VARHAISKASVATUKSEN TURVALLINEN JA OSALLISUUTTA EDISTÄVÄ TOIMINTAKULTTUURI Janniina Vlasov, KM, Lto, väitöskirjatutkija 5.5.2017 Seinäjoki / AVI koulutus
Luennon kulku Klo. 12.30-14 Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri Yhteisöllisyyden merkitys ja sen rakentuminen lapsiryhmässä Osallisuuden kulttuurin kehittäminen lisää yhteisöllisyyttä 14.30 15.30 Toimintakulttuurin kehittäminen reflektiivisellä työotteella Pedagoginen dokumentointi kehittämisen ja osallisuuden edistämisen välineenä
Toimintakulttuurista Toimintakulttuuri on historiallisesti ja kulttuurisesti muotoutunut tapa toimia, joka muovautuu yhteisön vuorovaikutuksessa. Rakentuu varhaiskasvatussuunnitelmista, toimintaympäristöstä sekä yksikössä rakentuneista ja omaksutuista toimintatavoista Tiedostettua ja tiedostamatonta ei voida suoraan havaita, mutta ilmenee arkisissa käytännöissä ja yhteisessä toiminnassa Pohjautuu yhdessä neuvoteltuihin arvoihin ja sääntöihin (viralliset & epäviralliset) Se on suhteellisen pysyvä ja vaikeasti muutettavissa (vrt. Hjelt 2017 sosiaaliset normit ) Toimintakulttuuri muodostuu aina ja siksi sitä tulee johtaa Toimintakulttuuri on johtamisen tulos (VASU 2017; Brotherus 2004; organisaationkulttuurista Harisalo 2008)
VASU (s. 28)
Ryhmän muodostuminen vai muodostaminen? Lapsiryhmä = lasten yhteisö? Lapsiryhmä on aina aikuisen muodostama Ei kuitenkaan automaattisesti valmis ja toimiva kokonaisuus Ryhmä / yhteisö on dynaaminen ja kompleksinen kokonaisuus Lapsiryhmän / yhteisön liimaa yhteen positiivinen tunneside, meidän ryhmä on yhteisen toiminnan kautta syntynyt, johon lapset tuntevat kuuluvansa (Koivula 2013)
VASU 2017 (s. 29)
Mitä tarkoittaa yhteisöllisyys? Ja mitä se merkitsee lapsiryhmälle? Miten yhteisöllisyys tarkoittaa turvallisen toimintakulttuurin näkökulmasta?
Yhteisöllisyyden rakentuminen lasten kokemana (Koivula 2010) Lasten kokemus yhteisön jäsenyydestä kehittyi vähitellen ja melko hitaasti Yhteisöllisyys oli asteittain laajenevaa: lähiystävät ydinryhmä / pienryhmä koko ryhmä Kasvattajan rooli toiminnan organisoijana / yhteisön rakentajana merkittävä! Yhteisöllisen tunteen saavuttamisen 3 keskeisintä seikkaa: Perustana kokemus osallisuudesta ja ystävyyssuhteiden muodostuminen Lapset saavuttivat yhteisön jäsenyyden toimintaan osallistumisen kautta Lasten tuottama me -puhe toimi yhteisöllisyyden vahvistajana
Lasten tapa rakentaa ja kannatella yhteisöllisyyttä? Leikki, pelaaminen Hulluttelu, yhteinen ja jaettu huumori Vapaa vaeltelu ja kuljeskelu hetket jutustelulle (Hännikäinen 2006; Viitala 2014; Lindgren 2016 gradu)
Mikä estää yhteisöllisyyden rakentumista? (Koivula 2010) - Huono ilmapiiri ja negatiivisesti värittynyt vuorovaikutus - Konfliktit - Lasten keskinäinen kilpailu (havaittu erityisesti poikien keskuudessa) - Sosiaalisten taitojen keskeneräisyys - Kasvattajan autoritäärinen ote
Yhteisöllisyyden rakentumisen vaiheet lapsiryhmässä: (Koivulan 2010 mukaan) Etsintävaihe (elo-syyskuu) Ilmenemisvaihe (loka-joulukuu) Aito yhteisöllisyys (tammi-kesäkuu) Kasvattajan tuki ja pedagogiset ratkaisut
Miten yhteisöllisyyttä tuetaan varhaiskasvatuksessa? Yhteisöllisyyden kehittyminen vaatii aikaa sen kehittymistä tulee tukea koko toimintavuoden ajan Yhteisöllisyydestä tulisi keskustella lasten kanssa (mitä on ystävyys, miten kaveria kohdellaan) Myös aikuisten ja lasten välinen vuorovaikutus tulisi nostaa esiin! Positiivinen, kannustava ja lämmin ilmapiiri ovat edellytys yhteisöllisyydelle miten se luodaan? Koivula 2010
Lapsiryhmän vaiheittainen rakentuminen Keitä me ollaan? ryhmän muotoutuminen (forming) Ketkä kuuluu meidän porukkaan? kuohunta (storming) Meidän yhteinen leikkihän alkaa sujua vakiintuminen / normiutuminen (norming) Jes! Tämä on meidän ryhmä! toimintavaihe (performing) Jäähyväiset Lopetusvaihe (adjouring) (Tuckman, B. 1965; 1977)
Ryhmä kehittyy vuorovaikutuksessa Kun aikuiset ja lapset kohtaavat Lasten keskinäisissä leikeissä Kasvattajien ja vanhempien välisissä kohtaamisissa Aikuisten ja lasten välinen vuorovaikutus kiinnittyy vahvasti ohjattuun toimintaan ja ristiriitatilanteisiin (Roos, 2015).
Yhteisöllisyyden rakentuminen vie aikaa Päiväkodin aika- ja tilaorganisoinnit rajoittavat, jopa estävät lasten keskinäistä vuorovaikutusta ja siten yhteisöllisyyden muodostumista (Eerola-Pennanen 2013)
Kiireisen arjen oivallus: Nojatuolipedagogiikka! (Nätynki 2016) Aikuiselle lupa rauhoittua ja istua alas Lapselle kutsu tulla syliin ja lähelle Mihin vaikutti? Lasten levottomuus väheni ja leikki syveni Ratkaisu konfliktitilanteiden selvittämiseen Kasvattajan itsetutkiskelun ja itsearvioinnin lisääntyminen
Yhteisöllisyyteen liittyy vahvasti tunne kuulumisesta, tunne osallisuudesta.
Mitä on osallisuus? Osallisuudessa on kyse kuulumisesta ja yhdessä tekemisestä, jossa (lapsilla) on mahdollisuus vaikuttaa toimintaan ja tehdä itseään koskevia valintoja. On kyse vuorovaikutuksesta, keskustelusta, kuulemisesta ja kuulluksi tulemisesta, toisten huomioimisesta, sitoutumisesta, valintojen tekemisestä ja valintojen seurausten kantamisesta. (Kataja 2014, 67)
Osallisuus demokraattisena kasvatuksena Yhteiskunnan jäsenyyteen kasvaminen sellaisten tietojen ja taitojen harjoittelun, jotka vahvistavat lasten aktiivista toimijuutta ja osallisuutta yhteiskunnassa (vrt. sosialisaatio) Lapsi ei voi valita osallisuutta, ellei aikuinen tarjoa hänelle siihen mahdollisuutta. (Leinonen 2014) Kasvattajan tehtävä tukea lasta tuntemaan omat oikeutensa ja käyttämään niitä Demokraattisia toimintatapoja: oman vuoron odottamista, lelujen jakamista, toisen kuuntelemista, neuvottelutaitojen kehittämistä, valintojen tekoa ja vastuun kantoa
Osallisuuden pedagogiikan tavoitteena on kasvattaa aktiivisia, ajattelevia, itseensä luottavia, itsensä näköisiä, toiset huomioon ottavia lapsia. (Kataja, E. 2014 Osallisuuden pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa, s. 77)
Toimintakulttuurin kehittäminen osallisuutta ja siten ryhmän yhteisöllisyyttä edistävään suuntaan on jatkuva ja dynaaminen prosessi, jossa lapset ja aikuiset yhteisessä vuorovaikutuksessa jakavat valtaa ja vastuuta, tulkitsevat ja siten uudistavat pedagogista toimintakulttuuria. (Kangas 2016)
Reflektiivisellä työotteella toimintakulttuurin muutokseen
VASU edellyttää pedagogisen toiminnan jatkuvaa arviointia ja kehittämistä Tähtäimessä ensisijaisesti lasten kehityksen ja oppimisen edellytysten parantaminen Kaikelle toiminnalle tulee löytyä pedagogiset perustelut Tavoitteellista ja suunnitelmallista ITSEarviointia Arvioinnin kohteena mm. aikuisten ja lasten välinen vuorovaikutus ryhmässä vallitseva ilmapiiri pedagogiset työtavat toiminnan sisältö oppimisympäristöt
Muuttuva KÄSITYS kasvatuksesta, oppimisesta ja pedagogiikasta Yhteiskunnan ja kulttuurin muutosten mukana myös käsitys pedagogiikasta muuttuu Eri ammattilaissukupolvien tulkinnat kasvatuksesta, lapsuudesta sekä lapsen ja aikuisen välisestä vuorovaikutuksesta (Karila 2013) On tärkeää osata sanallistaa omia käsityksiään ja -näkemyksiään perustelut omalle tavalle toimia/kasvattaa
Reflektiivinen työote arvioinnin ja kehittämisen lähtökohtana Tarkoittaa oman ammatillisen toiminnan tarkastelua eri näkökulmista sekä toiminnan kehittämistä tarkastelun pohjalta Pyrkimyksenä ymmärtää syvemmin itseä ja muita sekä oman työn lähtökohtia Kyky irtautua aiemmista toimintatavoista ja tarkastella kriittisesti omia uskomuksia ja käytäntöjä käyttöteoria ja julkiteoria? Reflektiivinen työote on dynaaminen ja prosessimainen (ks. Esim. Ojala 2009; Tiuraniemi 2002)
Miksi reflektiivisyys on erityisen tärkeää kasvattajan työssä? Työn fokuksessa ei-materiaaliset elementit (lapsen kasvaminen ja kehittyminen, pedagogiset prosessit) vaatii abstraktia ajattelua, pedagogista tietoisuutta Suurin osa työstä tapahtuu Oman pään sisällä sekä läheisessä vuorovaikutuksessa lasten, kollegoiden ja vanhempien kanssa ammatillinen vuorovaikutus Ryhmän / yksikön tiedostamattoman toimintakulttuurin esiin kaivamista vaatii dialogisuutta; yhteisen jaetun ymmärryksen rakentamista (Venninen 2009; Tiuraniemi 2002)
Reflektiivisen eli tutkivan työotteen tunnuspiirteitä Rutiineista luopumista ja uusien ratkaisumallien etsimistä Auktoriteettikeskeisyydestä toimijakeskeisyyteen siirtymistä Tähtäimessä oman ammatillisen toiminnan tietoinen arviointi ja kehittäminen Motivaatio toimintatapojen muuttamiselle lähtee itsestä, mutta vaatii kanssakulkijoita eli kriittisiä ystäviä Keskeistä on pedagoginen dokumentointi (Ojanen 2009; Tiuraniemi 2002)
Kehittymisen positiivinen kehä Kasvattajien kasvatuskäytäntöjen ja toimintatapojen muutos vaikuttaa toimintakulttuurin muutokseen, ja toimintakulttuurin muutos edistää kasvattajien kehittymistä. (Koivisto 2007)
Vertaileva kehittämisote Tavoitteena tulla tietoisiksi omista vahvuuksista ja kehittämisen kohteista, kun omaa toimintakulttuuria peilataan suhteessa johonkin toiseen Etäisyyden otto omaan toimintaan Heijastava peili auditoinnista reflektoinnin korostamiseen Hyvä-parempi-paras -asetelmasta omien vahvuuksien tunnistamiseen ja arvostamiseen kehittämiskohteiden määrittely tätä kautta Olemassa olevien käytänteiden kyseenalaistaminen ja kehittäminen Edellyttää arvokeskustelua
Reflektion tueksi tarvitaan jotain kättä pidempää kuin Esimerkkinä laadunarviointikyselyt vanhemmille ja henkilöstölle Tulosten kollektiivinen reflektointi ja keskustelu ryhmissä Jaettu asiantuntijuus; perustelut Pedagoginen pohdinta: Miten ryhmän / yksikön toiminta on vaikuttanut arviointien suuntaan? missä kehitettävää? Keskitytään vahvuuksiin ja tunnistetaan voimavarat (kehittämistyön tukipilarit)
Pedagoginen dokumentointi toimintakulttuurin näkyväksi tekemisen välineenä? osallisuuden edistäjänä? yhteisöllisyyden lisääjänä?
Mitä on pedagoginen dokumentointi? Eroaa perinteisestä kehityksen systemaattisesta havainnoinnista On näkyväksi tekemisen prosessi Se on sosiaalinen konstruktio sisältää aina kasvattajien ja lasten tekemiä valintoja sekä tulkintaa Jaettu prosessi: kasvattajat lapsi vanhemmat Keino ammentaa ideoita kasvatustyöhön lasten toiminnasta ja ajattelusta
VASU (s. 37) määrittelee
Miksi sitä tarvitaan? Lapsen ja lapsuuden havainnointia, tallentamista, reflektoimista ja välittämistä Lasten osallisuuden ja toimijuuden lisääminen Dokumentoinnin avulla lapsi / pedagogiikka tehdään konkreettiseksi ja näkyväksi mutu tiedosta faktojen dokumentointiin Kääntää huomion diagnoosista dialogiin Havainnointi ja pedagoginen dokumentointi on kasvattajan työn keskeisintä ydintä tutkimusta arjen keskellä Dialogisen dokumentoinnin avulla myös pienimpien lasten mahdollisuudet kommunikoida, ylläpitää ihmissuhteita ja osallistua kasvatuskulttuurin rakentamiseen toteutuvat Ojala 2009; Venninen 2009; Keskinen & Lounassalo 2011
Pedagoginen dokumentointi on dialogia Pedagogisen dokumentoinnin avulla lasten elämyksiä ja oivalluksia saadaan VOIMISTETTUA lapselle itselleen, vertaisryhmälle, kasvattajille Yhteisen keskustelun, uudelleen tulkinnan ja prosessoinnin kautta dokumentoitua tietoa voidaan JALOSTAA Kun lapsi aikuisen tukemana jakaa ajatuksiaan toisille, hänen sisäinen kuulemisensa kehittyy ja rikastuu empowerment Keskinen & Lounassalo 2011, s. 200
KIITOS! Janniina.vlasov@uta.fi