Aluekehittämisen tieteellinen perusta
Perusasetelma
Perusasetelma Innovaatiotoiminta
Aluekehittäminen Lähtökohta Aluekehittäminen on jonkin aluekokonaisuuden tulevaisuuden toimintaedellytysten parantamista suhteessa kyseisen alueen aiempaan kehitykseen. Aluekehittäminen on uusia voimavaroja luovaa, etsivää ja olemassa olevia resursseja hyödyntävää toimintaa (Mäkinen 1994). Kehittämisellä tarkoitetaan yhden tai useamman toimijan puuttumista kehitykseen omista arvolähtökohdistaan. Kehittäminen voi tällöin olla olosuhteisiin sopeutumista, tarkoituksellista sulautumista tai omista lähtökohdista aidosti uuteen laajenevaa (Sotarauta & Linnamaa 1999)
Endogeeniset ja eksogeeniset mallit Aluekehitystä selittävät mallit voidaan karkealla tasolla jakaa endogeenisiin ja eksogeenisiin. Endogeeniset mallit perustuvat alueen sisäsyntyisiin kehitystä vauhdittaviin tekijöihin, joiden varassa on uusien toimialojen tai muutoin merkittävien toimintojen mahdollista syntyä ja/tai kasvaa. Endogeeniset mallit korostavat kykyä hallita paikallisia resursseja, luoda uusia resursseja, tuottaa paikallisia innovaatioita sekä kykyä mobilisoida alueen resurssit ja kompetenssit samaan suuntaan. Eksogeeninen kehitys viittaa vastaavasti ulkopuolisten syiden aiheuttamaan kehitykseen.
Aluepolitiikka Aluepolitiikka voidaan suppeasti tulkita alueellisia kehittyneisyyseroja tasoittavaksi politiikaksi. Laajemmin aluepolitiikkaa voidaan pitää tapana suhtautua eri alueiden kehittymiseen ja tapana ohjata niiden kehittämistä. Voimavaroja tasaavaa, alueellisia eroja tasapainottavaa toimintaa Aluepolitiikassa on olennaista alueiden erojen ja eroihin vaikuttavien tekijöiden tarkastelu. Laaja aluepolitiikka Suppea aluepolitiikka
Alueelliset epätasapainomallit Klassiset mallit Jos kehitys jää markkinavoimien vapaasti muokattavaksi vailla tietoisia yhteiskunnallisia tasaamistoimenpiteitä, niin kehittyneemmät toiminnot keskittyvät tietyille alueille. Rakenteelliset epätasapainomallit Alueellisia kehittyneisyyseroja tarkastellaan suhteessa yhteiskunnan kokonaiskehitykseen. Alueiden välisten kehittyneisyyserojen nähdään ilmentävän yleistä rakenteellista epätasapainoa. Yleiset tasapainomallit Tärkeintä on luoda koko kansantaloudelle suotuisat kasvun edellytykset, koska vain kasvavasta kakusta jakautuu hedelmiä reuna-alueillekin. Tuotannontekijöiden liikkuvuuden edistäminen ja alueellista erikoistumista tärkeitä, koska alueelliset kehittyneisyyserot vain heijastelevat alueellista erikoistumista ja työnjakoa, joka taas on välttämätöntä tehokkuuden ja optimaalisten voimavarojen kohdentamisen kannalta Research Unit for Urban and Regional Development (Kiljunen 1979) Studies
Markkinoihin kriittisesti suhtautuvat lähestymistavavat korjaavat markkinoiden aiheuttamia epätasapainoja. pyrkivät sääntelemään tai ohjaamaan yhteiskunnallisia toimintoja julkisten investointien avulla. Lisäksi on pyritty edistämään alhaalta yhteisöstä lähteviä aloitteita ja hankkeita. Markkinalähtöiset lähestymistavat heijastelevat markkinoiden trendejä resurssien allokoinnissa, luovat edellytyksiä yksityisen sektorin toiminnalle piristävät yksityisen sektorin toimintaa ja lisäävät sen investointeja luovuttavat kehittämisprojektien hallinnan kokonaan yksityiselle sektorille
Yleisiä lähtökohtia kurssille Kehittämisen haasteet I Alueiden kehittäminen alueiden hajautuessa erilaisten arvojen, tavoitteiden ja strategioiden puristuksessa Alueiden erilaistuminen mutta mallien samanlaistuminen Kehittämistoiminnan arvopohjan hajautuminen JA integroituminen Monissa Euroopan maissa erityisesti kaupungeista on tullut monien kulttuurien kohtauspaikkoja, jolloin myös kehittämisen taustalla oleva arvopohja laajenee olennaisesti (jos sen halutaan vastaavan edes jollain tavalla kaupungin väestön arvoja) Kestävän kehityksen käsitteellistäminen, edistäminen ja toteuttaminen sekä empiirisissä tutkimuksissa että kaikilla tasoilla käytävissä kehittämis- ja suunnitteluprosesseissa. Yhteiskunnallisen ohjausajattelun ideologinen muutos
Kehittämisen haasteet II Uusien toimijoiden tulo kehittämisen ja suunnittelun piiriin Muuttuva aika- ja tilakäsitys Vanhojen kulttuurisesti ja toiminnallisesti arvokkaiden miljöiden säilyttämisen ja nopean taloudellisen hyödyn maksimoinnin välisen jännitteen tasapainottaminen Julkisten resurssien niukkuus suhteessa tarpeisiin Kehittäjän laajeneva kompetenssilista Generalisteja ja spesialisteja
(van de Ven & Poole 1995)
www.sotarauta.info Aluetieteen luonne ja teoriaperusta? Theories in Theories of