EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 15.5.213 SWD(213) 123 final/2 CORRIGENDUM Annule et remplace le document SWD(213) 123 final du 1.4.213 Concerne uniquement la version FI KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA SUOMEA koskeva perusteellinen tarkastelu makrotalouden epätasapainon ennaltaehkäisemisestä ja korjaamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1176/211 5 artiklan nojalla Oheisasiakirja KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE SEKÄ EURORYHMÄLLE Makrotalouden epätasapainon ennaltaehkäisemisestä ja korjaamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1176/211 nojalla tehtyjen perusteellisten tarkastelujen tulokset {COM(213) 199 final} {SWD(213) 113 final} {SWD(213) 114 final} {SWD(213) 115 final} {SWD(213) 116 final} {SWD(213) 117 final} {SWD(213) 118 final} {SWD(213) 119 final} {SWD(213) 12 final} {SWD(213) 121 final} {SWD(213) 122 final} {SWD(213) 124 final} {SWD(213) 125 final} FI FI
Sisällys TIIVISTELMÄ JA PÄÄTELMÄT... 3 1. Johdanto... 5 2. Makrotalouden tilanne ja mahdollinen epätasapaino... 5 2.1 Makrotalouden tilanne... 5 2.2 Ulkoisten rahoitusasemien kestävyys... 6 2.3 Alakohtaiset taseet... 7 2.4 Asuntomarkkinoiden kehitys... 12 3. Valittujen aihealueiden perusteellinen arvioiminen... 15 3.1 Kilpailukyky ja viennin suorituskyky... 15 3.1.1 Vientimarkkinaosuudet... 15 3.1.2 Vientimarkkinaosuuden menetyksen erittely... 17 3.1.3 Muihin tekijöihin kuin hintaan perustuva Suomen viennin kilpailukyky... 19 3.1.4 Tieto- ja viestintäteknologian (TVT) tuotteiden merkitys Suomen taloudelle... 22 3.1.5 Kustannuskilpailukyky ja tuottavuus... 23 3.1.6 Suomen talouden energiaintensiteetti... 26 3.2 Yksityisen sektorin velka... 28 3.2.1 Kotitalouksien velka... 29 3.2.2 Yritysvelat... 31 3.2.3 Finanssisektorin terveys... 33 3.3 Finanssisektorin velkojen kasvu... 34 3.3.1 Nordean johdannaiset... 36 3.3.2 Rahalaitosten talletukset... 37 3.3.3 Muu vieras pääoma... 38 3.3.4 Arviointi... 39 4. Politiikan haasteet... 4 Viitteet... 43 2
TIIVISTELMÄ JA PÄÄTELMÄT Toukokuussa 212 komissio tuli siihen tulokseen, että Suomen makrotaloudessa on epätasapainoa, erityisesti kilpailukyvyn kehittämisen alalla. Komissio katsoi varoitusmekanismia koskevassa kertomuksessa, joka julkaistiin 28. marraskuuta 212, että muun muassa toukokuussa havaitun epätasapainon vuoksi olisi hyödyllistä tutkia tarkemmin epätasapainon jatkumista tai sen purkamista. Tätä varten tässä perusteellisessa tarkastelussa käsitellään kattavasti Suomen taloutta makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn mukaisen valvonnan puitteissa. Seuraavassa esitetään analyysin perusteella tehdyt tärkeimmät huomautukset ja havainnot: Kilpailukyvyn menettäminen on yksi Suomen keskeisistä politiikan haasteista. Suomen vaihtotaseen ylijäämä muuttui kymmenessä vuodessa alijäämäksi. Maan osuus maailman vientimarkkinoista on laskenut 23 prosenttia viiden viime vuoden aikana, ja yksikkötyökustannukset nousivat merkittävästi vuosina 28 ja 29. Yksikkötyökustannukset ovat nousseet jatkuvasti viime vuosina palkankorotusten ylittäessä tuottavuuden kasvun. Vientimarkkinaosuuksien lasku johtuu osittain meneillään olevasta elektroniikka-alan ja metsäteollisuuden uudelleenjärjestelystä. Elektroniikkaalalla Nokia menetti määräävän asemansa ja sulki kaikki kokoonpanotehtaansa Suomessa, mikä vaikuttaa sekä sen omaan henkilöstöön että alihankkijoihin. Metsäteollisuus on siirtämässä paperin ja sellun valmistukseen liittyvää liiketoimintaa Aasiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan, joissa kysyntä kasvaa ja resursseja on saatavilla. Muut päätoimialat (metalli, koneet ja mineraalit) eivät ole kyenneet korvaamaan elektroniikka- ja metsäteollisuuden viennin laskua. Tämä kehitys osoittaa Suomen alttiuden rakenteellisille shokeille niillä tuotemarkkinoilla, joihin sen vienti on keskittynyt. Suuri riippuvuus energiasta vaikuttaa edelleen Suomen vaihtotaseeseen öljyn ja kaasun hinnanvaihtelujen kautta. Energian, pääasiassa raakaöljyn, tuonnin osuus Suomen kokonaistuonnista vuonna 211 oli jopa 2 prosenttia, osittain öljyn hinnan nousun vuoksi. Yleinen korkea energiaintensiteetti on seurausta energiaintensiivisten teollisuudenalojen valta-asemasta Suomessa. Energiatehokkuuden parantaminen auttaisi vähentämään kustannuksia ja energian tuontia. Suomen hiipuva kilpailukyky on yhteydessä T&K:n suhteellisen vähäiseen muuttamiseen kaupallisesti hyödynnettäviksi tuotteiksi. Huolimatta suurista T&Kinvestoinneista ja hyvin koulutetusta työvoimasta metsäteollisuus ja elektroniikkateollisuus muodostavat edelleen suuren osan yritysrakenteesta, ja nopeasti kasvavien yritysten määrä on edelleen pieni. Kustannuskilpailukyvyn heikentyminen on toinen tilanteeseen vaikuttava tekijä. Palkankorotukset ovat viiden viime vuoden aikana olleet liiallisia, ja ne ovat heikentäneet Suomen kilpailuasemaa erityisesti verrattuna Saksaan ja Ruotsiin, Suomen pääasiallisiin vertailukohtiin. Työnantajapuolen mielestä palkankorotusten on pysyttävä mahdollisimman vähäisinä vuosina 213 ja 214, kun taas työntekijäjärjestöt pitävät ratkaisuna julkisten investointien lisäämistä työvoimakoulutukseen ja aktiivisia työvoimapoliittisia toimenpiteitä. Samaan aikaan suljettu sektori, jonka tavaroita ja palveluja käytetään osittain tuotantopanoksena avoimella sektorilla, kärsi avointa sektoria hitaammasta tuottavuuden kasvusta. 3
Velkaantuneisuus on kasvanut viimeisten kymmenen vuoden aikana. Yksityisen sektorin, johon ei lueta finanssisektoria, velka on kasvanut 179 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 211 (konsolidoimaton). Se ylittää tulostaulun kynnysarvon, joka on 16 prosenttia suhteessa BKT:hen, mutta on kuitenkin edelleen alhaisempi kuin muissa Pohjoismaissa. Yritysten osuus tästä yksityisestä velasta on lähes kaksi kolmannesta, ja loput on kotitalouksien velkaa. Vaikka julkinen velka on kasvanut viime vuosikymmenen aikana, se on edelleen alhaisella tasolla, ja sen odotetaan pysyvän alle 6 prosentin viitearvon ainakin vuoteen 214 saakka. Kotitalouksien velkaantuneisuus on huolestuttavalla tasolla, vaikka äkillistä velkavivun purkamista tai finanssisektorin epävakautta ei olekaan näkyvissä. Kotitalouksien velka suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin on kasvanut tasaisesti 65 prosentista 118 prosenttiin, ja se on nyt lähellä Euroopan unionin keskiarvoa. Kotitalouksien velkaantuneisuus (sekä suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin että suhteessa BKT:hen) on kuitenkin edelleen selvästi alle niiden kestämättömien tasojen, jotka vallitsevat eräissä muissa Euroopan maissa. Finanssisektorin tämän hetkisen terveyden perusteella ja koska kohtuuttoman asumismenorasituksen rajan ylittävien kotitalouksien osuus 1 on edelleen melko pieni, kotitalouksien velkavivun äkillistä purkamista ei ole odotettavissa lähitulevaisuudessa. Finanssisektorin konsolidoimattomat rahoitusvelat olivat 3,8 prosenttia vuonna 211, eli selvästi yli 16,5 prosentin kynnysarvon. Tämä suuri kasvu johtui suurelta osin markkinoiden kehityksestä, joka heijastui Nordean johdannaissalkun arvoon, turvasatamavaikutuksesta, jonka seurauksena maahan virtaa ulkomaisten rahalaitosten talletuksia, ja rahalaitosten talletusten kaksinkertaisesta laskemisesta keskuspankissa. Vaikka tämä kehitys ei aiheuta välitöntä uhkaa finanssisektorin vakaudelle, sitä on aiheellista seurata tiiviisti jatkossa. Muut mahdolliset Suomen finanssisektoriin kohdistuvat riskit johtuvat korkeasta keskittymisasteesta ja rahoitusrakenteesta. Pankkialan voimakas keskittyminen merkitsee ongelmien leviämisriskiä järjestelmän kannalta merkittävimmästä pankista; riippuvuus ulkomaisista lähteistä ja tukkumarkkinoista merkitsee riskiä pankkirahoitukselle. Perusteellisessa tarkastelussa käsitellään myös tästä kehityksestä johtuvia politiikan haasteita ja niiden mahdollisia ratkaisuja. Voidaan harkita useita vaihtoehtoja: Toimenpiteet, joilla pyritään edistämään innovaatioita, parantamaan tuotteiden laatua ja helpottamaan olemassa olevien yritysten ja tuotteiden viennin kasvua, olisivat erittäin hyödyllisiä Suomen taloudelle, ja ne hyödyntäisivät maan korkeaa T&Kintensiteettiä. Tämä auttaisi monipuolistamaan yritysrakennetta ja pehmentämään meneillään olevaa elektroniikka- ja metsäteollisuuden uudelleenjärjestelyä. Palkkaratkaisuissa voitaisiin nimenomaisesti ottaa huomioon tuottavuuden kasvu työvoimakustannusten nousun hillitsemiseksi. Lisäksi tuottavuuden kasvuun voitaisiin päästä vahvistamalla kilpailua tuote- ja palvelumarkkinoilla ja toteuttamalla toimenpiteitä, joilla pyritään saavuttamaan tehokkuusetuja julkisten palvelujen alalla, kuten terveydenhuollossa ja koulutuksessa. Ikääntymisestä johtuvan työikäisen väestön vähenemisen vastapainoksi voitaisiin harkita nuorten, pitkäaikaistyöttömien ja 1 Kohtuuttoman asumismenorasituksen rajan ylittävien osuudella tarkoitetaan sitä osuutta väestöstä, joka elää kotitalouksissa, joiden kokonaisasumismenot (asumistuet vähennettyinä) on yli 4 prosenttia käytettävissä olevista tuloista (ilman asumistukia). 4
ikääntyneiden työntekijöiden aktivointia sekä todellisen ja lakisääteisen eläkkeellesiirtymisiän nostamista. Toimenpiteet kotitalouksien velkaantumisen hillitsemiseksi lieventäisivät riskejä, jotka liittyvät kotitalouksien taloudelliseen asemaan. Tällaisia toimenpiteitä voisivat olla muun muassa enimmäismäärä asuntolainojen luototusasteelle ja asuntolainojen korkomaksujen verovähennyskelpoisuuden poistaminen. 1. Johdanto Euroopan komissio antoi 28. marraskuuta 212 toisen varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, joka oli laadittu makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1176/211 3 artiklan mukaisesti. Kertomus toimii alustavana arviointivälineenä, jonka avulla voidaan yksilöidä jäsenvaltiot, jotka edellyttävät perusteellista jatkoarviointia sen määrittämiseksi, esiintyykö niissä epätasapainoa tai onko niissä olemassa riski epätasapainon ilmenemiselle. Asetuksen (EU) N:o 1176/211 5 artiklan mukaisesti näissä maakohtaisissa perusteellisissa tarkasteluissa olisi tarkasteltava asianomaisen jäsenvaltion makrotalouden sellaisen kehityksen luonnetta, alkuperää ja vakavuutta, joka aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa epätasapainoa. Tämän arvioinnin perusteella komissio päättää, katsooko se epätasapainoa ilmenevän ja millaisia jatkotoimia se suosittaa neuvostolle. Tämä on toinen Suomea koskeva perusteellinen tarkastelu. Edellisessä perusteellisessa tarkastelussa, joka julkaistiin 3. toukokuuta 212, komissio tuli siihen tulokseen, että Suomen makrotaloudessa on epätasapainoa, erityisesti kilpailukyvyn kehittymisen alalla. Varoitusmekanismia koskevassa kertomuksessa komissio piti kaiken kaikkiaan hyödyllisenä, ottaen huomioon myös toukokuussa havaittu epätasapaino, tutkia tarkemmin epätasapainon jatkumista tai sen purkamista. Tätä varten tässä perusteellisessa tarkastelussa käsitellään kattavasti Suomen taloutta makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn mukaisen valvonnan puitteissa. 2. Makrotalouden tilanne ja mahdollinen epätasapaino 2.1 Makrotalouden tilanne Suomen talous reagoi voimakkaasti maailmanlaajuisen kysynnän romahtamiseen vuonna 29, sillä BKT supistui kyseisenä vuonna 8,5 prosenttia, mikä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Seuraavien kahden vuoden aikana BKT lähti uudelleen nousuun kasvaen 3,3 prosenttia vuonna 21 ja 2,8 prosenttia vuonna 211 kotimaisen kysynnän vauhdittamana, mutta supistui jälleen hieman eli,2 prosenttia vuonna 212. Vuosina 213 ja 214 odotetaan hidasta kasvua viennin kasvaessa vähitellen sitä mukaa kun maailmantalous elpyy. Herkkyys maailmanlaajuisen toimintaympäristön muutoksille on yhteydessä viennin rakenteeseen; 8 prosenttia viennistä muodostuu tuotantohyödykkeistä ja välituotteista, joiden kysyntä on yleisesti epävakaampaa ja suhdannevaihteluille alttiimpaa. Suomen taloudelle aiheutuu vakavia haasteita ikääntyvästä väestöstä. Työikäinen väestö on alkanut pienentyä. Suomessa tuottavuus ja elintaso ovat kehittyneiden maiden kärkitasoa, mutta ennen vahvat teollisuudenalat kuten elektroniikkateollisuus ja metsäteollisuus ovat vaikeuksissa, ja yleisesti ottaen teollisuuden osuus BKT:stä on laskusuunnassa. Vaikka työn tuottavuus on ollut Suomen teollisuudessa perinteisesti korkea, palvelualoilla tuottavuus on heikompaa. 5
Julkista taloutta on hoidettu järkevästi, ja vaihtotase oli koko ajan ylijäämäinen viime vuosikymmenellä. Yksikkötyökustannukset kasvoivat kuitenkin voimakkaasti, ja vaihtotaseen ylijäämä on jatkuvasti pienentynyt vuodesta 27. Vaihtotase muuttui alijäämäiseksi vuonna 211 ensimmäistä kertaa lähes 2 vuoteen. Samaan aikaan yksityisen sektorin velkaantuminen jatkui. Herääkin kysymys, onko syntymässä ulkoinen epätasapaino ja onko yksityisen sektorin lisääntyvä velkaantuminen kestävällä tasolla. 2.2 Ulkoisten rahoitusasemien kestävyys Suomen ulkomaisessa nettovarallisuusasemassa on tapahtunut huomattavia muutoksia viime vuosina. Maan ulkomainen nettovarallisuusasema laski voimakkaasti 199-luvun loppupuolella, nousi 2-luvun alussa takaisin aiemmalle tasolleen ja vaihteli nollan alapuolella vuoteen 28 asti, kuten kuviosta 1 näkyy. Vuodesta 29 alkaen Suomen ulkomainen nettovarallisuusasema muuttui hieman positiiviseksi. Sitä vastoin ulkomainen nettovelka kasvoi vuoden 28 lähes nollapositiosta suurempaan negatiiviseen positioon seuraavina vuosina. Merkittävin ulkomaisen nettovarallisuuden muutoksia aiheuttanut tekijä ovat nettomääräiset arvopaperisijoitukset. Kuten edellisessä perusteellisessa tarkastelussa kuvattiin, Nokian osakkeen hintojen kehityksellä oli suuri vaikutus Suomen ulkomaiseen nettovarallisuuteen näiden nettomääräisten arvopaperisijoitusten kautta. Noin 75 prosenttia Nokian osakkeista on ulkomaisessa omistuksessa, ja yrityksen kokonaismarkkina-arvo on huomattava suhteessa Suomen BKT:hen, minkä vuoksi arvostusvaikutukset aiheuttivat suuria heilahteluja Suomen ulkomaisessa nettovarallisuudessa. Nokian markkina-arvon viimeaikainen aleneminen heikensi yhtiön vaikutusta Suomen ulkomaiseen nettovarallisuuteen, minkä seurauksena muiden tekijöiden merkitys on jälleen lisääntynyt. Erityisesti nettomääräiset suorat sijoitukset ovat pysyneet positiivisina viime vuosina; näin ollen Suomi houkuttelee enemmän sijoituksia kuin sen asukkaat ja yritykset investoivat ulkomaille ulkomaisten suorien sijoitusten kautta. Suomen kauppa on heikentynyt viime vuosina. Vaihtotase on supistunut tasaisesti: se oli 8 prosenttia ylijäämäinen suhteessa BKT:hen vuonna 22 ja 1 prosenttia alijäämäinen vuonna 211. Vaihtotaseen ennustetaan pysyvän alijäämäisenä tulevina vuosina. Kuviossa 2 esitetään, kuinka tämä kehitys on seurausta ennen kaikkea laskevasta tavarakaupan taseesta, joka sekin muuttui alijäämäiseksi vuonna 211. Tavarakaupan taseen heikkeneminen johtuu elektroniikka- ja metsäteollisuuden uudelleenjärjestelystä ja kilpailukyvyn laskusta. Tämä kehitys on johtanut siihen, että Suomen osuus maailman vientimarkkinoista on laskenut 23 prosenttia viiden viime vuoden aikana. Suomen heikkoa kauppaa voidaan osittain selittää palkkakehityksellä, jonka seurauksena nimelliset yksikkötyökustannukset ovat nousseet jyrkästi kriisivuosina. Vaikka nykyisten palkkaratkaisujen mukaiset palkankorotukset ovat alhaisemmat vuosina 212 ja 213, palkkojen nousu ylittää edelleen tuottavuuden kasvun. Toinen tekijä on Suomen elektroniikkaviennin lasku 2-luvun alussa. Kolmas tekijä on sellu- ja paperiteollisuuden siirtyminen Aasiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Koska viennin ennustetaan kasvavan tuontia hitaammin vuosina 213 ja 214, mikä johtaa kauppataseen alijäämään, tätä kehitystä on tarpeen analysoida perusteellisesti. Siirtyminen vaihtotaseen alijäämään heikentää Suomen taloudellista tilannetta. Vaihtotaseen ali- ja ylijäämät eivät välttämättä merkitse makrotalouden epätasapainoa, koska niiden voidaan katsoa olevan luonnollinen seuraus maiden välisestä taloudellisesta vuorovaikutuksesta. Niiden maiden, joissa väestön ikääntyminen on nopeaa, voi kuitenkin olla järkevää säästää nyt (eli tehdä ylijäämää) tasoittamaan kulutusta pidemmällä aikavälillä (Euroopan komissio, 212b). Tällä hetkellä vaihtotaseen alijäämä on edelleen pieni kuten 6
myös ulkomaanvelan määrä. Suomen ulkoinen kestävyys on edelleen vahva, mutta se on heikkenemässä. Varantojen kasvattamisen sijaan Suomi käyttää vähitellen aiempia varantojaan. Väestön ikääntymisen vuoksi maan olisi parempi kasvattaa edelleen varantoja tulevaisuutta varten. Kuvio 1: Ulkomaisen nettovarallisuuden koostumus (% suhteessa BKT:hen) Kuvio 2: Kauppatase ja vaihtotase (% suhteessa BKT:hen) 5 12 % suhteessa BKT:hen -5-1 -15-2 -25 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12* Arvopaperisijoitukset (netto) Varantojen muutokset (netto) M uut sijoitukset (netto) Suorat sijoitukset (netto) Johdannaiset (netto) Jälkimarkkinakelpoiset velkasitoumukset (velkainstrumentit ja muut sijoitukset, netto) Ulkomainen nettovarallisuus Ulkomainen nettovelka (negatiivinen) % suhteessa BKT:hen 1 8 6 4 2-2 -4-6 -8 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Pääomatili (KA) Tulonsiirrot Tulotase Palvelukaupan tase Tavarakaupan tase Nettoluotonanto/nettoluotonotto (CA+KA) Vaihtotase (CA) Kauppatase 2.3 Alakohtaiset taseet Koko talouden nettoluotonanto/nettoluotonotto heikkeni huomattavasti, ja suurehko nettoluotonanto muuttui vuonna 211 nettoluotonotoksi, jonka suuruus oli 1 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tämä kuviosta 3 ilmenevä lasku rajoittaa kotimaassa tarjolla olevia varoja, minkä vuoksi maan on otettava lainaa ulkomailta investointien kattamiseksi. Talouden nettoluotonanto/nettoluotonotto kuvastaa kotimaisen institutionaalisen sektorin säästämis- ja investointipäätöksiä. Kuviossa 4 ne jaotellaan sektoreittain. Säästöjen pienentyminen johtuu pääasiassa valtion säästöjen vähenemisestä vuodesta 29 alkaen seurauksena kriisistä, joka vähentää verotuloja ja lisää automaattisten vakauttajien kautta menoja, sekä harkinnanvaraisten menojen lisäämisestä kriisin Suomen talouteen aiheuttamien vaikutusten lieventämiseksi. Kotitaloudet purkivat vuonna 29 jonkin verran velkavipua, mutta sen jälkeen niiden asema nettoluotonottajana on uudelleen vahvistunut. 7
Kuvio 3: Nettoluotonanto/nettoluotonotto aloittain (% suhteessa BKT:hen) 12 1 Kuvio 4: Säästöt ja sijoitukset aloittain (% suhteessa BKT:hen) 35 3 % suhteessa BKT:hen 8 6 4 2-2 -4-6 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 Finanssialan ulkopuoliset yritykset Finanssialan yritykset Julkisyhteisöt Kotitaloudet Koko talous % suhteessa BKT:hen 25 2 15 1 5-5 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 Kotitalouksien sijoitukset Kot italouksien sääst öt Finanssialan ulkopuolisten yritysten sijoit ukset Finanssialan ulkopuolist en yrit yst en säästöt Finanssialan yrit yst en sijoitukset Finanssialan yritysten säästöt Julkisyhteisöjen sijoitukset Julkisyhteisöjen säästöt Julkisen talouden vakauttaminen on käynnissä, ja hallitus on vakuuttanut, että velkasuhteen alentaminen vuoteen 215 mennessä on yksi sen tärkeimmistä tavoitteista. Suomen julkisen talouden rahoitusasema heikkeni 4,4 prosentin ylijäämästä suhteessa BKT:hen vuonna 28 2,5 prosentin alijäämään suhteessa BKT:hen vuonna 21. Julkisen talouden vakauttamisella saatiin alijäämä laskemaan,6 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 211, mutta alijäämän odotetaan kasvaneen 2,2 prosenttiin vuonna 212. Valtionhallinnon ja paikallishallinnon alijäämä on korvautunut sosiaaliturvarahastojen ylijäämällä, joka on ollut 2,5 2,8 prosenttia kyseisinä vuosina. Tavoite julkisen talouden pienestä alijäämästä voi sen vuoksi silti merkitä huomattavaa valtionhallinnon alijäämää, mikä edellyttäisi julkisen velkatason kohoamista. Vuonna 213 valtionhallinnon alijäämä kasvaa todennäköisesti edelleen, myös valtion talousarvion perustana olleen optimistisen ennusteen perusteella, jonka mukaan BKT kasvaa vielä 1 prosenttia vuosina 212 ja 213. Ottaen huomioon vuonna 212 päätetyt finanssipoliittiset toimenpiteet, jotka tulivat voimaan vuonna 213, julkisen sektorin nettoluotonoton odotetaan edelleen pienentyvän vuosina 213 ja 214. Julkisen talouden nettovarallisuus on suurehko (54 prosenttia suhteessa BKT:hen, kuvio 5), koska se sisältää sosiaaliturvarahastojen varat. Kotitalouksien jatkuva velkaantuminen on huolestuttavaa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana, lukuun ottamatta vähäistä velkavivun purkamista vuonna 29, kotitaloudet ovat olleet nettoluotonottajia, mikä on johtanut kotitalouksien velkaantumiseen. Vaikka kotitaloudet purkivat hieman velkavipua vuonna 29, niille kertyi uudelleen velkaa vuosina 21 ja 211. Kotitalouksien säästämisaste kasvoi huimasti kriisin aikana 7,8 prosentista käytettävissä oleva tuloista vuonna 28 11,7 prosenttiin vuonna 29, jonka jälkeen se laski jälleen noin 8 prosenttiin vuonna 212. Tulevina vuosina kotitalouksien säästämisasteen odotetaan vakiintuvan. Kun otetaan huomioon väestön ikääntyminen, kotitalouksien nettoluotonotto viimeisten kymmenen vuoden aikana ja säästämisasteen aleneminen merkitsevät sitä, että mahdollisuudet kattaa väestön ikääntymisestä aiheutuvat menot ovat pienemmät. Kotitalouksien velkavivun purkaminen yhdessä julkisen talouden vakauttamisen kanssa toisi Suomen takaisin nettoluotonantajan asemaan. Velkaantumisesta huolimatta kotitalouksien nettovarallisuus on edelleen positiivinen (kuvio 5). 8
Sekä finanssialan yritykset että muut kuin finanssialan yritykset ovat johdonmukaisesti säästäneet enemmän kuin investoineet, mistä on seurauksena nettoluotonantoasema. Finanssialan yritysten nettoluotonanto oli,8 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 211. Muiden kuin finanssialan yritysten osuus Suomen talouden nettoluotonannosta/nettoluotonotosta on kuitenkin tärkeämpi tekijä, samoin kuin niiden osuus kaikista säästöistä ja investoinneista. Muiden kuin finanssialan yritysten nettoluotonanto supistui lähes nollaan vuonna 28, minkä jälkeen se nousi takaisin tuntuville tasoille, tasoittaen osittain kotitalouksien ja julkisen talouden nettoluotonottoasemaa. Velkaantuneisuus on kasvanut viimeisten kymmenen vuoden aikana. Yksityisen sektorin, johon ei lueta finanssisektoria, velka on kasvanut 179 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 211 (konsolidoimaton), kuten kuviosta 6 ilmenee. Se ylittää tulostaulun kynnysarvon, joka on 16 prosenttia suhteessa BKT:hen, mutta on kuitenkin edelleen alhaisempi kuin muiden Pohjoismaiden. Yritysten osuus tästä yksityisestä velasta on lähes kaksi kolmannesta, ja loput on kotitalouksien velkaa. Vaikka julkisen velan määrä suhteessa BKT:hen on kasvanut viime vuosikymmenen aikana, se on edelleen alhaisella tasolla, ja sen odotetaan pysyvän alle 6 prosentin viitearvon ainakin vuoteen 214 saakka. Vaaraa, että julkisen velan tason pitämisestä herpaannutaan, pidetään vähäisenä, koska Suomen hallitus varautuu ikääntymiseen liittyvien menojen kasvuun lähitulevaisuudessa noudattamalla tiukkaa budjettikuria. Kuvio 5: Nettovarallisuus aloittain 2 15 1 5 Kuvio 6: Velan jakautuminen (% suhteessa BKT:hen) 4 35 3 % suhteessa BKT:henP -5-1 -15-2 -25-3 % suhteessa BKT:hen 25 2 15 1 5-35 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12* Finanssialan ulkopuoliset yritykset Kotitaloudet Julkisyhteisöt Finanssialan yritykset Yksityissektori EA17 Yksityinen sektori 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Finanssialan ulkopuoliset yritykset Kotitaloudet Julkisyhteisöt Finanssialan yritykset Yksityissektori EA17 M akrotalouden epätasapaino a koskevan menettelyn kynnysarvo Yksityissektori Finanssisektori on edelleen vahva suhteessa moniin muihin euroalueen finanssisektoreihin. Pankkisektori ei ole tarvinnut hallituksen tukea kriisin aikana, ja sen katsotaan olevan vakaa ( turvasatamailmiö ). Kreikkaan, Portugaliin, Italiaan ja Espanjaan liittyvät riskit ovat vähäiset samoin kuin järjestämättömät lainat (taulukko 1). Lisäksi pankkijärjestelmä on pysynyt yleisesti kannattavana; keskimääräinen oman pääoman tuotto on noin 1 prosenttia. Tämä on mahdollistanut vakavaraisuuden parantamisen. Keskimääräinen 9
vakavaraisuussuhde on noin 14 prosenttia. 2 Suomen suurimpia pankkeja (Nordea, Danske Bank ja OP-Pohjola-ryhmä) ei vaadittu toteuttamaan toimenpiteitä, jotta ne olisivat täyttäneet Euroopan pankkiviranomaisen joulukuussa 211 toteuttaman pääomittamishankkeen (EU Capital Exercise) mukaisen rajoituksettomien ensisijaisten omien varojen vähimmäisosuuden, joka on 9 prosenttia. Tästä huolimatta OP-Pohjola 3 nosti rajoituksettomien ensisijaisten omien varojen osuutensa 14 prosentista vuoden 211 lopussa 15,1 prosenttiin kesäkuussa 212. Taulukko 1: Valitut makrotalouden vakauden indikaattorit 27 28 29 21 211 212 Pankkialan kokonaisvarat (% suhteessa BKT:hen) 17,4 213,4 231,8 268,7 34,3 38,4 Viiden suurimman pankin varojen osuus 81,2 82,8 82,6 83,8.. Ulkomainen omistus pankkijärjestelmässä 65,3 69,5 67,1... Talouden vakauden indikaattorit: järjestämättömät lainat (%).,8 1,1,9,8,9 vakavaraisuus (%) 15,1 13,6 14,6 14,4 14,2 15, oman pääoman tuotto (%) 18, 12,2 1, 9,2 1,1 12,1 Yksityiselle sektorille myönnetyt pankkilainat (muutos vuositasolla) 12,3 11,7,6 5,4 8,3 7, Myönnetyt asuntolainat (muutos vuositasolla) 12,5 8,7 6,4 6,7 6,6 5,5 Lainojen suhde talletuksiin 144,7 143,7 142,9 139,4 142,3 14,1 Keskuspankin maksuvalmiustuki % vastuista,2 1,1,8,1,4,7 Vastuut niissä maissa, joiden makrotalouden tilanne on haavoittuvin* (% suhteessa BKT:hen),,,,5,3,2 Yksityinen velka (% suhteessa BKT:hen) 88,7 93,5 14, 15,2 16,9 113,8 Ulkomainen bruttovelka (% suhteessa BKT:hen) Julkinen 29,8 28,8 37,9 43,3 45,9 48,5 Yksityinen 42,3 51,6 52,5 52, 47,1 51,4 Pitkien korkojen ero Saksaan verrattuna,1,3,5,3,4,4 Luottoriskinvaihtosopimusten korkoero. 28,7 38,3 29,5 49,2 56,6 Lähde: EKP, Eurostat, Kansainvälinen järjestelypankki (BIS), Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF), Maailmanpankki, keskuspankki. *Euroalueen reuna-alueen maat: IE, EL, PT, sekä RO, LV ja HU. Finanssisektorin konsolidoimattomien rahoitusvelkojen vuotuinen kasvu oli kuitenkin 3,8 prosenttia. Tämä on ylivoimaisesti suurin kasvuaste EU:n jäsenvaltioiden keskuudessa. Toiseksi suurin kasvuaste EU:ssa oli vain 11,3 prosenttia, ja kaikkien muiden maiden luvut vaihtelivat 5 prosentin ja 9 prosentin välillä. Suomen finanssisektorin konsolidoimattomien rahoitusvelkojen suuri kasvu antaa aihetta tarkempaan tarkasteluun. Finanssisektorin varat ja velat ovat kasvaneet jatkuvasti 199-luvun lopusta alkaen (kuvio 7). Tätä analysoidaan yksityiskohtaisesti jaksossa 3.3. 2 Omavaraisuusaste on kuitenkin pienentynyt viime vuosina. Omavaraisuusaste ilmaisee oman pääoman osuuden kaikesta varallisuudesta. Se on riskipainottamaton vakavaraisuustoimenpide, jota Suomen Pankki käyttää täydentävänä toimenpiteenä (Rahoitusjärjestelmän vakaus -raportti, toukokuu 212) 3 Ainoa suomalainen pankkiryhmittymä, joka oli mukana Euroopan pankkiviranomaisen pääomittamishankkeessa, koska Nordea on ruotsalainen pankki ja Danske Bank tanskalainen. 1
Kuvio 7: Finanssisektorin varat ja velat 6 6 Varat ja velat, % suhteessa BKT:hen 4 2-2 -4-6 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12* 5 4 3 2 1-1 Nettorahoitusvarat, % suhteessa BKT:hen Varat, arvopaperit paitsi osakkeet (F3) Varat, lainat (F4) Varat,osakkeet ja muut osuudet (F5) Varat,vakuutustekninen vastuuvelka (F6) Varat, F7 (muut saamiset ja velat ) Varat, käteisvarat ja talletukset (F2) Nettorahoitusvarat (oikea akseli) Velat, arvopaperit paitsi osakkeet (F3) Velat, lainat (F4) Velat, osakkeet ja muut osuudet (F5) Velat, vakuutust ekninen vast uuvelka (F6) Velat, muut saamiset ja velat (F7) Velat, kät eisrahat ja t allet ukset (F2) 11
2.4 Asuntomarkkinoiden kehitys Asuntojen inflaatiokorjatut hinnat ovat nousseet merkittävästi 199-luvun puolivälistä alkaen. Asuntojen reaalihinnat nousivat Suomessa 92 prosenttia vuosina 1993 27 (vuoden 1993 aallonpohjasta huippuunsa vuonna 27), mikä viittaa siihen, että asumiskustannukset ovat nousseet suhteessa kuluttajahintoihin. Tämä hintojen kokonaisnousu ja jatkuva suuntaus ylöspäin saattavat herättää huolestuneisuutta asuntomarkkinoiden kestävyydestä. Useissa muissa maissa kuluttajahintoihin suhteutettu kasvu oli kuitenkin yli 1 prosenttia. Asuntomarkkinat saattavat muodostaa riskin Suomen taloudelle, sillä tietyt Suomen asuntomarkkinoiden rakenteelliset ominaisuudet näyttävät lisäävän hintojen epävakautta. Cuerpo Caballero ja Mordonu (211) käsittelevät eri politiikkojen vaikutusta asuntomarkkinoiden mahdolliseen epätasapainoon. Ensinnäkin toimilla, joilla kannustetaan erityisesti alhaisen tulotason väestöä hankkimaan omistusasuntoja, voi olla kielteinen vaikutus asuntojen hintojen vakauteen. Sen sijaan vakaiden ja moitteettomasti toimivien vuokramarkkinoiden edistäminen, keskittymällä erityisesti pienituloisiin kotitalouksiin, voisi vähentää epätasapainoa asuntomarkkinoilla. Toiseksi muuttuvat asuntolainojen korot näyttävät lisäävän asuntomarkkinoiden epätasapainon riskiä. Kolmantena tekijänä on korkea luototusaste. Myös asunnon ostamista tukevat verokannustimet voivat heikentää markkinoiden vakautta. Suomen hallitus tarjoaa pienituloisille kotitalouksille asuntoja sosiaalisin perustein ja myöntää niille asumistukia riippumatta siitä, onko kyse vuokra- vai omistusasunnosta (Vartia, 26). Tämän pienituloisten vuokralaisten ja pienituloisten asunnonomistajien yhtäläisen kohtelun vuoksi Suomen institutionaaliset puitteet eivät näytä kannustavan kohtuuttomasti pienituloisten kotitalouksien omistusasumista. Toisaalta Suomessa on muita vaikuttavia tekijöitä, muun muassa lähes kaikki asuntolainat ovat vaihtuvakorkoisia, ensiasunnon ostajien luototusasteet ovat korkeita, asuntolainojen korot ovat verovähennyskelpoisia, kiinteistöverot ovat pieniä ja omistajan omassa käytössä olleen asunnon myynnistä saatavia pääomatuloja ei veroteta (jos asunto on ollut omistajalla yli kaksi vuotta). Analyysin mukaan Suomen arvostusero on edelleen jonkin verran pitkän aikavälin keskiarvon yläpuolella. Euroopan komission asiakirjassa 212a tarkastellaan useita arvostusmenetelmiä. Ne osoittavat, että asuntojen hinnat ovat Suomessa vain vähän pitkän aikavälin keskiarvon yläpuolella (kuvio 8). 12
Kuvio 8: Asuntojen hintojen arvostusero laskennallisten vuokrien perusteella, valitut euroalueen taloudet (%) 8 6 4 2-2 -4-6 Pitkän aikavälin keskiarvo BE FR FI IE ES NL Tämänhetkinen ajankohta on vuoden 211 viimeinen neljännes (Q4) ja alkamisajankohta vaihtelee maittain: Belgia 1976 Q4, Irlanti 1987 Q1, Espanja 1981 Q1, Ranska 1973 Q3, Alankomaat 1974 Q2, Suomi 198 Q3. Siniset palkit ilmaisevat otoksen suurimman ja pienimmän arvon., talouden ja rahoituksen pääosaston laskelmat Asuntojen hintojen nousun tasoittuminen on kuitenkin näköpiirissä. Vaikka asuntojen deflatoidut hinnat nousivat edelleen vuonna 21, ne laskivat hieman vuonna 211 ja pysyivät vakaina vuoden 212 alkupuoliskolla, kuten kuviosta 9 näkyy. Tähän muutokseen liittyy asuntolainojen kokonaismäärän paljon pienempi kasvu vuonna 211 edellisiin vuosiin verrattuna. Kuviossa 1 esitetään, miten rakennusluvat ja kiinteistöinvestoinnit ovat vakiintumassa saavutetulle tasolle. Tiedot vuoden 212 kolmelta ensimmäiseltä neljännekseltä osoittavat, että uusien asuntojen rakentaminen on vähentynyt, ja arviomme mukaan se pysyy vuonna 213 äskettäisen huippunsa alapuolella. 13
Kuvio 9: Asuntohintaindeksi ja rahalaitosten asuntolainat Kuvio 1: Kiinteistöinvestoinnit ja rakennusluvat 6, 14 12 8 5, 12 1 7 6 Vuosimuutos (%) 4, 3, 2, 1 8 6 4 25=1 25=1 8 6 4 2 5 4 3 2 1 % suhteessa BKT:hen 1, 2 95 97 99 1 3 5 7 9 11, 99Q4 1Q4 3Q4 5Q4 7Q4 9Q4 11Q4 Rakennusluvat (25=1) Kiinteistöinvestoinnit (% suhteessa BKT:hen, oikea akseli) Rahalaitosten asuntolainat (% suhteessa BKT:hen, edellisvuodesta) Asuntojen reaalihintaindeksi (25=1), oikea akseli Asuntojen nimellishintaindeksi (25=1), oikea akseli Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että Suomen asuntomarkkinat vastaavat kysyntä- ja tarjontatekijöiden rakenteellisiin muutoksiin. Asuntolainojen alhaiset korot johtavat suurempiin kokonaislainamääriin kuukausimaksujen pysyessä samalla tasolla. Näin ollen hintojen nousu suhteessa tuloihin johtuu osittain suurempien lainamäärien hintoihin aiheuttamasta vaikutuksesta sekä asuntotarjonnan rajoituksista. Uusien asuntojen rakentaminen väheni äskettäisestä huipustaan, ja sen odotetaan pysyvän huipun alapuolella vuonna 213. Velkarahoitteisten asuntojen ostoa tukevien kannustimien asteittaisen käytöstäpoiston pitäisi auttaa vähentämään asuntojen hintojen nostopaineita. 14
3. Valittujen aihealueiden perusteellinen arvioiminen 3.1 Kilpailukyky ja viennin suorituskyky Ensi näkemältä näyttää siltä, että Suomen talous on edelleen yksi EU:n kilpailukykyisimmistä talouksista. Euroopan komission innovaatiounionin tulostaulussa Suomi sijoittuu neljännelle sijalle ja kuuluu neljän innovaatiojohtajan ryhmään yhdessä Saksan, Tanskan ja kärjessä olevan Ruotsin kanssa. Suomen kansallinen kilpailukyky 4 sijoittuu kolmannelle sijalle vuoden 212 maailman kilpailukykyindeksissä. Kuten Maailman talousfoorumin vuoden 212 raportissa todetaan, Suomen katsotaan olevan maailmassa johtoasemassa terveydenhuollon ja koulutuksen alalla, ja maa on viiden parhaan joukossa innovaatioiden, rahoitusmarkkinoiden ja institutionaalisen järjestelmän alalla. Lueteltuja heikompia puolia ovat makrotaloudellinen ympäristö, työmarkkinoiden tehokkuus ja tuotemarkkinoiden tehokkuus. Suomi on yhdennellätoista sijalla Maailmanpankin liiketoiminnan helppoutta koskevassa indeksissä vuodelta 212. 3.1.1 Vientimarkkinaosuudet Vuosina 27 211 Suomen vientimarkkinaosuus laski 23 prosenttia. Kuviossa 11 esitetään, kuinka Suomen vienti onnistui pysymään mukana maailman viennin kasvussa (arvon mukaan tarkasteltuna) vuosina 27 ja 28, mistä oli seurauksena vakaa vientimarkkinaosuus. Vuonna 29 maailmanlaajuinen vienti supistui kriisin seurauksena 16 prosenttia vuoteen 28 verrattuna. Valitettavasti laskusuhdanne vaikutti Suomeen voimakkaasti, ja maan vienti supistui sen seurauksena yli neljänneksellä. Tämän johdosta Suomen vientimarkkinaosuus laski 11,6 prosenttia. Vuonna 21 maailman vientimarkkinat elpyivät samoin kuin Suomen vienti, tosin pienemmässä mittakaavassa, mistä oli jälleen seurauksena vientimarkkinaosuuden merkittävä supistuminen. Maailman viennin elpyminen jatkui vuonna 211, mutta Suomen vienti kasvoi edelleen maailman vientiä hitaammin. Tästä oli jälleen seurauksena vientimarkkinaosuuden supistuminen, tosin pienemmässä määrin kuin aikaisempina vuosina. Kuviosta 12 ilmenee, että tavaroilla oli negatiivinen vaikutus Suomen vientimarkkinaosuuteen kriisivuosina, kun taas palvelujen vaikutus vientimarkkinaosuuteen oli positiivinen vuosina 27 28 ja sen jälkeen lievästi negatiivinen vuosina 29 21. Palvelujen viennin kasvu voi olla merkki myös liitännäistoimintojen lisääntyneestä ulkoistamisesta. Monet sellaiset toiminnot, joista yritykset aiemmin vastasivat itse, kuten logistiikka, on ulkoistettu, ja ne luokitellaan tällä hetkellä yrityspalveluiksi. Kun otetaan huomioon, että palveluilla on edelleen pienempi osuus Suomen viennistä, Suomi voisi kasvattaa vientimarkkinaosuuttaan lähitulevaisuudessa ainoastaan lisäämällä tavaravientiä. Sen sijaan palvelujen viennin lisääminen vaikuttaisi kokonaiskauppataseeseen keskipitkällä aikavälillä. 4 Maailman talousfoorumin määrittelemä käsite, jolla vahvistetaan ne elimet, politiikat ja tekijät, jotka määräävät maan tuottavuuden tason. 15
Kuvio 11: Tavaroiden ja palveluiden vientimarkkinaosuudet (arvon mukaan) Kuvio 12: Vaikutus vientimarkkinaosuuksien muutokseen (arvon mukaan) 4 8 Kasvunopeus (%) 3 2 1-1 -2-3 Vuosimuutos (%) 6 4 2-2 -4-6 -8-1 -4 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 Nimittäjä: Maailman viennin kasvu (negatiivinen) Osoittaja: Viennin kasvu Vientimarkkinaosuuden kasvuaste -12-14 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 Vaikutus vientimarkkinaosuuteen: tavarat Vaikutus vientimarkkinaosuuteen: palvelut Vientimarkkinaosuuksien kasvu edellisvuodesta Viennin väheneminen näkyy myös kauppataseessa, joka kääntyi alijäämäiseksi polttoaineiden ja kulutushyödykkeiden negatiivisen vaikutuksen vuoksi. Kauppataseen ylijäämä vaihteli 199-luvun lopulla ja 2-luvun alussa 9 ja 1 prosentin välillä suhteessa BKT:hen, minkä jälkeen se supistui lähelle nollaa ja muuttui hieman alijäämäiseksi vuonna 211. Kuviossa 13 esitetään neljän laajan tavaraluokan vaikutus kauppataseeseen. Kokonaisylijäämän 2-luvun alussa voidaan katsoa johtuvan pääasiassa välituotteista ja tuotantohyödykkeistä. Näiden kahden luokan merkitys pieneni 2-luvun ensimmäisten kymmenen vuoden loppuun mennessä samalla kun polttoaineen ja kulutushyödykkeiden alalla syntyi alijäämää. Suomi on hyvin riippuvainen energian tuonnista (pääasiassa raakaöljyn), jonka osuus oli 22 prosenttia kokonaistuonnista vuonna 211. Sen vuoksi öljyn ja kaasun hintojen nousulla on suuri vaikutus Suomen energian tuontiin, vaikka lopullista vaikutusta Suomen kauppataseeseen pienentää jalostettujen öljytuotteiden vientihintojen nousu. Kulutustavaroiden tuonti ylitti pitkälti viennin vuosina 29 21, mikä on osoitus suomalaisten kotitalouksien kasvavasta kiinnostuksesta tuotuihin kulutushyödykkeisiin. Kulutustavaroiden vienti absoluuttisesti mitattuna puolestaan lisääntyi tuontia vähemmän. 16
Kuvio 13: Vaikutus kauppataseeseen pääluokittain Kaikki tavarat Välituotteet Polttoaine Kulutushyödykkeet Tuotantohyödykkeet -5,, 5, 1, 15, Tavarakaupan tase, % suhteessa BKT:hen 21-211 2-21 Lähde: Comtrade, talouden ja rahoituksen pääosaston laskelmat Tavaroista poiketen palvelujen kauppatase oli paljon pienempi ja kehittyi päinvastaisesti. Palvelujen kauppatase oli noin 1,5 prosenttia alijäämäinen suhteessa BKT:hen 199-luvun loppupuolella ja muuttui hieman ylijäämäiseksi vuonna 211. Jos tämä kehitys jatkuu, se voisi tukea vaihtotaseen alijäämää tulevaisuudessa. Palvelujen tuontia ja vientiä on kuitenkin vaikea mitata, ja ne ovat yleensä alttiimpia muutoksille kuin tavaroiden tuonti ja vienti, erityisesti kun mukana on monikansallisia yrityksiä. Näiden yritysten pääkonttorit antavat ulkomailla sijaitsevien tytäryhtiöidensä tehtäväksi pääkonttoripalveluja, jotka kirjataan palvelujen vienniksi ja tuonniksi kyseisissä maissa. Näihin palveluihin kuuluu yleisiä toimintoja kuten esimerkiksi tietotekniikka-, markkinointi- ja kirjanpitopalvelut, joille yritys voi itse asettaa sisäisen hintatason niiden eri valtioiden verojärjestelmien mukaisesti, joissa se toimii. 3.1.2 Vientimarkkinaosuuden menetyksen erittely Vientimarkkinaosuuden menetys kuvastaa suurelta osin kilpailukyvyn menetystä. Kuviossa 14 tavaroiden vientimarkkinaosuuden menetys on jaettu neljään osa-alueeseen. Osan vientimarkkinaosuuden muutoksesta voidaan katsoa olevan yhteydessä maantieteellisiin kohdemarkkinoihin; jos viennin kysyntä Suomen kohdemaissa on suurempaa (pienempää) kuin maailmassa keskimäärin, johtaa se kasvuun (laskuun). Toiseksi muutos voi osittain johtua tuotekoostumuksesta; jos viennin kysyntä Suomen tuotemarkkinoilla on suurempaa (pienempää) kuin keskiarvo kaikilla tuotemarkkinoilla yhteensä, johtaa se kasvuun (laskuun). Molemmat näistä tilanteista pelkästään heijastavat läsnäoloa laajentuvilla tai kutistuvilla maantieteellisillä ja tuotemarkkinoilla. Suomen tapauksessa näillä oli vain pieni vaikutus maan vientimarkkinaosuuteen. Suomen tuotekoostumuksen aiheuttaman kielteisen vaikutuksen voidaan katsoa johtuvan siitä, että kokonaisinvestoinnit ovat vähentyneet enemmän kuin kulutus, koska tuotantohyödykkeiden osuus Suomen viennistä on suhteellisen suuri. Eniten vientimarkkinaosuuteen on vaikuttanut kilpailukyvyn muuttuminen maantieteellisissä kohteissa, mikä merkitsee sitä, että suomalaisten vientituotteiden kysyntä on heikentynyt Suomen vientikohteissa suhteessa ulkomaisten tavaroiden kokonaiskysyntään. Lisäksi suomalaisten tuotteiden kilpailukyky on laskenut, minkä johdosta suomalaisten 17
tuotteiden kysyntä on heikompaa kuin samantyyppisten tuotteiden kokonaiskysyntä. Yhteenvetona voidaan todeta, että Suomen vientitavarat menettävät otettaan tuotemarkkinoillaan ja maantieteellisillä kohdemarkkinoillaan, mikä kuvastaa kilpailukyvyn menetystä. Kuvio 14: Nimellismääräisen tavaraviennin kasvu suhteessa tavaraviennin maailmanlaajuiseen kasvuun (pysyvän markkinaosuuden analyysi) Prosenttiyksikköä viennin vuotuisesta nimelliskasvusta (Yhdysvaltain dollareissa) netto suhteessa maailmanlaajuiseen kasvuun 4, 2,, -2, -4, -6, -8, -1, -12, Ennen kriisiä Suomi Kriisin jälkeen Markkinaosuuden kasvu tuotemarkkinoilla Markkinaosuuden kasvu maantieteellisillä kohdemarkkinoilla Alustava tuote-erikoistuminen Alustava maantieteellinen erikoistuminen Suomen viennin tuotekoostumuksella on ollut vain vähäinen vaikutus vientimarkkinaosuuden menetykseen. On syytä huomata, että Suomen viennin keskittyminen tiettyihin tuotteisiin altistaa maan rakenteellisille häiriöille. Suomen tärkeimpiä vientituotteita ovat puu- ja paperituotteet, kemikaalit ja öljytuotteet, metallit, koneet ja sähkölaitteet. Näiden osuus Suomen kokonaisviennistä oli 79 prosenttia vuonna 211 (kuvio 15). Muutaman viime vuoden aikana kasvun vauhdittuminen metalli-, kemian- ja koneteollisuuden aloilla on vain osittain kompensoinut laskua elektroniikka- ja metsäteollisuuden aloilla. Suomen vienti koostuu pääasiassa välituotteista (noin 5 prosenttia tavaraviennistä) ja tuotantohyödykkeistä (noin 3 prosenttia tavaraviennistä). Maantieteellisten kohdemarkkinoiden koostumus on vaikuttanut vain vähän vientimarkkinaosuuden menetykseen. Euroopan unioni on Suomen tärkein vientikohde sekä tavaroiden että palvelujen osalta, ja sen osuus kokonaisviennistä on yli puolet. Kolmasosa Suomen viennistä suuntautuu euroalueen maihin ja noin neljännes muihin jäsenvaltioihin (kuvio 16). Suomella on kaikista euroalueen maista suhteessa eniten kauppaa euroalueen ulkopuolisten maiden kanssa. Vuonna 211 noin 7 prosenttia Suomen viennistä suuntautui euroalueen ulkopuolelle, kun taas koko euroalueen tapauksessa tämä luku on noin 5 prosenttia. Suomen tärkeimmät euroalueen ulkopuoliset vientikohteet Euroopan mantereella ovat Ruotsi (12 prosenttia kokonaisviennistä vuonna 211) ja Venäjä (9 prosenttia). Suomen tärkeimmät vientikohteet, Venäjää lukuun ottamatta, eivät ole nopean kasvun markkinoita. Kaiken kaikkiaan vain 16 prosenttia tavaroista ja palveluista vietiin kehittyville markkinoille vuonna 211. Odotettua hitaampi elpyminen Euroopassa voisi verottaa Suomen vientiä, erityisesti jos kapasiteetin käyttöasteet säilyvät alhaisina Saksassa ja Ruotsissa. Positiivista on se, että Venäjä muodostaa lupaavan ja kasvavan markkina-alueen Suomen viennille. 18
Kuvio 15: Suomen tavaraviennin koostumus (käypinä hintoina) % Suomen kokonaisviennistä 3 % 25 % 2 % 15 % 1 % Kuvio 16: Suomen tärkeimmät tavaroiden ja palvelujen vientimarkkinat (212) Aasia, 14. % Pohjois- Amerikka, 7.4% Muut maat, 7.8% Euroalue, 29.9% 5 % 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Sähkölaitteet Koneet Puu- ja paperituotteet Metallit Muut tavarat Kemikaalit ja öljy Muu Eurooppa, 17.2% Lähde: Tulli Muut EUmaat, 23.7% 3.1.3 Muihin tekijöihin kuin hintaan perustuva Suomen viennin kilpailukyky Suomen vahvimmat vientiteollisuuden alat ovat menettäneet otettaan vuosina 2 21. Puun ja puutuotteiden, metallien, koneiden ja sähkölaitteiden, mutta myös raakavuotien ja -nahkojen, muokatun nahkan ja turkisten maailmanmarkkinaosuus oli vuosina 29 21 yli Suomen viennin keskimääräisen osuuden, joka on,6 prosenttia. Näin ollen ne muodostavat Suomen pääasialliset vientiteollisuuden alat. Nämä neljä luokkaa ovat ainoat luokat, joiden osalta Suomen taloudella on myönteinen suhteellinen etu. Suomi on kuitenkin menettänyt voimakkaasti puun ja puutuotteiden markkinaosuuksia verrattuna vuosiin 2 21 (kuvio 17). Koneet ja sähkölaitteet menettivät samaan aikaan suuren osan markkinaosuudestaan kun taas metalliteollisuus onnistui pitämään markkinaosuuden supistumisen kurissa. Markkinaosuuden supistumisesta huolimatta näiden teollisuudenalojen suhteellinen etu on säilynyt, kuten kuviossa 18 esitetty symmetrinen paljastettua suhteellista etua kuvaava indeksi osoittaa 5. Puun ja puutuotteiden alalla suhteellinen etu on pysynyt vakaana vuosien 2 21 aikana, ja se on parantunut metallien sekä raakavuotien ja -nahkojen, muokatun nahkan ja turkisten alalla. Koneiden ja sähkölaitteiden alalla suhteellinen etu on pienentynyt. Palvelualoilla muiden palvelujen 6 muodostaman laajan palveluluokan markkinaosuus on suurempi kuin kaikkien palvelujen markkinaosuus, kun taas 5 RCAci = (Xci/ΣiXci) / (Xbi/ΣiXbi). Osoittaja on tietyn alan (i) osuus kansallisesta viennistä (Xci on alan i vienti maasta c). Nimittäjä on tietyn alan (i) osuus vertailutalouden (b) kokonaisviennistä (tässä tapauksessa muu maailma). RCA voi olla nollan ja äärettömän välillä; jos se on alle 1, kyseessä on suhteellinen haitta, ja jos se on yli 1, suhteellinen etu (tai erikoistuminen). Symmetrinen RCA (SRCA), jota on helpompi tulkita, on yhtä kuin (RCA 1)/(RCA + 1) ja vaihtelee 1:n ja +1:n välillä. SRCA:n positiiviset arvot merkitsevät suhteellista etua ja negatiiviset arvot puolestaan haittaa. 6 Muihin palveluihin sisältyvät viestintä-, rakennus-, vakuutus-, rahoitus- ja tietotekniikka-alan palvelut sekä rojaltit ja lisenssimaksut, muut yrityspalvelut, henkilökohtaiset, kulttuuri- ja virkistyspalvelut ja viranomaispalvelut. 19
matkailu- ja kuljetuspalvelujen markkinaosuus on pienempi (kuvio 19). Muiden palvelujen luokka on Suomessa ainoa palveluluokka, jolla on suhteellinen etu muuhun maailmaan verrattuna (ks. kuvio 2). Matkailu- ja kuljetuspalvelujen alalla suhteellinen haitta kasvoi entisestään, mikä kuvasti osittain Itämeren vesikuljetuksiin sovellettavia tiukempia päästösääntöjä, jotka tulevat voimaan vuonna 215. Suomen olisi pyrittävä hyödyntämään korkeaa T&K-intensiteettiään tehokkaasti uusien tuotteiden kehittämisessä. Tämä ilmenee myös innovaatiounionin tulostaulusta, jossa Suomen pistemäärä on alhaisin (15. sija, juuri ja juuri 27 jäsenvaltion EU:n keskiarvon yläpuolella) alaluokassa innovaattorit, joka käsittää tuote- tai prosessi-innovaatioita käyttöön ottavat pk-yritykset ja markkinointi- tai organisatorisia innovaatioita käyttöön ottavat pk-yritykset. Suomen hallitus on tältä osin käynnistänyt tai vahvistanut useita toimenpiteitä, joilla edistetään yrittäjyyttä ja innovointia. Finnveran, joka on valtion omistama erityisrahoittaja, mahdollisuuksia myöntää riskirahoitusta kotimaisiin rahoitustarpeisiin on parannettu. Vuoden 215 loppuun asti sovellettavan lain kautta Finnvera voi kattaa ohjelmassa mukana olevien yritysten tappioista 58 6 prosenttia. Niin sanottu bisnesenkelilaki koskee sijoituksia pieniin yrityksiin, joiden liikevaihto on alle 1 miljoonaa euroa tai joilla on enintään 5 työntekijää. Laki sallii yksittäisen sijoittajan vähentää 5 prosenttia pääomatulostaan seurauksena osakeyhtiöön vuosina 213 215 tehdystä sijoituksesta. Toisella toimenpiteellä mahdollistetaan lisävähennykset yritysten T&Kkustannuksista vuosina 213 215. Immateriaalioikeuksien lisensoinnista saatavia tuloja koskeva verovapautus on edelleen käsiteltävänä. Vientimarkkinaosuuksia voitaisiin kasvattaa joillakin kapeilla markkinasektoreilla. Metsäteollisuuden markkinaosuuden supistuminen on seurausta meneillään olevasta muutoksesta; tuotantolaitoksia suljetaan Suomessa ja ne siirretään alhaisemman kustannustason maihin ja lähemmäksi kasvavaa kysyntää. Keskipitkällä aikavälillä Suomen metsäteollisuus voisi kuitenkin pystyä suuntautumaan uudelleen puhtaaseen teknologiaan ja korkean lisäarvon tuotteisiin. Muita aloja, joilla Suomi voisi kasvattaa vientimarkkinaosuuttaan, ovat kaivostuotteet, offshore-koneet ja -laitteet sekä tieto- ja viestintätekniikan tuotteet ja palvelut. 2
Kuvio 17: Tavarakaupan alakohtaiset vientimarkkinaosuudet (arvon mukaan) Kaikki tavarat Muut Kulkuvälineet Koneet ja sähkölaitteet Metallit Kivi- ja lasituotteet Jalkineet ja päähineet Tekstiilit Puu ja puutuotteet Raakavuodat ja -nahkat, muokattu nahka ja turkikset Kumi- ja muovituotteet Kemikaalit ja kemiantuotteet Mineraalituotteet Elintarviketuotteet Kasvituotteet Eläimet ja eläintuotteet, 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 29-21 2-21 Maailmanmarkkinaosuus (%) Kuvio 18: Paljastettu suhteellinen etu tuoteluokittain Kaikki tavarat Muut Kulkuvälineet Koneet ja sähkölaitteet Metallit Kivi- ja lasituotteet Jalkineet ja päähineet Tekstiilit Puu ja puutuotteet Raakavuodat ja -nahkat, muokattu nahka ja turkikset Kumi- ja muovituotteet Kemikaalit ja kemiantuotteet Minaraalituotteet Elintarviketuotteet Kasvituotteet Eläimet ja eläintuotteet -,8 -,6 -,4 -,2,,2,4,6,8 1, Tavarakauppa: Symmetrinen paljastettua suhteellista etua kuvaava indeksi 29-21 2-21 Kuvio 19: Palvelukaupan alakohtaiset vientimarkkinaosuudet (arvon mukaan) Kuvio 2: Paljastettu suhteellinen etu palveluluokittain Muut palvelut Muut palvelut Matkailu Matkailu Kuljetus Kuljetus Yhteensä Palvelut -,4 -,3 -,2 -,1,,1,2,,2,4,6,8 1, 21-211 2-21 Osuus maailman kokonaisviennistä (%) 21-211 2-21 Palvelukauppa: Symmetrinen paljastettua suhteellista etua kuvaava indeksi 21
3.1.4 Tieto- ja viestintäteknologian (TVT) tuotteiden merkitys Suomen taloudelle Nokia vaikutti tuntuvasti Suomen bruttoarvonlisäyksen kasvuun, viennin suorituskykyyn ja työllisyyteen 2-luvun alussa. Yhtiöstä tuli alansa markkinajohtaja, ja suomalaiset alihankkijat kukoistivat sen menestyksen myötä. Vuonna 1995 TVT-ryhmä tuotti 5 prosenttia Suomen bruttoarvonlisäyksestä; tämä osuus nousi 11 prosenttiin vuonna 2 (kuvio 21). Jopa puolet bruttoarvonlisäyksen kasvusta vuosina 1998 2 tulee tieto- ja viestintäteknologian alalta (kuvio 22). Nokian itsensä osuus BKT:stä oli 4 prosenttia vuonna 2, ja se edisti 2 prosenttiyksiköllä BKT:n kasvua (ETLA, 212). Kun Nokian kohtaama kilpailu koveni, yhtiöllä oli vaikeuksia säilyttää johtava asemansa. Tämän seurauksena tietoja viestintäteknologian merkitys Suomen bruttoarvonlisäyksen (kasvun) kannalta on pienentynyt. Kuvio 21: Tieto- ja viestintäteknologian 7 osuus kokonaisbruttoarvonlisäyksestä, käypinä hintoina Kuvio 22: Tieto- ja viestintäteknologian panos bruttoarvonlisäyksen kasvuun 18 14% 6% 16 14 12 1 8 6 4 2 12% 1% 8% 6% 4% 2% 4% 2% % -2% -4% 88 9 92 94 96 98 2 4 6 8 1 88 9 92 94 96 98 2 4 6 8 1 Bruttoarvonlisäyksen kasvu, TVT Bruttoarvonlisäyksen kasvu, kaikki alat paitsi TVT TVT-alan osuus bruttoarvonlisäyksen kokonaiskasvusta % -6% -8% -1% TVT-alan panos bruttoarvonlisäyksen kasvuun Kaikkien alojen panos bruttoarvonlisäyksen kasvuun lukuun ottamatta TVT-alaa Bruttoarvonlisäyksen muutos, talouden ja rahoituksen pääosaston laskelmat, talouden ja rahoituksen pääosaston laskelmat Tieto- ja viestintäteknologian tuotteiden 8 osuus Suomen viennistä on pienentynyt verrattuna niiden kukoistusaikaan vuonna 2. Tieto- ja viestintäteknologian tuotteiden osuus tavaraviennistä laski 31 prosentista vuonna 2 vain 13 prosenttiin vuonna 211. Tämä ei ole yllättävää, kun otetaan huomioon käynnissä oleva Nokian tuotannon siirtäminen Suomen ulkopuolelle. Vuoden 212 lopussa yhtiö sulki viimeisen tuotantolinjansa Suomessa, minkä seurauksena matkapuhelinten vienti Suomesta loppuu vuonna 213. Nokialla on nyt Suomessa palvelujen, nimittäin T&K:n ja pääkonttoripalvelujen, viejän rooli. On odotettavissa, että tieto- ja viestintäteknologian ala pienenee alan uudelleenjärjestelyssä ja että se tulee perustumaan pienempiin yrityksiin ja voimakkaaseen keskittymiseen T&K-toimintaan. Muun muassa Samsung ja Lenovo ovat ilmoittaneet suunnitelmistaan perustaa T&K-keskuksia Suomeen, mikä todennäköisesti on 7 Tieto- ja viestintäteknologian ala käsittää luokat C26 (tietokoneet, elektroniset ja optiset tuotteet), C27 (sähkölaitteet), J61 (televiestintä) ja J62 J63 (ohjelmointi, konsultointi ja tietopalvelutoiminta). 8 Ainoastaan tavarat, eli luokat C26 (tietokoneet, elektroniset ja optiset tuotteet) ja C27 (sähkölaitteet). 22