojat lääninverojohtaja, lainopin kandidaatti Erkki Emanuel Ollila ja