ASIA LUVAN HAKIJA. LUPAPÄÄTÖS Nro 51/11/1 Dnro PSAVI/200/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen

Transkriptio

1 LUPAPÄÄTÖS Nro 51/11/1 Dnro PSAVI/200/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen ASIA LUVAN HAKIJA Kevitsan kaivoksen jätehuoltosuunnitelman ja energiatehokkuusselvityksen hyväksyminen, Sodankylä FQM Kevitsa Mining Oy Sodankylän toimipiste Kaikutie Sodankylä

2 SISÄLLYSLUETTELO 2 HAKEMUS... 3 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 3 SELVITYKSEN SISÄLTÖ... 4 Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma... 4 Taustatietoa esiintymästä ja kaivannaistoiminnasta... 4 Toiminnassa syntyvät jätteet ja niiden ominaisuudet... 6 Jätteiden hyödyntäminen ja käsittely Jätealueet ja niiden luokittelu Maaperän ja pohjaveden tila jätealueilla ja vaikutuspiirillä Jätteen ja jätealueen aiheuttamat ympäristövaikutukset ja niiden ehkäisy Suuronnettomuuden torjunta, turvallisuusjohtamisjärjestelmä ja sisäinen pelastussuunnitelma 21 Seuranta ja tarkkailu toiminnan aikana Toiminnan lopettaminen, jälkihoito ja tarkkailu Energiatehokkuusselvitys Energiatehokkaat laitteet HAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksen täydentäminen Hakemuksesta tiedottaminen Lausunnot Vastine Neuvottelu MERKINNÄT A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U YMPÄRISTÖLUPARATKAISU LUPAMÄÄRÄYKSET RATKAISUN PERUSTELUT VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET KÄSITTELYMAKSU Ratkaisu Perustelut Oikeusohje MUUTOKSENHAKU... 32

3 3 HAKEMUS Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Kevitsan kaivosta koskevan ympäristö- ja vesitalousluvan nro 46/09/1. Kyseisen luvan lupamääräyksissä 22 ja 51 on määrätty seuraavaa: "22. Toiminnassa muodostuvien kaivannaisjätteiden jätehuollosta on huolehdittava toiminnalle laaditun jätehuoltosuunnitelman ja tässä päätöksessä määrätyn mukaisesti. Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma on päivitettävä vastaamaan tämän päätöksen ja lainsäädännön vaatimuksia. Lisäksi siihen on liitettävä tässä päätöksessä A-luokan jätealueiksi luokiteltujen alueiden sisäiset pelastussuunnitelmat. Päivitetty jätehuoltosuunnitelma on toimitettava ympäristölupavirastolle hyväksyttäväksi mennessä. Jätehuoltosuunnitelmaa on arvioitava ja tarvittaessa tarkistettava viiden vuoden kuluttua tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta tai sitä ennen, jos toimintaa koskien on tarpeen tehdä hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi tai toiminnan muuttamiseksi. Arvioinnista ja sen tuloksista on ilmoitettava Lapin ympäristökeskukselle. Jos kaivannaisjätteen määrä, laatu taikka jätteen käsittelyn tai hyödyntämisen järjestelyt muuttuvat olennaisesti, on kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa muutettava. Lupaa on tällöin muutettava siten kuin ympäristönsuojelulain 103a :n 4 momentissa säädetään. 51. Toiminnan ja prosessien suunnittelu, siihen liittyvät hallintajärjestelmien valinta ja toteutus, kunnossapito, seuranta ja koneiden ja laitteiden valinta on toteutettava siten, että toiminnassa päästään kokonaisuutena katsoen mahdollisimman hyvään energiatehokkuuteen. Luvan saajan on tehtävä yksityiskohtainen selvitys toiminnassa käytettävistä sähkömoottoreista ja pumpuista sekä niiden ohjauksesta, laitteistojen tehoista, energiatehokkuuksista ja energiankulutuksesta vuodessa ja koko toiminnan aikana. Selvityksessä on vertailtava energiatehokkuudeltaan eri luokkiin kuuluvien laitteiden käytön vaikutuksia koko toiminnan energiatehokkuuteen ja arvioitava energiatehokkaiden laitteiden valinnalla saavutettavaa energiansäästön suuruutta ja merkitystä. Selvitykseen on liitettävä perusteltu esitys valittavien laitteiden energiatehokkuudesta. Selvitys on toimitettava ympäristölupavirastolle mennessä. Ympäristölupavirasto voi selvityksen perusteella täsmentää lupamääräystä tai täydentää lupaa." FQM Kevitsa Mining Oy on ja toimittanut ympäristölupavirastoon edellä mainitut selvitykset. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojelulain 55 :n 3 momentin mukaisesti lupaviranomainen voi täsmentää lupamääräystä tai täydentää lupaa mainitun lain 43 :n 1 momentin 5 kohdan mukaisen selvityksen perusteella.

4 SELVITYKSEN SISÄLTÖ 4 Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma Tämä jätehuoltosuunnitelma jää vielä vaillinaiseksi, koska suurimpia jätealueita ei ole vielä rakennettu, eikä siten otettu käyttöön. Jätehuoltosuunnitelmaa tullaan täydentämään sivukivialueen ja rikastushiekka-altaiden osalta. Jätteistä rikastushiekkaa ei ole saatavilla analysointia ja määrittelyjä varten lisää ennen kuin toiminta alkaa vuoden 2012 aikana. Suuronnettomuuden vaaraa aiheuttaville rikastushiekka-altaille tullaan tekemään yksityiskohtaisemmat tarkkailu- ja pelastussuunnitelmat jätealueiden valmistuttua ennen niiden käyttöönottoa asetusten 379/2008, 717/2009 ja 319/2010 mukaisesti. Toiminnan aikaisia organisaatioita ei ole vielä rekrytoitu, eikä jätealueiden vastuita ole vielä lopullisesti voitu määrittää. Tällä hetkellä tarvekiven laadusta vastaa siihen määrätty geologi, ja hän myös tarkkailee moreenin laatua. Rikastamon henkilökunta tulee toiminnan aikana vastaamaan rikastushiekan ja rikastushiekka-alueiden tiedoista ja tarkkailusta. Taustatietoa esiintymästä ja kaivannaistoiminnasta Kevitsan monimetalliesiintymä on suuri ja matalapitoinen rauta-, nikkeli- ja kuparisulfidien pirotemalmi, joka sisältää vyöhykkeittäin myös korkeita PGE-pitoisuuksia (platina, palladium, kulta). Kaivoshankkeessa on tarkoituksena rikastaa lähinnä nikkeliä ja kuparia sulfidirikasteena. Näiden lisäksi rikasteisiin saadaan pienempiä määriä kobolttia, platinaa, palladiumia ja kultaa. Kuparirikastetta tuotettaisiin noin tonnia vuodessa ja nikkelirikastetta noin tonnia vuodessa. Kuparirikasteen kuparipitoisuus on noin 28 % ja nikkelirikasteen nikkelipitoisuus noin 12 %. Rikasteet myydään sellaisenaan markkinoille. Ne kuljetetaan maanteitse Perämeren vientisatamaan tai sulatolle tai junaterminaaliin, josta edelleen rautateitse markkinoille. Malmio Kevitsan intruusioon liittyvä malmio sijaitsee Kevitsansarvessa Kevitsanvaaran pohjoispuolella. Malmion maanpintaleikkauksen pinta-ala on 13,3 hehtaaria. Malmion kaade vaihtelee: eteläosissa se myötäilee loivaa magmaattista kerroksellisuutta ja keskiosissa se on lukuisten pohjois-/luodesuuntaisten siirrosten pirstoma. Kevitsan esiintymä on suuri ja suhteellisen matalapitoinen Ni-Cu-PGE-malmi. Metallit ovat sitoutuneet sulfidimineraaleihin, jotka esiintyvät pirotteena intruusion ultramafisissa kumulaateissa, lähinnä oliviinipyrokseniiteissa. Nikkelin ja kuparin lisäksi malmissa esiintyy myös kobolttia, platinaa, palladiumia ja kultaa. Mineralisaation on todettu jatkuvan vähintään 750 metrin syvyyteen. Yleisimmät sulfidimineraalit ovat magneettikiisu, kuparikiisu ja pentlandiitti. Sulfidit ovat raekooltaan hieno- ja keskirakeisia. Malmion pintaosissa magneettikiisu on paikoin korvautunut rikkikiisulla ja pentlandiitti milleriitillä ja heazlewoodiitilla. Platina ja palladium esiintyvät yleensä sulfosuoloissa, kuten tellurideissa ja arsenideissa. Uusimpien mineralogisten ja metallurgisten testien mukaan yleisin platinaa ja palladiumia sisältävä mineraali on meloniitti. Muita platinaa ja palladiumia sisältäviä mineraaleja ovat merenskyiitti, montsheiitti, micheneriitti ja sperryliitti. Yli puolet näistä mineraaleista esiintyy sulkeumina amfibolissa, serpentiinissä ja kloriitissa. Esiintymän

5 5 uraanipitoisuudet ovat alhaisia. Uraanin tytäralkuaineita ei tavata malmissa tai sivukivessä merkittäviä määriä. Malmin louhinta Kevitsan kaivokselle on myönnetty lupa louhia malmia avolouhoksena noin 5 Mt vuodessa. Lupahakemuksen mukaan sitä varten joudutaan poistamaan sivukiveä noin 8 16 Mt vuodessa, joten kokonaislouhintamäärä on Mt vuodessa. Malmin ja sivukiven suhde on keskimäärin noin 1:2,3. Louhinnan on arvioitu kestävän noin 19 vuotta, minä aikana louhittavaksi kokonaismalmimääräksi on arvioitu 95 Mt ja kokonaislouhintamääräksi noin 332 Mt. Luvan mukainen louhinta sijoittuu kokonaisuudessaan avolouhokseen. Louhinta aloitetaan Kevitsansarven kohdalla maanpintaan puhkeavasta malmista. Louhoksen syvyys tulee olemaan noin 400 metriä, pituus 970 metriä, leveys 790 metriä ja pinta-ala 59 hehtaaria maanpinnantasolla. Louhinnan edetessä joudutaan kaivosalueelta poistamaan pintamaita noin 1,8 Mm 3. Louhinnassa kalliota porataan louhintasuunnitelman mukaisesti poravaunuilla. Porauksessa irtoava kiviaines (porasoija) koostuu pääosin suurehkoista lastuista, jotka jäävät reiän suulle. Hienompi pöly kerätään talteen porakoneen pölynkeräimillä. Räjäytykseen käytetään pääosin emulsioräjähteitä, jotka valmistetaan kaivosalueella ja pumpataan porareikiin. Malmin ja sivukiven louhinnassa, louhittaessa 5 Mt malmia vuodessa, käytetään emulsioräjähdettä yhteensä keskimäärin noin tonnia vuodessa enimmäiskulutuksen ollessa tonnia vuodessa. Käyttöturvallisuustiedotteen mukaan emulsion vaaralliset ainesosat ovat ammoniumnitraatti 50 % (varoitusmerkki O, hapettava) ja kalsiumnitraatti 30 % (varoitusmerkki O, hapettava). Emulsio ei ole ekotoksinen eikä liukene veteen. Räjähdysaineista tulevat jäämät ovat samantyyppisiä yhdisteitä kuin lannoitteissa käytettävät typen yhdisteet, eivätkä ne ole ihmiselle tai eläimille vaarallisia. Räjähdysaineiden raaka-aineet varastoidaan erikseen ja niiden varastoinnille ja käytölle haetaan Turvatekniikan keskuksen lupa. Raaka-aineet sekoitetaan louhintapaikalla, ja ne aktivoituvat vasta porausreiässä. Räjäytetty malmi lastataan kaivinkoneella dumppereihin, joilla se kuljetetaan murskaukseen tai malmin varastokentälle. Lastauksessa apuna voidaan käyttää myös pyöräkuormaajaa. Sivukivi ajetaan dumppereilla sivukivialueelle. Malmin murskaus, jauhatus ja rikastus Rikastus koostuu malmin murskauksesta, murskeen välivarastoinnista, jauhatuksesta, kaksivaiheisesta vaahdotuksesta ja rikasteen vedenpoistosta. Rikastusprosessi perustuu kupari- ja nikkelipitoisten sulfidimineraalien selektiiviseen vaahdotukseen. Vaahdottamatta jääneet mineraalit johdetaan lopulta rikastushiekka-altaille. Kemikaalit Toiminnassa käytetään kemikaaleja lähinnä rikastuksessa ph:n säätöön ja vaahdotuskemikaaleina sekä vedenkäsittelyssä. Ksantaatteja (SEX ja PAX) ja natriumdifosfinaattia/natrium-di-isobutyyliditiofosfinaattia (Aerophine AP3418A) käytetään vaahdotuksessa kokoojakemikaaleina. MIBC:tä käytetään rikastusprosessissa vaahdotteena ja Flotanolia jälkivaahdotuksen vaahdotteena. CMC:tä käytetään vaahdotuksessa estämään rautasul-

6 6 fidien, esimerkiksi magneettikiisu, ja silikaattien, esimerkiksi talkki, vaahdottumista. Natriummetabisulfiitti irrottaa adsorboituneet kupari-ionit magneettikiisun pinnasta. Poltettua kalkkia (CaO) käytetään vaahdotuksessa ph:n säätöön ja yleisemmin happamien lietteiden neutralointiin. Happamuuden (ph) säätöön käytetään tarvittaessa myös rikkihappoa (H 2 SO 2 ). Flokkulantteja käytetään rikasteiden sakeutukseen. Murskaukseen ei käytetä kemikaaleja. Jauhatukseen voidaan tarvittaessa käyttää kalkkia ph:n säätöön. Toiminnassa syntyvät jätteet ja niiden ominaisuudet Pääosa kaivostoiminnasta muodostuvista jätteistä on kaivannaisjätettä, kuten sivukiveä ja rikastushiekkaa. Osa jakeista varastoidaan pysyvästi sijoitusalueilleen, ja osa otetaan mahdollisesti myöhemmässä vaiheessa rikastusprosessiin tai hyödynnetään jälkihoidossa. Muita jätejakeita ovat pintamalmi, rapautunut kallio, pintamaa ja maapeitteet sekä neutralointijäte. Lisäksi rikastamolla, pääkonttorissa ja kunnossapidossa syntyy tavanomaista teollisuustoimintojen jätettä. Talousjätevedenpuhdistamolla muodostuu ylijäämälietettä. Kaikista muodostuvista kaivannaisjätejakeista määritetään niiden ominaisuudet kaivannaisjätteitä koskevan asetuksen nro 379/2008 mukaisesti ja muista luokitelluista jätteistä valtioneuvoston kaatopaikkapäätöksen nro 861/1997 mukaisesti. Osalle jätejakeista ominaisuudet voidaan määrittää vasta kaivostoiminnan aloittamisen jälkeen, kun jätejaetta alkaa muodostua. Kierrätyskelpoiset jätteet tullaan lajittelemaan ja toimittamaan hyödynnettäväksi. Muut jätteet loppusijoitetaan alueille, joilla on lupa ottaa vastaan kyseisiä jätteitä. Sivukivi Sivukivi on kaivostoiminnassa muodostuvista jakeista määrällisesti selvästi suurin. Sivukiveä joudutaan louhimaan, jotta esiintymästä päästään louhintatekniikka ja turvallisuustekijät huomioiden irrottamaan rikastettavaa malmia. Kaivoksen toiminta-aikana syntyvä sivukivimäärä on noin 240 Mt. Rikkipitoisuudeltaan alle 0,8 %:n sivukiven osuudeksi kokonaismäärästä on arvioitu noin 210 Mt, 0,8 1,0 %:n sivukiven osuudeksi noin 7 Mt ja yli 1 %:n sivukiven osuudeksi 23 Mt. Sivukiven alkuainekoostumusta on tutkittu malminetsintäkairausten kairaussydämistä otetuista näytteistä. Näytteet on valittu edustamaan kaivoksen sivukivien geologista alkuperää. Sivukivinäytteistä on määritetty haponmuodostusominaisuuksia (kaikkiaan 11 eri syvyyksiltä otettua näytettä) ja alkuaineiden liukoisia pitoisuuksia (kaikkiaan viisi eri syvyyksiltä otettua näytettä). Alkuaineiden liukoiset pitoisuudet määritettiin standardin SFS-EN mukaisella kaksivaiheisella ravistelukokeella. Haponmuodostusominaisuuksia tutkittiin ABA-testillä, jossa määritetään kiviaineksen haponmuodostuskapasiteetti (AP) ja neutralointikapasiteetti (NP) sekä niiden suhde toisiinsa. Malmin läheisyydestä johtuen tutkituista sivukivinäytteistä havaittiin paikoitellen kohonneita nikkeli-, kupari- ja kromipitoisuuksia. Kaikkien kivien ravistelukokeilla määritellyt liukoiset metallipitoisuudet olivat alhaiset verrattuna esimerkiksi valtioneuvoston asetukseen jätteiden kaatopaikkakelpoisuudesta nro 202/2006. Haponmuodostuskapasiteettia selvitettiin erityisesti kiviaineksista, joiden rikkipitoisuus on yli 0,3 %. Kaikki kiviaines, jossa rikkiä on alle 0,3 %, on

7 7 suoraan luokiteltavissa happoa muodostamattomaksi. Materiaalit luokitellaan mahdollisesti happamia suotovesiä muodostaviksi, jos niiden rikkipitoisuus on yli 0,3 % ja NP/AP suhde alle 2. Tutkimusten mukaan Kevitsan kaivoksen sivukivessä ei esiinny yli 2 %:n rikkipitoisuuksia. ABA-testin perusteella Kevitsan sivukivi, jonka rikkipitoisuus on alle 0,8 %, on happoa muodostamatonta (NAF) ja sivukivi, jonka rikkipitoisuus on yli 0,8 %, on potentiaalisesti happoa muodostavaa (PAF). Mineralogisesti peridotiittinäytteet todettiin kaikilta osin happoa muodostamattomiksi. Mahdollisesti happoa muodostavat kivet ovat olleet geologiselta alkuperältään oliviinipyrokseniittia. Oliviinipyrokseniitti, jossa rikkipitoisuus on matalampi, ei kokeiden perusteella ole happoa muodostavaa. Louhinnan sivutuotteena syntyvä sivukivi varastoidaan sivukiven läjitysalueelle, joka sijoittuu Kevitsansarven pohjoispuoliselle suoalueelle. Kevitsan tulotien rakentamisen yhteydessä on sivukiven laadun varmistamiseksi analysoitu yhteensä 271 palanäytettä ja 6017 XRF-näytettä marraskuun 2009 ja heinäkuun 2010 välisenä aikana. Palanäytteiden analyysitulosten keskiarvot on esitetty seuraavassa taulukossa. Taulukossa + 510P tarkoittaa kokonaisanalyysiä ja 240P sulfideissa esiintyvää määrää. Ni Ni S Cu Cu Co Co Cr Fe Mn Zn mg/kg mg/kg % mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg +510P 240P +510P +510P 240P +510P 240P +510P +510P +510P +510P keskiarvo , Seuraavassa taulukossa on esitetty XRF-analysaattorilla otettujen näytteiden keskiarvo. Analysaattori antaa periaatteessa useammankin alkuaineen pitoisuuden, mutta se on viritetty nimenomaan nikkelin ja rikin analysointiin, jolloin muiden aineiden analyysien tarkkuus kärsii. Ni S Cu Co mg/kg % mg/kg mg/kg keskiarvo 395 0, Rikastushiekat Rikastushiekka A on luokiteltu tavanomaiseksi jätteeksi, eivätkä sen ominaisuudet muutu pitkän aikavälin sijoituksessakaan. Hiekan A alkuainepitoisuudet (mg/kg) on esitetty seuraavassa taulukossa. Al As B Ba Be Ca Cd Co Cr Cu Fe K Mg 7340 <3 <4 46 <0, <0, Mn Mo Na P Ni Pb S Sb Se Sn Ti V Zn 550 < < <4 < Rikastushiekkanäytteen A ympäristögeoteknisten ominaisuuksien selvittämiseksi on tehty alkuaineiden kokonaispitoisuuksien määritys ICP-OEStekniikalla, liukoisuustesti standardin SFS-EN mukaisesti ja haponmuodostusominaisuuksien määritys ABA-testillä. Alkuaineiden kokonaispitoisuudet eivät ole ympäristögeoteknisesti erityisen korkeita. Luonnontilaista maanäytettä suurempia pitoisuuksia havaittiin nikkelillä (1 060 mg/kg), kromilla (930 mg/kg) ja kuparilla (440 mg/kg).

8 8 Näytteen kokonaisrikkipitoisuus oli 0,5 %. Näytteestä analysoidut liukoiset pitoisuudet olivat kaikilta osin alhaisia. Kaikkien tutkittujen alkuaineiden pitoisuudet alittivat selvästi valtioneuvoston asetuksen nro 202/2006 mukaisen pysyvän jätteen raja-arvot. ABA-testin tulosten perusteella näyte on eihappoa muodostavaa (NAF). Rikastushiekka B on luokiteltu ongelmajätteeksi. Hiekan B alkuainepitoisuudet (mg/kg) on esitetty seuraavassa taulukossa. Al As B Ba Be Ca Cd Co Cr Cu Fe K Mg 5400 <3 <4 39 <0, <0, Mn Mo Na P Ni Pb S Sb Se Sn Ti V Zn 430 <1 450 < < Rikastushiekkanäytteen B ympäristögeoteknisten ominaisuuksien selvittämiseksi on tehty samat määritykset kuin rikastushiekka A:lle. Alkuaineiden kokonaispitoisuuksien osalta huomionarvoisia ovat etenkin näytteen nikkelin (0,8 %), kuparin (0,5 %) ja rikin (11 %) pitoisuudet. Muista alkuaineista korkeimmat pitoisuudet olivat rauta 20 %, magnesium 5 % ja alumiini 0,6 %. Pitoisuudet määritettiin kuiva-ainetta kohti. Liukoisista pitoisuuksista selvästi korkein pitoisuus havaittiin nikkelillä (210 mg/kg); pitoisuus ylittää huomattavasti valtioneuvoston asetuksen nro 202/2006 mukaisen tavanomaisen jätteen raja-arvon (10 mg/kg). ABA-testin tulosten perusteella näyte on potentiaalisesti happoa muodostavaa (PAF). Pintamalmi ja rapautunut kallio Pintamalmi on syvyyssuunnassa rapautuneen kallion ja malmin välissä sijaitsevaa osittain rapautunutta ja hapettunutta kallioainesta, jonka geokemialliset ominaisuudet määräytyvät hapetusasteen mukaan. Alkuperältään pintamalmi vastaa suurelta osin malmia. Pintamalmikerroksen vahvuus on arviolta 1 3 metriä. Pintamalmin määräksi on arvioitu noin 2 Mm 3 eli noin 6 Mt. Pintamalmin yläpuolella on täysin rapautuneen ja hapettuneen kallion vyöhyke, jonka paksuus on arviolta 1 2 metriä. Rapautunut kallio poikkeaa pintamalmista hapettuneisuuden osalta. Rapautuneen kallion määräksi on arvioitu noin 0,2 0,5 Mt. Rapautuneesta kalliosta otetut näytteet vastaavat alkuaineiden kokonaispitoisuuksien osalta alla olevan rapautumattoman malmin ominaisuuksia. Erityisesti tämä tulee esille nikkelin, kuparin, raudan ja kromin suurina pitoisuuksina. Pintamaa ja maapeitteet Pintamaa vastaa ominaisuuksiltaan tavanomaista, alueelle tyypillistä metsämaan pinta-ainesta. Moreenin alkuainepitoisuudet vastaavat pääosin tyypillisiä Keski-Lapin alueella maa-aineksessa tavattavia pitoisuustasoja. Malmion läheisyys näkyy hieman kohonneina kromin, kuparin ja nikkelin pitoisuuksina. Tulevan avolouhoksen alueelta otettiin pintamoreenista pienellä kairakoneella läpivirtausterää käyttäen näytteet noin yhden metrin ja samasta pisteestä myös noin kahden metrin syvyydeltä huhtikuussa Joissakin pisteissä näytteet on otettu paksun turvekerroksen takia syvemmältä. Seuraavassa taulukossa on esitetty kooste tuloksista keskeisten alkuaineiden (S, Ni, Cu, Co) osalta. Happoliukoiset pitoisuudet on määritetty kuningasvesiuuttomenetelmällä ja sulfidiset nikkeli-, kupari- ja kobolttipitoisuudet vetyperoksidi-sitraattiuuttomenetelmällä käyttäen ICP-AES-tekniikkaa. Sili-

9 9 kaattiset pitoisuudet on laskettu happoliukoisen ja sulfidisen pitoisuuden erotuksena. Näytteiden lukumäärä oli 65. Keskiarvo Minimi Maksimi S % 0,02 <0,002 0,21 Ni totaali mg/kg Ni silikaattinen mg/kg Ni sulfidinen mg/kg Sulfidisen Ni-osuus % Cu totaali mg/kg Cu silikaattinen mg/kg Cu sulfidinen mg/kg Co totaali mg/kg Co silikaattinen mg/kg Co sulfidinen mg/kg Seuraavassa taulukossa on esitetty analyysikoosteet huhtikuussa 2010 rikastamoalueen koekuopista eri syvyyksiltä otetuista moreeneista. Näytteiden lukumäärä oli 22. Keskiarvo Minimi Maksimi S % 0,003 <0,002 0,006 Ni totaali mg/kg Ni silikaattinen mg/kg Ni sulfidinen mg/kg Sulfidisen Ni-osuus % Cu totaali mg/kg Cu silikaattinen mg/kg Cu sulfidinen mg/kg Co totaali mg/kg Co silikaattinen mg/kg Co sulfidinen mg/kg Molempien alueiden moreenien rikkipitoisuudet ovat erittäin alhaiset, rikastamon alueella ollen vielä kertaluokkaa alhaisemmat kuin avolouhoksen alueella. Rikastamoalueen moreenin nikkelipitoisuudet johtuvat kivilajista (serpentiniitti). Vain pieni osuus nikkelistä, keskimäärin 16 %, on sitoutuneena sulfideihin, jolloin nikkelin liukoisuus, ottaen huomioon myös sulfidisen rikin pieni pitoisuus, on erittäin vähäistä. NAG-liukoisuustestien mukaan Kevitsan kaivosalueen (tuleva avolouhosalue) moreenit ovat keskimäärin happoa tuottamattomia moreeneja. Sulfidisen rikin määrä on moreenissa erittäin alhainen. NAG-testien uutteesta mitattujen metallien liukoiset pitoisuudet olivat keskimäärin pieniä vaihdellen välillä 0 3 mg/kg. Metallien liukoisuuspotentiaali on testien mukaan pitkällä ajalla pieni vaihdellen eri metalleille 0 3 %:iin. Nikkelin liukoisuuspotentiaali oli keskimäärin 1,4 %. Kaivoksen moreenien nikkelipitoisuudet vaihtelevat, riippuen alueesta, välillä ppm. Moreenin rikkipitoisuudet ovat kuitenkin hyvin alhaisia, keskiarvon ollessa 0,02 % louhosalueella ja 0,003 % rikastamon alueella. Moreenin käyttökelpoisuudesta kaivosalueella pyydettiin GTK:lta lausunto uusimpien tutkimustulosten ja NAG-testien pohjalta. GTK toteaa lausunnossaan moreenin olevan ympäristökelpoista maa-ainesta käytettäväksi kaivoksen jätealueiden tarpeellisissa rakenteissa (patorakenteet, teiden ja rakennusten maapohja), mikäli ne teknisten ominaisuuksien puolesta täyttävät eri maarakenteille asetetut vaatimukset.

10 Jätteiden kokonaismäärät ja jäteluokitukset 10 Ympäristöministeriön asetuksen nro 1129/2001 yleisimpien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelon mukaiset jäteluokitukset on esitetty seuraavassa taulukossa. Happoa muodostava rikastushiekka B luokitellaan ongelmajätteeksi. Jätejae Jäteluokka Sivukivi Pintamalmi ja rapautunut kallio Pintamaa ja maapeitteet Vähärikkinen rikastushiekka (A) Runsasrikkinen rikastushiekka (B) * Neutralointijäte *ongelmajäte Seuraavassa taulukossa on esitetty yhteenvetona jätejakeiden arvioidut kokonaismäärät toiminnan aikana. Osaa jätejakeista hyötykäytetään kaivospiirin sisällä, joten taulukon määrät eivät kerro lopullisia määriä kyseisen jätejakeen loppusijoituspaikalla. Osa jätteistä käytetään kokonaan hyödyksi viimeistään jälkihoitovaiheessa, kuten turve ja moreeni. Jätejae Sivukivi Rikastushiekka A Rikastushiekka B Pintamalmi Rapautunut malmi Pintamaa Moreeni Kokonaismääräarvio 240 Mt 93 Mt 2 Mt 6 Mt 0,2 0,5 Mt m 3 ktr m 3 ktr Jätteiden hyödyntäminen ja käsittely Sivukivi Ympäristöluvan mukaan kaivospiirin sisällä tapahtuvassa rakentamisessa saa hyödyntää rakentamisteknisesti sopivaa sivukiveä, jonka sulfidisen rikin kokonaispitoisuus on alle 0,3 % ja kokonaisnikkelipitoisuus keskimäärin alle 500 mg/kg. Materiaali, joka ei täytä ympäristölupamääräyksen mukaisia vaatimuksia, ohjataan sivukiven läjitysalueelle. Maarakentamiseen kelpaavaa sivukiveä käytetään kaivoksen tarvekivenä murskattuna sopiviin fraktioihin. Tämän sivukivijakeen määrä on suuri, ja sitä riittää kaivoksen kaikkiin tarpeisiin. Tarvekivi louhitaan avolouhoksesta siten, että louhittava kiviaines tulisi joka tapauksessa louhittavaksi toiminnan aikana sivukivenä. Kiviainesmateriaalia tarvitaan jo ennen varsinaisen kaivostoiminnan aloittamista muun muassa rikastamoalueen rakennekerroksiin, patorakenteisiin, altaiden pohjarakenteisiin, sisäisiin kulkuväyliin ja betonin kiviainekseen. Sivukiveä on myös suunniteltu käytettävän tuotannon edetessä patorunkona rikastushiekka-altaiden patojen korotuksessa. Tarvekiven laatua valvotaan tekemällä lastauksen ja ajon aikana XRFmittauksia ja ottamalla palanäytteitä. XRF-mittauksia tehdään keskimäärin päivässä. XRF-analysoinnin yhteydessä analysoitavaa materiaalia tarkastellaan myös visuaalisesti. Analysoidun alueen keskikohdan paikkatiedot määritetään GPS-laitteella. Jokaisen analyysikerran jälkeen geologi päivittää tarvekiven seurantalomaketta, johon kirjataan muun muassa

11 11 paikkatiedot, mistä kentästä mittaukset on suoritettu ja mittaajan nimikirjaimet. XRF-analysaattorin mittaustuloksia ja niiden vaihteluita seurataan analysoimalla standardi/vertailunäytteitä kerran päivässä. Palanäytteitä otetaan kahdesti päivässä, aamu- ja iltapäivällä, mikä tarkoittaa 12 palanäytettä/päivä. Palanäytteet analysoidaan XRF:llä ennen niiden lähettämistä laboratorioanalysointia varten. Rikastushiekat Kaivokselle on suunniteltu tuotantoprosessi, jossa rikkipitoisen rikastushiekan määrä tulee olemaan oleellisesti aiempaa tilannetta pienempi. Lisäksi tämä jae tullaan mahdollisesti tuotteistamaan sen sisältämän rikin myötä, jolloin sitä ei varastoitaisi pysyvästi alueelle, vaan myytäisiin alueen ulkopuolelle. Rikastushiekka-altaan kapasiteetti suunnitellaan siten, että B- altaaseen voidaan varastoida rikkipitoinen rikastushiekka kulloinkin vallitsevan markkinatilanteen mukaan. Vähärikkinen rikastushiekka on arvotonta jaetta, jolle ei ole nykytietämyksen mukaan taloudellisesti kannattavia hyötykäyttökohteita. Hankkeen mahdollisen jatkokehityksen myötä sille voi löytyä hyötykäyttökohteita maa- tai patorakentamisessa. Pintamalmi ja rapautunut kallio Pintamalmia ja rapautunutta kalliota ei tulla hyödyntämään rikastuksessa. Rapautunut kiviaines sijoitetaan sivukivikasan sisäosaan. Sijoittaminen tehdään hallitusti siten, että tiedetään tarkasti pintamalmin ja rapautuneen kallion sijainti sivukivialueella. Näin sijoitus ei vaikuta sivukiven hyödyntämiseen. Kuormituksen alla turvepohja puristuu tiiviiksi eristyskerrokseksi. Turpeen pysymistä yhtenäisenä kerroksena varmistetaan läjittämällä rapautunutta kalliota kerroksittain tasoitettuna. Rapautunut kallio peitetään happoa muodostamattomalla sivukivellä vähintään kolmen metrin paksuudelta. Ympäröivä sivukivi eristää ja neutraloi jaetta estäen mahdollisesti liukenevien metallien päätymisen ympäristöön. Sivukivialueella muodostuvat suotovedet kootaan ja johdetaan vesienkäsittelyyn. Pintamaa ja maapeitteet Pintamaalla tarkoitetaan rakennettavilta alueilta poistettavaa humuspitoista maan pintakerrosta, joka sisältää aluskasvillisuuden kannot, juuret ja mineraalimaan yläpuolella olevan muun aineksen. Pintamaata poistetaan rakentamisvaiheessa arviolta m 3 ktr. Poistettavan pintamaan määrä kasvaa avolouhoksen laajentuessa. Poistettava maa-aines vastaa ominaisuuksiltaan alueelle tyypillistä metsämaan pinta-ainesta. Orgaaninen pintamaa poistetaan omana kerroksenaan erilleen mineraalimaasta ja varastoidaan omaan aumaansa avolouhoksen itäpuolelle. Pintamaat tullaan hyödyntämään kokonaisuudessaan. Osa käytetään meluvallirakenteeksi ja osa louhoksen jälkihoidossa. Turvetta poistetaan tehtävien rakenteiden pohjalta tarvittavissa määrin esimerkiksi patoalueilta ja vesivarastoaltaalta. Mahdollisesti varastoitavaksi tulevat turve-erät sijoitetaan omiin aumoihinsa avolouhoksen itäpuolelle tai esimerkiksi sivukivialueelle, johon turvetta lisätään alueille, joista luontainen turvekerros puuttuu. Kaikki varastoidut turve-erät hyödynnetään viimeistään jälkihoitovaiheessa.

12 12 Orgaanisen pintamaan lisäksi avolouhoksen ja muiden rakennettavien alueiden kohdalta poistetaan pääosin moreenista koostuvaa kivennäismaata. Arvioitu maa-aineksen määrä on noin m 3 ktr. Moreenin pääasiallisia käyttökohteita ovat rikastushiekka-altaiden ja vesivarastoaltaan patorakenteiden tiivistemateriaalit. Muita kohteita ovat muun muassa maarakennustäyttö ja meluvallit. Rakentamisen aikana tarvittavien moreenien arvioituja määriä on esitetty seuraavassa taulukossa. Määrät ovat suuntaa antavia ja tarkentuvat rakennussuunnittelun myötä. Käyttökohde: Määrä m 3 rtr Vesivarastoallas A-pato, pohjoinen A-pato, etelä B-pato Maarakennustäyttö Moreenin nikkelipitoisuuksia seurataan näyteverkkojen avulla, joita on tehty rikastamoalueelle, louhosalueelle ja yksittäiselle moreeniläjitysalueelle. Moreeniverkoista otetut näytteet on analysoitu laboratoriossa ja osa näytteistä on myös XRF-analysoitu. Saaduista tuloksista on tehty pitoisuuskartat, joiden avulla urakoitsijat tietävät, mistä saa ja mistä ei saa ottaa moreenia rakentamiskäyttöön pitoisuuksien puolesta (Ni<150ppm). Louhosalueelta otettava hyvä moreeni (Ni<150ppm) kasataan omaksi läjitysalueeksi. Kyseiseltä läjitysalueelta otetaan näytteitä kattavalla verkolla. Otetut näytteet analysoidaan XRF-laitteella. Saaduista tuloksista muodostetaan oma pitoisuuskartta, jonka perusteella voidaan urakoitsijalle osoittaa, mikä on edelleen hyvää moreenia ja mikä on mahdollisesti huonoa. Näytteiden ottaminen ja analysoiminen läjitysalueesta poistaa myös tarpeen jäljitettävyydestä, koska läjityskasasta muodostetaan oma pitoisuuskartta. Jätealueet ja niiden luokittelu Jätealueiden sijoittuminen kaivosalueelle on esitetty liitteessä 2. Sivukivialue on esitetty ympäristölupapäätöksen mukaisessa koossa, lisäksi on esitetty tarvittava laajennusalue, jolle ei ole haettu ympäristölupaa. Pintamaita läjitetään kartassa esitetylle alueelle, mutta pintamaita tullaan läjittämään myös väliaikaisesti useille pienemmille alueille lähelle niiden hyötykäyttökohteita rakentamisen aikana. Pintamaita tarvitaan myös meluvallin rakentamiseen. Sivukivialue Ympäristöluvan mukainen sivukiven läjitysalue on noin 2,41 km 2 ja läjitysalueen huippu on tasolla Läjitystilavuus on 130 Mm 3. Sivukivialueen täyttö aloitetaan sen eteläreunalta edeten kerroksittain kohti pohjoista. Varastoalueen pohjan raivaus ja rakentaminen tehdään vaiheittain tuotannon aikana. Sivukivialue sijoittuu suoalueelle, jolla turvepaksuus on 0,5 4,2 metriä. Turve puristuu kokoon sivukiven painon alla ja muodostaa lähes vettä läpäisemättömän kerroksen. Kahden alueelta otetun turvenäytteen vedenläpäisevyyksiksi on määritetty laboratoriossa 50 kp:n ja 200 kp:n kuormituksilla 1, , Kuormituksen kasvaessa vedenläpäisevyys pienenee. Sivukivialueen pohjarakenteisiin ei asenneta muita tiivistyskerroksia. Toteuttamistapa tarkentuu vielä loppuvuoden 2010 aikana. Läjitysalueen luiskat muotoillaan kaltevuuteen 1:2 4 (1:3) rinteen alaosissa ja kaltevuuteen 1:6 8 (1:5) rinteen yläosissa. Suhteellisen loiva muotoilu

13 13 maisemoi läjitysalueen paremmin ympäristöön ja helpottaa mahdollisia jälkihoitotoimia, peittämistä ja kasvitusta. Läjitysalue ympäröidään kokonaisuudessaan eristysojalla, johon kertyvät vedet johdetaan vesivarastoaltaaseen ja sieltä edelleen prosessiin ja ylijäämävedet pintavalutuskentän kautta Kitiseen. Kulloinkin louhittavan sivukiven laatu tunnetaan ja sijoitus tehdään hallitusti sulfidin hapettumisen estämiseksi. Happoa mahdollisesti muodostava PAF-sivukivijae (potentiaalisesti happoa muodostava kivi) erotellaan louhinnan aikana ja sijoitetaan hallitusti sivukivikasaan NAF-kiven (ei-happoa muodostava kivi) sisään, kuten tehdään myös pintamalmille ja rapautuneelle kalliolle. Sivukivialueen pinta- ja reuna-alueet muodostuvat vähintään kymmenen metrin paksuudelta laskennallisesti happoa muodostamattomasta sivukivestä, jonka rikkipitoisuus on alle 0,3 %. Rikastushiekka-allasalueet Rikastushiekka-allas A sijoittuu Kevitsan länsirinteelle ja Iso Hanhilehdon itärinteelle sekä niiden väliselle Kevitsanaapa-suoalueelle. Allas B sijoittuu altaan A koillisosalle, Kevitsan rinteeseen. Suoalueen pinta laskee loivasti kohti pohjoista. Itä- ja länsireunoilla maasto nousee voimakkaammin Kevitsan ja Iso Hanhilehdon rinteillä. Allasalue on lähes kauttaaltaan turvekerroksen peittämää lukuun ottamatta Kevitsan ja Iso Hanhilehdon rinteitä. Turvekerros on paksuimmillaan eteläja keskiosalla allasta A, paikoin yli 3,0 metriä. Turvekerros ohenee altaan itä- ja länsiosan reuna-alueita kohden. Pintamaan ja turvekerroksen alla oleva pohjamaa on rakeisuudeltaan routivaa silttistä hiekkamoreenia, hiekkamoreenia tai hiekkaista silttiä. Moreeni on paikoin kivistä ja sisältää myös isohkoja lohkareita. Moreenikerrostuman yläosassa on noin 0,1 2,5 metriä paksu löyhä tai keskitiivis kerros, jossa moreenin vesipitoisuus vaihteli tyypillisesti välillä paino-%. Moreenissa oli paikoin humusta, jolloin sen vesipitoisuus oli korkeampi. Kaikki padot on suunniteltu toteutettaviksi maarakenteisina vyöhykepatoina. Patomateriaalit otetaan kaivospiirin alueelta. Altaan A padot mitoitetaan ja toteutetaan suotavina maapatoina. B-altaassa estetään vesien suotautuminen altaan pohjaan ja luiskiin asennettavan geomembraanin avulla. Geomembraani toimii osana pato-/allasrakennetta. B-altaan mitoituksessa on huomioitu, että pato toimii maarakenteisena patona turvallisesti ilman geomembraaniakin. B-altaan moreenitiivisteelle on asetettu ympäristöluvan mukaista bentoniittimattotiivistettä vastaava tiiviysvaatimus. Kaksi ensimmäistä altaan A korotusvaihetta on suunniteltu tehtäväksi alavirtaan-menetelmällä, jossa patoa korotetaan leventämällä pengertä ulospäin. Tämän jälkeen korotustapa muuttuu ylävirtaan-menetelmällä tehtäväksi, jossa korotukset tehdään altaan sisäänpäin. B-altaan kaksi korotusvaihetta tehdään molemmat alavirtaan-menetelmällä tukipengertä leventämällä ja jatkamalla yhdistelmätiivistettä ylöspäin. Ympäristölupahakemuksessa oli esitetty A-altaan dekantointi tapahtuvaksi pohjoispadon vierestä, jolloin sedimentaatiolampi sijoittuisi maapatoa vasten. Patosuunnittelun yhteydessä on kuitenkin palautuspumppaamo sijoitettu A-altaan keskiosaan. Tällöin sedimentaatiolampi muodostuu palautuspumppaamon ympärille. Padon suotovesimäärän vähentämiseksi ja rikastushiekan kuivattamiseksi patojen märän luiskan juureen tehdään juurisalaojat. Juurisalaojien avulla

14 14 kuivatetaan rikastushiekkaa padon vieressä, jolloin hiekka tiivistyy ja kantavuus paranee. Patojen rakenteissa on suunniteltu käytettäväksi tiivisteenä kaivosalueen moreenia, ensisijaisesti louhosalueelta. Lisäksi padon tukipenkereeseen tarvittavaa louhetta on helposti saatavissa avolouhoksen alueelta. Pintamaan, maapeitteiden ja turpeen varastoalueet Pintamaan ja maapeitteiden varastointiin varataan 1 3 aluetta louhoksen itäpuolelta. Maapeitteet ja turve varastoidaan samalla alueella pintamaiden kanssa. Alueet otetaan käyttöön jo rakentamisen varhaisessa vaiheessa. Jätealueiden luokitukset Rikastushiekkojen jätealueet A ja B on luokiteltu ympäristöluvassa. Rikastushiekka-altaan A rikastushiekan kokonaismäärä on niin suuri, että jätealueen pettäessä suuren rikastushiekkamassan purkautuminen ympäristöön aiheuttaisi merkittävän onnettomuuden. Rikastushiekka-allas A luokitellaan A-luokan jätealueeksi. Jätealue, jonka jäte on ongelmajätettä, luokitellaan myös A-luokan jätealueeksi. Rikastushiekka-allas B sisältää ongelmajätteeksi luokiteltua runsasrikkistä rikastushiekkaa, joten myös se on A- luokan jätealue. Sivukiven varastoalue luokitellaan muuksi kaivannaisjätealueeksi, koska sijoitettavan sivukiven kaikkien tutkittujen alkuaineiden pitoisuus alittaa selvästi pysyvälle jätteelle tarkoitetun valtioneuvoston asetuksen nro 202/2006 mukaisen raja-arvon. Lisäksi vain murto-osa sivukivestä on happoa mahdollisesti muodostavaa. Myös rapautuneen kallion määrä sivukivialueella tulee olemaan minimaalinen. Rapautunut kallio eristetään ympäristöstä kapseloimalla se sivukiven sisään. Pintamaiden ja maapeitteiden varastointi vastaa tavanomaista maaainesten varastointia. Pintamaiden ja maapeitteiden varastoalue luokitellaan muuksi kaivannaisjätteen jätealueeksi. Seuraavassa taulukossa on esitetty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/21/EY liitteessä III esitettyjen jätealueiden luokitteluperusteiden mukaiset luokitukset Kevitsan kaivoksen jätealueille. Alue Sivukiven varastoalue Rikastushiekka-allas A Rikastushiekka-allas B Pintamaiden ja maapeitteiden varastoalueet Jätealueen luokitus (2006/21/EY) Muu kaivannaisjätteen jätealue A-luokan jätealue A-luokan jätealue Muu kaivannaisjätteen jätealue Maaperän ja pohjaveden tila jätealueilla ja vaikutuspiirillä Maaperän tila Kevitsan maaperä koostuu pääosin moreenista. Maaperän paksuus vaihtelee alle metristä jopa 33 metriin. Keskimääräinen paksuus on 5,3 metriä. Alavilla alueilla maapeite on paksuimmillaan ja vaarojen laet ovat ohuen moreenipatjan verhoamia tai avokalliota. Kevitsansarven eli tulevan avolouhoksen alueella maapeite on suhteellisen ohut.

15 15 Alueen maaperä on pääasiassa silttistä hiekkamoreenia, osin hiekkamoreenia ja soraista hiekkamoreenia. Karkeampaa maa-ainesta on syvemmällä maaperässä kallion päällä. Alempi moreenipatja on harmaata, tiivistä ja runsaskivistä. Sen päällä on ruskean harmaa, hienoainespitoinen ja löyhempi silttinen hiekkamoreenikerros. Maaperänäytteiden vedenläpäisevyydet olivat 1,5 9, m/s, eli maa-aines on huonosti vettä läpäisevää. Moreenimuodostumien välisellä alavalla alueella pintamaalaji on enimmäkseen turvetta. Turvepeitteen paksuus vaihtelee 0,1 metristä yli 4,2 metriin. Kevitsanaapa on laakea suhteellisen helppokulkuinen avosuo. Suolla on paikoin vaikeakulkuisia vetisiä kohtia, joissa on rimpiä ja kuljuja. Kevitsanaavalla turpeen paksuus on 0,2 3,4 metriä. Paksuimmillaan turvekerros on tutkitun alueen lounaisosissa. Keskiosan avosuolla turvetta on noin 2,5 metriä ja metsäisellä kannaksella ohuemmin, noin yksi metri. Kevitsansarven pohjois-koillispuolella sijaitseva suo on vetinen ja vaikeakulkuinen. Siellä on paikoin rimpiä ja kuljuja. Turpeen paksuus on 0,3 4,2 metriä, mutta suurimmaksi osaksi turvetta on ohuesti, alle metrin kerros. Kaakkoon mentäessä suon turvekerros paksunee. Kevitsansarven länsipuolinen suoalue on pohjoisosasta vetistä ja vaikeakulkuista avosuota ja eteläosasta metsäistä korpea. Turvetta alueella on 0,3 2,1 metriä, avosuolla pääosin yli metrin ja korpialueella alle metrin vahvuudelta. Sivukivialue Sivukivialue sijaitsee osin Kevitsansarven länsiosan moreenialueella ja pääosin Kevitsansarven pohjoispuolisella suolla. Luoteessa alue peittää moreenikaaren itäosaa. Pohjaveden virtaus alueella on lounaaseen kohti Mataraojaa. Kevitsansarvessa maaperä on tiivistä pohjamoreenia, jonka vedenläpäisevyys on alhainen. Turpeen paksuus Kevitsansarven pohjoispuolella on 2,5 4 metriä. Pohjamaana on moreeni. Suo on syntynyt moreenimaiden rajaamaan painanteeseen. Alueen itä/koillispuolella on matala vedenjakaja, jonka länsipuolella vedet virtaavat Mataraojaan ja itäpuolella Satojärveen. Koillisosassa alue rajautuu kallioon ja pohjamoreeneihin. Sivukivialueen pohjoisosa on matalalla suolla, jolla turpeen paksuus on 0,5 1 metriä. Tätä suota rajaavat pohjoisessa moreenimaat, joilta pohjaveden virtaussuunta on pääosin kohti etelää. Sivukivialueen pohjoisrajalla pohjaveden virtaussuunta on kohti länttä, missä maaperä on soistunutta moreenia. Sivukivialueen pohjamaat, turvekerros ja pohjamoreeni soveltuvat hyvin sivukiven varastointiin. Alue ympäröidään ympärysojituksella, jolla estetään suotovesien hallitsematon pääsy luontoon toimenpidealueen ulkopuolelle. Rikastushiekka-allasalueet Rikastushiekka-altaat sijoittuvat suolle, Kevitsanvaaran ja Iso Hanhilehdon väliselle Kevitsanaavalle. Rikastushiekka-allasta ympäröivä patorakenne tukeutuu idässä 1,5 kilometrin pituudelta Kevitsanvaaran ja lännessä 1,7 kilometrin pituudelta Iso Hanhilehdon moreenirinteisiin. Koillisosaltaan allas rajoittuu 1,2 kilometrin matkalla Kevitsanvaaran luoteisena jatkeena olevaan moreeniselänteeseen. Etelässä patorakenne sijoittuu 700 metrin pituudelta Kevitsanaavalle, jonka eteläpuolella, ja edelleen kaivospiirialueen eteläpuolella, sijaitsee matala vedenjakaja-alue. Vedenjakajan alueella maaperä on soistunutta metsämaata. Vedenjakajan eteläpuolella veden virtaussuunta on kohden Saiveljärveä ja pohjoispuolella kohti Mataraojaa. Rikastushiekka-altaan pohja muodostaa paikallisen sedimentaatioaltaan, missä kallioperän päällä on tiivis pohjamoreeni. Sen päälle on ohuelti

16 16 kerrostunut pääosin Kevitsanvaaran ja Iso Hanhilehdon päältä tullutta hietaa. Hieta on erodoitunut vaarojen rinteiltä jääkauden sulamisvaiheen jälkeen. Tiiviit moreenimaat rajaavat tätä paikallista ohutta sedimenttikerrosta joka suunnalta. Pintamaiden ja maapeitteiden läjitysalueet Pintamaat ja maapeitteet läjitetään Kevitsansarven itäosalle. Läjitysalue sijoittuu runsaskiviselle moreenimaalle, jonka paksuus pohjoisosassa on noin 2 3 metriä ja alempana 1 1,5 metriä. Osittain läjitysalue on suolla ja soistuneella moreenimaalla, jonka paksuus on 2 3 metriä. Alueen eteläosa sijoittuu avokallioalueelle. Lähialueet Satojärven pohjoispuolella maanpinta viettää vedenjakajan eteläpuolella kohti Satojärveä. Maaperän pohjan tiiveysominaisuuksien vuoksi veden virtaus Satojärvestä kohti Kevitsan avolouhosta ei ole todennäköistä. Heti Satojärven pohjoispuolella oleva moreenimaa estää vedenvirtauksen pohjoiseen. Satojärven ja sivukivialueen väliset tiiviit moreenimaat estävät vedenvirtauksen myös sivukivialueelta Satojärveen, varsinkin, kun välissä on vedenjakaja. Rikastushiekka-allas A:n eteläosassa on vedenjakaja, jonka eteläpuolella pohjaveden virtaussuunta on kohden Saiveljärveä. Rikastushiekka-alueelta pohjaveden virtaus on pääosin kohden pohjoista ja Mataraojaa. Patorakenteen suojaama allas ei aiheuta muutoksia Saiveljärvelle. Pohjaveden tila Kevitsan kaivoksen alueella tai sen lähistöllä ei ole luokiteltuja pohjavesialueita. Lähin luokiteltu pohjavesialue on noin kahdeksan kilometriä kaivospiirin rajalta etelään sijoittuva III-luokan pohjavesialue Moskuvaara ( ), jonka kokonaispinta-ala on 0,84 km 2 ja pohjaveden muodostumisalueen ala 0,23 km 2. Pohjavesivarannon muodostaa lähde, joka saa vetensä pohjoispuoliselta soramoreenirinteeltä. Alueella on arvioitu muodostuvan pohjavettä 50 m 3 vuorokaudessa. Muut pohjavesialueet sijoittuvat tätä etäämmäksi 12,5 17,5 kilometrin etäisyydelle kaivosalueelta. Kevitsan kaivosalueen maaperä koostuu pääosin ohuesta moreenikerroksesta, minkä vuoksi alueella ei oletettavasti esiinny suuria pohjavesivaroja. Arvion mukaan pohjavedenpinta alueella noudattaa maanpinnan topografiaa ohuiden maakerrosten vuoksi. Alueen maaperä on pääasiassa silttistä hiekkamoreenia, jonka vedenjohtavuus on heikko, 1,5 9, m/s. Olosuhteet eivät ole suotuisia merkittävälle pohjaveden muodostumiselle. Karkeampaa maa-ainesta on paikoitellen syvemmällä maaperässä kallion päällä, lähinnä Kevitsansarven itäja länsipuolella. Syvemmällä sijaitseva karkeampi moreeni ja rapautunut kallio johtavat pohjavettä paremmin, mikä on havaittu veden virtauksessa koekuoppaan, kun kaivussa saavutettiin soramoreenikerros. Kevitsansarven alueella ja muiden mäkien ja vaarojen rinteillä pohjavesi virtaa kohti suoalueita. Suoalueilla pohjaveden virtaus noudattaa todennäköisesti pintaveden virtaussuuntia. Kevitsan alueelta otetut pohjavesinäytteet edustavat luonnontilaisia pohjavesiä, joiden laatuun ovat vaikuttaneet geologisten tekijöiden lisäksi vain mahdolliset kaukolaskeumat. Vesianalyysitulokset osoittavat pohjavesien laadun olevan pääosin hyvää ja luonnontilaista. Pohjavesinäytteissä ph:n

17 17 keskiarvo ja mediaani olivat 6,8 eli korkeammat kuin Suomen vesissä keskimäärin. Sähkönjohtavuudet vaihtelivat välillä 4,6 16,2 ms/m, mikä osoittaa veteen liuenneiden elektrolyyttien vähäistä määrää. KMnO 4 -luku ylitti monissa näytteissä talousvedelle asetetun raja-arvon. Tämä johtuu soistuneesta maaperästä, josta liukenee humusta vesiin. Metallipitoisuudet olivat pääosin kaikissa näytteissä hyvin pieniä, jopa alle määritysrajan. Ainoastaan muutamissa näytteissä oli suurehkoja pitoisuuksia alumiinia, nikkeliä ja rautaa. Suurimmat pitoisuudet olivat alumiini 520 μg/l, nikkeli 24 μg/l ja rauta 1 mg/l. Tyypillisesti ihmistoiminnan vaikutusta vesissä ilmaisevat kalium-, natrium-, kalsium-, magnesium-, kloori-, nitraatti- ja sulfaattipitoisuudet olivat myös pieniä, osa alle määritysrajan. Muutamat alkuaineiden suurehkot pitoisuudet kuvastavat alueen kallioperää. Jätteen ja jätealueen aiheuttamat ympäristö vaikutukset ja niiden ehkäisy Vaikutukset maaperään ja pohjavesiin Kaivosalueelle rakennetaan useita suuria maaperäolosuhteita muuttavia rakenteita, joita ovat sivukivikasat, rikastushiekka-allas ja vesivarastoallas. Näiltä alueilta luonnontilaista maaperää ei suurelta osin poisteta, mutta sen päälle tehdään uusi maarakenne. Rikastushiekka-allas voi paikallisesti nostaa pohjaveden pinnankorkeutta ja vaikuttaa virtaussuuntiin. Luultavimmin kuitenkin pohjan kautta suotautunut vesi päätyy toiminnan aikana louhokseen ja edelleen kuivatusvedeksi. Rikastushiekka-altaan A padon läpi ja ali tulevat suotovedet kerätään padon taustaan tehtäviin kuivatusojiin. Pohjoiselle ja eteläiselle padolle rakennetaan omat suotovesien kokooja-altaat, joihin kuivatusojat puretaan. Kuivatusojat kuivattavat myös patoalueen pintavesiä. Kokooja-altaiden vedenlaatua seurataan. Mikäli pohjoisen kokooja-altaan vedenlaatu ei täytä pintavalutuskentälle johdettavan veden vaatimuksia, pumpataan vedet rikastamon prosessiin. Muussa tapauksessa ne johdetaan painovoimaisesti pintavalutuskentälle. Eteläisen altaan vedet pumpataan takaisin altaaseen. Mikäli seurannassa veden laatu todetaan niin hyväksi, että se voidaan päästää suoraan ympäristöön, ei pumppausta tarvita, vaan vedet ohjataan eteläpuoliselle suoalueelle kaivospiirin ulkopuolelle. Patojen kuivatusojat kaivetaan osin moreeniin ja osin turpeeseen. Molemmat materiaalit ovat heikosti vettä läpäiseviä, joten vain pieni osa suotovesistä pääsee kulkeutumaan maaperään kuivatusojan ulkopuolelle. Alavilla suoalueilla tehdään kaivumassoista valli kuivatusojan ulkopuolelle. Tällä estetään suoalueen mahdollisen keväisen tulvaveden pääsy kuivatusjärjestelmään. Padon suotovesimäärän vähentämiseksi ja rikastushiekan kuivattamiseksi patojen märän luiskan juureen tehdään juurisalaojat. Juurisalaojilla kuivatetaan rikastushiekkaa padon vierialueella, jolloin hiekka kokoonpuristuu tehokkaammin kuin kyllästyneessä tilassa ja sen kantavuus paranee. Tämä mahdollistaa patokorotukset myöhemmässä vaiheessa ylävirtaanmenetelmällä, eli rakentamalla korotukset rikastushiekan päälle. Rikastushiekan huokospaineen alentaminen pienentää myös patoon kohdistuvaa vedenpainetta ja parantaa stabiliteettia. Pohjoisen ja eteläisen padon juurisalaojat johdetaan omiin kokoojapisteisiinsä patolinjan korkeimmalla osalla. Kokoojapisteeseen asennetaan padon luiskaa pitkin oleva putki, jonka sisältä salaojista purkautuva vesi pumpataan uppopumpulla ylös padon

18 18 harjalle. Eteläisen juurisalaojan vedet pumpataan takaisin altaaseen. Pohjoisen juurisalaojan vedet pumpataan joko altaaseen tai rikastamon kiertoon. A- ja B-altaiden välipatoon asennetaan suotovesien kuivatus- ja tarkkailujärjestelmä, joka koostuu salaojaputkistosta ja tarkastuskaivoista. Järjestelmän avulla voidaan kuivattaa A-altaan suotovedet ja patojen väliin kertyvät pintavedet. Putkiston avulla voidaan myös havaita mahdolliset B- altaasta tulevat vuodot, joita voi tapahtua, mikäli geomembraaniin tulee vaurio. Kuivatusputkisto puretaan pohjoisen padon taustassa olevaan kuivatusojaan, jolla vedet johdetaan A-altaan pohjoiseen suotovesien kokooja-altaaseen. B-altaan pohjoispuolen padolta mahdolliset suotovedet kerätään taustaojaan, josta ne johdetaan A-altaan pohjoiseen kokoojaaltaaseen. Suotovesien leviäminen muun muassa sivukivikasoista on Kevitsan kaivoksen suunnitelmassa estetty tiiviillä pohjarakenteella ja suojavalleilla sekä veden kierrätyksellä. Näin maaperä tai pohjavesi ei pilaannu. Myös rakenteiden valinnalla ja toteutuksella voidaan vaikuttaa pohjaveden laatuun kohdistuviin riskeihin. Nikkeli pidättyy tehokkaasti maaperään, jos ph on lähellä neutraalia, ja sen vuoksi voidaan pohjaveden laadun muutoksia välttää nostamalla ph:ta riittävästi tai estämallä ph:n lasku. Pintamaiden, maapeitteiden ja turpeen varastointi ei aiheuta maaperään tai pohjaveteen kohdistuvia ympäristöhaittoja eikä edellytä maa-ainesten ottoalueesta poikkeavia suojausrakenteita. Alueen kasvillisuus poistetaan tarpeellisilta osin ja tarvittaessa maanpintaa tasataan. Suotovesien aiheuttamien samentumishaittojen estämiseksi alueen valumavedet kerätään ympärysojien avulla. Pölyäminen Sivukivikasalla muodostuu pölyä, kun kuljetusautot kaatavat kuormansa. Tämä ei yleensä ole ollut häiritsevää. Sivukivialueilta ei yleensä muodostu haitallisessa määrin pölyä. Pölyn leviäminen niiltä on myös läjitysteknisesti helposti hallittavissa, minkä vuoksi haitat kaivospiirialueen ulkopuolelle ovat epätodennäköisiä. Sivukivi on pääosin samankaltaista kiveä kuin seudun kallioperä yleensä. Sivukiven varastokasoista tulevassa pölyssä on vain pieniä määriä metalleja, jotka voisivat kumuloitua maaperän pintakerrokseen. Rikastushiekka-altaalla voi pölyämistä ilmetä, kun kova tuuli pääsee puhaltamaan esteettömästi kuivan rikastushiekan pintaan. Rikastushiekkaan jäävät malmin arvottomat mineraalit, joissa on tavoiteltavia metalleja vain pieninä pitoisuuksina. B-altaalla oleva rikastushiekka sisältää rikkiä, mutta hapettumisen estämiseksi allasta ei päästetä koskaan kuivaksi, vaan se pidetään vesipeiton alla, jolloin pölyäminen estyy. Kevitsan kaivoksen Natura-arviossa on tehty ilmanlaatumalli, jossa kaivoksen mineraaliperäisen pölypäästön kokonaispäästöksi on arvioitu 60 tonnia vuodessa. Siitä sivukivialueen osuus on 20 %, marginaalimalmialueen osuus 10 % ja rikastushiekka-alueen osuus 40 %. Koska kaivospiirin alue on kokonaisuutena laaja ja pölypäästön lähteet sijaitsevat pääasiassa sen ydinalueilla, pölyä kulkeutuu kaivospiirin rajojen ulkopuolelle vain vähän. Pölypäästöjen kokojakaumasta ja muista ominaisuuksista voidaan yleisesti sanoa, että lukumääräisesti eniten päästöissä on pieniä hiukkasia. Massan suhteen tarkasteltuna suurin osa hiukkaspäästön painosta aiheutuu suurista hiukkasista. Etenkin kaivospölystä suuri osa on partikkelikooltaan suuria,

19 19 läpimitaltaan yli 30 µm:n hiukkasia. Erikokoisten hiukkasten sisältämissä alkuainepitoisuuksissa ei oleteta olevan eroja. Rikastushiekka-altaalle pumpattava rikastushiekka on tarkoitus levittää tasaisesti Kevitsan rinteeltä ja altaan padoilta, jolloin käytännössä koko paljaana oleva hiekan pinta pysyy jatkuvasti märkänä eikä aiheuta pölyhaittaa. Jos rikastushiekka pölyää, pölyäminen voidaan estää suihkuttamalla vettä kuivana olevalle rikastushiekka-altaan osalle. Jälkihoitovaiheessa pölyn muodostuminen estetään kasvittamalla kohteet, joissa se voidaan toteuttaa ja on tarpeellista maan pinnan partikkelien irtonaisuuden vuoksi. Maankäyttö Kaivannaisjätteiden sijoitus vaatii erittäin suuria maa-alueita. Tämä vaikuttaa voimakkaasti alueen kasvillisuuteen, esimerkiksi sivukivi- ja rikastushiekka-alueilla oleva kasvillisuus häviää kokonaisuudessaan. Pintamaiden läjitysalueella alkuperäinen kasvillisuus muuttuu merkittävästi nykyisestään tai häviää. Linnustoon kohdistuvat haitalliset vaikutukset syntyvät alueen rakentamisen aikana pääasiassa linnuston luontaisten elinympäristöjen eriasteisista muutoksista tai niiden häviämisistä. Hanke synnyttää pienessä mitassa myös uusille lajeille sopivia keinotekoisia elinympäristöjä, joita voivat suosia muun muassa västäräkki (Motacilla alba), tervapääsky (Apus apus) ja kivitasku (Oenanthe oenanthe). Lisäksi rikastushiekka-altaalle voi muodostua vesilinnuille, kahlaajille ja lokkilinnuille sopivia elinympäristöjä. Hankkeen vaikutukset kohdistuvat yleisellä tasolla eri eliöryhmiin todennäköisesti voimakkaimmin alueilla, joissa luontotyyppien nykytila on luonnontilainen tai lähellä sitä ja niiden tila heikkenee tai luontotyyppi häviää. Näitä ovat eri toimintoihin rakennettavat (suo-)alueet. Heikentäville vaikutuksille alttiimpia lajeja ovat näille alueille sijoittuvat pitkäikäiset ja heikon liikkumiskyvyn omaavat lajit. Alueen eläimistössä ei tiedetä esiintyvän suojelullisesti arvokkaita lajeja ja lajiryhmiä, joilla olisi näitä ominaisuuksia. Kaivoksen toiminta-alueet rajoittavat alueiden muuta maankäyttöä ennen kaikkea turvallisuusnäkökohtien vuoksi. Kaivosalueella liikkuminen on luvanvaraista ja vaatii turvallisuuskoulutuksen. Virkistyskäyttö, kuten marjastus ja riistan metsästys, tulee estymään kaivannaisjätealueilla. Näille on kuitenkin kaivoksen lähialueilla runsaasti korvaavia alueita. Pintamaiden läjitysalueella kasvillisuusmuutokset ovat osittain palautuvia, koska läjitysalueiden maata käytetään toiminnan loputtua alueiden jälkihoitoon. Tällöin kangasmaille sijoittuvien läjitysalueiden kasvillisuus voi palautua pitkällä aikajaksolla alueella tavattavan kaltaiseksi. Soiden läjitysalueiden kasvillisuus pääsääntöisesti joko häviää tai muuttuu voimakkaasti. Toiminnan jälkeen kaivosalue jälkihoidetaan siten, että se ei aiheuta alueella liikkuville turvallisuusvaaraa ja alueen maankäyttö palautuu entiselleen. Metsätalouteen voidaan arvioida kohdistuvan toiminnan jälkeen positiivisia vaikutuksia, koska kaivosalue tulee olemaan tehokkaasti kuivatettua ja sivutuotealueista, erityisesti rikastushiekka-altaasta, voi muodostua puuston kasvulle edullisia alueita. Jälkihoidettujen sivukivialueiden todennäköisin maankäyttömuoto tulee olemaan metsä- ja porotalous. Sivukivialueisiin voi myöhemmin olla kiinnostusta esimerkiksi talviurheilupaikkoina.

20 Maisema 20 Kevitsan kaivoksesta aiheutuvat maisemalliset vaikutukset ajoittuvat kolmeen osittain päällekkäiseen toiminnalliseen vaiheeseen: rakentamiseen, toimintaan ja lopettamisen jälkeiseen aikaan. Kaivoksen suunniteltu toiminta-aika on pitkä, minkä vuoksi kaivosalue rakennetaan lopulliseen muotoonsa hitaasti toiminnan edetessä ja siten maisemalliset muutokset eivät ole yhtäkkisiä. Alueiden jälkihoito käynnistyy varsinkin sivukivien läjitysalueella jo toiminnan varhaisessa vaiheessa, jolloin näiltä osin siirrytään lopettamisen jälkeiseen tilanteeseen. Toiminnan päätyttyä kaivosalue jälkihoidetaan loppuun noin 2 3 vuodessa, jonka jälkeen jäljelle jäävät alueet muodostavat pysyvän muutoksen maisemaan. Rakentamisjakson kesto ennen tuotannon käynnistymistä on maisemallisten vaikutusten kannalta lyhyt. Sen aikana syntyvät muutokset rajoittuvat rakennettavien alueiden välittömään läheisyyteen. Merkittävin muutos maisemarakenteessa on uusien avoimien alueiden syntyminen, joka vastaa maisemallisesti avohakkuita ja maansiirtotyömaita. Ensimmäisen rakentamisvaiheen aikana rakennetaan rikastushiekka-altaan pato, jonka korkeus on merkittävästi lopullista patoa matalampi. Sivukivialueen osalta kasan korkeus ja laajuus kasvavat vähitellen tuotannon edetessä. Tuotannon aikana alue on tavanomainen kaivos- ja teollisuusympäristö, joka visuaalisesti vastaa toiminnallista tarkoitustaan. Vaikutuksista tärkeimpiä ovat maankäytöltään eniten tilaa vaativat alueet, kuten sivukivikasa ja rikastushiekka-allas. Kiviainesten läjitys ja malmin jalostus rakennelmineen ovat suurimittakaavaista toimintaa, joka paikallisesti vaikuttaa erittäin voimakkaasti maisemaan. Rikastushiekka-altaan pinta-ala säilyy toiminnan aikana samana, mutta patorakenteita korotetaan toiminnan aikana vuoden tai kahden välein, jonka vuoksi allas voidaan jälkihoitaa kokonaan vasta toiminnan päätyttyä. Vaikka tuotantoaika on pitkä, sen aikaisia maisemamuutoksia voidaan pitää tilapäisinä. Pysyvät vaikutukset maisemaan liittyvät lähinnä kiviainesten läjitykseen. Sivukivikasa muodostaa uuden mäkialueen, jonka korkeus on verrattavissa läheisiin Kevitsaan ja Satovaaraan. Sivukivikasa muuttaa alueen yleisilmettä lopullisesti, eikä tulos vastaa luonnollisia maanpinnan muotoja. Sivukivialueelle kehittyy hitaasti luonnollinen kasvillisuus. Muutosten vaikutukset korostuvat etenkin alkuvaiheessa, jolloin luonto ei vielä ole ehtinyt sopeutua uusiin olosuhteisiin. Mitä kauemmin toiminnan loppumisesta tietyllä alueella on kulunut, sitä paremmin kasvillisuus vähentää maisemassa tapahtuneita muutoksia. Kaivoshankkeen aluesuunnitelmissa on yhdeksi tavoitteeksi asetettu, etteivät rakennettavat alueet kohoa hallitsevasti alueen korkeimpien vaarojen, Kevitsan ja Satovaaran, yläpuolelle. Täyttöteknisesti sivukivialue olisi mahdollista tehdä huomattavasti korkeampana. Ympäristönäkökohtien osalta korkeustason rajaaminen vaarojen lakien alapuolelle on perusteltua. Toisaalta se kasvattaa sivukivialueiden pinta-alaa, mistä aiheutuu epäedullisia vaikutuksia hankkeen tarvitsemien alueiden laajuuteen ja siten muun muassa kasvillisuuteen, maankäyttöön ja kasoissa syntyviin valumavesimääriin. Tämän vuoksi on tärkeää, että rakennettavien alueiden korkeus saadaan optimoitua. Kaivosalueen jälkihoito on pysyvien maisemamuutosten vähentämisessä keskeinen menetelmä. Läjitysalueita voidaan pienessä mittakaavassa muotoilla, mutta maisemallisesti niiden muotoon ei käytännössä jälkihoidolla voida merkittävästi enää vaikuttaa. Niiden osalta keskeinen osuus on sopivien olosuhteiden luominen kasvillisuuden kehittymiselle. Kasvillisuus

21 21 sopeuttaa alueet hitaasti luonnonmaisemaan. Paras lopputulos saadaan, jos kasvillisuuden annetaan levitä alueelle luontaisesti, koska silloin kehittyvä kasvillisuus on olosuhteisiin sopivaa. Tämä on kuitenkin usein hidasta, ja sen vuoksi maisemoinnissa tarvitaan myös istutuksia. Onnettomuudet Rikastushiekan varastoinnin riskitarkastelu on tehty erikseen vähä- ja runsasrikkisten rikastushiekkojen varastoaltaille. Vähärikkisessä altaassa riskitekijä on altaassa varastoitu vesi- ja hiekkamäärä, joka ylivuoto- tai patovauriotilanteessa voisi aiheuttaa erilaisia vaikutuksia suuren määränsä myötä. Runsasrikkisen rikastushiekan altaassa riskitekijät liittyvät hiekan geokemiallisiin ominaisuuksiin. Yleisesti yksi pahimmista katastrofitilanteista kaivoksilla olisi padon sortuminen ja sitä seuraava hiekka-vesi-lietteen hallitsematon purkautuminen ympäristöön. Vakavista seurauksista huolimatta patosortuma ei ole merkittävä riski, koska nykyiset patoturvallisuusmääräykset varmistavat rakenteiden oikean toteutuksen ja käytön. Patoihin liittyvät kokonaisriskit arvioidaan toimintavaiheessa pieniksi, koska sortumien todennäköisyys on pieni ja valvonta on jatkuvaa. Lisäksi ulkopuolinen valvonta vähentää standardien ja menettelytapavaatimusten tulkintariskiä. Pitkäaikaisten rakenteiden, kuten patojen, riskittömyyttä varmistaa myös käyttöön otettava ympäristölaatujärjestelmä, jonka välttämättömiä seurantakohteita ovat padot. Patosortumien riskiä pienentävät merkittävästi kaivoksen vaihtoehtoinen raakavesilähde ja ottoputkistot Kitisessä. Näin rikastushiekka-altaat voidaan täyttää ilman, että ne olisivat vesivarastoina. Tämä tulee toistuvasti esiin, kun altaiden patojen määräajoin tehdyt korotukset alkavat täyttyä rikastushiekalla. Runsasrikkinen rikastushiekka-allas rakennetaan vähärikkisen rikastushiekka-altaan viereen niin, että korotettaessa padot kasvavat kiinni toisiinsa. B-altaan sortuessa runsasrikkinen rikastushiekka purkautuisi todennäköisimmin A-altaaseen kuin hallitsemattomasti suoraan ympäristöön. Suuronnett omuuden torjunta, turval lisuusjohtamisjärjest elmä ja s i- säinen pelastussuunnitelma Rikastushiekka-altaan koosta johtuen altaan pato tultaneen luokittelemaan 1-luokan padoksi vahingonvaaraselvityksen, padon turvallisuussuunnitelman ja tarkkailuohjelman perusteella. Vuoden 2011 aikana kaivostoiminnalle laaditaan turvallisuusjohtamisjärjestelmä OHSAS Turvallisuussuunnitelmaa ja sisäistä pelastussuunnitelmaa ei ole vielä laadittu, Suunnitelmat tulevat sisältämään seuraavat asiat: toiminta häiriötilanteessa, onnettomuudessa käytettävä materiaali, kalusto ja henkilöstö, toimenpiteet onnettomuuden varalta, pato-onnettomuuden ilmoittaminen eri tahoille sekä tiedot jätealueen aineista ja määristä. Seuranta ja tarkkailu toiminnan aikana Kaivoksen rakentamisvaiheelle ja toimintavaiheelle on laadittu tarkkailuohjelma. Tuotantovaiheen tarkkailu sisältää käyttö- ja päästötarkkailun, kuukausittain tehtävät tarkkailut ja vuosittaisen raportoinnin viranomaisille.

22 Toiminnan lopettaminen, jälkihoito ja tarkkailu 22 Ennen kaivostoiminnan aloittamista laaditaan yksityiskohtainen suunnitelma toiminnan lopettamisesta, tehtävistä jälkihoitotöistä ja sulkemiseen liittyvistä ympäristöriskeistä. Suunnitelma tulee sisältämään myös asiantuntijan laatiman maisemointisuunnitelman. Suunnitelma valmistuu vuoden 2011 loppupuolella. Sivukivialue maisemoidaan ennen kaikkea jatkuvaa jälkihoitoa noudattaen siten, että alueelta muodostuvien valumavesien määrä voidaan minimoida. Sivukivialue muotoillaan toiminnan aikana lopulliseen muotoonsa, joten muotoilu toiminnan lopettamisen jälkeen ei ole tarpeen. Sivukivikasan pinta kiilataan raekooltaan sivukiveä pienemmällä sivukivestä murskatulla kerroksella, jotta täytön pinta muodostaa vakaan asennusalustan peittokerrosta varten. Kiilattu sivukivikasan pintakerros peitetään puolen metrin vahvuisella moreenista rakennettavalla peittorakenteella, joka tiivistetään työkonekalustolla. Peittorakenteen pintaosaan seostetaan turvetta tai humusta, millä edistetään luonnollisen kasvillisuuden muodostumista alueelle. Rikastushiekka-altaiden sulkemisesta laaditaan suunnitelma, joka esitetään ympäristöviranomaiselle hyväksyttäväksi. Suunnitelma sisältää alueen muotoilun ja pintarakenteen. Sulkemissuunnitelmassa esitetään myös suotoveden ja pohjaveden jälkitarkkailumenetelmät. Alueen muotoilusta ja kasvittamisesta laaditaan lisäksi maisemasuunnitelma. Rikastushiekasta poistettavat kuivatusvedet käsitellään ympäristöluvan vaatimuksia vastaaviksi ja johdetaan sen jälkeen pintavalutuskentälle tai ohjataan avolouhoksen vesitykseen. Pienemmät varastoalueet tyhjennetään joko toiminnan aikana tai jälkihoitovaiheessa. Pilaantumattomia ja hyödyntämiskelpoisia massoja käytetään muiden alueiden jälkihoidossa. Varastoitu pintamaa, maapeitteet ja turve käytetään kaikilta osin jälkihoitotöiden aikana, eikä niiden varastoalueiden jälkihoito edellytä erityisiä maarakennustöitä. Kaivoksen lopettamisen jälkeen tarkkaillaan jälkihoitotoimien onnistumista, jota tehdään aktiivisen jälkihoidon aikana tiheämmin ja passiivisella kaudella harvenevalla tiheydellä. Kaivosten jälkihoitovastuu jatkuu usein erittäin pitkään, jopa vuotta, ja tarkkailulla on päärooli pitkän kauden alkuajan jälkeen, kun aktiivisia toimenpiteitä ei enää tehdä. Jälkihoidon tarkkailussa voidaan hyödyntää pitkäaikaisia aineistoja ja kohdistaa tarkkailu tärkeimpiin ja tehokkaimpiin kohteisiin. Koska jälkihoidon tavoitteena ovat vähenevät ympäristövaikutukset, vaikutusalue ja tarkkailualue supistuvat vähitellen. Lopulta ympäristön taustakuormitus ja taustapisteiden laatu on lähellä lopetetun kaivoksen laidoilla tavattavaa ympäristön tilaa ja tarkkailu voidaan lopettaa. Energiatehokkuusselvitys Selvityksessä on arvioitu kaivoksen kuormitus ja energiankulutus. Arvio energiankulutuksesta on tehty kaivoksen koko toiminnalliselle jaksolle; arvioitu kaivoksen elinikä on noin 20 vuotta. Energiatehokkaat laitteet Kaivoksessa käytetään sähkömoottoreita muun muassa murskaimissa, suodattimissa, jauhatusmyllyissä, pumpuissa, sekoittimissa, vaahdotus-

23 23 kennoissa, sakeuttajissa, ilmakompressoreissa ja tuulettimissa. Moottoreiksi on valittu vahvarakenteisia, energiatehokkaita ja suorituskykyisiä laitteita. Valinnassa on otettu huomioon myös pääomakustannukset. Sähkömoottoreiden valinnassa moottoreita verrattiin hyötysuhdeluokitukseen EFF1, EFF2 ja EFF3. Lähes kaikki valitut moottorit (1,1 kw 90 kw) ylittivät EFF1-tason (energiatehokkuudeltaan hyvät moottorit) seuraavan kaavion mukaisesti. Moottorin teho (kw) / Moottorin energiatehokkuus E n e r g i a t e h o k k u u s 1 0,9 0,8 0,7 0,75 1,1 1,5 2, ,5 7, , Moottorin teho kw Project motors eff Eff1 Eff2

24 24 Nykyisen IEC standardin (hyötysuhdeluokat pienjännitemoottoreille) mukaan kaivokselle valitut sähkömoottorit kuuluvat IE1- ja IE2- luokkiin ja erityisesti suurempitehoiset moottorit ovat erittäin lähellä IE3- luokkaa seuraavan kaavion mukaisesti. Moottorin teho (kw) / Moottorin energiatehokkuus E n e r g i a t e h o k k u u s 1 0,95 0,9 0,85 0,8 0,75 0,75 1,5 3 5, , Moottorin teho kw Project motors eff IE1 IE2 IE3 Moottoreiden ja taajuusmuuttajalaitteiden valinnassa on käytetty myös standardia IEC (Pyörivät sähkökoneet - Osa 31: opas energiatehokkaiden moottoreiden valintaan ja käyttöön; sisältää myös vaihtuvanopeuksiset sovellukset). Prosessipumput on mitoitettu ja valittu pumpputyypin käyttökäyrän avulla. Yleisimmät prosessipumpputyypit ovat keskipakopumput ja tilavuusperistalttipumput. Monopumppuja ja mäntäpumppuja käytetään tietyille sovelluksille, esimerkiksi reagenssiannosteluun. Prosessista riippuen pumpussa käytetään joko vakionopeus- tai taajuusmuuttajakäyttöä. Moottoreiden ja taajuusmuuttajien teho tarkistetaan erikseen. Taajuusmuuttaja mahdollistaa laitteiden nopeudensäädön ja parantaa energiatehokkuutta. Taajuusmuuttajia käytetään pumppujen nopeuden säätämiseen ja kuljettimen käynnistämiseen. Yksiköt, joissa on raskas käynnistys, käynnistetään hitaasti eli sähköverkon alkukuormitus on pienempi. Samaa periaatetta sovelletaan suuriin 7 MW:n myllyihin, joissa yksi mylly toimii taajuusmuuttajalaitteella saavuttaakseen optimaaliset käyttöolosuhteet ja tehokkuuden. Kaksi muuta toimii vakionopeudella, mutta ne käynnistetään nesteresistanssikäynnistimillä, jotka mahdollistavat pehmeän käynnistyksen ja vähentävät käynnistyksessä normaalisti tarvittavan suuren sähkövirran tarvetta. Taajuusmuuttajat tullaan hankkimaan toimittajalta, joka voi osoittaa, että yksiköillä on suuri hyötysuhde ja ne ovat edistynyttä teknologiaa. Kevitsassa käytetään taajuusmuuttajia, joilla varmistetaan pumppujen ja myllyjen tehokas käyttö. Vaikka kaikkia koneita ja

25 25 pumppuja ei ole arvioitu, noudatetaan toimialan parhaita käytäntöjä ja kokemuksia muusta kaivostoiminnasta ja tutkimuksista. Kevitsassa käytettävät pää- ja jakelumuuntajat on valittu vertaamalla eri toimittajien laitteiden koko kaivoksen toiminta-ajalle laskettuja kustannuksia (investointikustannus, hävikki). Kevitsaan valitut päämuuntajat edustavat kaikista pienintä hävikkiä, kun taas jakelumuuntajat edustavat toiseksi pienintä hävikkiä. Loistehon kompensointi tullaan asentamaan 10 kv:n ja 20 kv:n jakelujärjestelmiin. Yksittäisiä kompensointiyksiköitä hankitaan jokaiseen isoon myllymoottoriin 10 kv:n sähkökeskukseen. Tehokerroinasennus (Power Factor Correction, pfc) vähentää energian siirtohävikkiä. Voimalinjan suunnittelu perustuu konsulttiselvitykseen "Kuormitushävikki 110 kv:n linjalla". Suunnittelun tarkoituksena on ollut siirtolinjahävikin pienentäminen ja samalla ympäristövaikutusten ja käyttökustannusten vähentäminen. Vajukosken muuntoasemalta Kevitsaan asennetaan kaksoispiirivoimalinja. Vaikka sen investointikustannukset ovat suuret, energiakustannukset pienenevät, koska linjahävikit vähenevät. Toimistoissa, muuntoasemissa ja laitoksen sisätiloissa käytetään mahdollisuuksien mukaan matalaenergiavalaisimia. Laitteiden ja prosessien tuottama lämpö käytetään rakennusten lämmitykseen, joten kokonaislämmön tarve ja energiankulutus pienenee. Erityisesti muuntoaseman sähköpaneelien tuottama lämpö käytetään huoneen lämmitykseen ja laskelmien mukaan lisälämmitystä ei tarvita. HAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksen täydentäminen Hakija on täydentänyt hakemustaan Hakemuksesta tiedottaminen Ympäristölupavirasto on pyytänyt hakemuksesta lausuntoa Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta (jäljempänä ELYkeskus) ja Sodankylän kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta. Lausunnot 1. Lapin ELY-keskus Energiatehokkuusselvitys Energiatehokkuutta koskevan selvityksen tarkoituksena on osaltaan varmistaa, että toiminnassa päästään kokonaisuutena katsoen mahdollisimman hyvään energiatehokkuuteen. Koska kaivoksen energiakulutus tulee olemaan varsin suuri (pelkästään sähkönkulutus arviolta 292 GWh vuodessa), energiatehokkaiden koneiden ja laitteiden laitehankinnalla voidaan vaikuttaa huomattavasti energiankulutukseen. ELY-keskus on todennut, että energiatehokkuutta koskeva selvitys on hieman vaikeaselkoinen. Se kuitenkin osoittaa selvästi, että yhtiö on

26 26 ottanut kaivoksen ja rikastamon suunnittelussa, sähkömoottoreiden, pumppujen, muuntajien ja muiden laitteiden hankinnassa sekä tulovirtalinjan toteutuksessa keskeiseksi valintaperusteeksi toteuttamistavan tai laitteen energiatehokkuuden. Esimerkiksi pumppujen nopeuden säätämiseen, kuljettimien käynnistämiseen ja suurta tehoa vaativien malmin jauhinmyllyjen käyttöolosuhteiden optimointiin on tarkoitus käyttää uuden teknologian mukaisia tehokkaita taajuusmuuntimia, nesteresistanssikäynnistimiä ja niin edelleen. Valittavat pienjännitesähkömoottorit puolestaan täyttävät selvästi IEC-standardin mukaisen hyötysuhdeluokan IE2 (korkea hyötysuhde, high efficiency) ja lähes luokan IE3 (erittäin korkea hyötysuhde, premium efficiency) vaatimukset. Uusien moottoreiden tulee täyttää IE2- tason vaatimukset alkaen. Selvitys osoittaa myös, että energiatehokkaiden koneiden, pumppujen ja muiden laitteiden hankinnalla voidaan kaivoksen energiakulutusta pienentää hyvin huomattavasti. Korkean hyötysuhteen sähkömoottorit ovat yleensä selvästi kalliimpia kuin standardimoottorit. Käyttökustannuksissa saavutettavat säästöt näyttävät kuitenkin kattavan energiatehokkaamman moottorin suuremmat investointikustannukset hyvinkin nopeasti etenkin, kun moottoria käytetään paljon. Selvityksen perusteella hyvän energiatehokkuuden saavuttaminen on kaivosyhtiön oman edun mukaista. Se on myös yhteiskunnan kokonaisedun mukaista, sillä energian kulutuksen rajoittaminen vähentää osaltaan tarvetta tuottaa energiaa. Tällöin myös energian tuotannosta aiheutuvat kasvihuonekaasu- ja muut päästöt vähenevät. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan energiatehokkuusselvitys tässä vaiheessa on riittävä ja se palvelee hyvin tarkoitustaan. Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma ELY-keskus on todennut, että ympäristöluvan mukaan päivitettävä jätehuoltosuunnitelma tuli saattaa vastaamaan uudistuvan kaivannaisjäteasetuksen vaatimuksia. Tämä on todettu sekä lupamääräyksessä 22 että sen perusteluissa. Kaivannaisjäteasetuksen muutos (717/2009) annettiin , ja se tuli voimaan Siten asetuksen muutos ja asetuksen uudet liitteet ovat olleet yhtiön käytettävissä jätehuoltosuunnitelmaa laadittaessa. Yhtiön esittämiä perusteluja jätehuoltosuunnitelman päivityksen vaillinaisuudelle voidaan pitää hyväksyttävinä monelta osalta. Esimerkiksi rikastushiekkojen ominaisuuksien määrittelyä varten ei ole vielä ole ollut kovinkaan paljon materiaalia saatavilla. Käytössä olevat tulokset perustuvat rikastuskokeiden yhteydessä tuotettuun rikastushiekkaan. Myös monen muun asian osalta yksityiskohtaisen jätehuoltosuunnitelman laadinta on ilmeisesti ollut vielä liian varhaista. Lisäksi kaivannaisjäteasetuksen muutoksen 717/2009 ja sen liitteiden soveltamisesta sekä niiden edellyttämien toimenpiteiden yhteen sovittamisesta esimerkiksi patoturvallisuuslainsäädännön vaatimusten kanssa on ollut jätehuoltosuunnitelman laatimisvaiheessa vielä suhteellisen vähän kokemusta ja käytännön esimerkkejä, mikä epäilemättä on vaikeuttanut suunnitelman laadintaa. Ympäristönsuojelulain 103a :n ja kaivannaisjäteasetuksen 3 :n ja 4 :n mukaiset kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman tavoitteet ja sisältövaatimukset sekä asetuksen muutoksen 717/2009 yhteydessä tulleet asetuksen liitteet 1 5 olisi kuitenkin voitu ottaa monelta osalta paremmin huomioon jo tässä vaiheessa. Suunnitelmaa olisi voitu päivittää myöhemmin muun muassa rikastushiekan ja sivukivien ominaisuuksien osalta sitä mukaa, kun uutta tietoa saadaan. Mainitut asetuksen liitteet 1 5 koskevat jätteiden luokittelua ja ominaisuuksien määrittelyä, kaivannaisjätteiden jätealueiden luokittelua, suuronnettomuuden torjuntaa, turvallisuusjohtamisjärjestelmää ja sisäistä pelastussuunnitelmaa tai onnettomuusvaaroja koske-

27 27 vaa selvitystä sekä jätealueiden vakuuksien määrän arviointia. Seuraavassa ELY-keskus on esittänyt muutamia esimerkkejä jätehuoltosuunnitelman keskeisimmistä puutteista. Kuten tarkasteltavana olevassa suunnitelmassakin on todettu, jätehuoltosuunnitelmassa esitetyt tiedot kaivannaisjätteiden ominaisuuksista, joista on määrätty asetuksen 717/2009 liitteissä 3, ovat puutteelliset etenkin rikastushiekkojen osalta. Lisäksi tiedot eri jätealueista, kaivannaisjätteiden muodostumisen ehkäisemisestä, haitallisuuden vähentämisestä, eri jätejakeiden käsittelystä ja jätteiden hyödyntämisestä ovat vielä monelta osalta yleispiirteiset. Kaivannaisjätteiden jätealueita koskevia vakuuksia (asetuksen 10, liite 5) ei ole tarkasteltu lainkaan. Suunnitelmassa esitetyt jätealueiden luokitukset eivät perustu suoraan uuteen kaivannaisjäteasetukseen 717/2009. Siinä rikastushiekka-allas A ja B on luokiteltu kaivannaisjätedirektiiviin 2006/21/EY perustuen A-luokan jätealueiksi eli suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi jätealueeksi. Sivukiven läjitysalue sekä pintamaiden ja maapeitteiden varastoalueet on luokiteltu muiksi kaivannaisjätteiden jätealueiksi. Asetuksen 717/2009 liitteen 2 mukainen luokittelu saattaa tuoda muutoksia tähän luokitteluun. Asetuksen 717/2009 liitteen 2 mukaisesti suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi jätealueeksi luokitellulta jätealueelta edellytetään jätehuoltosuunnitelmassa muun muassa tietoja suuronnettomuuden torjumiseksi laadituista toimintaperiaatteista, turvallisuusjohtamisjärjestelmästä ja sisäisestä pelastussuunnitelmasta. Muilta jätealueilta edellytetään selvitystä onnettomuusvaaroista. Suunnitelman luku "Suuronnettomuuden torjunta, turvallisuusjohtamisjärjestelmä ja sisäinen pelastussuunnitelma" on vielä yleispiirteinen ja siitä puuttuu suurelta osin asetuksen 717/2009 liitteessä 4 edellytetyt tiedot. Kaivannaisjäteasetuksen 5 :n 3 momentissa tarkoitettujen lausuntojen pyytäminen pelastusviranomaiselta ja patoturvallisuusviranomaiselta ei siten vielä tässä vaiheessa vastanne tarkoitustaan. Suunnitelma olisi voitu linkittää selvemmin vireillä oleviin lupahakemuksiin, joilla haetaan muutosta ympäristö- ja vesitalousluvan nro 46/09/1 lupamääräyksiin. Rikastushiekka-altaita A ja B koskeva muutoshakemus (PSAVI 232/04.08/2010) on näistä keskeisin. Lapin ELY-keskus on antanut niistä erikseen lausunnot ympäristölupaviranomaiselle. Toisaalta jätehuoltosuunnitelmassa on jo esitetty sivukiven läjitysalueen laajennus, jolle ei vielä ole haettu ympäristölupaa. Kaivoksen tuotannon laajentamista ja siihen liittyvää sivukiven ja rikastushiekkojen määrän kasvua sekä läjitysalueiden laajenemista tarkastellaan parhaillaan vireillä olevassa ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä. Kevitsan kaivoksen toiminnan aikana muodostuu hyvin suuri määrä sivukiveä ja rikastushiekkaa. Lisäksi merkittävä osa näistä kaivannaisjätteistä on sulfidi-, nikkeli- ynnä muiden ympäristölle haitallisten aineiden kohonneiden pitoisuuksien vuoksi ongelmallista kiviainesta. Jotta kaivannaisjätteistä aiheutuvat ongelmat, muun muassa happamien ja nikkeliä sisältävien suotovesien muodostuminen, voidaan estää ja hallita, asianmukainen kaivannaisjätteiden jätehuoltosuunnitelma on erittäin tarpeellinen. Yhtiön oman edun mukaista on panostaa sen laadintaan riittävästi resursseja. Sen tulisi olla keskeisiltä osilta valmis, ennen kuin jätealueet otetaan käyttöön ja niille aletaan sijoittaa kaivannaisjätteitä. Aikaa jätehuoltosuunnitelman päivittämiseen on vielä riittävästi. Kaivannaisjätteiden jätehuoltosuunnitelma liittyy hyvin läheisesti ympäristöja vesitalousluvan nro 46/09/1 lupamääräyksessä 21 tarkoitettuun yksityiskohtaiseen kaivannaisjätteiden ja kiviaineksen hallintasuunnitelmaan.

28 28 Niiden tavoitteet ovat pääosin yhtenevät. Niiden tarkoituksena on kaivannaisjätteiden ja kiviaineksen hyvä hallinta ja haitallisten ympäristövaikutusten ehkäiseminen ja rajoittaminen, hyötykäytön lisääminen sekä jätteen määrän vähentäminen. Hallintasuunnitelma täydentää jätehuoltosuunnitelmaa. Se on tavallaan osa jätehuoltosuunnitelmaa, mikä on myös todettu lupamääräyksessä 21. Luvan mukaan se tulee toimittaa Lapin ELYkeskukselle viimeistään kolme kuukautta ennen kaivostoiminnan aloittamista. ELY-keskus on todennut, että myös ympäristönsuojelulain 103a :n ja kaivannaisjäteasetuksen tavoitteet ja vaatimukset täyttävä kaivannaisjätteiden jätehuoltosuunnitelma on vielä tuolloin mahdollista toimittaa ympäristölupaviranomaiselle. Tällöin ne voitaisiin laatia samanaikaisesti ja yhtenäiseksi hallinta- ja jätehuoltosuunnitelmaksi, jolloin sen hyväksyisi ympäristölupaviranomainen. Todetun perusteella ELY-keskus on esittänyt, että aluehallintovirasto päätöksellään määräisi yhtiön toimittamaan ympäristönsuojelulain 103a :n, kaivannaisjäteasetuksen ja ympäristö- ja vesitalousluvan nro 46/09/1 lupamääräyksen 22 tavoitteet ja vaatimukset täyttävän kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman sekä siihen liitetyn lupamääräyksen 21 vaatimukset täyttävän yksityiskohtaisen kaivannaisjätteiden ja kiviaineksen hallintasuunnitelman aluehallintoviraston hyväksyttäväksi viimeistään kolme kuukautta ennen kaivostoiminnan aloittamista. 2. Sodankylän kunnan ympäristölautakunta Ympäristölautakunta on todennut kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmasta, että Moskuvaarassa on käytössä oleva vedenottamo, joka kattaa kylän vesihuollon. Ympäristölautakunta on esittänyt, että energiatehokkuusselvityksen suomenkielinen raportti tulisi päivittää kokonaisuudessaan, liitteet mukaan lukien, suomen kielelle. Selvitys tulisi edelleen päivittää ja lisätä siihen polttoöljyä käyttävät laitteet ja koneet, muun muassa voimalaitos. Vastine FQM Kevitsa Mining Oy on toimittanut vastineen lausunnoista. Yhtiö on esittänyt, että energiatehokkuusselvityksen liitteitä ei enää suomennettaisi, mutta jatkossa vastaavat asiakirjat tullaan toimittamaan kokonaan suomen kielellä. Yhtiö on katsonut, ettei tässä vaiheessa ole tarpeellista erikseen päivittää selvitystä, vaan seuraava selvitys tulee tehtäväksi luvan määräysten tarkistamisen yhteydessä. Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma ja yksityiskohtainen kaivannaisjätteiden ja kiviaineksen hallintasuunnitelma voidaan lähettää hyväksyttäväksi viimeistään kolme kuukautta ennen kaivostoiminnan aloittamista aluehallintovirastolle. Neuvottelu FQM Kevitsa Mining Oy:n vireillä olevien hakemusten osalta on pidetty neuvottelu Neuvottelupöytäkirja on liitetty asiakirjoihin.

29 MERKINNÄT 29 Kevitsa Mining AB on tehnyt sopimuksen liiketoimintansa ja kaivosoikeuksiensa siirrosta kokonaan omistamaansa FQM Kevitsa Mining Oy tytäryhtiöön. Näin Kevitsa Mining AB:lle ja Kevitsa Mining Oy:lle myönnetty ympäristö- ja vesitalouslupa on siirtynyt myös FQM Mining Oy:n vastuulle. Kaikki lupapäätökset tulee myöntää FQM Kevitsa Mining Oy:lle. Vaasan hallinto-oikeus on päätöksellään nro 11/0069/1 muuttanut Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätöksen nro 46/09/1 lupamääräyksen 33 ensimmäistä ja toista kappaletta sekä lisännyt lupamääräykseen uuden kolmannen kappaleen ja täydentänyt päätöksen kohtaa lupamääräysten tarkistaminen lisäämällä siihen uuden neljännen ja viidennen kappaleen. A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U YMPÄRISTÖLUPARATKAISU Aluehallintovirasto hyväksyy pääosin FQM Kevitsa Mining Oy:n laatimat selvitykset ja muuttaa Kevitsan kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan nro 46/09/1 lupamääräyksiä 21 ja 22. LUPAMÄÄRÄYKSET Muutettavat lupamääräykset 21 ja 22 kuuluvat muutoksen jälkeen seuraavasti (muutokset kursivoitu): 21. Luvan saajan on laadittava yksityiskohtainen kaivannaisjätteiden ja kiviaineksen hallintasuunnitelma, jossa esitetään toimet, joilla varmistetaan kiviainesten ominaisuuksien tunnistaminen ja jätteiden sijoittaminen tai hyödyntäminen tämän päätöksen tarkoittamalla tavalla. Suunnitelman on katettava kaikki alueella muodostuva kiviaines ja kaivannaisjäte. Tiedot on tallennettava siten, että ne jälkikäteenkin mahdollistavat louhitun kiviaineksen laadun tunnistamisen ja kaivannaisjätteiden tai hyötykäyttökohteiden paikallistamisen. Suunnitelma on toimitettava aluehallintovirastolle viimeistään kolme kuukautta ennen kaivostoiminnan aloittamista. Ympäristökeskus voi tarkentaa suunnitelman sisältöä. Hallintasuunnitelma on liitettävä kaivannaisjätteiden jätehuoltosuunnitelmaan. 22. Toiminnassa muodostuvien kaivannaisjätteiden jätehuollosta on huolehdittava toiminnalle laaditun jätehuoltosuunnitelman ja tässä päätöksessä määrätyn mukaisesti. Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma on päivitettävä vastaamaan tämän päätöksen ja lainsäädännön, etenkin valtioneuvoston kaivannaisjätteistä annetun asetuksen muuttamista koskevan asetuksen nro 717/2009 ja sen liitteiden 1-5, vaatimuksia. Lisäksi siihen on liitettävä tässä päätöksessä A-luokan jätealueiksi luokiteltujen alueiden sisäiset pelastussuunnitelmat. Päivitetty jätehuoltosuunnitelma on toimitettava aluehallintovirastolle hyväksyttäväksi viimeistään kolme kuukautta ennen kaivostoiminnan aloittamista.

30 30 Jätehuoltosuunnitelmaa on arvioitava ja tarvittaessa tarkistettava viiden vuoden kuluttua tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta tai sitä ennen, jos toimintaa koskien on tarpeen tehdä hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi tai toiminnan muuttamiseksi. Arvioinnista ja sen tuloksista on ilmoitettava Lapin ELY-keskukselle. Jos kaivannaisjätteen määrä, laatu taikka jätteen käsittelyn tai hyödyntämisen järjestelyt muuttuvat olennaisesti, on kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa muutettava. Lupaa on tällöin muutettava siten kuin ympäristönsuojelulain 103a :n 4 momentissa säädetään. RATKAISUN PERUSTELUT Kaivannaisjätteiden jätehuoltosuunnitelma on osittain puutteellinen. Koska jätealueiden käyttöön ottoon on vielä aikaa, jätehuoltosuunnitelma voidaan päivittää samanaikaisesti lupamääräyksessä 21 tarkoitetun kaivannaisjätteiden ja kiviaineksen hallintasuunnitelman kanssa. Koska kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma voidaan laatia samanaikaiseksi hallintasuunnitelman kanssa, aluehallintovirasto on muuttanut lupamääräykseen 21 hallintasuunnitelman hyväksyjäksi aluehallintoviraston. Energiatehokkuusselvitys osoittaa, että energiatehokkaiden koneiden, pumppujen ja muiden laitteiden hankinnalla voidaan kaivoksen energiankulutusta pienentää huomattavasti. Selvityksen perusteella hyvän energiatehokkuuden saavuttaminen on yhtiön oman edun ja yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Selvityksessä esitettyjen toimien lisäksi tällä päätöksellä ei ole tarvetta antaa toimintaa koskevia lisämääräyksiä. VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN 1. Lapin ELY-keskus Lausunnoissa esitetyt vaatimukset on otettu huomioon päätöksestä ja sen perusteluista ilmenevin tavoin. 2. Sodankylän ympäristölautakunta Lausunnoissa esitetyt vaatimukset on otettu huomioon päätöksestä ja sen perusteluista ilmenevin tavoin. Yhtiö on ilmoittanut vastineessaan, että energiatehokkuusselvitys päivitetään lupamääräysten tarkistamisen yhteydessä suomeksi. PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO Päätös on täytäntöönpanokelpoinen sen saatua lainvoiman. SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET Ympäristönsuojelulaki 43 1 momentti 3) ja 5) kohdat sekä 55 3 momentti

31 KÄSITTELYMAKSU 31 Ratkaisu Lupa-asian käsittelymaksu on euroa. Perustelut Käsittelymaksu peritään alla mainitun ympäristöministeriön asetuksen liitteenä olevan maksutaulukon kohdan "muu ympäristölupa-asia" mukaista tuntimaksua (48 euroa/tunti) käyttäen. Asian käsittelyn vaatimana tuntimääränä on käsittelymaksun laskennassa käytetty 65 tuntia. Oikeusohje Valtioneuvoston asetus aluehallintoviraston maksullisista suoritteista (1145/2009)

32 32 MUUTOKSENHAKU Päätökseen saa hakea muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla. Sami Koivula Tarja Savela Päätöksen on ratkaissut johtaja Sami Koivula. Asian on esitellyt ympäristöylitarkastaja Tarja Savela. Tiedustelut: asian esittelijä, puh tai TS/am Liitteet Liite 1: Valitusosoitus Liite 2: Kartta toimintojen sijoittumisesta Päätös tiedoksi Suomen ympäristökeskus Lapin ELY-keskus Sodankylän ympäristönsuojeluviranomainen

33 Liite VALITUSOSOITUS Valitusviranomainen Valitusoikeus Valitusaika Valituksen sisältö Valituksen liitteet Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökseen saa hakea valittamalla muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta. Valituskirjelmä on toimitettava liitteineen Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon. Valituksia päätöksen johdosta voivat esittää ne, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, sekä vaikutusalueella ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun tai viihtyisyyden edistämiseksi toimivat rekisteröidyt yhdistykset tai säätiöt, asianomaiset kunnat, ELY-keskukset, kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset ja muut yleistä etua valvovat viranomaiset. Valitusaika päättyy klo 16.15, jolloin valituksen on viimeistään oltava perillä Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa. Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava - aluehallintoviraston päätös, johon haetaan muutosta - valittajan nimi ja kotikunta - postiosoite, puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa (mikäli yhteystiedot muuttuvat, on niistä ilmoitettava Vaasan hallinto-oikeudelle, PL 204, Vaasa, sähköposti: vaasa.hao@oikeus.fi) - miltä kohdin aluehallintoviraston päätökseen haetaan muutosta - mitä muutoksia aluehallintoviraston päätökseen vaaditaan tehtäväksi - perusteet, joilla muutosta vaaditaan - valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen allekirjoitus, ellei valituskirjelmää toimiteta sähköisesti (telekopiolla tai sähköpostilla) Valituskirjelmään on liitettävä - asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle - mahdollisen asiamiehen valtakirja tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys asiamiehen toimivallasta - jäljennös valituskirjelmästä (jos valituskirjelmä toimitetaan postitse) Valituksen toimittaminen Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon Pohjois-Suomen aluehallintoviraston yhteystiedot Valituskirjelmä on toimitettava Pohjois-Suomen aluehallintoviraston kirjaamoon. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Valituskirjelmä voidaan myös lähettää postitse, telekopiona tai sähköpostilla. Sähköisesti (telekopiona tai sähköpostilla) toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. käyntiosoite: Linnankatu 1 3 postiosoite: PL 293, Oulu puhelin: vaihde telekopio: sähköposti: kirjaamo.pohjois@avi.fi virka-aika: klo Oikeudenkäyntimaksu Valittajalta peritään asian käsittelystä Vaasan hallinto-oikeudessa oikeudenkäyntimaksu 90 euroa. Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa on erikseen säädetty eräistä tapauksista, joissa maksua ei peritä.

34 Liite 2 Liite