Psyykkisesti oireileva vanhus johtamisen haasteena Oh Auli Koskinen Roihuvuoren vanhustenkeskus Vähintään 65-vuotias psykiatrisen diagnoosin omaava vanhus sijoitetaan vanhustenkeskuksessa psykogeriatriselle osastolle. Roihuvuoressa näitä osastoja on kaksi. Osastot ovat vielä profiloituneet, niin että toisella osastolla oli yhdessä vaiheessa enemmän vaikeasti masentuneita ja toisella alkotaustaisia. Yleensä henkilökunta jakautuu joko psyykkisesti oireilevien tai muistisairaiden hoitajiksi.
Psyykkisesti oireilevat vanhukset elävät vanhainkodissa keskimääräistä kauemmin kuin muut asukkaat. He tulevat vanhainkotiin nuorempina ja fyysisesti hyväkuntoisina. Johtamisen haaste psyykkisesti oireilevien osastolla on saada muu taho ymmärtämään, että tällainen asukas ei ole helppohoitoinen vaikka RAVA tulokset olisivat kevyitä.
Psykiatrinen hoitotyö Työ on luonteeltaan itsenäistä ja vastuullista. Hoitajalta vaaditaan psyykkisen kuormituksen sietokykyä, herkkyyttä, hyvää ammattitaitoa ja itsensä sekä omien voimavarojensa tuntemista. Työ on myös hoitosuhdetyöskentelyä, jossa omahoitaja ja tiimi ovat keskeisiä tekijöitä. Itsenäisyys korostuu hoitosuhdetyöskentelyssä, jossa hoitajan on osattava selvittää asukkaan tilanne ja tehdä itsenäisiä päätöksiä hoitotilanteen etenemiseksi Hoitajan on syytä muistaa, että psyykkisesti oireileva ihminen muistaa oman hoitajansa vuosien takaa. Hoitotyön ydin on asukkaan selviäminen arjessa. Päätavoite on parantaa asukkaan elämänlaatua. Hoitotyön auttamiskeinot Vanhuspsykiatrisella osastolla hoitotyön auttaamiskeinoja ovat keskustelu, hoitosuhde, omahoitajasuhde, hoiva, huolenpito sekä neuvonta ja ohjaus Hoitosuhteen laatuun ja syntymiseen vaikuttavat hyvin paljon hoitajan vuorovaikutustaidot. Hoitajan täytyy olla kiinnostunut asukkaan asioista ja antaa asukkaalle aikaa keskustelemalla ja hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on.
Keskustelu Hoitaja saattaa joutua tuntikausiksi piiritykseen, kun asukas kävelee perässä ja jankkaa miksei hän voi lähteä nyt aamuyöllä klo 4 pois. Hoitaja voi saada selville huolen, että rahat loppuvat, kun valtio on lopettanut eläkkeen maksun. Tai paikka lopetetaan, toiminta loppuu ja hänen täytyy lähteä nyt heti pois. Vaatteet ovat hukkuneet, ei ole päällepantavaa. Samoja keskusteluja käydään pitkin päivää ja yötä. Raha-asiat selvitellään ja todistellaan, että eläke tulee niinkuin ennenkin, vaikka ahdistunut mieli ei ota vastaan. Asukkaan kohtaaminen Psyykkisesti oireilevan asukkaan tärkeimpiä alueita hoitotyön kannalta on asukkaan kohtaaminen ja ymmärtäminen. Yhtenä edellytyksenä on, että asukas voi ammatillisen tuen avulla kohdata sairauden omassa itsessään. Turvallinen viihtyisä ympäristö antaa asukkaalle mahdollisuuden vaikka asettua lattialle pitkäkseen, kun siinä vain tuntuu hyvältä. Kukaan ei ihmettele miksi joku haluaa makailla lattialla, hänelle voi vaikka viedä tyynynkin. Yhteisö pitää huolen omistaan, joku saattaa pyrkiä ulos, toinen käy kädestä vetäisemässä ovenraosta takaisin. Asukas saattaa istua omissa oloissaan katsomassa televisiota, kun naapuri mainitsee toivovansa apua wc:hen pääsyssä. Hoitajan yllätykseksi asukas reagoi ja hakee kaverille apua.
Rava mittarina Rava ei kerro asukkaasta muuta kuin fyysisen kunnon. Psykogeriatrisella osastolla on monella RAVA vähän yli kaksi, osalla vielä allekin. Arvioinneissa huomioidaan kokonaisuus. Selityksiä annetaan paljon, miksi tällaisella ravalla oleva asukas on vanhustenkeskuksessa. Huomioon otettavaa Psyykkisesti oireileva on raskashoitoinen myös omaiselle. Monet asukkaista ovat sairastununeet nuoruudessaan, heillä on useita mielisairaalajaksoja jo ennen vanhainkotiin tuloaan.
Ahdistus Psyykkisesti oireilevan ahdistus on erilaista kuin muistisairaan. Ahdistus voi kiusata niin, ettei pysty hetkeäkään olemaan paikallaan. Joskus parranajokin hoituu kävelemällä asukkaan vierellä tai auttamalla ohimennen jossakin asiassa. Vaatteiden vaihdot ja omasta hygieniasta huolehtiminen ovat myös toisinaan ylivoimaisia asukkaan itse suorittaa. Omahoitajuus Psyykkisesti oireilevan asukkaan osastoilla omahoitajuus ja yksilövastuinen hoitotyö toteutuvat hyvin. Omakohtaisena kokemuksena muistan mielisairaaloista jo 70-luvulta toimivat omahoitajasuhteet. Joskus vuorovaikutus ei toimi asukkaan ja omanhoitajan välillä, silloin on viisainta vaihtaa omahoitaja. Joskus myös haasteellinen asukas uuvuttaa omaa hoitajaa ja siinäkin on paikallaan suorittaa vaihtoa.
Hoitosuhde Keskeinen elementti on keskustelu. Keskusteluissa pohditaan ja haetaan yhteiymmärrystä. Tärkeää on, että kummankin osapuolen ääni tulee kuulluksi ja näkemykset yhteisesti jaetuksi. Tällainen vuorovaikutus voi onnistua vain, jos hoitaja pystyy luomaan luottamuksellisen ilmapiirin, jossa asukkaan on helppo puhua itselleen tärkeistä asioista. Tarjoamalla luottamuksellista keskustelua voidaan vähentää hoitokielteisyyttä. Yhteenvetoa johtamisen haasteesta psyykkisesti oireilevan vanhuksen hoidossa Esimies on aktiivisesti mukana keskustelussa edellisen illan tapahtumista ja alkavan päivän ohjelmasta. Keskusteluja ja pohdintaa käydään pitkin päivää ja esimies tukee ratkaisuja jotka eivät aina ole helppoja. Kirjaamista tehdään soluttain iltapäivisin vuoron vaihtuessa, näin on useampi ihminen tuomassa esille näkemyksiään ja samalla hoituu raportointi. Yhteisistä rajoista sovitaan solukokouksissa. Psyykkisesti oireileva vanhus osaa splitata ja käyttää uusia ihmisiä hyväkseen. Sijaiset perehdytetään hyvin. Rekrytointi on tärkeää. Perehdytykseksi ei riitä milloin on ruoka-ajat ja mitä vaippaa käyttää. Sijaiset jotka ovat tutustuneet ja perehtyneet osastoon tulevat aina uudelleen.
Kaikessa mietitään omien voimavarojen käyttöä, kuntoutusta, ei tehdä puolesta. Yhdessä pohditaan ja sovitaan joku tavoite. Esimies on tässä avainasemassa, hän näkee toiminnan sivusta. Keskustelut soluissa ja yhdessä sovittujen rajojen sekä linjausten noudattaminen auttavat hoitajaa näkemääntuloksia.