Rotinat 2010 syksy IMETYS OSANA ELÄMÄNTAPAAMME klö, IBCLC Pirjo Piirainen - Johdanto o Suomalainen äiti ollessaan raskaana, suunnittelee imettävänsä. Suurin osa toivoo täysimetystä jos maito riittää. Osa ajattelee että imettävät kyllä, mutta eivät ota stressiä jos tulee ongelmia. Taustalla on vahva huoli maidon riittävyydestä. o Imetystä arvostetaan ja ajatellaan yleisesti, että se on ehdottomasti parasta vauvalle. o Käytännössä lähes kaikki aloittavat imetyksen sairaalassa. Korvike tulee kuitenkin mukaan usein ensimmäisen kuukauden aikana. Imetys loppuu usein aiemmin, kuin äiti olisi halunnut. o Miksi imetys ei ole Suomessa vahvempi osa meidän elämäntapaamme? o Miksi 100v sitten Suomessa imetettiin paljon pidempään ja maito riitti, vaikka äidit tekivät paljon raskasta työtä? - Imetys on osa kulttuurimme toimintatapoja ja linkittyy vahvasti yhteiskunnassamme kulloinkin vallitseviin arvoihin ja elämäntapaan. o Kaikkina aikoina on haluttu hoitaa lapset parhaalla mahdollisella tavalla kulloisenkin tietämyksen ja ymmärryksen mukaan. Suomessa ja muissa länsimaissa imettäminen osana elämäntapaa on kokenut melkoisia muutoksia aikojen kuluessa. - Miten imetettiin ennen meitä ja miten meillä? o Perhe- /parisuhdekäsitys ja äidin rooli 1600-1700 luvuilla kaupunkilaiskauppiaat lähettivät maalle imetettäviksi => suuri lapsikuolleisuus Vastareaktiona 1800-l loppupuolella naiset haluttiin takaisin perheen piiriin => ydinperhemalli, isä tuo leivän ja äiti hoitaa lapset ja kodin. Vähitellen myös Suomessa. Äiti hoitaa ja imettää lapsia, vaimo tyydyttää miehen seksuaaliset tarpeet. Vähitellen romanttinen rakkaus tuli tärkeimmäksi perhettä koossapitäväksi voimaksi.
Äiti voi kokea imetyksen aikaisen seksuaalisuuden uudella tavalla. Muutokset voivat tuoda haasteita parisuhteeseen. o Lapsenhoitokäytäntöjä ja imetystä. Kikki on lapselle parasta ja puuro on miehen ruokaa. o 1800-1900-luvun alkupuolen elämää o Ajateltiin, että äidinmaito on lapsen oikeus, eikä sitä saa viedä häneltä pois. Äidinmaitoon liittyi paljon merkityksiä ja uskomuksia. Äidin ensimmäinen imetys liitti lapsen yhteisöön ja hän sai virallisen aseman suvussa. Lapsivuodeaika oli tärkeä. o Työ ja äidin rooli Työn ja perheen yhteensovittamiseen oli erilaisia tapoja myös entisaikoina. Lapsi kulki mukana työpaikalle esim. hurstipussissa, kärryssä, pärekopassa, kapalossa tai lappalaisten komsiossa. Työnteon lomassa lasta imetettiin. Ellei varakas yläluokan äiti halunnut imettää, hän saattoi palkata imettäjän. Toisaalta Esim. Pohjanmaan vauraammilla maanviljelysalueilla 1700-1800luvulla äiti saattoi perheen toimeentulon nimissä jättää vauvan alaikäisten tai vanhusten hoiviin ja hän sai lehmän maitoa syöttösarvella tai esim. puretusta. Tämän käytännön todettiin lisäävän lasikuolleisuutta. 1900- luvulla tehtiin itse korviketta ja tarjoiltiin pullolla, lusikalla, mukilla o Lapselle tarjottiin rintaa, kun äidillä oli sopiva hetki, tai lapsi vaati sitä. Aikatauluilla ei murehdittu. Yöllä lapsi nukkui äidin vieressä ja tissutteli. Rintalapsen tiheää imemistä pidettiin normaalina. Imettäessä naisen rinta kuului vauvalle, eikä rinnan paljastamista julkisella paikalla pidetty häveliäänä. Huoli maidon riittävyydestä. Yleisin ohje oli äidin ruuan ja juoman lisääminen ( vrt aliravitsemus ). Tiheää imetystä ei pidetty maidonlisäyskeinona. o Imetyksen kesto. 1900-luvun alkupuolella oli yleistä imettää 1-2-3 vuotta ja enemmänkin. Ortodoksien parissa oli tapana ilman kirkon ohjeistusta, ettei imetetty yli kolmen paaston. Pojista tuli erityisen vahvoja pitkään imetettyinä. Kuopuksia imetettiin useita vuosia, joskus myös tandem-imetettiin. Vieroitettavia kutsuttiin nännivieruiksi. Hämättiin äidin uudella pukeutumisella tai äiti nukkumaan toiseen paikkaan. Äiti sukuloimaan tai lapsi kummin luo vieroituspäiville. Selityksiä tai rinnan tervaamista, nokeamista, karvoja, mustikkaa.
o Tällaisen elämäntavan rinnalla voimme tarkastella virallisia lastenhoito- ja imetysohjeita. 1700-luvulla viranomaiset olivat huolestuneita suuresta imeväiskuolleisuudesta ja arvelivat sen johtuvan paikoitellen yleistyneestä sarviruokinnasta. Aloitettiin valistuskampanja imetyksen puolesta. 1900-luvulla virallinen ohjeistus muuttui lääketieteeseen ja kasvatustieteeseen pohjautuvaksi. Myös lääkäreiden mielestä imetys oli tärkeä asia, jopa äidin velvollisuus. Imeväiskuolleisuus oli n. 15%. Bakteerien ymmärtämisen myötä lääkärit alkoivat opettaa puhtautta lastenhoidossa. Kodeissa oli paljon loisia ja likaa ja peseytymismahdollisuudet olivat huonommat. Hygienia oli tärkeä, mutta ylilyönneiltä ei vältytty. Oppaissa imettävällä äidillä oli valkoinen hilkka, esiliina ja jopa hengityssuojain. Vieressä nukuttamista rajoitettiin hygieniasyistä ja tukehtumisvaaran vuoksi. Teollinen moderni yhteiskunta tarvitsi säännöllisyyttä noudattavia riippumattomia yksilöitä ja tähän pyrittiin myös lastenhoidossa. Tätä ajattelua tuki behavioristinen psykologia. Kellosta tuli tärkeä lapsen tarpeiden ilmaisija. Tästä juontaa pulloruokinnan kautta imetykseen tullut neljän tunnin syöttörytmi ja kerrallaan max 15-20 min, jotta ruuansulatuselimistö ei rasittuisi liikaa. Fyysinen läheisyys kuului lähinnä hoitotoimenpiteiden yhteyteen ja yöpalvelut pyrittiin poistamaan lähes vastasyntyneiltä. Tällaiset toimintatavat eivät tukeneet imetyksen jatkumista. Moderni ohjaus tavoitti ensin kaupunkilaiset, jotka lukivat oppaita. Maaseudulle tieto meni vähitellen neuvolaverkoston kehittymisen myötä, mutta siellä väestö oudoksui opetusta, eikä muuttanut tapojaan nopeasti. Sairaalasynnytykset yleistyivät 50-60-luvulla ja sairaaloissa opetettiin samaa kurinalaiseen säännöllisyyteen, hygieniaan ja fyysistä läheisyyttä vieroksuvaa hoitomallia. Asuintilojen vähitellen kasvaessa lapsia nukutettiin eri huoneissa ja äidit yrittivät parhaansa mukaan noudattaa tiukkoja aikatauluja. Lasten lääkärit olivat mukana kehittämässä terveellisempiä ja hygienisempiä korvikkeita. Imetystä suositeltiin aluksi, mutta jatkossa koettiin, että vauvat hyötyvät korvikkeista. Lisäruokia aloiteltiin jo 2vko ikäisille. Tässä vaiheessa naiset siirtyivät enemmän kodin ulkopuolisiin töihin esim. tehtaisiin tms. jonne lasta ei voinut ottaa mukaan. Imettäminen hankaloitui uusien hoito-ohjeiden ja äitiysloman puutteen vuoksi. o Äitiyslomat alkoivat 50-60lukujen taitteessa. Lomaa oli aluksi 2vko ja 60-luvun puolivälissä 6vko. Osa äideistä lopetti imetyksen tässä vaiheessa ja osa jäi pois työelämästä ja jatkoi imetystä muutaman kuukauden. Harvakseltaan oli pidempäänkin imettäviä äitejä.
o 70-luvulla synnytyssairaaloissa valitsi edelleen tiukan säännelty hoitotapa. Tässä vaiheessa alkoi nousta kritiikkiä vallitsevaan lastenhoitotapaan ja alettiin ymmärtää läheisyyden ja äidin ja vauvan välisen vuorovaikutuksen merkitystä. Äitien oma imetysaktiivisuus heräili ja ammattilaiset järjestivät yksittäisiä imetysvalistuskampanjoita. Toisaalta oltiin huolissaan äidinmaidon raskasmetallipitoisuuksista ja kehittyvät korvikkeet koettiin laadukkaina ja suositeltavina tuotteina. Imetyksen kesto laski voimakkaasti ollen alimmillaan 70-luvulla. Tässä vaiheessa vanhat imetystä tukevat käytännöt ja taidot unohtuivat suvuissa ja perheissä. Toki aina on ollut rohkeita oman tiensä kulkijoita ja 60-70- luvuillakin oli pidempään imetettyjä lapsia. o Suomen synnytyssairaaloissa kokeiltiin 80-luvulla vastasyntyneen rinnalla oloa välittömästi synnytyksen jälkeen ja vierihoitoa päiväaikaan lapsivuodeosastolla. Vuosikymmenen lopulla tuli lastenlääkäreiden suositus 4-6kk täysimetyksestä. Imettävien äitien vertaistuki lisääntyi. Vallitsi myönteisen ruumiillisuuden kausi ja samalla imetysmyönteinen ilmapiiri. Äitiyslomat pidentyivät. Julkaistiin imetystä tukevaa kirjallisuutta ja henkilökunnan kouluttamista aloiteltiin. o 90-luvun alkupuolella ammattilaisille esiteltiin WHO:n vauvamyönteisyysohjelma, joka suosituksia noudattamalla ammattilaiset voisivat tukea äitejä täysimetykseen. Suosituksia sovellettiin vaihtelevin tuloksin ilman valtakunnallista koordinointia. Äitien aktiivisuus lisääntyi notkahduksen jälkeen vuosikymmenen loppupuolella ja vertaistukea varten perustettiin yhdistys, joka nykyään tunnetaan nimellä imetyksen tuki ry. Aloitettiin nettikeskustelupalstoja ja imetystukiryhmät yleistyivät vähitellen. o 2000-luvulla vanhempien keskuudessa heräsi yleisempi kiinnostus vaistonvaraiseen vanhemmuuteen ja imetykseen. Sähköinen viestintä oli pullollaan tietoa ja tukea imetyksen puolesta ja ehkä välillä vastaankin. V 2004 hyväksyttiin WHO:n 6kk täysimetyssuositus. V 2006 asetettiin moniammatillinen työryhmä tekemään valtakunnallisen suosituksen koskien erityisesti ammattilaisten tarjoamaa imetystukea. Suositus valmistui viime vuoden lopulla. Ammattilaisten tarjoama imetystuki on ajanmukaistumaan päin, mutta vielä on paljon työtä tietotaidon kouluttamisessa ja asennemuutoksissa. - Nykyäiti imettäjänä o Eri roolien yhteensovittaminen on haasteellista. äiti ja imettäjä, puoliso, itseään toteuttava nainen työssä ja harrastuksissa. Löytyykö imetykselle sen tarvitsema tila omasta elämästä? Onko puoliso valmis antamaan tilan? Onko ympäröivä yhteiskunta valmis antamaan tilan?
o Nykyiset äitiys- ja vanhempainvapaat antavat mahdollisuuden imetykseen. Jatkossa jos isien vapaita pidennetään äitien vapaiden kustannuksella, voi tulla haasteita imetyksen jatkumiselle. Perhepoliittisilla päätöksillä on monitahoisia vaikutuksia, joita kaikki päättäjät eivät täysin tiedosta. o Omilla arkisilla valinnoilla voi rikkoa vanhoja myyttejä ja tapoja. o Imetys ja lapsen hoito ovat pitkälti vaistonvaraista toimintaa, mutta me nykyihmiset tulemme paremmin vakuuttuneiksi tutkimustiedosta. Nykyiset imetyssuositukset perustuvat tutkittuun tietoon. Suosituksissa ilmenee käytäntöjä, joita esivanhempamme ovat omassa elämäntavassaan toteuttaneet vaistojensa varassa. Jokaisen täytyy löytää oma tapa olla isä ja äiti kaiken tämän tietotulvan keskeltä. o Meidän henkilökohtainen historiamme vaikuttaa imetyspäätökseeme ja imetyksen jatkumiseen. o - Imetyksen käynnistymistä ja jatkumista suosivia käytäntöjä o Synnytyksen jälkeen suositellaan, että vauva on mahdollisimman paljon äidin kansa ihokontaktissa ensimmäisten päivien aikana. Tällöin vauva pysyy lämpimänä, hänellä on turvallinen ja stressitön olo, hän oppii helpommin hyvän imemisotteen ja hänen verensokerinsa pysyy paremmalla tasolla. Äiti huomaa heti, kun vauva on halukas imemään ja imettää usein. Tämä tehostaa maidon tilausta, vauva saa riittävästi maitoa ja tulee tyytyväiseksi. Äidin ja vauvan välinen luottamus ja vuorovaikutus vahvistuvat ja päästään harjoittelemaan vauvaelämä kotiin. o Läheskään aina imetyksen aloitus ei mene ilman haasteita omalla painollaan vaikka äiti olisi kuinka motivoitunut imettämiseen. Tässä vaiheessa tarvitaan tsemppimieltä ja oman puolison tukea. Ammattilaisina haluamme olla tukemassa omalla ammattitaidollamme, muta myös toisten äitien kokemuksista voi olla suurta apua. - Loppupäätelmä o Viime vuosisadan alkuvuosikymmenille saakka imetys oli vahva osa suomalaista elämäntapaa. Ammattilaisten tarmokkaan valistustyön tuloksena kansalaiset lopulta omaksuivat modernin elämäntavan, johon imetys kuului vain rajoitetusti. Viime vuosisadan loppupuolella ja 2000-luvulla suositellaan uuden tutkimustiedon valossa palaamista imetyksen juurille ja vaistonvaraiseen vanhemmuuteen. Vie jälleen oman aikansa ennen kuin imetys on aidosti vahva osa elämäntapaamme koko suomalaisessa yhteiskunnassa. LÄHTEITÄ
Kaisto Riina 1998: Äiti anna mulle tittiä Imetys ja äidinmaito suomalaisessa kulttuurissa vuosien 1914 ja 1997 aineistojen varassa. Pro gradu-tutkielma Turun Yliopisto. Metsämarja Aittokoski, Riikka Huitti-Malka, Märta Salokoski: Imetyksen aika, uusi suomalainen imetyskirja. THL: Imetyksen edistäminen Suomessa, Toimintaohjelma 2009-2012 Gro Nylander: Ihokontakti, kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, luento Pohjoismainen imetyspäivä 5.10.2009 Kätilöopisto Haastattelu: Ritva Kuusisto. 30.09.2010