Palokunnantalon historia 1857 2007 1 Jo vuonna 1864 ala-alkeiskoulun rehtori Carl Gustaf Wivolin kutsui kaupungin kunnianarvoisia porvareita keskustelemaan vapaaehtoisen palokunnan perustamisesta. Tällöin valittiin väliaikainen hallitus, jonka puheenjohtajaksi valittiin Wivolin itse. Hänen johdollaan laadittiin säännöt, lähetettiin Senaatin Talousosastoon. Jostakin syystä säännöt viipyivät niin kauan, että ne vasta 30.01 1886 vahvistettiin. Perustava kokous pidettiin 14. 03. 1866. Tällöin valittiin palokunnan ensimmäiset toimihenkilöt, joista seuraavat henkilöt liittyvät talon rakentajaan, apteekkari Ljungman iin, tai kaupantekoon palokunnan ostaessa talon. kauppias, konsuli Erik Johan Savon s. 1833 k. 1895, ruiskuruodunpäällikkö kauppias, varakonsuli Carl Robert Ljung s. 1832 k. 1921, ryntäysruodun varapäällikkö apteekkari Johan Wilhelm Moliis, kirjuri kauppias, varakonsuli G Leonard Kräki s. 1830 k. 1911, lipunkantaja Suurpalon tuhottua kaupungin keskustaa vuonna 1855 melko täydellisesti, oli nykyisen torin ympäristö suunniteltava uudelleen. Vuonna 1857 aloitettiin torin pohjoiskulmissa uusien kivitalojen rakentaminen, myöskin uuden kirkon rakenraminen oli vireillä. Sen rakentaminen aloitettiin 28.07. 1858 ja se valmistui 1863 nykyiselle paikalleen. Kirkon rakennustoimikuntaan kuului myöskin puheenjohtajana apteekkari Nils Wolter Ljungman. s. 07.10. 1799 k. 11.11. 1881. tästä toimesta hän erosi kesäkuun 15 pv 1859. Apteekkari N W Ljungman oli tullut Uudenkaupungin Apteekkia hoitamaan v 1832. hänellä oli puoliso Maria, os. Nordman s. 1805 k. 1892. Apteekkari sai itse apteekkioikeudet 11.02. 1834. hänen mainitaan olleen tietorikas mies ja maan etevimpiä apteekkareita. Hänen apteekkiaan hoiti vv 1863 72 hänen vävynsä Johan Wilhelm Moliis. Ljungmannin apteekin osti 30.01. 1873 apteekkari Ernst Gottlieb Sipelius. Palokunta kokoontui vuosien kuluessa monissa eri paikoissa, kunnes aivan yllättäen 26. huhtikuuta 1892 oli entisen apteekkarinleskivainajan, Maria Ljungman in talo myytävänä huutokaupalla. Talo sijaitsi Ylisen- ja Koulukadun kulmassa. Palokunnan jäsen, konsuli E J Savón huusi sen useiden palokuntalaisten kehotuksesta. Hän ehdotti sitten palokunnalle, että se ostaisi tontin pohjoislaidalla olevan kivitalon ja sen viereisen, Ylisenkadun varrella olevan puurakenteisen makasiinin. Konsuli Savón oli saanut koko kiinteistön haltuunsa 22,550 markalla, mutta hän oli luvannut vainajan tyttärelle, että hän myisi tälle 14.550 markalla muun kiinteistöön kuuluvan, paitsi kivitalon ja tontin, jolla se sijaisi. Kokouksessa, joka pidettiin 25.05. 1892 palokunta päätti ostaa talon 8000 markan kauppahinnasta. Toukokuun 30 pv sovittiin kauppaehdoista. Niiden mukaan palokunta luovutti konsuli Carl R Ljungille ja tämän vaimolle tontin eteläpuolen 14.550 markan hinnasta ja palokunta sai tontin pohjoisosan rakennuksineen 8000 markalla, jonka se rahoitti Kaupunkien Yleisen Paloapuyhdistyksen myöntämän 8000 makan lainan, 5 % korolla, turvin. Kauppakirja kirjoitettiin heinäkuussa. Siihen tuli useita talon ja tontin käyttöä koskevia ehtoja. Rouva Ljung sai käyttää kivitalon kellaria ja alakerran leipomoa niin kauan kuin ne olisivat kunnossa. Ostaja sai myös noutaa vettä palokunnan tontilla olevasta kaivosta, jonka kunnosta palokunta olisi yksin velvollinen huolehtimaan. Palokunta sai käyttää ostajan tontille jäävää suurta porttikäyttävää ( Koulukatu 7 ), jonka ostajan olisi yksin pidettävä käyttökunnossa. Konsuli Savón allekirjoitti kauppakirjan palokunnan puolesta.
2 Apteekkari Ljungman oli hankkinut omistukseensa viereisen piirroksen osoittaman kulmatontin torin koilliskulmasta. Tämän tontin rakentaminen aloitettiin Ylisen- ja Koulukadun kulmassa olevasta kivitalosta. Muut tontin rakennukset tehtiin myöhemmin tälle suurpalon tuhoamalle alueelle. Vuodelta 1857 peräisin olevassa alkuperäispiirustuksessa on kivitalo kuvattu yksikerroksisena. Samaan aikaan oli torin vastakkaiselle puolelle suunniteltu kaksi, kaksikerroksista kivitaloa, joista toinen oli kauppias Edv. Theodor Harloff in rakennus. Tämä talo on myöhemmin purettu ja nykyisin on paikalla Enroth in Kulmana tunnettu kerrostalo. Toinen uudisrakennuksista oli leipuri Palmroth in kivitalo jossa myöhemmin on toiminut mm poliisilaitos nykyisin siinä toimii Matkailutoimisto ym. Edellämainittujen rakennusten suunnitelmien ollessa kaksikerroksisia, oli myöskin apteekkari Ljungman in tehtävä talonsa kaksikerroksisena. Ylläoleva pohjapiirros säilyi muuten samanlaisena, mutta siihen lisättiin portaikko alakerrasta yläkertaan. Alakertaan tulivat apteekkihuone, leipomo, keittiö ja kamari. Yläkertaan tehtiin asunto, jossa oli suurikokoinen juhlasali. Vaikka rakennuksessa oli apteekin ja leipomon takia liiketoimintaa, ei kadun puolella ollut minkäänlaisia ovia, vaan ainoa sisäänkäynti oli pihan puolella. Pihalle kulku tapahtui Koulukadun portista. Ylisenkadun puolelle rakennettiin puurakenteinen makasiini varastoksi. Myöhemmin rakennettiin kivitalon eteläpuolelle puinen asuinrakennus, joka sittemmin on tunnettu Kräkin talona. Tässä talossa on myöskin toiminut apteekki, jonka siäänkäynti on ollut Koulukatu 7 porttikäytävässä.
Taloa ryhdyttiin korjaamaan palokunnan käyttöön sopivaksi. Rakennuskomitea perustettiin 04.07. 1892, joka päätti kunnostaa taloa ulkoapäin kattamalla kivitalon katto uusilla tiilillä. Makasiini rakennuksessa suoritettiin muutostöitä palokaluston sinne sijoittamiseksi. Kivitalon yläkerrassa suoritettiin maalaus ja tapetointitöitä ja alakerrassa kulmahuone muutettiin myymälätiloiksi. Sinne asennettiin myymälätiski ja ovi Ylisellekadulle avattiin. Lisäksi tehtiin näyteikkuna kadun puolelle. Pihanpuoleinen pienempi huone muutettiin keittiöksi. Kaikkiin huoneisiin muurattiin kaakeliuunit. Palokunnantalon laajentamiseksi ja paremmin sen käyttöön sopivaksi tehtiin jatkuvasti suunnitelmia. Kollegioneuvos J A Lindholm suunnitteli piirustukset talon uudelleenjärjestämiseksi. Sen pohjalta rakennusmestari Stensson laati kustannuisarvion, joka nuosi 22000 markkaan. Lokakuun 19 pv:n kokouksessa 1898 valtuutettiin rakennustoimikunta kääntymään kaupungin valtuusmiesten puoleen pyynnöllä saada Anniskelu- ja Vähittäismyyntiyhtiön voittovaroista rakennusavuksi 5000 markkaa ja sitoutui palokunta samalla kokoonpanemaan tilat talon alakerroksessa myös kaupungin vakinaisen palokunnan kalustolle. Töiden yhteinen arvo läheni pyydettyä summaa. Kun kaupungin valtuusmiehet eivät katsoneet voivansa suostua pyyntöön, raukesi kysymys lisärakentamisesta. Laajennuksen peruuntuminen aiheutti yleistä tyrmistymistä kaupungissa. Fredrik Aalto kuvailee toimittamassaan historiakirjasessa Uudenkaupungin VPK 1866 1906 kollegioneuvos Lindholmin suunnitelman kaatumista melkeinpä katastrofiksi. Tämä historiankirja on luettavissa Uudenkaupungin Kirjastossa. 3 Kuva 1 Vanhin hallussani oleva valokuva on otettu 1870- luvun alkupuolella, jossa ovat 1857 rakennetut kivitalot torin ympäristössa näkyvissä. Uuden kirkon vasemmalla puolella on leipuri Palmroth in talo, sen edessä tummempi kauppias Harloff in talo ja siitä oikealle valkoinen apteekkari Ljungman in talo, torin oikeassa reunassa. Apteekkarin talon eteläpuolella ei ole vielä puurakenteista asuin- taloa Ljugmann in tontilla, rakennus tunnettiin myöhemmin Kräkin talona. Taustalla oikealla näkyvät tuulimyllyt kuuluvat Myllymäen myllyihin, jotka ovat muualta tuotuja. Uuden kirkon molemmin puolin näkyvät tuulimyllyt kuuluvat Myllykallion myllyihin, joissa suoritettiin jauhamista sillä alueella. Pakkahuoneenranta on täynnä varastorakennuksia ja etualalla, Sorvakon puolella, on puutavaran toimittajien alumaisia, joista tavarat kuljetettiin laivoihin lastattaviksi.
Kuva on kehystettynä talon juhlasalin seinällä ja siinä on teksti: Uudenkaupungin WPK:n 40. vuosijuhla 19.08. 1906. Ajoittaisin kuvan 10 vuotta vanhemmaksi, koska kuvan palokalusto oli jo olemassa 1896 ja rakennuksen Ylisenkadun kulmaovi ja sen vasemmalla puolella oleva näyteikkuna olivat jo silloin olemassa. Talon päädyssä, torin puolella, on kirjaimet VPK. Kuva 2 Kuvassa näkyvät valkoiset puvut oli hankittu jo vuonna 1888, jolloin myöskin 100 kpl palokaskia hankittiin Hannoversche Metetallvaren und Militäreffecten Fabrikilta. Ne saapuivat marraskuussa ja maksoivat viisi markkaa kappale. Palokunnan oli lainanmaksun suorittamiseksi vuokrattava alakerran tiloja. Vuonna 1894 kulmahuoneiston vuokrasi satulaseppä Rogholm, joka kuitenkin melko pian teki konkurssin. Sen jälkeen tilat vuokrattiin J Fröbergille, joka piti kulmassa suutarinliikettä.. Vuonna 1896 kesäkuun 1 pv:nä alakerran kulmahuoneisto vuokrattiin Uudenkaupungin Wiini Osakeyhtiölle, jossa heillä oli viinimyymälä ja lisäksi he saivat osan kellaritiloista varastokseen. 4 Kuva otettu kirkontornista vuosien 1907 09 välisenä aikana. Ylisenkadun puolella on toinen ovi, joka avattiin entisen leipomon ikkunan kohdalle 1907, koska silloin oli tilattu polttomoottorikäyttöinen mottoriruisku, joka vaati lämpimän säilytystilan talviaikana. Alkuperäiset piirustukset muutostyöstä on tehty 1907. Laajemmassa kuvassa, josta tämä on suurennos, ei ole torilla näkyvissä sähkövalotolppia, jotka ilmestyivät sinne 1909 syksyllä. kuva 3 Talon päädyssä on liikkeen nimi WIINI KAUPPA WIN HANDEL ja VPK- kirjaimet ovat poistetut. Verrattaessa tätä kuvaa edelliseen kuvaan, on ulkopuolinen kunto huonon näköinen, jonka kaltainen rapistuminen ei ole todennäköistä parissa vuodessa, joten väittäisin kuvaa 2 otetuksi vuonna 1896. Suomen vanhin polttomoottorikäyttöinen moottoriruisku Centauri saapui laivalla Helsinkiin 1907 syksyllä, mutta meri ehti jäätyä ennenkuin ruisku saatiin Uuteenkaupunkiin. Talven aikana VPK:n konemiehiä kävi saamassa oppia Helsingissä. Ruisku saapui Uuteenkaupunkiin 1908 keväällä, kun laivaliikenne avattiin jäiden lähdön jälkeen. Asiasta lisää sitten, kun ruisku on ollut satavuotta Uudessakaupungissa keväällä 2008.
Kaupungin ja palokunnantalon valaistus. 5 Vuodesta 1845 kaupungin katuja valaistiin pimeänä aikana muutamilla lyhdyillä, joissa paloi kynttilä. Vuonna 1888 paloi 70 lyhdyssä petroolilamppuja, mutta edelleen tuikki 40 lyhdyssä steariinikynttilät. Katuvalaistusta oli vain Itätullin aukiolla, Ylisellä-, Alisella- ja Rantakadulla. Vasta 1894 sijoitettiin muutamia lyhtyjä Pojoiselle Linjakadulle. 1900- luvun alussa pohti kaupunki oman sähkölaitoksen rakantamista. Vuoden 1909 syksyllä, monien vaikeuksien jälkeen, valmistui rakennus sähkölaitosta varten. Voimakoneeksi hankittiin 80 hv:n dieselmoottori, joka pyöritti 80 kilowatin generaattoria. Joulukuun puolivälissä 1909 paloi kaupungin kaduilla sähkövalo ja riittävä määrä yksityistilaajia käytti hyväkseen uutta valoneuvoa. Palokunnantalossa oli myöskin muutamia oljy- ja kynttilälyhtyjä. Alakerran liikehuoneet porraskäytävineen olivat valaistut, siellä pidettyjen tilaisuuksien vuoksi. Puumakasiiniin sijoitetun palokaluston takia sen edessä kadulla oli lyhtytolppa, jossa petroolilamppu. Pimeänä aikana lampussa oli valo koko yön ja kaupunginpalvelija Reimu sytytti ja sammutti tämän lyhdyn joka päivä, maaliskuun alkuun saakka. Palkkaa hän sai 8 markkaa, mutta joutui itse hankkimaan öljyn lamppuun. Kerrotaan, että seuraavana vuonna palokunnalla ei ollut varaa tämän lampun valaisemiseen. kuva 4 Kuvan vasemmassa laidassa oleva lyhtytolppa on ilmeisesti edellä mainittu valaisin kalustovajan kulmalla. Kuvan puurakennus on nykyinen Juhlapooki. Taaemmas, Koulukadun kulmaan valmistui graniittijulkisivuinen rakennus pankkitaloksi vuonna 1911. Nykyisin talossa toimii Gasthaus Pooki Kesäkuun alussa 1896 palokunnantalon alakerran vuokrannut Wiini Osakeyhtiö päätti vuonna 1910 asennuttaa sähkövalot tiloihinsa. Valoja tuli eteiseen, salin perähuoneeseen, ravintolahuoneeseen ja vahtimestarin asuntoon yksi 16 kynttilän lamppu kuhunkin huoneeseen. Saliin tuli kolmihaarainen kruunu, johon tuli jokaiseen haaraan yksi 16 kynttilän lamppu. Vuonna 1918 alakerran kulmahuoneet vuokrattiin Uudenkaupungin Tullikamarille, joka oli niissä tiloissa aina siihen saakka, kun ne otettiin vuonna 1960 omaan käyttöön. Tullikamari onkin ollut talon pitkäaikaisin vuokralainen.
Palokunnantalon pihan puolella olleesta puisesta portaikosta ei ole, sen rakentamisajalta mitään muistitietoa. Talon sisäpuolella oli holvattu portaikko. Kuvassa ulkoportaikon alla näkyvän oven takana oli eteisaula, josta sisäportaat johtivat yläkerran eteisaulaan. Yläkertaa vuokrattiin häitä-, tanssiaisia- ja kokouksia varten, joten ulkoportaille löytyi käyttöä. Kuitenkin vasta vuodelta 1913 löytyy merkinrä siitä, että portaikossa suoritettiin korjauksia. Portaikko säilyi tämänkaltaisena aina vuoteen 1933, jolloin alkoi talon laajennustyöt ja rakennettiin letkujenkuivaustorni. 6 Kuva 5 Kuva 6 Palokunnantalo alkoi muistuttaa uudenaikaista palokuntaa, kun vuosien 1933 34 valmistui letkujenkuivaustorni. Samassa yhteydessä laajennettiin kalustohuonetta, jonka tieltä oli purettava osittain vanhaa puumakasiinia. Makasiinin pihan puolelle rakennettiin uloke, joka näkyy kuvassa. Se katettiin puretun osan kattotiilillä. Samassa yhteydessä rakennettiin myöskin talon vanhanosan ja uuden letkutornin välillä näkyvä parveke, jolloin aikaisemmin mainittu ulkoportaikko poistettiin. Alkuperäisessä suunnitelmassa pannuhuone oli piirretty kalustohuoneen nurkkaan, mutta se sijoitettiin kuitenkin letkutornin alakertaan, jolloin saavutettiin suurempi etu letkujen kuivaamisessa ja kalustohalliin jäi enemmän tilaa. Kuvassa näkyvä kaivo oli ns. yläpihalla ja oli se kaivo, joka mainittiin kauppakirjan ehdoissa. kuva 7 kuva 8 Kuva 7 on otettu ennen v 1933 aloitettua laajennustyötä, puumakasiini on täydessä mitassaan ja sen katolla hälytyskellon suojakatos. Kuva 8 lienee vuoden 1935 keväältä. Autotallit valmistuivat 1934 aikana. Tästä kuvaparista on nähtävissä se, kuinka paljon puumakasiinia lyhennettiin laajennustöiden yhteydessä.
kuva 9 Kuva on otettu vuonna 1960 suoritettujen muutostöiden jälkeen. Ulkoapäin talon muoto muuttui koko mitaltaan. Kulmassa ollut katuovi poistettiin, siitä vasemmalle ollut näyteikkuna poistui ja tilalle puhkaistiin ikkunanreikä uuteen tulevaan päivystyshuoneeseen. Siitä vasemmalle ollut kalustohuoneen ovi, alkuperäinen leipomon ikkuna, avattiin tulevaan päällikönhuoneeseen. Autotalliosaa jatkettiin siten, että tilaa tuli neljälle autolle. Puumakasiinin riippeet poistuivat kokonaan. Sisätiloissa suoritettiin myöskin mittavat muutostyöt. Alakerrasta yläaulaan johtaneet holvatut portaat poistettiin ja tilalle rakennettiin täysin uudenlainen portaikko. Yläsali laajennettiin yhtenäiseksi tilaksi, yläaula ja keittiö uusittiin. Alakerran upeat kattoholvit purettiin uuden katon tieltä. Samalla muokattiin alakerrasta uusi palokunnan päivystyshuone, päällikönhuone ja lepotilat päivystysvuorossa olevalle palomiehistölle. 7 kuva 10 Ennen muutostöitä alakerran kulmahuoneessa olleisiin tiloihin lavastettiin siellä aikoinaan olleen Wiiniyhtiön myymälä. Tilat kuvattiin valonheittäjien avulla siten, että kattoholvit tulisivat esille mahdollisimman hyvin. Kaikki tarvittava rekvisiitta löytyi talon vinttiosasta ja kellarista. Kuvassa näkyvä peltikuorinen uuni on muurattu 1950- luvulla, vanhan paikalla olleen kaakeliuunin tilalle. Peräseinällä olevien valokuvien kohdalta meni käytävä sisätiloihin. Kuva otettu myymälän katuoven kohdalta. Tämänkaltaisia kattoholveja oli myöskin torin toisella puolella olleessa Enroth in kulmassa. Uudenkaupungin Palolaitos ja VPK toimivat tässä talossa vielä runsaat parikymmentä vuotta. Uuden palolaitoksen valmistuttua, muutti vakinainen palokunta kalustoineen sinne 28.01. 1983. VPK marssi uudelle Palolaitokselle 13.03. 1983. Vanha palokunnantalo jäi tyhjilleen, mutta säilyi VPK:n omistuksessa. Taloon haettiin vuokralaisia vuoden verran. VPK:n kalusto oli saanut tallitilat uudelta Palolaitokselta ja kokoontumis- ja toimistotilat olivat myöskin siellä. Soittokuntakin piti harjoituksia niissä tiloissa, mutta huoneiden mataluus oli melkoinen haitta heille. Kesällä 1984 liikkeenharjoittaja Eero Valtonen teki kymmenen vuoden sopimuksen talon vuokraamisesta. Liike oli hänen ensimmäinen, mutta alalla hän oli ollut jo 26 vuotta, toisen palveluksessa. Vuokrasopimus tehtiin perustettavan yhtiön nimiin. Liikkeestä tuli yksityinen, eikä minkään ketjun jäsen.
8 kuva 11 ( lehtikuva ) Uudenkaupungin Huonekaluliike avattiin VPK:n talossa 08.09. 1984. Suurin muutos talon julkisivussa oli autotallin ovien muuttaminen näyteikkunoiksi. Sisäänkäynti liikkeeseen oli suoraan kadulta, talon keskiosassa. Koska liikkeen varastot olivat muualla, toimi koko 400 neliötä näyttelyja myyntitiloina. Rakennuksen vanhanosan julkisivu ei muuttunut tässä yhteydessä ja kulmaovi kadulle pysyi suljettuna. kuva 12 Huonekaluliikkeen toimittua talossa vajaat pari vuotta, aloitettiin laajennustyöt rakentamalla autotalliosan päälle toinen kerros vuonna 1986. Huonekaluliike toimi talossa vuoteen 1998, jolloin yläkerran tilat tulivat jälleen VPK:n omaan käyttöön. Siellä toimivat VPK:n Naiset, veteraaniosasto Brankkarit ja VPK:n Soittokunta. Hälytysja nuoriso-osasto toimivat edelleen Palolaitoksen tiloissa, koska kalusto on sinne sijoitettuna. Alakerran vuokralaisina, entisessä autotalliosassa on toiminut varaosaliike M Liuska, eli Osamat vuoden 1999 helmikuussta alkaen. Liike muutti pois vuonna 2005. Sen jälkeen on tiloissa ollut useita tilapäisvuokralaisia vuoteen 2007 mennessä. Alakerran kulmahuoneisto vuokrattiin Kikkapuoti nimiselle liikkeelle keväällä 1999, jolloin vuodesta 1960 alkaen suljettuna ollut kulmaovi avattiin jälleen.
kuva 13 9 Talon julkisivu näyttää nykyään samanlaiselta kuin viime vuosisadan lopullakin. Torinpuoleinen kulmaovi on edelleen käytössä ja tiloissa toimii 01.12. 2004 alkaen Idis Design oy, jonka alaa ovat teollinen suunnittelu ja muotoilu. Matalamman osan tilapäisvuokraus on jälleen päättynyt, sillä siihen muutti Riskilä Aliseltakadulta helmikuussa 2007. liikkeen käytössä on alakerran lisäksi osa yläkerrasta. Kuvien luettelo: Luettelossa OR + numero tarkoittavat Olavi Ruusuvuoren arkistoimaa kuvaa ja sen numeroa. Vapaamuotoiset piirrokset perustuvat alkuperäisiin piirustuksiin ja ovat kirjoittajan laatimat kuva 1 kuva 2 kuva otettu 1870- luvun alkupuolella, ottaja ei tiedossa, Raimo Laihon kokoelmat Uudenkaupungin WPK 40:nä vuosijuhlanaan 19.08. 1906, teksti kehystetyssä kuvassa, kuva Augusta Olsson, OR 24286 kuva 3 WIINI KAUPPA WIN HANDEL kuva Väinö Viitanen kirkontornista 1907-09 OR 22797 kuva 4 Ylinenkatu 21, ennen vuotta 1911, OR 22114 kuva 5 pihanpuolen ulkoportaat, kuva Augusta Olsson, vpk:n kokoelmat kuva 6 letkutorni pihanpuolelta, kuva D Jussilan postikortti, jossa päiväys 20.8. 1939 OR 20656 kuva 7 palokunnantalo ja puumakasiini, kuvattu ennen 1933 alkanutta laajennustyötä. Kuvassa etualalla Uuno ja Alli Lähteenmäki, sekä lapset Erkki ja Kerttu OR 24073 kuva 8 kuva 9 kuva 10 kuva 11 kuva 12 kuva 13 palokunnantalo kuvattu 1934 päättyneiden laajennustöiden jälkeen. Kuvassa Centaurimoottoriruisku v/m 1907, Edward- nimellä tunnettu henkilöauto Chevrolet v/m 1926, auton omisti kauppias Edward Westergren, oli sijoitettuna palokunnan tallissa. Takana Buick- merkkinen paloauto, v/m 1926 henkilöauto, muutettu paloautoksi, saapui Uuteenkaupunkiin 19. 08. 1933, kuvaaja ei tiedossa, vpk:n kokoelmat palokunnantalo vuonna 1960 tehtyjen muutostöiden jälkeen, vpk:n kokoelmat alakerran holvit, kuvattu 1960, kuvannut Jyrki Heinonen, Raimo Laihon kokoelmat, kuvan henkilöt: keskellä istumassa Raimo Laiho, oikealta Kai Lehtonen, Sgurd Stolt ja Mikko Kartimo. huonekaluliikkeen avajaiset 08.09. 1894. lehtikuva, Eero Valtosen kokoelmat autotalliosan korotus kaksikerroksiseksi 1986, Eero Valtosen kokelmat Riskilä vpk:n talossa 2007, kuva Raimo Laihon kokoelmat. Palokunnantalon historiikin koonnut Brankkari Raimo Laiho vuonna 2007.