KIRJALLINEN KYSYMYS 384/2012 vp Diagnoosin tekeminen potilasta näkemättä Eduskunnan puhemiehelle Maassamme tehdään potilaille satojatuhansia diagnooseja päivittäin. Perinteinen tapa on se, että lääkäri tapaa potilaan henkilökohtaisesti vastaanotolla terveyskeskuksessa tai muussa hoitolaitoksessa. Suomen lainsäädännön mukaan lääkäri voi kuitenkin tehdä diagnoosin näkemättä potilasta tai tapaamatta häntä henkilökohtaisesti. Tästä aiheutuu mm se, että sama potilas voidaan todeta terveyskeskuksessa tai työterveydessä työkyvyttömäksi, mutta eläkelaitoksen tai Kelan lääkäri voi todeta hänet työkykyiseksi. Tällöin työkyvyttömäksi toisaalla todettu henkilö todetaan toisaalla työkykyiseksi ja häneltä evätään työkyvyttömyyseläke. Tämä asia on varsin hankala etenkin TULE-sairauksista ja mielenterveysongelmista kärsiville potilaille. Tämä pakottaa oikeasti sairaan ihmisen jatkamaan työelämässä, vaikka hän olisi tosiasiallisesti kykenemätön työnsä tekemiseen. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Kuinka lääkäri voi tehdä diagnoosin näkemättä tai tapaamatta henkilöä fyysisesti ja mitä hallitus aikoo tehdä asialle? Helsingissä 10 päivänä toukokuuta 2012 Maria Tolppanen /ps Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Maria Tolppasen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 384/2012 vp: Kuinka lääkäri voi tehdä diagnoosin näkemättä tai tapaamatta henkilöä fyysisesti ja mitä hallitus aikoo tehdä asialle? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kansanedustaja Maria Tolppasen kirjallinen kysymys KK 383/2012 vp käsittelee samaa asiaa kuin tämä kirjallinen kysymys. Tästä syystä tämän kysymyksen vastaus on osittain sama. Työeläke- ja kansaneläkelainsäädännössä on omat säännökset siitä, milloin henkilöä on pidettävä asianomaisen lain mukaisesti työkyvyttömänä. Työeläkejärjestelmässä täyden työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen edellytyksenä on, että työntekijän työkyky on heikentynyt sairauden, vian tai vamman vuoksi vähintään kolmella viidesosalla yhdenjaksoisesti ainakin vuoden ajan. Kuntoutus on ensisijaista eläkkeelle siirtymiseen nähden. Ennen kuin eläkelaitos tekee päätöksen työkyvyttömyyseläkkeestä, sen on varmistettava, että hakijan mahdollisuudet kuntoutukseen on selvitetty. Arvio työkyvyttömyydestä tehdään työeläkeja kansaneläkejärjestelmässä eläkkeenhakijan kokonaistilanteen perusteella. Työkyvyttömyyseläkeratkaisu perustuu aina lääketieteellisiin tutkimuksiin ja tutkimustulosten pohjalta tehtyyn arvioon sairauden, vian tai vamman aiheuttamasta toimintakyvyn heikkenemisestä. Keskeisen lääketieteellisen selvityksen muodostavat tällöin hoitavan lääkärin potilaan terveydentilasta tekemät merkinnät. Ne sisältävät muun muassa potilasta hoidettaessa tehdyt havainnot ja lääketieteellisten tutkimusten tulokset. Työkyvyn arvioinnissa otetaan kuitenkin huomioon myös muita kuin lääketieteellisiä seikkoja. Esimerkiksi työeläkelakien mukaan työkyvyttömyyttä arvioitaessa otetaan huomioon hakijan terveydentilan lisäksi hänen koulutuksensa, aikaisempi toimintansa, ikänsä, asuinpaikkansa ja muut näihin rinnastettavat seikat. Yksinomaan sen seikan perusteella, että hoitava lääkäri on katsonut potilaansa työkyvyttömäksi, ei voida päätellä, onko tämä henkilö myös eläkelainsäädännön mukaisesti työkyvytön. Eläkelaitoksen tehtävänä on ensiasteena ratkaista, täyttääkö hakija lainsäädännössä etuuden saamiselle asetetut edellytykset. Eläkelaitoksen asiantuntijalääkärit osallistuvat tällaisten etuuspäätösten valmisteluun yhtenä asiantuntijana juristien, eläkkeenlaskijoiden ja muiden asiantuntijoiden kanssa. Vakuutuslääkäreiden arviot käsitellään osana hakijan etuuden kokonaisharkintaa, jonka perusteella hakijalle on lain mukaan annettava perusteltu päätös. Oikeusturvan takaamiseksi jokaisella eläkelaitoksesta hylkäävän päätöksen saaneella eläkkeenhakijalla on oikeus hakea päätökseen muutosta asianomaisilta muutoksenhakuelimiltä. Niiden tehtävänä on tutkia eläkelaitoksen päätöksen oikeellisuus ja tarvittaessa muuttaa eläkelaitoksen päätöstä. Työkyvyttömyyseläkkeen hakijalla on myös aina mahdollisuus uuden lääketieteellisen selvityksen perusteella saada työkyvyttömyyseläkeasiansa uudelleen arvioitavaksi eläkelaitoksessa. Potilasta hoitaneiden lääkäreiden ja vakuutuslääkäreiden näkemyserot johtuvat useimmiten 2
Ministerin vastaus KK 384/2012 vp Maria Tolppanen /ps näiden lääkäreiden erilaisista tehtävistä. Hoitavan lääkärin ensisijaisena tehtävänä on pyrkiä edistämään potilaansa terveydentilaa ja päättää hänen hoidostaan. Vakuutuslääkärin tehtävänä on tehdä potilasasiakirjojen ja muun selvityksen perusteella lääketieteellinen arvio siitä, täyttyvätkö hakijan hakeman etuuden myöntämisedellytykset. Tällöin hänen on otettava huomioon hakijan terveydentilan lisäksi myös muut asianomaisessa lainsäädännössä asetetut vaatimukset kuten hakijan työ- ja koulutustausta ja työntekomahdollisuudet. Hoitavan lääkärin ja vakuutuslääkärin välisissä näkemyseroissa ei siten ole yleensä kysymys siitä, että vakuutuslääkärit asettaisivat kyseenalaisiksi potilasasiakirjoihin kirjatut tutkimustulokset tai hoitavan lääkärin potilaastaan kirjaamat havainnot. Työkykyä koskevien arvioiden yhteneväisyyttä voidaan edistää kouluttamalla hoitavia lääkäreitä ja lisäämällä tietoisuutta eri etuuksien myöntämisedellytyksistä ja hakemisen perusteista. Yhdessä hoitavien lääkäreiden ja vakuutuslääkäreiden sekä eri organisaatioiden kanssa on toteutettu hankkeita, joiden avulla on pyritty parantamaan lääkärinlausuntojen tasoa ja hoitavien lääkäreiden osaamista työkyvyn arvioinnissa. Keskustelen vielä ennen tulevaa kesää sosiaalivakuutuslaitosten, muutoksenhakuelinten, vakuutuslääkärien ja hoitavien lääkärien edustajien kanssa keinoista, joilla potilaiden asemaa voitaisiin parantaa korvausasioiden käsittelyssä ja muutoksenhaussa. Työkyvyttömyys on merkittävä työuria lyhentävä tekijä ja on tärkeää, että siihen puututaan kaikin mahdollisin keinoin. Hallituksen työssä painottuu terveyden edistäminen sekä työterveyshuollon, kuntoutuksen ja työelämän kehittäminen. Erityistä huomiota kiinnitetään mielenterveys- ja päihdeongelmien ehkäisyyn ja hoidon tehostamiseen, hoitoon ohjaamiseen työpaikoilla ja työhön paluun helpottamiseen. Helsingissä 31 päivänä toukokuuta 2012 Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 384/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Maria Tolppanen /saf: Hur kan en läkare ställa en diagnos utan att se eller träffa en person fysiskt och vad ämnar regeringen göra åt saken? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Riksdagsledamot Maria Tolppanens skriftliga spörsmål SS 383/2012 rd behandlar samma ärende som det här skriftliga spörsmålet. På det här spörsmålet anförs därför till en del samma svar. I arbetspensions- och folkpensionslagstiftningen ingår egna bestämmelser om när en person enligt lagen i fråga ska betraktas som arbetsoförmögen. Enligt arbetspensionssystemet är förutsättningen för beviljande av full invalidpension att arbetstagarens arbetsförmåga på grund av sjukdom, lyte eller skada är utan avbrott nedsatt med minst tre femtedelar åtminstone ett år. Rehabilitering är det primära i förhållande till att gå i pension. Innan pensionsanstalten fattar beslut om invalidpension ska den se till att sökandens möjligheter till rehabilitering har klarlagts. Det avgörande som innefattar en bedömning av arbetsförmågan baserar sig inom arbetspensions- och folkpensionssystemet på en bedömning av sökandens situation som helhet. Ett avgörande om invalidpension baserar sig alltid på medicinska undersökningar och på en bedömning av den nedsättning av funktionsförmågan som sjukdomen, lytet eller skadan har orsakat. Den viktigaste medicinska utredningen är då den behandlande läkarens anteckningar om patientens hälsotillstånd. I anteckningarna ingår bland annat observationer som gjorts vid undersökning av patienten och resultat av medicinska undersökningar. Vid bedömningen av arbetsförmågan ska dock även andra än medicinska faktorer beaktas. Enligt t.ex. arbetspensionslagarna ska det vid bedömningen av i vilken mån arbetsförmågan är nedsatt förutom sökandens hälsotillstånd beaktas dennes utbildning, tidigare verksamhet, ålder, boningsort och andra därmed jämförbara omständigheter. En patient kan inte anses vara berättigad till en viss förmån enligt pensionslagstiftningen enbart utifrån det faktum att den behandlande läkaren har ansett patienten vara arbetsoförmögen. Pensionsanstalternas uppgift är att som första instans avgöra om den sökande uppfyller de villkor som i lagstiftningen har ställts för att få förmånen. Pensionsanstalternas expertläkare deltar i beredningen av förmånsbeslut av detta slag som experter i samråd med jurister, pensionsräknare och övriga experter. Försäkringsläkarnas bedömningar behandlas som en del av den samlade bedömningen av den sökande förmånsansökan och på grundval av den ska den sökande enligt lagen ges ett beslut med motiveringar. För att rättsskyddet ska garanteras har varje pensionssökande som fått ett nekande beslut från en pensionsanstalt rätt att söka ändring i pensionsanstaltens beslut hos behörig besvärsinstans. Deras uppgift är att undersöka riktigheten i pensionsanstaltens beslut och vid behov ändra pensionsanstaltens beslut. Den som söker invalidpension har också alltid möjligheten att på basis av en ny medicinsk utredning få sitt pensionsärende bedömt på nytt av pensionsanstalten. De behandlande läkarnas och försäkringsläkarnas olika syn på patienten beror oftast på att 4
Ministerns svar KK 384/2012 vp Maria Tolppanen /ps läkarna har olika uppgifter. Den behandlande läkarens främsta uppgift är att främja patientens hälsotillstånd och besluta om vården och behandlingen. Försäkringsläkaren har som uppgift att på basis av journalhandlingarna och övriga utredningar göra en medicinsk bedömning av om sökanden uppfyller kriterierna för beviljandet av sökta förmånen. Läkaren ska då beakta utöver den sökandes hälsotillstånd också de övriga kraven som ställs i tillbörlig lagstiftning, såsom den sökandes arbets- och utbildningsbakgrund och arbetsmöjligheter. Meningsskiljaktigheter mellan behandlande läkare och försäkringsläkare innebär i allmänhet inte att försäkringsläkaren skulle ifrågasätta de undersökningsresultat som antecknats i journalhandlingarna eller de observationer som den behandlande läkaren antecknat om patienten. Man kan främja enhetligheten i bedömningarna av arbetsförmågan genom att utbilda de behandlande läkarna och öka kunskapen om villkoren för beviljandet av olika förmåner och grunderna för ansökan om förmåner. I samarbete med behandlande läkare, försäkringsläkare och olika organisationer har det genomförts projekt som syftar till att höja nivån på läkarutlåtanden och behandlande läkares kunnande när det gäller att bedöma arbetsförmågan. Jag diskuterar ännu före sommaren med företrädare för socialförsäkringsanstalterna, besvärsinstanserna, försäkringsläkarna och de behandlande läkarna om metoder med hjälp av vilka patienternas ställning kan förbättras vid behandlingen av ärenden som gäller ersättningar och vid sökande av ändring. Arbetsoförmåga är en faktor som i betydande grad förkortar karriärerna och det är viktigt att man tacklar situationen på alla möjliga sätt. Regeringens arbete inriktar sig på att främja hälsa och utveckla företagshälsovården, rehabiliteringen och arbetslivet. Särskild vikt kommer att läggas vid att förebygga mentala problem och missbruksproblem, effektivisera vården och behandlingen, stödja arbetsplatserna när det gäller hänvisning till vård och behandling och underlätta återgången till arbete. Helsingfors den 31 maj 2012 Social- och hälsovårdsminister Paula Risikko 5