Uusi kaupunkiköyhyys ja lähiöiden peruskorjaus: esimerkkitapauksia ja tutkimushanke Matti Kortteinen Kaupunkisosiologian professori Helsingin ylopisto
New urban poverty and the renovation of prefabricated high-rise suburbs in Finland (PREFARE) Tieteellinen johto: Matti Kortteinen, kaupunkisosiologian professori, ja Mari Vaattovaara, kaupunkimaantieteen professori. Tutkimushankkeen kesto: neljä vuotta, elokuun loppuun 2015.
Johdanto Nopea teollistuminen ja kaupungistuminen tuotti 1960- ja 70 lukujen betonilähiöt 20 vuodessa lähes 600 000 asuntoa, jotka muodostavat Suomen rakennuskannan energiatehottomimman osan (Jyri Nieminen, VTT)
Asuntokanta rakennusvuoden 350 mukaan 1 000 kpl Yhteensä n. 2,6 miljoonaa asuntoa 300 250 200 150 100 50-1920 1921-1939 1940-1959 1960-1969 1970-1979 1980-1989 1990-1999 2000- Erilliset pientalot Detached houses Lähde: Hannu Rossilahti/ Ara Asuinkerrostalot Block of flats Rivi- ja ketjutalot Attached houses Lähde:Tilastokeskus
Koko suomalaisen asuntokannan rakenne on kansainvälisesti vertaillen hyvin poikkeuksellinen: 1960- ja 1970 luvun tuotannon osuus on hallitseva. Kolmannes kerrostalokannasta ja viidennes väestöstä asuu 1960- ja 70 luvuilla rakennetussa kerrostalokannassa, josta suurin osa on ns. lähiöitä.
Nyt tämä rakennuskanta on tullut teknisen käyttöikänsä loppupäähän, ja edessämme on peruskorjausprojekti, joka mitaltaan löytää vertaisensa sotien jälkeisestä jälleenrakennustyöstä. Samalla tämän rakennuskannan sosiaalisia oloja leimaa iso yhteiskunnallinen taite: lähiöt rakennettiin maamme myöhäisen ja äkillisen teollistumisen oloissa - deindustrialisaatioon liittyvä sosioekonominen lasku keskittyy vastaavasti samoille alueille.
Miesten työllisyysaste 2007 Miesten työllisyysaste, % Ikävakioitu 85,7-94,7 83,4-85,6 79,4-83,3 75,0-79,3 63,0-74,9 Vantaa PKS 81,8 Helsinki 79,4 Espoo 85,7 Vantaa 83,4 Kaun. 87,1 Espoo Helsinki Helsingin kaupunki, Kaupunkimittausosasto 056/2008 Opiskelijat mukana työllisissä. Ikävakioitu, vakioväestönä vuoden 2007 miehet
Edessämme on kaksijakoinen haaste: lähiöiden rakennuskanta pitäisi peruskorjata uuden kaupunkiköyhyyden leimaamissa oloissa. Kysymys on mitaltaan kansallisesta ongelmasta, jonka mitta ja muodot todennäköisesti vaihtelevat suuresti maan eri osissa, ja talousalueilla. Tuore selvitys (Antikainen 2010) jakaa maan 52 erilaiseen seututyyppiin, joiden kehityskuvat ovat hyvinkin erilaisia. Suomen kunnista noin puolessa väkiluku kasvaa ja puolessa vähenee. Muuttotappioalueiden raja on valumassa kohti etelää.
Kaiken sen nojalla, mitä nyt tiedämme, on syytä olettaa, että myös lähiöiden tilanne on erityisen huono maan syrjäisemmissä osissa. Kortteinen & Tuomikoski (1998): Työtön. Tutkimus pitkäaikaistyöttömien selviytymisessä. - Fokus yksittäisissä putoamis- tai selviytymiskertomuksissa. Nyt kysymys on joukkomittaisesta köyhyyteen asettumisesta. Vrt. tiedot Helsingin vuokratalokannan työllisyysasteen kehityksestä (lähes puolet työikäisestä väestä elää arkensa käymättä töissä).
Mitä tämä merkitsee ihmisten hyvinvoinnille ja miten tämä tulisi ottaa huomioon alueiden tulevassa peruskorjauksessa? Ei ajantasaista kattavaa tutkimustietoa lähiöiden tilanteesta kansallisella tasolla, ja erityisen huonosti tunnemme väestön hyvinvointiin ja sosiaaliseen elämään liittyvät kysymykset. Esittelen kaksi tapausta ja tutkimushankkeen, jonka on tarkoitus paikata tätä puutetta.
Tapaus 1: Peltosaari Vaattovaara, Kortteinen, Ratvio (ed.): Miten kehittää lähiötä? Tapaustutkimus Riihimäen Peltosaaresta, metropolin laidalta. Suomen ympäristö 46/2009
Peltosaaren asukasrakenteesta: vertailu Vantaan Havukoskeen. Peltosaari Havukoski Asukasluku (31.12.2006) 2292 5439 0-17-vuotiaat 16,9 16,2 18 64-vuotiaat 69,9 71,1 65-vuotiaat ja sitä vanhemmat 13,3 12,7 lapsiperheiden osuus asuntokunnista 17,4 18,8 pienituloisten kuluttajatalouksien (- 25 999 /v) suhteellinen osuus kaikista kuluttajatalouksista 67 48,4 pienituloisten (-13 999 /v)osuus kuluttajista 53,1 33,6 vain perusasteen suorittaneet yli 18-vuotiaista 44,8 39,5 opiskelijat (v. 2004) 9 7,3 eläkeläiset (v. 2004) 22,5 17,2 työttömät (v. 2004) 27 12,1 omistusasuntojen osuus asuntokannasta 30,7 50,9 vuokra-asuntojen osuus asuntokannasta 64,3 46,2
Peltosaari on metropoliseudun sisällä aivan omassa luokassaan
1990-luvun puolivälistä alkaneiden nousukausien noste ei ole lainkaan ulottunut Peltosaareen, pääkaupunkiseudun lähiöt ovat tässä olleet paremmassa asemassa. Työttömien ja työikäisten eläkeläisten yhteenlaskettu osuus Peltosaaressa keskimäärin n. 50%, vuokratalosektorissa tätä korkeampi: alueen vuokratalosektorissa työikäisen väestön työssäkäynti on poikkeavaa käyttäytymistä.
Paikallisen tulkinnan mukaan alueen pääasiallinen ongelma liittyy alueen huonoon maineeseen, ja sen taustalla nähdään alkoholiongelmia, sosiaalista epäjärjestystä ja turvattomuutta. Näin on ennen muuta alueen asukkaiden näkökulmasta. Suuri osa asukkaista on asettunut ja viihtyy alueella, vaatien samalla, että kaupunki tekee jotakin alueen turvallisuuden kohentamiseksi.
Turvattomuuden tunteet ovatkin mitatusti selvästi korkeammalla kuin pääkaupunkiseudun ns. Urban alueilla. Reilu neljännes asukkaista (27%) ei pidä pihoja turvallisina lapsille. Noin neljännes pelkää kuukausittain väkivallan kohteeksi joutumista (24%). Kaikki tämä keskittyy alueen sisällä vuokrataloklusteriin, joka sijaitsee isona keskittymänä alueen läntisellä reunalla.
Alueelliset erot suuria
Kuvatut mittaluvut ovat vähintään kaksinkertaisia verrattuna pääkaupunkiseudun heikoimpiin alueisiin (alimpaan alueelliseen tuloviidennekseen). Turvattomuus lisää muuttohalukkuutta (Kortteinen ym. 2005), ja tämä on erityisen korostunutta koulutetun väestönosan keskuudessa (51% ylioppilaista ja 55% korkeakoulututkinnon suorittaneista haluaa muuttaa alueelta pois). 10% asunnoista on tyhjillään (kasvavan kaupungin keskustassa). Hintataso pysyvästi seudun muita vastaavia alueita alempi.
Erillinen selvitys alueen kehityksestä, väestörakenteesta ja sosiaalisesta elämästä: Maantieteen ja sosiologian laitosten yhteinen kurssi, opiskelijatyöt, ja niiden yhteenveto. Vaattovaara, Kortteinen, Ratvio (ed.): Miten kehittää lähiötä? Tapaustutkimus Riihimäen Peltosaaresta, metropolin laidalta. Suomen ympäristö 46/2009.
Asukkaat eivät juuri arvosta ekologista näkökulmaa vaan korostavat alueen sosiaaliseen elämään liittyviä ongelmia. Riihimäen kaupungin näkökulmasta ongelmat liittyvät tyhjien asuntojen korkeaan osuuteen, paikallisen koulun ongelmiin, sosiaali- ja terveydenhuollon kokemiin ongelmiin, ja poliisitoimeen. Kysymys on samalla kaupungin keskustan kehittämisestä. Pitkä historia, valmius rakenteellisiin muutoksiin, ja alueen rakenteelliseen kehittämiseen.
Riihimäen kaupunki on käynnistänyt mittavan, alueen perusrakenteiden muuttamiseen tähtäävän kehityshankkeen, joka sisältää (1) vanhan asuntokannan valikoidun peruskorjauksen (vrt. Ecodrive), (2) kv arkkitehtikilpailun täydennysrakentamisesta (vrt. suunnitelma edellä), ja (3) vanhan rakennuskannan purkamista (tehdään tilaa uudisrakennuksille), (4) vuokra-asumisen hajauttamista (osa-alueen iso vuokrataloklusteri hajotetaan muun kaupungin sekaan).
Väliyhteenveto: tapauksen yleisempi merkitys Kaupunkiympäristössä koettu turvattomuus vaihtelee ennen muuta miesten työllisyysasteen mukaan (ns. kadunkulmien yhteisöt).
TURVATTOMUUDEN KOKEMINEN OMALLA ASUINALUEELLA 2003 JA 2006 PERUSPIIREITTÄIN (Tuominen 2010) Turvallisimmiksi koetut alueet (7 kpl) Turvattomimmiksi koetut alueet (6 kpl)
Graph 1: Age-standardized male employment rate in the Helsinki Capital Region in 2003/2007
Asukkaiden kokema turvattomuus on voimakkaassa yhteydessä muuttohalukkuuteen (Kortteinen ym. 2005). Herkimpiä lähtemään ovat lapisperheet ja koulutettu väestö (sama). Ilmiö siis on keskeinen segregaatioprosessien paikallinen, kokemuspohjainen ajuri. On kuitenkin toisenkinlaista köyhyyteen asettumista, selllaista, joka tarjoaa kuvattuun ongelmiin paikallisesti toimivia ratkaisuja.
Tapaus 2: Kontulankaari (Helsinki), Jyrkkälä (Turku) Kummakin rakenteellisesti (arkkitehtuurinsa, hallintasuhteidensa ja väestöpohjansa osalta samankaltaisia kuin Riihimäen Peltosaari. Kummatkin kuitenkin erottuvat sitä kautta, että asukastyytyväisyys on korkealla tasolla. Jyrkkälässä suoritetun kyselun mukaan myös kokemukset alueen turvallisuudesta ovat aivan erityisen hyviä (80% pitää aluettaan turvallisena liikkua).
Enemmistö jyrkkäläläisistä ei kyselyä edeltäneen kuukauden aikana ollut havainnut naapureiden metelöintiä, meteliä yöaikaan, huumeiden käyttöä tai kauppaa, tai häiritseviä jengejä. Hyviä puolia sen sijaan osataan luetella paljon: asuinalueen puistomainen suunnittelu, vehreys, hoidetut nurmikot, kukat ja pensaat; luottamus, rauhallinen asua, turvallisuus; viihtyisät ja kauniit piha-alueet; kirjasto ja monitoimitalo lähellä, lähipalvelut, ala-aste ja päiväkoti lähellä; puhtaus, juopottelijoiden katoaminen; asukastupa, pesutupa; Jyrkkälän torialue; lasten leikkipaikat ja kaupungin puistotäti; Jyrkkälän päivät. (Kortteinen & Vaattovaara 2011.)
Miten ero on selitettävissä? Kontulankaaren pohjoispää 1990 luvun lopulla: lyhyt tapausselostus (asukkaiden keskuuteen rakentuu elävä ja voimakas yhteisöllisyys, jonka sisältönä on puolustautuminen päälle kaatuvia järjestyshäiriöitä vastaan). Ote tutkimuspäväkirjasta. Kolmen sukupolven, naisvaltainen ja rakenteeltaan matriarkaalinen yhteisö (ns. mummelit, yksinhuoltajaäidit, ja lapset), joka puolustaa lapsia ja itseään ennen muuta paikallisia juoppoja vastaan.
Jyrkkälän asukasvalinnassa on harjoitettu politiikkaa, joka tukee tällaisen yhteisöllisen elämän muodostumista. Tulos näkyy kyselyssä: Jyrkkälässä vastaajien sosiaalinen elämä liittyy pihaalueisiin. Tähän liittyvät myös ilonaiheet, vehreys, kukkaistutukset ja puistomaisuus ja ystävyyssuhteet. Ystävyyssuhteita on alueella paljon. Kolmanneksella vastaajista on Jyrkkälässä viidestä kymmeneen ystävää, ja vähintään kolmesta viiteen ystävää on lähes kahdella kolmanneksella.
Jos tulokset yhdistää, syntyy kuva elämästä, jossa asukkaat tapailevat toisiaan pihoilla, ja viettävät aikaansa yhdessä, ja osa suhteista on hyvinkin läheisiä. Alue on siis täynnä sellaisia pieniä paikallisia yhteisöjä, jotka pystyvät valvomaan ympäristöään ja pitämään siitä huolta.
On tärkeää huomata, että alueen sosiaalisella elämässä on suurta merkitystä siltä kannalta, millaisiin kehittämistoimiin alueella on syytä tarttua: siinä missä Peltosaaressa on järkevää tähdätä todella mittavaan rakenteelliseen kehittämiseen, Jyrkkälässä selvitään vähemmällä (ja halvemmalla).
Väliyhteenveto: ilmiön yleisemmästä merkityksestä Emme toistaiseksi tiedä ilmiöiden yleisyyksistä Suomessa paljoa (vrt. kaksi kolmesta). Serge Paugam, Pariisi, EHESS. SIRS: Sante, Ingelites et Ruptures Sociales. Haastattelututkimus Pariisin huonomaineisissa lähiöissä (n. getoissa ), edustava otos (N=3000, kerätty 2005, 2007, 2009) Järjestyshäiriöt ja psykososiaalinen pahoinvointi (masennus) ei vaihtele yksikätteisesti taloudellisen deprivaation (segregaatioindeksin) mukaan.
Keskeiseksi rakenteelliseksi piirteeksi nousee näiden alueiden (erilainen) sosiaalinen elämä, sen rakenteelliset ominaispiirteet. Paugam (2011, tulossa): jos erotetaan toisistaan sosiaalisten suhteiden esiintyvyys (onko sosiaalisia suhteita vähän/paljon) ja normatiivinen regulaatio (onko sellaisia paikallisia arvoja, jotka antavat yhteistä sisältöä ja merkitystä vähän/paljon), syntyy kaksiulotteinen avaruus, joka selittää sitä, kuinka väestön (masennuksella indikoitu) psykososiaalista hyvinvointi vaihtelee syvän köyhyyden oloissa.
Oscar Lewis (1968): Mexico City ja köyhyyskulttuurin käsite. Gerald D. Suttles (1972): The Social Order of the Slum. - Tutkimus Chicagon slummeista 1950 luvulla: erilaiset paikalliset yhteisöt (Chicagossa ennen muuta etniset ryhmät) ja niiden väliset suhteet ratkaisevia paikallisen järjestyksen muodostumisen kannalta. Kortteinen, Matti (1982): Lähiö. Tutkimus elämäntapojen muutoksesta. - Tutkimus yhdestä korttelista Vantaan lähiössä: korttelien sosiaalisen elämän keskeisyys.
Tapaukset tyyppiä 2 näyttäisivät viittaavan siihen, että aiempien ulkomaisten analyysien kuvaama rakenne toimii myös meillä: päiväväestön keskuuteen rakentuu erilaisia paikallisia yhteisöjä; nämä ovat erittäin merkityksellisiä ihmisten hyvinvoinnin kannalta (Paugam); ja sosiaalinen järjestys/epäjärjestys syntyy sellaiseksi kuin syntyy näiden yhteisöjen välisten suhteiden perustalta (kuka tai mikä on paikallisesti hallitsevassa asemassa, ja määrittää ne normit, joiden mukaan eletään).
Tällä tavalla tulkittuna Jyrkkälän ja Kontulankaaren merkitys on itseään isompi: nämä tapaukset kuvaavat sitä, millä tavalla kaupunkiköyhyyteen asettuminen tapahtuu järjestyneesti, jos tapahtuu. Vrt. jatkokertomus Kortteisen (1982) kuvauksen patriarkaalisuuden hajoamisen tavasta työväestön keskuudessa Ymmärryksemme etnisistä ryhmistä tällaisessa asetelmassa on toistaiseksi lähes olematon.
Uusi tutkimushanke Kolme perusosaa: (1) Koko kansakuntaa koskeva, väestötilastoihin nojaava tilastollinen analyysi lähiöiden väestöpohjan ja elinolojen kehityksestä 20 viime vuoden aikana. Tiedot GIS koodattuja: pystymme leikkaamaan irti lähiöalueet erikseen ja tekemään niiden kehitystä koskevia vertailevia tarkasteluja. Kysymys sosioekonomisen putoamisen mitasta, muodosta ja sen alueellisesta vaihtelusta (vrt. Peltosaaren erityinen heikkous, sen etäinen sijainti)
(2) Kyselytutkimuksia asukkaiden hyvinvoinnista valikoiduissa lähiöissä (N= 6-8). Valinta nojaa em. tilastollisen analyysin tuottamaan kuvaukseen, mahdolliseen tyypittelyyn. Kysymys elinolojen (deprivaation) ja koetun hyvinvoinnin välisestä yhteydestä. Lomake laaditaan niin, että syntyy vertailuasetelma Helsingin seudulla toteutettavaan kyselytutkimukseen (N=20 000). Samalla varmistetaan vertailtavuus Pariisissa tehtyihin analyyseihin (SIRS).
(3) Paikalliset etnografiset kenttätyöt. Kyselyjä täydennetään etnografisilla kenttätöillä ja asukkaiden ns. syvähaastatteluilla. Näiden nojalla etsitään sosiaalisia tulkintoja kyselyaineiston tuottamille tuloksille (vrt. oletus suoran yhteyden puuttumisesta). Kortteinen (1982) korttelielämää koskevan analyysin päivitys ja replikaatio. Kysymys etnisten vähemmistöjen paikallisesta merkityksestä korttelien elämässä.
Tulokseksi on tarkoitus tuottaa paitsi kaksi väitöskirjaa (vrt. tutkimustehtävät) myös käytännön mittavälineitä, joita lähiöiden peruskorjauksessa olisi mahdollista hyödyntää laajemminkin.
Tutkimuksen yhteiskunnallisesta merkityksestä Yksin teknis-taloudellinen näkökulma lähiöiden peruskorjauksessa ei ole riittävä, jos tähdätään siihen, että tulokset ovat kestäviä. Köyhyyden tasoon, taloudelliseen deprivaatioon tai väestörakenteeseen kohdistuvat tarkastelut eivät myöskään todennäköisesti ole riittäviä. Paikallisilla sosiaalisilla oloilla on (oletustemme mukaan) keskeinen merkitys sekä asukkaiden hyvinvoinnin kannalta että tarvittavien peruskorjaustoimien luonnetta harkittaessa.
Tulema 1: mittavälineistö sosiaalisen elämän kuvaamista varten. Hankkeen tavoitteena on tuottaa joukko indikaattoreita, siis mittavälineitä, joiden avulla olisi mahdollista (karkeasti) määrittää ja tunnistaa peruskorjauksen kohteena olevan asuinalueen sosiaalisen elämän luonne. Tällainen apuväline - teknis-taloudellisen kehittämisen ohessa voisi auttaa määrittämään sitä, minkä mittaluokan ongelmien kanssa peruskorjaus on tekemisissä.
Tulema 2: kysymys järjestyneen köyhyyskulttuurin rakenteellisesta taustasta. Kuvatunkaltaisen köyhyyskulttuurin (tapaukset tyyppiä 2) esiintyvyys todennäköisesti vaihtelee erilaisten rakenteellisten seikkojen (sijainti, arkkitehtuuri, hallintasuhdetyyppi, asuntojen kokojakauma, väestöpohja [erilaisten väestöryhmien määräsuhteet]) mukaan. Jos tällaisia yhteyksiä löytyy, niitä olisi viisasta käyttää lähiöiden uudelleen- ja täydennysrakentamista koskevan harkinnan pohjana.