TYÖSSÄKÄYVIEN ALKOHOLIN RISKIKÄYTTÖ JA RISKIKÄYTÖN EHKÄISY JA TUNNISTAMINEN TYÖTERVEYSHUOLLOSSA

TYÖSSÄKÄYVIEN ALKOHOLIN RISKIKÄYTTÖ JA RISKIKÄYTÖN EHKÄISY JA TUNNISTAMINEN TYÖTERVEYSHUOLLOSSA Satu Multanen Pro gradu -tutkielma Lääketieteen laitos Terveystieteiden tiedekunta Itä-Suomen yliopisto Tammikuu 2017

Sisällys 1. JOHDANTO...33 2. ALKOHOLIN RISKI- JA HAITALLINEN KÄYTTÖ SUOMESSA... 4 2.1 Alkoholin riski- ja haitallisen käytön määritelmä... 4 2.2 Suomalaisten työikäisten alkoholin käyttö...55 2.3 Koulutusryhmittäiset erot alkoholin riskikäytössä...88 2.4 Alkoholin aiheuttamat kuolemat ja terveyshaitat...99 3. TYÖTERVEYSHUOLLON ROOLI ALKOHOLIN RISKIKÄYTÖN EHKÄISYSSÄ JA TUNNISTAMISESSA...1414 3.1 Alkoholin riskikäytön primaaripreventio...1515 3.2 Riskikäytön tunnistaminen...1818 3.2.1 AUDIT ja AUDIT-C...2020 3.2.2 Neuvonta ja ohjaus mini-intervention keinoin...2121 4. TUTKIMUKSEN TARKOITUS...2525 5. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT...2626 5.1 Tutkimusaineisto...2626 5.2 Tutkimusasetelma...2727 5.3 Muuttujat...2727 5.4 Tilastolliset menetelmät...2929 6. TULOKSET...3030 6.1. Alkoholin riskikäyttö...3030 6.2. Alkoholin riski- ja kohtuukäyttäjien terveyskäyttäytyminen...3333 6.3. Alkoholin riski- ja kohtuukäyttäjien koettu terveys ja sairauspoissaolot...3434 6.4. Alkoholin käytöstä kysyminen ja siitä keskustelu työterveyshuollossa...3737 7. POHDINTA...4141 7.1. Aineiston ja tulosten luotettavuus...4444 8. JOHTOPÄÄTÖKSET...4646 9. TUTKIMUKSEN HYÖDYNNETTÄVYYS JA JATKOTUTKIMUSAIHEET...4646 LÄHTEET...4747 LIITE 1 Miesten AUDIT-C pisteiden jakautuminen taustamuuttujien suhteen...5656 LIITE 2 Naisten AUDIT-C pisteiden jakautuminen taustamuuttujien suhteen...5757 LIITE 3 Alkoholin riskikäytön jakautuminen sukupuolittain AUDIT-C pisteiden perusteella...5858 LIITE 4 Alkoholin riskikäytön jakautuminen työhön liittyvien muuttujien suhteen (Miehet)...5959 LIITE 5 Alkoholin riskikäytön jakautuminen työhön liittyvien muuttujien suhteen (Naiset)...6060

LIITE 6 Työterveyshuollossa käydyn alkoholiin liittyvän keskustelun tai alkoholin käytöstä kysymisen kohdentuminen taustamuuttujaluokittain...6161

1 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos Kansanterveystieteen pääaine MULTANEN, SATU: Työssäkäyvien alkoholin riskikäyttö ja riskikäytön ehkäisy ja tunnistaminen työterveyshuollossa Pro gradu -tutkielma, 55 sivua, 6 liitettä (6 sivua) Ohjaajat: LT, professori Kimmo Räsänen, LL, kliininen opettaja Jarmo Heikkinen Tammikuu 2017 Avainsanat: Työterveyshuolto, alkoholin riskikäyttö, AUDIT-C Suomessa on arvioitu olevan 300 000-500 000 alkoholin riskikäyttäjää, joista yli 75 % on mukana työelämässä. Vuonna 2012 työssäkäyvistä miehistä 39 % ja naisista 14 % lukeutui alkoholin riskikäyttäjiksi. Alkoholin riskikäyttö voi näkyä työterveyshuollon käyntien ja sairauspoissaolojen lisääntymisenä, minkä takia työterveyshuollon henkilöstö on avainasemassa työssäkäyvän väestön alkoholin riskikäytön havaitsemisessa ja alkoholihaittojen ehkäisyssä. Kaksi tärkeintä alkoholihaittojen sekundaariprevention menetelmää työterveyshuollossa ovat alkoholin riskikäytön tunnistamiseen tarkoitettu Alcohol Use Disorders Identification Test:sta (AUDIT) johdettu kolmen kysymyksen AU- DIT-C sekä alkoholin riskikäyttöön puuttuva mini-interventio. AUDIT-C -testin perusteella riskikäyttäjiksi määritellään miehet, jotka saavat testistä pisteitä 6 tai enemmän ja naiset, joiden pistemäärä on 5 tai enemmän. Kaikille riskirajat ylittäville henkilöille tulisi jatkotoimenpiteenä toteuttaa mini-interventio eli henkilökohtainen lyhytneuvonta alkoholin käytön riskeistä ja haitoista. Vaikuttavuudestaan huolimatta mini-interventioita tehdään säännöllisesti vain 40 prosentissa työterveysyksiköistä ja reilussa puolessa yksiköistä alkoholin liikakäyttöä epäiltäessä tai sen toteamisen yhteydessä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten työssäkäyvän väestön alkoholin riskikäyttö on kehittynyt vuosien 2006 2012 aikana ja miten työterveyshenkilöstön alkoholin käyttöön liittyvä kysyminen tai siitä keskustelu kohdistuu työterveyshuollon asiakkaisiin. Tutkimusaineistona käytettiin Työterveyslaitoksen julkaisemia Työ ja Terveys Suomessa haastattelututkimuksia vuosilta 2006, 2009 ja 2012 (n=6433). Haastateltavat olivat suomenkielisiä 25 64 vuotiaita työssäkäyviä. Tulokset analysoitiin IBM SPSS Statistics 21 tilasto-ohjelmalla käyttäen ristiintaulukointia. Tulosten perusteella alkoholin riskikäytössä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta vuosien 2006 2012 aikana. Riskikäyttö on yleisempää miehillä kuin naisilla, nuorilla alle 35-vuotiailla ja miesten osalta myös alemmassa sosioekonomisessa ryhmässä. Työntekijä asemassa olevien ryhmässä alkoholin riskikäyttäjiksi lukeutui jopa 47 % miehistä, kun vastaava osuus ylemmillä toimihenkilöillä oli 31 %. Riskikäyttäjien päivittäinen tupakointi (37 %) oli myös kohtuukäyttäjiä yleisempää (17 % miehillä, 14 % naisilla). Riskikäyttäjistä 29 % miehistä ja 20 % naisista oli keskustellut alkoholin käytöstään työterveyshuollossa kuluneen vuoden aikana. Alkoholin käytöstä kysymisellä ei kuitenkaan ollut eroa AUDIT-C pisteiden perusteella riski- ja kohtuukäyttäjien välillä, vaikka sukupuolten välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero. Sen sijaan alkoholin käytöstä oli kysytty lähes kaikilta (93 %) työterveystarkastuksessa kuluneen kolmen vuoden aikana käyneiltä. Alkoholin käytöstä oli kysytty kuluneen vuoden aikana enemmän liikapainoisilta (28 %) kuin normaalipainoisilta (22 %) ja ammattiryhmistä rakennus- ja prosessityöntekijöiltä (31 %) verrattuna muihin ammattiryhmiin. Alkoholin käytöstä kysyminen toteutuu hyvin työterveystarkastuksissa ja työterveyshuollolla on hyvät edellytykset tavoittaa työssäkäyvät alkoholin riskikäyttäjät. Tutkimusasetelman takia tässä tutkimuksessa ei ollut mahdollista selvittää syy-yhteyksiä alkoholin riskikäyttöön vaikuttaviin tekijöihin tai sitä, ovatko riskikäyttäjät saaneet mini-interventioita työterveyshuollossa. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää kuitenkin työterveyshuollossa alkoholin riskikäytön seulonnassa ja miniinterventioiden toteutuksessa.

2 UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Health Sciences School of medicine Public Health MULTANEN, SATU: Risky drinking of working Finnish population and detection and prevention of risky drinking in occupational health care Thesis, 55 pages, 6 appendixes (6 pages) Tutors: LT, professor Kimmo Räsänen, LL, Clinical teacher Jarmo Heikkinen January 2017 Keywords: Occupational health care, risky drinking, AUDIT-C There are about 300 000-500 000 alcohol risky drinkers in Finland, of whom approximately 75 % are among working population. 39 % of working men and 14 % of working women met the criteria of risky drinking in 2012. Risky drinking may appear as increased visits to occupational health care, why the professionals in occupational health care have the important role in detecting and preventing risky drinking among working population. The two most effective methods to screen risky drinking in occupational health care are AUDIT-C, which is a shortened version of Alcohol Use Disorders Identification Test, and brief-intervention. According to AUDIT-C, men with more than 6 points and women with more than 5 points, are defined as risky drinkers. Brief-intervention including personal counselling of alcohol use, should be given all of the risky drinkers. In spite of the effectiveness of brief-intervention, it is in use only in 40 % of occupational health care stations. It is used more than 50 % of stations when the health care professionals detects risky drinking. The aim of this study is to investigate the trend of risky drinking during 2006 2012 and how asking about the use of alcohol is focused on the working population in occupational health care. Work and Health in Finland- surveys published by the Finnish Institute of Occupational Health in 2006, 2009 and 2012, were used as a study material. Study population (n=6433) includes Finnish speaking 25 64 years old working people. Results were analyzed with IBM SPSS Statistics 21 program using chi square test. According to this study risky drinking has not significantly changed during 2006-2012. Risky drinking is more common among men compared to women, among people under 35 years and among lower sosioeconomic status only within men. Within blue-collar workers 47 % were risky drinkers compered to white-collar workers (31 %). Daily smoking were also more common among risky drinkers (37 %) than moderate drinkers (17 % in men, 14 % in women). During the past 3 years 29 % of male risky drinkers and 20 % of female risky drinkers were asked about their drinking by occupational healthcare personnel. However, asking about the use of alcohol did not differed significantly between risky drinkers and moderate drinkers within gender. Instead, almost everyone (93 %) visited the health checkup in occupational health care during last year had been asked about their use of alcohol. People with BMI more than 25 (28 %) were asked about their alcohol consumption more common than people with normal BMI (22 %). Asking about the use of alcohol were also more focused on people working in construction or process branch than other branches during the last year. It seems that asking about alcohol consumption actualizes well when visiting health checkup in occupational health care. Occupational health care is well positioned to reach working risky drinkers. Because of the limitations of the study settings it was not possible to investigate causation of risky drinking or whether risky drinkers got brief-intervention or not. However, results of this study could be used to detect risky drinkers in occupational health care settings.

3 1. JOHDANTO Liiallinen alkoholinkäyttö on maailmanlaajuinen merkittävä terveysriski, joka lisää sairastavuutta ja työkyvyttömyyttä ja aiheuttaa vuosittain noin 3,3 miljoonaa kuolemaa, joka vastaa noin kuuden prosentin osuutta kaikista kuolemista (WHO 2014). Alkoholin liikakäyttö ja siitä aiheutuvat haitat ovat kansanterveydellinen haaste myös Suomessa ja terveysriskien lisäksi se aiheuttaa kielteisiä vaikutuksia elämän muilla osa-alueilla vaikuttaen työhön, sosiaalisiin suhteisiin ja talouteen (Rhem ym. 2010, WHO 2014, Karjalainen ym. 2015). Viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana suomalaisten alkoholin kokonaiskulutus on kolminkertaistunut ja erityisesti 2000-luvulla kasvaneen kulutuksen myötä myös alkoholihaitat ovat lisääntyneet (Mäkelä ym. 2010). Alkoholihaittojen ehkäisy onkin linjattu Suomen alkoholipolitiikan päätavoitteeksi. Kansalliset alkoholiohjelmat 2004 2007 ja 2008 2011 kehitettiin vähentämään alkoholista aiheutuvia haittoja ja ne ovat keskittyneet tukemaan ennaltaehkäisevää työtä mm. materiaalien tuottamisen ja koulutusten avulla (STM 2004, THL 2011a). Vaikka alkoholin kokonaiskulutus on nyt kääntynyt laskuun ja alkoholin aiheuttamien haittojen kasvu näyttäisi pysähtyneen, voidaan alkoholia edelleen pitää keskeisenä terveysuhkana, joka aiheuttaa kaikista päihteistä eniten terveyshaittoja ja käyttöön liittyviä muita ongelmia. Alkoholin riskikäytön ehkäisyssä, havaitsemisessa ja hoidossa työterveyshuollolla on keskeinen asema. Työterveyshuollon rooli työssäkäyvien terveyspalveluiden tuottajana on merkittävä ja se kattaa lähes 80 % työllisestä työvoimasta (Työterveyslaitos ja Sosiaali- ja terveysministeriö 2012). Alkoholin riskikäyttö voi näkyä työterveyshuollon käyntien ja sairauspoissaolojen lisääntymisenä, minkä takia työterveyshuollon henkilöstö on avainasemassa alkoholin riskikäytön havaitsemisessa ja alkoholihaittojen ehkäisyssä (Salonsalmi ym. 2007). Suomessa on tutkittu paljon väestön alkoholinkäyttöä, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt se, miten työterveyshuollossa tunnistetaan ja puututaan työssäkäyvän väestön alkoholin käyttöön ja siitä aiheutuviin haittoihin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten työssäkäyvän väestön alkoholin riskikäyttö on muuttunut AUDIT-C pisteiden perusteella vuosien 2006-2012 aikana ja miten alkoholin käytöstä kysyminen tai siitä keskustelu kohdentuvat työterveyshuollon asiakkaisiin.

4 2. ALKOHOLIN RISKI- JA HAITALLINEN KÄYTTÖ SUOMESSA 2.1 Alkoholin riski- ja haitallisen käytön määritelmä Alkoholi on psykoaktiiviseksi luokiteltu aine, jolla on riippuvuutta aiheuttavia ominaisuuksia (WHO 2014). Suomen Käypä hoito -suosituksissa alkoholin käytölle on määritelty kolme alkoholiannoksiin perustuvaa riskitasoa (Alkoholiongelmaisen hoito: Käypä hoito -suositus 2015). Matalimpana riskitasona voidaan pitää miehillä 0-2 annosta (á 12 g vastaten 1 pulloa keskiolutta, 12 cl viiniä tai 4 cl väkeviä) ja naisilla 0-1 annosta päivässä. Näillä annoksilla alkoholinkäytöstä ei todennäköisesti ole riskiä terveelle työikäiselle henkilölle. Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan alkoholia ei tulisi nauttia päivittäin ja miesten ei tulisi käyttää yli 20 g ja naisten yli 10 g alkoholia päivässä (Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014). Kohtalaisen riskin tasona pidetään miehillä 14 ja naisilla 7 annosta viikossa, koska kyseiset annosmäärät nostavat maksan glutamyylitransferaasi (GGT) entsyymin arvoja, mikä kertoo elimistön suojamekanismien aktivoitumisesta ja oksidatiivisesta stressistä (Dey A & Cederbaum A 2006). GGT-arvoja voidaan käyttää alkoholin suurkulutuksen laboratoriomittarina, mutta parempi alkoholin riski- ja haitallisen käytön tunnistamiskeino on kuitenkin AUDIT-kysely (Tynjälä ym. 2012, Eskelinen 2014). Korkean riskin taso on miehillä 23 24 annosta ja naisilla 12 16 annosta viikossa ja tällä tasolla alkoholin käytöstä alkaa keskimäärin ilmetä merkittäviä terveyshaittoja ja alkoholisairaudet alkavat lisääntyä, joten viimeistään näiden rajojen ylittyessä alkoholin käyttöön tulisi puuttua (Alkoholiongelmaisen hoito: Käypä hoito -suositus 2015). Suositukset ovat laadittu terveille työikäisille. Ikääntyneiden osalta riskitasot ovat työikäisten tasoja matalampia. Uusissa suosituksissa korkean riskin viikkokohtaista rajaa laskettiin miehillä entisten suositusten 24 annoksesta nykyiseen 23 24 annokseen ja naisilla 16 annoksesta 12 16 annokseen. Suosituksiin otettiin mukaan myös kohtalaisen riskin taso ja matalan riskin tasoksi määriteltiin miehillä 0-2 annosta ja naisille 0-1 annosta. Vanhoilla riskirajoilla miesten päivittäinen annosten määrä oli 4 ja naisilla 2. Alkoholin ongelmakäyttö (liikakäyttö) on riskitasot ylittävää alkoholin käyttöä (Aalto 2010). Ongelmakäyttö voidaan jakaa edelleen kolmeen luokkaan: riskikäyttöön, haitalliseen käyttöön ja alkoholiriippuvuuteen. Alkoholin riskikäytöllä tarkoitetaan riskitasot ylittävää alkoholin kulutusta, joka lisää alkoholista aiheutuvien haittojen riskiä ellei juomatapoja muuteta, mutta merkittäviä alkoholihaittoja tai alkoholiriippuvuutta ei vielä esiinny. Alkoholin haitallinen käyttö (F10.1) on määritelty Maailman terveysjärjestön (WHO) kansainvälisessä ICD-10 tautiluokituksessa (THL2011b). Haitallisella käytöllä alkoholin aiheuttamat tunnistettavissa ja määriteltävissä olevat fyysiset ja psyykkiset haitat alkavat ilmetä, mutta alkoholiriippuvuutta ei vielä esiinny. Diagnostiset kriteerit edellyttävät

5 myös vähintään kuukauden jatkunutta alkoholin käyttöä tai toistuvaa alkoholin käyttöä 12 kuukauden aikana (Alkoholinkäytön ongelmakäytön määritelmät ja diagnoosit: Käypä hoito suositus 2010). Virallisen tautiluokituksen lisäksi alkoholin haitallinen käyttö voidaan määritellä kansanterveydellisestä näkökulmasta alkoholin käyttäjän terveyttä ja sosiaalista elämää vahingoittavaksi juomistyyliksi, joka vaikuttaa haitallisesti myös alkoholin käyttäjän läheisiin ja laajemmin koko yhteiskuntaan (WHO 2014). Lisäksi runsaalla kertakulutuksella eli humalahakuisella juomisella tarkoitetaan juomatyyliä, joka nostaa nopeasti veren alkoholipitoisuutta. Runsaaksi kertakulutukseksi lasketaan miehillä kerrallaan vähintään 6-7 nautittua alkoholiannosta vuorokaudessa ja naisilla 5-6 annosta (Alkoholiongelmaisen hoito: Käypä hoito -suositus 2015). 2.2 Suomalaisten työikäisten alkoholin käyttö Työikäisellä tarkoitetaan 15 64 -vuotiaita henkilöitä. Työikäiset voidaan jakaa edelleen työlliseen työvoimaan sekä työttömiin ja työvoiman ulkopuolella oleviin. Suomalaisten työikäisten (15 64 - vuotiaat) terveyttä vuosittain seuraavan Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys (AVTK) tutkimuksen mukaan suomalaisten alkoholin käyttö on lisääntynyt kuluneiden 40 vuoden aikana ja on lähes kolminkertaista verrattuna vuoteen 1970 (Helakorpi ym. 2012). Vuonna 2014 asukasta kohden laskettu alkoholin vuosittainen kokonaiskulutus oli 11,2 litraa 100 % alkoholia (SVT & THL 2015a), mikä vastaa eurooppalaista keskitasoa, mutta on lähes kaksinkertaista verrattuna maailman alkoholinkulutuksen keskiarvoon (6,2 litraa 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohden). Nykyään alkoholinkulutus on Suomessa samaa tasoa kuin Tanskassa ja selvästi suurempaa kuin muissa Pohjoismaissa (SVT & THL 2015b). Kuvassa 1 on esitetty alkoholijuomien kokonaiskulutuksen trendi vuodesta 1960 vuoteen 2014. Kokonaiskulutuksen trendi on ollut nouseva, lukuun ottamatta 1990- luvulla ja 2010-luvulla näkyvää kokonaiskulutuksen vähenemistä. Naisten alkoholin käyttö on lisääntynyt suhteellisesti enemmän miehiin verrattuna, vaikka miehet käyttävät edelleen naisia enemmän alkoholia (Helakorpi ym. 2010). Naisten alkoholin käyttö on lähes kuusinkertaistunut 40 vuoden aikana (Mäkelä ym. 2010). Alkoholijuomien hintojen alentuminen vuonna 2004 lisäsi alkoholin kulutusta erityisesti 45 64 vuotiaiden miesten ja naisten ikäryhmässä. Alkoholiveroa on sen jälkeen korotettu viidesti alkaen vuodesta 2008 ja viimeksi alkuvuodesta 2014. Veronkorotusten jälkeen alkoholin kokonaiskulutus näyttää kääntyneen laskuun 2010-luvulla (Kuva 1). Alkoholipolitiikka on heijastunut myös alkoholin kulutuksen rakenteeseen, jossa on nähtävissä mietojen viinien ja mallasjuomien osuuksien kasvu ja samanaikaisesti väkevien juomien osuuden lasku kokonaiskulutuksesta.

6 Vuonna 2014 Miesten yleisimmin käyttämä alkoholijuoma oli olut, jota oli käyttänyt viimeksi kuluneen viikon aikana lähes 60 % AVTK tutkimukseen vastanneista (Helldán & Helakorpi 2015, SVT & THL 2015a). Reilu joka neljäs mies käytti olutta tavallisesti 2-3 kertaa viikossa. Naisilla puolestaan viinin käyttö on noussut oluen ohi suosituimmaksi alkoholijuomaksi ja sitä ilmoitti käyttäneensä viimeksi kuluneen viikon aikana joka kolmas vastanneista. Väkevää alkoholia oli nauttinut vajaa kolmannes miehistä ja joka viides naisista kuluneen viikon aikana. Suurin osa miehistä (40,4 %) ja naisista (48,6 %) nautti väkeviä ainoastaan muutaman kerran vuodessa tai harvemmin. Terveydellisten syiden takia alkoholin käyttöään oli vähentänyt noin 22 % miehistä ja noin 18 % naisista kuluneen vuoden aikana. AVTK tutkimuksessa 13,7 % naisista ja 12,7 % miehistä ei ollut käyttänyt lainkaan alkoholia kuluneena vuotena. 14,0 Litraa 15 vuotta täyttänyttä kohti 12,0 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 Kokonaiskulutus Tilastoitu kulutus Tilastoimaton kulutus 0,0 1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2015 Kuva 1. Alkoholijuomien kulutus 100 % alkoholina 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohti 1960 2015. (Lähde: THL 2016) Alkoholin riskikäyttö on hyvin yleistä korkean tulotason maissa, joissa noin joka neljäs voidaan arviolta luokitella riskikäyttäjäksi (WHO 2014). Suomessa työikäinen väestö on suurin alkoholia kuluttava ryhmä (Kaarne 2013). Työssäkäyvistä noin 90 % käyttää alkoholia ja kolmannes heistä lukeutuu alkoholin riskikäyttäjäksi (Kivistö ym. 2014, Työterveyslaitos 2016). Arviolta noin 10 % (300 000 500 000 henkilöä) Suomen väestöstä lukeutuu alkoholin ongelmakäyttäjiksi, jotka juovat suurimman osan Suomessa kulutetusta alkoholista. Heistä jopa 75 % on mukana työelämässä vastaten noin joka viidettä työikäistä miestä ja joka kymmenettä naista (Halme ym. 2008, Kaarne 2013).

7 AVTK tutkimuksen mukaan vuonna 2014 miehistä noin 40 % ilmoitti käyttäneensä viikon aikana vähintään 8 alkoholiannosta (pullo olutta tai siideriä, lasi viiniä, ravintola-annos väkevää alkoholijuomaa) ja naisista noin joka kolmannes vähintään 5 alkoholiannosta viikossa (Helldán & Helakorpi 2015). Sekä miesten että naisten osalta suurien viikoittaisten alkoholiannosten nauttiminen oli yleisintä Uudellamaalla verrattuna muihin alueisiin. Tutkimuksesta ei kuitenkaan ilmene, miten viikoittaiset käyttömäärät ovat jakautuneet eri viikonpäiville. Kerralla nautittuna edellä mainitut määrät ylittäisivät riskikäytön rajat. 46 % tutkimukseen osallistuneista miehistä ja reilu joka kolmas nainen ilmoitti kuitenkin juovansa alkoholia ainakin kerran viikossa (SVT & THL 2015b). Humalahakuista juomista vähintään kerran viikossa harrasti joka viides mies ja noin 13 % naisista (Helldán & Helakorpi 2015). Humalahakuinen juominen oli yleisempää eronneilla, keskiasteen koulutuksen (10 12 vuotta) saaneilla ja työntekijäasemassa olevilla molemmilla sukupuolilla. Työterveyslaitoksen uusimman Työ ja terveys Suomessa 2012 tutkimuksen (n=772) mukaan työssäkäyvistä miehistä 39 % ja naisista 14 % lukeutui alkoholin riskikäyttäjiksi (Kauppinen ym. 2013). Tutkimuksessa on selvitetty alkoholin käyttöä myös kerralla juotujen annosten osalta, minkä perusteella viikoittain 6 annosta alkoholia kerrallaan juoneiden miesten osuus oli 13 % ja naisten 1 %. Alkoholin käyttötiheyttä, kerralla juotujen alkoholiannosten määrää ja humalahakuista juomista mittaavan Alcohol Use Disorders Identification Test (AUDIT kyselyn) perusteella muodostettiin AU- DIT-C pistemäärät, joiden ollessa 6-12 pistettä miehillä ja 5-12 pistettä naisilla tutkimukseen osallistuneet luokiteltiin alkoholin riskikäyttäjiksi. Alkoholin riskikäyttö on kuitenkin hieman vähentynyt sekä miesten että naisten osalta verrattuna vuoteen 2009, jolloin miehistä 40 % ja naisista 18 % lukeutui riskikäyttäjiksi (Kauppinen ym. 2010). Riskikäyttäjien suhteellisen osuuden väheneminen on vielä suurempaa, kun verrataan sitä vuoteen 2006, jolloin AUDIT-C testistä viisi pistettä tai enemmän sai 53 % miehistä ja 19 % naisista (Perkiö-Mäkelä ym. 2006). Työterveyshuollon asiakkaiden juomatapoja ja alkoholin riskikäytön esiintyvyyttä on selvitetty myös Kaarneen ym. (2009) tutkimuksessa, johon osallistui 6 työterveyshuollon yksikköä Etelä-Suomen alueelta ja yhteensä 757 työterveyshuollon asiakasta vuonna 2004. Tutkimusjoukko edusti kattavasti eri ammattiryhmiä. Ennen työterveyslääkärikäyntiään asiakkaat täyttivät terveyskäyttäytymiskyselyn, johon sisältyi alkoholin riskikäyttöä seulova 10 kysymystä sisältävä AUDIT- kyselylomake. AUDIT testin pisteiden perusteella hieman vajaa kolmannes miehistä ja 13,1 % naisista lukeutui alkoholin riskikäyttäjiksi. Naisten osalta tulos on yhtenevä edellä esitetyn Työ ja Terveys -tutkimustulosten

8 kanssa, mutta miesriskikäyttäjien osuus on noin 10 prosenttiyksikköä pienempi verrattuna Työ ja Terveys tutkimuksen tuloksiin. Kaarneen ym. (2009) tutkimuksessa AUDIT-testin perusteella alkoholiriippuvuuden rajat ylittyivät 8,7 prosentilla tutkittavista. Miesten osalta alkoholin riskikäyttöä ennusti alle 36 vuoden ikä, työntekijä asema työpaikalla sekä usein kumppanin puuttuminen. Alkoholin kohtuukäyttäjistä heidät erotti merkitsevästi tupakointi, jota harrasti päivittäin noin 40 % riskikäyttäjistä, mutta vain alle viidennes kohtuukäyttäjistä, sekä runsas kertajuominen (6 tai enemmän alkoholiannosta samalla juomiskertana nautittuna), jota esiintyi 38,6 % riskikäyttäjistä, mutta vain 2,9 % kohtuukäyttäjistä. Naisriskikäyttäjät erosivat kohtuukäyttäjistä ainoastaan tupakoinnin ja runsaan kerralla käytetyn alkoholimäärän osalta. Riskikäyttäjistä noin puolet tupakoi päivittäin ja 16,7 % joi vähintään 6 alkoholiannosta saman juomiskerran aikana, kun vastaavat luvut kohtuukäyttäjillä olivat joka viides ja 0 %. 2.3 Koulutusryhmittäiset erot alkoholin riskikäytössä Alkoholiveron alentamisen jälkeen vuonna 2004 alkoholin käyttö lisääntyi vuoteen 2008 asti eniten alimpaan kolmannekseen kuuluvassa koulutusryhmässä sekä miesten että naisten osalta, mikä on tasannut koulutusryhmittäisiä alkoholin käytön eroja (Helakorpi ym. 2010). AVTK tutkimuksen mukaan alkoholinkulutus on kuitenkin lisääntynyt kaikissa koulutusryhmissä vuosien 2008 2011 välisenä aikana, ja erot koulutusryhmien välillä ovat kaventuneet sekä miesten että naisten osalta (Helakorpi ym. 2012). Ylimpään ja alimpaan koulutusryhmään kuuluvilla miehillä viikoittain yli 8 alkoholiannosta nauttineiden määrä oli yhtä suuri (43 %) kun taas naisista ylimpään koulutusryhmään kuuluvat käyttivät keskimäärin enemmän vähintään 5 alkoholiannosta viikossa verrattuna alimman ja keskiasteen koulutusryhmiin (29 % vs. 27 %). Työ ja terveys Suomessa 2012 tutkimuksen mukaan työssäkäyvien alkoholin käytössä on kuitenkin nähtävissä eroja koulutusryhmien välillä kerrallaan nautittujen suurempien alkoholiannosten osalta. Miehistä vähintään 6 alkoholiannosta kerrallaan viikoittain nauttineiden määrä oli korkein työntekijöiden keskuudessa (17 %) kun vastaavat osuudet ylemmillä toimihenkilöillä olivat 10 % ja alemmilla toimihenkilöillä 8 % (Kauppinen ym. 2013). Naisten osalta samoja viikoittaisia kerta-annos määriä käytti ainoastaan ylemmät toimihenkilöt (1 %) ja alkoholin riskikäyttäjiä oli selvästi enemmän ylemmissä toimihenkilöissä (21 %) verrattuna alempiin toimihenkilöihin (14 %) ja työntekijöihin (9 %). Miehillä alkoholin riskikäyttö oli puolestaan selvästi suurempaa alemmilla toimihenkilöillä (40 %) ja työntekijöillä (46 %) verrattuna ylempiin toimihenkilöihin (25 %).

9 2.4 Alkoholin aiheuttamat kuolemat ja terveyshaitat Alkoholin liiallinen käyttö on yhteydessä useisiin eri kroonisiin ja akuutteihin terveysongelmiin ja se lisää kuolleisuutta kaksin- tai jopa kolminkertaisesti muuhun väestöön verrattuna (Shield ym. 2014). Alkoholiin liittyvä kuolleisuusriski on yhteydessä sekä juomiskertojen määrään että kerralla juotuun alkoholimäärään ja siihen vaikuttaa myös ikä ja sukupuoli (Rehm ym. 2011). Suomessa alkoholiperäisten syiden osuus kaikista kuolemista oli neljä prosenttia vuonna 2014 (SVT 2014a). Alkoholikuolemia oli yhteensä runsaat 1800, joista miehiä noin 1400 ja naisia noin 400. Kuolleista lähes 1300 oli työikäisiä (miesten keski-ikä 59 vuotta ja naisten keski-ikä 62 vuotta). Alkoholi aiheutti joka neljännen kuoleman 45 54 vuotiaiden miesten ikäluokassa. Noin 85 % alkoholikuolemista oli seurausta pitkäaikaisen haitallisen alkoholinkäytön aiheuttamista sairauksista, kuten maksa- ja sydänsairauksista ja 15 % alkoholimyrkytyksistä. Lisäksi alkoholia voidaan pitää kuolemaan johtavana tekijänä monissa tapaturmissa. Alkoholiperäiset taudit ja myrkytykset olivat työikäisten neljänneksi yleisin kuolinsyy kasvainten, verenkiertoelimistön sairauksien ja muiden kuolemansyiden jälkeen, vaikka niihin kuolee kuitenkin edelleen enemmän työikäisiä kuin yksittäisiin kasvaintyyppeihin tai iskeemisiin sydäntauteihin. Alkoholin aiheuttamat kuolemat vähenivät 10 % vuoteen 2013 verrattuna ja alkoholikuolleisuus on nyt vähäisempää kuin kymmenen vuotta sitten. Alkoholikuolleisuus näyttää seuraavan melko tasaisesti alkoholijuomien kokonaiskulutuksen kehitystä (Kuva 3). Tasaisesti kasvanut kuolleisuus kääntyi vuoden 2008 jälkeen hitaaseen laskuun. Kuva 3. Ikävakioitu kuolleisuus alkoholiperäisiin syihin sekä alkoholin kokonaiskulutus 1971 2014. (Lähde SVT 2014a).

10 Alkoholihaitoilla tarkoitetaan niitä terveydellisiä, sosiaalisia ja taloudellisia haittoja, joita alkoholin käytöstä aiheutuu joko itse käyttäjälle, hänen läheisilleen, muille ulkopuolisille tai käyttäjän työpaikalle (Kivistö ym. 2010, Työterveyslaitos 2016). Alkoholin aiheuttamat terveyshaitat voidaan jakaa akuutteihin ja kroonisiin haittoihin. Akuutteja haittoja ovat esimerkiksi onnettomuudet, alkoholimyrkytykset sekä vieroitusoireet. Kroonisia haittoja ovat puolestaan alkoholin aiheuttamat sairaudet ja mielenterveysongelmat. Sosiaalisiksi haitoiksi luetaan esimerkiksi väkivalta, ihmissuhdeongelmat, taloudelliset ongelmat ja työtehtävien laiminlyönti (Seppä 2008). Alkoholista aiheutuvat haitat voivat ilmetä hyvinkin erilaisilla käyttömäärillä eri ihmisillä. Siksi on lähes mahdotonta antaa yleispäteviä riskirajoja alkoholin käytölle, josta ei aiheutuisi haittoja. Käyttäjään kohdistuvien terveyshaittojen lisäksi alkoholin käytöstä aiheutuvat sosiaaliset haitat koskettavat myös läheisiä, työtovereita ja ulkopuolisia sekä aiheuttavat sosiaali- ja terveyspalveluihin, työpaikkoihin ja koko kansantalouteen kohdistuvia kustannuksia tai kustannusmenetyksiä (Warpenius ym. 2013). Näin ollen alkoholista aiheutuvat haitat koskettavat laajasti koko yhteiskuntaa ja niiden ehkäisy on sekä kansanterveyttä että kansantaloutta ajatellen erittäin tärkeää. Alkoholia voidaan pitää syytekijänä yli 200 sairauteen ja vauriotilaan (WHO 2014). Kansainvälisen ICD-10 tautiluokituksen mukaisia alkoholiin liittyviä diagnooseja on listattu yhteensä 25 erilaista, joihin sisältyy mm. elimelliset aivo-oireyhtymät ja käyttäytymisen häiriöt, myrkkyvaikutukset, ruoansulatuselinten sairaudet, umpieritys-, ravitsemus- ja aineenvaihduntasairaudet sekä hermostonsairaudet (THL 2011b). Alkoholi on myös merkittävä riskitekijä maksakirroosille, ylähengitysteiden-, ruoansulatuskanavan- ja rintasyöville, krooniselle haimatulehdukselle sekä aivoverenvuodolle. Lisäksi alkoholinkäyttö lisää verisuonisairauksien riskiä ja sillä saattaa olla sekä hyödyllisiä että haitallisia vaikutuksia diabetekseen riippuen kulutetun alkoholin määrästä ja käyttötavasta (Shield ym. 2014). Tarkasteltaessa alkoholin syy-yhteyttä kroonisiin sairauksiin korostuu kaksi alkoholinkäyttöön liittyvää tekijää; alkoholin kokonaiskulutuksen määrä sekä juomatyyli (Rehm 2010, Shield ym 2014). Kokonaiskulutuksen määrä on yhteydessä kaikkiin alkoholista aiheutuviin kroonisiin sairauksiin, kun taas juomatyylillä on merkitystä vain iskeemisiin verisuonisairauksiin (Rehm ym. 2003, Rehm ym. 2010, O Keefe ym. 2014). Naisilla kohtuullinen alkoholinkäyttö (alle 71 g alkoholia vuorokaudessa) näytti vähentävän riskiä sairastua tyypin 2 -diabetekseen ja vaikutus oli suurin käytettäessä 31 37 grammaa alkoholia vuorokaudessa, mutta edelleen on epävarmaa, johtuuko vähentynyt riski nimenomaan alkoholista vai kohtuullisesti alkoholia käyttävien muuten terveistä elämäntavoista (Knott ym. 2015). Alkoholiannosten kokonaismäärän kasvaminen ja runsas kertajuominen sen sijaan

11 kasvattavat tyypin 2-diabeteksen riskiä sekä miehillä että naisilla. Sydän- ja verisuonisairauksiin alkoholi vaikuttaa monella tapaa. Dain ym. (2015) seurantatutkimuksessa miespuolisilla kaksosilla havaittiin käänteinen yhteys alkoholin kokonaiskulutuksella ja sepelvaltimokuolleisuusriskillä; 10 g (vajaa 1 alkoholiannos) lisäys lähtötason päivittäiseen alkoholimäärään (keskiarvo 8,6 g päivässä) pienensi sepelvaltimokuolleisuuden riskiä (HR 0,94; CI 0,89, 0,99). Runsas kertajuominen on puolestaan yhteydessä akuutteihin sydämen rytmihäiriöihin (van de Wiel & de Lange 2008, Larsson ym. 2014). Eteisvärinä on yleisin rytmihäiriö, joka on myös yhteydessä säännölliseen alkoholin käyttöön yli 36 g annoksilla, ja jokainen lisäannos tähän määrään lisää 10 % eteisvärinän riskiä (Tonelo ym. 2013, Larsson ym. 2014). Kroonisia alkoholin sydämeen aiheuttamia haittoja ovat sydänlihassairaudet muun muassa alentunut sydänlihaksen kammioiden supistusvoima, joita alkaa ilmetä yli 10 vuoden runsaan alkoholin käytön (yli 50 g päivittäin) seurauksena (Guzzo-Merello ym. 2014, Piano & Phillips 2014). Alkoholin käytön vähentäminen on yksi tärkeimmistä keinoista vähentää sydänlihassairauksia alkoholin ongelmakäyttäjillä (Nicolas ym. 2002). Alkoholilla on myös suotuisia vaikutuksia sydän- ja verisuonisairauksiin. Matalat alkoholiannokset (alle 10 g päivittäin) relaksoivat verisuonia ja sitä kautta alentavat verenpainetta (Rekik ym. 2002). Ruotsalaisen seurantatutkimuksen mukaan naisten kohtalainen alkoholin käyttö voi vähentää sydäninfarktin riskiä jopa puolella verrattuna naisiin, jotka eivät nauttineet ollenkaan alkoholia (Hange ym. 2015). Tutkimusten mukaan päivittäinen yli 30 g alkoholiannoksen nauttiminen lisää kuitenkin korkean verenpaineen ja sydän- ja verisuonitautien ilmaantuvuutta riippumattomana tekijänä (Sesso ym. 2008, Kazim ym. 2014). Koska sydän- ja verisuonisairaudet ovat edelleen suomalaisten työikäisten yksi yleisimmistä kuolinsyistä, olisi tärkeää kiinnittää huomioita yksilöiden alkoholin käyttöön ja juomatyyliin. Vaikka alkoholin riskikäyttö on yleistä työelämässä, vähemmän huomiota on saanut työn yhteys riskikäyttöön. Virtasen ja kumppaneiden (2015) tuoreessa kansainvälisessä meta-analyysissä tutkittiin pitkien työpäivien yhteyttä terveyteen ja elintapoihin seuranta-aineiston avulla. Pitkillä työpäivillä (yli 55 tuntia viikossa) havaittiin yhteys lisääntyneeseen alkoholin riskikäyttöön verrattuna normaalia työviikkoa (35 40 tuntia viikossa) tekeviin. Riski oli 16 % suurempi pitkiä työpäiviä tekevillä. Tutkimuksessa riskikäytöksi luokiteltiin naisilla yli 14 ja miehillä yli 21 alkoholiannosta viikossa. Pitkien työpäivien yhteys riskikäyttöön oli riippumaton iästä, sukupuolesta, sosioekonomisesta asemasta, maantieteellisestä sijainnista ja riskikäyttäjien alkuperäisestä osuudesta otoksessa. Alkoholin riskikäytöstä aiheutuvien haittojen näkökulmasta tulos on merkittävä, sillä Suomessa noin joka kahdeksas työssäkäyvä tekee yli 40-tuntista työviikkoa (Kivimäki ym. 2015). Pitkiä työpäiviä tekevät yleisemmin korkeassa sosioekonomisessa asemassa olevat miehet.

12 Työelämässä runsas alkoholin käyttö näkyy muun muassa työkyvyn alentumisena ja lisääntyneinä lyhyinä ja pitkinä sairauspoissaoloina, mikä aiheuttaa työnantajalle lisäkustannuksia (Vahtera ym. 2002, Salonsalmi ym. 2007, Karjalainen ym. 2015). Alkoholin vaikutuksen alaisena työskentely lisää myös työtapaturmariskiä sekä käyttäjälle itselle että koko työyhteisölle. Alkoholin riskikäytön vaikutukset heijastuvat kielteisesti työpanokseen alentamalla työkykyä ja lisäämällä työkyvyn menettämisen riskiä, jos runsas käyttö jatkuu pitkään. Terveyskäyttäytymiskyselyillä on saatu tietoa työikäisten lyhyistä poissaoloista, joita Kela ei rekisteröi. Salonsalmen ja kumppaneiden tutkimuksessa (2015) alkoholin runsas käyttö oli yhteydessä erityisesti lyhyihin itseilmoitettuihin poissaoloihin. Vuosina 1993 2005 työssäkäyvien alkoholin kulutuksen lisääntyessä kasvoivat myös poissaolot (Karjalainen ym. 2015). Poissaolojen ja alkoholin käytön yhteys oli voimakkain heikosti koulutetuilla miehillä (Johansson ym 2008, Warpenius ym. 2013). Tuloksen arvellaan johtuvan siitä, että fyysinen työ sopii huonosti yhteen alkoholin käytön kanssa. Korkeammin koulutetuilla puolestaan poissaoloja oli vähemmän, mitä voi selittää heidän työpanoksensa vaikeampi korvattavuus sijaisella. Sairauspoissaoloista aiheutuvat työaikamenetykset ovat myös kansantalouden näkökulmasta merkittävä ongelma, jota voitaisi korjata puuttumalla työntekijöiden alkoholin käyttöön. Alkoholin riskikäytöllä on myös käänteinen yhteys työssä jatkamisen harkintaan (Perkiö-Mäkelä & Kauppinen 2012). Työ ja Terveys 2006 ja 2009 tutkimusaineistoon perustuen alkoholin riskikäyttäjät (AUDIT-C -pisteet 5-12) olivat haluttomampia harkitsemaan työssä jatkamista 63 ikävuoden jälkeen verrattuna alkoholin kohtuukäyttäjiin (AUDIT-C -pisteet 0-4). Alkoholi aiheuttaa myös ennenaikaista eläköitymistä. Alkoholisairausperusteisten työkyvyttömyyseläkkeiden määrä nousi vuoteen 2008 asti, jonka jälkeen tapausten määrä on alkanut vähitellen laskea. Vuonna 2011 Kelan myöntämistä työkyvyttömyyseläkkeistä 12 008 (7 %) liittyi alkoholisairauksiin ensimmäisenä, toisena tai kolmantena diagnoosina (Warpenius ym. 2013). Alkoholihaittojen havaitseminen oli kuitenkin vähentynyt jonkin verran niissä työyhteisöissä, jotka olivat osallistuneet Alkoholihaitat hallintaan (AHA) hankkeeseen vuosina 2011 2013 (Kivistö ym. 2014). Hankkeen tulosten perusteella 41 % oli havainnut alkoholihaittoja työyhteisössään vuonna 2013 kun vastaava osuus oli 43 % vuonna 2011. Alkoholihaitoista muun muassa päihtyneenä työskentely, alkoholin haju hengityksessä ja myöhästely ja poissaolot olivat vastaajien mukaan vähentyneet, kun taas krapulassa työskentelyä, alkoholista aiheutuvaa töiden laiminlyöntiä ja tehottomuutta sekä ihmissuhdevaikeuksia oli havainnut useampi vastaajista vuonna 2013 verrattuna vuoteen 2011. Haittojen vähentymisestä huolimatta vain reilu puolet vastaajista kokivat, että alkoholihaittoihin puututaan, kun niitä havaitaan.

13 Vaikka noin 10 % Suomen väestöstä juo suurimman osan kulutetusta alkoholista, alkoholin aiheuttamat sairaalajaksot, ennenaikaiset kuolemat ja itseraportoidut haitat olivat selvästi yleisempiä vähemmän alkoholia kuluttavassa väestössä (Poikolainen ym. 2007). Poikolaisen ym. (2007) tutkimuksen mukaan alkoholin aiheuttamista haitoista jopa 70 % miesten ja 64 % naisten osalta kohdistuu vähemmän alkoholia kuluttavaan väestöön. Tulosta selittää vähemmän alkoholia juovien suhteellisen suuri osuus väestöstä kuin myös kerralla juotujen alkoholiannosten määrä. Poikolaisen ym. (2007) tutkimuksesta kävi myös ilmi, että yli 5 annosta kerralla juovat kokivat eniten alkoholiin liittyviä haittoja. Alkoholiaittoja ehkäisevässä toiminnassa tulisikin kiinnittää huomiota yksilöiden juomatyyliin ja kohdentaa neuvonta kaikkiin alkoholia käyttäviin, ei pelkästään riskikuluttajiin.

14 3. TYÖTERVEYSHUOLLON ROOLI ALKOHOLIN RISKIKÄYTÖN EH- KÄISYSSÄ JA TUNNISTAMISESSA Työterveyshuollolla tarkoitetaan työterveyslaissa määriteltyjen työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden toimintaa, jonka tarkoituksena on ehkäistä ja torjua työstä tai työolosuhteista johtuvia terveyshaittoja ja edistää työntekijöiden terveyttä, työ- ja toimintakykyä yhteistyössä työnantajan ja työntekijöiden kanssa (Työterveyshuoltolaki 1383/2001). Työterveyshuoltolain mukaan työnantaja on velvollinen järjestämään työntekijöilleen ehkäisevän terveydenhuollon palveluja työntekijöiden terveyden ja työkyvyn ylläpitämiseksi läpi työuran (Työterveyshuoltolaki 1383/2001). Ehkäisevä päihdetyö katsotaan kuuluvan osaksi lakisääteistä terveyden edistämisen toimintaa. Työterveyshuollolla on valtioneuvoston asetuksessa (1484/2001) määritelty velvollisuus antaa neuvontaa ja ohjausta päihteiden väärinkäytön ehkäisystä, päihdeongelman varhaisesta tunnistamisesta sekä hoidosta ja hoitoon ohjauksesta. Edellä mainittujen lakisääteisten tehtävien lisäksi työnantaja voi halutessaan tarjota sairaanhoidon tai muun terveydenhuollon palveluita työntekijöilleen. Työnantaja voi järjestää työterveyshuoltopalvelut monilla eri tavoin. Työnantaja voi tuottaa palvelut joko itse, yhdessä toisten työnantajien kanssa tai hankkimalla ne ostopalveluna kunnalliselta tai yksityiseltä työterveyshuollon palveluntuottajalta (Työterveyshuoltolaki 1383/2001). Vuonna 2013 työterveyshuollon palveluja tarjosi noin tuhat terveydenhuoltoyksikköä Suomessa (Kela 2015a). Suurilla työnantajilla on yleensä käytössään oma työterveysasema, kun taas pienet ja keskisuuret yritykset hankkivat työterveyspalveluita joko lääkärikeskuksista, terveyskeskuksista tai toisen työnantajan työterveysasemilta. Kelan työterveyshuoltotilaston mukaan joka toinen työterveyshuollon piiriin kuuluva työntekijä sai työterveyshuoltopalvelut lääkärikeskuksista vuonna 2013. Terveyskeskukset vastasivat puolestaan työterveydenhuolto palveluiden tuottamisesta noin joka neljännelle ja työnantajan omat tai yhteiset työterveysasemat vajaa joka viidennelle työntekijälle. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen (SVT 2014b) mukaan Suomessa oli 2 249 000 työllistä 18 64 vuotiasta vuonna 2014 ja työllisten osuus työikäisestä väestöstä oli 68,3 %. Suomessa työikäisten 20 64 -vuotiaiden naisten työllisyysaste on yksi korkeimmista (67,3 %) verrattuna EU28 maiden keskiarvoon (53,6 %). Miesten työllisyysaste 68,7 % vastaa puolestaan EU28 maiden keskiarvoa (69,9 %). Miehiä on enää vajaa prosentin enemmän työllisinä verrattuna naisiin, mikä voi johtua työllisyyden laskusta eniten miesvaltaisella teollisuuden toimialalla ja työntekijäammateissa. Miehistä suurempi osa toimii työntekijöinä, kun puolestaan naisista noin 60 % luokitellaan alemmiksi

15 toimihenkilöiksi. Työttömien ja piilotyöttömien eli henkilöiden, jotka olisivat halunneet ja voineet ottaa vastaan työtä, mutta eivät olleet etsineet työtä, yhteenlaskettu määrä oli noin 371 000 vuonna 2014. Työttömien määrä kasvoi edelliseen vuoteen verrattuna noin 10 prosenttia. Työttömien osuus kaikista työikäisistä vaihtelee koulutusasteen mukaan. Pelkän perusasteen koulutuksen saaneilla työttömyysaste oli lähes kolminkertainen (noin 14 %) verrattuna korkean asteen tutkinnon suorittaneisiin (vajaa 5 %). Verrattuna vuoteen 2013 työllisyysaste pieneni 0,2 prosenttiyksikköä, kun taas työttömyysaste kasvoi 0,5 prosenttiyksikköä molemmilla sukupuolilla. Tarkasteltaessa työllisyysasteen kehitystä kymmenen vuoden ajalta työllisten määrä on pysynyt lähes samana, mutta työttömien määrä on kasvanut lähes kaksi prosenttia. Työterveyshuollolla on merkittävä rooli suomalaisen työssäkäyvän väestön alkoholin ongelmakäytön ehkäisyssä ja havaitsemisessa, koska työterveyshuolto tavoittaa suurimman osan työssäkäyvistä ja toimii siten tärkeänä perusterveydenhuollon palveluiden tuottajana. Kelan työterveyshuoltotilaston mukaan vuonna 2013 työnantajan järjestämän työterveyshuollon piirissä oli 1,86 miljoonaa työntekijää eli 87,4 % palkansaajista. Työterveyshuollon piiriin kuuluvista 94 % oli lakisääteisen työterveyshuollon lisäksi myös sairaanhoidon tai muun terveydenhuollon palveluiden piirissä (Kela 2015a). Toimialoittain tarkasteltuna työterveyshuollon piiriin kuuluvista joka neljäs työskenteli julkisen hallinnon ja maanpuolustuksen toimialalla. Yrittäjien työterveyshuollon piirissä oli puolestaan noin 50 000 yrittäjää, joista 75 % toimii maa- ja metsätaloudessa. Tilastoon työterveyshuollon kattavuudesta vaikuttaa muun muassa se, etteivät kaikki pienet työnantajat ole järjestäneet työterveyshuoltoa työntekijöilleen tai hakeneet korvauksia työterveyshuollon kustannuksista Kelasta. Työterveyshuollon kokonaiskustannukset olivat 776 miljoonaa euroa, joista ehkäisevän työterveyspalveluiden osuus oli 320 miljoonaa (41 %) vuonna 2013. Yhteensä työterveydenhuollon kustannukset (johon Kelan työterveyshuoltotilaston perusteella mukaan luetaan opiskelijaterveydenhuolto) vastasivat vajaa viittä prosenttia Suomen terveydenhuollon kokonaismenoista. 3.1 Alkoholin riskikäytön primaaripreventio Primaaripreventiolla tarkoitetaan ennaltaehkäisevää toimintaa, jonka tarkoituksena on vähentää joko yksilön tai yhteisön altistumista niin, ettei sairastumista tapahdu (Kivistö ym. 2010). Alkoholin riskikäytön yhteydessä primaaripreventiolla tarkoitetaan niitä toimenpiteitä, joiden avulla alkoholin riskikäyttöä ja siitä aiheutuvia haittoja voidaan ennaltaehkäistä (Roman ym. 2002) Yksilötasolla alkoholin

16 riskikäytön primaaripreventio voi näkyä työhöntulo- ja terveystarkastusten sekä lääkärikäyntien yhteydessä, jolloin on mahdollisuus selvittää terveyskäyttäytymistä, vaikuttaa elintapoihin ja edistää päihteettömyyttä (Koskenvuo ja Mattila 2009). Alkoholihaitat hallintaan hankkeessa vuosina 2011 2013 selvisi, että vajaa 40 % terveystarkastuksessa ja noin 20 % sairausvastaanotoilla käyneistä oli saanut tietoa työpaikkansa käytännöistä alkoholiasioissa (Kivistö ym. 2014). Vuonna 2013 Työterveyshuollossa tehtiin 1,2 miljoonaa terveystarkastusta, mikä vastaa 63 terveystarkastusta sataa työntekijää kohti (Kela 2015a). Yrittäjien työterveyshuollossa terveystarkastusten määrä väheni kolme prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna ollen 17 000 vuonna 2014. Kuvassa 4 on esitetty terveystarkastusten trendi vuodesta 1970 vuoteen 2013. Terveystarkastusten määrän suuri kasvu vuonna 1995 johtuu uuden korvausjärjestelmän käyttöönotosta ja tilastointikäytännön muutoksista kyseisen vuoden alussa. Vuodesta 2011 alkaen terveystarkastuksiin on luettu kuuluvan myös seurantakäynnit, mikä vaikeuttaa hieman terveystarkastusten vertailua aiempiin vuosiin. Eniten terveystarkastuksia tehtiin lääkärikeskuksissa ja terveyskeskuksissa, joiden yhteenlaskettu osuus kaikista terveystarkastuksia tehneistä työterveydenhuoltoyksiköistä oli 74 %. Sairaanhoitokäynnit vähenivät 1,3 % edelliseen vuoteen verrattuna ja niitä tehtiin yhteensä 5,1 miljoonaa vastaten 3 sairaanhoitokäyntiä työntekijää kohti vuonna 2013. Kuva 4. Terveystarkastusten määrä 100 työterveyshuollon piiriin kuuluvaa henkilöä kohti 1970 2013. (Lähde Kela 2015a). Työterveyshuolto voi yhteisötasolla toteuttaa alkoholin riskikäytön primaaripreventiota mm. työpaikkaselvitysten, päihdeohjelmien laatimisen ja Alkoholihaitat hallintaan (AHA) -kyselyn kautta sekä

17 tiedottamalla, luennoimalla ja kouluttamalla työyhteisöä alkoholiasioissa. Työpaikan alkoholiasiat kartoitetaan työpaikkaselvityksessä, jossa työterveyshuollon ammattihenkilöt tekevät työpaikalla arvion työstä, työympäristöstä ja työyhteisöstä aiheutuvista terveysvaaroista, haitoista, kuormitustekijöistä sekä voimavaroista (Jurvansuu ym. 2009, Kela 2015a). Arviointi keskittyy erityisesti siihen, mikä merkitys näillä tekijöillä on terveydelle ja työkyvylle. Sen lisäksi työpaikkaselvitykseen kirjataan työterveyshuoltotoiminnan työpaikkakohtaiset tavoitteet ja toimenpiteet työkyvyn ylläpitämiseen, seurantaan ja varhaiseen tukeen. Työpaikkaselvityksen tarkoituksena on taata työterveyshuollon riittävät perustiedot työstä, työpaikasta ja sen olosuhteista. Vuodesta 2016 lähtien työpaikkaselvitys on myös edellytys Kelan maksamille työterveyshuollon korvauksille (Kela 2015b). Työterveyshuollon tekemiin työpaikkaselvityksiin käytettiin yhteensä 507 400 tuntia vuonna 2013 ja niitä tekevät pääosin terveydenhoitajat ja fysioterapeutit (Kela 2015a). Samana vuonna ryhmiin kohdistuvaan neuvontaan ja ohjaukseen käytettiin työterveyshuollossa 234 200 tuntia. Työterveyshuolto toimii asiantuntijana myös työpaikan päihderiskien ja niiden haittoja vähentävien toimenpiteiden suunnittelussa (Seppä 2008). Työpaikan päihdeohjelma on toimintamalli, jossa luodaan kirjalliset ohjeet ja toimenpiteet päihdeasioiden käsittelyyn ja niihin suhtautumiseen työpaikalla (Työterveyslaitos 2011). Päihdeohjelma käsittää sekä alkoholin että muut päihteet ja se voidaan nähdä osana työhyvinvointia ja työkykyä ylläpitävää toimintaa vaikuttamalla päihteettömien elämäntapojen ja työilmapiirin tukemiseen ja koko työyhteisön asialliseen suhtautumiseen päihdeasioihin. Työterveyshuoltolain 11. pykälässä (2004/760) kirjallinen päihdeohjelma on määrätty pakolliseksi työpaikoilla, joissa työntekijöille suoritetaan huumausainetestausta. Työterveyslaitos esitti päättäjille päihdeohjelman pakollisuutta kaikille työpaikoille vuonna 2013 (Työterveyslaitos 2017). Työterveyslaitoksen kehittämä AHA lyhytkysely sisältää 10 kysymystä työpaikkojen alkoholihaittoja ehkäisevän toiminnan kehittämiseksi. Kyselyn avulla voidaan kartoittaa yleisellä tasolla työpaikan alkoholiasioita ja kehittää alkoholihaittojen ennaltaehkäisyä (Työterveyslaitos 2013). Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry ja Työturvallisuuskeskus ovat yhteistyönä kehittäneet työelämän alkoholiohjelma HUUGOn, jonka tarkoituksena on tukea alkoholihaittojen ehkäisyä työelämässä koulutusten ja materiaalien avulla ja parantaa valmiuksia käsitellä alkoholiasioita työyhteisön kesken (EHYT ry 2014). HUUGOn työkalupakki tarjoaa tietoa mm. työpaikan päihdeohjelmasta. Valtiontalouden tarkastusviraston selvityksen perusteella HUUGO hanke ei kuitenkaan saavuttanut tavoitettaan päihdeongelmien ehkäisyn edistämisessä työpaikoilla ja hanke oli tuntematon suurimmalle osalle selvityksessä mukana olleista työterveysyksiköistä (Valtiontalouden tarkastusviraston toimintakertomukset 2008). Työterveyshuolto Suomessa 2010 tutkimuksen mukaan vain puolissa työterveysyksiköissä

18 oli yhtenäinen toteuttamiskäytäntö työnantaja-asiakkaan kanssa ehkäisevässä päihdetyössä (Työterveyslaitos ja Sosiaali- ja terveysministeriö 2012). Eniten yhteistyötä oli työnantajan omissa työterveysyksiköissä. Työterveyslaitoksen toteuttaman Alkoholihaitat hallintaan (AHA) -hankkeen 2011 2013 tavoitteena oli juurruttaa AHA-toimintatapa työpaikoille ja työterveyshuoltoon tukemalla työyhteisön ja työterveyshuollon henkilöstöä saamaan AHA-toimintatapa osaksi arjen käytäntöjä työyhteisöissä (Kivistö ym. 2014). AHA-toimintatapaan sisältyvät mm. Työterveyslaitoksen kehittämä A- Step työkalu, Päihdeohjelmaopas, Juomapäiväkirja ja AHA-lyhytkysely. Hankkeen päätyttyä noin puolet vastanneista tunsi työpaikkansa päihdeohjelman, kun lähtötilanteessa ennen valmennuksen alkua sen tunsi vain vajaa neljännes. Samoin tieto alkoholihaitoista oli lisääntynyt. 3.2 Riskikäytön tunnistaminen Sekundaaripreventiolla tarkoitetaan niitä toimenpiteitä ja menetelmiä, joiden tavoitteena on tunnistaa varhaiset alkoholin riskikäytön merkit, jotta riskikäytön muuttuminen haitalliseksi tai alkoholiriippuvuudeksi voitaisiin ehkäistä (Bothelo & Richmond 1996, Salaspuro 2003). Sekundaariprevention toimenpiteet tähtäävät siis alkoholin käytön muuttumiseen riskikäytöstä takaisin kohtuukäyttöön. Työterveyshuollon lakisääteisiin ennaltaehkäiseviin tehtäviin kuuluu alkoholiin liittyvä haittojen tunnistaminen, neuvonta ja tuen tarjoaminen ennen vakavien ongelmien kehittymistä (Karjalainen ym. 2015). Riskikäytön tunnistamiseen työpaikoilla ja työterveyshuollossa on annettu suosituksia yli kymmenen vuoden ajan. Päihteiden väärinkäytön ehkäisy, ongelman varhainen tunnistaminen, neuvonta, hoito ja hoitoonohjaus on kirjattu osaksi hyvää työterveyshuoltokäytäntöä valtioneuvoston asetuksessa (1484/2001) vuonna 2001. Vuoden 2006 keskusjärjestöjen suosituksessa työterveyshuollon keskeinen rooli työssäkäyvien alkoholin riskikäyttöön puuttumisessa nostetaan esille ja korostetaan, että alkoholin liikakäyttöä tulisi arvioida kaikissa potilaskontakteissa ja antaa tietoa alkoholihaitoista ja tukea riskikäytön vähentämistä (Keskusjärjestöjen suositus 2006). Ensimmäinen alkoholiongelmaisen käypähoito suositus julkaistiin vuonna 2005 ja vuoden 2010 päivityksessä mukaan tuli alkoholin vaikutus työelämään (Päihdelääketieteen yhdistys 2010). Jotta sekundaaripreventio todella toimisi, työterveyshuollon henkilöstöllä tulee olla riittävä koulutus ja tukimateriaali käytössään. Eurooppalaisessa perusterveydenhuollon alkoholi projektissa (Primary Healthcare European Project on Alcohol) kävi ilmi, että henkilöstön kouluttaminen ja tukimateriaalien ja järjestelmien (tunnistusvälineet, -protokollat, tietokonetuki) käyttäminen lisäsivät henkilöstön tunnistamaa riskikäyttäjien määrää ja annettavaa neuvontaa lähes puolella verrattuna henkilökunnan pelkkään ohjeistukseen

19 (PHEPA 2009). PHEPA:n tavoitteena oli parantaa alkoholin riskikäytön varhaista tunnistamista ja jalkauttaa mini-interventioita perusterveydenhuoltoon osaksi rutiininomaista käytäntöä. Valtiontalouden tarkastusviraston työterveyshuoltoa ja alkoholihaittojen ehkäisyä käsittelevässä selvityksessä vuonna 2008 ilmeni, että työterveyshuollossa keskityttiin edelleen enemmän sairaanhoitoon kuin ennaltaehkäisevään toimintaan, mikä on vähentänyt työterveyshuollon henkilöstön tietojen antoon ja ohjaukseen käytettävää aikaa (Valtiontalouden tarkastusviraston toimintakertomus 2008). Selvityksen mukaan lääkäreiden ajanpuutteen lisäksi myös riittämätön motivaatio ennaltaehkäisevää toimintaa kohtaan oli syynä siihen, että vain harvat alkoholin riskikäyttäjät saivat alkoholin käyttöön liittyvää neuvontaa ja ohjausta. Työterveyslaitoksen julkaiseman Työterveyshuolto Suomessa 2010 tutkimuksen mukaan alkoholin käytöstä kysyttiin sairaanhoitokäyntien yhteydessä säännöllisesti vain 23 % työterveysyksiköistä, mutta liikakäyttöä epäiltäessä 71 % työterveysyksiköistä ilmoitti kysyvänsä potilaan alkoholin käytöstä (Työterveyslaitos ja Sosiaali- ja terveysministeriö 2012). Tilanne työterveyshuollossa on kuitenkin parantunut 2010 luvulla lisääntyneiden tukimateriaalien, työkalujen ja koulutuksen seurauksena. Työterveyslaitoksen Alkoholihaitat hallintaan hankkeeseen osallistuneissa työterveyshuollonyksiköissä alkoholinkäytöstä kysyminen oli lisääntynyt (Kivistö ym. 2014). Kysyminen oli edelleen yleisintä terveystarkastusten yhteydessä (68 %) ja lisääntynyt huomattavasti myös sairaanhoitokäyntien yhteydessä, joissa alkoholin käyttöä kysyttiin nyt joka neljänneltä, kun aloitustilanteessa sitä oli kysytty vain joka kuudennelta. Viitteitä alkoholin runsaasta kulutuksesta antaa laboratoriokokeissa määritettävät suurentuneet GGTarvot, koska GGT entsyymin aktiivisuus verenkierrossa lisääntyy noin kolmen päivittäisen alkoholiannoksen ylittyessä (Tynjälä ym. 2012). GGT-arvot paljastavat keskimäärin noin 40 % alkoholin suukuluttajista ja ovat herkempiä mittareita yli 40-vuotiailla (Keso ym. 1985, Sillanaukee ym. 2000, Tynjälä ym. 2012). GGT-arvojen nousu edellyttää kuitenkin jatkuvampaa alkoholin käyttöä, eikä sitä voida pitää ainoana alkoholin riski- ja haitallisen käytön mittarina. Laboratoriomittareiden ohella kaksi tärkeintä alkoholin riskikäytön sekundaariprevention menetelmää terveydenhuollossa ovat alkoholin riskikäytön tunnistamiseen tarkoitettu AUDIT -kysely sekä alkoholin riskikäyttöön puuttuva mini-interventio.

20 3.2.1 AUDIT ja AUDIT-C AUDIT on Maailman Terveysjärjestön (WHO) kehittämä laajalti käytetty itse täytettävä kyselylomake alkoholin liikakäytön seulontaan (Saunders ym. 1993). Sen tarkoituksena on auttaa terveydenhuollon henkilöstöä tunnistamaan ne henkilöt, jotka hyötyvät alkoholin käytön vähentämisestä tai lopettamisesta (Babor ym. 2001). AUDIT:in avulla voidaan siis tunnistaa alkoholin riskikäyttäjät, haitalliset käyttäjät sekä alkoholiriippuvaiset. Testi soveltuu myös epäsuorana mittarina varhaisen työkyvyn alenemisen tunnistamiseen ja mielenterveyspotilaiden alkoholinkäytön seulontaan. Testi koostuu 10 kysymyksestä, jotka pisteytetään nollasta neljään. Kyselyn kolme ensimmäistä kysymystä mittaavat alkoholin käytön yleisyyttä, määrää ja humalajuomiskertoja, kysymykset neljästä kuuteen alkoholiriippuvuuden oireita ja kysymykset 7-10 haitallista alkoholin käyttöä (syyllisyyden tunne, tapaturmat, toisten huoli henkilön alkoholin käytöstä) (Kaarne ym. 2010). Suomessa työterveyshuollon AUDIT testin perusteella riskikäyttäjiksi määritellään miehet, jotka saavat testistä pisteitä 10 tai enemmän ja vastaavasti naiset, joiden pistemäärä on 8 tai enemmän (Kuokkanen ja Teirilä 2001). AUDITia voidaan pitää yhtenä parhaista alkoholin varhaista riskikäyttöä seulovista kyselyistä ja sen keskimääräinen herkkyys on 0.86 ja spesifisyys 0.89 (Reinert & Allen 2007). Kaikille riskirajat ylittäville henkilöille tulisi jatkotoimenpiteenä toteuttaa mini-interventio eli lyhytneuvonta alkoholin käytön riskeistä ja haitoista. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan pelkällä alkoholin käytön seulonnalla työterveystarkastuksen yhteydessä voi jo olla alkoholin käyttöä alentava vaikutus (Hermansson ym. 2010). Suomessa AUDIT-kyselyä käytetään kaikissa työterveystarkastuksissa noin 70 % työterveysyksiköistä ja liikakäyttöä epäiltäessä joka neljännessä työterveysyksikössä (Työterveyslaitos ja Sosiaali- ja terveysministeriö 2012). Perinteisestä AUDIT kyselystä on johdettu myös lyhennetty kolme AUDIT kyselyn ensimmäistä kysymystä (kuinka usein käytät alkoholia, kun käytät alkoholia, montako annosta tavallisimmin otat päivässä ja kuinka usein juot kerrallaan vähintään kuusi annosta.) sisältävä AUDIT-C kysely, jonka on todettu havaitsevan alkoholin riskikäyttöä lähes yhtä tehokkaasti kuin AUDIT:in (Dawson ym. 2005, Kaarne ym. 2010). AUDIT-C kyselyssä jokainen kysymys pisteytetään nollasta neljään pisteeseen ja enimmäispistemäärä AUDIT-C kyselyssä on 12. Kaarneen ym. (2010) tutkimuksessa AUDIT- C kyselyn sopivuutta Suomen työterveyshuollon käyttöön testattiin 759 työterveyshuollon asiakkaalla. Tutkimuksen mukaan paras herkkyys ja tarkkuus AUDIT-C testillä saavutettiin, kun pisteraja miehille oli 6 (herkkyys 0,92, tarkkuus 0,72) ja naisille 5 (herkkyys 0,91, tarkkuus 0,89). Alkoholin aiheuttamista haitoista tai riippuvuudesta ei kuitenkaan saada tietoa käytettäessä pelkkää

21 AUDIT-C testiä. Ruotsalaistutkimuksen mukaan systemaattinen riskikäytön seulonta AUDIT-C:n avulla perusterveydenhuollossa tavoittaa suuremman osan alkoholin riskikäyttäjistä, jolloin myös suurempi osa riskikäyttäjistä saa lyhytneuvontaa, verrattuna alkoholin riskikäytön seulontaan pelkän kysymisen avulla, jos lääkäri huomasi potilaskäynnin yhteydessä viitteitä alkoholin liikakäytöstä (Reinholdz ym. 2013). 3.2.2 Neuvonta ja ohjaus mini-intervention keinoin Mini-interventiolla eli lyhytneuvonnalla tarkoitetaan potilasvastaanottojen yhteydessä tapahtuvaa alkoholin käytön puheeksi ottoa, riskikäytön tunnistamista ja neuvontaa, jolla pyritään puuttumaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa alkoholin liikakäyttöön (Kuokkanen ym. 2008, THL 2016b). Mini-interventioiden tarkoituksena on tunnistaa ne henkilöt, jotka käyttävät liikaa alkoholia, ja tarjota heille henkilökohtaisiin tarpeisiin perustuvaa neuvontaa juomisen vähentämiseksi (Seppä 2008). Neuvonnassa on tärkeää ottaa puheeksi alkoholin käyttömäärät ja niiden mahdollinen yhteys potilaan oireisiin tai sairauksiin ja kertoa haitallisen alkoholin käytön riskeistä. Mini-interventio kokonaisuuteen voi sisältyä 1-3 käyntikertaa, joiden kesto voi vaihdella viidestä kahteenkymmeneen minuuttiin, ja lyhytneuvonnan sisältöä voidaan kuvata lyhenteellä RAAMIT (Taulukko 1). Neuvonnan keskeinen sisältö on se, että potilas tiedostaa olevansa alkoholin riskikäyttäjä ja asettaa tavoitteeksi juomatapojen muutoksen kohti kohtuukäyttöä. Käypä hoito suosituksen mukaan lyhytneuvontaa tulisi antaa aina alkoholin käytön riskirajojen ylittyessä (Alkoholiongelmaisen hoito, Käypä hoito suositus 2015). Mini-interventio tulisikin kohdistaa ensisijaisesti alkoholin riskikuluttajiin sekä alkoholin haitallisiin käyttäjiin, jotka eivät hakeudu lääkärin vastaanotolle alkoholin käyttöön liittyvien syiden takia, mutta kuuluvat riskiryhmään ja heidän alkoholin käytöstä on jo mahdollisesti aiheutunut haittoja, vaikka riippuvuutta ei ole vielä kehittynyt (Moyer ym. 2002). Näissä kohderyhmissä alkoholista johtuvien terveydellisten ja sosiaalisten haittojen kehittyminen vakavammiksi voitaisiin vielä ehkäistä neuvonnan avulla. Mini-interventioita voidaan antaa myös alkoholiriippuvaisille, mutta niiden teho ainoana hoitomuotona on usein riittämätön tai tehoton (Saitz 2010).

22 Taulukko 1. Lyhytneuvonnan sisältö (RAAMIT). Lähde: Alkoholiongelmaisen Käypä hoito suositus 2015 Mini-intervention on osoitettu olevan vaikuttava keino vähentää riskikäyttäjien alkoholin kulutusta perusterveydenhuollossa (Beich ym. 2003, Ballesteros ym. 2004, Bertholet ym. 2005 Kaner ym. 2007). Tutkimuksissa mini-interventioita olivat suorittaneet sekä terveydenhuollon ammattilaiset (lääkärit, hoitajat, psykologit) että koulutetut tutkijat. Mini-intervention vaikuttavuus osoittautui yhtä hyväksi riippumatta neuvonnan antajasta (Bertolet ym. 2005). Lyhytneuvonnan ansiosta riskikäyttäjien viikoittainen alkoholin käyttö vähenee keskimäärin 38 grammaa eli noin kolmen alkoholiannoksen verran (Kaner ym. 2007). Keskimäärin kymmenestä riskikäyttäjästä yksi palaa kohtuukäyttöön tai lopettaa käytön kokonaan (Beich ym. 2003, Ballesteros ym. 2004). Tutkimusnäytön perusteella lyhytneuvonnan vaikuttavuus sukupuolittain näyttäisi olevan ristiriitaista. Ballesterosin ym. (2004) ja O Donnell ym. (2013) suurissa katsauksissa vaikuttavuus näyttäisi olevan yhtä hyvä sekä miehillä että naisilla (Ballesteros ym. 2004,), kun taas Kanerin ja kumppaneiden (2007) meta-analyysin perusteella miehet hyötyvät enemmän mini-interventiosta. Tanskalaistutkimuksessa AUDIT-pisteiden perusteella seulottujen riskikäyttäjien kohdalla mini-interventio osoittautui tehokkaaksi ainoastaan humalahakuisesti juovilla miehillä (Beich ym. 2007). Lyhytneuvonnan vaikutuksen on arvioitu kestävän puolesta vuodesta kahteen vuoteen (Fleming ym. 2002, Ballesteros ym. 2004, Bertholet ym. 2005). Mini-interventioiden hyöty saattaa etenkin naisilla olla suurempi, kun tavoitteiden toteutumista seurataan useamman käynnin yhteydessä (Poikolainen 1999). Kanerin ym. (2007) meta-analyysissä laajennettu mini-interventio ei kuitenkaan näyttänyt olevan tilastollisesti tehokkaampi, kuin yhden käyntikerran mini-interventio.