Porin yhdeksäsluokkalaisten onnellisuus 2012 Lotta Uusitalo-Malmivaara
Tiivistelmä Käsillä oleva tutkimus on jatkoa vuonna 2009 aloitetulle Porin kuudesluokkalaisten onnellisuutta, masentuneisuutta ja väkivaltakokemuksia käsittelevälle hankkeelle. Tästä tutkimuksesta on raportoitu Porin kaupungille (Uusitalo-Malmivaara & Lehto, 2010) ja kansainvälisiin tieteellisiin julkaisuihin (Uusitalo-Malmivaara & Lehto, 2012; Uusitalo-Malmivaara, 2012; Uusitalo- Malmivaara, lähetetty arvioitavaksi). Nyt tarkastelun kohteena ovat yhdeksäsluokkalaiset, osittain samat oppilaat, jotka ensimmäisessä aineistonkeruuvaiheessa olivat kuudennella luokalla. Tällä kertaa tutkimuksessa kerättiin tietoa oppilaiden yleisestä onnellisuudesta, kouluonnellisuudesta, onnellisuutta lisäävistä tekijöistä, viimeisimmästä todistuskeskiarvosta sekä tulevaisuuden suunnitelmista. Porin 835 suomenkielisestä yhdeksäsluokkalaisesta 339 eli 40,60 % osallistui tutkimukseen. Osa kouluista ei osallistunut tutkimukseen muiden samanaikaisesti meneillään olevien hankkeiden takia. Luokat/opetusryhmät eri koulujen sisällä osallistuivat, mikäli lukujärjestys antoi myöten, ja yksittäiset oppilaat osallistuivat, mikäli olivat koulussa kyseisenä päivänä. Kaikkiaan tutkimusjoukon voi siten uskoa edustavan sattumanvaraisesti ja hyvin Porin yhdeksäsluokkalaisia. Tulokset kertovat yhdeksäsluokkalaisten yleisen onnellisuuden olevan keskimääräistä tasoa mutta kouluonnellisuuden melko alhainen. Tytöillä kouluonnellisuus on vielä merkitsevästi alhaisempi kuin pojilla. Molemmilla sukupuolilla sekä yleinen että kouluonnellisuus olivat laskeneet kuudennesta luokasta. Vapaissa vastauksissa syyksi onnellisuuden kasvuun tai vähenemiseen kuudennen jälkeen melkein puolet vastanneista arvioi kaverisuhteisiin liittyvät asiat. Tekijät, joiden vastaajat uskoivat lisäävän onnellisuuttaan, olivat hyvin samat kuin kuudennella luokalla. Koulumenestys, raha ja vapaa-aika olivat suosituimmat vaihtoehdot. Tytöt toivoivat poikia enemmän parempaa ulkonäköä, ihmisten välistä tasa-arvoa ja tulevaisuudensuunnitelmiensa selkiytymistä. Tulevaisuudensuunnitelmien tietäminen oli yhteydessä onnellisuuteen siten, että lukioon menossa olevat olivat onnellisempia yleisesti ja koulussa kuin ammatilliseen koulutukseen menossa olevat. Keskiarvo ja onnellisuuden mittarit korreloivat yleisesti positiivisesti, mutta sukupuolten välillä näkyi ero siten, että parhaimmat arvosanat saaneet tytöt olivat onnellisempia kuin muut tytöt, mutta parhaimmat arvosanat saaneet pojat olivat pikemminkin (ilman tilastollista merkitsevyyttä) vähemmän onnellisia kuin muut pojat. 2
Esipuhe Kiitän jälleen Porin koulutoimen johtaja Jari Leinosta hänen myönteisestä suhtautumisestaan tutkimushankkeeseen ja hankkeen esittelystä yläkoulujen rehtoreille. Kiitän työtoveriani dosentti Juhani Lehtoa tutkimuksen ideoinnista ja kommentoinnista. Kiitos rehtorit ja opettajat, jotka käytännössä tutkimuksen mahdollistitte. Jokainen ylimääräinen, koulutyön perusrutiinista erillinen työ vaatii aina vaivannäköä ja ajan irrottamista muista toiminnoista. Ilman halukkuuttanne esitellä tutkimus oppilaillenne ja saattaa heidät koneiden äärelle vastaamaan kysymyksiin, mitään raportoitavaa ei olisi. Olen siis panoksestanne hyvin kiitollinen. Kiitos yhdeksäsluokkalaiset vastauksistanne. Sähköisen lomakkeen kysymyksistä suurin osa oli Likert-asteikollisia, rasti ruutuun -tehtäviä. Mukana oli joitain avovastauksia mahdollistavia kohtia, joihin osa teistä luovasti onnellisuudestaan kirjoitti. Alla erään tytön koko vastaajajoukkoa kohtuullisen hyvin edustava selitys siitä, miksi hänen onnellisuutensa oli kuudennen luokan jälkeen kasvanut. olen alkanut liikkumaan enemmän kaverien kanssa jne, joten on enemmän "elämää". se on kiva mutta tulee myös enemmän ihmissuhde murheita jne, mutta silti olen onnellisempi ehkä vähäsen, aika sama :) 3
Sisällysluettelo 1Johdanto ja teoreettista taustaa 5 1.1 Lasten ja nuorten onnellisuustutkimus 5 1.2 Lasten ja nuorten onnellisuuteen yhteydessä olevat tekijät 5 2 Tutkimusmenetelmät 7 2.1 Tutkimuksen kohdejoukko 7 2.2 Kyselylomake 7 3 Tulokset 8 3.1 Onnellisuus 8 3.2 Taustatekijät 12 3.3 Onnellisuuden ja taustatekijöiden väliset yhteydet 15 3.4 Taustatekijöiden keskinäiset yhteydet 16 3.5 Onnellisuuden vertailu kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisten välillä 16 4 Pohdinta 17 5 Lähteet 20 Tutkija 23 4
1 Johdanto ja teoreettista taustaa 1.1 Lasten ja nuorten onnellisuustutkimus Positiiviseen paradigmaan sijoittuva onnellisuutta tutkiva psykologinen suuntaus on viime vuosina voimistunut myös lasten ja nuorten osalta (ks. yhteenveto esim. Holder, 2012). Kun perinteinen psykologinen tutkimus on keskittynyt patologioihin ja psyykkiseen huonovointisuuteen, uudempi suuntaus tutkii, mitä onnellisuuteen tarvitaan. Positiivisen paradigman yksi johtolangoista onkin, että hyvinvointiin vaaditaan muutakin kuin pahoinvoinnin poistuminen (Jahoda, 1958, ks. myös; Keyes, 2002). Onnellisuuden tutkimuksen paradigmaa ja sen eri haarojen intressikenttiä olen valottanut enemmän Porin kuudesluokkalaisten onnellisuutta, masentuneisuutta ja väkivaltakokemuksia koskevassa raportissani (Uusitalo-Malmivaara & Lehto, 2010). Onnellisuuteen yhteydessä olevat asiat ovat pääosin samoja kaikkialla maailmassa iästä, sukupuolesta ja rodusta riippumatta. Ulkoisilla tekijöillä on kohtuullisen vähän merkitystä (Lyubomirsky, Sheldon & Schkade, 2005) esimerkiksi persoonallisuudenpiirteisiin verrattuna (korkea ekstroversio ja matala neuroottisuus ennustavat onnellisuutta, ks. esim. Holder & Klassen, 2010). Sen sijaan sosiaaliset suhteet ovat tärkeä onnellisuuden tekijä kaikkialla (Diener & Oishi, 2005). Onnellisuuden eri tekijöiden painoarvo kuitenkin vaihtelee elinkaaren eri vaiheissa ja kulttuuriset seikat vaikuttavat asioiden tärkeysjärjestykseen (Park & Huebner, 2005; Park, 2005). 1.2 Lasten ja nuorten onnellisuuteen yhteydessä olevat tekijät Eri puolilla maailmaa tehdyt tutkimukset osoittavat lasten olevan keskimäärin melko tai hyvinkin onnellisia sen jälkeen, kun perustarpeista kuten turvallisuudesta, läheisyydestä ja ravinnosta on huolehdittu (Holder, 2012; Huebner, Drane & Valois, 2000; Park & Huebner, 2005; Uusitalo- Malmivaara, 2012; Veenhoven, 2003). Hyvät perhesuhteet ja ystävät ovat yleisimmin mainittuja onnellisuuden korrelaatteja (Holder & Coleman, 2009; Rask, Åstedt-Kurki, Paavilainen & Laippala, 2003; Uusitalo-Malmivaara ym., 2012). Yleinen olettamus on kuitenkin onnellisuuden väheneminen murrosiän alkaessa ja onnellisuuden pysyminen matalammalla tasolla jopa kymmenen vuoden ajan, usein opiskeluvaiheen loppuun saakka (Goldbeck, Schmitz, Besier, Herschbach & Henrich, 2007). Pitkittäistutkimukset, joissa onnellisuuden tason muuttumista eri ikäkausina on selvitetty, eivät kuitenkaan ole alkaneet lapsuudesta asti (Baird, Lucas & Donnellan, 2010). Hypoteesit onnellisuuden vähenemisestä murrosiän kynnyksellä pitkälti perustuvatkin hyvin dokumentoituun masentuneisuuden kasvuun tuona aikana (mm. Brooks-Gunn & Petersen, 1991). Masennus ja onnellisuus eivät välttämättä kuitenkaan ole täysin toisensa kääntöpuolia (Cheng & Furnham, 2003; Keyes, 2005), ja niitä ennustavat osittain eri asiat (Cheng & Furnham, 2003; Uusitalo-Malmivaara & Lehto, 2010; 2012). Sukupuolten välillä ei lapsuuden elämäntyytyväisyydessä tai onnellisuudessa ole havaittu eroja (Huebner, Suldo & Valois, 2002; Huebner, Suldo, Valois, Drane & Zullig, 2004; Uusitalo- 5
Malmivaara, 2012). Nuoruusiän onnellisuudesta tutkimukset antavat ristiriitaista tietoa. Elämänlaatututkimukset keskimäärin kertovat tyttöjen olevan poikia tyytymättömämpiä ja erityisesti masentuneempia murrosiän alettua (Angold, Costello, Erkali & Worthman, 1999; Bisegger ym., 2005; Goldbeck ym., 2007), mutta esim. Huebnerin ym. (2004) lukiolaisia koskeneessa tutkimuksessa eroja sukupuolten välillä ei enää ollut. Useat tutkimukset osoittavat onnellisuuden ja elämäntyytyväisyyden kasvavan romanttisen ihmissuhteen ja avioitumisen myötä (Myers, 2000). Tämä pätee erityisen hyvin nuoriin aikuisiin (Arnett, 2000). Sen sijaan lasten syntymän vaikutus onnellisuuteen näyttäisi riippuvan puolisoiden välisestä suhteesta ja olevan erilainen äidille (keskimäärin ensimmäinen lapsi lisää, seuraavat vähentävät onnellisuutta) ja isälle (lasten saannilla keskimäärin ei vaikutusta yleiseen onnellisuuden tasoon) (Kohler, 2005). Vapaa-ajan vietto ja harrastukset ovat tärkeä onnellisuuteen yhteydessä oleva tekijä. Ennen kaikkea kun kyseessä on itse valittu, vapaa-ehtoinen vapaa-ajanviettotapa. Sen sijaan vanhempien, opettajien ym. valitsemat hyvät harrastukset eivät välttämättä lisää lasten onnellisuutta (Csikszentmihalyi & LeFevre, 1989; Deci & Ryan, 1985; Eccles, Barber, Stone & Hunt, 2003). Suurin osa aihetta koskevista tutkimuksista on korrelatiivisia, eikä anna tietoa vapaa-ajanvieton ja onnellisuuden välisistä syy-seuraussuhteista. Kuitenkin eräässä selvityksessä havaittiin 15- vuotiaiden vapaa-ajan aktiivisuuden edeltävän subjektiivista hyvinvointia vuosia myöhemmin (Sacker & Cable, 2006), joten on mahdollista ajatella onnellisuuden lisääntyvän mieluisan vapaaajanvieton seurauksena. Holderin, Colemanin ja Sehnin (2009) tutkimuksessa todettiin liikunnallisen harrastamisen olevan yhteydessä onnellisuuden kasvuun, mutta istumaharrastamisen (TV, tietokoneet) taas lievästi alentuneeseen onnellisuuteen. Sosiaalisten kontaktien lisääntyminen on yksi tärkeä selittävä tekijä harrastamisen ja kasvaneen onnellisuuden välillä (Holder & Coleman, 2009). Liikuntaharrastus todennäköisemmin vie ikätovereiden pariin kuin TV:n katselu, joten fyysiseen aktiivisuuteen liittyvä onnellisuuden kasvu saattaa myös olla sosiaalisen kanssakäymisen siivittämää. Hyvä ulkonäkö on heikosti yhteydessä sekä lasten että aikuisten onnellisuuteen. Näyttäisi siltä, että ainakin osittain yhteys välittyy fyysiseen viehättävyyteen liitetyillä kuvitelluilla ominaisuuksilla. Esimerkiksi opettajien on todettu arvioivan kauniit oppilaansa muita suositummiksi ja älykkäämmiksi niissäkin tilanteissa, joissa varsinainen suoritustaso on pidetty vakiona (Clifford & Walster, 1973). Toisaalta myös suorasta yhteydestä on näyttöä mm. Neton tutkimuksessa (2001), jossa hyvännäköisiksi itsensä arvioivat nuoret aikuiset olivat keskimääräistä onnellisempia. Holderin ja Colemanin (2008) selvityksessä lasten ulkonäöllä ja onnellisuudella todettiin olevan kuitenkin vain vähäinen yhteys. Lasten ja nuorten koulumenestys arvosanoilla mitattuna ei suoraan ennusta onnellisuutta. Sen sijaan käsitykset omasta akateemisesta kyvykkyydestä, opettajilta saatu tuki ja yleinen tyytyväisyys koulunkäyntiin ovat onnellisuuteen yhteydessä (Huebner, 1991). Koulumenestyksen merkitys onnellisuuteen vaikuttaa myös kulttuurisidonnaiselta. Esimerkiksi korealaislasten onnellisuuden todettiin olevan selvästi tiiviimmin yhteydessä koulussa saatuihin arvosanoihin kuin yhdysvaltalaisten (Park & Huebner, 2005). 6
Käsillä olevan tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten onnellisia yhdeksäsluokkalaiset ovat yleisesti ja kouluympäristössä ja minkä tekijöiden he arvelevat voivan onnellisuuttaan lisätä. Onnellisuuden, koulumenestyksen ja tulevaisuudensuunnitelmien välinen yhteys tutkittiin ja tyttöjen ja poikien kokemaa onnellisuutta verrattiin keskenään. Lisäksi selvitettiin, miten yhdeksäsluokkalaisten kokema yleinen ja kouluonnellisuus ovat muuttuneet kuudennesta luokasta. 2 Tutkimusmenetelmät 2.1 Tutkimuksen kohdejoukko Syksyllä 2011 kaikille Porin suomenkielisten ylä- ja yhtenäiskoulujen rehtoreille lähetettiin pyyntö osallistua tutkimukseen. Tammikuussa 2012 rehtoreihin otettiin uudestaan yhteyttä. Kahdeksasta koulusta yksi ei halunnut osallistua ja kahdesta muusta ei tullut vastausta. Sähköinen tutkimuslomake lähetettiin kuitenkin myös kahteen viimeksi mainittuun eli yhteensä seitsemään kouluun. Rehtorit jakoivat linkin lomakkeeseen opettajille, jotka oppitunnin aikana tammikuussa teettivät tutkimuksen yhdeksäsluokkalaisilla. Oppilaat täyttivät lomakkeen yksin ja anonyymisti koulujen tietokoneilla. Kyselyyn vastaaminen kesti noin 15 minuuttia. Kaikkiaan kyselyyn vastasi 339 nuorta, 182 tyttöä ja 157 poikaa. Yhtään vastausta ei hylätty, sillä sähköisen lomakkeen saattoi palauttaa ainoastaan, mikäli kaikkiin kohtiin oli vastattu. 2.2 Kyselylomake Kysely koottiin subjektiivisen onnellisuuden mittarista (Lyubomirsky & Lepper, 1999), koululaisten onnellisuusmittarista (Ivens, 2007) ja onnellisuutta lisäävien tekijöiden mittarista (Uusitalo-Malmivaara & Lehto, 2010). Kaikki mittarit olivat samoja kuin Porin kuudesluokkalaisten tutkimuksessa vuodelta 2009, mutta vaihtoehtoja onnellisuutta lisäävien tekijöiden mittarissa oli nyt seitsemän enemmän. Lisäksi yksittäisellä kysymyksellä tiedusteltiin, oliko vastaajien mielestä heidän (yleisessä) onnellisuudessaan tapahtunut muutosta kuudennen luokan jälkeen. Vapaassa vastaustilassa annettiin mahdollisuus kertoa syy onnellisuuden muutokseen. Taustatekijöinä kysyttiin sukupuoli, ikä, tulevaisuuden suunnitelmat, viimeisimmän koulutodistuksen keskiarvo ja oliko vastaaja käynyt kuudennen luokan Porissa (eli suurella todennäköisyydellä ollut mukana tammikuussa 2009 tehdyssä tutkimuksessa, johon 95 % Porin kuudesluokkalaisista osallistui). Subjektiivisen (yleisen) onnellisuuden mittari, SOM (väittämät 1 6). Subjektiivisen onnellisuuden mittari (Lyubomirsky & Lepper, 1999) koostuu neljästä väittämästä, joiden vastausvaihtoehdot ovat 7-portaisella likert-asteikolla. Esimerkiksi yleisesti ottaen en pidä pidän itseäni hyvin onnellisena. Reliabiliteetti yhdeksäsluokkalaisilla oli kohtuullinen, Cronbachin alfa = 0,64 (kuudesluokkalaisilla 0,72). Koululaisten onnellisuusmittari, KOM (väittämät 7 36). Ivensin (2007) kehittämää koululaisten onnellisuusmittaria käytettiin ensimmäistä kertaa laajasti Suomessa Porin kuudesluokkalaisilla 7
vuonna 2009. Koululaisten onnellisuusmittarin väittämät koskevat tuntemuksia koulussa edellisellä viikolla, esim. koulu tuntui minusta turvalliselta paikalta. Vastausvaihtoehtoja oli neljä; olen paljon/vähän samaa mieltä, olen paljon/vähän eri mieltä. Koululaisten onnellisuusmittari sisälsi alunperin 30 väittämää, näistä kuitenkin viisi karsittiin pois, sillä ne eivät (suomenkielisessä versiossa) antaneet lisää informaatiota. Mittarin reliabiliteetti 25-kohtaisena oli erinomainen sekä kuudes- että yhdeksäsluokkalaisilla, Cronbachin alfa = 0,90 molemmilla kerroilla. Onnellisuuttani lisäisi. Vaihtoehtoja onnellisuutta lisääviksi tekijöiksi annettiin 19, joista sai valita niin monta kuin halusi (esim. perherauha, enemmän kavereita ). Lisäksi oli vaihtoehto muu, mikä?. Tulevaisuuden suunnitelmia tiedusteltiin yhdellä kysymyksellä, johon annettiin viisi vastausvaihtoehtoa: Yhdeksännen luokan jälkeen menen todennäköisesti lukioon, ammattikouluun, töihin, pidän välivuoden tai en tiedä vielä. Vaihtoehdoista saattoi valita vain yhden. Viimeisimmän todistuksen lukuaineiden keskiarvoa kysyttiin 12 vaihtoehdoilla, 4,0-4,5; 4,6-5,0; 9,6-10,0. 3 Tulokset ja niiden tarkastelu 3.1 Onnellisuus Subjektiivinen onnellisuus, SOM. Kukin neljästä väittämästä saattoi saada arvon väliltä 1 7. Kaikkien vastausten keskiarvo oli 5,01 (kh = 1,01), n = 339. Tyttöjen (n = 182) ka = 5,00 (kh = 1,05) ja poikien (n = 157) = 5,05 (kh = 1,00). Sukupuolten välillä ei olut tilastollisesti merkitsevää eroa, p > 0,05. Kouluonnellisuus, KOM. Kukin 25 väittämästä saattoi saada arvon väliltä 1-4 (kuviossa 1 merkitty isoja ongelmia ei ongelmia ). Kaikkien vastaajien keskiarvo oli 3,09 (kh = 0,53), n = 339. Tyttöjen (n = 182) ka = 3,04 (kh = 0,54) ja poikien (n = 157) = 3,16 (kh = 0,51). Tyttöjen kouluonnellisuus oli tilastollisesti merkitsevästi alhaisempi kuin poikien, t(337) = 2,10, p < 0,05. Väittämäkohtaisia eroja sukupuolten välillä oli 14 kohdassa, 2 (3) = 10,04 52,27, p < 0,001 0,05. Tytöillä oli näissä kohdissa enemmän ongelmia kuin pojilla. Nämä väittämät on merkitty tähdellä kuvioon 1. 8
olin hermostunut* kouluun oli ihan okei tulla olin surullinen* minulla oli rento olo* minulla oli paha olo* koulu tuntui minusta turvalliselta paikalta* keskityin tunsin itseni kipeäksi tunsin itseni varmaksi* olin vihainen* minua itketti* tulin kaikkien kanssa hyvin toimeen olin pahalla tuulella* minulla oli kivaa olin rauhallinen koulutyö kiinnosti minua säälin itseäni* minusta tuntui hyvältä olin hämmentynyt* luotin itseeni* olin poissa tolaltani* halusin antaa periksi tein työt hyvin olin peloissani* minusta oli kivaa olla muiden kanssa 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % 15,6 15,3 7,4 29,2 15,6 20,9 26,8 35,1 71,7 28,3 33,9 4,7 19,2 38,3 37,8 9,4 12,7 16,5 10 10,9 11,2 7,7 13,3 17,4 21,2 19,2 33,3 42,2 24,2 45,7 16,5 17,4 25,7 9,4 10,6 10,6 5,3 14,2 34,5 46 11,2 6,5 12,1 22,7 30,4 45,4 35,7 36 12,7 18,6 28,3 40,4 6,5 13,6 43,4 36,6 7,7 12,1 15,3 64,9 12,1 14,5 19,5 54 6,5 17,7 50,4 25,4 7,1 8,3 12,7 72 6,57,4 22,7 63,4 61,4 43,4 29,5 43,4 27,4 40,4 69,3 8,6 13 43,7 34,8 15 5,910,9 24,5 18,3 44,2 64,9 16,2 7,1 13,6 46 33,3 isoja ongelmia ongelmia ei juurikaan ongelmia ei ongelmia Kuvio 1. Kouluonnellisuuden väittämät. Tähdellä on merkitty ne kohdat, joissa sukupuolten välillä oli ero. Onnellisuuttani lisäisi. Annetuista vaihtoehdoista suosituimmaksi nousi parempi koulumenestys, jonka 60,5 % kaikista vastaajista oli valinnut onnellisuuttaan lisääväksi tekijäksi. Liki samoihin lukemiin ylsi vaihtoehto enemmän rahaa, jonka oli valinnut 59,9 %. Kolmanneksi eniten, 55,5 % vastaajista, toivottiin enemmän vapaa-aikaa (taulukko 2). Kaikkiaan tyttöjen ja poikien valinnat 9
olivat toistensa kaltaisia. Sukupuolten välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero vain kolmessa vaihtoehdossa (taulukko 3). Tytöt toivoivat poikia useammin parempaa ulkonäköä, 2 (1) = 13,20, p < 0,001, ihmisten välistä tasa-arvoa, 2 (1) = 35,33, p < 0,001, ja tulevaisuuden suunnitelmiensa selkiytymistä, 2 (1) = 9,66, p < 0,001. 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % perherauha lisää kavereita parempi koulumenestys menestystä harrastuksissa uusi harrastus enemmän vapaata aikaa parempi terveydentila enemmän rahaa 27,4 41,0 60,5 35,4 27,4 55,8 18,9 59,9 72,6 59,0 39,5 64,6 72,7 44,2 81,1 40,1 tyttö/poikaystävä lemmikkieläin 16,8 49,9 83,2 50,1 lisäisi onnellisuuttani ei mainintaa parempi ulkonäkö 43,7 56,3 kuuluisaksi tuleminen 17,1 82,9 uskaltaisin olla oma itseni ilmastonmuutos pysähtyisi ihmiset olisivat kaikkialla tasaarvoisia hengellinen elämäni paranisi tulevaisuuden suunnitelmani selkiytyisivät läheisteni päihteiden käyttö loppuisi oma päihteiden käyttöni loppuisi 21,8 21,5 30,7 16,5 49,9 16,2 9,4 78,2 78,5 69,3 83,5 50,1 83,8 90,6 Kuvio 2. Yhdeksäsluokkalaisten vastaukset siitä, mitkä tekijät lisäisivät onnellisuutta. Vastausvaihtoehdot oli annettu. 10
perherauha t perherauha p lisääkavereita t lisää kavereita p menestystä koulussa t menestystä koulussa p menestystä harrastuksissa t menestystä harrastuksissa p uusi harrastus t uusi harrastus p enemmän vapaa-aikaa t enemmän vapaa-aikaa p parempi terveys t parempi terveys p enemmän rahaa t enemmän rahaa p tyttö/poikaystävä t tyttö/poikaystävä p lemmikkieläin t lemmikkieläin p parempi ulkonäkö t* parempi ulkonäkö p kuuluisaksi tuleminen t kuuluisaksi tuleminen p uskaltaisin olla oma itseni t uskaltaisin olla oma itseni p ilmastonmuutos pysähtyisi t ilmastonmuutos pysähtyisi p ihmiset olisivat kaikkialla tasa-arvoisia t* ihmiset olisivat kaikkialla tasa-arvoisia p hengellinen elämäni paranisi t hengellinen elämäni paranisi p tulevaisuuden suunnitelmani selkiytyisivät t* tulevaisuuden suunnitelmani selkiytyisivät p läheisteni päihteiden käyttö loppuisi t läheisteni päihteiden käyttö loppuisi p oma päihteiden käyttöni loppuisi t oma päihteiden käyttöni loppuisi p 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 25,8 29,3 45,1 36,3 36,8 33,8 29,7 24,8 19,8 17,8 19,8 13,4 13,7 21 24,7 18,5 24,7 17,8 14,6 18,1 14,6 16,5 15,9 10,4 8,3 59,9 61,1 53,8 58 61 58,6 51,6 47,8 52,7 33,1 44,5 57,7 40,8 74,2 70,7 54,9 63,7 63,2 66,2 70,3 75,2 80,2 82,2 80,3 86,6 86,3 79 75,3 81,5 75,3 82,2 85,4 81,9 85,4 83,5 84,1 89,6 91,7 40,1 38,9 46,2 42 39 41,4 48,4 52,2 47,3 66,9 55,5 42,3 59,2 lisäisi onnellisuuttani ei mainintaa Kuvio 3. Onnellisuutta lisäävät tekijät sukupuolittain. Kohdat, joissa on tilastollisesti merkitsevä ero, on merkitty tähdellä. 11
Oma arvio onnellisuuden muutoksesta kuudennen luokan jälkeen. Tytöistä 58 (31,9 %) ja pojista 87 (55,4 %) uskoi onnellisuutensa pysyneen ennallaan kuudennen luokan jälkeen. Tytöistä 57 (31,1 %) ja pojista 30 (19,1 %) arveli onnellisuutensa vähentyneen ja tytöistä 67 (36,8 %) ja pojista 40 (25,5 %) uskoi onnellisuutensa lisääntyneen. Tyttöjen ja poikien jakaumat poikkesivat toisistaan lähinnä siten, että pojat tyttöjä enemmän arvioivat onnellisuutensa muuttumattomaksi, 2 = 19,25, p < 0,001. Vapaita vastauksia syyksi onnellisuuden muutokseen tuli 123 oppilaalta (36,3 % kaikista vastaajista). Heistä 37 arvioi onnellisuutensa kuudennen luokan jälkeen kasvaneen, koska kavereita oli tullut lisää, kaveripiiri oli muuttunut tai vastaaja oli saanut tyttö/poikaystävän. Kymmenellä vastaajalla itsevarmuuden kasvu oli onnellisuuden lisääntymisen taustalla. Onnellisuuden laskun syyksi 16 vastaajaa ilmoitti kaveripulmat tai kiusaamisen ja kymmenen koulunkäyntiin liittyvän stressin. Vain viisi vastaajaa mainitsi perheeseen liittyvät tekijät onnellisuutensa muutoksen syyksi. Muut vastaukset olivat sekalaisia. 3.2 Taustatekijät Sukupuoli ja ikä. Tyttöjä oli 182 ja poikia 157. Vastaajista 334 eli 98,5 % oli 15 tai 16 vuotta. Tyttöjen ja poikien välillä ei ollut eroa ikäjakaumassa. Tulevaisuuden suunnitelmat. Tytöistä (n = 182) enemmistö ilmoitti jatkavansa lukioon, pojista (n = 157) taas suunnilleen yhtä monta lukioon ja ammattikouluun. Tyttöjen ja poikien tulevaisuuden suunnitelmien jakaumat poikkesivat myös tilastollisesti merkitsevästi toisistaan, 2 (4) = 16,84, p < 0,01 (taulukko 1). Taulukko 1. Suunnitelmat yhdeksännen luokan jälkeen Sukupuoli Valinta Lkm Prosentti tyttö lukio 119 65,4 ammattikoulu 48 26,4 työ 2 1,1 välivuosi 4 4,9 en tiedä vielä 9 4,9 poika lukio 70 44,6 ammattikoulu 73 46,5 työ 2 1,3 välivuosi 2 1,3 en tiedä vielä 10 6,4 12
Viimeisimmän todistuksen lukuaineiden keskiarvo. Todistuskeskiarvot jakautuivat melko normaalisti sekä tytöillä että pojilla (taulukko 2 ja kuvio 4). Tyttöjen ja poikien keskiarvojakaumassa oli tilastollisesti merkitsevä ero siten että tytöt saivat keskimäärin parempia arvosanoja kuin pojat (vaikka ylintä arvosanaluokkaa olikin saanut useampi poika kuin tyttö), 2 (10) = 25,55, p < 0,01. Jostain syystä kukaan vastaajista ei ollut ilmoittanut saaneensa toisiksi alinta arvosanaluokkaa eli keskiarvoa väliltä 4,6-5,0. Taulukko 2. Lukuaineiden todistuskeskiarvot oman ilmoituksen mukaan sukupuolittain Sukupuoli Keskiarvo Lkm Prosentti tyttö 9,6-10,0 4 2,2 9,1-9,5 18 9,9 8,6-9,0 33 18,1 8,1-8,5 31 17,0 7,6-8,0 32 17,6 7,1-7,5 23 12,6 6,6-7,0 26 14,3 6,1-6,5 7 3,8 5,6-6,0 5 2,7 5,1-5,5 1 0,5 4,6-5,0 0 0,0 4,0-4,5 2 1,1 poika 9,6-10,0 11 7,0 9,1-9,5 8 5,1 8,6-9,0 12 7,6 8,1-8,5 20 12,7 7,6-8,0 20 12,7 7,1-7,5 30 19,1 6,6-7,0 29 18,5 6,1-6,5 12 7,6 5,6-6,0 7 4,5 5,1-5,5 4 2,5 4,6-5,0 0 0,0 4,0-4,5 4 2,5 13
Kuvio 4. Kaikkien vastaajien lukuaineiden todistuskeskiarvot oman ilmoituksen mukaan Oleko käynyt Porissa kuudennen luokan? Tytöistä 163 oli käynyt Porissa kuudennen luokan, 13 ei ollut käynyt ja 6 ei tiennyt. Pojista 129 oli käynyt kuudennen luokan Porissa, 21 ei ollut käynyt ja 7 ei tiennyt. Näin ollen ainakin 292 vastaajaa eli noin 86 % oli samoja kuin ne kuudesluokkalaiset (n = 737), jotka osallistuivat tutkimukseen tammikuussa 2009. 14
3.3 Onnellisuuden ja taustatekijöiden väliset yhteydet Subjektiivinen (yleinen) onnellisuus ja kouluonnellisuus korreloivat voimakkaasti, Pearsonin r = 0,59, p < 0,001. Tytöillä onnellisuuden mittareiden välillä näytti olevan suurempi yhteys kuin pojilla r(tytöt) = 0,67 ja r(pojat) = 0,49. Subjektiivinen onnellisuus ja edellisen todistuksen lukuaineiden keskiarvo korreloivat arvolla r = 0,18, p < 0,01. Aivan yhtä vahvasti korreloivat kouluonnellisuus ja edellisen todistuksen keskiarvo, r = 0,18, p < 0,01. Vaikka korrelaatiot ovat tilastollisesti merkitseviä, yhteys ei ole kovin vahva. Kun vastaajat jaettiin kahteen ryhmään todistuskeskiarvojen perusteella, näkyi mielenkiintoinen ero onnellisuudessa sukupuolten välillä. Ne tytöt, joiden keskiarvo oli 8,6 tai enemmän (n = 55) olivat tilastollisesti merkitsevästi onnellisempia yleisesti, t(180) = -3,42, p < 0,001 ja koulussa, t(180) = -4,25, p < 0,001, kuin muut tytöt (n = 127). Yleisen onnellisuuden ka(tytöt 8,6) = 5,36, kh = 0,95 ja ka(tytöt <8,6) = 4,80, kh = 1,04. Kouluonnellisuuden ka(tytöt 8,6) = 3,29, kh = 0,49 ja ka(tytöt <8,6) = 2,93, kh = 0,53. Pojilla taas eroa onnellisuudessa koulunerojen ja muiden välillä ei ollut kummassakaan onnellisuuden tyypissä, pt > 0,05. Päinvastoin, 8,6 tai enemmän todistuskeskiarvokseen saaneet pojat (n = 31) olivat hieman vähemmän onnellisia sekä yleisesti että koulussa kuin muut pojat (n = 126). Nämä erot tosin olivat vailla tilastollista merkitsevyyttä. Yleisen onnellisuuden ka(pojat 8,6) = 4,87, kh = 0,96 ja ka(pojat <8,6) = 5,09, kh = 0,98. Kouluonnellisuuden ka(pojat 8,6) = 3,07, kh = 0,55 ja ka(pojat <8,6) = 3,18, kh = 0,50. Ne oppilaat, jotka tiesivät menevänsä lukioon, olivat tilastollisesti merkitsevästi onnellisempia yleisesti (ka = 5,16, kh = 0,91, n = 189) kuin ne, jotka tiesivät olevansa menossa ammattikouluun (ka = 4,88, kh = 1,06, n = 121), t (308) = 3,44, p < 0,05. Samoin lukioon menossa olevat olivat onnellisempia koulussa (ka = 3,20, kh = 0,49) kuin ammattikouluun menossa olevat (ka = 3,02, kh = 0,55), t(308) = 7,87, p < 0,01. Lukioon menossa olevien todistuskeskiarvot (keskimäärin välillä 8,1-8,5) olivat merkitsevästi parempia kuin ammattikouluun (keskimäärin välillä7,1-7,5) menossa olevien, t(308) = 10,98, p < 0,001. Ne, jotka yhdeksännen jälkeen olivat menossa töihin, pitivät välivuoden tai olivat vielä epävarmoja, muodostivat niin pienet ryhmät, ettei heitä otettu tähän vertailuun mukaan. 15
3.4 Taustatekijöiden keskinäiset yhteydet Tyttöjen ja poikien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero todistuskeskiarvoissa, tyttöjen keskiarvot olivat keskimäärin välillä 7,6-8,0 ja poikien välillä 7,1-7,5, t(337) = 3,01, p < 0,01. Lukioon menossa olevien tyttöjen (n = 119) keskiarvo oli keskimäärin välillä 8,1-8,5. Lukioon menossa olevien poikien (n = 70) keskiarvo oli keskimäärin välillä 7,6-8,0. Ammattikouluun menossa olevien tyttöjen (n = 48) keskiarvo oli keskimäärin välillä 7,1-7,5. Ammattikouluun menossa olevien poikien (n = 73) keskiarvo oli keskimäärin välillä 6,6-7,0. Lukioon menossa olevien tyttöjen ja poikien todistuskeskiarvojen välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero, t(187) = 2,62, p < 0,01, mutta ammattikouluun menossa olevien välillä ei ollut, p > 0,05. 3.5 Onnellisuuden vertailu kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisten välillä Nyt saatuja yhdeksäsluokkalaisten tuloksia verrattiin kolme vuotta sitten saatuihin kuudesluokkalaisten tuloksiin. Yhdeksäsluokkalaisia mukana oli 339, heistä ainakin 292 eli 86 % oli käynyt kuudennen luokan Porissa ja siten suurella todennäköisyydellä osallistunut vuoden 2009 onnellisuustutkimukseen (n = 737). Sekä subjektiivinen että kouluonnellisuus olivat laskeneet tilastollisesti merkitsevästi kuudennen luokan jälkeen (taulukko 3). Taulukko 3. Kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisten subjektiivisen ja kouluonnellisuuden keskiarvot ja keskihajonnat ja erot 6. lk 9. lk ero n ka kh n ka kh t p Subjektiivinen onnellisuus, SOM Koululaisten onnellisuusmittari, KOM 727 5,30 0,88 339 5,01 1,01 4,89 < 0,001 732 3,30 0,44 339 3,09 0,53 6,51 < 0,001 Tytöillä sekä subjektiivinen että kouluonnellisuus näyttivät laskeneen enemmän kuin pojilla, tyttöjen ka(som 6. lk) = 5,3 (kh = 0,88) ja tyttöjen ka(som 9. lk) = 5,00 (kh = 1,05), t(555) = 3,96, p < 0,001. Tyttöjen ka(kom 6. lk) = 3,28 (kh = 0,46) ja tyttöjen ka(kom 9.lk) = 3,04 (kh = 0,54), t(557) = 5,60, p < 0,001. Poikien ka (SOM 6. lk) = 5,30 (kh = 0,87) ja poikien ka(som 9. lk) = 5,05 (kh = 0,98), t (507) = 2,89, p < 0,01. Poikien ka(kom 6. lk) = 3,31 (kh = 0,43) ja poikien ka(kom 9. lk) = 3,12 (kh = 0,51), t(510) = 3,45, p < 0,01. 16
Onnellisuutta lisäävissä tekijöissä parempi koulumenestys oli suosituin valinta sekä kuudesluokkalaisilla (47,6 %) että yhdeksäsluokkalaisilla (60,5 %). Enemmän vapaata aikaa oli niinikään suosittu vaihtoehto molemmissa otoksissa (41,8 % ja 55,8 %). Rahan merkitys selvästi oli kasvanut, sillä kuudesluokkalaisista vain 34,1 % arveli onnellisuutensa lisääntyvän rahan myötä, mutta yhdeksäsluokkalaisista jopa 59,9 %. Myös ulkonäön merkitys oli kasvanut, sillä kuudesluokkalaisista vain 27,1 % toivoi parempaa ulkonäköä, mutta yhdeksäsluokkalaisista 43,7 %. Sukupuolten välillä ei ollut suurta eriytymistä toiveissa kuudennen luokan jälkeen tyttöjen kasvanutta paremman ulkonäön toivetta lukuunottamatta. Seitsemän viimeiseksi ehdotettua onnellisuuden lisääjää oli mukana vain yhdeksäsluokkalaisten tutkimuksessa. 4 Pohdinta Yhdeksäsluokkalaisten yleinen onnellisuus oli edelleen korkealla tasolla edustaen keskiarvoa, joka kyseisellä mittarilla on aiemmin saatu (Lyubomirsky & Lepper, 1999). Kouluonnellisuus sen sijaan oli alarajalla aiemmin saatujen tulosten kanssa (Ivens, 2007). Ainoastaan omat tulokseni pääkaupunkiseudun 11-16-vuotiaiden erityisoppilaiden kouluonnellisuudesta olivat tätä alhaisemmat (Uusitalo-Malmivaara ym., 2012). Kouluonnellisuuden alhaisuus näyttää noudattavan yleisesti todettua koulutyytyväisyyden ja viihtyvyyden alhaisuutta yläkouluvaiheessa sekä Suomessa että muualla (Bisegger ym., 2005; Linnakylä, 1996; Malin & Linnakylä, 2001). Odottamaton ei myöskään ollut tyttöjen poikia vähäisempi kouluonnellisuus. Tämä on linjassa sekä aiempien elämäntyytyväisyys- että masentuneisuustutkimusten kanssa. Murrosikäiset tytöt ovat järjestään poikia tyytymättömämpiä elämäänsä ja kärsivät enemmän masennusoireista (ks. esim. Angold ym., 1999; Bisegger ym., 2005). Biseggerin ja kumppanien (2005) seitsemässä Euroopan maassa tekemässä elämänlaatututkimuksessa sukupuolten välillä ei ollut eroja fyysisessä tai psykologisessa hyvinvoinnissa, hyväntuulisuudessa, masentuneisuudessa tai itsensä hyväksymisessä ennen 12 ikävuotta. Sen sijaan tästä eteenpäin jokaisella em. alueella tytöt saivat poikia matalampia arvoja tutkittuun 17 ikävuoteen asti. Eroja sukupuolten välillä ei havaittu perhesuhteissa (molemmilla sukupuolilla notkahdus 14-16 vuoden iässä), sosiaalisessa hyväksynnässä (molemmilla sukupuolilla kasvua ikävuosina 9-17) eikä pätevyydentunnossa kouluympäristössä (molemmilla sukupuolilla laskua ikävuosina 9-17 ja syvempi notkahdus ikävuosina 14-15). Käsillä olevassa tutkimuksessa ei ollut sukupuolten välillä eroa subjektiivisessa, yleisessä onnellisuudessa. Tämä heijastanee kyseisen onnellisuusmittarin yleisluontoisuutta (neljä väittämää esitettynä tapaan yleisesti ottaen pidän itseäni onnellisena ). Kouluonnellisuusmittarin väittämät sen sijaan sisälsivät myös spesifioituja negatiivisia tuntemuksia (esim. olin 17
surullinen ), jotka mittaavat alakuloa ja masentuneisuutta. Näissä väittämissä tytöt saivat merkitsevästi poikia suuremmat arvot. Miksi tytöt sitten ovat koulussa vähemmän onnellisia kuin pojat? Tyttöjen suurempaa masentuneisuutta murrosiästä lähtien on selitetty monin tavoin. Itse sukupuolihormonien tasoilla näyttäisi olevan suurempi yhteys masennusherkkyyteen kuin sekundaarisilla fyysisillä muutoksilla (mm. Angold ym., 1999). Tyttöjen reaktiomalli stressiin on myös poikia useammin sisäänpäinkääntynyt. Ulkonäköpaineet ja niihin liittyvät syömishäiriöt ovat tytöillä yleisempiä. Esimerkiksi THL:n Kouluterveyskyselyssä 8. 9.-luokkalaisista tytöistä 36 % koki olevansa hieman tai selvästi ylipainoisia, pojista vain 19 % (Terveyden ja hyvnvoinnin laitos, 2012). Yhteiskunnan tytöille asettamat paineet ovat ilmeisesti muutenkin ristiriitaiset. Toisaalta tyttöjä kasvatetaan monipuoliseen pätevyyteen ja itsenäisyyteen, toisaalta taas edelleen annetaan vähemmän vapauksia kuin pojille (Nolen Hoeksema, 1994). Todennäköisesti em. syyt ovat ainakin osaksi myös tässä tutkimuksessa havaitun tyttöjen alhaisemman kouluonnellisuuden taustalla. Paineet menestyä koulussa, käyttäytyä ja näyttää hyvältä saattavat olla murrosikäisillä tytöillä edelleen suuremmat kuin pojilla. Yhdeksäsluokkalaisten onnellisuus sekä yleisesti että kouluympäristössä oli alhaisempi kuin kuudesluokkalaisten. Tämä tulos on aiempien tutkimusten (Bisegger ym., 2005; Goldbeck ym., 2007) perusteella oletettu. Murrosiän mukanaan tuomat haasteet, kehitystehtävät (Havighurst, 1966), vaikuttavat osaltaan elämäntyytyväisyyden ja onnellisuuden alenemiseen. Siirtyminen lapsuusiästä puberteettiin tapahtuu massiivisten neuroendokrinologisten muutosten myötä (Sisk, 2004). Sekä aivojen rakenteessa että välittäjäainemetaboliassa tapahtuvat muutokset horjuttavat myös emotionaalista tasapainoa. Kuudennella luokalla sukupuolten välillä ei vielä ollut eroja yleisessä tai kouluonnellisuudessa, ja lasku tyttöjen (koulu-)onnellisuudessa on siten erityisen suuri (Uusitalo-Malmivaara & Lehto, 2010; Uusitalo-Malmivaara, 2012). Yhdeksäsluokkalaiset arvelivat onnellisuutensa lisääntyvän, mikäli koulumenestys paranisi. Ymmärrettävästi peruskoulun viimeisen luokan keväänä koulumenestys ja tulevaisuuden suunnitelmat ovat koululaisten mielessä. Varsinkin tytöt myös uskoivat onnellisuutensa kasvavan, mikäli heidän tulevaisuuden suunnitelmansa selkiytyisivät. Kaikkiaan suurimmalla osalla tulevaisuus näytti suunnitellulta, vain 19 kaikista vastaajista ilmoitti olevansa kokonaan tietämätön seuraavan vuoden tekemisistään. Vapaa-ajan lisääntymisen ja rahan uskottiin myös lisäävän onnellisuutta. Samoin tyttö- tai poikaystävää toivottiin. Tyttöjen ulkonäköpaineista kertoo edelleen se, että yli puolet vastaajista oli valinnut paremman ulkonäön potentiaaliksi onnellisuutensa lisääjäksi. Tytöille myös ihmisten välinen tasa-arvo näyttäytyi tärkeänä. Muutosta kuudesluokkalaisiin verrattuna onnellisuutta lisäävissä tekijöissä oli vähän. Ulkonäön merkitys oli kasvanut, samoin kuuluisuutta toivoi nyt useampi. Loppupäätelmänä yhdeksäsluokkalaisten onnellisuustutkimuksesta voidaan todeta, että vaikka onnellisuuden lasku kuudennelta luokalta oli odotettavissa, on se myös pohdintaa herättävä asia. Onko näin oltava? Erityisesti tyttöjen kouluonnellisuuden lasku on huolestuttavaa. Vaikka tytöt keskiarvojen valossa menestyvät poikia paremmin, onnellisuutta koulussa se ei välttämättä kohota. Kuitenkaan väittämä koulumenestyjien ahdistuksesta ei tässä tutkimuksessa toteudu, sillä 18
parhaat todistusarvosanat saaneet tytöt olivat muita tyttöjä onnellisempia sekä yleisesti että koulussa. Kenties he ovat onnellisia menestyttyään arvostamassaan asiassa? Poikien onnellisuuteen kummallakaan mittarilla mitattuna ei todistusarvosanoilla ollut merkitystä. Koulumenestys ei siten pojille näytä olevan ensisijainen onnellisuuden määrääjä, vaikka toisaalta hekin uskoivat paremman koulumenestyksen lisäävän onnellisuuttaan. Vapaissa vastauksissa korostui ystävien ja kaveripiirin merkitys nuorten onnellisuudelle. Miksi onnellisuutta lisäävissä tekijöissä vaihtoehto lisää kavereita ei saanut sitten enempää suosiota? Ilmeisesti suurella osalla kaverisuhteet ovat kunnossa. Toisaalta kaverisuhteiden laadun parantamista kuvaava vaihtoehto olisi saattanut olla usean valinta. Perhe mainitttiin hyvin harvassa avovastauksessa onnellisuuden syyksi tai haitaksi. Tämänkin voi tulkita siten, että useimmilla perheasiat ovat ainakin siedettävällä tolalla, niissä ei ole tapahtunut suuria muutoksia tai ne eivät ensisijaisesti ole nuoren mielessä hänen pohtiessaan omaa onnellisuuttaan. Onnellisuustutkimuksiin vastaaminen on aina altista sosiaalisen suotavuuden vääristymälle. Ihmisillä on ennemmin taipumus liioitella kuin vähätellä omaa onnellisuuttaan. Näin voi tapahtua myös nimettömässä vastaamisessa yhdeksäsluokkalaisilla. Vastausten totuudenmukaisuutta voi myös heikentää välinpitämättömyys vastata rehellisesti tai huolellisesti. Saamissani avovastauksissa muutamia villejä kommentteja lukuunottamatta näkyi vilpitön halu pohtia omaan onnellisuuteen liittyviä seikkoja. Tähän ja mittareiden hyvään reliabilitettiin nojautuen uskon saaneeni edustavan otoksen yhdeksäsluokkalaisten onnellisuudesta ja sitä mahdollisesti lisäävistä tekijöistä. Tulevaisuudessa tutkimukset erityisesti kouluonnellisuutta lisäävistä interventioista ovat arvokkaita. Onko mahdollista ylläpitää yläkoulun läpi sitä korkeaa onnellisuuden tasoa, joka vielä kuudesluokkalaisilla on? 19
Lähteet Angold, A., Costello, E. J., Erkali, A. & Worthman, C. M. (1999). Pubertal changes in hormone levels and depression in girls. Psychological Medicine, 29(5), 1043-1053. Arnett, J. J. (2000). Emerging adulthood: A theory of development from the late teens through the twenties. The American Psychologist, 55(5), 469-480. Baird, B. M., Lucas, R. E. & Donnellan, M. B. (2010). Life satisfaction across the lifespan: Findings from two nationally representative panel studies. Social Indicators Research, 99(2), 183-203. Bisegger, C., Cloetta, B., von Rueden, Abel, T., Ravens-Sieberer, U. & European Kidscreen group. (2005). Health-related quality of life: Gender differences in childhood and adolescence. Sozial- Und Präventivmedizin, 50(5), 281-291. Brooks-Gunn, J. & Petersen, A. C. (1991). Studying the emergence of depression and depressive symptoms during adolescence. Journal of Youth and Adolescence, 20(2), 115-119. Cheng, H. & Furnham, A. (2003). Personality, self-esteem, and demographic predictions of happiness and depression. Personality & Individual Differences, 34(6), 921-942. Clifford, M. M. & Walster, E. (1973). The effect of physical attractiveness on teacher expectations. Sociology of Education, 46(2), 248-258. Csikszentmihalyi, M. & LeFevre, J. (1989). Optimal experience in work and leisure. Journal of Personality and Social Psychology, 56(5), 815-822. Deci, E. L. & Ryan, R. M. (1985). The "what" and "why" of goal pursuits: Human needs and the self-determination of behavior. Psychological Inquiry, 11, 227-268. Diener, E. & Oishi, S. (2005). The nonobvious social psychology of happiness. Psychological Inquiry, 16(4), 162-167. Eccles, J. S., Barber, B. L., Stone, M. & Hunt, J. (2003). Extracurricular activities and adolescent development. Journal of Social Issues, 59(4), 865. Goldbeck, L., Schmitz, T. G., Besier, T., Herschbach, P. & Henrich, G. (2007). Life satisfaction decreases during adolescence. Quality of Life Research, 16(6), 969-979. dhavighurst, R. J. (1966). Developmental tasks and education. New York: McKay. Holder, M. D., Coleman, B. & Sehn, Z. (2009). The contribution of active and passive leisure to children's well-being. Journal of Health Psychology, 14(3), 378-386. Holder, M. D. (2012). Happiness in children. measurement, correlates and enhancement of positive subjective well-being. New York: Springer. Holder, M. D. & Coleman, B. (2008). The contribution of temperament, popularity, and physical appearance to children s happiness. Journal of Happiness Studies, 9(2), 279-302. 20
Holder, M. D. & Coleman, B. (2009). The contribution of social relationships to children s happiness. Journal of Happiness Studies, 10(3), 329-349. Holder, M. D. & Klassen, A. (2010). Temperament and happiness in children. Journal of Happiness Studies, 11(4), 419-439. Huebner, E. S. (1991). Correlates of life satisfaction in children. School Psychology Quarterly, 6, 103-111. Huebner, E. S., Drane, J. W. & Valois, R. F. (2000). Levels and demographic correlates of adolescent life satisfaction reports. School Psychology International, 21(3), 281-292. Huebner, E. S., Suldo, s., Valois, J., Drane, W. & Zullig, K. (2004). Brief multidimensional students' life satisfaction scale: Sex, race, and grade effects for a high school sample. Psychological Reports, 94(1), 351-356. Huebner, E. S., Suldo, S. & Valois, R. F. (2002). Children's life satisfaction. In K. A. Moore, & L. H. Lippman (Eds.), What do children need to flourish? (). New York: Springer. Ivens, J. (2007). The development of a happiness measure for schoolchildren. Educational Psychology in Practice, 23(3), 221-239. Jahoda, M. (1958). Current concepts of positive mental health. New York: Basic Books. Keyes, C. L. M. (2002). The mental health continuum: From languishing to flourishing in life. Journal of Health and Social Behavior, 43(2), 207-222. Keyes, C. L. M. (2005). Mental illness and/or mental health? investigating axioms of the complete state model of health. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 73(3), 539-548. Kohler, H. (2005). Attitudes and low fertility: Reflections based on Danish twin data. In A. Booth, & A. C. Crouter (Eds.), The new population problem: Why families in developed countries are shrinking and what it means. Mahwah: Lawrence Erlbaum Associates Publishers. Linnakylä, P. (1996). Quality of school life in the finnish comprehensive school: A comparative view. Scandinavian Journal of Educational Research, 40(1), 69-85. Lyubomirsky, S. & Lepper, H. S. (1999). A measure of subjective happiness: Preliminary reliability and construct validation. Social Indicators Research, 46(2), 137-155. Lyubomirsky, S., Sheldon, K. M. & Schkade, D. (2005). Pursuing happiness: The architecture of sustainable change. Review of General Psychology, 9(2), 111-131. Malin, A. & Linnakylä, P. (2001). Multilevel modelling in repeated measures of the quality of finnish school life. Scandinavian Journal of Educational Research, 45(2), 145-166. Myers, D. G. (2000). The funds, friends, and faith of happy people. American Psychologist, 55(1), 56-67. Neto, F. (2001). Personality predictors of happiness. Psychological Reports, 88(3), 817-824. 21
Nolen Hoeksema, S. (1994). The emergence of gender differences in depression during adolescence. Psychological Bulletin, 115(3), 424. Park, N. (2005). Life satisfaction among Korean children and youth. School Psychology International, 26(2), 209. Park, N. & Huebner, E. S. (2005). A cross-cultural study of the levels and correlates of life satisfaction among adolescents. Journal of Cross-Cultural Psychology, 36(4), 444-456. Rask, K., Åstedt-Kurki, P., Paavilainen, E. & Laippala, P. (2003). Adolescent subjective wellbeing and family dynamics. Scandinavian Journal of Caring Sciences, 17(2), 129-138. Sacker, A. & Cable, N. (2006). Do adolescent leisure-time physical activities foster health and well-being in adulthood? evidence from two british birth cohorts. European Journal of Public Health, 16(3), 331-335. Terveyden ja hyvnvoinnin laitos. (2012). Kouluterveyskysely 2010-2011. http://info.stakes.fi/kouluterveyskysely/fi/tulokset/index.htm Uusitalo-Malmivaara, L. (2012). Global and school-related happiness in finnish school children. Journal of Happiness Studies, 13(4), 601-619. Uusitalo-Malmivaara, L. (lähetetty arvioitavaksi). Finnish sixth graders as victims of adult, peer and co-occurring adult and peer violence: Depression, somatization and violent ideation in relation to victimization. Uusitalo-Malmivaara, L., Kankaanpää, P., Mäkinen, T., Raeluoto, T., Rauttu, K., Tarhala, V. & Lehto, J. E. (2012). Are special education children happy? Scandinavian Journal of Educational Research, 56(4), 419-437. Uusitalo-Malmivaara, L., & Lehto, J. E. (2010). Porin kuudesluokkalaisten onnellisuus, masentuneisuus ja väkivaltakokemukset. raportti 700 nuoren onnellisuuden taustatekijöistä. Porin Kaupungin Julkaisusarja. http://www.pori.fi/hallinto/julkaisut.htm. Uusitalo-Malmivaara, L., & Lehto, J. E. (2012). Social factors explaining children's subjective happiness and depressive symptoms. Social Indicators Research. http://www.springerlink.com/content/t7220m6615165g31/fulltext.pdf Veenhoven, R. (2003). Hedonism and happiness. Journal of Happiness Studies, 4(4), 437-457. 22
Tutkija Uusitalo-Malmivaara, Lotta (synt. 1967) on erityisluokanopettaja ja filosofian tohtori. Hän on biokemisti, mutta opiskellut luokanopettajaksi ja myöhemmin erityisluokanopettajaksi. Nykyisin hän toimii Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa erityispedagogiikan yliopistonlehtorina. Sähköposti: lotta.uusitalo-malmivaara (at) helsinki.fi 23