Ympäristölautakunta 19.09.2013 Sivu 1 / 1 4209/11.01.00/2012 84 Espoon ympäristölautakunnan lausunto Etelä-Suomen aluehallintovirastolle ympäristölupahakemuksesta, joka koskee Espoon Lasilaakson kaatopaikan kunnostamista Valmistelijat / lisätiedot: Harri Anttila, puh. (09) 816 24831 etunimi.sukunimi@espoo.fi Päätösehdotus Ympäristönsuojelupäällikkö Tuula Hämäläinen-Tyynilä Espoon kaupungin ympäristölautakunta antaa seuraavan lausunnon ympäristölupahakemuksesta, joka koskee Espoon Kauklahdessa sijaitsevan Lasilaakson kaatopaikan kunnostamista (ESAVI/237/04.08/2012): Espoon kaupunki on tutkinut Lasilaakson kaatopaikan haitta-aineita ja päästöjä vuodesta 1993 lähtien kuudessa eri tutkimuksessa. Vuodesta 2006 alkaen alueella on ollut säännöllinen vesien tarkkailu. Jäte on pääosin sekajätettä, joka koostuu rakennus- ja yhdyskuntajätteestä sekä ylijäämämaista, joiden joukossa on runsaasti roskaa. Täytössä on havaittu paikoitellen korkeitakin haitta-ainepitoisuuksia. Seurantatietojen mukaan haitta-aineita ei ole levinnyt kaatopaikka-alueen ulkopuolelle. Kaatopaikka ei myöskään ole kuormittanut havaittavasti eteläpuolella virtaavaa Espoonjokea. Espoonjoki laskee Espoonlahden pohjukkaan, joka on Natura 2000 aluetta, tunnus FI0100027, liitetty Natura verkostoon 25.3.1999. Espoonlahden vesialueen Natura -rajaus on valtakunnallisen lintuvesiensuojeluohjelman mukainen. Natura-alueen suojelutavoitteet on toteutettu Espoonlahdella vesilain ja/tai luonnonsuojelulain nojalla. Muita merkittäviä luontokohteita ei kaatopaikan vaikutusalueella ole. Alueella on voimassa Espoon eteläosien yleiskaava, joka on hyväksytty Espoon kaupunginvaltuustossa 7.4.2008 ja vahvistettu KHO:ssa 29.1.2010. Kaatopaikka-alue on kaavamerkinnän mukaan pientaloaluetta (A3), jolle kaavamääräyksen mukaan sijoitetaan ensisijaisesti erillispientaloja ja kytkettyjä pientaloja. Tämän lisäksi yleiskaavassa on kaatopaikan kohdalla huutomerkki -merkintä (! ), mikä tarkoittaa terveyshaitan poistamistarvetta. Alueen asemakaavoituksen yhteydessä on selvitettävä pilaantuneen maa-alueen laajuus ja haitallisuus. Kaatopaikka-alueella ei ole hyväksyttyä asemakaavaa eikä kaavoitushanketta ole myöskään vireillä. Eteläpuolella rakennettavan Lasimäentie katulinjauksen ja Espoonjoen välissä on asemakaavan VL aluetta eli lähivirkistysaluetta. Kaatopaikan länsipuolelle on rakennettu Lasitörmä niminen katu, sen länsipuolinen alue on erillispientalojen korttelialuetta (AO-1) ja asuinkerrostalojen korttelialuetta (AK).
Ympäristölautakunta 19.09.2013 Sivu 2 / 2 Lähin asutus sijaitsee Espoonjoen toisella puolella alle sadan metrin etäisyydellä. Samoin länsipuolelle rakennetun Lasitörmä kadun varrella on jo uutta asutusta. Kaatopaikan kunnostussuunnitelma on hyvin ja asiantuntevasti laadittu. Tierakenteen ja kaatopaikan pintarakenteen yhteensovittaminen ja tiiveyden varmistaminen on haasteellista. Kaatopaikasta ei ole todettu mainittavia päästöjä ympäristöön, eikä suuria massansiirtoja ole tarpeen tehdä. Kunnostus voidaan toteuttaa ilman merkittäviä työnaikaisia haittoja ympäristössä. Ympäristötarkkailu tulee toteuttaa hakemuksessa esitetyn mukaisesti. Päätös Ympäristölautakunta: Esittelijän ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti. Selostus Taustaa Espoon tekninen keskus on jättänyt Etelä-Suomen aluehallintovirastolle Lasilaakson kaatopaikan kunnostamista koskevan ympäristölupahakemuksen. Kaatopaikka sijaitsee Kauklahdenväylän ja Lasilaaksontien risteyksessä. Kaatopaikan ylitse rakennetaan Lasimäentie, jonka rakentamisen yhteydessä kaatopaikan kunnostus toteutetaan. Kaatopaikka, jonka pinta-ala on 1,6 ha, on ollut käytössä vv. 1967 1972. Kaatopaikalle on saanut tuoda ylijäämämaita sekä kuivaa talousjätettä. Tutkimusten mukaan alueelle on tuotu myös vaarallista jätettä. Tehdyt selvitykset Kaatopaikan täyttöä ja sen haitta-aineita on tutkittu vuodesta 1993 lähtien. Silloin VR siirsi Kilon aseman viereen rakennetun alikulun kohdalla sijainneen sähkönsyöttöaseman osittain Lasilaakson kaatopaikan päälle. Tämän jälkeen tutkimuksia on tehty vielä vuosina 1998, 2001, 2004, 2005 ja 2006. Tutkimuksia on tehty näinä vuosina yhteensä 90 tutkimuspisteessä. Kunnostuksen yleissuunnitelma on laadittu vuonna 2012. Alueella olevan jätetäytön tilavuus on noin 25 000 m 3 ja jätemäärä noin 40 000 tonnia. Jätetäytön paksuus vaihtelee täytön eri osissa ja paksuimmat kerrokset sijoittuvat täytön eteläreunalle. Eteläreunalla on 10...15 m leveällä kaistaleella jätetäytön paksuus noin 6,5 m ja muualla 1 2 m. Tutkimuksissa on selvitetty kaatopaikkatäytön metallien ja puolimetallien pitoisuuksia, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden vapautumista, PAH yhdisteiden määriä, polykloorattuja bifenyylejä sekä dioksiineja ja furaaneja, PCB yhdisteitä ja öljyhiilivetyjä sekä kaatopaikkakaasua. Vieressä virtaavan Espoonjoen sedimentistä on tutkittu metallit, pohja- ja orsivesistä sekä pintavesistä kaatopaikan haitta-aineita.
Ympäristölautakunta 19.09.2013 Sivu 3 / 3 Jätetäyttö ja jokisedimentti Metallit ja puolimetallit. Jätetäytössä on havaittu merkittävinä pitoisuuksina mm. kuparia, lyijyä, nikkeliä ja sinkkiä. Viidessä tutkimuspisteessä on havaittu myös kuparin ja sinkin vaarallisen jätteen (ongelmajäte) raja-arvon ylitys. Haihtuvat orgaaniset yhdisteet VOC. VOC pitoisuudet ovat olleet yleisesti ottaen pieniä. Useimmissa tutkimuspisteissä pitoisuudet ovat olleet enimmillään maaperän pilaantuneisuutta ja puhdistustarpeen arviointia koskevassa valtioneuvoston asetuksessa (214/2007, pima -asetus) esitettyä kynnysarvotasoa. Kynnysarvo kuvaa haitallisten aineiden luontaista taustapitoisuutta. Kahdessa tutkimuspisteessä havaittiin kohonneita pitoisuuksia trikloorieteeniä ja yhdessä pisteessä bentseeniä. Polyaromaattiset hiilivedyt PAH. PAH yhdisteitä on määritetty kahdeksassa pisteessä. Naftaleenin pitoisuus ylitti pima-asetuksen kynnysarvon yhdessä pisteessä. Muissa näytteissä sekä yksittäisten PAH yhdisteiden että yhdisteiden summapitoisuudet alittivat kynnysarvot. Polyklooratut bifenyylit PCB, dioksiinit, furaanit. Valtaosassa näytteistä pitoisuudet alittivat laboratorioiden määritysrajat. PCB yhdisteitä havaittiin alemman ohjearvon ylittävinä pitoisuuksina kahdessa tutkimuspisteessä ja ylemmän ohjearvon ylittävinä samoin kahdessa pisteessä. Dioksiini- ja furaaniyhdisteiden alempi ohjearvo ylittyi yhdessä pisteessä ja ylempi ohjearvo samoin yhdessä pisteessä. Öljyhiilivedyt. Öljyhiilivetyjä on määritetty 30 näytteestä. Viitearvojen ylityksiä havaittiin vain kahdessa pisteessä, joissa alempi ohjearvo ylittyi. Jokisedimenttitutkimukset. Espoonjoen sedimenteistä on otettu näyte sekä kaatopaikan ylä- että alapuolelta. Näytteistä tutkittiin metallipitoisuudet. Tulosten mukaan kaikkien määritettyjen metallien pitoisuudet olivat suurempia kaatopaikan yläpuolella kuin alapuolella. Ainoastaan elohopean ja kadmiumin pitoisuus oli yläpuolella pienempi kuin kaatopaikan alapuolella. Pima asetuksen kynnysarvo ylittyi arseenin kohdalla sekä ylä- että alapuolella ja koboltin ja nikkelin kohdalla vain yläpuolella. Pohjavesi Alueen pohjavesiä on tarkkailtu säännöllisesti vuodesta 2006 lähtien. Alueella on kaksi pohjavesiputkea. Pohjaveden laadussa on nähtävissä pieniä viitteitä kaatopaikkakuormituksesta. Tähän viittaavat kohonneet kloridin pitoisuudet sekä ajoittain todetut kohonneet haitta-ainepitoisuudet. Sen sijaan esim. typen pitoisuudet eivät ole merkittävästi koholla. Vedessä olevan orgaanisen aineksen määrä on myös melko vähäinen sillä orgaanisen aineksen määrää kuvaava kemiallinen hapenkulutus COD Mn on ollut alhainen. Toisessa tarkkailuputkessa on havaittu pieniä määriä haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, mineraaliöljyä ja PAH yhdisteitä. Toisen putken haitta-ainepitoisuudet ovat alittaneet laboratorion määritysrajat.
Ympäristölautakunta 19.09.2013 Sivu 4 / 4 Orsivesi ja jätetäytön sisäinen vesi Alueen orsivettä on tutkittu kolmesta näytepisteestä. Orsivedessä typen ja kloridin pitoisuudet ovat koholla. Typen kokonaispitoisuudet ovat olleet luokkaa 11 16 mg/l ja kloridin pitoisuus 200 400 mg/l. Lisäksi orgaanisen hiilen määrää kuvaava kemiallinen hapenkulutus COD Mn on vaihdellut välillä 10 33 mg/l. Orsivedessä on toistuvasti havaittu pieniä pitoisuuksia haihtuvia hiilivetyjä, mineraaliöljyjä ja PAH yhdisteitä. Pintavedet Kaatopaikka sijaitsee Espoonjoen vieressä eikä alueella ei esiinny pintavesiuomia. Espoonjoen vedestä otettujen näytteiden mukaan kaatopaikan ylä- ja alapuolella pitoisuudet olivat samaa luokkaa, eikä kaatopaikan ole havaittu aiheuttavan kuormitusta jokeen. Kaatopaikkakaasu Orgaanisen jätteen hajoamisessa syntyvän kaatopaikkakaasun mittauksia on tehty neljään otteeseen vuosina 1997, 2005, 2007 ja 2011. Mittauksissa on havaittu pieniä pitoisuuksia metaania kaikissa tutkimuspisteissä. Pitoisuus on pienentynyt mittausvuosien kuluessa ja vuoden 2011 mittauksessa se oli lähellä nollaa. Kunnostussuunnitelma Kaatopaikka-alueelle ei tule rakennuksia, mutta sen ylitse rakennetaan katu ja eteläpuolelle Espoonjoen rantaan kevyen liikenteen raitti. Kaatopaikan sulkemisrakenteilla estetään alueen käyttäjien suora kosketus jätetäyttöön sekä sadevesien imeytyminen täyttöön. Tämä vähentää merkittävästi liukenevien aineiden kulkeutumista pinta- ja pohjavesiin. Kunnostusmenetelmänä käytetään kaatopaikan eristämistä ympäristöstä sekä kaatopaikkavesien ja kaasujen keräystä ja hallintaa. Valtioneuvoston kaatopaikkoja koskevassa asetuksessa 331/2013 asetetaan vaatimukset kaatopaikan pintarakenteille. Rakennettavat pintarakenteet alhaalta ylöspäin ovat: - esipeittokerros (nykyinen kaatopaikan pintakerros) - kaasunkeräyskerros, paksuus vähintään 0,3 m - tiivistyskerros, paksuus vähintään 0,3 m ja vedenläpäisevyys vähintään 1,0 x 10-9 m/s tai pienempi - kuivatuskerros, paksuus vähintään 0,3 m ja vedenläpäisevyys vähintään 1,0 x 10-3 m/s - pintakerros, paksuus vähintään 1 m, toimii myös kasvualustana ruohoja varpukasvillisuudelle. Täyttöalueen pohjoisreunalla sijaitsee vuonna 1994 rakennettu VR:n sähkösyöttöasema, jolle ei voida rakentaa eristekerroksia. Alue on aidattu ja asfaltoitu. Sen asfalttipinta yhdistetään rakennettavaan tiivistyskerrokseen siten, että sadevesien valunta rakenteen läpi jätetäyttöön on mahdollisimman vähäistä.
Ympäristölautakunta 19.09.2013 Sivu 5 / 5 Kaatopaikan länsipuolelle kaavoitetulle Lasimäen asuinalueelle johtava katu rakennetaan kaatopaikan ylitse. Kaatopaikan kohdalla katu perustetaan paalulaatalle. Paalut asennetaan jätetäytön lävitse. Katulinjauksen alla tehdään massanvaihto katurakenteiden vaatimassa laajuudessa. Tiivistysrakenteet liitetään tierakenteisiin siten, että pintavedet eivät pääse jätetäyttöön. Kaatopaikan sisäiset vedet kerätään kaatopaikka-alueen reunoille rakennettaviin salaojiin. Näistä vedet johdetaan painovoimaisesti pumppaamoon ja edelleen jätevesiviemäriin. Muodostuvan kaatopaikkaveden määrä mitataan mittapadon tai virtausmittarin avulla. Kaatopaikkakaasun muodostuminen on vähäistä. Kaasun muodostus voi lisääntyä jätetäytön sisäisen vedenpinnan laskiessa sen jälkeen, kun tiivis pintakerros on valmistunut ja veden suotautuminen jätetäyttöön loppunut. Muodostuvan kaatopaikkakaasun käsittelymenetelmänä käytetään tarvittaessa biologista käsittelyä. Kaatopaikkakaasut kerätään kaasunkeräyskerroksessa ja johdetaan ns. bioikkunoiden kautta ulkoilmaan. Kaasunpurkauspaikoille rakennetaan erillinen biologinen käsittelyjärjestelmä, jolla muodostuvat kaasut hapetetaan ennen päästämistä ilmaan. Biologisen kaasunkäsittelyn tarpeellisuus arvioidaan tarkemmin kaatopaikan kunnostuksen rakennesuunnittelun yhteydessä. Vaikutusten tarkkailu Kunnostustöiden aikana joudutaan tekemään jätetäytön muotoilua, kaivamaan täyttöä auki ja siirtelemään jätteitä mm. tielinjauksen kohdalta uuteen paikkaan. Näiden töiden aiheuttamien ympäristövaikutusten tarkkailusta on tehty suunnitelma. Ympäristövaikutuksia seurataan tarkkailemalla alueelta pois johdettavien pintavesien laatua, Espoonjoen veden laatua, jätetäytön sisäisen veden laatua, viemäriin johdettavan veden laatua sekä alueen pohjaveden laatua. Pintavesien laatua seurataan kunnostuksen aikana rakennettavista laskeutusaltaista poisjohdettavasta vedestä. Espoonjoen veden laatua seurataan näytteenotolla kaatopaikan ylä- ja alapuolelta otettavilla näytteillä. Jätetäytön sisäisen veden laatua seurataan alueella olevasta näyteputkesta sekä yhdestä uudesta asennettavasta putkesta. Pohjaveden laatua seurataan alueella jo olevasta kahdesta putkesta. Kunnostuksen aikaista pölyämistä ja hajuja seurataan aistinvaraisesti. Samanaikaisesti kunnostuksen kanssa rakennetaan kaatopaikan ylitse johtava katu, Lasimäentie. Rakentamisen yhteydessä tehdään paalutusta, joka voi aiheuttaa melua lähiympäristössä. Jälkiseuranta Kaatopaikan kunnostuksen päätyttyä jälkiseurannasta tehdään erillinen tarkkailuohjelma. Siinä esitetään suunnitelma jätetäytön sisäisen veden, pohjaveden, pintaveden ja viemäröitävän veden laadun sekä
Ympäristölautakunta 19.09.2013 Sivu 6 / 6 kaatopaikkakaasun tarkkailemiseksi. Tarkkailusuunnitelman hyväksyy ELY keskus. Kunnostuksen raportointi Kunnostuksen työvaiheista ja tehdyistä toimenpiteistä tehdään seurantaa. Tiedot kirjataan mm. kaivetuista maista, toteutetuista rakenteista, poistetuista massoista, käytetyistä pintarakenteiden massoista, tiedot otetuista seurantanäytteistä ja tuloksista, poikkeuksellisista tilanteista ja häiriöistä ja huolto- ja korjaustoimenpiteet. Kunnostuksen päätyttyä hankkeesta laaditaan loppuraportti. Tiedoksi - Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Ympäristölupavastuualue
Ympäristölautakunta 19.09.2013 Sivu 7 / 7