Opinnäytetyön kirjoittaminen JARI OLAVI HILTUNEN JUKKA-PEKKA SANTANEN

Opinnäytetyön kirjoittaminen JARI OLAVI HILTUNEN JUKKA-PEKKA SANTANEN LÄNSIRANNIKON KOULUTUS OY WINNOVA PORI TEKNIIKKA 2011/1.9

2 Jari Olavi Hiltunen & Jukka-Pekka Santanen 2011.

Sisältö 1. Johdanto... 4 2. Opinnäytetyön tarkoitus ja läpivienti... 5 2.1. Oppimisen osoittaminen... 5 2.2. Kirjoittamisen harjoittelu... 5 2.3. Suullisen esityksen harjoittelu... 6 2.4. Kolme tärkeintä asiaa... 6 2.5. Prosessikirjoittaminen... 7 3. Opinnäytetyön rakenne... 9 3.1. Sisällön ja rakenteen suunnittelu... 9 3.2. Opinnäytetyön pääluvut... 9 3.2.1. Kansisivu... 10 3.2.2. Sisällysluettelo... 10 3.2.3. Johdanto ja muut pääluvut... 11 3.3. Lähdeluettelo... 12 3.4. Lähdeviittaukset... 13 3.5. Liitteet... 14 3.6. Lukijan huomioiminen... 15 4. Asioiden esilletuonti ja merkintätapoja... 16 4.1. Kirjasimet, rivivälit ja marginaalit... 16 4.2. Listat ja luettelot... 17 4.3. Sivujen ja lukujen numerointi... 17 5. Taulukot, kuvat, esimerkit ja kaavat... 18 5.1. Numerointi ja selitetekstit... 18 5.2. Taulukot ja kuvat... 19 5.3. Esimerkit ja kaavat... 20 6. Ohjeita ja vältettäviä virheitä... 21 6.1. Lauserakenteet ja lauseenjäsenet... 21 6.2. Välimerkit, lisäpäätteet ja lisäsanat... 22 6.3. Yhdyssanat, englanninkieliset termit ja lyhenteet... 23 7. Yhteenveto... 24 8. Lähteet ja lisämateriaalit... 25 LIITTEET... 26 Liite 1 Kansisivumalli... 26 Liite 2 Sisällysluettelomalli... 27 Liite 3 Johdantomalli... 28 3

1. Johdanto Tämä kirjoitusohje kuvaa opinnäytetyön kirjoittamista ja rakennetta sekä antaa vinkkejä yleisten kirjoitus- ja muotoiluvirheiden välttämiseen. Kirjoitusohje on suunniteltu tieteellisen kirjoittamisen näkökulmasta, joten sen neuvot eivät välttämättä sellaisenaan sovellu kaikkeen kirjoittamiseen. Lisäksi eri tieteenaloilla on erilaisia tekstin muotoilutapoja (esimerkiksi lähteiden merkitsemisessä), joten ohjetta ei välttämättä voi soveltaa suoraan oman oppilaitoksen ulkopuolelle toteutettaviin opinnäytetöihin. Ohje on tarkoitettu lähinnä toisen asteen ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoille. 1 Kirjoitusohjeessa on erottumisen vuoksi merkitty kursivoidulla kirjasimella englanninkielisten termivastineiden lisäksi esimerkit. Kursivointi ei kuitenkaan välttämättä ole suositeltu merkintätapa kyseiseen tarkoitukseen, vaan se vain osoittaa kyseisen kohdan olevan esimerkin. Luvussa 2 kerrotaan opinnäytetyön tarkoituksesta ja läpiviennistä. Luvussa 3 taas käsitellään opinnäytetyön suunnittelua ja rakennetta sekä annetaan vihjeitä lukujen sisällöistä. Luku 4 esittelee tieteellisen tekstin merkintätapoja sekä mahdollisuuksia korostaa ja muotoilla oleellisia opinnäytetyössä käsiteltäviä asioita. Luku 5 kuvaa taulukkojen, kuvien, esimerkkien ja kaavojen kirjoitusasua, numerointia ja viittaustapoja. Lukuun 6 on kerätty yleisiä opiskelijoiden kirjoitelmissa havaittuja virheitä sekä neuvoja niiden välttämiseksi. Toisen asteen ammatillisen oppilaitoksen keskeisiä päämääriä ovat ammatillisen perustutkinnon suorittaminen ja uusien asioiden oppiminen. Ammattiin valmistuvan opiskelijan ammattitaidon arvioinnissa opinnäytetyö on noussut keskeiseksi tekijäksi. Siksi sen tekemiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Opinnäytetyö on monelle ammattiin opiskelevalle nuorelle ensimmäinen mittavampi kirjoitustehtävä. Kun opiskelijaa on velvoitettu kirjoittamaan opettajille vähintään kymmenen sivua pitkä teksti, joka täytyisi vielä esitellä ennen valmistumista suullisesti, monella ammattiin opiskelevalla nousee sormi suuhun. Päähän saattaa pälkähtää ajatus, ettei opiskelija ikinä suoriudu moisesta urakasta. Tehtä- 1 Tämän kirjoitusohjeen pohjana on alun perin ollut Jussi-Pekka Santasen tietotekniikan opiskelijoille tuottama nettiohje, ks. Santanen 2000. 4

vänannosta ei kuitenkaan kannata hermostua. Urakasta suoriutuminen kysyy etupäässä vaivannäkemistä ja oikeaa asennetta. 2. Opinnäytetyön tarkoitus ja läpivienti 2.1. Oppimisen osoittaminen Opinnäytetyön keskeisin tarkoitus on näyttää, että opiskelija on oppinut ammatistaan olennaisia asioita, tietoja ja taitoja ammatillisen koulutuksen aikana. Opinnäytetyötä voidaan näin ollen arvioida tämän tavoitteen mukaan eli voidaan selvittää, kuinka hyvin opiskelija näyttää omaa oppimistaan opinnäytetyössään. Parhaimman arvosanan saa se opiskelija, joka on kyennyt kuvaamaan opinnäytetyössään havainnollisesti juuri niitä asioita, jotka ammatillinen koulutus on hänelle kirkastanut esimerkiksi kolmannen vuoden työssäoppimisjaksojen kuluessa. 2.2. Kirjoittamisen harjoittelu Opinnäytetyön tekijä harjoittelee melkoisesti kirjoittamista opinnäytetyötä tehdessään. Tällöin kirjoittamisen ohjaukselle on arvokas tilaisuus, jota voidaan hyödyntää yhdessä äidinkielen opettajan kanssa. On syytä huomata, että kirjallisen viestinnän hallitseminen on oleellinen taito nykyajan työelämässä alalla kuin alalla. Sen vuoksi kirjoittamista on syytä harjoitella opiskeluaikana monipuolisesti. Monesti teknisen alan opiskelijoiden on vaikea tuottaa asiatekstiä siitä työstä ja toiminnasta, jonka parissa he päivittäin askaroivat. Erot teknisen dokumentaation, tieteellisen kirjoittamisen ja kaunokirjallisen esitystavan välillä saattavat olla epäselviä, jolloin erilaista kirjoittamista tulisi opiskella ja harjoitella. Varsinaisen kirjoittamistekniikan lisäksi opinnäytetyön tekeminen kehittää melkoisesti myös asianjäsennystaitoja ja suhteellisuudentajua, mitkä nekin ovat tärkeitä taitoja työelämässä. 5

2.3. Suullisen esityksen harjoittelu Useimmiten ellei aina opinnäytetyöt esitellään suullisesti muulle ryhmälle sekä ammatinopettajille. Tähän esitystilanteeseen ei kannata suhtautua negatiivisesti, vaan se kannattaa mieltää oppimistilanteeksi. Kun esittelet toisille jonkin sellaisen asian, jonka olet itse hyvin sisäistänyt ja tutkinut lähteiden kautta, huomaat oppivasi aiheen kannalta olennaisimman asian lisäksi myös suullisen ilmaisun jäsentävää merkitystä asiankäsittelylle. Tämähän se opettajiakin motivoi opetustyöhön. Itse asiassa huolellisesti valmisteltu ja onnistunut suullinen esitys on vertaansa vailla oleva opiskelutekniikka, jolla opiskelija oppii paljon uusia asioita ja sisäistää entistä paremmin jo opittuja. Suulliseen viestintään sisältyy useimmiten asioiden esittäminen havainnollisesti, tiivistäen ja yksinkertaistaen, jolloin toiset saavat kyseisestä asiasta mieleensä nopeasti hyvän kuvan. 2.4. Kolme tärkeintä asiaa Opinnäytetyötä tehdessään kannattaa kiinnittää huomiota ennen kaikkea kolmeen asiaan: aiheen valintaan, lähteiden käyttöön ja kirjoittamisen apukeinoihin. Aihe kannattaa valita siten, että se liittyy yhtäältä opiskeltavaan ammattialaan ja toisaalta itseä kiinnostaviin aihepiireihin. Aihetta valitessasi älä matki muiden suorituksia, vaan tee omaperäisiä ratkaisuja. Hyväksytä aiheesi ajoissa ammattiopettajilla. Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa tehdään pääsääntöisesti kolmenlaisia opinnäytetöitä: (1) Kirjallinen raportti jostakin työsuorituksesta. 2 (2) Teoreettinen opinnäytetyö, johon ei liity konkreettista työsuoritusta. Tässä pureudutaan johonkin oman alan teemaan syvällisesti lähinnä kirjallisten lähteiden kautta. 2 Kirjallinen raportti työsuorituksesta tunnettiin ammattioppilaitoksissa ennen päättötyön nimellä. 6

(3) Edellä mainittujen yhdistelmä eli työsuorituksen kirjallinen raportti, johon liitetään aiheeseen liittyvä teoreettinen osuus. Ensimmäinen vaihtoehto on yleensä helpompi tehdä esimerkiksi sen vuoksi, että konkreettisesta työstä on helppo saada kuvia ja tietoja opinnäytetyöhön. Teoreettinen opinnäytetyö taas on oivallinen niille opiskelijoille, jotka aikovat jatkaa ammattiopintojaan ammattikorkeakouluun tai korkeakouluun. Käytä opinnäytetyötä tehdessäsi monipuolisesti lähteitä. Älä siis nojaa ainoastaan yhteen lähteeseen tai oman käden tietoihisi vaikka työssäoppimisjaksolta. Lähteinä voivat olla aikakauslehtiartikkelit, Internet-tekstit, käsikirjat, oppikirjat, tilastot, raportit, asiantuntijahaastattelut jne. Merkitse kaikki lähteesi opinnäytetyön loppuun lähdeluetteloon (ks. luku 3.3). Sellainen opinnäytetyö hylätään, jonka teksti on pääosin lainattu suoraan Internetistä. Pyri sitä vastoin referoimaan Internet-lähteiden sisältöä eli kertomaan omin sanoin, mitä lähteessä sanotaan. Näin vältät siteeraamisen ansan eli et lainaa suoraan toisen tekstiä. 2.5. Prosessikirjoittaminen Prosessikirjoittaminen on kirjoittamisen apukeino, jolla on monia hyviä puolia tieteellisessä kirjoittamisessa. Prosessikirjoittamisen idean takana ovat amerikkalaiset kielentutkijat Berkeleyn yliopistossa USA:ssa. Nämä kehittivät prosessikirjoittamisen menetelmän 1970- luvulla. Prosessikirjoittamisen ydinajatus on hyvin yksinkertainen: kirjoitustyötä ei tehdä perinteiseen tapaan kertasuorituksena, vaan kirjoitustyötä jatketaan tietyissä vaiheissa pitkän aikaa. Kirjoitusprosessi saattaa näin ollen kestää kuukausia tai vuosia niin kuin korkeakoulujen opinnäytetöiden kirjoittajille monesti käy. Prosessikirjoittaminen mahdollistaa paremman tekstin tuottamisen kuin yhden kirjoituskerran varaan nojaava kirjoittaminen. Kirjoittaminen nähdään yksilösuorituksen sijasta sosiaalisena toimintana, eräänlaisena vuoropuheluna. 7

Huomionarvoista on se, että kirjoittaja pääsee tekemisiin lukijan kanssa jo kirjoitusprosessin alkuvaiheessa. Tämä johtaa lukijan parempaan huomioonottamiseen ja monipuolisiin näkökulmiin. Kirjoittaminen voidaan nähdä ryhmätyöksi, jossa yksi kirjoittaa ja muut antavat palautetta. Varsinkin korkeakouluissa tämä menetelmä on osoittautunut vertaansa vailla olevaksi tieteellisen kirjoittamisen apukeinoksi. Kirjoitusprosessin vaiheet voidaan opinnäytetyön osalta tiivistää seuraaviin: 1. Aiheen valinta. 2. Lähteiden etsiminen. 3. Tekstin luonnostelu. 4. Palaute luonnoksesta. 5. Luonnoksen muokkaus. 6. Tekstin toimittaminen eli editoiminen (sisällön, rakenteen ja ilmaisun hiominen). 7. Kieliasun tarkistus. 8. Opinnäytetyön jättö ammattiopettajille. 9. Opinnäytetyön tarkastaminen ja julkistaminen. 10.Palaute- ja arviointikeskustelut. 11. Suullinen esittäminen. 8

3. Opinnäytetyön rakenne Tässä luvussa käsitellään opinnäytetyön rakennetta ja sen suunnittelua kuvaamalla lähinnä mukaan sisällytettäviä lukuja ja niiden sisältöä. Luvussa käydään läpi myös lähteiden merkintätavat ja niihin viittaaminen. 3.1. Sisällön ja rakenteen suunnittelu Opinnäytetyötä ei kannata aloittaa suoraan tyhjältä pöydältä, vaan sen sisältöä kannattaa suunnitella ennen kirjoittamisen aloittamista. Tämä yleensä vaatii muutamaan tai useampaan lähteeseen tutustumista, ellei aihealue ole kirjoittajalle jo ennestään tuttu. Sisällysluettelon hahmotelma auttaa työn tavoitteiden ja kokonaisuuden hallintaa sekä toimii samalla muistilistana selvitettävistä asioista. Opinnäytetyötä suunniteltaessa kannattaa myös ottaa huomioon, keille kyseinen kirjoitelma on suunnattu. Yleensä se kannattaa kirjoittaa hieman vähemmän aihealuetta tunteville kuin sen kohdeyleisön olettaa asiaa hallitsevan. Tällöin asian ymmärtämisen kannalta oleelliset perusasiat tulevat paremmin selitetyiksi. Kirjoittajan kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että opinnäytetyö elää koko kirjoitusprosessin ajan. Lopullinen tulos saattaa siten poiketa huomattavastikin alkuperäisestä sisällön ja lukujaon hahmotelmasta. 3.2. Opinnäytetyön pääluvut Tässä luvussa kuvataan opinnäytetyöhön kuuluvia lukuja ja niiden sisältöä sijoitusjärjestyksessä. 9

3.2.1. Kansisivu Kansisivulla tulee yleensä mainita opinnäytetyön nimi, tekijöiden nimet, mihin opintojaksoon työ liittyy, päivämäärä sekä opinnäytetyön kustantaja eli hyväksyvä oppilaitos. Kansisivulle kannattaa sijoittaa ensin oleellisimmat tiedot isommalla kirjasimella. Pääotsikko sijoitetaan hieman sivun puolivälin yläpuolelle. Otsikon tulee olla lyhyt, iskevä, lukemaan houkutteleva ja ytimekäs. Jos pääotsikko ei jostain syystä ole tarpeeksi asiapitoinen eli informatiivinen, voidaan tarvittaessa käyttää selventävää alaotsikkoa. 3 Kansisivun oikeaan alalaitaan sijoitetaan seuraavat tiedot: työn tarkoitus (opinnäytetyö), jättöpäivämäärä, tekijän nimi, oppilaitos, koulutusala, luokka. Esimerkiksi: Opinnäytetyö 15.1.2012 Teemu Sillanpää Länsirannikon Koulutus Oy WinNova Pori Talotekniikan perustutkinto LVIA09 3.2.2. Sisällysluettelo Sisällys eli sisällysluettelo on luettelo pääluvuista ja alaluvuista alkaen johdannosta ja päättyen liitteisiin. Kaikki pää- ja alalukujen otsikot merkitään sisällysluetteloon samanmuotoisina kuin ne ovat tekstissäkin. Opinnäytetyön rakenteen esiintuomisessa eritasoiset luvut kannattaa kirjoittaa eri kirjasinkoilla, minkä lisäksi alaluvut voi myös sisentää. Sisällysluettelon tulee sisältää lukujen numerot ja sivunumerot. Sisällysluettelon perään voi halutessaan liittää liitteiksi erilliset luettelot opinnäytetyön kuvista, taulukoista, esimerkeistä, termeistä tai symboleista. 3 Esimerkiksi autonasentajaopiskelija voi kirjoittaa opinnäytteensä pääotsikoksi Ford- ja Scania-projekti ja tälle alaotsikon Miten Fordin ja Scanian moottorikorjaukset eroavat toisistaan. 10

Hyvä sisällysluettelo on asiapitoinen, symmetrinen ja ytimekäs. Sisällysluettelon asiapitoisuus tarkoittaa sitä, että otsikot antavat lukijalle selvän käsityksen siitä, mitä opinnäytetyö sisältää. Symmetrisyys tarkoittaa sitä, että otsikot ovat toisiinsa nähden suurin piirtein samanmittaisia sekä samansisältöisiä. Ytimekkyys taas tarkoittaa sitä, että otsikot sinänsä kertovat opinnäytteen ydinasiat. Päälukujen tulee olla keskenään tasapainoisia siten, että ne ovat asiasisällöltään samankokoisia ja niissä on suurin piirtein saman verran alalukuja (johdanto ja yhteenveto ovat poikkeuksia). Jos katsot tämän oppaan sisällysluetteloa, huomaat siinä olevien otsikoiden olevan toisiinsa nähden melko symmetrisiä. Otsikot ovat myös asiapitoisia ja ytimekkäitä, sillä kykenet lukemaan niistä oppaan keskeiset asiat ja niiden jäsennykset. 3.2.3. Johdanto ja muut pääluvut Johdanto on ensimmäinen varsinainen luku. Johdanto sisältää opinnäytetyön sisällön ja taustojen yleisen kuvauksen. Johdannossa myös kuvataan lyhyesti, yleensä yhdellä lauseella, kunkin luvun ja toisinaan myös tärkeimpien alalukujen sisältö. Johdannossa perustellaan lukijalle muun muassa opinnäytetyön aiheenvalintaa, tarkoitusta, ajankohtaisuutta, näkökulmia ja hyötyä työelämälle ja tekijän ammatilliselle kehitykselle. Vaikka osalla kirjoittajista on tapana kirjoittaa johdanto useiden sivujen pituiseksi, 0,5 2 sivun mittainen lyhyt johdanto on yleensä suositeltavampi. Liian pitkä johdanto kannattaa pilkkoa johdannon ohella esimerkiksi aiheen taustaa tai historiaa käsitteleväksi luvuksi. Luvuissa 2, 3 jne. käsitellään itse aihetta. Liian lyhyitä tai pitkiä lukuja tai alalukuja tulee välttää muotoilemalla tekstin ja lukujen rakennetta. Lukujen pituuksien ja alalukujen määrän tulisi siis mielellään olla mahdollisimman hyvin tasapainossa keskenään. Luvun ja sen ensimmäisen alaluvun otsikoiden väliin tulee sijoittaa vähintään yksi lauseellinen sidostekstiä (ns. luvun johdanto), jossa kuvataan esimerkiksi luvun sisältöä. Toisinaan ensimmäisen alaluvun alkuun kaavailtu kappale soveltuu hyvin kyseisen luvun johdantokappaleeksi. 11

Lukujen numeroinnissa ei suositella käytettävän yli kolmitasoisia alalukuja, joten esimerkiksi luvulle 1.2.2 ei tulisi kirjoittaa enää alalukuja. Yksittäisiin ja tarkastelun kannalta oleellisiin lähteisiin kannattaa viitata luvun sisällä kyseisessä asian käsittelykohdassa. Kappaleissa kannattaa tarvittaessa viitata opinnäytetyön lukuihin, kuviin, taulukoihin, esimerkkeihin ja kaavoihin sekä lauseisiin ja todistuksiin niiden numeroilla (katso luvut 4.3 ja 5.1). Tällöin lukija helpommin yhdistää kappaleessa käsiteltävän asian kyseessä olevaan kohtaan. Yhteenveto sisältää opinnäytetyön yhteenvedon lisäksi yleensä jatkotoimenpiteiden ja suunnitelmien kuvauksia. Yhteenveto on yleisesti pituudeltaan 0,5 2 sivua. Yhteenveto on yleensä viimeinen numeroitava luku. Lähteissä tai Lähdeluettelossa esitellään työssä käytetyt lähteet. Lähteiden kirjoitusasua lähdeluettelossa ja lukuihin sijoitetuissa lähdeviittauksissa kuvataan tarkemmin luvuissa 3.3 ja 3.4. Lähdeluetteloon ei yleensä liitetä lukunumeroa. Lähteiden yhteyteen voi toisinaan olla järkevää lisätä sellaiset aiheeseen liittyvät, lisätietoa sisältävät kirjat, artikkelit ja muut dokumentit, joita ei kuitenkaan ole suoranaisesti käytetty lähteinä. Nämä voi laittaa vaikka Lisämateriaalia-otsikon alle. 3.3. Lähdeluettelo Lähteiden kirjoitusasu lähdeluettelossa ja lähdeviittausten merkintätapa luvuissa eroavat eri tieteenaloilla. Lisäksi eri oppilaitosten suosituksissa on eroja. 4 Lähdeluettelon lähteet yleensä järjestetään tekijän nimen mukaiseen aakkosjärjestykseen. Yritysten ja organisaatioiden julkistamien verkkolähteiden ja käyttöohjeiden yhteydessä ei ole yleensä mainittu dokumentin laatineita henkilöitä. Tällöin kannattaa tekijäksi kirjata kyseinen yritys tai organisaatio. on kirjan ja tutkiel- Yleinen lähteen kirjoitusasu lähdeluettelossa 5 man tapauksessa 4 Lähteiden käytöstä ja merkitsemisestä löytyy kirjallisuudesta paljon havainnollista tietoa ja ohjausta. Ks. Hirsjärvi 2009 ja Airaksinen & Vilkka 2003. 5 Katso myös luku 8. 12

tekijän sukunimi ja etunimi, kirjan nimi, kustantaja, kustantajan kotipaikka, julkaisuvuosi. ja lehtiartikkelin tapauksessa tekijän sukunimi ja etunimi, artikkelin nimi, lehti, numero (julkaisuvuosi), sivunumerot. Raportin (esimerkiksi teknillisen korkeakoulun sähkötekniikan julkaisusarjoista) tapauksessa suositeltu kirjoitusasu on tekijän sukunimi ja etunimi, raportin nimi, julkaisusarja, kustantaja, numero (julkaisuvuosi). Kokoomateoksen eli antologian (kirja koostuu useista eri kirjoittajien artikkeleista) tapauksessa tekijän sukunimi ja etunimi, artikkelin nimi, teoksessa se ja se, julkaisija, sivut, julkaisuvuosi. ja tietoverkosta löydetyn dokumentin tapauksessa tekijän sukunimi ja etunimi, tekstin nimi tai otsikko, saatavilla HTMLmuodossa (formaatti) http://www.osoite.fi, tekstin päiväys. Jos tietoverkosta löydetystä lähteestä ei löydy päiväystä tai vuotta, lukupäiväys kannattaa kirjoittaa muotoon viitattu 23.8.2011. Lähdeluettelotietoihin voi halutessaan sisällyttää myös kirjojen tapauksessa kansainvälisen ISBN-standardinumeron ja kausijulkaisuissa 6 ISSN-standardinumeron. 3.4. Lähdeviittaukset Yksi tieteellisen kirjoittamisen perusajatus on erottaa toisistaan oma ja toisen ajattelu. Opinnäytetyön tekstissä tämä näkyy siten, että tekijä kertoo selvästi, mitkä ajatukset ovat hänen omiaan ja mitkä puolestaan ovat toisilta lainattuja tai referoituja. Lähdeviittaukset ovat keino osoittaa toisten ajatusten olemassaolo omassa tekstissä. Lähdeviitteen täytyy näin ollen olla niin informatiivinen ja täsmällinen, että kuka tahansa voi tarvittaessa tarkistaa lähteen eli etsiä esimerkiksi kyseisestä kirjasta oikean sivun. Lähdeviittaus johdattaa lukijan lähdeluettelon pariin, josta löytyvät kyseisen lähteen tarkemmat tiedot. 6 Mm. aikakauslehdet. 13

Lähteisiin viitataan lukujen sisällä yleensä normaalilla kirjasintyylillä tekijän sukunimellä (esim. Lindström 1997a, 313). Suluissa oleva lähdeviittaus kertoo, että viitataan sellaiseen Lindströmin lähteeseen, joka on lähdeluettelossa ensimmäinen vuonna 1997 julkaistuista, ja että viitataan kyseisen lähteen sivulle 313. Viittauksiin kannattaa joissain tapauksissa liittää luvun, kuvan, taulukon, kaavan tai esimerkin numero, jolloin lukijan on huomattavasti helpompi löytää oikea viittauskohta lähdeteoksesta. Jos lähteellä on useampi tekijä, kannattaa sukunimiviittaukseen sisällyttää joko vain ensimmäisenä mainittu tekijä tai lisätä kyseisen tekijän perään vielä teksti ym. 7 Sukunimiviittaukseen kannattaa liittää myös vuosiluku. Samana vuonna tehdyt saman tekijän lähdeviittaukset tulee sukunimiviittauksen yhteydessä erottaa toisistaan vuosiluvun perään kirjoitetulla kirjaimella. Lähteessä epävarmana pidetty tieto ei saa muuttua opinnäytetyössä varmaksi! 3.5. Liitteet Liitteisiin 8 sijoitetaan yleisesti opinnäytetyön kokonaisuuden kannalta vähemmän tärkeää lisäinformaatiota. Liitteisiin sisällytetään sellainen tieto, johon halutaan viitata mutta jonka ei asian ymmärtämisen kannalta tarvitse välttämättä olla tekstissä. Liitteet sisältävät useimmiten aiheeseen liittyviä esimerkkejä, kaavioita, kuvia, ohjelmien osia, piirroksia, taulukoita, luetteloita, kirjeitä, lakitekstejä ja tietojen keräämisessä käytettyjä lomakkeita. Myös vähemmän oleellisten teknisten tietojen tai laskutoimitusten sijoittaminen liitteisiin on toisinaan perusteltua. Liitteet numeroidaan ja otsikoidaan. Liiteotsikoinnissa käytetään joko numerointia tai kirjaimia tyyliin Liite 1. Lisäinformaatiota. Liitteet sijoitetaan opinnäytetyöhön lähteiden jälkeen. Opinnäytetyön tekstissä voidaan viitata lähteiden lisäksi liitteisiinkin. 9 7 Ynnä muuta, esim. Mäkinen, Vuorinen ym. 2011. 8 Liitteistä löytyy havainnollista tietoa myös Sirkka Hirsjärven oppaasta, ks. Hirsjärvi 2009. 9 Voidaan kirjoittaa esimerkiksi Katso Liite 4. Hämeenlinnan asemakaava vuodelta 1947. 14

3.6. Lukijan huomioiminen On syytä painottaa kansisivun lisäksi johdannon ja yhteenvedon tärkeyttä tekstissä. Lukuisia raportteja läpikäyvä lukija tai tiedon etsijä arvostaa näitä päälukuja, joiden avulla hän pystyy nopeasti hahmottamaan työn sisällön ja merkityksen itselleen. Mainittujen lukujen huolellisella valmistelulla kirjoittaja voi houkutella lukijan perehtymään tarkemmin työhön sen sijaan, että lukija heittäisi sen suoraan paperinkeräykseen. Kiireistä lukijaa saattaa erityisesti ärsyttää se, että hän tuhlaa aikaansa materiaaliin tutustumiseen ennen kuin havaitsee tekstin itselleen yhdentekeväksi. Seuraavalla kerralla kyseisen kirjoittajan kirjoitelma saattaa jäädä kyseiseltä lukijalta kokonaan lukematta tai lukijalla on kielteinen ennakkokäsitys sekä kirjoittajasta että kirjoitelman sisällön laadusta. Aiheeseen liittyvien termien ja symbolien selittäminen antaa lukijalle kirjoittajasta erittäin miellyttävän kuvan. Materiaali on tällöin varsinkin ammattialaan perehtymättömälle lukijalle paljon ymmärrettävämmässä muodossa, kun epäselvät termit voi tarkistaa suoraan opinnäytetyön hakemistosta tai sanastosta. Termit selityksineen kannattaa joissain tapauksissa koota joko omaan lukuunsa tai liitteisiin. Toisinaan lukija kannattaa johdattaa seuraavan luvun tai alaluvun aiheeseen esimerkiksi seuraavankaltaisella luvun loppuun sijoitettavalla lauseella. Esimerkiksi: Seuraavassa luvussa tarkastellaan yleisiä tapoja merkitä ja tuoda esille opinnäytetöissä käsiteltäviä asioita. 15

4. Asioiden esilletuonti ja merkintätapoja Pelkistä samalla kirjasimella kirjoitetuista tekstikappaleista koostuva opinnäytetyö saattaa tuntua lukijasta monotoniselta ja hieman tylsältä läpikäytäväksi. Oleellisia asioita kannattaakin tuoda jonkin verran esille eri kirjasintyylien ja listojen avulla. Lisäksi korostettujen termien ja listojen avulla lukija saa helpommin yleiskäsityksen kappaleiden sisällöstä. 4.1. Kirjasimet, rivivälit ja marginaalit Normaali kirjasin- eli fonttikoko opinnäytetöissä on 12. Kirjasimena käytetään Arial-fonttia. Riviväli on 1,5. Riviväli asennetaan Wordissa siten, että avataan työkaluriviltä Aloitus ja Kappale, jonka valikosta löytyy rivivälille oma asetus. Marginaalit eli reunukset kannattaa säätää siten, että vasen marginaali on 3 cm ja oikea 2 cm. Marginaalit säädetään avaamalla Tiedosto ja Sivun asetukset ja Reunukset, jonne syötetään oikeat arvot. Opinnäytetyön avainsanojen ja lauseiden esiintuomisessa kannattaa käyttää normaalitekstistä eroavaa kirjasintyyliä, joista vahvennus on yleisimmin käytetty. Kursivoinnin avulla saa hyvin tuotua esille muun muassa lainaukset, teknisten termien englanninkieliset vastineet ja sovellusten käyttöliittymien tekstit. Matemaattiset kaavat kannattaa kirjoittaa erottuvalla ''matemaattisella'' kirjasimella (esimerkiksi Ax=b). Tekstin sekaan sijoitetut vaikkapa tietokoneohjelman osat, käskyt, muuttujat ja parametrien arvot kannattaa kirjoittaa kyseisellä kirjasimella. Tekstikappaleista poikkeavia kirjasinkokoja kannattaa käyttää lähinnä vain lukujen otsikoissa sekä ala- ja yläindekseissä 10. Kappaleiden sisällä käytettynä kyseinen tehokeino saattaa nimittäin ottaa liikaa lukijan silmään ja siten vähentää tekstin luettavuutta. Lisäksi tulee aina muistaa säilyttää kohtuus kaikessa eli liian monen kirjasintyylin ja -koon käyttö antaa tekstistä levottoman kuvan ja siten yleensä 10 Esimerkiksi m 2. 16

hankaloittaa lukemista. Samassa asiakirjassa suositellaan käytettäväksi korkeintaan kolmea kirjasintyyliä tai kokoa. 4.2. Listat ja luettelot Listojen ja luetteloiden avulla kirjoittaja pystyy korostamaan käsiteltävän asian ominaisuuksia ja vaihtoehtoja sekä niiden järjestystä. Ne tulee sisentää tekstikappaleista ja sisennyksen avulla kannattaa erotella toisistaan myös sisäkkäiset listat. Listan alkioiden järjestys kannattaa suunnitella. Sopivia tapoja ovat muun muassa aakkos- ja tärkeysjärjestys sekä aika- ja vaihejärjestys. Teksti ei saa muodostua pelkästään listoista esiintulleista asioista, joten ranskalaisten viivojen liiallista käyttöä tulee välttää. Toisinaan listat kuitenkin selkeyttävät ja tukevat tekstiä, joten kultainen keskitie on siis tässäkin tapauksessa hyvä suositus. Käyttöohjetyylisissä kirjoitelmissa hyvällä listojen käytöllä tiedon haku on lukijalle miellyttävää ja nopeaa. Jos listassa esitettävät asiat ovat lauseita, ranskalaisten viivojen 11 käyttö on järkevää. Numerointia tai kirjaimia kannattaa käyttää lähinnä vain silloin, kun esitettävillä asioilla on jokin järjestys tai listan kohtiin viitataan muualla tekstissä. 4.3. Sivujen ja lukujen numerointi Sivut ja luvut tulee numeroida sekä tekstissä että sisällysluettelossa 12. Sivuun, päälukuun tai alalukuun tulee viitata sen numerolla 13. Toisinaan opinnäytetöiden viittauksissa näkee virheellisesti puhuttavan kappaleesta, kun itse asiassa viitataan lukuun tai alalukuun. Opinnäytetöiden sivunumeroinnissa on jonkin verran koulutasokohtaisia eroja 14. 11 Ns. ranskalainen viiva on välimerkkinä ajatusviiva, ei yhdysmerkki. Ajatusviivan saat Wordilla aikaan kahdella tavalla. (1) Valitse yläriviltä komento Lisää ja Merkki, jolloin aukeaa erikoismerkkien valikko. Valitse sieltä ajatusviivan merkki (pitkä viiva). (2) Kirjoita yhdysmerkki ja välilyönti ja jokin sana, jolloin huomaat yhdysmerkin muuttuvan pitemmäksi eli ajatusviivaksi. 12 Katso esimerkkiä tästä ohjeesta. 13 Esimerkiksi Luvussa 3 selitetään kyseinen asia tarkemmin. 14 Korkeakoulujen opinnäytteissä kansisivuun ei yleensä liitetä sivunumerointia. Lukuihin tiivistelmästä tai esipuheesta aina sisällysluetteloon saakka ei ole liitetty lainkaan lukunumerointia ja niiden sivunumerointi toteutetaan roomalaisilla numeroilla (I, II, III,...). Lukujen ja sivujen arabialainen numerointi (1, 2, 17

Sivunumeroinnissa kannattaa huomioida myös kaksipuoleinen tulostus. Paperin etusivun tulisi tällöin olla pariton ja takasivu parillinen. Lisäksi nidonnan vaatimasta selkämystilasta johtuen sisämarginaali tulisi olla ulkomarginaalia suurempi. Tiivistelmä, esipuhe, sisällysluettelo ja johdanto alkavat yleensä paperin etusivulta, joten tyhjien sivujen lisääminen saattaa olla paikallaan. 5. Taulukot, kuvat, esimerkit ja kaavat Tekstikappaleiden lisäksi opinnäytetyöt yleensä sisältävät myös niitä tukevia ja havainnollistavia osia, joihin yleensä liitetään numerointi ja selosteteksti. Kirjoittaja voikin auttaa lukijaa kuvien ja taulukoiden avulla hahmottamaan asiakokonaisuuksia ja yksityiskohtia. Esimerkiksi tietotekniikan opinnäytetöissä havainnollistavien esimerkkien lisäksi on yleensä tarvetta lauseille ja matemaattisille kaavoille. 5.1. Numerointi ja selitetekstit Kuvioihin ja taulukoihin voi koota ja tiivistää tietoa. Yleensä numeraaliset tutkimustulokset on syytä koota taulukoksi. Tekstissä ei ole syytä toistaa taulukoiden ja kuvien tarkkaa informaatiota, vaan tekstissä esitetään ainoastaan taulukoista ja kuvista tehdyt tulokset ja johtopäätökset. Taulukoihin ja kuviin viitataan normaalin viittausmenettelyn mukaan. Kuvien, taulukoiden, lauseiden, kaavojen ja esimerkkien tulee selkeästi erottua tekstikappaleista. Lukijan tulee siis olla selvillä siitä, mistä kyseinen osanen alkaa ja mihin se päättyy. Tähän voidaan käyttää ensinnäkin normaalia kappaleväliä suurempaa tyhjää tilaa, jonka lisäksi kyseiset osaset monesti keskitetään, sisennetään tai kirjoitetaan muusta tekstistä erottuvalla kirjasimella. Kuvat ja taulukot otsikoidaan, ja otsikot merkitään juoksevin järjestysnumeroin. Kuva- ja taulukkotekstit sijoitetaan kuvien ja taulukoi- 3,...) aloitetaan korkeakouluissa siis vasta johdannosta, josta sitä jatketaan opinnäytteen loppuun saakka. Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa ei liene syytä korostaa erityylisen sivunumeroinnin merkitystä eli opinnäytteen eri sivut voidaan varustaa normaalisti juoksevilla numeroilla. 18

den alle tekstikappaleita kapeampina yleensä normaalilla kirjasimella kirjoitettuina. Kuvien ja taulukoiden sekä niihin liittyvien kuva- ja taulukkotekstien on hyvä olla keskitetyt sivusuunnassa. Sen sijaan vahvennetulla kirjasimella kirjoitetut lause- ja esimerkkitekstit sijoitetaan niiden alkuun vasemmalle tasattuina. Luvuissa 5.2 ja 5.3 on esimerkkejä selitetekstien merkintätavoista. Kuvat, taulukot, lauseet, kaavat ja esimerkit kannattaa pääosin numeroida niiden selitetekstien yhteydessä, jolloin ne ovat huomattavasti helpommin ja nopeammin löydettävissä. 15 Lisäksi tällä tavoin kyseisiin osasiin viittaaminen tekstikappaleissa on helppoa. 16 5.2. Taulukot ja kuvat Taulukoihin ja kuviin tulee siis viitata numeron avulla 17, joten niiden ei tarvitse välttämättä sijaita tekstissä heti käsittelykappaleen jälkeen. Toisinaan kuvia ja taulukoita kannattaakin hieman siirtää eteenpäin, jolloin kuvan aiheuttama sivun lopussa oleva tyhjä tila saadaan edes osittain täytettyä. Taulukoiden otsikkorivien ja -sarakkeiden tulee olla selkeästi tietoalkioista erottuvia. Hyviä keinoja otsikoiden esilletuontiin on kirjoittaa otsikkoalkioiden tekstit vahvennetulla (tai suuremmalla) kirjasimella. Lisäksi otsikkorivit ja -sarakkeet voidaan erottaa vahvemmalla viivalla tietoalkioista tai tietoalkioiden väliset viivat voi jättää kokonaan tai osittain pois (katso Taulukko 1). Sana Käyttövuosi Kertaluokka Esimerkki Iso,yli [1700,2000] [1,10] Yli-Isotalo (sukunimi) Mega [1950,2000] [1,10 6 ] Megatyttö, megatuutti Multi [1960,2000] [1,5] Massey-Ferguson MultiPower Sika [1980,1989] [5,10 200 ] Sikakaunis, sikasiisti Euro [1995,2000] [10-6,10 6 ] eurobyrokratia, eurohumppa, eurohinta Taulukko 1. Joitain korostavia etuliitteitä vuosien varrelta. Jos taulukko sopii kokonaisuudessaan yhdelle sivulle, sitä ei tule jakaa sivunvaihdolla. Jos taulukko on useamman sivun mittainen, 15 Esimerkiksi Kuva 1. Kuvateksti. 16 Esimerkiksi Taulukossa 1 käsitellään korostavia etuliitteitä. 17 Katso luku 4.1. 19

kunkin taulukon osion alla tulee toistaa taulukkoteksti. 18 Leveät taulukot voi olla järkevä sijoittaa sivulle poikittain 90 astetta käännettynä. 5.3. Esimerkit ja kaavat Esimerkit kannattaa sisentää normaalitekstistä tai kirjoittaa normaalitekstistä poikkeavalla kirjasintyylillä. Tärkeimmät esimerkit kannattaa toisinaan numeroida ja nimetä esimerkin eteen tulevalla vahvennetulla esimerkkitekstillä. Tällöin niihin voi näppärästi viitata esimerkin numerolla (katso esimerkki 1). Matemaattiset kaavat kannattaa joko sisentää tekstikappaleista tai keskittää sivusuunnassa. Oleellisimpien kaavojen lisäksi tulee numeroida ne, joihin viitataan toisaalla opinnäytetyössä. Kaikkiin matemaattisiin kaavoihin ei kuitenkaan tarvitse liittää kaavanumeroa. 19 Kaavaan viitataan sulkuihin sijoitetulle kaavanumerolla, kuten katso (1). Esimerkki 1 (Oldin ja Kahnin laki). Lain mukaan toimikunnan kokouksen tehokkuus on kääntäen verrannollinen osanottajien määrään ja puheenvuoroihin käytettyyn aikaan. Tämä voidaan esittää matemaattisesti kaavana P = o / (nt), (1) missä P on kokouksen tehokkuus, o toimikuntavakio, n osanottajien määrä ja t puheenvuoroihin käytetty aika. Esimerkkien ja kaavojen numerointia, selitetekstejä ja ulkoasua on kuvattu tarkemmin luvussa 5.1. 18 Tällöin ensimmäisen sivun taulukkotekstin loppuun kannattaa lisätä sana jatkuu ja muiden sivujen taulukkotekstien perään sana jatkoa. 19 Kaavanumero sijoitetaan yleensä kaavan oikealle tai vasemmalle puolelle pystysuunnassa keskitettynä. 20

6. Ohjeita ja vältettäviä virheitä Tässä luvussa käsitellään havaitsemiamme yleisiä opinnäytetöiden kirjoitus- ja muotoiluvirheitä. Opinnäytetyön kirjoittajan tulee lukea ja tarkastaa työnsä huolellisesti aina ennen sen toimittamista tarkastajalle, sillä tekstiä kirjoitettaessa ja muokattaessa syntyy väistämättä virheitä. Jos opinnäytetyön toimittamisella ei ole kovaa kiirettä, se kannattaa jättää hautumaan muutamaksi päiväksi. Tämän jälkeen kirjoittaja lukee omaa tekstiään kuin uusin silmin, jolloin virheiden sekä epäloogisuuksien havaitseminen on helpompaa. Lisäksi opinnäytetyön tarkastuttaminen opiskelijatuttavalla tai äidinkielenopettajalla auttaa mahdollisten virheiden jäljittämisessä. 6.1. Lauserakenteet ja lauseenjäsenet Jokaisen luvun alussa olevan sidostekstin avulla lukija johdatetaan luvun aihealueeseen. Pääluvun ja alaluvun otsikoiden väliin kannattaa sijoittaa johdantokappale, josta käyvät ilmi pääluvun ydinasiat. Luvun tai alaluvun otsikkoa ei tule sijoittaa yksinään sivun loppuun, vaan ennen sivunvaihtoa tulee olla vähintään yksi rivi tekstiä. Liian pitkiä lauserakenteita tulee välttää, sillä ne hankaloittavat asian ymmärtämistä. Yli kolmen lauseen mittainen virke kannattaa yleensä pilkkoa useammaksi virkkeeksi. Näin ollen kahta tai useampaa sivulausetta ei tulisi sijoittaa peräkkäin samaan virkkeeseen. Tältä ongelmalta yleensä välttyy muotoilemalla kyseisen kappaleen kohdan uudelleen. Liian pitkiä kappaleita kannattaa myös välttää, joten kappaleet kannattaa muokata aiheiden mukaan yhtenäisiksi ja sopivanpituisiksi kokonaisuuksiksi. Ne tulee lisäksi erottaa toisistaan ensimmäistä riviä sisentämällä tai tyhjällä rivillä. Tarvittaessa tekstikappaleessa käsiteltävän asian voi nostaa esille kirjoittamalla oleellisen termin vahvennetulla kirjasimella. Pitkät ja hankalat lauserakenteet ovat monesti seurausta englanninkielisen lähdetekstin suorasta sanatarkasta kääntämisestä suomen kielelle. Useiden sivulauseiden ja pilkkujen käyttö yhdessä virkkeessä viittaa yleensä kyseiseen anglismiin, jonka kitkeminen vaatii tekstin hiomista. 21

Opinnäytetyön kielen hiominen on oma taiteenlajinsa. Lauseiden tulee sisältää kaikki tarpeelliset lauseenjäsenet oikeissa muodoissaan. Kunkin pää- ja sivulauseen tulee sisältää predikaattiverbi. Usein opinnäytetöissä sivulause aloitetaan toisinaan virheellisesti kysymyssanalla, vaikka lause ei ole muodoltaan kysyvä. Tällöin sanoja missä, millä ja minkä paremmat valinnat saattavat olla sanat jossa, jolla ja jonka. Virkettä ei tulisi mielellään aloittaa numerolla, matemaattisella merkillä, symbolilla tai parametrin nimellä. Suomenkielisessä tieteellisessä tekstissä vältetään minä-muodon käyttöä, ellei erityisesti haluta korostaa omaa mielipidettä tai oman työn tulosta. 20 Sen sijaan englanninkielisessä tekstissä käytetään monesti we-muotoa, vaikka kyseessä olisikin yksittäinen tekijä (kuten Let us consider...). 6.2. Välimerkit, lisäpäätteet ja lisäsanat Välimerkkien käyttö tuntuu olevan opinnäytetöissä monesti ongelmallista, joten muutama ohje lienee paikallaan. Pää- ja sivulauseen väliin tulee sijoittaa pilkku. Jos virkkeessä on runsaasti pilkkuja, se kertoo yleensä virkkeen heikosta luettavuudesta. Esimerkiksi lauseen keskellä olevat tarkentavat määritteet kannattaa pilkkujen sijaan toisinaan erottaa muusta lauseesta sulkeilla. Esimerkiksi käyttöjärjestelmiä (kuten DOS, Unix ja VMS) varten. Opinnäytetöissä käytetään usein liikaa kaksois- ja puolipistettä, joista päästään eroon tekstiä muokkaamalla. Sanoihin liitettäviä lisäpäätteitä, kuten -kin, -han ja -pa, toiset kirjoittajat suosivat aivan liikaa opinnäytetöissään 21. Sanojen myöskin ja myöskään käyttöä kannattaa välttää, sillä niissä on periaatteessa yhdistetty kaksi synonyymiä. Vastaavasti kannattaa tarkkailla joidenkin lisäsanojen 22 liiallista käyttöä, sillä niiden poistaminen ei välttämättä muuta tai vähennä lauseen sisältöä tai sen merkitystä. Oikein käytettynä kyseiset sanat sen sijaan elävöittävät tekstiä sekä saattavat jopa ilmaista kirjoittajan erilaisia painotuksia käsiteltyjen asioiden osalta. 20 Vertaa toteutettiin vs. toteutin. 21 Esimerkiksi Tietotekniikkapa onkin hauskaakin. 22 Näitä lisäsanoja ovat muun muassa myös, lisäksi, siis, siten, melko, varmasti, ehkä, eräs, yksi, sen sijaan ja tavallisesti. 22

6.3. Yhdyssanat, englanninkieliset termit ja lyhenteet Yhdyssanat näyttävät tuottavan runsaasti hankaluuksia opinnäytetöiden kirjoittajille. Näistä virheistä puhutaan nykyisin yleiskielessä toisinaan Lappeen ranta -ilmiönä 23. Kirjoittajan on syytä tarkistaa myös yhdyssanamuotoisten adjektiivien oikeinkirjoitus (esim. käyttöliittymäperustainen). Englanninkielisten termien ja slangisanojen käyttöä tulee välttää, jos vastaava suomenkielinen termi löytyy. Suomea äidinkielenään puhuva saa yleensä suomenkielisen (epävirallisemmankin) termin avulla paljon paremman yleiskäsityksen aiheesta. 24 Edellä kuvatut virheet moninkertaistuvat yhdyssanoissa, joissa on englanninkielisiä termejä tai erisnimi. Yleisenä ohjeena voidaan käyttää englanninkieliseen termiin liittyvien sanojen määrää. Jos kyseessä on yksi sana, sanat kirjoitetaan yhteen väliviivan kera ilman välilyöntiä. 25 Jos sen sijaan kyseessä on useamman sanan termi, ennen väliviivaa tulee lisätä välilyönti. 26 Lyhenteet tuottavat yleisesti hankaluuksia. Lyhenteiden yhteydessä kannattaa tarkastaa, kirjoitetaanko se kokonaan isoilla kirjaimilla, onko vain ensimmäinen kirjain iso vai onko kirjoituskäytäntö jokin toinen. Lyhenteiden käyttöä opinnäytetyöteksteissä on syytä välttää jos mahdollista. Tähän on kolme syytä: (1) Lyhenteet tuovat tekstiin kiireellisyyden vaikutelman eli edustavat pikakirjoitustyyliä, joka on huono tyylilaji kaikissa asiateksteissä. (2) Joidenkin lyhenteiden ymmärtäminen on jopa erittäin vaikeaa. Sellaisten lyhenteiden käyttö ei ole perusteltua. 23 Asialla ei liene mitään tekemistä lappeenrantalaisten kanssa. 24 Joskus kuitenkin kannattaa englanninkielinen vastine laittaa kursivoituna sulkuihin suomenkielisen termin perään lyhenteen englanninnoksen kera. Esimerkiksi yhdistelmälista (engl. combobox). 25 Esimerkiksi Windows-tyylinen tai Netscape-yhteensopiva. 26 Esimerkiksi Delphi 2.0 -pohjainen tai Save As painike. 23

(3) Lyhenteiden merkitykset menevät helposti sekaisin toistensa kanssa. 27 On kuitenkin olemassa paljon ns. välttämättömiä lyhenteitä, kuten mittayksiköitä, toimialalyhenteitä jne., joita voi normaalissa asiatekstissäkin käyttää vapaasti. Lyhenteisiin liitettävien päätteiden kirjoitustapa taivutusmuotojen yhteydessä tuntuu olevan myös hankalaa. Peukalosääntönä voidaan käyttää lyhenteen lausuntatapaa. Jos lyhenne lausutaan sanankaltaisena, kaksoispistettä ei yleensä käytetä. 28 Kaksoispistettä sen sijaan käytetään, kun lyhenne lausutaan kirjaimittain. 29 Kaksoispisteen ja päätteen sijaan lyhennettä kannattaa toisinaan jatkaa tarkenteella. 30 7. Yhteenveto Tässä ohjeessa on annettu neuvoja hyvän ja sujuvan tieteellisen tekstin kirjoittamiseen. Erityisesti on kiinnitetty huomioita tekstin rakenteeseen ja merkintätapoihin sekä sellaisiin havaitsemiimme kirjoitus- ja muotoiluvirheisiin, jotka toistuvat opiskelijoiden teksteissä. Vaikka edellä esitetyt neuvot on kirjoitettu pääosin käskevässä muodossa, kirjoittamisessa on järjenkäyttö aina sallittua ja tulkinnan varaa löytyy useasti kielellisten sääntöjenkin noudattamisessa. Opinnäytetyön kirjoittajan on kuitenkin syytä perehtyä kielisääntöihinkin perusteellisesti, koska siten hän oppii työelämässä varsin käyttökelpoisen kirjoitustaidon. Parhaimmillaan opinnäytetyössä tulee esille kirjoittajan persoonallisuus, mutta se ei kuitenkaan saa olla tieteellisissä teksteissä liian hallitsevassa asemassa. Kritiikkiä kestävä asiasisältö on opinnäytetyön kirjoittajan tärkein tavoite. 27 Esimerkiksi HTM merkitsee kahta erilaista henkilöä, hallintotieteen maisteria ja hyväksyttyä tilimiestä. Ainoastaan lyhenteen käyttöyhteydestä voi päätellä, kummasta on kulloinkin kyse. 28 Esimerkiksi OLEa tai LANia. 29 Kuten TCP/IP:tä tai WWW:ssä. 30 Esimerkiksi C-kielellä tai OpenGL-grafiikkarajapinnan. 24

8. Lähteet ja lisämateriaalit Bloch Arthur, Murphyn laki I. Gummerus, Jyväskylä, 1998. Eco Umberto, Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään. Italiankielinen alkuteos Come si fa una tesi di laurea (1977). Suom. Pia Mänttäri. 3. painos. Vastapaino, Tampere, 1995. Heinonen Petri, Lyhyt kirjoittamisopas teknisestä näkökulmasta, saatavilla HTML-muodossa <URL: http://appro.mit.jyu.fi/ doc/kirjoitusopas/>, Jyväskylän yliopisto, Tietotekniikan laitos, 23.2.2001. Hirsjärvi Sirkka, Tutki ja kirjoita. 15. painos, uudistettu laitos. Tammi, Helsinki, 2009. Itkonen Terho, Uusi kieliopas. 5. painos. Tammi, Helsinki, 2011. Kananen Jorma, Opinnäytetyön kirjoittamisen käytännön opas. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Jyväskylä, 2010. Kananen Jorma (toim.), Kvantti: kvantitatiivisen opinnäytetyön kirjoittamisen käytännön opas. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Jyväskylä, 2011. Kauranen Ilkka & Mustakallio Mikko & Palmgren Virpi: Tutkimusraportin kirjoittamisen opas opinnäytetyön tekijöille. Teknillinen Korkeakoulu, Espoo, 2006. Mäkinen Olli, Tieteellisen kirjoittamisen ABC. Tammi, Helsinki, 2005. Santanen Jukka-Pekka, Opinnäytteiden kirjoittaminen, lyhyt oppimäärä, saatavilla HTML-muodossa <URL: http://www.mit.jyu.fi/ santanen/info/kirjoittamisesta.html, Jyväskylän yliopisto, Tietotekniikan laitos, 23.8.2000. 25

LIITTEET Liite 1 Kansisivumalli Opinnäytetyö Teemu Sillanpää Länsirannikon Koulutus Oy WinNova Pori Talotekniikan perustutkinto LVIA09 26.1.2012 26

Liite 2 Sisällysluettelomalli Sisällysluettelo 1. Johdanto... 2 2. Yleistä 3 3. Ilmanvaihdon puhdistus.4 3.1. Miksi kanavat tulisi puhdistaa säännöllisin väliajoin 4 3.2. Milloin kanavat tulisi puhdistaa... 4 4. Työn suunnittelu 5 5. Työn vaiheet.. 6 5.1. IV-koneen puhdistus 6 5.2. Kanaviston puhdistus 6 5.3. Poistoilmaventtiilin puhdistus... 7 5.4. Korvausilmaventtiilin puhdistus.. 8 6. Liesikuvun/tuulettimen hoito... 9 7. Ilmanvaihdon toimintahäiriöiden tunnistaminen.... 10 8. Yhteenveto.. 11 9. Lähteet..... 12 Liitteet..... 13 27

Liite 3 Johdantomalli 1. Johdanto Opinnäytetyöni aiheena ovat ilmanvaihtolaitteiston huoltotyöt. Aiheen valinta ei ollut helppo, mutta lopulta pienen pohtimisen jälkeen päädyin tähän aiheeseen, koska siitä löytyy helposti materiaalia ja se on minulle itselleni mieluinen aihe. Toisessa luvussa kerron yleistä asiaa huoltotöistä, esimerkiksi työkohteista. Kolmannesta luvusta viidenteen lukuun puhun ilmanvaihdon puhdistuksesta. Siellä selviää esimerkiksi se, miksi kanavien puhdistus kannattaa tehdä, sekä puhdistuksen suunnittelu ja työjärjestys. Kuudennessa luvussa kerrotaan, miten liesikupu tai liesituuletin huolletaan. Seitsemännessä luvussa kerrotaan ilmanvaihdon toimintahäiriöistä ja siitä, miten niiden kanssa kuuluu toimia. Kirjoitusprosessissa etenin niin, että aloin etsiä netistä tietoa opinnäytetyön aiheesta ja sen pohjalta aloin kirjoittaa asiatekstiä. Ensimmäisenä tein kansilehden ja kirjoitin asiatekstiä. Tein sisällysluettelon, lähdeluettelon ja viimeisenä lisäsin liitteisiin vähemmän tärkeää tietoa. Tein raakileen ja parantelin sitä tarpeen mukaan. 28

Kirjoittajat: JUKKA-PEKKA SANTANEN, FT, ohjelmistotekniikan lehtori, Jyväskylän yliopiston tietotekniikan laitos. Sähköposti santanen@mit.jyu.fi. Puhelin (014) 260 2756. JARI OLAVI HILTUNEN, FM, äidinkielen lehtori, Länsirannikon Koulutus Oy WinNovan Porin tekniikan yksikkö. Sähköposti jari.hiltunen@winnova.fi. Puhelin 044-455 7862. 29