Jenni Sademies GMO-vapaa Suomi kampanja jenni.sademies@helsinki.fi www.gmovapaa.fi Geenitekniikka Suomen maataloudessa - uhka, välttämätön paha, mahdollisuus vai työkalu tarpeeseen Miksi geenin siirtäminen on riskialtista Yksi geeni koodaa useampaa eri proteiinia, ja voi vaikuttaa siten moniin eri ominaisuuksiin eliössä. Geenit toimivat vuorovaikutusverkostoissa toistensa kanssa, ja sekä olosuhteet että toiset geenit säätelevät niiden toimintaa. Uuteen ympäristöön siirrettynä tai stressitilanteessa geenin toiminta voi muuttua. Tämä voi tapahtua pitkänkin ajan kuluttua, joten se ei välttämättä tule ilmi tutkimuksissa. Ympäristöriskit GM-aines voi säilyä maaperässä pitkään, kulkeutua kauas ja liikkua ravintoverkoissa, sitä on löydetty jokisimpukoista jopa 80 kilometrin päästä lähimmistä viljelyksistä (Douville & al. 2007). Rapsin risteymiä on löydetty neljän kilometrin päästä siitepölyn lähteestä (EEA 2002). Vaikutuksia kaikkiin mahdollisiin kohde-eliöihin ekosysteemissä on käytännössä mahdotonta tutkia, etenkin kun GMorganismit ovat epävakaita sekä perimältään että aineenvaihdunnaltaan. Bakteerit voivat ottaa GM-ainesta osaksi perimäänsä. Tämä voi johtaa merkkigeeninä käytettävien antibioottiresistenssigeenien leviämiseen, ja antibioottiresistenttien bakteerikantojen yleistymiseen. GM-kasvit ovat lisänneet torjunta-aineiden käyttöä (Benbrook 2009). Ne myös nopeuttavat torjuntaaineresistenssin kehittymistä, jos ainetta on joko jatkuvasti läsnä kaikissa kasvin osissa (Bt-kasvit), tai samaa ainetta käytetään jatkuvasti ja laajoilla alueilla (glyfosaattiresistentit kasvit). Tämä voi johtaa tarpeeseen käyttää entistä vahvempia torjunta-aineita. GMO-vapaa Suomi kampanja 18.11.2010 Sivu 1
Terveysriskit Aineen krooninen toksisuus voi ilmetä jopa 150 000 kertaa pienemmillä pitoisuuksilla kuin akuutti toksisuus, silti GM-kasvien ja niiden aineenvaihduntatuotteiden kroonista toksisuutta tutkitaan harvoin. Lyhyissäkin GM-ruokintakokeissa on havaittu mm. lisääntymisongelmia ja sisäelinvaurioita hiirillä (Velimirov & al. 2008). USA:ssa syödään GM-ruokaa, mutta seurantaa terveysvaikutuksista ei ole tehty. Lastenlääkärit kertovat räjähdysmäisestä lasten allergioiden kasvusta sen jälkeen kun GM-elintarvikkeet tulivat laajaan käyttöön (ks. Smith 2007). Esimerkiksi GM-soijalla ja -maissilla on todettu omanlaisensa allergiat, eli löytyy ihmisiä jotka eivät ole allergisia maissille sinänsä, mutta ovat allergisia GMmaissille. Onko GM-tuotteiden riskinarviointi puolueetonta tutkimusta? GM-viljelykasvien riskinarviointien pohjana olevat tutkimukset ovat niitä jalostavien yritysten tekemiä. Historiasta löytyy lukemattomia esimerkkejä, joissa yritykset, ja myös tutkijat, ovat vähätelleet riskejä halutessaan jonkin uuden keksinnön markkinoille. Näilläkään tuotteilla ei aikoinaan ollut ympäristö- ja terveysriskejä: PCB, DDT, tupakka, asbesti, ionisoiva säteily (ks. EEA2001). Vielä 1920-luvulla ihmisille kaupiteltiin radioaktiivisia lakanoita, ja asbestin turvallisuutta perusteltiin sillä, että asbestiyritysten pikkujouluissa oli eläviä ja terveitä vanhuksia (ks. EEA2001). Tämän perustelun logiikkaa voi verrata kommenttiin, jonka mukaan GM-elintarvikkeet ovat turvallisia, koska USA:ssa on syöty niitä jo pitkään. EFSA:n hyväksymä Mon810 maissi on kielletty Saksassa, Ranskassa, Itävallassa, Luxemburgissa, Kreikassa ja Unkarissa, perusteena lepsut turvallisuusarvioinnit, jotka perustuvat maissin jalostaneen yrityksen tutkimusaineistoihin. Muuntogeenisten viljelykasvien riskejä maataloudelle Maissa, joissa GM-kasveja viljellään, ei ole saatu pidettyä satoja erillään, vaan GM-satoa on sekoittunut tavanomaiseen ja Luomuun. Myös teollisuuskäyttöön tarkoitettua GM-perunaa tulee todennäköisesti sekoittumaan elintarvikeketjuun (EFSA 2006). Näin menetetään suomalaisten elintarvikkeiden hyvä maine. Torjunta-aineresistenttejä rikkaruohoja ja Bt-resistenttejä hyönteiskantoja on jo kehittynyt maissa, joissa glyfosaatille resistenttejä ja Bt-kasveja viljellään. Amflora peruna Amflora sisältää antibioottiresistenssigeenin, joten se voi lisätä antibioottiresistenttien bakteerikantojen esiintymistä. EU direktiivin 2001/18/EY mukaan antibioottiresistenssin sisältäviä GM-organismeja ei pitäisi enää käyttää vuoden 2004 jälkeen. GMO-vapaa Suomi kampanja 18.11.2010 Sivu 2
Perunamehun käyttö lannoitteena sotkisi laajoja alueita GM-aineksella, eikä sen ekosysteemivaikutuksista ole tietoa. Vaikutuksia voi olla esimerkiksi maaperän eliöyhteisöön ja vesieliöihin. Tärkkelystuotannosta yli jäävä massa käytettäisiin rehuksi, vaikka vaikutukset eläimiin ovat leväperäisesti tutkittuja. Norjassa kielletään Amflora-perunan sivutuotteiden käyttäminen rehuna antibioottiresistenssin leviämisriskin vuoksi (EFSA 2005). Kuluttajat eivät halua syödä GM-rehulla syötettyjen eläinten maitoa ja lihaa. Amflora-perunan viljely on kielletty Itävallassa, Unkarissa ja Luxemburgissa. Katso kritiikkiä Amfloran riskinarvioinnista (liite1). Kustannus/hyöty GM-viljelystä aiheutuu kustannuksia mm. valvonnasta, sekoittumisen ehkäisemisestä, oikeusprosesseista vahingonkorvaustapauksissa, sekä sekoittumisen vuoksi myynnistä vedettävistä ja maineensa menettävistä tuotteista. GM-kasvien sadot eivät ole lupauksista huolimatta olleet pitkällä tähtäimellä parempia (Gurian- Sherman 2009). GM-elintarvikkeille ei ole markkinoita, Luomulle ja GMO-vapaalle sen sijaan on kasvavat markkinat sekä Suomessa että kansainvälisesti. Vuodesta 1999 globaalit luomumarkkinat ovat kasvaneet 235 prosenttia. On selvää, että vain ympäristön ja terveyden kannalta kestävillä tuotteilla voi olla tulevaisuuden markkinoita. Suomalaisella elintarvikeperunalla on kasvava vientikysyntä nimenomaan hyvän laadun vuoksi. Muuntogeenisten viljelykasvien hyödyt on saatu aikaan myös tavanomaisella jalostuksella, esimerkiksi kaksikin Amfloraa vastaavaa tärkkelysperunaa on jalostettu ilman riskialtista siirtogeenitekniikkaa. Ei ole varmaa, että Keski-Euroopan kriittiset paperinostajat huolivat paperia, jonka valmistuksessa on käytetty GM-tärkkelystä. GM-tekniikan käyttö lisää eläinkokeiden tarvetta, ja siksi myös eläinsuojelujärjestöt suhtautuvat siihen kriittisesti. Sekoittumista tapahtuu GM-rapsi on todella ongelmallinen superrikkakasvi alueilla, joissa GM-rapsia viljellään ja kuljetetaan (esim. Légère 2005). GM-satojen kuljetusreiteiltä tutkituista kasveista jopa 2/3 oli muuntogeenisiä (Yoshimura & al. 2006). Kanadassa on sekoittumisen vuoksi käytännössä mahdotonta viljellä luomuna soijaa sekä rapsia. Espanjassa viljellään Mon810 maissia, ja tavanomaisen maissin joukkoon on sekoittunut sitä jopa 12 %, mikä yllätti tutkijat ja viranomaiset täysin. GMO-vapaa Suomi kampanja 18.11.2010 Sivu 3
Ruokakauppoihin on päätynyt jopa elintarvikkeeksi hyväksymättömiä GM-lajikkeita, Suomessa esimerkiksi riisiä ja pellavansiemeniä. Tutkimus on haastavaa GM-Lajikkeet eivät ole vakaita, joten haitallisia muunnoksia on vaikeaa havaita. On siis käytännössä mahdotonta todeta lajiketta turvalliseksi. Ympäristövaikutusten tutkiminen on todella monimutkaista, eikä tuota koskaan täyttä varmuutta riskittömyydestä. Yli 800 tieteilijää (myös genetiikan alalta) on allekirjoittanut avoimen kirjeen hallituksille, jonka mukaan muuntogeenisiä organismeja ei pidä päästää ympäristöön (ks. http://www.isis.org.uk/list.php). LIITE 1: EFSA:n Amfloraa koskeva riskinarviointi sai runsaasti kritiikkiä, esimerkiksi: Subkroonisessa toksisuustutkimuksessa rottien ruokavaliossa oli suositusten vastaisesti vain 5 % Amflora perunaa, mutta silti tilastollisesti merkittäviä eroja löytyi valkosolujen ja kystojen määrässä. Näiden tulosten ei katsottu kuitenkaan johtavan lisätutkimusten tarpeeseen. Suomen Kasvintuotannon Tarkastuskeskus kritisoi hiehoilla tehdyn kasvututkimuksen tuloksia osin käyttökelvottomiksi huonosti toteutetun tutkimuksen vuoksi. Itävallan viranomaiset kritisoivat tutkimusten olevan ylipäätään täysin riittämättömiä, jotta perunan rehukäyttö ja sekoittuminen elintarvikkeisiin voitaisiin katsoa turvalliseksi. Esimerkiksi mahdollisten allergeenien syntyä ei tutkittu lainkaan, ja aineenvaihdunnan tarkastelu ei ollut riittävän perusteellista. Italian viranomaisten mielestä siirtogeenin stabiiliudesta ei ollut riittävästi todisteita. Ensin EFSA ilmoitti antibioottiresistenssigeenin (nptii) käytön olevan turvallista siksi, ettei kyseisillä antibiooteilla (kanamysiini ja neomysiini) ole suurta merkitystä ihmis- tai eläinlääketieteessä. Kun EFSA:lle huomautettiin WHO:n olevan asiasta eri mieltä, nptii:n riskittömyys johtuikin EFSA:n mukaan siitä, että kyseistä antibioottiresistenssiä esiintyy maaperäbakteereilla muutenkin. Tässä vaiheessa kaksi tieteellisen paneelin jäsentä sanoutui irti EFSA:n kannasta, koska resistenssin leviämisen riski kasvaa merkittävästi, jos geenin sisältävää perunaa aletaan viljellä kaupallisesti. Saksan ja Norjan viranomaiset sanoivat riskinarvioinnin olevan riittämätön mm. koska vaikutuksia kasvin kanssa vuorovaikutuksessa oleviin eliöihin ei tutkittu lainkaan. Odottamattomia ympäristö- ja terveysvaikutuksia seurataan jälkikäteen vain kyselytutkimuksilla. (Lähteet EFSA 2005 & 2006, EFSA= Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto) GMO-vapaa Suomi kampanja 18.11.2010 Sivu 4
Lähteet Benbrook, C. 2009: Impacts of Genetically Engineered Crops on Pesticide Use in the United States: The First Thirteen Years. The Organic Centre, Critical Issue Report 2009. Douville, M., Gagne, F., Blaise, C. Andre, C. 2006: Occurrence and persistence of Bacillus thuringiensis (Bt) and transgenic Bt corn cry1ab gene from an aquatic environment. Ecotoxicol. Environ. Saf. 66(2):195-203. EEA 2001. Late lessons from early warnings: the precautionary principle 1896 2000. Environmental issue report No 22. European Environment Agency 2001. EEA 2002. Genetically modified organims: The significance of gene flow through pollen transfer. Environmental issue report No 28. European Environment Agency 2002. EFSA 2005. Application EFSA-GMO-UK-2005-14 (Potatoe EH92-527-1), Comments and opinions submitted by Member States during the three-month consultation period. EFSA 2006. Opinion of the Scientific Panel on Genetically Modified Organisms on an application (Reference EFSA-GMOUK-2005-14) for the placing on the market of genetically modified potato EH92-527-1 with altered starch composition, for production of starch and food/feed uses, under Regulation (EC) No 1829/2003 from BASF Plant Science, The EFSA Journal(2006) 324, 1-20. Gurian-Sherman, Doug 2009. Failure to yield. Evaluating the Performance of Genetically Engineered Crops. Union of Concerned Scientists. April 2009. Légère A. 2005. Risks and consequences of gene flow from herbicide-resistant crops: canola (Brassica napus L) as a case study. Pest Manag Sci. 2005 Mar;61(3):292-300. Smith, Jeffrey M.2007. Genetic roulette: the documented health risks of genetically engineered foods. Fairfield, Iowa 2007. Velimirov Dr. A., Binter Dr. C., Zentek Univ. Prof. Dr. J. 2008. Biological effects of transgenic maize NK603xMON810 fed in long term reproduction studies in mice. AGES, Austrian Agency for Health and Food Safety. October 2008. Yoshimura, Y., Beckie, H.J. and Matsuo, K. 2006: Transgenic oil seed rape along transportation routes and port of Vancouver in western Canada. Environ Biosafety Res. 2006 April-June;5(2):67-75. Epub 2007 Jan 23. GMO-vapaa Suomi kampanja 18.11.2010 Sivu 5