Katsaus Mäntsälän järvien tilaan ja kunnostukseen

Liisa Garcia Katsaus Mäntsälän järvien tilaan ja kunnostukseen Hunttijärvi, Isojärvi, Kilpijärvi, Sahajärvi ja Sääksjärvi Kehittämistehtävä Syksy 2015 SeAMK Elintarvike ja maatalous Maaseudun vesitalouden erityisasiantuntija -täydennyskoulutus

1(38) SEINÄJOEN AMMATTIKORKEAKOULU Opinnäytetyön tiivistelmä Tutkinto-ohjelma: Maaseudun vesitalouden erityisasiantuntija Tekijä: Liisa Garcia Työn nimi: Katsaus Mäntsälän järvien tilaan ja kunnostukseen Hunttijärvi, Isojärvi, Kilpijärvi, Sahajärvi ja Sääksjärvi Ohjaaja: Anna Saarela, Tapio Reijonen Vuosi: 2015 Sivumäärä: 38 Liitteiden lukumäärä: - Ihmisen toiminnan aiheuttamaa järven tilan muuttumista voidaan hidastaa erilaisten kunnostustoimenpiteiden avulla. Järven kunnostus alkaa tavoitteiden asettamisella ja kunnostusaloitteen tekemisellä, jatkuu kunnostuksen suunnitteluna ja toteutuksena ja lopulta järven hoitona ja kunnostuksen vaikutusten tarkkailuna. Raportissa tarkastellaan viittä rehevöitynyttä järveä Mäntsälässä: Hunttijärveä, Isojärveä, Kilpijärveä, Sahajärveä ja Sääksjärveä. Kyseisille järville on tehty kunnostussuunnitelmat lähes 10 vuotta sitten. Raportissa on selvitetty kunnostussuunnitelmissa esitettyjä tavoitteita ja niiden toteutumista. Järvillä toimivat kunnostustahot selvitettiin ja heiltä saatiin tiedot järvillä tehdyistä kunnostustoimenpiteistä. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta saatiin tiedot järvien valuma-alueille perustetuista suojavyöhykkeistä, hoitokalastuksista ja järvien tilan seurannasta. Järvien veden laadun seurantatiedot haettiin ympäristöhallinnon Oiva-tietopalvelusta (Hertta-rekisteri). Järvien tila ei vaikuta juurikaan parantuneen käytössä olleiden tietojen perusteella. Huonoimmassa tilassa ovat Isojärvi ja Kilpijärvi. Jatkossa tulisi harkita mm. suurempaa panostusta ulkoisen kuormituksen vähentämiseen, kunnostussuunnitelmien päivittämistä, aktiivista tiedottamista ja kunnostusyhteistyötä. Kunnostustoimenpiteitä tehtäessä tulee myös pitää mielessä, että kunnostustoiminta on pitkäjänteistä työtä, jonka vaikutukset eivät näy heti. Avainsanat: järvet, vesistöjen kunnostus, tilan seuranta, Mäntsälä

2(38) SISÄLTÖ Opinnäytetyön tiivistelmä... 1 SISÄLTÖ... 2 1 JOHDANTO... 3 2 JÄRVIEN KUNNOSTAMINEN... 4 3 TARKASTELTAVAT JÄRVET... 6 3.1 Hunttijärvi... 7 3.2 Isojärvi... 8 3.3 Kilpijärvi... 10 3.4 Sahajärvi... 11 3.5 Sääksjärvi... 13 4 KUNNOSTUSSUUNNITELMISSA ESITETYT TAVOITTEET JA TOIMENPITEET... 15 5 JÄRVILLÄ TEHDYT KUNNOSTUSTOIMENPITEET JA TAHOT JA MUUTOKSET JÄRVIEN TILASSA... 17 5.1 Hunttijärvi... 17 5.2 Isojärvi... 20 5.3 Kilpijärvi... 23 5.4 Sahajärvi... 26 5.5 Sääksjärvi... 29 6 LOPUKSI... 33 LÄHTEET... 36

3(38) 1 JOHDANTO Mäntsälän järvien kunnostuksesta on tehty yleissuunnitelma, joka on valmistunut vuonna 2008 (Hagman ym. 2008). Suunnitelmassa selvitettiin Mäntsälän järvien perustilaa vuonna 2005 ja arvioitiin alustavasti järvien kunnostustarvetta. Vuonna 2006 tehtiin osalle Mäntsälän järviä tarkempi kunnostustarvetarkastelu. Tarkastelussa arvioitiin kunnostustarvetta järvien tilan ja käytön perusteella monikriteerimenetelmällä (Marttunen ym. 2008). Tarkastelun pohjalta todettiin suurimman kunnostustarpeen olevan Hunttijärvellä, Isojärvellä, Kilpijärvellä, Sahajärvellä ja Sääksjärvellä. Tämän johdosta Isojärven kunnostussuunnitelma päivitettiin ja muille neljälle järvelle tehtiin kunnostussuunnitelmat. Kaikille näille järville tehtiin myös kuormitusselvitykset (Hagman ym. 2008). Kunnostussuunnitelmien teon jälkeen järvien kunnostustyö on jäänyt täysin paikallisten asukkaiden aktiivisuuden varaan. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella ei ole tietoa järvillä tehdyistä toimista eikä järvien tilan mahdollisesta paranemisesta tai huononemisesta. Tämän kehittämistehtävän tavoitteena on Mäntsälän Hunttijärvellä, Isojärvellä, Kilpijärvellä, Sahajärvellä ja Sääksjärvellä tehtyjen kunnostustoimenpiteiden ja kunnostustahojen selvittäminen. Työssä on tarkoitus myös tarkastella kyseisten järvien tilan kehittymistä kunnostussuunnitelmien teon jälkeen käytettävissä olevan aineiston perusteella. Tiedon kokoaminen on tärkeää, jotta voidaan arvioida ovatko järvillä tehdyt toimet riittäviä ja oikeita ja miten kunnostustoimia voitaisiin mahdollisesti entisestään tehostaa.

4(38) 2 JÄRVIEN KUNNOSTAMINEN Vesienhoidon tavoitteena koko EU:ssa on saavuttaa pinta- ja pohjavesien vähintään hyvä tila vuoteen 2015 mennessä, joissakin tapauksissa vuoteen 2021 tai 2027 mennessä. Samalla hyvälaatuisten vesien tila ei saa heiketä. Vesistöjen kunnostuksella voidaan parantaa veden laatua ja samalla mm. vesistön käyttömahdollisuuksia. Valtioneuvosto on 3.12.2015 hyväksynyt vuoteen 2021 ulottuvat vesienhoitosuunnitelmat, jotka toteuttavat hallituksen Kiertotalouden läpimurto, vesistöt kuntoon kärkihanketta. Hanke luo suuntaviivat vesistöjen hyvän tilan saavuttamiselle (Ympäristöministeriö 2015). Uusimaa kuuluu Kymijoen- Suomenlahden vesienhoitoalueeseen, jolle on tehty oma vesienhoitosuunnitelmansa (Karonen ym. 2016) sekä tarkentava toimenpideohjelma (Karonen ym. 2015). Järvi on luonnostaan aina hitaassa muutoksen tilassa. Ihmisen toiminta on kuitenkin nopeuttanut järvien tilassa tapahtuvia muutoksia, joista tyypillisimpiä ovat vähittäinen rehevöityminen ja umpeenkasvu. Ihmisen toiminnan nopeuttamaa järven muuttumista voidaan hidastaa erilaisten kunnostustoimenpiteiden avulla (Ulvi ja Lakso 2005). Kunnostusmenetelmiä ovat mm. ulkoisen kuormituksen vähentäminen, vesikasvien poisto, hoitokalastus, petokalakantojen hoito, hapetus, ruoppaus, vedenpinnan nosto ja fosforin saostus. Taulukossa 1 on esitetty eri kunnostusmenetelmien soveltuvuus järven kunnostukselle asetettujen tavoitteiden mukaan. Hyvä tulos saavutetaan yleensä menetelmiä yhdistämällä tai käyttämällä useita kunnostusmenetelmiä peräkkäin (Sarvilinna ja Sammalkorpi 2010). Järven tilan parantamisen tärkein toimenpide on valuma-alueelta tulevan ulkoisen kuormituksen vähentäminen järven sietokyvyn tasolle. Jos liialliseen ulkoiseen kuormitukseen ei puututa, kunnostuksen vaikutukset jäävät lyhytaikaisiksi (Sarvilinna ja Sammalkorpi 2010). Ekologinen kunnostus ei yleensä ole kertaluonteinen toimenpide vaan vuosia kestävä, monivaiheinen prosessi, joka vaatii pitkäaikaisia hoitotoimenpiteitä. Järven kunnostus alkaa tavoitteiden asettamisella ja kunnostusaloitteen tekemisellä, jatkuu kunnostuksen suunnitteluna ja toteutuksena ja lopulta järven hoitona ja kun-

5(38) nostuksen vaikutusten tarkkailuna (Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu 1.9.2015). Taulukko 1. Menetelmien soveltuvuus järven kunnostukselle asetettujen tavoitteiden mukaan (Sarvilinna ja Sammalkorpi 2010). Tavoite Levähaittojen vähentäminen x x x x Hoitokalastus Petokalakantojen hoito Hapetus Vesikasvien niitto Ruoppaus Fosforin saostus Vedenpinnan nosto Kalaston koostumuksen ja laadun parantaminen pienen- Ravinnepitoisuuden täminen Kuormituksen vähentäminen x x x x x x x Hapettomuuden estäminen x x Sisäisen kuormituksen vähentäminen Veden vaihtuvuuden edistäminen Veneille pääsyn ja rantautumisen helpottaminen Lintujen pesimisen helpottaminen Riistalintujen elinolojen parantaminen Luonnon monimuotoisuuden edistäminen x x x x x x x x x x x x x x x x x x x

6(38) 3 TARKASTELTAVAT JÄRVET Mäntsälän kunta sijaitsee Uudenmaan maakunnassa. Mäntsälän pinta-ala on 596,11 km², josta 15,25 km² on vesistöjä. Mäntsälässä on ympäristöhallinnon Oiva-tietojärjestelmän mukaan 30 vähintään 1 hehtaarin kokoista järveä. Näistä 15 on yli 10 hehtaarin kokoisia ja 5 yli 100 hehtaarin kokoisia (Hunttijärvi, Isojärvi, Kilpijärvi, Sahajärvi eli Hautjärvi ja Suojärvi). Suojärven kunnostustarvetta ei ole arvioitu suureksi johtuen järven vähäisestä käytöstä, eikä sille siksi ole laadittu kunnostussuunnitelmaa (Hagman ym. 2008). Tässä raportissa tarkastellaan viittä suurimman kunnostustarpeen omaavaa järveä (Kuva 1). Kuva 1. Tarkasteltavat järvet.

7(38) 3.1 Hunttijärvi Hunttijärvi (Kuva 2) sijaitsee Mäntsälän koillisosassa Mäntsälänjoen valumaalueella Lahdenväylän ja Pohjoisen Pikatien välissä. Järvi on pinta-alaltaan 153,64 hehtaaria. Hunttijärvi on Mäntsälän järvistä syvin ja sen suurin syvyys on 13,28 metriä ja keskisyvyys 4,88 metriä. Järven vedenpintaa on laskettu 1950-luvulla noin puoli metriä peltojen kuivatustarkoituksessa (Limnologian ja ympäristönsuojelun laitos 1992). Hunttijärven tilavuus on noin 7 327 460 m 3 ja teoreettinen viipymä 1 v 10 kk (678 vuorokautta). Järven rantaviivan pituus on noin 9,0 km. Järvessä ei ole saaria. Kuva 2. Hunttijärvi vuonna 2015. Kuva: Liisa Garcia. Hunttijärvi kuuluu Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueeseen. Järven tyyppinä on runsasravinteiset järvet (Rr). Järven ekologinen luokka on tyydyttävä sekä vuoden 2008 että 2013 luokituksen mukaan ja fysikaalis-kemiallinen tila tyydyttävä vuoden 2013 luokituksessa (Oiva Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille 2015). Hunttijärvi on mukana valtakunnallisessa leväseurannassa. Vuonna 2015

8(38) Hunttijärvellä havaittiin hieman levää heinäkuun puolivälissä ja elokuun lopussa. Hunttijärvellä on todettu aiemminkin sinileväesiintymiä. Hunttijärvi voidaan luokitella reheväksi kokonaisfosforipitoisuutensa (35 µg/l) ja klorofyllipitoisuutensa (18 µg/l) perusteella. Järvi on rehevä, jos sen kokonaisfosforipitoisuus on 20 50 µg/l ja klorofyllipitoisuus 10 20 µg/l (Oravainen 1999). Hunttijärven kokonaistyppipitoisuuksien keskiarvo pintavedessä avovesikaudella on noin 1 117 µg/l. Luonnontilaisten kirkkaiden vesien typpipitoisuus on 200 500 µg/l (Oravainen 1999). Hunttijärvellä on ollut alhaisia happipitoisuuksia syvänteessä kevättalvisin ja loppukesäisin. Hunttijärven valuma-alueen pinta-ala VALUE-työkalun (Suomen ympäristökeskus 2015) mukaan on 1380,76 hehtaaria eli 13,8 km 2. Corine maanpeite 2012 aineiston perusteella suurin maankäyttöosuus on pelloilla (25,4 %) ja toiseksi suurin havumetsillä (23,2 %). Kaiken kaikkiaan metsien osuus on 40,5 %. Hunttijärven virkistyskäyttö on suurta. Järvellä on kaksi kunnan uimarantaa, joita käytetään paljon. Toinen rannoista sijaitsee järven pohjoispäässä (Levannon ranta), toinen länsirannalla (Saaren ranta). Järven rannat ovat tiheään asutettuja. Hunttijärven länsiosaan rajautuu Saaren I-luokan pohjavesialue. 3.2 Isojärvi Isojärvi eli Onkimaanjärvi (Kuva 3) sijaitsee Mäntsälän eteläosassa Pornaisten rajalla Isojärven valuma-alueella. Järvi on pinta-alaltaan 307,41 hehtaaria ja se on Mäntsälän kunnan suurin järvi. Isojärven suurin syvyys on 2,69 metriä ja keskisyvyys 1,9 metriä eli se on hyvin matala järvi. Isojärven pintaa on aikanaan laskettu maatalouden tarpeita varten (Limnologian ja ympäristönsuojelun laitos 1992). Isojärven tilavuus on noin 5 789 100 m 3 ja teoreettinen viipymä 397 vuorokautta. Järven rantaviivan pituus on noin 9,5 km. Järvessä on kaksi saarta. Isojärvi kuuluu Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueeseen. Järven tyyppinä on runsasravinteiset järvet (Rr). Järven ekologinen luokka on välttävä sekä vuoden 2008 että 2013 luokituksen mukaan. Järven fysikaalis-kemiallinen tila on välttävä ja biologisten tekijöiden luokitus huono vuoden 2013 luokituksessa (Oiva Ympä-

9(38) ristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille 2015). Isojärvi voidaan luokitella erittäin reheväksi kokonaisfosforipitoisuutensa (89 µg/l) ja ylireheväksi klorofyllipitoisuutensa (84 µg/l) perusteella. Järvi on erittäin rehevä, jos sen kokonaisfosforipitoisuus on 50 100 µg/l ja ylirehevä, jos sen klorofyllipitoisuus on yli 50 µg/l. Leväkukinta on todennäköistä fosforipitoisuuden saavuttaessa tason 50 µg/l (Oravainen 1999). Isojärvellä on todettu säännöllisesti sinilevien massaesiintymiä. Kesällä 2015 havaittiin myös sinilevää. Isojärven kokonaistyppipitoisuuksien keskiarvo pintavedessä avovesikaudella on noin 1 611 µg/l. Luonnontilaisten kirkkaiden vesien typpipitoisuus on 200 500 µg/l (Oravainen 1999). Talviset happipitoisuudet ovat vaihdelleet hyvästä lähes täydelliseen happikatoon. Järvessä on havaittu kalakuolema jo vuonna 1978, samoin talvella 2002 2003. Isojärvi on savisamea järvi. Veden sameusarvojen (FNU) keskiarvo pintavesinäytteistä vuosilta 1978-2013 oli 20,3 ja vuodelta 2013 27,5. Kirkkaan veden sameus on <1 FNU ja lievästi samean veden 1-5 FNU (Oravainen 1999). Kuva 3. Isojärvi vuonna 2015. Kuva: Liisa Garcia.

10(38) Isojärven valuma-alueen pinta-ala VALUE-työkalun (Suomen ympäristökeskus 2015) mukaan on 1603,18 hehtaaria eli 16,0 km 2. Corine maanpeite 2012 aineiston perusteella valuma-alueesta 21 % on peltoja. Havumetsien osuus on 28,5 % ja metsien yhteensä 48,4 %. Isojärvellä on yleistä virkistyksellistä arvoa. Järvellä on yksi kunnan uimaranta (Onkimaan ranta) järven pohjoisrannalla. 3.3 Kilpijärvi Kilpijärvi (Kuva 4) sijaitsee Mäntsälän keskiosassa Kilpiojan valuma-alueella. Järvi on pinta-alaltaan 267,83 hehtaaria. Kilpijärven suurin syvyys on 2,38 metriä ja keskisyvyys 1,78 metriä eli se on hyvin matala järvi. Kilpijärven tilavuus on noin 4 703 050 m 3 ja teoreettinen viipymä noin 9 kk (266 vuorokautta). Järven rantaviivan pituus on noin 12,4 km. Järvessä on kolme pientä saarta. Kilpijärvi kuuluu Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueeseen. Järven tyyppinä on runsasravinteiset järvet (Rr). Järven ekologinen luokka on välttävä sekä vuoden 2008 että 2013 luokituksen mukaan. Järven fysikaalis-kemiallinen tila on välttävä ja biologisten tekijöiden luokitus huono vuoden 2013 luokituksessa (Oiva Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille 2015). Kilpijärvi voidaan luokitella erittäin reheväksi kokonaisfosforipitoisuutensa (80 µg/l) ja ylireheväksi klorofyllipitoisuutensa (90 µg/l) perusteella. Järvi on erittäin rehevä, jos sen kokonaisfosforipitoisuus on 50 100 µg/l ja ylirehevä, jos sen klorofyllipitoisuus on yli 50 µg/l. Leväkukinta on todennäköistä fosforipitoisuuden saavuttaessa tason 50 µg/l (Oravainen 1999). Kilpijärvellä on todettu säännöllisesti sinilevien massaesiintymiä. Kesällä 2015 havaittiin myös sinilevää. Kilpijärven kokonaistyppipitoisuuksien keskiarvo pintavedessä avovesikaudella on noin 1 616 µg/l. Luonnontilaisten kirkkaiden vesien typpipitoisuus on 200 500 µg/l (Oravainen 1999). Kilpijärvellä esiintyy kevättalvella happivajausta pohjan läheisessä kerroksessa. Kilpijärvellä on havaittu kalakuolema vuonna 1986, talvella 2002 2003 ja 2010. Kilpijärvi on savisamea järvi. Veden sameusarvojen (FNU) keskiarvo pintavesinäytteistä vuosilta 1973-2013 oli 10,5 ja vuodelta 2013 18,6. Kirkkaan veden sameus on <1 FNU ja lievästi samean veden 1-5 FNU (Oravainen 1999).

11(38) Kilpijärven valuma-alueen pinta-ala VALUE-työkalun (Suomen ympäristökeskus 2015) mukaan on 2260,40 hehtaaria eli 22,6 km 2. Corine maanpeite 2012 aineiston perusteella valuma-alueesta 48,3 % on metsiä ja 21,1 % peltoja. Kilpijärvi sijaitsee keskellä Sälinkään kylää ja sillä on suuri virkistyskäyttö- ja maisema-arvo kyläläisille. Kilpijärvellä on yksi kunnan uimaranta (Sälinkään ranta) järven pohjoisrannalla. Järven itärantaan rajautuu Lukon I-luokan pohjavesialue. Kuva 4. Kilpijärvi vuonna 2015. Kuva: Liisa Garcia. 3.4 Sahajärvi Sahajärvi eli Hautjärvi (Kuva 5) sijaitsee Mäntsälän koillisosassa Porvoonjoen vesistöalueella, Savijoen-Rapuojan alueella. Järvi on pinta-alaltaan 192,51 hehtaaria. Sahajärven suurin syvyys on 10,42 metriä ja keskisyvyys 4,25 metriä. Sahajärvessä on laakea syvänne, mutta vähintään 8 metrin syvyistä aluetta on alle 5 % järven tilavuudesta. Sahajärven vedenkorkeutta on laskettu 1950-luvulla. Töiden yhteydessä perattiin järveen laskeva Hanhioja ja sen sivuhaarat. Vedenpinnan

12(38) lasku on ilmeisesti ollut noin puoli metriä (Limnologian ja ympäristönsuojelun laitos 1992). Sahajärven tilavuus on noin 8 182 310 m³ ja teoreettinen viipymä 1 v 2 kk (428 vuorokautta). Järven rantaviivan pituus on noin 9,8 km ja järvessä on kolme pientä saarta. Järvenselän suurin pituus pohjois-eteläsuunnassa on noin 2 km ja itä-länsisuunnassa noin 1,5 km. Kuva 5. Sahajärvi vuonna 2015. Kuva: Liisa Garcia. Sahajärvi kuuluu Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueeseen. Järven tyyppinä on runsasravinteiset järvet (Rr). Järven ekologinen luokka on tyydyttävä sekä vuoden 2008 että 2013 luokituksen mukaan ja fysikaalis-kemiallinen tila hyvä vuoden 2013 luokituksessa (Oiva Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille 2015). Sahajärvi on rehevä ja savisamea järvi. Veden sameusarvojen (FNU) keskiarvo kaikista näytteistä (vuosilta 1983-2012) oli 17,8 ja pintavesinäytteistä 9,6. Kirkkaan veden sameus on <1 FNU ja lievästi samean veden 1-5 FNU (Oravainen 1999). Sahajärvi voidaan luokitella reheväksi kokonaisfosforipitoisuutensa (41 µg/l) ja klorofyllipitoisuutensa (18 µg/l) perusteella. Järvi on rehevä, jos sen kokonaisfosforipitoisuus on 20 50 µg/l ja klorofyllipitoisuus 10 20 µg/l (Oravainen 1999).

13(38) Sahajärvellä on todettu sinileväesiintymiä. Sahajärven kokonaistyppipitoisuuksien keskiarvo pintavedessä avovesikaudella on noin 763 µg/l. Luonnontilaisten kirkkaiden vesien typpipitoisuus on 200 500 µg/l (Oravainen 1999). Sahajärvellä esiintyy kesäaikaan happivajausta pohjan läheisessä kerroksessa. Sahajärven valuma-alueen pinta-ala VALUE-työkalun (Suomen ympäristökeskus) mukaan on 2066,60 hehtaaria eli 20,7 km 2. Corine maanpeite 2012 aineiston perusteella valuma-alueella on 54 % metsää ja 18 % peltoa. Sahajärvellä on yleistä virkistyshyötyä kuntalaisille ja järven länsipuolella sijaitsee kunnan virkistysalue. Ranta-asutusta on enemmän kuin muilla tarkastelluilla järvillä. Sahajärvellä on kaksi kunnan uimarantaa. Toinen rannoista sijaitsee Sahajärven virkistysalueella, toinen järven eteläpäässä. Järven kaakkoisosaan rajautuu Hautjärven II-luokan pohjavesialue, jolla sijaitsee myös Hautjärven kartanon luonnonsuojelualue. 3.5 Sääksjärvi Sääksjärvi (Kuva 6) sijaitsee Mäntsälän kaakkoisosassa Saarenniitynojan valumaalueella. Järvi on pinta-alaltaan 40,54 hehtaaria. Sääksjärven suurin syvyys on 4,59 metriä ja keskisyvyys 2,34 metriä. Sääksjärven tilavuudesta yli 70 % on 0 2 metrin syvyydessä ja vain noin 10 % on syvemmällä kuin kolme metriä. Järven pintaa on laskettu luultavasti jo ennen 1900-lukua (Limnologian ja ympäristönsuojelun laitos 1992). Sääksjärven tilavuus on noin 946 650 m³ ja teoreettinen viipymä 300 vuorokautta. Järven rantaviivan pituus on noin 3,3 km. Järvenselän suurin pituus pohjois-eteläsuunnassa on noin 570 m ja itä-länsisuunnassa noin 1 km. Sääksjärvi kuuluu Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueeseen. Järven tyyppinä on matalat runsashumuksiset järvet (MRh). Järven tyyppi on muutettu vuonna 2012, aiemmin Sääksjärvi oli tyypitelty runsasravinteiseksi järveksi (Rr). Järven ekologinen luokka on tyydyttävä sekä vuoden 2008 että 2013 luokituksen mukaan ja fysikaalis-kemiallinen tila hyvä vuoden 2013 luokituksessa (Oiva Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille 2015). Sääksjärvi voidaan luokitella reheväksi kokonaisfosforipitoisuutensa (48 µg/l) ja ylireheväksi klorofyllipitoisuutensa (53

14(38) µg/l) perusteella. Järvi on rehevä, jos sen kokonaisfosforipitoisuus on 20 50 µg/l ja ylirehevä, jos sen klorofyllipitoisuus on yli 50 µg/l (Oravainen 1999). Sääksjärvellä on todettu sinileväesiintymiä. Sääksjärven kokonaistyppipitoisuuksien keskiarvo pintavedessä avovesikaudella on noin 842 µg/l. Luonnontilaisten kirkkaiden vesien typpipitoisuus on 200 500 µg/l (Oravainen 1999). Sääksjärvellä on esiintynyt 2000-luvun alussa happikatoja niin talvella kuin loppukesällä. Kuva 6. Sääksjärvi vuonna 2015. Kuva: Liisa Garcia. Sääksjärven valuma-alueen pinta-ala VALUE-työkalun (Suomen ympäristökeskus 2015) mukaan on 281,52 hehtaaria eli 2,8 km 2. Corine maanpeite 2012 - aineistosta tehdyn määrityksen mukaan peltoja on valuma-alueella vain 5 %. Havumetsiä kivennäismailla on 34 % ja metsiä yhteensä 68 %. Sääksjärvellä on suuri virkistyskäyttöarvo johtuen sen sijainnista lähellä kuntakeskusta. Järvellä oli aiemmin kunnan uimaranta. Sääksjärven itärannasta alkaa suoraan Natura-alue (Peltolan vanha metsä).

15(38) 4 KUNNOSTUSSUUNNITELMISSA ESITETYT TAVOITTEET JA TOIMENPITEET Kunnostussuunnitelmissa (Hagman ym. 2008) esitettiin järvikohtaiset tavoitteet. Yleisinä järvitoimijoiden tavoitteina esitettiin mm., että rannat ovat siistejä eikä vesikasvillisuutta ole liikaa, kalasto koostuu arvokalasta esim. kuhista, valumaalueelta tulevan kuormituksen määrä on vähentynyt, vedenkorkeuden vaihtelut ovat pieniä, järvien vesi on kirkasta sekä leväkukintoja, kalakuolemia ja verkkojen limoittumista ei esiinny. Konkreettiset tavoitteet on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Kunnostussuunnitelmissa esitetyt konkreettiset järvikohtaiset tavoitteet (Hagman ym. 2008). Kok. P chl-a Särkikalojen Ulkoisen kuormituksen Muuta µg/l µg/l osuus vähennys Hunttijärvi 20 10 < 60 % 275 kg chl-a/kok.p -suhde < 0,5, ei bakteereita Isojärvi < 25 15 < 60 % 440 kg Kilpijärvi noin 40 30 < 60 % 550 kg talviajan happipitoisuus > 4 mg/l Sahajärvi < 25 15 < 60 % 400 kg kuhien kasvun nopeutuminen Sääksjärvi noin 45 < 60 % noin 16 kg talviajan happipitoisuus > 4 mg/l Kaikille järville esitettiin järven tilan parantumisen edellyttämiksi kunnostustoimenpiteiksi ulkoisen kuormituksen vähentämistä ja ravintoketjukunnostusta. Ulkoista kuormitusta voisi vähentää esimerkiksi perustamalla pelloille suojavyöhykkeitä, rakentamalla vesiosuuskuntien viemäriverkostoja ja tehostamalla kiinteistökohtaisia jätevesijärjestelmiä. Hunttijärvelle esitettiin lisäksi, että tilojen kannattaisi tarkentaa lannoitusmääriään ja seurata vuosittain ravinnetaseita lohkokohtaisesti. Kilpijärvelle suositeltiin myös kosteikon rakentamista. Kalaston rakennetta esitettiin parannettavaksi tehokalastuksella. Vuosittain poistettavaksi kalamääräksi esitettiin Hunttijärvellä 65 kg/ha, Isojärvellä yli 100 kg/ha kolmen vuoden ajan, Kilpijärvellä yli 130 kg/ha, Sahajärvellä noin 50 75 kg/ha ja Sääksjärvellä yli 125 kg/ha. Tehokalastuksen tukemiseksi esitettiin petokalaistutuksia Hunttijärvelle, Isojärvelle ja Sääksjärvelle. Kuhan alamitta esitettiin nostetta-

16(38) vaksi 45 50 cm:iin ja verkkojen silmäkoko 55 mm:iin. Sahajärvellä esitettiin lisäksi kuhakannan harvennusta, jotta kuhat kasvaisivat paremmin. Kunnostussuunnitelmien mukaan tehokalastuksen toimivuutta tulisi seurata vuosittaisilla koekalastuksilla. Kaikille muille järville paitsi Isojärvelle esitettiin kunnostustoimenpiteinä myös hapetusta ja vesikasvien poistamista. Hapetuksella olisi mahdollista ehkäistä kalakuolemia ja fosforin vapautumista pohjan sedimentistä. Happipitoisuutta kannattaisi seurata omalla happimittarilla. Pienimuotoista vesikasvien poistoa esitettiin tehtäväksi järvien virkistyskäyttöarvon parantamiseksi. Vesikasvien poistolla ei voida kuitenkaan parantaa veden laatua. Vesikasvien poisto voi päinvastoin aiheuttaa leväkukintoja tai vesikasvit voivat korvautua toisilla, vaikeammin poistettavilla lajeilla. Kasvillisuutta esitettiin seurattavaksi vuosittain. Kunnostussuunnitelmien mukaan järvien veden laatua tulisi tarkkailla kolme tai neljä kertaa kesässä ja ainakin kerran talvessa tehtävillä vesianalyyseillä.

17(38) 5 JÄRVILLÄ TEHDYT KUNNOSTUSTOIMENPITEET JA TAHOT JA MUUTOKSET JÄRVIEN TILASSA Järvillä toimivat kunnostustahot selvitettiin internetin kautta ja tahoihin otettiin yhteyttä puhelimitse ja sähköpostilla. Osa toimijoista myös tavattiin henkilökohtaisesti. Kunnostustahoilta saatiin tieto järvillä tehdyistä kunnostustoimenpiteistä. Järvien valuma-alueille perustetuista suojavyöhykkeistä saatiin tieto Uudenmaan ELYkeskuksen Irmeli Ahtelalta. Järvien veden laadun seurantatiedot haettiin ympäristöhallinnon Oiva-tietopalvelusta (Hertta-rekisteri) ja seurannan jatkamisesta saatiin tieto Uudenmaan ELY-keskuksen Jaana Marttilalta. 5.1 Hunttijärvi Hunttijärven valuma-alueelle on perustettu suojavyöhykkeitä noin 12 hehtaaria (Mavi ja maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmä 2015). Maatilojen viljelyteknisistä toimista eikä kiinteistökohtaisten jätevesijärjestelmien parantamisesta alueella ole tarkkaa tietoa. Hajajätevesiasetuksen siirtymäaikaa on jatkettu 15.3.2018 asti, joten parannustoimiin ei välttämättä ole vielä ryhdytty. Levannon vesiosuuskunta toimittaa vain puhdasta vettä eikä ole rakentanut viemäriverkostoa, vaikka sitä on esitetty Mäntsälän kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelmassa 15.12.2010 (Mäntsälän kunta 2011). Ulkoisen kuormituksen nykyistä määrää ei laskettu tämän kehittämistehtävän yhteydessä. Hunttijärvellä toimivat aktiivisesti Hunttijärven yhteisen vesialueen osakaskunnat (Saaren ja Levannon osakaskunta). Järvellä on tehty tehonuottauksia viimeisen kerran vuosina 2007 ja 2008. Vuonna 2007 saaliiksi saatiin noin 500 kg kalaa, ennen kaikkea lahnaa ja huomattavasti edellisvuosia vähemmän särkeä ja pientä ahventa. Vuonna 2008 saatiin saaliiksi noin 1 000 kg kalaa, lähinnä lahnaa ja jonkin verran salakka, särkeä ja ahventa. Kasvavia kuhanpoikasia heitettiin paljon takaisin järveen. Järvellä on tehty myös koekalastuksia vuosina 2005 (Savola 2005) ja 2010 (Savola 2010). Vuoden 2005 koekalastuksessa nuotattiin yhteensä 15 apajaa, joista saatiin noin 320,7 kg kalaa. Tästä määrästä vapautettujen petokalojen osuus oli 39,6 kg. Kokonaissaalista tarkastellessa huomattiin kalaston ole-

18(38) van vahvasti särkikalapainotteinen. Särkikalojen osuus painosta oli yli 70 %. F/Csuhde kokonaissaaliin osalta oli 7,4. F/C-suhde kertoo kuinka paljon petokaloja on suhteessa näiden ravintokaloihin. Mikäli suhde on yli 7, petokaloja on selvästi liian vähän hoitamaan pikkukalojen harvennusta kyllin tehokkaasti (Savola 2005). Näin ollen vuonna 2005 petokalakanta ei ollut tarpeeksi suuri säätelemään järven kalakantaa. Vuoden 2010 koekalastuksessa nuotattiin yhteensä 13 apajaa, joista saatiin noin 148,6 kg kalaa. Tästä määrästä vapautettujen petokalojen osuus oli 38,5 kg. Kokonaissaaliin painosta särkikalojen osuus oli 56 % (vastaa kunnostussuunnitelman tavoitetta alle 60 %). Koekalastuksen petokalaindeksi eli F/C-suhde oli 2,9. Luku on sinänsä erinomainen, mutta indeksi ei kuitenkaan huomioi petokalojen ja niiden ravintokohteiden sopivuutta toisilleen. Esimerkiksi mikäli petokalat ja ravintokohteet ovat järven eri osa-alueilla tai ravinto on petokaloille väärän kokoista, niin hyväkään F/C-suhde ei tuo toivottua lopputulosta eli luontaisesti tasapainoista kalakantaa. Vuoden 2010 koekalastuksessa huolestuttavaa oli kuhan poikasten puuttuminen saaliista. Kuhan poikasia oli vain neljä kappaletta, kun vuonna 2005 niitä oli yli 4 500 kappaletta (Savola 2010). Viimeisestä koekalastuksesta on kulunut jo viisi vuotta, kun kunnostussuunnitelman tavoitteena oli kalaston rakenteen muutosten seuranta vuosittain tehtävillä koekalastuksilla. Hunttijärveen on istutettu mm. vuonna 2010 ja 2014 peledsiikaa. Osakaskunta on seurannut kalatilannetta kaikuluotaimella. Hunttijärven klorofylli-a:n ja kokonaisfosforin suhde on ollut noususuunnassa ja oli 1,4 viimeisellä näytekerralla elokuussa 2012. Jos suhde on yli 0,3 se osoittaa osaltaan hoitokalastuksen jatkamisen tarvetta (Sarvilinna ja Sammalkorpi 2010). Kunnostussuunnitelman tavoitteena oli alle 0,5. Järvellä on tutkittu sulkasääskikantaa ja Uudenmaan ELY-keskus on tehnyt hapetussuunnitelman, jossa todettiin selvä kesäaikainen hapetustarve (Hagman 2011). Hapetussuunnitelmaa ei kuitenkaan ole pystytty toteuttamaan rahoituksen puutteesta johtuen. Osakaskunta seuraa järven happitilannetta hankkimallaan happimittarilla. Hunttijärven happipitoisuus alusvedessä on loppukesällä edelleen huono (vuonna 2012 0,4 mg/l).

chl-a µg/l 19(38) Osakaskunta on hankkinut kaislanleikkuuveneen vuonna 2013, jolla on niitetty kaisloja mm. Hunttijärven laskuojasta ja uimarannalta. Vesikasvillisuuden leviämistä ei ole seurattu. Uudenmaan ELY-keskus on seurannut Hunttijärven veden laatua vuosittain 2001 2003 sekä vuosina 2006, 2009 ja 2012. Näytteitä on otettu 1 5 kertaa vuodessa (kahdella viime kerralla 4 kertaa vuodessa). Vedenlaatutulosten perusteella voidaan todeta, että Hunttijärven klorofyllipitoisuus on kasvussa (Kuva 7). Myös Hunttijärven kasvukauden pintaveden kokonaistyppipitoisuus on ollut kasvussa. Kokonaisfosforipitoisuus sen sijaan on vähän laskenut. Hunttijärvellä ei ole saavutettu kunnostussuunnitelmassa esitettyjä kokonaisfosforin ja klorofylli-a:n vähennystavoitteita. 45 40 35 30 Hunttijärvi, klorofylli-a 25 20 15 10 5 0 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Kuva 7. Hunttijärven klorofylli-a:n määrä (Oiva Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille 2015). Uudenmaan ELY-keskuksen tavoitteena on jatkaa seurantaa neljän vuoden välein, eli seuraava näytteenotto tapahtuu vuonna 2016. Näytteitä otetaan kuitenkin enää vain 2 3 kertaa vuodessa (Marttila 2015). Seurantatiheys on kaukana kunnostussuunnitelmassa esitetystä (vuosittain kerran talvella ja kolme kertaa kesässä). Hunttijärven osakaskuntien tekemää happipitoisuuden seurantaa tulisi ehdottomasti jatkaa. Lisäksi järvelle voisi ajatella esimerkiksi näkösyvyyden seurantaa. Toivottavaa olisi myös, että osakaskunnat voisivat teettää vedenlaadun seurantaa

20(38) esimerkiksi vesiensuojeluyhdistyksellä tai että kunta voisi alkaa ottaa järvestä näytteitä. Uudenmaan ELY-keskus on tutkinut Hunttijärven kasviplanktonlajistoa vuosina 2003, 2006, 2009 ja 2012 (Oiva Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille 2015). Haitallisten sinilevien (Vuori ym. 2009) osuus on ollut hyvin alhainen (esim. 0,6 % vuonna 2006). Hunttijärvi on mukana valtakunnallisessa leväseurannassa. Hunttijärvellä on tutkittu myös pohjaeläimiä vuonna 2009. Järviaktiivien näkemyksen mukaan Hunttijärven tila olisi parantunut, johon on auttanut särkikalojen poisto. Kuha- ja haukikanta on lisääntynyt ja happipitoisuus on ollut aika hyvä talvisin. Järvitoimijat toivoisivat virtaaman lisääntyvän, jotta järven vesi vaihtuisi nopeammin. Yhteystiedot: Hunttijärven yhteisen vesialueen osakaskunnat: Hannu Lindberg hannu.lindberg@phnet.fi, http://hunttijarvinet.ning.com/ 5.2 Isojärvi Vesiosuuskunta Mustijoen vesi- ja viemäriverkostoa sijaitsee Isojärven pohjoispuolella. Isojärven alueen osalta runkoverkosto on valmistunut joulukuussa 2008. Verkoston laajentaminen auttaisi haja-asutuksen kuormituksen vähentämisessä entisestään. Kiinteistökohtaisten jätevesijärjestelmien parantamisesta alueella ei ole tarkkaa tietoa. Hajajätevesiasetuksen siirtymäaikaa on jatkettu 15.3.2018 asti, joten parannustoimiin ei välttämättä ole vielä ryhdytty. Isojärven valuma-alueelle Pornaisten puolelle on perustettu suojavyöhykkeitä noin 11 hehtaaria (Mavi ja maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmä 2015). Ulkoisen kuormituksen nykyistä määrää ei laskettu tämän kehittämistehtävän yhteydessä. Isojärvellä toimii Isojärven vesiensuojeluyhdistys ja kalastuskuntia. Isojärvellä on tehty roskakalan nuottausta kesällä 2009 ja syksyllä 2010 vesiensuojeluyhdistyksen toimesta, joista saatiin saalistiedot Uudenmaan ELY-keskuksen Petri Savolalta (Savola julkaisematon). Kesän 2009 kolmen apajan kokonaissaalis (särkiä, lahnoja, ahvenia ja kiiskiä) oli noin 1 000 kg. Pinta-alaa kohden nuotatulta alalta saatu

21(38) saalis oli 46 kg/ha ja koko järven pinta-alalta 3 kg/ha vuonna 2009. Petokaloja vapautettiin 890 haukea, 110 ahventa ja 1 kuha. Särkien osuus kokonaissaaliin painosta oli 27 % ja määrästä 59 %, kun mukana olivat myös petokalat. F/C-suhde oli 1,8 (hyvä). Syksyllä 2010 nuotattiin kuusi apajaa, joiden kokonaissaalis (särkiä, lahnoja, ahvenia ja kiiskiä) oli 3 200 kg. Pinta-alaa kohden nuotatulta alalta saatu saalis oli 59 kg/ha ja koko järven pinta-alalta 10 kg/ha vuonna 2010. Petokaloja vapautettiin 1 205 haukea, 71 ahventa ja 45 kuhaa. Särkien osuus kokonaissaaliin painosta oli 19 % ja määrästä 33 %, kun mukana olivat myös petokalat (vastaa kunnostussuunnitelman tavoitetta alle 60 %). F/C-suhde oli 2,3 (hyvä). Vuosina 2012 ja 2013 on tehty nuottausta kalastuskunnan toimesta. Isojärven kuhakantaa on nostettu istutuksilla. Järvellä on tehty verkkokoekalastus vuonna 1999. Kunnostussuunnitelmassa ei Isojärven osalta ollut esitetty koekalastuksia, mutta muiden järvien osalta tavoitteena oli kalaston rakenteen muutosten seuranta vuosittain tehtävillä koekalastuksilla. Tämän voisi ajatella pätevän myös Isojärvelle. Isojärven klorofylli-a:n ja kokonaisfosforin suhde on yli 0,3 (suhde vaihdellut välillä 0,6 1,3 vuosina 2000 2013) ja se on viime vuosina ollut noususuunnassa. Tämä osoittaa osaltaan hoitokalastuksen jatkamisen tarvetta (Sarvilinna ja Sammalkorpi 2010). Vesiensuojeluyhdistykselle on hankittu kaislaleikkuri, mutta leikkuutoimintaa ei ole saatu käyntiin. Kunnostussuunnitelman mukaan vesikasvien poisto on Isojärvelle soveltumaton kunnostustoimenpide. Paikallista vesikasvien poistoa kuitenkin voidaan ja on järkevää tehdä järven virkistyskäyttöarvon parantamiseksi. Koko järven käsittely ei kuitenkaan ole kannatettavaa, koska seurauksena on usein leväkukintoja. Vesikasvillisuuden leviämistä ei ole seurattu. Uudenmaan ELY-keskus on seurannut Isojärven veden laatua vuosittain 1996 2007 sekä vuosina 2010 ja 2013. Näytteitä on otettu 1 4 kertaa vuodessa (kahdella viime kerralla 2 kertaa vuodessa). Vedenlaatutulosten perusteella voidaan todeta, että Isojärvellä niin kokonaisfosfori-, kokonaistyppi- kuin klorofyllipitoisuus ovat kasvussa (Kuva 8). Isojärvellä ei ole saavutettu kunnostussuunnitelmassa esitettyjä kokonaisfosforin ja klorofylli-a:n vähennystavoitteita.

1966 1969 1971 1974 1976 1979 1981 1984 1986 1989 1991 1994 1996 1999 2001 2004 2006 2009 2011 Kokonaisfosfori µg/l Kokonaistyppi µg/l 22(38) Isojärvi, kokonaisfosfori ja -typpi pintavedessä kasvukaudella 200 150 100 50 0 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 Kok.fosfori µg/l Kok.typpi µg/l Kuva 8. Isojärven kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuus pintavedessä kasvukaudella (Oiva Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille 2015). Uudenmaan ELY-keskuksen tavoitteena on jatkaa seurantaa neljän vuoden välein, eli seuraava näytteenotto tapahtuu vuonna 2016 (Marttila 2015). Seurantatiheys on kaukana kunnostussuunnitelmassa esitetystä (vuosittain kerran talvella ja kolme kertaa kesässä). Veden laadun seurantaa tulisi pyrkiä parantamaan esimerkiksi Isojärven vesiensuojeluyhdistyksen/kalastuskuntien tekemällä talviaikaisen happipitoisuuden ja näkösyvyyden seurannalla. Toivottavaa olisi myös, että järviaktiivit voisivat teettää vedenlaadun seurantaa esimerkiksi vesiensuojeluyhdistyksellä tai että kunta voisi alkaa ottaa järvestä näytteitä. Isojärven veden luontaista kokonaisfosforipitoisuutta on arvioitu piilevärekonstruktiolla. Järven luonnontilaisesta sedimentistä otetut piilevänäytteet analysoitiin ja tulosten perusteella laadittiin järviveden kokonaisfosforirekonstruktio takautuvalla paleoekologisella mallinnuksella (Mäkinen ym. 2012). Tutkimuksen perusteella Isojärven veden luontainen fosforipitoisuus (fosforipitoisuus ennen ihmistoiminnan vaikutusta) olisi 43 µg/l. Tämä on noin puolet järven viimeisissä näytteenotoissa havaitusta pitoisuudesta (87 µg/l). Kunnostussuunnitelmassa esitettyyn tavoitteelliseen alle 25 µg/l pitoisuuteen voi olla käytännössä aika mahdotonta päästä Isojärvellä. Uudenmaan ELY-keskus on tutkinut Isojärven kasviplanktonlajistoa vuosina 2004, 2007, 2010 ja 2013 (Oiva Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille 2015).

23(38) Haitallisten sinilevien (Vuori ym. 2009) osuus on ollut 24,6 % vuonna 2004, 74,2 % vuonna 2007, 66,8 % vuonna 2010 ja 56,1 % vuonna 2013. Vedenlaatutulosten perusteella Isojärven kesäajan pintaveden ph-arvot nousevat jopa yli 9. Kesäaikana levätuotanto kohottaa päällysveden ph-tasoa ja hyvin voimakas leväkukinta saattaa kohottaa ph:n arvoihin 8 10 (Oravainen 1999). Järviaktiivien näkemyksen mukaan Isojärven tila on pysynyt melko samanlaisena 10 viime vuotta. Sinilevää oli kesällä 2015 selvästi edellisiä kesiä enemmän. Koska järvi on matala, on aktiivien näkemyksen mukaan elintärkeää, ettei sen veden pinta pääse laskemaan. Ulkoisen kuormituksen vähentämiseksi tulisi olla yhteydessä myös Pornaisten kunnan alueelle, jossa sijaitsee osa järven valumaalueesta. Yhteystiedot: Isojärven vesiensuojeluyhdistys: Ari Kortström ari.kortstrom@ku-pelastus.fi, Herman Onkimaan kalastuskunta Paavo Romppanen 040-5826944, Nummisten kalastuskunta Sakari Tähkäpää, Halkian kalastuskunta Jorma Latostenmaa ja Isojärven kalastusseura Auvo Kuisma 040-5508813 5.3 Kilpijärvi Kilpijärven pohjoispuolella toimii vesiosuuskunta Sälinkää, joka on rakennettu vuosien 2007 2010 aikana. Sälinkään kyläalue on Mäntsälän Veden toimintaaluetta. Muu järvenranta-asutus on kiinteistökohtaisten järjestelmien varassa, joiden parantamisesta alueella ei ole tarkkaa tietoa. Hajajätevesiasetuksen siirtymäaikaa on jatkettu 15.3.2018 asti, joten parannustoimiin ei välttämättä ole vielä ryhdytty. Järven valuma-alueelle on perustettu suojavyöhykkeitä noin 7 hehtaaria (Mavi ja maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmä 2015). Kosteikkoa ei ole rakennettu. Ulkoisen kuormituksen nykyistä määrää ei laskettu tämän kehittämistehtävän yhteydessä. Kilpijärvellä toimii Sälinkään kylätoimintaryhmä ja osakaskunta, jotka ovat yhdessä tehneet järven kunnostukset. Kilpijärvellä on myös vuosina 2010 2011 toteutettu ympäristökasvatushanke, jonka puitteissa järvelle tehtiin pienimuotoinen toimenpi-

24(38) deohjelma ja toteutettiin myös kunnostustoimia (Niemi ym. 2012). Kilpijärvessä on koekalastettu ja nuotattu vuonna 2001. Särkikaloja oli koekalastusten perusteella noin 75 % kalastosta. Särjet, ahvenet ja kuhat olivat pienikokoisia. Haukikanta oli vahva. Viimeisestä koekalastuksesta on kulunut jo 14 vuotta, kun kunnostussuunnitelman tavoitteena oli kalaston rakenteen muutosten seuranta vuosittain tehtävillä koekalastuksilla. Kilpijärven valuma-alueelle tehtiin laskeutusaltaat vuonna 2003 maaseudun kehittämisavustuksella (Silmu), omalla rahalla ja talkootyöllä. Järvellä on tehty lähes vuosittain päivän mittainen hoitokalastus, missä on ollut mukana Uudenmaan ELY-keskuksen Petri Savola. Nuottauksista ei ole tarkkoja saalistietoja, mutta arvio saaliista on noin 1 000 1 500 kg/vuosi. Kilpijärven klorofylli-a:n ja kokonaisfosforin suhde on yli 0,3 (suhde vaihdellut välillä 0,8 2,5 vuosina 2001 2013), joka osoittaa osaltaan hoitokalastuksen jatkamisen tarvetta (Sarvilinna ja Sammalkorpi 2010). Kilpijärvellä on useampana talvena käytetty rannalla sijaitsevaa ilmastuspumppua, jolla on työnnetty ilmaa jään alle happikadon pelossa. Hapetuspumppu on sähköllä toimiva ilmapumppu, joka työntää 100 mm putkesta ilmaa järveen jään alle. Vesi ja ilma sekoittuvat ja paikalle syntyy iso avanto. Happipitoisuus on laskenut viime vuosina erittäin alas ja välillä loppunut kokonaan alusvedessä kevättalvella (0 0,2 mg/l vuosina 2005 2013). Kilpijärvellä ei ole saavutettu kunnostussuunnitelman tavoitetta talviaikaisen happipitoisuuden pysymisestä vähintään 4 mg/l. Kilpijärvi on matala järvi, joten happipitoisuus voi laskea alas lähes koko vesipatsaassa. Kilpijärvellä on esiintynyt myös kalakuolemia, viimeisin kevättalvella 2010. Nykyisen hapetuksen riittävyydestä ei ole tehty selvitystä. Keväällä 2011 Kilpijärvellä on nuotattu vesiruttoa venerannasta. Lisäksi vuosittain on niitetty vesikasveja lähinnä Rantapuistossa, joka on kylän yhteinen veneranta. Kunnostussuunnitelman mukaan pienimuotoista vesikasvien poistoa voidaan tehdä järven virkistyskäyttöarvon parantamiseksi. Vesikasvien niitto (järviruoko ja korte) suositellaan tehtäväksi heinäkuun puolesta välistä elokuun puoleen väliin. Ulpukoiden ja lumpeiden poisto kannattaa tehdä vasta syksyllä, koska menetelmä pöllyttää ravinteita pohjasta. Kasvien poisto juurakoineen samentaa vettä ja nostaa ravinteita ja kiintoainesta pohjasta (Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu 29.7.2015). Tämä voi johtaa leväkukintoihin. Samoin vesikasvien niitto on aiheut-

1970 1973 1976 1979 1982 1985 1988 1991 1994 1997 2000 2003 2006 2009 2012 Kokonaisfosfori µg/l Kokonaistyppi µg/l 25(38) tanut leväkukintoja monilla järvillä. Vesikasvien poiston toisena haittavaikutuksena saattaa myös seurata vesikasvien korvautuminen toisilla, vaikeammin poistettavilla lajeilla. Vesikasvillisuuden leviämistä ei ole seurattu. Uudenmaan ELY-keskus on seurannut Kilpijärven veden laatua vuosittain 1994 2007 sekä vuosina 2010 ja 2013. Näytteitä on otettu 1 7 kertaa vuodessa (kahdella viime kerralla 2 kertaa vuodessa). Vedenlaatutulosten perusteella voidaan todeta, että Kilpijärvellä kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuus ovat kasvussa (Kuva 9). Kilpijärven klorofyllipitoisuus vaikuttaisi vähän laskeneen 2000-luvun alkupuolen arvoista. Kilpijärvellä ei ole saavutettu kunnostussuunnitelmassa esitettyjä kokonaisfosforin ja klorofylli-a:n vähennystavoitteita. Kilpijärvi, kokonaisfosfori ja -typpi pintavedessä kasvukaudella 140 120 100 80 60 40 20 0 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 Kok.fosfori µg/l Kok.typpi µg/l Kuva 9. Kilpijärven kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuus pintavedessä kasvukaudella (Oiva Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille 2015). ELY-keskuksen tavoitteena on jatkaa seurantaa neljän vuoden välein, eli seuraava näytteenotto tapahtuu vuonna 2016 (Marttila 2015). Seurantatiheys on kaukana kunnostussuunnitelmassa esitetystä (vuosittain kerran talvella ja neljä kertaa kesässä). Veden laadun seurantaa tulisi pyrkiä parantamaan esimerkiksi Sälinkään kylätoimintaryhmän/osakaskunnan tekemällä talviaikaisen happipitoisuuden ja näkösyvyyden seurannalla. Toivottavaa olisi myös, että järviaktiivit voisivat teettää vedenlaadun seurantaa esimerkiksi vesiensuojeluyhdistyksellä tai että kunta voisi alkaa ottaa järvestä näytteitä.

26(38) Kilpijärven veden luontaista kokonaisfosforipitoisuutta on arvioitu piilevärekonstruktiolla. Järven luonnontilaisesta sedimentistä otetut piilevänäytteet analysoitiin ja tulosten perusteella laadittiin järviveden kokonaisfosforirekonstruktio takautuvalla paleoekologisella mallinnuksella (Mäkinen ym. 2012). Tutkimuksen perusteella Kilpijärven veden luontainen fosforipitoisuus (fosforipitoisuus ennen ihmistoiminnan vaikutusta) olisi 35 µg/l. Tämä on reilu kolmasosa järven viimeisissä näytteenotoissa havaitusta pitoisuudesta (96 µg/l). Kunnostussuunnitelmassa esitettyyn tavoitteelliseen noin 40 50 µg/l pitoisuuteen pitäisi voida päästä. Uudenmaan ELY-keskus on tutkinut Kilpijärven kasviplanktonlajistoa vuosina 2004, 2007, 2010 ja 2013 (Oiva Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille 2015). Haitallisten sinilevien (Vuori ym. 2009) osuus on ollut 77,3 % vuonna 2004, 41,7 % vuonna 2007, 6,1 % vuonna 2010 ja 25,0 % vuonna 2013. Vedenlaatutulosten perusteella Kilpijärven kesäajan pintaveden ph-arvot nousevat jopa yli 9. Kesäaikana levätuotanto kohottaa päällysveden ph-tasoa ja hyvin voimakas leväkukinta saattaa kohottaa ph:n arvoihin 8 10 (Oravainen 1999). Järviaktiivien näkemyksen mukaan Kilpijärven tila olisi vähän parantunut. Sinilevähaitat ovat vähentyneet (lukuun ottamatta kesää 2015, kun levää taas pitkästä aikaa ilmeni) eikä happikato ole kiusannut niin paljon kuin menneinä talvina. Vaikutusta on varmaan ollut valuma-alueelle rakennetulla vesiosuuskunnan viemäriverkolla. Yhteystiedot: Sälinkään kylätoimintaryhmä: pj. Tapio Havula tapio.havula@pp.inet.fi, osakaskunta: pj. Mikko Kuisma mikko.kuisma@pp.inet.fi 5.4 Sahajärvi Kiinteistökohtaisten jätevesijärjestelmien parantamisesta alueella ei ole tarkkaa tietoa. Hajajätevesiasetuksen siirtymäaikaa on jatkettu 15.3.2018 asti, joten parannustoimiin ei välttämättä ole vielä ryhdytty. Mäntsälän kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelmassa 15.12.2010 (Mäntsälän kunta 2011) Hautjärven alueelle on esitetty keskitetyn vesihuollon järjestämistä, mutta toimenpiteisiin ei ole ainakaan vielä ryhdytty. Sahajärven valuma-alueella on noin 18 % peltoja, mutta alueella ei ole yhtään suojavyöhykkeitä (Mavi ja maaseutuelinkeinohallinnon tietojär-

27(38) jestelmä 2015). Kunnostussuunnitelman laskelmien mukaan Sahajärven ulkoisesta fosforikuormituksesta 77 % aiheutuu peltoviljelystä, joten suojavyöhykkeiden puuttuminen on suuri puute. Ulkoisen kuormituksen nykyistä määrää ei laskettu tämän kehittämistehtävän yhteydessä. Sahajärvellä toimii Sahajärviyhdistys ry ja Sahajärven osakaskunta. Sahajärven kalaston koostumusta tutkittiin vuonna 2005 (Malinen ym. 2007). Tutkimuksen mukaan kuhien kasvu on Sahajärvessä hidasta. Uudenmaan ELY-keskuksen Petri Savolalta saatiin tieto Sahajärvellä vuosina 2007 ja 2008 tehdyistä nuottauksista (Savola 2008). Vuonna 2007 tehtiin koenuottaus ja sen jälkeen vuoden 2008 kesällä ensin raivausnuottauksia ja syksyllä uusi nuottaus. Syksyn 2007 neljän apajan kokonaissaalis oli noin 680 kg. Pinta-alaa kohden nuotatulta alalta saatu saalis oli 46 kg/ha ja koko järven pinta-alalta 3 kg/ha vuonna 2007. Kokonaissaaliista vapautettiin elävinä takaisin järveen petokalat. F/C-suhde oli 3,8 (hyvä). Syksyllä 2008 nuotattiin myös neljä apajaa. Kokonaissaalis oli noin 3 300 kg, josta vapautettiin petokaloja lähes 450 kg. Pinta-alaa kohden nuotatulta alalta saatu saalis oli 282 kg/ha ja koko järven pinta-alalta 14 kg/ha vuonna 2008. F/C-suhde oli 7,6 (huono). Nuottausten perusteella Sahajärvessä on valtavasti kuhaa, mutta se on erittäin pientä ja isompia yksilöitä puolestaan on erittäin vähän. Sahajärven kuhan kalastus saattaa kohdistua liian nuoriin yksilöihin, joten osakaskunnan tulisi rajoittaa ja säädellä kuhien kalastusta. Kunnostussuunnitelmassa esitettiin Sahajärven osalta kalaston rakenteen selvitystä koekalastuksin. Koekalastuksia on muiden järvien osalta esitetty jatkettaviksi vuosittain. Tämän voisi ajatella pätevän myös Sahajärvelle. Näin voitaisiin myös selvittää onko kuhien kasvu nopeutunut ja onko särkikalojen osuus alle 60 % kalastosta, joita esitettiin kunnostussuunnitelman tavoitteina. Sahajärviyhdistyksestä ei saatu tietoja järvellä tehdyistä kunnostustoimenpiteistä, mutta todettiin, että järvessä on huomattavaa vesikasvien kasvua, joka haittaa veneellä liikkumista ja kalastusta. Heinäkasvien niittoon toivotaan pikaista apua. Sahajärviyhdistyksen toimijat ovat ilmeisesti vanhempia kesäasukkaita. Paikallisesti runsasta vesikasvillisuutta voidaan poistaa parantaen järven virkistyskäyttöarvoa, muttei veden laatua. Vesikasvillisuuden leviämistä ei ole seurattu.

1966 1969 1972 1975 1978 1981 1984 1987 1990 1993 1996 1999 2002 2005 2008 2011 Kokonaisfosfori µg/l Kokonaistyppi µg/l 28(38) Sahajärvellä ei ole tehty hapetusta. Happipitoisuus on laskenut viime vuosina erittäin alas ja välillä loppunut kokonaan alusvedessä loppukesällä (0 0,4 mg/l vuosina 2003 2012). Alhainen happipitoisuus on kuitenkin rajoittunut vain noin 7 9 metrin syvyyteen eikä Sahajärvessä ole esiintynyt sen laajempaa happikatoa. Rauta- ja fosforipitoisuus ovat kohonneet jonkin verran Sahajärvessä pohjanläheisessä vedessä happipitoisuuden ollessa alhainen. Uudenmaan ELY-keskus on seurannut Sahajärven veden laatua vuosittain 2001 2003 sekä vuosina 2006, 2007, 2009 ja 2012. Näytteitä on otettu 1 5 kertaa vuodessa (kahdella viime kerralla 4 kertaa vuodessa). Vedenlaatutulosten perusteella voidaan todeta, että Sahajärven kokonaisfosfori- ja klorofyllipitoisuus ovat laskeneet, mutta kokonaistyppipitoisuus on kasvussa (Kuva 10). Sahajärvellä ei ole saavutettu kunnostussuunnitelmassa esitettyä kokonaisfosforin vähennystavoitetta, mutta klorofyllipitoisuuden osalta tavoite on saavutettu ainakin viimeisellä mittauskerralla vuonna 2012 (12 µg/l, kun tavoite 15 µg/l). Sahajärvi, kokonaisfosfori ja -typpi pintavedessä kasvukaudella 80 70 60 50 40 30 20 10 0 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 Kok.fosfori µg/l Kok.typpi µg/l Kuva 10. Sahajärven kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuus pintavedessä kasvukaudella (Oiva Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille 2015). ELY-keskuksen tavoitteena on jatkaa seurantaa neljän vuoden välein, eli seuraava näytteenotto tapahtuu vuonna 2016. Näytteitä otetaan kuitenkin enää vain 2 3 kertaa vuodessa (Marttila 2015). Seurantatiheys on kaukana kunnostussuunnitelmassa esitetystä (vuosittain kerran talvella ja kolme kertaa kesässä). Veden laadun seurantaa tulisi pyrkiä parantamaan esimerkiksi Sahajärviyhdistyk-

29(38) sen/osakaskunnan tekemällä happipitoisuuden ja näkösyvyyden seurannalla. Järven vedenkorkeutta olisi myös hyvä seurata, jos halutaan vaikuttaa säännöstelyn aikatauluun. Toivottavaa olisi myös, että järviaktiivit voisivat teettää vedenlaadun seurantaa esimerkiksi vesiensuojeluyhdistyksellä tai että kunta voisi alkaa ottaa järvestä näytteitä. Uudenmaan ELY-keskus on tutkinut Sahajärven kasviplanktonlajistoa vuosina 2003, 2006, 2009 ja 2012 (Oiva Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille 2015). Haitallisten sinilevien (Vuori ym. 2009) osuus on ollut 6,5 % vuonna 2003, 64,2 % vuonna 2006, 0,02/1,3 % vuonna 2009 ja 1,0 % vuonna 2012. Sahajärvellä on tutkittu myös pohjaeläimiä vuonna 2009. Järviaktiivien näkemyksen mukaan Sahajärven veden laatu on normaali. Järvessä on huomattavaa vesikasvien kasvua, joka haittaa virkistyskäyttöä ja asukkailla on pelko matalien rantojen umpeenkasvusta. Toiveena on veden pinnan nosto. Yhteystiedot: Sahajärviyhdistys ry: pj. Hannu Salo hannu.salom@gmail.com, Sahajärven osakaskunta: pj. Hannu Peltola hannu.peltola@pp2.inet.fi 5.5 Sääksjärvi Sääksjärven ulkoista kuormitusta on saatu vähennettyä Sääksjärven vesiosuuskunnan ansiosta. Osuuskunnan verkosto on saatu valmiiksi vuosina 2011 2012 ja verkosto kulkee järven etelä- ja länsireunassa sekä hieman myös järven pohjoispuolella. Verkoston laajentaminen järven pohjoispuolella auttaisi hajaasutuksen kuormituksen vähentämisessä entisestään. Sääksjärven valuma-alueella on vain vähän peltoja. Sääksjärven valuma-alueella on tällä hetkellä noin 0,9 hehtaaria suojavyöhykkeitä (Mavi ja maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmä 2015). Sääksjärven Kutinsuonojaan on rakennettu pohjapato ja selkeytysallas vuonna 2003. Ulkoisen kuormituksen nykyistä määrää ei laskettu tämän kehittämistehtävän yhteydessä. Sääksjärvellä toimii aktiivisesti Sääksjärven osakaskunta. Kalaston rakennetta on tutkittu koekalastuksella vuonna 2001, jonka mukaan kalasto oli särkikalavaltaista

30(38) ja ahvenet pienikokoisia. Viimeisestä koekalastuksesta on kulunut jo 14 vuotta, kun kunnostussuunnitelman tavoitteena oli kalaston rakenteen muutosten seuranta määräajoin tehtävillä koekalastuksilla. Sääksjärvellä on tehty hoitonuottauksia vuosina 2002, 2003, 2005, 2007, 2009 ja 2014, joista saatiin saalistiedot Uudenmaan ELY-keskuksen Petri Savolalta. Hoitonuottauksen kustannuksiin on saatu avustusta Uudenmaan ELY-keskukselta. Nuotatulta alalta saatu saalis on ollut 45 148 kg/ha ja koko järven pinta-alalta 46 106 kg/ha vuosina 2002 2014. Vuoden 2014 nuottauksissa nuotatulta alalta saatu saalis oli 145 kg/ha ja koko järven pinta-alalta 60 kg/ha. Petokaloja vapautettiin 80 haukea, 20 ahventa ja 1 100 kuhaa. F/C-suhde on ollut vuonna 2007 22,5 (erittäin huono), vuonna 2009 22,3 (erittäin huono) ja vuonna 2014 9,6 (huono). Vuonna 2014 osakaskunta hankki Wekekatiskoita, joilla pyydetään lähinnä särkeä ja pientä ahventa pois järvestä. Katiskoilla pyydetyistä määristä ei ole tarkkaa tietoa. Sääksjärveen on istutettu kuhaa ja osakaskunnan mukaan istutukset ovat onnistuneet. Tämä tukee osaltaan tehokalastusta. Sääksjärven klorofylli-a:n ja kokonaisfosforin suhde on yli 0,3 (suhde vaihdellut välillä 0,3 2,3 vuosina 2001 2013), joka osoittaa osaltaan hoitokalastuksen jatkamisen tarvetta (Sarvilinna ja Sammalkorpi 2010). Sääksjärven osakaskunnalla on niittolaite, jota saa lainata. Mökkiläiset ovatkin jonkin verran niittäneet rantojaan. Vesikasvien poistamisella voidaan parantaa järven virkistyskäyttöarvoa, mutta ei veden laatua. Vesikasvien niitosta ei ole tarkempia tietoja eikä vesikasvillisuuden leviämistä ole seurattu. Sääksjärvellä ei ole tehty hapetusta. Varsinaisia happikatoja ja kalakuolemia ei ole järvellä tapahtunut viime vuosina, vaikka happipitoisuus onkin laskenut alas talvella ja loppukesällä. Sääksjärveä ruopattiin talvella 2002 2003. Toimenpide ei parantanut veden laatua. Uudenmaan ELY-keskus on seurannut Sääksjärven veden laatua vuosittain 2001 2007 sekä vuosina 2012 ja 2013. Näytteitä on otettu 1 7 kertaa vuodessa. Vedenlaatutulosten perusteella voidaan todeta, että Sääksjärven niin kokonaisfosfori-, kokonaistyppi- kuin klorofyllipitoisuus näyttäisivät laskeneen (Kuva 11). Täytyy kuitenkin huomioida, että vuosien 1993 2001 ja 2007 2012 välisiltä ajoilta ei