TAX & LEGAL VIEW KPMG:n vero- ja lakipalveluiden tiedotuslehti / 2 / 2014 Mullistiko KHO:n tuore päätös siirtohinnoittelukentän? Tässä numerossa: Suojaa designisi, pidä huolta brändistäsi Kannustinjärjestelmien verokohtelu murroksessa? Viimeaikaista oikeuskäytäntöä arvonlisäverotuksessa
Lakipalvelut kasvaa muutos heijastuu nimessä Luet parhaillaan ensimmäistä Tax & Legal View -lehden numeroa. Lehti on edelleen sisällöltään se sama, aiemmin Tax View -nimisenä tunnettu. Lehden nimen muutos johtuu KPMG:n lakipalveluiden jo pitkään vahvana jatkuneesta kasvusta. Lakipalveluissamme työskentelee tällä hetkellä jo noin 40 yritysjuristia ympäri Suomen, jotka toimivat tiiviissä yhteistyössä veroasiantuntijoiden ja KPMG:n muiden palvelualueiden kanssa. Lakipalveluidemme keskeisimpiä palvelualueita ovat yhtiö- ja työoikeus, yritysjärjestelyt ja -kaupat, sopimukset sekä julkishallinnon juridiset palvelut. Yhdistämällä juridiikan asiantuntemuksemme asiakkaidemme liiketoiminnan laajaan ja syvälliseen ymmärtämiseen pystymme tarjoamaan asiakkaillemme kokonaisvaltaisia ratkaisuja heidän ongelmiinsa. Lehtemme on aiemminkin sisältänyt veroaiheisten artikkelien lisäksi myös juridiikkaa koskevia ajankohtaisia artikkeleita. Juridiikan palveluidemme voimakkaan kasvun johdosta lehdessä tullaan kuitenkin jatkossa näkemään aiempaa enemmän lakiaiheisia artikkeleita verotukseen liittyvien artikkelien rinnalla. Tämän numeron lakiaiheisissa artikkeleissa käsitellään designin ja brändin suojaamista IP-näkökulmasta sekä työntekijän kilpailukieltoa. Yksi lehden ajankohtaisimmista veroaiheisista artikkeleista käsittelee heinäkuussa annettua korkeimman hallinto-oikeuden siirtohinnoittelua koskevaa ratkaisua. Tätä aihetta osittain sivuten kerromme lehdessämme myös KPMG:n veroriitojen ratkaisupalveluista. Veroasioita viranomaisissa ja tuomioistuimissa ratkaistaessa vero-oikeuden aineellisen sisällön tuntemisen lisäksi yhtä tärkeää on tuntea näissä viranomaisissa ja tuomioistuimissa noudatettavat menettelysäännöt. Veroprosessien hoitaminen viranomaisissa ja tuomioistuimissa on KPMG:n veroasiantuntijan perustyötä. Erilaisista viranomaisprosesseista ja niissä noudatettavista menettelysäännöistä meillä on siten vankka käytännön kokemus, jonka tarjoamme asiakkaidemme käyttöön. Lisäksi ruotsinkielisiä lukijoitamme varten lehdessämme on uusi Lex View -osio, jossa ajankohtaisesta oikeuskäytännöstä kirjoitetaan ruotsiksi. Mielenkiintoisia lukuhetkiä! PÄÄTOIMITTAJA Jukka-Pekka Kankaanpää / Vero- ja lakipalvelut P: 020 760 3527 / E: jukka-pekka.kankaanpaa@kpmg.fi 2 / TAX & LEGAL VIEW
Sisällys 25 Mullistiko KHO:n tuore päätös siirtohinnoittelukentän? 4 Suojaa designisi, pidä huolta brändistäsi 6 Veroviranomaisten menettelytavat ja verovelvollisten menettelylliset oikeudet keskeisiä oikean verokohtelun varmistamiseksi veroriidoissa 10 Työntekijän kilpailukielto kuinka estää kallisarvoisen tietotaidon karkaaminen kilpailijalle? 12 Arvonlisäverolain muutoksia vuonna 2015 15 Riskit ulkomaantyöskentelyn suunnittelussa työlupien muuttuva maailma 16 6 Kannustinjärjestelmien verokohtelu murroksessa? 18 Henkilökuvassa: Harri Metso 20 KPMG Nordic GAPP: Kustannussäästöjä haetaan komennuksen aikaisen kompensaation joustoilla 22 Viimeaikaista oikeuskäytäntöä arvonlisäverotuksessa 25 Ajankohtaista 28 KPMG Enterprise palvelee perhe- ja kasvuyritysten bisnestä 30 LEX VIEW: Ny rättspraxis gällande inkomst- och gåvobeskattning 31 22 TAX & LEGAL VIEW Julkaisija KPMG Oy Ab PL 1037 00101 Helsinki puh. 020 760 3000 www.kpmg.fi etunimi.sukunimi@kpmg.fi Osoitteenmuutokset ja tilaukset tax@kpmg.fi Päätoimittaja Jukka-Pekka Kankaanpää Toimitussihteeri Miia Meklin Ulkoasu ja taitto KPMG Painopaikka Uusimaa kpmgfinland KPMG Finland KPMG Finland KPMG Finland 2014 KPMG Oy Ab, a Finnish limited liability company and a member firm of the KPMG network of independent member firms affiliated with KPMG International Cooperative ( KPMG International ), a Swiss entity. All rights reserved. Printed in Finland. The views and opinions expressed herein are those of the interviewees/authors and do not necessarily represent the views and opinions of KPMG (KPMG Oy Ab). The KPMG name, logo and cutting through complexity are registered trademarks or trademarks of KPMG International Cooperative, a Swiss entity. The information contained herein is of a general nature and is not intended to address the circumstances of any particular individual or entity. Although we endeavor to provide accurate and timely information, there can be no guarantee that such information is accurate as of the date it is received or that it will continue to be accurate in the future. No one should act on such information without appropriate professional advice after a thorough examination of the particular situation. TAX & LEGAL VIEW / 3
Mullistiko KHO:n tuore päätös siirtohinnoittelukentän? Teksti: Antti Lehtonen Korkein hallinto-oikeus (KHO) antoi heinäkuussa siirtohinnoittelua koskevan ratkaisun (KHO 119:2014), jossa selkeytettiin OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden asemaa suhteessa Suomen verolainsäädäntöön sekä tehtiin rajanveto siirtohinnoitteluoikaisusäännöksen (Verotusmenettelylain, VML 31 ) ja yleisen veronkiertonormin (VML 28 ) välillä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että KHO pyrki tarkemmin määrittämään rajat joiden sisällä veroviranomaisilla on mahdollisuus puuttua verovelvollisen valitsemaan liiketoimen muotoon. Tapaus tuli ensikertaa julkisuuteen kesän 2013 alussa, kun Helsingin hallinto-oikeus totesi, että oikeustoimen oikeudellisen muodon sivuuttamiseen siirtohintaoikaisuna (niin sanottu uudelleenluonnehdinta) ilman yleisen veronkiertonormin soveltamista tulee suhtautua varauksellisesti. KHO ei muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, mutta antoi yksityiskohtaisemmat perustelut. Päätöksen taustaa ja KHO:n perustelut Oikeustapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa suomalainen yhtiö oli saanut luxemburgilaiselta emoyhtiöltään hybridilainan. Laina oli otettu konsernin IFRS-standardin mukaisen omavaraisuusasteen parantamiseksi, yhtiön pankkirahoituksen saamisen edellytysten täyttämiseksi ja toiminnan turvaamiseksi. Annettu laina luokiteltiin IFRS-standardin mukaisesti yhtiön omaan pääomaan. Konserniverokeskus ja Konserniverokeskuksen oikaisulautakunta pitivät lainaa tosiasialliselta luonteeltaan oman pääoman ehtoisena sijoituksena, jolle maksettava korvaus ei ollut maksajalle verotuksessa vähennyskelpoinen meno. Yhtiö valitti Helsingin hallinto-oikeuteen, jonka mukaan lainan oikeudellisen muodon sivuuttaminen siirtohinnoitteluoikaisuna ei ole mahdollista, sillä oikeustoimen oikeudellisen muodon sivuuttaminen verotuksessa edellyttää erillisen veronkiertonormin soveltamista. Tapauksessa ei kyseistä normia sovellettu, joten hallinto-oikeus palautti asian Konserniverokeskukseen maksetun koron markkinaehtoisuuden selvittämiseksi. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valitti hallinto-oikeuden päätöksestä KHO:oon. KHO tutki tapauksen tosiseikat ja totesi, ettei hybridilainainstrumenttiä voida pitää tapauksessa oman pääoman luonteisena sijoituksena. Seuraavaksi KHO otti ratkaistavakseen kysymyksen, voidaanko lainajärjestely sivuuttaa verotuksessa ja uudelleenluonnehtia siirtohinnoitteluoikaisuna oman pääoman ehtoiseksi sijoitukseksi. KHO:n mukaan siirtohinnoitteluoikaisusäännös oikeuttaa liiketoimen ehtojen tarkastelun. Jos liiketoimen ehdot eivät ole markkinaehtoisia, voidaan ehtoja oikaista sen osapuolen verotuksessa, jonka verotettava tulo on jäänyt markkinaehtoisuudesta poikkeamisen vuoksi alemmaksi. Edelleen KHO:n mukaan oikeustoimen verotuksellinen uudelleenluonnehdinta merkitsee pelkkään hinnoitteluoikaisuun verrattuna merkittävää jälkikäteistä puuttumista siihen, minkälaisilla liiketoimilla osapuolet ovat sopimusvapauden puitteissa järjestäneet keskinäiset suhteensa. Liiketoimen uudelleenluonnehdinta muuksi kuin alun perin toteutetuksi liiketoimeksi aiheuttaa usein myös sen, että menon vähennyskelpoisuus evätään kokonaisuudessaan. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että liiketoimen uudelleenluonnehdinta viranomaisen esittämällä tavalla edellyttäisi selkeän, toimenpiteen oikeuttavan säännöksen, eikä VML 31 :n soveltamisalaa voida laajentaa verosopimuksen taikka OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden perusteella. KHO on aiemmissa siirtohinnoittelua koskevissa päätöksissä todennut ohjeiden olevan kansainvälisen standardin asemassa ja siten tärkeä tulkintalähde markkinaehtoperiaatteen sisällön tulkinnalle. Nyt käsiteltävässä päätöksessä KHO tarkensi aiempia lausumiaan siten, että OECD:n siirtohinnoitteluohjeilla on tulkintaa ohjaava vaikutus vain siirtohin- 4 / TAX & LEGAL VIEW
noitteluoikaisun soveltamisalalla, eikä soveltamisalaa laajentavaa vaikutusta, toisin kuin veroviranomaiset ovat asiaa tulkinneet. Kaksi hallintoneuvosta jättivät eriävät perustelut tapauksen oikeudellista arviointia koskien. Perusteluiden mukaan verotus ei voi perustua OECD:n siirtohinnoitteluohjeisiin ilman lain tukea, mutta joissakin tilanteissa ehtojen arviointi sen perusteella, mitä riippumattomien osapuolten olisi arvioitu sopineen, voi johtaa toimenpiteiden verotuksellisen luonnehdinnan muuttumiseen. Tapauksen jälkipuinti Konserniverokeskus on päätöksen julkaisun jälkeen antanut tiedotteen, jonka mukaan annettu linjaus otetaan huomioon tulevassa toiminnassa. Tiedotteen mukaan Konserniverokeskus on tehnyt kolme liiketoiminnan uudelleenluonnehdintaan perustuvaa verotustoimenpidettä sekä tutkinut muutamia tapauksia, jotka kaikki raukeavat, ellei tilanteisiin liity selvää veronkiertoa. Liiketoimen markkinaehtoisuuden tarkastelu on laajaa. Se sisältää välttämättömänä elementtinä aina liiketoimen ehtojen tarkastelun lisäksi etuyhteysliiketoimen osapuolten toimintojen ja riskien tarkastelun. KHO:n ratkaisu tuo epäilemättä selvyyden päätöksen kaltaisiin melko selkeisiin tapauksiin, joissa liiketoimen luonnetta on mahdollista tarkastella kirjanpito- ja muun asiakirja-aineiston perusteella ja joissa liiketoimen oikeudellinen muoto sivuutetaan täysin ja järjestelyn verotuksellinen kohtelu muuttuu uudelleenluonnehdinnan takia merkittävästi. Rajanvetotapauksia nousee epäilemättä esille tilanteissa, joissa liiketoimi on osa monimutkaisempaa liiketoimintakokonaisuutta ja jonkin ei-markkinaehtoisena pidetyn ehdon tai ehtojen tulkinta johtaa loppujen lopuksi laajempaan muutokseen osapuolten riskien jakautumisessa. Olemme nähneet jo verotarkastustapauksia, joissa Konserniverokeskus on alustavan verotarkastuskertomuksen jälkeen perääntynyt verotusehdotuksesta liiketoimen sivuuttamisena ja uudelleenluonnehdintana sekä muuttanut kantaansa siten, että ehdotettu oikaisu perustellaan liiketoimen uudelleenhinnoitteluna. Näkemyseroja tulee siten olemaan esimerkiksi tilanteissa, joissa liiketoimen yksittäisiä ehtoja muutetaan, ehtojen merkitystä painotetaan eri tavalla tai liiketoimeen sovelletaan eri siirtohinnoittelumenetelmää. Näissä tilanteissa KHO joutuu vielä todennäköisesti palaamaan uudelleenluonnehdintakysymykseen tulevaisuudessa. LISÄTIETOJA: Antti Lehtonen / Siirtohinnoittelu P: 020 760 3849 / E: antti.lehtonen@kpmg.fi Eric Sandelin / Siirtohinnoittelu P: 020 760 3693 / E: eric.sandelin@kpmg.fi TAX & LEGAL VIEW / 5
Brändi on yrityksen henkistä pääomaa, joka on yhtä tärkeää kuin se, mitä yhtiön taseessa näkyy. 6 / TAX & LEGAL VIEW
SUOJAA DESIGNISI, PIDÄ HUOLTA BRÄNDISTÄSI Teksti: Heidi Härkönen Yrityksen brändi on paljon muutakin, kuin sen aiheuttamat mielikuvat kuluttajissa. Arvokas brändi on lyömätön kilpailuetu. Brändi ei kuitenkaan synny itsestään. Se vaatii huolellista suunnittelua ja usein myös rekisteröintejä. Tässä kohtaa apuun tulevat erilaiset immateriaalioikeudet. Immateriaalioikeuksista käytetään usein lyhennettä IPR (intellectual property rights) tai nimitystä aineettomat oikeudet. Viimeksi mainittu kuvaa asian luonnetta hyvin, sillä immateriaalioikeudet eivät ole mitään konkreettista tai käsin kosketeltavaa, mutta ne näyttäytyvät meille usein fyysisten kappaleiden, kuten kirjojen, vaatteiden, taulujen ja elokuvien kautta. Immateriaalioikeuksilla suojataan muun muassa erilaisia innovaatioita. Siksi nämä oikeudet ovat erityisen tärkeitä aloilla, joilla luovuus on valttia, kuten muoti- ja designteollisuudessa, lasi- ja korumuotoilussa, musiikki- ja elokuvateollisuudessa sekä journalismin alalla. Mihin immateriaalioikeuksia tarvitaan? Immateriaalioikeudellinen toimintasuunnitelma on elintärkeä kaikille yrityksille, jotka hyödyntävät liiketoiminnassaan muotoilua ja designia. Hyvään ja toimivaan immateriaalioikeudelliseen toimintasuunnitelmaan kuuluu niin sanotun brändiarvon saavuttaminen. Brändiarvo ilmenee esimerkiksi seuraavalla tavalla: Kun tavallista, marketissa myytävää t-paitaa ei voi hinnoitella paria kymppiä kalliimmaksi laadusta riippumatta, voi tunnettu muotitalo pyytää vastaavasta, hyvin yksinkertaisesta vaatekappaleesta satoja euroja ja kauppa käy. Koska tunnetulla muotitalolla on korkea brändiarvo, kuluttajat ovat valmiita maksamaan sen tuotteista huomattavasti suurempia summia kuin tuntemattomien merkkien tuotteista. Edellä kuvatun kaltaisen brändiarvon saavuttaminen vaatii kuitenkin paljon aikaa ja vaivaa, mutta se on yleensä tavoittelemisen arvoista. Korkea brändiarvo mahdollistaa entistä suurempien katteiden lisäämisen yrityksen myymille tuotteille ja sitä kautta vaikuttaa positiivisesti yrityksen tulokseen. Brändi on yrityksen henkistä pääomaa, joka on yhtä tärkeää kuin se, mitä yhtiön taseessa näkyy. Miten mahdollisimman korkea brändiarvo sitten saavutetaan? Selvää on, että brändin luominen ja ylläpitäminen vaativat paljon erilaisia rekisteröintejä. Erilaisten immateriaalioikeudellisin keinoin pystytään suojaamaan yrityksen aineetonta omaisuutta ja sitä kautta vaikuttamaan yrityksen brändin vahvistamiseen. Toiminimi suojaa yrityksen nimen Liiketoimintaa aloittaessaan yritys joutuu yleensä ensiksi valitsemaan itselleen sopivan ja brändiä kuvaavan toiminimen. Yrityksen toiminimi on elinkeinonharjoittajan liiketoiminnassaan käyttämä nimi eli yleensä se nimi, jolla yritys tunnetaan markkinoilla. Toiminimi voi olla yrittäjän oma nimi, keksitty sana tai sanojen yhdistelmä. Pääsääntö on, että mitä mielikuvituksellisempi toiminimi, sitä helpommin se jää mieleen. Siksi toiminimen kehittelyyn kannattaa panostaa. Kun yritykselle on keksitty sopiva toiminimi, kannattaa varmistaa, että yritys saa myös yksinoikeuden käyttää sitä. Yksinoikeuden toiminimeen saa rekisteröimällä tai vakiinnuttamalla. Käytännössä rekisteröiminen on kuitenkin huomattavasti parempi vaihtoehto. Rekisteröinnin avulla yksinoikeuden toiminimeen saa heti, kun taas vakiinnuttaminen vaatii vuosien, ellei jopa vuosikymmenten toimintaa rekisteröimättömällä toiminimellä, eikä yksinoikeus siltikään ole taattu. Kun toiminimi on rekisteröity, saa yritys suojaa myös kilpailijoita vastaan. Rekisteröimisen myötä toinen elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää rekisteröityyn toiminimeen sekoitettavissa olevaa nimeä. Tavaramerkki on brändin tunnus Tavaramerkin tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Tavaramerkki on eräänlainen brändin tunnus, joka erottaa yrityksen tuottamat tavarat tai palvelut kilpailijoiden tuotteista. Kuten toiminimi, myös tavaramerkki antaa haltijalleen yksinoikeuden käyttää merkkiä. Tavaramerkki voi olla esimerkiksi yrityksen nimi, logo tai mainonnassa käytettävä iskulause. Näiden lisäksi tavaramerkiksi voidaan rekisteröidä vaikkapa väri. Esimerkiksi Fazerin sininen (sävy Pantone 280 C) on rekisteröity tavaramerkki. Rekisteröitävän merkin tulee olla graafisesti esitettävissä. Brändin rakentamista ja suojelemista ajatellen tavaramerkki on välttämätön elementti. Tavaramerkki tarjoaa paljon muitakin hyötyjä kuin yksinoikeuden. Tavaramerkkiä voidaan lisensioida, myydä, pantata tai sitä vastaan voidaan saada rahoitusta. Se voi siten olla varsin arvokas rekisteröinti. Tavaramerkkirekisteröintiä voi hakea missä vaiheessa tahansa. Uutuusvaatimusta ei ole. Rekisteröintiä voi hakea joko Suomen tai Euroopan yhteisön laajuisena, jolloin rekisteröinti kattaa kaikki TAX & LEGAL VIEW / 7
Varsinkin klassikoksi ja pitkäaikaiseen myyntiin tarkoitetut mallit kannattaa rekisteröidä. EU-maat. Nykyään EU-tavaramerkki on hyvin suosittu suojaustapa. Kun tavaramerkki on rekisteröity, sitä kannattaa myös käyttää. Käytön kanssa tulee kuitenkin olla tarkkana. Tavaramerkkisuoja voi nimittäin olla voimassa periaatteessa ikuisesti, mutta vain, jos merkki on todella käytössä. Sen sijaan jos tavaramerkkitermiä käytetään yleissananomaisesti kaikista vastaavanlaisista tuotteista, saattaa tavaramerkki menettää erottamiskykynsä eli vesittyä ja näin menettää suojansa. Esimerkiksi sana kännykkä on Nokia Oyj:n rekisteröimä tavaramerkki, mutta kännykästä on tullut sittemmin yleissana tarkoittamaan kaikkia matkapuhelimia valmistajasta riippumatta. Mallioikeus suojaa tuotteen ulkomuotoa Mallirekisteröinti on oiva suojamuoto kaikille tuotteille, joiden kantava idea on tuotteen design ja ulkoasu. Siksi kaikki tuotteet, joiden muotoiluun on kunnolla panostettu, kannattaa suojata mallirekisteröinnillä. Kuten tavaramerkkiä, myös mallioikeuden rekisteröintiä voi hakea joko kansallisesti tai Euroopan laajuisena. On kuitenkin huomattava, että mallin on oltava uusi ja yksilöllinen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos vaikkapa käsilaukun ulkomuoto halutaan rekisteröidä, ei tämä käsilaukku ole saanut olla myynnissä tai esillä esimerkiksi messuilla tai muotinäytöksessä ennen rekisteröintihakemusta. Rekisteröimisen jälkeen mallisuoja on voimassa viisi vuotta kerrallaan, mutta uudistamishakemusten avulla suoja- aikaa voidaan venyttää peräti 25 vuoden mittaiseksi. Varsinkin klassikoksi ja pitkäaikaiseen myyntiin tarkoitetut mallit kannattaa rekisteröidä, jotta ei-toivottuja kopioita ja brändin goodwillin hyväksikäyttöä eli norkkimista vastaan voidaan taistella tehokkaasti. Nykyään Euroopan unionin alueella voi saada myös rekisteröimättömän mallin suojaa. Rekisteröimätön mallisuoja on voimassa kolme vuotta, eikä sitä voi uudistaa. Rekisteröimätön mallisuoja tuo pieniä helpotuksia nopealiikkeisten teollisuudenalojen, kuten muotiteollisuuden arkeen, sillä sen avulla jokaista tuotetta ei tarvitse rekisteröidä mallirekisteriin. On kuitenkin huomattava, että rekisteröimätön mallisuoja antaa suojaa ainoastaan identtisiä tai lähes identtisiä kopioita vastaan. Tekijänoikeus vaatii luovuutta Eräs yleinen harhaluulo on, että tekijänoikeus suojaa automaattisesti lähes mitä tahansa tekstiä, valokuvaa, piirrosta tai säveltä. Tekijänoikeus vaatii syntyäkseen kuitenkin teoskynnyksen ylittymisen. Teoskynnyksen ylittämiseen vaaditaan itsenäinen ja omaperäinen luovan työn tulos. Kärjistäen voisi sanoa, että mitä taiteellisempi työ on kyseessä, sitä todennäköisemmin teoskynnys on ylittynyt ja tekijänoikeus on syntynyt. Esimerkiksi haute couture -muotiluomus saa paljon todennäköisemmin tekijänoikeussuojan puolelleen verrattuna yksinkertaiseen käsilaukkuun. Suomessa tekijänoikeus ei vaadi rekisteröintiä tai minkäänlaista merkkiä (kuten -tunnusta) ollakseen voimassa. Rekisteröintivaatimuksen puuttumisella on kuitenkin sekä hyvät että huonot puolensa: toisaalta tekijänoikeus syntyy itsestään ilman aikaa ja vaivaa vieviä hakemusprosesseja, mutta toisaalta tekijänoikeuden olemassaolosta ei saa minkäänlaista todistusta. Pahimmassa tapauksessa tekijänoikeuden synnystä käydään kamppailua oikeussalissa. Siksi tekijänoikeuksien varaan ei kannata luottaa liikaa jättämällä niitä ainoiksi designinsa suojakeinoiksi, vaan hakea rohkeasti esimerkiksi mallirekisteröintiä. Patentti on keksijän paras ystävä Patentti antaa keksijälle yksinoikeuden keksintönsä hyödyntämiseen. Vastineeksi tästä keksijä joutuu paljastamaan salaisuutensa, eli keksintö tulee patenttihakemuksen myötä julkiseksi. Patentti voidaan myöntää, jos keksintö on uusi, keksinnöllinen ja luonteeltaan tekninen. Voimassaoloaika on 20 vuotta. Patenttia voidaan käyttää niin kuin muutakin omaisuutta. Se voidaan myydä, lisensioida tai sitä vastaan voidaan saada rahoitusta. Design-liitännäisille aloille patentti sopii yleensä aika huonosti, mutta esimerkiksi kemianteollisuus, lääketeollisuus ja teknologiateollisuus elävät patenteista. Rekisteröi verkkotunnus ensimmäisenä Verkkotunnus ei ole immateriaalioikeus samalla tavalla kuin edellä esitetyt aineettomat oikeudet, mutta se on kuitenkin tärkeä osa brändiä ja sen rakentamista. Tärkeintä on, että verkkotunnus on helposti löydettävissä. 8 / TAX & LEGAL VIEW
Patentti voidaan myydä, lisensioida tai sitä vastaan voidaan saada rahoitusta. Yleensä verkkotunnuksen ensimmäisenä varanneella on siihen oikeus. Sen vuoksi verkkotunnuksen rekisteröinnin kanssa ei kannata aikailla. Käytetyin ja arvokkain verkkotunnus on.com-verkkotunnus, mutta Suomessa toimittaessa myös.fi-verkkotunnus kannattaa rekisteröidä. Mistä kannattaa aloittaa? Brändin rakentaminen ja suojaaminen kannattaa aloittaa laatimalla immateriaalioikeudellinen toimintasuunnitelma joko yksin tai immateriaalioikeuksiin perehtyneen juristin avustuksella. Toiminnan alkuvaiheessa tulee miettiä asioita pitkällä tähtäimellä. Esimerkiksi mahdollinen kansainvälisille markkinoille suuntautuminen täytyy ottaa huomioon jo tässä vaiheessa. Immateriaalioikeuksien rekisteröimiseen ja brändin suojaamiseen pätee sama viisaus kuin moneen muuhunkin asiaan: ole liikkeellä mieluummin liian ajoissa, kuin liian myöhään. LISÄTIETOJA: Heidi Härkönen / Lakipalvelut P: 020 760 3350 / E: heidi.harkonen@kpmg.fi TAX & LEGAL VIEW / 9
Veroviranomaisten menettelytavat ja verovelvollisten menettelylliset oikeudet keskeisiä oikean verokohtelun varmistamiseksi veroriidoissa 10 / TAX & LEGAL VIEW
Teksti: Vesa Paronen Julkisuudessa olevat siirtohinnoittelu- ja muut veroriidat ovat herättäneet keskustelua niihin liittyvien huomattavien taloudellisten intressien sekä ratkaistavien oikeuskysymysten osalta. Oikeuskysymyksissä veroviranomaisten ja verovelvollisten kannat ovat yleensä täysin poikenneet toisistaan. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet veroviranomaisten menettelytavat ja verovelvollisten menettelylliset oikeudet, jotka ovat myös keskeisiä oikean verotuspäätöksen varmistamiseksi. Verotuspäätöksen teko, sen pohjana oleva taustojen selvittely ja muutoksenhaku verotuspäätökseen on sidottu lakisääteisiin muotoihin. Muodot palvelevat verovelvollista takaamalla sen, että viranomaiset ja tuomioistuimet kohtaavat oikeat asiat ja näkökohdat ja käsittelevät ne oikeilla ehdoilla silloin, kun ne viittaavat verovelvolliselle myönteiseen verokohteluun. Esimerkiksi eroa on sillä, käsitteleekö verotuspäätöksen tekijä verotarkastuksen jälkeen verovelvollisen esittämät selvitykset ja perustelut yksityiskohtaisesti ja kohtaa niiden asiallisen vahvuuden vai sivuuttaako hän ne pinnallisesti toteamalla, että verovelvollisen selvitykset eivät anna aihetta verotarkastajien kannan muuttamiseen. Periaatteessa on helppo tehdä virheellinen verotuspäätös, jos ratkaisua ei tarvitse perustella kertomalla, miksi verovelvollisen mahdollisesti hyvinkin perusteelliset selvitykset ja näkökohdat eivät riitä myönteiseen ratkaisuun. Erityisesti muutoksenhakuvaiheessa nousee esiin verovelvollisen oikeus saada aidosti informatiiviset perustelut; ilman niitä muutoksenhaku joudutaan perustamaan usein arvailulle verokohtelun olennaisten piirteiden ja niiden oikeellisuuden arvioinnin suhteen. Viranomaisten ei siis tule turvautua menettelytapoihin, joiden tarkoitus on tarjota heille itselleen oikotie verovelvolliselle kielteiseen verotuspäätökseen, väistää epämiellyttävän kysymyksen käsittely, synnyttää väärä mielikuva verovelvollisen motiiveista tarkasteltavana olevalle liiketoimelle, esittää tapahtumia väärässä valossa, tuoda totuusarvoltaan kiistattomana näyttönä esiin itse kirjaamiaan suullisia kertomuksia, viitata verotuspäätöksen perusteluina verotarkastajan lausuntoon ja niin edelleen. Samanlaisia päätöksentekoprosessin verovelvollisen vahingoksi vääristäviä mekanismeja on verotuksessa tarjolla periaatteessa paljon. Epäilyt tällaisista asetelmista siis siitä, että verovelvolliselle kielteinen verotuspäätös on syntynyt tai syntyy menettelyvirheen rasittamana sekä niistä seuraavat kiistat ja kritiikki ovat käytännössä myös yritysverotuksen arkipäivää. Aihepiirin vaikeus selittänee osaltaan sen, miksi näitä asetelmia näkee usein. Asian käytännön merkitys tulee esiin useimmiten tapauksissa, joissa viranomaiset riitauttavat tarkasteltavana olevan yrityksen tai konsernin yksityisoikeudellisesti laajan, tulkinnallisesti haastavan sopimusrakennelman tai toimintamallin tai sellaisen taustalla olevat motiivit. Viime vuosien siirtohinnoittelua koskevat Erityisesti muutoksenhakuvaiheessa nousee esiin verovelvollisen oikeus saada aidosti informatiiviset perustelut. verotarkastukset ovat hyviä esimerkkejä näistä tapauksista. Tällaiset tapaukset ja viranomaisten toimintatapojen oikeellisuutta koskevat kysymykset näyttävät kulkevan käsi kädessä. Siihen nähden, että verohallinto ja erityisesti Konserniverokeskus ovat jo kymmenkunta vuotta panostaneet nimenomaan suuria taloudellisia intressejä sisältäviin, taustaltaan mutkikkaisiin ja laajoihin verotustapauksiin, on oletettavaa, että myös verovelvollisen menettelyllisiä oikeuksia koskeva ongelmakenttä pysyy ajankohtaisena ja jopa laajenee nykyisestään. KPMG:n Veroriitojen ratkaisuryhmä edustaa ja avustaa jatkuvasti verovelvollisia veroriitojen käsittelyn kaikissa vaiheissa verotarkastuksista ja säännönmukaisesta verotuksesta korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti. LISÄTIETOJA: Vesa Paronen / Yritysverotus P: 020 760 3577 / E: vesa.paronen@kpmg.fi Antti Leppänen / Yritysverotus P: 020 760 3247 / E: antti.leppanen@kpmg.fi TAX & LEGAL VIEW / 11
Työntekijän kilpailukielto kuinka estää kallisarvoisen tietotaidon karkaaminen kilpailijalle? Teksti: Salha Hanna 12 / TAX & LEGAL VIEW
Korkein oikeus antoi heinäkuussa ennakkoratkaisun kilpailukieltosopimuksen pätevyydestä tapauksessa KKO 2014:50 ja muistutti samalla aiheen ajankohtaisuudesta. Erityisesti taloudellisesti haastavina aikoina yrityksen on pohdittava, kuinka pitää avainosaaminen omassa hallussa ja estää kallisarvoisen tietotaidon karkaaminen kilpailijalle. Koska työntekijä saattaa työsuhteensa aikana saada tietoonsa työnantajan toiminnan kannalta olennaisia tietoja tai taitoja, on lainsäätäjä katsonut myös työnantajan tarvitsevan suojaa tilanteissa, joissa työsuhde tällaisen henkilön kanssa päättyy. Siksi laissa on sallittu pätevästi sopia työsuhteen päättymisen jälkeiseen aikaan kohdistuvasta työntekijän kilpailukiellosta tietyin rajatuin edellytyksin. Millaista toimintaa kilpailukielto siis suojaa ja millä edellytyksillä siitä voidaan pätevästi sopia? Työsopimuslaissa on esitetty selkeästi sopimukselta vaadittavat muodolliset edellytykset, esimerkiksi sen enimmäiskesto sekä hyväksyttävän sopimussakon enimmäismäärä. Päänvaivaa kuitenkin aiheuttavat kysymykset siitä, minkälaista toimintaa kilpailukielto voi koskea ja millä edellytyksillä kiellosta voi pätevästi sopia. Viimeisimmässä kilpailukieltoa koskevassa ratkaisussaan korkein oikeus muistuttaakin, että kilpailukiellon sallittavuutta tullaan edelleen tarkastelemaan tilannekohtaisesti arvioiden tasapuolisesti niin työnantajan kuin työntekijänkin intressejä. Kilpaileva toiminta ja sen rajoittaminen Työsuhteen aikana työntekijän kilpaileva toiminta on kielletty suoraan lain nojalla ilman sopimustakin. Kilpailukieltosopimus antaa kuitenkin suojaa työnantajalle myös jonkin aikaa työsuhteen päätyttyä. Työntekijän kannalta tällainen sopimus siis merkitsee hänen toimintamahdollisuuksiensa rajaamista tietyksi ajaksi työsuhteen päättymisen jälkeen. Kilpailukiellolla voidaan rajoittaa työntekijän oikeutta solmia uusi työsopimus entisen työnantajan kilpailijan kanssa sekä työntekijän oikeutta harjoittaa kilpailevaa toimintaa omaan lukuunsa. Mitä sitten pidetään sellaisena kilpailevana toimintana, jota kilpailukieltosopimuksella voidaan rajoittaa? Lähtökohdan arvioinnille asettaa työsopimuslaki, jonka mukaan työntekijän on työsuhteen aikana pidättäydyttävä sellaisesta toiminnasta, joka ilmeisesti vahingoittaisi hänen työnantajaansa hyvän tavan vastaisena kilpailutekona. Oikeuskäytännössä kilpailevaa toimintaa arvioitaessa on otettu huomioon muun muassa yhteisöjen toimialojen samankaltaisuus sekä tuote- ja maantieteelliset markkinat. Myös kilpailevan toiminnan valmistelu on työsuhteen kestäessä kielletty. Selvää on, että työsuhteen jälkeiseen aikaan kohdistuvaa kilpailukieltoa ei voida ymmärtää ainakaan laajemmin kuin mitä kilpailukiellolla ymmärretään työsuhteen aikana. Jos työntekijän toiminta on siis työsuhteen aikana ollut sallittua, sitä on pidettävä sallittuna myös työsuhteen päätyttyä. Erityisen painavat syyt Kilpailukieltosopimuksen pätevyys edellyttää aina erityisen painavien syiden TAX & LEGAL VIEW / 13
KPMG:n työoikeustiimi apunasi ympäri Suomen E: etunimi.sukunimi@kpmg.fi Keijo Putkonen Oulu P: 020 760 3048 Johanna Uusitalo Tampere / Helsinki P: 020 760 3826 Maiju Kurvi Helsinki P: 020 760 3981 Anu Punavaara Helsinki P: 020 760 3200 Salha Hanna Helsinki P: 020 760 3373 Anu Vormisto Turku P: 020 760 3917 olemassaoloa. Työsopimuslain mukaan perusteen erityistä painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan toiminnan laatu ja sellainen suojan tarve, joka johtuu liike- tai ammattisalaisuuden säilyttämisestä tai työnantajan työntekijälle järjestämästä erityiskoulutuksesta, samoin kuin työntekijän asema ja tehtävät. Tavallisesti on katsottu, että erityisesti sellaisiin työtehtäviin, joihin liittyy tuotekehitys-, tutkimus tai muuta vastaavaa toimintaa, voidaan hyväksyttävämmin liittää kilpailukieltoehto. Korkein oikeus on todennut, että kilpailukieltosopimus on pääsääntöisesti tarpeen työnantajan etujen turvaamiseksi. Sopimuksella voidaan pyrkiä suojaamaan myös esimerkiksi työnantajan asiakkaan etuja ja asemaa. Kuitenkaan sellainen sopimus, jolla pyrittäisiin ainoastaan rajoittamaan vapaata kilpailua tai sitomaan työntekijä perusteettomasti työnantajaan, ei voisi olla hyväksyttävissä työsopimuslain mukaisena sallittuna kilpailukieltosopimuksena. Työnantajalla on siis korkeimman oikeuden mukaan oltava aito työsuhteeseen perustuva suojan tarve. Työnantajan suojan tarpeen arviointiin vaikuttaa ennen kaikkea työnantajan intressi suojata liike- ja ammattisalaisuuksiaan. Tavallisesti on katsottu, että erityisesti sellaisiin työtehtäviin, joihin liittyy tuotekehitys-, tutkimus tai muuta vastaavaa toimintaa, voidaan hyväksyttävämmin liittää kilpailukieltoehto. Myös muun muassa tiedot työnantajayrityksen asiakassuhteista ja asiakkaiden kanssa solmittujen sopimusten ehdoista on katsottu liikesalaisuuksiksi. Korkein oikeus onkin aikaisemmin todennut, että liikesalaisuutena voidaan yleensä pitää sellaisia yritykselle ominaisia, sen liiketoimintaan liittyviä seikkoja, jotka eivät ole yleisesti tunnettuja ja joiden salassa pitämisellä on merkitystä yritykselle (KKO 2003:19). Kilpailukiellon tarkoituksena on siis suojata myös sellaista yrityksen erityisosaamista ja tietotaitoa, joita ei voi suojata muilla keinoin kuten immateriaalioikeuksin. Koska työnantajan intressien ohella toisessa vaakakupissa on huomioitava työntekijän mahdollisuus hankkia toimeentulonsa ammattitaitoaan vastaavalla työllä valitsemassaan työpaikassa, myös työntekijän asemaa ja tehtäviä työnantajaorganisaatiossa on pohdittava kilpailukiellon hyväksyttävyyttä arvioitaessa. Tässäkin arvioinnissa merkitystä on nimenomaan työntekijän tosiasiallisella eikä muodollisella asemalla. Jos työntekijä saa tehtäviensä kautta tietoonsa työnantajalle kilpailullisesti merkittävää tai suojattavaa tietoa esimerkiksi tuotekehittelyn tai asiakassuhteiden hoitamisen seurauksena, on kilpailukiellosta sopiminen sallittavampaa. Käänteisesti taas pelkästään suorittavaa työtä tekevän työntekijän kanssa ei lähtökohtaisesti ole sallittua sopia kilpailukiellosta. Kilpailukieltoa harkittaessa on hyvä pohtia, millaisia tietoja tai taitoja sopimuksella pyritään turvaamaan ja millaisista työtehtävistä kunkin työntekijän kohdalla on kyse. On myös hyvä pitää mielessä, että kilpailukieltosopimus ei ole ainoa keino suojata yrityksen liike- ja ammattisalaisuuksia, sillä työnantaja ja työntekijä voivat sopia myös tärkeänä pidettävien tietojen salassapidosta erikseen salassapitosopimuksella tai työsopimukseen otettavalla salassapitoehdolla. 14 / TAX & LEGAL VIEW