1 LUPAPÄÄTÖS Nro 46/09/1 Dnro PSY-2007-Y-101 Annettu julkipanon jälkeen 2.7.2009 ASIA Kevitsan kaivoksen ympäristö- ja vesitalouslupa sekä töiden- ja toiminnan aloittamisluvat, Sodankylä LUVAN HAKIJA Kevitsa Mining AB / Kevitsa Mining Oy World Trade Center Helsinki Aleksanterinkatu 17 00100 Helsinki
2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS... 5 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 5 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 5 Ympäristöluvan hakemisen peruste... 5 Vesitaloushakemuksen peruste... 5 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 6 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET, OIKEUDET, YVA JA KAAVOITUSTILANNE... 6 Luvat, sopimukset ja oikeudet... 6 YVA... 7 Kaavoitustilanne... 7 LAITOKSEN TOIMINTA... 7 Yleiskuvaus toiminnasta... 7 Kaivoksen rakentaminen... 8 Tuotteet, tuotanto ja kapasiteetti... 9 Avolouhinta... 10 Murskaus ja jauhatus... 10 Rikastus... 11 Kaivannaisjätteiden käsittely... 12 Rikastushiekat... 12 Sivukiven käsittely... 13 Pintamalmi ja rapautunut kallio... 14 Marginaalimalmi... 15 Pintamaa, maapeitteet ja turve... 15 Muut toiminnot... 16 Energian käyttö ja tuotanto... 16 Raakaveden otto... 17 Talousjäteveden puhdistus... 17 Käyttöaineet... 17 Poltto- ja voiteluaineet... 17 Kemikaalit ja räjähdysaineet... 18 Liikennejärjestelyt... 19 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja energiatehokkuus... 19 BAT-vertailuasiakirjat... 20 Energian käytön tehokkuus... 20 Ympäristöjohtamisjärjestelmä... 20 VESITALOUSHANKKEEN KUVAUS... 21 Yleiskuvaus hankkeesta... 21 Suunnitellut työt... 21 YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN RAJOITTAMINEN... 21 Päästöt pintavesiin... 21 Jätevesien määrä ja käsittely... 21 Käsitellyn jäteveden laatu... 23 Päästöt maaperään ja pohjaveteen... 23 Päästöt ilmaan... 24 Melu ja tärinä... 24 Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen... 25 TOIMINNAN LOPETTAMINEN... 25 Louhos... 26 Rikastushiekka-altaat... 26 Sivukivialue... 26 Muut varastoalueet... 26 Vesienhallinta... 27 Tiet ja muu infrastruktuuri... 27 TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ... 28 Alueen luonto... 28
Kasvillisuus... 28 Linnusto... 28 Muu eläimistö... 29 Suojelualueet... 30 Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 30 Muut elinkeinot, palvelut ja toiminnot... 31 Vesistön tila ja käyttö... 31 Vedenlaatu... 32 Pohjaeläimistö... 33 Kalasto ja kalastus... 34 Maaperä... 34 Pohjavedet... 34 Luonnontilaiset lähteet ja uomat... 35 Ilman laatu... 35 HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN... 35 YVA-lain mukaisesti arvioidut vaikutukset... 35 Vaikutus luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin... 36 Vaikutus Natura-alueisiin... 37 Vaikutus pintaveden laatuun, vedenkorkeuksiin ja virtaamiin... 39 Veden oton vaikutus... 39 Jätevesikuormituksen vaikutukset... 39 Vaikutus maaperään ja pohjaveteen... 40 Vaikutus ilmaan... 41 Melun ja tärinän vaikutukset... 41 Vaikutus kalastoon ja kalastukseen... 41 Vaikutus voimatalouteen... 42 Vaikutus porotalouteen... 42 HANKKEEN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU... 43 Käyttötarkkailu... 43 Päästötarkkailu (vesi, ilma, melu, jätteet)... 43 Vaikutusten tarkkailu... 44 Raportointi ja laadunvarmistus... 45 POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN... 46 Riskinarviointi... 46 ESITETYT MUUT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET VESISTÖN PILAANTUMISESTA... 47 Kalatalousmaksu... 47 Porotaloudelle aiheutuvat haitat... 47 VAKUUS JÄTEHUOLLON VARMISTAMISEKSI... 47 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 48 Lupahakemuksen täydennykset... 48 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 48 Muistutukset, vaatimukset ja mielipiteet... 48 Erilliset lausunnot hankkeen Natura-arvioinnista... 59 Geologian tutkimuskeskuksen lausunto: Kevitsan kaivoshankkeen ja rikastushiekan varastointisuunnitelman soveltuvuus niiden ympäristökelpoisuuden kannalta... 61 Pyydetyt lausunnot hankkeen tarkentuneista yksityiskohdista... 62 Geologian tutkimuslaitoksen lausunto: Nikkelin mineralogia ja sen vaikutus kiven rapautuskäyttäytymiseen sekä yleisempien kivilajien ja Keski-Lapin kallioperän nikkelipitoisuudet... 64 Hakijan kuuleminen ja selitys... 65 Hakijan toinen kuuleminen ja selitys... 72 Tarkastus ja neuvottelut... 77 Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U... 77 KÄSITTELYRATKAISU... 77 YMPÄRISTÖLUPARATKAISU... 77 VESITALOUSLUPARATKAISU... 78 ALUEEN KÄYTTÖÄ KOSKEVA RATKAISU... 78 LUPAMÄÄRÄYKSET... 78 3
Lupamääräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 78 Päästöt vesiin... 79 Päästöt ilmaan... 80 Melu ja tärinä... 81 Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen... 81 Varastointi... 85 Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet... 87 Energiatehokkuus... 88 Vesitalousluvan lupamääräykset... 88 Alueiden sulkeminen ja toiminnan lopettaminen... 89 Tarkkailu- ja raportointimääräykset... 91 Kalatalousmaksu ja vahinkoa estävät toimenpidevelvoitteet... 91 Korvattavat vahingot, lunastuskorvaukset ja käyttöoikeuskorvaukset... 91 Kaivannaisjätteen jätealuetta koskeva ja jätehuollon varmistamiseksi asetettava vakuus... 92 Ohjaus ennakoimattomien vahinkojen varalle... 93 RATKAISUN PERUSTELUT... 93 Käsittelyratkaisun perustelut... 93 Ympäristölupa... 93 Ympäristölupaharkinnan perusteet... 93 Ympäristöluvan myöntämisen edellytykset... 94 Vesitalouslupa... 95 Alueen käyttöä koskevan oikeuden myöntäminen... 96 Lupamääräysten perustelut... 96 Pilaantumisen ehkäisemiseksi annettujen lupamääräysten perustelut... 96 Vesitalousluvan lupamääräysten perustelut... 103 Toiminnan lopettaminen... 103 Tarkkailu- ja raportointimääräysten perustelut... 103 Kalatalousmaksun ja vahinkoa estävien toimenpidevelvoitteiden perustelut... 104 Korvausmääräysten perustelut... 105 Vakuuden arvioinnin perustelut... 105 LAUSUNTO YKSILÖIDYISTÄ VAATIMUKSISTA... 106 LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN... 107 Päätöksen voimassaolo... 107 Lupamääräysten tarkistaminen... 107 Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen... 107 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 108 Päätöksen yleinen täytäntöönpanokelpoisuus... 108 Ympäristöluvan mukaisen toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta... 108 Vesitaloushankkeen töidenaloittamislupa... 108 Vakuus toiminnan aloittamisluvan ja vesitaloushankkeen töidenaloittamisluvan osalta... 108 Toiminnan aloittamisluvan perustelut... 108 Vesitaloushankkeen töidenaloittamisluvan perustelut... 111 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 111 KÄSITTELYMAKSU JA SEN PERUSTELUT... 112 Ratkaisu... 112 Perustelut... 112 Oikeusohjeet... 113 MUUTOKSENHAKU... 114 4
5 HAKEMUS Kevitsa Mining Oy on 26.6.2007 toimittanut ympäristölupavirastoon Kevitsan kaivosta koskevan ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksen. Samalla on haettu ympäristönsuojelulain mukaista lupaa toiminnan aloittamiseksi muutoksenhausta huolimatta sekä vesilain mukaista töidenaloittamislupaa. Näihin liittyen hakija on esittänyt asetettavaksi 400 000 euron suuruisen vakuuden ympäristön saattamiseksi ennalleen. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Kevitsan monimetalliesiintymä sijaitsee 35 km Sodankylän kuntakeskuksesta pohjoiskoilliseen Kevitsavaaran pohjoispuolella. Hankkeen tarkoituksena on hyödyntää Kevitsan malmio ja tuottaa kahta sulfidirikastetta, joiden arvoaineita ovat nikkeli, kupari, koboltti, platina, palladium ja kulta. Kaivoksen päätoimintoihin kuuluvat avolouhos, rikastamo, rikastushiekkaaltaat, sivukivien ja pintamaiden läjitysalueet, jätevesien käsittelyjärjestelmät, raakavedenottamo putkilinjoineen sekä ylimääräisen veden poistopumppaamo putkilinjoineen. Lisäksi kaivokselle rakennetaan sähkölinja ja tulotie. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristöluvan hakemisen peruste Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin mukaan seuraavilla hankkeeseen liittyvillä toiminnoilla on oltava ympäristölupa: 7a) kaivostoiminta 7b) malmin rikastamo 3 b) voimalaitos, jonka polttoaineteho on yli 5 MW 5a) polttonesteiden jakeluasema, jonka polttonesteiden säiliötilavuus on vähintään 10 m 3, taikka muu polttonesteiden tai vaarallisen nestemäisen kemikaalin varasto, jossa voidaan säilyttää tällaisia kemikaaleja vähintään 100 m 3 13 a) vähintään asukasvastineluvultaan (AVL) 100 henkilön jätevesien käsittely Ympäristönsuojelulain 28 :n 2 momentin 4) kohdan mukaan jätteen laitostai ammattimaisella hyödyntämisellä tai käsittelyllä, kuten kaivannaisjätteen hyödyntäminen tai sijoittaminen jätealueelle, on oltava ympäristölupa. Vesitaloushakemuksen peruste Vesilain 2 luvussa tarkoitettuun rakentamiseen ja 9 luvussa tarkoitettuun veden johtamiseen muuhun tarkoitukseen kuin talousvedeksi ja toimenpiteeseen, jonka seurauksena pohjavettä poistuu pohjavesi-
esiintymästä muuten kuin tilapäisesti yli 250 m 3 /vrk, on oltava lupa. Hakija tarvitsee vesilain 9 ja 10 luvun mukaisen oikeuden raakaveden ja jäteveden johtamiseksi rakennettavien putkilinjojen tarvitsemaan maaalueeseen. 6 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Jos samalla toiminta-alueella sijaitsevalla usealla ympäristöluvanvaraisella toiminnalla on sellainen tekninen ja toiminnallinen yhteys, että niiden ympäristövaikutuksia tai jätehuoltoa on tarpeen tarkastella yhdessä, on ympäristönsuojelulain 35 :n 4 momentin mukaisesti toimintoihin haettava lupaa samanaikaisesti eri lupahakemuksilla tai yhteisesti yhdellä lupahakemuksella. Jos toimintoihin on haettava lupaa siten kuin 35 :n 4 momentissa säädetään, eri toimintojen lupa-asian ratkaisee ympäristölupavirasto, jos yhdenkin toiminnan lupa-asian ratkaisu kuuluu sen toimivaltaan. Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 5) kohdan mukaisesti ympäristölupavirasto ratkaisee kaivostoimintaa ja rikastamoa koskevan ympäristölupa-asian. Ympäristölupavirasto voi myöntää luvan vesilain 2 luvun 2 :n mukaan vesistöön rakentamiseen ja 9 luvun 2 ja 7 :n mukaan veden ja pohjaveden ottamiseen sekä 10 luvun 6 ja 7 :n mukaan oikeuden tehdä tarpeellinen viemäri toisen maan kautta. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET, OIKEUDET, YVA JA KAAVOITUS- TILANNE Luvat, sopimukset ja oikeudet Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 12.4.2006 antanut Scandinavian Gold Prospecting AB:lle koetoimintailmoituksen johdosta päätöksen, joka koskee Kevitsan malmion hyödyntämisen selvittämistä koelouhinnalla. Sodankylän kunnan ympäristölautakunta on 28.1.2008 tekemällään päätöksellä myöntänyt Kevitsa Mining Oy:lle luvan maa-ainesten ottoon suunnitellun kaivoksen alueelta. Lapin ympäristökeskus on 11.1.2008 toimittanut ympäristölupavirastoon tiedoksi lausunnon koskien Sodankylän kunnassa vireillä olevaa tarvekiven murskausta koskevaa ympäristölupaasiaa. Lausunnossa on todettu, että kunta ei ole toimivaltainen lupaviranomainen asiassa, vaan asia tulisi siirtää käsiteltäväksi ympäristölupavirastoon. Kevitsa Mining Oy on 21.1.2008 toimittanut ympäristölupavirastoon tiedoksi kirjeen, jossa todetaan, että murskaustoimintaa harjoitetaan alle 50 päivää, eikä toiminta edellytä ympäristölupaa. Hakija on saanut suostumuksen vesihuoltolinjan rakentamiseksi Kemijoki Oy:ltä seuraavien kiinteistöjen alueella: Voimalaitos-Vajukoski RN:o 3:24, Vajukoski-Juusola RN:o 3:27, Postonjoki RN:o 18:4, Petkulan osakaskunnalta kiinteistön Petkulan jakokunnan vedet RN:o 876:1, Mataraojan kohdalta ja Metsähallitukselta kiinteistön Sodankylän Valtionmaa II RN:o 11:1 alueelta.
Työ- ja elinkeinoministeriö on 10.6.2008 antanut päätöksen KaivNro 7140/1a Kevitsa-nimisen 1 400 ha:n suuruisen kaivospiirin määräämisestä. Korkein hallinto-oikeus on 11.12.2008 antamallaan päätöksellä, taltionumero 3227, jättänyt tutkimatta asiassa tehdyt vaatimukset päätöksen kumoamisesta ja palauttamisesta uudelleen käsiteltäväksi. Määrätty kaivospiiritoimitus on vireillä. 7 YVA Kevitsan kaivoshankkeesta on tehty ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain tarkoittama arviointimenettely. Lapin ympäristökeskus on 20.6.2007 yhteysviranomaisena antanut lausuntonsa arviointiselostuksesta ja sen riittävyydestä. Arviointiselostus liitteineen on liitetty hakemusasiakirjoihin. Kaavoitustilanne Valtioneuvosto on 27.12.2007 vahvistanut Pohjois-Lapin maakuntakaavan, jossa Kevitsan alue on osoitettu kaivosalueeksi. Kevitsan eteläpuolitse kulkee sähkölinja ja länsireunalla moottorikelkkareitti. Itälaidaltaan kaivosalue rajoittuu Koitelaisen Natura-alueeseen (SL 3410). Kaivosaluetta koskevassa kaavamääräyksessä todetaan, että kaivostoiminta tulee suunnitella siten, että se ei Koitelaisen Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alueella aiheuta merkittäviä päästöjä tai hydrologisia vaikutuksia tai muutenkaan merkittävästi heikennä alueen niitä arvoja, joiden vuoksi se on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Maakuntakaavaan on merkitty maaseudun kehittämisvyöhyke, johon kuuluu Kevitsaa lähinnä olevien kylien ryhmä Kersilö-Moskuvaara-Petkula. Sodankylän kunnan laatima Lokka-Koitelainen-Kevitsa osayleiskaava on hyväksytty 16.11.1999 ja vahvistettu Lapin ympäristökeskuksessa 7.9.2001. Yleiskaava-alueesta valtaosa on esitetty maa- ja metsätalousalueeksi. Alueille on osoitettu erityisiä porotalouden käyttöalueita (poroaitaalueita). Kaavan mukaan alueen muu käyttö tulee toteuttaa siten, että erityisesti porotaloutta ei kohtuuttomasti vaikeuteta. Yleiskaavaan sisältyy aluevarauksena Kevitsan tieyhteys. Osayleiskaavassa Petkulan, Kersilön, Moskuvaaran, Madetkosken ja Lokan kyliin sekä kylien välialueille on osoitettu yhteensä 190 rakennuspaikkaa. Suurin osa rakennuspaikoista on osoitettu Petkulan kylään, jolla varaudutaan Kevitsan kaivokseen aiheuttamaan rakennustarpeeseen. LAITOKSEN TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta Kevitsa Mining Ab:n tavoitteena on kaivostoiminnan aloittaminen Kevitsan monimetalliesiintymästä Sodankylässä. Kevitsan esiintymä on suuri ja matalapitoinen rauta-, nikkeli- ja kuparisulfidien pirotemalmi, joka sisältää vyöhykkeittäin myös korkeita PGE-pitoisuuksia (PGE = platina + palladium + kulta). Esiintymän luokitellut malmivarat ovat noin 95 miljoonaa tonnia, jossa keskimääräiset pitoisuudet ovat seuraavat: nikkeli 0,29 %, kupari
0,43 %, koboltti 0,01 % ja rikki 1,72 %. Jalometallien pitoisuudet ovat 0,14 0,3 g/t. Malmion syvyysulottuvuus on avoin. Kevitsan kaivoksen tuotantoprosessi koostuu seuraavista päävaiheista: louhinta, murskaus ja jauhatus, selektiivinen vaahdotus ja rikasteen talteenotto. Kaivos toteutetaan avolouhoksena. Rikastamon tuotteita ovat erilliset kupari- ja nikkelirikaste. Kevitsan alue sijaitsee laajemmalla malmikriittisellä alueella. Kevitsan rikastamossa on mahdollista rikastaa myös muita kuin Kevitsan malmiosta louhittavaa sulfidimalmia. Kevitsan kaivoksen arvioidaan työllistävän toimintavaiheessa suoraan noin 200 henkilöä. 8 Kaivoksen rakentaminen Kevitsan kaivoksen avaamista edeltävät mittavat maa-, vesi-, pohja-, tie- ja aluerakentamistyöt. Lisäksi alueelle rakennetaan suuria teollisuusrakennuksia mm. rikastamoa, murskaamoa, tehdaspalvelutiloja ja toimistoa varten. Suurelta osin rakenteet joudutaan tekemään valmiiksi ennen tuotannon aloittamista, joten rakentaminen keskittyy voimakkaasti tuotannon aloittamista edeltävään 1 2 vuoden ajanjaksoon. Rakentamisessa käytetään pääosin tavanomaisia kaivinkoneita ja kuormaautoja, mutta mahdollisesti myös raskaampia kaivostoimintaan käytettäviä dumppereita. Kaivoksen ja sen tukitoimintojen rakenteista maankäytöltään suurimmat on esitetty seuraavassa taulukossa. Toiminto Pinta-ala, ha avolouhos 59 rikastushiekka-allas A 358 rikastushiekka-allas B 22 sivukivien varastoalue 241 marginaalimalmin varastoalue 9 vesivarastoallas 14 maapeitteiden varastoalueet 23 rikastamoalue 7 malmivarasto 11 yhteensä 744 Taulukkoon eivät sisälly esim. kaivostiet. Hankkeeseen liittyen tehdään lisäksi alueen ulkopuolisia rakenteita kuten tulotie, sähkölinja, raakavesilinja ja siirtoviemäri. Kaivannaisjätteen jätealueiden pohjarakenteisiin on arvioitu tarvittavan lisäturvetta noin 960 000 m 3. Turpeen otto toteutetaan rikastushiekka-altaan ja sivukiven läjitysalueen paksuturpeisilta alueilta. Ottoalueiden kokonaispinta-alaksi on arvioitu 110 ha. Rakentamisen alkuvaiheesta lähtien koneiden ja materiaalien siirto avolouhoksen ja tulotien välillä tulee olemaan vilkasta. Alueella kulkeva ns. dumpperitie on siten toteutettava varhaisessa vaiheessa. Vesien käsittelyyn käytettävä vesivarastoallas ja sen jälkeinen pintavalutuskenttä otetaan käyttöön rakentamisen alkuvaiheessa. Pintavalutuskentältä poistuva vesi
kootaan johdettavaksi Mataraojan latvavesiin tai mikäli toteutettavissa ja tarpeellista, putkilinjaa pitkin Vajukosken altaaseen. Kaikkia alueelta rakentamisen aikana muodostuvia vesiä ei saada koottua keskitettyyn käsittelyyn. Tästä syystä hankealueelle tullaan rakentamaan pienempiä kohdekohtaisia laskeutusaltaita rakennusaikaisten vesistöpäästöjen vähentämiseksi. Näissä altaissa laskeutettu vesi johdetaan rakennuskohteiden läheisille suoalueille pintavalutettavaksi. Väliaikaisia rakentamisajan vedenkäsittelyjärjestelyjä tullaan rakentamaan A-altaan eteläpuolelle (purku Saiveljärven pohjoispuoliselle Kevitsanaavalle), sivukivialueen kaakkoispuolelle (purku Satojärven pohjoispuoliselle suolle) ja sivukivialueen luoteispuolelle (purku Mataraojan latvaosien metsäojiin) sekä rikastushiekka-altaan B luoteispuolelle (purku Mataraojan sivuhaaran latvojen läheisille soille). 9 Tuotteet, tuotanto ja kapasiteetti Louhittavan malmin kokonaismääräksi on arvioitu 95 Mt. Tuotantovaiheessa avolouhoksesta louhitaan rikastettavaa malmia vuosittain noin 5 Mt. Malmin käsittelyketjun keskimääräinen malmivirta on noin 750 tonnia tunnissa. Rikastamo tuottaa kuparirikastetta vuosittain noin 60 000 tonnia ja nikkelirikastetta noin 80 000 tonnia. Kuparisulfidin kuparipitoisuus on noin 25 % ja nikkelisulfidin nikkelipitoisuus noin 12 %. Seuraavassa taulukossa on esitetty keskimääräisiä malmissa esiintyvien alkuaineiden pitoisuuksia. Alkuaine mg/kg Alkuaine mg/kg Si 205 000 Pb 35 Mg 144 500 Ag 30 Fe 97 850 Sn 30 Ca 78 300 La 30 S 23 850 Bi 25 Cu 5 650 Cs 15 Ni 4 115 Ce 15 Cr 2 665 Th 13 Ti 1 895 W 10 Mn 1 090 Ta 10 Cl 1 065 As <10 Co 265 Te <10 Sb 120 Ga 8 V 120 Y 7 Ba 95 Nb 1 Zn 80 Mo <1 U <1 Kevitsan kivistä on analysoitu tutkimusvaiheessa noin 1 700 näytettä. Näytteistä on analysoitu radioaktiivisten uraanin ja thoriumin pitoisuudet, jotka ovat olleet alle määritysrajan 10 ppm. Tämän hetken suunnitelmien mukaan kaivoksen toiminta-aika on viiden miljoonan tonnin vuosituotannolla noin 19 vuotta. Kaivos toimii keskeytyksettä vuorokauden ympäri, kaikkina vuodenpäivinä.
10 Avolouhinta Kaivos toteutetaan yhtenä avolouhoksena, josta louhitaan vuosittain noin 5 Mt malmia ja 8 16 Mt sivukiveä. Esiintymän geologisen rakenteen ja sijainnin, kallion teknisten ominaisuuksien ja louhinnan kustannuksien vuoksi avolouhinta on taloudellisin ja tehokkain louhintamenetelmä. Avolouhoksen koko ja tuotantosuunnitelma todennäköisesti muuttuvat tuotannon aikana. Suunnitellun louhoksen alustavat mittasuhteet on esitetty seuraavassa taulukossa. Louhittava kivimäärä Mt 332 Louhoksen - pituus m 970 - leveys m 790 - pinta-ala ha 59 - syvyys m 400 - reunan kaltevuus astetta 50 Louhinnassa kalliota porataan louhintasuunnitelman mukaisesti dieselkäyttöisillä telaketjualustaisilla poravaunuilla. Porareikien halkaisijat ovat yli 100 mm. Porauksessa syntyvä kiviaines (porasoija) koostuu pääosin suurehkoista lastuista, jotka jäävät reiän suulle. Hienompi pöly kerätään talteen porakoneen pölynkeräimillä. Räjähdekemikaalit ovat pääosin emulsioita, jotka valmistetaan työmaalla tankkiautossa ja pumpataan porareikiin. Emulsio herkistyy räjähdysaineeksi vasta porareiässä. Räjäytyksiä on päivittäin keskimäärin kolme kello 6 22. Louhinnassa tarvitaan keskimäärin viisi poravaunua sekä kaksi panostusautoa. Räjäytetty malmi lastataan lastauskoneella dumppereihin, joilla se kuljetetaan murskaukseen tai malmin varastokentälle. Sivukivi ajetaan dumppereilla ja sijoitetaan malmiesiintymän luoteis-, pohjois- ja koillispuolelle. Malmin ja sivukiven lastaukseen tarvitaan neljä lastauskonetta. Sivukiven louhinnan saavutettua maksimiarvonsa dumppereita tarvitaan 10. Murskaus ja jauhatus Dumpperista vaunusyöttimelle kipattu malmi murskataan primäärimurskaimella. Murskaimelta malmi putoaa hihnakuljetinjärjestelmään, joka siirtää murskatun malmin tehdasalueella olevaan välivarastoon. Hihnakuljetinjärjestelmä varustetaan tarpeen mukaan koteloinnilla ja pölynpoistojärjestelmällä. Murskatun malmin välivarasto suunnitellaan enintään yhden vuorokauden kapasiteettia varten. Välivaraston pohjarakenteet toteutetaan siten, että valuma- ja suotovedet saadaan kerättyä ja hyödynnettyä rikastusprosessissa. Välivarastolta malmi syötetään jauhatukseen, joka tehdään märkäjauhatuksena kahdessa vaiheessa: ensin karkea jauhatus semiautogeenimyllyssä (SAG-mylly) ja hienojauhatus kuulamyllyssä. SAG-myllyssä karkea malmi ja kuulamyllyssä teräskuulat toimivat hienoaineksen jauhinkappaleina. Jauhatuksesta saatava malmiliete pumpataan hydrosykloneihin, joista karkea aines palautuu takaisin myllyihin. Jauhetun malmin hienous
on 80 %:sesti alle 75 µm. Jauhetun malmin raekokoa mitataan automaattisella mittalaitteella. Pölypäästöjen rajoittamiseksi murskaus tapahtuu hallissa ja murskeen kuljetus hihnoilla. SAG-mylly ja kuulamylly sijaitsevat sisätiloissa, jossa on pölynkeräys suodattimineen. 11 Rikastus Rikastusprosessi perustuu kupari- ja nikkelipitoisten sulfidimineraalien selektiiviseen vaahdotukseen. Jauhatuksessa hienonnettu malmiliete pumpataan vaahdotuskoneisiin, missä eri kemikaalien ja lietteeseen muodostettavan ilmakuplaston avulla saadaan halutut mineraalit nousemaan vaahdoksi lietteen pinnalle, josta ne johdetaan seuraavaan prosessivaiheeseen. Vaahdottamatta jääneet mineraalit johdetaan lopulta rikastushiekkaalueelle. Selektiivisen vaahdotuksen ensimmäisessä vaiheessa vaahdotetaan lietteestä kuparikiisu (CuFeS 2 ) kuparirikasteeksi. Saatu rikaste puhdistetaan kertausvaiheissa. Kuparin esivaahdotus tapahtuu ph:ssa 11 ja kertausvaahdotus ph:n ollessa 12. Kuparivaahdotuksen jätetuote johdetaan nikkelivaahdotukseen. Siinä pentlandiitti (Ni, Fe, Co)S vaahdotetaan nikkelirikasteeksi. Kuparivaahdotuksesta tuleva esirikaste jauhetaan lisäjauhatuskuulamyllyssä hienommaksi ja sille tehdään vastaavat kertausvaahdotusvaiheet kuin kuparirikasteelle. Esivaahdotus tapahtuu ph:ssa 7 ja kertausvaahdotus ph:ssa 11,5. Nikkelivaahdotuksen jätetuote käsitellään vielä vaahdottamalla siitä sulfidirikaste, joka on lähinnä magneettikiisua (FeS). Rikaste on mahdollisesti happoa muodostavaa ja se pumpataan eri rikastushiekka-altaalle kuin loppu vaahdotusjätteestä. Rikastushiekka-altailla kiintoaine laskeutuu altaan pohjalle ja selkeytynyt vesi palautetaan takaisin rikastusprosessiin ja mahdollinen ylijäämä johdetaan vesistöön. Kupari- ja nikkelirikaste johdetaan vedenpoistoon, joka tehdään aluksi sakeuttimilla. Sakeuttimessa rikasteliete selkeytyy niin, että ylitevesi voidaan johtaa takaisin prosessiin. Selkeytysprosessia tehostetaan käyttämällä flokkulanttia. Sakeuttimen alite pumpataan painesuotimien syöttösäilöihin. Rikasteiden kosteuspitoisuustavoite on painesuodatuksen jälkeen 7,5 %. Suodatetut rikasteet kuljetetaan rikastevarastoon hihnakuljettimilla ja kasataan tuotekohtaisiksi aumoiksi. Varastorakennukset suunnitellaan rikastamon noin viikon tuotantoa varten. Kokonaisvarastotilavuuden tulee tällöin olla noin 1 000 m 3. Tuotteet kuljetetaan alueelta perävaunullisilla kuormaautoilla, jotka lastataan etukuormaajilla varastohallista lastauspihalla. Varastohallien pohjat rakennetaan tiiviiksi, ja sade-, alue- ja muiden vesien pääsy varastokasoihin estetään. Vastaavasti tuotevarastossa mahdollisesti muodostuvat lattiavedet ja lastausalueen sadevedet kerätään talteen ja palautetaan prosessiin. Rikastuksessa käytettäviä kemikaaleja vapautuu ilmaan vaahdotuksessa. Prosessista haihtuvat kemikaalit otetaan talteen prosessilaitteiden yhteyteen rakennettavilla kohdeimureilla. Poistoilma pestään vesipesurilla ja kemikaalit palautetaan pesuveden mukana rikastusprosessiin. Hallien ilmastointien poistot johdetaan ulkoilmaan. Rikastamolta ulkoilmaan pääse-
vät kemikaalimäärät ovat niin pieniä, että niillä ei ole vaikutusta ympäröivään luontoon tai ihmisiin. 12 Kaivannaisjätteiden käsittely Toiminnalle on laadittu kaivannaisjätteiden jätehuollosta annetun asetuksen mukainen jätehuoltosuunnitelma. Suunnitelman keskeiset tiedot on esitetty seuraavissa kappaleissa. Rikastushiekat Kevitsan kaivoksella syntyy rikastushiekkaa 97,2 % nostetun malmin määrästä eli 5 Mt:n vuosikapasiteetilla noin 4,86 Mt/v. Muodostuvan rikastushiekan kokonaismääräksi on arvioitu noin 90 Mt. Tuotannossa syntyy kahta rikkipitoisuudeltaan ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan erilaista rikastushiekkaa, hiekat A ja B. Rikastushiekka-allas A ja B on katsottu A-luokan jätealueeksi. Vähärikkinen rikastushiekka Valtaosa muodostuvasta rikastushiekasta, noin 88 Mt, on vähärikkistä hiekkaa (hiekka A), joka sisältä rikkiä enintään 0,5 %. Koerikastuksen perusteella rikastushiekat, joiden rikkipitoisuus on alle 1 %, eivät ole happamia suotovesiä muodostavia. Rikastushiekan A metallien liukoiset pitoisuudet alittavat analysoitujen parametrien osalta pysyvälle jätteelle asetetut enimmäispitoisuudet, jotka on määritelty valtioneuvoston asetuksessa 202/2006. Vähärikkinen rikastushiekka on arvotonta jaetta, jolle ei ole nykytietämyksen mukaan taloudellisesti kannattavaa hyötykäyttöä. Hankkeen mahdollisen jatkokehityksen myötä sille voi löytyä hyötykäyttöä maa- tai patorakentamisessa. Vähärikkinen rikastushiekka sijoitetaan rikastushiekka-altaaseen A, jonka pinta-ala on 3,58 km 2 ja tilavuus noin 50 Mm 3. Suunniteltu padon korkeus on +250 m. Allas rakennetaan louhoksen lounaispuolelle Kevitsanaavalle ja se rajoittuu Kevitsaan ja Isoon Hanhilehtoon. Tuotannon myötä padot ulotetaan sekä Ison Hanhilehdon että Kevitsan rinteille. Altaan patojen kokonaispituus on yli viisi kilometriä. Allas on toimintavalmis tuotannon alkaessa. Ensimmäinen osa, ns. alkupato, rakennetaan altaan etelä- ja pohjoisreunalle. Tässä vaiheessa itä- ja länsireunat rajautuvat maastonmuotoihin ilman keinotekoista patorakennetta. Alkupato rakennetaan homogeenisena moreenipatona kaivospiiristä saatavasta moreenista. Kevitsanvaaran ja Ison Hanhilehdon alarinteissä on vyöhyke hietaa, jota peittää noin 0,7 metrin paksuinen saraturvekerros. Hieta on ohuena kerroksena moreenin päällä, eikä se muodosta vettä alueelta pois johtavaa kerrosta. Alueella ei ole paksuja hiekka- tai sorakerroksia. Pääosin altaan pohja on turvetta, jonka kerrospaksuus on keskimäärin yli 2 metriä. Rikastushiekan kuormittama turvekerros tiivistyy alle puoleen luonnontilaisesta paksuudesta ja turpeen vedenläpäisevyys laskee silloin jopa tasolle 1 x 10-12 m/s. Turve muodostaa siten tiiviin eristerakenteen rikastushiekalle. Pohjamoreeniin ulottuva patorakenne estää rikastushiekasta valuvien kuivatusvesien pääsyn pois altaasta.
Tiiviin pohjarakenteen toimivuus edellyttää turvevahvuuden lisäämistä Kevitsanvaaran ja Ison Hanhilehdon rinteillä. Kevitsanaavalla turpeen paksuus on laajoilla alueilla 2 3 metriä, jolloin pintaturpeen alapuolelta voidaan käyttää turpeen pintaosia Kevitsanvaaran ja Ison Hanhilehdon moreenirinteiden peittämiseen tiivistyskerroksena. Runsasrikkinen rikastushiekka Rikkipitoisen hiekan (hiekka B) määrä on arviolta 1 2 % rikastamon malmin syötteestä, eli noin 2 Mt. Mahdollisesti happoa muodostavaa sulfidirikastetta muodostuu noin 150 000 t/v. Runsasrikkisen rikastushiekan rikkipitoisuus määräytyy jakeen lopullisen massamäärän perusteella, mutta se voi olla useita kymmeniä prosentteja. Hiekan käsittelyssä ja varastoinnissa jaetta käsitellään ongelmajätteenä, ja sen arvioidaan olevan todennäköisesti happoa muodostavaa. Tutkitussa runsasrikkisessä rikastushiekkanäytteessä havaittiin verraten korkeita nikkelin ja kuparin pitoisuuksia. Runsasrikkinen rikastushiekka varastoidaan rikastushiekka-altaassa B, jonka pinta-ala on noin 22 ha ja tilavuus 1,6 Mm 3. B-allas rakennetaan rikastushiekka-altaan A sisäpuolelle. Allas rakennetaan jo toiminnan alkuvaiheessa lopulliseen korkeuteensa ja kokoonsa. Runsasrikkinen rikastushiekka pyritään tuotteistamaan, jolloin sitä ei tarvitsisi varastoida pysyvästi alueelle. Rikastushiekka-altaan kapasiteetti suunnitellaan kuitenkin siten, että B-altaaseen voidaan varastoida rikkipitoinen rikastushiekka kulloinkin vallitsevan markkinatilanteen mukaan. Altaan pohjarakenne tehdään tiiviiksi käyttäen paksuudeltaan 2,0 mm:n HDPE-muovikalvoa tai tiiviydeltään vastaavaa muuta materiaalia tai rakennetta. Rakentamisessa ja altaan käytössä on huomioitava, että B-altaan vedenpinnan on täytön aikana oltava jatkuvasti ylempänä kuin A-altaan, ettei vedenpaine riko tiivistettä (noste). Kun B-allasta tyhjennetään, on B-altaan alla vedenkorkeuden oltava laskettavissa tyhjennyksen ajaksi pohjan alapuolelle. Tyhjennystä varten altaan alapuolelle rakennetaan kuivatusputkisto, josta altaan alapuolinen huokosvedenpaine voidaan katkaista. 13 Sivukiven käsittely Sivukivi on kaivostoiminnassa muodostuvista jakeista määrällisesti selvästi suurin. Sivukiven kokonaismäärä on noin 240 miljoonaa tonnia. Rikkipitoisuudeltaan alle 0,8 %:n sivukiven osuudeksi kokonaismäärästä on arvioitu noin 200 Mt, 0,8 1,0 %:n sivukiven osuudeksi noin 7 Mt ja yli 1 %:n sivukiven osuudeksi 23 Mt. Tutkimusten mukaan Kevitsan kaivoksen sivukivessä ei esiinny yli 2 %:n rikkipitoisuuksia. Sivukivi, jonka rikkipitoisuus on alle 1,0 %, on happoa muodostamatonta (NAF) ja sivukivi, jonka rikkipitoisuus on yli 1 %, on potentiaalisesti happoa muodostavaa (PAF). Mahdollisesti happoa muodostavat kivet ovat olleet näytteissä geologiselta alkuperältään oliviinipyrokseniittia. Suunniteltu sivukiven varastoalue on esitetty luokiteltavaksi muuksi kaivannaisjätealueeksi. Sivukiven kokonaisalkuainepitoisuuksia on määritetty kairasydännäytteistä. Malmin läheisyydestä johtuen kaivoksen tuotemetallien pitoisuudet ovat sivukivessä paikoin kohonneita. Tutkituista näytteistä havaittiin kohonneita nikkeli-, kupari- ja kromipitoisuuksia. Kaikkien kivien ravistelukokeilla määritellyt liukoiset metallipitoisuudet olivat alhaiset.
Sivukivien eri jakeiden hallinta suunnitellaan jo ennen louhinnan aloittamista siten, että kulloinkin louhittavan kiven laatu tunnetaan ja sijoitus tehdään hallitusti sulfidin hapettumisen estämiseksi. Suunnitelma laaditaan lähempänä tuotannon aloittamista, koska yksityiskohtainen suunnittelu ei ole vielä tarkoituksenmukaista. Happoa mahdollisesti muodostava sivukivijae voidaan erotella louhinnan aikana ja sijoittaa hallitusti sivukivikasan sisään sille varatulle alueelle. Sivukiven määrä ja laatu määräytyvät louhintasuunnitelman perusteella ja varmistuvat kaivossuunnittelun edetessä. Maarakentamiseen kelpaavaa sivukiveä käytetään kaivoksen tarvekivenä. Tämän sivukivijakeen määrä on suuri ja sitä riittää kaivoksen kaikkiin tarpeisiin. Kiviainesmateriaalia tarvitaan jo ennen varsinaisen kaivostoiminnan aloittamista kaivosalueen ympäristörakentamiseen. Rakennuskiviaineita tarvitaan mm. kaivoksen tulotien rakentamiseen, rikastamoalueen rakennekerroksiin, patorakenteisiin, altaiden pohjarakenteisiin, sisäisiin kulkuväyliin sekä betonin kiviainekseen. Maanottoalue sijaitsee avolouhosalueen sisällä siten, että louhittava kiviaines tulisi joka tapauksessa louhittavaksi toiminnan aikana. Sivukiveä on myös suunniteltu käytettävän tuotannon edetessä patorunkona rikastushiekka-altaiden patojen korotuksessa. Kevitsan sijainti ei ole kiviaineksen kulutuksen kannalta optimaalinen, mutta sivukiveä voidaan jossain määrin hyödyntää tie- ja muussa rakentamisessa. Kaivokselle on jo rakenteilla yleinen tie, johon tarvekivilouhoksen sivukivi on laadultaan ja ominaisuuksiltaan sopivaa. Sivukiveä käytetään louhepenkereenä, tien tukikerroksena (korvaten suodatin- ja jakavan kerroksen) sekä kantavassa kerroksessa. Sivukiven hyödyntämisen ansiosta alueelle ei tarvitse tuoda tienrakennusmateriaalia. Sivukiven varastoalueen suunniteltu pinta-ala on 2,41 km 2, tilavuus 130 Mm 3 ja korkeus +295 m. Sivukiven varastoalue sijoitetaan louhoksen pohjoispuolelle. Alueen täyttö aloitetaan sen eteläreunalta edeten kerroksittain kohti pohjoisreunaa. Varastoalueen pohjan raivaus ja rakentaminen voidaan tehdä osittain tuotantoon vaiheistettuna, koska sivukiven määrä tuotannon alkuvaiheessa on loppuvaihetta pienempi. Sivukivialue on sijoitettu valtaosaltaan suoalueelle, jolla turvepaksuus on 0,5 4,2 m. Turve puristuu kokoon sivukiven painon alla ja muodostaa vettä läpäisemättömän kerroksen. Osin sivukivialue sijoittuu alueelle, jossa turvekerros on riittämätön, ja näillä alueilla sen paksuutta lisätään kaivospiirin alueelta saatavalla turpeella. Rakenteeseen ei esitetä asennettavaksi muita tiivistyskerroksia. Rakentamisen edetessä puusto ja aluskasvillisuus poistetaan ja sivukiven täyttö aloitetaan suoraan turvekerroksen päälle. 14 Pintamalmi ja rapautunut kallio Pintamalmi on syvyyssuunnassa rapautuneen kallion ja malmin välissä sijaitsevaa osittain rapautunutta ja hapettunutta kallioainesta, jonka geokemialliset ominaisuudet määräytyvät osaltaan hapetusasteen mukaan. Alkuperältään pintamalmi vastaa suurelta osin malmia. Pintamalmin paksuus on arviolta 1 3 m. Pintamalmin määräksi arvioidaan tässä vaiheessa noin 2 Mm 3. Pintamalmin yläpuolella on täysin rapautuneen ja hapettuneen kallion vyöhyke, jonka paksuus on arviolta 1 2 m. Rapautunut kallio poikkeaa pintamalmista hapettuneisuuden osalta. Rapautuneen kallion määräksi on arvioitu 0,2 0,5 Mt.
Rapautuneesta kalliosta otetut näytteet kuvastavat alkuaineiden kokonaispitoisuuksien osalta näytealueen alla olevan rapautumattoman malmikiven ominaisuuksia. Erityisesti tämä tulee esille nikkelin, kuparin, raudan sekä kromin suurina pitoisuuksina. Pintamalmia ja rapautunutta kalliota ei tulla hyödyntämään. Tämänhetkisen suunnitelman mukaan rapautunut kiviaines sijoitetaan sivukivikasan sisään. Sijoittaminen tehdään hallitusti, jolloin tiedetään tarkasti pintamalmin ja rapautuneen kallion sijainti sivukivialueella. Näin sijoitus ei vaikuta myöskään sivukiven hyödyntämiseen. Ympäröivä sivukivi eristää ja neutraloi jaetta estäen näin mahdollisia ympäristövaikutuksia. Rapautunut kallio peitetään happoa muodostamattomalla sivukivellä vähintään kolmen metrin paksuudelta. Esitetty sijoitustapa estää rapautuneesta kalliosta mahdollisesti liukenevien metallien päätymisen ympäristöön. Kuormituksen alla turvepohja puristuu tiiviiksi eristyskerrokseksi. Turpeen pysymistä yhtenäisenä kerroksena varmistetaan läjittämällä rapakalliota kerroksittain tasoitettuna. Sivukivialueella muodostuvat suotovedet kootaan ja käsitellään joko prosessivedeksi tai ympäristöön johdettavaksi vedeksi. Varastointitapa on riittävä pilaamisen estämiseksi, kun huomioidaan rapautuneen kallion suhteellisen vähäinen määrä. 15 Marginaalimalmi Toiminnan aikana muodostuva, louhintahetkellä rikastukseen sopimaton malmi on marginaalimalmia, joka välivarastoidaan omalle alueelle. Välivarastoinnin tarve voi perustua esimerkiksi malmin alhaisiin metallipitoisuuksiin, jotka mahdollistavat rikastuksen kannattavasti vasta välivarastoinnin jälkeen. Marginaalimalmin määrä vaihtelee toiminnan aikana. Kerrallaan varastoitavan marginaalimalmin määrän arvioidaan olevan enintään 2 Mm 3 :n täyttötilavuuden verran, mikä vastaa noin puolen vuoden louhintamäärää. Varastointiaika voi ylittää vuoden. Marginaalimalmin varastoalue luokitellaan muuksi kaivannaisjätealueeksi. Marginaalimalmi vastaa ominaisuuksiltaan suurelta osin malmia, lukuun ottamatta rikin ja metallien pitoisuuksia, jotka ovat malmia alhaisempia. Marginaalimalmin määrä ja laatu vaihtelevat kulloisenkin markkinatilanteen perusteella. Marginaalimalmi välivarastoidaan louhoksen länsipuolelle omalle alueelle. Marginaalimalmialueen pohjarakenne toteutetaan painottamalla alueen luonnontilainen turve päätypengerryksenä sivukivellä, minkä päälle rakennetaan aumalle kantava alusta alueelta saatavalla moreenilla. Pohjarakenne voidaan toteuttaa myös muulla vaihtoehtoisella tavalla, joka estää merkittävää pilaantumista aiheuttavien suotovesien kulkeutumisen marginaalimalmialueelta pohjaveteen tai pintavesiin. Pintamaa, maapeitteet ja turve Pintamaalla tarkoitetaan rakennettavilta alueilta poistettavaa humuspitoista maan pintakerrosta, joka sisältää aluskasvillisuuden, puiden kannot, juuret ja mineraalimaan yläpuolella olevan muun aineksen. Pintamaata poistetaan rakentamisvaiheessa arviolta 200 000 300 000 m 3 ktr. Se vastaa ominaisuuksiltaan tavanomaista, alueelle tyypillistä metsämaan pinta-ainesta. Pintamaa poistetaan omana kerroksenaan erilleen mineraalimaasta ja va-
rastoidaan omaan aumaansa louhoksen itäpuolelle. Pintamaa-aumat tullaan kokonaisuudessaan hyödyntämään. Osa pintamaasta käytetään meluvallirakenteeksi ja osa louhoksen jälkihoidossa. Avolouhoksen ja muiden rakennettavien alueiden kohdalta poistetaan tarpeellinen määrä maa-ainesta, joka on pääasiassa erilaisia moreeneja. Arvioitu maa-aineksen määrä on noin 400 000 m 3 ktr. Louhosalueen moreenit poikkeavat jossain määrin kaivosalueen muista moreeneista. Niiden liukoisen nikkelin pitoisuus ylittää kaikissa näytteissä pysyvälle jätteelle asetetun enimmäispitoisuuden. Kromin osalta määritettiin yksittäisiä pysyvän jätteen enimmäispitoisuuden ylityksiä. Kauempana louhosalueesta olevat moreenit täyttävät kaikilta osin pysyvälle jätteelle asetetut liukoisten metallien enimmäispitoisuusvaatimukset. Kaivospiirialueen luoteisreunalta otetussa näytteessä nikkelin ja kromin pitoisuudet olivat pysyvän jätteen enimmäispitoisuuden tasolla, muiden metallien alittaessa selvästi ko. pitoisuudet. Kaivosalueelta löytyy moreeneja, jotka soveltuvat hyvin patomateriaaliksi, erityisesti runsaan hienoainespitoisuuden vuoksi. Ensisijaisena moreeninottoalueena käytetään louhosaluetta, jolta poistetaan kaikki maaainekset, arviolta 1,8 2,0 Mm 3 ktr. Tuotannon edetessä rakennetaan patojen korotuksen märän puolen luiskaan tiivistyskerros moreenilla. Kaikkea moreenia ei pystytä käyttämään heti. Nämä maa-ainekset varastoidaan omiin aumoihinsa louhoksen itäpuolelle, jossa varastoaumat toteutetaan siten, että ne toimivat kaivoksen tuotannon aikaisena melusuojauksena Koitelaisen Natura-alueen suuntaan. Kaikki varastoidut maa-ainekset hyödynnetään viimeistään jälkihoitovaiheessa. Turvetta poistetaan tehtävien rakenteiden ja vesivarastoaltaan pohjalta. Lisäksi turvetta otetaan tarvittava määrä tiivistysrakenteissa käytettäväksi. Tämän myötä turpeen varastointitarve arvioidaan vähäiseksi. Mahdollisesti varastoitavaksi tulevat turve-erät sijoitetaan omiin aumoihinsa avolouhoksen itäpuolelle. Kaikki varastoidut turve-erät hyödynnetään viimeistään jälkihoitovaiheessa. 16 Muut toiminnot Energian käyttö ja tuotanto Kaivos käyttää toiminnassaan merkittävän määrän sähköenergiaa ja polttoaineita. Sähköenergia ostetaan alueen ulkopuolelta, jota varten rakennetaan 110 kv:n sähkölinja. Uusi sähkölinja liitetään suoraan Vajukosken muuntoasemaan, jolloin rakennettavan linjan pituudeksi tulee noin 6 km. Muuntoasema sijoitetaan tehdasalueelle, josta rakennetaan alueen sisäiset sähkölinjat louhoksille, kuljettimille, murskaukseen ja pumppaamolle. Rakennusten lämmitystä varten rakennetaan rikastamon yhteyteen 10 MW:n voimalaitos, jonka polttoaineena käytetään raskasta polttoöljyä. Raskas polttoöljy varastoidaan tehdasalueella. Käytettävän raskaan polttoöljyn määrä koostuu voimalaitoksen käyttämästä öljymäärästä. Kevyt polttoöljy käytetään työkoneiden polttoaineena ja sen kulutus muuttuu suhteessa louhintamääriin. Vuosittainen keskimääräinen energian kulutus on esitetty seuraavassa taulukossa.
17 Käyttökohde Sähköenergia Raskas polttoöljy, voimalaitos [GWh/v] Kevyt polttoöljy, työkoneet [GWh/v] Yhteensä [GWh/v] [GWh/v] Louhinta - - 3 9 Malmin ja sivukiven käsittely 149-95 244 Rikastamo ja kunnossapito 65 90 1 156 Vesienhallinta 15 - - 15 Yhteensä 229 90 418 Raakaveden otto Prosessin kokonaisvedentarve on noin 1 600 m 3 /t (0,44 m 3 /s). Suurin yksittäinen vedenkäyttökohde on malmin jauhatus, jossa vettä tarvitaan keskimäärin noin 1 170 m 3 /t. Tämän veden laatuvaatimus on varsin alhainen, ja käytetään pääasiassa kierrätysvettä, kuten rikastushiekka-altailta ja vesivarastoaltaasta tulevaa vettä. Puhdasta raakavettä tarvitaan reagenssien tekoon, rikasteiden suodatukseen ja pumppujen tiivistevesiin noin 140 m 3 /h. Kaivoksen toiminnassa tarvittava raakavesi otetaan Kitisestä, Vajukosken vesivoimalaitoksen patoaltaasta. Raakavedenottoa varten rakennetaan patoaltaan itärannalle vedenottamo, johon vesi johdetaan imuputkella. Vedenottamolta vesi pumpataan rakennettavia paineputkia pitkin kaivosalueelle. Tarkemmin vedenottoa on kuvattu otsakkeen "Vesitaloushankkeen kuvaus" alla. Talousjäteveden puhdistus Saniteettijätevedet käsitellään kaivokselle rakennettavassa biologiskemiallisessa puhdistamossa. Käsitelty jätevesi johdetaan purkuvesistöön samassa putkilinjassa kuin käsitellyt prosessijätevedet. Käyttöaineet Poltto- ja voiteluaineet Kaivoksella käytetään porauksessa, lastauksessa ja kuljetuksessa dieselmoottorilla varustettuja koneita. Koneiden polttoaineen kulutus tulee olemaan keskimäärin noin 9 000 t vuodessa. Vuosittainen määrä vaihtelee kokonaislouhintamäärän mukaisesti. Voimalaitoksen käyttämä raskaan polttoaineen määrä on noin 7 900 t vuodessa. Polttoainevarastojen rakentamisessa ja sijoittelussa noudatetaan niitä koskevaa lainsäädäntöä ja turvatekniikan keskuksen ohjeita. Polttonestevarasto rakennetaan SFS 3350-standardin, Palavien nesteiden varastopaikka ja siellä olevat palavan nesteen käsittelypaikat, mukaisesti. Polttoainesäiliöiden koko on tämänhetkisen suunnitelman mukaan seuraava: Diesel: Öljy: Raskas polttoöljy: 2 kpl 50 m 3 :n säiliöitä 1 kpl 10 m 3 :n säiliöitä 2 kpl 100 m 3 :n säiliöitä
Polttoaineiden varastointia ja jakelua varten haetaan myöhemmin ympäristölupa. 18 Kemikaalit ja räjähdysaineet Toiminnassa käytetään kemikaaleja lähinnä rikastuksessa ph:n säätöön ja vaahdotuskemikaaleina sekä vedenkäsittelyssä. Käytettävät kemikaalit ja niiden kulutus 6 Mt:n vuosituotannolla on esitetty seuraavassa taulukossa. Tarkentuneella 5 Mt:n vuosituotannolla kemikaalien kulutus jää taulukossa esitettyä pienemmäksi. Kemikaali Annostelu Vuosikulutus t/v (g/t) Natriumetyyliksantaatti 250 1 500 Natrium-di-isobutyyliditiofosfinaatti 15 90 Kaliumamyyliksantaatti 50 300 Metyyli-isobutyylilalkoholi (MIBC) 50 300 Karboksimetyyliselluloosa (CMC) 400 2 400 Natriummetabisulfiitti/Natriumsulfiitti 200 1 200 Flokkulantti 30 180 Rikkihappo H 2 SO 4 1 000 6 000 Kalsiumoksidi CaO 1 500 9 000 Ksantaatteja ja natrium-di-isobutyyliditiofosfinaattia käytetään vaahdotuksessa kokoojakemikaaleina. MIBC:tä käytetään rikastusprosessissa vaahdotteena. Vaahdotteen tarkoitus on alentaa veden pintajännitystä ja edesauttaa ilmakuplien tarttumista kokoojakemikaaliin. CMC:tä käytetään vaahdotuksessa estämään rautasulfidien (esim. magneettikiisu) ja silikaattien (esim. talkki) vaahdottumista. Natriummetabisulfiitti irrottaa adsorboituneet kupari-ionit magneettikiisun pinnasta. Natriummetabisulfiitti hajoaa kuumentuessaan, jolloin muodostuu rikin oksideja. Aine on voimakas pelkistin ja reagoi hapettavien aineiden kanssa. Aine hajoaa joutuessaan kosketuksiin happojen kanssa, jolloin muodostuu rikin oksideja. Aine voi imeytyä elimistöön hengitysteitse ja nieltynä sekä on haitallista vesieliöille. Rikasteiden sakeutuksessa käytettävät flokkulantit ovat pitkäketjuisia orgaanisia yhdisteitä. Käyttöä varten niistä tehdään käyttöliuos, jossa yleensä on flokkulantteja noin 2 g/l. Pienestä pitoisuudesta huolimatta käyttöliuoksen viskositeetti on korkea. Kalkkia käytetään vaahdotuksessa ph:n säätöön ja yleisemmin happamien lietteiden neutralointiin. Kun poltettuun kalkkiin (CaO) lisätään vettä, kalsiumoksidi reagoi veden kanssa ja muuttuu kalsiumhydroksidiksi (Ca(OH) 2 eli sammutetuksi kalkiksi. Happamuuden (ph) säätöön käytetään myös vesieliöille haitallista rikkihappoa. Rikkihappoa ei päästetä sellaisenaan luontoon, vaan se toimii ph:n säätökemikaalina rikastusprosessissa ja muuttuu haitattomiksi sulfaateiksi ja vedeksi. Räjähdysaineita käytetään vuosittain keskimäärin 4 900 t, enimmäiskulutuksen ollessa noin 7 700 t/v. Käyttöturvallisuustiedotteen mukaan emulsion vaaralliset ainesosat ovat ammoniumnitraatti 50 % (varoitusmerkki O, hapettava) ja kalsiumnitraatti 30 % (varoitusmerkki O, hapettava). Emulsio ei ole ekotoksinen eikä liukene veteen. Räjähdysaineista tulevat jäämät
ovat samantyyppisiä yhdisteitä kuin lannoitteissa käytettävät typen yhdisteet eivätkä ne ole ihmiselle tai eläimille vaarallisia. 19 Liikennejärjestelyt Kaivoshanketta varten tehdään yleisten teiden muutoksia. Kaivoksen sisäistä liikennettä varten rakennetaan raskaiden ajoneuvojen tiestö ja muuta huoltoon ja ylläpitoon käytettävää tiestöä. Kitisen yli on rakennettu uusi silta ja sen kautta tieyhteys kaivosalueelle. Reitin pituus valtatieltä VT4 kaivosalueelle on noin 10 km. Kaivoksen rikasteet ja raaka-aineet kuljetetaan maanteitse. Lisäksi kaivokselle suuntautuu muita huoltokuljetuksia, kuten jätehuolto- ja kunnossapitokuljetukset. Raskaan liikenteen määräksi on arvioitu noin 180 ajoneuvoa viikossa. Suurin osa siitä on rikastekuljetuksia. Henkilöliikenne on pääosin työmatkaliikennettä. Kaivoksen työvoiman tarpeeksi on arvioitu 200 työntekijää. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja energiatehokkuus Louhittavan sivukiven määrä saadaan rikastus- ja louhintamenetelmien kehittämisellä varsin pieneksi. Arvioitu malmin ja sivukivien suhde on 1:2,3. Sivukiveä käytetään hyödyksi kaivoksella rakentamisessa. Kehitystyön tuloksena rikastushiekan pääfraktion rikkipitoisuutta on alennettu ja vastaavasti tuotetaan pienempi määrä mahdollisesti happoa muodostavaa rikastushiekkaa. Rikastuskemikaalien kulutusta on onnistuttu optimoimaan ja vähentämään. Vesieliöille haitallisinta käytettävistä kemikaaleista on kuparisulfaatti, joka kuitenkin päätyy rikasteisiin ja kuljetetaan pois kaivokselta. Käytettävä rikkihappo on vaarallinen aine. Sen korvaaminen jollakin toisella aineella ei ole mahdollista. Päästöjen määrät vesiin, ilmaan, maahan ja pohjaveteen on minimoitu kaivoksen toimintaperiaatteiden mukaisesti. Rikkipitoisten materiaalien varastoalueiden eristysrakenteet estävät päästöt maaperään ja pohjaveteen. Kaivoshankkeen kokonaisuus on suunniteltu kestävällä tavalla ja päästöt pintavesiin eivät ole ympäristölle haitallisia tai myrkyllisiä. Pöly- ja melupäästöjä rajoitetaan sijoittamalla murskauslaitos halliin. Riskit ja onnettomuuksien estäminen on otettu huomioon kaivoksen toteutuksessa. Kaivos ja patorakenteet on suunniteltu voimassa olevien säännösten mukaan. Riskien vähentäminen on otettu huomioon myös kaivoksen sulkemisen jälkeisellä ajalla. Kevitsan kaivoksella sovelletaan modernia tuotannon ohjauksen tekniikkaa ja menetelmiä. Koska kyseessä on uusi kaivos, paras käyttökelpoinen tekniikka otetaan käyttöön kaivoksen rakentamisen ja käyttöönoton kanssa samanaikaisesti. Vesipäästöjen rajoittamisessa sovelletaan tekniikkaa, josta on pitkä kokemus suomalaisilta teollisuuslaitoksilta ja jonka tiedetään soveltuvan parhaiten tämän tyyppisen jäteveden käsittelyyn. Kaivoksella minimoidaan tavanomaisen ja teollisuusjätteen muodostuminen käyttämällä kestokulutushyödykkeitä ja kierrättämällä soveltuvat materiaalit.
20 BAT-vertailuasiakirjat Kevitsan kaivoksen käytössä ja toimintojen toteuttamisessa on otettu huomioon soveltuvin osin seuraavat BAT-vertailuasiakirjat (BREF): Reference document on best available techniques on Emissions from storage. July 2006. Reference document on best available techniques in common waste water and waste gas Treatment/ Management systems in the chemical sector, February 2003 Reference document on the general principles of monitoring. July 2003. Reference Document on Best Available Techniques for Management of Tailings and Waste-Rock in Mining Activities, July 2004 Draft reference document on best available techniques in the large volume inorganic chemicals, ammonia, acids, and fertilizers industries. March 2004. Draft reference document on Energy Efficiency Techniques. April 2006. Hakijan mukaan em. dokumenteissa esitetyt parhaat käyttökelpoiset tekniikat on otettu huomioon ja niitä on sovellettu Kevitsan kaivoksen toimintaan niiltä osin kuin on mahdollista. Ympäristön kannalta tärkein näistä vertailuasiakirjoista on kaivosten sivutuotteita ja niiden käsittelyä ja varastointia koskeva julkaisu, sillä merkittävä osa pitkäaikaisista ympäristövaikutuksista voi muodostua juuri näistä toiminnoista. Itse malmin prosessoinnille on vain rajoitetusti Kevitsan tapaukseen sopivia BAT-määrittelyjä. Energian käytön tehokkuus Kevitsan kaivoksen energiatehokkuus on hyvä osittain siksi, että voidaan käyttää uusinta tekniikka ja laitteita. Malmi ja sivukivi käsitellään mahdollisimman suurilla koneyksiköillä, joiden energian yksikkökulutus on pieni. Hankkeen sijoitussuunnitelma ja prosessitekniset ratkaisut on tehty niin, että energian tarve on minimoitu. Eri toiminnot on sijoitettu niin lähekkäin kuin mahdollista, jotta materiaalien siirto olisi tehokasta. Valittu raakaveden pumppaus ei ole YVA:n vaihtoehdoista energiatalouden kannalta edullisin. Muiden vaihtoehtojen vesivarat eivät kuitenkaan olisi olleet riittävät ja esimerkiksi säännöstelyllä toteutettuina haitat ympäristössä olisivat olleet huomattavat. Sama koskee jätevesien johtamista. Mataraojassa todennäköisesti muodostuvien haittojen välttämiseksi valittiin vesien pumppaaminen Kitiseen. Ympäristöjohtamisjärjestelmä Kevitsan kaivokselle tullaan laatimaan standardin ISO 14001 mukainen ympäristöjärjestelmä
21 VESITALOUSHANKKEEN KUVAUS Yleiskuvaus hankkeesta Kaivosalueella tarvittava raakavesi on suunniteltu otettavaksi alkuvaiheessa lähes kokonaan Kitisestä Vajukosken voimalan patoaltaasta. Kaivoksen toiminnan käynnistyttyä ja prosessivesien kierrätyksen tehostuttua veden otto Vajukosken patoaltaalta vähenee huomattavasti. Tarvittavan prosessiveden määräksi on arvioitu kaivoksen aloitusvaiheessa 510 m 3 /t (0,14 m 3 /s) ja kaivoksen normaalissa käyttötilanteessa 146 m 3 /t (0,04 m 3 /s). Kaivosalueelta johdetaan ylimääräisiä puhdistettuja vesiä Vajukosken patoaltaaseen rakennettavaa siirtoviemäriä pitkin. Suunnitellut työt Raakavesi Kevitsaan siirretään patoaltaalta rakennettavaa syöttöjohtoa pitkin. Samaan kaivantoon asennetaan jätevesiputki. Syöttölinjan suunniteltu putkikoko on 3 x 315 mm:n PEH-10 ja viemärilinjan 400 mm:n PEH-10 tai vastaava. Raakaveden syötön varmistamiseksi ja optimoimiseksi linja rakennetaan kolmen putken ja kolmen pumpun järjestelmänä. Kaivoksen ollessa normaalissa käytössä pumpataan tarvittava vesi (41 l/s) kahden putken ja pumpun järjestelmällä siten, että toinen on käytössä ja toinen varalla. Tässä vaiheessa kolmas putki ja pumppu jäävät ylimääräisiksi. Kolmas putki voidaan hyödyntää kaivosalueelta tulevan siirtoviemärin varaputkena. Vedenottamo mitoitetaan kolmelle pumpulle siten, että mitoitusvirtaama saavutetaan kahden pumpun ollessa yhtä aikaa käytössä. Kolmas pumppu on varalla. Pumput käyvät vuorotteluperiaatteella. Vedenottamo on alustavasti tyypiltään ns. kuilukaivo, jonka päällä on laitetila. Kuilukaivo ja laitetila rakennetaan halkaisijaltaan 3 000 mm:n betonirenkaista. Vedenottamon kaukovalvonta liitetään kaivosalueen valvomoon. Ottamokaivon imuputki upotetaan kaivamalla ja painotettuna Vajukosken patoaltaaseen. Imuputken pää käännetään 90-asteen kulmakappaleella ylös ja suojataan teräsrakenteisella siivilällä. Putken pää ulotetaan niin kauas rannasta (noin 300 m), että imusiivilän ja talvella altaaseen muodostuvan jääkannen alapinnan etäisyys on vähintään yksi metri. Imuputkena käytetään 560 mm:n muoviputkea. Viemärin purkuputki upotetaan painotettuna Vajukosken patoaltaan pohjaan ja sen pää ulotetaan pääuomaan voimalaitoksen imuaukon kohdalle noin 100 m siitä ylävirtaan. YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN RAJOITTAMINEN Päästöt pintavesiin Jätevesien määrä ja käsittely Rikastushiekka-altaalla A, sivukivialueella sekä marginaalimalmin ja pintamalmin varastoalueilla muodostuvat lievästi likaantuneet suoto- ja alue-