KALAJOEN YHTEISTARKKAILU VUONNA Laaja vesistötarkkailu

KALAJOEN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2014 Laaja vesistötarkkailu AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 10780

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 1 KALAJOEN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2014 LAAJA VESISTÖTARKKAILU 25.6.2015 Satu Ojala, limnologi FM Minna Vaaramaa-Hiltunen, ins. (AMK) Sisällysluettelo: 1 JOHDANTO... 3 2 TARKKAILUALUEEN KUVAUS... 3 4 TARKKAILUVELVOITTEET JA ALUEEN MUU TARK-KAILU... 7 5 KUORMITUS... 8 5.1 YHDYSKUNTAJÄTEVESIEN KUORMITUS... 8 5.2 TURVETUOTANTOALUEIDEN KUORMITUS... 10 5.3 BELVEDERE MINING OY, HITURAN KAIVOKSEN KUORMITUS... 10 5.4 KALAJOEN VESISTÖN KOKONAISKUORMITUS... 11 5.5 KALAJOEN HAJAKUORMITUS... 12 6 AINEISTO JA MENETELMÄT... 13 7 VEDENLAATUTULOKSET... 17 7.1 VIRTAVEDET... 17 7.1.1 KALAJOKI... 17 7.1.2 MUUT VIRTAVEDET... 26 7.1.2.1 KALAJANJOKI... 26 7.1.2.2 MALISJOKI... 27 7.1.2.3 MERTUANOJA... 28 7.1.2.4 VÄÄRÄJOKI... 28 7.2 JÄRVET... 29 7.3 MERIALUE... 31 7.4 KALAJOKILAAKSON KESKUSPUHDISTAMON HYGIENIATARKKAILU... 32 7.5 HITURAN KAIVOKSEN VESISTÖTARKKAILUN TULOKSET VUONNA 2014... 33 8 AINEVIRTAAMAT... 33 9 YHDYSKUNTAJÄTEVESIEN AIHEUTTAMA RAVINNELISÄYS KALAJOESSA... 34 10 LEVÄHAITTAREKISTERI... 36 11 UIMAVESITULOKSET... 36 12 KASVIPLANKTONTARKKAILU... 37 13 POHJAELÄINTARKKAILU... 39 14 PIILEVÄTARKKAILU... 40 15 KALATALOUSTARKKAILU... 41 16 YHTEENVETO... 44 VIITTEET... 46

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 2 LIITTEET Liite 1. Tarkkailualueen kartat, sekä kuormittajien ja tarkkailupisteiden sijainnit Liite 2. Yhteistarkkailuun kuuluvien näytepisteiden analyysitulokset vuodelta 2014 Liite 3. Muiden tarkasteltujen näytepisteiden analyysitulokset vuodelta 2014 Liite 4. Hituran kaivoksen vesistötarkkailun tulokset Kalajoessa 2014 Liite 5. Kalajoen alueen uimavesitulokset vuonna 2014 Liite 6. Kasviplanktonraportti vuodelta 2014 Liite 7. Piileväraportti vuodelta 2014 Liite 8. Pohjaeläinraportti vuodelta 2014 Copyright Ahma ympäristö Oy Kaupintie 5 00440 HELSINKI p. 040-1333 800 pohjakartta Maanmittauslaitos lupa nro 16/MML/15

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 3 1 JOHDANTO Kalajoen vesistöalueen kuormittajat ovat hoitaneet tarkkailuvelvoitteensa vesistötarkkailun osalta yhteistarkkailun muodossa jo vuodesta 1977 lähtien. Nykyisellään yhteistarkkailua toteutetaan vuosille 2013-2018 laaditun uuden tarkkailuohjelman mukaisesti (Virta ym. 2013). Päivitetty ohjelma noudattelee keskeiseltä rakenteeltaan aiempaa, vuodet 2006-2012 kattanutta tarkkailuohjelmaa, mutta sisältää myös joitakin muutoksia. Vesistötarkkailun osalta keskeisiä muutoksia ovat Kalajoen uuden puhdistamon ennakkoselvitysten ja Vestian jätteenkäsittelyalueiden tarkkailujen sisällyttäminen ohjelmaan, sekä jokivarren puhdistamoiden käytöstä poistumisen huomioiminen. Kalajoen vesistöalueella on edelleen myös tähän yhteistarkkailuun kuulumattomia kuormittajia, kuten Hituran kaivos ja useampia turvetuotantoalueita. Tässä raportissa esitetään Kalajoen yhteistarkkailun vuoden 2014 laajan vesistötarkkailun tulokset sekä piilevä-, pohjaeläin- ja kasviplanktontarkkailujen tulokset. Yhteistarkkailuun niin ikään kuuluvat päästö- ja kalataloustarkkailut raportoidaan omissa erillisissä raporteissaan, joita referoidaan tässä raportissa. Myös Vestian jätteenkäsittelyalueiden tarkkailutulokset raportoidaan yhteistarkkailusta eriävien raportointiaikataulujensa vuoksi omissa raporteissaan. 2 TARKKAILUALUEEN KUVAUS Kalajoki saa alkunsa Reisjärven kunnan alueelta Suomenselän vedenjakaja-alueelta, jolla sijaitsevat sen merkittävimmät latvajärvet Reis-, Vuohto- ja Kiljanjärvi. Reisjärveltä Kalajoki virtaa ensin noin 20 km koilliseen Haapajärven kuntakeskukseen kääntyen luoteeseen kohti Perämerta. Reisjärven ja Haapajärven välillä jokeen laskee luoteesta Kalajanjoki ja Haapajärven ja Nivalan alueilla idästä/koillisesta Kuonanjoki, Settijoki ja Malisjoki. Kalajoen alaosilla Kalajoen Tyngän kylän kohdalla jokeen laskee sen merkittävin sivujoki, Vääräjoki. Vääräjoki saa alkunsa Pitkäjärveltä, läheltä Kalajoen pääuoman latvajärviä Reisjärven kunnassa. Vääräjoki laskee mereen myös Siiponjoen kautta. Kalajoen pääuoman kokonaispituudeksi muodostuu noin 130 km ja putouskorkeudeksi 114 metriä. Valuma-alueen pinta-ala on kokonaisuudessaan noin 4 247 km 2 ja järvisyys 1,8 %. (Kuva 2-1 ja liite 1.) Kalajoki on yläosaltaan voimakkaasti säännöstelty ja sen pääuoma onkin luokiteltu ekologiselta tilaltaan alimman voimalaitospatonsa (Hamari) yläpuoliselta osalta keinotekoiseksi tai voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi. Vesienhoidon toisella kaudella se on luokiteltu ekologiselta tilaltaan välttäväksi suhteutettuna parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Reisjärven ja Pitkäjärven tila on puolestaan luokiteltu hyväksi. Vuohtajärvi, Kiljanjärvi, Kuonajoki, Settijoki-Kuusaanjoki, Malisjoki sekä Siiponjoki on luokiteltu tilaltaan tyydyttäväksi. Kalajanjoki on luokiteltu välttäväksi. Kalajoen vedenlaadussa on ollut 2000-luvulla havaittavissa myönteistä kehitystä, mikä on näkynyt etenkin kokonaisfosforipitoisuuksien laskuna. Myönteisestä kehityksestä huolimatta ravinnepitoisuudet kuvaavat nykytilanteessakin korkeaa rehevyystasoa. Vesienhoitoalueen toimenpideohjelman mukaan Kalajoen vesistöalueen järvissä ja joissa tärkein tavoite on rehevyystason laskeminen, mutta suuressa osassa kohteista tilatavoitteen saavuttamista voidaan edesauttaa myös kohentamalla vesimuodostumien hydrologista ja/tai morfologista tilaa. (Aronsuu & Wennman 2012, Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskus 2009, Kuva 2-1.)

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 4 Kuva 2-1. Kalajoen vesistöalue ja sen ekologisen tilan luokittelu (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 2009). Kalajoen vesistöalueella tehdyt merkittävimmät vesistöjärjestelyt ovat olleet Kalajoen keskiosan perkaukset, sekä Hautaperän tekoaltaan ja neljän voimalaitoksen rakentamiset. Vesistöalueella sijaitsee kaikkiaan yhdeksän säännösteltyä järveä tai tekojärveä. Hautaperän tekoallas on tekojärvistä kooltaan suurin ja sen säännöstelyväli on peräti 11,5 metriä. Korpisen, Iso-Juurikan, Kiljanjärven, sekä Reis- ja Vuohtojärvien vedet on käännetty virtaamaan Kalajanjoen täyttökanavaa pitkin Hautaperään, jonne myös Kuonanjärven vedet ohjataan Kuonanjoen täyttökanavan kautta. Hautaperästä vedet juoksutetaan Hinkuan voimalaitoksen kautta Haapajärveen, jonne Kalajanjoen ja Kuonanjoen vedet voidaan tarvittaessa ohjata myös suoraan säännöstelypatojen kautta. Haapajärvestä Kalajoki laskee Oksavan voimalaitoksen kautta Pidisjärveen ja edelleen Padingin ja Hamarin voimalaitosten kautta Perämereen. Tekojärvet ovat lisänneet vesistöalueen järvipinta-alan lähes kaksin-kertaiseksi verrattuna luonnontilaan. (Virta ym. 2013.)

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Kalajoen valuma-alueesta lähes kolme neljäsosaa on metsätalousaluetta, mutta joen merkittävin kuormittaja on kuitenkin maatalous, jonka osuus jokeen kohdistuvasta typpi- ja fosforikuormituksesta on noin 75 %. Pääosa kuormituksesta on maa- ja metsätalouden, sekä hajaasutuksen aiheuttamaa hajakuormitusta, mutta alueella on myös yhdyskuntien, sekä turvetuotannon ja muun yritystoiminnan aiheuttamaa pistekuormitusta. Merkittävimpänä pistekuormitusjakeena voidaan ravinteiden osalta pitää yhdyskuntien aihettamaa typpi-kuormitusta. Kalajoesta mereen purkautuvan kiintoainekuormituksen määräksi on arvioitu noin 18 tonnia vuodessa, mutta tältä osin tarkempaa tietoa kuormituksen jakautumisesta eri sektoreiden välillä ei ole saatavissa. Kiintoainekuormituksella on kuitenkin ollut omat merkittävät vaikutuksensa kalajoen eliöstöön ja sen lajirakenteisiin. Oman ominaispiirteensä Kalajoen vesistölle antaa myös happamien sulfaattimaiden esiintyminen. Sopivissa olosuhteissa sulfaattimaista aiheutuu happo- ja metallikuormitusta, joskin Kalajoella ongelmat ovat olleet monia muita Pohjanmaan jokia pienempiä. Aiheeseen liittyen Kalajoella käynnistettiin kesällä 2013 Maaperän ympäristölle ja elinkeinoille aiheuttamien happamuus-riskien kartoitus Kalajoen vesistöalueella hanke (MAHAKALA). (Aronsuu & Wennman 2012, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 2009, Virta ym. 2013.) 5 3 VUODEN 2014 SÄÄ- JA VIRTAAMAOLOSUHTEET Vuoden 2014 hydrologiset tiedot perustuvat Suomen ympäristökeskuksen hydrologisiin kuukausitiedotteisiin, Kalajoen voimalaitosten ja Niskakosken virtaamamittauspisteiden aineistoihin sekä Ilmatieteen laitoksen Kalajoen Pitkäsenkylän sadeaseman (4308) sadanta-tietoihin. Lämpötiloja tarkasteltiin Haapaveden mittausaseman vuoden 2014 sekä vuosien 1981-2010 perusteella. Lämpötilat käyvät ilmi kuvasta 3-1, sadantatiedot kuvasta 3-2, virtaamamittauspaikkojen sijainnit liitteestä 1 ja virtaamat kuvasta 3-3 sekä kuvasta 3-4. Vuosi 2014 oli alueella pääosin lämpötiloiltaan hyvin keskimääräinen tai keskimääräistä lämpimämpi. Erityisesti helmi- ja maaliskuussa oli tavanomaista lämpimämpää. Tammi-, huhti- ja kesäkuussa satoi edellisvuotta vähemmän, kun taas helmi-, maalis- ja toukokuu olivat vuotta 2013 jonkin verran sateisempia. Kalajoen alueen kevättulvat ajoittuivat vuonna 2014 toukokuun loppupuolelle ja kesäkuulle, jolloin lämpötilat alueella olivat hyvin tavanomaisia. Kevättulva oli edellisvuotta alhaisempi. Niskakosken virtaama-mittauspisteellä kevään maksimivirtaama oli hieman vajaat 112 m 3 /s, kun vuosien 1971-2013 keskimääräinen kevään tulvahuippu oli noin 238 m 3 /s. Virtaamat kohosivat kevättulvaa suuremmiksi usealla alueen mittauspisteellä tammikuussa ja marraskuussa. Heinä- ja syyskuun sekä marras- ja joulukuussa sademäärät jäivät jonkin verran edellisvuoden vastaavista tai olivat edellisen vuoden tasoa. Kalajoen virtaamat pysyttelivät pitkään keskikesästä syksyyn tasaisen pieninä. Elo- ja lokakuussa puolestaan satoi edellisvuotta runsaammin. Sateisuus nostatti osaltaan virtaamia lokakuun lopussa ja marraskuussa. Marraskuussa virtaamat olivat korkeimmillaan vuonna 2014 Niskakoskella. Niskakoskella mitattiin virtaamahuippu (n. 238 m 3 /s) marraskuun puolivälissä. Loppuvuosi oli keskimääräistä jonkin verran lämpimämpi. Vuonna 2014 satoi keskimäärin vähiten ajanjaksolla 2011-2014. Keskimäärin runsassateisin oli vuosi 2012, jonka elokuussa satoi muita tarkkailuvuosia selvästi runsaammin.

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Lämpötila ( C) 25 20 15 10 5 0-5 -10-15 Haapavesi 2014 1981-2010 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII 6 Kuva 3-1. Kuukausittaiset keskilämpötilat Haapaveden mittausasemalla vuonna 2014 sekä keskimäärin vuosina 1981-2010. mm 160 140 120 100 80 60 40 20 0 Sademäärät Kalajoen Pitkäsenkylän sadeasemalla 2011 2012 2013 2014 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 3-2. Kuukausittaiset sademäärät Kalajoen Pitkäsenkylän sadeasemalla vuosina 2011-2014.

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 7 80 Hinkua 1991-2013 2014 250 Oksava 1981-2013 2014 70 60 200 m 3 /s 50 40 30 m 3 /s 150 100 20 10 0 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu 50 0 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu 400 Padinki 1982-2013 2014 400 Hamari 1984-2013 2014 350 350 300 300 250 250 200 150 100 50 0 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu m 3 /s 200 150 m 3 /s 100 50 0 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 3-3. Vuoden 2014 virtaamat Kalajoen voimalaitosten virtaamamittauspisteillä, sekä mittaushistorian mukaiset virtaaman vaihteluvälit (harmaa alue). m 3 /s 450 400 350 300 250 200 150 100 50 0 tammi helmi maalis huhti Niskakoski touko kesä Kuva 3-4. Niskakosken virtaamamittauspisteen virtaamat vuonna 2014 sekä mittaushistorian mukaiset virtaaman vaihteluvälit (harmaa alue). heinä elo syys loka 1971-2013 2014 marras joulu 4 TARKKAILUVELVOITTEET JA ALUEEN MUU TARK- KAILU Yhteistarkkailussa on tällä hetkellä mukana yhdeksän toimivaa jätevedenpuhdistamoa, joista tosin Haapajärven puhdistamoa käytetään Haapajärven ja Nivalan välisen siirtoviemärin valmistumisen (joulukuu 2012) jälkeen vain kevään ylivalumatilanteissa ja mahdollisissa poikkeustapauksissa.

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Toiminnassa olevien puhdistamoiden määrä tulee tarkkailukaudella vähenemään Kalajokilaakson keskuspuhdistamon valmistumisen jälkeen. Tarkoituksena on, että I vaiheen valmistuttua vuonna 2015 uudelle puhdistamolle ohjataan Alavieskan, Sievin, Kalajoen ja Ylivieskan kuntien viemärivedet ja II vaiheen valmistuttua arviolta vuonna 2020 myös Haapajärven ja Nivalan viemäriverkon vedet. Jätevedenpuhdistamoiden lisäksi yhteistarkkailussa ovat mukana Turveruukki Oy:n Löytynnevan ja Turvejetti Oy:n Akanrahkan turvetuotantoalueet, sekä Vestia Oy:n Ylivieskan jätekeskus ja suljettu kaatopaikka ja Haapajärven Hallakankaan suljettu kaatopaikka. Tarkkailussa mukana olevien kuormittajien sijainnit on esitetty liitteessä 1. Kalajoen vesistöalueella toteutetaan myös yhteistarkkailun ulkopuolisia tarkkailuja ja vedenlaadun seurantaa, jotka pyritään soveltuvin osin ottamaan huomioon myös yhteistarkkailun raportoinnissa. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, likkenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) seuraa vuosittain vedenlaatua Kalajoen suulla (Kalajoki 11000), jonka lisäksi ympäristö-hallinto jatkaa seurantaa myös Kalajoen edustan havaintopaikalla Ka-2 vuoteen 2018 saakka. Belvedere Mining Oy:n Hituran kaivoksella on oma tarkkailuohjelmansa ja kaivos vastaa itse tämän ohjelman toteuttamisesta. Vapo Oy:n ja Kanteleen Voima Oy:n turvetuotantoalueiden tarkkailut on yhdistetty omaan ohjelmaansa ja tulokset raportoidaan omissa raporteissaan. Myös Kalajoen yhteistarkkailuun kuulumattomien Vestia Oy:n suljettujen kaatopaikkojen tarkkailut hoidetaan erillisten tarkkailuohjelmiensa mukaan ja raportoidaan omissa raporteissaan. Reisjärven Salmensuu on ollut ympäristöhallinnon koordinoiman valtakunnallisen levähaittaseurannan havaintopaikka. Levähaittaseurannan havaintopaikat määräytyvät kuntien omien tarpeiden mukaan, joten seurantapaikkojen määrä ja sijainti voivat vaihtua. Seurannan tuloksia hyödynnetään myös yhteistarkkailun raportoinnissa. 5 KUORMITUS Tarkkailuohjelman mukaisesti Kalajoen vesistötarkkailuraportissa esitetään lyhyt yhteenveto tarkkailuvuoden kuormituksesta. Kuormitustarkkailun tulokset raportoidaan myös omassa erillisessä raportissaan (Vesisenaho & Ervasti 2015), josta tässä esitetyt tiedot ovat peräisin. Lisäksi Vestia Oy:n Ylivieskan jätekeskuksen ja suljetun kaatopaikan, sekä Haapajärven Hallakankaan suljetun kaatopaikan tarkkailuista on laadittu omat raporttinsa (Vaaramaa-Hiltunen, M. 2015a ja 2015b). Kalajoen vesistöalueen suurin ravinnekuormittaja on peltoviljely, seuraavina tulevat karjatalous ja haja asutus. Vesistökuormituksen osalta tarkkailuraportissa tarkastellaan yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoiden, turvetuotannon ja Hituran kaivoksen pistekuormitusta vesistöön. 5.1 Yhdyskuntajätevesien kuormitus Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoiden päästöt vesistöön ovat olleet jaksolla 2012 2014 keskimäärin happea kuluttavan orgaanisen aineksen osalta 88 kg/d, fosforin osalta 4,3 kg/d ja typen osalta 391 kg/d. Kuormitus vuosina 2012-2014 on ollut fosforin ja happea kuluttavan aineksen osalta hieman pienempää kuin jaksolla 2004 2011. Typpikuormitus vuosina 2012-2014 oli hieman suurempaa kuin jaksolla 2004-2011 keskimäärin. Suurin yksittäinen kuormittaja, sekä usean vuoden keskiarvona että vuoden 2014 osalta, on ollut Kalajoen jätevedenpuhdistamo. Seuraavaksi suurimmat kuormittajat ovat olleet Nivala ja Ylivieska. Yksittäisiä vuosia tarkasteltaessa vesistökuormitus on ollut suurimmillaan v. 2014 lukuun ottamatta fosforikuormitusta, joka oli korkein vuonna 2012. Yhdyskuntajätevesien fosforikuormitus on laskenut hienoisesti viime vuosina, mutta typpikuormitus on sen sijaan ollut kasvussa. BOD7 kuormitus on vaihdellut vuosittain ilman trendiä. (Kuva 5-1.) 8

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 9 kg/d 8,0 6,0 kok.p 04-11 6,2 kg/d 4,0 2,0 0,0 2012 2013 2014 kg/d 500 400 kok.n 04-11 352 kg/d 300 200 100 0 2012 2013 2014 kg/d BOD 7 150 125 100 04-11 99 kg/d 75 50 25 0 2012 2013 2014 Kuva 5-1. Yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden kuormitus Kalajoen vesistöön v. 2012 2014 (Vesisenaho 2015).

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 5.2 Turvetuotantoalueiden kuormitus Kalajoen vesistöalueella oli vuonna 2014 tuotannossa olevia turvetuotantoalueita yhteensä noin 1 577 ha. Turvetuotannon nettovuosikuormitus oli vuonna 2014 noin 275 kg fosforia, noin 7 300 kg typpeä ja noin 42 700 kg kiintoainetta. (Taulukko 5-1.) Nettopäästöistä on vähennetty arvioitu luonnonhuuhtouman osuus. Noin 60 %:lla turvetuotantoalueista on käytössä pintavalutus ja lopuilla perusvesienkäsittelytaso eli pelkät laskeutusaltaat, virtaamansäädöllä tai ilman. Niittylammennevalla ei ole tarkkailuvelvoitetta ja Tuppurannevan ympäristölupa ja turvetuotanto on päättynyt. 10 Taulukko 5-1. Kalajoen vesistöalueella olevat turvetuotantoalueet ja niiden pinta-alat v. 2014 (Nikula, A. 2015). Suo Haltija/ Purku- kuntoon- tuotan- tuotanto- pois tunut pinta-ala tark - Bruttokuormitus Nettokuormitus tuottaja vesistö panos s a nos s a kunnos s a tuot. yht. kailtu COD Mn kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine ha ha ha ha ha k g /a k g /a k g /a k g /a k g /a k g /a k g /a Hankilanneva (osa) Vapo Oy 53.073 0 E pvk 0 0 0 0 0 0 0 Nurmesneva (osa) Vapo Oy 53.074 30 238 238 E pvk 31 760 50 1 558 4 834 29 909 3 537 Vittouvenneva (osa) Vapo Oy 53.083 23 28 28 K pvk 2 791 2,7 84 441 0,9 40 352 Koivulanneva Vapo Oy 53.065 82 82 S la 8 089 26 604 4 742 17 409 4 346 Jouttenisenneva Vapo Oy 53.082 8 43 43 E pvk 5 718 9,0 281 870 5,1 164 637 Jouttenisenneva Vapo Oy 53.083 34 47 47 E pvk/la 5 538 14 363 2 692 9,1 245 2 443 Vasamanneva Vapo Oy 53.036 54 54 54 K pvk 6 542 7,6 515 1 231 1,9 363 927 Rautamullansuo Vapo Oy 53.094 58 1,5 67 67 E pvk 8 930 14 438 1 359 8,0 255 994 Tuppuranneva Kanteleen Voima Oy 53.098 66 76 76 E pvk 10 102 16 526 1 538 9,1 289 1 125 Osmalamminneva Kanteleen Voima Oy 53.094 91 105 105 E pvk 14 021 22 688 2 134 13 401 1 561 Päällysneva Kanteleen Voima Oy 53.097 40 40 40 E pvk 5 384 8,5 264 820 4,8 154 600 Lonkerinneva Kanteleen Voima Oy 53.059 89 89 89 S pvk 14 903 21 1 310 1 655 12 364 1 142 Lamminneva Kanteleen Voima Oy 53.076 144 144 144 K pvk 19 793 37 1 041 2 546 25 676 1 836 Akanrahka Turvejetti Ky 53.022 72 72 72 S pvk/la 7 774 23 578 4 443 14 390 4 052 Paskalanneva Jukuturve Oy 53.024 54 42 96 96 E pvk 25 734 68 938 1 563 60 735 1 157 Löytynneva Turveruukki Oy 53.025 134 148 148 S la 11 986 39 1 037 8 689 25 718 8 041 Isoneva Reisjärven kunta 53.053 44 44 la 4 226 14 357 2 823 8,8 241 2 586 Niittylammenneva Vähäsalo & Lahti Oy 53.093 Tuppuranneva Valtonen 53.098 Multakaarronneva Kanteleen Voima Oy 53.076 38 38 38 K pvk/la 3 734 11 262 1 957 6,9 181 1 788 Isoneva Maaselän turvetuotanto 53.053 38 38 38 K pvk/la 4 482 10 288 1 953 6,2 199 1 769 Onkilammenneva Maaselän turvetuotanto 53.053 11 38 49 49 K pvk/la 8 397 15 397 2 904 9,4 271 2 646 Puronneva Kokkola Pow er Oy 53.097 78 78 78 E pvk 10 422 16 511 1 586 9,4 298 1 161 Tuo ta nto suo t yhteensä 1 077 2 434 1 512 187 846 361 10 577 49 578 217 6 678 41 747 Kuntoonpanosuot yhteensä 64 64 22 479 62 749 1 201 57 623 950 Vesistöalue yhteensä 64 1 077 2 434 1 577 210 326 424 11 326 50 779 275 7 301 42 697 5.3 Belvedere Mining Oy, Hituran kaivoksen kuormitus Hituran kaivos on suljettu useaan otteeseen historiansa aikana ja viimeksi se suljettiin v. 2008 nikkelin huonon maailmanmarkkinahinnan vuoksi. Sittemmin kaivos avattiin uudelleen v. 2010. Kaivoksen omistaa nykyisin kanadalainen Belvedere Mining Oy. Eristysoja sisältää suoto- ja pintavesiä. Kuivanapitovedet koostuvat avolouhosalueen sade- ja sulamisvesistä sekä pohjavesistä. Saniteettivedet käsitellään erillisessä puhdistamossa. Vuonna 2014 kuivanapitovesiä ei pumpattu lainkaan. Tarkastelujaksolla 2012 2014 kuivanapitoveden pumppausmäärä on ollut keskimäärin 851 1239 m3. Kuivanapitoveden kuormitus Kalajokeen on ollut keskimäärin tarkkailujaksolla seuraava: sulfaatti 262 445 t/a, nikkeli 75 kg/a ja rauta 23 kg/a. Sulfaattikuormitus on ollut selvästi suurempaa jaksolla 2012-2014 kuin vuosina 2009-2011. Nikkelija rautakuormitus on ollut pienempää kuin vuosina 2009 2011. Lisäksi rikastehiekka-alueelta on Kalajokeen kohdistunut vuosina 2012-2014 keskimäärin 271 932 m3:n suuruinen juoksutus. (Taulukko 5-2, Hynynen ym. 2012).

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 11 Taulukko 5-2. Hituran kaivoksen rikastehiekka alueen juoksutus sekä kuivanapitoveden pumppaus Kalajokeen vuosina 2012 2014 (Vesisenaho 2015, Vesisenaho & Ervasti 2014 ja Leskelä & Ervasti 2013). Rikastehiekka-alueen juoksutus Kalajokeen vuosi Q m 3 /a SO 4 t/a Ni kg/a Fe kg/a 2014 420 085 2 011 350 3 394 2013 301 468 1 386 318 2 422 2012 94 243 462 568 35 2 474 2012-2014 271 932 155 322 234 2 763 Kaivoksen kuivanapitoveden pumppaus Kalajokeen vuosi Q m 3 /a SO 4 t/a Ni kg/a Fe kg/a 2014 0 0 0 0 2013 871 660 287 61 22 2012 1 681 726 787 048 165 48 2012-2014 851 129 262 445 75 23 5.4 Kalajoen vesistön kokonaiskuormitus Taulukkoon 5-3 on koottu yhteenveto Kalajoen vesistöalueen taajamien, teollisuuden ja turvetuotannon kuormituksesta. Viime vuosina osa alueen jätevedenpuhdistamoista (Alavieska, Hamari, Sievin asema, Haapajärven Karjalahden palvelukeskus, Haapajärvi (2013 lopussa)) on suljettu, mutta alueella on edelleen useita toimivia puhdistamoja. Turvetuotannon osalta taulukoiduissa kuormitustiedoissa on mukana yhteensä 21 turvetuotantoaluetta. Turvetuotannon kuormitukset ovat nettokuormituksia ja niiden tarkemmat laskentaperusteet ilmenevät turvetuotannon yhteistarkkailuraportista.

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Taulukko 5-3. Kalajoen vesistöalueen pistemäisten kuormittajien aiheuttama vesistökuormitus vuonna 2014 (Vesisenaho 2015, Vaaramaa-Hiltunen, M. 2015a ja 2015b, Nikula, A. 2015). Kuormittaja Kuormitus kg/d BOD 7 Kok. P Kok. N Reisjärvi 5,6 0,27 9,2 Nivala 21 1,4 95 Ylivieska, keskusta 24 1,0 151 Ylivieska, Sipilä 0,96 0,03 1,4 Ylivieska, Raudaskylä 0,48 0,02 1,7 Kalajoki, keskusjvp 40 1,5 161 Kalajoki, Rautio 0,59 0,01 1,7 JVP yht. 93 4,2 421 Hituran kaivos 0,008-0,01 Turvetuotanto - 0,75 20 12 Ylivieskan keskustaajaman jätevedenpuhdistamon ja Kalajoen keskuspuhdistamon ravinnekuormitus oli jätevedenpuhdistamoista selvästi voimakkainta. Hituran kaivoksen ja turvetuotannon vuorokausikohtaiset kuormitukset on saatu jakamalla vuosikuormitukset 365:llä, joskin kuormitus todellisuudessa vaihtelee vuodenaikojen suhteen. Turvetuotannon osalta kuormitus riippuu merkittävästi vuoden sääoloista ja tuotantoalojen muutoksista. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa vuosille 2010-2015 (Osa 2 Vesienhoitoalueen eteläiset vesistöt) on esitetty arviot vuosien 2001-2006 keskimääräisistä haja-asutuksen, maa- ja metsätalouden, laskeuman sekä luonnonhuuhtouman aiheuttamista kuormituksista Kalajokeen. Fosforin osalta arvio on n. 91 t/a (n. 250 kg/d) ja typen osalta n. 1 070 t/a (n. 3 t/d). Tähän nähden pistekuormittajien kuormitus on vähäistä, joskin paikallista merkitystä niillä on. 5.5 Kalajoen hajakuormitus Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) edellyttää vesienhoitosuunnitelmien laatimista vesienhoitoalueille, jotka on määritelty valtioneuvoston asetuksessa vesienhoitoalueista (1303/2004). Vesienhoitosuunnitelmissa esitetään vesienhoidon yleislinjaukset sekä määritellään tavoitteet ja toimenpiteet seuraavan kuuden vuoden aikana tehtävälle vesienhoitotyölle. Vesienhoitosuunnitelmat vuoteen 2015 hyväksyttiin valtioneuvostossa vuonna 2009. Nyt valmistellaan vesienhoitosuunnitelmia vuoteen 2021. Pohjois-Pohjanmaata koskevat ehdotukset olivat nähtävillä 1.10.2014-31.3.2015. Kun uudet ympäristöviranomaisten tekemät hajakuormitusarviot esitetään vuonna 2015 julkaistavassa vesienhoitosuunnitelmassa, päivitetään ne myös vuotta 2015 koskevaan Kalajoen vesistövuosiraporttiin. Alla on esitetty nykyisen vesienhoitosuunnitelman arviot hajakuormituksesta Kalajoen alueella. Kokonaisuudessaan Kalajoen vesistöalueen kokonaisfosforikuormitus oli vuosina 2001-2006 keskimäärin noin 80 tonnia vuodessa ja vastaavasti kokonaistyppikuormitus noin 180 tonnia vuodessa. Kalajoen vesistöön kohdistuu pistekuormituksen lisäksi runsaasti hajakuormitusta. Alueen yksittäisistä kuormituslähteistä merkittävin oli maatalous. (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 2009)

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Kuvassa 5-2 on esitetty Kalajoen alueen ravinnekuormitus vuosina 2001-2006. Kuvassa yritystoiminnalla tarkoitetaan teollisuutta, energiantuotantoa, kaivos- ja kaivannaistoimintaa. Maatalous kattaa peltoviljelyn, kotieläintuotannon ja turkistarhauksen. Muu kuormitus sisältää hulevedet, varasto- ja liikealueet sekä pilaantuneet maat. Edellä kuvatut kuormitusarviot perustuvat ympäristölupavelvollisten toimintojen osalta VAHTI - rekisteriin. Muu ravinnekuormitus ja ainevirtaamat arvioitiin käytettävissä olevilla parhailla menetelmillä (mm. VEPS -laskentamalli ja jokiainevirtaamat). 13 Typpi (t/v) Fosfori (t/v) Yhdyskunnat Haja-asutus Yritystoiminta Kalankasvatus Turvetuotanto Maatalous Metsätalous Muu kuormitus Laskeuma vesiin Kuva 5-2. Ravinnekuormituksen jakaantuminen Kalajoen vesistöalueella vuosina 2001-2006. 6 AINEISTO JA MENETELMÄT Kalajoen yhteistarkkailussa mukana olevista kuormittajista määrällisesti suurin osa on jätevedenpuhdistamoita. Toiminnassa olevien puhdistamoiden lisäksi myös Kalajokilaakson keskuspuhdistamo liittyy yhteistarkkailuun vesistötarkkailun osalta jo ennakkoon. Vesistötarkkailu jakautuu tarkkailuohjelman mukaisesti ns. vuosittaisen ja laajan tarkkailun vuosiin. Nykyisellä tarkkailukaudella laajan tarkkailun vuodet osuvat vuosiin 2014 ja 2017, jolloin näytteitä otetaan välivuosia useammilta näytepisteiltä. Laajan tarkkailun vuosina käytetään myös biologisia tarkkailumenetelmiä (piilevä- ja pohjaeläintarkkailut, sekä kasviplanktontutkimukset). Vedenlaadun vuosittaisen tarkkailun seurantapisteet sijaitsevat Haapajärvellä, Nivalassa, Ylivieskassa, Kalajoella, Rautiossa (Vääräjoki) ja Kalajoen edustalla. Vuosittaisen tarkkailun näytteet otetaan maalis-, kesä-, heinä- ja elokuussa. Lisäksi Kalajokilaakson keskuspuhdistamolla käsiteltävien jätevesien mahdollisia hygieenisiä vaikutuksia selvitetään ottamalla vesinäytteet läheiseltä rannikkoalueelta vuosittain heinä- ja elokuussa kolmelta pisteeltä. Näytepisteiden sijainnit on esitetty liitteessä 1 ja taulukossa 6-1. Ahma ympäristö Oy:ssä päästö- ja vesistötarkkaluissa kiintoaineen suodatuksessa käytetään GF/Csuodatinta (erotuskyky 1,2 µm), kun taas Ympäristöhallinnolla on nykyään yleensä käytössä kiintoaineen analysoinnissa 0,4 µm kalvosuodatin. Tulokset eivät ole näin ollen täysin vertailukelpoisia.

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 14 Taulukko 6-1. Vuosittain toistuvan tarkkailun havaintopaikat. Havaintopaikka Tunnus Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) Vesistöalue Kunta vuosittainen seuranta Kalajoki Lähdekangas K98 7075740-413924 53.043 Haapajärvi Kalajoki 10900, Sievi-Nivala MTS* K74 7089384-397892 53.033 Nivala Kalajoki valtat 86 silta K44 7108130-379247 53.022 Ylivieska Vääräjoki Alapää mts V15 7111069-362281 53.091 Kalajoki Kalajoen edusta Ka-3 7136200-349448 99.41 Kalajoki hygieniaseuranta Kalajoen edusta Ka-4 7134621-350418 99.41 Kalajoki Kalajoen edusta Ka-5 7135471-350288 99.41 Kalajoki Kalajoen edusta Ka-6 7136450-350398 99.41 Kalajoki * VHS-seurannan havaintopaikka Laajana vuotena tarkkaillaan 17 vedenlaatupistettä. Näytepisteiden sijainnit on esitetty liitteessä 1, sekä taulukossa 6-2. Näytteet otetaan maalis-, heinä- ja elokuussa 1 m syvyydestä tai kokonaissyvyyden ollessa alle 2 m vesipatsaan puolivälistä. VHS-seurannan havaintopaikalta Kalajanjoen Myllypadolta näytteet otetaan lisäksi kesäkuussa. Reisjärvestä otetaan lisäksi 1 m pohjan yläpuolelta näyte, josta määritetään happipitoisuus ja kokonais- ja epäorgaaniset ravinteet. Meripisteeltä näytteet otetaan syvyyksiltä 1 m, 1 m pohjasta ja vesipatsaan puolivälistä, jos syvyys on yli 6 m. Kesäaikana a-klorofyllin määritystä varten näytteet otetaan kokoomanäytteenä, Reisjärvestä 0-2 m syvyydestä ja meripisteeltä 2 x näkösyvyyden paksuisesta vesikerroksesta. Näytteenoton yhteydessä mitataan näkösyvyys ja lämpötila.

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 15 Taulukko 6-2. Laajan vuoden tarkkailun havaintopaikat. Havaintopaikka Tunnus Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) Vesistöalue Kunta Reisjärvi R1 R1 7054766-398517 53.053 Reisjärvi Reisjärvi P2 P2 7054740-399517 53.053 Reisjärvi Kalajanjoki, Räisälänmäki Ka26 7058050-402754 53.053 Reisjärvi Kalajanjoki Myllypato * Ka22 7058806-403721 53.053 Reisjärvi Haapajärvi yläp. (Kalajoki K1) K102 7072852-416158 53.043 Haapajärvi Kalajoki Haapaperä K81 7084599-402307 53.041 Nivala Kalajoki Junttikangas K70 7092645-395153 53.033 Nivala Kalajoki Jylhänperä K58 7100539-390110 53.033 Ylivieska Kalajoki MTS785 K51 7105418-385053 53.031 Ylivieska Kalajoki Niemelänk. silta K40 7111160-377177 53.022 Ylivieska Me3 Mertuanojan alap Me2 7112406-377849 53.025 Ylivieska Mertuanoja Me0 7112571-375887 53.025 Ylivieska Kalajoki Mertuanojan alap. K37 7113028-375686 53.022 Ylivieska Kalajoki Alavieskan yläp K27 7117984-369060 53.021 Ylivieska Vääräjoki Sievi as.yläp V31 7097132-364677 53.092 Sievi Kalajoen edusta H14 7133459-349975 99.41 Kalajoki K102 poistuu v. 2014 jälkeen *VHS-seurannan havaintopaikka Tarkastelussa hyödynnetään myös Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen seurantatuloksia Kalajoen alaosalla (8-tien silta VP 11000) ja Kalajoen meriedustalla (Ka-1 ja Ka-2) sekä muutamien muiden näytepisteiden analyysituloksia. Raportissa käsitellään lyhyesti myös vesistöalueen järvivesien vedenlaatua siltä osin kuin niiltä on saatavilla vuotta 2014 koskevaa vedenlaatuaineistoa. Yhteistarkkailuun kuulumattomien, mutta tässä raportissa hyödynnettyjen näytepisteiden sijainnit on esitetty taulukossa 6-3.

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Taulukko 6-3. Tarkasteluun mukaan otettujen yhteistarkkailuun kuulumattomien näytepisteiden sijainnit. Havaintopaikka Näytekertoja Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) Vesistöalue Kunta Jokivedet Malisjoki yläpuoli 5 7090333-399239 53.061 Nivala VP 11000 13 7129370-351851 53.011 Kalajoki Järvet Vuohtojärvi 0 7053249-396735 53.053 Reisjärvi Kiljanjärvi 0 7057430-395940 53.057 Reisjärvi Korpinen 0 7062670-398368 53.058 Reisjärvi Iso-Juurikka 0 7071602-398908 53.059 Sievi Kuonanjärvi 0 7067489-431356 53.083 Haapajärvi Settijärvi 0 7080462-423943 53.072 Haapajärvi Meriedusta Kalajoen edusta Ka-1 1 7134184-349061 99.41 Kalajoki Kalajoen edusta Ka-2 1 7139830-347725 99.42 Kalajoki 16 ELY-keskuksen seurannassa olevan 8-tien sillan näytepisteen (11000) näytteenoton osumista Kalajoen eri virtaamatilanteisiin on havainnollistettu kuvassa 6-1. Kevättulvan aikaan näytteet otettiin tulvan alla, mutta korkeimman tulvahuipun aikaan näytteenotto ei osunut. Kesäkuun toista virtaamapiikkiä ei myöskään saatu näytteenotolla kiinni. Marraskuulle osuneen tulvahuipun aikaan näytteitä otettiin virtaamien ollessa laskussa. Virtaama (m 3 /s) 250 Niskakosken virtaama näytteenotto 200 150 100 50 0 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. Kuva 6-1. Näytepisteen 11000 näytteenoton ajoittuminen Niskakosken virtaamien mukaan. Vuonna 2014 tarkkailtiin myös kasviplanktoneita, piileviä ja pohjaeläimiä. Niiden osalta aineisto ja menetelmät on esitetty kappaleissa 12-14.

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 7 VEDENLAATUTULOKSET Vuosi 2014 oli Kalajoen yhteistarkkailun vesistötarkkailun osalta ns. laajan tarkkailun vuosi. Edellinen laaja vuosi oli vuonna 2011. Yhteistarkkailussa mukana olevien näytepisteiden tulokset on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 2 ja muiden tässä raportissa hyödynnettyjen näytepisteiden tulokset liitteessä 3. Vedenlaatupisteiden ja kuormittajien sijainnit on esitetty kartassa, joka löytyy liitteestä 1. 7.1 Virtavedet Seuraavassa jokien vedenlaatua koskevassa tarkastelussa on yhdistetty yhteistarkkailun tuottama aineisto ja ELY-keskuksen ja muiden tahojen tuottamat tarkkailutulokset. Tulokset esitetään pääsääntöisesti ylävirrasta alavirran suuntaan. 7.1.1 Kalajoki Vedenlaatu vuonna 2014 Kalajoen pääuoman happitilanne oli keskimäärin erinomainen-tyydyttävä kaikilla havaintopaikoilla vuonna 2014. Keskimäärin heikoin happitilanne oli yläosan pisteellä K81, jossa hapen kyllästysaste oli keskimäärin 71 %. Veden sameusarvot olivat ajoittain hieman koholla ja vaihtelivat virtaamatilanteen mukaan. Kalajoen kuntakeskuksen tiheämmän seurannan näytepisteellä 11000 korkeimmat sameusarvot määritettiin juuri kevättulvan aikaan. Veden väriluvut eivät kuitenkaan juuri suurentuneet ylivirtaamatilanteissa. Keskimäärin veden väriluku ja kemiallinen hapenkulutus viittasivat kaikilla näytepisteillä runsaaseen humuspitoisuuteen ja vesi voitiin luokitella ruskeavetiseksi. Vesi oli keskimäärin tumminta alimmalla pisteellä 11000, jonka keskimääräinen kaikkien näytteenottokertojen väriarvo vuonna 2014 oli 198 mgpt/l. Ylemmillä pisteillä väriarvot olivat vain hieman alhaisempia vaihdellen keskimäärin välillä 167-188 mgpt/l. Veden kiintoainepitoisuudet olivat ajoittain korkeita ja korkeimmat pitoisuudet määritettiin tyypilliseen tapaan ylivirtaaman aikaan. Kalajoen vesistön vesi oli humusvesille tyypillisen rautapitoista (Taulukko 7-1, kuva 7-1) Sähkönjohtavuuden arvot olivat näytepisteillä pääosin normaalilla tasolla (<10 ms/m). Näytepisteellä 11000 määritettiin vuoden 2014 aikana ajoittain lievästi koholla olleita sähkönjohtavuuden arvoja, mutta ne jäivät kuitenkin alle 15 ms/m:iin. Näytepisteiden sähkönjohtavuudessa ei havaittu suuria vaihteluita vuoden aikana. (Taulukko 7-1, kuva 7-2) 17

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 18 250 väriluku K98 K74 K44 11000 200 mgpt/l 150 100 50 0 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 7-1. Kalajoen tarkkailupisteiden veden väriluvut vuonna 2014. 20 sähkönjohtokyky K98 K74 K44 11000 15 ms/m 10 5 0 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 7-2. Kalajoen tarkkailupisteiden veden sähkönjohtavuuden arvot vuonna 2014. Tarkastelussa mukana olevien Kalajoen pääuoman näytepisteiden veden ph-arvot olivat alueelle tyypillisiä, eikä vuoden 2014 tulosten perusteella havaittu happamuusongelmia. Arvot vaihtelivat keskimäärin välillä 6,6-7,0 riippuen pääosin kulloisestakin virtaamatilanteesta ja perustuotantokauden vaiheesta. Pääosin vesi oli happamimmillaan alku- ja loppuvuonna. Veden alkaliniteettiarvot olivat kauttaaltaan erinomaisella tai hyvällä tasolla. (Taulukko 7-1) Kalajoen vesi oli vuoden 2014 näytteenottojen perusteella edellisvuoden tavoin rehevää ja ajoittain jopa erittäin rehevää. Näytepisteellä 11000 ei ollut havaittavissa selvää ravinnepitoisuuksien nousua kevättulvan aikaa, koska näytteenottoa ei tehty kevättulvan ollessa suurimmillaan. Typpipitoisuudet olivat pisteellä 11000 korkeimmillaan loppuvuonna 2014, jolloin ajoittain satoi runsaasti.

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Korkeat typpipitoisuudet johtuivat mitä todennäköisimmin ravinteikkaiden valumavesien vaikutuksesta. (Taulukko 7-1, kuvat 7-3 ja 7-4) Fosforipitoisuudet vaihtelivat pisteellä 11000 satunnaisemmin, mutta olivat korkeimmillaan loppuvuodesta ajoittaisesta sateisuudesta johtuen. Epäorgaanisia ravinneyhdisteitä oli kaikilla näytepisteillä saatavilla läpi vuoden ja perustuotantoa rajoittaakin Kalajoen vesistöalueen virtavesillä todennäköisimmin veden väri ja virtaus. Pääuoman näytepisteiden välillä ei voitu havaita merkittäviä eroja keskimääräisissä ravinnepitoisuuksissa pisteiden välillä. Näytepisteen 11000 selvästi muista pisteistä eroava näytteenottoaikataulu vaikeutti myös vertailua. Kokonaisuutena tarkastellen vesi oli kuitenkin hieman keskimäärin ravinnepitoisempaa virtaussuunnassa alempana olevilla pisteillä. (Taulukko 7-1, kuvat 7-5 ja 7-6) Kalajoen pisteillä veden hygieeninen laatu oli keskimäärin heikoimmillaankin hyvä vuonna 2014. Runsaimmin suolistoperäisiä indikaattoribakteereita havaittiin pisteellä K74 heinäkuun näytekerralla (46 pmy/100 ml). 19 2500 kokonaistyppipitoisuus K98 K74 K44 11000 2000 1500 1000 500 0 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu µg/l Kuva 7-3. Kalajoen tarkkailupisteiden veden kokonaistyppipitoisuudet vuonna 2014.

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 20 1400 epäorgaanisten typpiyhdisteiden pitoisuudet K98 K74 K44 11000 1200 1000 µg/l 800 600 400 200 0 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 7-4. Kalajoen tarkkailupisteiden veden epäorgaanisten typpiyhdisteiden yhteispitoisuudet vuonna 2014. kokonaisfosforipitoisuus 100 K98 K74 K44 11000 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu µg/l Kuva 7-5. Kalajoen tarkkailupisteiden veden kokonaisfosforipitoisuudet vuonna 2014.

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 21 60 fosfaattifosforipitoisuus K98 K74 K44 11000 50 40 30 20 10 0 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu µg/l Kuva 7-6. Kalajoen tarkkailupisteiden veden fosfaattifosforipitoisuudet vuonna 2014. Taulukko 7-1. Kalajoen näytepisteiden keskimääräinen vedenlaatu vuonna 2014. Näytepiste Vuosi O 2 kiinto- väri- sähk. ph alkali- COD Mn Fe kok. NO 2+3 NH 4 kok. PO 4 Enteroaine luku joht. teetti N N N P P kokit % mg/l mgpt/l ms/m mmol/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100 ml K102 2014 84 183 5 6,8 0,24 29 1657 847 540 60 62 30 2 K98 2014 86 5 188 5 6,7 0,24 28 1615 853 365 36 53 17 6 K81 2014 71 7 173 8 6,6 0,23 27 1760 880 480 53 62 31 2 K74 2014 92 8 180 9 7,0 0,34 27 1241 935 324 70 71 25 19 K70 2014 81 7 167 9 6,8 0,31 30 1773 1237 560 180 77 31 4 K58 2014 86 8 180 9 6,7 0,29 37 1793 1257 570 93 69 33 13 K44 2014 90 8 175 10 7,0 0,34 26 1445 985 435 84 71 28 6 K40 * 2014 92 8 167 10 6,9 0,32 28 1920 22417 710 110 81 48 13 K37 2014 88 9 173 10 6,8 0,34 25 1950 1257 670 92 81 47 12 K27 2014 88 8 167 11 6,7 0,30 24 1223 1333 890 111 88 49 21 11000 2014 93 13 198 11 6,8 0,27 26 2300 1585 723 91 65 37 *) 8.7.2014 typpipitoisuus 65 000 µg/l Vedenlaatu aiempina vuosina Ohessa on tarkasteltu Kalajoen vedenlaatua pidemmältä aikaväliltä. Tarkastelu perustuu Kalajoen pisteiden K98, K74, K44 ja 11000 vedenlaadun tarkasteluun. Osin vedenlaatutietoja on Kalajoen pisteiltä käytössä jopa vuodesta 1997. Pääosin tarkastelu keskittyy kuitenkin vuosien 2011-2014 vedenlaatuun. Edellinen laaja vuosi 2011 otettiin mukaan tarkasteluun, koska vuodelta 2012 ei löydy ympäristöhallinnon Oiva-tietokannasta kattavasti kaikilta pisteiltä vedenlaatutietoja. Pisteen 11000 myös syksyn ja talven veden laadun kattava näytteenotto antaa pisteeltä veden laadusta muita alueita tarkemman kuvan, mikä vaikuttaa jossain määrin havaintopaikkojen väliseen veden laadun vertailuun. Vuosien 2011-2014 havaintojen perusteella Kalajoen vesi oli keskimäärin tummaa väriltään (100 350 mgpt/l). Kevättulvat eivät ole selvästi samentaneet vuosittain jokivettä, vaan samentumiseen on vaikuttanut todennäköisesti lähinnä näyteajankohdan sateisuus ja siitä seurannut lisääntynyt valunta.

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Veden keskimääräisen väriarvon ja humuspitoisuuden (COD Mn ) perusteella jokivesi voitiin vuonna 2011-2014 luokitella lähinnä runsashumuksiseksi ja ruskeavetiseksi. Veden väriarvoissa ei voida nähdä vuosina1997-2014 selviä kehityssuuntia. Ajoittain virtaussuunnassa alimman pisteen 11000 vesi on ollut muita pisteitä tummempaa. (Kuvat 7-7 ja 7-8) mgpt/l 400 350 300 250 200 150 100 50 0 väriluku K98 K74 K44 11000 2011 2012 2013 2014 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis touko kesä heinä elo syys loka marras joulu 22 Kuva 7-7. Kalajoen veden väriarvot vuosina 2011-2014. 300 250 200 150 100 50 väriluku (mgp/l) K98 K74 K44 11000 0 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuva 7-8. Kalajoen veden väriarvot vuosina 1997-2014. Jokiveden happitilanne vaihteli vuosina 2011-2014 välillä 54-106 %. Keskimäärin happitilanne oli Kalajoessa hyvä tai erinomainen. Jokiveden ph oli humusvesille normaali vaihteluvälin ollessa 6,1 7,4. Keskimäärin vesi oli lievästi hapanta (ph 6,7). Veden puskurikykyä kuvastava alkaliniteetti oli heikoimmillaankin hyvällä tasolla (0,10-0,40 mmol/l) Uimavedelle asetun laatuvaatimuksen 200 kpl/100 ml ylittäviä fekaalisten streptokokkien määriä esiintyi havaintojaksolla 2011-2014 vain kerran. Kesäkuun lopulla 2011 havaintoasemalla K44 todettiin suolistoperäisiä indikaattoribakteereja 230 kpl/100 ml.

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Runsaiden sateiden yhteydessä pelloilta tuleva valuma näkyi todennäköisesti myös fekaalisten streptokokkien määrässä. Vuosina 2011-2014 Kalajoen bakteerimäärät vaihtelivat välillä 1-230 kpl/100 ml. Sähkönjohtavuudet vaihtelivat vuosina 2011-2014 välillä 5-18 ms/m. Keskimäärin jokiveden sähkönjohtavuus oli pintavesille ominaisen alhainen (10 ms/m). Pääosin korkeimmat sähkönjohtavuudet havaittiin virtaussuunnassa alimmalla pisteellä 11000. Korkeimmillaankin sähkönjohtavuudet jäivät <20 ms/m. Pisteen 11000 sähkönjohtavuudet laskivat keväisin vesistöille tyypilliseen tapaan. Sähkönjohtavuudet eivät ole merkittävästi muuttuneet vuosina 1997-2014. Alhaisimmat keskimääräiset arvot olivat pääosin ylimmällä pisteellä ja korkeimmat alimmalla pisteellä. (Kuvat 7-9 ja 7-10) 23 20 sähkönjohtokyky K98 K74 K44 11000 2011 2012 2013 2014 15 ms/m 10 5 0 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 7-9. Kalajoen veden sähkönjohtavuus vuosina 2011-2014. 16 14 12 10 8 6 4 2 0 sähkönjohtavuus (ms/m) K98 K74 K44 11000 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuva 7-10. Kalajoen veden sähkönjohtavuus vuosina 1997-2014. Kalajoen vesi oli vuosina 2011-2014 ravinteikasta fosforin vaihdellessa välillä 46-240 µg/l ja typen välillä 520-4000 µg/l. Keskimääräiset ravinnepitoisuudet ilmensivät rehevää tai erittäin rehevää vedenlaatua. Vesi oli rehevintä alimmalla pisteellä 11000.

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Korkeimmat ravinnepitoisuudet havaittiin pääsääntöisesti keväisin, mutta vuosien välistä vaihtelua esiintyi. Vuonna 2014 ravinnepitoisuudet olivat korkeimmillaan loppuvuodesta. Leväkasvulle käyttökelpoisten epäorgaanisten ravinteiden keskimääräiset pitoisuudet vuosina 2011-2014 olivat suuria, fosfaattifosforipitoisuus 52 % kokonaisfosforipitoisuudesta ja nitraatti- ja nitriittityppipitoisuus 49 % kokonaistyppipitoisuudesta. On kuitenkin huomioitava, että lasketut keskimääräiset osuudet kuvaavat koko vuotta eivätkä pelkästään kesää, jolloin perustuotantoa tapahtuu. Veden korkeahkot epäorgaanisten ravinteiden pitoisuudet voivat ilmentää ravinteiden valumista vesistöön mm. pelloilta. Kalajoen klorofylli-a:n pitoisuus vaihteli vuosina 2011-2014 välillä 2-58 µg/l. Keskimääräisen klorofylli-a:n pitoisuus (24 µg/l) kuvasti erittäin rehevää vesistöä. (Kuvat 7-11 ja 7-13) 24 300 kokonaisfosforipitoisuus K98 K74 K44 11000 2011 2012 2013 2014 250 200 µg/l 150 100 50 0 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 7-11. Kalajoen veden fosforipitoisuus vuosina 2011-2014. 160 140 120 100 80 60 40 20 0 kokonaisfosfori (µg/l) K98 K74 K44 11000 Lin. (K74) Lin. (11000) 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuva 7-12. Kalajoen veden fosforipitoisuus vuosina 1997-2014. Jokiveden vuosien 1997-2014 ravinnepitoisuudet vaihtelivat jonkin verran vuodesta riippuen. Pisteen K74 ravinnepitoisuuksissa voitiin kuitenkin nähdä lievää laskevaa trendiä. Myös alimman

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu pisteen 11000 keskimääräinen fosforipitoisuus oli lievästi laskenut vuosina 1997-2014. Pääsääntöisesti ravinnepitoisuudet olivat keskimäärin ylimmällä pisteellä alhaisimmat ja nousivat mentäessä kohti alinta pistettä. Fosforipitoisuuden lasku voi kuvastaa pistemäisen kuormituksen vähentymisen vaikutusta, mutta yksittäisinä vuosina tilanne voi muuttua myös esimerkiksi äärevistä sääilmiöistä johtuen. Erityisesti avovesikauden sateet ja sitä kautta virtaamat vaikuttavat vesistöjen veden laatuun. Vuoden 2011 edellisessä laajassa raportissa todettiinkin, että ravinnepitoisuuksien nousut noudattavat Niskakosken virtaamahuippuja, mikä kuvastaa hyvin sitä, että valtaosa ravinnehuuhtoumista ajoittuu rankkasateiden ja ylivirtaamien aikaan. Typpeä vesistöön tulee monista eri lähteistä, kuten mm. jätevedenpuhdistamoista, pelloilta, metsistä sekä ilman kautta, eikä kuormitus ole vuosien aikana vähentynyt samassa suhteessa kuin fosforikuormitus. (Kuvat 7-12 ja 7-14) Tarkkailujaksolla 1997-2014 tutkittujen vuosien klorofylli-a:n pitoisuudet vaihtelivat jonkin verran. Korkein leväpitoisuus havaittiin ylimmällä pisteellä K98 vuoden 2011 elokuun näytekerralla (58 µg/l). Aiempaan tapaan yläjuoksun hitaasti virtaavilla järvimäisillä jokijaksoilla klorofyllipitoisuudet olivat selkeästi suurempia kuin alajuoksun nopeammin virtaavan jakson havaintoasemalla. (Kuva 7-15) 25 µg/l 4500 4000 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 kokonaistyppipitoisuus K98 K74 K44 11000 2011 2012 2013 2014 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 7-13. Kalajoen veden typpipitoisuus vuosina 2011-2014.

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 26 2500 kokonaistyppi (µg/l) K98 K74 K44 11000 Lin. (K74) 2000 1500 1000 500 0 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuva 7-14. Kalajoen veden typpipitoisuus vuosina 1997-2014. 60 klorofylli-a (µg/l) K98 K74 K44 11000 50 40 30 20 10 0 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuva 7-15. Kalajoen veden klorofylli-a:n pitoisuus vuosina 1997-2014. 7.1.2 Muut virtavedet Tässä kappaleessa on tarkasteltu sivujokien Kalajanjoen, Malisjoen, Mertuaojan ja Vääräjoen pisteiden vedenlaatua vuonna 2014. 7.1.2.1 KALAJANJOKI Kalajanjoesta otettiin vuonna 2014 keväällä ja kesällä näytteitä (taulukko 7-2). Näytepisteiden Ka26 (Kalajanjoki, Räisälänmäki) ja Ka22 (Kalajanjoki Myllypato) tarkkailu sisältyy laajana vuotena tehtävään Kalajoen yhteistarkkailuun. Kalajanjoen vesi oli väriltään tummaa, ajoittain kiintoainepitoista, humuspitoista ja rautapitoista vuonna 2014. Vesi oli virtaussuunnassa alemmalla pisteellä hieman väriltään tummempaa, osin rautapitoisempaa, fosforipitoisempaa sekä humuspitoisempaa.

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Värin ja kemiallisen hapenkulutuksen perusteella jokivesi voitiin luokitella runsashumuksiseksi ja ruskeavetiseksi. Ravinnepitoisuudet olivat tyypillisiä rehevälle vesistölle. Happitilanne oli Kalajanjoessa pääosin välttävä ja ajoittain jopa huono alemmalla pisteellä. Sähkönjohtavuudet olivat alhaisia ja pintavesille ominaisia. Vesi oli pääosin lievästi hapanta. Puskurikykyä kuvaava jokiveden alkaliniteetti oli erinomainen. Jokiveden hygieeninen laatu oli erinomainen. Kalajanjoen vesi oli vuonna 2014 osin Kalajoen pääuoman vettä väriltään tummempaa ja happitilaltaan heikompaa. Keskimäärin vesi oli Kalajanjoessa vedenlaadultaan Kalajoen tasoa tai pitoisuudet olivat pääuomaa alhaisempia. 27 Taulukko 7-2. Kalajanjoen näytepisteiden vedenlaatutuloksia vuodelta 2014. Näytepiste pvm O 2 kiinto- väri- sähk. ph alkali- COD Mn Fe kok. NO 2+3 NH 4 kok. PO 4 Enteroaine luku joht. teetti N N N P P kokit % mg/l mgpt/l ms/m mmol/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100 ml Ka26 25.3.2014 60 5 250 6 6,3 0,29 27 1580 1200 470 28 46 31 Ka26 7.7.2014 96 150 6 6,9 0,28 27 1370 870 5 71 31 13 0 Ka26 25.8.2014 63 120 5 6,5 0,25 21 1160 710 5 93 43 21 2 Ka22 25.3.2014 64 4 260 6 6,2 0,25 32 1540 1400 430 31 54 30 Ka22 25.6.2014 60 7 230 5 6,5 0,23 32 1450 800 20 48 52 16 4 Ka22 7.7.2014 47 8 230 5 6,4 0,25 28 1890 850 8,1 55 42 22 4 Ka22 25.8.2014 64 6,5 140 5,1 6,5 0,23 22 1320 680 8 66 44 21 3 7.1.2.2 MALISJOKI Malisjoen vedenlaatua tarkasteltiin vuonna 2014 maalis-, touko-, heinä-, syys- ja marraskuussa (taulukko 7-3). Malisjoessa happitilanne oli pääosin hyvä, paitsi heinäkuun näytekerralla jokiveden happitilanne oli välttävä. Sähkönjohtavuudet olivat pääosin alhaisia ja pintavesille ominaisia, mutta syyskuun näytekerralla sähkönjohtavuus (15 ms/m) oli hieman koholla. Näytepiste sijaitsee Nivalan kuntakeskuksen alueella. Alueelta aiheutuva pistemäinen kuormitus voi osaltaan kohottaa jokiveden sähkönjohtokykyä. Vedenlaatu ei kuitenkaan poikennut juuri muuten syyskuun näytekerralla muista kerroista. Malisjoen vesi oli muiden alueen virtavesien tapaan väriltään tummaa sekä ajoittain hyvinkin kiintoainepitoista ja rautapitoista. Värin perusteella jokivesi voitiin luokitella ruskeavetiseksi. Ravinnepitoisuudet olivat tyypillisiä rehevälle tai erittäin rehevälle vesistölle. Vesi oli ajoittain lievästi hapanta, mutta pääosin veden ph-arvot olivat neutraalin tuntumassa tai lievästi emäksisiä. Puskurikykyä kuvaava jokiveden alkaliniteetti oli erinomainen. Malisjoen veden pitoisuudet olivat vuonna 2014 pääsääntöisesti Kalajoen pääuomaa korkeampia, paitsi happitilanne oli hyvin samankaltainen virtavesissä.

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 28 Taulukko 7-3. Näytepisteen Malisjoki yläpuoli vedenlaatutuloksia vuodelta 2014. Pvm O 2 kiinto- väri- sähk. ph alkali- Fe kok. NO 2+3 NH 4 kok. PO 4 aine luku joht. teetti N N N P P % mg/l mgpt/l ms/m mmol/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 31.3.2014 84 9 200 10 7,0 0,52 3400 1500 790 140 97 64 27.5.2014 84 59 270 5 6,4 0,21 4200 1900 880 13 130 72 8.7.2014 74 8 200 11 7,2 0,74 3800 1300 360 10 130 78 9.9.2014 83 12 220 15 7,4 0,89 4000 1300 340 3 130 92 17.11.2014 91 7 180 8 6,4 0,21 1600 2400 1400 34 61 37 7.1.2.3 MERTUANOJA Mertuanojasta otettiin vuonna 2014 näytteitä maaliskuussa, heinäkuussa ja elokuussa (taulukko 7-4). Näytepisteiden Me2 (Me3 Mertuanojan alap.) ja Me0 (Mertuanoja) tarkkailu sisältyy laajana vuotena tehtävään Kalajoen tarkkailuun. Mertuanojan vesi oli pääosin väriltään tummaa, kiintoainepitoista, humuspitoista ja rautapitoista vuonna 2014. Kemiallisen hapenkulutuksen perusteella jokivesi voitiin luokitella runsashumuksiseksi. Veden värin perusteella vesi oli pisteellä Me2 ruskeavetiseksi ja pisteellä Me0 lievästi ruskeavetiseksi. Ravinnepitoisuudet ilmensivät pääosin erittäin rehevää vedenlaatua. Ojavedessä havaittiin kesän näytekerroilla runsaasti suolistoperäisiä indikaattoribakteereja. Runsaimmin bakteereita havaittiin pisteellä Me2 heinäkuun näytekerralla (110 pmy/100 ml), jolloin veden hygieeninen laatu oli välttävä. Vesi oli lievästi hapanta maaliskuun näytekerralla, jonka jälkeen veden ph-arvot nousivat ollen kesällä lievästi emäksisiä. Puskurikykyä kuvaava ojaveden alkaliniteetti oli erinomainen. Happitilanne oli Mertuanojassa pääosin välttävä. Sähkönjohtavuudet olivat pääosin hieman koholla pintavesien yleiseen tasoon nähden. Mertuanojan pitoisuudet olivat vuonna 2014 pääosin Kalajoen pääuomaa jonkin verran tai selvästi korkeampia. Mertuanojaa kuormittaa mm. Turveruukki Oy:n Löytynneva. Taulukko 7-4. Mertuanojan näytepisteiden vedenlaatutuloksia vuodelta 2014. Näytepiste pvm O 2 kiinto- väri- sähk. ph alkali- COD Mn Fe kok. NO 2+3 NH 4 kok. PO 4 Enteroaine luku joht. teetti N N N P P kokit % mg/l mgpt/l ms/m mmol/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100 ml Me2 12.3.2014 86 12 200 8 6,5 0,30 32 1850 1900 450 840 87 45 Me2 8.7.2014 66 13 240 43 7,5 2,59 55 4800 53000 2000 11000 340 320 110 Me2 25.8.2014 51 10 190 45 7,5 2,24 21 5210 19000 610 12000 500 410 96 Me0 12.3.2014 62 45 68 20 6,7 0,72 13 3020 4100 2000 1100 360 270 7.1.2.4 VÄÄRÄJOKI Vääräjoesta otettiin vuonna 2014 keväällä ja kesällä näytteitä (taulukko 7-5). Näytepisteen V31 (Vääräjoki Sievi as.yläp) tarkkailu sisältyy laajana vuotena tehtävään Kalajoen tarkkailuun ja näytepiste V15 (Vääräjoki Alapää mts) vuosittaiseen Kalajoen tarkkailuun.

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Vääräjoen vesi oli väriltään tummaa, kiintoainepitoista, humuspitoista ja rautapitoista vuonna 2014. Värin ja kemiallisen hapenkulutuksen perusteella jokivesi voitiin luokitella runsashumuksiseksi ja ruskeavetiseksi. Ravinnepitoisuudet ilmensivät rehevyyttä. Happitilanne oli Vääräjoessa pääosin hyvä, mutta ajoittain alemmalla pisteellä tyydyttävä tasolla. Sähkönjohtavuudet olivat alhaisia ja pintavesille ominaisia. Vesi oli lievästi hapanta maaliskuun näytekerralla, jonka jälkeen veden ph-arvot hieman nousivat. Puskurikykyä kuvaava jokiveden alkaliniteetti oli hyvä tai erinomainen. Ajoittain jokivedessä havaittiin runsaastikin suolistoperäisiä indikaattoribakteereja. Runsaimmin bakteereita havaittiin alemmalla pisteellä V15 heinäkuun näytekerralla (280 pmy/100 ml), jolloin veden hygieeninen laatu oli välttävä. Vääräjoen vesi oli vuonna 2014 osin Kalajoen pääuoman vettä väriltään tummempaa, rautapitoisempaa ja bakteeripitoisempaa. 29 Taulukko 7-5. Vääräjoen näytepisteiden vedenlaatutuloksia vuodelta 2014. näyte- pvm O2 O2 väri- sähk. ph alkali- Kok-P Kok-N CODMn kiinto- Fe enteropiste luku joht. teetti aine kokit mg/l % mgpt/l ms/m mmol/l µg/l µg/l mgo2/l mg/l µg/l pmy/100 ml V31 12.3.2014 12 81 200 5,8 6,0 0,09 47 1100 29 9 1580 - V31 8.7.2014 7,9 89 210 5,6 6,7 0,23 40 740 28 11 2860 8 V31 25.8.2014 8,3 83 240 6,7 6,9 0,30 67 820 29 8 4100 57 V15 25.3.2014 11 77 200 8,2 6,3 0,23 69 620 28 5,5 2200 V15 25.6.2014 8,7 85 240 5,5 6,8 0,18 51 810 33 9 267 19 V15 21.7.2014 6,7 79 260 7,3 6,8 0,33 72 840 32 7 3830 280 V15 25.8.2014 8,6 86 250 7,0 7,0 0,31 73 870 31 6,5 765 47 7.2 Järvet Reisjärven vedenlaatua tarkkailtiin vuonna 2014 näytepisteiltä P2 ja R1 laajan vesistötarkkailun yhteydessä. Reisjärven vuosien 2007-2014 vedenlaadusta tehtiin kuvaajia hapen ja klorofyllin sekä ravinteiden osalta. Vedenlaatukuvaajat on esitetty kuvissa 7-16 ja 7-17. Ympäristöhallinnon suorittamia näytteenottoja hyödynnettiin myös kuvaajien teossa. Reisjärven vesi oli heinäkuun näytekerralla lämpötilakerrostunnut. Pisteen R1 happitilanne vuonna 2014 oli pintavedessä pääosin erinomainen tai hyvä. Happitilanne heikkeni syvyyden lisääntyessä ollen heikoimmillaan heinä- ja syyskuussa alusvedessä (47-54 %). Myös syvännepisteellä P2 happitilanne heikkeni hieman syyskuun näytekerralla alusvedessä (60 %), mutta muuten happitilanne oli lähinnä erinomainen tai hyvä. Keskimäärin Reisjärven happitilanne oli vuonna 2014 hyvä myös alusvedessä, kun verrataan edeltäviin tarkkailuvuosiin 2007-2013 (kuva 7-16). Järviveden keskimääräinen happitilanne oli tarkkailujaksolla 2007-2014 ajoittain kevättalvisin sekä kesäkerrostuneisuuskauden lopulla heikko. Hapettomuutta ei kuitenkaan esiintynyt Alusveden heikko happitilanne nostatti ajoittain myös alusveden rauta- ja ravinnepitoisuuksia. Mitä todennäköisimmin järvellä ilmenee ajoittain myös ns. sisäistä kuormitusta, eli pohja-sedimentistä vapautuu hapettomissa olosuhteissa ravinteita takaisin vesipatsaaseen.

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Järviveden sähkönjohtavuus oli vuonna 2014 alhainen ja pintavesille ominainen. Veden ph-arvot vaihtelivat vuonna 2014 välillä 6,9-7,3 ja järvivesi oli keskimäärin suhteellisen neutraalia. Veden alkaliniteettiarvojen perusteella vesi oli hyvin puskuroitu happamoitumista vastaan. Hygieeninen laatu oli järvivedessä erinomainen ja se soveltui hyvin uimiseen. Reisjärven ravinnepitoisuudet ja a klorofyllipitoisuudet ilmensivät rehevyyttä vuonna 2014 aiempien tarkkailuvuosien tavoin. Pintaveden fosforipitoisuus vaihteli vuonna 2014 välillä 23 41 µg/l ja typpipitoisuus välillä 780-1300 µg/l sekä a klorofyllipitoisuus 0-2 metrissä välillä 11 25 µg/l. Keskimäärin järviveden fosforipitoisuudet olivat muutamaa aiempaa vuotta selvästi alhaisempia, mikä johtui todennäköisesti osaltaan ainakin keskimäärin paremmasta happitilanteesta alusvedessä. Päällysveden fosforista keskimäärin 39 % oli vuonna 2014 fosfaattifosforina ja typestä keskimäärin 27 % oli epäorgaanisessa muodossa. (Kuva 7-17) Reisjärveä kuormittaa jätevedenpuhdistamon lisäksi voimakas hajakuormitus maa ja metsätaloudesta sekä haja asutuksesta. Reisjärveen on arvioitu kulkeutuvan ravinteita erityisesti yläpuolisista Vuohtojärvestä ja Kiljanjärvestä, joiden ravinnepitoisuudet ovat olleet korkeita. 30 Happi (%) 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 25 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Klorofylli-a (µg/l) R1 (1 m) P2 (1 m) P2 alusvesi 20 15 10 R1 (0-2 m) P2 (0-2 m) 5 0 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuva 7-16. Kalajoen veden happitilanne (%) ja klorofylli-a:n pitoisuus vuosina 2007-2014 tutkituilta osin.

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 140 120 100 Fosfori (µg/l) 31 80 60 40 R1 (1 m) P2 (1 m) P2 alusvesi 20 0 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2000 1800 1600 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 Typpi (µg/l) 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 R1 (1 m) P2 (1 m) P2 alusvesi Kuva 7-17. Kalajoen veden ravinnepitoisuudet vuosina 2007-2014 tutkituilta osin. 7.3 Merialue Kalajoen edustan merialueelta otettiin vuosittaisen yhteistarkkailun puitteissa vesinäytteitä vuonna 2014 yhdeltä pisteeltä (Ka-3) neljästi huhti-, heinä- ja syyskuussa. Laajan vuoden tarkkailuun sisältyy myös Kalajoen edustan piste H14, jota tarkkailtiin vuonna 2014 huhti-, heinä- ja syyskuussa. Alueen vedenlaadun tarkastelussa käytetään lisäksi hyväksi ympäristöhallinnon analyysituloksia kahdelta muulta pisteeltä (Ka-1 ja Ka-2). Kalajoen keskuspuhdistamon käsiteltyjen jätevesien mahdollisten hygieenisten vaikutusten seurannan näytepisteiltä Ka-4, Ka-5 ja Ka-6 otettiin myös ennakkonäytteitä, mutta näistä näytteistä määritettiin pelkästään bakteerimääriä. Tältä osin tulokset käsitellään kappaleessa 7.4. Kalajoen meriedustan näytepisteillä happitilanne oli pääosin kaikilla näytteenottokerroilla erinomainen tai hyvä. Pisteen Ka-3 vesi oli heinäkuun näytekerralla lämpötilakerrostunut, mikä ei kuitenkaan heikentänyt happitilannetta. Vesi oli väriarvojen perusteella pääsääntöisesti melko kirkasvetistä. Pisteellä Ka-3 oli havaittavissa kevään valumavesien vaikutusta, mikä nostatti mm. ravinne- ja rautapitoisuuden muita näytekertoja korkeammiksi. Sähkönjohtavuuden arvot olivat alueelle ja merivedelle tyypillisiä. Veden ph-arvot olivat näytepisteillä merialueelle tyypillisesti selvästi yli seitsemän. (Taulukko 7-6)

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 32 Kalajoen edustan merialueen ravinnepitoisuudet viittasivat pääosin karuun tai lievästi rehevään vedenlaatuun, paitsi pisteellä H14vesi oli elokuun näytekerralla lähinnä melko rehevää. (Taulukko 7-6) Taulukko 7-6. Merialueen tarkkailun näytepisteiden vedenlaatutuloksia (1 m) vuodelta 2014. Näytepiste pvm O 2 väri- sähk. ph COD Mn Fe kok. NO 2+3 NH 4 kok. PO 4 Enteroluku joht. N N N P P kokit % mgpt/l ms/m mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100 ml Ka-1 30.7.2014 94 25-7,6 - - 310 13 10 7 1 - Ka-2 30.7.2014 101 20-7,7 - - 230 3 9 1,5 1 - Ka-3 14.4.2014 81 22 560 7,7 6 101 340 76 3 7 3 - Ka-3 9.7.2014 110 14 540 8,0 8 17 240 5 16 3 2 2 Ka-3 23.7.2014 110 23 560 7,7 6 10 240 20 41 8 2 0 Ka-3 9.9.2014 97 27 570 7,7 5 3 250 32 11 4 2 0 H14 14.4.2014 92 25 550 7,8 6 149 350 99 3 8 2 - H14 9.7.2014 120 48 420 7,8 10 296 500 48 48 29 17 3 H14 9.9.2014 79 44 500 7,7 7 162 390 67 45 6,7 2,5-7.4 Kalajokilaakson keskuspuhdistamon hygieniatarkkailu Rakenteilla olevan Kalajokilaakson keskuspuhdistamon mahdollisia hygieenisiä vaikutuksia selvitettiin läheiseltä rannikkoalueelta näytepisteiltä Ka-4, Ka-5 ja Ka-6 otettavin vesinäyttein heinäja syyskuussa. Näytteistä määritetään STM-uimavesiasetuksen mukaisesti suolistoperäisten enterokokkien ja E-coli bakteerien määrät. Taulukko 7-7. Kalajokilaakson keskuspuhdistamon hygieniatarkkailun tulokset vuodelta 2014. näyte- pvm E-coli enterokokit piste pmy/100 ml pmy/100 ml Ka-4 23.7. 210 19 Ka-5 23.7. 51 4 Ka-6 23.7. 0 0 Ka-4 9.9. 1 1 Ka-5 9.9. 1 1 Ka-6 9.9. 0 1 Taulukko 7-8. Kalajokilaakson keskuspuhdistamon hygieniatarkkailun tuloksista lasketut 95. ja 90. prosenttipisteet ja niiden mukaiset rannikon uimavesiluokitukset. näytepiste 95.%- E-coli 90.%- luokitus 95.%- enterokokit 90.%- luokitus pisteet pisteet pisteet pisteet Ka-4 7422 1846 huono 135 63 hyvä Ka-5 702 252 tyydyttävä 10 7 erinomainen Ka-6 0 0 erinomainen 0 1 erinomainen

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 33 Heinäkuun lopussa otettujen näytteiden mukaan E-coli bakteereita oli runsaasti pisteellä Ka-4 ja jonkin verran pisteellä Ka-5. Pisteellä Ka-6 ei todettu E-coli bakteereja ollenkaan heinäkuussa. Elokuussa E-coli bakteerien määrä olivat selvästi laskeneet. E-colin osalta kesän 2014 tulokset kuvastivat pisteellä Ka-4 uimavesiasetuksen mukaista huonoa rannikon uimavesiluokkaa, pisteellä Ka-5 tyydyttävää luokkaa ja pisteellä Ka-6 erinomaista luokkaa. Enterokokkien osalta näytepiste Ka-4 sai vastaavan luokituksen mukaan luokituksen hyvä sekä pisteet Ka-5 ja Ka-6 luokituksen erinomainen. Tuloksista laskettaviin ns. 95. ja 90. prosenttipisteisiin vaikuttavat voimakkaasti myös näytemäärät, eikä kahden näytekierroksen perusteella laskettavia tuloksia voida tältä osin pitää kovin luotettavina. Suuntaa antavia ne kuitenkin olivat edellisvuoden tavoin. (Taulukot 7-7ja 7-8) 7.5 Hituran kaivoksen vesistötarkkailun tulokset vuonna 2014 Hituran kaivoksen, jonka omistaa Belvere Mining, vuoden 2014 toteuttama vesistötarkkailu raportoitiin Hituran kaivoksen ympäristö- ja työsuojelun vuosiraportissa 2014 (Belvere Mining 2015). Kappaleessa 7.5 esitetty perustuu kyseiseen vuosiraporttiin. Kaivoksen kuivanapitovettä (1 500 000-1 700 000 m 3 ) on tuotannon aikana pumpattu avolouhoksen ympärysojaa pitkin selkeytysaltaille, joista vesi johdetaan tulvasuojapenkereen pumppaamon kautta Kalajokeen. Kuivanapitoveden pumppaus lopetettiin 17.7.2014 ja siihen liittyvä vaikutustarkkailu 24.7.2014. Kalajoen vaikutustarkkailua suoritettiin kaivoksen kuivanapitoveden purkupaikan alapuolella kolmella näytteellä vuoden 2014 aikana (taulukko 7-9). Lisäksi Kalajoen vedenlaatua on tarkkailtu Ainasojan alapuolelta liittyen vuoden 2014 juoksutuksiin. Nämä tulokset on raportoitu erikseen juoksutusraportoinnin yhteydessä (liite 4). Tarkkailussa ei todettu vedenlaadun muutoksia tai muita kaivosalueesta johtuvia vaikutuksia Kalajoessa vuonna 2014. Taulukko 7-9. Vaikutustarkkailu Kalajoessa kuivanapitovesien purkupaikan alapuolella vuonna 2014. Aika Lt O2 Sähk.joht. ph CODMn Rauta Koboltti Kupari Nikkeli Nikkeli (liukoinen) Sinkki C mg/l ms/m mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l µg/l mg/l 3.2.2014 0,8 11 5 6,2 37 1,4 <0,01 0,01 <0,01 0,01 1.4.2014 2,5 11 6 6,4 26 1,15 <0,01 <0,01 <0,01 3,5 0,01 23.6.2014 16,4 9 6,7 1,09 <0,01 <0,01 <0,01 0,01 8 AINEVIRTAAMAT Kalajoen ainevirtaamia tarkasteltiin vuoden 2011 tavoin pisteen 11000 vedenlaatutuloksia sekä Niskakosken näytteenottopäivän virtaamia hyväksi käyttäen. Ainevirtaaman arvioinnissa käytettiin integrointimenetelmää, jossa vuoden jokaisen vuorokauden ainevirtaamat lasketaan vuorokautisista virtaamista (m 3 /s) kutakin ajankohtaa lähimpänä olleen pitoisuushavainnon perusteella. Jos näytteenottoja oli useampi kuukaudessa, laskettiin ainevirtaama painottaen havaittua pitoisuutta näytteenottopäivän virtaamalla. Yhteistarkkailuun sisältyvien havaintopaikkojen analyysivalikoimaan ei enää kuulu kiintoaine, joten sen ainevirtaamia ei pystytty arvioimaan.

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Kuvasta 8-1 havaitaan, että valtaosa ainevirtaamasta tulee yleensä ylivirtaaman aikaan huhtitoukokuussa johtuen kevättulvan ajan suuremmista virtaamista ja pitoisuuksista. Vuoden 2014 ainevirtaamat olivat kevättulvan aikaan alhaisimmat tarkkailujaksolla 2011-2014, mikä johtui pääosin kevään vähäisemmistä Niskajoen virtaamista. Vuonna 2014 satoikin keskimäärin vähiten ajanjaksolla 2011-2014. Vuonna 2014 loka-marraskuussa ravinneainevirtaamat oli korkeimmat johtuen Niskajoen virtaamien kasvusta loppuvuonna. Korkeimmat ainevirtaamat havaittiin vuoden 2012 keväällä johtuen runsaammista virtaamista. Vuosi 2012 olikin keskimäärin runsassateisin vuosi tarkkailujaksolla 2011-2014. Myös keskimääräiset ravinnepitoisuudet olivat vuonna 2012 muita vuosia hieman suurempia. 34 Kokonaistypen ainevirtaama t/d ainevirtaama pitoisuus 40 35 2011 2012 2013 2014 30 25 20 15 10 5 0 3 2 1 0 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kokonaisfosforin ainevirtaama t/d ainevirtaama pitoisuus 4 2011 2012 2013 2014 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu µg/l 4500 4000 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 µg/l 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Kuva 8-1. Kalajoen ainevirtaamat vuosina 2011-2014 pisteellä 11 000 arvioituna ravinnetulosten ja Niskakosken virtaaman avulla. 9 YHDYSKUNTAJÄTEVESIEN AIHEUTTAMA RAVINNELISÄYS KALAJOESSA Ohessa arvioitiin yhdyskuntajätevesien aiheuttaman kuormituksen ravinteiden pitoisuuslisäystä Kalajoessa. Edellisen kerran arvio tehtiin vuonna 2011 Jyväskylän yliopiston Ympäristöntutkimuskeskuksen toimesta (Tutkimusraportti 82/2012). Vuoden 2014 arvio tehtiin samalla tavalla kuin vuonna 2011, paitsi vuoden 2014 arviossa käytettiin touko-kesäkuun ja heinäelokuun keskimääräisiä kuormituksia. Vuonna 2011 käytettiin kaikissa laskelmissa keskimääräistä kuormitusta, eikä kuukausittaista päiväkuormitusta, mikä vähentää osaltaan arvion luotettavuutta. Vuoden 2011 arvio esitettiin myös taulukossa 9-1 vertailun vuoksi.

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Puhdistamoiden arvioitu laskennallinen ravinnekuormitus laskettiin kunkin jätevedenpuhdistamon purkupaikan kohdalle käyttämällä Oksavan (Haapajärvi), Paddingin (Nivala, Raudaskylä), Hamarin (Ylivieska, Sipilä, Alavieska) sekä Niskakosken (Kalajoki) vuoden 2011 ja 2014 virtaama arvoja. Vääräjoen osalta Sievin Asemakylän jätevedet menevät siirtoviemäriä myöten Ylivieskan jätevedenpuhdistamolle. Alavieskan puhdistamon jätevedet johdetaan puolestaan Kalajoen puhdistamolle ja Haapajärven puhdistamo lopetti toimintansa vuonna 2013. Kuormituksena käytettiin vuoden 2011 ja vuoden 2014 ravinnekuormitusta (kg/d) ja kuormituksen aiheuttama pitoisuusmuutos arvioitiin keski, ali ja ylivirtaamatilanteisiin. Alivirtaama-aikana käytettiin puhdistamoja lähimpänä sijaitsevan virtaamanmittauspisteen heinä ja elokuun virtaamatietoja ja ylivirtaama-aikana touko- ja kesäkuun virtaamatietoja. 35 Taulukko 9-1. Yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden aiheuttamat ravinnepitoisuuksien muutokset (µg/l) Kalajoessa vuonna 2011 ja 2014. Vuosi Fosfori (µg/l) Typpi (µg/l) touko-kesäkuu heinä-elokuu touko-kesäkuu heinä-elokuu MQ HQ NQ MQ HQ NQ Haapajärvi 2011 0,4 0,3 1 36 29 85 2014 Suljettu v.2013 Nivala 2011 0,7 0,6 1,5 38 32 78 2014 1,1 1,0 5,04 74 66 366 Raudaskylä 2011 0,04 0,03 0,08 2,0 1,7 4,1 2014 0,02 0,00 0,08 1,3 1,0 13,0 Ylivieska 2011 0,7 0,6 1,2 66 61 117 2014 0,6 0,6 1,3 93 75 300 Sipilä 2011 0,01 0,01 0,02 1,0 0,9 1,7 2014 0,02 0,03 0,03 0,9 1,0 4,0 Alavieska 2011 Siirtoviemäri Kalajoelle 2014 Kalajoki 2011 0,3 0,4 0,4 75 94 87 2014 0,5 0,9 1,5 53 1 248 Sievi, asema 2011 Jätevedet Ylivieskaan 2014 yhteensä 2011 2,2 1,9 4,2 218 219 373 yhteensä 2014 2,2 2,6 7,9 222 144 931 Fosforin osalta pitoisuusmuutokset Kalajoessa olivat vuonna 2014 vähäisiä kuten myös vuonna 2011. Puhdistamoiden arvioitiin lisäävän Kalajoen fosforipitoisuutta yhteensä vain noin 2 µg/l keskivirtaamatilanteessa. Suurin fosforia lisäävä vaikutus (1 µg/l) keskivirtaamatilanteessa oli arvion mukaan Nivalan puhdistamolla, mutta vaikutus oli käytännössä olematon. Heinä elokuun alivirtaamatilanteessa pitoisuusmuutokset olivat lievästi suurempia (0,1-5 µg/l). Kesän alivirtaamatilanteessa puhdistamoiden laskennallinen kokonaisvaikutus veden fosforipitoisuuteen oli noin 8 µg/l, mikä lisää osaltaan ajoittain Kalajoen rehevyyttä. Puhdistamoilla oli arvion mukaan paikallisesti vaikutusta Kalajoen typpipitoisuuksiin vuonna 2014. Kalajoen typpipitoisuutta nostattivat eniten Kalajoen, Ylivieskan ja Nivalan jätevedenpuhdistamot. Vaikutus oli kyseisillä puhdistamoilla arvion perusteella keskivirtaamatilanteessa 53-93 µg/l ja alivirtaamatilanteessa noin 248-366 µg/l. Suurin typpipitoisuuden lisäys oli arvion perusteella Ylivieskan puhdistamolla keskivirtaamatilanteessa. Ylivieskan aiheuttama typpipitoisuuden (93 µg/l)

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu muutos keskivirtaamatilanteessa oli noin 9 % luokkaa laskettuna Kalajoen pisteen K44, joka sijaitsee Kalajoessa ennen puhdistamo, keskimääräisestä typpipitoisuudesta (985 µg/l). Kokonaisuutena tarkastellen yhdyskuntajätevesien aiheuttama veden ravinnepitoisuuksien muutos Kalajoessa vuonna 2014 ei merkittävästi poikennut vuoden 2011 tarkastelusta. Osin vuonna 2014 pitoisuuslisäykset olivat kuitenkin keskivirtaamatilanteessa ja alivirtamaatilanteessa korkeampia kuin vuonna 2011, mikä todennäköisesti johtui vuoden 2011 keskimäärin korkeammista virtaamista tarkasteltuina ajankohtina. Vuoden 2011 yhdyskuntajätevesien aiheuttama veden ravinnepitoisuuksien muutos Kalajoessa oli puolestaan samaa luokkaa kuin aiemmin 2000- luvulla tehdyissä tarkasteluissa (PSV Maa ja Vesi 2005). Maa ja Veden vuoden 2005 raportissa oli esitetty alla olevan jaotelman mukainen arvio eri kuormittajien aiheuttamasta Kalajoen suun ravinnepitoisuuslisäyksistä (µg/l) keskivirtaamatilanteessa. (Taulukko 9-2) 36 Taulukko 9-2. Vuonna 2005 arvioidut yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden aiheuttamat ravinnepitoisuuksien muutokset Kalajoen suulla keskivirtaamatilanteessa. kok.p kok.n Yhdyskuntajätevedenpuhdistamot 3 130 Hajakuormitus 94 1300 Luonnonhuuhtouma 46 750 Vuosien 2011 ja 2014 tarkkailussa arvioidut jätevesikuormituksen laskennalliset pitoisuusmuutokset keskivirtaamatilanteessa olivat fosforin osalta samansuuntaisia vuonna 2005 arvioitujen kuormitusosuuksien kanssa. Typen osalta pitoisuuslisäykset arvioitiin vuosina 2011 ja 2014 hieman suuremmaksi. 10 LEVÄHAITTAREKISTERI Valtakunnallinen ja alueellinen leväseuranta tapahtuu nykyään JärviWiki -verkkopalvelun kautta. Valtakunnallinen leväseuranta alkoi kesäkuun toisella viikolla ja jatkui syyskuun loppuun saakka. Havainnoitsijoista valtaosa on vapaaehtoisia aktiivisia ranta-asukkaita ja kuntien ympäristö- ja terveysviranomaisia. Havainnoitsijat arvioivat viikoittain silmämääräisesti sinilevän määrää asteikolla 0 (ei levää) - 3 (erittäin runsaasti sinilevää). Jos levää on runsaasti, havainnoitsijat ottavat näytteen lajinmääritystä varten. Näyte voidaan ottaa myös, jos vesi haisee voimakkaasti tai näyttää muuten epätavalliselta. Havainnot levien runsaudesta tallennetaan SYKE:n Järviwiki- palveluun. Järviwiki- palveluun ei ole ilmoitettu levähavaintoja vuonna 2014 tarkkailtavalta alueelta. 11 UIMAVESITULOKSET Uimarantojen hygieenistä tilaa tarkkailevat kunnat. Näytteitä otetaan ennen varsinaista uimakautta ja uimakauden aikana. Vuonna 2008 tuli voimaan uusi EU-direktiivin pohjalta laadittu Sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiasetus 177/2008 koskien ns. EU-uimarantoja sekä pieniä yleisiä uimarantoja koskien asetus 354/2008. EU-uimarannalla tarkoitetaan uimarantaa, jolla arvioidaan

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu käyvän uimakauden aikana vähintään 100 uimaria päivässä ja siksi niiden veden hygieenisen laadun tarkkailu on tehostetumpaa kuin muiden uimarantojen. Uimakaudella tarkoitetaan Kalajoen alueella 15.6.-31.8. välistä ajanjaksoa. Hyvässä uimavedessä sisämaassa suolistoperäisten enterokokkien määrä on alle 400 pmy/100 ml ja Escherichia coli-bakteerin määrä on alle 1000 pmy/100 ml eikä rannalla tai uimavedessä ole havaittavissa sinilevää. Vastaavasti rannikolla raja-arvot ovat suolistoperäisten enterokokkien osalta alle 200 pmy/100 ml ja Escherichia coli-bakteerin määrä on alle 500 pmy/100 ml. Kalajoen alueen uimavesien laatu vuonna 2014 on esitetty liitteessä 5. Vuoden 2014 tulokset on otettu Kalajoen kaupungin sekä Kallion ja Selänteen peruspalvelukuntayhtymien nettisivuilta. Liitteissä on merkattu punaisella värillä Kalajoen alueen tarkkailupaikat. Kalajoen kaupungin alueelta otettiin uimavesinäytteitä seuraavailta paikoilta: leirintäalue (EU-ranta), Pitkäjärvi, Lapinmäki, Esalankangas, Sautinkari Lestijärvi, Sautinkari merenranta, Kiviranta, Ruonan leirikeskus ja Holma. Kesällä 2014 otettiin näytteitä Kalajoen alueella Ylivieskasta Hamarinpuistosta ja Alavieskasta Käännänkylästä sekä Nivalasta Karvoskylästä, Pidisjärven Kiviojasta ja Kyläojasta. Haapajärveltä tarkasteltiin kesän 2014 Hautaperän altaan, Kievarin rannan ja Ronkaalan rannan sekä Reisjärveltä keskustan uimarannan ja Salmensuun uimarannan hygieniatuloksia. Mikrobiologisen laadun suhteen tutkitut Kalajoen alueen uimarannat täyttivät uimavesille asetetut laatuvaatimukset vuoden 2014 havaintokerroilla, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Poikkeukset on esitetty alla. Kalajoen kaupungin alueella Ruonan leirikeskuksen uimarannalla ei täyttynyt 16.6.2014 hyvälle uimavedelle asetetut laatuvaatimukset, koska enterkokkeja havaittiin 600 pmy/100 ml ja E.coleja 2000 pmy/100 ml. Kivirannan uimarannalla vastaavasti havaittiin 14.7.2014 E.coleja 1400 pmy/100 ml. Kalajoen kaupungin läheisyydessä ei sijaitse yhteistarkkailun kuormittajia. Nivalassa sijaitsevan Kalajoen Karvoskylän uimapaikalla enterokokki- bakteerien määrä (1200 pmy/100 ml) ylitti hyvälle uimavedelle asetetut raja-arvot kesäkuun alun näytekerralla. Karvoskylän uimapaikalta otettiin uusinta-näyte (7.8.2014), jossa raja-arvot myös ylittyivät enterokokkien osalta. Terveysvalvonta ei suositellut uimista Kalajoen Karvoskylän uimapaikalla. Nivalan jätevedenpuhdistamo oli uimarantaa lähellä olevin pistekuormittaja. Lisäksi Nivalassa sijaitsevassa Pidisjärvessä todettiin 15.7.2014 sinilevää Kyläojan rannassa ja vähäisessä määrin sinilevää Kiviojan rannassa. Myös Ylivieskan Hamarin uimarannalla havaittiin 18.7.2014 sinilevää. Ylivieskassa sijaitsevat Ylivieskan ja Hamarin puhdistamot. Reisjärven keskustan uimarannalla havaittiin vähän sinilevää 9.7.2014. 37 12 KASVIPLANKTONTARKKAILU Kalajoen edustan merialueen kasviplanktonnäytteet käsitteli näytteenoton jälkeen Satu Zwerver, jonka laatimasta raportista alla esitetty on suoraan lainattu. Raportti on liitteenä 6. Näytteenotto ja laskentamenetelmä 3 näytettä otettiin Perämereltä, Kalajoen edustalta kokoomanäytteenä 1 m:n syvyydestä vedennoutimella. Ka-3 pisteeltä otettiin näytteet 23.7. ja 9.9. ja Ka-2 pisteeltä 23.7. Lisäksi 2.9.2014 otettiin näyte Reisjärvestä pisteeltä P2. Näytepisteiden sijainnit on esitetty taulukossa 12-1. Näytteet kestävöitiin välittömästi näytteenoton jälkeen happamalla Lugolin liuoksella (0,5 1 ml/200 ml näytettä).

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Taulukko 12-1. Näytepisteiden sijainti. Havaintopaikka Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) Vesistöalue Kunta Reisjärvi P2 7054740-399517 53.053 Reisjärvi Kalajoen edusta Ka-2 7139830-347725 99.42 Kalajoki Kalajoen edusta Ka-3 7136200-349448 99.41 Kalajoki Levien biomassan laskennassa on käytetty Suomen ympäristökeskuksen kasviplanktonrekisterin merilajien tilavuusarvoja. Lajit pyrittiin määrittämään lajitasolle. Lajilistana käytettiin SYKEn ylläpitämää merilajilistaa. Tulokset Ka-2 Kalajoen edusta oli heinäkuun näytteen perusteella erittäin niukkaravinteinen. Kasviplanktonlajisto koostui suureksi osaksi pienisoluisista levistä, jotka ovat hyvän kokoista ravintoa eläinplanktonille. Sinileviä oli 2014 todella vähän. Nämä tukevat näytepaikan saamaa ekologista luokitusta (erinomainen), joskin vain yhden näytteen perusteella luokitus on epäluotettava. Vuoden 2013 tuloksiin verrattuna oli biomassa heinäkuussa todella korkea. Kyseessä saattoi olla lyhytaikainen piileväkukinta. Sinileviä oli suunnilleen saman verran kuin 2013, mutta nyt eniten esiintyi Tychonemaa Planktothrixin sijasta. Vuonna 2013 ei tavattu Mesodinium rubrumia. Ka-3 Kalajoen edustan kasviplankton kuvasi niukkaravinteista vettä. Näytepaikan kaksi näytettä olivat hyvin erilaisia biomassan ja lajiston rikkauden sekä valtalajien suhteen. Kehitys heinäkuun korkeamman biomassan piilevävaltaisesta lajistosta myöhemmän syksyn matalampiin biomassoihin ja monipuolisempaan lajistoon on normaalia. Sinilevälajiston kehittymistä sekä Mesodinium rubrumin määrää kannattaa seurata. Edellisiin vuoden 2013 tuloksiin verrattuna voidaan sanoa vain, että sinileviä oli enemmän vuonna 2014. Reisjärvi on tämän yhden kasviplanktonnäytteen mukaan mesotrofinen, melko lajirikas järvi, jossa ei ollut sinileväongelmaa. Limalevän määrää kannattaa tarkkailla. Ekologinen luokittelu kasviplanktonin perusteella Kalajoen edustan Ka-2 heinäkuun näyte sijoittuu ekologisen luokituksen erinomaiseen luokkaan. Ka- 3:n heinäkuun klorofylli-a -tulos sijoittuu erinomaiseen luokkaan. Reisjärvien syyskuun biomassa ja haitallisten sinilevien määrä sijoittaa näytepaikan ekologiseen luokkaan hyvä, Tpi:n arvo aivan tyydyttävän ja välttävän välille. 38

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 39 13 POHJAELÄINTARKKAILU Pohjaeläintarkkailun tulokset raportoitiin erillisessä raportissa (Salo 2015b). Pohjaeläinraportti on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 8. Alla esitetty on suoraan lainattu raportista. Näytteenotto ja laskentamenetelmä Kalajoen pääuoman virtavesikohteilta näytteet haettiin lokakuun lopulla (28.10.), jolloin syksyn virtaamahuippu oli juuri noussut ja häiritsi jonkin verran näytteenottoa. Tästä syystä näytteet jouduttiin ottamaan varsin läheltä rantaa, sillä keskemmälle uomaa ei ollut mahdollista turvallisesti mennä ja myös näytteenotto potkuhaavimenetelmällä olisi ollut käytännössä mahdotonta. Jokikohteilta otettiin tarkkailuohjelman mukaisesti yhdeksän rinnakkaisnäytettä / näytealue. Reisjärven näytepisteen näytteenotto venyi vuoden 2015 puolelle ja näytteet haettiin jään päältä vasta helmikuun puolivälin jälkeen 19.2. Meriedustalta näytteet haettiin sen sijaan jo heinäkuussa 2014. Reisjärveltä rinnakkaisnäytteitä otettiin kuusi ja merialueelta viisi / näytealue. Taulukko 13-1. Kalajoen yhteistarkkailun pohjaeläinnäytekohteet vuonna 2014 (St = suuret turvemaiden joet, Rh = runsashumuksiset järvet, Pu = Perämeren ulommat rannikkovedet). Kohde Kunta Pintavesityyppi Pvm. Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) virtavesikohteet Kalajoki, Kortekoski Ylivieska St 28.10.-14 7115550 373774 Kalajoki, Haapakoski Alavieska St 28.10.-14 7120618 365907 Kalajoki, Hihnalankoski Kalajoki St 28.10.-14 7122921 357334 Kalajoki, Siltakoski Kalajoki St 28.10.-14 7128512 352394 järvikohteet Reisjärvi, P2 Reisjärvi Rh 19.2.-15 7054740 399517 merikohteet Kalajoen meriedusta 1 Kalajoki Pu 9.7.-14 7136875 349436 Kalajoen meriedusta 2 Kalajoki Pu 9.7.-14 7135514 349054 Tulokset Kalajoen pääuoman näytealueiden pohjaeläimistö oli varsin monipuolinen. Päivänkorennot olivat keskimäärin yleisin pohjaeläinryhmä, mutta paikoittain myös mäkäriä, surviaissääskiä ja vesiperhosia esiintyi kohtalaisen runsaasti. EPT ryhmän (päivänkorennot, koskikorennot ja vesiperhoset) osuudet olivat Haapakoskea lukuun ottamatta varsin tyypillisellä tasolla, vaikka koskikorentoja esiintyi jokaisella näytealueella vain vähän. Tavanomaisesti käytettyjen ns. likaantumisindeksin (BMWP) ja vedenlaatupisteindeksin (ASPT) arvot kasvoivat alavirran suuntaan ja olivat alimmilla Hihnalankosken ja Siltakosken näytealueilla jopa varsin korkeita. Ylemmilläkin näytealueilla näiden indeksien arvot olivat alueelle tavanomaisia. Shannon-Wienerin diversiteetti-indeksin arvojen mukaan näytealueiden pohjaeläimistön monimuotoisuus oli vähintäänkin melko korkealla tasolla (Kortekoski ja Haapakoski) ja alemmilla näytealueilla tätäkin parempi, Hihnalankoskella jopa erittäin korkealla tasolla. Hihnalankosken tilaluokitus oli näytealueista paras myös nykyisin käytössä olevien pohjaeläimistön ekologisen tilan mittareiden perusteella. Näytealueen luokitukset vaihelivat mittarista riippuen välillä hyvä-erinomainen (pääosin erinomainen), kun muilla näytealueilla vähintäänkin yksittäinen mittari antoi hyvää heikomman tilaluokituksen.

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Näilläkin alueilla keskimääräinen tilaluokka oli kuitenkin hyvä. Aiempiin tarkkailuvuosiin nähden näytealueiden pohjaeläimistö oli monipuolistunut (mm. taksonimäärät). Ekologisen tilan luokituksissa ei ollut tapahtunut juurikaan muutoksia tai muutokset olivat epäjohdonmukaisia. Hihnalankosken näytealueella esiintyi varsin runsaasti uusimman uhanalaisluokituksen mukaan vaaraantuneeksi luokiteltua juovaharjakasta (Chimarra marginata), jota ei ole Kalajoelta aiemman tarkkailun puitteissa havaittu. Reisjärven syvännepisteen P2 pohjaeläimistöstä sulkasääsken toukat muodostivat niin lukumääräisesti kuin biomassaltaankin suurimman osan. Näytealueelta määritetyt taksonimäärät ovat olleet jo aiemmankin tarkkailun puitteissa vähäisiä ja vuonna 2014 taksoneja määritettiin kaikkiaan yhdeksän. Pohjaeläimistön kokonaisbiomassa viittasi alueella vain lievästi karuun rehevyystasoon, mutta ns. surviaissääski-indeksin (CI) ja surviaissääski-indeksin ja biomassan yhdistävän CBI indeksin arvot viittasivat kuitenkin rehevään pohjan tilaan. Ekologisen tilan luokittelussa käytettävien PICM indeksin ja prosenttisen mallinkaltaisuuden (PMA) arvot viittasivat pohjaeläimistön erinomaiseen tilaluokkaan, vaikka sulkasääskien runsas esiintyminen voi kieliä happi- ja/tai rehevyysongelmista. Em. indeksien mukaan näytealueen pohjaeläimistön tila on parantunut vuodesta 2008 vuosiin 2011 ja 2014. Kalajoen edustan merialueen näytepisteiden pohjaeläimistö koostui pääosin katkoista, harvasukasmadoista ja monisukasmadoista. Lajisto koostui suhteellisen vähistä taksoneista, mikä on alueiden hiekkapohjaisuus huomioiden kuitenkin normaalia. Lajisto painottui lisäksi voimakkaasti ympäristömuutoksille varsin herkkien lajien suuntaan ja pohjaeläimistön ekologisen tilan luokituksessa käytettävän BBI indeksin arvot ilmensivätkin erinomaista tilaa. 40 14 PIILEVÄTARKKAILU Kalajoen edustan merialueen piilevänäytteet käsitteli näytteenoton jälkeen emeritus-professori FT Pertti Eloranta, jonka laatimasta raportista alla esitetty on suoraan lainattu. Piileväraportti on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 7. Tarkkailussa tutkittiin näkyikö alueen kuormittajien vesien vaikutus vastaanottavien Kalajoen ja sen sivu-uomien, Vääräjoen ja Mertuanjoen veden laadussa piileväanalyysien perusteella. Näytteenotto ja laskentamenetelmä Kesän 2014 perifytontarkkailun näytteet kerättiin luonnonalustoilta 12. 13.8.2014 kuormittajien vaikutusalueilta siten, että kullakin alueella ensimmäinen näyte otettiin sopivilta paikoilta jätevesien purkupaikan yläpuolelta ja seuraavat näytteet noin 50 m ja noin 200 m jätevesien purkupaikan alapuolelta. Havaintopaikat olivat lähes samoja aikaisempien tarkkailujen kanssa ja niiden koordinaatit on esitetty taulukossa 10-1. Näytepisteiden sijainnit on esitetty taulukossa 14-1. Näytteenotossa, näytteiden käsittelyssä ja analysoinnissa noudatettiin päällyslevästön seurantaan kehitettyä piilevämenetelmää, joka on kuvattu standardissa SFS-EN 13946 sekä julkaisussa Piileväyhteisöt jokivesien tilan luokittelussa ja seurannassa menetelmäohjeet (Eloranta, Karjalainen & Vuori 2007).

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Taulukko 14-1. Näytepisteiden sijainti. Havaintopaikka Koordinaatit (YK) Haapajärvi (K98) 7078694-3414111 Nivala jvp yläp 7092683-3397935 alapuoli 1 7092784-3397897 alapuoli 2 7092919-3397823 Ylivieska (K44) 7111108-3379370 Alavieska (K27) 7120967-3369180 Kalajoki (VP11000) 7132357-3351963 Kalajoen jvp yläpuoli 7133111-3351302 alapuoli 50 m 7133222-3351255 alapuoli 200 m 7133349-3351226 Mertuanoja (Mertuanjoki) Ylivieskan jvp yläp 7115691-3378866 jvp alap. 1 7115476-3378505 jvp alap. 2 7115414-3378369 Löytynneva purku yläp, 7115519-3377181 purku alap. 1 7115517-3377094 purku alap. 2 7115523-3377003 Vääräjoki, Rautio (V15) 7114048-3362398 41 Tulokset Kalajoen pääuoman veden laatu oli tarkkailukautena pääpiirteissään hyvällä tasolla. Nivalan tulos näytti laskennallisesti huonompaa, mutta selitys löytyi poikkeuksellisesta piilevä-yhteisön rakenteesta erilaisen näytealustasta jotuen ja tietokannassa olevista lähtöarvoista yhden dominattilajin kohdalla. Mertuanojan veden laatu oli heti jätevedenpuhdistamon alapuolelta alkaen erittäin huono, mikä vaikutus näkyi vielä Kalajoen pääuomassakin (Ylivieska K44). Löytynnevan tulokset on käsitelty liitteessä 7. 15 KALATALOUSTARKKAILU Vuoden 2014 kalataloustarkkailusta on tehty oma raportti (Salo 2015a), josta on alla esitetty yhteenveto. Kalajoen yhteistarkkailun vuoden 2014 kalataloustarkkailu sisälsi nahkiaiskannan seurantaa useammilla menetelmillä, vaellussiikakannan seurantaa poikashaavintojen avulla, verkkokoekalastuksia Kalajoen latvajärvillä, sähkökoekalastuksia ja koeravustuksia, sekä alkuvuodesta 2015 toteutetut latvajärvien ja pääuoman kalastusta koskevat postitiedustelut. Hamarin voimalaitoksen ylä- ja alapuoliselle jokialueelle kaikkiaan 20 kohteelle toteutettujen koeravustusten yhteydessä ei saatu havaintoja ravuista, mikä tukee osaltaan jo edellisten koeravustusten perusteella tehtyä arviota ravun lähes täydellisestä häviämisestä Kalajoen pääuoman alueelta. Kalastustiedusteluvastausten perusteella muutamia rapuja oli edelleen saatu sieltä täältä, mutta kanta on mitä ilmeisimmin hyvin harva.

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Syksyn 2014 merkittyjen nahkiaisten merkkipalautusten, sekä kirjanpitopyytäjien ilmoittamien pyynti- ja saalismäärien perusteella arvioitiin nahkiaisten kalastuskuolevuutta ja edelleen jokeen nousevan kannan kokoa. Pyyntimäärät ovat vuosien myötä laskeneet ja etenkin tehokkaan rysäpyynnin vähenemisen myötä myös saaliit ovat jääneet kauas esim. 1990 luvun keskimääräiseltä tasolta. Syksyn 2014 arvioitu kokonaissaalis, reilut 56 000 yksilöä, oli vuodesta 1977 alkaneen tarkasteluhistorian pienin. Pyyntimäärien ja saaliiden väheneminen on toisaalta johtanut kalastuskuolevuuden laskuun ja edelleen kanta-arvioiden kasvuun. Merkittävimpänä saaliisiin vaikuttavana tekijänä voidaan kuitenkin yhä pitää pyyntikauden virtaamatilannetta. Alavieskan ja Niemelänkylän välisten pengeralueiden sedimentoitumisalueiden pohjanlaatuselvitykset ja seurantalinjojen nahkiaistoukkatiheysseurannat siirrettiin kunnostustöiden viivästymisen vuoksi vuodelta 2013 vuoteen 2014. Seurantalinjoille tapahtunut sedimentaatio oli kunnostusten jälkeen ollut pääosin vähäistä, mutta tästä huolimatta merkittävä osa linjoista tai niiden yksittäisistä näytepisteistä voitiin luokitella sedimentin laadun ja paksuuden, sekä vesisyvyyden perusteella nahkiaistoukkatuotantoon soveltuviksi. Perustetuilta toukkaseurantalinjoilta ei kuitenkaan löydetty ainoatakaan nahkiaistoukkaa, mikä oli varsin odotettua kunnostustöiden päättymisestä kulunut lyhyt aika, sekä vuoden 2013 aikana toteutettujen laajempien toukkakartoitusten tulokset samalta jokiosuudelta huomioiden. Nahkiaisten kutu ja mädin kehittyminen tapahtuvat sorapohjilta, joilta kuoriutuneet toukat siirtyvät pehmeäpohjaisemmille alueille. Tällaiset sorapohjaiset niva-alueet pääosin puuttuvat sedimentoitumisalueiden läheisyydestä. Keväällä 2014 toteutettujen vaellussiian vastakuoriutuneiden poikasten haavintojen tulokset olivat aiempiin selvityskertoihin nähden varsin positiivisia, vaikka saaliin perusteella tehtyä vajaan 25 000 yksilön luonnontuotannosta peräisin olevien poikasten kanta-arviota ei voidakaan pitää kovin hyvänä. Kalajoen alaosien koskien kunnostukset 2000 luvun alkupuolella ovat ilmeisesti hieman auttaneet luonnontuotantoa, vaikka sen taso suhteessa potentiaaliin on edelleen hyvin vähäinen. Kalajoen sähkökalastuskoealojen saaliista lasketut ns. jokikalaindeksiarvot viittaavat tarkkailuvuosien keskimääräisten arvojen osalta kolmella ylimmällä koealalla välttävään tilaluokkaan ja alimmalla Siltakosken koealalla hyvään laatuluokkaan. Siltakosken indeksiarvoa nostavat varsin vähäiset saaliit, mutta toisaalta esim. vuoden 2014 osalta myös yhteistarkkailun puitteissa saatu ainoa kesänvanha harjus. Muilla koealoilla indeksiarvot ovat vaihdelleet vuosien välillä voimakkaasti lähinnä särkikalatiheyksistä (särkikalaparvien osumisesta koealoille kalastusten aikaan) ja myös lajilukumääristä riippuen. Kivennuoliaiset näyttivät vuoden 2014 koekalastussaaliiden perusteella olleen selvästi kivisimppuja yleisempiä kaikilla koealoilla ja lajin tiheydet olivat myös aiempiin tarkkailuvuosiin nähden korkeita. Kyse voi olla todellisista muutoksista lajisuhteissa, vaikka myös koekalastustyöryhmän ja mm. sähkökalastuslaitteistojen vaihtuminen voi vaikuttaa asiaan. Tulevat tarkkailuvuodet paljastanevat, onko muutos todellinen ja indikoiko se myös muista muutoksista koskialueilla. Reis-, Vuohta- ja Kiljanjärven verkkokoekalastusten yksikkösaaliit olivat Reis- ja Vuohtajärvellä varsin korkeita ja viittasivat jopa huonoon tilaluokkaan. Kiljanjärvellä vastaavat luokitukset olivat välttävällä (kilomääräinen yksikkösaalis) ja jopa hyvällä (kappalemääräinen yksikkösaalis) tasolla. Särkikalojen biomassaosuudet taas olivat kaikilla järvillä pieniä ja viittasivat erinomaiseen tilaluokkaan. Rehevyyden indikaattorilajeista kaikilla järvillä esiintyi osin runsaastikin lahnaa. Yleisimpiä lajeja järvillä olivat perinteiset ahven ja särki, mutta kuhaa voitiin kuitenkin pitää kalastuksellisesti ehkä tärkeimpänä lajina. Myös toteutetun kalastustiedustelun tulokset viittasivat kuhan olevan paitsi tavoiteltu, myös saaliiksi saatu laji. Pääasialliset kuhan kalastusmuodot olivat verkkokalastus ja vetouistelu, jota harjoitettiin kuitenkin lähes kokonaisuudessaan paikallisten kalastajien toimesta. 42

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Kalastus painottui järvillä voimakkaasti kesäkuukausille. Järvien kalastuksen kokonaispyyntiponnistuksesta vajaa puolet toteutettiin verkoilla ja tästä pääosa harvoilla, solmuväliltään yli 55 mm:n verkoilla. Kaikkien kolmen järven kokonaissaalisarvio oli vajaat 8 tn, eli selvästi alle puolet vuoden 2011 vastaavasta. Kalastajamäärät eivät merkittävästi muuttuneet, mutta kalastusmäärät sen sijaan putosivat selvästi. Ruokakuntakohtaiset saaliit olivat kuitenkin edelleen kotitarvekalastuksen kannalta merkittävällä tasolla etenkin, kun saaliit muodostuivat pääosin käyttökelpoisista lajeista. Pyydysten likaantumista ja vesistöjen säännöstelyä pidettiin Reis-, Vuohtaja Kiljanjärvellä eniten kalastusta haittaavina tekijöinä. Särki- ja lahnakannat arvioitiin kalastajien toimesta runsaimmiksi ja kuhakannat kohtalaisiksi. Kalajoen jokialueella katiskakalastus ja vetouistelu olivat eniten harjoitettuja kalastusmuotoja, joskin tuloksiin vaikuttavat myös joen ylemmillä osilla olevien järvilaajentumien (Pidisjärvi, Haapajärvi) kalastus. Tämä näkyy mm. verkkokalastuksen suhteellisen suurena osuutena. Heittokalastus, onkiminen ja pilkkiminen mukaan luettuna, voidaan vapakalastuksen katsoa kuitenkin yleisesti olleen muita kalastusmuotoja suositumpaa. Pääuoman kokonaissaalisarvio, noin 8,5 tn oli suunnilleen samaa kokoluokkaa Reis-, Vuohta- ja Kiljanjärven saalisarvion kanssa ja miltei täsmälleen yhtä suuri kuin vuoden 2011 kalastustiedustelun mukainen pääuoman saalisarvio. Hauki oli koko pääuomalla keskimäärin selvästi yleisin saalis sen muodostaessa kilomääräisestä kokonaissaaliista lähes puolet. Ruokakuntakohtaiset saaliit olivat myös pääuomalla virkistys- ja kotitarvekalastuksen kannalta merkittävän kokoisia. Jokialueella kalastusta haittasivat eniten pyydysten likaantuminen, veden laatu ja vesistön säännöstely. Lahna- ja särkikannat arvioitiin latvajärvien tapaan runsaimmiksi ja niiden arvioitiin myös kasvaneen viime vuosien aikana entisestään. Siian, taimenen ja harjuksen osalta tiedustelujen tulokset antoivat kantojen tiloista varsin heikon tilan, jota myös muut selvitykset tukevat. 43

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 44 16 YHTEENVETO Vuosi 2014 oli Kalajoen uudistetun tarkkailuohjelman, joka koskee vuosia 2013-2018, ensimmäinen laaja vuosi. Vedenlaadun tarkkailussa oli mukana viisi vuosittaisen tarkkailun näytepistettä, joiden lisäksi otettiin näytteitä Kalajoen meri-edustalta Kalajokilaakson keskuspuhdistamon hygieeniseen tarkkailuun liittyen. Vuonna 2014 otettiin myös näytteitä laajan vuoden näytepisteiltä, joita oli 16 kappaletta. Vuoden 2014 aikana tarkkailtiin vedenlaadun lisäksi kasviplanktoneita, piileviä ja pohjaeläimiä. Raportoinnissa hyödynnettiin myös muita saatavilla olevia vedenlaatutuloksia. Vuosi 2014 oli alueella pääosin lämpötiloiltaan hyvin keskimääräinen tai keskimääräistä lämpimämpi. Erityisesti helmi- ja maaliskuussa oli tavanomaista lämpimämpää. Helmi-, maalis- ja toukokuu olivat vuotta 2013 jonkin verran sateisempia, mutta vuonna 2014 satoi keskimäärin vähiten ajanjaksolla 2011-2014. Kalajoen alueen kevättulvat ajoittuivat vuonna 2014 toukokuun loppupuolelle ja kesäkuulle, jolloin lämpötilat alueella olivat hyvin tavanomaisia. Kevättulva oli edellisvuotta alhaisempi. Vuosien 2011-2014 havaintojen perusteella Kalajoen pääuoman veden keskimääräisen väriarvon ja humuspitoisuuden perusteella jokivesi voitiin luokitella lähinnä runsashumuksiseksi ja ruskeavetiseksi. Kevättulvat eivät ole selvästi samentaneet vuosittain jokivettä, vaan samentumiseen on vaikuttanut todennäköisesti lähinnä näyteajankohdan sateisuus ja siitä seurannut lisääntynyt valunta. Keskimäärin happitilanne oli Kalajoessa hyvä tai erinomainen. Jokivesi oli keskimäärin lievästi hapanta. Veden puskurikykyä kuvastava alkaliniteetti oli heikoimmillaankin hyvällä tasolla. Uimavedelle asetetun laatuvaatimukset ylittyivät tarkkailujaksolla vain kerran vuonna 2011. Keskimääräiset ravinnepitoisuudet ja klorofylli-a:n pitoisuudet ilmensivät rehevää tai erittäin rehevää vedenlaatua vuosina 2011-2014. Tarkasteltaessa vuosien 1997-2014 ravinnepitoisuuksia, voitiin nähdä pisteen K74 ravinnepitoisuuksissa lievää laskevaa suuntausta. Myös alimman pisteen 11000 keskimääräinen fosforipitoisuus oli lievästi laskenut. Pääsääntöisesti ravinnepitoisuudet olivat keskimäärin virtaussuunnassa ylimmällä pisteellä alhaisimmat ja nousivat mentäessä kohti alinta pistettä. Fosforipitoisuuden lasku voi kuvastaa pistemäisen kuormituksen vähentymisen vaikutusta, mutta yksittäisinä vuosina tilanne voi muuttua myös esimerkiksi äärevistä sääilmiöistä johtuen. Kalajoen pääuoman vedenlaadun tarkkailun lisäksi tarkkailtiin vuonna 2014 Kalajanjoen, Malisjoen, Mertuaojan ja Vääräjoen vedenlaatua. Jokivedet olivat pääsääntöisesti väriltään tummia, ajoittain kiintoainepitoisia, humuspitoisia ja rautapitoisia vuonna 2014. Värin ja kemiallisen hapenkulutuksen perusteella jokivedet voitiin luokitella pääosin runsashumuksiseksi ja ruskeavetiseksi. Ravinnepitoisuudet olivat tyypillisiä rehevälle tai erittäin rehevälle vesistölle. Sähkönjohtavuudet olivat pintavesille ominaisia, paitsi Mertuanojassa olivat hieman koholla pintavesien yleiseen tasoon nähden. Jokien ph-arvot vaihtelivat lievästi happamesta lievästi emäksiseen. Puskurikykyä kuvaava jokivesien alkaliniteetti oli pääosin erinomainen. Jokivesien hygieeninen laatu ja happitilanne vaihtelivat pääosin erinomaisesta välttävään. Keskimäärin vesi oli Kalajanjoessa vedenlaadultaan Kalajoen tasoa tai pitoisuudet olivat pääuomaa alhaisempia. Muiden virtavesien pitoisuudet olivat puolestaan osin Kalajoen pääuomaa korkeampia. Reisjärven happitilanne oli pintavedessä pääosin erinomainen tai hyvä. Happitilanne heikkeni ajoittain syvyyden lisääntyessä. Järviveden keskimääräinen happitilanne oli tarkkailujaksolla 2007-2014 ajoittain kevättalvisin sekä kesäkerrostuneisuuskauden lopulla heikko. Hapettomuutta ei kuitenkaan esiintynyt. Alusveden heikko happitilanne nostatti ajoittain myös alusveden rauta- ja ravinnepitoisuuksia.

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Mitä todennäköisimmin järvellä ilmenee ajoittain myös ns. sisäistä kuormitusta, eli pohjasedimentistä vapautuu hapettomissa olosuhteissa ravinteita takaisin vesipatsaaseen. Hygieeninen laatu oli vuonna 2014 järvivedessä erinomainen ja se soveltui hyvin uimiseen. Reisjärven ravinnepitoisuudet ja a klorofyllipitoisuudet ilmensivät rehevyyttä vuonna 2014 aiempien tarkkailuvuosien tavoin. Kalajoen edustan merialueen happitilanne oli pääosin vuonna 2014 erinomainen tai hyvä. Vesi oli väriarvojen perusteella pääsääntöisesti melko kirkasvetistä. Sähkönjohtavuuden arvot olivat alueelle ja merivedelle tyypillisiä. Veden ph-arvot olivat näytepisteillä merialueelle tyypillisesti selvästi yli seitsemän. Kalajoen edustan merialueen ravinnepitoisuudet viittasivat pääosin karuun tai lievästi rehevään vedenlaatuun. Rakenteilla olevan Kalajokilaakson keskuspuhdistamon mahdollisia hygieenisiä vaikutuksia selvitettiin läheiseltä rannikkoalueelta näytepisteiltä Ka-4, Ka-5 ja Ka-6 otettavin vesinäyttein heinäja syyskuussa. E-colin osalta kesän 2014 tulokset kuvastivat pisteellä Ka-4 uimavesiasetuksen mukaista huonoa rannikon uimavesiluokkaa, pisteellä Ka-5 tyydyttävää luokkaa ja pisteellä Ka-6 erinomaista luokkaa. Enterokokkien osalta näytepiste Ka-4 sai vastaavan luokituksen mukaan luokituksen hyvä sekä pisteet Ka-5 ja Ka-6 luokituksen erinomainen. Kasviplanktontarkkailun perusteella, joka tehtiin vuonna 2014, Kalajoen edusta oli niukkaravinteinen tai erittäin niukkaravinteinen. Pisteellä Ka-3 havaittiin vuotta 2013 enemmän sinilevää. Reisjärvi oli hieman ravinteikkaampi ja melko lajirikas järvi. Vuonna 2014 tehdyn piilevätarkkailun perusteella Kalajoen pääuoman veden laatu oli tarkkailukautena pääpiirteissään hyvällä tasolla. Mertuanojan veden laatu oli heti jätevedenpuhdistamon alapuolelta alkaen kuitenkin erittäin huono, mikä vaikutus näkyi vielä Kalajoen pääuomassakin. Vuoden 2014 pohjaeläintarkkailussa aiempiin tarkkailuvuosiin nähden Kalajoen pääuoman näytealueiden pohjaeläimistö oli monipuolistunut (mm. taksonimäärät). Ekologisen tilan luokituksissa ei ollut tapahtunut juurikaan muutoksia tai muutokset olivat epäjohdonmukaisia. Hihnalankosken näytealueella esiintyi varsin runsaasti uusimman uhanalaisluokituksen mukaan vaaraantuneeksi luokiteltua juovaharjakasta (Chimarra marginata), jota ei ole Kalajoelta aiemman tarkkailun puitteissa havaittu. Reisjärven syvännepisteen P2 Ekologisen tilan luokittelussa käytettävien PICM indeksin ja prosenttisen mallinkaltaisuuden (PMA) arvot viittasivat pohjaeläimistön erinomaiseen tilaluokkaan, vaikka sulkasääskien runsas esiintyminen voi kieliä happi- ja/tai rehevyysongelmista. Em. indeksien mukaan näytealueen pohjaeläimistön tila on parantunut vuodesta 2008 vuosiin 2011 ja 2014. Kalajoen edustan merialueen lajisto painottui voimakkaasti ympäristömuutoksille varsin herkkien lajien suuntaan ja pohjaeläimistön ekologisen tilan luokituksessa käytettävän BBI indeksin arvot ilmensivätkin erinomaista tilaa. 45

Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 46 VIITTEET Aronsuu, K. & Wennman, K. 2012. Vesirakentamisen ja säännöstelyn sekä niihin liittyvien kompensaatiotoimenpiteiden vaikutukset Kalajoen kala-, nahkiais- ja rapukantoihin Yhteenveto vuosien 1978-2010 velvoitetarkkailujen tuloksista. Elinvoimaa alueelle 5/2012. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Juvenes Print. Tampere. 82 s. Belvere Mining 2015. Hituran kaivoksen ympäristö- ja työsuojelun vuosiraportti 2014. 14 s.+liitteet. Eloranta, P., Karjalainen, S. & Vuori, K-M. 2007. Piileväyhteisöt jokivesien ekologisen tilan luokittelussa ja seurannassa menetelmäohjeet. Ympäristöopas. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Järviwiki. www.jarviwiki.fi/wiki/levätilanne/pohjois-pohjanmaan_elinkeino-,_liikenne-_ja_ ympäristökeskus. Haettu 8.5.2015. Nikula, A. 2015. Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailu vuonna 2014. Luonnos. Pöyry Finland Oy. 77 s. + liitteet. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 2009. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma 2010-2015. Osa 2: Vesienhoitoalueen eteläiset vesistöt. 85 s. PSV Maa ja Vesi 2005. Kalajoen yhteistarkkailu 2005. Vesistötarkkailu. Yhteenveto vuosien 2001 2005 tarkkailutuloksista. Moniste, 34 s.+liitteet. Salo, J. 2015a. Kalajoen yhteistarkkailu Kalataloustarkkailun vuosiyhteenveto 2014. Ahma ympäristö Oy. Oulu. 58 s+liitteet. Salo, J. 2015b. Kalajoen yhteistarkkailu Pohjaeläintarkkailun vuosiyhteenveto 2014. Ahma ympäristö Oy. Oulu. 16 s+liitteet. Vaaramaa-Hiltunen, M. 2015a. Vestia Oy Ylivieskan jätekeskuksen velvoitetarkkailun raportti vuodelta 2014. Ahma ympäristö Oy. Rovaniemi. 17 s + 4 liites. Vaaramaa-Hiltunen, M. 2015b. Vestia Oy Haapajärven jätteenkäsittelyalueen velvoitetarkkailun raportti vuodelta 2014. Ahma ympäristö Oy. Rovaniemi. 12 s + 4 liites. Vesisenaho, P. 2015. Kalajoen yhteistarkkailu Kuormitustarkkailun vuosiyhteenveto 2014. Luonnos. Pöyry Finland Oy. Kokkola. 44 s. Virta, P., Kainua, K., Leskelä, A., Anttila, E-L. & Majuri, P. 2013. Kalajoen käyttö-, päästö-, vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelma vuosille 2013-2018. Pöyry Finland Oy. Oulu. 28 s + 71 liites. Vuori ym. 2010. Pintavesien tyypittelyn ja ekologisen luokittelun kehittäminen vesipolitiikan puitedirektiivin toimeenpanossa. Projektisuunnitelma vuosille 2010-2012. Suomen ympäristökeskus ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. 16.11.2010. 30 s.

Liite 2.1 VESISTÖTUTKIMUS TESTAUSSELOSTE Ahma ympäristö Oy PL 96 96101 Rovaniemi puh. 040-1333 800 Asiakas: Yhteistarkkailu Kalajoen yhteistarkkailu 2013-2018, Vesistötarkkailu Havaintopiste Näyte Koordinaatit (YK) Vesistöalue Sijainti Kalajoki Lähdekangas K98 7078705 3414061 53.043 Kalajoki 10900, Sievi-Nivala MTSK74 7092354 3398023 53.033 Kalajoki valtatie 86-silta K44 7111108 3379370 53.022 Vääräjoki alapää mts V15 7114048 3362398 53.091 Kalajoen edusta Ka-3 Ka-3a Ka-3b 7139190 3349560 99.41 Kalajoen edusta Ka-3kok 7139190 3349560 99.41 Määritykset Lämpötila Näkö- syvyys Syvyys *Sameus *Väri *Happi Happi *ph *Sähkönjohtavuus *Alkaliniteetti *Klorofylli-a *Kiintoaine *CODMn *Kokonaistyppi *Ammonium- *Kokonais- (GF/C) typpi fosfori SFS SFS-EN 3021:1979 27888:1994 SFS-EN SFS-EN ISO SFS Sisäinen SFS-EN ISO Sisäinen Menetelmä SFS 3040 muunneltu muunneltu SFS 5772 SFS-EN 872 SFS 3036 SFS 3032 ISO 7027 7887 3040 menetelmä 11905-1 muunneltu menetelmä automaattinen automaattinen menetelmä menetelmä Määritysraja 0,10 0,15 5 0,20 1,0 1,0 0,010 1,0 50 3,0 2,0 Mittausepävarmuus 13% 30% (5-30mgPt/l) 13% (>30mgPt/l) 14% 14% 4% 14% (1,0-2,0 ms/m) 4% (>2,0 ms/m) 9% 18% 26% (<25mg/l) 13% (>25mg/l) 12% 18% 28% (3,0-33µg/l) 7% (>33µg/l) Hav.piste Näytteenottopvm Työnro oc m m FTU mgpt/l mgo2/l % ms/m mmol/l µg/l mg/l mgo2/l µgn/l µgn/l µgp/l K98 25.03.2014 x14_3694 1,9 1,0 190 10 73 6,35 5,2 0,23 3,6 32 1200 27 60 K74 25.03.2014 x14_3694 2,8 1,0 180 10,0 74 6,47 9,1 0,28 3,0 27 1300 69 70 V15 25.03.2014 x14_3694 0,9 1,0 200 11 77 6,25 8,2 0,23 5,5 28 620 240 69 K44 09.04.2014 x14_4909 1,9 1,0 160 12 83 7,06 11 0,31 8,0 24 1300 150 79 Ka-3 14.04.2014 x14_5174 2,5 3,3 1,0 0,78 22 11 81 7,69 C 560 5,9 340 3,2 7,2 Ka-3a 14.04.2014 x14_5174 2,4 2,7 0,74 21 12 91 7,71 C 560 6,0 340 7,3 6,6 Ka-3b 14.04.2014 x14_5174 2,2 5,5 0,87 22 13 94 7,83 C 560 5,9 340 < 3,0 7,2 K98 25.06.2014 x14_9401 14,2 1,0 180 8,4 82 6,99 4,8 0,21 4,5 29 820 32 46 K74 25.06.2014 x14_9401 13,9 1,0 180 9,5 93 7,08 6,5 0,29 8,5 30 900 76 72 K44 25.06.2014 x14_9401 15,0 1,0 190 9,6 96 7,02 6,9 0,26 8,3 30 870 38 63 V15 25.06.2014 x14_9401 14,0 1,0 240 8,7 85 6,80 5,5 0,18 9,0 33 810 22 51 Ka-3 09.07.2014 x14_10372 11,0 3,0 1,0 0,82 14 12 110 7,97 C 540 8,2 240 Ka-3a 09.07.2014 x14_10372 7,2 3,0 0,74 15 13 100 7,79 C 550 5,9 290 Ka-3b 09.07.2014 x14_10372 5,5 5,0 0,65 15 12 99 7,51 C 560 5,3 280 Ka-3kok 09.07.2014 x14_10372 4,9 K98 21.07.2014 x14_10937 23,2 1,0 190 9,1 110 6,71 5,4 0,27 5,6 27 650 K74 21.07.2014 x14_10937 23,3 1,0 200 9,6 110 7,15 9,5 0,41 12 27 870 K44 21.07.2014 x14_10937 22,7 1,0 170 7,7 89 6,96 9,5 0,36 6,8 26 860 V15 21.07.2014 x14_10937 23,6 0,8 260 6,7 79 6,80 7,3 0,33 7,2 32 840 Ka-3 23.07.2014 x14_11120 16,8 4,0 1,0 0,44 23 11 110 7,73 C 560 5,7 240 Ka-3a 23.07.2014 x14_11120 15,2 3,0 0,55 21 11 110 7,83 C 560 6,2 270 Ka-3b 23.07.2014 x14_11120 10,0 5,0 0,86 20 13 110 7,75 C 580 5,5 270 Ka-3kok 23.07.2014 x14_11120 2,4 K98 25.08.2014 x14_13316 16,4 1,0 190 7,7 79 6,83 5,2 0,26 5,5 23 740 48 K74 25.08.2014 x14_13316 16,6 1,0 160 8,9 91 7,14 11 0,39 7,5 23 670 64 K44 25.08.2014 x14_13316 16,2 1,0 180 9,2 93 7,14 11 0,41 7,5 23 910 65 V15 25.08.2014 x14_13316 15,3 1,0 250 8,6 86 6,98 7,0 0,31 6,5 31 870 27 Ka-3 09.09.2014 x14_14351 13,5 5,0 1,0 0,38 27 10 97 7,70 C 570 5,0 250 11 Ka-3a 09.09.2014 x14_14351 13,3 3,0 0,44 26 10 97 7,73 C 570 5,4 250 15 Ka-3b 09.09.2014 x14_14351 13,2 5,0 0,37 26 9,6 91 7,73 C 570 5,7 240 15 Määritykset *Fosfaattifosfori *Enterokokit *Fosfaattifosfori *Kokonais- fosfori *Nitraatti-nitriittitypen summa Sisäinen menetelmä, *Ammonium- typpi *Nitriittityppi *Nitraattityppi *Nitraatti - nitriittitypen summa SFS-EN ISO 10304:2007 Sisäinen menetelmä, CFAtekniikka, perustuu SFS-EN tekniikka, perustuu SFS- CFA-tekniikka, perustuu tekniikka, perustuu SFS-EN Sisäinen menetelmä, CFA- Sisäinen menetelmä, CFA- Sisäinen (SFS-EN ISO SFS-EN ISO SFS-EN ISO Menetelmä menetelmä 7899-2:2000) 10304:2007 10304:2007 ISO 15681-2:2005 EN ISO 15681-2:2005 SFS-EN ISO 13395:1997 ISO 11732:2005 Määritysraja 2,0 2,0 3,0 5,0 5,0 5,0 10 20 2,5 Mittausepävarmuus 19% (2,0-26µg/l) 5% (>26µg/l) 10-25% 10-30% 12-20% 12-35% 20%(5-35µg/l) 15%(>35µg/l) 23%(10-80µg/l) 12%(>80µg/l) 23%(20-120µg/l) 15%(>120µg/l) 16% (2,0-24µg/l) 8% (>24µg/l) *Rauta, Fe Ahma ympäristö Oy Oulu, ICP-M 25% (<10µg/l) 15% (10-25 µg/l) 10% (>25 µg/l) Hav.piste Näytteenottopvm Työnro µgp/l pmy/100ml µgp/l µgp/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µg/l K98 25.03.2014 x14_3694 19 < 5,0 490 490 1460 K74 25.03.2014 x14_3694 28 < 5,0 550 550 1560 V15 25.03.2014 x14_3694 37 < 5,0 470 470 2200 K44 09.04.2014 x14_4909 42 < 5,0 650 650 2730 Ka-3 14.04.2014 x14_5174 3,4 < 5,0 76 76 101 Ka-3a 14.04.2014 x14_5174 < 2,0 < 5,0 78 78 104 Ka-3b 14.04.2014 x14_5174 < 2,0 < 5,0 89 89 115 K98 25.06.2014 x14_9401 15 14 < 5,0 240 240 1190 K74 25.06.2014 x14_9401 22 1 < 5,0 95 97 134 K44 25.06.2014 x14_9401 13 5 < 5,0 220 220 179 V15 25.06.2014 x14_9401 24 19 < 5,0 160 160 267 Ka-3 09.07.2014 x14_10372 2 < 2,0 3,2 < 5,0 16 16,9 Ka-3a 09.07.2014 x14_10372 < 2,0 < 3,0 19 11 10,8 Ka-3b 09.07.2014 x14_10372 < 2,0 4,3 34 14 11,4 Ka-3kok 09.07.2014 x14_10372 K98 21.07.2014 x14_10937 4 22 46 71 130 1850 K74 21.07.2014 x14_10937 46 38 82 50 190 2510 K44 21.07.2014 x14_10937 6 28 60 130 170 2060 V15 21.07.2014 x14_10937 280 40 72 99 160 3830 Ka-3 23.07.2014 x14_11120 0 < 2,0 8,2 20 41 9,5 Ka-3a 23.07.2014 x14_11120 < 2,0 4,4 9,7 32 12,7 Ka-3b 23.07.2014 x14_11120 < 2,0 4,7 20 40 9,0 Ka-3kok 23.07.2014 x14_11120 K98 25.08.2014 x14_13316 1 23 44 88 1960 K74 25.08.2014 x14_13316 9 30 60 11 759 K44 25.08.2014 x14_13316 7 29 59 160 812 V15 25.08.2014 x14_13316 47 51 73 160 765 Ka-3 09.09.2014 x14_14351 0 < 2,0 3,5 32 3,3 Ka-3a 09.09.2014 x14_14351 < 2,0 4,1 31 3,6 Ka-3b 09.09.2014 x14_14351 < 2,0 4,5 30 3,3 Vesistö- ja jätevesitestausselosteiden yleiset huomiot: Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Järvipisteiltä klorofyllinäyte otetaan 0-2 m kokoomana ja merialueella kokoomana kaksi kertaa näkösyvyyden paksuisesta vesikerroksesta. Maastossa tarvittaessa suoritettavat mittaukset: lämpötila, syvyys, kokonaissyvyys, näkösyvyys, virtaama, kemikaalinsyöttö, veden korkeus sekä jään- ja lumen paksuus Huomiot: FM, kemisti Tarja Olli

Liite 2.2 (1/2) VESISTÖTUTKIMUS TESTAUSSELOSTE Ahma ympäristö Oy PL 96 96101 Rovaniemi puh. 040-1333 800 Asiakas: Yhteistarkkailu Kalajoen yhteistarkkailu, vesistötarkkailu, laaja v. 2014 ja 2017 Havaintopiste Näyte Koordinaatit (YK) Vesistöalue Sijainti Reisjärvi R1 R1 R1a R1-kok 7057723 3398648 53.053 Reisjärvi P2 P2 P2a P2-kok 7057696 3399648 53.053 Kalajanjoki, Räisälänmäki Ka26 7061008 3402887 53.053 Kalajanjoki, Myllypato Ka22 7061764 3403854 53.053 Haapajärvi yläp. K102 7075816 3416297 53.043 Kalajoki Haapaperä K81 7087568 3402440 53.041 Kalajoki Junttikangas K70 7095617 3395283 53.033 Kalajoki Jylhänperä K58 7103514 3390238 53.033 Kalajoki Niemelänk. silta K40 7114140 3377300 53.022 Me3 Mertuanojan alap. Me2 7115386 3377972 53.025 Mertuanoja Me0 7115551 337601 53.025 Kalajoki, Mertuanojan alap.k37 7116009 3375808 53.022 Kalajoki, Alavieskan yläp. K27 7120967 3369180 53.021 Vääräjoki Sievi as.yläp. V31 7100106 3364795 53.092 Kalajoen edusta H14 H14b 7136448 3350087 99.41 Määritykset Lämpötila Näkö- syvyys Syvyys *Sameus *Väri *Happi Happi *ph *Sähkönjohtavuus *Alkaliniteetti *Klorofylli-a *Kiintoaine *CODMn *Kokonaistyppi *Ammonium- *Kokonais- (GF/C) typpi fosfori SFS 3021:1979 SFS-EN 27888:1994 SFS-EN SFS-EN ISO SFS muunneltu muunneltu Sisäinen SFS-EN ISO Sisäinen Menetelmä SFS 3040 SFS 5772 SFS-EN 872 SFS 3036 SFS 3032 ISO 7027 7887 3040 automaattinen automaattinen menetelmä 11905-1 muunneltu menetelmä menetelmä menetelmä Määritysraja 0,10 0,15 5 0,20 1,0 1,0 0,010 1,0 50 3,0 2,0 Mittausepävarmuus 13% 30% (5-30mgPt/l) 13% (>30mgPt/l) 14% 14% 4% 14% (1,0-2,0 ms/m) 4% (>2,0 ms/m) 9% 18% 26% (<25mg/l) 13% (>25mg/l) 12% 18% 28% (3,0-33µg/l) 7% (>33µg/l) 16% (2,0-24µg/l) 8% (>24µg/l) Hav.piste Näytteenottopvm Työnro oc m m FTU mgpt/l mgo2/l % ms/m mmol/l µg/l mg/l mgo2/l µgn/l µgn/l µgp/l K40 12.03.2014 x14_2920 1,4 1,0 160 12 86 6,46 9,4 0,23 11 25 1300 110 81 Me2 12.03.2014 x14_2920 2,0 1,0 200 12 86 6,54 8,2 0,30 12 32 1900 840 87 Me0 12.03.2014 x14_2920 0,7 0,3 68 8,9 62 6,71 20 0,72 45 13 4100 C 1100 C 360 K37 12.03.2014 x14_2920 1,2 0,3 160 12 88 6,53 9,1 0,22 11 25 1200 95 81 K27 12.03.2014 x14_2920 0,8 1,0 150 12 83 6,42 12 0,23 15 25 1800 190 88 V31 12.03.2014 x14_2920 0,5 0,3 200 12 81 6,03 5,8 0,09 9,0 29 1100 64 47 K102 20.03.2014 x14_3450 0,1 1,0 7,1 200 9,7 66 6,47 5,1 0,20 35 890 60 62 K81 20.03.2014 x14_3450 0,1 0,2 190 9,3 64 6,47 10 0,20 6,5 31 1000 36 62 K70 20.03.2014 x14_3450 0,1 0,2 180 9,6 66 6,48 7,8 0,23 8,0 34 1900 160 77 K58 20.03.2014 x14_3450 0,2 0,7 180 11 75 6,51 7,6 0,21 8,0 33 1800 75 69 Ka26 25.03.2014 x14_3697 2,8 1,0 250 8,1 60 6,25 6,4 0,29 4,5 27 1200 28 46 Ka22 25.03.2014 x14_3697 2,5 0,2 260 8,7 64 6,22 6,1 0,25 3,5 32 1400 31 54 H14 14.04.2014 x14_5180 2,4 1,6 0,8 0,94 25 13 92 7,78 C 550 5,9 350 < 3,0 8,3 R1 19.05.2014 x14_6785 12,3 1,0 1,0 3,8 170 11 99 6,97 5,7 0,22 24 1300 15 41 R1a 19.05.2014 x14_6785 11,3 9,0 10 92 1300 13 37 P2 19.05.2014 x14_6785 11,3 1,0 1,0 3,7 170 10 96 7,00 5,7 0,23 24 960 16 40 P2a 19.05.2014 x14_6785 10,3 9,0 10 90 1300 12 38 Ka22 25.06.2014 x14_9405 13,0 0,2 230 6,3 60 6,50 4,8 0,23 6,5 32 800 48 52 R1 07.07.2014 x14_10178 22,4 1,0 1,9 150 9,9 110 7,33 5,3 0,27 23 810 R1a 07.07.2014 x14_10178 17,0 9,5 4,5 47 880 R1-kok 07.07.2014 x14_10178 25 P2 07.07.2014 x14_10178 22,2 1,0 2,0 150 10,0 110 7,26 5,3 0,25 24 780 P2a 07.07.2014 x14_10178 17,8 7,8 7,6 80 750 P2-kok 07.07.2014 x14_10178 21 Ka26 07.07.2014 x14_10178 22,4 1,0 3,3 150 8,3 96 6,91 6,0 0,28 27 870 Ka22 07.07.2014 x14_10178 16,5 0,3 230 4,6 47 6,43 5,3 0,25 7,7 28 850 K102 07.07.2014 x14_10178 22,0 1,0 2,4 170 9,2 110 6,97 5,0 0,24 27 870 K81 08.07.2014 x14_10231 22,8 0,8 160 7,2 84 6,70 5,7 0,20 9,0 25 890 K70 08.07.2014 x14_10231 23,0 0,8 160 8,1 95 6,93 8,2 0,31 5,5 33 880 K58 08.07.2014 x14_10231 22,4 0,2 160 9,6 110 6,87 8,4 0,31 8,5 53 970 K40 08.07.2014 x14_10231 22,2 1,0 170 8,4 96 7,03 8,6 0,32 6,3 36 C 65000 Me2 08.07.2014 x14_10231 20,9 0,2 240 5,9 66 7,45 C 43 C 2,59 13 55 C 53000 K37 08.07.2014 x14_10231 20,8 1,0 170 7,7 86 6,90 9,0 0,38 7,0 28 1600 K27 08.07.2014 x14_10231 21,1 0,3 170 7,6 85 6,86 9,0 0,34 4,5 27 1100 V31 08.07.2014 x14_10231 21,0 0,8 210 7,9 89 6,66 5,6 0,23 11 28 740 H14 09.07.2014 x14_10376 17,7 1,0 0,6 1,6 48 11 120 7,80 C 420 10 500 Ka26 25.08.2014 x14_13304 15,6 1,0 2,4 120 6,2 63 6,48 5,4 0,25 21 710 93 Ka22 25.08.2014 x14_13304 15,6 0,2 140 6,3 64 6,53 5,1 0,23 6,5 22 680 66 K102 25.08.2014 x14_13304 16,9 0,3 3,5 180 7,4 77 6,85 5,3 0,27 25 780 59 K81 25.08.2014 x14_13304 16,9 1,0 170 6,4 66 6,75 8,6 0,30 6,5 24 750 69 K70 25.08.2014 x14_13304 16,6 0,3 160 8,1 83 7,03 11 0,39 8,5 22 930 200 K58 25.08.2014 x14_13304 16,3 0,3 200 7,1 73 6,79 11 0,36 6,0 25 1000 110 K40 25.08.2014 x14_13304 16,6 1,0 170 9,1 93 7,10 11 0,41 5,5 22 950 110 Me2 25.08.2014 x14_13304 12,3 0,2 190 5,5 51 7,45 C 45 C 2,24 10 21 C 19000 C 12000 C 500 K37 25.08.2014 x14_13304 17,2 0,3 190 8,6 89 7,05 11 0,42 10 21 970 89 K27 25.08.2014 x14_13304 17,0 0,2 180 9,3 96 6,86 13 0,32 5,0 21 1100 32 V31 25.08.2014 x14_13304 15,0 1,0 240 8,3 83 6,87 6,7 0,30 7,5 29 820 26 R1 02.09.2014 x14_13836 14,6 1,0 1,0 2,8 160 7,5 74 7,00 5,5 0,27 20 990 32 R1a 02.09.2014 x14_13836 13,0 8,5 5,7 54 1000 53 R1-kok 02.09.2014 x14_13836 11 P2 02.09.2014 x14_13836 14,6 1,0 3,2 160 7,5 73 7,01 5,5 0,25 20 1000 34 P2a 02.09.2014 x14_13836 13,0 1,0 7,0 6,3 60 1000 44 P2-kok 02.09.2014 x14_13836 14 H14 09.09.2014 x14_14349 14,0 > 3,0 1,0 1,2 44 8,1 79 7,68 C 500 7,4 390 45 H14b 09.09.2014 x14_14349 13,5 2,0 0,96 41 8,5 82 7,72 C 550 6,0 280 23

Liite 2.2 (2/2) Määritykset *Fosfaattifosfori *Enterokokit *Fosfaattifosfori *Kokonais- fosfori *Nitraatti-nitriittitypen summa Sisäinen menetelmä, *Ammonium- typpi *Nitriittityppi *Nitraattityppi *Nitraatti - nitriittitypen summa SFS-EN ISO 10304:2007 Sisäinen menetelmä, CFAtekniikka, perustuu SFS-EN tekniikka, perustuu SFS- CFA-tekniikka, perustuu tekniikka, perustuu SFS-EN Sisäinen menetelmä, CFA- Sisäinen menetelmä, CFA- Sisäinen (SFS-EN ISO SFS-EN ISO SFS-EN ISO Menetelmä menetelmä 7899-2:2000) 10304:2007 10304:2007 ISO 15681-2:2005 EN ISO 15681-2:2005 SFS-EN ISO 13395:1997 ISO 11732:2005 Määritysraja 2,0 2,0 3,0 5,0 5,0 5,0 10 20 2,5 Mittausepävarmuus 19% (2,0-26µg/l) 5% (>26µg/l) 10-25% 10-30% 12-20% 12-35% 20%(5-35µg/l) 15%(>35µg/l) 23%(10-80µg/l) 12%(>80µg/l) 23%(20-120µg/l) 15%(>120µg/l) *Rauta, Fe Ahma ympäristö Oy Oulu, ICP-M 25% (<10µg/l) 15% (10-25 µg/l) 10% (>25 µg/l) Hav.piste Näytteenottopvm Työnro µgp/l pmy/100ml µgp/l µgp/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µg/l K40 12.03.2014 x14_2920 48 13 700 710 1800 Me2 12.03.2014 x14_2920 45 7,3 440 450 1850 Me0 12.03.2014 x14_2920 C 270 13 2000 2000 3020 K37 12.03.2014 x14_2920 47 9,4 660 670 1700 K27 12.03.2014 x14_2920 49 < 5,0 890 890 1960 V31 12.03.2014 x14_2920 19 7,0 470 480 1580 K102 20.03.2014 x14_3450 30 < 5,0 540 540 1680 K81 20.03.2014 x14_3450 31 < 5,0 480 480 1760 K70 20.03.2014 x14_3450 31 < 5,0 560 560 1800 K58 20.03.2014 x14_3450 33 < 5,0 570 570 1850 Ka26 25.03.2014 x14_3697 31 < 5,0 470 470 1580 Ka22 25.03.2014 x14_3697 30 < 5,0 430 430 1540 H14 14.04.2014 x14_5180 2,4 < 5,0 98 99 149 R1 19.05.2014 x14_6785 14 < 5,0 380 380 1130 R1a 19.05.2014 x14_6785 15 < 5,0 390 400 P2 19.05.2014 x14_6785 12 < 5,0 380 390 1120 P2a 19.05.2014 x14_6785 13 < 5,0 390 390 Ka22 25.06.2014 x14_9405 16 4 < 5,0 52 < 20 1450 R1 07.07.2014 x14_10178 0 6,5 24 15 110 797 R1a 07.07.2014 x14_10178 17 32 100 33 R1-kok 07.07.2014 x14_10178 P2 07.07.2014 x14_10178 0 7,0 23 22 88 790 P2a 07.07.2014 x14_10178 8,7 24 53 60 P2-kok 07.07.2014 x14_10178 Ka26 07.07.2014 x14_10178 0 13 31 < 5,0 71 1370 Ka22 07.07.2014 x14_10178 4 22 42 8,1 55 1890 K102 07.07.2014 x14_10178 4 11 32 45 99 1260 K81 08.07.2014 x14_10231 1 20 40 84 84 1550 K70 08.07.2014 x14_10231 6 16 40 20 210 1380 K58 08.07.2014 x14_10231 3 17 40 69 160 1490 K40 08.07.2014 x14_10231 5 16 41 75 140 1640 Me2 08.07.2014 x14_10231 110 C 320 C 340 2000 C 11000 4800 K37 08.07.2014 x14_10231 7 22 63 120 520 1670 K27 08.07.2014 x14_10231 36 17 45 170 61 1580 V31 08.07.2014 x14_10231 8 22 40 58 26 2860 H14 09.07.2014 x14_10376 3 17 29 48 48 296 Ka26 25.08.2014 x14_13304 2 21 43 5,4 1160 Ka22 25.08.2014 x14_13304 3 21 44 8,0 1320 K102 25.08.2014 x14_13304 0 21 41 96 2030 K81 25.08.2014 x14_13304 2 30 52 71 1970 K70 25.08.2014 x14_13304 2 28 57 41 2140 K58 25.08.2014 x14_13304 22 36 67 180 2040 K40 25.08.2014 x14_13304 21 26 55 130 2320 Me2 25.08.2014 x14_13304 96 C 410 610 5210 K37 25.08.2014 x14_13304 16 33 67 120 2480 K27 25.08.2014 x14_13304 6 27 52 320 130 V31 25.08.2014 x14_13304 57 47 67 140 4100 R1 02.09.2014 x14_13836 2 13 26 31 1080 R1a 02.09.2014 x14_13836 19 35 26 R1-kok 02.09.2014 x14_13836 P2 02.09.2014 x14_13836 0 13 28 30 1040 P2a 02.09.2014 x14_13836 16 31 32 P2-kok 02.09.2014 x14_13836 H14 09.09.2014 x14_14349 2,5 6,7 67 162 H14b 09.09.2014 x14_14349 < 2,0 5,7 40 25,0 Vesistö- ja jätevesitestausselosteiden yleiset huomiot: Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Järvipisteiltä klorofyllinäyte otetaan 0-2 m kokoomana ja merialueella kokoomana kaksi kertaa näkösyvyyden paksuisesta vesikerroksesta. Maastossa tarvittaessa suoritettavat mittaukset: lämpötila, syvyys, kokonaissyvyys, näkösyvyys, virtaama, kemikaalinsyöttö, veden korkeus sekä jään- ja lumen paksuus Huomiot: pvm. 18.05.2015 FM, kemisti Tarja Olli Akkreditointi: Laboratorio on FINAS -akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131. Kuvaus akkreditoinnista on saatavissa FINAS:in sivulta www.finas.fi/scopes/t131_a21_2014.pdf tai laboratoriosta. Lausunto ei kuulu akkreditoinnin piiriin. Menetelmät: * = Menetelmä on akkreditoitu. Menetelmien mittausepävarmuudet ovat saatavissa laboratoriosta. Tutkimustulokset: C = varmistettu tulos. Tutkimustulokset koskevat vain tätä näytettä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan. Yhteystiedot: Ahma ympäristö Oy, PL 96, 96101 Rovaniemi, tel. 040-1333 800, www.ahmagroup.com

KALAJOKI 11000 (1 m) Liite 3.1 Aika Lt O2 O2 Sameus Väri Sähk.joht. ph Alkalit. CODMn Kiintoaine Rauta kok.n NO2+3 NH4 kok.p PO4 Kloridi Sulfaatti C mg/l % FNU mgpt/l ms/m mmol/l mg/l mg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l mg/l mg/l 30.1.2014 0,2 12,8 88 5,1 220 10,3 6,4 0,26 32 8,1 1900 1800 860 100 55 39 4,9 15 4.3.2014 0,2 12,3 85 7,6 180 11,4 6,5 0,27 23 11 2000 1700 890 180 78 50 5,8 17 2.4.2014 1,2 13,1 93 12 180 12 6,9 0,30 25 14 2400 1600 700 170 63 38 5,7 22 9.4.2014 1,4 13,6 97 12 200 12,9 7,0 0,30 23 9,8 2500 1500 700 160 64 36 6,5 24 14.4.2014 2,6 11,8 87 17 200 13,1 7,0 0,32 22 27 3000 1700 710 190 72 46 6,9 24 23.4.2014 6,1 11,6 94 15 200 11,4 6,9 0,25 24 14 2500 1300 550 34 46 33 5,6 21 5.5.2014 7,0 11,7 96 13 200 10,6 7,0 0,27 22 11 2300 1200 540 17 58 30 6 20 13.5.2014 7,6 11,5 96 12 200 10,7 7,0 0,30 23 14 2300 1200 510 27 58 29 5,9 19 20.5.2014 14,4 9,5 93 15 210 9,3 6,9 0,26 25 10 2600 1100 370 6 66 29 5,3 16 5.8.2014 22,4 8,2 95 6,3 200 10,3 7,1 0,32 27 7 2400 1300 420 3 76 37 5,7 15 22.10.2014 1,6 13,3 95 16 200 12,7 7,0 0,34 27 19 2700 1900 850 140 87 49 6,9 19 17.11.2014 2,6 13,3 97 11 200 8 6,4 0,15 33 12 1400 2100 1100 28 63 35 3,2 12 10.12.2014 0,4 13,5 93 11 180 12,8 6,6 0,21 28 11 1900 2200 1200 130 55 32 5,9 28 Aika Alumiini Arseeni Kadmium Kalium Kalsium Koboltti Kromi Kupari Lyijy Magnesium Mangaani Natrium Nikkeli Piidioksidi Seleeni Sinkki Uraani Vanadiini μg/l μg/l μg/l mg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l mg/l μg/l mg/l μg/l μg/l μg/l μg/l 30.1.2014 630 1,8 6,6 4,4 120 4,2 13 4.3.2014 700 2,6 6,5 4,4 340 4,5 11 2.4.2014 740 2,3 7,1 4,9 150 5,1 13 9.4.2014 620 2,2 7,2 5,3 150 5,4 13 14.4.2014 690 2,6 7,5 5,3 150 5,8 13 23.4.2014 760 2 6,4 5,8 120 4,3 11 5.5.2014 680 2 6,4 5 85 5,3 10 13.5.2014 630 2,4 6,7 5,2 72 6,2 10 20.5.2014 500 2 6,1 4,6 83 4,9 9,1 5.8.2014 350 2,4 6,9 4,3 69 5,3 6,3 22.10.2014 740 3,7 8,3 5,5 150 6,1 11 17.11.2014 820 1,8 6,1 3,3 130 3,2 10 10.12.2014 910 1 0,053 2,3 8,6 2,3 1,5 3,1 0,3 5,8 150 5 8,5 14 0,9 14 0,19 2,2

MALISJOKI YLÄPUOLI Liite 3.2 Aika Syvyys Lt O2 O2 Sameus Väri Sähk.joht. ph Alkalit. Kiintoaine Rauta kok.n NO2+3-N NH4-N kok.p PO4-P m C mg/l % FNU mgpt/l ms/m mmol/l mg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l 31.3.2014 1 1,2 11,9 84 24 200 10,4 7,0 0,52 8,9 3400 1500 790 140 97 64 27.5.2014 1 7,8 10 84 53 270 5,4 6,4 0,21 59 4200 1900 880 13 130 72 8.7.2014 1 20 6,7 74 9,5 200 11,2 7,2 0,74 8,3 3800 1300 360 10 130 78 9.9.2014 1 13,2 8,8 83 11 220 14,8 7,4 0,89 12 4000 1300 340 3 130 92 17.11.2014 1 1,2 12,9 91 9,5 180 7,7 6,4 0,21 6,8 1600 2400 1400 34 61 37 Ka 1 KALAJOEN EDUSTA Aika Syvyys Lt O2 O2 Sameus Väri Klorofylli-a ph Saliniteetti kok.n NO2+3-N NH4-N kok.p PO4-P Piioksidi m C mg/l % FNU mgpt/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l mg/l 30.7.2014 0-2 2,7 1 21,8 8,1 94 1,8 25 7,6 2,67 310 13 10 7 1 1,1 4 21,4 8,5 98 0,87 20 7,6 2,76 240 2,5 7 5 1 1,2 Ka 2 KALAJOEN EDUSTA Aika Syvyys Lt O2 O2 Sameus Väri Klorofylli-a ph Saliniteetti kok.n NO2+3-N NH4-N kok.p PO4-P Piioksidi m C mg/l % FNU mgpt/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l mg/l 30.7.2014 0-2 0,7 1 21,4 8,8 101 0,49 20 7,7 2,72 230 2,5 9 1,5 1 1,5 5 21,2 8,8 101 0,35 2,73 10 17,4 9,6 102 0,5 2,83 15 10,4 11,1 101 0,55 15 7,5 2,98 290 49 12 1,5 1 1,9

Liite 4.1 Hituran kaivoksen vuosiraportista 2014 liite 4 (juoksutusraportti 2014) Hituran kaivos

Hituran kaivos Liite 4.2

Liite 4.3 Hituran kaivoksen vuosiraportista 2014 liite 4 Hituran kaivos

Hituran kaivos Liite 4.4

Uimarantavesien tutkimustulokset Kalajoen kaupungin ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueella kesä-elokuussa 2014 Kunnat: Kalajoki, Pyhäjoki, Siikajoki, Merijärvi ja Raahe Taulukoiden raja-arvovaatimukset koskevat EU-rantoja, joissa kävijämäärä on yli 100 päivässä; Pikkulahti, Hietamaa, Tauvo ja Leirintäalue STM 177/2008, STM 354/2008 Liite 5.1 Uimaveden tutkimukset Escherichia coli, Colilert Suunniteltu / toteutunut 2014 Enterokokit 37, 44 C Pvm Ranta Kunta Lämpötila C rannikko<200/100 ml rannikko<500/100 ml sisämaa<400/100 ml sisämaa<1000/100 ml Syanobakteeri (sinilevä) Hyvää = täyttää vaatimukset Väri Aistinvaraiset arviot:- ei havaittu/ei poikkeavaa Öljymäiset Kelluvat Tervamaiset aineet Jätteet materiaalit aineet Ei aistinvaraisesti havaittavaa esiintymää 2.6. Leirintäalue EU-ranta Kalajoki 11 3 17 _ hyvää 16.6. Leirintäalue EU-ranta Kalajoki 12 70 160 _ hyvää 14.7. Leirintäalue EU-ranta Kalajoki 14 0 1 hyvää 11.8. Leirintäalue EU-ranta Kalajoki 20 <1 7 hyvää 2.6. Tauvo EU-ranta Siikajoki 10,3 4 5 hyvää 16.6. Tauvo EU-ranta Siikajoki 12,3 7 19 hyvää 14.7. Tauvo EU-ranta Siikajoki 12,4 1 0 hyvää 11.8. Tauvo EU-ranta Siikajoki 20,2 1 6 hyvää 2.6. Hietamaa EU-ranta Siikajoki 13,2 0 0 hyvää 16.6. Hietamaa EU-ranta Siikajoki 12 2 hyvää 14.7. Hietamaa EU-ranta Siikajoki 21 12 1 hyvää 11.8. Hietamaa EU-ranta Siikajoki 22,5 <1 4 hyvää 2.6. Pikkulahti, EU-ranta Raahe 10,1 8 8 hyvää 16.6. Pikkulahti, EU-ranta Raahe 13,2 6 4 hyvää 14.7. Pikkulahti, EU-ranta Raahe 19,4 0 2 hyvää 11.8. Pikkulahti, EU-ranta Raahe 21,5 17 7 hyvää 16.6. Pitkäjärven uimar. Kalajoki 15 60 46 hyvää 14.7. Pitkäjärven uimar. Kalajoki 22 38 36 hyvää 11.8. Pitkäjärven uimar. Kalajoki 23 2 6 hyvää

Uimarantavesien tutkimustulokset Kalajoen kaupungin ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueella kesä-elokuussa 2014 Kunnat: Kalajoki, Pyhäjoki, Siikajoki, Merijärvi ja Raahe Taulukoiden raja-arvovaatimukset koskevat EU-rantoja, joissa kävijämäärä on yli 100 päivässä; Pikkulahti, Hietamaa, Tauvo ja Leirintäalue STM 177/2008, STM 354/2008 Liite 5.2 Uimaveden tutkimukset Escherichia coli, Colilert Suunniteltu / toteutunut 2014 Enterokokit 37, 44 C Pvm Ranta Kunta Lämpötila C rannikko<200/100 ml rannikko<500/100 ml sisämaa<400/100 ml sisämaa<1000/100 ml Syanobakteeri (sinilevä) Hyvää = täyttää vaatimukset Väri Aistinvaraiset arviot:- ei havaittu/ei poikkeavaa Öljymäiset Kelluvat Tervamaiset aineet Jätteet materiaalit aineet Ei aistinvaraisesti havaittavaa esiintymää 16.6. Lapinmäen uimar. Kalajoki 14 0 1 hyvää 14.7. Lapinmäen uimar. Kalajoki 20 15 1 hyvää 11.8. Lapinmäen uimar. Kalajoki 23 4 1 hyvää 16.6. Esalankangas uimar. Kalajoki 1 1 hyvää 14.7. Esalankangas uimar. Kalajoki 21 20 8 hyvää 11.8. Esalankangas uimar. Kalajoki 23 <1 2 hyvää 16.6. Sautinkari Lestij. uimar. Kalajoki 24 120 hyvää 14.7. Sautinkari Lestij. uimar. Kalajoki 17 57 80 hyvää 11.8. Sautinkari Lestij. uimar. Kalajoki 21 15 220 hyvää 16.6. Sautinkari merenranta. Kalajoki 56 130 hyvää 14.7. Sautinkari merenranta. Kalajoki 14 92 76 hyvää 11.8. Sautinkari merenranta. Kalajoki 20 80 120 hyvää 14.7. Kiviranta Kalajoki 16 190 1400 ei täytä 16.6. Ruonan leirik.uimar. Kalajoki Kalajoki 600 2000 ei täytä ruskea tuulen vuoksi vesi sekaisin 19.6. Ruonan leirik.uimar. uusinta Kalajoki 26 48 hyvää ruskea rannassa viimevuotista vesikasv 14.7. Ruonan leirik.uimar. Kalajoki 14 16 16 hyvää 11.8. Ruonan leirik.uimar. 20 2 4 hyvää 14.7. Holma Kalajoki 21 150 490 hyvää

Liite 5.3 UIMAVESITULOKSET 2014 Vesi, C E.coli, mpn/100ml Enterokokit, mpn/100ml sinilevät 0, 1, 2 tai 3* muuta Kunta Uimaranta PVM ph Pyhäjärvi Emolahden uimaranta 21.5.2014 16,2 2 1 7,1 0 Pyhäjärvi Emolahden uimaranta 17.6.2014 12 1 0 7,1 0 Pyhäjärvi Emolahden uimaranta 9.7.2014 24,7 9 2 7,1 0 Pyhäjärvi Emolahden uimaranta 30.7.2014-9 2 7,0 0 Pyhäjärvi Emolahden uimaranta 20.8.2014 16,4 3,3 44 7,3 0 Pyhäjärvi Lossinranta 17.6.2014 12,6 5 6 0 Pyhäjärvi Lossinranta 9.7.2014 23,6 1 <1 0 Pyhäjärvi Lossinranta 20.8.2014 16,1 9 47 0 Pyhäjärvi SRK:n leirikeskus 17.6.2014 13 <1 2 0 Pyhäjärvi SRK:n leirikeskus 9.7.2014 22 <1 <1 1 Pyhäjärvi SRK:n leirikeskus 20.8.2014 17,3 2 2 0 Pyhäjärvi Marjoniemen lomakylä 17.6.2014 12 3 1 0 Pyhäjärvi Marjoniemen lomakylä 9.7.2014 22,8 2 2 0 Pyhäjärvi Marjoniemen lomakylä 20.8.2014 17,7 4 <1 0 Kärsämäki Venetpalon uimaranta 17.6.2014 11,6 50 27 0 Kärsämäki Venetpalon uimaranta 9.7.2014 21,6 9 3 0 Kärsämäki Venetpalon uimaranta 20.8.2014 16,6 14 2 0 Haapajärvi Hautaperän allas 17.6.2014 13 3 3 0 Haapajärvi Hautaperän allas 9.7.2014 23,2 3 7 0 Haapajärvi Hautaperän allas 20.8.2014 15,3 1 3,3 0 Haapajärvi Kievarin ranta 17.6.2014 13,2 6 3 0 Haapajärvi Kievarin ranta 9.7.2014 22 10 5 0 Haapajärvi Kievarin ranta 20.8.2014 15,1 15 9,7 0 Haapajärvi Ronkaalan ranta 17.6.2014 13,2 20 12 0 Haapajärvi Ronkaalan ranta 9.7.2014 21,1 7 6 0 Haapajärvi Ronkaalan ranta 20.8.2014 15,9 14 4,1 0 Reisjärvi Keskustan uimaranta 17.6.2014 13,4 4 17 0 Reisjärvi Keskustan uimaranta 9.7.2014 22,9 0 0 1 Reisjärvi Keskustan uimaranta 20.8.2014 17,5 56 27 0 Reisjärvi Salmensuun uimaranta 17.6.2014 13,6 52 16 0 Reisjärvi Salmensuun uimaranta 9.7.2014 23,5 3 1 0 Reisjärvi Salmensuun uimaranta 20.8.2014 17,5 7 2 0 Uimaveden toimenpiderajat ja laatusuositukset sisämaan uimavesille (STMa 354/2008 ja STMa 177/2008) Suolistoperäiset enterokokit (mpn/100 ml): 400 E.coli (mpn/100 ml): 1000 Sinilevät: havaittu uimavedessä tai uimarannalla Jätteet: ei aistinvaraisesti havaittavaa esiintymää * Selitykset: 0 = ei levää 1 = vähän levää 2 = runsaasti levää 3 = erittäin runsaasti levää

1 Liite 5.4 UIMAVESITULOKSET, KESÄKUU 2014 Ylivieska Alavieska Sievi Nivala Ylivieska E.coli Enterokokit Lämpötila, o C Hamarinpuisto 35 21 16,9 Kekajärvi 4 1 18,8 Törmälän leirikeskus 26 48 15,1 Alavieska E.coli Enterokokit Lämpötila, o C Petäjälampi 1 5 17,0 Kähtävän uimapaikka 12 5 12,2 Linnakallion uimapaikka 12 4 18,2 Rilkkeen monttu <1 <1 17,0 Vieskanjärvi 25 9 16,6 Kalajoki Käännänkylä 220 13 16,4 Sievi E.coli Enterokokit Lämpötila, o C Villenjärvi 17 <1 17,7 Saarivesi <1 2 16,8 Vanhankirkon monttu 5 1 17,3 Maasydänjärvi 1 <1 17,7 Korhosjärvi 16 1 19,0 Jyringin monttu 4 2 18,1 Louetjärven leirikeskus 4 <1 18,4 Nivala E.coli Enterokokit Lämpötila, o C Pidisjärvi, Kyläojan ranta 55 29 17,8 Vinnurvajärvi 6 1 20,2 Pidisjärvi, Kiviojan ranta 32 16 19,8 Golfkentän maauimala (Vierikankaan 5 <1 18,6 uimapaikka) Pohjojärvi 99 19 19,3 Aartaminjärvi 1 <1 17,9 Ypyänjärvi 67 21 19,1 Kalajoki, Karvoskylän uimapaikka 290 120 16,9 Kurun uimapaikka 5 3 20,5 Nivalan Turkin Ylänia 16 5 19,5 Näytteet on otettu aikavälillä 9.6 11.6.2014 Uimapaikoilta otetut näytteet täyttävät uimarantavedelle asetetut laatuvaatimukset. Sinilevää ei havaittu yhdelläkään uimarannalla. Uimaveden laatuvaatimukset: - Sisämaan uimavedet suolistoperäiset enterokokit 400 pmy/ 100 ml E. coli 1000 MPN/ 100 ml - Rannikon uimavedet suolistoperäiset enterokokit 200 pmy/ 100 ml E. coli 500 MPN/ 100 ml Peruspalvelukuntayhtymä Kallio Puhelin (08) 419 5000 www.kalliopp.fi Terveysvalvonta, Kirkkotie 4 etunimi.sukunimi@kalliopp.fi 84100 YLIVIESKA

Liite 5.5 1 UIMAVESITULOKSET, HEINÄKUU 2014 Ylivieska Alavieska Sievi Nivala Ylivieska E.coli Enterokokit Lämpötila, o C Hamarinpuisto 4 5 19,8 Kekajärvi 3 7 21,0 Alavieska E.coli Enterokokit Lämpötila, o C Petäjälampi <1 2 20,1 Kalajoki Käännänkylä 23 32 19,8 Sievi E.coli Enterokokit Lämpötila, o C Villenjärvi <1 <1 20,2 Maasydänjärvi 4 3 21,0 Nivala E.coli Enterokokit Lämpötila, o C Pidisjärvi, Kyläojan ranta 4 15 19,9 Vinnurvajärvi 1 <1 20,3 Pidisjärvi, Kiviojan ranta 9 8 19,0 Golfkentän maauimala (Vierikankaan 1 3 18,0 uimapaikka) Pohjojärvi 10 12 19,9 Aartaminjärvi 4 200 21,1 Ypyänjärvi 4 3 19,9 Kalajoki, Karvoskylän uimapaikka 26 23 18,2 Kurun uimapaikka 8 6 19,4 Nivalan Turkin Ylänia 1 2 18,8 Näytteet on otettu aikavälillä 7.-8.7.2014. Kaikilta uimapaikoilta otetut uimavesinäytteet täyttivät tutkituilta osin uimarantavedelle asetetut laatuvaatimukset (STM 354/2008). Aartaminjärvellä havaittiin vähäisissä määrin sinileväesiintymää (7.7.2014). Terveysvalvonta kehottaa välttämään uimista vedessä, jossa sinilevää esiintyy. Uimaveden laatuvaatimukset: - Sisämaan uimavedet suolistoperäiset enterokokit 400 pmy/ 100 ml E. coli 1000 MPN/ 100 ml - Rannikon uimavedet suolistoperäiset enterokokit 200 pmy/ 100 ml E. coli 500 MPN/ 100 ml Peruspalvelukuntayhtymä Kallio Puhelin (08) 419 5000 www.kalliopp.fi Terveysvalvonta, Kirkkotie 4 etunimi.sukunimi@kalliopp.fi 84100 YLIVIESKA

1 Liite 5.6 UIMAVESITULOKSET, ELOKUU 2014 Ylivieska Alavieska Sievi Nivala Ylivieska E.coli Enterokokit Lämpötila, o C Hamarinpuisto 16 8 21,8 Kekajärvi < 1 6 23,7 Alavieska E.coli Enterokokit Lämpötila, o C Petäjälampi < 1 6 22,8 Sievi E.coli Enterokokit Lämpötila, o C Villenjärvi 1 2 24,0 Maasydänjärvi 2 2 22,4 Nivala E.coli Enterokokit Lämpötila, o C Pidisjärvi, Kyläojan ranta 23 26 21,6 Pidisjärvi, Kiviojan ranta 20 8 21,2 Golfkentän maauimala (Vierikankaan 1 6 22,1 uimapaikka) Pohjojärvi 6 13 21,5 Aartaminjärvi < 1 3 22,8 Ypyänjärvi 21 < 1 22,5 Kalajoki, Karvoskylän uimapaikka 180 1200 22,2 Kurun uimapaikka 12 33 22,5 Nivalan Turkin Ylänia 5 2 22,1 Sikoranta 4 < 1 22,4 Näytteet on otettu aikavälillä 4.-6.8.2014, lukuun ottamatta Villenjärven uimavesinäytettä, joka otettiin 29.7.2014. Kaikilta uimapaikoilta otetut uimavesinäytteet täyttivät tutkituilta osin uimarantavedelle asetetut laatuvaatimukset (STM 354/2008), lukuun ottamatta Nivalassa sijaitsevaa Kalajoen Karvoskylän uimapaikkaa, jossa enterokokki- bakteerien määrä ylitti raja-arvot. Karvoskylän uimapaikalta on otettu uusintanäyte (7.8.2014), jossa raja-arvot myös ylittyivät enterokokkien osalta. Asian selvittely on käynnissä. Terveysvalvonta ei toistaiseksi suosittele uimista Kalajoen Karvoskylän uimapaikalla. Lisäksi Aartaminjärvellä havaittiin vähäisessä määrin sinileväesiintymää (6.8.2014). Terveysvalvonta kehottaa välttämään uimista vedessä, jossa sinilevää esiintyy. Sievissä sijaitsevassa Villenjärvessä ei toistaiseksi suositella uimista sinne yhdistettyjen sairaustapausten vuoksi. Villenjärven tilanteesta tiedotetaan myöhemmin erikseen. Uimaveden laatuvaatimukset: - Sisämaan uimavedet suolistoperäiset enterokokit 400 pmy/ 100 ml E. coli 1000 MPN/ 100 ml - Rannikon uimavedet suolistoperäiset enterokokit 200 pmy/ 100 ml E. coli 500 MPN/ 100 ml Peruspalvelukuntayhtymä Kallio Puhelin (08) 419 5000 www.kalliopp.fi Terveysvalvonta, Kirkkotie 4 etunimi.sukunimi@kalliopp.fi 84100 YLIVIESKA

Liite 5.7 TIEDOTE Nivalan Aartaminjärvessä on havaittu 7.7.2014 lähtien sinilevää vähäisessä määrin. Tilanteen on todettu pysyneen ennallaan 14.7.2014 suoritetussa tarkastuksessa. Pidisjärvessä on todettu 15.7.2014 sinilevää Kyläojan rannassa ja vähäisessä määrin sinilevää Kiviojan rannassa. Myös Ylivieskan Hamarin uimarannalla on havaittu 18.7.2014 sinilevää. Noudata seuraavia ohjeita: Älä ui vedessä, jossa on havaittavissa runsaasti sinileviä (vesi voi olla myrkyllistä). Vähäisessä määrin sinilevää sisältävässä uimavedessäkin uimisen jälkeen tulisi käydä suihkussa mahdollisimman pian. Vesiurheilussa sisään hengitetty sinileväpitoinen vesiaerosoli voi aiheuttaa oireita. Älä juo sinilevävettä. Älä huuhdo sinilevävedellä syötäviä vihanneksia, kuten salaattia, porkkanoita ym. Älä päästä lapsia ja kotieläimiä rantaan voimakkaan kukinnan aikana. Kiukaalta höyrystyvä sinileväpitoinen vesi voi aiheuttaa oireita. Sinilevämyrkky ei häviä edes vettä keitettäessä, älä käytä ruoanlaitossa tai pesuvetenä. Sinilevät Sinileväkukinnalla tarkoitetaan veden pinnalle kertynyttä levien massaesiintymää. Vähäinen sinilevä näkyy vedessä pieninä kellertävinä tai vihertävinä siitepölymäisinä hippusina. Tyynellä säällä sinilevä muodostaa veden pinnalle harsomaisen vihertävän kalvon. Sinilevät runsastuvat yleensä loppukesällä. Noin puolet sinileväkukinnoista on myrkyllisiä. Sinileväesiintymä voi näyttää hyvinkin erilaiselta riippuen paikasta runsaudesta ja "iästä". Runsas sinilevämassa värjää veden vihertäväksi ja muistuttaa vihreää maalia tai kellanvihreää hernerokkaa veden pinnassa tai rannassa. Kuivuessaan sinilevämassa voi muuttua sinivihreäksi tai jopa turkoosiksi. Sinilevä haisee maamaiselta, homeiselta ja tunkkaiselta. Terveysoireet Uimarille sinilevä aiheuttaa lähinnä ihon punoitusta ja kutinaa sekä silmä- tai nenäoireita. Muita oireita voivat olla pahoinvointi ja ripuli. Sinileväistä vettä nielleen oireet voivat muistuttaa tavallista vatsatautia. Oireet ilmenevät yleensä muutaman tunnin sisällä sinilevälle altistumisesta. Vakavammat myrkytysoireet ovat kuitenkin ihmisillä harvinaisia, sillä sinileväistä vettä osataan varoa. Lapset ovat aikuisia alttiimpia sinilevän aiheuttamille haitoille. Kotieläimille sinilevä on vaarallisempaa, sillä ne saattavat juoda runsaastikin leväpitoista vettä. Jos oireita ilmenee, iho ja silmät pestään huolellisesti runsaalla puhtaalla vedellä. Ensiapuna pahoinvointiin voi ottaa hiilitabletteja. Myrkytystietokeskus antaa lisäohjeita, jos myrkytysoireita esiintyy. Lisätietoja antavat terveysinsinöörit Helinä Heikkilä, p. 044 419 5826, Valtteri Kangas, p. 044 419 5823, Terhi Linna, p. 044 419 5825. Peruspalvelukuntayhtymä Kallio Puhelin (08) 419 5000 www.kalliopp.fi Terveysvalvonta, Kirkkotie 4 etunimi.sukunimi@kalliopp.fi 84100 YLIVIESKA

Object 1 Liite 6 Kalajoen yhteistarkkailu 2014 kasviplankton Ahma Zwerver.odt Kalajoen yhteistarkkailu 2014 Kasviplankton - lajisto ja biomassa Raportti vuoden 2014 näytteiden määrityksistä Ahma ympäristö Oy:n toimeksiannosta ajankohta: maaliskuu 2015 raportti nro: 2015 12 1 Zwerver planktonmääritykset Arkadiantie 2, 25700 Kemiö 040-707 9385 info@zwerver.fi www.zwerver.fi

Sisällysluettelo 1. JOHDANTO...3 2. AINEISTO JA MENETELMÄT...3 2.1 NÄYTTEET...3 2.2 MIKROSKOOPPI...4 2.3 MENETELMÄ...4 2.3.1 Näytteen esikäsittely...4 2.3.2 Runsauden arviointi ja lajien määritys...4 2.3.2.1 Runsauden arviointi...4 2.3.2.2 Laskennan tarkkuus...5 2.3.2.3 Biomassa...5 2.3.2.4 Lajinmääritys...5 2.4 TIETOJEN KÄSITTELY...5 3. TULOKSET...6 3.1 YHTEENVETO TULOKSISTA...6 3.2 KAAVIOT YHTEENVEDOISTA...6 3.3 LEVÄRYHMIEN JAKAANTUMINEN, TAULUKOT...8 3.4 LEVÄRYHMIEN JAKAANTUMINEN, KAAVIOT...10 3.5 VALOKUVAT NÄYTTEISTÄ...12 3.6 HUOMAUTUKSIA TULOKSISTA...12 4. NÄYTEPAIKKOJEN KUVAUS KASVIPLANKTONIN PERUSTEELLA...13 4.1 EKOLOGINEN LUOKITTELU KASVIPLANKTONIN PERUSTEELLA...13 4.2 KALAJOEN EDUSTAN VEDENLAADUN KUVAUS KASVIPLANKTONIN PERUSTEELLA...14 4.2.1 Ka-2 Kalajoen edusta...14 4.2.2 Ka-3 Kalajoen edusta...14 4.2.3 P2 Reisjärvi...14 4.3 VERTAILU EDELLISIIN TULOKSIIN...15 4.3.1 Ka-2 Kalajoen edusta...15 4.2.2 Ka-3 Kalajoen edusta...15 5. KIRJALLISUUS...16

1. Johdanto Tässä raportissa esitetään Kalajoen yhteistarkkailuun kuuluvien, vuoden 2014 kasviplanktonlaskentojen aineisto, menetelmät ja tulokset sekä annetaan lausunto näytepaikoista. 2. Aineisto ja menetelmät 2.1 Näytteet Näytteitä toimitettiin määritettäväksi 4 kpl, 3 rannikon näytettä ja yksi järvinäyte. Näytteet oli otettu kokoomanäytteinä 0-2 metrin syvyydeltä elokuun 5. päivänä 2014. Näytteet oli kestävöity happamella lugolin liuoksella ja niitä säilytettiin jääkaapissa n. 6 C:n lämpötilassa määrityksen alkuun asti. Taulukko 1: Näytteet. Näytekoodit, näytteenottopäivämäärä, näytepaikan nimi, vesityyppi, koordinaatit sekä tutkitun näytteen määrä. Koodi Zwerver Toimeksiantajan koodi Sykekoodi Vesityyppi pohjoinen itä KOORDINAATIT KKJ / YK Näytepvm Näytepaikka ml 3 11124 13786 23.7.2014 Ka-2 Kalajoen edusta Pu 7142821 3347836 25,21 4 11125 13785 23.7.2014 Ka-3 Kalajoen edusta Ps 7139190 3349560 25,14 5 13841 13787 2.9.2014 Reisjärvi P2 Rh 7057696 3399648 1,18 6 14351 13830 9.9.2014 Ka-3 Kalajoen edusta Ps 7139190 3349560 25,20 3 +

2.2 Mikroskooppi Määrityksissä käytettiin käänteismikroskooppia (Leitz Diavert). Määritykset tehtiin kirkaskentässä. Mikroskooppi täyttää kirkkaasti eurooppalaisen standardin (SFS-EN 15204) asettamat vaatimukset, joka ilmenee seuraavasta taulukosta: Taulukko 2: Mikroskoopin ominaisuudet. Näytemäärä laskeutettiin merinäytteissä Hydro- Bios- yrityksen 25 ml:n planktonkyvetissä (läpimittä 26 mm). Järvinäyte laskeutettiin Koeman en Bijkerk-yrityksen 1,25 ml kyvetissä (läpimitta 12,6 mm). Näytteiden tarkka tilavuus saatiin punnitsemalla näytteet 0,01 mg:n tarkkuudella. Näytteen annettiin laskeutua SYKEn (Järvinen ja muut 2011) HELCOM (2015) ohjeistusten mukaisen ajan. EN 15204 Zwerver valaistus 50-100 W 50 W kondensorin NA objektiivit Eurooppalainen suositus > 0,5 0,6 10x (faasi) tai 20x (faasi) 20x, NA>0,5 40x faasi 60x plan apo, öljy tai 100x plan apo, öljy, NA > 0,9 okulaarit 10x tai 12,5 x 10 x NA 0,22 Plan, Zeiss 25x NA 0,8 Neofluor, öljy, Zeiss 40x NA 0,75, Neofluor, faasi, Zeiss 63x NA 1,4 plan apo, öljy, Zeiss 10x 2.3 Menetelmä Määritys- ja laskentamenetelmä perustui Suomen ympäristökeskuksen (Järvinen, toim., 2011), HELCOMin (2015), Utermöhlin (1958) ja eurooppalaisessa standardissa (SFS-EN 15204, 2006) kuvatuille menetelmille. Kaikki näytteet laskettiin SYKEn laajaa menetelmää ympäristökeskuksen (Järvinen, toim., 2011) käyttäen. Tarkempi kuvaus menetelmästä löytyy kohdassa 2.3.2. Runsauden arviointi ja lajien määritys. 2.3.1 Näytteen esikäsittely Ennen näytteen valmistelua näytepullo otettiin jääkaapista ja sen lämpötilan annettiin nousta huoneenlämpötilaa vastaavaksi vähintään 12 tunnin ajan. Näyte sekoitettiin näytepulloa kääntelemällä muutaman minuutin ajan rauhallisesti, jonka jälkeen näyte laskeutettiin kyvetissä. 2.3.2 Runsauden arviointi ja lajien määritys 2.3.2.1 Runsauden arviointi Näyte tutkittiin kolmea suurennusta käyttäen. Ensiksi tarkastettiin näytteen tasainen jakautuminen kyvetin pohjalle pienellä (100x) suurennuksella. Jos näyte oli epätasaisesti laskeutunut, laskeutettiin uusi näyte. Itse määritys aloitettiin suurimmalla suurennuksella, pienimmistä levistä. Kaikkein pienikokoisimmat (< 2 µm) taksonit, picoplankton, laskettiin erikseen 630xsuurennuksella 7:stä näkökentästä. Tämä askel on ylimääräinen HELCOMin ja SYKEn ohjeistukseen verrattuna. Se antaa kuvan aivan pienimpien planktoneliöiden (lähinnä sinileviä ja bakteereita) määrästä. HELCOMin ohjeistuksen mukaan Utermöhl-menetelmällä ei picoplanktonia voida kunnolla analysoida eikä niitä ole merilaskennan tuloksiin otettu. Tästä syystä picoplanktonia ei ole viety merinäytteiden osalta kasviplanktonrekisteriin. Picoplankton käsitellään tässä raportissa kuitenkin, koska nimenomaan rannikolla picoplanktonia on paljon ja sen määrä kertoo veden tilasta. Seuraavaksi laskettiin ja määritettiin hieman suuremmat taksonit (2-20 µm) samalla (630x) suurennuksella vähintään 50 näkökentästä, HELCOMin ohjeistuksen mukaan. Tämän jälkeen laskettiin ja määritettiin suurikokoiset (>20 µm) sekä aikaisemmin havaitsemattomat taksonit 250x-suurennuksella, niin ikään vähintään 50 näkökentästä. 630x suurennuksella kerättiin vähintään 400 havaintoa. Eniten esiintyvästä taksonista pyrittiin keräämään vähintään 50 havaintoa, vähintään 4 +

20:stä näkökentästä, sekä 630x- että 250x -suurennuksella. Lopuksi laskettiin vähintään puolen kyvetin alalta suurimmat ja harvalukuisimmat taksonit 100x suurennuksella, käyttäen tarvittaessa suurempaa suurennusta määritykseen. Mainitut suurusluokat ovat vain suuntaa antavia. Levät määritettiin sillä suurennuksella, jossa tuntomerkit olivat luotettavasti havaittavissa. SYKEn Phyto-ohjelmassa ei ole mahdollisuutta ottaa mukaan laskennan ulkopuolella havaittuja taksoneita, joten osa harvakseltaan esiintyvistä taksoneista ei pääse rekisteriin. Seuraavaan taulukkoon on koottu yhteenvetona yllä selvitetyn laskentamenetelmän keskeiset numerot. Taulukko 3: Laskentamenetelmä. Laaja laskentayksiköiden Vähintään suurennus koko näkökenttiä yksiköitä 630x 0-2 µm 5-10 630x 2-20 50 400 250x > 20 µm 50 100x/250x/630x > 20 µm 1/2 kyvettiä Runsaimmin esiintyvää taksonia väh. 50 kpl, väh. 20 näkökentältä, 630x- ja 250x- suurennoksilla. Taulukko 4: Laskennan tarkkuus. 2.3.2.3 Biomassa Levien biomassa saadaan kertomalla laskentayksiköiden lukumäärä niiden tilavuudella (Lepistö, L. toim., 2006). Laskennassa on käytetty Suomen ympäristökeskuksen kasviplanktonrekisterin merilajien tilavuusarvoja. 2.3.2.4 Lajinmääritys Lajit pyrittiin määrittämään lajitasolle. Luettelo tärkeimmästä käytetystä määrityskirjallisuudesta löytyy kirjallisuusluettelosta. Lajilistana käytettiin SYKEn ylläpitämää meri-lajilistaa. 2.4 Tietojen käsittely Näytteen laskentaan käytettiin planktonlaskentaohjelmaa Count 6.2, jossa on käytössä SYKEn merilajilista. Laskennan jälkeen tulokset vietiin SYKEn kasviplanktonrekisteriin Env-Phyto-ohjelman avulla. SYKEllä on eri lajilistat meri- ja järvinäytteille. Tästä syystä tuloksissa on murto- ja makealle vedelle jaoteltu erilaiset leväryhmät. Tämän jälkeen tulokset haettiin SYKEn Herttapalvelusta ja toimitettiin toimeksiantajalle taulukkomuodossa. Hertasta haettiin myös tulokset a-klorofyllin määrästä. Klorofylli-a:ta ei ole määritetty tämän tutkimuksen puitteissa, vaan nämä määritykset on tehnyt toinen taho. 2.3.2.2 Laskennan tarkkuus Laskennan tarkkuus vaihtelee laskentayksiköiden määrän mukaan seuraavasti: 5 +

3. Tulokset Laskentatulokset on viety SYKEn kasviplanktonrekisteriin. Liitteenä olevassa excel-tiedostosta (Kasviplanktontulokset Kalajoen edusta 2014.xlsx) löytyvät kasviplanktonrekisteristä haetut tulokset. Tiedosto käsittää sivut 1) lajilistat kasviplanktonrekisteristä 2) luokkalistat kasviplanktonrekisteristä 3) yhteenvetolista kasviplanktonrekisteristä Tulokset ilmoitetaan siinä muodossa, kuin ne ovat SYKEn rekisterissä tai siinä muodossa kuin luokituksen raja-arvot on annettu. 3.1 Yhteenveto tuloksista Näytepaikka SYKEn koodi bio-massa µg/l sinilevien %-osuus kokonaisbio massasta Näytteen-ottopvm laskentayksiköiden keskikoko, µm3 23.07.2014 Ka-2 Kalajoen edusta 13786 139 0,0% 45 23.07.2014 Ka-3 Kalajoen edusta 13785 678 6,1% 118 09.09.2014 Ka-3 Kalajoen edusta 13830 132 1,6% 87 02.09.2014 Reisjärvi P2 13787 1436 8,4% 33 taksoneita 50%:ssa biomassaa picoplanktonin %määrä biomassasta* picoplanktonin %määrä solumäärästä* Näytteen-ottopvm SYKEn taksonien Näytepaikka koodi määrä tiheys kpl/ml 23.07.2014 Ka-2 Kalajoen edusta 13786 26 3 3054 4,7% 54% 23.07.2014 Ka-3 Kalajoen edusta 13785 24 1 5761 0,7% 45% 09.09.2014 Ka-3 Kalajoen edusta 13830 35 3 1516 5,3% 80% 02.09.2014 Reisjärvi P2 13787 77 9 43346 4,7% 45% * Picoplanktonin määrä on laskettu erikseen. Näitä tuloksia ei merinäytteiden osalta löydy SYKEn rekisteristä. 3.2 Kaaviot yhteenvedoista 1600 1400 1200 1000 800 µg/l 600 400 200 0 bio-massa µg/l sinilevien %-osuus kokonaisbiomassasta Ka-2 Kalajoen Ka-3 Kalajoen Ka-3 Kalajoen Reisjärvi P2 edusta edusta edusta 23.07.2014 23.07.2014 09.09.2014 02.09.2014 9,0% 8,0% 7,0% 6,0% 5,0% 4,0% 3,0% 2,0% 1,0% 0,0% % 6 +

taksonien määrä kpl 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 taksoneita 50%:ssa biomassaa Ka-2 Kalajoen Ka-3 Kalajoen Ka-3 Kalajoen Reisjärvi P2 edusta edusta edusta 23.07.2014 23.07.2014 09.09.2014 02.09.2014 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 kpl 50%:ssa biom assa% picoplanktonin %määrä biomassasta* 6,0% picoplanktonin %määrä solumäärästä* 90% 80% 5,0% 70% 4,0% 60% 50% 3,0% 40% 2,0% 30% 20% 1,0% 10% 0,0% 0% Ka-2 Kalajoen Ka-3 Kalajoen Ka-3 Kalajoen Reisjärvi P2 edusta edusta edusta 23.07.2014 23.07.2014 09.09.2014 02.09.2014 * Picoplanktonin määrä on laskettu erikseen. Näitä tuloksia ei merinäytteiden osalta löydy SYKEn rekisteristä. solum äärä% µm3 140 120 100 80 60 40 20 0 laskenta-yksiköiden keskikoko, µm3 tiheys kpl/ml Ka-2 Kalajoen Ka-3 Kalajoen Ka-3 Kalajoen Reisjärvi P2 edusta edusta edusta 23.07.2014 23.07.2014 09.09.2014 02.09.2014 50000 45000 40000 35000 30000 25000 20000 15000 10000 5000 0 kpl/l 7 +

3.3 Leväryhmien jakaantuminen, taulukot Biomassa, µg/l Suurin ryhmä tummanharmaalla, seuraavaksi suurin ryhmä vaaleanharmaalla. Ka-2 Kalajoen Ka-3 Kalajoen Biomassa (µg/l) edusta edusta Biomassa (µg/l) Reisjärvi P2 Luokka 23.07.2014 23.07.2014 09.09.2014 Luokka 02.09.2014 Sinilevät - Nostocophyceae 3 41 2 Sinilevät - Nostocophyceae 120 Nielulevät - Cryptophyceae 10 18 21 Nielulevät - Cryptophyceae 172 Panssarisiimalevät - Dinophyceae 2 Panssarisiimalevät - Dinophyceae 148 Tarttumalevät - Prymnesiophyceae 21 18 1 Kultalevät - Chrysophyceae 48 Kultalevät - Chrysophyceae 3 11 5 Kultalevät - Synurophyceae 340 Piilevät - Diatomophyceae 61 555 11 Piilevät - Diatomophyceae 288 Viherlevät - Charophyceae 1 2 Raphidophyceae - Raphidophyceae 57 Viherlevät - Chlorophyceae 6 7 14 Silmälevät - Euglenophyceae 31 Viherlevät - Prasinophyceae 1 Viherlevät - Charophyceae 2 Muut - Picoplankton 28 24 4 Viherlevät - Chlorophyceae 71 Muut Ciliates with endosymb. algae 62 Viherlevät - Prasinophyceae 3 Muut Others 7 3 6 Muut - Picoplankton 60 Yhteensä 139 678 132 Muut - Choanoflagellidea 0,2 Muut - Eustigmatophyceae 0,4 Muut - Monads and flagellates 89 Muut Others 5 Yhteensä 1436 * Muut Picoplankton = SYKEn MERI-PHYTO-ohjelman käyttämässä luokituksessa erotetaan Luokka Picoplankton, jolla ei tarkoiteta oikeaa picoplanktonia (< 2 µm) vaan lähemmin tunnistamattomia Unicelleja, > 2 µm. Makean veden puolella termiä käytetään oikein Biomassa, % Suurin ryhmä tummanharmaalla, seuraavaksi suurin ryhmä vaaleanharmaalla. Biomassa (%) Ka-2 Kalajoen edusta Ka-3 Kalajoen edusta Biomassa (%) Reisjärvi P2 Luokka 23.07.2014 23.07.2014 09.09.2014 Luokka 02.09.2014 Sinilevät - Nostocophyceae 2,0% 6,1% 1,6% Sinilevät - Nostocophyceae 8,4% Nielulevät - Cryptophyceae 7,1% 2,7% 15,7% Nielulevät - Cryptophyceae 12,0% Panssarisiimalevät - Dinophyceae 1,6% Panssarisiimalevät - Dinophyceae 10,3% Tarttumalevät - Prymnesiophyceae 15,3% 2,7% 0,7% Kultalevät - Chrysophyceae 3,3% Kultalevät - Chrysophyceae 2,1% 1,6% 3,7% Kultalevät - Synurophyceae 23,7% Piilevät - Diatomophyceae 43,7% 81,9% 8,6% Piilevät - Diatomophyceae 20,1% Viherlevät - Charophyceae 0,7% 1,6% Raphidophyceae - Raphidophyceae 3,9% Viherlevät - Chlorophyceae 4,0% 1,0% 10,8% Silmälevät - Euglenophyceae 2,2% Viherlevät - Prasinophyceae 1,0% Viherlevät - Charophyceae 0,2% Muut - Picoplankton 20,2% 3,6% 3,0% Viherlevät - Chlorophyceae 5,0% Muut Ciliates with endosymb. algae 47,2% Viherlevät - Prasinophyceae 0,2% Muut Others 4,9% 0,4% 4,6% Muut - Picoplankton 4,2% Yhteensä 100,0% 100,0% 100,0% Muut - Choanoflagellidea 0,0% Muut - Eustigmatophyceae 0,0% Muut - Monads and flagellates 6,2% Muut Others 0,4% Yhteensä 100,0% * Muut Picoplankton = SYKEn MERI-PHYTO-ohjelman käyttämässä luokituksessa erotetaan Luokka Picoplankton, jolla ei tarkoiteta oikeaa picoplanktonia (< 2 µm) vaan lähemmin tunnistamattomia Unicelleja, > 2 µm. Makean veden puolella termiä käytetään oikein 8 +

Tiheys, kpl/ml Suurin ryhmä tummanharmaalla, seuraavaksi suurin ryhmä vaaleanharmaalla. Tiheys (kpl/l) Ka-2 Kalajoen edusta Ka-3 Kalajoen edusta Tiheys (kpl/l) Reisjärvi P2 Luokka 23.07.2014 23.07.2014 09.09.2014 Luokka 02.09.2014 Sinilevät - Nostocophyceae 1880 122330 29439 Sinilevät - Nostocophyceae 1104661 Nielulevät - Cryptophyceae 126532 204122 76061 Nielulevät - Cryptophyceae 899910 Panssarisiimalevät - Dinophyceae 734 Panssarisiimalevät - Dinophyceae 16100 Tarttumalevät - Prymnesiophyceae 1504224 1310738 63216 Kultalevät - Chrysophyceae 321354 Kultalevät - Chrysophyceae 69804 304090 107994 Kultalevät - Synurophyceae 663000 Piilevät - Diatomophyceae 119284 1497728 9700 Piilevät - Diatomophyceae 551332 Viherlevät - Charophyceae 4510 9909 Raphidophyceae - Raphidophyceae 5929 Viherlevät - Chlorophyceae 327338 819008 390056 Silmälevät - Euglenophyceae 20310 Viherlevät - Prasinophyceae 10536 Viherlevät - Charophyceae 15225 Muut - Picoplankton 754035 1231474 307348 Viherlevät - Chlorophyceae 1103744 Muut Ciliates with endosymb. algae 13212 Viherlevät - Prasinophyceae 189420 Muut Others 146256 271740 497826 Muut - Picoplankton 29955870 Yhteensä 3053863 5761230 1516031 Muut - Choanoflagellidea 13530 Muut - Eustigmatophyceae 13530 Muut - Monads and flagellates 8431205 Muut Others 40590 Yhteensä 43345710 * Muut Picoplankton = SYKEn MERI-PHYTO-ohjelman käyttämässä luokituksessa erotetaan Luokka Picoplankton, jolla ei tarkoiteta oikeaa picoplanktonia (< 2 µm) vaan lähemmin tunnistamattomia Unicelleja, > 2 µm. Makean veden puolella termiä käytetään oikein Tiheys, % Suurin ryhmä tummanharmaalla, seuraavaksi suurin ryhmä vaaleanharmaalla. Tiheys (%) Ka-2 Kalajoen edusta Ka-3 Kalajoen edusta Tiheys (%) Reisjärvi P2 Luokka 23.07.2014 23.07.2014 09.09.2014 Luokka 02.09.2014 Sinilevät - Nostocophyceae 0,1% 2,1% 1,9% Sinilevät - Nostocophyceae 2,5% Nielulevät - Cryptophyceae 4,1% 3,5% 5,0% Nielulevät - Cryptophyceae 2,1% Panssarisiimalevät - Dinophyceae 0,0% Panssarisiimalevät - Dinophyceae 0,0% Tarttumalevät - Prymnesiophyceae 49,3% 22,8% 4,2% Kultalevät - Chrysophyceae 0,7% Kultalevät - Chrysophyceae 2,3% 5,3% 7,1% Kultalevät - Synurophyceae 1,5% Piilevät - Diatomophyceae 3,9% 26,0% 0,6% Piilevät - Diatomophyceae 1,3% Viherlevät - Charophyceae 0,1% 0,7% Raphidophyceae - Raphidophyceae 0,0% Viherlevät - Chlorophyceae 10,7% 14,2% 25,7% Silmälevät - Euglenophyceae 0,0% Viherlevät - Prasinophyceae 0,7% Viherlevät - Charophyceae 0,0% Muut - Picoplankton 24,7% 21,4% 20,3% Viherlevät - Chlorophyceae 2,5% Muut Ciliates with endosymb. algae 0,9% Viherlevät - Prasinophyceae 0,4% Muut Others 4,8% 4,7% 32,8% Muut - Picoplankton 69,1% Yhteensä 100,0% 100,0% 100,0% Muut - Choanoflagellidea 0,0% Muut - Eustigmatophyceae 0,0% Muut - Monads and flagellates 19,5% Muut Others 0,1% Yhteensä 100,0% 9 +

3.4 Leväryhmien jakaantuminen, kaaviot * Muut Picoplankton = SYKEn MERI-PHYTO-ohjelman käyttämässä luokituksessa erotetaan Luokka Picoplankton, jolla ei tarkoiteta oikeaa picoplanktonia (< 2 µm) vaan lähemmin tunnistamattomia Unicellejä, > 2 µm. Makean veden puolella termiä käytetään oikein 10 +

* Muut Picoplankton = SYKEn MERI-PHYTO-ohjelman käyttämässä luokituksessa erotetaan Luokka Picoplankton, jolla ei tarkoiteta oikeaa picoplanktonia (< 2 µm) vaan lähemmin tunnistamattomia Unicellejä, > 2 µm. Makean veden puolella termiä käytetään oikein 11 +

3.5 Valokuvat näytteistä Valokuvat on otettu 10x-kertaisella suurennuksella 25 ml:n näytteestä. Kuvista saa yleiskäsityksen näytteistä ja niiden runsaudesta toisiinsa verrattuna. Kuvien tummuusasteiden erot aiheutuvat valotuksesta. Ka-3 23-07-2014 Ka-3 09-09-2014 Ka-2 23-07-2014 P2 02-09-2014 3.6 Huomautuksia tuloksista HELCOM ei laske picoplanktonia. SYKEn ylläpitämässä lajilistassa on kuitenkin mukana Luokka Picoplankton. Picoplankton ei ole taksonominen nimitys, vaan kokoluokkanimitys. Picoplankton käsittää planktonin, joka on < 2µm. Tähän kuuluu lähinnä sinileviä ja bakteereita. Sinileviä ja bakteereita ei tavallisella mikroskoopilla pysty erottamaan toisistaan. SYKEn rekisterissä merilaskennoissa luokan Picoplankton alle kerätään Unicell-taksonit, vaikka ne ovat suurempia kuin 2 µm. Leväryhmätaulukoissa (s. 9-10) olevat luvut Picoplanktonin kohdalla tarkoittavat lähemmin määrittelemättömiä pienikokoisia, kuitenkin > 2 µm, soluja, eivät oikeaa picoplanktonia. Tämän takia suomalaiseksi nimeksi taulukkoon ja kaavioihin laitettiin Muut Picoplanktonin sijaan. Oikea picoplankton laskettiin tässä tutkimuksessa, mutta näitä tuloksia ei merinäytteiden osalta viety SYKEn kasviplanktonrekisteriin, koska näin ei ole merilaskennoissa aikaisemminkaan tehty. Ne eivät myöskään näy leväryhmätaulukoissa. Järvilaskennoissa ne ovat mukana. Picoplanktonin määrä kuvastaa ympäristön tilaa sekä ravinteiden osalta että ravintona korkeamman tason kuluttajille (eläinplanktonille) ja sen takia se olisi hyvä ottaa mukaan laskuihin, varsinkin jos kyseessä on päästötarkkailu. 12 +

4. Näytepaikkojen kuvaus kasviplanktonin perusteella 4.1 Ekologinen luokittelu kasviplanktonin perusteella Ekologista luokitusta ei voi tehdä luotettavasti ohjeistuksen (Aroviita ym. 2012) mukaan, koska näytteitä ei ole riittävästi tai koska luokituksen raja-arvot kyseiselle vesityypille puuttuvat. Rannikon ekologinen luokittelu kasviplanktonin avulla perustuu a-klorofylli- ja kokonaisbiomassatuloksiin (Aroviita ym. 2012). a-klorofyllituloksia oli SYKEn Hertta-rekisterissä vain yhden näytteen osalta. Näytepaikat kuuluivat vesityyppiin Ps (Perämeren sisemmät rannikkovedet, näytepaikka Ka-3) ja Pu (Perämeren ulommat rannikkovedet, Ka-2). Ps-tyypille ei ole ohjeistuksessa annettu raja-arvoja biomassalle. Yksi näyte oli järvestä, vesityyppi Rh (Runsashumuksiset järvet). a-klorofylliä varten pitäisi Aroviidan ja muiden (2012) mukaan olla tulokset kesä-syyskuun väliseltä ajalta. Biomassasta pitäisi ottaa keskiarvo kesä-elokuun näytteistä, samoin TPI. Sinilevän tiedot tarvitaan heinä-elokuulta. Kalajoen edustan Ka-2 heinäkuun näyte sijoittuu ekologisen luokituksen erinomaiseen luokkaan. Ka-3:n heinäkuun klorofylli-a -tulos sijoittuu erinomaiseen luokkaan. Reisjärvien syyskuun biomassa ja haitallisten sinilevien määrä sijoittaa näytepaikan ekologiseen luokkaan hyvä, Tpi:n arvo aivan tyydyttävän ja välttävän välille. Ekologinen luokittelu Kokonaisbiomassa SYKEn Vesityyp-pi Klorofylli-a, Haitalliset Näytepaikka Pvm koodi (mg/l)* µg/l** sinilevät% TPI Ka-2 Kalajoen edusta 23.07.2014 13786 Pu 0,14 Ka-3 Kalajoen edusta 23.07.2014 13785 Ps 0,68 2,4 Ka-3 Kalajoen edusta 09.09.2014 13830 Ps 0,13 Reisjärvi P2 02.09.2014 13787 Rh 1,44 6,6 1,4 * tulokset pitäisi olla kesä-elokuulta huono ** tulokset pitäisi olla kesä-syyskuulta välttävä tyydyttävä/välttävä tyydyttävä hyvä erinomainen 13 +

4.2 Kalajoen edustan vedenlaadun kuvaus kasviplanktonin perusteella 4.2.1 Ka-2 Kalajoen edusta Biomassa näytepaikalla Ka-2 oli hyvin alhainen, vain 140 µg/l, kuvastaen hyvin niukkaravinteista ympäristöä. Puolet biomassasta koostui piilevistä (44%). Pitkulaista Diatoma tenuista oli eniten (30%), loput olivat pyöreää Actinocyclusta. Seuraavaksi suurin ryhmä oli Picoplankton eli pienet (<10 µm), lähemmin tunnistamattomat levät. Kolmanneksi suurin ryhmä oli tarttumalevät (15%). Chrysochromulina spp:tä oli peräti 1,5 miljoonaa solua/l. Taksoneita oli vain 26 kpl. Puoleen määrään biomassasta mahtui kuitenkin sentään 3 eri taksonia. Tämä kuvastaa sitä, että lajisto oli kuitenkin suhteellisen monipuolinen. Sinileviä oli todella vähän, alle 2 % biomassasta. Eniten oli rihmamaista Tychonemaa, joka ei kykene käyttämään molekulaarista typpeä hyväkseen. Solujen keskikoko oli varsin pieni, vain 45 µm3, joka tarkoittaa, että eläinplanktonille sopivan kokoista ruokaa oli tarjolla. Picoplanktonia oli n. 5% biomassasta, suunnilleen puolet solumäärästä. Ka-2 oli heinäkuun näytteen perusteella erittäin niukkaravinteinen. Kasviplanktonlajisto koostui suureksi osaksi pienisoluisista levistä, jotka ovat hyvän kokoista ravintoa eläinplanktonille. Sinileviä oli 2014 todella vähän. Nämä tukevat näytepaikan saamaa ekologista luokitusta (erinomainen), joskin vain yhden näytteen perusteella luokitus on epäluotettava. 4.2.2 Ka-3 Kalajoen edusta Biomassa oli heinäkuussa lähes viisinkertainen (680 µg/l) Ka-2:een verrattuna, mutta putosi syyskuun alussa samalle tasolle. Heinäkuussa biomassa koostui 80%:sesti piilevistä, lähes kaikki oli Diatoma tenuista. Syyskuussa biomassasta oli lähes 50% endosymbioosissa nielulevien kanssa elävää ripsieläin Mesodinium rubrumia. Laji viihtyy typpipitoisessa vedessä (Lindholm 1998). Sinileviä oli heinäkuussa 6%,,enimmäkseen Tychonemaa. Syyskuussa sinilevien määrä oli pudonnut alle kahden prosentin. Taksoneita oli heinäkuussa vain 24 kpl eikä puoleen määrään biomassaa mahtunut kuin 1 taksoni. Lajisto oli siis yksipuolinen. Syyskuussa taksoneita erotettiin peräti 35, ja puoleen biomassasta mahtui 3 taksonia. Lajisto oli huomattavasti rikkaampi kuin heinäkuussa. Solujen keskikoko oli suurikokoisesta Diatomasta johtuen melko suuri, 120 µm3. Syyskuussa keskikoko oli pudonnut jonkin verran ja oli silloin 87 µm3. Picoplanktonia oli n. heinäkuussa vain alle 1% biomassasta, mutta suunnilleen puolet solumäärästä. Syyskuussa picoplanktonia oli viitisen prosenttia ja solumäärästä tämä pienisoluinen osio muodosti peräti 80%. Ka-3:n kasviplankton kuvaa niukkaravinteista vettä. Näytepaikan kaksi näytettä olivat hyvin erilaisia biomassan ja lajiston rikkauden sekä valtalajien suhteen. Kehitys heinäkuun korkeamman biomassan piilevävaltaisesta lajistosta myöhemmän syksyn matalampiin biomassoihin ja monipuolisempaan lajistoon on normaalia. Sinilevälajiston kehittymistä sekä Mesodinium rubrumin määrää kannattaa seurata. 4.2.3 P2 Reisjärvi Reisjärven biomassa oli lähes 1500 µg/l, Heinosen (1980) trofialuokittelun mukaan mesotrofinen. Kultalevät (23%) ja piilevät (20%) muodostivat pääosan biomassasta. Kultalevistä eniten oli Synura spp:tä (21%), piilevistä Aulacoseira spp:tä ( 5%). Kymmenisen prosenttia oli nieluleviä, panssarisiimaleviä ja sinileviä kutakin. Sinilevistä yli puolet oli typen sidontaan kykeneviä lajeja. Lajistossa oli muutama mesotrofiaa indikoivaa lajia, kuten, piilevä Aulacoseira subarctica. Näytteessä tavattiin jonkin verran (6000 solua/l, 4% biomassasta) limalevä Gonyostomum semeniä, joka saattaa runsaana esiintyessään aiheuttaa kutinaa uimareilla. Myrkyllinen laji ei kuitenkaan ole. Gonyostomum on usein ilmestynyt järveen 14 +

muutama vuosi ympäristössä tapahtuneen muutoksen jälkeen, esim. suuri metsänhakkuu, mutta laji on myös usein hävinnyt muutamassa vuodessa itsestään, jättämättä sen suurempia jälkiä muuhun ekosysteemiin. Lajistoltaan Reisjärvi oli melko rikas. Taksoneita erotettiin 77 kpl ja puoleen biomassasta mahtui peräti 9 eri taksonia. Picoplanktonin osuus oli viitisen prosenttia biomassasta, alle 50% solumäärästä oli picoplanktonia. Reisjärvi on tämän yhden kasviplanktonnäytteen mukaan mesotrofinen, melko lajirikas järvi, jossa ei ollut sinileväongelmaa. Limalevän määrää kannattaa tarkkailla. 4.3 Vertailu edellisiin tuloksiin 4.3.1 Ka-2 Kalajoen edusta SYKEn rekisterissä ei ollut aikaisempia tuloksia, mutta toimeksiantaja toimitti raportin vuoden 2013 tuloksista (Eloranta 2014). Tuloksista näkyy, vuonna 2013 sinileviä oli enemmän. Kyseessä oli Anabaena lemmermannii, jota tavataan myös niukkaravinteisista vesistä. Muuten ei suuria muutoksia ollut. 4.2.2 Ka-3 Kalajoen edusta Vuoden 2013 tuloksiin (Eloranta 2014) verrattuna oli heinäkuun biomassa todella korkea. Kyseessä saattoi olla lyhytaikainen piileväkukinta. Sinileviä oli suunnilleen saman verran kuin 2013, mutta nyt eniten esiintyi Tychonemaa Planktothrixin sijasta. Vuonna 2013 ei oltu tavattu Mesodinium rubrumia. 15 +

5. Kirjallisuus Aroviita, Jukka,Seppo Hellsten, Jussi Jyväsjärvi, Lasse & Meriluoto, J. 2009. Accumulation and effects of Järvenpää, Marko Järvinen, Satu Maaria Karjalainen, nodularin from a single and repeated oral doses of Pirkko Kauppila, Antton Keto, Minna Kuoppala, Kati cyanobacterium Nodularia spumigena on flounder Manni, Jaakko Mannio, Sari Mitikka, Mikko Olin, Jens (Platichthys flesus L.).Archives of Environmental Perus, Ansa Pilke, Martti Rask, Juha Riihimäki, Ari Contamination and Toxicology 57: 164-173 Ruuskanen, Katri Siimes, Tapio Sutela, Teppo Vehanen ja Perusmäärityskirjallisuus: Kari-Matti Vuori 2012. Ohje pintavesien ekologisen ja Bijkerk, Ronald, Ton Joosten, Reinoud Koeman 1996 kemiallisen tilan luokitteluun vuosille 2012 2013 Documentatie van centrale diatomeën uit Nederlandse päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. eutrofe wateren. Koeman en Bijkerk bv, Haren. 23 s. Ympäristöhallinnon ohjeita 7/2012.Suomen Ciugulea, Ionel & Triemer, Richard, E., 2010. A color atlas ympäristökeskus (SYKE). s. 144. of photosynthetic Euglenoids. Michican State university Crawford David W. 1989. Mesodinium rubrum: the Press. 204 p. phytoplankter that wasn't. Marine ecology progress series Cleve-Euler, Astrid, 1951, Die diatomeen von Schweden Vol 58: 161-174. und Finnland. Part I: Kungliga Svenska vetenskapsakademiens handlingar, ser. 4, no. 1: Stockholm, Almqvist Daugberg, Niels & Oivind Moestrup 1993. Four new species of Pyramomonas (Prasinohyceae ) from arctic and Wiksell, 163 p. Canada including a light and electron microscopid Cleve-Euler, Astrid, 1953, Die diatomeen von Schweden description of Pyramimonas quadrifolia sp. nov. Eur. J. und Finnland. Part II, Arraphideae, Brachyraphideae: Phycol. 28:3-16. Kungliga Svenska vetenskaps-akademiens handlingar, ser. Edler, Lars, Eva Willén, Tornbjörn Willén, Gunnel Ahlgren 4, v. 4, no. 1: Stockholm, Almqvist and Wiksell, 158 p. 1995. Skadliga alger I sjöar och hav, Naturvårdsverket, Cleve-Euler, Astrid, 1953, Die diatomeen von Schweden Rapposrt 4447, Stockholm. und Finnland. Part III, Monoraphideae, Biraphideae 1: Edlund, M.B., C.M. Taylor, C.L. Schelske, and E.F. Kungliga Svenska vetenskaps-akademiens handlingar, ser. Stoermer 2000. Thalassiosira baltica (Grunow) Ostenfeld 4, v. 4, no. 1: Stockholm, Almqvist and Wiksell, 255 p. (Bacillariophyta), a new exotic species in the Great Lakes. Cleve-Euler, Astrid, 1955, Die diatomeen von Schweden Can. J. Fish. Aquat. Sci. 57: 610 615. und Finnland. Part IV, Biraphideae 2: Kungliga Svenska Eloranta, Pertti 2014. Kalajoen yhteistarkkailu vetenskaps-akademiens handlingar, ser. 4, v. 5, no. 4: Kasviplanktontarkkailu 2013 Kalajoen edusta. Stockholm, Almqvist and Wiksell, 232 p. HELCOM 2015 Guidelines concerning phytoplankton Cleve-Euler, Astrid, 1952, Die diatomeen von Schweden species composition, abundance and biomass. In: Annex und Finnland. Part V,: Kungliga Svenska vetenskapsakademiens handlingar, ser. 4, v. 3, no. 3: Stockholm, C-6, Manual for Marine Monitoring in the COMBINE. Programme of HELCOM. Almqvist and Wiksell, 153 p. Last updated: February 2015. Coesel, Peter F.M. & Meesters, Koos (J.) 2007. Desmids Järvinen, Marko ym. (toim) 2011. Kasviplanktonin of the Lowlands. Mesotaeniaceae and Desmidiaceae of tutkimusmenetelmät. Suomen ympäristökeskus. the European Lowlands. KNNV, Zeist. 351 s. http://www.ymparisto.fi/download.asp? Cronberg, Gertrud, Heléne Annadotter 2006. Manual on contentid=25750&lan=fi aquatic cyanobacteria. A photo guide and synopsis of Komárek, Jirí, Anagnostidis, Konstantinos 2007. their toxicology. ISSHA, Copenhagen. 106 s. Cyanoprokaryota, 2. Teil: Oscillatoriales. Julk.: Büdel B., Ettl, Hanuš 1978. Xanthophyceae 1. Teil. Julk.: Ettl H., Krieniz, L, Gärtner, G., Schlager, M. (toim.) Gerloff J., Heynigh H. (toim.). Süsswasserflora von Lepistö, Liisa. (toim) 2006. Kasviplanktonin Mitteleuropa Band 3. Gustav Fischer Verlag, Stuttgart, tutkimusmenetelmät. Suomen ympäristökeskus. New York. 530 s. Lindholm, Tore 1998. Algfenomen och algproglem. Åbo Ettl, Hanuš 1983. Chlorophyta 1. Teil: Phytomonadina. Akademi. S 168. Julk.: Ettl H., Gärtner G., Heynigh H., Mollenhauer D. Reynolds C.S. et al 2002. Towards a functional (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa Band 9. Gustav classification of the freshwater phytoplankton. Journal of Fischer Verlag, Stuttgart, New York. 807 s. Plankton Research Vol.24 no.5 pp.417-428. Ettl, Hanuš, Georg Gärtner 1988. Chlorophyta 2. Teil: SFS-EN 15204 (2006). Water quality Guidance standard Tetrasporales, Chlorococcales, Gloeodendrales. on the enumeration of phytoplankton using inverted Julk.: Ettl H., Gärtner G., Heynigh H., Mollenhauer D. microscopy (Utermöhl technique). European standard. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa Band CEN, Brussels. 42s. 10. Gustav Fischer Verlag, Jena. 436 s. Toming, Kaire and Andres Jaanus 2007. Selecting Hegewlad, E, Hindák, F 1990. Studies on the genus Scenedesmus MEYEN (Chlorophyceae, Chlorococcales) from potential summer phytoplankton eutrophication indicator species for the northern South India, with special reference to the cell wall structure. Beiheft zur Nova Hedwigia, Heft 99. Baltic Sea. Proc Utermöhl, Hans 1958. Zur Vervollkommnung der Hindák, František 1977. Studies on the chlorococcal algae quantitativen Phytoplankton-Methodik. Mitteilungen (Chlorophyceae). I. Biol. Práce., XXIII/4, p. 190. InternationaleVereinigung für Theoretische und Hindák, František 1980. Studies on the chlorococcal algae Angewandte Limnologie 9: 1-39. (Chlorophyceae). II. Biol. Práce., XXVI/6, p. 196. Vuorinen, P., Sipiä, V., Karlsson, K., Keinänen, M., Furey, Hindák, František.1984. Studies on the chlorococcal algae A., Allis, O., James, K., Perttilä, U., Rimaila-Pärnänen, E. (Chlorophyceae). III. Biol. Práce., XXX/1, p. 310. 16 +

Hindák, František 1988. Studies on the chlorococcal algae (Chlorophyceae). IV. Biol. Práce., XXXIV/1-2, p. 264. Hindák, František 1990. Studies on the chlorococcal algae (Chlorophyceae). V. Biol. Práce., XXXVI/4, p. 192. Hindák, František 2008. Colour Atlas of Cyanophytes. Veda. Bratislava. 253 s. Hoppenrath, Mona; Elbrächter, Malte; Drebes, Gerhard, 2009: Marine Phytoplankton. Selected microphytoplankton species from the North Sea around Helgoland and Sylt. E. Schweizerbart'sche Verlagsbuchhandlung,264 pages, 87 figures. Houk, Vaclav 2003. Atlas of freshwater centric diatoms with a brief key and descriptions. Part 1. Melosiraceae, Orthoseiraceae, Paraliaceae and Aulacoseiraceae. Czech Phycology Supplement 1, 112 pp. Hustedt, Friedrich 1985 (1959). The Pennate Diatoms. Koeltz Scientific Books. 918 s. Håkansson, Hannelore 2002. A compilation and evaluation of species in the general Stephanodiscus, Cyclostephanos and Cyclotella with a new genus in the family Stephanodiscaseaé. Diatom Research 17. 1-139. Hällfors, Guy, 2004. Checklist of the Baltic Sea Phytoplankton Species. Baltic Sea Environment Proceedings No. 95. Helsinki Commission Baltic Marine Environment Protection Commission 2004. John, D.M., Whitton B.A. and Brook A.J., 2008. The Freshwater Algal Flora of the British Isles. An Identification Guide to Freshwater and Terrestial Algae. Cambridge University Press. 702 s. John, D.M. & Williamson D.B. 2009. A practical guide to the Desmids of the West of Ireland. MRI. 196 p. Joosten, A.M.T 2006. Flora of the blue-green algae of the Netherlands I The non filamentous species of inland waters. KNNV Publishing, Utrecht. 239 s. Järnefelt, H., Naulapää, A. & Tikkanen, T. 1963. Planktonopas, Kalavesitutkimus II, Suomen Kalastusyhdistys N:o 34. 133 s. Kadlubowska, Joanna 1984. Teil: Chlorophyta VIII Zygnemales. Julk.:.: Ettl, H., Gerloff, J., Heynig, H. & Mollenhauer D. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa, Band 16. Stuttgart, Gustav Fischer Verlag, Stuttgart, New York. 532 s. Komárek, Jirí. 2013. Cyanoprokaryota, Teil 3: Heterocytous Generea. Süßwasserflora von Mitteleuropa, Band. 19. Springer Spectrum, 1130 s. Komárek, Jirí, Anagnostidis, Konstantinos 1999. Cyanoprokaryota, 1.Teil: Chroococcales. Süsswasserflora von Mitteleuropa Band 19.Gustav Fischer Verlag, Jena. 548 s. Komárek, Jirí, Anagnostidis, Konstantinos 2007. Cyanoprokaryota, 2. Teil: Oscillatoriales. Süßwasserflora von Mitteleuropa, Band. 19. Elsevier, München. 759 s. Komárek J., Fott B.1983 Chlorophyceae (Grünalgen), Ordnung Chlorococcales.. In: Huber-Pestalozzi G. (Ed.): Das Phytoplankton des Süsswassers, Die Binnengewässer 16, 7/1: 1-1044, Schweizerbart Verlag, Stuttgart 1983 Komárek, J. & Jankovská, V. 2001. Review of the Green Algal Genus Pediastrum; Implication for Pollenanalytical Research. Bibliotheca Phycologica, Band 108. 127 s. Komárek, J. & Zapomelová, E. 2008 Planktic morphospecies of the cyanobacterial genus Anabaena = subg. Dolichospermum 1. part: coiled types. - Fottea 7(1): 1 31. Komárek, J. & Zapomelová, E. 2008 : Planktic morphospecies of the cyanobacterial genus Anabaena = subg. Dolichospermum 2. part: straight types. - Fottea 8(1): 1 14. Krammer, K. & H. Lange-Bertalot, 1997. Bacillariophyceae. 1.Teil: Naviculaceae. Julk.: Ettl, H., Gerloff, J., Heynig, H. & Mollenhauer D. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa, Band 2. Stuttgart, Gustav Fischer Verlag, Jena. 876 s. Krammer, K. & Lange-Bertalot, H. 1988. Bacillariophyceae. 2.Teil: Bacillariaceae, Epithemiaceae, Surirellaceae. Julk.: Ettl, H., Gerloff J., Heynig, H. & Mollenhauer, D. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa, Band 2. Stuttgart, Gustav Fischer Verlag, Jena. 596 s. Krammer, K. & Lange-Bertalot, H. 1991. Bacillariophyceae. 3.Teil: Centrales, Fragilariaceae, Eunotiaceae. Julk.: Ettl, H., Gerloff, J., Heynig, H. & Mollenhauer, D. (toim.), Süsswasserflora von Mitteleuropa, Band 2. Stuttgart, Gustav Fischer Verlag, Jena. 576 s. Krammer, K. & Lange-Bertalot, H. 1991. Bacillariophyceae. 4.Teil: Achnanthaceae. Kritische Ergänzungen zu Navicula (Lineolatae) und Gomphonema. Julk.: Ettl, H., Gärtner, G., Gerloff, J., Heynig, H. & Mollenhauer, D. (toim.), Süsswasserflora von Mitteleuropa, Band 2. Stuttgart, Gustav Fischer Verlag, Jena. 437 s. Krammer, K. & Lange-Bertalot, H. 1991. Bacillariophyceae. 5.Teil. Julk.: Ettl, H., Gärtner, G., Krieniz, K., Lokhorst G.M. (toim.), Süsswasserflora von Mitteleuropa, Band 2. Spektrum Akademischer Verlag, Heidelberg, Berlin. 311 s. Kraberg, Alexandra, Marcus Baumann & Claus-Dieter Dürselen 2010. Coastal Phytoplankton.Photo Guide for Northern European Seas. 204 p Lange- Bertalot H., Metzeltin D. 1996. Indicators of Oligotrophy. 800 taxa representative of three ecologically distinct lake types. Carbonate buffered - Oligodystrophic - Weakly buffered soft water Iconographia Diatomologica: Annotated Diatom Micrographs.Volume 02: Ecology- Diversity-Taxonomy..1996. 2428 figures on 125 plates.390 p. Lange-Bertalot, H. 2001. Diatoms of Europe, Volume 2: Navicula Sensu Stricto, 10 Genera Separated from Navicula Sensu Lato,Frustulia. A.R.G Gantner Verlag K.G.,Ruggel. 526s. Lenzenweger, Rupert 1996. Desmidiaceenflora von Österreich. Teil 1. Bibliotheca Phycologica, Band 101. J. Cramer. Lepistö, Liisa, Gertrud Cronberg, Toini Tikkanen 1996. Records of some algal species. Nordic Phytoplankton Workshop 7.-10.6. 1994. Finnish Environment Institute 20. 34 s. Middelhoek, A. 1962. Flagellaten. Overzicht van een 50- tal soorten van Trachelomonas en Strombomonas in Nederland. KNNV no. 45. 59 s. Mrozinska, Teresa 1985. Chlorophyta, 4.Teil: Oedogoniophyceae: Oedogoniales. Julk.: Ettl H., 17 +

Gärtner G., Heynigh H., Mollenhauer D. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa Band 14. Gustav Fischer Verlag, Stuttgart, New York. 624 s. Popovsky Jiří, Lois Ann Pfiester 1990. Dinophyceae (Dinoflagellida). Julk.: Ettl H., Gerloff J., Heynigh H., Mollenhauser D. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa Band 6. Gustav Fischer Verlag, Jena, Stuttgart. 272s. Rieth, Alfred 1980. Xanthophyceae, 2.Teil. Julk.: Ettl H., Gärtner G., Heynigh H. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa Band 4. Gustav Fischer Verlag, Stuttgart, New York. 147 s. Ravanko, Orvokki 1974. Kurssimoniste piileväkurssia varten Turun Yliopiston Kasvitieteen laitoksella. Ruzicka, J., 1977. Die Desmidiaceen Mitteleuropas. Band 1, Lief. 1. - E.Schweizerbart, Stuttgart Ruzicka, J., 1981. Die Desmidiaceen Mitteleuropas. Band 1, Lief. 2. - E.Schweizerbart, Stuttgart Schmidt, Antal & Fehér Gizella 1999. A zöldalgák Chloroccales rendjének kishatározója 2. 2. (átdolgozott) kiadás. Vízi természet és környezetvédelem 10. Budapest. Skuja, H. (1948). Taxonomie des Phytoplanktons einiger Seen in Uppland, Schweden. Symbolae Botanicae Upsalienses 9(3): 1-399. Skuja, H. (1964). Grundzüge der Algenflora und Algenvegetation der Fjeldgegenden um Abisko in Schwedisch-Lappland. Nova Acta Regiae Societatis Scientiarum Upsaliensis, Series 4, 18(3): 1-465. Starmach, Karol 1983. Eugelenophyta. Flora Slodkowodna Polski. Tom 3. Polska Akademia Nauk. Insytut Botaniki. 594 s. Starmach, Karol 1985. Chrysophyceae und Haptophyceae. Julk.: Ettl H., Gerloff J., Heynigh H., Mollenhauser D. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa Band 1. Gustav Fischer Verlag, Stuttgart, New York. 515 s. Tikkanen, Toini 1986. Kasviplanktonopas. Suomen Luonnonsuojeluliiton tuki Oy. Helsinki. Tomas, Carmelo R. (ed.) 1997. Identifying Marine Phytoplankton Academic Press, New York, 858 p. Tsarenko P.M., Wasser S.P., Nevo E. (eds) 2009. Algae of Ukraine, Volume 2: Diversity, Nomenclature, Taxonomy, Ecology and Geography: Bacillariophyta. Ruggell: A.R.A. Gantner Verlag K.-G. 413 p. Wehr, John D. & Sheath, Robert G (ed.) 2003. Freshwater Algae of North America. Ecology an Classification. 918 s. Wołowski, Konrad & Hindák, František 2005. Atlas of Euglenophytes. Veda. 136 s. Yamagishi, Takaaki 2013. Lepocinclis (Euglenophyta) Taxonomical review. Bishen Singh Mahendra Pal Singh.141 p. 18 +

Liite 7 Kalajoen yhteistarkkailu 2014 Perifytontarkkailun tutkimusten tulokset Selvityksessä tutkittiin näkyykö alueen kuormittajien vesien vaikutus vastaanottavien Kalajoen ja sen sivu-uomien, Vääräjoen ja Mertuanjoen (oikeammin Mertuanoja, HERTTA, Paikkatietojärjestelmä) veden laadussa piileväanalyysien perusteella. Havaintopaikat Kesän 2014 perifytontarkkailun näytteet kerättiin luonnonalustoilta 12. 13.8.2014 kuormittajien vaikutusalueilta siten, että kullakin alueella ensimmäinen näyte otettiin sopivilta paikoilta jätevesien purkupaikan yläpuolelta ja seuraavat näytteet noin 50 m ja noin 200 m jätevesien purkupaikan alapuolelta (taulukko 1, kuva 1). Havaintopaikat olivat lähes samoja aikaisempien tarkkailujen kanssa. Löytynnevan turpeenottoalueen vaikutusten seurantapaikat Mertuanojassa ovat turpeenottoalueen tarkkailun kannalta huonossa paikassa. Alin saattaisi olla Katiskonojan loppupäässä tai Mertunojassa heti Katiskonojan liittymän jälkeen. Katiskonoja kulkee laajan peltoalueen poikki mikä vaikuttaa jo merkittävästi ojan vesien laatuun, jolloin kuva Löytynnevan vesien vaikutuksista muuttuu oleellisesti. Mikäli tarkoitus on vain arvioida turpeenottoaluelta purkautuvien vesien vaikutuksia jo vahvasti kuormitetun Mertuanojan veden laatuun, sijoitetut paikat ovat perusteltuja. Jos toisaalta Katiskonojan kautta kuivana kesänä, kuten kesällä 2014, valuu hyvin vähän vettä, ei vaikutuksia luonnollisesti ole osoitettavissa. Kuva 1. Löytynnevan seurantahavaintopaikkojen sijainti (punaiset pisteet) ja purkuvesien laadun arvioinnin kannalta sopivammat paikat (vihreät pisteet).

Taulukko 1. Näytteenottopaikat (ks. myös kuva 1), niiden koordinaatit (YKJ-järjestelmä), näytteenottopäivämäärä sekä näytealustan ja pohjan laatu. Alue Tunnus P-k. I-k. Pvm Näytealusta Pohja Haapajärvi K98 7078694 3414111 12.8.2014 kivet kivikko Nivala jvp yläp. 7092683 3397935 12.8.2014 vesikasvit muta alapuoli 1 7092784 3397897 12.8.2014 vesikasvit muta alapuoli 2 7092919 3397823 12.8.2014 vesikasvit muta Ylivieska K44 7111108 3379370 12.8.2014 kivet kivikkoa Alavieska K27 7120967 3369180 13.8.2014 kivet kivikkoa, kallio Kalajoki VP11000 7132357 3351963 13.8.2014 kivet kivikkoa Kalajoen jvp yläpuoli 7133111 3351302 13.8.2014 kivi, kivikko, muta alapuoli 50 m 7133222 3351255 13.8.2014 kivet kivikko, muta alapuoli 200 m 7133349 3351226 13.8.2014 kivet kivikko,hiekka Mertuanoja (Mertuanjoki) Ylivieskan jvp yläp. 7115691 3378866 12.8.2014 rantapaju muta, hiekka jvp alap. 1 7115476 3378505 12.8.2014 rantapaju muta, hiekka jvp alap. 2 7115414 3378369 12.8.2014 uppopuu hiekka, kivet Löytynneva purku yläp, 7115519 3377181 12.8.2014 ulpukka savi, muta purku alap. 1 7115517 3377094 12.8.2014 ulpukka savi, muta purku alap. 2 7115523 3377003 12.8.2014 ulpukka savi, muta Vääräjoki, Rautio V15 7114048 3362398 13.8.2014 kivet hiesu-kiviä Näytteenotossa, näytteiden käsittelyssä ja analysoinnissa noudatettiin päällyslevästön seurantaan kehitettyä piilevämenetelmää, joka on kuvattu standardissa SFS-EN 13946 sekä julkaisussa Piileväyhteisöt jokivesien tilan luokittelussa ja seurannassa menetelmäohjeet (Eloranta, Karjalainen & Vuori 2007). Näytteet käsiteltiin vetyperoksidilla lämpimässä vesihauteessa, kunnes orgaaninen aine oli hävinnyt. Lopuksi näyte säilöttiin väkevään etanoliin. Leväsuspensiosta valmistettiin kestopreparaatit käyttäen Naphrax-petaushartsia. Näytteet tutkittiin mikroskoopilla käyttäen 1500x suurennusta ja vaihevastakohtaoptiikkaa. Kustakin näytteestä laskettiin satunnaisesti 300 400 piileväkuorta ja tulokset syötettiin päivitettyyn Omnidia 5.2-tietokantaohjelmaan, joka tulostaa useita eri vedenlaatuindeksejä. Veden ekologista tilaa kuvaamaan on käytetty yleisimmin kaikkiin lajeihin perustuvaa IPSindeksiä sekä sukujen määräsuhteisiin perustuvaa sukuindeksiä (GDI). Indeksien maksimiarvo on 20. Veden laatu luokitellaan erinomaiseksi indeksiarvojen ollessa 17 20, hyväksi arvoilla 15 17 ja tyydyttäväksi arvoilla 12 15, välttäväksi arvolla 9 12 ja huonoksi, jos IPS-arvo on < 9. Ravinteisuusindeksin (TDI/100) arvot <32 kuvastavat oligotrofiaa, arvot 32 47 oligo-mesotrofiaa ja 47 63 mesotrofiaa, 63 79 meso-eutrofiaa ja arvot > 79 eutrofiaa. Ravinteisuusindeksin ohella on esitetty myös %PT-arvot, jotka kertovat onko ravinteisuuden yhteydessä myös runsas orgaanisen aineksen kuormitus. Orgaanisen aineksen kuormituksen vaikutusta on jonkin verran, jos %PT-arvo on 21 40 %, orgaaninen likaantuminen vaikuttaa rehevyyteen merkittävästi arvolla 41 60 ja orgaaninen likaantuminen on voimakas arvolla > 60 %.

Tulokset Piileviin perustuvat laatuindeksien tulokset Näytteissä yhteisöjen lajien määrä ja siten monimuotoisuus oli varsin vaihteleva. Lajisto indikoi usein neutraaleja ja jopa lievästi emäksisiä vesiä veden kuvatusta runsashumuksisuudesta huolimatta. Indeksien arvot vaihtelivat suuresti kuvastaen veden laatua erinomaisesta välttävään. Veden laatu oli hyvää Haapajärvellä, Kalajoen keskiosassa Alavieskassa ja havaintopaikalla Kalajoki VP11000 sekä Vääräjoessa Raution havaintopaikalla. Ylivieskassa (K44) Kalajoen veden laatu oli huonompaa kuin vähän alempana, johtuen Ylivieskan jvp:n ja Löytynnevalta tulevien Mertuanojan heikkolaatuisten vesien yhtymisestä Kalajokeen. Ylivieskan jvp:n yläpuolisen Mertuanojan veden laatu oli eriomaista, mutta laatu heikkeni välttävälle ja jopa huonolle tasolle puhdistamolta tulevien vesien vaikutuksesta pienestä virtaamasta ja laimennuksesta johtuen. Mertuanojassa lähempänä puhdistamoa olevan näytteen parempi arvo alempaan verrattuna johtuu ylempää tulevien puhtaiden vesien lajien runsaammasta esiintymisestä näytteissä. Alempana Katiskonojan vesien yhtymäkohdan tienoilla veden laatu oli parantunut tyydyttävälle tasolle (taulukko 2, kuva 2). Taulukko 2. Kalajoen yhteistarkkailun piilevätulokset v. 2014 (Divers. = diversiteetti, Tasais. = tasaisuusindeksi, IPS = lajeihin perustuva veden laatuindeksi, GDI = piileväsukuihin perustuva laatuindeksi, TDI/100 = trofiaindeksi, %PT = runsasravinteisuutta kuvaavien lajien suhteellinen määrä). N Lajeja Diver -s. Tasais. IPS GDI %PT TDI/ 100 Lask. ph Haapajärvi 369 79 4,97 0,79 16,4 15,8 5,1 46,3 6,44 Nivala jvp yläp 280 42 3,32 0,62 12,8 14,5 1,1 30,2 6,83 Nivala jvp alap1 476 47 2,69 0,48 11,6 14,3 1,1 29,5 7,39 Nivala jvp alap2 524 37 2,28 0,44 11,3 14,2 1,0 43,7 7,52 Ylivieska K44 390 91 4,77 0,73 13,9 14,3 6,4 49,6 6,70 Alavieska K27 400 66 4,63 0,77 15,3 14,2 8,3 39,5 6,88 Kalajoki VP11000 457 61 4,14 0,70 15,1 13,6 8,3 44,6 7,17 Kalajoki jvp yläp 427 49 3,60 0,64 16,0 15,4 5,4 40,1 7,09 Kalajoki jvp alap1 422 55 4,11 0,71 12,7 12,9 17,5 47,5 6,60 Kalajoki jvp alap2 386 63 4,02 0,77 13,1 13,6 18,7 60,5 6,75 Vääräjoki, Rautio 300 93 5,90 0,90 16,0 14,5 9,0 40,1 6,42 Ylivieska jvp yläp 564 34 2,31 0,45 17,9 14,0 9,4 16,2 6,51 Ylivieska jvp alap1 324 56 3,95 0,70 10,9 11,6 50,6 58,6 7,06 Ylivieska jvp alap2 302 41 2,57 0,48 8,6 10,4 76,5 79,4 7,49 Löytynneva yläp 316 88 5,24 0,81 13,5 12,8 35,4 46,8 6,58 Löytynneva alap1 312 85 5,36 0,84 12,9 13,3 34,9 47,5 6,54 Löytynneva alap2 342 79 5,28 0,84 12,7 12,7 34,2 52,5 6,44 Kesän 2014 kaltaisena kuivana kesänä Löytynnevan alueelta Katiskonojan kautta valuu hyvin vähän vettä, joten turpeenottoalueelta tulevien vesien vaikutus ei näy Mertuanojassa.

Kalajoessa huonoin tilanne oli Nivalassa, missä jätevesipuhdistamon yläpuolinen näyte kuvasti juuri ja juuri tyydyttävää tasoa, mutta puhdistamon alapuoliset näytteet vain välttävää tasoa (tulukko 2, kuva 2). Nivalassa IPS-indeksin arvon alhaisuus kytkeytyy lähinnä dominanttina esiintyneen Aulacoseira granulata var. angustissiman alhaiseen IPSarvoon. Laji on selvästi eutrofisten vesien planktonin laji, mutta se ei ole erityisesti jätevesiä indikoiva laji. Nivalan havaintoalueella pohjan laatu oli mutaa, joten näytteet jouduttiin ottamaan vesikasveilta (ulpukan lehtiruodit). Näyte käsitti tällöin suuren määrän planktonin lajistoa, eikä tyypillistä virtavesien kivien päällyslevälajistoa. Täten IPS-indeksin arvolla saatu veden laatutilan arvo ei ole todellinen ja oikea, eikä vertailukelpoinen muiden paikkojen tulosten kanssa. Muilla havaintopaikoilla planktonin lajeja esiintyi vain satunnaisesti. Kuva 2. Kalajoen yhteistarkkailun piileväindeksien tulokset v. 2014. IPS = piilevälajien suhteellisiin osuuksiin perustuva laatuindeksi. Veden erinomaisen (E) laadun indeksiarvon alaraja on 17, hyvän (H) laadun raja-arvo on 15 17 ja tyydyttävän (T) laadun raja-arvot 12 15, välttävän (V) raja-arvot 9 12. TDI/100-indeksin pitäisi kuvastaa vesien rehevyyttä, mutta Omnidia-tietokannassa mm. Aulacoseira-suvulle ei ole annettu TDI-luokitusarvoja, joten tarkastelualueella erityisesti Nivalassa, missä em. suku on vallitseva, indeksi antaa väärän kuvan. Ekologisissa jakautumissa näkyy kuitenkin selvästi, että Mertuanojan ylimmän paikkaa ja Vääräjoen Raution paikkaa lukuunottamatta kaikissa paikoissa meso-eutrofit ja eutrofit lajit ovat vallitsevia.

Piilevien ekologisten ryhmien antamat tulokset Piileväyhteisöjen lajit ilmaisevat runsaudellaan ja esiintymisellään useita ekologisia tekijöitä, joista myös voidaan päätellä mm. kuormituksiin liittyviä seikkoja. Lajit voidaan luokitella mm. rehevyyttä kuvaaviin trofia-luokkiin, orgaanista kuormitusta ja samalla hajotustoiminnan aktiivisuutta kuvaaviin saprobia-luokkiin sekä vedessä olevien typen muotojen hyväksikäyttöä ja sietoja koskeviin luokkiin. Osa lajeista käyttää pelkästään epäorgaanisia typen yhdisteitä N-ravinteenaan (N-autotrofit), jotkut käyttävät edellisen ryhmän tavoin epäorgaanisia typen yhdisteitä, mutta sietävät mm. jätevesissä tulevia orgaanisen typen muotoja (N-autorofit, tolerantit). Kolmas ryhmä voi käyttää vaihtoehtoisesti epäorgaanisia ja orgaanisia N-yhdisteitä tarjonnasta riippuen (fakultatiiviset N-autotrofit/ N-heterotrofit) ja neljäs ryhmä puolestaan käyttää vain valmiita orgaanisia N-yhdisteitä ja ilmaisevat täten vahvaa orgaanista jätevesikuormitusta runsaina esiintyessään. Taulukko 4. Tutkittujen piileväyhteisöjen jakautuminen veden happamuutta, typen sidontaa, trofiaa ja saprobiaa kuvastaviin luokkiin (Van Dam 1994) vuonna 2014. Typen sidontaryhmät N- autotrofit kph-luokat asidobiontit asidofiilit biontit neutrofiilit alkalifiilit alkali- Haapajärvi 1,1 16,3 51,8 22,2 0,5 Nivala jvp yläp. 0,7 12,1 21,1 60,7 2,1 Nivala jvp. alap. 1 0,2 6,1 12,8 76,3 1,5 Nivala jvp. alap. 2 0,0 2,5 10,3 84,2 0,2 Ylivieska K44 0,5 8,7 48,5 36,9 0,5 Alavieska K27 5,0 8,5 55,0 28,8 0,0 Kalajoki VP11000 0,2 3,7 40,3 51,9 0,0 Kalajoki jvp yläp 0,5 2,8 59,5 35,4 0,0 Kalajoki jvp alap1 5,5 2,8 38,6 50,5 0,0 Kalajoki jvp alap2 0,3 5,7 52,3 37,0 2,1 Vääräjoki, Rautio 3,7 16,3 32,7 31,3 1,3 Ylivieska jvp yläp 0,2 1,2 84,0 13,3 0,0 Ylivieska jvp alap1 0,3 3,7 32,4 59,6 0,3 Ylivieska jvp alap2 0,0 1,3 14,6 79,5 0,7 Löytynneva yläp 1,3 9,2 35,4 44,6 1,9 Löytynneva alap1 1,9 13,1 35,3 43,3 0,6 Löytynneva alap2 1,8 10,5 39,5 43,6 0,3 N-auttolerantit fak.n-aut /N-heterotrofit obl.nheterotrofit Haapajärvi 40,1 40,4 1,1 3,0 Nivala jvp yläp. 11,4 82,1 0,7 0,4 Nivala jvp. alap. 1 6,9 87,2 0,2 0,6 Nivala jvp. alap. 2 8,2 88,0 0,4 0,4 Ylivieska K44 15,6 67,4 2,8 2,1 Alavieska K27 20,0 60,0 4,3 2,5 Kalajoki VP11000 13,9 62,1 3,7 2,8 Kalajoki jvp yläp 9,1 65,6 4,0 0,2

Kalajoki jvp alap1 27,0 19,7 5,5 35,3 Kalajoki jvp alap2 12,7 50,0 14,2 11,9 Vääräjoki, Rautio 28,0 35,3 3,3 5,0 Ylivieska jvp yläp 57,6 37,1 0,9 0,2 Ylivieska jvp alap1 21,0 21,0 41,7 6,8 Ylivieska jvp alap2 8,6 6,3 66,2 10,6 Löytynneva yläp 30,7 24,4 25,0 5,7 Löytynneva alap1 23,1 28,5 26,0 6,7 Löytynneva alap2 23,7 28,7 21,9 10,5 Trofiaryhmät oligotrofit ol-mesotrofit+ mesotr. mesoeutrofit+ eutrofit hypertrofit Haapajärvi 33,9 44,4 3,5 4,1 0,0 Nivala jvp yläp. 8,6 79,6 5,0 1,4 0,0 Nivala jvp. alap. 1 5,7 85,5 3,4 0,8 0,2 Nivala jvp. alap. 2 3,1 90,6 2,5 0,8 0,2 Ylivieska K44 14,4 59,2 11,5 4,6 1,3 Alavieska K27 20,0 59,5 9,0 4,8 1,8 Kalajoki VP11000 13,1 64,1 7,4 3,3 2,6 Kalajoki jvp yläp 7,3 63,5 8,4 4,0 0,2 Kalajoki jvp alap1 25,6 23,0 3,3 39,8 0,9 Kalajoki jvp alap2 11,9 41,7 10,9 26,2 2,3 Vääräjoki, Rautio 18,7 37,0 13,0 6,3 2,7 Ylivieska jvp yläp 57,8 38,3 1,6 0,9 0,0 Ylivieska jvp alap1 18,2 20,7 2,5 48,8 4,0 Ylivieska jvp alap2 7,3 7,3 1,7 74,5 3,3 Löytynneva yläp 25,6 27,5 3,2 31,3 1,9 Löytynneva alap1 20,8 30,8 6,1 29,8 3,8 Löytynneva alap2 17,8 30,4 5,8 29,8 5,8 oligoeutrofit oligosaprobit β- mesosaprobit α- mesosaprobit α-mesopolysaprobit polysapro bit Saprobiaryhmät Haapajärvi 20,3 14,6 32,7 2,7 14,9 Nivala jvp yläp. 5,0 7,5 80,3 0,0 2,9 Nivala jvp. alap. 1 3,8 2,6 86,6 0,2 2,7 Nivala jvp. alap. 2 1,5 2,3 89,4 0,2 3,8 Ylivieska K44 8,2 6,7 60,6 1,5 12,3 Alavieska K27 11,3 12,1 48,8 1,8 21,5 Kalajoki VP11000 10,9 4,9 54,9 2,6 21,0 Kalajoki jvp yläp 7,3 1,9 56,7 0,2 31,1 Kalajoki jvp alap1 26,8 3,8 48,3 7,8 6,6 Kalajoki jvp alap2 7,3 4,7 57,0 2,6 21,5 Vääräjoki, Rautio 11,3 17,0 21,6 2,7 26,3 Ylivieska jvp yläp 48,8 9,0 13,3 0,0 27,1 Ylivieska jvp alap1 15,1 7,4 50,9 7,1 13,3 Ylivieska jvp alap2 6,0 2,6 70,9 10,6 4,3 Löytynneva yläp 15,2 12,9 42,7 6,0 11,4 Löytynneva alap1 18,3 6,1 41,0 6,7 16,3 Löytynneva alap2 10,2 11,1 40,7 9,4 16,1

Seuraavassa on esitetty kuvioina tarkkailualueen havaintopaikkojen antamat kuvat rehevyydestä, saprobiasta, typen yhdisteiden käyttötavoista ja veden ph-arvoa kuvaavista piileväryhmistä (kuvat 3 6). Meso-eutrofiaa ja eutrofiaa kuvastavat lajit ovat vallitsevina lähes kaikissa paikoissa. Vain Mertuanojassa jätevesipuhdistamon yläpuolella oligotrofiaa ilmaisevia lajeja oli noin 50 % (kuva 3). 100 % 80 % 60 % 40 % oligo-eutr. hypertr. 20 % meso-eu+eu ol-me+mesotr. 0 % oligotr. Haapajärvi Nivala jvp yläp Nivala jvp alap1 Nivala jvp alap2 Ylivieska K44 Alavieska K27 Kalajoki VP11000 Kalajoki jvp yläp Kalajoki jvp alap1 Kalajoki jvp alap2 Vääräjoki, Rautio Ylivieska jvp yläp Ylivieska jvp alap1 Ylivieska jvp alap2 Löytynneva yläp Löytynneva alap1 Löytynneva alap2 Kuva 3. Kalajoen yhteistarkkailun havaintopaikkojen piileväyhteisöjen lajien jakautuminen eri rehevyysasteita kuvaaviin trofialuokkiin (oligotr = oligotrofia, ol-me = oligo-mesotrofia, meso = mesotrofia, me-eutr = meso-eutrofia, eutr = eutrofia, hyper = hypertrofia ja oligo-eutr. = trofiavaatimukseltaan/-siedoltaan laaja-alaiset lajit). Orgaanista kuormitusta kuvastavien saprobialuokkien jakautumat kuvastavat rehevyysluokkien tavoin selkeää kuormitusta koko tarkastelualueella ja selvin voimakas kuormitus näkyy Mertuanojassa (Ylivieskan jvp alapuolen ja Löytynnevan havaintopaikat). Myös joen loppuosassa Kalajoen jvp:n alapuolella saprobia on melko voimakas. Osaksi selvästi huonompaan tilaan voi vaikuttaa se, että Kalajoen jvp:n näytepaikat sijaitsevat lammashaan kohdalla (kuva 4). Haapajärven ja Mertuanojan ylimmän näytteen tulokset osoittavat ko. paikkojen lievenpää orgaanista kuormitusta. Myös Nivalassa huonoista IPS-arvoista huolimatta orgaaninen kuormitus kytkeytyy β-mesosaprobien lajien suureen osuuteen, eikä niinkään vahvempaa saprobiaa kuvastaviin lajeihin. Siten IPS-arvojen perusteella saadut Nivalan kohdalla Kalajoen laatu ei ilmeisesti ole aivan niin huono kuin näyttää, vaan laatutaso voi hyvinkin olla samalla tasolla kuin Kalajoen keskiosassa. Tähän viittaa myös Nivalan jvp:n yläpuolisen

näytteen arvo, minkä alhaisuuteen ei ole perusteita, vaan selitys löytyy Aulacoseira-suvun valta-asemasta (76 % koko yhteisöstä). 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % polysapr α-me-polysapr α-mesosapr β-mesosapr oligo-sapr 0 % Haapajärvi Nivala jvp yläp Nivala jvp alap1 Nivala jvp alap2 Ylivieska K44 Alavieska K27 Kalajoki VP11000 Kalajoki jvp yläp Kalajoki jvp alap1 Kalajoki jvp alap2 Vääräjoki, Rautio Ylivieska jvp yläp Ylivieska jvp alap1 Ylivieska jvp alap2 Löytynneva yläp Löytynneva alap1 Löytynneva alap2 Kuva 4. Kalajoen yhteistarkkailun havaintopaikkojen piileväyhteisöjen lajien jakautuminen eri orgaanista kuormitusta kuvaaviin saprobialuokkiin. Edellä esitetty tarkastelu pätee myös typpimetaboliaryhmien tulosten perusteella. Nivalassa ei esiinny typpiheterotrofeja lajeja juuri lainkaan, mikä kertoo siitä, ettei veteen tule ylimääräisiä orgaanisia typpiyhdisteitä. Kalajoen loppuosassa Kalajoen jätevesipuhdistamon alapuolinen lähempi näyte kuvastaa voimakasta orgaanisten typpiyhdisteiden kuormitusta. Tässäkin kohtaa jää selvittämättä lammashaan eläinten mahdollinen osuus typpikuormituksesta. Myös Mertuanojassa typpiheterotrofien ja fakultatiivisesti typpiheterotrofien osuudet olivat suuria (kuva 5).