Kansantaloudellinen aikakauskirja 104. vsk. 1/2008 Ilmastonmuutoksen torjunnan kustannukset ja hyödyt* Juha Honkatukia Tutkimusjohtaja Vatt johdanto ilmastonmuutoksen torjunta on noussut eu:n poliittisen agendan kärkeen kuluneen vuoden mittaan. käsitys siitä, että ilmastonmuutos aiheutuu ihmisen toiminnasta on saanut vahvistusta sekä viime vuonna julkaistusta sternin raportista että kansainvälisen ilmastopaneelin ipcc:n hiljan julkaistusta neljännestä arviointiraportista. euroopan yhteisö on sitoutunut tiukkoihin päästötavoitteisiin sekä kioton sopimuskaudella 2008 2012 että pitemmällä aikavälillä. näyttää siltä, että monet muutkin maat ovat valmiimpia pitkän tähtäimen päästörajoituksiin. taloudellisena ongelmana ilmastonmuutoksen torjunta on haastava. näyttää selvältä, että ilmastonmuutos aiheuttaa peruuttamattomia vaikutuksia, jotka voivat pahimmillaan olla erittäin kauaskantoisia. Vaikka vaikutukset ovat kaukana tulevaisuudessa, ilmastonmuutoksen torjunnan vaatimat toimet voivat jäädä tehottomiksi, jos ne aloitetaan liian myöhään. toisaalta toimet muuttavat pysyvästi nykyistä * Artikkeli perustuu Kansantaloudellisen Yhdistyksen kokouksessa 3. joulukuuta 2007 pidettyyn esitelmään. elämäntapaamme ja aiheuttavat huomattavia kustannuksia. käsittelen tässä artikkelissa sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksista tehtyjä arvioita että ilmastonmuutoksen torjunnan vaatimia toimia etenkin euroopan ja suomen näkökulmista. ilmastonmuutoksen taloudelliset vaikutukset ison Britannian valtiovarainministeriö julkaisi vuoden 2006 lopulla sternin raporttina tunnetun laajan selvityksen ilmastonmuutoksesta ja sen taloudellisista vaikutuksista (stern review of the economics of Climate Change). raportin lähtökohtana on ilmastonmuutos. raportin mukaan ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat kiistatta ihmisen toimien aiheuttamia ja tämä näkemys omaksuttiin selkeästi myös ilmastopaneelin keväisessä kokouksessa. raportti esittelee luonnon mekanismeja, jotka saattavat kiihdyttää ilmastonmuutosta sen päästyä käyntiin. tällaisia mekanismeja voivat olla esimerkiksi hiilen maaperään ja meriin sitoutumi 2
Juha Honkatukia sen heikkeneminen tai ikiroudan sulamiseen liittyvä metaanin vapautuminen. raportissa korostetaan ilmastonmuutoksen peruuttamattomuutta ja riskiä sen kiihtymisestä. raportti nojautuu laskelmiin ilmastonmuutoksen sopeutumiskustannuksista ja sen torjunnan kustannuksista. sopeutumiskustannuksia tarkastellaan laajalti kirjallisuuden perusteella, mutta raportti nojautuu pääasiassa yhdellä mallilla tehtyihin laskelmiin (integroitu ilmaston ja talouden tarkasteluun suunniteltu PaGe malli). laskelmissa arvioidaan talouden ja ilmaston kehitystä 2200 luvulle saakka. laskelmien perusteella ilmastonmuutoksen kustannukset voivat nousta hyvin korkeiksi jo tämän vuosisadan puolella ja kohota edelleen seuraavalla vuosisadalla. ilmastonmuutoksen kustannukset jakautuvat kuitenkin hyvin epätasaisesti. herkimpiä alueita ovat aasia ja intia, joissa ilmastonmuutoksen kustannukset vuoteen 2100 mennessä voivat olla 2,5 prosenttia kansantuotteesta, sekä afrikka ja lähi itä, jossa ne asettuvat kahden prosentin tuntumaan. Pohjoisella pallonpuoliskolla tilanne on toinen, jos lämpeneminen jää lieväksi: boreaalisella vyöhykkeellä 2 3 asteen lämpötilan nousu muun muassa lisää satoisuutta ja vähentää lämmitystarvetta, mikä hyödyttää taloutta. Myös keski euroopassa ja Yhdysvalloissa lievä lämpeneminen arvioidaan talouden kannalta hyödylliseksi. Voimakkaampaan tai hyvin nopeaan lämpenemiseen liittyy kuitenkin uhkatekijöitä, jotka lisäävät kustannuksia. esimerkiksi vesihuollon huomattava vaikeutuminen yli 2asteen lämpenemisen seurauksena koettelisi niin keski eurooppaa kuin Yhdysvaltojakin. teollistuneissa maissa ilmastonmuutoksesta on siis sekä hyötyjä että haittoja. kehitysmaiden tilanne on toinen. lämpeneminen koskettaa ennen kaikkea peruselinkeinoja, ja koska köyhimmät alueet ovat niistä eniten riippuvaisia, aiheutuisi juuri niille suurimmat kustannuksetkin. suomen osalta ilmastonmuutoksen vaikutuksia on tarkasteltu sekä kansallisessa ilmastonmuutoksen sopeutumisstrategiassa että useissa tutkimushankkeissa. taulukkoon 1on koottu tuloksia inadapt hankkeesta, jossa tarkasteltiin lämpenemisen vaikutuksia ilmastoherkkyyden kannalta keskeisillä talouden sektoreilla (Perrels, rajala ja honkatukia 2005). arvioiden perusteella alkutuotanto hyötyisi lievästi lämpenemisestä ja lämmitystarpeen vähentyessä energiakulut laskisivat koko taloudessa. useilla muilla sektoreilla vaikutukset ovat ristiriitaisia: lämpeneminen vaikuttaa rakentamiseen osin myönteisesti lämmitystarpeen kautta, mutta saattaa vaatia varautumista ääriolosuhteisiin, mikä lisää kustannuksia. liikenne saattaa hyötyä talvikauden lyhenemisestä, mutta ylläpito saattaa silti vaikeutua kelien muuttuessa vaikeammiksi. koko talouden tasolla vaikutukset jäävät pieniksi, mutta lievästi positiivisiksi. inadapt hankkeen jälkeen tehty lisätutkimus on tunnistanut uusia uhkia, jotka lisäävät kustannuksia. näyttää siltä, että kokonaisvaikutus suomenkin talouden kannalta tulee pitkällä aikavälillä olemaan negatiivinen, joskaan ei välttämättä kovin suuri. ilmastonmuutos jatkuu vuoden 2100 jälkeenkin, vaikka päästöjen rajoittamisessa onnistuttaisiin. sternin raportin keskeinen johtopäätös perustuu pitkälti tähän kaukaiseen tulevaisuuteen, jossa ilmastonmuutos vuoteen 2200 mennessä hillitsemättömänä aiheuttaisi suuria muutoksia. kun nämä muutokset raportoidaan tasaista kasvua vastaavina, päädytään raportin tulokseen, jonka mukaan kustannus ilmastonmuutoksesta vastaa 5 20 %laskua globaalissa kokonaistuotannossa. Mallin laskemien mark
KAK 1/2008 kinavaikutusten ( 5 %) lisäksi pohditaan muita vaikutuksia, kuten suoria vaikutuksia terveyteen ja ympäristöön ( 6 %), ilmaston feedback mekanismien lisävaikutusta ( 2 3%) sekä vaikutusten epätasaista jakaantumista. raportissa esitellään kattavasti ilmastonmuutoksen torjunnan kustannuksia. raportti toteaa muun muassa, että torjuntaan voi liittyä kilpailukyvyn heikkenemisen ja tuotannon siirtymisen riskejä eräillä energiaintensiivisillä toimialoilla, elleivät kaikki maat osallistu päästöjen vähentämiseen. kirjallisuudessa esitetyt arviot viittavat keskimäärin kansantuotteen noin yhden prosentin laskuun. raportin keskeinen johtopäätös seuraa taloudellisista laskelmista. ilmastonmuutoksen kustannukset voivat olla 5 20 prosenttia kokonaistuotannosta, kun taas sen torjunnan kustannukset ovat vain noin prosentin luokkaa. ilmastonmuutoksen torjuntaan on siis ryhdyttävä heti mahdollisen katastrofin välttämiseksi. tähän pääsemiseksi hiilidioksidipäästöille on saatava hinta joko verotuksen, päästökaupan tai eri ohjauskeinojen yhdistelmien avulla. tämä hinta voi raportin laskelmien mukaan nousta erittäin korkeaksi, jopa 300 dollariin hiilitonnilta. näin korkealla hinnalla olisi syvällisiä vaikutuksia, joiden lieventämiseksi raportti ehdottaa erilaisten joustomekanismien käyttöä. sternin raportti herätti heti kritiikkiä ennen kaikkea siksi, että sen suositus poikkeaa tunnetusta tuloksesta päästöjen rajoitustoimien optimaalisesta ajoituksesta, jonka mukaan rajoitukset olisi toteutettava asteittain kiristäen. raportti onkin altis kritiikille, koska sen tulokset nojautuvat osittain epätavanomaisiin oletuksiin. keskeinen kysymys liittyy eri sukupolvien hyvinvoinnin vertailuun ja siihen, pitäisikö ja kuinka tulevaisuuden sukupolvien hyötyä diskontata. kun ilmastonmuutoksen torjunnan kustannukset ovat nykyhetkessä, mutta hyödyt kaukana tulevaisuudessa, on selvää, että diskonttaus vaikuttaa arvioon optimaalisen politiikan tavoitteista. raportin esimerkkilaskelmissa päädytään matalien diskonttotekijöiden käyttämiseen. tämä valinta on raportin johtopäätösten kannalta ratkaiseva, koska se johtaa siihen, että 2100 luvulla ja sen jälkeen toteutuvat kustannukset näkyvät yli ajan raportoiduissa kustannuksissa normaalia painavampina. tästä syystä tulevaisuudessa odotettujen vaikutusten torjuntaan on ryhdyttävä heti. tämä edellyttää hyvin korkeaa säästämisalttiutta ja kääntää perinteisen tuloksen optimaalisesta päästöjen rajoituksen ajoituksesta. osittain tästä syystä myös raportin arvio hiilidioksiditonnin hinnasta nousee korkeammaksi kuin mitä kirjallisuudessa yleensä tavataan. sternin raportissa käytettyjen oletusten vaikutusta johtopäätöksiin kuvaa hyvin William nordhausin ensiarvio, jossa hän näyttää, että sternin raportin oletukset kymmenkertaistavat arvioidut vaikutukset tavanomaisempiin verrattuna, kun niitä käytetään nordhausin omassa, tunnetussa rice/dice mallissa. keskustelussa on kuitenkin sittemmin omaksuttu ajatus, että sternin käyttämä kustannus hyötyanalyysi ei välttämättä soveltuisi ilmaston lämpenemisen kaltaisen ongelman tarkastelemiseen. sen sijaan, että lähestytään päästöjen rajoitustavoitetta kustannus hyötyanalyysiin kautta, tulisi valita sellainen päästötavoite, jolla vältetään ilmaston liialliseen lämpenemiseen liittyvän katastrofin mahdollisuus. tällaisessa ajattelussa korostuu ilmastonmuutoksen torjunnan kustannustehokkuus, kun torjunnan tavoite omaksutaan muilla perusteilla. samansuuntaisiin johtopäätöksiin voidaan kuitenkin päätyä myös kustannushyötyanalyysiin kautta. arnulf
Juha Honkatukia Gruebler esitti hiljan iiasa:n nordhausin malliin perustuvia tuloksia, joissa nordhausin mallin kustannushyötyanalyysiin yhdistettiin ilmastokatastrofien mahdollisuus. iiasa:n analyysin perusteella kustannushyötyanalyysin ongelma on pikemminkin se, että malli on indifferentti hyvin laajan lämpötila alueen suhteen. taloudellinen optimi voi siis yhdistyä sellaisiin päästötasoihin, joilla lämpeneminen jäisi vaatimattomaksi, mutta lähes samanarvoinen optimi voi toteutua myös voimakkaan lämpenemisen yhteydessä. kuntähäntarkasteluun yhdistetään katastrofin esimerkiksi merivirtojen kierron häiriytymisen mahdollisuus, voidaan päästöt rajata turvalliselle alueelle, jolla myös taloudellisesti päästään optimaaliseen ja kustannustehokkaaseen ratkaisuun. ilmastonmuutoksen torjunta ja sen kustannukset eurooppalainen lähestymistapa ilmastopolitiikkaan näyttää perustuvan ilmastonmuutoksen rajoittamiseen turvalliselle tasolle. eu:n ajama päästötavoite pitäisi lämpenemisen kahden asteen rajoissa, jolloin ilmastomallien mukaan katastrofin mahdollisuus jää vielä pieneksi. tämä lähtökohta on myös eu:n komission keväällä 2007 esittämässä tiedonannossa, jossa esitettiin yhteisölle vuoteen 2020 ulottuvia päästöjen rajoitustavoitteita. tiedonannon yhteydessä esitettiin myös arvio siitä, mitä päästöjen rajoittaminen maksaisi. komission teettämissä laskelmissa päästöjen rajoittamista arvioitiin useassa eri päästöjen rajoittamisvaihtoehdossa, joissa koko eu:n päästöjä rajoitettaisiin vuoteen 2020 mennessä 20 tai 30 prosenttia. tavoitteen lisäksi tehtiin useita eri oletuksia muun maailman ilmastopolitiikasta sekä käytössä olevista ohjauskeinoista. laskelmien keskeiset tulokset kansantuotteen muutoksesta on raportoitu taulukossa 1. komission arvion mukaan päästöjen yksipuolinen rajoittaminen 20 prosentilla vuoden 1990 tasosta laskisi eu:n kansantuotetta 1,4 prosentilla. jos käytössä olisi puhtaan kehityksen mekanismin mukainen mahdollisuus toteuttaa päästöjen vähentämistä myös kehitysmaissa (CdMmekanismin), pienenisi kustannus 0,3 prosenttiin. tiukemmalla päästötavoitteella kansantuotteen lasku olisi selvästi suurempi, mutta CdM auttaisi tässäkin tapauksessa alentamaan yksipuolisen sitoutumisen kustannuksia. Muiden teollisuusmaiden osallistuminen päästökauppa ja CdM järjestelmään ei tiedonannon mukaan enää välttämättä laskisi kustannustasoa, koska se johtaisi kilpailuun CdM hankkeista, mikä nostaisi hankkeiden tuottamien, päästöoikeuksiin rinnastettavien päästövähenemien hintatasoa. suomen osalta päästöjen rajoittamisen vaikutukset on arvioitu selvästi eu:n keskiarvoa suuremmiksi. kun komission arvion mukaan päästöjen yksipuolinen rajoittaminen 20 prosentilla vuoden 1990 tasosta laskisi eu:n kansantuotetta 1,4 prosentilla, niin suomessa vaikutus olisi ev mallilla (orsström ja honkatukia 2002) tehtyjen laskelmien mukaan yli kaksi prosenttia kansantuotteesta. eu:n arvioiden mukaan CdM joustomekanismin käyttö pienentäisi kustannukset 0,3 prosenttiin, kun vaikutus suomessa olisi lyhyellä tähtäimellä puolitoista prosenttia ja pitkällä tähtäimelläkin 0,8 prosenttia. Vaikutukset olisivat siis moninkertaiset eu:n keskiarvoon verrattuna. ev mallilla tehtyjen laskelmien mukaan päästöjen rajoittaminen 30 prosenttia vuoden 1990 tason alapuolelle laskisi kansantuotetta lähes 3,5 prosenttia perusuraan verrattuna siinä tapauksessa, että päästöoikeudet maksaisi
KAK 1/2008 Taulukko 1. Päästöjen rajoittamisen vaikutukset kansantuotteeseen vuonna 2025 Päästöjen rajoittamisen vaikutukset Yksipuolinen Yksipuolinen Yksipuolinen Yksipuolinen kansantuotteeseen 20% 20%, CdM 30% 30%, CdM komission arvio (2020) eu:lle keskimäärin 1,4 0,3 2,3 0,9 Vaikutukset suomessa (ev malli) 2,3 0,8 3,5 1,1 vat 77 euroa hiilidioksiditonnilta eikä käytössä olisi CdM joustomekanismia. näin korkea päästöoikeuden hinta tekisi kuitenkin hiilidioksidin talteenoton kannattavaksi eikä liene realistinen. Vaikutukset kansantalouteen riippuvat voimakkaasti päästöoikeuksien tai CdM mekanismin tuottamien päästövähenemien hinnasta. jos päästöjen rajoittamiseen olisi käytettävissä hinnaltaan edullisia CdM hankkeita, yksipuolisen rajoittamisen kustannukset jäisivät koko kansantalouden tasolla selvästi alhaisemmiksi. laskelmissa on oletettu CdM hankkeiden kautta toteutettavien vähennysten hinnaksi komission laskelmissaan käyttämä noin 4euroa hiilidioksiditonnilta 20 prosentin vähennyksen ja 9euroa hiilidioksiditonnilta 30 prosentin vähennyksen yhteydessä. ilmastonmuutoksen torjunta ja talouden rakenne Vaikutuksien suuruus suomen talouteen riippuu paljon siitä, millainen ontalouden kyky sopeutua rakennemuutokseen. tätä sopeutumista arvioitiin Valtiovarainministeriön talouspolitiikan strategia 2007 raportissa. tarkastelussa pyrittiin arvioimaan, millaiselle sopeutumisuralle kansantalous joutuisi, jos eu toteuttaa samankaltaisen jäsenvaltioiden kokonaispäästöjä koskevan taakanjaon kuin kaudella 2008 12 ja suomelle asetetaan velvoitteeksi saavuttaa 20 %vuotta 1990 pienempi päästöjen määrä vuoteen 2020 mennessä. arvio perustuu dynaamisella VattaGetasapainomallilla tehtyihin laskelmiin. Malli perustuu laajasti käytettyyn Monash malliin (dixon ja rimmer 2002). Mallilla voidaan tarkastella työmarkkinoiden ja investointien dynamiikkaa sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä samanaikaisesti. tällaisessa tarkastelussa korostuvat toisaalta markkinoiden dynamiikka, toisaalta päästörajoitusten ja muiden politiikkatoimien ajoitus sekä se, miten valtiovalta reagoi päästöjen rajoittamisen vaikutuksiin. Malli perustuu yksityiskohtaiseen tietokantaan, jossa pääoman sektorispesifisyys voidaan ottaa huomioon. sektorispesifisyyden vuoksi pääomakannan sopeutumiseen kuluu aikaa, ja lyhyellä tähtäimellä sopeutuminen tapahtuu tästä syystä ennen kaikkea alentuneen pääoman tuoton kautta. tämä laskee investointeja, ja pitkällä aikavälillä pääomakanta pyrkii supistumaan pienentyneen tuotannon mukaiselle uudelle tasolle. työmarkkinoilla oletetaan viipeellinen reaalipalkkojen sopeutuminen, jossa palkkojen muutokseen vaikuttavat sekä reaalipalkkojen että työllisyyden poikkeama odotetusta tasapainokasvu urasta. reaalipalkkojen sopeutuminen vaatii aikaa, ja tästä syystä lyhyellä tähtäimellä sopeutuminen tapahtuu työllisyyden kautta. tällaisessa työmarkkinamallissa rakenteellinen työllisyys voi lisääntyä, mutta palkkamekanismin voidaan myös olettaa pyrkivän palautta
Juha Honkatukia Kuvio 1. Päästöjen rajoittamisen kustannukset vuonna 2020, jos rakennetyöttömyys ei kasva maan odotetun tasapainotyöttömyyden. suomessa on tehty vain harvoja työmarkkinoiden dynamiikkaan pureutuvia tutkimuksia, mutta esimerkiksi alho (2002) on estimoinut palkkayhtälöitä, jotka viittaavat siihen, että rakennetyöttömyys ei välttämättä olisi vakio. Verotuksen osalta laskelmissa oletetaan, että valtion kassa pyritään tasapainottamaan tuloverotuksen avulla. tasapainoon vaikuttaa laskelmissa toisaalta energiaverotuksen kiristäminen, toisaalta työllisyydenjakulutuksenpieneneminen. Vaihtoehtoisessa laskelmassa oletetaan, että budjettia ei välttämättä pyritä välittömästi tasapainottamaan, vaan vajeen annetaan kasvaa niin kauan kuin työttömyys on tasapainotasokasvu uraa korkeampi. tämä näkyy laskelmissa säästämisen ja kansantuotteen välisen suhteen laskuna. arviossa oletetaan, että ilmastotavoitteeseen pääsemiseksi käytetään sekä energiaverotusta että päästökauppaa. energiaverojen korotusten oletetaan toteutuvan hallitusohjelman mukaisesti vuonna 2008. Päästöoikeuden hinnan oletetaan kohoavan vuoteen 2012 mennessä 25 euroon tonnilta ja vuoteen 2020 mennessä nousevan asteittain komission arviossaan käyttämään 44 euroon tonnilta. Päästökaupan alkujako on laskelmassa ilmainen eikä siten tuota valtiolle tuloja. Päästöoikeuden hinnan oletetaan siirtyvän lopputuotteiden hintaan kysynnän hintajoustosta riippuen. kuviossa 1onraportoitu päästöjen rajoittamisen kansantaloudellisia vaikutuksia sillä oletuksella, että rakennetyöttömyys ei kasva. keskeinen tulos tästä laskelmasta on se, että työllisyys ei ehdi palautua pitkän aikavälin tasapainotasolle tilanteessa, jossa taloutta koskevia rajoituksia koko ajan kiristetään. kuviosta näkyy kylläkin, että jokaisen kiristyksen jälkeen työllisyyden toipuminen alkaa, mutta uudet
KAK 1/2008 Kuvio 2. Päästöjen rajoittamisen kustannukset vuonna 2020, jos rakennetyöttömyys kasvaa rajoitukset sysäävät työllisyyden taas uudelle sopeutumisuralle. kansantuote laskee tässä tapauksessa kaikkiaan hieman yli prosentinvuoteen 2020 mennessä. kuviosta näkyy myös, että kansantalouden säästämisaste laskisi työttömyyden kasvun lisätessä menoja, mutta vuoteen 2020 mennessä toipuminen olisi tältä osin käynnissä sillä varauksella, ettei päästörajoituksia edelleen kiristettäisi. kuviossa 2tarkastellaan päästöjen rajoittamisen kustannuksia siinä tapauksessa, että rakennetyöttömyys kasvaa.tällöin vaikutustyöllisyyteen olisi lähes kaksi prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja kansantuotteeseen noin 1,8 prosenttia. Pääomakanta pienenisi reilun prosentin. koko kansantalouden säästämisaste säästämisen suhde kansantuotteeseen olisi jatkuvassa laskussa vielä vuonna 2020, mikä saattaisi tarkoittaa lisäsopeutumispainetta valtiontalouteen. kuvion 2kuvaamassa tilanteessa talouden toimialarakenteeseen kohdistuisi melkoisia muutospaineita, joita havainnollistaa kuvio 3. kuviossa on esitetty toimialarakenteen ero perusuranjapäästöjen rajoittamisvaihtoehdon välillä vuonna 2020. energiavaltaisen teollisuuden tuotanto pienenee varsin selvästi päästöjen rajoittamisen seurauksena. Myös alkutuotanto kärsii, mutta kuitenkin suhteellisesti vähemmän. Palvelujen tuotanto kykenee imemään osan vapautuvista resursseista, mutta on selvää, että juuri tästä mahdollisuudesta riippuu se, kuinka hyvin talous sopeutuu teollisuuden voimakkaaseen rakennemuutokseen. on varsin luultavaa, että sopeutuminen vaatii aktiivisia toimia esimerkiksi koulutuspolitiikassa. laskelmissa oletetaan, että valtion kassa pyritään tasapainottamaan tuloverotuksen avulla. Valtion tuloihin vaikuttaa laskelmissa
Juha Honkatukia Kuvio 3. Tuotanto vuonna 2020 perusuraan verrattuna ennen kaikkea energiaverotuksen kiristäminen, toisaalta kuluja lisää työllisyyden ja kulutuksen pieneneminen laskemalla välillisten verojen tuottoa. sillä, pyritäänkö budjetti tasapainottamaan välittömästi vai ei, on vaikutusta ilmastopolitiikan kansantaloudellisiin kustannuksiin. kuviossa 4tarkastellaan tasapainotetun (a) ja lyhyen tähtäimen vajetta sietävän budjettipolitiikan (B) eroa. jos vajeen annetaan kasvaa niin kauan kuin työttömyys on tasapainotasoa korkeampi, jäävät rajoitusten vaikutukset kansantuotteeseen lyhyellä tähtäimellä selvästi pienemmiksi kuin tiukemman budjettikurin tapauksessa. Pitkällä tähtäimellä alijäämää sietävä politiikka alkaa kuitenkin kasvattaa talouden kustannuksia sellaisessa tilanteessa, jossa päästörajoitukset koko ajan kiristyvät ja työttömyys kasvaa. tällöin talous ei ehdi palautua kasvuuralleen, jolloin vajeista uhkaa tulla pysyviä etenkin, jos rakennetyöttömyys lisääntyy. täl löin velanhoitokustannukset kasvavat ja voivat alkaa rasittaa talouden kasvua. johtopäätökset Viimeaikainen tutkimustieto ilmastonmuutoksesta on vahvistanut käsitystä siitä, että ilmastonmuutos on vakava uhka ihmiskunnalle ja että sen takana on ihmisen oma toiminta, jonka torjuminen vaatii kasvihuonekaasujen päästöjen leikkaamista. ilmastonmuutoksen taloudelliset vaikutukset voivat globaalisti muodostua suuriksi, mutta euroopan ja ennen kaikkea suomen kaltaisten pohjoisten maiden osalta ne jäänevät lievemmiksi kuin aasiassa ja useissa kehitysmaissa. ilmastonmuutokseen liittyy kuitenkin peruuttamattomien muutosten riski, ja useat maat, ennen kaikkea euroopan unioni, ovat sitoutuneet pitkälläkin aikavälillä toteutettaviin päästöjen rajoituksiin. Päästöjen rajoit
KAK 1/2008 Kuvio 4. Liikkumavara ja päästörajoitukset tamisesta aiheutuu väistämättä kustannuksia. eu:n komissio on arvioinut, että päästöjen leikkaaminen 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä laskisi yhteisön kansantuotetta jopa 1,4 prosenttia.suomen osalta vaikutuksetovat selvästi eu:n keskiarvoa suurempia talouden rakenteesta johtuen. Vaikka päästöjen rajoittaminen näyttää välttämättömältä, tulee se muodostumaan melkoiseksi haasteeksi talouden sopeutumiskyvylle. kirjallisuus alho, k.e.o. (2002), the equilibrium rate of unemployment and Policies to lower it: the Case of inland, keskustelualoite 839, etla. dixon, P. ja rimmer, M.(2002), Dynamic General Equilibrium Modelling for Forecasting and Policy, north holland, amsterdam. orsström, j.jahonkatukia, j.(2002), EV malli. Taloudellis tekninen tasapainomalli Suomelle, C78, etla, helsinki. Gruebler, a.(2007), Coping with uncertainties, esitelmä iiasa konferenssissa, Wien, 2007. honkatukia, j., kemppi, h. ja kerkelä, l. (2005), Arvioita ilmasto ja energiastrategian kansantaloudellisista vaikutuksista, tutkimuksia 116, Vatt, helsinki. nordhaus, W(2007), Critical assumptions in the stern review on Climate Change, Science, july 2007. Perrels, a., rajala, r. ja honkatukia, j. (2005), appraising the socio economic of Climate Change in inland, keskustelualoite 342, suomen ympäristökeskus. stern, n. (2006), The Stern Review of the Economics of Climate Change, hmtreasury, lontoo. Talouspolitiikan strategia raportti 2007, julkaisuja 6/2007, Valtiovarainministeriö, helsinki. 0