Karjalaq kiieumaimilohkareiden tutkimus, Ovatko useat Earjalasta 16ydetyt kuparimalmilohkareet peraisin Outokummusta tai mahdollisesti toisista, tuntemattomista malmeieta on kysymys, johon on kauan kaivattu ratkaisua. T&nh takia on prof. Sahaman aloitteesta qjateltu apektmgrafisesti tutkia k.0. lohkareiden ja Outokunmun malmin mineraalien hiven - aikuainekokoomuksia ja niitki keskenkiän vertailemalla koettaa saa& asiaan lisavalaistusta. Tarkoitusta varten on tutkimuslaitoksen palveluksessa ollut tilapliinen geologi, maist, Mamo talvella 1945-1946 pintahi- ei8t.a poraamalla pseparoinut materiaalia us&sta k BO. lohkareiden sulfidimineraaleista, Syksyllä 1946 on hra Vuojela porannut lisamateriaalia seka lohkareista että Outokummun rnalminäyttei~tä~ Joissakin tapauksissh on ntiytteet preparoitu pikkaamalla, Talloin on edullista käyttlla professori Hukin esitthaa menetelmaa, jonka mukaan kiisurakeet pannaan 10-15 min. ajaksi vetysuper- oksidiliuokseen. Tiillöin rikkikiisu jaa muuttun~attoaaksi,magneettikiisu hapettuu pinnalta= twiriian ruskeaksi, kuparikiisu ruske- aksi, mutta sen pinnoilla esiintyy sinertaviti ja violetteja vareja, joita ei ole magneetttikiisulla, VElrjiiytyneet rakeet voiäaan erottaa mikroskoopissa pikkaamalla. Varsinkin hienorakeieia kii- suja erotettaessa on jalkimrnbiinen mene telma parempi, Jauhettuihin kiisunåytteisiin on sekoitettu hiilta ja natriumkloridia suhteessa 1: 4 r 1. Suuri laimennus on valtth- m&tun, koska ilman sita kiisut helposti raisiråhtelevat pois elek- trodeista valokaaressa palaessaan. Laimennuksen j 8lkeen palaa valokaari erinomaisen tasaisesti ja hairiott6mästi. Tutkittava nlfyte pannaan edell~ainitulla tavalla lailien- ne ttuna katoäina olevan hiilielektrodin poraussyvennykseen, jonka syvyys on 4 mn, sisalapimitta 1,5 mm. Valotettaessa on käytetty
tasavirtavalokaarta (110 V, 6-0 Amp.) Valotusaika on 3 min. 30 sek. jonka kuluessa koko n&ytemwrä ehtii haihtua. Spektrit on valoku- vattu Zeissin apektrograa*lla Qu 24 ja Drei Priaen Spektrograf k&ytt&en Agfa Spektral blau exstra hart - vaiokuvauslevy~!i, Spektmja valokuvattaessa py6rii tasaisesti valaistun spe ktx80graf in raon edessa ns. porrassektcri, jonka kunkin portaan kulma-aukeama on kaksi kertaa suurempi kuin edellinen, Suhteelliset valotusajat ovat siis 1, 4, 8,... 256. Valokuvauslevylle saa- daan tglltlin portaittain heikkéneviii viivoja. Vahvat viivat ehti- v&t valottua ka~kl~ein pien~ass&kii? portaassa, heikkojen hivojen näkye ssti vaïn kaik Kein vahvbrmin valo tt~neissa portai~sa. Analyysin suorittsmists varten valitaan tutkittavan alku- aineen sopiva spektrfviiva ja tämän läheltlirautaviiva. Sen va'lvuus eri spe~treissa pysn likipitaen vakiona, tutkittavan alkua$neen viivan vahvuus serisi jam vaihtelee konsentration mukaan. ~d'ijisi vahvuuden muutokaia raudan spektriviivcissa aiheutuu epn,asaisuilk- sista kaaren pelamiuessa, valokuvausprosessei~sa ym. Tastä johtu- en ei tutkittavan aineen kansen-aation mittana voidakaan kayttati suoranaisesti sen spektriviivan rnur;rtunaa. Erinomaisen hyvii koneen- traation mitta rnutakiisuja tutkittaessa saadaan m&är&&lla ana- lysoitavan alkuaineen ja raudari viivan mustuman ero. Täm& arvioi- daan silnårnatiraisesti katsomalla spektriprojektorissa mitka raudan ja maarattavan aineen analyysiviivojen portaat nayttavat yhta mus- tilta ja laskemalla porrasero, joka voidaan arvioida n. puclen portaan tarkkuudella, Aikaisenmin on valokuvattu sarja naytte ita, joissa on tunnetut mabrat haettuja alkuaineita. Naistä on arvioitu edellämainitut porraserot ja piirretty vertauskäyra abskissana konsentraatio ja ordinaattana saman mustman porrasero. Kayrdn avulla saadaan haettu konsentraatio. (L.W. Stroek Spektrum Analy- sis with the Cb~bon Arc Cathode Layer). Kukin näyte on valokuvattu