Etelä-Savon Pelastusla uta kunta Jääkärinkatu 16, 50130 Mikkeli 22.6.201,6 Tiedoksi/toimenpiteitä va rten Arvoisa Etelä-Savon Pelastusla uta kunta Esitän Etelä-Savon pelastuslaitoksen työntekijänä ja luottamusmiehenäkin huoleni koskien Etelä- Savon Pelastuslaitoksen vesipelastusvalmiutta. Alle olen koonnut hieman taustaa ja seuraavana eteen tulleet ongelmat vesipelastuksen osalta. Loppuun ulkoisia (paikkakuntakohtaisia) riskejä työntekijöiden näkökulmasta. TASSA MUUTAMIA POIMINTOJA INTERNETIN IHMEELLISESTA MAAILMASTA, ELI HARRASTUS S U KE LTAJ I E N TO I M I NTAO HJ E ITA JA TAPOJA TO I M IA. Uskoisin että nämä harrastajasukeltajat käyvät veden alla vähintään kymmenkertaisen määrän vuodessa verrattuna suurimpaan osaan pelastuslaitoksemme sukeltajia. Eli näissä artikkeleissa esitettyjä tosiasioita ei käy siis kiistäminen. SU KE LTAJALI ITTO (suo raa n su ke lta ia liito n sivu lta ) SUKELTAMINEN Onko sukeltaminen vaarallista? lhminen on alun perin luotu maalla eläväksi ilmaa hengittäväksi nisäkkääksi. Vesi on ihmiselle vieras elementti, turvallinen sukeltaminen edellyttää tekniikan ja taitojen hallintaa sekä omien rajojen tunnistamista ja kunnioittamista. Asianmukainen koulutus, säännöllinen harjoittelu ja omien äärirajojen kasvattaminen vain rauhallisestija harkitusti tekee sukeltamisesta turvallisen ha rrastu ksen. Saako ilman paria sukeltaa? Sukeltajaliiton turvaohjeen mukaan sukellukset on aina toteutettava useamman sukeltajan yhteistyönä. Sukellustapahtumaan tulee osallistua vähintään kaksi henkilöä. Sukellusryhmän voi muodostaa sukelluspari, ryhmä taisukeltaja ja häneen merkinantoköydellä yhteydessä oleva pintaavustaja. Vapaasukelluksessa vedessä on oltava jatkuvasti vähintään kaksi sukeltajaa. Ryhmän jäsenten on jatkuvasti tarkkailtava toisiaan. Ryhmän jäsenten on tunnettava lajikohtaiset turvallisuuskäytännöt. Ryhmän jäsenillä on oltava riittävät tiedolliset ja fyysiset valmiudet ongelmiin joutuneen sukeltajan pelastamiseksija ensiavun antamiseksi. Mikäli sukeltaja ei kykene hätätilanteessa avustamaan toista sukeltajaa, hän voisukeltaa ainoastaan suuremman ryhmän jäsenenä, missä ryhmän muut jäsenet varmistavat toistensa turvallisuuden. Ryhmän keskinäiseen kommunikaatioon on kiinnitettävä erityistä huomiota. Ryhmän jäsenten on oltava koko ajan tietoisia toisistaan. Sukeltajien on jatkuvasti tarkkailtava sekä sukellusympäristöä että toisiaan, ennakoitava mahdolliset riskitekijät tai vaaratilanteet ja oltava valmiina tarvittaessa avustamaan toisiaan.
SCUBAWORLD sivulta Sukeltaminen ei ole vaarallista Joistain sukeltaminen voi kuulostaa vaaralliselta extreme-lajilta. Oli miten oli, niin turvallisuuden puolesta lajia ei voi sellaiseksi luokitella, kunhan vaan noudattaa kurssilla saatuja oppeja. Kursseilla painotetaan muutamia helposti muistettavia asioita jotka lisäävät turvallisuutta huomattavast. Näitä asioita ovat mm. "Tarkasta parisi varusteet aina ennen sukelluksen aloittamista", "Alä pidätä hengitystä sukelluksen aikana, vaan hengitä koko ajan normaalist ", "Älä sukella yksin" ja "Jätä turvamarginaalit sukellussyvyyksiin ja ilman määrään". Nämä ovat yksinkertaisia juttuja, joita ei ole vaikea muistaa. Sukeltamisen aikana on tietenkin paljon asioita jotka voivat mennä pieleen, mutta näitä tilanteita varten valmistaudutaan kurssilla. Esimerkiksi maskin tyhjennys vedestä, krampin poisto jalasta ja ilman jakaminen sukelluskaverin kanssa ovat tärkeitä taitoja hallita. Kuitenkin käyttämällä maalaisjärkeä, noudattamalla kurssin oppeja ja sukeltamalla omien rajojen ja taitojen puitteissa, sukellusta voisi kutsua turvalliseksi lajiksi. TEKNIIKKASUKELLUS.FI Koulutus ja erikoistekniikat ovat avainasemassa myös, kun sukelletaan paikkoihin, joista ei ole suoraa pääsyä pintaan - esimerkiksi luoliin taijään alle. Tekniikkasukelluksessa suora pintaan nousu tai painojen pudotus hätätilanteessa ei ole aina vaihtoehto. Ellei yläpuolella ole jäätä tai kalliota, niin rajan muodostaa todennä köisesti virtuaalinen dekompressiokatto. Vaikka tekniikkasukeltamisessakin sukelletaan pareittain tai ryhmissä, niin kullakin sukeltajalla tulee olla itsenäinen varasuunnitelma, ja sen edellyttämät taidot ja varusteet mahdollisiin ongelmatilanteisiin. Ongelmatilanteessa tukeutuminen sukellusparin tai-tiimin varuste si n tai hengityskaasuihin pitäisi olla vasta toissijainen vaihtoehto. Erään filosofian mukaan, vaikka sukellus onkin pari- tai ryhmätyöskentelyä, niin tekniikkasukelluksessa millekään sukellukselle eitule lähteä edes parin kanssa, ellei kokemus/ tietotaito/ itseluottamus ole sillä tasolla ettei samasta sukelluksesta pystyisi suoriutumaan myös yksin. Samalla kun tekniikkasukelluksessa tutkittavien paikkojen kirjo kasvaa, niin myös riskit kasvavat progressiivisesti. Koulutuksen ja osaamisen pitää olla 100% varmaa. Oikein tehtynä (koulutus, varusteet, asenne, omien rajojen tuntemus ñtysisestija mentaalisesti) on tekniikkasukellus turvallista ja tarjoaa elämyksiä, joista vain harva pääsee osallíseksi. ONGELMA Etelä-Savon pelastuslaitoksen vesipelastusohje (muu vesisukellusvalmius) on ristiriidassa Suomessa yleisesti sukeltajien käytössã olevien ohjeiden (edelle poimitut) kanssa sekä myös sisäministeriön pelastussukellusohjeen kanssa (muu vesisukellusvalmius) ) työturvallisuus? Sisäministeriön pelastussukellusohje (välitön sekä muu vesisukellustaso) määrittää, että pelastusyksikkö (vesipelastus) koostuu esimiehestä, kuljettajasta/avustajasta ja kahdesta vesisu keltajasta.
Muu vesisukellusvalmius määrittää myös, että pelastusyksiköllä ei ole välitöntä lähtövalmiusaikaa ja että yksikkö voidaan koota useammasta toimipisteestä. (kuitenkin lähdettävä on?) Kuitenkin pelastusvkslkössä siltipitää olla kaksisukeltaiaa. Elisiis Etelä-Savon pelastuslaitoksen alueella tulee olla koko ajan kaksi sukeltajaa hälytettävissä tehtävään. Etelä-Savon pelastuslaitos on linjannut (resurssipulaan vedoten) että voi olla tilanteita jolloin työvuorossa ei ole sukeltajia lainkaan, tuolloin kysymyksessä on pintapelastusvalmius eikä muu vesisukellusvalmius. Tavoitteena pelastuslaitoksella on ollut ja on jopa välitön vesisukellusvalmius, ja että Savonlinnassa ja Mikkelissä on pitänyt olla vähintään yksi sukeltaja välittömässä lähtövalmiudessa. Näitä valmiuksia on ollut entistä vaikeampi pitää yllä resurssipulan johdosta. Resurssipulaan sukeltajissa on monia eri syitä. Samaan aikaan pelastuslaitoksen ohjeistus edelleen määrittää että pelastuslaitos kouluttaa riittävän määrän sukeltajia ja pintapelastajia. Näin ei kuitenkaan käytännössä ole, vaan harvat halukkaat henkilöt itse ovat joutuneet kouluttautumaan itse (oma kustannus). Miten meillä pelastuslaitoksella pidetään mahdollisena yksin tapahtuva vesisukellus? (harjoitus/hälytys). Pelastuslaitoshan tulisi olla vesipelastuksen ammattilainen? Jos aktiivisimmat harrastajatkaan eivät sukella koskaan yksin, niin miten sitten pelastuslaitoksella näin ohjeistetaan työntekijöitä? Ha rjoitel laa nko sukellusta va paa llakin yksin? Pidetäänkö Etelä-Savon pelastuslaitoksella vesisukellusvalmiutta? Ja millä tasolla? Vesisukelluksella tarkoitetaan tehtäviä, jotka edellyttävät vesisukelluslaitetta ja -varustusta ihmisen sekä omaisuuden pelastamiseksija ympäristövahinkojen torjumiseksi. Vesisukellusta ovat myös virka-apusukellukset sekä vesisukellustaitojen ylläpitämiseksi tapahtuvat harjoitukset. (Sisäministeriön pelastussukellusohje) Etelä-Savon alueella vesipelastuksessa suurimmat riskit ovat kiistämättä Savonlinnan paloaseman toimialueella. Jo vilkaisten karttaakin, niin Savonlinnan ydinkeskusta koostuu saarista, joiden väleistä virtaa vesi mikä eijäädy kovimmillakaan pakkasilla. Väestön (myös turistit) ja vesistön määrä muualla toimi-alueella on riski. Myös ainutlaatuinen järviluonto (suurin Saimaan Norpan asuin alue). Matkailu vesistössä ja sen liepeillä lisää myös riskejã (Savonlinna) oleellisesti, etenkin kesäisin, mutta nyt entistä enempi talvisin. Toiseksi suurimmat riskit ovat Mikkelin paloaseman toimialueella ja kolmantena tulee Pieksämäen paloaseman toimialue. Tältä kohdin mielestäni pelastuslaitoksen riskikartoitus, jos sellaista on tehty vesipelastuksen osalta, niin ontuu pahasti. Jos riskitasot tunnistettaisiin ja laitettaisiin oikeastijärjestykseen, niin Savonlinnassa tulisi olla välitön vesisukellusvalmius, Mikkelissä muu vesisukellusvalmius ja Pieksämäellä pintapelastusvalmius. Muutenhan tämä jo täsmää paitsisavonlinnan osalta. Verraten muihin ltä-suomen suurimpiin kaupunkeihin (Kuopio, Joensuu, lmatra, Lappeenranta) Savonlinnassa on vesistöä määrällisesti ylivoimaisesti eniten, tätä kautta myös riskit. Minkälainen on näiden m uiden kaupunkien vesisukellusva lmius? Välitön? Jos Etelä-Savossa eiole varaa/tarvetta pitää vesisukelluksen valmiutta lopetetaan se kokonaan, mutta työntekijöiden työturvallisuudesta ei saa tinkiä, "virittelemällä" joitain "välimuotoja" vesipelastukseen.
Teillä Etelä-Savon Pelastuslautakunta on oikeus/velvollisuus saada reaaliaikaiset ja täydelliset faktat päätösten tekoon tässä vesipelastus asiassa, millä tasolla vesipelastus tulisi milläkin toimialueilla olla (suorittavan henkilöstön mielipide). Toivottavasti tämä kirjelmä hieman avasi vesiturvallisuus näkymiä meillä täällä Etelã-Savossa ja etenkin Savonlinnan osalta. Antaako pelastuslaitos minkälaisen turvallisuuden tunteen vesillä liikkuville veronmaksajille? Olisi syytä myös informoida kansalaisia, mahdollisista palvelun heikennyksistä koskien vesipelastusta Etelä-Savon alueella. Virallisestityönantaja ilmoittaa Etelä-Savossa olevan muu vesisukellusvalmius. Kun vanhaa ohjetta lukee tarkemmin ja vertaa sitä pelastusjohtajan tekemään viimeisimpään päivitykseen niin huomaa, että tasoa on heikennetty. Silti molemmissa taso on tuo muu vesisukellusvalmius. Luotta m usm ies/pelastussu keltaja Timo Suoninen
VESIPELASTUS. TOIMINTAOHJE Hyväksytty 13.5.2016 Seppo Lokka pelastusjohtaja
SISÄLLYSLUETTELO I VESISUKELLUSTOIMINNAN PERUSTEET 2 PINTAPELASTUSTOIMINNAN PERUSTEET 3 YLEISET MAARAYKSET... 3.1 VESTpSLASTUKSEN ÄzuesrsI-yr JA TASor 3.2 TotvrNNAN JoHTAMrNEN... 3.3 VeSTSUKELTAJTEN <Ävrrö 3.4 SurellusASrAKrRJAT... 3.5 TurraluKSET 3 3 3 J 4 4 5 5 4 VESISUKELLUS. JA PINTAPELASTUSKELPOISUUS......5 4. I TenvpvDENTrLA... 4.2Yt t tptrokoulutus 5. TOIMINTAVALMIUS 6 6. KALUSTO.6 7. LINJAMERKKI 7 8. MUUTOKSET 7 8. 1 TunvaoHJEET palokuntten vestsukellukseen..7 Liitteet: Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Liite 7 Pelastussukel I usohje (S isäasiai nm i n isteriön ju lkais u 4812007) Tu rvaohjeet pa loku ntien vesisu kel I u kseen (Pelastusopisto) Sukellusvanhin lista Sukellussuu n n itelmapöytäki rja Vesipelastuskalusto- ja varustel uettelot Toimintaohje; rajoitettu hengenpelastustehtävä Su kel I uson nettom uuden pelastussuu nn itelmalomake
1. VESISUKELLUSTOIMINNAN PERUSTEET Etelä-Savon pe lastus laitoksen ves is u kel I ustoim i n nan ta rkoitu ksena on o ylläpitää valmiutta vesisukellukseen pinnan alta ihmishenkien pelastamiseksi.. suorittaa muiden viranomaisten pyynnöstä virka-apusukelluksia, vaarantamatta alueen vesipelastusvalmiutta. o suorittaa sukellustehtäviä huomattavien omaisuusarvojen pelastamiseksi tai lisävahinkojen estäm iseksi. o suorittaa sukellustehtäviä ympäristövahinkojen torjumiseksi.. suorittaa harjoitussukelluksia edellä mainittujen taitojen ylläpitämiseksi. 2. PINTAPELASTUSTOIMINNAN PERUSTEET Etelä-Savon pelastuslaitoksen pintapelastustoiminnan tarkoituksena on o ylläpitää valmiutta pintapelastukseen ihmishenkien pelastamíseksi. o suorittaa pintapelastusta huomattavien omaisuusarvojen pelastamiseksi tai lisävah inkojen estäm iseksi. o suorittaa pintapelastustehtäviä ympäristövahinkojen torjumiseksi.. suorittaa harjoituksia edellä mainittujen taitojen ylläpitämiseksi. 3. YLEISET MAARAYKSET Etelä-Savon pelastuslaitoksessa noudatetaan Sisäasiainministeriön pelastusosaston 30.11.2007 antamaa pelasúussukellusohjetta, 48/2007 (liite 1) ja Pelastusopiston Turuaohjeet palokuntien vesisukellukseen 2007 (liite 2). Tässä ohjeessa määritellään tarkemmin Etelä-Savon pelastuslaitoksen vesipelastustoiminta. Tämä ohje koskee Etelä-Savon pelastuslaitoksen toimipisteissä tapahtuvaa vesisukellus- ja pintapelastustoimintaa. 3.1 Vesipelastuksen järjestelyt ja tasot Etelä-Savon pelastuslaitoksella on muu vesisukellusvalmius pelastussukellusohjeen SM 48/2007 mukaisesti. Tavoitteena työvuorosuunnittelussa on se, että Mikkelissä ja Savonlinnassa on vesisukellusohjeen mukainen välitön vesisukellusvalmius, jolloin työvuorossa on kaksi l-tason vesisukeltajaa. Tällöin voidaan suorittaa vaikeita vesisukellustehtäviä, joissa tulee olla koulutettu turvasukeltaja. Henkilöstön poissaoloista ym. syistä johtuen vesisukellusvalmius voidaan suunnitella myös yhden sukeltajan varaan, jolloin kyetään rajoitettuihin hengenpelastustehtäviin. Lisäksi äkilliset poissaolot ym. syyt voivat johtaa siihen, että em. paloasemilla ei ole sukel-
Etelä-Savo n pelastuslaitos lusvalm iutta. Työvuoron täyden nyksessä noudatetaan pelastuslaitoksen henkilöstöohjeen työvuorovahvuudet ohjetta. Kangasniemellä, Mäntyharjulla ja Puumalassa on lja ll tason vesisukeltajia. Varallaololla ja koulutuksella pyritään turvamaan vesisukelluksen mahdollisimman tehokas toiminta. Pintapelastustoiminta on järjestetty vastealueittain, ottamalla huomioon alueen vesistöriskit. Vastealueen palokunta/palokunnat pelastavat pinnalta. Riittävä määrä pelastusyksiköitä tulee varustaa pintapelastukseen soveltuvalla kalustolla. Valmiuspalokuntien ensi-iskuun osallistuvilla tulee olla pintapelastuskoulutus. Pelastuslaitos kouluttaa riittävän määrän ao. tehtäviin kykeneviä vesisukeltajia ja pintapelastajia. Näiden ohjeiden lisäksi toimipisteet täydentävät ohjeistusta omilla toimípistekohtaisen erityisolosu hteiden m ukaisesti. Toim i pistekohta isessa ohjeistu ksessa käsitellään mm. omat turvallisuuteen liittyvät asiat kuten alueen riskikohteet, toimintavalmius, kalusto yms. asiat huomioiden työturvallisuusnäkökohdat. Toimipistekohtaisen ohjeen hyväksyy pelastuslaitoksen vesisukellusvastaava. 3.2 Toiminnan johtaminen Pintapelastus- ja vesisukellushälytyksissä pelastustoimintaa johtaa pelastusvasteen mukainen johtaja. Jos sukeltajia on enemmän kuin yksi, joku pinnalla olevista sukeltajista on määrättävä sukellusvanhimmaksi (paloasemakohtainen lista, liite 3). Sukellusvanhin vastaa sukelluksen teknisestä toteutuksesta. Sukeltajien ollessa eritoimipisteistä sukellusvanhimman määrää P3 tai P4 sukellusvanhimpia kuultuaan. Virka-avun antamisesta päättää päivystävä palomestari (P3), palopäällikkö, pelastuspäällikkö tai pelastusjohtaja. 3.3 Vesisukeltajien käyttö Vesisukeltajia saa käyttää hengenpelastusta koskevaan sukellustyöhön, harjoitussukelluksiin ja palokunnan sukellus- ja avunantotehtäviin. Poliisin ja muiden viranomaisten pyytämiin virka-aputehtäviin osallistumisesta päättää toimialueen päivystävä palomestari (P3), palopäällikkö, pelastuspäällikkö tai pelastusjohtaja.
3.4 Sukellusasiakiriat Suoritetu ista su kel I u ksista on pidettävä hen ki lökohta ista su keltaja n päiväkirjaa Sukelluksesta on pyrittävä tekemään sukellussuunnitelma ja sukelluksen aikana on pidettävä pöytäkirjaa sukelluksen toteutumisesta (liite 4). Päivystävä paloesimies/ toimipistevastaava merkitsee palvelujärjestykseen/ tuntilistaan suoritetut sukelluskerrat, joista maksetaan virkaehtosopimuksen mukaiset korvaukset. 3.5 Tukialukset Sukellustoiminnan apuna käytetään toimipisteiden aluksia hälfiysvasteen mukaisesti tai päivystävän palomestarin tai päivystävän paloesimiehen/ yksikönjohtajan ohjeiden mukaisesti. 4. VESISUKELLUS- JA PINTAPELASTUSKELPOISUUS Pintapelastusta suorittavat kaikki SM pelastussukellusohjeen 4812007 mukaisen kelpoisuuden täyttävät palomiehet tai tehtävään koulutetut sammutusmiehet. Vesisukeltajina saavat toimia vain tähän nimetvt ia koulutetut henkilöt. Vesisu keltajat n imeää pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Mikäli sukeltaja haluaa lopettaa sukeltamisen asiasta päättää pelastusjohtaja kuultuaan pelastuslaitoksen vesisukellusvastaavaa. 4.1 Terveydentila Vesisukeltajina toimivien on käytävä lääkärintarkastuksessa kerran vuodessa. Tarkastuksesta sovitaan työterveyshuollon kanssa. Pintapelastajina toimivien palomiesten ja sammutusmiesten terveystarkastukset suoritetaan palomiesten ja sammutusmiesten yleisen terveystarkastuksen mukaisesti. Vesisukellusta tai pintapelastusta ei saa suorittaa vajaakuntoisena tai sairaana Terveydellisistä syistä vapautuksen työvuorossa sukellustehtävistä antaa toimipisteen vastaava, paloesimies (P4) tai työterveyslääkäri.
4.2 Ylläpitokoulutus Pintapelastusharjoitukset toteutetaan työvuoroharjoituksina tai viikkoharjoituksina toim ipisteen vastu u hen kilön valvoman harjoitusohjelman mu kaisesti. l-tason vesisukellusharjoitukset suoritetaan työvuoron aikana, ellei toisin määrätä. Koulutussyvyyteen suoritettavat sukellukset voidaan pitää myös työvuorotaulukon ulkopuolella. ll-tason vesisukellusharjoitukset suoritetaan viikkoharjoituksina harjoitusohjelman mukaisesti. ll-tason vesisukellusharjoituksista vastaa toimipistevastaava. Pelastuslaitoksel le laad itaan vuositta inen sukeltaj ien kou I utusohjelma. Vuosittain on suoritettava vähintään kahdeksan sukellusta avovedessä, joista yksi koulutussyvyyteen ja vähintään kaksitalvisukellusta. Harjoitusten toteuttamisesta vastaa toimipistevastaava. 5. TOIMINTAVALMIUS Palvelutasopäätöksen määrittämällä paloasemalla tulee olla pintapelastusvalmius. Pintapelastustehtävään, joka voi muuttua sukellustehtäväksi tulee hälyttää lisäksi heti lähin sukellusyksikkö. Sukel I usvalm iuteen vaikuttavista jä rjestelyistä vastaa toim ip istevastaava, työvuorolistan laatija, päivystävä paloesimies tai päivystävä palomestari (P3). Vesisukellustehtävään hälytetään aina lähin pelastusyksikkö ja lähín sukellusyksikkö. Sukellusyksikön ollessa muodostelman vahvennus se miehitetään vahvuudella 1+2 tai 0+3, mikäli tehtävässä on muodostelman johtaja. Vesisukellustehtävässä hälytetään myös P3lP4,joka tukee tehtävää toimipisteestään, ellei toimi onnettomuuspaikalla. 6. KALUSTO Vesipelastustoimíntaan käytetään tähän tarkoitukseen hyväksyttyä ja tarkoitettua kalustoa. Tehokas ja turvallinen toiminta vaatii riittävän pintapelastus- ja vesisukelluskaluston ja varusteet. Toim ipisteet pitävät kalustoluetteloa vesipelastuska lustostaa n ja varusteistaan Pelastuslaitokselle laaditaan kalusto- ja varusteluettelo (liite 5).
7. LINJAMERKKI Vesisukeltajaksi nimetty henkilö on oikeutettu käyttämään sukeltajan linjamerkkiä palveluspuvussaan. Kultaisen linjamerkin saamisen edellytyksenä on nimittäminen l-tason vesisukeltajaksi, 15-50 m:n koulutussyvyys, hyvä lihaskunto ja -hapenottokyky. Hopeisen linjamerkin vaatimuksena on nimittäminen ll-tason vesisukeltajaksi, 15 m:n koulutussyvyys, hyvä lihaskunto ja -hapenottokyky. Linjamerkin käyttöoikeus säilyy koko virkauran ajan. 8. MUUTOKSET 8. I Tu rvaohjeet paloku ntien ves is u kel I u kseen Talvisukellus Sukellustehtävässä on aina oltava vähintään kolme henkilöä, joista kaksi sukelta aaja sukellusryhmällä tulee olla kahdet täydelliset sukellusvarusteet. Sukelluspaikalla on oltava varasukeltaja ja varusteet mahdollisen onnettomuuden varalta koko sukelluksen ajan. Rajoitettu hengenpelastustehtävä voídaan erityistilanteessa suorittaa liitteen 6 mukaisesti. Varasukeltajan laitteen on oltava huollettu, kuivattu ja tarkastettu. Kun, sukelluspaikalla on vain kahdet sukellusvarusteet ei voi suorittaa kuin yhden sukelluksen. Harjoitus- ja koulutussukelluksissa maksimi sukellusetäisyys avannosta sivusuuntaan on 20m.