MALLIVASTAUKSET Velvoiteoikeus 5.12.2003 pakollinen aineopintotentti ja täydennystentit Muita kuin assistentille sähköisesti toimitettuja mallivastauksia ei ole julkaistu tässä. Niitä voi etsiä laitoksen aulasta tai ao. opettajalta.
2 Tehtävä 1 (Aurejärvi) Kun A:lla on hallussaan C:n allekirjoittama velkakirja, lähtökohtana on, että C joutuu maksamaan velan. Velkakirja luo A:n hyväksi saamisolettaman, eikä hänen tarvitse tukea vaadettaan muuten kuin vetoamalla velkakirjaan. Ks. Aurejärvi, Luotto- ja maksuvälineet s. 18-20. C ei ollut saanut velkakirjasta rahaa. Velkakirjan kausana ei kuitenkaan aina ole se, että velallinen saa valuutan itselleen. Kausana voi myös olla, että velallinen menee vastuuseen vieraasta velasta. Ks. Aurejärvi s. 37-38. C:n vastikeväite on tässä aiheeton. -A väitti C:lle, että vaimo vastaa lain mukaan miehensä veloista. Jos tämä väärä väite vaikutti siihen, että C allekirjoitti velkakirjan, C:n sitoumus saattaa olla pätemätön petollisen viettelyn vuoksi (OikTL 30 ). Lisäksi velkakirja voisi olla pätemätön siksi, että A painosti C:tä. A uhkasi tehdä rikosilmoituksen B:n törkeästä petoksesta ja rattijuopumuksesta. Mikäli nämä uhkaukset ovat vaikuttaneet C:n päätökseen allekirjoittaa velkakirja, A on mahdollisesti syyllistynyt lievään pakkoon (OikTL 29 ). OikTL 29 :n soveltuminen edellyttää, että pakkoa on käytetty oikeudenvastaisesti. Ks. Hemmo, Sopimusoikeus 1 s. 355. Arviossa on otettava lukuun 1) pakkokeinon sallittavuus 2) tavoitellun edun sallittavuus ja 3) keinon ja edun välinen yhteys. A:n käyttämät painostuskeinot ovat sinänsä sallittuja, mikäli rikosilmoitukset olisivat perustuneet todella tehtyihin rikoksiin. Perättömällä rikosilmoituksella uhkaaminen on tietenkin kiellettyä. A:n tavoittelema etu on sekin sallittu, koska hän oli todella antanut B:lle 200.000 euron luoton. Velkojalla on oikeus periä saatavaansa niin, että hän vaatii siitä lisävakuuden. Kysymys painostuskeinojen ja edun välisestä yhteydestä on törkeän petoksen osalta tulkinnanvarainen. Yhteysvaatimus voisi täyttyä, koska B:n velka A:lle on syntynyt nimenomaan törkeää petosta käyttäen. Törkeän petoksen selvittäminen rikosprosessissa palvelee tämän velan perimistä. Ks. Hemmo s. 356-358. Rattijuopumus puolestaan on asia, jolla ei ole mitään yhteyttä B:n saamaan luottoon. Uhkaus on irrallinen ja jos se on saanut C:n allekirjoittamaan velkakirjan, A on syyllistynyt lievään pakkoon. C voisi vedota myös OikTL 33 :ään. A on antanut C:lle vääriä tietoja ja käyttänyt kahta eri uhkausta. Vaikka petollinen viettely ja lievä pakko eivät täyttyisi, C:n sitoumus on ehkä syntynyt sellaisissa olosuhteissa, joista tietoisen (siis A:n) olisi kunnianvastaista ja arvotonta vedota velkakirjaan. C:n mukaan hänen sitoumuksensa olisi pätemätön myös B:n menettelyn vuoksi. Väite on sikäli oikea, että jos B:n velkasitoumus oli pätemätön, tämän sitoumuksen vakuudeksi annettu C:n sitoumus olisi sekin pätemätön. C:n sitoumuksen kausanahan oli B:n velka. C ei kuitenkaan vapaudu tällä perusteella, kun A pitää velkakirjaa pätevänä. B:n menettely
(petollinen viettely) olisi tehnyt luottosopimuksen pätemättömäksi A:ta kohtaan; pätemättömyyteen olisi saanut vedota A. Kun rahat on jo annettu, A ei enää vetoa pätemättömyyteen. 3 Tehtävä 2 (Halila) Tehtävä koski VKL 2 :ssä säänneltyä regressioikeutta velkasuhteissa. Kanssavelalliset ovat yhteisvastuussa velan maksamisesta, ellei vastuun jaostosta ole sovittu. Tässä tapauksessa vastuu oli yhteisvastuuta. Jos joku on maksanut velan, hänellä on oikeus vaatia jokaiselta muulta tämän osuus. Regressin esittäminen edellyttää pätevää velan maksamista. Tässä tapauksessa on kiistetty pätevä velkasuhde. Valuutan antaminen muulle henkilölle kuin velalliselle ei ole velkasuhteen pätevyyttä poistava tekijä, jos tämä on ollut tarkoituksena. D:n väite on siksi tehoton. Väite siitä, että B olisi päässyt hyötymään velkasuhteesta, voisi olla oikeudellisesti merkityksellinen pohdittaessa regressivastuun jakautumista. Ellei muuta voida osoittaa, regressivastuu jakautuu tasan. Kun puolisoilla on esitetyn kaltaisessa tilanteessa erilliset varallisuuspiirit, vastuu ei kuitenkaan tässä jakaudu tavanomaisesta poikkeavasti. Kyseessä ei liioin ole konfuusio. Jälkitasaus on VKL 2.2 :n mukaan mahdollinen seuraavilla perusteilla Joku on ilmeisesti maksukyvytön. Jonkun oleskelupaikka on tuntematon. Maksua ei ole tullut kuukaudessa siitä esitetystä vaatimuksesta. Arvioitaessa esitettyjen kriteerien täyttymistä tässä tapauksessa voidaan viitata oppikirjan tekstiin, jonka mukaan ilmeisesti maksukyvytön -kriteerin täyttävät ainakin tulokseton ulosmittausyritys ja konkurssi. Se, ettei F:llä ollut varoja velanmaksuun, ei vielä osoittane häntä ilmeisen maksukyvyttömäksi. Liioin ei ole kulunut kuukautta siitä, kun maksua tältä vaadittiin. B:n todistelusta riippuu, onko E:n oleskelupaikka tuntematon vai onko kysymys ponnettomuudesta velan perimisessä, niin kuin C esitti. D:n osalta ei ole täyttynyt mitään sellaista kriteeriä, joka antaisi mahdollisuuden jälkitasaukseen. Tehtävä 3 (Nybergh) Tapauksessa on kysymys irtaimen esineen kaupasta erityisesti tavaran faktisesta virheestä, joka ilmenee myöhemmin kuin vaaran siirtymisen hetkellä ja kyseisen virheen johdosta seuraavista seuraamuksista. Irtaimen kauppaa koskevan kauppalain 1.1 :n (KL) mukaan laki koskee irtaimen omaisuuden kauppaa ja 4 :n mukaan lain säännöksiä ei sovelleta, mikäli kuluttajansuojalaista (38/1978) johtuu muuta. Kuluttajasuojalain (KSL) 1:4 mukaan kuluttajana pidetään tässä laissa luonnollista henkilöä, joka hankkii kulutushyödykkeen pääasiassa muuhun tarkoituk-
seen kuin harjoittamaansa elinkeinotoimintaa varten. Saman lain 5:1:n mukaan kyseisen luvun säännökset koskevat tavaran kauppaa, jossa myyjänä on elinkeinonharjoittaja ja ostajana kuluttaja. Tässä tapauksessa M. Ström (jäljempänä myyjä) on myynyt hiehot O. Korholalle (jäljempänä ostaja). Mitään kuluttajaan viittaavaa ostajan puolella ei ole tapauksessa mainittu, jonka takia KL tulee sovellettavaksi. Tavaran sopimuksenmukaisuudesta säädetään KL 17.1 :ssä, jonka mukaan tavaran on mm. lajiltaan, määrältään, laadultaan ja muilta ominaisuuksiltaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. On kyse konkreettisesta virhearvioinnista, joka on ensisijaisena lähtökohtana. (Wilhelmsson ym. s. 101 s.) Lisäksi säädetään KL 17.2 :ssä, että jos muusta ei voida katsoa sovitun, tavaran tulee mm. soveltua tarkoitukseen, johon sellaisia tavaroita yleensä käytetään. Tällöin on kyse abstraktin virhearvioinnin pääsäännöstä, jolla tarkoitetaan, että tavaralla tulee olla vähintään sellaiset ominaisuudet, että sitä voidaan normaalilla tavalla käyttää kaikkiin niihin tarkoituksiin, joihin kyseisenlaisia tavaroita yleensä käytetään. (Wilhelmsson ym. s. 106) KL 17.4 :ssa säädetään, että jos tavara poikkeaa siitä, mitä 1 tai 2 momentissa säädetään, siinä on virhe. Virheellisyyden määräävä ajankohta säännellään KL 21 :ssä. Pykälän 1 mom:ssa säädetään, että tavaran virheellisyyttä on arvioitava sen perusteella, millainen tavara on ominaisuuksiltaan vaaranvastuun siirtyessä ostajalle. Myyjä vastaa virheestä, joka tavarassa on ollut tänä ajankohtana, vaikka virhe ilmenisi vasta myöhemmin. Pääsääntönä on, että vaaranvastuu siirtyy ostajalle, kun tavara luovutetaan (Wilhelmsson ym. s. 106). Tämä tarkoittaa, että jos tavara tuona ajankohtana oli virheetön, ostajalla ei ole oikeutta virheseuraamuksiin. Myöhemmin syntyvät virheet eivät siten pääsääntöisesti kuulu myyjän vastuun piiriin. Jotta tavara voitaisiin katsoa olevan virheellinen vaaditaan, että virhe on olemassa vaaranvastuun siirtyessä. Sitä vastoin ei vaadita, että virhe on ollut havaittavissa tuona ajankohtana. Todistustaakka siitä, että virhe on piilevänä ollut olemassa jo vaaranvastuun siirtyessä on yleensä ostajalla. Tarvittavan näytön suhteen ei kuitenkaan välttämättä voida asettaa kovin ankaria vaatimuksia. (Wilhelmsson ym. s. 112) Lisäksi säädetään pykälän 2 mom:ssa, mm. että jos tavara huononee vaaranvastuun siirryttyä ostajalle, tavarassa katsotaan olevan virhe, jos huononeminen johtuu myyjän sopimusrikkomuksesta. Ostajan oikeus purkaa kauppa virheen perusteella edellyttää KL:n mukaan, että virheen korjaaminen tai uusi toimitus eivät tule kysymykseen (KL 37.1 ). Lisäksi purun edellytyksenä on KL 39.1 :mukaan, että sopimusrikkomuksella on ostajalle hänelle olennainen merkitys ja myyjä käsitti tämän tai hänen olisi pitänyt se käsittää. Myyjän vahingonkorvausvelvollisuuden sääntely virhetilanteissa rakentuu samoille perusperiaatteille kuin vahingonkorvausvastuu viivästystilanteissa. Pääpiirteissään tämä merkitsee, että myyjällä on ankarampi vastuu ostajalle aiheutuneista vahingoista kuin välillisistä vahingoista. Välittömästä vahingosta ostajalla on oikeus korvaukseen, jollei myyjä osoita, että virheettömän tavaran luovuttamiselle on ollut KL 27.1 tai 27.2 :ssä tarkoitettu este. Myös virhetilanteissa myyjällä on siten kontrollivastuu, mutta eri tavalla kuin viivästystilanteissa. Esimerkiksi yksittäisten kotieläinten tapauksissa tavarassa oleva piilevä virhe merkitsee, ettei virheetöntä tavaraa ole olemassa ja että kysymyksessä siten on este virheettömän tavaran luovutukselle. Näin ollen ratkaisevaksi myyjän vahingonkorvausvastuun kannalta muodostuu se, onko virhe peräisin myyjän kontrollipiiristä vai ei. (Wilhelmsson 4
ym. s. 131 ss.) Lisäksi ostajalla on KL 40.3 :n nojalla aina oikeus korvaukseen, jos virhe tai vahinko johtuu huolimattomuudesta myyjän puolella. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa virhe on laadultaan erikoinen, koska tavara koostuu elävistä eläimistä, jonka takia tavaran tulee käsitellä erityisellä huolellisuudella. Kun lisäksi oli kyse kantavista eläimistä, joita koski erityismääräyksiä korostuu vaatimukset käsitellä ne asianmukaisesti. Tapauksessa todettiin, että todennäköisimpänä syynä neljän hiehon sairastumiseen on pidettävä lähellä poikimisaikaa tapahtuneesta kiellonvastaisesta kuljetuksesta johtunutta rasitusta. Tämä rasitus on alentanut kantavien eläinten vastustuskykyä niin, että sairaus on 28.8. 8.9.2003 tapahtuneen poikimisen jälkeen puhjennut. Kun hiehot näin kohta luovutuksen jälkeen ovat sairastuneet tautiin, jolle ne jo luovutushetkellä ovat olleet erityisen alttiita lähellä poikimista sattuneen liiallisen rasituksen vuoksi, hiehot eivät ole terveydentilaltaan olleet virheettömiä. Neljässä hiehossa on siten ollut virhe siitä riippumatta, ovatko nämä eläimet saaneet tartunnan ennen kauppaa vai sen jälkeen. Näistä hiehoista yksi on kuollut ja yksi on lopetettu sen toipumatta sairaudestaan. Myös kahden muun näin sairastuneen hiehon maidontuotanto on sairauden vuoksi jäänyt vähäiseksi ja kaikkien näiden neljän hiehon poikimat vasikat ovat kuolleet. Myyjän sopimusrikkomus on näin ollen ollut oleellinen. Ostajalla on siten oikeus paitsi vahingonkorvaukseen, myös kaupan purkuun. 5 Huom!Tämä mallivastaus on informatiivisista syistä laadittu seikkaperäisemmäksi kuin mitä tenttivastauksilta on vaadittu. Joillekin vastaajille KL:n soveltamisala tuotti vaikeuksia. Luulisi, että neljä hiehoa ostava henkilö ei hanki kulutushyödykkeen pääasiassa muuhun tarkoitukseen kuin harjoittamaansa elinkeinotoimintaa varten (KSL 1:4). KL:n lähtökohtana oleva noutokauppa aiheutti jonkin verran hämmennystä. Tapauskuvauksessa todetaan, että kauppa tehtiin Korholan tilalla, eli ostajan luona, missä hiehot samalla luovutettiin, eli eläimet olivat jo ostajalla kaupantekohetkellä. Sairauden syyksi ilmoitettu kuljetus on vain voinut olla myyjän puolelta hoidettu kuljetus ostajan tilalle. Mistään muusta kuljetuksesta ei ole mainintaa. Lähtökohdaksi voisi ottaa, ettei nautakarjalle järjestetä seuramatkoja. Yleensä maatilakäytössä olevat eläimet pidetään tilalla kunnes ne toimitetaan teuraaksi. Tämän kuvion hahmottaminen tuotti joillekin vastaajille hankaluuksia. Tehtävä 4 (Hemmo) Tapauksessa on tullut arvioida kunnan vastuuta ja virkamiehen henkilökohtaista vastuuta, joka toki on käytännössä vähemmän tärkeä. Vastuuarviointi lähtee tietoja antaneen virkamies X:n menettelyn huolellisuusarvioinnissa. Kysymyksessä olevan kaltainen tietojen antaminen on oikeuskäytännössä tehtyjen linjausten mukaan julkisen vallan käyttöä, joten tilanteeseen soveltuu VahL 3:2.2 :n mukainen ns. standardisäännös. Vastuu syntyy siten vain, jos tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ole noudatettu. Käytännössä standardisäännös ei kuitenkaan ole juuri supistanut vastuuta normaalin tuottamussäännön mukaisesta.
Tapauksessa on voinut esittää erilaisia virkamiehen menettelyä koskevia argumentteja. Toisaalta viranomaistoimintaan liittyy lähtökohtaisesti korkeahko huolellisuusvaatimus ja X:n on pitänyt ymmärtää rakennusoikeustiedon mahdollinen merkitys A:n kannalta, toisaalta X on ilmaissut kannanottonsa epävarmuuden ja tarjoutunut tarkistamaan asian. Huomiota on tullut kiinnittää myös A:n itsensä myötävaikutukseen, kun hän on luottanut epävarmaksi todettuun tietoon eikä ole välittänyt X:n tarkistusehdotuksesta. Myötävaikutus vähintäänkin supistaisi kunnan vastuuta, ellei vastuu jää kokonaan syntymättä tuottamuksen puuttumisen ja/tai myötävaikutuksen vuoksi. Erilaiset lopputulokset ovat tältä osin olleet hyväksyttäviä. Virkamies X voi itse olla vastuussa vain VahL 4:1.1 :n mukaisesti. Lievän tuottamuksen tapauksissa vastuuta ei synny lainkaan. Tavallisen huolimattomuuden tapauksessa vastuu olisi kohtuullisen korvauksen käsittävää ja toissijaista kunnan vastuuseen nähden. Törkeästä huolimattomuudesta tai tahallisuudesta ei selvästikään ole kysymys. Aiheutunut vahinko on puhdas varallisuusvahinko, joka tulee tapauksessa korvattavaksi, koska VahL 5:1 :n julkisen vallan käyttöä koskeva edellytys täyttyy. Tapaukseen vastattiin varsin hyvin. Jotkut vastaajat menivät kuitenkin kohtuuttoman lyhytsanaisesti suoraan lopputulokseen käymättä läpi em. julkisyhteisön vastuun peruskysymyksiä. 6 Tehtävä 5 (Saarikoski) Peruuttamattomuussitoumus on tehty kirjallisesti ja se on rekisteröinnistä päätellen annettu vakuutusyhtiölle. Ratkaistavaksi jää näin ollen, onko (kirjallinen) sitoumus annettu edunsaajille pätevästi. Pertin ja Urpon osalta mahdollinen edustusvaltavirhe on korjaantunut viimeistään nyt, kun he vetoavat peruttamattomuussitoumukseen eli nähtävästi katsovat sen olevan pätevä. Vakuutusyhtiöllä ei ole tällaisessa tilanteessa oikeutta vedota peruuttamattomuussitoumuksen antamiseen mahdollisesti liittyneeseen edustusvaltavirheeseen. 1 Toiseksi on pohdittava, onko peruuttamattomuussitoumus pätemätön sen antajasta eli Inkeristä johtuvasta syystä sen vuoksi, ettei Inkeri mahdollisesti ollut ymmärtänyt peruuttamattomuussitoumuksen oikeudellista merkitystä sen antaessaan. Ymmärtämättömyys voi viitata voimakkuudestaan ja asianhaaroista muutoin riippuen joko suorastaan oikeustoimikelpoisuuden puuttumiseen (HolhTl) tai toissijaisesti OikTl 33 :n mukaisesti kunnianvastaisuuteen ja arvottomuuteen. Sinänsä vakuutusyhtiö voi vedota edukseen tällaiseen päte- 1 Esim. Hemmo I 2003, 314-316.
2 mättömyysperusteeseen. Jutusta ei kuitenkaan käy ilmi mitään seikkoja, joiden perusteella vakuutusyhtiön kiistämisen perustetta voitaisiin tältä osin tarkemmin arvioida. Tapausselosteesta ei (harmittavasti) käy selville yksiselitteisesti, oliko Pertti vajaavaltainen 3 vielä vuosina 1996 ja 1997, kun takaisinostot tehtiin. Tällä seikalla on merkitystä arvioitaessa Auliksen edustusvaltaa Perttiin nähden. Mikä olennaisempaa, jutusta ei joka tapauksessa käy yksiselitteisesti ilmi myöskään sitä, että Pertti (itse tai isänsä edustamana) saati Urpo olisivat todennettavasti suostuneet takaisinostoihin, jotka heikentävät heidän asemaansa peruuttamattomuussitoumuksen saajina (VSL 51.2 ). Urpon allekirjoituksen merkityksestä kohdassa todistajat voidaan tosin perustellusti kiistellä, mutta ainakin nyt pojat esittävät vaatimuksen vakuutusyhtiölle väittäen oikeuksiaan loukatun. Myöskään 1996 ja 1997 laadittujen ilmoitusten tapausselosteessa kuvattu asiasisältö ei viittaa siihen, että kyseessä olisi ollut suostumuksen antaminen peruuttamattomuussitoumuksen saajien asemaa heikentävään toimeen. Pertin ja Urpon vaatimus hyväksytään. ARVOSTELUPERUSTEET Tapausta laadittaessa alkuperäinen ajatus oli, ettei sovellettavia vakuutussopimuslain normeja pantaisi näkyviin tenttikysymyksessä. Varsinaiseksi lakikirjatentin oikeustapaukseksi tehtävä oli siis helpohko, kun relevantit erikoisnormit tarjoiltiin kultalautasella. Arvostelussa kiinnitettiinkin tavallista hieman tarkemmin huomiota esillä olevien yleisopillisten kysymysten hallitsemiseen. Riippuen siitä, miten näyttöä arvioi suostumuskysymyksen osalta, saattoi pisteitä saada mallivastauksesta poikkeavastakin ratkaisusta, edellyttäen, että esillä oleva oikeuskysymys oli hahmotettu oikein. Tyypillisesti esillä olevat henkilörelaatiot kuitenkin sotkettiin. Vakuutusyhtiöllä epäilemättä on tiedonantovelvollisuus vakuutuksenottaja Inkeriä kohtaan vakuutusturvan sisällöstä ja olennaisista rajoituksista. Tämä ei kuitenkaan liity sen kysymyksen arviointiin, onko Inkeri ollut peruuttamattomuussitoumuksen antaessaan oikeustoimikelpoinen tai onko peruuttamattomuussitoumukseen vetoamista pidettävä kunnianvastaisena ja arvottomana. VSL 9 säätelee luottamuksensuojasta sopimuksen sisältöön annetun informaation valossa, ei kysymystä sopimuksen pätevyydestä eli sitovuudesta ylipäänsä. Pätevyys ratkaistaan omien sääntöjensä perusteella. Esillä olleessa peruuttamattomuussitoumuksen velvoittavuutta koskeneessa jutussa EI ollut kysymys myöskään: 7 2 3 Oikeustoimikelvottomuus on viran puolesta huomioon otettava pätemättömyysperuste (esim. Hemmo I 2003, 340). Kun kysymys on vakuutusyhtiön velvollisuudesta maksaa Inkerin kuoltua kuolemanvarakorvaus edunsaajille, lienee vakuutusyhtiöllä oikeus vedota edukseen myös OikTl 33 :n mukaiseen pätemättömyysperusteeseen edunsaajia vastaan. Merkitystä en panisi sille, ettei vakuutusyhtiötä toisin kuin Inkerin kuolinpesää voida pitää Inkerin sijaantulijana oikeussubjektiusmielessä. Tehtävää laadittaessa ajatus oli, että molemmat pojat olivat tuolloin täysivaltaisia.
edunsaajamääräyksen muuttamisesta muoto-funktio -konstruktiosta Inkerin ja vakuutusyhtiön väliseen sopimussuhteeseen liittyvistä seikoista minkäänlaisesta sopimussuhteesta Pertin ja Urpon sekä vakuutusyhtiön saati Inkerin välillä vakioehtoproblematiikasta sopimusehtojen tulkinnasta oikeustoimen tai velan sovittelusta heikomman suojasta ym. positiivisesta sopimusedusta perusteettoman edun palautuksen edellytyksistä missään asianosaissuhteessa vahingonkorvauksesta ylipäänsä kuolinpesän hallintoon ja pesänselvitykseen liittyvistä asioista asioista, joita oli kysytty edellisillä tenttikierroksilla 8