EUROOPAN PARLAMENTTI 2004 2009 Talous- ja raha-asioiden valiokunta ILMOITUS JÄSENILLE NRO 24/2005 Asia: Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuoneen (House of Lords) vastaukset Euroopan talouspolitiikkaa käsittelevään keskusteluun Ohessa Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuoneen (House of Lords) kannanotto parlamenttien väliseen keskusteluun nimeltä: "Euroopan talouspolitiikka: kansallinen ja eurooppalainen näkökulma" Bryssel maanantai 25. huhtikuuta 2005 SISÄASIOIDEN PÄÄOSASTO 5. huhtikuuta 2005 CM\562360.doc PE 357.515v01-00
YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA PARLAMENTIN YLÄHUONE (HOUSE OF LORDS) KIRJALLINEN KANNANOTTO PARLAMENTTIEN VÄLISEEN KESKUSTELUUN EUROOPAN TALOUSPOLITIIKKA: KANSALLINEN JA EUROOPPALAINEN NÄKÖKULMA Ylähuoneen (House of Lords) European Union Select Committee -valiokuntaan kuuluu seitsemän alivaliokuntaa, joista kukin keskittyy tiettyyn politiikan osa-alueeseen. EU:n talouspolitiikkaan liittyviin asiakirjoihin perehtyminen kuuluu alivaliokunta A:n (Economic and Financial Affairs and International Trade) toimialaan. EU-valiokunnassa ja sen alivaliokunnissa toimii kaikkiaan 70 ylähuoneen jäsentä. Kaikki valiokunnat ovat poliittisin perustein muodostettuja. Talouspolitiikan laajat suuntaviivat Alivaliokunta A käsittelee talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja säännönmukaisesti vuosittain. Vakaus- ja kasvusopimus Alivaliokunta A julkisti yksityiskohtaisen, vakaus- ja kasvusopimusta käsittelevän raportin 11. maaliskuuta 2003. Raportin kanta oli, että vakaus- ja kasvusopimuksen perusperiaatteet ovat järkeviä niin kauan kuin budjettitavoite tasapainoinen tai ylijäämäinen koskee keskipitkää aikaväliä. Alijäämän 3 prosentin viitearvoon on syytä suhtautua täsmällisenä lukuna ja benchmark-arvona, jonka perusteella neuvosto voi luoda jäsenvaltioiden keskinäistä painetta. Neuvoston päättäessä siitä, toteutetaanko liiallisen alijäämän menettelyä jäsenvaltion poikettua 3 prosentin viitearvosta, sen olisi kuitenkin otettava huomioon jäsenvaltion suhdannekierron vaihe ja velkataso. Raportissa esitetyt johtopäätökset ovat kokonaisuudessaan tämän asiakirjan liitteenä. Raporttia käsiteltiin ylähuoneen yleiskeskustelussa 4. kesäkuuta 2003. Alivaliokunta piti raportin seurantatarkoituksessa kaksi lyhyttä kertaluontoista esittelyistuntoa ministerin kanssa toukokuussa 2004 ja maaliskuussa 2005 1. Näistä lyhyistä raporteista ylähuone sai tietoja vakaus- ja kasvusopimuksen uudistusten tilanteesta. 1 14th Report, Evidence from the Financial Secretary on the Stability and Growth Pact and the European Central Bank, HL Paper 88, julkistettu 19. toukokuuta 2004; 7th Report, Evidence from the Financial Secretary on the proposed reform of the Stability and Growth Pact, HL 74, julkistettu 16. maaliskuuta 2005. PE 357.515v01-00 2/5 CM\562360.doc
Vakaus- ja kasvusopimus, 13. raportti. Istunto 2002-03, ylähuoneen muistio (HL Paper) 72 Vakaus- ja kasvusopimuksen tarve Keskeiset johtopäätökset Valiokunta tukee kansallisten veropolitiikkojen yhteensovittamista koko EU:ssa jäsenvaltioiden julkisen talouden pitämiseksi vakaana. Pelkkä markkinakuri ei riitä takaamaan julkisen talouden kestävää kehitystä. Jäsenvaltioiden välistä yhdenmukaistamissopimusta tai muuta koordinointimenetelmää tarvitaan vapaamatkustajan ongelman ja viivästysriskin vuoksi sekä auttaa jäsenvaltioita varautumaan väestön ikääntymisen vaikutuksiin EU:ssa; koordinointimenetelmän pitäisi myös turvata Euroopan keskuspankin ja markkinoiden vakaus (pykälä 49). Ehdotuksia vakaus- ja kasvusopimuksen tulkinnan uudistamiseksi On täsmennettävä, että keskipitkän aikavälin budjettitavoite lähes tasapainossa tai ylijäämäinen on mitattava budjettitaseesta, jossa suhdannekierto on otettu huomioon. Komission ja ECON:in viime vuonna yhteisesti sopimaa ja ja käyttöön ottamaa menetelmää on syytä käyttää tähän tavoitteeseen sisältyvän budjettitaseen laskemiseen; se merkitsee, että suhdannekierron laskemiseen ei tarvita erillistä asiantuntijaelintä (pykälä 80). Komission on edelleen syytä käyttää alijäämän ja BKT:n toteutunutta suhdelukua valvoessaan, että jäsenvaltiot noudattavat 3 prosentin alijäämän ehtoa. Komission päättäessä sopimuksen toimeenpanosta sen ei kuitenkaan ole syytä pitää kyseistä 3 prosenttia absoluuttisena rajana, josta ei koskaan saa poiketa. Neuvoston päättäessä siitä, toteutetaanko liiallisen alijäämän menettelyä jäsenvaltion poikettua 3 prosentin viitearvosta, sen olisi kuitenkin otettava huomioon jäsenvaltion taloudellinen tilanne, sen suhdannekierron vaihe ja mahdollisesti sen velkataso (pykälät 81 83). Komission ehdotusta, jonka mukaan jäsenvaltioiden olisi pyrittävä keskipitkän aikavälin budjettitavoitteeseen lähes tasapainossa tai ylijäämäinen vähentämällä alijäämää suhteessa BKT:hen 0,5 prosentilla vuosittain, ei pitäisi neuvostossa käsitellä toimeenpantavana sääntönä, josta poikkeaminen käynnistää liiallisen alijäämän menettelyn (pykälät 89-91). On tärkeää ottaa huomioon se, että vakaus- ja kasvusopimus ei toimi symmetrisesti talouden suhdannekierron eri vaiheissa. Lisäksi valtioita on kannustettava toimimaan maltillisesti nousukauden aikana. Valiokunta ei kuitenkaan arvele, että komission ehdotus soveltaa liiallisen alijäämän menettelyn sanktioita hyvän suhdanteen aikana olisi tehokkain keino saavuttaa nämä kaksi tavoitetta. Myös valiokunta kantaa huolta siitä, että sopimuksen säännöt eivät saa olla monimutkaiset. Liiallisten alijäämien menettelyn virallisiin sanktioihin johtavien tilanteiden määrää ei pitäisi lisätä, jotta kyseiset keinot eivät menetä tehoaan (pykälät 102 03). Jäsenvaltioille, joiden velkataso on alhainen, pitäisi sallia pieni poikkeama CM\562360.doc 3/5 PE 357.515v01-00
budjettitavoitteesta lähes tasapainossa tai ylijäämäinen. Myös hallituksen pitäisi tukea tällaista siirtymistä enemmän maakohtaisia eroja huomioon ottavaan sopimuksen tulkintaan, jonka avulla se voisi toteuttaa Yhdistyneen kuningaskunnan kansalliset painopisteet julkisista fyysiseen ja inhimilliseen pääomaan tehtävistä sijoituksista (pykälä 115). Sopimuksen olisi keskityttävä enemmän velkoihin. Jäsenvaltioissa, joiden velkasuhde on erityisen suuri, vakaus- ja lähentymisohjelmiin pitäisi sisällyttää selkeä sitoutuminen sovittuun velan vähentämissuunnitelmaan. Tällaisten sitoutumisten kannalta neuvoston vakaus- ja kasvuohjelmia koskevien kannanottojen pitäisi sisältää velan vähentämisen yleislinjat (pykälät 124 26). Vakaus- ja kasvusopimuksen valvonta Vakaus- ja kasvusopimuksen uskottavuuden ja moitteettoman toiminnan varmistamiseksi on syytä välttää viime helmikuun kaltaisia tilanteita; tuolloin neuvosto toimi komission suosituksen vastaisesti eikä lähettänyt ennakkovaroituksia Saksalle ja Portugalille. Perustamissopimusta pitäisi muuttaa niin, että komissio saa valtuudet antaa ennakkovaroituksia suoraan jäsenvaltioille neuvoston osallistumatta asiaan. Tämä ehdotus on komission valvonta- ja seurantatoimivallan mukainen (pykälät 143 44). Vakaus- ja kasvusopimuksen toimeenpano Komission roolia ei pidä laajentaa käsittämään enempää kuin oikeuden antaa ennakkovaroitus suoraan jäsenvaltiolle. Neuvoston olisi pysyttävä kaikkien sopimuksessa määrättyjen täytäntöönpanomenettelyjen viimeisenä sovittelijana. Vain neuvostolla pitäisi olla liiallisen alijäämän menettelyyn liittyvien sanktioiden täytäntöönpanovalta ja valta vaatia jäsenvaltioita toteuttamaan tiettyjä toimia liiallisen ylijäämän korjaamiseksi (pykälä 145). Jäsenvaltioiden keskinäinen paine on tehokkain tällä hetkellä käytettävissä oleva vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpanotapa. Sakkorangaistus on ydinpelote, jota pitäisi käyttää ainoastaan ehdottoman viimeisenä keinona (pykälä 158 61). Yleinen johtopäätös Kukin komission ehdotus mitata keskipitkän aikavälin budjettitavoitetta lähes tasapainossa tai ylijäämäinen, kannustaa jäsenvaltioita vähentämään perusalijäämää tämän tavoitteen saavuttamiseksi ja toimimaan maltillisesti nousukauden aikana; sallia jäsenvaltioiden, joiden velkataso on alhainen, poiketa lähes tasapainossa tai ylijäämäinen -tavoitteesta; kannustaa valtioita, joiden velkataso on korkea, vähentämään sitä asettaa jäsenvaltioille käyttökelpoisen ja vakauttavan tavoitteen. Ne pitäisi kuitenkin tulkita yleislinjoiksi eikä niinkään säännöiksi. Jos kyseiset ehdotukset tulkitaan joustamattomasti ja tavalla, joka ei ota huomioon kunkin yksittäistilanteen ominaispiirteitä, ne monimutkaistaisivat osaltaan sopimusta. Se saattaisi lisätä jäsenvaltioiden poikkeamisia sopimuksesta sekä komission ja neuvoston interventioita, mikä saattaisi heikentää juuri niiden sääntöjen uskottavuutta, joita ehdotukset pyrkivät vahvistamaan. Jos ehdotukset tulkitaan tavalla, joka ottaa huomioon kunkin maan erityiset olosuhteet, niitä voitaisiin käyttää tarvittavina benchmarklisämittareina, joiden perusteella jäsenvaltioiden budjettitoimia voidaan arvioida ja joiden perusteella neuvosto voi luoda jäsenvaltioiden keskinäisiä paineita. Tällainen tulkinta olisi PE 357.515v01-00 4/5 CM\562360.doc
omiaan kannustamaan jäsenvaltioita järkevään veropolitiikkaan, mikä voi johtaa entistä suurempaan vakauteen ja kasvuun. Kannanotto Valiokunta toteaa, että vakaus- ja kasvusopimukseen liittyy tärkeitä kysymyksiä, joihin ylähuoneen on syytä kiinnittää huomiota, ja luovuttaa tämän raportin ylähuoneen tiedoksi ja keskustelun pohjaksi. CM\562360.doc 5/5 PE 357.515v01-00