VAASAN YLIOPISTO FILOSOFINEN TIEDEKUNTA

VAASAN YLIOPISTO FILOSOFINEN TIEDEKUNTA HALLINTOTIETEELLISTEN TÖIDEN KIRJOITUSOHJEET Päivitetty 19.12.2016 VAASA 2016

1 SISÄLLYSLUETTELO sivu 1. KIRJOITUSTYÖN ALOITTAMINEN 2 2. PLAGIAATINTUNNISTUS 2 3. KANSILEHTI, SISÄLLYSLUETTELO JA TIIVISTELMÄ 3 4. TEKSTIN ASETTELU 4 5. LÄHDEVIITTEIDEN MERKITSEMINEN 6 5.1. Muut lähteet 8 5.2. Virallislähteet 10 6. LÄHDELUETTELON LAADINTA 12 7. PRO GRADU -TYÖN JÄTTÄMINEN TARKASTUKSEEN 15 LIITE 1. Tutkielman kannen malli 17 LIITE 2. Tiivistelmäsivun malli. 18

2 1. KIRJOITUSTYÖN ALOITTAMINEN Kirjoita tutkielmasi suoraan valmiiseen mallipohjaan, jolloin suurin osa tämän ohjeen muotoiluista menee automaattisesti oikein. Huomioithan, että alkuperäiset muotoilusi eivät poistu automaattisesti tekstistäsi, jos otat mallipohjan käyttöön vasta myöhemmässä vaiheessa! Poista siis kaikki alkuperäiset muotoilut ennen tekstin siirtämistä mallipohjaan. Pro gradu -mallipohja löytyy osoitteesta: http://www.uva.fi/fi/for/student/materials/writing_guidelines/administrative_sciences/. Pro gradu -tutkielmien tulee olla kirjoitusohjeiden mukaan laadittuja ennen kuin ne lähetetään tekniseen tarkastukseen (ks. luku 7). Tarkista ohjeesta jokainen kohta ennen työsi lähettämistä tekniseen tarkastukseen. Tämän ohjeen lopusta löydät mallit kansilehteen ja tiivistelmään, sekä erillisen Wordoppaan. 2. PLAGIAATINTUNNISTUS Lähdeviittaus on tehtävä aina, lainataan tekstiä millaisessa muodossa tahansa tai missä määrin tahansa. Viittaus on aina tehtävä lähteeseen, joka on ollut käytettävissä. Plagioinnista eli kirjallisesta varkaudesta on kysymys silloin, jos teksti esitetään omissa nimissä ilman lähdeviittausta. Osittainenkin plagiointi on ehdottomasti kiellettyä. Myös selvä idean, tutkimusasetelman tai muun vastaavan kopiointi on tutkimuseettisistä syistä kiellettyä. Vaasan yliopistossa laadittaville opinnäytteille (kandidaatintutkielmat, pro gradu -tutkielmat ja diplomityöt, lisensiaatintyöt sekä väitöskirjat) tehdään ennen töiden hyväksymistä sähköinen alkuperäisyyden tarkastus plagiaatintunnistuspalvelua käyttäen. Tarkastuksesta tulee merkintä myös opintosuoritusotteelle. Ohjelmana on Turnitin.

3 3. KANSILEHTI, SISÄLLYSLUETTELO JA TIIVISTELMÄ Kansi Marginaalit ovat samat kuin muualla työssä Riviväli on 1 Teksti VAASAN YLIOPISTO on lihavoitu ja harvennettu o Valitse Muotoile (Format) -valikosta kohta Fontti (Font). Sieltä kohta Merkkiväli (Character Spacing), jonka kohdasta merkkiväli (spacing) valitse harvennettu (expanded). Pääotsikon teksti on lihavoitu Työn laatijan nimi kirjoitetaan riville 19 ja pääotsikko riville 21 Kansilehden teksti aloitetaan sivun yläreunasta ja keskitetään lukuun ottamatta tekstiä, jossa ilmenee, mikä työ on kyseessä (esim. julkisjohtamisen pro gradu -tutkielma). Tämä teksti aloitetaan riviltä 38 ja tasataan vasemmalle 14,5 cm paperin vasemmasta reunasta. Sivun alareunan teksti VAASA 201X kirjoitetaan viimeiselle riville lihavoituna Kanneksi tulee valkoinen kopiopahvi (160 g). Tutkielman takakansi on valkoinen pahvi, joka valkoisella selkämyksellä liitetään kansilehden päälle asetettuun värittömään muovilehteen. Pro gradu - tutkielman selkämykseen kiinnitetään tarra, jossa on opiskelijan sukunimi ja valmistumisvuosi. Sisällysluettelo Ensimmäisenä merkitään muut luettelot (kuvio-, taulukko ja lyhenneluettelo) ja tiivistelmä. Näiden jälkeen eritellään tutkimuksen luvut ja alaluvut. Sisällysluettelon viimeinen kohta on lähdeluettelo, jota seuraa mahdolliset liitteet. Sisällysluettelon pääluvut kirjoitetaan isoilla kirjaimilla lihavoituna. Sivunumeroita ei lihavoida sisällysluettelossa. Apua automaattisen sisällysluettelon tekemiseen: https://support.office.com/en-us/article/create-a-table-of-contents-in-word-882e8564-0edb-435e-84b5-1d8552ccf0c0 Yliopiston sisällysluetteloissa muokataan pois automaattisten sisällysluetteloiden pisteet. Tämä tehdään valitsemalla custom table of contents:

4 https://support.office.com/en-us/article/format-or-customize-a-table-of-contents- 19f2f5a5-8ddf-46db-bc22-ff6df24acfad. Kuvio-, taulukko- ja lyhenneluettelot 1 sijoitetaan sisällysluettelon jälkeen otsikoittain ja sivunumeroittain. Niihin ei merkitä mahdollisia lähteitä. Lyhenneluetteloa ei käytetä, jos lyhenteitä on vähän. Tiivistelmä. Tiivistelmäteksti kirjoitetaan kirjasinkoolla 10 ja rivivälillä yksi. Muut tiedot kirjoitetaan kirjasinkoolla 12 ja rivivälillä yksi. Tiivistelmälomakkeessa ilmoitetaan myös tutkielman avainsanat. Huom! Tutkielmaa jätettäessä palautetaan yksi irrallinen, numeroimaton tiivistelmäsivu. 4. TEKSTIN ASETTELU Mitään tekstinkäsittelyohjelmien automaattisia muotoiluja ei tule käyttää. Marginaalit ovat koko dokumentissa 3 cm (koskee myös erilaisia luetteloita ja liitteitä). Tarkista, että kuvat, kuviot ja taulukot eivät ylitä marginaalia. Tasaus (alignment). Kaikki teksti tasataan molempiin reunoihin. Fontti on Times New Roman 12 pt koko työssä, myös otsikoissa. Kirjasinkoko voi poikkeuksellisesti vaihtua kuvioissa ja muissa vastaavissa. 2 Riviväli (Line Spacing) on 1,5 (18 pt) lukuun ottamatta kansilehteä, tiivistelmää ja suoria lainauksia. 3 1 Lyhenneluettelossa ilmoitetaan tutkimuksessa esiintyvät säädös- ja muut lyhenteet. Muita lyhenteitä ovat esimerkiksi lehtien vakiintuneet lyhenteet. Lyhenneluetteloon merkitään vain ne viittaukset, joissa on käytetty lyhennettä. Esimerkiksi säädöstä ei merkitä lyhenneluetteloon, ellei siitä ole käytetty lyhennettä. Mikäli lyhenteitä on vähän, kannattaa lyhenneluettelon sijaan harkita lyhenteiden auki kirjoittamista tekstissä niiden esiintyessä ensimmäistä kertaa. Kun lyhenneluetteloa käytetään, lyhenteitä ei tarvitse avata tekstissä. 2 Alaviitteiden kirjasinkoko on aina 10. 3 Alaviitteiden riviväli on 1.

5 Kappaleiden välistys ennen ja jälkeen (Paragraph spacing before and after) on koko työssä 0 pt. Koskee myös otsikoita. Tavutus. Automaattinen tavutus koko dokumenttiin. Luvut, otsikointi ja kappaleet: Päälukujen otsikot kirjoitetaan isoilla kirjaimilla lihavoituna. PÄÄLUVUT (1.) aloitetaan tutkielmassa uudelta sivulta. Alaotsikot (1.1.) jatkuvat samalta sivulta kuin edeltävä teksti, ja ne erotetaan edeltävästä tekstistä kahdella tyhjällä rivillä ennen otsikkoa. (Jos alaotsikko seuraa toista otsikkoa, jätetään yksi tyhjä rivi.) Moniportaisempi alaluku (1.1.1.) erotetaan yhdellä tyhjällä rivillä ennen otsikkoa. Alaotsikoita ei lihavoida. Neljännen tason otsikkona käytetään kursivoitua väliotsikkoa. Otsikoiden jälkeen on aina yksi tyhjä rivi välissä ennen tekstiä. Sivunumerointi: Sivujen numerointi alkaa sisällysluettelosta (sivu 1). Sivunumerot ovat ylhäällä keskellä (Times new Roman 12). Tiivistelmä tulee sisällysluettelon ja muiden luetteloiden jälkeen yksipuoliseksi sivuksi parittomalle sivulle ja se numeroidaan. Pariton sivunumero on aina aukeaman oikealla puolella ja parillinen vasemmalla. Johdanto alkaa myös aina parittomalta sivulta. Sisällysluettelon ja johdannon väliin jäävillä tyhjillä sivuilla ei ole sivunumeroa näkyvissä. Oikeustapausten ja ylimpien lainvalvojien ratkaisujen tiivistelmät erotetaan julkisoikeuden tutkielmissa varsinaisesta tekstistä sisentämällä vasemmasta reunasta 1 cm ja käyttämällä kirjasinkokoa 11 ja riviväliä 1. Nämä referoidaan omin sanoin, ei sitaatteina. Kuviot ja taulukot erotetaan selvästi muusta tekstistä kahdella tyhjällä rivillä kuvion ylä- ja alapuolella. Ne otsikoidaan ja numeroidaan erikseen. Kuvioiden otsikko kirjoitetaan kuvion alapuolelle ja taulukkojen otsikko kirjoitetaan taulukon yläpuolelle. Otsikkoteksti päättyy pisteeseen (lähdeviitteet tulevat sulkeisiin otsikkolauseen sisälle) ja se erotetaan kuviosta tai taulukosta yhdellä tyhjällä rivillä ja tekstistä kahdella rivillä. Kuviot voivat olla mustavalkoisia tai värillisiä, huomio tämä tulostusvaiheessa. Kuvioista ja taulukoista tehdään oma(t) sisällysluettelo(t), joka sijoitetaan ennen varsinaista tekstiä sisällysluettelon jälkeen.

6 Kaikissa kuvioissa tai taulukoissa tulee olla samanlainen graafinen yleisilme. Kuviot ja taulukot tulee keskittää siististi ja ylimääräisiä tehokeinoja tulee välttää. Kuvioita ja taulukoita ei kerrota tekstissä sana- tai numerotarkasti uudelleen, mutta niitä on tulkittava ja selitettävä riittävästi. Kuvioita ja taulukkoja voi esittää myös liitteissä. Kuvioihin ja taulukoihin voidaan viitata tekstissä seuraavasti: Kuvio 7 esittää kohteena olevien maiden Terveydenhuollon kokonaismenot vaihtelevat merkittävästi (ks. taulukko 3), vaikka Lähdeluettelossa käytetään kappaleen riippuvaa sisennystä, jonka asetus on 1,25 cm. Tällöin lähdeluettelon teksti sisentyy joka kappaleessa toiselta riviltä alkaen. Liitteet sijoitetaan työssä lähdeluettelon jälkeen viimeisiksi. Ne otsikoidaan, numeroidaan, ja ilmoitetaan sisällysluettelossa. 5. LÄHDEVIITTEIDEN MERKITSEMINEN Lähdeviitteiden merkitsemisen yleisenä periaatteena on, että viitataan kirjoittajaan mikäli mahdollista. Viittaustapana käytetään sulkeisiin merkittyjä sisäviitteitä. Julkisoikeudessa vain säädöksiin viitataan sisäviitteillä, kaikki muut lähteet merkitään alaviitteisiin. Viittauksen sivunumerot erotetaan toisistaan ajatusviivalla (tehdään painamalla ctrl pohjaan ja painetaan miinus -merkkiä) ja kaksoispisteen jälkeen tulee välilyönti. (Laakkonen 1999: 146 158). Yhteen virkkeeseen viitataan laittamalla viite lauseen sisälle. Alaviitteitä käytettäessä numero merkitään ennen pistettä. kuten näyttäisikin olevan (Vartiainen & Raisio 2011: 34).

7 Jos viitataan pitempään kokonaisuuteen, esimerkiksi kokonaiseen kappaleeseen, laitetaan viite viimeisen virkkeen ulkopuolelle ja viitteen sisään vielä piste ennen sulkumerkkiä. Alaviitteitä käytettäessä numero merkitään pisteen jälkeen. kuten näyttäisikin olevan. (Vartiainen & Raisio 2011: 34.) Jos kirjoittajia on enemmän kuin kaksi, merkitään ensimmäisellä kerralla kaikki nimet: (Saviaho, Sailas, Siivonen & Ylinen 1981: 99). Myöhemmin viitattaessa: (Saviaho ym. 1981: 152 157). Jos yhdessä virkkeessä on useita lähteitä, erotetaan ne toisistaan puolipisteillä: (Harding 1983: 16; Elster 1985: 72 75; Pierson 1986: 23). Saman kirjoittajan eri teokset erotetaan pilkulla: (Elster 1983: 3, 1985: 8). Kirjoittajan nimi virkkeen keskellä: lähdeviittaus laitetaan välittömästi nimen perään. Kappaleen lopussa lähdeviittausta ei tarvitse enää toistaa. Laakkonen ja Marttinen (1999: 191 192) ovat todenneet... Huom: & -merkkiä käytetään vain sulkujen sisällä, tekstin lomassa aina ja -sanaa. Sama tekijä, eri julkaisut: Saman tekijän eri kirjoitukset erotetaan toisistaan vuosiluvuilla, jotka merkitään ilmestymisjärjestyksessä. Saman tekijän samana vuonna ilmestyneet julkaisut erotetaan pienillä kirjaimilla a, b, c... ja laitetaan lähdeluetteloon julkaisun nimen mukaiseen aakkosjärjestykseen. Mikäli viitataan kokonaisiin teoksiin, teosten julkaisuvuosien väliin tulee pilkku. Mikäli viitataan tiettyihin sivuihin teoksissa, eri julkaisujen väliin tulee puolipiste. (Lumijärvi 1992a, 1992b, 1993.) (Lumijärvi 1992a: 101; 1992b: 6 10; 1993: 57.)

8 Sama sukunimi: Jos lähteistössä on kaksi kirjoittajaa, joilla on sama sukunimi, lähdeviitettä tarkennetaan etukirjaimilla. Salminen, S. 1985; Salminen, A. 1986. Suorissa lainauksissa lähdettä siteerataan sanatarkasti. Julkisoikeudellisissa töissä myös lakitekstiä lainataan samalla tavalla sanatarkasti. Lainaus merkitään lainausmerkeillä ja kirjoitetaan rivivälillä 1, kursivoituna sekä sisennettynä tekstin vasemmalta reunalta 1 cm. Typologies are problematic because parsimony is bought at the expense of nuance, but especially because they are inherently static. They provide a snapshot of the world at one point in time and do not easily capture mutations or the birth of new species. (Esping-Andersen 1999: 73.) 5.1. Muut lähteet Haastatteluaineisto: Asiantuntijahaastattelussa, jossa tieto kerätään yksittäisiltä asiantuntijoilta, voi olla tarpeellista eritellä, kenen mielipiteitä kerrotaan. Tämä edellyttää sitä, että haastattelua ei ole suoritettu luottamuksellisesti. Lähdeviitteessä ilmoitetaan haastatellun asema organisaatiossa, nimi, aineistonkeruumuoto ja sen ajankohta. (Maaherra Heikki Koski, haastattelu 9.8.2001). Tilastoaineisto: Tilastolähteellä ei ole varsinaista tekijää. Tilastolähdeviitteessä viitataankin tilaston nimeen tai julkaisijaan. (Tilastokeskus 1995: 51). Elektroniset lähteet: Viitteessä mainitaan tekijä tai tekijät ja julkaisuvuosi. Nettilähteissä sivujen merkitseminen ei ole välttämätöntä, sillä sivunumerointi saattaa puuttua. (Hyyryläinen 1995). Mikäli elektronisesta lähteestä on vaikea päätellä tekijää, viitataan tekstin julkaisijaan tai otsikkoon. Julkaisuvuodeksi merkitään tekstin ilmestymisvuosi, päivitysvuosi tai jos edellisiä ei ole, vuosi jolloin teksti haettiin netistä.

9 koulutuksessa. (Opetusministeriö 2000.) henkilöstölle (Hyvä henkilöstöjohtaminen kuntasi menestystekijä 2003). Sanomalehteen viittaaminen: Viitattaessa sanomalehtien pääkirjoitukseen merkitään viitteeseen sanomalehden nimi ja julkaisupäivämäärä. (Helsingin Sanomat 2.8.2001). Muuhun sanomalehtikirjoitukseen viitattaessa merkitään viitteeseen kirjoittajan nimi ja julkaisuvuosi. (Manninen 1998). Julkaisulla ei ole varsinaista tekijää: Viitataan teoksen julkaisijaan (ensimmäinen esimerkki) tai nimeen (toinen esimerkki) sen mukaan, mikä tuntuu tarkoituksenmukaiselta. Valittua tekniikkaa tulee käyttää johdonmukaisesti. (Valtiovarainministeriön kansantalousosasto 1994: 67). (Taloudellinen katsaus 1994: 67). Peräkkäinen viittaus samaan julkaisuun: Lyhennettä emt. (edellä mainittu teos) voidaan käyttää, jos samaan julkaisuun viitataan useita kertoja peräkkäin. Merkinnän jälkeen ilmoitetaan vain sivut, joihin viitataan. Pääsääntö on, että merkintää voidaan käyttää ensimmäisen täydellisen lähdeviittauksen jälkeen. Uuden sivun vaihtuessa sekä otsikon ja väliotsikon jälkeen nimi ja vuosiluku mainitaan kuitenkin uudelleen. säädetty valtuuston päätösvaltaisuudesta (emt. 143). Ryhmäprosesseilla pyritään edistämään tuottavuutta. (Emt. 13.) Kaksinkertainen viittaus: Lähtökohta on, että opiskelija etsii alkuperäisiä lähteitä, joista hän saa selville niiden sisällön vääristymättöminä. Yksittäistapauksissa voi kuitenkin olla tarpeellista hyödyntää sitä, miten yksi lähde viittaa toiseen lähteeseen. (Lumijärvi 1993: 24, lainaus teoksesta Brockner 1988: 221, 247.)

10 5.2. Virallislähteet Virallislähdeviitteissä käytetään yleensä lyhennettä. Jos vakiintunutta lyhennettä ei ole, on suositeltavaa käyttää virallislähteen täydellistä nimeä. Varsinaisessa tekstissä lyhenteitä ei kannata käyttää, jottei tekstin luettavuus kärsi. Säädökset kirjoitetaan sisäviitteinä tekstiin. Säädöslyhenteenä käytetään ensisijaisesti lakikirjan lyhennettä. 4 Pykälämerkkiä käytetään viitattaessa lakeihin, joissa ei ole luvuittaista pykälien numerointia. Muista välilyönti ennen -merkkiä! MRL 188. Jos säädöksessä kunkin luvun pykälien numerointi on aloitettu ykkösestä, ilmoitetaan ensin luvun numero, josta erotetaan kaksoispisteellä pykälän numero. Pykälämerkkiä ( ) ei käytetä: RikosL 40:7. Pykälästä erotetaan momentti pisteellä: JulkL 5.2. Jos viitataan esimerkiksi pykälän toisen momentin kolmanteen kohtaan, erotetaan momentti ja kohta toisistaan pilkulla: PL 39.2, 3. Kansainväliseen sopimukseen viitataan sisäviitteellä kuten säädöksiin: YK:n peruskirja 3 art. 5 4 Lyhenteet löytyvät myös Edilexistä ajantasaisen lainsäädännön viitetiedoista (sininen kuvake, jossa valkoinen nuoli). 5 Sopimuksen voimaan saattaneen säädöksen täydellinen nimi, voimaantulopäivämäärä ja numero sekä sopimussarjan numero ilmoitetaan ensimmäistä kertaa viitattaessa alaviitteessä: Asetus Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan voimaansaattamisesta 13.1.1956/51 (SopS 1/1956).

11 Euroopan unionin 6 lainsäädäntöön viitataan sisäviitteessä ilmoittamalla normin tyyppi, numero ja asetusten artikla: Neuvoston asetus (EY) 3381/94 art. 4. 7 Neuvoston direktiivi 93/109/ETY. Viitatessa useamman kerran samaan säädökseen voit käyttää tekstissä myös säädöksen vakiintunutta nimeä, esim. luontodirektiivi. Valtiopäiväasiakirjat. Hallituksen esityksiin, valiokuntamietintöihin ja valiokuntien lausuntoihin viitataan alaviitteissä näin: HE 55/1994 vp s. 5 PeVL 15/2000 vp s. 1. Komiteanmietintöihin viitataan lyhenteellä KM: KM 1988: 11 s. 25 Tuomioistuinratkaisuista kirjoitetaan samat tiedot sekä alaviitteeseen että oikeustapausluettelossa. Mikäli tapaus on julkaistu KKO:n tai KHO:n vuosikirjassa, on viitattava siihen. Huomioi vuoteen 1987 asti KHO-ratkaisujen jako selostuksiin (I) ja tietoihin) ja vuoteen 1997 asti jako vuosikirjan A- ja B-osaan: KHO 1981 A II 87. KHO 1991 B 316. KHO 1998: 42. KKO 2014:2 Muihin KHO:n ratkaisuihin viitattaessa merkitään antopäivä ja taltionumero: KHO 13.9.1983/3578. Muihin KKO:n ratkaisuihin merkitään taltionumero ja vuosi: KKO 2447/2013. 6 EU-lainsäädäntöön viitattaessa organisaatiosta käytetään kulloinkin voimassa ollutta lyhennettä: vuosina 1952 1957 EHTY [Hiili- ja teräsyhteisö (ECSC)], 1958 1987 ETY [Euroopan talousyhteisö (EEC)] tai Euratom (Euroopan atomienergiayhteisö), 1987 1993 EY [Euroopan yhteisö (EC)] ja vuodesta 1993 EU (Euroopan unioni). 7 Ensimmäistä kertaa viitatessa laitetaan alaviitteeseen tieto siitä, missä EYVL: n numerossa säädös on julkaistu: EYVL N:o L 367, 31.12.1994, s. 1.

12 Euroopan unionin valmisteluaineistoon viitattaessa alaviitteeseen kirjoitetaan instanssin vieraskielinen lyhenne, vuosilukulyhenne sulkeisiin ja asiakirjanumero. COM (89) 568. EY-tuomioistuimen ratkaisut (Unionin tuomioistuin ja Unionin yleinen tuomioistuin) merkitään alaviitteeseen näin (kok. = oikeustapauskokoelma): T-201/04, Microsoft Corp. v. komissio, Kok. 2007 II-3601 Kansainvälisen tuomioistuimen (International Court of Justice) ratkaisut alaviitteeseen näin (sivunumeroksi sivu, jolta ratkaisu alkaa): ICJ Rap. 1966 s. 6. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisuihin viitataan seuraavasti: EIT tapaus Dudek v. Puola (4.5.2006). 6. LÄHDELUETTELON LAADINTA Jokainen lähde, johon tekstissä on viitattu, on mainittava myös lähdeluettelossa, ja vastaavasti jokaisesta lähdeluettelossa mainitusta lähteestä tulee olla viittaus tekstissä samassa muodossa! Lähdeluettelomerkinnän alku on sama kuin lähdeviitteessä. Huomaa, että teoksista merkitään kustannuspaikka ja kustantaja, EI painopaikkaa ja painajaa! Lähteet merkitään lähdeluetteloon tekijän sukunimen mukaan aakkosjärjestyksessä ja hänen julkaisunsa sijoitetaan aikajärjestykseen vanhimmasta uusimpaan. Jokainen lähde päättyy pisteeseen ja ensimmäisen rivin jälkeen sisennetään 1,25 cm. Erillisteos Sukunimi, etunimi & etunimi sukunimi (julkaisuvuosi). Teoksen pääotsikko: Alaotsikko. Kustannuspaikka: Kustantaja. Esim: Siltala, Raimo (2001). Johdatus oikeusteoriaan. Helsinki: Helsingin yliopisto. Julkaisusarjaan kuuluva teos

13 Julkaisusarjoista ilmoitetaan julkaisusarjan nimi, osa ja muut vastaavat tiedot siinä muodossa, jossa kyseiset tiedot on esitetty. Jos kustantaja ilmenee aiemmin esitetyistä tiedoista, sitä ei tarvitse enää toistaa. Esim: Helin, Heikki, Markku Hyypiä & Markku Lankinen (1996). Erilaiset kunnat: Kustannuserojen taustat. Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimusjulkaisut, nro 10. Julkaisematon kirjallinen teos sijoitetaan samaan luetteloon julkaistujen kanssa. Lähteen nimen jälkeen kirjoitetaan julkaisematon-sana ja mainitaan paikka, jossa sitä säilytetään. Esim: Kohtamäki, Marko (2001). Tietojohtaminen: Knowledge Management -johtamissuuntauksen käsitteellinen analyysi. Julkaisematon pro gradu -tutkielma. Vaasan tiedekirjasto Tritonia. Artikkelit Tieteelliset artikkelit Sukunimi, etunimi & etunimi sukunimi (julkaisuvuosi). Artikkelin pääotsikko: Alaotsikko. Julkaisusarjan nimi volyymi: osa, sivut. Esim: Tetri, Eija (1999). Kuntien ja valtion välinen neuvottelumenettely. Kunnallistieteellinen aikakauskirja 27: 2, 103 120. Sanomalehtiartikkelit Sanomalehtikirjoituksesta kirjoitetaan lähdetiedot vastaavasti sanomalehtikirjoituksen nimeen asti. Sen jälkeen kirjoitetaan sanomalehden nimi ja ilmestymispäivämäärä. Esim: Manninen, Pentti (1996). Eduskunta kyselee, pitäisikö kuntien valvontaa lisätä: Lapsi-palvelujen leikkaukset arveluttavat. Pohjalainen 20.3.1996. Kokoomateosten artikkelit Sukunimi, etunimi & etunimi sukunimi (julkaisuvuosi). Artikkelin pääotsikko: Alaotsikko. Teoksessa: Kokoomateoksen pääotsikko: Alaotsikko, artikkelin sivunumerot. Toim. toimittajan etunimi sukunimi & toimittajan etunimi sukunimi. Kustannuspaikka: Kustantaja. Esim: Uusitalo, Hannu (1994). Pohjoismaisen hyvinvointivaltion arvot ja käytäntö. Teoksessa: Hyvinvointivaltio ristiaallokossa: Arvot ja tosiasiat, 59 95.

14 Toim. Jan Otto Andersson, Antti Hautamäki, Riitta Jallinoja, Ilkka Niiniluoto & Hannu Uusitalo. Porvoo jne.: SITRA/WSOY. Haastatteluaineisto Haastateltujen nimet kirjoitetaan lähdeluetteloon normaalin lähdekäytännön mukaisesti, jos on kyse asiantuntijahaastattelusta. Jos on kyse luottamuksellisesti tehdystä aineistonkeruusta, haastateltujen nimet jätetään yleensä ilmoittamatta. Tiedot haastattelusta kirjoitetaan seuraavasti: Haastatellun sukunimi, etunimi, arvo tai asema. Toimipaikka. Aineistonkeruumuoto, aineistonkeruupaikka ja -aika. Esim: Koski, Heikki, maaherra. Länsi-Suomen lääninhallitus. Haastattelu, Turku 9.8.2001. Jos haastattelut muodostavat tutkimuksen empiirisen aineiston, niistä tehdään oma alaryhmänsä, jolloin haastattelu-sanaa ei tarvitse toistaa. Tämä voidaan tehdä liitteeksi tai mahdollisesti lisätä se lähdeluettelon loppuun. Tilastoaineisto Joko merkitään: Tilaston nimi (julkaisuvuosi). Kustannuspaikka: Kustantaja. TAI Kustantaja (julkaisuvuosi). Tilaston nimi. Kustannuspaikka. Esim: Revenue Statistics of OECD Member Countries 1965 1992 (1993). Paris: Organisation for Economic Co-Operation and Development. Tilastokeskus (1994). Kuntasektorin kuukausipalkat 1993: Palkat 1994: 7. Helsinki. Elektroniset lähteet Sukunimi, etunimi & etunimi sukunimi (julkaisuvuosi). Teoksen pääotsikko: Alaotsikko. Kustannuspaikka: Kustantaja. Saatavissa pvm ja vuosi: osoite. Esim: Hyyryläinen, Esa (1995). Vaasan hallintotieteiden vertailuorientaatio. Centre for Comparative Public Policy and Management, Occasional Papers 1/1995. Vaasa: Vaasan yliopisto. Saatavissa 10.9.1998: http://www.uwasa.fi/ytt/ ccppm1.html. Jos internetlähteellä ei ole henkilötekijää, tekijän tilalle merkitään sivun julkaisija. Julkaisuvuosi on sivustolla ilmoitettu julkaisu- tai päivitysajankohta. Esim:

15 Valtiovarainministeriö (2013). Kunnat toivovat kuntalain tuovan mahdollisuuksia uusien velvoitteiden sijaan. Tiedote 152/2013. Saatavissa 23.8.2013: http://www.vm.fi/vm/fi/03_tiedotteet_ja_puheet/01_tiedotteet/20131003k unnat/name.jsp. Huom! Internet-osoitteet tulee katkaista / tasata (Enter tai välilyönti) sopivasta kohdasta ja hyperlinkit tulee poistaa. Osoite päätetään pisteeseen, kuten muutkin lähteet. Virallislähteet Säädöksiä ei merkitä lähdeluetteloon. Muiden virallislähteiden merkintä lähdeluettelossa alkaa täsmälleen samoin kuin käytetty lähdeviite. Poikkeuksena ovat komiteanmietinnöt, joista merkitään lähdeluetteloon täydellinen nimi KM-lyhenteen sijaan. HE 248/2001 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi seutuyhteistyökokeilusta. Komiteanmietintö 1992: 3. Perusoikeuskomitean mietintö. Helsinki: Oikeusministeriö. PeVM 25/1994 vp. Perustuslakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä perustus-lakien perusoikeussäännösten muuttamisesta. Tuomioistuinratkaisut merkitään yleensä omaksi ryhmäkseen ylimmästä tuomioistuimesta alimpaan. Kotimaiset ja ulkomaiset tuomioistuinratkaisut erotellaan omiksi ryhmikseen. Myös ylimpien lainvalvojien ratkaisut voidaan ryhmitellä erikseen. Näissäkin lähdeluettelomerkintä on sama kuin lähdeviite. 7. PRO GRADU -TYÖN JÄTTÄMINEN TARKASTUKSEEN Kun pro gradu on kirjoitusohjeiden mukainen ja ohjaajalta on saatu lupa jättää se tekniseen tarkastukseen, edetään seuraavasti: 1. Opiskelija jättää työnsä Word -dokumenttina oman aineensa tohtorikoulutettavalle tekniseen tarkastukseen. (Tarkastukseen varataan aikaa noin viikko).

16 2. Korjausten jälkeen opiskelija jättää työnsä plagiaatintarkastukseen (Turnintin) ohjaajan ohjeiden mukaan. Huom! Tämän version tulee olla lopullinen, eli täysin sama, joka tulee kansiin! 3. Ohjaaja ilmoittaa opiskelijalle, kun opinnäytetyö on läpikäynyt plagiaatintarkastuksen. 4. Pro gradu -tutkielma jätetään viralliseen tarkastukseen kolmena (mikäli annetaan lupa verkkojulkaisuun) tai neljänä (mikäli ei anneta lupaa verkkojulkaisuun; tämä lisäkappale menee Tritonian hyllyyn) nidottuna kappaleena kaksipuolisesti kopioituina. Lisäksi jätetään yksi irrallinen tiivistelmäsivu. Opiskelija huolehtii tutkielman kopioinnista ja kopiointikustannuksista. Lisäksi pro gradu -tutkielman kokoteksti sekä tiivistelmäsivu tulee tallentaa ennen tutkielman hyväksymistä Tritonian sivuille: www.tritonia.fi/?d=140&l=1. Opiskelija päättää, saattaako hän työnsä avoimesti vai rajoitetusti (ainoastaan ns. laitostunnuksilla) luettavaksi. Huomioi, että tutkielman tekijänä olet itse vastuussa siitä, että sinulla on tarvittavat julkaisuoikeudet kaikkeen materiaaliin. Julkiseen jakeluun verkossa asetettu teksti ei saa sisältää haastateltujen henkilöiden nimiä ilman näiden lupaa eikä mitään toisen henkilön tekijänoikeuksien piiriin kuuluvaa aineistoa, ellei siihen ole saatu lupaa. Tarvittaessa lisätietoja saa ohjaajalta.

17 LIITE 1. Tutkielman kannen malli VAASAN YLIOPISTO FILOSOFINEN TIEDEKUNTA Oma nimi PRO GRADU -TUTKIELMAN PÄÄOTSIKKO Mahdollinen alaotsikko Aluetieteen/ Julkisjohtamisen/ Julkisoikeuden/ Sosiaali- ja terveyshallintotieteen kandidaatintutkielma/ pro gradu -tutkielma/ VAASA 201x

18 LIITE 2. Tiivistelmäsivun malli. VAASAN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta Tekijä: Etunimi Sukunimi Pro gradu -tutkielma: Pääotsikko: Mahdollinen alaotsikko Tutkinto: Hallintotieteiden maisteri Oppiaine: Aluetiede/Julkisjohtaminen/Julkisoikeus/Sosiaali-ja terveyshallintotiede Työn ohjaaja: Etunimi Sukunimi Valmistumisvuosi: 201x Sivumäärä: xxx TIIVISTELMÄ: Tutkimuksen tausta Tutkimustehtävä/tutkimusongelma Teoria/keskeiset käsitteet Käytetty metodi ja aineistot Keskeiset havainnot ja tulokset Keskeiset johtopäätökset ja tulkinnat AVAINSANAT: (opinnäytteissä suositeltava avainsanasto löytyy verkosta osoitteesta: http://vesa.lib.helsinki.fi)