www.khmusiikki.fi Trioli Keski-Helsingin musiikkiopiston lehti 2011 Kuinka pitkä on hetki?
Minustakin maestro! Antti Hakkarainen Piano soikoon! Vapaan säestyksen aakkoset Käytännöllisyyttä ja toiminnallisuutta painottava opas niin musiikkiopistolaisille kuin muille sointusäestyksestä kiinnostuneille ja säestysraitoja työssään tarvitseville. Ritva Lehtelä, Anja Saari, Eeva Sarmanto-Neuvonen Suomalainen pianokoulu Vankka pohja pianonsoiton opiskeluun. Alkusoitto, 1, ja 2 Miika Snåre Trubaduurin komppikirja Kattava opas kitarasäestykseen. Sointujen ja komppirytmien opiskelua täydentää monipuolinen katsaus musiikin eri tyylilajien ominaispiirteisiin ja -poljentoihin. Kristiina Jääskeläinen, Jarkko Kantala, Eeva Sarmanto-Neuvonen Anna soida - Aikuispianokoulu Susanna Ertolahti-Mertanen Musiikkiseikkailu 1 ja 2 sekä opettajan oppaat Vauhdikas matka musiikin perusteisiin jatkuu. Kiinnostus musiikin teoriaan ja säveltapailuun herää kuin huomaamatta. www.musiikkiseikkailu.com Kari Jämbäck Kitarakoulu 1/3, 2/3 ja 3/3 Selkeä ja johdonmukainen kokonaisuus kitaransoiton perusopintoihin. Sirpa Lannes-Tukiainen, Leena Kiiski, Tarja Manninen Viuluni soi 1, Viuluni soi 2 Pienen soittajan luovuutta ja mielikuvitusta hyödyntävä ja tukeva oppimateriaali viulunsoiton perustekniikan ja ilmaisun kehittämiseen. SELVÄT SÄVELET MUSIIKKI- JA KIRJAKAUPOISTA!
Tässä Triolissa Kuva Päivi Kari Trioli-lehti 2011 25. vsk Julkaisija Keski-Helsingin musiikkiopiston kannatusyhdistys ry. Päätoimittaja Petri Aarnio Toimituspäällikkö Päivi Kari Pääkirjoitus... 5 Kuinka pitkä on hetki... 7 Suomalaisten oma metsä on niin musiikin kuin inspiraationkin lähde. Miten metsä soi? Jalostuuko sen ääni, kun puuta jalostetaan? Puun aika... 8 Opettaja kulkee rinnalla, kun oppilas avaa oven soittamisen taianomaiseen maailmaan. Taikuutta huiluluokassa... 11 Voiko Raumalla juoda raanavettä?... 13 Souvenirs. Kolme ja puoli matkamuistoa Venäjän-seikkailulta... 14 Toimituskunta Petri Aarnio Lea Einiö Päivi Kari Ulkoasu Merja Lensu Kannen kuva Päivi Kari Kuvassa Olivia Ainali ja Tatu Kauppinen Toimitus Keski-Helsingin musiikkiopisto Helsinginkatu 3 5 00500 Helsinki p. (09) 7001 9522 Painopaikka Forssa Print ISSN 0786-2598 Trioli-lehti tehdään talkoovoimin ja painetaan ilmoitustuotoilla. Lämmin kiitos kaikille ilmoittajille ja lehden tekoon osallistuneille! Kuva Päivi Kari Kuva Päivi Kari Oppia aika kaikki... 16 Lapsen sanaton kokemus on huomisen muisto. Muskarissa kokemus yhdistyy musiikkiin ja yhdessäoloon. Mitä lapsi kertoisi? Aamulla muskarissa... 18 Kuva Marja-Liisa Ponsila Äiti räppää!... 20 Muuttuuko musiikkiopisto... 22 Himmerrän ja Valon maailmassa... 24 Tinttaralla laulaa vanhaa ja uutta... 27 Viulussani on kärpänen! Oppilaat kertovat... 28 Mukaan musiikkiin: - Oppilaaksi musiikkiopistoon... 31 - Kesämusisointia Päivölässä...31 Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 3
Nyt saatavilla myös Vivo piano 2 UUTUUS! Sooloile ja jammaile! Vivo on kirjasarja soitonopiskeluun vastaalkajille. Soitinkoulut etenevät itsenäisesti, mutta niissä on myös materiaalia yhteismusisointiin sarjan muiden soittimien kanssa. Vivo piano 1 Vivo piano 12 Vivo klarinetti Vivo huilu Vivo kitara Vivo sello Vivo kantele kustannusosakeyhtiö otava www.otava.fi/oppimateriaalit asiakaspalvelu 0800 17117 4 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2011
Anna aikaa hetkelle Soiva musiikki on ajassa liikkuvaa muotoa. Siihen verrattuna paperille piirretty nuottikuva on haalea kuin vertaisi kädessään olevaa karttaa ja ympärillä näkyvää luontoa. Karttaan ei ole piirretty naavaa kuusen kylkeen, ei luonnon tuoksuja, eikä kartta kerro muurahaisten liikehdinnästä polulla tai kuinka vihreä on nurmi, saatikka että se kuvaisi taivaalla kirskahtelevan lokkiparven. Ne pitää itse huomata. Voiko lapsen taju ajasta olla samanlainen kuin aikuisen? Kolmivuotiaan lapsen elämästä yksi vuosi on kolmannes. Lapsena tai nuorena koetut hetket ovat ehkä merkityksellisimpiä. Miten nuori kokee oppimistilanteen? Kokeeko hän sen samanpituisena kuin opettajansa? Ohikiitävä hetki luokkahuoneessa voi olla vain pitkä tai sitten sisällöltään ainutlaatuinen. Elämyksen syvyys ratkaisee hetken arvon. Matkalla ajan kulku vaikuttaa erilaiselta, kun on irti arjesta. Matkata voi lähelle tai kauas, ja matkaan voi käyttää eripituisia aikoja. Kokemukset ovat uusia ja maut eksoottisia. Oltiin Raumalla tai Uralilla, kokija ratkaisee niiden viehätyksen. Tämän vuoden musiikkikasvatuslehti Triolissa on ajan kokemisen ja musiikin yhteyksistä erilaisia näkökulmia. Toivomme, että saat lehtemme parissa hyviä hetkiä. Kuva Saara Vuorjoki Onko minun käsitykseni ajasta samanlainen kuin naapurini tai kollegani? Musiikkioppilaitosjärjestelmämme aikaperspektiivi on pitkä kuin ihmisikä, mutta sillä on omat hetkensä, jolloin on luotu jotain ainutlaatuista. Petri Aarnio rehtori www.reksin.vuodatus.net Elämys, oivallus, ilo! Keski-Helsingin musiikkiopisto on lasten ja nuorten musiikkiyhteisö, jossa noin 250 kouluikäistä soitinoppilasta tapaavat viikottain 35 opettajaansa ja lähes 300 musiikkileikkikoululaista kokoontuvat 0 8-vuotiaiden perhe- ja musiikkileikkiryhmiin. Yksilö- ja ryhmäopetuksessa yhdistyvät tavoitteellinen, lempeän määrätietoinen musiikin opiskelu ja luova ilmaisu. Päämääränä on oppilaan hyvä musiikkisuhde mahdollisuus hankkia elämälle eväitä taiteellisen, taidollisen ja emotionaalisen kasvun kautta. Yhteismusisointi on pienestä pitäen tärkeä osa opetusta. Erilaisten yhtyeiden, bändien ja orkesterien ohjelmisto vaihtelee barokista aikamme musiikkiin sekä kansanmusiikista ja maailmanmusiikeista muuhun rytmimusiikkiin. Opetusta rikastuttavat oma musiikin tuottaminen, musiikin teknologia, taiteiden integrointi ja ilmaisuopetus. Keski-Helsingin musiikkiopisto on lakisääteisen valtionavun ja Helsingin kaupungin toimintaavustuksen piirissä. Opisto antaa taiteen perusopetuslain laajan oppimäärän mukaista opetusta. Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 5
Viulistien suosikkivihkot Géza SzilVay Colourstrings Violin ABC, osat A F (alk. 28,70 ) Osiin E F saatavana nyt myös uusi säestys kirja. Yellow Pages 1 3 (à 58,60 ) Colourstrings-metodiin liittyvää laadukasta oheismateriaalia, joka hioo mm. rytmejä ja jousitekniikkaa. Tässä riittää soitettavaa! Saatavana myös erillinen säestyskirja (uutuus). Erkki MElartin Kuusi helppoa kappaletta (20,90 ) Pienten viulistien kestosuosikki. Vihko sopii myös sellolle ja pianolle sekä triolle (piano, viulu, sello). tarmo riutta Groove Jazz Violin (vihko & CD) (28,60 ) Helppoa ja svengaavaa ohjelmistoa. CD:llä myös pianosäestykset. kerää nuottivihkoja, älä monisteita! uusi verkkokauppamme on avattu osoitteessa www.fennicagehrman.fi Joka pianon päälle Suomalaista toiveohjelmistoa pianolle (15,80 ) Toiveohjelmistoa pianolle (15,80 ) JEan SibEliuS Bagatelles (Kymmenen bagatellia) op. 34 (12,30 ) Kokoelma, joka sisältää mm. suositut kappaleet Valse ja Reconnaissance. Pensées lyriques op. 40 (13,90 ) Sibeliuksen kauneimmat miniatyyrit, mm. Valsette, Berceuse ja Polonaise yksissä kansissa. oskar MErikanto Suosittuja pianokappaleita (18,00 ) Sisältää Merikannon tunnetuimmat pianoteokset, mm. Valse lente, Kesäillan valssi ja Kesäillan idylli. Finlandia (20,90 ) Edustava valikoima suomalaisia viulusävellyksiä. HUOM! Colourstrings-menetelmästä saatavana nyt myös alttoviulukoulu. PL 158, 00121 Helsinki info@fennicagehrman.fi Myynti: www.fennicagehrman.fi (verkkokauppa), Ostinato, F-Musiikki ja muut musiikkikaupat Laajensimme korjaamopalveluitamme! Korjaajamme ovat tavoitettavissa numerossa 09-4366 8444 Soitin Laine Oy / Helsinki - puhaltimet, jousisoittimet ja tarvikkeet - puhallinsoitinkorjaamo Pohjoinen Rautatiekatu 11 00100 Helsinki 09-4366 840 Soitin Laine Software experience - studiotarvikkeet, ohjelmistot, tietokoneet, kaiuttimet... Pohjoinen Rautatiekatu 11 00100 Helsinki 040-4561 260 Soitin Laine Oy / Turku - puhaltimet, nuotit, jousisoittimet, lyömäsoittimet, bändisoittimet, tarvikkeet yms. Maariankatu 10 20100 Turku 02-2761 600 Soitin Laine Oy:n Helsingin myymälä on orkesterisoittimien erikoisliike, mutta tilaamme Turun myymälästämme bändisoittimia toiveen mukaan Helsingin myymäläämme - ilman lisäkustannuksia. Jo vuodesta 1931 WWW.SOITINLAINE.FI WWW.SLSX.COM
Teksti J. P. Pulkkinen Kuva Päivi Kari Kuinka pitkä on hetki Eräänä ohikiitävänä hetkenä minut pysäytettiin ja esitettiin vaatimus, että tutkiskelisin hetken pituutta tähän lehteen. Suostuin. Aloitin hetki-tutkimukseni viivyttelemättä tekemällä gallupin kahdelle yhdeksänvuotiaalle. Kira ja hänen ystävättärensä Lili ohittivat perustutkimuksen ja menivät suoraan soveltavaan hetki-tutkimukseen. He olivat sitä mieltä, että aikuisten hetki on jotain sata tuntia. Jos hetkeä puristaa yhdestä päästä, se laajenee toisesta. Hetken diminutiivi hetkinen on sitä suurempi yksikkö. Kiraa ja Liliä vanhemmat ihmiset saattavat muistaa parhaimmillaan kaikilla kahdella kanavalla yhtaikaa näkyneen Hetkinen-planssin. Tuo tv-hetkinen koostui lapsuuden mittaan monesta hetkestä, joiden yhteenlaskettu pituus oli jotain sata tuntia. Puhumme pitkästä ajasta. Kehittyvä lapsi olisi voinut käyttää nuo tunnit kuuntelemalla J. S. Bachin Matteus-passion alusta loppuun kolmekymmentä kertaa. Sen sijaan hän tuijotti ruutua ja odotti jotain tapahtuvaksi. Hetkinen-planssit ovat historiaa. Eivätpäs olekaan! Kirjoittaessani tätä myrskyn aikaan Ylen Areena pätkii jatkuvasti Sibelius-kilpailua seuratessani ja tarjoaa hetkistä. Nykyihminen odottaa, että tietokone avaa hänelle yhteyden maailmaan. Yhteyden odottaminen koostuu hetkistä, joihin hänen olisi syytä tarttua. Carpe diem, tartu hetkeen, kirjoitti runoilija Horatius ja jatkoi quam minimum credula postero, luottaa et saa liikoja huomiseen. Tämä sapienta mitis, lempeä viisaus, kantautukoon näyttöruutujaan vahtaavien mieliin. Ei sittenkään! Se kuulostaa uhkaukselta. Olkaamme kuin huomenna kaikki olisi kuten tänäänkin, mutta hivenen paremmin. Hetken pituus on toinen kuin tauon pituus. Hetkeen kuuluu määrittelemättömyys, tauko sen sijaan on mitattavissa ja jos ei mitattavissa, niin ainakin se perustuu kulloisenkin tauon aikana tehtyihin sopimuksiin. Viulisti, pianisti tai kapellimestari lopettaa tauon elehtimällä. Tauko on dynaaminen käsite, se luo merkitystä menneeseen ja tulevaan. Hetki sen sijaan on kuin läjä, se voi koostua siitä tai tästä ja oikeastaan melkein mistä vaan. Hetki voi olla lyhyt, jolloin sillä viitataan optimistiseen lauseeseen tässä menee vain hetki. Hetki voi myös viitata tiettyyn menneeseen hetkeen, jolloin x teki y. Sitä kultaista hetkeä voisi muistella lasillisen äärellä jotain sata tuntia. Tämäkin on hetkeen tarttumista, mutta ei ihan horatiuslaisessa mielessä. Ei kyllä tuo edellinenkään, siihen ei tee mieli tarttua lainkaan. Toisaalta hetki saattaa olla aktiivisempi kuin tauko, mikä ilmenee kysymyksestä onko sulla mulle hetki? Sen sijaan, jos joku sanoo anna mulle tauko, niin kysymys ei ole ainakaan musiikista vaan pahanlaatuisesta anglismista. Aikuisten hetki on jotain sata tuntia. Huomaan puhuvani hetkestä ja sen pituudesta alentuvasti. Ehkä se johtuu hetkeen liitetyistä kohtalokkaista sanonnoista suden hetki ja yhdestoista hetki. Edellisellä tarkoitetaan aamuyön tunteja, jolloin ihminen on heikoimmillaan ja saalistavat sudet siksi vahvimmillaan. Jälkimmäinen on raamatullista perua ja löytyy Matteuksen evankeliumista, jossa on nykyihmisen mieltä sekoittava vertaus. Viinitarhan omistajalla oli työmiehiä, joista osa oli ollut hommissa pitempään, osa taas oli palkattu yhdennellätoista tunnilla. (Hetki-sanaa on vanhassa kirjasuomessa käytetty myös tunnin merkityksessä.) Välimeren tietämissä aikaa laskettiin ja lasketaan ehkä vieläkin auringonnoususta eli aamukuudesta auringonlaskuun eli iltakuuteen. Voimme päätellä, että yhdennellätoista tunnilla tulleet leimasivat kellokorttinsa viideltä. Silti liksa oli kaikille sama, sillä viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi. Vertauksesta avautuu maailmoja niin kuin Raamatusta ja maailmankirjallisuudesta muutoinkin. Mikään ei ole sitä, miltä näyttää. Kaikki on jotain muuta. On päätelty, että Jeesus viittasi vertauksella siihen, että hänen isänsä ikuiseen valtakuntaan pääsevät myös sinne viime tipassa kiiruhtaneet, ja pääsevät vieläpä ensimmäisten joukossa. Jos tarinaa ajatellaan sopivaksi alkukirkon ankaraan asemaan, kun seurakunta vielä oli levällään, niin siinähän kehotetaan epäileviä, hitaita ja hölmöjä liittymään hyvään jengiin, ei haittaa vaikka ei heti oivaltanut. Iso hali tulee heillekin. Koskaan ei ole liian myöhäistä, mikään hetki ei ole kelvoton parannukselle, osallistumiselle, syventymiselle, ajatukselle. Ja näitä hetkiä tulee toistensa perään. J. P. Pulkkinen on toimittaja ja kirjailija. Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 7
Teksti Sanna Salmenkallio Kuva Ritva Kovalainen & Sanni Seppo Puun aika Puussa ajan voi nähdä. Musiikissa vuosirenkaat muuttuvat kuultaviksi. Metsän aika Hyvä soitinpuu kasvaa rauhassa, vuodenaikoja kuunnellen, ja rytmittää kasvunsa muodostaen lujaa ja resonoivaa puuta. Soitinrakentaja Helmut Bleffert kertoo tammikuun GEO-lehdessä tunnistavansa jo metsässä sopivan puun sellojen rakentamiseen. Tehoviljelty metsä tuottaa nopeammin puutavaraa teollisuuden tarpeisiin. Nykyään on yleinen ja suositeltu käytäntö hakata avohakkuilla koko metsä ja istuttaa tilalle tasatahtiin kasvavia samanlaisia taimia, joita on myöhemmin helpompi hoitaa ja kaataa. Tällaiseen metsään eivät kuulu käyrät puut, eri kasvuvaiheita elävä villi aluskasvillisuus eikä hidas maatuminen. Asiasta on noussut viime aikoina runsaasti keskustelua, kun on huomattu, 8 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2011 että metsien monimuotoisuus on kärsinyt tehokkuuden kustannuksella ja tuhansia lajeja on uhassa kadota, kun niiden luonnollinen kasvuympäristö on kadonnut. Sen seurauksia ei tiedä kukaan. Arvokeskustelussa on noussut esiin myös metsän merkitys suomalaisille virkistyspaikkana, luontosuhteen ylläpitäjänä, kosketuksena pyhään. Meillä on käsitys maastamme sankkojen metsien ja villin luonnon tyyssijana. Todellisuudessa maassamme on luonnontilaista metsää enää muutama prosentti. Tehkääpä testi seuraavalla mökkireissulla ja havainnoikaa ihmisen jälkiä metsässä. Soittimen aika Vaikka saisimme käsiimme upouuden soittimen, sen matka metsässä on kestänyt jo kauan. Tunnen suurta ylpeyttä, kun ajattelen jaloja soittimiamme, jotka ovat seisseet puina metsissä säitä uhmaten. Nopeasti lannoitteiden avulla kasvanut puu on liian pehmeää soitinrakennukseen, joten käsissämme soiva puu on kasvanut jossain kauan, hitaasti ja ylväästi. Jousisoitinrakentamisen kulta-aika sijoittuu 1500-luvun puolivälistä 1800-luvun alkuun. Sinä aikana Italian Cremonassa rakennetut soittimet ovat edelleenkin ylitse muiden. Cremonassa opiskellut viulunrakentaja Elina Kaljunen kertoi, että 1600-luvun jälkeen ei mikään ole muuttunut: materiaalit, työkalut ja käsityötaito ovat säilyneet samanlaisina, koska mitään parempaa ei yrityksistä huolimatta ole keksitty.
Kultainen metsä Keski-Helsingin musiikkiopiston kamariorkesteri nauhoittaa kevään aikana studiossa äänimateriaalia, jota Sanna Salmenkallio muokkaa äänimaisemaksi Tennispalatsin suureen valokuvanäyttelyyn Kultainen metsä. Näyttelyn teemana on kulttuurinen luontosuhde ja sen keskiössä on metsä. Kolmen valokuvaprojektin näyttelykokonaisuudessa tarkastellaan eri näkökulmista ihmisen ja luonnon yhteyttä. Japanissa toteutettu Henkien saarella kertoo Shikokun saaren luonnonuskonnosta, sen pyhistä puista, kivistä ja vesiputouksista. Hiljaa huojuu korven honka käsittelee Suomen viimeisiä aarniometsiä ja Metsänhoidollisia toimenpiteitä puolestaan nykypäivän tehometsätaloutta Suomessa. Kultaisen metsän taiteilijakaartiin kuuluvat Ritva Kovalainen, Sanni Seppo, Ville Tanttu ja Reiko Nireki. Helsingin taidemuseo Tennispalatsi 17.6. 4.9.2011 Kultainen Metsä. Ritva Kovalainen & Sanni Seppo sarjasta Hiljaa huojuu korven honka Se on mielestäni vaikuttavaa, kun tietää, mihin nykyteknologia ja tutkimus yltää; kaikkea voidaan mitata ja analysoida, mutta perinteiset työkalut, lakka, kanin luista keitetty liima ja huolella valittu puu hyvän soinnin perustana ovat edelleen samat. Soittajan aika Soittamaan oppiminen vaatii kärsivällisyyttä, on vietettävä aikaa instrumentin parissa. Säännöllinen harjoittelu vaatii itsekuria ja sitoutumista. Mukava soittelu tarvitsee rinnalleen myös tylsää toistoa ja virheiden metsästystä. On jatkettava, vaikkei aina niin huvita. Kun taito karttuu, se kuitenkin alkaa säteillä ihmeellisesti: pääsee syvemmälle musiikkiin, oman mielen ja kehon hallintaan sekä itseilmaisuun. Tunnistan itsessäni kasvun mekanismit: vaikka kuinka tehotyöskentelen, nukun kunnolla, syön vitamiineja ja ulkoilen, en kuitenkaan voi pakottaa todellista oivallusta esiin, ennen kuin aika on sille kypsä. Voin vain luoda sille ihanteelliset olosuhteet. Alitajunnan pitää saada käyttää asioiden työstämiseen juuri se aika, minkä se tarvitsee. Viime konsertissa Kallion kirkossa katselin aivan liikuttuneena kamariorkesterilaisia, nuoria mahtavia soittajia, joista monet olen tuntenut pitkään ja joiden kasvua soittajina ja ihmisinä olen päässyt seuraamaan. Orkesteri oli todella hienossa vedossa, harvoin mikään oppilasorkesteri yltää yhtä sielukkaaseen yhteiseen soittoon. Kokemus oli varmasti meille kaikille ainutlaatuinen. Jokainen nuorista on rakentanut suhteen soittamiseen ja musiikkiin pala palalta, minuutteja ja tunteja ja vuosia asian parissa viettäen. Nyt se kantaa hedelmää. On äärimmäisen arvokasta kasvaa musiikkiin, joka on ja pysyy, vaikka elämä heittelee. Ne, jotka jatkavat soittamisen parissa pitkään, saavat peilin jolla tarkastella itseään tässä maailmassa: olen oppinut, kasvanut, muuttunut. Musiikin kautta voi myös tarkastella ympäristöä mennyttä, nykyistä ja tulevaa. Se rakentaa meidän jokaisen elämäntarinaa, jättää muistijälkiä, joihin voi palata ja joiden kautta voi hahmottaa paremmin omaa tunne-elämää. Parasta tässä on se, että oman itsensä ja maailman tutkiminen musiikin valossa ei lopu ikinä. Jatkuva muutos pitää siitä huolen. Elämyksen aika Kun kuulija tulee konserttiin, hän saa elämyksen ja suvannon arjen rutiinien keskelle. Hänen ei tarvitse keskittyä mihinkään muuhun kuin omaan kokemukseensa. Kaikki se työ, joka jokaisen konsertin takana on, ei kuulu yleisölle. Soittimen rakentamisen ja pitkäjänteisen harjoittelun jälkien kuuluu kadota. Materia menettää merkityksensä. Jäljelle jää elämys, jota kuulija kantaa mukanaan vielä pitkään senkin jälkeen, kun musiikki on jo loppunut. Sanna Salmenkallio on säveltäjä, free lance -muusikko ja opettaja, joka työskentelee pääasiassa teatterin ja elokuvan parissa. Viime vuonna hänelle myönnettiin valtion 5-vuotisapuraha. Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 9
TIMO VON CREUTLEIN SANNA HAAPASALO-HALME Skills Kuullun ymmärtäminen ja Nuotista laulamisen taito Uutuus! T I M O P I H K A N E N Opas lasten laulamiseen Tykistönkatu 7 00260 Helsinki Puhelin (09) 443 116 Fax (09) 441 305 www.ostinato.fi ostinato@ostinato.fi Avoinna maanantaista perjantaihin klo 9-18, lauantaisin klo 10-14 Eläimiä& kultaisia lauluja Helsby & Chapman: Eläinten musiikkiopisto (Nemo) 24 Ihastuttava johdatus klassiseen musiikkiin perheen pienimmille. Koira, sammakko, kirahvi ja muut eläimet esittelevät klassisen musiikin teoksia, säveltäjiä ja soittimia. Kirjaan sisältyvällä CD-levyllä on 28 mielenkiintoista musiikkinäytettä. Eläinten musiikkiopisto avaa niin lapsille kuin aikuisille ovia musiikin kiehtovaan maailmaan. Mauri Kunnas: Koiramäen laulukirja (Otava) 24 Lystikkäässä kirjassa on yli 40 rakastettua lastenlaulua Pienestä nokipojasta ja Oravan pesästä Joulukirkkoon, aiheina vuodenkierto ja koiramäkeläisten elämänpiiri. Mukana ovat nuotit säestyssointuineen. Hyvä soitinkauppa Helsingissä! Huilut, oboet, klarinetit, fagotit, lyömäsoittimet, jousisoittimet ja tarvikkeet Albertinkatu 17, 00120 Helsinki Avoinna: ti pe klo 10 17, la klo 10 14 (kesäisin ma pe, la sulj.) www.woodwinds.fi, p. (09) 681 2150, matti.helin@woodwin.pp.fi Kultaiset koululaulut vanhoilta ajoilta (toim. Timo Leskelä) (Tammi) 27,30 Yhteensä kolmesataa suosittua lastenlaulua, kansanlaulua, isänmaallista laulua ja joululaulua nuotteineen ja sanoituksineen ajalta ennen peruskoulua aina 1960-luvun lopulle saakka. Laulut on varustettu helpoilla sointumerkeillä. Laulut ja opetustaulukuvat vievät mukanaan lapsuusmuistoihin ja kouluaikaan viime vuosisadalla. Pianonkuljetus A. Leppälä Oy OFFICE: VANHA JÄRVIKYLÄNTIE 17, 02780 ESPOO Puh. 09-811 383, auto 0500-550 550 Email: antero.leppala@kolumbus.fi www.pianonkuljetus.net Kultaiset koululaulut 70-luvulta nykypäivään (toim. Timo Leskelä) (Tammi) 33 Lähes kolmesataa rakastetuinta koululaulua neljältä viime vuosikymmeneltä, mukana on lauluja niin pienille koululaisille kuin myös tunnettuja musikaalisävelmiä ja balladeja ylemmille luokka-asteille.
Teksti Helena Jaakkola Kuvat Päivi Kari Osaava pedagogi, heittäytyjä, idearikas ja myönteinen Keski-Helsingin musiikkiopiston huilunsoiton lehtorista Heli Talvitiestä on sanottu paljon hyviä asioita, eikä suotta. Helistä säteilee hyväntuulinen ystävällisyys ja innostunut opettajuus. Kun kuuntelee hänen ajatuksiaan huilunsoiton opettamisesta, vakuuttuu, että opettaminen on opetussuunnitelmakoukeroista huolimatta mahdollisuuksien aarreaitta ja huiluoppilaat toinen toistaan lahjakkaampia. Heli Talvitie ei alun perin suunnitellut ryhtyvänsä huilunsoiton opettajaksi. Hän aloitti soittoharrastuksen 9-vuotiaana Keravan musiikkiopistossa Marja-Leena Mäkilän johdolla, mutta myöhemmin tie kulki lastentarhaopettajaopiston kautta musiikkileikkikoulun opettajan opintoihin. 90-luvun alussa hän opiskeli myös huilunsoittoa, yhtyesoittoa ja musiikkikasvatusmenetelmiä Yhdysvalloissa East Tennessee State -yliopistossa. Sitten minut pyydettiin huilun tuntiopettajaksi Keski-Helsingin musiikkiopistolle, ja aloitin täällä opiskeluiden lomassa. Vaikka en ajatellut itseäni vielä huiluopettajana, opiskelukaverit pitivät sitä vahvuutenani, ja opettajani kannustivat eteenpäin. Ensimmäiset vuodet pienten huiluoppilaiden kanssa sujuivat kuin siivillä. Opettaminen maistui, tuntui omalta, ja työstään nauttinut Heli muistaa välillä ajatelleensa hienoa, että tästä vielä maksetaankin. Yksi tyypillinen piirre omalle opetusuralleni on ollut, että oppilaideni taitojen lisääntyessä olen kokenut tarvetta hankkia lisäkoulutusta, jotta pystyn vastaamaan heidän tarpeisiinsa. } huiluluokassa Heli Talvitien luokan ovi avautuu, ja pieni huiluoppilas tulee ensimmäiselle tunnille. Viikot, kuukaudet ja vuodet kuluvat, soittajan taidot karttuvat. Kuin varkain edessä on päivä, jolloin oppilas on nuori aikuinen ja musiikkiopiston ovi avautuu maailmalle. Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 11
Hän onkin vuosien varrella tehnyt ahkeraan täydentäviä opintoja. Uutta näkökulmaa työhön ovat tuoneet myös Vivo huilu -oppikirjan tekeminen ja huilun tasosuoritusvaatimusten uudistustyö yhteistyössä entisten omien opettajien kanssa sekä aktiivinen toiminta Suomen Huiluseurassa. Toinen tyypillinen piirre Helin opettajuudessa on intuitiivinen ote tekemiseen. Monet valinnat ja asiat ovat tapahtuneet ikään kuin tiedostamatta. Olen innostunut jostain ja päättänyt kokeilla ennakkoluulottomasti. Innostukseni on tarttunut oppilaisiin, kokeilut ovat toimineet, ja lopputulos on kuulostanut hyvältä. Huiluryhmä kantaa ja kasvattaa Heli seisoo huiluryhmän edessä, nostaa soittimen huulilleen ja ottaa katsekontaktin soittajiin. Huilistit katsovat johtajaansa keskittyneesti, hetken odottava hiljaisuus, ja huilujen heleä ääni täyttää konserttisalin. Heli Talvitiestä ei voi puhua huilunsoiton opettajana ilman, että tuo esille hänen rooliaan musiikkiopiston huiluryhmien kehittäjänä. Hilpeät Huilut, Vivo ja Taikahuilut ovat koonneet sitoutuneita huiluoppilaita riveihinsä, vaikka ryhmätoiminta on oppilaille vapaaehtoista. Taikahuilut on niittänyt mainetta konserteissa opiston ulkopuolella aina ulkomaita myöten. Heliä on pyydetty moneen kertaa luennoimaan huiluryhmätoiminnasta joskaan hän ei ole vielä luennoitsijaksi ryhtynyt. Ryhmätoiminta alkoi heti, kun olin aloittanut opettajana. Pohjan huiluryhmille antoivat kokemukseni huilistina Suzukiryhmässä. Yhdysvalloissa opiskellessani tutustuin lisää ryhmäsoittoon ja soitin erikokoisissa huiluyhtyeissä. Ensiksi Heli aloitti kaksiäänisillä huilukappaleilla. Sitten tulivat kolmen stemman kappaleet. Tämän jälkeen stemmoja on lisätty, ja ne ovat oppilaiden taitojen kasvaessa vaikeutuneet. Uuden yhteissoittomateriaalin löytäminen on jatkuva haaste. Kiinnostavissa teoksissa jokainen stemma on mielekästä soitettavaa, tai niissä voi vaikkapa hyödyntää huilun uusia soittotekniikoita ja ottaa mukaan kokonaisvaltaista ilmaisua ja liikettä. Miksi huiluryhmät sopivat huilun opiskeluun? Heli kertoo, että ryhmässä oppiminen on kannustavaa, ja sosiaalinen yhteisö tuo musisointiin uuden näkökulman. Kun ryhmässä on eri-ikäisiä ja soittoopinnoissaan eri vaiheessa olevia soittajia, saavat nuoremmat soittajat roolimallin ja ihailun kohteen vanhemmista soittajista: Joskus minustakin tulee noin taitava. Toisaalta vanhemmat soittajat ottavat roolimallina olon vastuullisesti. Soittajat motivoivat toisiaan harjoittelemaan niin ryhmän omia kappaleita kuin myös yksilötuntien biisejä. Ryhmässä soittaminen voi myös alentaa esiintymiskynnystä ja helpottaa jännitystä. Taikahuilujen taso on korkea. Vastaavanlaiset isot, moniäänistä ohjelmistoa esittävät huiluryhmät eivät ole yleisiä musiikinopetuksessa Suomessa, ja Internetin välityksellä kuultavat ulkomaisetkin ryhmät on usein koottu ammattisoittajista. Tyypillistä Helin ohjaamille huiluryhmille on, että esitettävät kappaleet ja teokset harjoitellaan niin hyvin, että ne voidaan soittaa ulkoa. Oppilaiden oppimiskyvyn katto ei ole vielä tullut vastaan. Heli on testannut huiluryhmien venymiskykyä sekä ohjelmiston pituutta että vaativuutta lisäämällä. Laajin huiluryhmien tapahtuma oli pari vuotta sitten rakennettu täyspitkä konsertti väliaikoineen. Viimesyksyinen konsertti Kuopion Nuori soittaa! -tapahtumassa oli puolestaan ohjelmistoltaan vaativaa ammattitasoa, kun konsertissa kuultiin muun muassa Franz Dopplerin Andante et Rondo. Ulkoa soittamisen tausta-ajatus ei ole uutta. Kun soittaja irtaantuu nuoteista, tulee soittamiseen aivan uutta syvyyttä. Oppilaat seuraavat opettajansa toimintaa ryhmän edessä, kuuntelevat paremmin toistensa soittamista ja antavat musiikin elää. Ensimmäisestä tunnista alkaa yhteinen matka Helin luokan ovesta on astunut vuosien varrella monta uutta oppilasta. Huiluun on vuosittain tulossa enemmän oppilaita, kuin heitä voidaan ottaa. Keski-Helsingin musiikkiopiston huilunopetuksen tasoa pidetään korkeana, ja puskaradio on vienyt tiedon opistoon pyrkivien lasten vanhempien korviin. Kun oppilas on päässyt aloittamaan toivomassaan soittimessa, edetään sen antaman motivaation voimin jo pitkälle. Heli sanoo, että yksi opettamisen päämäärä on saavuttaa harjoittelussa ja soittamisessa myönteinen oravanpyörä. Hyvä harjoittelu tuottaa hyvältä kuulostavaa musiikkia, joka tuntuu soittajasta ja kuuntelijasta miellyttävältä. Tämä innostaa jälleen uusien kappaleiden pariin harjoittelemaan. Huilu on sillä tavoin vaativa soitin, että puhtaan äänen eteen joutuu tekemään keskittyneesti töitä. Opettajan on aina hyvä muistaa, että sitä saa, mitä pyytää. Jos haluaa oppilailta puhtaampaa soittoa, opettajan on myös osattava vaatia sitä. Helillä on kova halu rohkaista soittajia. Jos soittaja on vaikka luonnostaan arka, koetan kannustaa häntä yrittämään. Minusta on myös tärkeää rohkaista jokaista tekemään musiikkia omalla persoonallisella tavallaan. Huiluluokalla eletään parhaillaan murroskautta, kun monet pitkälle edenneet oppilaat ovat lentämässä Helin hoivista maailmalle. Olo pitkien oppilas opettajasuhteiden päättymisestä on haikea, mutta silti tyytyväinen opettaja on tehnyt tehtävänsä. Luokan rakenne on taas muuttumassa; abiturientteja lähtee ja tilalle tulee paljon uusia oppilaita. Seuraavissakin pääsykokeissa luokalle mahtuu monta uutta soittajaa. Opettajana olen jälleen kerran uudessa tilanteessa. Opettajan on maltettava odotella oppilaiden kasvua soittajina. Alkuvaiheessa Kun ryhmässä on eri-ikäisiä soittajia, saavat nuoremmat roolimallin vanhemmista soittajista. ensimmäinen työni on luoda oppilaisiin hyvä kontakti, leikin ja pienen jekkuilun keinoin. Kokemus opettajana on antanut perusvarmuuden, että ajan kanssa kaikki lähtee sujumaan, vaikkei soittotaito heti lähtisikään lentoon. Tärkeää on löytää jokaisen persoonallinen tapa oppia. Opetussuunnitelma antaa raamit tekemiselle. Polkuja ja reittejä tavoitteen saavuttamiseksi on kuitenkin monia. Helena Jaakkola on toimittaja ja musiikinharrastajan vanhempi. 12 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2011
Voiko Raumalla juoda raanavettä? Teksti Janne Hauta ja Seija Rautio Kuva Lauri Linjama metyksen ääniä muun muassa siitä, miten pienessä kaupungissa voi olla näin kaikkea. Yhteiset nuotit Lauantain iltapäivän konsertissa soittajat pääsivät vihdoin esittelemään, mitä yhdessä voikaan tehdä. Konsertissa esiintyneiden taiteilijoiden ikähaarukka ulottui kuudesta vuodesta ylöspäin aina aikuisiin soittoopettajiin saakka. Niinpä musiikillinen repertuaarikin oli leveä Vaaleanpunaisen Pantterin teemasta Sibeliuksen Andante Festivoon. Keskuspuistossa puhaltanut kylmä tuuli ei ulottunut soittajiin eikä yleisöön. Päinvastoin tunnelma nuorison taloksi muuttuneella vanhalla rukoushuoneella kohosi konsertin edetessä ja yhteisistä nuoteista soittaminen ylitti kaikkien odotukset. Yhteiskonsertin taustalla olivat Rauman musiikkiopiston 40-vuotisjuhlat ja opiston rehtori Minna-Maria Pesonen, joka on aikaisemmin toiminut Keski-Helsingin musiikkiopiston rehtorina. Kutsun esittäminen ei näin vaatinut sen suurempia kynnyksien ylityksiä. Ja ainakin vieraiden mielestä tämä matka kannatti tehdä, sillä kotimaanmatkailuahan täytyy aina kannustaa. Vaikka toki muutama tullist tullu kiteytti omia kokemuksiaan sanomalla, että ihan kun ulkomailla olisi käynyt. Vuosi sitten vierailtiin Tallinnassa, ja soittomatkalainen joutui huomioimaan muuttuneet olosuhteet. Mut millai lainkka o länsirannikol? Kun helsinkiläiset urheilujoukkueet tulevat Raumalle pelaamaan, on meno usein aika hurjaa. Pisteistä taistellaan, vastustajista otetaan revanssia, ja pelivälineestä kamppaillaan likaisinkin keinoin. Mutta kun Raumalla vierailevien helsinkiläisten mukana on soitin, on tulos paljon harmonisempi ja sopuisampi. Silloin soitetaan yhteisistä nuoteista ja kaikilla on sama maali. Tämä kävi toteen viime marraskuussa, kun Keski-Helsingin musiikkiopiston alttoviulu-, huilu- ja selloryhmät vierailivat ganal-kaupungis Rauman musiikkiopiston vieraina. Vanhan Rauman kujilla Perjantaina Raumalle saapuneelle bussilastilliselle nuoria soittajia ja heidän vanhempiaan oli tarjolla yhteinen illanvietto ja harjoittelua raumalaisten kanssa sekä kierros Vanhassa Raumassa. Pienen kaupungin suuri puutaloalue herätti vieraissa ansaittua ihmetystä ja ihailua. Museoita, torikauppaa ja pikku putiikkeja, lauta-aitojen takaa pilkottavia puutarhoja ja Suomen kapein katu Kitukränni. Erityisesti se, että alueella asutaan ja ollaan ihan tavallisesti, oli monelle Rauman vierailijallemme iso yllätys. Helsinkiläislasten suusta kuului ih- Kuva Heli Talvitie Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 13
Teksti Heta Aho Kuva Julia Heikkilä Souvenirs* *ransk. muisto, engl. matkamuisto Kolme ja puoli matkamuistoa Venäjän-seikkailulta. Osallistuin kesäkuussa 2010 kolmen muun suomalaisen nuoren kanssa festivaaliin ja sävellyskilpailuun Tshaikovskin kaupungissa, lähellä Uralia. Ihana, omituinen Venäjä avasi korvia ja varsinkin silmiä. Mukaan tarttui diplomi, mutta myös jotakin paljon arvokkaampaa: mielenkiintoisia oivalluksia ja lähtemättömiä muistikuvia matkamuistoja. Kilpailin Tshaikovskissa kappaleella Yön ja päivän rytmi (versio huilulle, viululle, sellolle ja pianolle), jonka olin poiminut pitkään työstämästäni pienoisoopperasta. Kappale oli vaatinut jos ei hikeä ja kyyneleitä, niin malttia ja istumalihaksia sekä ennen kaikkea aikaa. Ajan arvoitus sisältyy kaikkeen luovaan työhön idean jalostaminen vie ja tarvitsee aikaa aina moninkertaisesti lopputuloksen kuulemiseen, lukemiseen tai näkemiseen verrattuna. Mutta kun hetki kerran on kiteytetty, alkaa se parhaimmillaan saada takaisin eteensä uhrattua aikaa ja elää omaa elämäänsä. Tshaikovskiin viemämme kappaleet matkustivat festivaalilla soittaneen Moskovan nykymusiikkiyhtyeen mukana Permiin ja Moskovaan. 14 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2011 Säveltäjä Harri Wessman sekä nuoret säveltäjät Valter Sallinen, Saara Kalliopuska, Tuomas Kettunen ja Heta Aho Pjotr Tshaikovskin patsaalla tämän synnyinkodin edessä, Votkinskin kaupungissa. Kameran takana tuki- ja turvahenkilö Julia Heikkilä.
pöydän ylitse juna oli mitä parhain paikka tutustua ennestään tuntemattomaan matkaseuraan. Onnettomuuksiltakaan ei täysin vältytty. Sudennälkäinen uskalikko valitsi aterian sattumanvaraisesti: viime ruplilla ostettiin tomaattisalaatti ja kurkkukeitto. Venäjän taidon puute sulki toisinaan täydelliseen kuplaan, mikä johti absurdeihin, koomisiinkin tilanteisiin. Usein paikalliset hermostuivat, kun viesti ei mennyt perille, vaikka venäjänkieliset fraasit toistettiin hitaasti ja selkeästi. Kontrasti oli siis sitäkin voimakkaampi, kun tapasimme Izhevskissä suomea sujuvasti puhuvia opiskelijoita! Tshaikovskissa vietetyn viikon mittaan oppi lukemaan pelkkiä tilanteita outoa kieltä saattoi kuunnella kuin musiikkia, vain nauttiakseen. Venäläisten ystävällisyys ja aito kiinnostuneisuus ylitti kuitenkin kaikki kielimuurit. Kohtelu oli aina uskomattoman vieraanvaraista. Musiikkiopistolla järjestetyssä illanvietossa tapasimme udmurttikansan jäseniä ja saimme maistaa vastakerättyä, vielä savuntuoksuista hunajaa. Tshaikovskissa joukkomme avuksi sekä seuraksi tuli sydämellinen ja kärsivällinen Irina, jonka kanssa kulttuuri aukeni syvemmin. Elekielellä tuskin olisi selvinnyt, onko soveliasta kiittää parillisella vai parittomalla määrällä ruusuja. Heta Aho käy lukiota ja opiskelee huilunsoittoa ja sävellystä. Yön ja päivän rytmi III palkittiin tuomariston puheenjohtajan diplomilla. Matka Tshaikovskiin kävi kahdella yöjunalla, Helsinki-Moskova ja Moskova-Izhevsk. Hidas matkustaminen oli eräs matkan parhaimpia kokemuksia. Raiteilla kulkiessa välimatkoista tuli konkreettisia aivan eri tavalla kuin lentäessä: ymmärsi todella matkaavansa kauas. Tunnelma junassa oli mutkaton, matka yllätyksellinen. Vaikka neljän hengen hytti kävi ahtaaksi jo yhdestä ihmisestä, se nielaisi täpötäydet pakaasit näkymättömiin. Junaemäntä tarjosi elämyksiä termostaattia säätelemällä: öisin saimme tuntea tuulahduksia Siperiasta, alkanutta kotimatkaa taas juhlistimme saunomalla. Hyttitoveriksi saattoi sattua kuka vain, sillä nais- ja miesmatkustajien välillä ei paikkoja varattaessa tehty eroa. Oma lukunsa oli tietenkin saslikintuoksuinen ravintolavaunu, johon pakenimme hytin mittasuhteita. Tarinoita sinkoili loosin Ruslania Ruslania Books - nuottikauppa Ruslania Books Oy maahantuo ja myy nuotteja ja klassista musiikkia Venäjän suurimmilta kustantamoilta. Nuottivalikoimamme käsittää yli 1300 nimikettä - venäläisten ja länsimäisten säveltäjien teoksia, merkittävien venäläisten pedagogien toimittamia opetusmateriaalikokoelmia yms. Hintataso on todella edullinen. Tervetuloa tutustumaan valikoimaamme Helsingin keskustassa sijaitsevaan myymäläämme tai www-sivuillemme www.ruslania.com Yhteistyökumppaneitamme ovat mm. Kompozitor Pietarissa, Muzyka ja DSCH Moskovassa. Ruslania Books Oy Lapinlahdenkatu 1 C Avoinna 9-18, la 10-16 Puh (09) 272 70717 00180 Helsinki sheetmusic@ruslania.com Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 15
Teksti Markku Kaikkonen Piirrokset Daniela ja Axel Päivänsalo Oppia aika kaikki Onko meillä kiire oppia? Oppimisen viisarit näyttävät jokaiselle eri aikaa. Musiikin maailma on valtava aarrearkku, ja opettajan tehtävä on johdattaa oppilaitaan aarteen luokse. Tätä johdattamista kutsutaan pedagogiikaksi eli opetustaidoksi. Opettajan työ on usein nimenomaan uusien lähestymistapojen etsimistä ja löytämistä pedagogista pohdintaa; opetusta suunnitellessaan opettaja järjestää kappaleet, harjoitukset ja opetusmenetelmät loogisesti eteneväksi kokonaisuudeksi. Varsinaisesti opetusprosessin toimivuus testataan käytännössä, opetustilanteessa. Opettaminen onkin jokapäiväinen seikkailu, jossa tempoa tai suuntaa tarkistetaan tarvittaessa. Opettaja, innostaja Oppimiseen vaikuttavat monet tekijät, mutta yleistäen voidaan sanoa, että parhaiten oppimista tapahtuu, kun oppilas haastetaan hyödyntämään omaa oppimispotentiaaliaan täysillä. Tähän hän sitoutuu, jos tehtävä on innostava ja omiin taitoihin verrattuna haastava ja lisäbonuksena hyvästä työstä odottaa mieluisa palkinto. Musiikissa nämä elementit ovat hyvällä tavalla olemassa: Soittaminen on innostavaa, ja palkintona odottaa uuden kappaleen oppiminen. Parhaimmillaan saa soittaa yhdessä toisten kanssa tai jakaa opittua laajemminkin eli esiintyä. Opettajan on tunnettava oppilaansa, jotta hän osaa antaa jokaiselle juuri sopivalla tavalla haasteita. Yksi opettajan tärkeimmistä taidoista on ihmisen lukutaito. Minkälainen haaste ja tehtävä tukee nyt parhaiten oppilaani muusikkouden kehittymistä? Minkälainen kappale innostaa häntä juuri nyt? Motivoitunut oppilas oppii parhaiten ja on valmis yhä sitoutuneempaan työntekoon. Ilolla työtä tekevä oppilas motivoi myös opettajaa yhä innostuneempaan työhön. Motivoitumisen positiivinen kehä johtaa siis sekä oppimiseen että opettamisen iloon. Vastuu motivoitumispyörän 16 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2011 käynnistämisestä on pedagogilla. Suuri vastuu, mutta juuri tämä haaste tekee pedagogin työstä niin mielenkiintoisen. Eettisten kysymysten äärellä Lääkärin etiikkaan kuuluu auttaa kaikkia vaivoista, säryistä tai hädästä kärsiviä riippumatta potilaan taustatekijöistä. Vastaavasti musiikkipedagogin tehtävä on opettaa kaikkia, jotka haluavat oppia soittamista: Lupaan opettaa kaikille oppilaille musiikillisia tietoja ja taitoja sekä kehittää oppilaiden muusikkoutta monipuolisesti. Lupaus on samalla opettajan eettinen ohje. Kasvu ja kehittyminen on yksilöllistä. Herkkyyskaudet uuden oppimiselle vaihtelevat, ja joissain elämänvaiheissa uuden oppiminen voi olla vaikeaa. Joku oppii hitaammin, joku nopeammin, jollakin on luontaisesti paljon musiikillista osaamista, jollekin oppimisen tie on kivikkoisempi. Onneksi ihmisten yksilöllisyys ei sodi opettamisen etiikkaa vastaan: Riippumatta oppilaan lähtötasosta tai yksilöllisistä eroista lupaan opettaa. Opettajan näkökulmasta on tärkeää, että löytää jokaiselle parhaiten soveltuvat etenemistavat. Usein tämä tarkoittaa käytännössä, että valtavirrasta erottuvalle oppilaalle on tehtävä henkilökohtainen opintosuunnitelma. Jos oppilas omaksuu asioita nopeammin, on hänelle tarjottava mahdollisuus etenemiseen, ja toisaalta jos oppimiseen liittyy jokin rajoite tai ongelma, on hänelle etsittävä pedagogisia keinoja sekä tukea, joilla oppiminen mahdollistuu. On hienoa, että opetussuunnitelmat antavat mahdollisuuden yksilöllistää opetusta oppilaan sairauden, vamman tai muun vastaavan syyn takia. Opettajalla on lupa ja eettisestä näkökulmasta tarkasteltuna myös velvollisuus opettaa oppilaita, vaikka oppiminen syystä tai toisesta ei noudata keskiarvon mukaisia kehityskäyriä. Samalla tavoitteiden tulee kuitenkin olla musiikkikasvatuksellisia. Yhä useampi musiikkiopisto ja -koulu myös haluaa laajentaa oppijakäsitystä. Koulutuksen laaja-alainen merkitys nähdään koko kulttuurikentän voimavarana. Musiikki ja soittaminen on suosittu harrastus, joten on surullista ja traagista, että oppilaspaikat ovat kortilla ja oppilaita joudutaan karsimaan pääsykokeilla. Tällainen valikointi sotii pedagogin Erilaisen oppijan oppimisprosessi on usein kuin hidastettu filmi.
Kunnioitanko sinun tempoasi? Kunnioitanko omaa tempoani? Pitääkö tämä oppia heti? Jätänkö aikaa kasvulle? etiikkaa vastaan. Musiikin oppiminen on perusoikeus, ja kaikkien soittohaluisten tulisi päästä oppimisen piiriin. Oppimisen matka oppimisen aika Erityismusiikkikasvatus itsenäisenä musiikkikasvatuksen osa-alueena on kehittynyt valtavin harppauksin viimeisten vuosien aikana. Samalla opettajien (erityis)pedagoginen ammattitaito on laajentunut. Tästä huolimatta oppilaiden erilaisuus on usein opettajalle haaste eikä riittämättömyyden tunne ole varmaan kenellekään vierasta. Ammatillisen kehittämisen lisäksi kollegojen tuki sekä yhteistyö oppilaan lähipiirin ja verkoston kanssa tukevat opettajaa tässä itselle ehkä uudessa opetustilanteessa. Joskus opettajaa saattaa kuitenkin vaivata vauhtisokeus, suoriutumisen pelko ja etenemisen harhaluulo. On ymmärrettävä, että moni asia, jonka omaksuminen keskiverto-oppilaan kohdalla tapahtuu viikoissa, voi viedä erityisoppilaalla vuosia. Oppimista kuitenkin tapahtuu, ja tämä on keskeisempää kuin oppimiseen käytetty aika. Meillä ei ole kiire. Oppimisnopeutta tärkeämpää on motivoituminen, työhön sitoutuminen ja sitä kautta uuden oppiminen. Pedagogin vastuulla on siis opettaa ja tarjota uusia haasteita, vaikka oppiminen olisikin hidasta. Pedagogin tulee kunnioittaa oppijan omaa oppimisaikataulua. Erilaisen oppijan oppimisprosessi onkin usein kuin hidastettu filmi, joka pitää sisällään lukemattomia toistoja, jotta opetettava asia sisäistetään. Tällaisessa prosessissa myös opettajalle avautuu tavallista tarkempi tarkkailupinta siihen, mitä oppiminen on, sekä siihen, mitä oma opettaminen on. Ehtona opetukseen pääsemiselle ei saa olla jokin testattu musiikillinen kyky tai lahjakkuus, vaan on uskottava jokaisen kykyyn oppia. Vaikka oppiminen olisikin hidasta, opettajan eettinen vastuu on opettaa ja iloita oppilaan etenemisestä. Lähtökohtaisesti opettajalla on oltava usko, että jokaisella oppilaalla on perusvalmiudet edetä Olli Mustosen tai Karita Mattilan tasoisiksi muusikoiksi, mutta tällaisen taiteilijuuden ja osaamisen saavuttaminen saattaisi monilla oppilailla vaatia satojen vuosien opinnot. Emme elä niin kauan, mutta opiskellaan (ja opetetaan), niin kauan kuin elämme. Se on musiikkipedagogiikan keskeisin tavoite. Markku Kaikkonen toimii Musiikin erityispalvelukeskus Resonaarin johtajana sekä oppikirjailijana ja kouluttajana. Resonaarissa toimii erityisryhmille suunnattu taiteen perusopetusta antava musiikkikoulu, jossa opiskelee tällä hetkellä lähes 200 oppilasta. Tämän lisäksi Resonaarissa toteutetaan erityismusiikkikasvatuksen tutkimus- ja kehittämishankkeita (www.resonaari.fi). Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 17
Teksti Silja Järventausta Kuvat Päivi Kari Täplikäs kangas heiluu lattialla. Musiikki seilaa soittimessa. Hän tarttuu toisella kädellä peiton reunaan ja heiluttaa toisella soitinta. Seisoo, hyppii, nojaa, nousee, heiluttaa, kiskoo ja laskee. Jalkapohjat keikkuvat lattialla. Hän kääntää päätään patjalla ja nousee.
Millainen lapsen ääni voisi olla, jos hän pääsisi vähän vanhempana kertomaan elämyksistään? Millainen lapsen ajatusmaailma on juuri nyt, kun hän ilmaisee soittimella, laululla tai liikkeellä sitä, mihin ei ihan vielä puhumalla pysty? Aamulla muskarissa Eräänä aamuna joulukuussa 2010 seurasin pienten, 2-vuotiaiden ja vauvojen, muskaria. Seurasin lapsia ja sitä, miten he liikkuivat huoneessa, oman tuolin tai patjan lähellä. Muskarin aloitus kosketti, jokaisen lapsen kutsuminen nimellä kynttilän syttyessä, Tuomas on tullut muskariin. Siitä alkoi matka, jossa äänet, liikkeet, soittimet, huivit ja kotitontun temput yhdistivät muskarin hetket kokonaisuudeksi, tarinaksi. Pidin olennaisena paikan antamista jokaiselle, huomioon ottamista, ja liittymistä muihin lattialla piirissä. Mietin lasten tunteita ja ajatuksia oman patjan tai tuolin lähellä, isossa huoneessa, muiden lasten ja aikuisten vieressä. Seurasin liikkumista huoneessa, reittiä marakassin, kulkusten, kanteleen ja harmonikan luo, tunnustelemaan soitinta ja sen ääntä. Nimeni on tuntematon. Kerron nimeni. Puhallan kynttilän. Istun, lasken, toistan, muistan, kerron, kasvan, siirryn, mittaan. Verho liikkuu kerran ja monta kertaa kaiken päällä. Valoista ei näy mitään. Valo on siirtynyt muualle. Seison lattialla ja huivi tekee jälkeä. Se pysyttelee jalkojen päällä ja kädet laskostavat huiville omaa pesää. Seison pesän reunalla ja musiikki pärähtää soimaan, kun käännän kädet ja lasken tuntemattoman minuutin ajan, kuinka kello käy, aika rasahtelee, pirisee ja reistailee rapussa. Täällä huoneessa on hämärää. Makaan tuolin alla ja katson, miten pohja keikkuu. Jalkapohja liikuskelee tuolin katossa, ja laulan sen aikaa, kun näkyy hame heiluvan tai käsi tarttuvan yläpuolellani. Käännyn katsomaan minuuttien ajan tähteä, joka kerii itsekseen kaapissa, vaatteessa, seinässä ja ulkona, pihassa, aidan pylväässä. Käännyn lähtemään, sillä laulu tekee matkani kohti kannelta vapaaksi. En ole liikkumaton vaan seison ja lainaan ajatuksia, muistoja, kieltä, tunnelmaa, matkaa, tietä, portin ja poron, joiden kanssa käyn tänä aamuna ratsain katsomaan tuonne soittimien luo. En ole enää tuntematon, sillä kasvot katsovat toisia. Kun valo syttyy kynttilässä, välähtää mielessä. Olen kotitonttu ja käärin jalat pulkkaan peitteen alle, suhisen talon ohi metsään ja menen jo keräämään sinne tilanteita. Valo syttyy samaan aikaan, potkupukuni lahje jo lepattaa, sillä seison poron pulkassa laskemassa tuttua onnellista mäkeä. Mäki ja kulkuset ovat ketju, jossa seison yhtenä koristeena, kulkusena, marakassin helmenä, laatikollisena herneitä, jotka ritisevät ja rytmittävät poron kyytiä. Heilutan, tömistän, keinun, juoksen ja silitän. Seison selkä toista lasta päin ja annan hänen nojata. Hyppään tossut jalassa. Olen iloinen kuin lankavyyhti, joka on valmis yhdistämään ja ymmärtämään kaikki. Istun tuolilla. Jalat vetävät kohti kannelta. Tossut jalassa nousen ja lasken. Piiri käy hakemassa minut mukaan. Käännyn tuulettamaan sille huiviani ja vedän jälkeäni kuin lankaa. Tossuni jäljittelee ja nousee. Se katselee lattiaa ja tallustelee kuin itsekseen. Minä sanon sille hyvää päivää, tänään on hyvä päivä laulaa, ja me laulamme yhdessä tossun kärjellä viivaa lattialle. Sovimme kaikki jalkojemme kanssa tähän huoneeseen, jokaiseen seinään, lattiaan, nurkkaan, ikkunalautaan. Kaikki katseet välkkyvät tässä huoneessa. Ääni kiertää huonekaluissa. Käyn koskettamassa kannelta ja sen ääni tarttuu sormeeni. Silja Järventausta on runoilija ja työskentelee Ebeneser-talon Lastentarhamuseossa. Trioli 2011 Keski-Helsingin musiikkiopisto 19
Teksti ja kuvat Marja-Liisa Ponsila Äiti rä Kuplia triplana Olen MC Äiti ja mulla on asiaa. Hiukkasen heilutan soittorasiaa, kuvat sekaisin, kootaan ne uudestaan! Taas teletapit nousee haudastaan. Tiivi-Taavin kädessä on joku ihme kori, siinä näkyy Helsinki ja kasarmi ja tori, torin laita, muuan äiti, poika, joka soittaa (se on joulujuhlaesitys ei mikään iso juttu, yleisönä kotiväki. soittajille tuttu) pieni poika keskittyen soittaa vakavana laattaa mollisoinnut pojan silmiin kyyneleitä saattaa. (Ja isä sohvalta sanoo jou, jou jou! Muista: jaettu vastuu, yhtä hyvin loskassa myös isin monot kastuu, kun lasta kuskaa hän musaleikkikouluun Lukuvuosi kestää sentään tammikuusta jouluun.) Mielikuvat kulkee siinä ympäristö muuttuu. Musa soi ja lapset soittaa, tori tosin puuttuu. Muskari on menossa, kun äidit istuu sohvalla ja Maijalla on karitsa. se vie koko käden! Maija soittaa kannelta Mustikka ja mansikka ja os-ta-kaa mak-ka-raa! 20 Keski-Helsingin musiikkiopisto Trioli 2011